Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6606

  1. Toinen rohkea avaus on tullut kokoomuksen puoluehallitukselta. Se haluaisi vaihtaa kansallishymnimme, eli ottaa Finlandian nykyisen Maamme-laulun tilalle. Puoluehallituksen aloitteen eteenpäin viemisestä päätetään puoluekokouksessa.

    Maamme-laulua mitenkään väheksymättä olen kuitenkin jo kauan ollut sitä mieltä, että Finlandia-hymni olisi sopivampi kansallislaulumme eli kansallishymnimme asemaan. Se on kauniimpi soinniltaan ja sanoitukseltaankin vähintään yhtä ylevä kuin Maamme-laulu. Ja onhan se suomalaisen Sibeliuksen säveltämä, kun Maamme-laulun säveltäjä oli saksalainen Pacius.

    Nyt meillä Maamme-lauluna tunnettu Paciuksen sävellys saisi jäädä yksin Viron kansallislauluksi, jollainen se on aina ollut virolaisen Johan Voldemar Jannsenin sanoittamana nimellä ”Mu isamaa, mu õnn ja rõõm” (isänmaani, onneni ja riemuni).

    Maamme-laulun sanoitushan oli alun perin vain ruotsiksi, mutta sitä en toki pidä laululle miinuksena, sillä onhan sanoittajaa, ruotsiksi runoillutta Runebergiä tituleerattu kansallisrunoilijaksemme. Finlandian alkuperäinen sanoitus on suomenkielinen, V.A.Koskenniemen kirjoittama; pidän sitäkin kyllä pienoisena ”plussana” Finlandia-hymnin nostamiseksi kansallishymnimme asemaan.

    Kun Suomi liittyy Natoon, erinomaisen hyvin tapahtumaa kuvaamaan sopivat Finlandia-hymnin alkusanat: ”Oi Suoni, katso, sinun päiväs´ koittaa, yön uhka karkoitettu on jo pois”!

    Laitetaanpa Finlandia soimaan - voitteko sen kuunnella herkistymättä! (Taidanpa olla itsekin tuossa yleisöjoukossa laulamassa):

    https://www.youtube.com/watch?v=CnePQgWDbh8
  2. Enpä usko, että Antti Rinne olisi seonnut, vaan ilmeisen älykkäästi hän tuohon nyt reagoi. Kahdessakin mielessä.

    Osoittamalla kantavansa huolta Kainuun työllisyystilanteesta, joka kaivoksen alasajon johdosta tulisi entistäkin kurjemmaksi, hän uskoo saavansa siten lisäkannatusta puolueelleen tuolta perinteiseltä kepualueelta. Saattaa olla siinä oikeassa.

    Toisaalta voihan hän olla ihan aidosti huolestunut noiden ihmisten tilanteesta kuten kaivoksen huonosti hoidetun alasajon aiheuttamista ympäristökatastrofeista. Noinhan tuo Rinne näkyy sanailevan:

    >>Hän muistuttaa, että valtio on tukenut Talvivaaran kaivosta veronmaksajien rahoilla siinä toivossa, että kaivos jonain päivänä tulisi kannattavaksi ja sen toiminta olisi ympäristön näkökulmasta kestävällä pohjalla.

    – Näistä tavoitteista on esitetty eri tahojen toimesta vuosien varrella ristiriitaisia näkemyksiä. Tämän takia SDP on edellyttänyt riippumatonta selvitystä kaivoksen toiminnasta ja kannattavuudesta.

    Rinteen mielestä selvityksen tekeminen ei vieläkään ole työpaikkojen turvaamiseksi ja ympäristövaikutusten arvioimiseksi tarpeeton.

    – Alasajon valmistelun aikana voidaan saada puolueettoman, ulkopuolisen selvityksen kautta elementtejä, jotka luovat näkymää kaivoksen toiminnalliselle tulevaisuudelle.

    Rinne pitää tärkeänä, että ympäristönäkökulmien lisäksi huolehditaan nyt siitä, että Talvivaaran työntekijöiden tarina ei pääty yhtä lohduttomasti kuin kaivoksen näyttää päättyvän.

    – Alasajopäätös toteutuessaan merkitsee työntekijöille ja heidän perheilleen surullisen tarinan surullista loppunäytöstä. Henkilöstö on joutunut elämään pitkään epävarmuuden keskellä ja jaksanut uskoa työpaikkojen säilymiseen ja sitoutunut ponnistelemaan kaivostoiminnan kannattavuuden hyväksi.

    – Hallituksen on pikaisesti käynnistettävä valmistelu, joka tähtää Kainuun alueen työllisyyden ja talouden vahvistamiseen<<

    Ei minulla ole moitittavaa Rinteen sanoman suhteen. Toivottavasti hänen motiivinsa on tuo toiseksi
  3. Sinun kaaviossasi siis 90 % suomalaisista on jo kaupunkilaisia, ja toteat, että sillä 10 %:lla ei ole mitään merkitystä mihinkään tulevaisuuteen. Okei, tuosta jälkimäisestä olen kanssasi samaa mieltä, mutta valitettavasti se merkityksettömien maalaisten määrä on suurempi.

    Jos vedetään halkaisijaltaan 100 km:n levyinen ympyrä Helsingin ympäri, kyllä senkin sisään jää hyvin paljon ihan silkkoja maalaisia. Suomen tuottavimmat maatalousalueetkin, kun ympyrä ulottuisi Tammisaaren, Hämeenlinnan, Lahden ja Kotkankin reunamille. Oikea pääkaupunkialue on halkaisijaltaan vain n. 30 km, ja se sulkisi sisäänsä vain Helsingin, Espoon, Vantaan, Kirkkonummen, Keravan, Tuusulan, Järvenpään ja Sipoon, ja sillä alueella asuu kai vajaat. 1,5 miljoonaa ihmistä.

    Liian laajat ympyrät vedät myös noiden muiden mainitsemiesi kaupunkien ympärille, niidenkin sisään jää paljon ihan silkkaa maaseutua, jonne keskuskaupungin vaikutus ei suuresti vaikuta.

    Tosiasiallisesti nyt kai meistä suomalaisista asuu vain n. 50 % varsinaisilla kaupunkialueilla. Se on ihan liian vähän, kun ne kaupungit ovat kuitenkin kasvun ja kehityksen lähde ja tarjoavat parhaat mahdollisuudet asukkailleen, niin nuorille kuin vanhoille. Tutkimusten mukaan esim. Ruotsissa kaupunkiväestön osuus on 70 % kansasta, ja Suomea paremminhan Ruotsilla menee.

    Joo, koko maa ei tosiaankaan ole asuttu nytkään, ihan oikein sen toteat, mutta aivan liikaa meillä on vielä väestöä haja-asutusalueilla kaukana kunnon työmahdollisuuksista, kouluista, palveluista ja kaikesta. Kalliiksi se tulee ja estää talouskasvua ja kehitystä. Kaupunkeihin pitäisi satsata nykyistä enemmän kaikin tavoin, mm. siten, että niihin rakennettaisiin enemmän asuntoja, vaikkapa niitä nykyistä korkeampia taloja tehden.
  4. Kivasti on avaukseni herättänyt keskustelua. Ihan asiallisiakin mielipiteitä on esitetty. Lienenkö vielä matkaväsynyt vain onkohan jo tullut vanhuus, kun en ole viitsinyt keskusteluun osallistua. Tuonne ylemmäs on jo jäänyt pari viestiä, joihin haluan sanoa jotakin tässä.

    DV8_Diva näkee kaupunkien kehityksen suurena esteenä kohtuuhintaisten asuntojen puutteen. Tuo kyllä pitää paikkansa eritoten täällä Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla, jossa asuntojen hinnat kuten vuokratkin ovet nousseet korkeiksi kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Tänne tulijoita kun olisi paljon enemmän kuin mitä heille on asuntoja tarjolla. Varmaan sama ongelma on myös muutamassa muussa kasvukeskuksessa, joskaan ei samassa mitassa kuin täällä. Toisaalta Suomessa on kaupunkejakin, joissa asuntojen neliöhinnat kuten vuokratkin ovat hämmästyttävän halpoja, mutta silti eivät tahdo käydä kaupaksi. Kun paikkakunnalta puuttuu jotain tärkeää, yleensä se tärkeä on työtä, mutta voi olla muutakin.

    On ollut esillä tietoja, joiden mukaan kaavoitus nopeutuisi suuresti täällä Helsingissä ja nyt jo varsin vireä asuntorakentaminen kasvaisi vauhdilla. Ihan oikein DV8 näkee, että pitäisi rakentaa enemmän ylöspäin, ja sellainen näyttäisi olevan myös kaavoittajien tavoitteena. Ihan varma en ole siitä, onko oikea ratkaisu tuo suunniteltu moottoriteiden varsien (Hämeenlinnan, Tuusulan ja Lahden tiet) muuttaminen kaupunkibulevardeiksi, mutta kyllä niiden varsilla olevat varsin laajatkin rakentamattomat alueet pitää rakennuskäyttöön saada.

    No, onneksi Helsingin laajan keskuspuiston saaminen rakennuskäyttöön ei kuulu suunnitelmiin. Myös tämä Paloheinä varmaan säilyy idyllisenä pientaloalueena ainakin minun elinikäni;))

    Oikeassa lienee Pystyyn_kuollut näkemyksessään, ettei fyysisiä etäisyyksiä työn tai palvelujen äärelle pidetä niinkään suurena ongelmana kuin paikasta toiseen siirtymiseen kuluvaa aikaa. Mutta ei täällä Helsingissäkään vielä edes matkoihin kuluva aika ole suurikaan ongelma verrattuna hyvin moniin eurooppalaisiinkin suurkaupunkeihin. Esim. täältä Stadin pohjoisosista Paloheinästä pääsee julkisillakin melkein minne tahansa kaupungissa hieman runsaassa puolessa tunnissa, paitsi pahimpina ruuhka-aikoina aamuin illoin. Helsinki-Vantaan lentokentälle täältä pääsee varttitunnissa.

    Onhan matkan kilometrimääräinen pituus myös kulutekijä, varsinkin, jos sen tekee omalla autolla.

    Oikeassa on Pystyyn_kuollut myös näkemyksessään lähdekritiikin suhteen. Pidän kuitenkin asiallisena, että täälläkin kovin varmoina esitettävissä mielipiteissä käytettäisiin mieluummin edes jotain lähdettä kuin vain oman pään tuottamaa. Siksi minä yleensä otan näkemyksilleni jotain selkänojaa vaikkapa vain lehdistössä esitetystä, jos muuta lähdettä ei ole tarjolla.

    Noissa yli 10 vuoden takaisissa pitkissä esityksissäni käytin paljonkin kirjallisuuslähteitä. Mm. tuossa Kekkostutkielmassani, josta pätkän laitoin alkuviesteihini, ja tietenkin laitoin loppuun lähdeluettelon. Näkyy niissä lähteissä olevan myös Hannu Rautkallion kirjo, mutta enemmän muita, kun lähteitä on yli 30; ne on lueteltu tutkielmani 10.osan (Kekkosen merkitys historiassamme) lopussa, ja sinne pääsette tästä linkistä:

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/1019169/tutkielma-urho-kekkosesta

    Eivätpä nämä palstat enää ottaisi vastaan noin pitkiä esityksiä. jollaisia silloin tein useitakin. Hyvä niin, en enää viitsisi enkä kai jaksaisikaan sellaisia väsätä. Kun olen todella jo niin laiskistunut tai vain kyllästynyt täällä skrivailemiseen, että nytkin täytyi tässä vastata useammalle yhteisesti.
  5. Ehkä Helsingin Sanomat on kuitenkin tuossakin asiassa puolueettomampi ja luotettavampi kuin esim. Suomenmaa. Kannattaa myös huomata, että Kone Oyj on Herlinien omistama firma, ja Herlinit mielletään keskustaa lähellä oleviksi. Kone Oyj:stä valtavan yrityksen luoneen Pekka Herlinin vaimo oli Kustaa Vilkunan tytär ja nykyiset pääomistajat ovat siis Kustaa Vilkunan lapsenlapsia.

    No, ehkä tämä peruste on hieman liian kaukaa haettu, mutta ei sentään niin kaukaa, kuin eräiden kepulaisten tänne jatkuvasti tuomat asiat. Viime sotien jälkeisestä ajasta vasta on kyse. Tuolloin Kustaa Vilkuna oli vahva maalaisliittolainen ja vaikutti kenties ratkaisevasti Kekkosen pääsemiseksi asemiinsa. Tästä todisteeksi tämän jatkona pätkä historian palstalla julkaistusta Kekkostutkielmastani 12 vuoden takaa:

    4. Miten Kekkosesta tuli presidentti?

    Kenraali Jelisei T.Sinitsyn oli korkean tason neuvostoagentti, Stalinin, Berijan ja Zdanovin luotettu. Suomessa hän toimi Jelisejev-nimisenä talvisodan alla ja välirauhan aikana sekä jatkosodan jälkeen tärkeissä salaisissa tehtävissään. Hän on kirjoittanut noista ajoista muistelmansa ”Vaiettu totuus”. Hän oli elämänsä loppuun saakka (kuoli 1998) vakaumuksellinen kommunisti ja hänen kirjassaan ”demokraatteja ja vapauden puolustajia” ovat tietenkin kommunistit ja muut Neuvostoliiton ystävät, joihin hän Kekkosenkin lukee.

    Kirjassaan Sinitsyn kertoo, miten vasta viikon Suomessa oltuaan syksyllä 1944 hänen luokseen pyrki ja pääsi mies, jota hän kutsuu Ahdiksi. Kysymyksessä oli Kekkosen harmaa eminenssi Kustaa Vilkuna, se käy helposti selväksi. Hän esitteli Sinitsynille venäjäksi käännetyn Kekkosen 25.9.44 pitämän radiopuheen tekstin, joka sisälsi ohjelman maan olojen järjestämiseksi rauhansopimusehtojen pohjalta. Tuo puhehan oli äärimmäisen myötämielinen neuvostoliittolaisille, niin mielistelevä, että jo sitä kirjoitettaessa lienee ajateltu puheen myöhempää käyttötarkoitusta, sitä, millä asialla Vilkuna nyt oli. Eli hän suoraan pyysi Neuvostoliiton tukea Kekkoselle tämän pyrkimyksessä päästä valta-asemiin Suomessa.

    Sinitsyn kiikutti tekstin heti Zdanoville, joka aikansa Sinitsyniä tentattuaan otti puhelinyhteyden Staliniin kertoakseen tälle asian. Hän esitteli Stalinille Kekkosen miehenä, johon he voisivat panna toivonsa. Stalin hyväksyi Zdanovin esityksen ja pyysi tätä työskentelemään Kekkosen saamiseksi pääministeriksi. Sinitsyn pantiin asialle kertomaan ilouutinen Vilkunalle.

    Kekkonen ei ollut halukas ryhtymään pääministeriksi, vaan suositti tehtävään Paasikiveä. Sinitsynin kerrottua asian Zdanoville, tämä suhtautui ajatukseen pitkin hampain ja kysyi: ”Entä jos Paasikivi pääministeriksi tultuaan esittää ohjelman, joka on kannaltamme Kekkosen ohjelmaa heikompi; mitä sitten tehdään?” Sinitsyn kertoo vakuuttaneensa, että Paasikivi on paras ehdokas siksi, että hänellä on kansan kannatus toisin kuin Kekkosella. Niinpä Zdanov hyväksyi ajatuksen ja totesi: ”No niin, Paasikiven hallitus on selvä tapaus. Täytyy informoida Stalinia. Haluan kuitenkin lisätä, että Paasikivi ei johda kansaansa sosialismiin”. Näin siis ”muodostettiin” Paasikiven hallitus, takapiruinaan Neuvostoliitto ja sen luottopojaksi päässyt Urho Kekkonen.

    Tästä pääsette lukemaan lisääkin tutkielman lopussa mainittuun kirjallisuuteen perustuvasta tutkielmastani, josta tosin monia osia on poistunut:

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/1019169/tutkielma-urho-kekkosesta
  6. Otin avauksessa esille tätä päivää koskevan asian, ja se ilmeisesti teki sinulle niin kipeää, että täytyi paeta sadan vuoden taakse menneisyyteen. No, kai tuo ”kenraali Kaljusen” tapaus on ollut esimerkkinä tällä palstalla majurina esiintyvälle. Tuollainen käytäntö lienee kuitenkin rajattu vain kepulaisille kuuluvaksi.

    Minä sain 23 vuotta pakertaa sotaväessä ennen kuin kapteeniksi pääsin. Enkä päässyt ihan ilman koulutusta, vaan olin suorittanut vuoden mittaisen rottakoulun, Huoltokoulun talousaliupseerikurssin, esikuntamestarikurssin ja luutnanttikurssin. Tietenkin myös RUK:n. ”Ei sitä muutoin olisi reservin upseeriksi päässyt”, ja reserviupseerit ovat upseeristomme keskeisin osa, totesi kenraali Jaakko Valtanen RUL:n 85-vuotisjuhlassa, kun hänet valittiin liiton 19.kunniajäseneksi.

    Vasta 37 vuotta on siitä, kun minusta tuli kapteeni. Vain 44 vuotta siitäkin, kun olin kuntavaaliehdokkaana. Ja sain ääniä hieman enemmän kuin sanot, 244 ääntä sain. Siis ihan tuoreita asioita.

    Tulihan minusta Valion isännöitsijäkin. Ihmeellistä, kun Valion omistajissa on viisaita kepulaisia ja talon palkkajohdossakin oli muutama, jopa ministerinä ollut. Mutta nuo ajat ovat varmaan mielestäsi aivan liian tuoreita, kun vasta 18 vuotta olen Valiolta eläkkeellä ollut, joten niitä ei kannata käsitellä vielä.

    Kun olette taas päässeet asiaan, ei minun tarvinne enempää jatkaakaan tällä avauksellani. Laitan kohta uutta uudella avauksellani.

    No, laitanpa kuitenkin vielä linkin jo edellisen kepuhallituksen suurimpaan saavutukseen, jota tämä hallitus saa nyt hoitaa:

    http://www.uusisuomi.fi/raha/196240-suomen-teollisuushistorian-suurin-epaonnistuminen-talvivaarasta-tulossa-poyristyttava
  7. On tullut heti asiallinen vastine, ja keneltä muulta se olisi tullutkaan kuin Pystyyn_kuolleelta! Siihen vastasin. On kiva, kun saa vaihtaa ajatuksia sivistyneesti asiapohjalta, vaikkemme poliittisesti samanmielisiä olisikaan. Pystyyn-kuollut kun taitaa olla oikeasti lähempänä kepua kuin tuo, joka on ilmoitellut olevansa keskustaa lähellä;))

    Harmi vain, että siltä suunnalta asiakeskusteluun kyvykkäät tai ainakin halukkaat ovat käyneet kovin vähiin. Eipä niitä liiemmälti ole enää ”toiseltakaan suunnalta”. Puhumattakaan tällaisista kaltaisistani riippumattomista ja roikkumattomista, villeistä ja vapaista. Toiset keskustelijat ovat tulleet monille paljon suuremman mielenkiinnon kohteeksi kuin aiheet, joista täällä edellytetään keskusteltavan. Miksi ihmeessä he täällä kaikkein ahkerimpina roikkuvat? Netistä varmaan löytyisi heillekin mielenkiintoaan paremmin vastaavia palstoja.

    No, onhan tämä kaikille vapaa areena, ja kun täällä ei enää ole mitään kontrollia - jokainen törkyviestikin kun pyöräyttää mainoksia ja kilauttaa palstanpitäjän kassaa samoin kuin asiaviestikin - niin siitä vaan! Siitä vaan, mutta minä en sellaiseen keskusteluun yhdy enempää kuin jo taas hieman lipsahdin tekemään.

    Enkä nyt tänä iltana jatka yhtään tätä enempää muustakaan, kun olen vielä hieman matkaväsynyt noista viimeisistä matkoistani, joista mainitsin. Kun tämä palsta ei ole häivähdellytkään mielessäni pariin viikkoon, en nyt vieläkään jaksa tästä oikein innostua. Joten jo tässä alkuillasta toivottelen hyvät yöt ja ehkäpä huomenaamulla olen pirteämpi jatkaakseni mahdollisesti virinnyttä keskustelua!
  8. Tulinhan minä oikein hyvälle tuulelle tällaisesta avauksesta, jolla haluttiin osoittaa minun olevan merkittävämpi kuin eräs Matti Vanhanen, josta itse avauksen tein. Mutta rajansa nauttimisellakin, eli ehdottomaksi lopuksi puoleltani otan vain esille muutamia asioita:

    Tässäkin on taas noussut pintaan kateus presidentti Halosta kohtaan. Kun tuolla omalla avauksellani KauKes paheksui sitä, että täällä on nähty myös Sipilän tulojen kadehtimista, vastasin hänelle näin:

    >>Kateuden sanotaan olevan ehtymätön voimavara Kepulandiassa. Siitä todistetta olemme saaneet noilla jatkuvilla Halosen eläkkeistä hölöttämisillä. Mutta näkyy sitä samaa voimavaraa olevan muuallakin. Aivan yhtä typerää ja vastenmielistä on myös Sipilän tuloista hölöttäminen.

    Yrittäjä on aina tulonsa ansainnut. Eivät ne ole helpolla tulleet. Sen tiedän lähipiiristänikin. Olisipa meillä vain enemmän niitä suurituloisia, jotka maksavat suuria veroja, joista vähempituloisetkin hyötyvät. Tuomittavana kyllä pidän niiden tulojensa ja veronmaksuvelvollisuutensa peittämistä veroparatiisien avulla. Sellaisesta ei nähdäkseni kukaan ole Sipilää syyttänyt.<<

    Ja kun tuossa tuo eräs, ties kuinka monennen kerran jo, taas antaa minulle pukeutumisneuvoja, niin hänelle haluan vielä vakuuttaa, että en todellakaan tarvitse hänen neuvojaan siinäKÄÄN asiassa. Kun olen kymmenien vuosien ajan liikkunut maailmalla, hyvin erilaisissa paikoissa, maalla, merellä, kaupungeissa ja erämaissakin, varmasti jo sadoilla matkoillani, yli viidessäkymmenessä maassa, kaikissa maanosissa paitsi en Australiassa (vielä toistaiseksi), niin olen taatusti oppinut pukeutumaankin aina asiaankuuluvalla tavalla.

    Kaupungeissakin voi käyttää shortseja ja sandaaleja ihan ilman sukkia, jos ei tarvitse kovin paljon kävellä. Silloin safariliivikään ei ole tarpeen, jos tarpeellinen kannettava mahtuu shortsien taskuihin. Tässä kuvani sellaisesta tilanteesta:

    https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/12115451_10153765485524182_719542168611851312_n.jpg?oh=9517dd4afc1b46a8438d6e82af5b2512&oe=57A769D2

    Ja jos on vain hotellialueensa maisemissa, silloin voi olla vielä rennommin, kuten tässä:

    https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/t31.0-8/12998216_10154138310864182_113718174620273681_o.jpg
    Mutta jos matkalla mennään ”tukka putkella” ja joudutaan kovin erilaisiin tilanteisiin, vaikkapa talsimaan hiekassa tai mennään tällä tavalla, silloin ovat tarpeen shortsienkin kanssa kunnon kengät sukkineen ja safariliivikin, kuten tässä:

    https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/12243332_10153765482229182_7230677829839287875_n.jpg?oh=83714ff2814acbac6f291e4e751180cc&oe=57E099D8

    Mutta sellaisilla lomilla, joilla vain tuo ”pukeutumisneuvoja” lienee muutaman kerran käynyt, riittävät vieläkin vähemmät varusteet, kuten tässä:

    https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/t31.0-8/12240349_10153765482939182_5884470516301435903_o.jpg

    Tästä minut hyvälle tuulelle saaneesta avauksesta kiittäen sanon vain, että tätä enempää minulta ei tänne tipu eikä lirise. Nauttikaa nyt näistä!