Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

438

Kommenttia

6646

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Viikonloppuisin harvoin täällä käyn, mutta aina näin perjantaina tapana on toivotella hyvät viikonloput kaikille lukijoilleni. Nyt teen niin tällä jo 06.09. tekemälläni avauksellani. avauksellani. Tässähän kyselen syitä keskustan kannatuksen vajoamiseen ja vähän ihmettelenkin sitä ja toivoin sellaista tapahtuvan mieluummin persuissa, jonka kannatus lienee kasvanut suuresti siksi, että entiset keskusta kannattajat ovat siirtyneet persujen äänestäjiksi.

    Keskustan kannatuksen vajoamiseen lienee ihan luonnollinenkin syy: Puolueen perinteinen kannattajakunta – maata ja metsiä omistava, maanviljelystä ja karjanhoitoa harjoittava talonpoikaisväestö - on vähentynyt koko ajan. Talonpoikaisasemassa parhaiten menestyneistä paljon on varmaan siirtynyt kokoomuksen kannattajiksi, jonka näkevät keskustaa paremmaksi etujensa ajajaksi. Heikommin menestyneet ovat menneet asutuskeskuksiin töihin, eivätkä he enää näe puolueen ajavan etujaan.

    Hyvin monissa maalaiskunnissa keskusta on kuitenkin kannatetuin puolue edelleen. Niiden kuntien väestömäärä on kuitenkin niin vähäinen, ettei sen avulla päästä tuloksiin eduskunta- ja muissa valtakunnallisissa vaaleissa. Huippuesimerkki täältä Helsingistä:

    Kaupunginvaltuustossa on 85 jäsentä. Kaudella 2021–2025 valtuustoryhmät ovat kokoomus (23 paikkaa), vihreät (18), SDP (13), vasemmistoliitto (11), perussuomalaiset (9), RKP (5), Liike Nyt (3), keskusta (2) sekä kristillisdemokraatit (1).

    Poikkeuksiakin on, suurin sellainen on Kuopio. Kaupungin valtuuston paikkajakauma on: Kesk. 14, Kok. 12, SDP 10, Vihr. 8, PS 7 1. Vas. 4, KD 2, VL 1, Liik. 1. Toinen ”keskustamyönteinen kaupunki” on Oulu. Siellä tosin kokoomus on suurin kaupunginvaltuustossa, 18 edustajaa, mutta keskusta on selvästi toisena, 13 edustajaa. Netistä poimin nuo tiedot, jotka halutessanne pääsette niitä tarkemminkin katselemaan.

    Oulun kuten Kuopionkin ”keskustamyönteisyyden” suurin selittäjä on noiden kaupunkien alueliitokset. Niissä on liitetty kaupunkiin ihan tyypillisimpiä maalaispitäjiä, joiden asukkaista ei silti ole tullut kaupunkilaisia vaan kokevat itsensä yhä maalaisiksi ja kannattavat keskustaa.

    Tulipa tästä jo pidempi kuin tarkoitin, joten ei nyt enää muuta kuin vain Oikein Hyvää viikonloppua kaikille tämän lukeville!
  2. Minähän saan aina avauksilleni paljon viestejä, mutta melkoinen viestitulva näkyy tulleen tällekin avaukselle. Minuthan jo avauksen otsikossa on otettu esille, joten onkohan niin, että tässäkin olisin se suurimman kiinnostuksen herättäjä😉No, enemmänhän minä olen aiheena tuon SOTILAAN avauksilla, mutta niillä en näy herättävän kiinnostusta muilta😉

    Otin tuon SOTILAAN esille, ja kun en viitsi koskaan hänen avauksilleen mennä, niin otan trässä esille hänen tänään tekemänsä avauksen, jossa hän sanoo: ”Teoriaopin Johtamistaito 1 ja 2 kirjoista opiskelleena ja neljännesvuosisadan ihmisiä päivittäin johtaneena taidan ymmärtää asiasta melkoisesti”. Tuohon käytännön johtamiseensa en puutu, mutta noihin oppikirjoihin:

    Nuo mainitsemansa Johtamistaito 1 ja 2 ovat A.Huhtalan ”Psykologista perustietoutta johtajalle” (liitteineen 141 sivua) ja Antero Rautavaaran ”Johtaja -johtaminen” (liitteineen 144 sivua). Tietenkin nuo kirjaset ovat minullakin, mutta eivät ne ole olleet riittäviä minun johtamisopintoihin. Huomattavasti enemmän oppia sain jo puolustusvoimissa ja varsinkin sitten siviilityössäni mm. edelleen hallussani olevista näistä, huomattavasti paksummista kirjoista:

    Peter F Drucker: ”Tehokas johtaja”; Timo Santalainen, Eero Voutilainen, Pertti Poranne: ”Tulosjohtaminen uudistuu ja uudistaa”; Pekka Salmimies: ”Esimiehen arkipsykologiaa! ja monen kirjoittajan työstämä ”Ihminen, työpaikan tärkein voimavara.” Noista kirjoista sain todellakin hyvää oppia oikeaa johtamista varten, mutta enhän minäkään olisi sellaista oppia tarvinnut vielä silloin, kun olin jääkärijoukkueen johtajana oikea SOTILAS 😉

    Näissä hauskoissa ajatuksissa vain Oikein Hyvän viikonlopun toivotukset kaikille tämän lukeville!
  3. Kiitos toivotuksistasi! Hyvinhän jumppa meni mukavassa porukassamme mainion Annika-terapeuttimme vetämänä vaikka kuntosalin laitteita jouduin käyttämään pienemmillä vastuksilla kuin vielä viime vuonna. Sauna oli tietysti taas erinomainen ja maittava oli lounaskin.

    Sieltä Oulunkylässä sijaitsevalta Sydäntalolta ajelin tänne kotiini Paloheinään ja nyt käyn päivälevoille: Ehkäpä sitten vielä illalla lenkillekin, kun on oikein kaunis päivä, vaikkei olla enää hellelukemissa.
  4. Minusta sanomasi lämmitti mieltäni, josta kiitos! Joo, kyllä kai minun täytyi aina kehittyä työni mukana, jotta pärjäisin mahdollisimman hyvin. Aina tarvittiin uutta kehittymistä, kun työurani alkoi jo 16-vuotiaana Stockan juoksupojan vaativassa tehtävässä ja vielä ennen varusmiesaikaani lopuksi jatkui metsätöissä Lapin suurilla savotoilla, joilla sitten pääsin herran tieni alkuun – aputyönjohtajaksi, kun olin suorittanut siihen tarvittavan muistaakseni vain parin kuukauden mittaisen kurssin😉

    Herrantienihän jatkui sitten armeijassakin, kun varusmieskersantiksi kohonneena vakinaiseen palveluun jäätyäni jo va-kersanttina olin jääkärijoukkueen johtajana. Siihen varmaan auttoi puolustusvoimain silloinen henkilöstöpula. Joukko-osastossani silloisessa JP2:ssa oli tuolloin, keväällä 1956 kai vielä noin puolet jo sodassa mukana olleita aliupseereita eikä heitä enää kentälle kehdattu laittaa.

    Joo, tuolloin minäkin varmaan olin oikea SOTILAS, vielä kai siellä Rottakoulussakin ja muutaman vuoden sen jälkeenkin, mutta sitten alkoi tulla muuta niin, että taas piti tarttua uusiin haasteisiin ja kehittyä niiden mukana. Kai minä niissäkin melko hyvin pärjäsin, näyttöjä sellaisista sain, mutta ei noista asioista nyt tätä enempään.
    Lyhyeksihän jäi se sotilasurani, joka 25 vuotta kestettyään päättyi jo 44 vuotta sitten syksyllä 1980. Siitä lähtien olen nauttinut tuosta urastani eläkettä.

    Välittömästi tuon sotilasurani päätyttyä menin siviilitöihin, eikä niissäkään mennyt kai huonosti kun aloitin konttoripalveluesimiehenä, mutta viisi vuotta myöhemmin minusta tuli isännöitsijä tuon suuren firman keskushallinnossa. Tuon firman kirjoilla olin sitten 18 vuotta, josta vuoden ja 3 kk palkattomalla lomalla rauhanturvaajajoukoissa. Eläkkeelle tuosta firmasta jäin 63-vuotiaana kesällä 1998, joten sieltäkin olen nauttinut eläkettä jo 26 vuotta – siis paljon kauemmin työsuhteeni kesti.

    Ei minulla ihan huonosti ole mennyt eläkeläisvaarinakaan; paljon ja monenlaista on ollut elämässäni niinäkin vuosina. Suruakin, kun syöpä vei rakkaan vaimoni – kuolemastaan on runsaan kuukauden kuluttua 20 vuotta. Mutta on ollut ilojakin, etenkin jälkipolvieni tuottamina, mutta muutenkin, ystäväpiirissä ja noissa evp- ja rauhanturvaajayhteisöissä. Maailmankuvaanikin olen avartanut reissaamalla monilla kymmenillä matkoilla kaikilla muilla asutuilla mantereilla paitsi en Australiassa. Mutta nyt alkaa jo olla hiljaista silläkin saralla – kun on jo tätä ikää….
  5. Edellisessä viestissäni toissapäivänä arvelin: ”Luulenpa, että tämä avaukseni saa olla puoleltani loppuun käsitelty.” Ei ollut, kun avukseni aiheena olevassa naisasiassa tuli nyt uutta, todella merkittävää: kokoomuslainen EU-parlamentaarikkomme Henna Virkkunen on saamassa todella painavan salkun, EU:n teknologiasta ja turvallisuudesta vastaavan varapuheenjohtajan tehtävän!

    Eilenhän asiasta tuli tietoa tv:n uutisissakin ja tämänaamuisessa Hesarissa se on ylivoimaisesti omassa luokassaan oleva pääuutinen. Ei aiheetta, sillä onhan tuo todella merkittävä tapahtuma. Pääministeri Petteri Orpokin sanoo, että kyseessä on Suomen kannalta täydellinen ratkaisu; ”saimme juuri sen, mitä haettiin”.

    Henna on saamassa komissiossa vastuun myös somejättien valvonnasta. Asiasta kertovassa jutussa kysytään: ”Onko Virkkunen valmis julkiseen taisteluun maailma rikkaimman miehen Elon Muskin kanssa?” Edeltäjänsä ja Musk ottivat näyttävästi yhteen ja ilmeisesti Musk niissä yhteenotoissa selvisi paremmin.

    Kyllä Henna on kansainvälisesti merkittävimpään asemaan pääsevä suomalainen nainen. Presidentti Halonenkin sai myös maailmallakin huomiota ensimmäisenä naispresidenttinämme, mutta ei hänen teoillaan ollut samaa kansainvälistä merkitystä kuin Hennalla tulee olemaan vastuualueellaan. Myös Sanna Marin sai pääministerinämme kansainvälistäkin huomiota ja on saanut sitä vielä myöhemminkin esiintymisillään. Viisas nainen hän näkyy olevan, kun hoitaa yritysvoittonsakin siten että selviää niistä mahdollisimman vähäisillä veroilla😉 Mutta kyllä Henna on nyt kansainvälisesti kaikkien aikojen merkittävin suomalainen nainen. Hienoa, Henna!
  6. Onhan tämä avaukseni herättänyt mielenkiintoa, käyntikertoja tällä on ollut yli 500 ja melkoisen saldonkin se on tuottanut, 90 viestiä tälle näkyy tulleen. Itseltäni niistä melko vähän, kun tämä korkea ikäni tuo paljon muuta ajateltavaa niin, että valitettavasti minulta on jäänyt vastailematta moniin sellaisiin asiallisiin viesteihin, jotka olisivat vastaukseni ansainneet.

    Yhdessä noista loppuviesteistä minua kehaistaan toteamalla, että minulla on terävä kynä ja terävä mieli. Loppuviesteistä toisessa sanotaan ilolla pannun merkille, että olisin virkistynyt viimeaikoina. Noiden viestien johdosta:

    Kyllähän minun kynänikin on tylsistynyt kovasti vuosien saatossa. En pystyisi enää kirjoittamaan sellaisia 330-sivuisi muistelmia, jotka kirjoitin 25 vuotta sitten. Tylsistynyt on mielenikin niin, että en enää muistaisikaan sitä kaikkea, josta muistelmistani kerroin. Virkistynyt olen kyllä fyysisesti siitä tilasta, jossa olin monta kuukautta alkukeväästä alkaen. Kävinpä jo tänäänkin aamupäivällä parin kilometrin lenkin tallustelemassa. Nyt kuitenkin alan laittaa lounasta ja sen nautittuani ruokalevot ja jos sää pysyy tällaisena, illansuussa sitten toiselle lenkille, ehkä vähän aamuista pidemmälle.

    Nyt vain vielä kiitän kaikkia tälle avaukselleni viestejä lähetelleitä ja pahoittelen vielä sitä, että monet asiallisetkin niistä ovat jääneet minulta ansaitsemaansa vastausta vaille.

    Luulenpa, että tämä avaukseni saa olla puoleltani loppuun käsitelty. Avaukseni aihe, esille ottamani naisten aseman nousu yhteiskunnassamme pysyy kyllä mielessäni tärkeänä niin kauan kuin elän. Omakohtaisesti en valitettavasti voi asian hyväksi tehdä mitään, mutta uskon siihen pyrkivän suuren enemmistön niistä, joilla sellaiseen on mahdollisuus.

    Vielä kehotus tämän lukeville: Jatkakaa toki kirjoitteluanne tänne; kyllä minä täällä edelleen melko usein käyn ja mielelläni hyviä kirjoituksianne lueskelen ja saatan yrittää niihin vastaillakin – ja voivathan ne innostaa minuakin tänne vielä omankin avaukseni tekemään.