Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

383

Kommenttia

6211

  1. Perjantaina toivottelin hyvät viikonloput surren naistemme kehnoa menestystä ampumahiihdon MM-kisoissa. Ennustelin, että parempaa tulle miehissäkään. Valitettavasti olin ennustuksessani oikeassa. Kisathan vielä jatkuvat, mutta mielenkiintoni niitä kohtaan on jo vienyt Norjan musertava ylivoima: miesten pikamatkalla ottivat nelosvoiton ja vielä kuudeskin oli norjalainen! Eipä tuosta aiheesta enempää.

    Mielessäni ei ole nyt keskustapoliittistakaan sanottavaa, joten puhun nyt sellaisesta, joka eräille täällä näkyy olleen kaikkein kiinnostavin aihe. On ennusteltu kuolemaani ja ilakoitu siitä. Linkki siihen tässä:

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/17739923/kumpikohan-ensin-loppuu-keskusta

    En viitsi sinne mennä, mutta totean, että heillä itsellään lienee suurempi kuolemanpelko kuin minulla - sellaisesta ka tuollainen kertonee. Itse en pelkää kuolemaani, melkeinpä sitä jo toivon. Toivon pääseväni lepoon rakkaan vaimoni viereen, joka on odottanut siellä minua jo yli 18 vuotta. Ensimmäinen vaimonikin. poikieni äiti meni viimeiseen lepoonsa jo viime huhtikuun alussa. Lähtööni täysin valmis olen itsekin, sillä olenhan saanut elää näin pitkän, monipuolisesti kokemusrikkaan ja antoisan elämän. Jo 20 vuotta sitten siitä todettiin ammatillisen perinteen kirjoituskilpailun voittaneiden muistelmieni johdosta näin:

    ”Elämä kuljettaa, kuin vaahtopäillä, se antaa paljon, mutta ottaakin. Muistelija on yksi neljästä ensimmäisestä kapteeniksi ylennetystä toimiupseerista. Sotilasuran jälkeenkin hän jatkoi työelämässä Valiolla. Hyvänä lisänä on YK-tehtävissä saatujen kokemusten ja näkemysten esille tuominen. Vastauksen nosti muiden joukosta sen monipuolisuus. Siinä on suomalaisen miehen ja sotilaan elämänkaari lapsuudesta eläkeläiseksi - iloineen ja suruineen”.

    Profiilillani totean elämästäni näin: ”Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla”.

    Nyt on kuitenkin todettava, että vähemmän tämä elämä minua enää moniaalle kuljettaa ja yhä vähemmän ainakin näille palstoille, kun edellä toteamastani huolimatta elämässäni on kuitenkin edelleen muita mielenkiintoja varmaan enemmän kuin noilla tuossa laittamassani linkissä kirjoittaneilla. Siitä huolimatta olen kuitenkin jo valmis ”lähtöön”, jota kohtaan minulla ei ole mitään sellaisia pelkoja kuin varmaan on noilla tuossa linkissä kirjoittaneilla jota eivät varmaan ole saaneet elää tällaista elämää kuin minä.
  2. Eipä tämä avaukseni näy tuottaneen sellaista, jota minun tarvitsisi kommentoida. Puhunpa sitten muusta:

    Avaukseni lähetettyäni keskityin seuraamaan tv:sta ampumahiihdon MM-kisoja, joissa nyt oli vuorossa naisten pikakilpailu. Aivan surkea oli suomalaisten menestys. Vain yksi neljästä naisestamme taisi päästä ylihuomisiin taka-ajoihin, jossain 40. sijan paikkeilla. Etukäteen parhaanamme pidetty Mari taisi olla viimeinen, n. 90.sijan paikkeilla ammuttuaan kymmenestä laukauksestaan viisi ohi ja jouduttuaan kiertämään viisi sakkorinkiä. Surkeaksi on mennyt taso naisissamme, joista vielä muutamia vuosia sitten Kaisa Mäkäräinen heilui aivan maailman kärjessä. Ei ole Kaisan perinteiden jatkajia näköpiirissä.

    Ei taso ole juuri korkeampi miehissämmekään. Sen valitettavasti saanemme nähdä huomennakin, jolloin kilpaillaan miesten pikamatka. Toisin oli aikanaan. Eilen illalla oli tv:n puoliseiskassa haastateltavana Heikki Ikola, joka 1970-luvulla napsi mitaleita kaksissa olympialaisissakin ja voitti useita maailmanmestaruuksia. Heikki oli syksyllä 1977 Esikuntakoulussa oppilaana johtamallani mestarikurssilla. Hän oli saman vuoden alussa voittanut kultaa Lillehammerin MM-kisojen 20 km:llä. Viimeisen MM-kultansa hän voitti vielä Lahden MM-kisoissa v. 1981. Eipä ole nyt Heikinkään perinteiden jatkajia.

    Eipä nyt muuta kuin vain toteamus, että avaukselleni tulleista viesteistä näköjään peräti kuusi on joutunut poistoon. Mitähän olenkaan menettänyt siinä, että ne ovat jääneet minulta näkemättä :-) No, enpä tätä enempää mieti tuotakaan ja kun mielessäni ei ole mitään muutakaan tälle avaukselleni liittyvää sanottavaa niin toivottelen nyt vain kaikille Oikein Hyvää viikonloppua!
  3. En tietenkään täällä viikonloppuna käynyt, niin en ole tehnyt enää aikoihin, mutta arjen tullen taas palstan avasin. Mielessäni ei ollut mitään tänne tuotavaa, enkä näe tänne tulleessakaan kovin houkuttavaa, mutta kun tänne on taas tuotu tämä, niin sen johdosta:

    Tuo v. 2021 tehty avaus on Sinibaretti-lehdestä vuodelta 2004. Lehden päätoimittaja Hannu Levänen siinä kertoo lehdessä v. 2002 olleesta rauhanturvaajamuistelmistani, jotka Leväsen pyynnöstä poimin v. 2000 julkaistuista 330-sivuisista muistelmistani. Niillä muistelmillanihan sain sitten v. 2003 pääpalkinnon Ali-, Toimi- ja Opistoupseerien Perinneyhdistys ry:n toimeenpanemassa ammattikunnan perinnekeräyskilpailussa. Rauhanturvaajahistoriaani - Kypros, Siinai ja Golan - koskeva osuus oli vain 56 sivun mittainen ja Sinibaretti-lehden päätoimittajan pyynnöstä se julkaistiin v. 2002 lehdessä kuudessa osassa. Sitten v. 2004 julkaistiin tuo, josta kerrotaan avauksessa.

    Tottahan on kaikki tuossa sanottu, noin se meni aikoinaan kohdallani. Leväsen Hanskille näkyy kuitenkin sattuneen lipsahdus tässä, kun sanoo minun jääneen Valiolta eläkkeelle 1. kesäkuuta 1988. Edellä sanomastaankin käy selville, ettei voinut olla näin, kyllä se vuosi oli vasta 1998 ja se ei tapahtunut 1. kesäkuuta vaan 1. heinäkuuta, eli 63-vuotispäivänäni.

    Tämä avaus on tehty siis v. 2021. Lienenkö itse laittanut tuon lehdessä olleen kirjoituksen linkkeineen tänne, en muista. Ehkäpä sen teki joku ihailijani, joka sitten on tuota talletellut ja nostellut tänne useampaan kertaan uudestaan. Kyllähän vähän huvittaakin tuollainen, että minua tuollakin tavoin täällä aina esillä pidetään, mutta sellainenhan on kuuluisuuksien kohtalo, en minä sille mitään voi;))

    Viimeinen nostelija näkyy olleen VoimaSOTILAS viime marraskuun lopulla ja AitoOikee SOTILAS eilen illalla. Hänhän on vain minuun keskittynyt jo toistakymmentä vuotta varmaan jo sadoilla nikeillään. Hän ei minua huvita vaan säälittää, sillä typötyhjää täytyy olla elämänsä kun aivan käsittämättömällä tavalla keskittyy vain minuun. Voi raukkaa!