Vapaa kuvaus

Oon uusi luomus Kristuksessa, Hän puhdisti mun verellään. Ja otti omaksi lapsekseen, poisti pimeän, toi elämän. Olen saanut syntini anteeksi, olen saanut syntyä uudesti. Olen löytänyt aarteen kalleimman, olen löytänyt Jeesuksen. Sanat ja sävel: Heikki Raatikainen Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi

Aloituksia

10

Kommenttia

318

  1. Lääkärien ja terveydenhuolto henkilökunnan tehtävänä pitäisi olla elämän vaaliminen ja terveyden edistäminen, eikä elämän lopettaminen ja tuhoaminen. Tämä lakialoite on tärkeä edistämään tällaista tavoitetta.

    Allekirjoituksia on nyt 45 316. Vielä puuttuu n 4 700.
  2. Pyydetään yhdessä.
  3. Kirjoiti:
    ”En oikein ymmärrä missä kohdin näet kirjoituksessani lakihenkisyyttä. Ehkäpä olen vain esittänyt asiani niin, että olet ymmärtänyt sen väärin. Nimittäin olen itse aina korostanut opetuksessani lain sijasta aina omantunnon seuraamista ja rakkautta, sillä siinä riippuu kaikki laki. Joka rakastaa Jumalaa kaikesta sielusta, mielestä ja voimasta ja lähimmäistään niinkuin itseään, on lain täyttänyt. Uskovaisen ei tarvitse opiskella lakia ulkoa ja noudattaa sitä orjallisesti. Riittää, että pitää omantuntonsa puhtaana. Näin kun olen vaeltanut, ei se ole tuonut seinää vastaani ainakaan toistaiseksi.

    Mitä armoon tulee, tarvitsen armoa ja elän armossa joka sekunti. Muuten en voisi synnittömänä pysyä. Mikä on sinun käsityksesi armosta? Yleensä luullaan, että armo on sitä, kun saa synnit anteeksi. Raamatun mukaan armo uskovaisen kohdalla tarkoittaa synnittömänä pysymistä.”

    Missä kohtaa Raamatussa sanotaan, että armo uskovaisen kohdalla tarkoittaa synnittömänä pysymistä? Toinen kysymys: oletko ajatellut, että omatunto ei ole välttämättä riittävä mittari?

    Armo on Jumalan rakkauden ja hyvyyden osoitusta ihmistä kohtaan. Armon kautta Jumala ilmaisee rakkautensa olemuksen. Iso Raamatun Tietosanakirja sanoo näin:

    ”Jumalan armo on sekä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen pelastustyön kautta ilmi tullut armoteko että Jeesuksen pelastustyöllä hankittu armon tila. Tuloksena Jumalan armoteosta Kristuksessa on, että Jumalan mielisuosio on niiden osana, jotka uskon kautta ovat uudessa liittosuhteessa Jumalaan. Armo välittää ennen muuta syntien anteeksiantamuksen ja välittömän jumalyhteyden, iankaikkisen elämän lahjan. Ks. Room 3:24-26, 5:1-2, Ef 2:5-10.

    Armo edustaa myös pelastustietä, joka on jyrkästi vastakkainen lain tarjoamalle pelastustielle.”
  4. Kirjoitit:
    ”Et voi tietää kuvaako tämä 1. Joh 1:7 jakeen preesens jatkuvaa tapahtumaa (aina) vai kertaluontoista tapahtumaa (nyt). Preesensin määritelmän mukaan ”puhdistaa” voi tapahtua nyt tai aina.”

    Minusta tämä on selvä, että tässä on todella jatkuvasta tapahtumasta kyse. Toisessa jakeessa saa olla aoristi-muoto, eikä sen tarvitse tehdä tämän jakeen kestomuotoa mitenkään tyhjäksi. Jos sinulla on toinen mielipide ja kanta, niin saat pitää sen – itse olen omastani vakuuttunut :) Mielestäni tästä ei kannata lähteä enempää väittelemään.

    Kirjoitit:
    ”Vanhassa Liitossa uskovaisella ei ollut Pyhää Henkeä”

    Väittämäsi on vain osin oikein. Vanhassa Liitossa myös saattoi saada Pyhän Hengen – toki se oli huomattavasti harvinaisempaa. Esimerkiksi profeetat ja voidellut kuninkaat saattoivat saada sen.

    Kirjoitit:
    ”Jos sanot, ettei uskovainen voi elää lankeamatta, väität ettei Jumala olekaan voimallinen varjelemaan meitä lankeamasta.”

    Se on meidän suunta ja tavoite, että elämme Kristuksessa ja valvomme, ettemme lankeaisi. Kuitenkaan emme kykene täydellisyyteen. Tässä olen siis eri mieltä ja lienee ei ole viisasta jatkaa väittelyä tästäkään – saat pitää oman kantasi ja itse pysyn omassani :)

    Kirjoitit:
    ”2. Piet 1:10 Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea”

    Tässähän voidaan tarkoittaa Jeesuksesta tai uskosta kokonaan pois lankeamista.

    Kirjoitit:
    ”Tuon jakeen sanoma on vääristynyt, koska se on irroitettu kontekstistaan. Kontekstissa puhutaan siitä, ettei meidän kaikkien pitäisi pyrkiä opettajiksi. Jos pyrimme omasta tahdostamme ilman Jumalan kutsumista ja koettelua opettajiksi, niin on vaarana että me hairahdumme opettamaan väärin.”

    Tässä siis oli kyse Jaak 3:2 kohdasta. Huomasitko, että siinä sanotaan: ”.. monessa kohden me k a i k k i hairahdumme”. Siis jokainen hairahtuu – eli kukaan ei ole täydellinen – oli opettaja tai ei.

    Kirjoitit:
    ”Paavali kyllä sanoo sen aika selvästi, että hän puhuu ajasta, jolloin oltiin lain alla. Hän pohjustaa kuvaustaan kertomalla esimerkiksi:

    - ”...kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme...” (jae 5)
    - ”...mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina” (jae 6)”

    Kyllä näin on, että Paavali puhui ajasta, kun oltiin lain alla. Mutta tiesitkö, että uskovakin voi joutua lain alle ja hengessä vaeltaminen voi vaihtua lihallisuudeksi? Tästä Paavali varoitti mm Galatian seurakuntaa: ”Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” (Gal 3:1,2)

    Paavali on hyvä esimerkki, miten ihminen elämänsä aikana ja pyhtysprosessin edetessä huomaa enemmän ja enemmän oman vavajavaisuutensa. Ensin hän sanoo:

    ”Sillä minä olen apostoleista halvin…” ( 1 Kor 15:9)

    Myöhemmässä elämän vaiheessa hän koki ja sanoi näin:

    ”Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle” (Ef 3:8)

    Kun pyhitysprosessi eteni, niin lopulta hän koki näin:

    ”Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.” ( 1 Tim 1:15)

    Kirjoitit:
    ”Näytä minulle Raamatusta se kohta, kossa kehoitetaan ristiinnaulitsemaan liha joka päivä."

    Ymmärtäsin, että joka päivä meidän on otettava risti ja seurattava Jeesusta. Mielestäni tämä ajatus kuuluu tähän. Eli meidän on siis myös ristiinalittava liha ristille. Joka päivä on se päätös tehtävä.

    ”Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen” (Gal 5:24).

    "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua” (Luuk 9:23,24).

    Kirjoitit:
    ”Puheidesi perusteella olet joskus ollut tekemisissä jonkun synnittömyysopin edustajan kanssa. Tällaiset ihmiset väittävät olevansa niin täydellisiä, etteivät he edes sairasta. He myöskin korostavat täydellisyyttä opetuksessaan. Tuo oppi on ikävä ilmiö, joka ruokkii ihmisten egoa ja lihaa, sekä kannustaa heitä syntiin ilman synnintuntoa. Olen itse varoittanut opetuksissani synnittömyysopista ja paljastanut sen harha-askelia.”

    Täytyy myöntää, että pelkäsin sinun kuuluvasi tällaisiin. Hyvä, jos näin ei ole.

    Kirjoitit:
    ”Millä perusteella sanot, että Raamatussa täydellisyys = synnittömyys?”

    Koska paratiisiin Jumala loi ihmisen kuvaksensa, täydelliseksi. Synti rikkoi tämän täydellisyyden. Sana synti voidaan myös kääntää sairaus – muistelisin. Taivaassa astuu voimaan täydellisyys. Siellä ei ole enää syntiä, sairautta, eikä kuolemaa.
  5. Meidän kuuluu vaeltaa hengessä – niin Raamattu kehottaa. Ei hetken hairahdukset tarkoita sitä, ettemmekö voisi palata takaisin vaeltamaan hengessä. Raamattu kehottaa joka päivä ristiinnaulitsemaan lihan – eli sitä joudumme tekemään jatkuvasti. Synnissä eläminen tarkoittaa jatkuvaa tekemistä – se siis ei kuulu meille.

    Kirjoitat:
    ”” Niin miksi hän Room 8:13:ssa, Joh. 1:12:ssa ja 2. Tim. 3:5:ssa kirjoittaa:

    "Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää."”

    Tämä juuri on sitä kilvoittelua ja pyhitykseen pyrkimistä, jota ilman emme näe Jumalaa.

    Kirjoitat:
    ”Niin miksi hän Room 8:2:ssa, Room 6:2:ssa ja Room 6:18:ssa kirjoittaa:

    "Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista."!

    Jeesus Kristus on täydellisellä sovitustyöllään vapauttaen meidät synnin ja kuoleman laista. Tämä on se kertakaikkinen pyhitys, jonka saamme uskoon tullessamme. Jeesus teki sen puolestamme, mihin emme itse pystyneet.

    Kirjoitat:
    ”Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

    te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

    Kun hän Room 7:24:ssa kirjoittaa:

    "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?"

    Niin miksi hän Room 7:25:ssa kirjoittaa:

    "Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!"”

    Lainaan tähän Jukka Norvannon ansiokasta selitystä Room 7:25 paikasta: ”Paavali ei jää tähän umpikujalta tuntuvaan ahdinkoon. Hänellä on vastaus siihen juuri tuossa Room 7:25 kohdassa. Lain vaatimuksia ja synnin voimaa vastaan kristityllä ei ole asettaa muuta kuin yksi ainoa asia eli armon evankeliumi Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Sinä et pelastu hyvien tekojesi perusteella, vaan siksi että Kristus Jeesus on kuollut sinun puolestasi. Se ilouutinen on tarkoitettu jokaista päivää varten. Siitä nousee ilo myös jokapäiväiseen vaellukseen kristittynä. Se on myös ainoa tie vapauteen lain orjuudesta. Meillekään jotka ehkä juuri tänä päivänä kipuilemme näiden samojen kysymysten alla, ei anneta muuta vastausta kuin se, johon myös apostoli tyytyi. Se on tiivistettävissä ilmaisuun: ”Jeesuksen Kristuksen tähden/kautta”. Tällä tavalla tuntevan ja kurjaksi itsensä kokevan ihmisen Jumala armahtaa Jeesuksen Kristuksen tähden. Vaikka en milloinkaan kykenekään tukahduttamaan sitä puolta itsessäni, joka tahtoo elää ilman Jumalan tuntemista ja ilman yhteyttä Jumalaan oman tahtonsa ohjaamana, niin minä kuitenkin saan turvautua syntisen Vapahtajaan. Vaikka minun turmeltuneessa luonnossani ei olekaan mitään hyvää, minulla on lupa turvautua Puolustajaani. Hän ei ole minussa, vaan minun ulkopuolellani – Herraan Jeesukseen, syntisyyteni sovittajaan. Siksi armon evankeliumi on ainoa lääke lain vaatimusten alla kamppailevalle ihmiselle. Lääke on katseen kääntäminen pois itsestämme ja sen suuntaaminen kohti Vapahtajaa. Näin Paavalikin teki. Yli 40 kertaa hän muutaman jakeen sisällä kuvaili omia tuntojaan ja käytti sellaisia sanoja, kuten ”minä”, ”minussa” ja ”minun turmeltuneessa luonnossani”. Ja kuitenkin, kun hän lopulta tuli kysymyksen ratkaisuun, hän vain sanoo: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden/kautta”. Siitä tajusta nousee myös kiitos Jumalalle.”

    Vielä pyhityksestä sen verran. Tiesithän, että on kahdenlaista pyhitystä? Nämä usein sekoitetaan. Ensinnäkin on kertakaikkinen pyhitys, jonka saamme kun vastaanotamme Jeesuksen ristin sovitustyön kohdallemme. Tämän jälkeen alkaa uskon elämän läpi jatkuva vaellukseen liittyvä pyhitys. Tämä on sitä jatkuvaa kilvoittelua syntiä vastaan ja synnistä erottautumista.

    Näyttäisi siltä, että olet vielä nuori uskossasi. Nuorena on usein hyvin ehdoton ja voi ajatelle pystyvänsä jopa täydellisyyteen. Synnittömyyshän tarkoittaa samaa kuin olla täydellinen. Silloinhan ei sairaudetkaan pitäisi vaivata, kun olemme täydellisiä – eikö vaan? Tosiasiassa kuitenkin vasta taivaassa olemme täydellisen terveitä, kuin myös täydellisen synnittömiä.

    Sanon tämän rakkaudella: kirjoituksesi on hieman lakihenkistä ja tällainen asenne tuo pidemmän päälle vain seinän vastaan uskonelämään. Kun vielä kasvat uskon tiellä ja vuosia kuluu, niin tulet huomaamaan armon välttämättömyyden. Siunausta sinulle!
  6. Tässä tuli niin paljon asiaa, etten ehdi paneutua kaikkeen kovin yksityiskohtaisesti, mutta jos mielestäsi jää jotain oleellista vastaamatta, niin laitako sen uudestaan. Jos mahdollista niin supistettuna, niin että se tärkein tulisi esiin. Tällä hetkellä on ollut kiireitä ja aikani on rajallista.

    Kirjoitat:
    ”Preesens voi yhtä hyvin ilmaista myös "mitä tapahtuu nyt". No kumpaa tässä "puhdistaa" kohdassa sitten tarkoitetaan, kertaluontoista puhdistamista vai jatkuvaa puhdistamista?”

    Jos tekstissä käytetään jatkuvaa tapahtumaa osoittavaa preesensiä, niin ei siinä pitäisi olla epäselvyyttä. Silloin on todella kyse jatkuvasta tapahtumasta. Suomen preesens ei ilmaise sitä, jonka vuoksi suomalainen teksti ei tuo sitä selkeästi esiin. Jos toisessa kohdassa on aorisiti muoto, niin se on tietysti siihen toiseen kohtaan taas tarkoitettu.

    Kirjoitat:
    ”Otit esiin Pietarin tekemän vakavan synnin. Silloin kun Pietari kielsi Jeesuksen, elettiin vielä Vanhaa Liittoa, koska Jeesus ei ollut ylösnoussut.”

    Uuden Testamentin kirjoitukset ovat tarkoitettu meille neuvoksi, opetukseksi ja ohjenuoraksi. Kaikki Jeesuksen puheet, jotka Hän piti ennen ristin kuolemaa ovat meille tarkoitettuja. Ei niitä missään yhteydessä erotella.

    Siteerasit Roomalaiskirjeen 6 lukua. Siinä puhutaan Kristuksessa pysymisestä, enkä näe siinä ristiriitaa omien ajatuksieni kanssa.

    Kirjoitat:
    ”Huomautit että minulta jäi "hamartano" -sanan merkityksen kuvailemisesta pois ”harjoittaa syntiä”. Tein sen tarkoituksella, sillä kyseisessä kohdassa "hamartano"-sana on aoristi-muodossa. "Synnin jatkuva harjoittaminen" on siis pois-suljettu. Sama aoristi-muoto löytyy myös Matt 18:15 jakeesta, jota käytit toisena esimerkkinäsi. Se esiintyy samassa muodossa myös 1. Joh 2:1 jakeessa kahteen kertaan.”

    Tuo on oikeastaan erittäin hyvä asia Matt 18:15 ja 1 Joh 2:1 kohdissa. Eli uskovainenkin voi tehdä syntiä, mutta hehän eivät jää harjoittamaan syntiä, vaan nousevat siitä. Otit vähän takapakkia tuohon ehdottomuuteesi – se on ihan viisasta. Kirjoitat, että uskovainenkin voi langeta syntiin – tässä olen kanssasi samaa mieltä. Siinä myös olen samaa mieltä, että siihen meitä ei kuitenkaan ole kutsuttu. Ilmeisesti myös olet sitä mieltä, että meidän pitää koko elämän kilvoitella syntiä vastaan, jos näin on, niin siinäkin olen samaa mieltä kanssasi.

    Kirjoitat.
    ” Rittää, että ainoastaan PYRIMME siihen, niin emme koskaan lankea. Siksi pyrkiminen on tärkeää.”

    Suosittelen miettimään tätä lausetta vielä jonkin aikaa - vaikkapa kymmen tai parikymmentä vuotta ja palataan sitten uudestaan asiaan :)

    Muistetaanhan tämä Raamatun paikka: ”Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa” (Jaak 3:2).

    Kirjoitat:
    ”Jos emme pyri pyhitykseen, niin meiltä puuuttu teot. Usko ilman tekoja on kuollut ja voimaton.”

    Kyllä, usko ilman tekoja on kuollut, mutta ensin tulee usko, jonka Jumala synnyttää ja lahjoittaa - ja sen jälkeen vasta voimme tehdä uskon aikaan saamia tekoja. Elävä usko tulee väistämättä näkymään tekoina.

    Muistetaanhan, että elämme armoliitossa, eikä lakiliitossa. Jeesus täytti puolestamme lain ja pelastus on armosta. Olemme siis armon alla pysyessämme Kristuksessa. Laki on osoittamassa synnin ja ajamassa meitä Kristuksen turviin.

    Tulkitset Room 7:18 kohdan niin, että Paavali tarkoitti tuossa menneisyyttään. Mutta olisihan hän siinä tapauksessa sanonut sen. Hänhän kirjoitti tämän kirjeen seurakunnalle vasta Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen. Minkä ihmeen takia hän olisi vanhoja asioita heille opetukseksi kirjoittanut?

    Tuot esiin Raamatun kohtia, joissa puhutaan lihallisuudesta. Kyllä meidän tulee vaeltaa hegessä – se on Jumalan mielenmukaista. Kuitenkin Paavalikin palveli Jumalaa, mutta lihakin riippui hänessä kiinni:

    ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia” (Room 7:25).

    Jos osaa koitetaan selittää niin, että ne tarkoittaa aikaa ennen Jeesuksen ristinkuolemaa, niin vaikeaksi meidän Raamatunlukumme tulisi. Miten voimme muistakaan kohdista tietää, että kuuluvatko ne meille vai ei. Kyllä Uusi Testamentti on edelleen meille Uuden Liiton kristityille tarkoitettu.
  7. Edelleen on hyvä muistaa, että 1 Joh 1:8 kohdassa sana ”puhdistaa” on preesensmuodossa, joka ilmaisee jatkuvaa tekemistä. Miksi tällainen jatkuvaa tekemistä osoittava muoto olisi, jos yhden kerran puhdistuminen riittäisi uskoville? Tämä on hyvin lohdullista meille vajavaisille ihmisille. Pysyessämme Kristuksessa eli vaeltaessamme valkeudessa Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti meitä.

    ”Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut” (1 Joh 3:6).

    Miten sitten kävi Pietarille, joka kielsi Jeesuksen? Raamattuhan sanoo, että joka tunnustaa Jeesuksen ihmisten edessä, sen Hänkin tunnustaa Jumalan edessä ja joka kieltää Jeesuksen, sen Jeesuskin kieltää Isänsä edessä. Eli tässä (3:6) näyttäisi selvästi olevan kyse sen kaltaisesta synnistä, joka on pidempiaikaista ja tahallista – synnin harjoittamisesta.

    Jeesus tuli ottamaan maailmasta synnin pois, eikä suosimaan sitä. Jos minussa on itsekkyyttä, niin enkö voi olla Jumalasta syntynyt? Tai jos en aina anna Afrikan nälkää näkeville avustusta tai kiukustuessani sanon sellaista, mikä ei ole ehkä rakkaudellista, niin enkö olekaan Jumalasta syntynyt? Eikö Paavalikin Room 7:18 sanonut samaa: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.”

    Johannes sanoo näin Jumalan lapsille: ”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas” (1 Joh 2:1).

    Jos siis joku Jumalan lapsi tekee syntiä, niin meillä on Puolustaja, joka sovittaa meidän syntimme – eikä vain meidän, vaan koko maailman. Tämä on varmasti rohkaisevaa luettavaa monelle, joka kokee epäonnistuneensa uskossaan.

    ”Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien” (1 Joh 2:2).

    Tsekkasin tuon sanan "hamartano". Sinulta jäi pois, että se tarkoittaa myös ”harjoittaa syntiä”. Tämähän tarkoittaa sellaista toimintaa, jota tehdään tietoisesti ja pitempikestoisesti.

    Sanaa ”hamartano” käytetään myös esimerkiksi tässä jakeessa:

    ”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi” (Matt 18:15).

    Tässä on kyse on uskonveljestä. Eli kyllä velikin voi syntiä tehdä.

    Kun viipyy Jumalan pyhittävässä ja läpivalaisevassa läsnäolossa, niin tulee enemmän ja enemmän tietoiseksi omasta synnillisestä ihmisluonnostaan. Aivan varmasti löytyy mm rakkaudettomuutta, itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua – kukaan ei selviä puhtain paperein näistä.

    Miten muuten selität vaellukseen liittyvän pyhityksen? Eihän synnittömän tarvitse enää pyrkiä johonkin eteenpäin?

    ”Pyrkikää… pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” (Hebr 12:14).
  8. ”Nämä kaksi paikkaa puhuvat täysin päinvastaista. Emme voi ohittaa olankohautuksella näin selkeää ristiriitaa.”

    Tässä siis viittaat 1 Joh 1:8 ja 1 Joh 3:6-10 kohtiin. Nämä kaksi Raamatun kohtaa voivat nopeasti lukien vaikuttaa keskenänsä ristiriitaisilta, mutta todellisuudessa niin ei välttämättä ole. Eikä näennäistä ristiriitaa siksi tarvitse selittää pois tulkitsemalla me-sanan tarkoittavan eri henkilöitä eri kohdissa, niin kuin teit.

    Kuuntelin, mitä Jukka Norvanto sanoo ja osa näistä ajatuksista on häneltä. Alkutekstissä tulee hänen mukaansa paremmin esiin se, että Johannes puhuu kahdesta erilaisesta suhtautumistavasta syntiin.

    Toisella puolella oli vaarana alkaa ajatella, ettei synti ole todellisuutta aidolle kristitylle ja toisella puolella oli vaara, koska Jeesus oli sovittanut kaikki synnit, sillä ei ole väliä, miten uskova elää.

    Eli toisaalta meissä on mm itsekkyyttä ja rakkaudettomuutta, josta emme voi tässä maailmassa päästä täydellisesti eroon. Toisaalta emme saa elää jatkuvassa tietoisessa synnin harjoittamisessa.

    ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
    Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä” (1 Joh 1:8,10).

    Teemme siis Jumalastakin valehtelijan, jos sanomme, ettemme ole syntisiä (väärät asenteet, motiivit, ajatukset, jne.) – toisaalta emme voi miten vaan elää, (varastaa, valehdella, sanoa väärä todistus lähimmäisestä, jne.) jos olemme jo Jumalan lapsia ja armahdettuja.


    1 Joh 3:7,8 sanoo:

    ”Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.”

    Tässä Johannes tekee selvän eron ihmisen syntisyyden ja synnin tekemisen välillä. Alkutekstissä hän käyttää tässä yhteydessä rakennetta, joka viittaa synnin jatkuvaan tekemiseen. Eli synnissä piehtaroimiseen ja siihen jäämiseen.

    Olisiko tässä avain tekstiin? Oletan ja käsitän – vaikken alkukieltä osaa – että kun Johannes sanoo, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, niin hän oikeasti sanoo, ettei uskova elä jatkuvasti synnissä. Ja kun hän sanoo: ”joka syntiä tekee, se on perkeleestä”, hän samoin käyttää kestomuotoa. Toisaalta kun hän sanoo: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä”, niin silloin hän ei tarkoita jatkuvaa synnin tekemistä vaan ennemmin syntistä luontoamme ja kenties vääriä asenteitamme, ehkä jopa lankeemuksiamme heikkoudessa. Näin ymmärtäen ristiriitaa ei enää ole.

    Saarnaaja kirjoittaa:

    ”Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä” (Saarn 7:20).
  9. Hauska sattuma :)