kalamos

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.
Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu
Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi
Blogi
https://kalamos.munblogi.com
Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:
"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"
Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:
"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"
Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:
"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"
Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.
Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.
- "Yksikään profeetallinen sana
ei ole tullut julki ihmisten tahdosta,
vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. - "sinä päivänä,
jona sinä siitä syöt,
pitää sinun kuolemalla kuoleman"
(Gen 2:17) - Otsikko on Jumalasta.
"Sinun sanasi
on kokonansa totuus"
Perkeleestä on se,
kun irrotetaan
tarkoitushakuisesti
Sanasta jokin virke,
eikä lueta kokonaisuutta.
Juuri tällä tekniikalla
perkele kiusasi Jeesusta.
Ja Jeesus vastasi aina,
mitä myös on kirjoitettu.
Ja voitti perkeleen kiusaukset. - Eli nuo kaksi Sanan kohtaa
Raamatusta olivat
ratkaisevan tärkeitä vaikuttimia
Sinun uudestisyntymiseesi? - Ihminen syntyy tähän maailmaan
elävänä sieluna.
Sinä päivänä,
kun ihminen nielaisee synnin hedelmän,
kun synti pääsee ihmisen sisimpään,
ihmisestä tulee kuollut sielu.
Tällaisen kuolleen sielun
tulee syntyä uudesti ylhäältä.
Ei ruumiillisesti
vaan hengellisesti.
Ja kun Elämän Henki
taas puhaltaa meissä,
me olemme siirtyneet
kuolemasta elämään.
Emmekä ikinä kuole.
Me olemme kuitenkin
samaa lihaa kuin Aadam.
Vaikka olemmekin hengellisesti
syntyneet uudesti ylhäältä,
me asumme edelleen
kuolevaisessa ruumiissa.
Maan tomusta peräisin oleva liharuumiimme
on tuleva maaksi jälleen.
"Sillä maasta sinä olet,
ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman"
Kaikki ihmiset kokevat kerran
ruumiillisen kuoleman.
"Ihmisille on määrätty,
että heidän kerran on kuoleminen,
mutta sen jälkeen tulee tuomio."
Synnymme tähän maailmaan
kuolevaisessa ruumiissa.
Kun viimeinenkin ihminen on kuollut,
tulee tuomio.
Meitä kohtaa siis paitsi
ruumiillinen kuolema
myös ruumiin ylösnousemus.
Martta sanoi veljensä Lasaruksen kuolleen ruumiin äärellä.
"Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa,
viimeisenä päivänä."
Tämä ei kuitenkaan kaikille ole
ilon aihe.
"Ja monet
maan tomussa makaavista
heräävät,
toiset
iankaikkiseen elämään,
toiset
häpeään
ja iankaikkiseen kauhistukseen."
Toisille ylösnousemus
merkitsee siis elämää,
toisille tuomiota.
"Älkää ihmetelkö tätä,
sillä hetki tulee,
jolloin kaikki,
jotka haudoissa ovat,
kuulevat hänen äänensä
ja tulevat esiin,
ne, jotka ovat hyvää tehneet,
elämän ylösnousemukseen,
mutta ne,
jotka ovat pahaa tehneet,
tuomion ylösnousemukseen."
Ylösnousemus koskee
sekä vanhurskaita että vääriä.
Sekä oikeamielisiä että väärämielisiä.
"Minä uskon kaiken,
mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa,
ja pidän sen toivon Jumalaan,
että on oleva ylösnousemus,
jota nämä itsekin odottavat,
sekä vanhurskasten että vääräin."
On siis kaksi erilaista ylösnousemusta.
Ensimmäinen eli elämän ylösnousemus
tuo vanhurskaat ikuiseen elämään.
Toinen eli tuomion ylösnousemus
vie väärät ikuiseen kauhistukseen.
Raamattu ei kuitenkaan tunne käsitettä
toinen ylösnousemus,
vaan puhuu sen sijaan
toisesta kuolemasta.
Jos emme ole osallisia
ensimmäisestä ylösnousemuksesta,
kohtaamme toisen kuoleman,
jolla on silloin valta meihin.
"Autuas ja pyhä on se,
jolla on osa
ensimmäisessä ylösnousemuksessa;
heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa" - Jumala teki maan tomusta ihmisen.
Antoi maan tomulle ihmisen muodon.
Tuo ruumis oli kuollut.
Kunnes Jumala puhalsi siihen
Elämän Hengen.
Mutta sitten eräänä päivänä
synti katkaisi yhteyden
Elämän Lähteeseen.
Elämä oli poistunut Aadamista.
Aadam ei enää ollut elävä sielu
vaan kuollut sielu.
Ruumiillisesti
Aadam oli edelleen elävä.
Ja olisi elänyt
tuossa kurjassa tilassa ikuisesti,
jos olisi päässyt syömään
elämän puusta.
Mutta tämä olisi ollut
kauhistuttava kohtalo Aadamille.
Ja niin Jumala rakkaudessaan
sulki elämänpuun tien.
Tämä Jumalan teko
ei siis sinänsä ollut tuomio
vaan armahdus.
Jumala eli Valtiaat
puhuu asiasta agape-rakkauden
täyttämällä rintaäänellä.
"Katso,
ihminen on tullut sellaiseksi
kuin joku meistä,
niin että hän tietää hyvän ja pahan."
Jumalan sydän aivan kouristaa tuskasta,
kun Hän ihmistä äärettömästi rakastaen
sanoo:
"Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä
ja ottaisi myös elämän puusta
ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"
Tältä hirvittävältä kohtalolta
Jumala pelasti ihmisen.
Ihminen ei vielä päässytkään
syömään elämän puusta,
joka olisi muuttanut
kuolevaisen ruumiimme katoamattomaksi.
Mutta tämä ei ollut Jumalan rangaistus
vaan Jumalan suurta armoa.
Jumalan eli Valtiaiden
jo ennen aikojen alkua
laatima ikuinen pelastussuunnitelma
tämän katastrofitilanteen varalta
otettiin käyttöön.
Jumalan istuttama elämänpuu
meni vedenpaisumuksessa,
mutta uusi pystytettiin Golgatalle.
Siitä me nyt saamme syödä.
Ja silloin meidät siirretään
kuolemasta takaisin elämään.
Vain se,
joka syö tästä elämän-puusta,
saa Hänessä tarjolla olevan
Ikuisen Elämän.
Muut kuolevat synteihinsä.
"Joka syö minun lihani
ja juo minun vereni,
sillä on iankaikkinen elämä,
ja minä herätän hänet
viimeisenä päivänä.
Sillä minun lihani on totinen ruoka,
ja minun vereni on totinen juoma.
Joka syö minun lihani
ja juo minun vereni,
se pysyy minussa,
ja minä hänessä.
Niinkuin Isä,
joka elää,
on minut lähettänyt,
ja minä elän Isän kautta,
niin myös se,
joka minua syö,
elää minun kauttani."
Näin saamme elämän hengen.
Iäisen elämän Hänessä.
Ja kerran ylösnousemuksessa
kuolevainen ruumiimmekin
muuttuu katoamattomaksi.
Se,
mikä on maasta tulee maaksi jälleen.
Mutta ei henki maadu.
Ei ihmisen eikä eläimenkään.
Jeesus kertoi rikkaasta miehestä,
joka kuoli ja haudattiin.
Tuo ilmeisen loisteliaasti haudattu ruumis
ei todellakaan enää elänyt.
Eikä tiennyt mitään.
Se mätäni upeassa kallioluolassa
tai vastaavassa.
Luultavasti hiukan maanpinnan yläpuolella.
Rikkaan miehen ruumiista
ei enää ole mitään havaittavissa
eikä mitään nähtävää jäljellä.
Ja jos Jeesus ei olisi
miestä maininnut,
olisi hänen muistonsakin
jo aikoja sitten unhotettu.
Mutta tuo onneton sielu itse
ei suinkaan maatunut
loisteliaassa haudassaan.
Hän avasi silmänsä tuonelassa.
Hyvin syvällä olevassa
kauheassa paikassa.
Ja siellä oli muitakin.
Vaivoissa.
Kovassa tuskassa.
Aabrahamin helmassa
oli myös monia.
Eikä näiden kahden joukon välillä
ollut tapaamis-oikeutta.
Ja niin tuo kurja mies
ei saanut vaivoihinsa
edes vesipisaraa
Lasaruksen sormenpäästä.
Tämä ennen niin rikas
ja ilossa elänyt mies
oli tuonelassa ollessaan
tuskallisen tietoinen
jäljelle jääneistä,
joiden tiesi olevan tulossa
samaan vaivan paikkaan.
Hän ei itse voinut tehdä asialle mitään.
Ja kaikki hänen epätoivoiset
aivoituksensa raukesivat tyhjiin.
Mutta tiedottomia
tai jotenkin tajunnan menettäneitä
he eivät ole.
Eivätkä olemattomia.
Ei olematon voi mennä tuonelaan.
Mutta me emme ole
tuohon vaivan paikkaan menossa.
Kun olemme heittäneet ankkurimme
Golgatan kalliolle,
olemme armosta pelastettuja.
Kerran telttamajamme puretaan.
Meidät irrotetaan loimilangoista.
Ruumiimme pannaan hautaan.
Ja se maatuu.
Mutta meidät itsemme
otetaan/temmataan
isiemme tykö.
Aabrahamin helmaan.
Jumalan Paratiisiin,
kolmanteen taivaaseen. - "Herra, Herra
on minulle antanut
oppineiden kielen,
niin että minä osaan
sanalla virvoittaa väsynyttä.
Hän herättää aamu aamulta,
herättää minun korvani
kuulemaan oppineiden tavalla."
(Jes 50:4) - "Hän voimistaa voipuneen
ja antaa voimattomalle voimaa yltäkyllin."
(Jes 40:29) - Aadam oli alussa elävä sielu,
mutta Aadamissa
ei silti ollut elämää itsessään.
Elämä oli persoonassa,
jota Johannes nimittää Sanaksi.
"Alussa oli Sana,
ja Sana oli Jumalan tykönä,
ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä
hänen kauttaan,
ja ilman häntä
ei ole syntynyt mitään,
mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valkeus."
Tuo Persoona oli luonut
ihmislapsen
ja puhaltanut henkensä
ihmislapsen sisimpään.
Ihminen oli täytetty
Hänen Hengellään
ja myöskin puettu Hänessä
Jumalan kirkkauteen
– Jumalan kuvaksi.
Tuo Elämän Valkeus
sammui Aadamissa
sinä päivänä,
jona hän söi
hyvän- ja pahantiedon puusta.
Yhteys Elämän lähteeseen oli poikki.
Näin oli jo aiemmin käynyt
taivaassa sijaitsevassa Eedenissä
- Jumalan puutarhassa -
laajalti suojaavalle kerubille,
Luciferille.
Valon kantajasta oli tullut
pimeyden ruhtinas.
Jumala halusi ikuisen yhteyden
itsensä ja ihmisen välille.
Jumalan Rakas Poika,
jota varten kaikki on luotu,
halusi jakaa oman Elämänsä
ihmisen kanssa.
Ratkaisun paikka oli
Elämän puun juurella.
Keskellä Jumalan istuttamaa
suojaisaa puutarhaa eli paratiisia.
Elämän puu ja sen hedelmät
olivat kuin tarjottimella keskellä paratiisia.
’Ole hyvä! Ota tästä!
Kun syöt siitä,
virtaa Sinun sisimmässäsi
Minussa oleva Elämä.
Silloin olet ikuisesti yhtä
Minun kanssani.
Aadam ja Eeva tekivät valintansa.
He söivät viereisestä puusta.
Ja liittoutuivat näin käärmeen
possessoineen paholaisen kanssa.
Vaikka meitä
ei ympäröikään Paratiisin ihanuus,
me emme voi olla näkemättä
Jumalan kädenjälkeä.
Mutta silti emme ole Jumalaa
Jumalana kunnioittaneet.
Olemme hyljänneet
Jumalan viisauden,
ja tavoitelleet
omaa viisautta.
Ja niin meissä itse kussakin
on yhtenä elämämme päivänä
tapahtunut sama katastrofi
kuin Aadamin elämässä.
Jumalan kuva on sammunut.
Todellinen Valkeus,
joka valaisee jokaisen ihmisen,
on poistunut meistä,
ja pimeys astunut sijaan.
Olemme vaihtaneet
Jumalan kirkkauden alastomuudeksi.
"Se, mikä Jumalasta voidaan tietää,
on ilmeistä heidän keskuudessaan;
sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa,
hänen iankaikkinen voimansa
ja jumalallisuutensa,
ovat,
kun niitä hänen teoissansa tarkataan,
maailman luomisesta asti nähtävinä,
niin etteivät he voi
millään itseänsä puolustaa,
koska he,
vaikka ovat tunteneet Jumalan,
eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet
eivätkä kiittäneet,
vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet,
ja heidän ymmärtämätön sydämensä
on pimentynyt."
Jokainen vuorollamme
olemme tehneet väärän valinnan.
Mutta liittomme pahan kanssa
ei tarvitse olla ikuinen.
Se voidaan katkaista.
Jo ensimmäisenä päivänä
Jumala erotti valon pimeydestä.
Ne eivät voi vallita yhdessä.
Jumala puki Aadamin ja Eevan
veriseen viittaan.
Näin meidätkin puetaan Kristukseen,
jos lakkaamme juoksemasta
Jumalaa pakoon.
Jeesuksen veri
peittää syntimme ja alastomuutemme.
Hänen Elämänsä meissä on se Valo,
jota pimeys ei ole saanut valtaansa.
Jeesus ilmestyy meille,
jotka olemme hämmennyksissä,
emmekä ymmärrä mistään mitään.
Jeesus ilmestyy meille,
kun olemme pelossa ja ahdistuksessa,
ja lymyilemme piilossa.
Hän ilmestyy
itse valitsemanaan ajankohtana
ja sanoo:
"Rauha teille!"
Ja sitten Hän tekee
valtavan Elämän ihmeen.
Hän puhaltaa meihin
kuolleisiin sieluihin
Elämän Hengen.
"Hän puhalsi heidän päällensä
ja sanoi heille:
Ottakaa Pyhä Henki."
Ja silloin Hänessä oleva Elämä
täyttää saviastiamme
ja valaisee meidät.
Meidät on silloin siirretty
pimeydestä Valkeuteen.
Olemme Valkeuden lapsia,
emmekä enää pimeyden lapsia.
Kuolleesta sielusta
on tullut jälleen
Elävä sielu. - En minä ole tehnyt pahaa
Sovituksen Sanalle.
Minä olen julistanut sitä.
Pelastuksen evankeliumia.
Tälläkin foorumilla. - En minä kirjainta palvo
vaan Jeesusta.
Ja minä teen sen
kirjoittamala puhdasta Jumalan Sanaa.
Ja se sanoo:
"saarnaa sanaa" - Kertoisitko!
- Ryöväri pelastui Sinä hetkenä
kun lakkasi pilkkaamasta
ja kääntyi Jeesuksen puoleen.
Hänen vaelluksensa jäi lyhyeksi,
kun oli vielä samana päivänä perillä
Jumalan Paratiisissa. - Tuo rohkaisun Sana
Usko Toivoselle ja
Saviseutulaiselle
ja kaikille,
jotka pitävät tarjolla
Elämän Leipää,
puhdasta Jumalan Sanaa,
oli minulta,
kuten kynän jäljestäkin näkyy. - Yksi on kuollut kaikkien edestä.
Tämä yksi on Jeesus Kristus,
Jumalan Poika,
joka tuli taivaasta Isän rinnalta
maan päälle
syntyen ihmislapseksi
ja tullen näin
lihasta ja verestä osalliseksi
voidakseen olla sukulunastaja
syntiin langenneelle ihmiselle.
Hänessä on teihinkin,
sittenkuin olitte kuulleet
totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin,
uskoviksi tultuanne
pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.
Kristuksen Rakkaus on vallannut meidät,
ja niin meillä on sisäinen pakko.
Meihin vuodatettu Rakkaus
vaatii meitä johonkin.
Antamaan elämämme Hänelle.
"Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä,
jotka olemme tulleet tähän päätökseen:
yksi on kuollut kaikkien edestä,
siis myös kaikki ovat kuolleet"
(1 Kor 5:14)
Sisimpäämme vuodatettu
Kristuksen Rakkaus
pakottaa samaistumaan Häneen.
Sillä te olette kuolleet,
ja teidän elämänne
on kätkettynä Kristuksen kanssa
Jumalassa. Ja niin ne,
jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat,
ovat ristiinnaulinneet lihansa
himoineen ja haluineen.
"ja hän on kuollut kaikkien edestä,
että ne, jotka elävät,
eivät enää eläisi itselleen,
vaan hänelle,
joka heidän edestään
on kuollut ja ylösnoussut."
(2 Kor 5:15)
Kun me syntiinlangenneet
otamme Jeesuksen vastaan,
me tulemme osallisiksi
paitsi Hänen kuolemastaan
myös Hänen ylösnousemuksestaan.
Me synnymme uudesti
ylhäältä Hengestä
Jumalan lapsiksi.
Meidät on jo asetettu taivaallisiin.
Jotkut olivat kuitenkin tunteneet
Jeesuksen lihansa päivinä
niinkuin ihminen tuntee naapurinsa.
"Sentähden me emme tästä lähtien
tunne ketään lihan mukaan;
jos olemmekin
tunteneet Kristuksen lihan mukaan,
emme kuitenkaan nyt enää tunne."
(2 Kor 5:16)
Nyt me tunnemme Hänet sisäisesti.
Me tiedämme olevamme Jumalan lapsia
siitä Hengestä,
jonka Hän on meille antanut
ja joka on meidän synnyttänyt uudesti.
"Siis,
jos joku on Kristuksessa,
niin hän on uusi luomus;
se, mikä on vanhaa,
on kadonnut,
katso,
uusi on sijaan tullut."
(2 Kor 5:17)
Näille on uskottu Sovituksen virka.
"Mutta kaikki on Jumalasta,
joka on sovittanut meidät
itsensä kanssa Kristuksen kautta
ja antanut meille sovituksen viran."
(2 Kor 5:18)
Meille on uskottu
Sovituksen sana
eli Jumala on
sijoittanut/asettanut/tallettanut
meihin Sovituksen Sanan.
"Sillä Jumala oli Kristuksessa
ja sovitti maailman itsensä kanssa
eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan,
ja hän uskoi meille sovituksen sanan."
(2 Kor 5:19)
Ja tätä meihin talletettua
Sovituksen Sanaa me julistamme
Pyhässä Hengessä.
"Kristuksen puolesta
me siis olemme lähettiläinä,
ja Jumala kehoittaa
meidän kauttamme.
Me pyydämme
Kristuksen puolesta:
antakaa sovittaa itsenne
Jumalan kanssa."
(2 Kor 5:20)
Tätä ilosanomaa,
että me voimme tulla
Jumalan vanhurskaudeksi,
koska Jeesus tehtiin synniksi,
me julistamme kaikelle maailmalle.
"Sen, joka ei synnistä tiennyt,
hän meidän tähtemme
teki synniksi,
että me hänessä tulisimme
Jumalan vanhurskaudeksi."
(2 Kor 5:21)
Sillä siihen te olette kutsutut,
koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne,
jättäen teille esikuvan,
että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,
joka ei syntiä tehnyt
ja jonka suussa ei petosta ollut,
joka häntä herjattaessa
ei herjannut takaisin,
joka kärsiessään ei uhannut,
vaan jätti asiansa sen haltuun,
joka oikein tuomitsee,
joka itse kantoi meidän syntimme
ruumiissansa ristinpuuhun,
että me,
synneistä pois kuolleina,
eläisimme vanhurskaudelle.
Jos Sinä et vielä ole kokenut sitä,
mistä kirjoitin,
niin tee nyt parannus.
Uusi Elämä alkaa mielenmuutoksella.
Lähesty Häntä,
joka on Jumalan Sana.
Ristin ryöväri teki näin
viime hetkellä.
Vain kaksi sanaa Jeesukselle,
ja ryöväri oli pelastettu.
Muista minua!
Itse asiassa tuo ryöväri
ratkaisi pelin.
Jos hän ei olisi kääntynyt,
ei kukaan koskaan olisi pelastunut.
Ryöväri ei kuitenkaan voinut
ratkaista toisen ryövärin kohtaloa.
Jokaisen on itse
otettava Jeesus vastaan.
Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan,
Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.
Tämä on Sovituksen Sana.
Kaikki Raamatussa ilmoitettu
pitää siis yhtä tuon
korinttolaiskirjeen katkelman kanssa.
Raamattu, jota Aloittajakin lainaa
yhden jakeen verraan mielellään,
on kokonaisuudessaan julistusta
Sovituksesta Kristuksessa.
Meille on nyt raivattu uudelleen
tie Elämänpuun luokse.
Syömällä siitä,
me koemme uuden Elämän ihmeen.
Mutta paholainen on yhä vapaana.
Se osoittaa edelleen toista puuta,
ja sanoo, ette sunkaan kuole.
Ei mitään kadotusta ole.
Tosiasiassa meistä jokainen
on jo tekemiimme synteihin.
Mutta Jumala on sovittanut meidät.
Ja niin meillä on nyt
etuoikeus syödä Elämän puusta.
Meille on annettu uusi mahdollisuus
valita Elämä.
Tämä on Raamatun ilmoitus.
Hyvä Sanoma. - Lainaamani kohta ilmoittaa
juuri sen asian,
että kaikki Raamatun
Pyhissä Kirjoituksissa on Ilmoitusta
Jeesuksesta Kristuksesta
ensimmäisestä Sanasta
loppuaameneen saakka.
Ja tätä sanomaa
juutalaiset olivat tutkineet
koko ikänsä.
Eivätkä halunneet nähdä sitä,
minkä Kirjoitukset todistavat.
Johannes Kastaja
Vanhan Liiton viimeisenä
ja suurimpana profeettana
todisti Jeesuksesta
Vanhan Testamentin kirjoituksia lainaamalla.
Hän todisti myös sen ilmoituksen,
Jumalan Sanan,
jonka Isä antoi Pojastaan
Jeesuken kastehetkellä.
Ja siitä eteenpäin ilmoituksella
Jumalan Karitsasta.
Kansa ymmärsi,
että Johannes oli profeetta,
mutta uskonnollinen johto ei,
vaikka he olisivat voineet
tarkistaa asian kirjoituksista.
Ja sitten kansa sai kokea
kirjoituksissa luvattujen
asioiden tapahtuvan.
Sokeat saivat näkönsä,
rammat kävelivät,
pitaliset puhdistuivat,
ja kuurot saivat kuulona.
Kuolleet herätettiin
ja köyhille julistettiin evankeliumia.
Ihmiset,
jotka ottivat Hänet vastaan
olivat ylionnellisia/kadehdittavia.
Mutta ne,
jotka loukkaantuivat Häneen,
kiehuivat vihasta
ja halusivat tappaa Jeesuksen.
Koska he eivät halunneet
ottaa Häntä vastaan
eli tulla Hänen tykönsä.
Eli Johanneksen todistus
mukaan lukien Isän
antama todistus,
kun Jeesus kastettiin,
ja Jeesuksen tekemät teot
todistivat Hänen olevan
Kirjoitusten lupaama Messias.
Siis kaiken todistuksen sinetöi
Vanhan Testamentin Kirjoitukset.
Mutta juuri nämä,
jotka tutkivat näitä Kirjoituksia,
eivät nähneet Messiasta,
koska he vain tutkivat Sanaa,
eikä Sana ei päässyt sisälle heihin.
He lukivat Sanaa,
ja näkivät kaiken tapahtuvan
Kirjoitusten mukaan,
mutta eivät silti halunneet uskoa.
He rakastivat ihmiskunniaa
Jumalan kunnian sijasta.
Siis itseänsä.
Jeesus vielä ilmoittaa
Kirjoitusten kirjoittajan
eli Mooseksen,
tuodessaan esiiin
tämän asian,
että heidän pitäisi uskoa,
voidakseen ottaa Jeesuksen vastaan.
Siis Moosseksen,
johon he panivat toivonsa.
Mutta eivät kuitenkaan tehneet
niinkuin Mooses käski heidän tehdä.
"Sinun keskuudestasi,
veljiesi joukosta,
Herra, sinun Jumalasi,
herättää sinulle profeetan,
minun kaltaiseni;
häntä kuulkaa."
Ja Jeesus päättää
tämän session siihen,
että vielä kerraan
tuo esiin Kirjoitukset,
joihin heidän tulee uskoa.
"Sillä jos te Moosesta uskoisitte,
niin te uskoisitte minua;
sillä minusta hän on kirjoittanut.
Mutta jos te ette usko
hänen kirjoituksiaan,
kuinka te uskoisitte minun sanojani?"
Siis Jeesus ei suinkaan
mitätöinyt eikä vähätellyt
Kirjoitettua Sanaa
vaan asetti juuri sen
heidän tuomarikseen.
"Älkää luulko,
että minä olen syyttävä teitä
Isän tykönä;
teillä on syyttäjänne,
Mooses,
johon te panette toivonne." - Jeesus vetosi Kirjoituksiin.
Siis Raamatun ilmoitukseen.
Se todistaa Jeesuksesta.
Ja ne,
jotka ottavat Sanan vastaan,
saavat Hänessä tarjolla olevan Elämän.
"Te tutkitte kirjoituksia,
sillä teillä on mielestänne
niissä iankaikkinen elämä,
ja ne juuri todistavat minusta;
ja te ette tahdo tulla minun tyköni,
että saisitte elämän"
(Joh 5:39-40) - Siis me olemme nyt niitä,
jotka ovat kokeneet sen,
minkä Johannes ilmaisee
evankeliuminsa ensimmäisessä
luvussa:
"Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi voiman
tulla Jumalan lapsiksi,
niille,
jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet
verestä
eikä lihan tahdosta
eikä miehen tahdosta,
vaan Jumalasta.
Ja Sana tuli lihaksi
ja asui meidän keskellämme"
Tuo loppuosa ilmaisee sen,
miten edellä lausuttu
uudestisyntyminen tapahtuu.
Se voitaisiin kääntää:
"Ja Sana pystytti telttamajansa
ja asusti ..."
Tämä sanamuoto viittaa
Jumalan kansan Israelin
erämaavaellukseen.
Jumalan kirkkaus täytti
ilmestysmajan.
Samoin Sana eli Valkeus
täyttää meidän sisimpämme.
Tämä aarre tosin on
vielä saviastioissa
eli tässä tomumajassamme.
Johannes jatkaa:
ja me katselimme
hänen kirkkauttansa,
senkaltaista kirkkautta,
kuin ainokaisella Pojalla on Isältä;
ja hän oli täynnä armoa ja totuutta."
Tällainen kirkkaus asuu meissä
ja täyttää meidät
armolla ja totuudella.
Eli kun on ottanut
Jeesuksen vastaan,
niin Sana eli Jeesus
on tullut ihmiseen asumaan pysyvästi.
Ja niin siitä hetkestä lähtien
me elämme Hengessä. - Paavali toistaa
evankeliumissaan
yhä uudelleen:
"Niinkuin kirjoitettu on"
Pyhät Kirjoitukset ovat perusta
evankeliumille, jota julistamme. - Raamattu on Jumalan omasivu.
Hänen ilmoituksensa ihmislapsille.
"Sillä minä en häpeä evankeliumia;
sillä se on Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä
Jumalan vanhurskaus
ilmestyy uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on:
'Vanhurskas on elävä uskosta'."
(Room 1:16-17)
Jumalan evankeliumi
eli Jumalan Hyvä Sanoma
on siis tallennettu Raamattuun
eli Pyhiin Kirjoituksiin.
Se on kiteytettynä se,
minkä Jumala käski
Habakukin kirjoittaa
tauluihin niin selvästi,
että sen voi juostessa lukea.
Ja Paavali lainaa tuosta
kohdasta ratkaisevan tärkeän lauseen.
Siis profeetan oli kirjoitettava
näky ylös.
Niin Herra määräsi myös
Johanneksen kirjoittamaan
näyn ylös ja lähettämään seurakunnille.
Ja samalla Jumalan innoituksella
on koko Raamattu kirjoitettu.
Mutta toki sitten se asia,
että Jumala on olemassa,
on todistettu meille monella tavalla,
kuten Paavali jatkaa.
"Sillä Jumalan viha
ilmestyy taivaasta
kaikkea ihmisten
jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan,
niiden,
jotka pitävät totuutta
vääryyden vallassa,
sentähden että se,
mikä Jumalasta voidaan tietää,
on ilmeistä heidän keskuudessaan;
sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa,
hänen iankaikkinen voimansa
ja jumalallisuutensa, ovat,
kun niitä hänen teoissansa tarkataan,
maailman luomisesta asti nähtävinä,
niin etteivät he voi
millään itseänsä puolustaa,
koska he,
vaikka ovat tunteneet Jumalan,
eivät ole häntä
Jumalana kunnioittaneet
eivätkä kiittäneet,
vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet,
ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt."
Siis todistus Jumalasta
on nähtävissä kaikkialla.
Ja Jumala vetää kaikkia parannukseen,
mutta perustus on Jumalan Sana,
joka profeettojen ja apostolien kautta
on meille annettu.
"Niin ette siis enää ole
vieraita ettekä muukalaisia,
vaan te olette pyhien kansalaisia
ja Jumalan perhettä,
apostolien ja profeettain
perustukselle rakennettuja,
kulmakivenä itse Kristus Jeesus,
jossa koko rakennus liittyy yhteen
ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrass;
ja hänessä tekin
yhdessä muitten kanssa
rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä."
(Ef 2:19-22)