Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

310

Kommenttia

11770

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Roomalaiskirjeen alkusanat
    päättyivät siis näin:

    "Vanhurskas on elävä uskosta'."
    (Room 1:17)

    Jo Jeremia kirjoitti Jeesuksesta:

    "Herra on meidän vanhurskautemme"
    (Jer 23:6)

    Paavali lainaa Habakukia:

    "vanhurskas on elävä uskostansa"
    (Hab 2:4)

    Kun lukee nuo tekstikatkelmat
    kokonaisuudessaan,
    niin huomaa,
    että kysymys on yksin
    Herran Pelastusteosta.

    Tämä Herra oli tullut maailmaan
    ja Johannes Kastaja todistaa Hänestä:

    "Joka uskoo Poikaan,
    sillä on iankaikkinen elämä;
    mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle,
    se ei ole elämää näkevä,
    vaan Jumalan viha
    pysyy hänen päällänsä."
    (Joh 3:36)

    Eli kysymys on
    Herran Vanhurskaudesta,
    jonka me saamme lahjaksi.

    Keskustelumme aihe
    eli Roomalaiskirje pitää sisällään
    alku- ja loppusanojen välissä
    neljä valtavaa selvitystä
    Jumalan Ilosanomasta:

    - Synti ja Sovitus
    - Uusi Elämä
    - Israel
    - Uskovan Vaellus

    Eli heti tuon alkusanojen
    viimeisen lauseen jälkeen
    alkaa selvitys
    Synnistä ja Sovituksesta.

    Se jakaantuu yhdeksään osaan:

    - Jumalattomuus
    - Tuomio
    - Laki
    - Jumalan Uskollisuus
    - JUMALAN VANHURSKAUS
    - Usko
    - Lupaus
    - Kirkkaus
    - Armo

    Tuon selvityksen keskellä
    eli huippukohdassa on
    JUMALAN VANHURSKAUS

    Siitä on kysymys,
    kun puhutaan
    synnista ja vahurskaudesta.

    Me olemme syntisiä.
    Jumala on Vanhurskas.

    Mutta Jeesus on ottanut päälleen
    meidän syntimme
    ja lahjoittanut meille
    oman Vanhurskautensa.

    Tämä lahja otetaan vastaan
    uskon kautta.

    "Mutta nyt Jumalan vanhurskaus,
    josta laki ja profeetat todistavat,
    on ilmoitettu ilman lakia,
    se Jumalan vanhurskaus,
    joka uskon kautta
    Jeesukseen Kristukseen
    tulee kaikkiin ja kaikille,
    jotka uskovat"
    (Room 3:21-22)

    Näin alkaa Roomalaiskirjeen
    ensimmäisen pääalueen
    SYNTI JA SOVITUS
    huippukatkelma
    JUMALAN VANHURSKAUS

    Siis me emme voi tehdä
    mitään muuta kuin
    kääntyä mielenmuutoksessa
    Jumalan puoleen.

    Ja tuossa kohtaamisessa
    Jeesuksen Ristin juurella
    me saamme lahjaksi Vanhurskauden.

    "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet
    ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
    ja saavat lahjaksi vanhurskauden
    hänen armostaan
    sen lunastuksen kautta,
    joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
    jonka Jumala on asettanut
    armoistuimeksi
    uskon kautta hänen vereensä,
    osoittaaksensa vanhurskauttaan,
    koska hän oli jättänyt rankaisematta
    ennen tehdyt synnit
    jumalallisessa kärsivällisyydessään,
    osoittaaksensa vanhurskauttaan
    nykyajassa, sitä,
    että hän itse on vanhurskas
    ja vanhurskauttaa sen,
    jolla on usko Jeesukseen."
    (Room 3:23-26)

    Paavali jatkaa sitten todeten,
    että kerkaaminen on kokonaan
    suljettu pois.

    "Missä siis on kerskaaminen?
    Se on suljettu pois.
    Minkä lain kautta?
    Tekojenko lain?
    Ei, vaan uskon lain kautta.
    Niin päätämme siis,
    että ihminen vanhurskautetaan
    uskon kautta,
    ilman lain tekoja. "
    (Room 3:27-28)

    Siis näin meistä tuli vanhurskaita.
    Ja nyt meillä on usko,
    jonka vaikuttaa Jumala (Kol 2).

    Meidät siirrettiin
    kuolemasta Elämään.
    Emmekä ikinä
    huku eli joudu hukkaan (Joh 10).

    Jaakob ei suinkaan kumoa
    Paavalin opetusta,
    kirjeessään,
    jonka kohteena on
    Israelin 12 sukukuntaa.

    "Mutta tahdotko tietää,
    sinä turha ihminen,
    että usko ilman tekoja
    on voimaton? "
    (Jaak 2:20)

    Tässä kohden on
    käsikirjoituksissa
    pieni eroavaisuus.

    Usko ilman tekoja on
    toimeton/laiska/hyödytön/voimaton
    tai sitten peräti
    kuollut

    Sinä olit valinnut
    ensimmäisen vaihtoehdon
    eli adjektiivin ἀργή (argē).

    Eli mitä tarkoittaa,
    että usko ilman tekoja
    on hyödytön.

    Ja että
    tällainen ihminen on
    turhanpäiväinen.

    Paavali käyttää tällaisista
    ihmisistä ilmaisua:
    hedelmätön.

    "Oppikoot meikäläisetkin,
    tarpeen vaatiessa,
    harjoittamaan hyviä tekoja,
    etteivät jäisi hedelmättömiksi."
    (Tiit 3:14)

    Siis mitä hyviä tekoja
    voisimme tehdä,
    että emme jäisi hedelmättömiksi.
    Se paljastuu jo edellisessä jakeessa.

    "Varusta huolellisesti matkalle
    Zeenas, lainoppinut,
    ja Apollos,
    ettei heiltä mitään puuttuisi.
    Oppikoot meikäläisetkin,
    tarpeen vaatiessa,
    harjoittamaan hyviä tekoja,
    etteivät jäisi hedelmättömiksi."
    (Tiit 3:13-14)

    Tiituksen ei tarvitse yksin
    varustaa matkalle näitä veljiä,
    jos myös muut meidän joukossamme
    harjoittavat hyviä tekoja.

    Silloin hekin ovat osallisia
    siitä hyvästä sadosta,
    joka veljien työn kautta saadaan.

    Paavali ei siis
    puhuessaan hyvistä teoista
    ja hedelmästä.
    käytä ilmaisua
    Hengen hedelmä,
    vaan pelkästään hedelmä.

    Ja tarkkaan ottaen sanaa
    hedelmätön,
    joka tässä tapauksessa
    tarkoittaa sitä,
    että emme ole osallisia
    sielujen sadonkorjuusta.

    Siis meikäläiset tekevät
    yhteistyötä avustaen
    lähetystyöntekijöiden lähettämisessä,
    ja silloin olemme osallisia
    lähetystyön hedelmästä
    ja meilläkin on kerran lyhteemme,
    kun perille saavumme.

    Mutta jos uskomme on ollut
    toimeton/laiska/hyödytön/voimaton
    niin se ei ole miksikään hyödyksi
    lähimmäisillemme.

    Mutta se ei muuta
    tätä tosiasiaa:

    "Ja selvää on,
    ettei kukaan tule vanhurskaaksi
    Jumalan edessä lain kautta,
    koska
    'vanhurskas on elävä uskosta'."
    (Gal 3:11)
  2. No siltä syntiinlankeemus maistuu.
    Itse käytin hiukan toisenlaisia sanoja.

    Samalla hetkellä,
    kun tapahtui syntiinlankeemus
    - eli ihminen (Aadam)
    söi kielletyn hedelmän -
    synnin tappava myrkky
    upposi ja imeytyi häneen.

    Suussa tuo hedelmä
    maistui vielä hyvältä.
    Ei Eeva muuten olisi sitä
    Aadamille tarjonnut.

    Mutta kun Aadam sen söi,
    niin kohta karvasteli ja pahasti.
    Mikään ei enää maistunut hyvältä.
    Ei auttanut syljeskely,
    ei yökkääminen.

    Synti ja kuolema
    oli astunut maailmaan.
    Sisäisesti ja ulkoisesti
    myös Aadamiin ja Eevaan,
    joissa se näkyi konkreettisesti
    kirkkauden poistumisena.

    Hyvä oli mennyt
    ja nyt he tiesivät vain pahan.

    Ja voi voi.
    Jokainen ihminen vuorollaan
    tekee samoin.
    Ja joutuu huomaamaan
    ja kokemaan samat asiat.

    "niinkuin yhden ihmisen kautta
    synti tuli maailmaan,
    ja synnin kautta kuolema,
    niin kuolema on tullut
    kaikkien ihmisten osaksi,
    koska kaikki ovat syntiä tehneet"
    (Room 5:12)

    Vaikka olemmekin kuolleet
    tekemiimme synteihin (hengellisesti)
    niin meillä on nyt Jeesuksen tähden
    revanssi.

    Meille on jälleen tarjolla Elämä.
    Elämän puu on pystytetty Golgatalle.

    Siitä me saamme syödä.
    Ja siinä on nyt mukana myös Sovitus,
    joka syntimme tähden on välttämätön.

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/16318145/sovitus-(gen-38--)
  3. Eli nyt tuossa edellä
    annoin tämän kohdan:

    "Jumalan evankeliumia,
    jonka Jumala on edeltä luvannut
    profeettainsa kautta
    pyhissä kirjoituksissa,
    hänen Pojastansa"
    (Room 1:1-3)

    Se osoitti,
    että vastaukseni ei ollut
    omia ajatuksiani
    vaan Jumalan Sanan ajatus.

    Siis on olemassa
    Jumalan Evankeliumi,
    jonka Jumala oli edeltä luvannut
    Vanhan Testamentin
    Pyhissä kirjoituksissa.

    Ja tämä Evankeliumi
    eli Hyvä Sanoma
    on nyt sitten tallennettu
    Uuteen Testamenttiin.

    Pyhät Kirjoitukset
    eli Jumalan Sana
    kattavat siis sekä
    Vanhan Liiton eli Testamentin
    kuin myös Uuden Testamentin.

    Tuo jae oli siis täsmävastaus
    anonyymin väittämään.

    Mutta kun tuossa on tuo
    Raamattuviite mukana,
    niin on helppo katsoa
    kontekstia Raamatusta.

    Ja nyt olemme siis
    Roomalaiskirjeen ensimmäisissä
    sanoissa.

    Ja jos vaivautuu Raamatun avaamaan,
    niin kohta huomaa,
    että konteksti on
    kirjeen alkulause
    (Room 1:1-7).

    Keskustelu jatkui siten,
    että jälleen anonyymi
    toi esiin toisenlaisen väittämän,
    että on noloa pitää Raamattua
    Pyhänä Kirjoituksena.

    Vastauksessani oli jälleen
    Raamattulainaus.

    "Sillä minä en häpeä evankeliumia;
    sillä se on Jumalan voima,
    itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
    juutalaiselle ensin,
    sitten myös kreikkalaiselle."
    (Room 1:16)

    Jos nyt taas lukija
    vaivautuu avaamaan Raamatun,
    niin hän huomaa,
    että nyt ollaan saman kirjeen
    järjestyksessään toisessa
    tekstikatkelmassa
    eli edellisen katkelman
    jatkossa eli alkutervehdyksissä
    (Room 1:8-16).

    Ja nyt kun lukee
    molemmat osat
    kirjeen alkusanoista
    peräkkäin kokonaisuutena
    niin huomaa,
    että noiden alkusanojen
    alussa ja lopussa
    tulee voimakkaasti esille
    käsite Jumalan Evankeliumi.

    "Paavali,
    Jeesuksen Kristuksen palvelija,
    kutsuttu apostoli,
    erotettu julistamaan
    Jumalan evankeliumia,
    jonka Jumala on edeltä luvannut
    profeettainsa kautta
    pyhissä kirjoituksissa,
    hänen Pojastansa
    ...
    Sillä minä en häpeä evankeliumia;
    sillä se on Jumalan voima,
    itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
    juutalaiselle ensin,
    sitten myös kreikkalaiselle.
    (Room 1:1-16)

    Ja nyt kun tuohon asti
    olemme lukeneet,
    niin ymmärrämme,
    että olemme aloittaneet
    lukemaan jotain aivan valtavaa
    Hyvää Sanomaa.

    Roomalaiskirje
    on Jumalan Evankeliumi,
    jossa on Jumalan Voima.
  4. Kalamos on minun käyttäjätunukseni
    tällä ja muillakin keskustelufoorumeilla.

    Miksi olen tuollaisen
    käyttäjätunnuksen valinnut,
    se selviää profiilistani.

    Mitään kalamoksen lahkoa
    ei ole olemassa,
    ei ole koskaan ollut
    eikä tule koskaan olemaan.

    Olen ihan perinteisen
    kirkkokunnan jäsen.

    Kaikki Jeesukseen uskovat
    ovat saman lahkon jäseniä.
    Siis kristittyjä.

    "Viiden päivän kuluttua
    ylimmäinen pappi Ananias
    meni sinne alas
    muutamien vanhinten
    ja erään asianajajan,
    Tertulluksen, kanssa,
    ja he ilmoittivat maaherralle
    syyttävänsä Paavalia."
    (Ap.t 24:1)

    Siis uskonnollinen maailma
    syyttää Jeesukseen uskovia.

    "Me olemme havainneet,
    että tämä mies on
    ruttotauti ja metelinnostaja
    kaikkien koko maailman
    juutalaisten keskuudessa
    ja nasaretilaisten lahkon päämies"
    (Ap.t 24:5)

    Paavali puolustautuu
    tunnustaen kuitenkin yhden asian.

    "Mutta sen minä sinulle tunnustan,
    että minä sitä tietä vaeltaen,
    jota he lahkoksi sanovat,
    niin palvelen isieni Jumalaa,
    että minä uskon kaiken,
    mitä on kirjoitettuna
    laissa ja profeetoissa"
    (Ap.t 24:14)

    Siis ei-kristityt nimittivät
    kristittyjä lahkolaisiksi.

    Ja tähän kristittyjen
    joukkoon minäkin kuulun.

    Uskovien ryhmiä
    on sitten ulkopuolisten toimesta
    alettu nimittää pilkkaavilla nimillä.

    Tuossa ulkopuoliset
    valitsivat nimeksi
    hyvin pahamaineisen paikan nimen:
    Nasaretin lahko.

    Uskovat puhuvat
    Jeesuksesta Kristuksesta,
    ja niin tätä
    Jeesukseen uskovien joukkoa
    alettiin ulkopuolisten toimesta
    kutsua kristityiksi.

    "Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia
    ensiksi nimittämään kristityiksi."
    (Ap.t 11:26)

    Sitten on käynyt myöhemmin niinkin,
    että kun Jumala on antanut
    erityisen herätyksen aallon puhjeta,
    niin vanhat leilit eivät ole sitä kestäneet,
    ja niin toiset uskovat
    ovat alkaneet pilkata ja nimittää
    esimerkiksi
    Pyhän Hengen vaikutusten tähden
    toisia uskovia pilkallisilla nimillä.

    Esimerkkinä mainittakoon
    nimitys helluntailainen.

    Ja taas kävi niin kuin
    juutalaistenkin keskuudessa,
    että lopulta nämä
    potkittiin pois
    niinkuin juutalaiset potkivat pois
    juutalaiskristityt yhteydestään.

    Ja alunperin Paavali
    fariseuksena olikin juuri näiden
    Kristukseen uskovien juutalaisten
    vainooja.
    Kunnes kohtasi Jeesuksen.
  5. En löydä sipulia koskien
    kuin tämän kohdan:

    "Mutta heidän keskuuteensa
    kerääntyneessä hylkyväessä
    heräsivät himot,
    ja niin israelilaisetkin
    rupesivat jälleen itkemään,
    sanoen:
    'Voi jospa meillä olisi
    lihaa syödäksemme!
    Me muistelemme
    kaloja,
    joita söimme Egyptissä ilmaiseksi,
    kurkkuja, melooneja,
    ruoholaukkaa, sipulia ja kynsilaukkaa.
    Mutta nyt me näännymme,
    sillä eihän täällä ole mitään;
    emme saa nähdäkään
    muuta kuin tuota mannaa'."
    (Num 11:3-6)

    Ei tuossa sanota,
    että kaloista alkaen
    nuo ruoat olisivat kiellettyjä.

    Mutta hiekkaerämaavaelluksen
    aikana kaloja
    ja muitakaan noista ei ollut tarjolla.

    Mutta se kaikkein tärkein oli.
    Nimittäin manna.

    Manna on esikuva
    Elämän leivästä.
    Jeesuksesta Kristuksesta.

    Vain Hänessä on Elämä.
    Jos emme Häntä syö,
    niin me olemme kuolleita
    jo tällä maanpäällisellä
    erämaavaelluksellamme.

    Jeesus on paitsi Elämän leipä
    myös totinen juoma.

    "Sillä minun lihani on
    totinen ruoka,
    ja minun vereni on totinen juoma.
    Joka syö minun lihani
    ja juo minun vereni,
    se pysyy minussa,
    ja minä hänessä.
    Niinkuin Isä,
    joka elää,
    on minut lähettänyt,
    ja minä elän Isän kautta,
    niin myös se,
    joka minua syö,
    elää minun kauttani.
    Tämä on se leipä,
    joka tuli alas taivaasta."
    (Joh 6:55-58)

    Tuo katkelma siis viittaa
    mannaan,
    joka laskeutui taivaasta
    aamukasteen myötä.

    Kun nyt aiemmin
    minulle ehdotettiin juomaksi
    sinistä enkeliä,
    niin täysin tietämättömänä siitä,
    mikä sellainen on,
    niin mieleeni pulpahti
    ne hetket,
    jolloin olen työtehtävissäni
    joutunut istumaan iltaa
    tilaisuuksissa,
    jotka säälittivät minua suuresti.

    Ihmiset söivät, joivat ja ...
    menivät hotellihuoneisiinsa
    tai sviitteihinsä
    jonkun yksinäisen kanssa.

    Sääli johtui siitä,
    että nämä ihmiset
    eivät tienneet mitään
    todellisesta onnesta.

    En ole koskaan ollut juovuksissa,
    mutta tiedän ihan varmasti,
    että siinä ei ole mitään hauskaa
    jatkoistakaan huolimatta.

    Mutta kun olen ollut pidoissa,
    joissa tarjolla on ollut
    mannaa taivaasta,
    niin vielä aamulla on kuin
    taivas olisi maan päällä,
    ja saatoin
    virkeänä ja voimallistuneena
    liidellä töihin
    vaikka seuroissa
    olisi pitkäänkin yöhön
    rukoiltu ja ylistetty Herraa
    ja täytytty Hengellä.