Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

438

Kommenttia

6646

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Perjantaisen viimekäyntini jälkeen avaukselleni näkyy tulleen melkoinen viestitulva. Nimim. Maalaisliitto.on.ongelma on todennut, että tällä tavoin esille ottamani naisasia on uutisoinnin arvoinen vain tällaisille vanhuksille, hänen ikäisilleen siinä ei ole huomion arvoista vaan se on täysin luonnollinen asia. Hänen kanssaan samaa mieltä on toinenkin, joka ilmoittaa olevansa nelikymppinen.

    Noin varmaan on. Tällaiselle runsaan puolen vuoden päästä 90 vuotta täyttävälle – jos sinne asti vielä elän – avauksessani kertomani on esille ottamisen arvoista, kun nuo asiat olivat nuoruudessani vielä varsin uusia ja hyvin esillä. Niin tärkeinä niitä pidän edelleen, että puhunpa niistä nyt vielä lisää keskittyen vain ensimmäisiin merkittäviin suomalaisiin naispoliitikkoihin.

    Ensimmäinen heistä oli sosialidemokraattien Miina Sillanpää, joka yhtenä yhdestätoista ensimmäisestä naisesta valittiin eduskuntaan v. 1907 ja jolla oli poikkeuksellisen pitkä kansanedustajaura. Hän oli myös maamme ensimmäinen naisministeri, sosiaaliministerinä Väinö Tannerin hallituksessa 1926-27. Miina Sillanpään tiedot – melkoinen lista – löydätte netistä kun linkkini siihen ei näy avautuvan – syy varmaan nimen ä-kirjaimissa.

    Myös Maalaisliitossa nousi esille merkittäviä naispoliitikkoja. Sellainen oli myös Hilja Väänänen, jonka muistan hyvin kun hän oli sieltä kotipuolestani. Eduskuntaan hän kuitenkin nousi vasta 1951 ja vielä kolmissa vaaleissa sen jälkeenkin. Ministeri hän ei koskaan ollut. Sosiaalineuvoksen arvonimen hän sai 1966,

    (Todettakoon, että hänen Jorma-poikansa oli maatalousneuvos ja toimi Valion hallintoneuvoston puheenjohtaja silloin, kun tulin Valion palvelukseen. Jouko-poikansa oli pitkäaikainen Maaseudun tulevaisuus-lehden päätoimittaja ja hänen vaimonsa Marjatta Väänänen oli pitkäaikainen kansanedustaja ja moninkertainen ministerikin. Oli isännöitsijäaikanani jonkin aikaa myös Valion tiedotusjohtajana).
    Myös Väänäsiä koskevat tiedot täytyy hakea netistä, kun ää-kirjainten vuoksi nekään eivät linkistä aukea – vanhus ei enää muista- mitä niille täytyisi tehdä, jotta olisivat aukeamiskelpoisia)

    Kun nyt kirkkokäyntini jälkeen palstan poikkeuksellisesti viikonloppunakin avasin, tätä esille ottamaani pidin sen verran tärkeänä, että täytyi tulla tämä sanottavani sanomaan. Avaukselleni on tullut muutakin asiallista ja mielenkiintoista, mutta siihen en nyt sunnuntaina ota kantaa. Nyt vain lounas, sitten ruokalevot ja sitten lenkille, kun aamulla sateisena ja myöhemminkin vielä kovin pilvisenä ollut sää näyttää nyt kirkastuvan.
  2. Niin se on vierähtämässä iltaan tämäkin kesäisen kaunis syyspäivä. Tänä vuonnahan on tehty jo syyskuun ja koko vuodenkin kaikkien aikojen ennätykset hellepäivissä. Saattoi vielä tänään ennätykset lisääntyä; tuskin kuitenkaan täällä etelärannikolla, vaikka lämmintä täälläkin on ollut. Illansuussa ihan shortseissa ja kevyessä paidassa huitaisin runsaan kolmen kilometrin lenkin. Siihen ”huitaisuun” tosin meni aikaa toista tuntia, kun reitin varrella olevilla penkeillä välillä istahtelin.

    Nyt olen jo nauttinut iltakahvit. Aamukahvejahan minulla ei ole; aamupuuron painikkeeksi nautin aina teetä leikkele- ja juustopäällysteisen paahtoleivän kera. Loppuiltaa vietän nyt lähinnä tv:n tarjontaa seuraten, siinä sivussa vielä jotain iltapalaa ottaen ja sitten vain iltapesut, obligatorinen iltadrinkki ja vuoteeseen.

    Luulenpa, että tämä avaukseni voi olla jo puoleltani loppuun käsitelty. Toivottavasti politiikka tai jokin muu hyvä asia antaa minulle aihetta tulla taas käymään täällä sanomassa sanani asiasta.

    Huomaan, että avaukselleni tulleista on poistettu peräti 17 viestiä. Päivällä palstan jättäessäni avaukselleni tulleista oli ”vain” 15 viestiä poistettu ja jäljellä oli vielä yksi viesti tuolta ”sotilaaltakin”, joka syyttää minua viestiensä poistosta. Aikoihin en ole hänen yhdestäkään viestistä poistopyyntöä tehnyt, sillä kukaan tai mikään ei voisi olla minulle yhtä vähän merkityksellistä kuin nuo hänen jo monet sadat – ellei jo tuhannet – kerrat toistamansa yhden lauseen roiskaisunsa tai minusta sanomisensa.

    Näissä ajatuksissa nyt vain toivottelen kaikille Oikein Hyvät yöt!
  3. Tässäpä kuitenkin vielä linkit noihin mpp:n viesteihin, joita edellä kommentoin:

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18617820/miksi-keskustan-kannatus-vajoaa#comment-131119922

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18617820/miksi-keskustan-kannatus-vajoaa#comment-131126143
  4. Viikonloppuna en täällä tietenkään käynyt, mutta onhan sen aikana ja vielä tänäänkin avaukselleni tullut paljon ihan asiallisiakin viestejä. Kiitos niistä kaikista, mielelläni niitä nyt lueskelin! Kuitenkin kommentoin nyt vain kahta mielipidepankilta tullutta viestiä ja senkin teen yhteisesti tässä:

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Olin kai väärässä kepun muutokseen uskoessani ja puolueelle kaikkea hyvää toivoessani. Asia lienee niin kuin Mielipidepankki sanoo:

    ”Maailma on muuttunut, Kepu ei. Puolueen politiikan ytimessä on edelleen aluepolitiikka, joka perustuu maatalousvaltaiseen yhteiskuntaan. Suomi ei ole enää maatalousvaltainen, mutta tämä tieto on ohittanut Kepun”.

    Harmi. Tai ehkä ei. Vaikka maatalousvaltainen yhteiskunta on jo kutistunut kovin pieneksi, tarvitsee se edelleen etujensa ajajan. Niinä tehtävässä puolueen kannatus kyllä vajoaa edelleen, ehkä samaan kokoon rkp:n kanssa, mutta kyllähän rkp:tä pidetään ihan tarpeellisena puolueena.

    Toisessa viestissään mpp toteaa blokkipolitiikan tarpeelliseksi Suomessakin. Tietenkin asia on noin; meillä ei ole yhtään niin korkealle kannatettua puoluetta, että se yksinvaltaan pääsisi. Sinipunablokkiahan mpp kertoo toivoneensa eikä ole äänestänyt kokoomusta siksi, kun ei uskonut puolueen haluavan sellaista blokkia muodostaa.

    Sinipunablokkia minäkin toivoin, mutta uskoin kokoomuksen haluavan pyrkiä sellaiseen. Siinä uskossa äänestin kokoomuksen ehdokasta, ylikomisariota, kaupunginvaltuutettua, vuosien takaista entistä kansanedustajaa ja ”vanhaa faitteria”, mutta ei hän mennyt läpi. Vaikka olisi tullut valituksikin, tuskinpa hän olisi voinut estää kokoomuksen hallitusratkaisua. Valitettavaa.

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Ei minulla nyt aihetta enempään. Olen sen verran heikossa kunnossa, että se varmaan näkyy jo kirjoitustaidostanikin, jota en halua juuri nyt näyttää tätä enempää.