Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

436

Kommenttia

6590

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Tällä avauksellani olen ottanut verrokeiksi Rautavaaran, joka oli kotikuntani elämäni ensimmäiset 16 vuotta ja Helsingin, joka on ollut kotikuntani jo n. 70 vuotta. Kovin erilaiset puoluekannatukset ovat näissä kunnissa.

    Rautavaaran kunnanvaltuuston kokoonpano puolueittain
    Kesk. 5, SDP 4, Vas. 2, KD 2, PS 1

    Helsingin kaupunginvaltuuston paikkajako valtuustokauden 2021–2025 alussa.
    Kokoomus (23)
    Vihreät (18)
    SDP (13)
    Vasemmistoliitto (11)
    Perussuomalaiset (9)
    RKP (5)
    Liike Nyt (3)
    Keskusta (2)
    Kristillisdemokraatit (1)


    Kuntien väestörakenteen valossa tuo erilaisuus on ihan ymmärrettävää. Yhtä seikkaa kuitenkin ihmettelen: Miksi perussuomalaisten kannatus Rautavaaralla on noin vähäinen, vain viidestoistaosa valtuuston kokoonpanosta (jossa vaalien jälkeen oli 15 edustajaa, joista yksi vasemmiston edustaja jätti valtuuston) ja miksi täällä Helsingissä puolueen kannatus on niinkin korkea, että se on saanut valtuustoomme yli kymmenesosan sen 85-jäsenisestä kokoonpanosta? No, seuraavissa kuntavaaleissa se varmaan tulee tippumaan. Jospa se osaltaan koituisi keskustan kannatuksen kasvuksi niin, että puolue saisi täällä kolmannen valtuustopaikan. Sitä toivon!
  2. Otin tuossa esille synnyin- ja nuorukaiskunnassani Rautavaaralla tapahtuneen kehityksen: ”Rautavaaralla tapahtunut suuri poliittinen muutos johtuu kunnan väestörakenteen muutoksesta. Kunnan väkiluku on pudonnut vajaaseen kolmasosaan lapsuuteni ajoista.”

    Eilen tullut paikallislehti Pitäjäläinen kertoo viimevuoden kehityksestä tämän: ”Rautavaaralla syntyi seitsemän lasta. Kuolleita kunnassa oli vuoden aikana 33 henkilöä, eli luonnollinen väestönlisäys miinus 26 henkilöä”.

    Miksi moinen kehitys vain jatkuu ja jatkuu…? No, varmaan siksi, kun kunnan väestön keski-ikä on niin korkea, että uusien lapsien saajia on vähän ja ikänsä mukaisesti kuolevia on paljon. Tuskinpa siellä edes tähän ikääni -89 v 6 kk – eläneitä on montakaan. En varmaan olisi minäkään elänyt näin vanhaksi, jos en jo 16-vuotiaana olisi sieltä pois lähtenyt. Tällä toteamuksella en kuitenkaan halveeraa Rautavaaraa – hyvin kaunis kunta se on maisemiltaan edelleen, vaikka sen kylät ovat tyhjentyneet niin, että esim. lapsuuskylälläni Tervamäellä oli silloin kahdeksan kotitaloa ja nyt siellä asutaan vakituisesti vain kahdessa. Muutama pysyvästi asuttamaton talo on jäljellä ja kahta niistä niiden jälkeläiset käyttävät kesämökkeinään; toiseen niistä tullaan Ruotsista, jonne talon tytär miehineen muuttivat jo joskus 1960-luvulla.

    xxxxxxxxxxxxxxx

    Onhan täällä ollut vilkasta, kun tämä avaukseni oli valunut jo neljännen sivun hännille. Tämän yläpuolella olevista suuri osa on kyllä täällä jo monia kertoja nähtyjen toistoja.
  3. Tämä avaukseni saa olla ainakin tältä illalta puoleltani loppuun käsitelty. Puutun tässä vielä vain yhteen viestiin; tähän:

    ”Se selittää Kapin suunnan, joka kirjoituksissaankin tullut selvästi esille vasemmistolaisuutensa. Nyt voisi olla vaikea päästä armeijaan noin vasemmistolainen kantahenkilöksi. Nämä nitä Neuvostoliitto suuntaisia, ayliitossakin kävi toverit pussaamassa KGB:stä”.

    Olin kyllä jo sotilasaikanani mukana ammattiyhdistystoiminnassamme, jo vääpelivaiheessani Aliupseeriliiton hallituksessakin, Santahaminan kerhomme puheenjohtajana kahteenkin kertaan. Mutta eihän noissa toiminnoissa ollut mitään puoluepoliittista. Eikä sitä ollut minulla koskaan muussakaan.

    Kevättalvella 1972 ylivääpelivaiheessani olin kyllä kunnallisvaaleissa puolueeseen sitoutumattomana ehdokkaana sdp:n listoilla, kun Helsingin, Santahaminan ja Suomenlinnan kerhojen johtokunnat yhteisessä kokouksessaan minut valitsivat tehtävään ja tietyillä perusteilla nimenomaan kyseisen puolueen listoille. Mutta enhän parilla sadalla äänellä mennyt läpi, tuplaten suurempi äänimäärä olisi tarvittu.

    Eipä tuosta ehdokkuudestani ollut haittaa sotilasuralleni, kun seuraavan vuoden – 1973 alussa minusta tuli sotilasmestari. Ja seuraavan vuoden – 1974 kesällä luutnantti, pari vuotta myöhemmin yliluutnantti ja v. 1979 alussa kapteeni.

    Mainiosti siis menestyin sotilasurallani. Sillä menestymiseen täytyy vain olla tehokas ja tuloksellisesti ansioitunut tehtävissään. Näin varmaan nähtiin kohdallani. Nähtiin kai sama sitten myös Valiolla, jossa hyvän johtamisen lisäksi vastuualueellani edellytettiin myös hyviä rahallisia tuloksia.