Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

304

Kommenttia

11764

  1. Yhden vuorokauden sisällä
    kaikki eri puolilla maapalloa
    elävät ihmiset ehtivä nähdä
    lähestyvän valtaisan Kirkkauden,
    joka on se Ihmisen Pojan merkki.

    Mutta tuo tuleminen
    voi kestää montakin vuorokautta
    tai vaikka viikkoja.

    Ensimmäiset uutiset voivat
    tulla jo silloin,
    kun paljain silmin ei mitään nähdä.

    Jeesus korosti sitä,
    että kun Hän tulee,
    niin se ei tapahdu huomaamatta,
    ja tuo tuleminen on päivien
    pituinen prosessi.

    "Sentähden,
    jos teille sanotaan:
    'Katso, hän on erämaassa',
    niin älkää menkö sinne,
    tahi:
    'Katso, hän on kammiossa',
    niin älkää uskoko.
    Sillä niinkuin salama
    leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen,
    niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.
    Missä raato on,
    sinne kotkat kokoontuvat.
    Mutta kohta niiden päivien
    ahdistuksen jälkeen
    aurinko pimenee,
    eikä kuu anna valoansa,
    ja tähdet putoavat taivaalta,
    ja taivaitten voimat järkkyvät.
    Ja silloin Ihmisen Pojan merkki
    näkyy taivaalla,
    ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat;
    ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan
    taivaan pilvien päällä
    suurella voimalla ja kirkkaudella.
    Ja hän lähettää enkelinsä
    suuren pasunan pauhatessa,
    ja he kokoavat hänen valittunsa
    neljältä ilmalta,
    taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin."
    (Matt 24:26-31)

    Siis tuo kaikki on kuvausta siitä,
    kun Ylkä saapuu vihityn Morsiamensa
    kanssa taivaasta takaisin maan päälle.

    Loppuvaiheessa enkelit vielä
    kokoavat häävieraat eli
    maan päällä olevat Israelilaiset
    pakanakansojen merestä
    Israeliin toivottamaan
    Messiaansa tervetulleeksi takaisin.

    Eli juuri ennen Jeesuksen puhetta
    opetuslapsilleen
    Jeesus sanoi Israelilaisille:

    "Sillä minä sanon teille:
    tästedes te ette näe minua,
    ennenkuin sanotte:
    'Siunattu olkoon hän,
    joka tulee Herran nimeen'."
    (Matt 23:39)
  2. Raamattu alkaa sanalla:

    בראשית (bəreshit)

    Suomeksi:

    Alussa / Esikoisessa

    Siis kirjaimellisesti kääntäen:

    "Esikoisen kautta loi
    Jumala taivaat ja maan.

    Tuon sanan kaksi ensimmäistä kirjainta
    arameasta suomeksi käännettynä:

    בר = Poika

    Raamatun ydin on
    Sanoma Pojasta.

    Ja kun on Poika,
    niin täytyy tietenkin olla myös Isä.

    Siis meille ilmoitetaan
    Pojan kautta heti alkuunsa
    että on ISÄ ja POIKA.

    Tuo sama kirjainyhdistelmä
    hepreasta suomeksi käännettynä:

    בר = Jyvä

    Kirjoitusten loppupuolella
    Poika itse sanoo:

    ”Hetki on tullut,
    että Ihmisen Poika kirkastetaan.
    Totisesti, totisesti minä sanon teille:
    jos ei nisun jyvä putoa maahan
    ja kuole, niin se jää yksin;
    mutta jos se kuolee,
    niin se tuottaa paljon hedelmää.”

    Siis meille ilmoitetaan
    jo Raamatun
    kahden ensimmäisen kirjaimen myötä se,
    että Kirjoitusten ydinsanoma on,
    että Poika kuolee.

    Raamatun punainen lanka on
    alusta loppuun saakka se,
    että Poika tulee kuolemaan
    niinkuin nisun Jyvä putoaa maahan.

    Pelastuksen evankeliumi on kätkettynä jo
    Raamatun ensimmäisten
    kahden kirjaimen muodostamassa ilmoituksessa.

    Raamatun ensimmäisen Sanan
    (בראשית = Alussa / Esikoisessa)
    kaksi ensimmäistä kirjainta paljastivat,
    että on Isä ja Poika.

    Isän luona oli Poika.
    Mutta tämä oli tarvittaessa kuoleva
    nisunjyvän lailla.

    Kun ristinkuoleman aika lähestyi,
    Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen
    Isän kodista.

    ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
    Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille,
    että minä menen
    valmistamaan teille sijaa?
    Ja vaikka minä menen
    valmistamaan teille sijaa,
    tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni,
    että tekin olisitte siellä, missä minä olen.”

    Ja sieltähän Poika oli tullut.

    ”Alussa oli Sana,
    ja Sana oli Jumalan tykönä,
    ja Sana oli Jumala.
    Hän oli alussa Jumalan tykönä.

    Ja Sana tuli lihaksi,
    ja asui meidän keskellämme,
    ja me katselimme hänen kirkkauttansa,
    senkaltaista kirkkautta,
    kuin ainokaisella Pojalla on Isältä”

    Siis alussa Poika oli tuossa Isän kodissa.
    Sitten Hän tuli lihaksi ristinkuolemaa varten.

    Pojan eli Esikoisen
    – jonka oli kuoltava nisunjyvän lailla –
    matka Isän kotoa ristille on paljastettu
    jo tuossa Raamatun ensimmäisessä Sanassa,
    joka alkaa kirjaimella/kuvalla

    ב -> Talo / Koti

    ja päättyy kirjaimeen/kuvaan

    ת -> Risti

    Raamatun ensimmäisestä Sanasta
    löytyy siis edellä kuvatulla tavalla
    ilmoitus Isästä ja Pojasta
    ja evankeliumista,
    jonka mukaan Pojan tulisi tarvittaessa
    kuolla nisunjyvän lailla
    pelastaakseen luomansa ihmisen.

    Tuo ensimmäinen sana
    todellakin pitää sisällään
    myös ilmoituksen siitä,
    että juuri Poika
    eli Hän, joka on
    – Alku ja Loppu
    – Ensimmäinen ja Viimeinen,
    – Alfa ja Omega
    on ollut luoja eli luomisteon suorittaja.

    Hän loi ihanuuden,
    jonka kruunuksi ja valtiaaksi loi ihmisen.

    Tuon ensimmäisen sanan alkuosa
    ja taas oikealta vasemmalle lukien on
    ברא
    Ja tuo tarkoittaa luomista.

    Nuo Raamatun kolme ensimmäistä kirjainta
    tuossa Raamatun ensimmäisessä sanassa
    ovat myös Raamatun toinen Sana kokonaisuudessaan.

    ברא = loi

    Eli Raamatun ensimmäisen sanan alkuosa
    kertoo ihanasta luomakunnasta.

    Mutta loppuosa eli viimeiset kolme kirjainta kertovat
    synnin turmelemasta luomakunnasta.
    Tuo loppuosa tarkoittaa ohdaketta tai orjantappuraa.

    שית = Ohdake/Orjantappura

    Ja juuri tämä oli synnin seuraus.
    Jumalan luoma maa,
    josta Aadam oli otettu,
    alkoi kasvaa ohdaketta,
    ja Jeesuksen täytyi ottaa
    tuo maailman synti päällensä
    ja orjantappurakruunu päähänsä.

    Siten kuin edellä kerroin
    Pojan eli Esikoisen
    jonka oli kuoltava nisunjyvän lailla
    matka Isän kotoa ristille on paljastettu
    jo tuossa Raamatun ensimmäisessä Sanassa,
    joka alkaa kirjaimella/kuvalla

    ב -> Talo / Koti

    ja päättyy kirjaimeen/kuvaan

    ת -> Risti

    Eli Jeesus kulki tuon matkan
    ensin taivaasta alas maan päälle
    ja sitten kuoleman ja tuonelan voittaneena
    takaisin Isän Kotiin.
    Tuon matkan
    eli ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen väliin
    jää kirjainyhdistelmä

    ראשי -> Pää

    Tuo Raamatun ensimmäisen Sanan ydin
    rosh tarkoittaa Päätä.
    Se on tuossa taivutusmuodossa roshi

    Eli matkan ensimmäinen vaihe Isän kotoa ristille
    vaati sen, että Pojan päähän iskettiin orjantappurakruunu,
    johon tuon ensimmäisen Sanan jälkiosa viittasi.

    Mutta matkan toinen vaihe
    takaisin Isän kotiin
    merkitsi sitä,
    että Poika asetettiin kaiken Pääksi
    siihen asemaan,
    mihin Raamatun ensimmäisen Sanan alkuosa
    viittasi puhuen Luojasta.
    Paavali kirjoitti:

    ”Ja kaikki hän on asettanut
    hänen jalkainsa alle
    ja antanut hänet kaiken pääksi”

    Raamatun ensimmäinen Sana
    sisältää siis kätketysti
    erittäin tarkan kuvauksen siitä
    Pelastuksen evankeliumista,
    joka ikuisista ajoista asti
    on ollut siltä varalta,
    että Jumalan kuvaksi luotu Aadam
    joutuisi pahan valtaan
    niinkuin sitten kävikin,
    ja Isä joutuisi lähettämään
    oman ainokaisen Poikansa
    rinnaltaan maan päälle
    Viimeiseksi Aadamiksi,
    joka ottaa päälleen
    Aadamin ja koko Aadamin suvun synnin.

    ”Katso, Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin!”

    Raamatun
    ensimmäisistä kirjaimista alkaen
    Jumalan Sana on ilmoitus
    Jumalan Pojasta - Jumalan Karitsasta.
  3. Avauksen kuudes ja seitsemäs
    kohta puhuvat taivaasta.

    Ja IhanTuristinaTäällä kysyy:
    Jos Maa on pallo,
    niin missä ovat "alla” ja "päällä"?

    No, olenkin jo selvittänyt
    oman näkemykseni Sanasta,
    että itse asiassa maa eli manner
    ei ollut pallo.

    Se oli yksi yhtenäinen kauniin
    kahdeksanterälehtisen kukan
    muotoinen alue
    keskellä valtavaa vesialuetta.

    Sitä rajasi maan ääri,
    joka piirsi rantaviivana piirin
    mantereen ympäri.

    Tuon mantereen itäosasta
    Jumala osoitti kauniin puutarhatontin
    Aadamille ja Eevalle asuttavaksi.

    Ja antoi tehtäväksi täyttää
    koko maa,
    mutta ei tietenkään
    ympäröivää vesialuetta.

    Tuo manner
    Genesiksen ensimmäisessä luvussa
    tuli esiin veden keskeltä
    peityttyään sitä ennen
    veden alle planeetan
    ensimmäisessä katastrofissa,
    joka johti Raamatun
    toisen jakeen tilanteeseen,
    josta jo kerroinkin.

    Mantereen esiintulo oli
    kaksivaiheinen.

    Ensimäinen vaihe toteutui
    pystyakselilla
    ja toinen
    vaaka-akselilla.

    Siis tavallaan tässäkin
    on kuva rististä.

    Ensin tapahtui jotakin
    mikä erotti ylhäällä olevat vedet
    planeetan pinnalla olevista vesistä.

    Planeetta oli edelleen
    kokonaan veden peitossa,
    mutta avaruudessa tapahtui jotakin,
    mikä teki tilaa kahden
    vesikerroksen välille.

    "Ja Jumala sanoi:
    'Tulkoon taivaanvahvuus
    vetten välille
    erottamaan vedet vesistä'.
    Ja Jumala teki taivaanvahvuuden
    ja erotti vedet,
    jotka olivat taivaanvahvuuden alla,
    vesistä,
    jotka olivat taivaanvahvuuden päällä;
    ja tapahtui niin. "
    (Gen 1:6-7)

    Tähän tilaan
    Jumala myöhemmin asetteli
    uudelleen paikoilleen
    saneerauken neljäntenä päivänä
    taivaankappaleet.

    "Ja Jumala sanoi:
    'Tulkoot valot taivaanvahvuuteen
    erottamaan päivää yöstä,
    ja olkoot ne merkkeinä
    osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia,
    ja olkoot valoina
    taivaanvahvuudella paistamassa maan päälle'.
    Ja tapahtui niin:
    Jumala teki kaksi suurta valoa,
    suuremman valon
    hallitsemaan päivää
    ja pienemmän valon
    hallitsemaan yötä,
    sekä tähdet.
    Ja Jumala pani ne taivaanvahvuuteen,
    paistamaan maan päälle
    ja hallitsemaan
    päivää ja yötä
    ja erottamaan
    valon pimeästä."
    (Gen 1:14-18)

    Mutta näiden kahden
    tapahtuman välissä
    kolmantena saneerauspäivänä
    Jumala työsti
    planeetan päälle jäänyttä vesikerrosta.

    "Ja Jumala sanoi:
    'Kokoontukoot vedet,
    jotka ovat taivaan alla,
    yhteen paikkaan,
    niin että kuiva tulee näkyviin.'
    Ja tapahtui niin.
    Ja Jumala kutsui kuivan maaksi,
    ja paikan,
    mihin vedet olivat kokoontuneet,
    hän kutsui mereksi.
    Ja Jumala näki, että se oli hyvä."
    (Gen 1:9)

    Nyt puhutaan siis vain
    maan päällä olevista
    vesistä
    eikä taivaanvahvuuden
    yläpuolelle jääneistä
    vesikerroksista.

    Ja niin meillä oli
    yksi yhtenäinen manner,
    joka kasvoi vihantaa ja puita,
    jota valaisi aurinko tasaisena valona
    taivaan korkeksissa
    olevan vesikerrossuodattimen läpi.

    Ei ollut kesää eikä talvea,
    vaan koko ajan ihanteelliset
    paratiisimaiset olosuhteet
    manereen päällä,
    jota kasteli hengitysilman kosteus
    ja maan uumenista
    purskuvat vesilähteet.

    Ja kaiken yläpuolella
    jossain tuntemattomuudessa
    sitten vielä yksi ulottuvuus
    eli taivaitten taivaat
    eli Jumalan taivas
    eli Jumalan asuinsija
    Jumalan Salit vetten päällä.

    Vastasiko tämä
    IhanTuristinaTäällä
    avauksesi kohtiin 6-7 ?
  4. Tuo partikkeli
    esiintyy ensimmäisen kerran
    Raamatun ensimmäisen lauseen
    keskellä.

    Ja se säväyttää siinäkin.

    Tuo partikkeli muodostuu
    heprean aakkosten
    ensimmäisestä ja viimeisestä
    kirjaimesta.

    Jos tuon partikkelin
    jotenkin ottaisi huomioon tuossa jakeessa,
    niin siinä sanottaisiin tähän tapaan:

    Alussa
    loi
    Jumala
    - Alfa ja Omega
    - Ensimmäinen ja Viimeinen
    - Alku ja Loppu
    taivaat
    ja
    maan

    Mutta kertoisitko Sinä
    vähän enemmän,
    miten ymmärrät
    tuon sanan
    אֵ֥ת
  5. Jatkan avauksen viidenteen kohtaan.

    "Sinä asetit maan perustuksillensa,
    niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti."
    (Ps 104:5)

    Tuossa puhutaan työn laadusta.
    Maa on tehty niin, että se pysyy.
    Vaikka ikuisesti.

    Mutta se ei enää ole sellainen.
    Itse asiassa se ei ollut sellainen
    enää edes Raamatun toisessa jakeessa.

    Ja tiedämme nyt
    jo Raamatun alkulehtien infosta,
    miksi Maa ei pysykään iäti.

    Ja profeetallaisten kirjoitusten info
    on se, että se häviää kokonaan.

    "Sillä katso,
    minä luon uudet taivaat ja uuden maan.
    Entisiä ei enää muisteta,
    eivätkä ne enää ajatukseen astu"
    (Jes 65:17)

    Ja se on jo horjunut ja hoippunut.
    Ja vieläkin se tulee liikutetuksi.

    Maan asema aurinkoon nähden
    on nyt ihan toinen kuin se oli alussa
    ennen vedenpaisumusta.

    Mutta se tullaan palauttamaan
    alkuperäiseen asemaansa.

    Ja silloin myös olosuhteet
    muuttuvat alkuperäisen
    paratiiisimaisiksi.

    Ja kuten jo totesinkin,
    lopulta Jumala luo uudet taivaat
    ja uuden maan.

    Mutta alunperin Jumala loi
    Maan niin,
    että se olisi voinut palvella
    tehtävässään ikuisesti.

    Mutta se koki ensimmäisen
    horjahtamisen siinä sodassa,
    joka aiheutui Aamuruskon pojan
    eli Luciferin lankeemuksesta.

    Siitä alkaen on ollut tiedossa,
    että tämä maa ei pysy iäti.

    Vaikka nimimerkkisi on vaatimaton
    IhanTuristinaTäällä
    niin selvästikin tunnet Raamatun
    ja itse Sanan,
    niin totean nyt vain sen,
    minkä varmaan tiedätkin.

    VT:n puolella on alkutekstissä
    näissä yhteyksissä,
    kun sanotaan että maa pysyys iäti,
    yleensä sana olam.
    Toinen sana,
    joka näissä yhteyksissä esiintyy on ad.

    Olam tarkoittaa itse asiassa vain
    salaista/kätkettyä.

    Kumpikaan ei varsinaisesti
    tarkoita mitään alutonta tai päättymätöntä.

    Oikeammin käännettynä kysymyksessä on
    aikajakso/aikakausi.

    Eli Maa ei ole pysynyt paikallaan,
    vaan on horjahtantu vakaalta
    perustaltaan jo ennen
    Raamatun toista jaetta.

    Ja niin tuo
    sinänsä niin ihanan Psalmin sanoma
    ei ole millään tavoin tukemassa
    ajatusta littanasta maasta
    eikä myöskään paikoillaan pysyvästä maasta.

    Luettelossasi olikin
    lisää kohtia Raamatusta,
    jotka sitten puhuvat peruspylväistä jne.

    No, kun Raamattuun uskomme,
    ja Jeesukseen uskomme,
    niin me tiedämme sen,
    mitä muut eivät tietensä halua tietää:

    "Sillä tietensä he eivät ole tietävinään,
    että taivaat ja samoin maa,
    vedestä ja veden kautta rakennettu,
    olivat ikivanhastaan olemassa
    Jumalan sanan voimasta
    ja että niiden kautta
    silloinen maailma hukkui
    vedenpaisumukseen."
    (2 Piet 3:5-6)

    Siis
    "Jumalan Sanan voimasta"
    maa pysyy ... toistaiseksi ...

    Palataan!
  6. Jumalan Karitsa on syntynyt.

    12-vuotiaana Hän itse
    hiukan ihmetellen kyselee
    vanhemmiltaan sitä,
    että kai he tiesivät,
    että Hän on Jumalan Poika.

    Seuraava rajapyykki on
    siihen tehtävään astuminen,
    jota varten Hän oli tullut maailmaan.

    Tehtävä oli niin suuri,
    että Johannes Kastajan piti
    ensin raivata tietä Jeesukselle.

    Ja kuten Jeesuksen palvelijat aina,
    niin tietenkin myös Johannes Kastaja
    joutui kärsimään tehtävänsä
    uskollisesta hoitamisesta.

    Hän sanoi kaikille,
    että heidän oli tehtävä parannus.
    Herodeksellekin.

    Ja tämä johti vankeuteen.
    Mutta vielä vankilassa ollessaan
    Johannes Kastaja sai julistaa Herodekselle.

    Mutta paholainen kuitenkin käytti
    tilaisuutta hyväksi.
    Survoi pistimellään Johannes Kastajaa
    niin voimakkaasti, että tämä lähetti
    opetuslapsiaan kysymään Jeesukselta,
    onko Hän Messias,
    vai pitääkö heidän toista odottaman.

    Ja Jeesus käski kertoa
    Johannekselle, mitä näkevät.

    "Menkää ja kertokaa Johannekselle,
    mitä olette nähneet ja kuulleet:
    sokeat saavat näkönsä,
    rammat kävelevät,
    pitaliset puhdistuvat,
    kuurot kuulevat,
    kuolleet herätetään,
    köyhille julistetaan evankeliumia.
    Ja autuas on se,
    joka ei loukkaannu minuun."
    (Luuk 7:22)

    Johannes Kastaja tunnistaa tapahtumat
    Jesajan ennustuksen toteutumiseksi.

    Mikään vakuuttelu ei olisi
    poistanut epäilyä.
    Vain Jumalan Sana sen saattoi tehdä.

    Paholainen ei voinut enää
    tällä tavalla pistellä Johannes Kastajaa.

    Mutta koska Herodes ei luopunut synnistään,
    oli paholaisen helppo järjestellä
    asioita Herodeksen rakastajattaren
    eli Herodeksen veljen vaimon kautta niin,
    että miekka iskee pään Johannekselta.

    Johannes Kastaja oli saanut
    tämän maailman ruhtinaalta
    saman kohtalon kuin
    niin monet profeetat ennen häntä.

    Mutta Hänen palvelustehtävänsä
    oli suurin kaikista.

    Ennen häntä profeetat
    olivat vain ennustaneet Messiaasta.

    Johannes Kastaja oli
    kastanut Messiaan
    ja osoittanut maailmalle,
    että tässä Hän nyt on.

    Houkutus olisi ollut suuri
    asettua itse Messiaan paikalle.

    Tehdä samoinkuin
    Aamuruskon poika aikoinaan
    Jumalan Paratiisissa
    kolmannessa taivaassa
    halusi asettaa itsensä istumaan
    Jumalan Pojan paikalle.

    Mutta tähän ei Johannes langennut,
    vaikka kaikki kansa odotti
    hänen olevan Messias.

    "Mutta kun kansa yhä odotti
    ja kaikki ajattelivat sydämessään
    Johanneksesta,
    eikö hän itse ehkä ollut Kristus,
    niin Johannes vastasi kaikille sanoen:
    'Minä kastan teidät vedellä,
    mutta on tuleva minua väkevämpi,
    jonka kengänpaulaakaan
    minä en ole kelvollinen päästämään;
    hän kastaa teidät
    Pyhällä Hengellä ja tulella.
    Hänellä on viskimensä kädessään,
    ja hän puhdistaa puimatanterensa
    ja kokoaa nisut aittaansa,
    mutta ruumenet hän polttaa
    sammumattomassa tulessa.'
    Antaen myös monia muita kehoituksia
    hän julisti kansalle evankeliumia."
    (Luuk 3:16-18)

    Huippukohta oli se,
    kun Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen.

    Enkeli oli kertonut Marialle ja Joosefille,
    että Jeesus on Jumalan Poika.

    Paimenet ymmärsivät kaikesta,
    että Jeesus on Jumalan Karitsa.

    Nyt Isä itse laskeutuu paikalle,
    ja julistaa,
    että Tämä on Hänen Poikansa.

    "Kun siis kaikkea kansaa kastettiin
    ja myöskin Jeesus
    oli saanut kasteen ja rukoili,
    niin tapahtui,
    että taivas aukeni
    ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä
    ruumiillisessa muodossa,
    niinkuin kyyhkynen,
    ja taivaasta tuli ääni:
    'Sinä olet minun rakas
    Poikani;
    sinuun minä olen mielistynyt'. "
    (Luuk 3:21-22)

    Ja sitten Jeesus aloittaa
    palvelutehtävänsä.

    Ensimmäiseksi Henki
    johdataa Hänet perkeleen kiusattavaksi.

    Paholainen saa rusikoida Jeesusta
    siihen pisteeseen saakka,
    että Jeesus oli ihmisenä kuollut
    kaiken jälkeen,
    jos enkeli taivaasta ei olisi tullut
    ja tehnyt hänelle palvelusta.

    Eikä paholainen suinkaan lopettanut
    siihen, vaan palasi tietenkin takaisin,
    ja muun muassa villitsi koko kansanjoukon
    raahaamaan Jeesusta kuolonsyöksyyn.

    "Tämän kuullessaan kaikki,
    jotka olivat synagoogassa,
    tulivat kiukkua täyteen
    ja nousivat
    ja ajoivat hänet ulos kaupungista
    ja veivät hänet
    sen vuoren jyrkänteelle asti,
    jolle heidän kaupunkinsa
    oli rakennettu,
    syöstäkseen hänet alas.
    Mutta hän lähti pois
    käyden heidän keskitsensä."
    (Luuk 4:28-30)

    Perkele oli joka käänteessä
    Jeesuksen ympärillä pistimensä kanssa.
    Päämääränä oli saada
    Jeesus luopumaan siitä tehtävästä,
    jota varten Hän oli tullut.
    Hän oli tullut Jumalan Karitsaksi
    maan päälle.

    Ja tämän tehtävän täyttymisen
    paholainen yritti estää loppuun asti.

    Siihen asti,
    että Jeesus huuri ristillä:
    TÄYTETTY/MAKSETTU

    Ja vasta nyt Jeesus UhriKaritsana
    suostui antamaan henkensä.

    Ei kukaan sitä Häneltä ottanut.
    Hän antoi sen.
    Meidän edestämme.

    Ja niin tuona Pääsiäisenä
    toteutui lopullisesti se,
    että Jumalan Karitsa
    otti pois maailman synnin.

    Niinkuin Johannes Kastaja
    oli sanonut ensiesittelyssään:

    "Katso, Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin"
    (Joh 1:29)

    Ja sitten
    päättää todistuksensa
    sanoen:

    "tämä on Jumalan Poika"
    (Joh 1:34)
  7. Keskustelumme aihe on
    JUMALAN KARITSA

    Luukkaan tallennus tositapahtumista
    osoittaa, että kysymyksessä on
    UHRIKARITSA

    Seimessä maannut pieni poikavauva
    oli paikalla, jonka paimenet tiesivät
    kuuluvan nimenomaan uhrikaritsalle.

    Jumalan varhainen lupaus
    Aadamin syntiinlankeemuksen päivänä
    oli vihdoin toteutumassa.

    Käärme eli paholainen oli pistävä
    Jumalan ainosyntyistä Poikaa
    Jumalan Uhrikaritsaa kantapäähän.

    Mutta samalla tämä Vaimon siemen
    olisi murskaava käärmeen pään
    eli paholaisen vallan.

    Sekä Maria että Joosef
    tiesivät molemmat,
    että Jeesuksen isä
    on Jumala taivaassa.

    Mutta he eivät oikein osanneet
    orientoitua siihen.

    Ja niin kun Luukas on
    Jeesuksen syntymän jälkeen
    tallentanut välähdyksen
    Jeesuksen lapsuudesta,
    12-vuotias poikalapsi,
    joutuu kysymään heiltä,
    että tiesiväthän he asian.

    "Ja kolmen päivän kuluttua
    he löysivät hänet pyhäköstä,
    jossa hän istui
    opettajain keskellä
    kuunnellen heitä ja kysellen heiltä.
    Ja kaikki,
    jotka häntä kuulivat,
    ihmettelivät hänen
    ymmärrystänsä ja vastauksiansa.
    Ja hänet nähdessään
    hänen vanhempansa hämmästyivät,
    ja hänen äitinsä sanoi hänelle:
    'Poikani,
    miksi meille näin teit?
    Katso,
    sinun isäsi ja minä
    olemme huolestuneina etsineet sinua.'
    Niin hän sanoi heille:
    'Mitä te minua etsitte?
    Ettekö tienneet,
    että minun pitää niissä oleman,
    mitkä minun Isäni ovat?'"
    (Luuk 2:46-49)

    Marian mieleen varmasti palautui
    vanha Simeonin sanat:

    "Ja Simeon siunasi heitä
    ja sanoi Marialle,
    hänen äidilleen:
    'Katso,
    tämä on pantu
    lankeemukseksi ja nousemukseksi
    monelle Israelissa
    ja merkiksi, jota vastaan sanotaan
    - ja myös sinun sielusi lävitse
    on miekka käyvä
    että monen sydämen ajatukset
    tulisivat ilmi'."
    (Luuk 2:34-35)

    Siis pistin ei käy pelkästään
    Jeesuksen läpi.
    Se käy myös Marian sydämen läpi.

    Ja Jeesus itse ilmoitti,
    että myös hänen omansa
    joutuvat kärsimään.

    "ja sanoi:
    'Ihmisen Pojan
    pitää kärsimän paljon
    ja joutuman vanhinten
    ja ylipappien ja kirjanoppineiden
    hyljittäväksi
    ja tuleman tapetuksi
    ja kolmantena päivänä
    nouseman ylös'.
    Ja hän sanoi kaikille:
    'Jos joku tahtoo
    minun perässäni kulkea,
    hän kieltäköön itsensä
    ja ottakoon
    joka päivä ristinsä
    ja seuratkoon minua'."
    (Luuk 9:22-23)

    Siis ei pelkästään niin,
    että Jeesus joutuu kärsimään
    ristin pistämiset
    ja miekka käy Jeesuksen äidin
    sydämen läpi,
    vaan kaikki Jeesuksen omat
    joutuvat vainottaviksi.

    Hänen omillansa on siis
    sama ahdistus maailmassa,
    mikä hänelläkin oli.
    Joka päivä
    joudumme ottamaan ristimme,
    jos tahdomme Häntä seurata.

    Kuitenkin kaikessa tässä kärsimyksessä,
    Hänen omansa saavat olla
    turvallisella mielellä.

    "Maailmassa teillä on ahdistus;
    mutta olkaa turvallisella mielellä:
    minä olen voittanut maailman."
    (Joh 16:33)

    Paavali sai tästä ristinkantamisesta
    ja ahdistuksesta jättipotin.

    Se kuului hänen kutsumukseensa.
    Ilman sitä kärsimyksen taakkaa,
    hän ei voisi voittaa maailmaa Kristukselle.
    Se oli pakanain apostolin tehtävään
    kuuluva bonus, jota ei voinut välttää.

    Samaa saivat kokea muutkin
    apostolit,
    mutta vähemmässä määrin.

    "He ovat hebrealaisia;
    minä myös.
    He ovat israelilaisia;
    minä myös.
    He ovat Aabrahamin siementä;
    minä myös.
    He ovat Kristuksen palvelijoita
    - puhun kuin mieltä vailla -
    minä vielä enemmän.
    Olen nähnyt vaivaa enemmän,
    olen ollut useammin vankeudessa,
    minua on ruoskittu ylen paljon,
    olen monta kertaa ollut
    kuoleman vaarassa.
    Juutalaisilta olen viidesti saanut
    neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille;
    kolmesti olen saanut raippoja,
    kerran minua kivitettiin,
    kolmesti olen joutunut haaksirikkoon,
    vuorokauden olen meressä ajelehtinut;
    olen usein ollut matkoilla,
    vaaroissa virtojen vesillä,
    vaaroissa rosvojen keskellä,
    vaaroissa heimoni puolelta,
    vaaroissa pakanain puolelta,
    vaaroissa kaupungeissa,
    vaaroissa erämaassa,
    vaaroissa merellä,
    vaaroissa valheveljien keskellä;
    ollut työssä ja vaivassa;
    paljon valvonut,
    kärsinyt nälkää ja janoa,
    paljon paastonnut,
    kärsinyt vilua ja alastomuutta.
    Ja kaiken muun lisäksi
    jokapäiväistä tunkeilua luonani,
    huolta kaikista seurakunnista.
    Kuka on heikko,
    etten minäkin olisi heikko?
    Kuka lankeaa,
    ettei se minua polttaisi?
    Jos minun kerskata täytyy,
    niin kerskaan heikkoudestani.
    Herran Jeesuksen Jumala ja Isä,
    joka on ylistetty iankaikkisesti,
    tietää,
    etten valhettele."
    (2 Kor 11:22-31)

    Tämä oli Paavalin kuvaus
    siitä pistimestä,
    jolla häntä rusikoitiin.

    Jeesuksen kohdalla
    tuo paholaisen riepottelu
    alkoi heti kasteen jälkeen.

    Ja tuo pistely jatkui
    aina ristinkuolemaan saakka.

    Mutta juuri silloin,
    kun Jeesus antoi henkensä,
    hän oli voittanut paholaisen.

    Ja nyt meidän tehtävämme
    on julistaa evankeliumi
    Jumalan Karitsasta.

    Paholainen jatkaa samaan
    tapaan kuin ennenkin,
    kun ei muuta osaa.

    Jeesus ja opetuslapset
    ja sittemmin Paavali
    kärsivät koko ajan
    tunkeilusta/mellakasta.

    Ja samaa häirintää paholainen
    käyttää edelleen,
    ettei Sanoma
    Jumalan Karitsasta pääsisi esiin.
  8. Eli jos ihminen asettaa sivuun
    Jeesuksessa tarjolla olevan uskon,
    niin hän ei koe
    uudestisyntymisen ihmettä,
    jossa Jumala ottaa pois
    pahan ja epäuskoisen sydämen
    ja antaa tilalle Uuden Sydämen
    eli Uuden Hengen hänen sisimpäänsä.

    Tällainen ihminen ei ole tullut vielä
    siihen suhteeseen Jeesuksen kanssa,
    jossa hän on
    asettanut uskonsa eli luottamuksensa
    Jeesukseen,
    vaan hän yrittää pelastua
    tekojensa kautta.

    Mutta jos tämä
    sydämen ympärileikkaus
    on tapahtunut,
    niin sitten on edessä toinen
    uskon haaste.

    Tartumme kiinni siihen
    iankaikkiseen elämään
    tässä ja nyt,
    joka meille on varattu.
    Ja nyt puhutaan kutsumuksesta.

    Pelastus on yksin armosta.
    Mutta kutsumuksen
    ottaminen vastaan
    edellyttää tarttumista kiinni
    juuri siihen Elämään,
    joka on minua varten räätälöity.

    Paavali oli kohdannut Jeesuksen.
    Ananias johdatti Paavalin sisälle
    uskonelämän alkeita läpi käyden
    ja kastoi Paavalin.

    Ja heti perään Paavali
    täyttyi Pyhällä Hengellä.

    Mutta Ananiaalla oli myös viesti siitä,
    mitä näiden alkeiden jälkeen tapahtuu.
    Sana Jeesukselta Paavalille:

    "Mene;
    sillä hän on minulle valittu ase,
    kantamaan minun nimeäni
    pakanain ja kuningasten
    ja Israelin lasten eteen.
    Sillä minä tahdon näyttää hänelle,
    kuinka paljon hänen pitää
    kärsimän minun nimeni tähden"
    (Ap.t 9:15-16)

    Ja niin Ananias meni Paavali luokse,
    ja hoiti alkeet eli uskoontulon kuntoon,
    mutta erityisesti valmisti Paavalin
    tuon kutsumuksensa todeksi elämiseen.

    Ja siihen Paavali tarttui kiinni kaksin käsin.
    Ja myöhemmin ohjasi Timoteusta
    tekemään samoin
    omassa kutsumuksessaan.

    Siis Jeesus pelastaa.
    Ja me olemme jo
    armosta pelastetut uskon kautta
    ja meissä on Pyhän Hengen sinetti
    lunastuksen päivään saakka.

    Mutta jos haluamme palvella Jeesusta
    tässä ja nyt kutsumuksessamme,
    niin meidän täytyy jatkuvasti
    uskoa eli luottaa Häneen.

    Ilman tätä luottamusta
    emme suoriudu tehtävästämme.
    Ja silloin uskoamme ei seuraa teot,
    jotka olisivat hyödyksi muille ihmisille
    niin että hekin tulisivat uskosta osallisiksi.

    Jokaisella uskovalla on Jeesuksen usko.
    Siitä me elämme.
    Uskosta, jonka Jeesus vaikuttaa.

    Mutta me emme vaikuta
    maailmassa niinkuin pitäisi,
    jos uskomme ei saa aikaiseksi tekoja
    vaan pysyy toimettomana eli kuolleena.

    On siis kaksi eri asiaa
    - uskoon tuleminen
    - uskon teot

    Seuraavassa on toteutunut
    uskovaksi tuleminen.

    "Hänessä on teihinkin,
    sittenkuin olitte kuulleet
    totuuden sanan,
    pelastuksenne evankeliumin,
    uskoviksi tultuanne
    pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti"
    (Ef 1:13)

    Tuossa tilanteessa oli tietenkin läsnä
    Jeesus Kristus Henkensä kautta.

    Ja Jeesuksessa oli se usko,
    joka ympäröi meidät ja sai
    meidät kääntymään Hänen puoleensa
    tulemaan Hänen tykönsä.

    Me tulimme yhdeksi Hänen kanssaan
    ja nyt me elämme Hänen uskossaan.

    "minä elän,
    en enää minä,
    vaan Kristus elää minussa;
    ja minkä nyt elän lihassa,
    sen minä elän Jumalan Pojan uskossa"
    (Gal 2:20)

    Ja meidät on siis tuosta
    hetkestä alkaen sinetöity
    Hänen yhteyteensä.

    Pyhä Henki ei lähde meistä pois.
    Mutta me voimme kyllä murehduttaa
    meissä asuvaa Pyhää Henkeä.

    "Mikään rietas puhe
    älköön suustanne lähtekö,
    vaan ainoastaan sellainen,
    mikä on rakentavaista
    ja tarpeellista
    ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
    Älkääkä saattako murheelliseksi
    Jumalan Pyhää Henkeä,
    joka on teille annettu sinetiksi
    lunastuksen päivään saakka.
    Kaikki katkeruus
    ja kiivastus
    ja viha
    ja huuto
    ja herjaus,
    kaikki pahuus
    olkoon kaukana teistä.
    Olkaa sen sijaan
    toisianne kohtaan
    ystävällisiä,
    hyväsydämisiä,
    anteeksiantavaisia toinen toisellenne,
    niinkuin Jumalakin on Kristuksessa
    teille anteeksi antanut."
    (Ef 4:29-32)

    hannetila on,
    jos paitsi elämme Kristuksessa
    myös vaellamme Hänessä.

    Ja silloin me olemme Hänessä
    kykeneväisiä kaikkeen siihen,
    mitä Hänkin teki maan päällä.

    Eli meillä on jo lahjana saatu
    iankaikkinen elämä.

    Me vaellamme Valkeudessa
    ja tulemme tällä Tiellä
    osallisiksi Jumalallisesta luonnosta.

    Ja silloin me voimme
    osoittaa uskossamme
    kaikkea ihanaa
    hyveistä Rakkauteen saakka.

    "niin pyrkikää juuri sentähden
    kaikella ahkeruudella
    osoittamaan
    uskossanne
    avuja,
    avuissa
    ymmärtäväisyyttä,
    ymmärtäväisyydessä
    itsenne hillitsemistä,
    itsenne hillitsemisessä
    kärsivällisyyttä,
    kärsivällisyydessä
    jumalisuutta,
    jumalisuudessa
    veljellistä rakkautta,
    veljellisessä rakkaudessa
    yhteistä rakkautta."
    (2 Piet 1:5-7)

    Emme pelkästään nauti
    Elämästä Jeesuksen omana
    vaan saamme osallistua
    työhön ja vaivaan
    Hänen kanssaan.

    "Sillä jos teillä on nämä
    ja ne yhä enenevät,
    niin ne eivät salli teidän olla
    toimettomia eikä hedelmättömiä
    meidän Herramme
    Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
    Jolla sitävastoin ei niitä ole,
    se on sokea, likinäköinen,
    on unhottanut puhdistuneensa
    entisistä synneistänsä.
    Pyrkikää sentähden, veljet,
    sitä enemmän tekemään
    kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi;
    sillä jos sen teette,
    ette koskaan lankea;
    sillä näin teille runsain määrin
    tarjotaan pääsy
    meidän Herramme ja Vapahtajamme
    Jeesuksen Kristuksen
    iankaikkiseen valtakuntaan.
    (2 Piet 1:8-11)

    äin myös palvelemme
    Valtakunnassaan.
  9. Heitä nyt jo pistimesi pois.

    Mikä olikaan tuo pistin,
    joka piti Paavalin nöyränä.

    Ensinnäkään se ei ollut synti.
    Ei edes kiusaus.
    Sillä Paavali oli tullut
    Vanhurskauden palvelijaksi,
    niinkuin kaikki
    uudestisyntyneet uskovat ovat.

    "synnistä vapautettuina
    olette tulleet
    vanhurskauden palvelijoiksi!"
    (Room 6:18)

    Eli olemme Paavalin kanssa
    vapautetut synnistä.

    Emme ole enää synnin orjia.
    Olemme kirjaimellisesti kääntäen
    vanhurskauden orjia.
    Aikaisemmin oli toisin päin.

    "kun olitte synnin palvelijoita,
    niin te olitte vapaat vanhurskaudesta."
    (Room 6:20)

    Ja taas kirjaimellisesti kääntäen
    olimme synnin orjia.

    Mielenmuutos on ollut
    kynnys astumiselle
    Jumalan Valtakuntaan
    eli Jumalan hallitusvallan alle.

    Haluamme palvella Häntä
    eli antaa itsemme eläväksi pyhäksi
    Jumalalle otolliseksi uhriksi.

    Ja Jeesus kutsui
    Paavalin pakanain apostoliksi.

    Jeesus lähetti Ananiaan kertomaan,
    minkälaiseksi uhriksi Paavali tulisi.

    "Mutta Herra sanoi hänelle:
    'Mene;
    sillä hän on minulle valittu ase,
    kantamaan minun nimeäni
    pakanain ja kuningasten
    ja Israelin lasten eteen.
    Sillä minä tahdon näyttää hänelle,
    kuinka paljon hänen pitää kärsimän
    minun nimeni tähden'."
    (Ap.t 9:15-16)

    Ja sitten Paavali kertoo,
    minkälainen tuo pistin
    eli kärsimys ihan konkreettisesti
    hänen lihaansa rusikoivana
    on ollut
    tässä palvelutehtävässä
    Kristuksen orjana.

    "Ja etten
    niin erinomaisten ilmestysten tähden
    ylpeilisi,
    on minulle annettu lihaani
    pistin,
    saatanan enkeli,
    rusikoimaan minua,
    etten ylpeilisi.
    Tämän tähden olen
    kolmesti rukoillut Herraa,
    että se erkanisi minusta.
    Ja hän sanoi minulle:
    'Minun armossani on sinulle kyllin;
    sillä minun voimani tulee
    täydelliseksi heikkoudessa'.
    Sentähden minä
    mieluimmin kerskaan heikkoudestani,
    että Kristuksen voima
    asettuisi minuun asumaan.
    Sentähden minä olen mielistynyt
    heikkouteen,
    pahoinpitelyihin,
    hätään,
    vainoihin,
    ahdistuksiin,
    Kristuksen tähden;
    sillä kun olen heikko,
    silloin minä olen väkevä."
    (2 Kor 12:7-10)