Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

304

Kommenttia

11756

  1. Jumalan Karitsa on syntynyt.

    12-vuotiaana Hän itse
    hiukan ihmetellen kyselee
    vanhemmiltaan sitä,
    että kai he tiesivät,
    että Hän on Jumalan Poika.

    Seuraava rajapyykki on
    siihen tehtävään astuminen,
    jota varten Hän oli tullut maailmaan.

    Tehtävä oli niin suuri,
    että Johannes Kastajan piti
    ensin raivata tietä Jeesukselle.

    Ja kuten Jeesuksen palvelijat aina,
    niin tietenkin myös Johannes Kastaja
    joutui kärsimään tehtävänsä
    uskollisesta hoitamisesta.

    Hän sanoi kaikille,
    että heidän oli tehtävä parannus.
    Herodeksellekin.

    Ja tämä johti vankeuteen.
    Mutta vielä vankilassa ollessaan
    Johannes Kastaja sai julistaa Herodekselle.

    Mutta paholainen kuitenkin käytti
    tilaisuutta hyväksi.
    Survoi pistimellään Johannes Kastajaa
    niin voimakkaasti, että tämä lähetti
    opetuslapsiaan kysymään Jeesukselta,
    onko Hän Messias,
    vai pitääkö heidän toista odottaman.

    Ja Jeesus käski kertoa
    Johannekselle, mitä näkevät.

    "Menkää ja kertokaa Johannekselle,
    mitä olette nähneet ja kuulleet:
    sokeat saavat näkönsä,
    rammat kävelevät,
    pitaliset puhdistuvat,
    kuurot kuulevat,
    kuolleet herätetään,
    köyhille julistetaan evankeliumia.
    Ja autuas on se,
    joka ei loukkaannu minuun."
    (Luuk 7:22)

    Johannes Kastaja tunnistaa tapahtumat
    Jesajan ennustuksen toteutumiseksi.

    Mikään vakuuttelu ei olisi
    poistanut epäilyä.
    Vain Jumalan Sana sen saattoi tehdä.

    Paholainen ei voinut enää
    tällä tavalla pistellä Johannes Kastajaa.

    Mutta koska Herodes ei luopunut synnistään,
    oli paholaisen helppo järjestellä
    asioita Herodeksen rakastajattaren
    eli Herodeksen veljen vaimon kautta niin,
    että miekka iskee pään Johannekselta.

    Johannes Kastaja oli saanut
    tämän maailman ruhtinaalta
    saman kohtalon kuin
    niin monet profeetat ennen häntä.

    Mutta Hänen palvelustehtävänsä
    oli suurin kaikista.

    Ennen häntä profeetat
    olivat vain ennustaneet Messiaasta.

    Johannes Kastaja oli
    kastanut Messiaan
    ja osoittanut maailmalle,
    että tässä Hän nyt on.

    Houkutus olisi ollut suuri
    asettua itse Messiaan paikalle.

    Tehdä samoinkuin
    Aamuruskon poika aikoinaan
    Jumalan Paratiisissa
    kolmannessa taivaassa
    halusi asettaa itsensä istumaan
    Jumalan Pojan paikalle.

    Mutta tähän ei Johannes langennut,
    vaikka kaikki kansa odotti
    hänen olevan Messias.

    "Mutta kun kansa yhä odotti
    ja kaikki ajattelivat sydämessään
    Johanneksesta,
    eikö hän itse ehkä ollut Kristus,
    niin Johannes vastasi kaikille sanoen:
    'Minä kastan teidät vedellä,
    mutta on tuleva minua väkevämpi,
    jonka kengänpaulaakaan
    minä en ole kelvollinen päästämään;
    hän kastaa teidät
    Pyhällä Hengellä ja tulella.
    Hänellä on viskimensä kädessään,
    ja hän puhdistaa puimatanterensa
    ja kokoaa nisut aittaansa,
    mutta ruumenet hän polttaa
    sammumattomassa tulessa.'
    Antaen myös monia muita kehoituksia
    hän julisti kansalle evankeliumia."
    (Luuk 3:16-18)

    Huippukohta oli se,
    kun Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen.

    Enkeli oli kertonut Marialle ja Joosefille,
    että Jeesus on Jumalan Poika.

    Paimenet ymmärsivät kaikesta,
    että Jeesus on Jumalan Karitsa.

    Nyt Isä itse laskeutuu paikalle,
    ja julistaa,
    että Tämä on Hänen Poikansa.

    "Kun siis kaikkea kansaa kastettiin
    ja myöskin Jeesus
    oli saanut kasteen ja rukoili,
    niin tapahtui,
    että taivas aukeni
    ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä
    ruumiillisessa muodossa,
    niinkuin kyyhkynen,
    ja taivaasta tuli ääni:
    'Sinä olet minun rakas
    Poikani;
    sinuun minä olen mielistynyt'. "
    (Luuk 3:21-22)

    Ja sitten Jeesus aloittaa
    palvelutehtävänsä.

    Ensimmäiseksi Henki
    johdataa Hänet perkeleen kiusattavaksi.

    Paholainen saa rusikoida Jeesusta
    siihen pisteeseen saakka,
    että Jeesus oli ihmisenä kuollut
    kaiken jälkeen,
    jos enkeli taivaasta ei olisi tullut
    ja tehnyt hänelle palvelusta.

    Eikä paholainen suinkaan lopettanut
    siihen, vaan palasi tietenkin takaisin,
    ja muun muassa villitsi koko kansanjoukon
    raahaamaan Jeesusta kuolonsyöksyyn.

    "Tämän kuullessaan kaikki,
    jotka olivat synagoogassa,
    tulivat kiukkua täyteen
    ja nousivat
    ja ajoivat hänet ulos kaupungista
    ja veivät hänet
    sen vuoren jyrkänteelle asti,
    jolle heidän kaupunkinsa
    oli rakennettu,
    syöstäkseen hänet alas.
    Mutta hän lähti pois
    käyden heidän keskitsensä."
    (Luuk 4:28-30)

    Perkele oli joka käänteessä
    Jeesuksen ympärillä pistimensä kanssa.
    Päämääränä oli saada
    Jeesus luopumaan siitä tehtävästä,
    jota varten Hän oli tullut.
    Hän oli tullut Jumalan Karitsaksi
    maan päälle.

    Ja tämän tehtävän täyttymisen
    paholainen yritti estää loppuun asti.

    Siihen asti,
    että Jeesus huuri ristillä:
    TÄYTETTY/MAKSETTU

    Ja vasta nyt Jeesus UhriKaritsana
    suostui antamaan henkensä.

    Ei kukaan sitä Häneltä ottanut.
    Hän antoi sen.
    Meidän edestämme.

    Ja niin tuona Pääsiäisenä
    toteutui lopullisesti se,
    että Jumalan Karitsa
    otti pois maailman synnin.

    Niinkuin Johannes Kastaja
    oli sanonut ensiesittelyssään:

    "Katso, Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin"
    (Joh 1:29)

    Ja sitten
    päättää todistuksensa
    sanoen:

    "tämä on Jumalan Poika"
    (Joh 1:34)
  2. Keskustelumme aihe on
    JUMALAN KARITSA

    Luukkaan tallennus tositapahtumista
    osoittaa, että kysymyksessä on
    UHRIKARITSA

    Seimessä maannut pieni poikavauva
    oli paikalla, jonka paimenet tiesivät
    kuuluvan nimenomaan uhrikaritsalle.

    Jumalan varhainen lupaus
    Aadamin syntiinlankeemuksen päivänä
    oli vihdoin toteutumassa.

    Käärme eli paholainen oli pistävä
    Jumalan ainosyntyistä Poikaa
    Jumalan Uhrikaritsaa kantapäähän.

    Mutta samalla tämä Vaimon siemen
    olisi murskaava käärmeen pään
    eli paholaisen vallan.

    Sekä Maria että Joosef
    tiesivät molemmat,
    että Jeesuksen isä
    on Jumala taivaassa.

    Mutta he eivät oikein osanneet
    orientoitua siihen.

    Ja niin kun Luukas on
    Jeesuksen syntymän jälkeen
    tallentanut välähdyksen
    Jeesuksen lapsuudesta,
    12-vuotias poikalapsi,
    joutuu kysymään heiltä,
    että tiesiväthän he asian.

    "Ja kolmen päivän kuluttua
    he löysivät hänet pyhäköstä,
    jossa hän istui
    opettajain keskellä
    kuunnellen heitä ja kysellen heiltä.
    Ja kaikki,
    jotka häntä kuulivat,
    ihmettelivät hänen
    ymmärrystänsä ja vastauksiansa.
    Ja hänet nähdessään
    hänen vanhempansa hämmästyivät,
    ja hänen äitinsä sanoi hänelle:
    'Poikani,
    miksi meille näin teit?
    Katso,
    sinun isäsi ja minä
    olemme huolestuneina etsineet sinua.'
    Niin hän sanoi heille:
    'Mitä te minua etsitte?
    Ettekö tienneet,
    että minun pitää niissä oleman,
    mitkä minun Isäni ovat?'"
    (Luuk 2:46-49)

    Marian mieleen varmasti palautui
    vanha Simeonin sanat:

    "Ja Simeon siunasi heitä
    ja sanoi Marialle,
    hänen äidilleen:
    'Katso,
    tämä on pantu
    lankeemukseksi ja nousemukseksi
    monelle Israelissa
    ja merkiksi, jota vastaan sanotaan
    - ja myös sinun sielusi lävitse
    on miekka käyvä
    että monen sydämen ajatukset
    tulisivat ilmi'."
    (Luuk 2:34-35)

    Siis pistin ei käy pelkästään
    Jeesuksen läpi.
    Se käy myös Marian sydämen läpi.

    Ja Jeesus itse ilmoitti,
    että myös hänen omansa
    joutuvat kärsimään.

    "ja sanoi:
    'Ihmisen Pojan
    pitää kärsimän paljon
    ja joutuman vanhinten
    ja ylipappien ja kirjanoppineiden
    hyljittäväksi
    ja tuleman tapetuksi
    ja kolmantena päivänä
    nouseman ylös'.
    Ja hän sanoi kaikille:
    'Jos joku tahtoo
    minun perässäni kulkea,
    hän kieltäköön itsensä
    ja ottakoon
    joka päivä ristinsä
    ja seuratkoon minua'."
    (Luuk 9:22-23)

    Siis ei pelkästään niin,
    että Jeesus joutuu kärsimään
    ristin pistämiset
    ja miekka käy Jeesuksen äidin
    sydämen läpi,
    vaan kaikki Jeesuksen omat
    joutuvat vainottaviksi.

    Hänen omillansa on siis
    sama ahdistus maailmassa,
    mikä hänelläkin oli.
    Joka päivä
    joudumme ottamaan ristimme,
    jos tahdomme Häntä seurata.

    Kuitenkin kaikessa tässä kärsimyksessä,
    Hänen omansa saavat olla
    turvallisella mielellä.

    "Maailmassa teillä on ahdistus;
    mutta olkaa turvallisella mielellä:
    minä olen voittanut maailman."
    (Joh 16:33)

    Paavali sai tästä ristinkantamisesta
    ja ahdistuksesta jättipotin.

    Se kuului hänen kutsumukseensa.
    Ilman sitä kärsimyksen taakkaa,
    hän ei voisi voittaa maailmaa Kristukselle.
    Se oli pakanain apostolin tehtävään
    kuuluva bonus, jota ei voinut välttää.

    Samaa saivat kokea muutkin
    apostolit,
    mutta vähemmässä määrin.

    "He ovat hebrealaisia;
    minä myös.
    He ovat israelilaisia;
    minä myös.
    He ovat Aabrahamin siementä;
    minä myös.
    He ovat Kristuksen palvelijoita
    - puhun kuin mieltä vailla -
    minä vielä enemmän.
    Olen nähnyt vaivaa enemmän,
    olen ollut useammin vankeudessa,
    minua on ruoskittu ylen paljon,
    olen monta kertaa ollut
    kuoleman vaarassa.
    Juutalaisilta olen viidesti saanut
    neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille;
    kolmesti olen saanut raippoja,
    kerran minua kivitettiin,
    kolmesti olen joutunut haaksirikkoon,
    vuorokauden olen meressä ajelehtinut;
    olen usein ollut matkoilla,
    vaaroissa virtojen vesillä,
    vaaroissa rosvojen keskellä,
    vaaroissa heimoni puolelta,
    vaaroissa pakanain puolelta,
    vaaroissa kaupungeissa,
    vaaroissa erämaassa,
    vaaroissa merellä,
    vaaroissa valheveljien keskellä;
    ollut työssä ja vaivassa;
    paljon valvonut,
    kärsinyt nälkää ja janoa,
    paljon paastonnut,
    kärsinyt vilua ja alastomuutta.
    Ja kaiken muun lisäksi
    jokapäiväistä tunkeilua luonani,
    huolta kaikista seurakunnista.
    Kuka on heikko,
    etten minäkin olisi heikko?
    Kuka lankeaa,
    ettei se minua polttaisi?
    Jos minun kerskata täytyy,
    niin kerskaan heikkoudestani.
    Herran Jeesuksen Jumala ja Isä,
    joka on ylistetty iankaikkisesti,
    tietää,
    etten valhettele."
    (2 Kor 11:22-31)

    Tämä oli Paavalin kuvaus
    siitä pistimestä,
    jolla häntä rusikoitiin.

    Jeesuksen kohdalla
    tuo paholaisen riepottelu
    alkoi heti kasteen jälkeen.

    Ja tuo pistely jatkui
    aina ristinkuolemaan saakka.

    Mutta juuri silloin,
    kun Jeesus antoi henkensä,
    hän oli voittanut paholaisen.

    Ja nyt meidän tehtävämme
    on julistaa evankeliumi
    Jumalan Karitsasta.

    Paholainen jatkaa samaan
    tapaan kuin ennenkin,
    kun ei muuta osaa.

    Jeesus ja opetuslapset
    ja sittemmin Paavali
    kärsivät koko ajan
    tunkeilusta/mellakasta.

    Ja samaa häirintää paholainen
    käyttää edelleen,
    ettei Sanoma
    Jumalan Karitsasta pääsisi esiin.
  3. Eli jos ihminen asettaa sivuun
    Jeesuksessa tarjolla olevan uskon,
    niin hän ei koe
    uudestisyntymisen ihmettä,
    jossa Jumala ottaa pois
    pahan ja epäuskoisen sydämen
    ja antaa tilalle Uuden Sydämen
    eli Uuden Hengen hänen sisimpäänsä.

    Tällainen ihminen ei ole tullut vielä
    siihen suhteeseen Jeesuksen kanssa,
    jossa hän on
    asettanut uskonsa eli luottamuksensa
    Jeesukseen,
    vaan hän yrittää pelastua
    tekojensa kautta.

    Mutta jos tämä
    sydämen ympärileikkaus
    on tapahtunut,
    niin sitten on edessä toinen
    uskon haaste.

    Tartumme kiinni siihen
    iankaikkiseen elämään
    tässä ja nyt,
    joka meille on varattu.
    Ja nyt puhutaan kutsumuksesta.

    Pelastus on yksin armosta.
    Mutta kutsumuksen
    ottaminen vastaan
    edellyttää tarttumista kiinni
    juuri siihen Elämään,
    joka on minua varten räätälöity.

    Paavali oli kohdannut Jeesuksen.
    Ananias johdatti Paavalin sisälle
    uskonelämän alkeita läpi käyden
    ja kastoi Paavalin.

    Ja heti perään Paavali
    täyttyi Pyhällä Hengellä.

    Mutta Ananiaalla oli myös viesti siitä,
    mitä näiden alkeiden jälkeen tapahtuu.
    Sana Jeesukselta Paavalille:

    "Mene;
    sillä hän on minulle valittu ase,
    kantamaan minun nimeäni
    pakanain ja kuningasten
    ja Israelin lasten eteen.
    Sillä minä tahdon näyttää hänelle,
    kuinka paljon hänen pitää
    kärsimän minun nimeni tähden"
    (Ap.t 9:15-16)

    Ja niin Ananias meni Paavali luokse,
    ja hoiti alkeet eli uskoontulon kuntoon,
    mutta erityisesti valmisti Paavalin
    tuon kutsumuksensa todeksi elämiseen.

    Ja siihen Paavali tarttui kiinni kaksin käsin.
    Ja myöhemmin ohjasi Timoteusta
    tekemään samoin
    omassa kutsumuksessaan.

    Siis Jeesus pelastaa.
    Ja me olemme jo
    armosta pelastetut uskon kautta
    ja meissä on Pyhän Hengen sinetti
    lunastuksen päivään saakka.

    Mutta jos haluamme palvella Jeesusta
    tässä ja nyt kutsumuksessamme,
    niin meidän täytyy jatkuvasti
    uskoa eli luottaa Häneen.

    Ilman tätä luottamusta
    emme suoriudu tehtävästämme.
    Ja silloin uskoamme ei seuraa teot,
    jotka olisivat hyödyksi muille ihmisille
    niin että hekin tulisivat uskosta osallisiksi.

    Jokaisella uskovalla on Jeesuksen usko.
    Siitä me elämme.
    Uskosta, jonka Jeesus vaikuttaa.

    Mutta me emme vaikuta
    maailmassa niinkuin pitäisi,
    jos uskomme ei saa aikaiseksi tekoja
    vaan pysyy toimettomana eli kuolleena.

    On siis kaksi eri asiaa
    - uskoon tuleminen
    - uskon teot

    Seuraavassa on toteutunut
    uskovaksi tuleminen.

    "Hänessä on teihinkin,
    sittenkuin olitte kuulleet
    totuuden sanan,
    pelastuksenne evankeliumin,
    uskoviksi tultuanne
    pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti"
    (Ef 1:13)

    Tuossa tilanteessa oli tietenkin läsnä
    Jeesus Kristus Henkensä kautta.

    Ja Jeesuksessa oli se usko,
    joka ympäröi meidät ja sai
    meidät kääntymään Hänen puoleensa
    tulemaan Hänen tykönsä.

    Me tulimme yhdeksi Hänen kanssaan
    ja nyt me elämme Hänen uskossaan.

    "minä elän,
    en enää minä,
    vaan Kristus elää minussa;
    ja minkä nyt elän lihassa,
    sen minä elän Jumalan Pojan uskossa"
    (Gal 2:20)

    Ja meidät on siis tuosta
    hetkestä alkaen sinetöity
    Hänen yhteyteensä.

    Pyhä Henki ei lähde meistä pois.
    Mutta me voimme kyllä murehduttaa
    meissä asuvaa Pyhää Henkeä.

    "Mikään rietas puhe
    älköön suustanne lähtekö,
    vaan ainoastaan sellainen,
    mikä on rakentavaista
    ja tarpeellista
    ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
    Älkääkä saattako murheelliseksi
    Jumalan Pyhää Henkeä,
    joka on teille annettu sinetiksi
    lunastuksen päivään saakka.
    Kaikki katkeruus
    ja kiivastus
    ja viha
    ja huuto
    ja herjaus,
    kaikki pahuus
    olkoon kaukana teistä.
    Olkaa sen sijaan
    toisianne kohtaan
    ystävällisiä,
    hyväsydämisiä,
    anteeksiantavaisia toinen toisellenne,
    niinkuin Jumalakin on Kristuksessa
    teille anteeksi antanut."
    (Ef 4:29-32)

    hannetila on,
    jos paitsi elämme Kristuksessa
    myös vaellamme Hänessä.

    Ja silloin me olemme Hänessä
    kykeneväisiä kaikkeen siihen,
    mitä Hänkin teki maan päällä.

    Eli meillä on jo lahjana saatu
    iankaikkinen elämä.

    Me vaellamme Valkeudessa
    ja tulemme tällä Tiellä
    osallisiksi Jumalallisesta luonnosta.

    Ja silloin me voimme
    osoittaa uskossamme
    kaikkea ihanaa
    hyveistä Rakkauteen saakka.

    "niin pyrkikää juuri sentähden
    kaikella ahkeruudella
    osoittamaan
    uskossanne
    avuja,
    avuissa
    ymmärtäväisyyttä,
    ymmärtäväisyydessä
    itsenne hillitsemistä,
    itsenne hillitsemisessä
    kärsivällisyyttä,
    kärsivällisyydessä
    jumalisuutta,
    jumalisuudessa
    veljellistä rakkautta,
    veljellisessä rakkaudessa
    yhteistä rakkautta."
    (2 Piet 1:5-7)

    Emme pelkästään nauti
    Elämästä Jeesuksen omana
    vaan saamme osallistua
    työhön ja vaivaan
    Hänen kanssaan.

    "Sillä jos teillä on nämä
    ja ne yhä enenevät,
    niin ne eivät salli teidän olla
    toimettomia eikä hedelmättömiä
    meidän Herramme
    Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
    Jolla sitävastoin ei niitä ole,
    se on sokea, likinäköinen,
    on unhottanut puhdistuneensa
    entisistä synneistänsä.
    Pyrkikää sentähden, veljet,
    sitä enemmän tekemään
    kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi;
    sillä jos sen teette,
    ette koskaan lankea;
    sillä näin teille runsain määrin
    tarjotaan pääsy
    meidän Herramme ja Vapahtajamme
    Jeesuksen Kristuksen
    iankaikkiseen valtakuntaan.
    (2 Piet 1:8-11)

    äin myös palvelemme
    Valtakunnassaan.
  4. Heitä nyt jo pistimesi pois.

    Mikä olikaan tuo pistin,
    joka piti Paavalin nöyränä.

    Ensinnäkään se ei ollut synti.
    Ei edes kiusaus.
    Sillä Paavali oli tullut
    Vanhurskauden palvelijaksi,
    niinkuin kaikki
    uudestisyntyneet uskovat ovat.

    "synnistä vapautettuina
    olette tulleet
    vanhurskauden palvelijoiksi!"
    (Room 6:18)

    Eli olemme Paavalin kanssa
    vapautetut synnistä.

    Emme ole enää synnin orjia.
    Olemme kirjaimellisesti kääntäen
    vanhurskauden orjia.
    Aikaisemmin oli toisin päin.

    "kun olitte synnin palvelijoita,
    niin te olitte vapaat vanhurskaudesta."
    (Room 6:20)

    Ja taas kirjaimellisesti kääntäen
    olimme synnin orjia.

    Mielenmuutos on ollut
    kynnys astumiselle
    Jumalan Valtakuntaan
    eli Jumalan hallitusvallan alle.

    Haluamme palvella Häntä
    eli antaa itsemme eläväksi pyhäksi
    Jumalalle otolliseksi uhriksi.

    Ja Jeesus kutsui
    Paavalin pakanain apostoliksi.

    Jeesus lähetti Ananiaan kertomaan,
    minkälaiseksi uhriksi Paavali tulisi.

    "Mutta Herra sanoi hänelle:
    'Mene;
    sillä hän on minulle valittu ase,
    kantamaan minun nimeäni
    pakanain ja kuningasten
    ja Israelin lasten eteen.
    Sillä minä tahdon näyttää hänelle,
    kuinka paljon hänen pitää kärsimän
    minun nimeni tähden'."
    (Ap.t 9:15-16)

    Ja sitten Paavali kertoo,
    minkälainen tuo pistin
    eli kärsimys ihan konkreettisesti
    hänen lihaansa rusikoivana
    on ollut
    tässä palvelutehtävässä
    Kristuksen orjana.

    "Ja etten
    niin erinomaisten ilmestysten tähden
    ylpeilisi,
    on minulle annettu lihaani
    pistin,
    saatanan enkeli,
    rusikoimaan minua,
    etten ylpeilisi.
    Tämän tähden olen
    kolmesti rukoillut Herraa,
    että se erkanisi minusta.
    Ja hän sanoi minulle:
    'Minun armossani on sinulle kyllin;
    sillä minun voimani tulee
    täydelliseksi heikkoudessa'.
    Sentähden minä
    mieluimmin kerskaan heikkoudestani,
    että Kristuksen voima
    asettuisi minuun asumaan.
    Sentähden minä olen mielistynyt
    heikkouteen,
    pahoinpitelyihin,
    hätään,
    vainoihin,
    ahdistuksiin,
    Kristuksen tähden;
    sillä kun olen heikko,
    silloin minä olen väkevä."
    (2 Kor 12:7-10)
  5. Ei yrittänyt.

    Esillä olleessa katkelmassa
    Paavali puhuu ympärileikkauksesta.

    "Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
    joka täyttää lain,
    on tuomitseva sinut,
    joka lainkirjaiminesi
    ja ympärileikkauksinesi
    olet lainrikkoja.
    Sillä ei se ole juutalainen,
    joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
    eikä ympärileikkaus se,
    joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
    vaan se on juutalainen,
    joka sisällisesti on juutalainen,
    ja oikea ympärileikkaus
    on sydämen ympärileikkaus
    Hengessä, ei kirjaimessa;
    ja hän saa kiitoksensa,
    ei ihmisiltä, vaan Jumalalta."
    (Room 2:27-29)

    Siis todellinen Jeesuksen lammas
    on jokainen,
    jossa on tapahtunut
    sydämen ympärileikkaus.

    "Mitä etuuksia on siis juutalaisilla,
    tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
    Paljonkin,
    kaikin tavoin;
    ennen kaikkea se,
    että heille on uskottu,
    mitä Jumala on puhunut."
    (Room 3:1-2)

    Siis Israelin kansalle säädetyn
    ympärileikkauksen tähden
    on Jumalan Sana
    varjeltunut meille
    heidän kauttaan.

    "Mutta kuinka?
    Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia,
    ei kaiketi heidän epäuskonsa
    ole Jumalan uskollisuutta
    tyhjäksi tekevä?"
    (Room 3:3)

    Ympärileikkaus ja sittemmin
    Mooseksen lain kautta
    tulleet ankarat säädökset
    varjeli Israelin kansan
    paholaisen valtaan joutumiselta
    ja sen myötä täystuholta,
    vaikka itse asiassa kaikki
    Egyptistä liikkeelle lähteneet
    Moosesta ja Aaronia myöten
    Joosuaa ja Kaalebia lukuun ottamatta
    jäivätkin taipaleelle
    eivätkä luvattua saavuttaneet.

    Jumalan uskollisuutta
    heidän epäuskonsa
    ei kuitenkaan estänyt,
    ja niin näemme Mooseksenkin
    kirkastusvuorella Jeesuksen kanssa.

    Siis vaikka koko liikkeelle
    lähtenyt Egyptistä vapautettu
    Jumalan kansa on ollut uskoton,
    ei se estä Jumalaa
    olemasta uskollinen.

    "Pois se!
    Olkoon Jumala totinen,
    mutta jokainen ihminen valhettelija"
    (Room 3:4)
  6. Paavali puhuu ympärileikkauksesta.

    "Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
    joka täyttää lain,
    on tuomitseva sinut,
    joka lainkirjaiminesi
    ja ympärileikkauksinesi
    olet lainrikkoja.
    Sillä ei se ole juutalainen,
    joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
    eikä ympärileikkaus se,
    joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
    vaan se on juutalainen,
    joka sisällisesti on juutalainen,
    ja oikea ympärileikkaus
    on sydämen ympärileikkaus
    Hengessä, ei kirjaimessa;
    ja hän saa kiitoksensa,
    ei ihmisiltä, vaan Jumalalta."
    (Room 2:27-29)

    Siis todellinen Jeesuksen lammas
    on jokainen,
    jossa on tapahtunut
    sydämen ympärileikkaus.

    Jeesuksen murretusta sydämestä vuosi
    Elämän vesi ja Sovituksen veri,
    kun kaikki oli täytetty.

    Ja siitä me voimme tulla osallisiksi
    - ei laista kiivailemalla -
    vaan kääntämällä katseemme
    Golgatalle.

    Tämä oli Paavalin julistaman
    evankeliumin ydinsanoma.
    Siis Jeesuksen työ Golgatalla.

    Jumalan Israel toki oli saanut
    ikuiseksi säädökseksi lain,
    joka jo esikuvallisesti kuvasi
    luvattua pelastusta.
    Ja siihen sisältyy ympärileikkaus.
    Mutta meille pakanoille
    ei tätä säädöstä ole annettu.

    Me pääsimme suoraan
    lopputäyttymyksestä osallisiksi
    ja osoitamme uskomme Jeesukseen
    ehtoollisen antimilla,
    jotka kuvastavat Hänessä olevaa
    veren sovitusta ja ikuista elämää,
    joka edellä kuvatulla tavalla
    annettiin meille Golgatalla.

    Ja tämän pelastuksen evankeliumin
    juutalaiset lainkiivailijat
    olivat pilaamassa
    vaatimalla pakanoiltakin
    ympärileikkausta väittäen,
    että muuten ei voi pelastua.

    Ja silloin todellisuudessa
    vesitetään täydellisesti Pelastus
    Jeesuksessa Kristuksessa.

    Ja tätä asiaa Paavali selvittää
    tuossa katkelmassa,
    jonka Anonyymi väärensi
    hirvittäväksi valheeksi.

    Tuon katkelman (Room 2-3)
    todellinen sanoma,
    on Jumalan evankeliumin
    ratkaisevan tärkeä peruskivi,
    jota ei saa horjuttaa piiruakaan.

    "Pois se!
    Olkoon Jumala totinen,
    mutta jokainen ihminen valhettelija"
    (Room 3:4)
  7. Ap.t 17

    Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga.
    2. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista,
    3. selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus".
    4. Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, niin myös suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset.
    5. Mutta juutalaiset joutuivat kiihkoon ja ottivat avukseen muutamia pahanilkisiä miehiä joutoväestä, haalivat kansaa kokoon ja nostivat kaupungissa metelin. He asettuivat Jaasonin talon edustalle ja hakivat Paavalia ja Silasta viedäkseen heidät kansan eteen.
    6. Mutta kun he eivät heitä löytäneet, raastoivat he Jaasonin ja muutamia veljiä kaupungin hallitusmiesten eteen ja huusivat: "Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet,
    7. ja heidät Jaason on ottanut vastaan; ja nämä kaikki tekevät vastoin keisarin asetuksia, sanoen erään toisen, Jeesuksen, olevan kuninkaan".
    8. Kun kansa ja hallitusmiehet tämän kuulivat, tulivat he levottomiksi.
    9. Ja nämä ottivat takauksen Jaasonilta ja muilta ja päästivät heidät.
    Paavali ja Silas Bereassa
    10. Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne, menivät he juutalaisten synagoogaan.
    11. Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.
    12. Ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet.
    13. Mutta kun Tessalonikan juutalaiset saivat tietää, että Paavali Bereassakin julisti Jumalan sanaa, tulivat he sinnekin yllyttämään ja kiihoittamaan kansaa.

    Kirjoitukset vahvistivat
    Paavalin sanoman oikeaksi.

    Nuo kansaa kiihoittaneet juutalaiset
    siis tekivät väärin.
  8. Kysymys on
    korkea-arvoisimmasta kerubista.
    Aamuruskon pojasta.

    Hän oli lähimpänä
    Jumalan Valtaistuinta.

    Toki hänen liikkuma-alaansa
    oli koko maailmankaikkeus.

    Mutta hänen päätehtävänsä
    oli Jumalan Valtaistuimen luona
    kolmannessa taivaassa.

    Siis Jumalan taivaissa,
    Jumalan asuinsijassa,
    taivaitten taivaissa.

    Mutta hän halusi korottaa
    itsensä Jumalan vertaiseksi.

    Osa enkelikunnasta asettui
    hänen kannalleen.
    Syttyi sota, jonka hävisivät.

    Aamuruskon pojasta
    oli tullut kaiken kirkkautensa
    menettänyt pimeyden ruhtinas,
    joka heitettiin omiensa kanssa
    Jumalan taivaista maan päälle.

    Tämän joukon päämaja on
    tuonelan syvin kuilu.

    Mutta heidän liikkuma-alaansa
    oli edelleen myös ensimmäinen
    taivas eli maan ilmakehä
    sekä toinen taivas
    eli taivaan avaruus.

    Mutta kolmanteen
    eli Jumalan taivaisiin
    heillä ei enää ollut asiaa,
    joskin vähän väliä
    paholainen on käynyt
    kyläilemässä siellä
    syyttämässä meitä ihmisiä
    synneistämme.

    Mutta kun Jumalan Karitsa
    syntyi maan päälle,
    niin tämä Jumalan Uhrikaritsa
    otti meidän syntimme päälleen
    ja kärsi niistä aiheutuvan tuomion.

    Ja nyt paholainen on voimaton
    syytöksissään.

    Aina kun se syyttää meitä,
    astuu Jumalan teurastettu Karitsa
    esille ja näyttää haavansa,
    jotka sai, kun kärsi tuomion
    ihmiskunnan synneistä.

    Ja tulee hetki,
    jolloin paholainen saa
    lopullisen portti kiellon
    kolmanteen taivaaseen.

    Se heitetään maan päälle niin,
    ettei se enää pääse
    taivaisiin syyttämään
    meitä ihmisiä ollenkaan.

    Näistä tapahtumista
    kerrotaan Ilmestyskirjan
    luvusta 12 alkaen.

    Ja tuolloin maan päällä
    on oleva koko pahan kolminaisuus:

    Itse paholainen
    suurena lohikäärmeenä
    ja ensimmäinen peto
    antikrituksena
    ja toinen peto
    vääränä profeettana.

    Ja tuona aikana
    Jumala ei ole maan päällä
    niinkuin nyt on
    Pyhän Hengen kautta.

    Eli Kristuksen Henki
    on poistunut täältä
    samoin vielä jäljellä oleva
    Kristuksen Ruumis
    eli seurakunta,
    jonka Jeesus noutaa Isän Kotiin
    kolmanteen taivaaseen,
    jossa tapahtuu vihkiminen.

    Pahan kolminaisuuden valta
    maan päällä
    esittämässäni muodossa
    kestää
    3½ vuotta
    eli
    42 kuukautta
    eli
    1260 päivää.

    Mutta muutoin pahan valta
    on ollut vaikuttamassa
    maan päällä siitä alkaen,
    kun Aadam kautta
    synti ja kuolema tuli maailmaan.

    Tämä pahan valta päättyy,
    kun Jeesus palaa vihityn Vaimonsa
    kanssa taivaasta takaisin maan päälle
    ja perustaa Valtakuntansa tänne
    1000 vuoden ajaksi.

    Silloin Jumalan taivaissa oleva
    taivaallinen Jerusalem
    on laskeutunut lähelle
    uudeksi luotavaa maata,
    joka on siis jälleen oleva
    kuin Jumalan puutarha.

    Ja kaikki on muutoinkin toisin
    kuin nyt.

    Ihmiset eivät opettele enää sotimaan,
    eivätkä edes eläimet syö toisiaan.

    Tuhannen vuoden kuluttua
    paholainen päästetään
    vielä kerran vapaaksi,
    ja käy ilmi,
    että 1000 vuoden vankeus
    ei ole sitä miksikään muuttanut.

    Se villitsee maan neljällä
    kulmalla asuvia ihmisiä
    hyökkäämään maan yläpuolella
    olevaan taivaallista Jerusalemia kohti.

    Se häviää tietenkin tuonkin taistelun,
    ja tuomitaan sitten lopullisesti
    tulijärveen.

    Jumala luo uudet taivaat
    ja Uuden maan.

    Ja tämä kaikki on mahdollista
    vain sen tähden,
    että Jumalan Karitsa
    syntyi maan päälle,
    otti päälleen meidän syntimme,
    ja kärsi meille kuuluvan tuomion.

    Jos tätä ei olisi tapahtunut,
    ihmiskunta olisi ikuisesti
    paholaisen vallassa,
    ja tuhoaisi itsensä sodissa.

    Mutta kun meidän pääsiäislampaamme
    teurastettiin Golgatan ristillä,
    tilanne on nyt se,
    että Jeesuksella on kaikki valta
    taivaassa ja maan päällä.

    "Minulle on annettu kaikki valta
    taivaassa ja maan päällä"
    (Matt 28:18)

    Ja tämän valtansa kera
    Hän on meidän kanssamme
    joka päivä
    aikakauden päättymiseen saakka.

    "Ja katso,
    minä olen teidän kanssanne
    joka päivä
    maailman loppuun asti."
    (Matt 28:20)

    Paholainen ei voi meille mitään.

    "Olkaa siis Jumalalle alamaiset;
    mutta vastustakaa perkelettä,
    niin se teistä pakenee."
    (Jaak 4:7)

    Tämä ei tietenkään tarkoita sitä,
    etteikö meillä Jeesuksen omilla
    olisi ahdistus maailmassa.

    Se on taattu,
    kun kerran asumme maailmassa,
    jossa laittomuus on vaikuttanut
    ja vaikuttaa yhä
    Aadamin lankeemuksen
    ensipäivästä alkaen.
    Mutta samasta päivästä alkaen
    meillä on ollut lupaus Vapauttajasta.
    Ja tämä lupaus täyttyi Golgatalla.
    Juuri ennen h-hetkeä Jeesus sanoi:

    "Nyt käy tuomio
    tämän maailman ylitse;
    nyt tämän maailman ruhtinas
    pitää heitettämän ulos.
    Ja kun minut ylennetään maasta,
    niin minä vedän kaikki tyköni."
    (Joh 12:31-32)

    Eli mikään mahti maailmassa
    ei estä ketään tulemasta Pelastajan luo.

    Ja silloin Jumala on ...

    "pelastanut meidät
    pimeyden vallasta
    ja siirtänyt meidät
    rakkaan Poikansa valtakuntaan"
    (Kol 1:13)

    Hyvän Paimenen
    Jeesuksen Kristuksen
    ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan
    lupaus on:

    "Minun lampaani
    kuulevat minun ääntäni,
    ja minä tunnen ne,
    ja ne seuraavat minua.
    Ja minä annan heille iankaikkisen elämän,
    ja he eivät ikinä huku,
    eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni."
    (Joh 10:27-28)