rukousapua anteeksiantoon

Puhutaan seesteisestä vanhuudesta, ja se on kyllä katin kontit. Ymmärrän sinua, koska olen kokenut täysin samaa. Olen myös yli 60-v., ja vanhat katkeruutta aiheuttaneet asiat putkahtelevat mieleen. Nekin, jotka aiemmin olivat unohduksen peitossa.

Miksi ne nyt vanhana yhtäkkiä aktivoituvat? Mielestäni se on sielunvihollisen yritys saada meidät katkerina pois Jumalan yhteydestä. Tämä on meidän henkilökohtaisen lopun aikojemme taistelua.

Anteeksianto, miten vaikealta se tuntuu? Luin äskettäin Raamatun kohdan, jossa meitä velvoitetaan antamaan anteeksi vaikka 7 kertaa päivässä, jos syntiä tehnyt katuu. KATUU! Me kadumme Herran edessä, teemme parannuksen ja saamme anteeksi. Tämä sanankohta vapautti minua. Annan anteeksi kaikille, jotka katuvat ja pyytävät minulta anteeksi, muutoinhan tyhjyyteen sanottu anteeksiantoni menee hukkaan. Jos joku minulle pahaa tehnyt ei kadu, hän ei varmaankaan edes halua anteeksiantoani.

Ja ikä on tuonut sen verran viisautta, että mietin, keillä on sama taistelu minua koskien. Enhän minäkään ole elänyt enkelin lailla. Olin kamala kakara enkä onnistunut äitinäkään.

Sinä olet Jumalan luoma hieno yksilö, toivon sinulle paljon rohkeutta elää ja iloista mieltä, elät sitten yksin tai olet ystävän seurassa. Jokainen me elämme kokemustemme muokkaamaa elämäntapaa.

Anteeksianto ei ole todellakaan helppoa - varsinkaan jos toinen ei pyydä anteeksi ja on kokenut syvää loukkausta. Kuitenkin meidän tulisi antaa anteeksi niillekin, jotka eivät pyydä anteeksi. Muuten sydämeen pesiytyy ja kasvaa katkeruus.

Jumala on antanut meille paljon anteeksi, siksi meillä on suuri syy myös antaa anteeksi. Anteeksianto vapauttaa.

Anteeksiantamattomuus on kuin selli. Sellin sisällä on anteeksiantamattomuutemme kohde. Joudumme koko ajan vahtimaan vankiamme. Olemme tässä itsekin sidottuja. Jotta itse vapautuisimme toisesta, niin olisi tärkeää anteeksianto.

Jumalalle riittää meidän tahdon päätös. Tunteita ei tarvitse väkisin puristaa. Kun olemme tahdon tasolla antaneet anteeksi, niin siitä alkaa meidänkin vapautumisen prosessi. Se voi olla pitkä ja välillä voi tulla takapakkia, mutta tämä päätös riittää Jumalalle ja Hän tekee loput.

Ymmärrän, että asia on todella vaikea, mutta rukoillaan. Jumala voi antaa voimia ja apua tähän prosessiin. Luotetaan Häneen.

Siunausta ja voimia!

Oletko ajatellut, että vanhempasi olivat ehkä itsekin joutuneet lapsina kokemaan samanlaista kasvatusta kuin sinä? Ehkä hekään eivät saaneet omilta vanhemmiltaan kiitosta mistään, ja joutuivat tekemään paljon töitä, eivätkä saaneet näyttää väsymystään.

Lapsuudenkodissa opitut tavat siirtyvät helposti sukupolvelta toiselle. Ketjun katkaiseminen ei aina onnistu, vaan samoja erehdyksiä tulee tehtyä omien lasten kanssa.

Kyllähän vanhemmat melkein aina tahtovat lastensa parasta. Vanhemmillesi vaikuttaa olleen tärkeätä kasvattaa sinusta ahkera työntekijä, ajatellen, että se on tarpeen, jotta pärjäisit maailmassa. Kuriakin on pidetty tarpeellisena, kun on ajateltu, että kurissa kasvaneet lapset eivät joudu huonoille teille. Tarkoitus on ollut silloin hyvä, vaikka liika ankaruus on ollut lapselle ahdistavaa.

Jos tuntisit paremmin vanhempiesi omat lapsuuden ja nuoruuden kokemukset, ehkä tuntisit myötätuntoa heitä kohtaan, etkä enää katkeruutta.

Kiitos vastauksista, olen miettinyt monta kertaa vanhempieni lapsuutta josta he eivät puhuneet juuri koskaan. He olivat juuri sitä ikäluokkaa ettei mistään saanut puhua ääneen, ei sodasta eikä kotielämästä.En tiedä mitä he ovat kokeneet joka on sitten vaikuttanut vanhempieni kasvatustapoihin. Olen todella miettinyt kaikkia mahdollisia asioita. Olen myös päättänyt antaa anteeksi mutta silti masennun ja ahdistun aika-ajoin. Koskaan en nauttinut nuoruudestani, vihasin ja inhosin itseäni. Uskon Jeesukseen ja toivon pääseväni hänen avullaan vähitellen katkeruudestani.

Juuri tuo on tärkeä, tunnistaa katkeruus ja viha; tulla se halu, tahto päästä eroon vihasta ja antaa anteeksi. Sitten kannattaa puhua Jeesukselle, että minä vihaan, se on synti, mutta minulla ei ole voimaa vapautua ja antaa anteeksi.
Itseäni on joskus helpottanut että ajattelen että vanhempani ovat ankaruudessaan itsekin vanhempiensa ja esivanhempiensa uhreja ja ovat siirtäneet käyttäytymisen mallit omille lapsilleen.
Mitäpä voi ihminen muuta kuin tunnistaa syntinsä ja pyytää voimaa ylhäältä.

Vain typerykset rukoilee. Rukoukset ei nääs toimi.

Rukoilen sun puolesta että saat mitä tarvitset !!!

Ja pitkään on ollut suomalaisessa kasvatuksessa käytäntönä karuus: lasta ei saanut ennen liikaa hemmotella, että tulee itsekäs ja omahyväinen. Kasvatettiin vain kurilla ja vaatimuksilla. Onnistumisesta ei kiitelty, mutta epäonnistumiset huomattiin. Tavat kulkivat vanhemmilta seuraaville polville.

Tehkää kunnon parannus elämässänne, jotta voitte päästä voitolle kaikkinaisesta vääryydestä, joka teitä pyrkii hallitsemaan.

Ei riitä, että vain pyydämme Jumlalta, jos itse emme kuitenkaan ole valmiita mihinkään.

Hurskaan rukous voi voida paljon, mutta ollakseen hurskas on harjoitettava vanhurskautta.

aloittajalle. älä koskaan anna anteeksi väheksymistäsi. se olisi asian hyväksymistä ja itsesi ja oikeuksiesi mitätöintiä. hyväksy se että sinulla on oikeus katkeruuteen. itse vihaan perhettäni jatkuvan henkisen väkivallan takia. olen katkaissut välit ja aion myös kostaa.

Anteeksi kannattaa antaa itsensä takia. Syntiä ei koskaan tarvitse hyväksyä, mutta anteeksi antaminen vapauttaa. Katkeruus puolestaan tuhoaa ihmisen.

En ole mikään psykologi, tai pikemminkin -nomi, mutta Rukoushan auttaa heti, kun tiedät sen nimen, joka siihen auttaa...Tietenkään kaikki pyyntömme ei täällä vielä toimi, jos Jumalaan uskomme, koska ei Jumala halua antaa synnillä mitään mahdotonta asiaa. Syntiset voittajat kaatuvat siihen, että laki lopulta tuomitsee rikotut sääntönsä.
Silleen vaan lepyttelisin sinua, että olet vissiin terve aisteiltasi vielä, jos niin on, niin "eihän eloon jääneellä ole syytä valittaa". Ja ei kukaan lapsi voi nousta omia vanhempiaan vastaan, koska heidän ansiostaan ja takia olemme täällä. Jos nousee, seuraa vain kuolema, molemmille.