Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

316

Kommenttia

11912

  1. Ei Jeesus inhonnut fariseuksia.
    Hän keskusteli syvällisesti Nikodemuksen kanssa.
    Hän aterioi fariseusten luona jne.
    Mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat,
    ja juuri siihen liittyen olen yhden avannut ketjunkin
    http://keskustelu.suomi24.fi/node/10216054

    Mutta miksi me kristityt toitotamme Jeesuksesta, Pelastajasta.
    Siksi, että meitä velvoittaa paitsi maallinen pelastuslaki,
    myös taivaallinen Pelastuslaki.
    Keskustellessaan lainopettajan kanssa, Jeesus kuvailee tilanteen,
    jossa eräs mies ryöstetään, raadellaan ja jätetään heitteille.
    Samaa tietä kulkee kaksi vaeltajaa, jotka kumpikin vuorollaan
    ohittavat tilannepaikan ryhtymättä toimenpiteisiin uhrin pelastamiseksi.
    Vaeltajat eivät olleet hulttioita vaan Jumalan kansaa,
    jopa erityisasemassa olevia uskovaisia.
    Suomen laki ei tällaista salli. Esimekiksi Pelastuslaki 3 §
    "Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen
    tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan
    eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa,
    on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville,
    tekemään hätäilmoituksen
    sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin."
    Kyllähän rakkaus ja myötätunto riittävät motivoimaan
    sivistyneen suomalaisen auttamaan onnettomuuden uhria.
    Laki on silti tarpeellinen,
    jotta pelko ja epävarmuus eivät lamaannuttaisi meitä ajattelemaan:
    ”En osaa, en uskalla, ei minusta ole ... kyllä kai joku toinen”.
    Kristittyä uudestisyntynyttä ihmistä koskevat maan lakien lisäksi
    taivasten valtakunnan kansalaisvelvollisuudet.
    Mitä? Minäkö!!! Ei minusta ole ... kyllä kai nuo papit ja evankelistat”.
    Mutta te olette ... kuninkaallinen papisto ...
    määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan,
    joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa ...
    Uskottavin tapa ilmoittaa vaarassa oleville
    Jumalan armosta ja pelastuksen mahdollisuudesta
    on kertoa ...
    http://keskustelu.suomi24.fi/node/10213923
  2. Tämä Herran sotilas on kyllä kovin heikko ja raihnainen.
    Niin. Kuin särkynyt ruoko (=kalamos).
    Kun varmaan kannat muitakin palstalaisia Herran eteen,
    niin muista joskus minuakin.

    Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ei ole ratkaisevan tärkeää, miten me ymmärrämme lopun ajan tapahtumat. Raamattu kertoo ne monenkin kirjoittajan kautta ja ja minun mielestäni joka kerta täysin yhtäpitävässä järjestyksessä. Joskin vanhan testamentin profeetat joutuivat käyttämään hyvin pitkää zoomia. Silloin kaksi vuorta voi näyttää kuvassa olevan aivan vierekkäin vaikka välissä olisi tuhannen vuoden pituinen laakso. Moni tuntee nämä kirjoitukset. Mutta ratkaisevan tärkeää on, tunnemmeko itse Sanan, joka on kirjoitusten takana. Jeesuskin tietää kaiken kaikista, mutta tuntee vain omansa - eli ne, jotka tuntevat Hänet. Ja kun tuo suhde on alkanut, niin me voimme kuulla Hänen äänensä, ja joskus jopa Hänen sydämensä lyönnit. Lähemmä Jeesus, lähemmä vaan, kaipaan mä ääntäsi kuuntelemaan - sanotaan hengellisessä laulussa.

    Laulujen laulu Raamatussa on kuvaus Rakkaastani sellaisena kuin minä Hänet tunnen. Toki myös Psalmi 45 on laulu rakkaudesta. Minun sydämeni tulvii ihania sanoja (Ps 45:1-2). Se lauletaan kuin liljat/ruusut (Ps 45:1) koska se kertoo samasta Saaronin kukkasesta ja laaksojen liljasta kuin Laulujen laulu (2:1). Hän on ihanin kaikista, sillä: armo on vuodatettu Sinun huulillesi (Ps 45:3). Hän on täynnä armoa ja totuutta.

    Hänen suustaan lähtee kaksiteräinen miekka, joka tunkee lävitsemme, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija (Heb 4:12). Kun Sanan terävä nuoli sattuu sydämeemme, se pistää tuntoomme. Ja meillä on vain kaksi vaihtoehtoa. Kuolla Hänelle tai kuolla maailmalle. Ne, jotka ovat kuolleet maailmalle, odottavat kaihoten Hänen tuloansa.

    Simeon ja Hanna ja itse asiassa kaikki, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta (Luuk 2:38) olivat ajan tasalla Messiaan tullessa ensimmäisen kerran maan päälle syntyen ihmislapseksi. Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille (Aamos 3:7). Jopa itämään tietäjät saivat erityisilmoituksen, jota edes Herodes ei epäillyt. Jumala puhuu tavalla ja toisella "Job 33:14". Kirjanoppineet valaisivat Sanan kirkkaan lampun avulla Messiaan syntypaikan, mutta heissä itsessään eli astioissa ei kuitenkaan ollut öljyä, ei pihaustakaan siihen suuntaan, että nyt Beetlehemiin.

    Jeesuksen toisen tulemisen päiväkään ei yllätä niitä, jotka valvoen odottavat Messiastaan. Sillä Jeesus oikein kehotti tietämään, milloin se on oven edessä. Mutta ne, joissa tätä odotuksen paloa ei ole, tuo päivä yllättää äkkiarvaamatta.
  3. Vaivoilta ja kärsimyksiltä ja vainoilta
    seurakunta ei ole koskaan säästynyt.
    Eikä tule säästymäänkään.
    Sillä seurakuntahan on Jeesuksen ruumis.
    Me olemme Hänen ruumiinsa jäseniä.
    Tämä salaisuus on suuri.
    Tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
    Me tulemme yhdeksi Hänen kanssaan,
    kun Hän noutaa Morsiamensa luokseen Isänsä kotiin.
    Siis vie meidät luokseen taivaaseen,
    jonne on valmistanut Morsiamelleen sijaa.

    Mutta kerran Hän tulee takaisin maan päälle,
    eikä ilman ruumistaan,
    Hän tulee maan päälle ja perustaa Israelille Valtakunnan.
    Mainitsemasi sadonkorjuu liittyy tuohon asiaan.
    Lähestyn nyt tuota sadonkorjuun hetkeä vaihe vaiheelta.

    Eli kaikki alkaa lopullisesti toteutua,
    kun Jeesus tulee taivaasta tuuliin ja pilviin
    ja tempaa meidät pois tykönsä.
    Raamattu sanoo, että Hän päästää
    (niinkuin ansaan jääneen eläimen)
    meidät sen jälkeen tulevasta vihasta,
    kaikki, jotka ovat kääntyneet epäjumalista Jumalan tykö,
    palvelemaan elävää ja totista Jumalaa,
    ja odottamaan taivaista Hänen Poikaansa,
    jonka Hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta.

    Raamatun mukaan Hän siis noutaa omansa
    tykönsä ennen vihan aikaa.
    Sillä ei Jumala ole tarkoittanut meitä vihaan.

    Vielä ahdistuksen aikanakin Hän pelastaa
    lukemattoman suuren joukon ihmisiä
    kaikista kansoista ja heimoista jne.
    He tosin kuolevat marttyyreinä kieltäydyttyään pedonmerkistä.
    Näiden surmansa saaneiden sielut Johannes näkee,
    Nämä suuresta ahdistuksesta tulleet ovat
    Jumalan valtaistuimen edesssä Hänen temppelissänsä.
    Ja valtaistuimen keskellä oleva Karitsa
    johtaa heitä elämän veden lähteille.
    Mutta maan päällä jatkuu suuri ahdistus.
    Kuinka kauan. Niin kauan kuin on vielä joku,
    jonka Jeesus voisi pelastaa.

    Ja ilman pienintäkään viivytystä,
    heti kun maan elo on kypsynyt (Ilm 14:15)
    Hän heittää sirppinsä maahan.
    Leikkuumiehet eli enkelit kokoavat nisun aittoihin.

    Mutta samaan aikaan lähtee liikkeelle
    toinenkin sirppi ja toinen leikkaaja,
    joka kokoaa lusteen kimppuihin poltettavaksi.
    Eli kun kumpikin sato on lopullisesti kypsynyt,
    kun yhtään kääntymystä ei enää tapahdu,
    silloin kumpikin sirppi leikkaa satonsa.
    Ja heti seuraavan luvun alussa nähdään,
    että maan elo on leikattu talteen
    Jumalan aittoihin ja vihamiehen kylvön tuotos
    Jumalan vihan viinikuurnaan.

    Ja minä näin toisen tunnusmerkin taivaassa,
    suuren ja ihmeellisen:
    seitsemän enkeliä, joilla oli seitsemän viimeistä vitsausta,
    sillä niissä Jumalan viha täyttyy.
    Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun,
    ja niiden, jotka olivat saaneet voiton
    pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta,
    seisovan sillä lasisella merellä,
    ja heillä oli Jumalan kanteleet.
    Tämä tulen läpi käynyt marttyyrien joukko
    poikkeaa aiemmasta joukosta,
    joka muodostui kaikista kansoista,
    sillä tämä joukko laulaa paitsi Karitsan virttä
    myös Mooseksen virttä.

    Kun sitten luemme tästä eteenpäin Ilmestyskirjaa,
    näemme kuinka Jumalan vihan viinikuurnaa poljetaan.
    Ja kun maailma sitten myöhemmin
    on tuhoamassa itsensä lopullisesti Harmagedonilla,
    ilmestyy Jeesus taivaalle ja pelastaa maailman täystuholta.
    Ja alkaa Rauhan ruhtinaan 1000 vuotta kestävä hallintakausi.
    Mutta tuon ajan alussa maan päällä ihmisiä on vähän.
    Ihmiset ovat harvinaisempi ilmestys kuin Oofirin kulta.
    Mutta nisu on kasvava ja maa on täyttyvä nopeasti,
    sillä saatana on sidottu tuon ajan,
    ja Kristus (ja Hänen ruumiinsa jäsenet) hallitsee kaikkea.

    Ja kun nuo tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet,
    saatana päästetään kyllä vielä hetkeksi irti,
    vain jotta loppukin vilja tulee vielä seulottua.
    Ja sitten tulee viimeinen tuomio.
    Ja Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan,
    joissa enää asuu vain vanhurskaus,
    ja Jumalan Maja on oleva ihmisten keskellä.
    Taivaallinen Jerusalem on laskeutunut tuon uuden maan päälle.
    Karitsa ja Hänen vaimonsa on siinä.