"Minua on vaivannut pitkänaikaa tämä, että Ateistit uskovat omaan sattumaansa."

Usko sattumaan ei ole perusteetonta. Ajattele sattumaa näin (englanninkielessä on parempia sanoja, kuten random, eli en puhu sattumasta siinä mielessä että emme tiedä), kaksi irrallista ei keskenään sukua olevaa tapahtumaa jotka tapahtuivat kuitenkin samaan aikaan, miksi? Ei koska olisi yhteyttä niiden välillä, vaan siksi että tarpeeksi aikaa ja tarpeeksi usein antaa tapahtumien kulkea itsestään niin välillä todennäköisyyslakien sallimina tilastollisesti voi tapahtua samaan aikaan, tapahtuma jolle on se huvittava sana englannin kielessä "coincidence".
(Olen kirjoittanut tästä enemmän ja voin kopsata sen tekstin jos enemmän tästä erosta sattumasssa jäi toivottavaksi.)
Tässä toisinsanoen sattuma on nolla-hypoteesi, eli ei oleteta että on kaikella jokin allakulkeva yhteys joka on tuonut kaiken olemaan tietyn suunnitelman mukaisesti, että kaikki olisi tietyllä kausaalisella tavalla sukua keskenään, vaan universumi on iso paikka missä tietenkin paljon on sukua keskenän mutta myöskin joskus sattuu tapahtumaan asioita koska mikään ei ohjaa kaikkea samaan aikaan samalla suunnitelmalla. Tämä on parsimooninen johtopäätös tarkastelemalla todellisuutta missä me elämme eikä mikään suosi sitä että joku olisi suunnitellut kaiken tietty ajatus mielessään.

"Kyse on kaikissa tapauksissa aina uskosta, ei faktoista tiedosta, sillä mielestäni 100%:n varma ateistikaan ei pysty näyttämään Jumalaa epätodeksi."

Luulen että kyseessä keskustelussa on se vanha "you can't prove a negative" logiikka, ja tavallaan olet tietysti oikeassa, mutta ajatuskoe ensin:
Sanotaan että kutsun sinut kylään ja kerron sinulle että minulla on virtahepo takapihallani, joten - oikeutetusti - pyydät minua näyttämään sitä. Vien sinut takapihalleni, mutta se näyttää ihan normaalilta, ei mitään virtahepoja näkyvissä. Väite falsifioitu. Se olisi voinut olla niin että olisit nähnyt jalanjälkiä, sontaa, tuhottuja paikkoja, tai ehkä jopa virtahepon itse, mutta koska väite oli muotoiltu niin että oli selkeät rajat (ellen ole niin hullu kuin lakimies tai teologi ja ala uudelleen määrittelemään sanoja mielivaltaisesti "On se virtahepo siellä, mutta koko maailma on takapihani" Tai "On se virtahepo siellä, näetkö tuon pörröisen nukkuvan otuksen kopissaan? Se on virtaheponi"), on takapiha lakisääntöisesti, aitoineen, virtahepo on selkeästi iso nisäkäs jne.

Joten, kun puhutaan "heikosta ateismista" niin mielestäni on oikeutta puhua paljon vahvemmasta asemasta, koska "teismi" viittaa juuri tiettyihin jumaliin joista on kirjoitettu paljon - deistinen jumala on paljon epämääräisempi, tulkinnanvaraisempi ja siksi vaikeampi osoittaa vääräksi, mutta ihmisten anthropomorphiset oliot jotka suunnittelivat universumin tietyillä tavoitteilla haluillaan ja omilla toiveillaan jotka mukamas tiedämme ja on selkeästi osa hypoteesia, mukaanlukien tiettyjä historiallisia narratiiveja, niin on heti empiirisiä väitteitä jotka on osoitettu vääriksi kerta toistensa jälkeen.

Siksi täysin perusteltu filosofinen kanta luonnontieteellisesti on Agnostinen Adeisti & Gnostinen Ateisti. Eli ei "tiedä" sanan arkipäiväisessä mielessä että onko jotain lissynlässyn deististä olemusta, mutta on silti skeptinen (siksi se a-), ja tietää että ei ole niitä eri jumalolioita kuten Thor, Ra, Zeus, Yahweh jne, koska niistä on selkeästi tehty hypoteeseja, empiirisillä väittämillä jotka eivät ole pärjänneet testeissä kun todellisuus on koetellut meitä.

dne89

0

8