Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

310

Kommenttia

11770

  1. Ikuinen Elämä on ihmisille ollut alusta asti
    tarjolla vain Jeesuksessa.

    Hänessä oli Elämä
    (Joh 1:4)

    Tuo Hänessä oleva Elämä
    oli alunperin tarjolla
    Elämän puun hedelmässä.

    Ja tuo Hänessä oleva Elämä
    on edelleenkin tarjolla jokaiselle ihmiselle.

    Jokainen, joka janoaa,
    saa tulla Hänen tykönsä ja juoda.

    Joka juo sitä elävää vettä,
    jota Hän meille antaa,
    saa sisimpäänsä Elämän veden lähteen,
    joka kumpuaa iankaikkiseen Elämään.

    Jeesus sanoi olevansa paitsi Elämä
    myös Viinipuu.
    Syömällä tuon puun hedelmän,
    rypäleen veren ja lihan,
    me elämme ikuisesti.

    Jos emme syö tuosta Viinipuusta,
    meissä ei ole Elämää.
    Kun Jeesus ojensi opetuslapsille
    viinipuun antia,
    Hän sanoi yksiselitteisesti,
    tämä on minun vereni.

    Jos Aadam olisi syönyt
    Eedenin Paratiisissa Elämänpuun hedelmän,
    olisi Ikuinen Elämä imeytynyt Häneen.

    Mutta koska hän söikin
    viereisestä puusta synnin hedelmän,
    tarvittiin nyt muutakin
    kuin osallisuus Häneen,
    joka on Elämä.
    Tarvittiin osallisuus myös vereen,
    sillä ilman verta ei ole sovitusta.

    Kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet.
    Olen Aadamin lailla
    kuollut omiin synteihini.

    Ja siksi ei enää riitä,
    että syön Elämän puusta.

    Ei riitä,
    että olen osallinen Hänen elämästään.
    Nyt tarvitaan osallisuus
    paitsi Hänen Elämäänsä
    myös Hänen kuolemaansa.

    Nyt tarvitaan paitsi
    ikuisen elämän lahja
    myös sovitus.

    Ja siihen siis tarvitaan veri.
    Ja siksi meidän täytyy ensin syödä
    Golgatalle pystytetystä Elämän puusta,
    joka samalla on kuoleman puu.
    Vanha ihmisemme on
    Hänen kanssaan ristiinnaulittu,
    ja me olemme ylösnousseet
    uuteen Elämään Hänen kanssaan.

    Ja tämän tähden
    Jeesuksen, joka on ikuisuudesta,
    piti syntyä ikäänkuin uudelleen.

    Hän oli Jumalasta syntynyt.
    Samaa kirkkautta kuin Isä.
    Jo ikuisuudesta.

    Mutta nyt Hänen täytyi tulla
    myös lihaksi ja vereksi,
    ihmisen kaltaiseksi,
    voidakseen sovittaa ihmiset.
    Ja niin Hänet sitten
    teurastettiin Jumalan Karitsana.

    Niinpä kun nyt syömme ja juomme
    tuosta Totisesta Viinipuusta,
    Hänessä oleva elämä imeytyy meihin,
    meistä tulee yhtä Hänen kanssaan,
    ja samalla me tulemme osallisiksi
    Hänen kuolemastaan,
    Hänessä olevasta sovituksesta,
    jonka Hänen verensä tuo.

    Ja kun näin olemme tulleet osallisiksi
    sovituksesta ja pelastetut,
    puetut vanhurskauden vaatteisiin,
    niin vaelluksen aikaiset tahratkin
    puhdistuvat Hänen yhteydessään.
    Hänen verensä puhdistaa
    jatkuvasti kaikesta synnistä.

    Ja niin siis saamme paitsi
    aloittaa ikuisen elämämme
    tulemalla Hänen tykönsä
    myös jatkuvasti uudistua
    ja vahvistua
    ja puhdistua
    tulemalla Hänen tykönsä
    ja juomalla Hänen verensä
    ja syömällä Hänen lihansa.

    Jos me pääsisimme syömään
    suoraan Paratiisin Elämän puusta
    ilman parannusta eli kääntymystä,
    olisi se kauhea asia.

    Me eläisimme ikuisesti
    tässä tilassamme eli erossa Jumalasta.

    Tämän tähden
    Jumala sulki Elämän puun tien.

    Mutta näin tehdessään
    Jumala ei sulkenut meiltä ikuista elämää,
    vaan avasi mahdollisuuden siihen
    sen Pelastuksen kautta,
    joka naulattiin Golgatan puuhun.

    Tästä sovituksen puusta
    meidän kaikkien tulee syödä,
    sillä me olemme jo syöneet
    viereisestä puusta,
    joka kantaa nimeä
    hyvän- ja pahantiedon puu.
  2. Yritän nyt tavoittaa Raamatusta,
    johon viittaat,
    - munuaiset
    - happamattoman leivän
    - leivän murtamisen

    Munuaisrasvan löydän
    seuraavasta kohdasta:

    "Herran miekka on verta täynnä,
    rasvaa tiukkuva,
    karitsain ja kauristen verta,
    oinasten munuaisrasvaa.
    Sillä Herralla on uhri Bosrassa,
    suuri teurastus Edomin maassa"
    (Jes 34:6)

    Keskustelun aiheena on
    paimenille annettu merkki.

    Ja tunnusmerkki on se,
    että itse Vapahtaja
    on pienen karitsan
    tavoin aloittanut elämänsä.

    Eli Jumalan Karitsa oli
    jättänyt taivaan kirkkauden
    ja tullut
    Isän rinnalta/vierestä/helmasta
    alas maailmaan
    syntyen ihmislapseksi
    sellaisessa ympäristössä,
    jossa karitsat aloittivat elämänsä.

    Ja jotkut karitsat päätyivät sitten
    myös uhrikaritsaksi.
    Siihen ei kelvannut mikä tahansa karitsa.
    Ja nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa.

    Tähän Jumalan uhrikaritsaan
    viittaa tuossa jakeessa
    (johon mainitsemasi munuaisrasva
    minut johdatti)
    oleva maininta
    Herran uhrista Bosrassa.

    Olen jo selvittänyt sitä,
    että Jeesuksella on kaksi roolia.
    Hän tuli ensin kärsivänä Messiaana,
    kärsimyksen poikana.

    Mutta kun Hänet korotettiin Ristille,
    niin Hänestä tuli sen kautta
    Jumalan oikean käden Poika,
    jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
    Ja Hän on tuleva takaisin
    Jumalan oikean käden Poikana.

    Mutta kärsimyksen Poikana
    Hänet runneltiin läpikotaisin.

    Hän oli Jumalan Uhrikaritsa,
    josta Jesaja kertoo myös luvussa 63.

    Sen avulla voimme ymmärtää,
    mitä mainitsemasi asiat pitävät sisällään.

    Mitä viittaa
    - leipä
    - murtaminen
    - happamattomuus
    - munuaiset (veri)

    Hänen ruumiinsa murrettiin Golgatalla.
    Ja Hänen Pyhä verensä
    todellakin levisi tuon
    lihahyytelöksi ruoskitun ruumiin
    päällysteeksi.

    Jesajan kirjan luvussa 63
    avainsanoja ovat:

    Tulipunaiset vaatteet
    Edom (punainen)
    Bosra (linnoitus)
    Viinikuurna
    Verellä tahrattu puku
    Koston päivä
    Lunastettujen vuosi

    Punainen puku viittaa
    Hallitsijaan.

    Jeesus todellakin oli ja on
    Israelin Kuningas,
    niinkuin Pilatus arveli.

    Tämä Kuningasten Kuningas
    kuitenkin murskattiin
    ruoskimalla lihahyytelöksi.
    Ja tämä veri tahrasi tuon
    tulipunaisen puvun.

    Tulipunaisen siitä teki
    maailman polttava synti,
    jonka Jeesus oli ottanut päälleen
    ja kantanut sitä jo
    kolmen ja puolen vuoden ajan
    kastehetkestään alkaen,
    kuten Johannes Kastaja todisti.

    Nyt tuo tulipunainen vaate
    pahasta maailmasta
    oli Hänen päällään,
    ja Hänen Pyhä verensä
    Hänen Pyhästä ruumiistaan
    oli tahrannut tuon vaatteen.

    Mutta nuo veritahrat
    ovat juuri ne,
    jotka sovittivat maailman synnin
    eli poistivat hapatteen.

    Jeesuksen ruumis on
    pyhä hedelmäliha,
    josta viini eli
    Jeesuksen pyhä veri
    puserrettiin ulos.

    Ja tämä veri pirskoutuu
    meidän päällemme
    ja puhdistaa meidät synneistämme.

    Näin Jeesus oli
    täyttänyt lopullisesti sen,
    että Hän kantoi maailman synnin.

    Mutta sitten
    tuo veriseksi tahraantunut viitta
    otettiin Hänen päältään pois.

    Ja viimeinen vaihe oli se,
    että Hänet tehtiin synniksi.
    Ja Hän kuoli tuon synnin kera.

    Eli Hänet ristiinnaulittiin,
    ja koko synnin pimeys laskeutui
    Hänen päälleen.
    Isä hylkäsi Poikansa.

    Hän oli absoluuttisen yksin.
    Vain perkeleet ympäröivät
    Hänen jokaisen solunsa.

    Hänet oli tehty synniksi.

    Mutta sitten tapahtui
    jotakin aivan ihmeellistä.
    Se muutti kaiken.

    Viimeinenkin ennustus toteutui.
    Toinen ryöväreistä
    tuli kääntymykseen.

    Nyt Jeesus saattoi antaa Henkensä
    Isän käsiin.

    Hän voimallistui niin,
    että huusi suurella äänellä.

    Hän oli voittanut.
    Hänen ruumiinsa jäi kuolleena ristille.

    Synnin valta oli murskattu.
    Synti oli saanut kuoleman tuomion.

    Mutta Hän itse meni alas tuonelaan
    ja julisti voittonsa
    ja otti saaliin mukaansa
    ja vei koko Aabrahamin helman
    kolmanteen taivaaseen
    Jumalan Paratiisiin,
    jonne kohta perässä
    tuli enkelien saattelemana
    myös toinen ristin ryöväreistä,
    joka oli ensimmäinen,
    jonka ei koskaan tarvinnut
    edes käydä tuonelassa.

    Jumala tutkii munaskuut ja sydämen.
    Ja kaikki on Jeesuksen tähden valmista
    koko ihmisen puhdistamiseksi
    synnin hapatteesta ja kaikesta kuonasta.

    "Kuka tuolla tulee Edomista,
    tulipunaisissa vaatteissa
    Bosrasta,
    tuo puvultansa komea,
    joka uljaana astelee suuressa voimassansa?
    'Minä, joka puhun vanhurskautta,
    joka olen voimallinen auttamaan.'"
    (Jes 63:1)

    Jeesus = Pelastus

    Mutta jos hylkäämme Hänet,
    niin Hän ei voi meitä auttaa.
    Silloin kannamme itse
    syntiemme seuraukset.

    "Katso,
    Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin"
    (Joh 1:29)

    Tämä toteutui.
    Ja nyt on meillä ratkaisun paikka.
    Ja jos haluamme ottaa vastaan,
    niin meillä on syytä juhlaan.

    "Peratkaa pois vanha hapatus,
    että teistä tulisi uusi taikina,
    niinkuin te olettekin happamattomat;
    sillä onhan meidän
    pääsiäislampaamme,
    Kristus,
    teurastettu.
    Viettäkäämme siis juhlaa,
    ei vanhassa hapatuksessa
    eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa,
    vaan puhtauden ja totuuden
    happamattomuudessa."
    (1 Kor 5:7-8)

    Saamme syödä ja juoda
    Jeesuksen ruumiin ja veren
    meidän edestämme
    murrettu ja vuodatettu.
  3. Jokainen vastasyntynyt karitsa
    on suuren ihmeen todistaja.
    Ja puhumme nyt siis
    Jeesuksen lampaista.

    Ihmeistä suurin on tapahtunut,
    kun uusi luomus on syntynyt
    ylhäältä / Hengestä.

    Ja jokainen Jumalan lapsi
    on etuoikeutettu
    joskaan ei pakotettu
    antamaan itsensä
    palvelutehtävään,
    Jumalan palvelukseen
    eläväksi, pyhäksi
    Jumalalle otolliseksi uhriksi.

    "Niin minä
    Jumalan armahtavan laupeuden kautta
    kehoitan teitä, veljet,
    antamaan ruumiinne
    eläväksi, pyhäksi,
    Jumalalle otolliseksi uhriksi;
    tämä on teidän
    järjellinen jumalanpalveluksenne."
    (Room 12:1)

    Näin voidaan siis sanoa,
    että jokainen Jumalan karitsoista
    on uhrikaritsa.

    Jokainen meistä voi siis olla merkki
    paitsi Jumalan kuvana
    myös pimeyteen loistavana tähtenä taivaalla.

    Tuo uhrautuminen palvelutehtävään
    ei kuitenkaan ole pakollista.

    Edes Jeesuksen ei olisi ollut pakko
    antaa itseään Uhriksi.
    Hän olisi silti ollut Jumalan Karitsa.

    Jos Jeesus olisi jättänyt Getsemanen yössä
    viimeiset lauseet pois rukouksestaan,
    niin se olisi tullut kuulluksi sellaisenaan.

    "Isäni, jos mahdollista on,
    niin menköön minulta pois tämä malja;
    ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon,
    vaan niinkuin sinä"
    (Matt 26:39)

    Isä olisi ottanut tuon maljan pois.
    Isä olisi ollut suorastaan helpottunut.
    Eihän Hän olisi millään halunnut
    Pojalleen tuollaista kohtaloa.

    Isä olisi ottanut Poikansa tykönsä taivaaseen,
    ja tullut itse maan päälle,
    juomaan tuon kärsimyksen maljan.

    Mutta koska Poika halusi,
    että Isän hyvä tahto toteutuisi,
    niin Poika joi tuon maljan.

    Ja nyt Hänellä on kaikki valta
    taivaassa ja maan päällä.

    Ja Hän on saanut itselleen
    ihastuttavimman voittopalkinnon,
    mitä Poika voi saada:

    Morsiamen.

    Meillä on siis valtava etuoikeus
    olla Hänen lampaitansa.
    Jumalan karitsoja.

    Me saamme loistaa maailmassa
    niinkuin tähdet.
    Ja näin olemme merkkeinä
    yön pimeyden keskellä.
    Osoitamme aikoja.
    Pian on aamu.

    Mutta ensimmäinen ja tärkein kohde
    sille ilosanomalle,
    josta olemme saaneet tulla osallisiksi,
    olivat alhaisista alhaisimmat.
    Halveksitut ja hyljeksityt paimenet.

    Jo pelkkä karitsana oleminen,
    on merkki näille kurjille.

    Mutta toki sitten ajallaan,
    mutta tärkeysjärjestyksessä
    vasta kakkossijalla
    saa hovikin kuulla ilosanoman.

    Idän tietäjät näkivät tähden.
    Ja lopulta karavaani saapuu
    Jerusalemiin.

    Herodes ei ilahdu ilosanomasta.
    Hänen lupaamansa kumarrus
    konkretisoituu pienten
    alle kaksivuotiaiden karitsojen
    joukkosurmaksi.

    Mutta tietäjät toivat Sanan.
    Se oli tuotava niillekin,
    jotka eivät sitä ottaneet vastaan.

    Ja kumma kyllä - Herodeskin uskoi
    täydellä varmuudella sen,
    mitä hänelle ilmoitettiin.

    Ja vieläpä hän uskoi
    juutalaisten Jumalan Sanan.

    Ja oikein kutsui papit paikalle
    Raamattupiiriin.

    "Ja hän kokosi kaikki
    kansan ylipapit ja kirjanoppineet
    ja kyseli heiltä,
    missä Kristus oli syntyvä.
    He sanoivat hänelle:
    'Juudean Beetlehemissä;
    sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta:
    Ja sinä Beetlehem,
    sinä Juudan seutu,
    et suinkaan ole vähäisin
    Juudan ruhtinasten joukossa,
    sillä sinusta on lähtevä hallitsija,
    joka kaitsee minun kansaani Israelia'."
    (Matt 2:4-6)

    Ylipapit ja kirjanoppineet
    ovat innoissaan.
    Kirjakääröt aukeavat toisensa jälkeen.
    Ensin luetaan hiukan Moosesta.
    Sitten Hesekieliä.
    Juuda ja Daavid pompahtavat esiin.

    Herodes kiirehtii.
    Missä? Missä?

    Nyt ylipapit ja kirjanoppineet
    oikein sydän sykkien nostavat
    esiin Miikan kirjan.

    "Mutta sinä, Beetlehem Efrata,
    joka olet vähäinen olemaan
    Juudan sukujen joukossa,
    sinusta minulle tulee se,
    joka on oleva hallitsija Israelissa,
    jonka alkuperä on muinaisuudesta,
    iankaikkisista ajoista."
    (Miika 5:1)

    Herodes tietää nyt ajan ja paikan.
    Mutta haluaa vielä tarkennusta.
    Oppineet käärivät tekstiä
    hiukan taaksepäin.

    "Ja sinä Karjatorni,
    tytär Siionin kukkula!
    Sinun luoksesi on tuleva,
    on saapuva entinen hallitus,
    tytär Jerusalemia vallinnut kuninkuus."
    (Miika 4:8)

    Herodes tietää ja uskoo todeksi kaiken.
    Tuossa laumatornissa syntyi
    vajaat pari vuotta sitten Messias.

    Mutta Herodes ei suinkaan
    halua ottaa vastaan Messiasta.

    Taas on enkeleillä tehtävä.
    Joosef ja Maria ja Jumalan Karitsa
    on saatava pois Herodeksen käsistä.
    Heti!

    Pieni pakolaisjoukko syöksyy
    yön pimeyteen.
    Onneksi heillä oli tietäjien
    tuomia lahjoja,
    joiden avulla selvitä ensi alkuun
    jossain maailman kolkassa.

    Mitä mahtoivat
    Raamattutunnin pitäneet
    ylipapit ja kirjanoppineet
    ajatella kaikesta.
  4. "Ja tämä on teille merkkinä:
    te löydätte lapsen kapaloituna
    ja seimessä makaamassa."
    (Luuk 2:12)

    Merkki,
    josta nämä paimenet
    eivät voineet erehtyä,
    oli siis vastasyntynyt
    kapaloituna ja seimessä makaamassa.

    He olivat olleet kätilöinä
    lukemattomia kertoja,
    kun vastasyntynyt karitsa
    oli näin kapaloittu
    ja asetettu seimeen makaamaan.

    Tätä varten oli karjatorni.
    Beetlehemissä.
    Daavidin kaupungissa.

    Nyt vain emälammas olikin Maria,
    joka synnytti Jumalan Karitsan.

    Luvattu Messias
    Daavidin Poika,
    syntyi
    Daavidin kaupungissa
    Beetlehemissä eli Leivän talossa.

    "Ja kaikki menivät verolle pantaviksi,
    kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin Joosefkin lähti Galileasta,
    Nasaretin kaupungista,
    ylös Juudeaan,
    Daavidin kaupunkiin,
    jonka nimi on Beetlehem,
    hän kun oli
    Daavidin huonetta ja sukua,
    verolle pantavaksi
    Marian, kihlattunsa, kanssa,
    joka oli raskaana."
    (Luuk 2:3-5)

    Ja juuri silloin ja siellä tapahtui.

    "Niin tapahtui heidän siellä ollessaan,
    että Marian synnyttämisen aika tuli."
    (Luuk 2:6)

    Ja niin sitten kävi,
    että Jumalan Karitsa,
    sai syntyä juuri niihin
    olosuhteisiin,
    joihin karitsat yleensäkin syntyivät.

    "Ja hän synnytti pojan,
    esikoisensa,
    ja kapaloi hänet
    ja pani hänet seimeen,
    koska heille ei ollut sijaa majatalossa."
    (Luuk 2:7)

    Tästä karitsasta tulisi
    kuitenkin jotain ihan muuta
    kuin tavallinen.

    Hänestä ei tullut
    vain nimi veroluetteloon,
    vaan kaikkien aikojen veronmaksaja,
    Jumalan Karitsa,
    joka maksoi koko maailman syntivelan.

    Hänestä ei tullut
    vain Jumalan Karitsa uhrattavaksi
    meidän edestämme,
    vaan Hänestä tuli myös
    lammasten Hyvä Paimen.

    Siksi juuri paimenten tervehdys
    vastasyntyneelle oli
    mitä luonnollisin asia.

    "Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla
    vartioimassa yöllä laumaansa."
    (Luuk 2:8)

    Pimeydessä elävään maailmaan
    oli tullut taivaan kirkkaudesta
    Totinen Valkeus,
    joka valaiseen jokaisen ihmisen.

    "Niin heidän edessään seisoi
    Herran enkeli,
    ja Herran kirkkaus
    loisti heidän ympärillään,
    ja he peljästyivät suuresti."
    (Luuk 2:9)

    Ja mitä sitten tapahtui,
    sen kerroin jo avauksessa.

    Marian esikuva on
    Rakel = Emälammas

    Rakel oli Jaakobin eli Israelin
    ensirakkaus.

    Rakelille syntyi kaksi poikaa.
    Ensimmäinen oli Joosef.
    Joosef on Vanhan Testamentin
    kaikkein selvin esikuva Jeesuksesta.
    Hallitsijasta, joka pelasti
    Israelin kansan ja koko maailman
    nälkäkuolemalta.

    Tätä varten Joosefin täytyi
    joutua Egyptiin pois isänsä kodista.

    Ja nyt me tarkastelemme tilannetta,
    jossa Jumalan Poika
    oli tullut Isän Kotoa maailmaan
    syntyen Leivän taloon.

    Mutta sitten Rakel
    synnytti vielä toisen pojan.

    "Ja kun hänen synnytystuskansa
    olivat kovimmillaan,
    sanoi kätilövaimo hänelle:
    'Älä pelkää,
    sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan'"
    (Gen 35:17)

    Rakel on kuolemaisillaan.
    Eikö hänen kuuluisikin pelätä.
    Tässä on jotakin esikuvallista.

    Rakel oli Israelin Rakkaus.
    Ja samoinkuin Jaakob eli Israel
    rakasti Rakelia,
    Rakastaa Jumala Israelia,
    jota sanotaan Jumalan Vaimoksi.

    Rakel synnytti siis kaksi poikaa.
    Joosefin elämän esikuvallisuudesta
    jo mainitsinkin.

    Mutta nyt on Rakelin lähdön aika.
    Ja hän pelkää.
    Kuka ei pelkäisi kuoleman tuskissaan.

    Saatuaan kuulla,
    että hän synnyttää nytkin pojan,
    Rakel antaa pojalleen nimen
    Benoni = Kärsimyksen poika

    "Mutta kun hänen henkensä
    oli lähtemäisillään,
    sillä hänen oli kuoltava,
    antoi hän hänelle nimen Benoni,
    mutta hänen isänsä
    antoi hänelle nimen Benjamin."
    (Gen 15:18)

    Ensin
    Kärsimyksen Poika.
    Sitten
    Oíkean käden Poika.
    Jälleen selvä esikuva
    Jeesuksesta.

    Luukas mainitsee
    kaksikin kertaa
    tuon Jumalan oikean käden.

    Ensin kertoessaan
    Pietarin puheesta helluntaipäivänä.
    Pietari puhui Daavidin
    profeetallisesta sanasta:

    "niin hän edeltä nähden
    puhui Kristuksen ylösnousemuksesta,
    sanoen,
    ettei Kristus ollut
    jäävä hyljätyksi tuonelaan
    eikä hänen ruumiinsa
    näkevä katoavaisuutta.
    Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt,
    minkä todistajia me kaikki olemme.
    Koska hän siis on
    Jumalan oikean käden voimalla
    korotettu
    ja on Isältä saanut
    Pyhän Hengen lupauksen,
    on hän vuodattanut sen,
    minkä te nyt näette ja kuulette."
    (Ap.t 2:31-33)

    Toisen kerran Luukas
    mainitsee Jumalan oikean käden
    jälleen Pietaria lainatessaan:

    "Meidän isiemme Jumala
    on herättänyt Jeesuksen,
    jonka te ripustitte puuhun
    ja surmasitte.
    Hänet on Jumala oikealla kädellänsä
    korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi,
    antamaan Israelille parannusta
    ja syntien anteeksiantamusta."
    (Ap.t 5:30-31)

    Rakelin kaksi poikaa
    ovat esikuvia Jeesuksen
    kahdesta roolista:
    Kärsivästä ja toisaalta
    Jumalan oikealla kädellä korotetusta
    Messiaasta.

    Rakelin kätilön lauseessa on
    profeetallinen viesti siitä,
    että kerran syntyy
    Kärsimyksen Poika
    Vapahtaja Messias
    juuri samassa paikassa,
    jonka tähden Rakelinkaan
    ei tarvinnut pelätä,
    vaikka kuoleekin.

    "Niin Raakel kuoli siellä,
    ja hänet haudattiin
    Efratan tien varteen,
    se on Beetlehemiin."
    (Gen 35:19)
  5. Jatkan tähän viestiini vielä.
    (Olin kirjautunut,
    mutta silti kirjoittajaksi tuli
    jostain syystä anonyymi)

    Nyt tällä hetkellä ei julisteta
    Valtakunnan evankeliumia.

    Tämä nykyinen armotalouskausi
    päättyy seurakunnan tempaukseen,
    jonka jälkeen alkaa
    7+ vuotta kestävä aikakausi,
    jonka alkajaisiksi muun muassa
    neljä Ilmestyskirjan ratsukkoa
    lähtee kukin vuorollaan liikkeelle
    ja alkutilanne huipentuu
    atomisotaan siten kuin
    voimme Ilmestyskirjasta lukea.

    Jälkipuolisko on vielä paljon
    hirmuisempi ja ihmiskunta
    tuhoaisi kokonaan itsensä,
    jos Jeesus ei palaisi
    pyhiensä kanssa taivaasta takaisin
    ja estäisi täystuhoa.

    Jeesuksen paluun jälkeen
    seuraa tuhat vuotta kestävä aikakausi,
    jolloin kukaan ei tee pahaa
    Messiaan Valtakunnassa.

    Edes eläimet eivät enää
    syö toisiaan.

    Ja ihmiset takovat
    miekkainsa vantaiksi
    ja keihäänsä vesureiksi.

    Ja silloin julistetaan
    Valtakunnan evankeliumia.

    Paholainen on sidottuna
    syvyyden kuilussa tuon ajan,
    mutta päästetään sen jälkeen
    vielä villitsemään
    maan päälle syntyneitä ihmisiä.

    Tuli taivaasta tuhoaa
    taivaallista Jerusalemia vastaan
    hyökkäävän armeijan.

    Ja sitten tulee loppu.

    Ja Jumala luo
    uudet taivaat ja uuden maan,
    joissa vanhurskaus asuu.

    Ne, jotka ovat rakastaneet
    enemmän pimeyttä kuin Valkeutta,
    tuomitaan kadotukseen
    eli iankaikkiseen eroon Jumalasta.

    Tämä loppu on siis vielä
    nelinumeroisen luvun vuosia
    sisältävän aikajakson päässä.

    Mutta nykyinen armotalouskausi
    voi päättyä milloin tahansa.
    Jeesus ei kuitenkaan
    puhu mitään tästä aikakaudesta
    tuossa lopun ajan puheessaan
    (Matt 24-25).