Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

436

Kommenttia

6591

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Esitin viikonlopputoivotukseni jo tuossa runsaat pari tuntia sitten jättämässäni viestissäni. Kun nyt palstan avasin, vielä täytyi tulla käymään kiittääkseni käyntini jälkeen tulleista viesteistä.

    Erinomainen täydennys sanomalleni on tuo klo 18.01 tullut viesti! Siinä annetaan lisää hyviä perusteita sille, miksi keskustan kannatus on vajonnut. Kerrotaan myös puolueen nykyisen puheenjohtajan esille ottamista mahdollisista pyrkimyksistä kannatuksen kohottamiseen. Ei minulla olisi mitään sitä vastaan, että puolue siinä onnistuisikin – vaikkei se kovin hyviin tuloksiin voinekaan viedä.

    Hän ottaa esille myös varmaan ihan oikean syyn sille, kun perussuomalaistenkin kannatus on selvässä laskusuunnassa. Jospa keskusta osaisi käyttää hyväkseen sitä – sitäkään vastaan minulla ei olisi mitään,

    Lienee kuitenkin niin, että keskustalla ei ole paljon toivoa kannatuksensa kohottamiseksi. Tilanne kun hyvin monessa asiassa alkaa olla maassamme paljolti samankaltainen kuin Ruotsissa. Siellähän keskustamme sisarpuolue on kuihtunut todella pikkupuolueeksi ja – valitettavaa tai ei – niin hyvinkin voi tulla tapahtumaan myös Suomen keskusta-puolueelle.

    Nyt vain vielä kiitoksia noista edellisen käyntini jälkeen tulleista asiallisista viesteistä ja yhdessä niistä minulle esitetyistä viikonlopputoivotuksista! Ei minulla nyt mitään erityistä viikonloppuohjelmaa ole, mutta varmaan yhtä ja toista kuitenkin niin, etten täällä käy ainakaan ennen maanantaita.
  2. Viikonloppuisin harvoin täällä käyn, mutta aina näin perjantaina tapana on toivotella hyvät viikonloput kaikille lukijoilleni. Nyt teen niin tällä jo 06.09. tekemälläni avauksellani. avauksellani. Tässähän kyselen syitä keskustan kannatuksen vajoamiseen ja vähän ihmettelenkin sitä ja toivoin sellaista tapahtuvan mieluummin persuissa, jonka kannatus lienee kasvanut suuresti siksi, että entiset keskusta kannattajat ovat siirtyneet persujen äänestäjiksi.

    Keskustan kannatuksen vajoamiseen lienee ihan luonnollinenkin syy: Puolueen perinteinen kannattajakunta – maata ja metsiä omistava, maanviljelystä ja karjanhoitoa harjoittava talonpoikaisväestö - on vähentynyt koko ajan. Talonpoikaisasemassa parhaiten menestyneistä paljon on varmaan siirtynyt kokoomuksen kannattajiksi, jonka näkevät keskustaa paremmaksi etujensa ajajaksi. Heikommin menestyneet ovat menneet asutuskeskuksiin töihin, eivätkä he enää näe puolueen ajavan etujaan.

    Hyvin monissa maalaiskunnissa keskusta on kuitenkin kannatetuin puolue edelleen. Niiden kuntien väestömäärä on kuitenkin niin vähäinen, ettei sen avulla päästä tuloksiin eduskunta- ja muissa valtakunnallisissa vaaleissa. Huippuesimerkki täältä Helsingistä:

    Kaupunginvaltuustossa on 85 jäsentä. Kaudella 2021–2025 valtuustoryhmät ovat kokoomus (23 paikkaa), vihreät (18), SDP (13), vasemmistoliitto (11), perussuomalaiset (9), RKP (5), Liike Nyt (3), keskusta (2) sekä kristillisdemokraatit (1).

    Poikkeuksiakin on, suurin sellainen on Kuopio. Kaupungin valtuuston paikkajakauma on: Kesk. 14, Kok. 12, SDP 10, Vihr. 8, PS 7 1. Vas. 4, KD 2, VL 1, Liik. 1. Toinen ”keskustamyönteinen kaupunki” on Oulu. Siellä tosin kokoomus on suurin kaupunginvaltuustossa, 18 edustajaa, mutta keskusta on selvästi toisena, 13 edustajaa. Netistä poimin nuo tiedot, jotka halutessanne pääsette niitä tarkemminkin katselemaan.

    Oulun kuten Kuopionkin ”keskustamyönteisyyden” suurin selittäjä on noiden kaupunkien alueliitokset. Niissä on liitetty kaupunkiin ihan tyypillisimpiä maalaispitäjiä, joiden asukkaista ei silti ole tullut kaupunkilaisia vaan kokevat itsensä yhä maalaisiksi ja kannattavat keskustaa.

    Tulipa tästä jo pidempi kuin tarkoitin, joten ei nyt enää muuta kuin vain Oikein Hyvää viikonloppua kaikille tämän lukeville!
  3. Todellakin on juuri noin kuin sanot jo otsikossasi! Yhdyn myös tuohon, joka sanotaan eräässä saamassasi vastineviestissä: ”Pekka on SOTILAS. Jopa Kapia enemmän ja se on todella paljon” 😉

    Olen tuntenut Pekan jo nuorukaisesta asti; Raimo-isänsähän on yksi meistä neljänä ensimmäisinä kapteeneiksi ylennetyistä toimiupseereista. Valitettavasti en voinut äänestää Pekkaa eduskuntaan, kun hän Tuusulassa asuvana ei ollut ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä. Hienosti hän pääsi eduskuntaan Uudenmaan piiristä. EU-vaaleissa ei ehdokkailla ole vaalipiirijakoa, joten tietysti sain äänestää häntä ja äänesti myös hyvin moni muu ja kirkkaasti meni läpi ja on saanut jo tunnustusta sielläkin toimimisestaan.

    En ole kyllä enää aikoihin tavannut Pekkaa. Viimeinen tapaamisemme on vuodelta 2016. Pääkaupunkiseudun päällystöyhdistyksen evp-osasto piti silloin Santahaminassa tilaisuuden, jolloin everstivaiheessaan Kaartin jääkärirykmentin komentajana ollut Pekka esitteli siellä meille johtamansa rykmentin toimintaa – hieno oli hänen esityksensä.
  4. Minähän saan aina avauksilleni paljon viestejä, mutta melkoinen viestitulva näkyy tulleen tällekin avaukselle. Minuthan jo avauksen otsikossa on otettu esille, joten onkohan niin, että tässäkin olisin se suurimman kiinnostuksen herättäjä😉No, enemmänhän minä olen aiheena tuon SOTILAAN avauksilla, mutta niillä en näy herättävän kiinnostusta muilta😉

    Otin tuon SOTILAAN esille, ja kun en viitsi koskaan hänen avauksilleen mennä, niin otan trässä esille hänen tänään tekemänsä avauksen, jossa hän sanoo: ”Teoriaopin Johtamistaito 1 ja 2 kirjoista opiskelleena ja neljännesvuosisadan ihmisiä päivittäin johtaneena taidan ymmärtää asiasta melkoisesti”. Tuohon käytännön johtamiseensa en puutu, mutta noihin oppikirjoihin:

    Nuo mainitsemansa Johtamistaito 1 ja 2 ovat A.Huhtalan ”Psykologista perustietoutta johtajalle” (liitteineen 141 sivua) ja Antero Rautavaaran ”Johtaja -johtaminen” (liitteineen 144 sivua). Tietenkin nuo kirjaset ovat minullakin, mutta eivät ne ole olleet riittäviä minun johtamisopintoihin. Huomattavasti enemmän oppia sain jo puolustusvoimissa ja varsinkin sitten siviilityössäni mm. edelleen hallussani olevista näistä, huomattavasti paksummista kirjoista:

    Peter F Drucker: ”Tehokas johtaja”; Timo Santalainen, Eero Voutilainen, Pertti Poranne: ”Tulosjohtaminen uudistuu ja uudistaa”; Pekka Salmimies: ”Esimiehen arkipsykologiaa! ja monen kirjoittajan työstämä ”Ihminen, työpaikan tärkein voimavara.” Noista kirjoista sain todellakin hyvää oppia oikeaa johtamista varten, mutta enhän minäkään olisi sellaista oppia tarvinnut vielä silloin, kun olin jääkärijoukkueen johtajana oikea SOTILAS 😉

    Näissä hauskoissa ajatuksissa vain Oikein Hyvän viikonlopun toivotukset kaikille tämän lukeville!
  5. Minusta sanomasi lämmitti mieltäni, josta kiitos! Joo, kyllä kai minun täytyi aina kehittyä työni mukana, jotta pärjäisin mahdollisimman hyvin. Aina tarvittiin uutta kehittymistä, kun työurani alkoi jo 16-vuotiaana Stockan juoksupojan vaativassa tehtävässä ja vielä ennen varusmiesaikaani lopuksi jatkui metsätöissä Lapin suurilla savotoilla, joilla sitten pääsin herran tieni alkuun – aputyönjohtajaksi, kun olin suorittanut siihen tarvittavan muistaakseni vain parin kuukauden mittaisen kurssin😉

    Herrantienihän jatkui sitten armeijassakin, kun varusmieskersantiksi kohonneena vakinaiseen palveluun jäätyäni jo va-kersanttina olin jääkärijoukkueen johtajana. Siihen varmaan auttoi puolustusvoimain silloinen henkilöstöpula. Joukko-osastossani silloisessa JP2:ssa oli tuolloin, keväällä 1956 kai vielä noin puolet jo sodassa mukana olleita aliupseereita eikä heitä enää kentälle kehdattu laittaa.

    Joo, tuolloin minäkin varmaan olin oikea SOTILAS, vielä kai siellä Rottakoulussakin ja muutaman vuoden sen jälkeenkin, mutta sitten alkoi tulla muuta niin, että taas piti tarttua uusiin haasteisiin ja kehittyä niiden mukana. Kai minä niissäkin melko hyvin pärjäsin, näyttöjä sellaisista sain, mutta ei noista asioista nyt tätä enempään.
    Lyhyeksihän jäi se sotilasurani, joka 25 vuotta kestettyään päättyi jo 44 vuotta sitten syksyllä 1980. Siitä lähtien olen nauttinut tuosta urastani eläkettä.

    Välittömästi tuon sotilasurani päätyttyä menin siviilitöihin, eikä niissäkään mennyt kai huonosti kun aloitin konttoripalveluesimiehenä, mutta viisi vuotta myöhemmin minusta tuli isännöitsijä tuon suuren firman keskushallinnossa. Tuon firman kirjoilla olin sitten 18 vuotta, josta vuoden ja 3 kk palkattomalla lomalla rauhanturvaajajoukoissa. Eläkkeelle tuosta firmasta jäin 63-vuotiaana kesällä 1998, joten sieltäkin olen nauttinut eläkettä jo 26 vuotta – siis paljon kauemmin työsuhteeni kesti.

    Ei minulla ihan huonosti ole mennyt eläkeläisvaarinakaan; paljon ja monenlaista on ollut elämässäni niinäkin vuosina. Suruakin, kun syöpä vei rakkaan vaimoni – kuolemastaan on runsaan kuukauden kuluttua 20 vuotta. Mutta on ollut ilojakin, etenkin jälkipolvieni tuottamina, mutta muutenkin, ystäväpiirissä ja noissa evp- ja rauhanturvaajayhteisöissä. Maailmankuvaanikin olen avartanut reissaamalla monilla kymmenillä matkoilla kaikilla muilla asutuilla mantereilla paitsi en Australiassa. Mutta nyt alkaa jo olla hiljaista silläkin saralla – kun on jo tätä ikää….