Vapaa kuvaus

26 V

Suosikkibändit/artistit: Kotiteollisuus, Apulanta, Klamydia, AC/DC, Metallica, Motörhead, Megadeth... etc.

Suosikkileffat: Terminaattorit, Bondit, Taru Sormusten Herrasta- Trilogia, Godzilla, Alien vs Predator, Predator, Commando, Conan the Barbarian, Rambo etc...

Lempikirjat: Harry Potterit, Taru sormusten herrasta

Vapaa-aikanani: Treenejä

Katson tv:stä mieluiten: The Walking Dead, Supernatural, Wayward Pines, Zoo, Heroes

Kotieläimet: ei ole

En pidä: valehtelijoista, epäaidoista ihmisistä, pistiäisistä, korkeista paikoista.

Koulutus: Ammattikoulu

Ammatti: Valvoja/ vahtimestari

Siviilisääty: Sinkku

Lapset: Kyllä vielä joku päivä

Aloituksia

8

Kommenttia

999

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. kaikin mokomin
  2. :o :) >:(
  3. Siksi.
  4. (Hieman nopeuttaakseni tarinaa pikakelaan lajittelun. Pistän vielä erikseen kunkin tuvat.)

    ’’Alice-dolly!’’
    Pitkä vaaleahiuksinen tyttö takaani käveli jakkaralle ja pisti hatun päähänsä. Hattu mietti hetken ja kajautti: ’’Puuskupuh!’’
    ’’Assasin!’’
    ’’Luihuinen!’’
    Ja niin lajittelu jatkui. Oppilaat katosivat viereltäni, kunnes viimein oli minun vuoroni.
    ’’Kiekkoilija!’’
    Lähdin kävelemään kohti opettajainpöydän koroketta. Istahdin jakkaralle ja panin hatun päähäni. Kuulin hatun äänen pääni sisässä, jossa se mietti ääneen: ’’Hmm sinulla on paljon rohkeutta ja olet älykäs ja ahkera…’’
    Muutaman minuutin mietittyään hattu viimein huusi: ’’Rohkelikko!’’
    Riemuissani hatun valinnasta kipitin Rohkelikon pöytään ja loin säteilevän katseen opettajien pöytään. Trotski oli jo lajiteltu ennen minua Rohkelikkoon ja istuin hänen viereensä.

    Katselin, kun lajittelu eteni pikkuhiljaa kohti loppua. Nasse-setä, Motari ja Preppertowwz kuulutettiin Luihuisen pöytään. Jokutyyppi, Nappula ja Rainbowdash liittyivät Alicen seuraan Puuskupuhiin.
    ’’Missä norjalainen on?’’ ajattelin ääneen.
    ’’Hänet lajiteltiin Luihuiseen ennen minun lajitteluani.’’ Trotski vastasi. ’’Oikea tupa hänelle, onhan hän minun mielestäni aika luihu.’’ hän jatkoi.
    ’’Totta.’’ myöntelin.

    Kurpizza ja Ocean ja Veh liittyivät meidän jälkeemme Rohkelikkoon. Korppi, Suwastika, Suwastikantti ja Hekekee pääsivät Korpinkynteen.

    Lajittelu päättyi. McGarmiwa kantoi hatun ja jakkaran pois salista. Rehtori Dumbledore nousi seisomaan. (Kyllä, oli pakko herättää Dumbledore henkiin, ei ole Tylypahkaa ilman Dumbledorea.) Hän tutkaili oppilaita puolikuun muotoisten silmälasiensa takaa. Hän hymyili.
    ’’Tervetuloa! Tervetuloa uusille oppilaille ja vanhoille tekijöille, tervetuloa takaisin! Minulla on muutama ilmoitus ennen lukuvuodenalkajaispitojen aloittamista. Ensiksi, käytävillä taikominen on ehdottomasti kielletty. Toiseksi, koulun tiluksilla sijaitseva metsä on ehdottomasti kiellettyä aluetta. No, eiköhän siinä ollutkin kaikki olennainen. Hyvää alkanutta vuotta jokaiselle!’’ Dumbledore säteili ja istuutui.

    Siinä samassa tupapöydät täyttyivät ruoasta ja juomasta. Puheensorina raikui salissa.
    Lopulta kaikki olivat kylläisiä ja täyttävän aterian vaikutuksesta uneliaita. Päivä oli ollut pitkä. Minä odotin jo pääsyä omaan makuusaliin, jossa odotti pehemeä sänky.. Eipä aikaakaan, kun kultalautaset ja –pikarit pyyhkiytyivät puhtaaksi ja meidät komennettiin ulos salista. Meidän tupamme valvoja oppilaat esittäytyivät olevansa Santiny ja Sivistynyt Lukiolainen. He kertoivat, että Rohelikon oleskeluhuone sijaitsi seitsemännen kerroksen käytävän päässä olevan muotokuvan takana. Me nousimme portaita portaiden jälkeen, taas yhtä pitkää käytävää eteenpäin ja jälleen yksiä portaita. Lopulta saavuimme sille käytävälle, jolla sisäänkäynti oleskeluhuoneeseen oli. Maalaus esitti lihavaa naista vaaleanpunaisessa silkkileningissä.
    ’’Tunnussana?’’
    ’’Varjelum maksimus’’ Santiny lausui.
    Maalaus avautui saranoiltaan apposen auki paljastaen aukon, josta pääsimme kiipeämään oleskeluhuoneeseen.
    ’’Noniin, nukkumaan sitten, aamulla on ensimmäinen koulupäivänne. Tyttöjen makuusalit ovat tuossa vasemmalla ja poikien oikealla’’ Sivistynyt Lukiolainen sanoi.
    Hyvästelimme Trotskin ja Tukijan (kyllä, pistin hänetkin Rohkelikkoon) kanssa Oceanin, Vehin ja Kurpizzan ja lähdimme kiipeämään ylös portaita. Ensimmäisellä tasanteella oli ovi, jossa kyltti ’’Ensiluokkalaiset’’. Avasimme oven ja astuimme sisään makuusaliin. Siellä oli viisi pylvässänkyä, joiden päissä näimme omat matka-arkkumme.
    Riisuimme nopeasti vaatteemme ja puimme yövaatteet päällemme. (kukin voi kuvitella omat yövaatteensa omalla mielikuvituksellaan.) Pujahdimme sänkyihimme. Jalkani olivat kuin lyijyä. Pääni tuskin hipaisi tyynyä, kun jo nukahdin.
  5. Luku 3: Tervetuliaispidot

    Jyhkeä tammiovi aukeni itsekseen . Kuljimme ovesta siään isoon ja korkeaan halliin, jonka kattoa ei erottanut. Seinän vierestä lähti portaat ylös muihin kerroksiin. Meidät johdatettiin oikealla puolella olevien isojen ovien viereiseen kamariin. Seinillä oli tauluja kuuluisista noidista ja velhoista. Taulut liikkuivat.

    ’’Oottakaa täällä, teitä tullaan hakemaan’’ Hagrid sanoi ja poistui kamarista.

    Välitön puheensorina puhkesi kamarissa.

    ’’Hei toverit, hauska tavata, minua voi kutsua Trotskiksi’’ Trotski lähestyi eräässä toisessa vaunuosastossa matkustanutta joukkoa. ’’Keitä te olette?’’ hän jatkoi.
    ’’Mää oon Nasse- setä ja varokin koskemasta mun viinoihin tai muuten sedästä tulee hyvin, hyvin vihainen! setä ärisi.
    ’’Selvä, entä te muut?’’
    ’’Rainbowdash120, lyhyemmin raippari!
    ’’Fluttershy-yey! Me tykätään poneista!

    Trotski tuli takaisin luoksemme.

    ’’Tuolla on joitain ihme hiippareita. Yksikin kaveri on varmasti vetänyt sieniä tai jotain vastaavaa ja yhdellä on natsilogo hänen matka-arkussaan.’’ Trotski myhäili.
    ’’Joo, minäkin tapasin yhden jolla oli piikeiksi muotoiltu tukka’’ Tukija jatkoi.
    ’’Onko sillä jotain tekemistä siilien kanssa?’’ kysyn ihmeissäni.
    ’’En tiedä, hän vaikutti jotenkin luihulta…’’ Trotski selittää.

    Kamarin ovi aukeaa naristen. Ovella seisoo nainen pukeutuneena smaragdinvihreään kaapuun. Hänellä oli hyvin ankara ilme ja hänen hiuksensa oli kammattu tiukalle nutturalle.

    ’’Hyvää iltaa, oppilaat. Minun nimeni on professori McGarmiwa ja olen tämän koulun vararehtori. Me menemme nyt saliin, jossa ennen alkajaispitoja suoritetaan lajittelu, jossa määräytyy teidän tupanne. Tupien nimet ovat Korpinkynsi, Luihuinen, Puuskupuh ja Rohkelikko. No niin, saliin sitten, olkaa hyvät.’’ nainen lopetti.

    Kuljimme pois kamarista, khti suuria messinkisiä ovia, joiden toiselta puolelta kuului muiden oppilaiden puheensorina. Kuljimme ovista sisään saliin. Näky oli uskomaton. Sadat ja taas sadat päät kääntyivät meihin päin, kun kuljimme saliin. Katto näytti kohoavan taivaisiin. Salissa sadat ja taas sadat kynttilät leijuivat neljän pitkän pöydän yläpuolella..

    McGarmiwa johdatti meidät vielä viidennen pitkän pöydän eteen. Pöydässä olijat olivat aikuisia, joten päättelin, että heidän oli pakko olla opettajia tai muuta henkilökuntaa. Pöydän eteen tuotiin kolmijalkainen jakkara ja vanha ja rispaantunut hattu. Mietin, että mitähän virkaa hatulla on. Katsoin kysyvästi taakseni.
    ’’Meidät lajitellaan siten, että me pistämme hatun päähämme.’’ Tukija kuiskasi.
    Tässä vaiheessa McGarmiwa loi meihin hyvin ankaran katseen, joka vaati meitä sulkemaan suumme.
    ’’Kun luen nimenne, te tulette tänne eteen, pistätte hatun päähänne ja istute jakkaralle’’ McGarmiwa selosti ja piti kädessään pitkää pergamenttiliuskaa, jolla oletettavasti oli kaikkien sinä vuonna Tylypahkan aloittavien oppilaiden nimet..
  6. No totta helvetissä!