Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

436

Kommenttia

6590

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Ei näy menneen eräälle perille tuo edellä Valiosta sanomani. Yritänpä vielä häntä valistaa.. Valiolla on pitkä historia, alkanut vuodesta 1905; luepa tästä:

    https://www.valio.fi/artikkelit/valio-ajan-hermolla-jo-vuodesta-1905/

    Missään kohtaa siinä ei mainita, että Valion omistajana olisi ollut Maalaisliitto, Keskustapuolue tai Suomen Keskusta.

    Osuusmeijerit tietysti olivat aina ja ovat edelleen yhtiön tuotannon tuottajia, ja niiden johdossa ja omistajissa varmasti on ollut aina ja on edelleen kyseisen puolueen kannattajia. Mutta sellaisia ei tarvitse olla eikä kai ole juuri ollutkaan yhtiön kaikesta toiminnasta vastaavassa palkatussa johdossa. Palkatun johdon yläpuolella on muodollisesti yhtiön hallitus ja senkin yläpuolella hallintoneuvosto, joissa on ollut ja on kai edelleen esille otetun puolueen näkyviä jäseniäkin, mutta kyllähän yhtiötä kaikin tavoin johtaa sen toiminnasta vastuullinen palkkajohto. Siihen kuuluva

    Tullessani Valion palvelukseen v. 1980 yhtiön nimi oli Valiomeijerien Keskusosuusliike. Sen johdossa oli pääjohtaja. Muutamia vuosia myöhemmin nimi muuttui, siitä tuli Valio Oy, ja johtajan nimi muuttui toimitusjohtajaksi. Heidän johdettavinaan pääkonttorissa, tutkimus- ja tuotekehityskeskuksessa, atk- ja tietojenkäsittelylaitoksessa ja eräissä pienemmissä yksiköissä oli kai enimmillään lähes tuhat henkilöä.

    Kaikki nuo yksiköt kuuluivat myös isännöintiini. Mutta olin vasta kolmannen asteen johtoportaassa, esimieheni oli Valion talous- ja hallintojohtaja ja hänelläkin oli esimies, alkuaikoinani nimeltään pääjohtaja, sittemmin toimitusjohtaja. Kukaan heistä ei kuitenkaan ollut esille otetun puolueen tai minkään muunkaan puolueen jäsen tai näkyvä kannattajakaan. Heille kaikille oli tärkeintä yhtiön menestys, mikä ei kai koskaan riippunut minkään puolueen menestyksestä tai menestymättömyydestä.

    Tuossa edellä sanotaan minun herjanneen täällä puheena olevaa puoluetta. Mielestäni niin en ole koskaan tehnyt, joskin olen jonkin verran kritisoinut sen eräitä tekemisiä pitkän historiansa aikana. Olen kai nykyisestäkin puolueesta käyttänyt kepu-nimeä, mutta varsinkin viimeaikoina olen täällä enemmän kiitellyt kuin moittinut puoluetta jolle toivon parasta mahdollista – varsinkin, jos se toteutuisi persujen kustannuksella😉

    Ps.

    Valiolla ei yhtiönä ole mitään poliittista suuntautumista, mutta vaikka sellainen olisikin, se ei minuun mitenkään vaikuttaisi. Olen henkeen ja vereen VALIOLAINEN!
  2. Onhan tälle avaukselle vielä tullut muutama viesti, mutta puutun niistä vain yhteen. Tuohon, jossa on epäilty minun joutuneen laitetuksi Valiolta pakkolähtöön, eli pois maitojunalla:

    Niin ei tapahtunut, vaan talossa 18 vuotta palveltuani jäin eläkkeelle 63-vuotispäivänäni 01.07.1998. Komeat läksiäiset minulle pidettiin isännöintiini kuuluneessa Valion edustuspaikassa Näsen kartanossa Porkkalanniemellä. Puoli vuotta aikaisemmin 06.12.1997 sain Valion esityksestä Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ritarimerkin. Olen sen kunniakirjan täälläkin joskus näyttänyt. Se on korkein saamani kunniamerkki. Sitä alemmaksi jää Suomen Leijonan ritarimerkki, joka minulle myönnettiin 04.07.1977 palvellessani Esikuntakoulussa opettajana.

    Edelleen olen mukana Valioeläkeläisten toiminnoissa, kaksi kautta olin yhdistyksen hallituksessakin tämän vuosituhannen ensimmäisellä kymmenellä vuodella. Tietenkin olen edelleen mukana myös Päällystöliiton evp-yhdistyksen toiminnoissa. Olen siis tällainen kaksinkertainen evp.

    Valion omistajapohjassa – sen osuusmeijereissä – on varmaan vahva kepulaisedustus. Olihan usein Valion hallintoneuvoston ja hallituksenkin johdossa jopa kepupoliitikkojakin, mutta sellaisia ei ollut koskaan valion yritysjohdossa, siis esimiehinäni. Tuskinpa kepun kannattajiakaan oli esimiehissäni, työtovereissani tai alaisissanikaan. No, en tiedä, kun ei me koskaan puhuttu puoluepolitiikasta; tärkeämpää olivat työasiat ja menestys niissä sekä Valion että oman itsensä kannalta.

    Jospa viimein menisi tämä perille heikompisaattoisimmillekin, ettei minun tarvitsisi enää heitä tosiasioilla valistaa.
  3. Kun tämä kotitaloni näkyy erästä kiinnostaneen niin, että on ottanut siitä valokuvan, sille täytyy antaa vähän täydennystä:

    Talossamme on kolme asuntoa, mutta kuvasta katsoen taaimpana oleva A-asunto jää näkymättömäksi, kun se on kadun puolelta pari metriä taaempana kahta muuta asuntoa. Sillä on siis suurempi etuviha kuin kahdella muulla ja pienempi takapiha, kun se ulottuu takapuoleltakin pari metriä taaemmaksi. Tilavuudeltaan se on samansuuruinen kuin keskellä oleva minun kotini, jonka edessä tuo lipputanko seisoo. Kuvasta katsoen etumaisena oleva C-asunto on noita kahta muuta pienempi.

    Kuva on otettu myöhäissyksyllä; taustalta näkyvät puut ovat jo lehdettömiä ja edustalla kadun varressa oleva pensasaita on jo leikattu talvitilaansa.

    Tämä asia saanee olla nyt puoleltani loppuun käsitelty eikä minulla ole ainakaan viikonlopun aikana tänne muutakaan asiaa – jollei politiikassa tapahdu jotakin merkittävää.
  4. Palaanpa vielä aiheeseen: Saattaa hyvinkin olla niin, että rivitaloasunnon keskimääräinen hinta täällä Paloheinässä on tuo 400 000 euroa. Mehän tulimme tänne huhtikuussa 1988, siis yli 36 vuotta sitten. Vasta sen jälkeen tänne on tullut kova rakennusbuumi.

    Tällä entisellä rintamamiestontilla rintamamiehen omakotitalon lisäksi oli vain tämä kolmen lapsensa ”rivari”. Suurella tontilla oli jopa perumamaa ja muuta pienempää viljelyä. Se rintamamiehen omakotilato purettiin jo n. 20 vuotta sitten ja tontille on tämän ”rivarimme” lisäksi rakennettu kaksi kaksikerroista rivaria, joissa on yhteensä viisi asuntoa.

    Samanlaista on jatkunut kaikkialla Paloheinässä. Tämä Tuomarinkylän kartanon laidunmaina ollut parin neliökilometrin alue otettiin sodan jälkeen nimenomaan rintamamiesten talojen rakennusalueeksi. Niitä rintamamiestaloja on enää jäljellä vain muutama ja niidenkin tonteista suurimman osan täyttävät myöhemmät rakennukset.

    Rakennusbuumi on jatkunut kuitenkin ihan näihin asti. Rakentajina on ollut paljon virolaisia. Pari vuotta sitten rakennettiin uutta kaksikerroksista rivaria tuohon muutaman sadan metrin päähän ja rakentajien autojen ”rekkarista” näin heidätkin virolaisiksi. Meninpä kysäisemään autonsa luona olleelta mieheltä: ”Onko täällä rakennusmiehillä paljon paremmat palkat kuin Virossa, kun teitä on niin paljon täällä?” Hän vastasi: ”Ei ole vaan Virossa ei ole enää meille töitä, maa on täyteen rakennettu”. Olisikohan noin? No, täällä Paloheinässäkään ei ole enää paljon töitä rakennusmiehille, kun alue alkaa olla täyteen rakennettu😊
  5. Oho! Minut on nostettu esille uudella tavalla. Yleensähän vain minä itse olen se kiinnostava, nyt kiinnostuksen kohteeksi on tullut kotinikin.

    Lieneeköhän täällä Paloheinässä tuo rivitaloasuntojen keskimääräinen hinta noin, korkea, 400 000 €? Asuntoni on kyllä esimerkkinä mainitun mukainen, 3 h+keittiö ja tietysti eteiset, WC, kylppäri ja sauna, yhteensä 90 m². Tämä talo on valmistunut 1983. Suurella rintamamiestontilla olleen talon sotainvalidi-isäntä on lohkaissut tontistaan melkoisen siivun kolmelle lapselleen, jotka tämän talon rakennuttivat. Minä ja vaimoni ostimme tämän kotimme yhdeltä lapseltaan keväällä 1988. Ostohaluumme vaikutti kovasti tämä sijainti Helsingin parhaiden ulkoilu- ja liikuntamahdollisuuksien äärellä – olimme molemmat hyvin liikunnallisia ihmisiä. Emme koskaan tätä hankintaamme katuneet.

    Oikein hyvässä kunnossa tämä talomme on kaikin puolin; siitä on pidetty huolta. Tänä talvena tulee kuitenkin taloomme ensimmäinen putkiremontti ja tekijäfirman jo jakaman ohjelman mukaan se tullaan tekemään niin, ettei asukkaiden tarvitse muuttaa pois kodeistaan.

    Viimeisen asiantuntija-arvion kotimme hinnasta otimme jo runsaat 20 vuotta sitten vaimoni vielä eläessä tehdessämme testamentin kolmelle perillisellemme – kahdelle pojalleni ja vaimoni ensimmäisestä avioliitostaan saamalleen pojalleen. Silloin tämän arvoksi nimettiin 270 000 euroa. No, ovathan asuntojen hinnat kohonneet kovasti sen jälkeen, joten voivathan nuo perillisemme saada tästä kuolemani jälkeen ihan mukavastikin, vaikka eivät ole sellaisen tarpeessakaan – omat, hyvät kodit heillä kaikilla on ja varsinkin nuoremman poikani ”Karjaan kivilinna” on varmaan arvoltaan moninkertainen tähän kotiini verrattuna.

    Enpä siis vain minä näy olevan eräiden suuren kiinnostuksen kohteena, sellaiseksi on näköjään tullut myös tämä kotinikin. Joku on sitä valokuvannutkin, etupihan puolelta ja myös päädystä. Varmaan kohtapuolin siirryn uuteen kotiini, parin kilometrin päähän Maunulan uurnalehtoon. Kovasti jo odotan pääsyä siellä minua jo 20 vuotta odottaneen vaimoni viereen. Varmaan te minusta noin kovin kiinnostuneet sitten vierailette. Muistakaahan tuoda aina käydessänne myös kukkia!