SkillaN

Vapaa kuvaus

Hei!

Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.

Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.

Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.

Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.

Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..

Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.

Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.

Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)

Aloituksia

154

Kommenttia

2546

  1. Huomenta sateesta, koko yön satoi, heräilin ropinaan.
    Kiitos Eliaana neuvostasi, pitää tutkia, aika harvoin Areenalla vierailenkaan. Teemalta voisin katsoa päivittäin, mutta aina ei sekään onnistu kiireiden vuoksi.
    Tiukka on päiväsi ollut, mutta kun on taitoa kaikkeen mihin tarttuu onnistuuhan ne.
    Onnea uudelle tulokkaalle ja teille kaikille.

    Ei isoa numeroa Makriina, mutta kyllä tuo jo mainintoja ansaitsee, ikäsi, niin virkeänä jaksat mukana olla ja miten hyvä onkaan huumorin tajusi, hymyyn vetää suun oivalluksistasi.

    Täällä näköpiirini mahtuvat lipputangot olivat liputettu ja oikeaoppisesti nousivat ylös kuten kuuluukin.
    Katselin haudalle saapumisen ja siellä tapahtuvat toimet, en ole tiennytkään, että hautajaisissa pitää olla käsineet, taas kerran huomasin tietämättömyyteni.
    Tuosta pilkkaamisesta olen hyvin surullinen ollut aina, ihmisen vajavaisuutta ei sovi pilkata.
    Vanhuudelle voi vaikka nauraa, sen jokainen joutuu kokemaan, mutta vammaisille ei, olipa vamma mikä tahansa.

    Mistä löytyisikään Ahtisaaren jalanjälkiä kulkeva ihminen, nyt olisi tarvetta hyvälle neuvottelijalle, hyvin vaikea on tuo paikka täyttää.
    Ramoona taas kauniisti puhut kodin perinnöstä, minun on helppo olla kanssasi samaa mieltä, kaikessa on kodin perintö mukana kulkenut, vielä aikuisiässäkin sitä sain kokea.
    Vanhempani kaipasivat meitä, muistivat monin tavoin ja jos ei viikkoon oltu käyty, soitto tuli, missä olette.
    Vieläkin tunnen tuon siteen olemassa olon, rakkaus on ikuinen, kiitos kaikesta saamastani, voimia jaksamiseen olen ammentanut muistoistani.

    Anteeksi antaminen helpottaa itseäänkin Kristiina23, hyvä, että olet kuitenkin väleissä siskosi kanssa.
    Aika monet evakoita joutui majoittamaan, kaikki ei yhtä mieluisasti ja kohtelu oli sen mukaista.
    Lapsille jäi pysyviä vammoja joutuessaan vihapuheiden keskelle.
    Mieheni kertoi hyvin vähän lapsuudestaan, mutta mainitsi kuitenkin miten kulki "ryssänpentuna" alakoulu aikoinaan, se mieltä varmaan myrkytti., jopa aikuiset tätä tekivät.
    Voi vaan kuvitella heidän elämäänsä, kotinsa joutuivat jättämään ja vieraiden nurkkiin majoittuivat, oli toki myös inhimillisiäkin olosuhteita.

    Jospa taas tältä aamulta riittäisi, yritän puuhiini ryhtyä ja saada asiat reilaan, hyvää päivää toivotan.
  2. Ano 11,17, miksi niin usein muuttelet kirjoittamaani tekstiä, korjaan taas.
    Sanoinko ettei vaivoja saisi valittaa, tarkistappa;)
    Sanoinko ettei vanhus saisi hoitaa itseään, puhuin äidistäni, hän ehkä ei kipuja tuntenut, siksi sanoin, että ei valittanut.
    Arvostin paljon äitiäni ja olisin varmaan huomannut, jos joku hoidettava sairaus oli kysymyksessä, äitini olisi aivan varmaan apua hakenut.
    Minun syntyminen oli eka sairaalassa olo äidilläni,( toiset oli syntynyt kotona) ja kaksi viikkoa ennen kuolemaansa sairaalaan joutui.
    Olisiko mahdotonta ajatella, että hän oli vanhan kansan teräsmummo, kovaan työhön tottunut, perusterve.(näin luki minunkin lääkärin selityksessä)

    Sairauksista saa puhua, olen sen monta kertaa todennut, tuskin parannusta pystyy kukaan kirjoittaen antamaan, mutta myötäeläminen on joskus myös lääke.
    Kukaan ei vaivoja halua, ne tulee pyytämättä.
    'Kirjoittajia on paljon, mielipiteitä sen mukaisesti ja kaikilla samat mahdollisuudet viestejä lähettää.
    Mieleni teki selventää ajatuksiani, kun annoit kovin kielteisen kuvan kertomastani, se suotakoon sinulle, aina ei samalla aaltopituudella olla.
  3. Huomenta, aamu jo hyvänmatkaa jatkunut, minä virutan ylösnousuani aina vaan pidemmäksi.
    Olen jopa miettinyt, että joku päivä en nouse yöpuulta ollenkaan, siis eläen kuitenkin;)
    Geeni perimääni vielä mietin, olen kuin äitini, ylipainoinen, kohtuudella elän kaikista nautinnoista, syön hyvin, lepoa paljon, eli ihminen melko normaali.
    Äitini kuoli 76 vuotiaana ja sairasvuoteella sanoi, joudan jo pois, olen nähnyt maailmaa tarpeeksi, koskaan en muista hänen valittaneen vaivojaan, loppuun asti hoiti kodin ja elämänsä.
    Kysyin sairaalavuoteessa hänen vaikeasti hengittäen, koskeeko jonnekin, hän pyöritti päätään, ei koske.
    Hänen jalanjälkiään haluaisin kulkea, olen jo monasti huomannut, ei onnistu.

    Pihatyöt rasittavat teistä monia, mutta ilo niitä olisi tehdä, jos kunto sen kestää, ellei, on paras haudata lehdet seuraavan lumen alle ja keväällä sitten rapsutella päällimmäiset, että kesä esiin pääsee.
    Totutulla tavoin tekemättä jäävät työt harmittaa, mutta keväällä voi kunto olla parempi, elämä erilaista, pois huolet ja murheet niiltä osin.

    Minä sain rokotusajan Kansalaisenterveyspalvelusta netin kautta, tosin vasta joulukuulle.
    Aika usein tuntuu, että kaikki tehdään aina vaan vaikeammaksi tavoittaa, minä yritin Kanta.fi:n kautta ei siellä ollut mitään tarjolla, olisiko aivan mahdotonta keskittää asiat yhteen paikkaan.
    Laboraankin on aika tilattava erireittiä.

    Areenalta katson kaikki viisi jaksoa yhteen perään, kun aikani ei käy teemalle, häiritsee vaan tuo kuvan seisominen pitkiäkin aikoja.
    Luulisi, että tuonkaltaiset vaivat eivät nykyisellään vaivaisi, on jos jonkinlaisia kuituja asiaa parantamaan.
    Niin tutulta tuntuu nuo sinunkin ponnistelut elosi kanssa, samoja ongelmia minullakin, ehkä vähän enemmän kuitenkin, on ne "ikälisät".
    Koetetaan pitää lippu korkealla ja toisten kanssa vaikka perästä hiihtäen;)

    Jospa lopetan, ehtii vielä kirjautumisen aikaan, ehken.
    Näyttäisi päivä kirkastuvan, mutta minulla luppopäivä en mitään suunniteltua aio tehdä, mikä käteen sattuu jatkan sillä;)
  4. Olen samaa mieltä kanssasi, kerroin vain omia kokemuksiani.
    Nuo elintavat tietenkin osana elämän riennossa, kohtuudessa niissäkin, ehkä meille määrätty kohtalo määrää elämäämme.
    Sairautta en voi välttää minäkään, siitä en kiistele, hyvilläni olen, että tänne ikään olen päässyt, olkoon syyt missä tahansa.
    Toivon että onni kulkisi jokaisen mukana, minunkin;)
  5. Huomenta harmauden keskeltä, mietin milloin se aurinko paistoikaan?
    Varmaa kuitenkin on, että vielä se paistaakin, lunta ja pakkastakin saadaan, aina näin on ollut ja näin tapahtuu edelleen, uskoni on vahva;)

    Tuosta rehellisyydestä mainitsit korpikirjailija, sitä on mahdotonta palstalla todistaa, jokainen itse toimii oman itsensä tuntevana, antaa kuvan minkä haluaa koettavan muiden kirjoittajien taholta.
    Vaikea on epärehellistä kirjoittajaa sormella osoittaa, emmehän totuutta pakosti tiedä, kuva syntyy kirjoitusten myötä.

    Minä tilasin ajan netistä ja vasta 15.12:sta sen sain, ehtii korona sun muut tarttua, mutta voinhan jäädä vaikka auton alle, tulevaa murhetta en mieti.
    Ennen 80 vuotta rokotuksia en ottanut lainkaan, paitsi pakolliset, olen selvinnyt .

    Tuon elokuvan esitteen katsoin ja varmaan katsottava on, mistä Paloma mainitsit, adventtina minäkin aloitan valojen polttamisen, valot jo valmiina.
    Kortti ja muita askartelu tarvikkeita ostin eilen, malleja niin paljon, istuin tovin eilen katsellen malleja, voihan vanhempia heittää pois.
    Tuo joulukoristeiden laittaminen vähentynyt, ennen oli joka paikassa jotain jouluaiheista esillä.

    Luin lehdestä tänä aamuna, että hautojen hoidot, hautapaikat ja kukkien hinnat nousevat 6%.
    Ajatus tuli mieleen, että mistähän sitä veroja kirkollekin maksaa, kun viimeinen palvelu ja paikka hinnoitellaan aina kalliimmaksi.
    Mukisematta olen maksanut ja maksan edelleen, mutta kysymyksiä herättää.
    Aika hinnakasta mielestäni hoito ja kukat, täällä 10 vuotta 800 euroa, kukat lisäksi.
    Kai se tämäkin asia on niin, mihin mikäkin kalleus verrataan, huoleton saa olla asiat hoituvat itseäni säästäen.

    Minä olen luopunut lahjojen miettimiseltä, annan pienen summan rahaa jokaisen kirjekuoreen, kylmä lahjana, mutta saavat itse päättää kohteen.
    Luulen , että lahjan saavatkin on tyytyväisiä olleet.
    Neulelaatikolta saa sitten jokainen valita jos halua on, en tuputa;)
    Itseään pitäisi hemmotella, näin kehotetaan, minä toteutan jutun, tilasin joulunpunaisen tunikan ja mustat housut, saapa nähdä onnistuiko ?
    Tuota joulua olen miettinyt, ajatellut sitä sun tätä, menisinkö jonnekin kylpylään, mutta pari joulua olen pois kotoa ollut ja ei mukavalta tuntunut.
    Poikani yritti houkutella menoani, kun sanoin, että en jaksa isoon joukkoon tulla, vaikka kivahan se toisaalta olisi lasten touhuja katsella, mutta, mutta, hiljaisuutta jo kaipaan.
    Se pakollinen kahvittelu syntymäni johdosta myös väistyisi.
    Aika ja kunto näyttää, missä sitten olen, ehkä asia järjestyy suuremmitta suunnitteluita.

    Laulamaan taas, mieli odotuksellinen, aina olen piristyneenä kotiin tullut.
    Älkää antako harmauden masentaa, kyllä elämä kirkastuu sään kuin muidenkin asioiden kohdalla;)
  6. Osaan saada hymyn huulille, vaikka mistä asiasta, nyt näin, hymyillään vaan, ei elämä niin vaikeaa ole;)D
    Ummetus siitä seuraa jos tuokaan asia ei suju;)D
  7. Harmaus jatkuu ja sumua niin paljon, että hyvä kun muutaman metrin eteensä näkee, höpötän taas, sumu oli eilen, nyt ulos katsoen vain harmautta näkyy.
    Lumet sulaneet ja nyt mahdollista taas koko jalalla tallata tukevasti., lämmintä kuusi astetta.
    Meinaa tuo sää ottaa ylivallan mielenkin liikkumisesta, mutta yritänpä vastaan laittaa;)
    Olen katsellut Facessa miten lahjakkaita on ihmiset, lähinnä tuota askartelupuolta tarkoitan, kaikenlaista syntyy pienillä kustannuksilla, kaikenlaiset purkit ja purnukat muuttaa muotoaan, VC-paperin pohjapahvitkin hienojen ruusujen ja muun silmää hivelevän kauniisti valmistuvat.
    On maailmassa nokkelia ihmisiä;)

    Kivasti sait taas lomastasi nauttia Ramoona, mieli varmaan virkistyi ja taas jaksat tätä syksyn harmautta.
    Merenranta on yksi mahtavimpia kohteita ollut minullekin, simpukoita etsien olin huuhtoutua meren syvyyksiin, menin liian syvälle ja meri veti hiekat jalkojen alta, sukellukseen jouduin ja ajattelin jo eloni päättyvän, tässä kuitenkin vielä olen.
    Ei ihme, että jossain varoitellaan tästä tapahtumasta, ei sitä ymmärrä ennen kokemaansa.
    Turvallisesti rannalla voi kävellä ja katsella maisemia, mutta maan kadottua jalkojen alta on leikki kaukana.
    Varmasti tottuneena matkaajana osaat pitää varasi ja kahlailu onnistuu.
    Kukkaloisto on silmiä hivelevä, olosuhteet suotuisia ja talvi ei meidän tapaan yllätä.
    Uskon, että kotiintulo oli mieluisaa, vaikka matka kiehtoikin.

    Haudoista ja niiden ilmeistä olette kirjoitelleet, minun omaiset kaikki vanhan tavan mukaan haudattu ja siellä mieheni vieressä paikka odottaa minuakin.
    Olen ajatellut listan hautajaisistani tehdä, viimeisen toiveeni, valkea kaunis arkku (halpa) kukkia paljon ja ja musiikkia tilaisuuteen missä minua muistellaan.
    Lähisuku saattoväkenä ja ehkä lauluystäviä laulamaan, yhteinen ruoka ja kahvitilaisuus.
    Tuleeko listaa tehtyä, joskus kun yritän hautajaisistani puhua, on hyvin äkkiä vastaus, älä viitsi, kai ikuiseksi minun luulevat;)
    Täällä meillä on uurnalehto kirkon vieressä, en ole tutustunut, mutta kai sinne uurnat lasketaan ja nimet laattaan laitetaan
    Minulla on illalla tapana ajatella, että lähtöni tulisi yöllä, nukkuisin heräämättä. no asia mitä ei itse päätä.
    Kuolemista en paljonkaan mieti, se tulee ilman minun siitä mietteitä ja huolta kantaa, elämänhalu vieläkin vain vahvana.

    Noita vaijerihissejä pelkäisin, näyttävät niin huteroilta kuvista katsellen, myös kiemuraiset vuoristotiet olisi kauhuni, joskus Norjan kallioreunoja ajeltiin, katsoin alas ja pyörrytti, entäs jos putoamme, mielikuvitus tämänkin asian sai melkein todeksi.
    Noihin WC:hin olen tutustunut, pieni paperipala kädessä ja myös sellaisiin, missä oli kuoppa ja sen päällä kökötettiin, vieläkö lienee maaseuduilla näitä.
    Nyt en näitä kokemuksia kaipaa, kaikki hyvin kotona.

    Kadut on sulaneet, joten rohkenen lähteä asioille, tytär oli tulossa , soitin en tarvitse nyt apua.
    Eiköhän hyvä onni reissuani seuraa ja kakki sujuu, kivaa viikonalkua.
  8. Sunnuntaiaamuja, harmaa ilme ikkunasta katsoen, lumet on tipotiessään kosteaa ja märkää koko tienoo.
    Näin se usein onkin tämä Pyhäinpäivän aika.
    Katselin eilen Korealaista sarjaa, pitkäveteinen ja mielikuvituksellinen, yleensä paljon sellaista taikuutta tai tuonpuoleisen esitystä, kaikki on mahdollista, voimanaisista ja taitoa vaikka ilmaan nousta.
    En tykkää, mutta joskus pitää loppu kuitenkin nähdä;)

    Tuotapa en ole kuullutkaan, mutta oli se jotenkin vaikeaa tuo asunnon saanti täälläkin.
    Vuosia kului meilläkin ennen kuin omaan asunon hankintaan ryhdyttiin., ja vuosia kului sen maksamiseenkin.
    Tiukkuudesta olen monasti puhunut, mutta lapset olivat odotettuja, ei heille mitään ihmeitä pystytty hankkimaan, jotain kuitenkin.
    Musiikki kiehtoi poikaani, sähkökitaran ostin, tyttäreni pianoa pimputteli ja tuntejakin maksoin, mutta eipä pidemmälle kuitenkaan kummallakaan mukanaan vienyt.
    No ehkä heille jotain tyydytystä nuo asiat aikaan sai, tätini osti pianon, minulle nuukuutta vaati soittotunnit.
    Ajattelen nykynuoria, miten he yleensäkin saavat euronsa riittämään, nämä uudet vauvatkin iso menoerä, kaksosten kuluja äitinsä kertoili, minua pyörrytti.
    Lapsille heti vakuutukset tekivät, nykyisen terveydenhoidon varaan ei uskaltaneet jättää, jos äkillinen vaiva kohtaisi, lääkäriin pääsy kyseenalaista, yksityisiä ehken joutuisivat käyttämään.
    Tähän loppui heidän lasten teko, sanovat velvollisuutensa suorittaneet;)
    Kustannuskulu on lapsien kasvatus nykyaikana, ennen ne vaan syntyi ja elettiin miten elettiin, hyvä kai on varautua kaikkeen.

    Olipa aikamoinen juttu tuo siskosi häävalssi valinta, minusta tango on tuo Mustasukkaisuus, ehkä vähän vaikeaa oli valssia mennä, mutta hyvin kai onnistui.
    Kylläpä ne synnytyskivut unohtuu, kun vauvansa syliin saa ja ainahan ne vauvat niin kauniita ovat, ehkä tuskien kautta tuo tuntemus sinulla.
    Hyvä ettei viha välillenne jäänyt, sekin raskas seuralainen.
    Rakkaus saa ihmeitä asioita tapahtumaan, ei siinä vuodet mitään meinaa.
    Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti, pitänee paikkansa.

    Kiitos kaikille onnea toivottaneille, poika on ukkinsa näköinen, äiti on poikani näköinen, geenit selvät, ja onneksi jatkuvuus on varmistunut, ainut mahdollisuus tämä poika, tyttöjä toiset, no säilyy se suku näinkin.
    Minun sukuni kuivuu aina vaan, vielä joitain serkkuja ja pikkuserkkuja joihin on toivo laitettava.

    Minulla hoitaa seurakunta haudan siivoamisen, kanervat sitten itse viemme, eilen tytär kynttilät toimitti.
    Vanhoja peruja nämä muistelot, mutta hyvin on juurtuneet minullekin, haudoilla on käytävä.

    Päivä on valennut sen minkä valkenee, kohta taas valot joutuu sytyttämään, mutta alussa on kuitenkin sunnuntai, tehdään siitä mukava.
  9. Huomenta perjantaipäivään, pilviseen ja sateettomaan, mutta lunta on luvassa, tai vesisadekin voi yllättää.
    Maisema kuitenkin valkoinen, joten kieli keskellä suuta on kauppareissulle mentävä. ehkä pystyssä pysyn, hiekotus on ilmaantunut kaduille.
    Jalka melko hyvin parantunut, pikkukipuilua astuessa, mutta vahvaluinen olen sen olen monta kertaa saanut kokea.

    Muisteloita lapsuuden hyviin aikoihin tulee meille tämän ikäisille ja vaikka vaikeaa olikin ja alkeellistakin, elämä oli turvallista ja yhteishenkeä riitti.
    Kaveria ei jätetty lapsenakaan sen muistan minäkin, ketään ei yksin jätetty.
    Noita autiotaloja näkee paljonkin maaseudulla, kälynkin koti on tyhjillään.

    Hoitajalle on täälläkin soitettava jos lääkäriä kaipaa, eilen soittikin hoitaja, kun soittopyynnön hänelle jätin, lääkityksestä kyselin, kokeillaan ilman lääkettä viikon ja sitten soitan uudelleen, josko uusi lääke määrättäisiin.
    En ole niitä usein lääkäriä vaivaajia, kokeiden jälkeen yleensä tuomion menen kyselemään, onnekseni näin on, en millään lääkäriin haluaisi.
    Onnekseni jo itse tiedän ettei luita ole poikki, kipu olisi toisenlainen, mustelmakin jo katoamassa, olen säilynyt luiden katkeamisilta tähän asti, isoluinen olen ja vahvuuttakin on riittänyt.
    Kiitokset myötäelämisestä, varmaan monella hyvät ajatukset mielessä ja ne minua auttoi, vahinko jäi pieneksi tällä kertaa.

    Ei vaivasi korvien välissä ole demeter, jo kirjoittamalla sen olen todennut, joskus vaan tulee vaivoja peränjälkeen ja se rassaa mieltä, hyvä, että selvää pyrit ottamaan.
    Omalla kohdalla olen kertonutkin, että pienin välein jostain nipistelee, en kuitenkaan särkylääkkeitä napsi, kivut menee ohi, siirtyen kohta toiseen kohtaan.
    Onhan se viisasta mennä kyselemään lääkäriltä jos vaiva jatkuvaa, itseäni tutkiessani nämä vaivani olen "häiriöiksi" vaan tunnistanut.

    Puheenjohtaja soitti eilen ja kyseli vaivaani, sanoi soittaneensa kiinteistöhoitoon, heti tuli auraaja korjaamaan virheet, oli ollut uusi traktorimies, väärin ymmärtänyt tehtävät, hiekkaakin heti perään laittoivat.
    Korvauksia olisivat maksaneet, jos harmia minulle olisi tullut.
    Aiemmin kompastuin mattoon ja mustelmat siitäkin tuli, matto lähti niinä aikoina, uusi ehjä tuli tilalle, sellainen vahinkoja aiheuttaja olen, mutta ihana on hallituksen puheenjohtaja joka aina asiat korjaa.
    Tämän vahinkoni tapahduttua, uskoni ihmisiin paljon korjaantui, apua sain kohdalleni, toivoa sopii, että nämä asiat kuitenkin elää ja apua löytyy joka tilanteessa.

    Nyt on lähdettävä kauppaan, iltapäiväksi lupaili sateita, pitää mietintämyssyyn huominen haudoilla käynti laittaa.
    Hyvää pyhäinpäivän aattoa kaikille.
  10. Huomenta lumimyrskyn jäljiltä, pieni haaverikin sattui.
    Ajotie oli aurattu ja siitä kertynyt lumivalli oli kulkemisen esteenä ja minä kaaduin.
    Yritin ylösnousua, mutta eihän se onnistunut, (olen maininnutkin, nosturin tarvitsen) kohdalleni pysähtyi auto ja sieltä nainen tuli avukseni, no näin jaloilleni pääsin, kyseli vielä sattuiko mihin, ei sattunut vastailin.
    Kerhoon menin suunnitelmien mukaan ja illalla jalka kipeytyi, jalkapöytä mustui.
    Voitelin ja hoitelin, eiköhän tämä tästä suttaannu.
    Uusi katupuhdistaja oli jättänyt auraamatta talon edustan ja siksi lumivalli siinä esteenä, tänään hoitivat homman.
    Lupasivat asian hoitaa, jos lääkäriä tarvitsen.
    Hienoa oli, että autoilija apuun tuli, on niitä vielä avunkin antavia tässä maailmassa, kiitos ajatuksena vielä hänelle.

    Meillä on lunta niin paljon, että ei ihan heti sula, tietenkin päätiet aurataan ja kulkeminen onnistuu hyvin, näin toivon Eliaana sinunkin matkasi onnistuvan.
    Unelmointiin olisi löydyttävä aikaa, olen makriinan ja Eliaanan kanssa samaa mieltä, arki on näinä päivinä liiankin raskasta.
    Otsasi hiessä jne. on pitänyt elämää elää ja näyttää yhä synkemmältä tulevaisuus.

    Oli mukava lukea viestisi ano 13,43 , miksikäs tätä kivaa ilmapiiriä emme joukolla yrittäisi;)
    Kiitos myös terveisistä "ukko vaan" mieltä lämmittää, hyvää talven alkua myös sinulle.

    Täällä on huonosti nuo rokotushommat järjestetty, paikkoja poistettu ja siitä johtuen aikoja ei meinaa saada, joukkorokotusta ei ainakaan vielä tiedossa.

    Olen kyllä huomannut tuon "kommentoi" nimikkeen, mutta aina ei kohdistu sille halutulle.
    Omin avuin ja taidoin on vaan yritettävä.

    Näin uskoinkin ano 1,17, pistäydy useammin viestien kera;)

    Tytär kyseli kauppa-asioita, minulla on hyvä varasto pienelle tauolle, sanoin yrittäväni itse huomenissa, mielitekojeni lista ei varmaan onnistu kuin itseltäni;)
    Nyt lääkitsen jalkani ja istun tukevasti nojatuoliin, ajatusten myötä tähän yhteiseen mukavaan istuimeen. Pysykää pystyssä, varoituksen äänin SkillaN
  11. Huomenet tähänkin aamuun, lumisateen jäljeltä tiet on vielä auraamatta ja ikkunalaudat peittävät osin ruutua.
    Kuusi on lumikerroksen alla, mutta upea koivu karisti lumet uhmaten vielä lehtiensä päältä, paljon onkin vielä lehtipuissa lehtiä.
    Kerhopäivä, taidan linja-autoon turvata menomatkalla ja ehkä joku ystävällinen kotiin takaisin kyyditsee, paikallisen aikataulut ei sovellu.
    Lehteä kahvimukin ääressä lueskelin ja surullista lukemaa, hyvinvointipalveluja siirretään Kyssin hartioille ja sehän meitä hankaloittaa.
    Erikoislääkärien palvelut typistyy ja yöpäivystyskin taitaa mennä Kuopioon, mikähän onkaan säästö tällä kohden ?
    Rokotusaikanikin sain vasta joulukuulle.

    Voi miten herttaisesti kiittelitte minua anot 1,17 ja 8,41, otan hymysuin kiittelyt vastaan, vaikkakin hieman ylenpalttiselta tuntuu.
    Mielestäni kiittely on paikallaan jos vilpittömästi asian tulkitsee, en aina ymmärrä miksi se aiheuttaa harmia joillekin.

    Makriinan harmiin yhdyn tuon lukemisen vuoksi, olen useasti jo maininnut, miten lukeminen ei onnistu, näkö vielä hyvä, mutta keskittyminen olematon ja niin paljon kun olen lukenutkin, sukutarinoitakin.
    Tilasin äänikirjojakin, mutta en kokenut omakseni, pitäisikö uudelleen yrittää.
    Nuo muistothan ovat rikkautemme mkr, aina ei mukavia, mutta kuistuttavat elämästä kumminkin.

    Liekko mainitsit kännykällä kirjoittamisen, sitä en harrasta, tämä kone on työpöydällä ja tuoli edessä, helppo on istahtaa ja alkaa näpyttely, sekin jo onnistuu melko nopsaan;)
    Tuo virkkaaminen vei peukaloni kelvottomiksi, nyt meinaa neulominenkin kipua aiheuttaa, yritän pitää taukoa ja hieroskella sormia, vaikea se on jouten istua.
    Ehdotin kälylleni, että haudalle seppeleitä rupeamme tekemään, heillä on vanhassa kotipihassa pehmeäneulaisia kuusia.
    Enkeleitä ja muuta joulukoristetta on liian kanssa, pitääköhän vanhat heittää pois, pääsisi uusia tekemään.
    Tuo elämisen halu minullakin voimakas, vaikka vaivat muistuttavat iästä.

    Tätähän olen aina korostanut kirjoituksissa, apua annetaan tavalla jos toisella, kuten Kristiina kerroit, se on sitä ihmisten halua auttaa, kiitos kaikille.

    Olen paljolti demeterin kanssa samaa mieltä anojen kirjoittelusta ja kivan huomion olen tehnyt myös nimimerkkien ilmaantumisista viesteihin, Mira muunmuassa tulee tutuksi, Wiljami , hurskainen ja moni muu, se selkeyttää kovasti.
    Osaa kohdistaa vastausta, jos on jotain sanottavaa.
    Ikävää on sekin, että noita muutamia kohdellaan ikävästi, mutta miksi, se on minulle jotensakin arvoitus, vaikka oman mielikuvani olen yrittänyt luodakin.
    Harvemmin aihetta moiseen, vaikka muistissani on minullakin jotakin mikä pahan mielen on tuonut.
    Jätetään turhat selittelyt ja vain kirjoitellen omista asioista ja myötäeläen kykyjemme mukaisesti kanssakirjoittajia;)

    Lopetan nyt nämä "selittelyt" ja jään odottamaan teidän mukavia viestejä, heippa.
  12. Huomenta, nyt pientä lumen tuloa, harvakseltaan, kahvipöydässä huomasin kuun täytenä möllöttävän.
    Ei taida uni olla levollista kuusta kärsiville, minulla ei vaiva ole päälle iskenyt.
    Säästä se puhe aina syntyy minullakin;)
    Lämpöä on vielä päiväsaikaan tällä suunnalla, yöksi pakastaa muutaman asteen, kotona lämpöä riittää liian kanssa.

    Tanssii tähtien kanssa oli hieman erilainen, tanssit jäi toiselle sijalle, aihe mikä puhutti oli syöpä, tärkeä asia kaikin puolin ja rahaakin kerääntyi hyvillä määrin, itse olen myös osallistunut pienin summin.
    Ehkä erilaista vaihtelua haetaan noilla teemoilla, minulle riittäisi pelkkä tanssi, en aina tanssin sisällöstä osaa teema tulkita, oli kuitenkin muutama hyvinkin kuvaava joille lämpenin.
    Iästänikö johtunee, kun tympeentyminen meinaa kaiken juontohomman suhteen astua etualalle, juontajiin kaipaisin uusiutumista.
    Aira Samulin tyhjälle tuolille olisin ruusun laittanut, no aina ei omat ajatukset toteudu ja hyvä niinkin.

    Nuo pienten lasten sairaudet ovat raastavia vanhemmille kuin isovanhemmillekin ja eilen pienen syöpäpotilaan tervehtyminen sai ilon sydämeen, vahvisti halua auttaa.
    Monta kertaa nuo hoidot koskevat sydämeen asti ja mieluummin aina itse kivun ottaisi.
    Minä en enää kovinkaan läheltä joudu sairauksien mukana elämään, kun mummit ja ukit paikalla, huoli toki koskee ja paranemista toivoo.
    Näinä päivinä pieni ihminen maailmaan syntyy ja hänelle elämän alkuun kaikkea hyvää toivon, aina ei täysin varmaa, mitä joutuu kokemaan, rakkautta kuitenkin alusta asti paljon tarjolla, se kantaa.
    Juuri sain puhelun, kummilapsen ottamistarjouksen, mutta ei kaikkeen jaksa osallistua, pakko oli kieltäytyä, olen jo niin monessa mukana, myös kansainvälisissä auttamiskohteissa.
    Paljon tarvetta olisi, mutta ei eurot kaikkeen riitä, jospa ne rahakohteet heltyisivät avun pyyntöihin.
    Tuntuu pahalta tyrmätä näitä hyviin tarkoituksiin kohdentuvia juttuja, mutta ei kaikkeen voi osallistua.

    Jatka vaan sitkeästi harjoituksiasi Wiljami, kyllä ne luettua tulee;) asia selkenee.
    Nuo säät on Luojassa, toivotaan, että ei paukkupakkasia tule, ei liikaa luntakaan.
    Itse en pakkasta pelkää ja lumenluontikin olematonta, joskus rappuja lakaisen;)

    Nyt olen kaipaillut demeteriä, mitähän hänelle kuuluu?
    Viikko alussa, mitä kaikkea saammekaan sen myötä kokea, toivon kaikkea hyvää jokaiselle.
  13. Kaunis lokakuun viimeinen sunnuntai jo pitkällä, onneksi tuota kelloa siirtäen saa tunnin lisää, tavallaan.
    Nukuin pitkään, kello kahdeksan ja lehden luku ja kahvittelu vei aikansa ja nyt sitten jo eilisen ajassa heti kymmentä näyttää.
    Tämän päivän ajassa yhdeksän, pitää tottua taas tähänkin muutoksen, muutaman päivän sitä huuhailee.

    Tuo kahvin juonti ei unia ole koskaan vienyt minulta, mutta nykyisin vain aamukahvia mieli tekee.
    Kaksi mukillista ja se riittää koko päiväksi, muutenkin mielitekojeni mukaan ruokailukin tapahtuu.
    Tänään taidan paistaa pannukakun, mihin rahkapurkin kumoan, jostakin näin tämän tapaisen reseptin, pitää kokeilla tuleeko uusi tuttavuus, jotain uutta pitää kokeilla, kun ei mikään oikein maistu.

    Tuo televisio tuli kotiini muistaakseni 1962, olihan se silloin muualla jo hyvinkin tuttu, muistelen että se tilattiin Saksasta, iso laatikko oli.
    Nykyisin jo ison tilan huoneesta vie, pitäisi seinälle nostaa, kaukosäädin on käytössä ja pattereita vaihtaen on toiminut, muutaman kerran on pudonnutkin, mutta toimii vielä.
    Minä en sinuksi pääse tuon telkkarin tietokone toimintaan, on kamalan hidas kirjoitella, en hätähousuna jaksa siirrellä kirjaimia hakien. no tarvitseeko, pyydän apua, kun hätä tulee.
    Minulla tämä kärsivällisyys on minimissä, kaikkien laitteiden kanssa, jos jotain oppisikin, kohta unohtuu.

    Nuo käsityöt nekin on vähän sitä mitä ovat, mutta halu tekemiseen on kova, nyt aloitin kirjolapaset, en tiedä löytyykö kohdetta, mutta jotain vaan on näperrettävä.
    Ihailen kovin noita oikeita tekijöitä, katselen täältäkin noita ohjeita ja tuloksia mitä ihanemmistä töistä, miten joku osaakaan.
    Aikaani kulutan myös Facebookin keloja katsellen, niissä on taitureita moneen juttuun, laulavia kissoja sun muuta, musiikkiakin makuuni sopivaa.
    Tuntuu kuin päiväni lyhyiksi käy näiden laitteiden avulla, yksinäisyyden tunne ainakin on tipotiessään.

    Parvekkeestani olen ylen kiitollinen, lasit auki ulkoilman sisään tuloon, en jaksaisi ulos asti mitään viedäkään, olen sellaisen havainnon tehnyt ettei nuoremmatkaan kaiketi mattojaan ulos jaksa viedä, tyhjinä mattoteline seisoo.
    Naapuritalosta joskus pauke kuuluu, siellä matot kurituksen kohteena.
    Miten tehokkaita onkaan tämän päivän imurit, kun pitävät paikat puhtaina, minä eilenkin imuroinnin jälkeen kostealla paikat pyyhin.

    Nyt olisi aiheellista pukea päiväpukuun tämä olemukseni ja ruveta jotain näkyvää ja tuoksuvaa aikaan saamaan.
    Naurattaa, kun pullantuoksu tuppaa joskus käytävään ja niitä nuuskien ohikulkijat sisään haluaisivat kurkata, sopisi sekin aivan hyvin;)
    Pullanlämpimäisiä toki tarjoaisin.
    Kaunis sää kutsuvana uloskin kehoittaa, mutta taitaapa jäädä menemättä, laiskuus voittaa;)
  14. Huomenta lauantaipäivään, pieni pakkanen ja vuodevaatteet sitä parvekkeella haistelevat.
    Pikkuhiljaa noita pölyjä taas yritän poistaa, vähän aikaa pikkuisen raikkaampi hengittää.
    Soitin eilen kälylleni ja sain hänet hätääntymään, kun sanoin rintaani koskevan, minulle ei mitään uutta tämä vaiva.
    Tytär leipoi pullia hänelle ja niinpä sain pullanlämpimäiset, kälyn niitä tuodessa, varoitteli kovasti soittamaan jos kipu jatkuu.
    Tulipa muistutus, että kaikista vaivoista ei auttaisi valitella.
    Eihän tämän ikäisellä ihan kivutonta päivää olekaan.

    Olipa herttainen muiskautus Hurskaiselle, älä kovin suolaista syö, varottelevat siitäkin monella suunnalla.
    Toisaalta ainahan jostakin varoitellaan, nyt kananmuna taas terveellistä ja perunakin.

    Minä en oikein tuolle Halloweenille ole lämmennyt, en muillekaan rahaa vieville ilmiöille.
    Onhan sillä tietysti lasten maailmaan suurikin merkitys, mutta paineita joillekin perheille tuo, kun pukeutuminen vaatii rahaa.
    Radiosta kuulin, että joku paikka on sopinut juhlimisen päiväksi lauantain, siis 28.10.
    No kuka jaksaa tuon juhlan viettää, sopii minullekin.

    Olen ymmärtänyt, että teillä on useampi yöpymispaikka siellä mökkimaisemassa Eliaana, johan vuodevaatteita näinkin kertyy, minulla ei enää ole liinavaatteita kovinkaan paljon, vanhoja ovat ja uusia en hirveästi hinkua.
    Mökille jäi täysi varustus, kun omistajan vaihdos tuli ja tyttärellä tuntuu olevan kaikkea, mikään ei kelpaa.
    Mökkini saunapyyhkeitäkin iso sarja, eiköhän niitä kaatopaikalle osa mennyt, kun sävyt ei sopinut.
    Se tämä elämän meno on nykyisin sellaista, että pään pyörimään laittaa.
    Oikein surua tunnen joskus, kun kaikki kauniit astiatkin kirparille veisivät, vielä pidän niitä kaapissani.
    Kutomani räsymatot on kelvanneet, nekin taitaa muotia olla, itsekin tykkään niistä.
    Yksi aika elämästä meni mattoja ja poppanoita kutoen, pyyheliinojakin kudoin, kun pellavia maalta löysin, se olikin kivaa hommaa, nyt ei polvet sitäkään salli tehdä.
    Mieheni kuoleman jälkeen kudoin ryijynpohjan ja sitten merkkasin, Apilan nimellä kulkee, sinne loimien väliin suruani kätkin.

    Kellojen ajan siirto taas ensi yön aikaan, ei päästy siitäkään eroon.
    Viikon päästä sitten se pyhäinpäivä, olisi aika mautonta yhtä aikaa Halloweeniä juhlia.
    Tyttären kanssa käymme haudoilla kynttilät viemässä.
    Kovin pimeää on vielä ulkona, mutta siivous onnistuu, kun tuota sähköä on saatavilla.
    Älkää nyt kepposten uhriksi joutuko, hyvä olla karkkeja sitä varten, minulla ei muuten ole;)
  15. Hämäränsään huomenet Savosta, todella pimeä aamu vuorossa, pilviä taivaalla paksusti.
    Eilen oli kaunis auringon paiste, mikä näytti pölymäärän kodistani, olohuoneenikkuna tuo auringon sisään ja läpi asunnon lattioita peitti pöly, vahvistus siivouksen tärkeydestä.
    Tytär ripusti verhon ikkunaan ja heti ilme muuttui, verhon minkä ikä jo yli neljäkymmentä vuotta, en liian usein verhoja ostele, silti verhoja yksilaatikko täynnä.
    Laitoin myös männynoksan roikkumaan parvekkeelle, siihen syksynpimeyteen valoja laitan.

    Tuota Hurskaisen syksyistä lumensatamista en muista, mutta lokakuun viidestoista päivä pysyvän lumen tulon muista, tosin en vuotta siitäkään.
    Eräs ystäväni kertoi kärränneensä lehtiä perunamaalleen, sitten keväällä kääntää maan sekaan, voi olla hyvinkin hyvää parannusta perunankasvulle.

    Aika outoa tuo, että lääkärit joutuvat kirjaamaan itse potilastiedot, luulisi edullisempaa toimistovirkailijoita palkata.
    Jonot lääkäriin, kuin myös hoitajille vaan jatkuvat, vaikka kuinka paranuksia yrittävät.
    Näin sivusta katsellen näyttäisi siltä, että työnkuva ei toimi.
    Yhteyttä hoitajaan en minäkään ole saanut, tuon lääkkeen vaihdon mahdollisuutta kysyäkseni.
    Olen joskus yrittänyt katsahtaa Kanta.fi terveystietojani, ei ne sinne ehdi näkyviin, no eipä kaiketi tarpeellistakaan.
    Tuntuu melkoinen kaaos koko terveydenhoito olevan, voiko vieläkin huonommaksi mennä.

    Iso oli pyykkisi määrä Eliaana, mutta se hyvä, että kone homman hoitaa, siinä suhteessa paremmaksi on maailma muuttunut.
    Muilta osin sekavammaksi vaan menee, ainakin tämän vanhuksen aivoille.
    Vaikka kuinka yritän pysyä ajan tasalla, mietityttää joskus monikin asia.
    Minullakin marraskuun ekapäiväni pieni poika maailmaan kurkkaa, kunpa kaikki menisi hyvin, onkin ensimmäinen poikalapsi poikani perheeseen.

    Tyttärelle selitin eilen, että pyhänä haudoilla mennään, hän ihmetteli, että joko nyt on pyhäinpäivä, minä vakuutin varmana, että kyllä on.
    Äsken soitti ja sanoi, että viikolla siirrämme haudoille menon, olin katsonut väärin kalenteria, näitä aina sattuu.

    Minulla ei mitään askarteluaihetta tiedossa, joulukorttejakaan en taida nyt tehdä.
    Neulomisiakin taidan vähentää, tuo niska oireilee siihen malliin, että paras vain olla.

    Kyllä se päivä valkeni tänäänkin, katuvalot sammuivat, syttyäkseen taas illan hämärtyessä.
    Kauppareissu edessä, suunnitelmia ei oikein nyt tunnu syntyvän, mutta jotain täydennystä kuitenkin aina tarvitsee.
    Hyvää viimeistä lokakuun viikonloppua, toivon, että yllätyksiä löytyy;)
  16. Niinpä herättiin ja kadut valkoisina kuurasta, mielen kirkastutti myös ja puissa lehdet ne sitkeimmät vielä roikkuu.
    Kaksi kuukautta ja joulukin vietetty.

    Onpa ikävä tuo tallisi rikkoutuminen, nyt alkaa se aika, että mielellään autonkin lämpimään laittaa.
    Terveysasioista sen verran minäkin, kun kuulin eilen että lääke mikä kolestrolin hoitoon käytän, aiheuttaa jalkojen pakotusta, se vaiva on lisääntynyt. pitäneen soitelle hoitajalle, josko saisin toisen lääkkeen.

    Miran kanssa samoilla aatoksilla Hurskainen, sitä ei aina tiedä jos jotain hyvää esiin putkahtaa ja elämän halu kasvaa.
    Totta kun puhun niin tuleehan se aina vaan useammin mieleen sekin aika, kun pilven reunalle muutto tulee.

    Juhlat on aina kivoja, mutta en usko, että poikani juhlimaan joutaa ja muutenkin enemmän syrjään vetäytyvä onkin.
    Mitä tuohon lasten kehumiseen tulee, en tykkää heitä kehuskella, vaikka joskus aihettakin löytyisi, kyllä he itse omat avunsa esiin tuo.
    Hyvilläni olen, että ehkä parempiin saavutuksiin ylttävät kuin äitinsä ja se että elämä sujuu.

    Oppisinpa minäkin tuon odottamisen taidon, mistä Mkr mainitsit, minä hätähousu, kaikki pitää saada kuntoon heti, inhoan keskenjääneitä asioita joka suunnalla, käsitöitäkään ei saa olla rästissä useampia.
    Sitten tulee miettimishetkiä, mitähän nyt tekisi, kun asiat aina melkein reilassa.
    Suunnittelua harrastan ja yritän tehdä työni niin, ettei luppoaikaa kertyisi, nyt jo mielessä kummittelee joulu.
    Jouluvalojen tarkastus näinä päivinä,, niitä onkin kertynyt suuret määrät, pattereita on hankittava.
    Lupaan olla puhumatta joulusta vielä pitkään aikaan, ainakin adventin alkuun, no siitä se kyllä saakin alkaa;)
    Noista pienistä auttamiseuroista kertyy isokin summa, jos jokainen hiukan heltyy, silti maailman hätä vain kasvaa.

    Ramoonalle ihanaa, virkistävää lomaa, tule terveenä takaisin.

    Nyt verhojen silitys edessä, tytär lupasi tulla ripustamaan, kyllästyin katselemaan kesäverhojani, vaikka ajattelin olla vaihtamatta, värimaailmani kaipaa vihertäviä verhoja.
    Nuo väritkin ihmisiä erottelee, minä tykkään maaläheisistä ja osin kirkkaistakin, kälyni inhoaa vihreää, hänelle musta ja valkea niitä varmoja, no varmoja ovatkin.

    Ampulanssi ajoi naapurin pihaan, vähän aina ajatus tulee, ettei vaan kälyni, mutta paljon käyvät hoitojakin antamassa.
    Pieni pakkanen piristää, ei vielä liukkautta saa tuo kuura aikaan, joten ulkoilu olisi paikallaan, saapa nähdä kuinka käy;)
  17. Tuli vielä mieleeni, kun naapuritaloa katselen, miten takaisin sieltä muuttaessani jätin aikakausilehtien vuosikerrat eteisen penkille, kohta kaikki oli häipynyt.
    Nyt kyläillessäni kälyni luona vein taas kasan lehtiä penkille ja pois tullessani ne oli häipyneet.
    Pieni teko, mutta ehkä iloa joillekin aikansa kuluttamiseen selailla lehtiä, kaikilla ei ehkä varaakaan tilata lehtiä, pienellä eläkkeellä elävät ja vuokra on jo mahtava.

    Mitä kaikkea voisikaan tehdä kanssaihmisten elon virkistämisellä.
  18. Kaunispäivä alkamassa, pieni pakkanen kuivaili teiden pintoja, mutta edessä on monet liukkaudet ennen talven tuloa.
    Niskani on hyvin jäykkä pientä huimausta väliin koen, kiitos neulomisen himosta, mutta neulonpa uhallakin, uskon siihen , että ahkeruus vaivat voittaa;)
    Tämä taitaa kuulua juttuun itsepäisyys.

    Poikani soitti pitkästä aikaa ja siinä sitten mielipiteitäni kerroin asioista ja ihmisyyksistä.
    Kerroin ärtyväni kovin monista asioista, lauon totuuksia lähimmilleni, hän toppuutteli.
    Kertoi kateellisuuden tai katkeruuden puheistani kuuluvan, no väitin tiukasti vastaan, minä en kadehdi mitään, enkä katkerakaan ole.
    Hyväksyi puolusteluni ja neuvoi, että jätä totuuden kertominen kun siitä ei vahinkoa ole, sanoi, että mikä onkaan sinulta pois, jos et latele ikäviä totuuksia.
    Miettimään neuvoi, miltä itsestäni tuntuisi jos moisia suoruuksia sinulle sanottaisiin. ajattelin mistä onkaan oppinsa kerännyt.
    Yritin sanoa, että suoraan puhuminen on rehellisyyttä, ei aina jos sillä loukkaa tai välit kireiksi saa.
    Mielestäni viisauksia puhui, onko tähän päästy, että lapsi äitiään yrittää hillitä, poikani on ihailtavan rauhallinen ja omien tyttäriensä kanssa on opetellut tätä pientä "totuudellista" sanomista välttämään, tietenkin jos mitään vahinkoa siitä ei satu.
    Totuus, vaiti ollen on voittaja.

    Noita samoja hommia sanoi poikanikin viime pyhänä tehneensä mitä Eliaana kertoi, tytär myös mökkiään talvilepoon saattamassa.
    Ei ole mökkiä ei metsäpalstaa, musta puhumattakaan, mutta ei myös huolia näiden osalta.
    Perintöjäkään ei ole jakaa, mutta en pahaa mieltä kanna, lapseni aina sanovatkin, että elä ja nauti, heillä elämä omansa näköinen.

    Paloma noin se on reissussa rähjääntyy ja takapakkia siltä osin on kiinni kurottava, mutta mieli rikastuu uusia asioita oppiessaan.
    Varmaan porkkanat ja muut oman maan tuotteet maistuvat;)

    Demeter kerroit tuntemuksistasi tuon ikä kysymyksen kanssa, samaa mieltä olen, 70:nä alkoi tasainen vaivojen lisääntyminen, 80:nä tahti kiihtyi, nyt vuosi sitten 85 tavoittaneena, olen joka päivä uusia mielialan ja kehon vaihteluja saanut kokea.
    Eläkkeelle jäätyäni olin voimissani, jaksoin peltoja kuokkia ja kasvinmaat hoitaa, matkustelukin hyvin onnistui, tällä hetkellä ei voimia mihinkään, pienikin työnmakuinen homma voimat vie.
    Toisaalta ei minun mitään näyttöä tarvitse antaa, teen minkä jaksan ja joka päivästä minkä voin sanoa onnistuneet jotenkin, voin olla tai pitäisi olla tyytyväinen.
    Hyvä on kuulla, että en yksin näine vaivojeni kanssa loppuelämääni vietä, kohtalotovereita löytyy, ehkä paljonkin vaivaisempia.
    Poikani sanoin, kun jotain valitan, hän sanoo, että mietipä ikääsi, saat kokea jo väsymystä ja levätä tarpeen tullen.
    Hyvin asiani onkin, järki toimii kohtalaisesti, pieniä vaivoja, katto pään päällä ja elämiseen tulot riittää.

    Tänään köpittelen lauluharjoituksiin, siitäkin voi sanoa, että pientä iloa tuottaa, vaikka ei mitään vaativaa ole tuo meidän laulelo.
    Meillä ei ole edes ohjaajaa ja säestä uusi hanuristi, jolla ei muisti ehkä kaikkein paras ole.
    Jokainen ohjauksen suhteen sanansa saa sanoa, ja ei aina lopputulos paras mahdollinen, mutta iloa tämäkin vähä tuottaa, joskus tuntuu, että hanuristin kanssa eri kappaletta koetamme laulaa.
    Mitäs pienistä, yleisökin on jo tottunut meihin:)
    Tehkää päivästä onnellinen jo s rahkeet siihen riittää.
  19. Huomenta viikonalkuun, viimeinen täysiviikko lokakuusta.
    Yksineläen luulisi ajan pitkältä tuntuvan, mutta päinvastoin, viikot ja kuukaudet vauhdilla etenee, vuosikin kohta loppuun saadaan.

    Ihastelen vielä tuota koivuryhmää ikkunani takana, keltaiset kauniit hamoset päällä, mutta ehkä jo seuraava tuuli saa oksat paljaiksi.
    Ano 10,45 kuvailit hyvin tuota luonnon monimuotoisuutta, kyllä kävely värikkäässä metsässä herättää hyvän mielen ja ja kaikenlainen hiertäminen unohtuu, niin mielen kuin kehonkin osalta;)
    Unohtamisen taito olisi hyvä meillä kaikilla olla, silloin tällöin koen sen puutteesta minäkin.

    Voi kamala, kun luin tuon viestisi Mira aivan tuskaa tunsin, miten voikaan kaikki harmit joidenkin päälle kaatua.
    Nämä jalathan ne minullekin kiusaa tekee, mutta en voi verratakaan kokemaasi, vaivasenluu on minunkin oikeassa jalassa ja jalanasento muuttunut, mutta leikkauksiin en ole joutunut.
    Vaikeata on liikkuminen, mutta kun vertaan kokemaasi, saamattomaksi itseni tunnen.
    Mieheni myös käveli joka aamu 14 kilometriä, sinäkin aamuna, kun illalla kuolo nouti.
    Oli hoikka ja ryhdikäs, sepelivaltimotauti sitten kumminkin miehen kaatoi.
    Ruokailussa aina ihmetteli miten samaa ruokaa syömme ja minulla ei mitään ongelmia, no taas kerran todistus perinnön vaikutuksesta.
    Voimia, jaksamista sinulle Mira .

    Valoja joutuu aamuisin aina vaan aikaisemmin sytyttämään, illasta myös päivä lyhenee, mutta pari kuukautta ja suunta vaihtuu ja vielä ne raputkin saat maalattua, näin uskon.
    Radio juuri tiedottaa, että aurinko tänään meitä muistaa, harmaa on sää vielä ainakin, toivossa on hyvä elää.
    Jaksamista kaikille ja lupa on kirjoittaa mitä mieleen tulee, näin uskallan sanoa, moikka!
  20. Pakkasyö, seitsemän astetta ja niin kaunis näkymä ikkunasta katsoen, kun heräsin, maa huurteessa ja puiden lehtien masennusta kuvaavia oksia keltaisina, odottaen kiertokulkumatkaansa.
    Niin paljon kaunista jo kaupungissa, miten sitten vesistöjen äärillä, ihana sunnuntaiaamu.

    Eilen tuhrasin aamupäivän ruokiani ja oikein häpeää tunnen, kun kaiken kuorimisen ja paloittelun istuen tein, seisominen pidempiä aikoja tuottaa väsymystä.
    Lopputulos tyydytti kumminkin ja nyt sitten on viikon pääruuat valmiina.

    Ramoona hyvä kuntoinen olet, jaksat niin paljon kulkea ja nähtävyyksiä katsella.
    No omaksi mielenkevennykseksi sanon paljon nuorempi olet, kyllähän minäkin aikoinani, siitä vaan tuntuu olevan niin kauan.
    Seitsenkymppisenä vielä tanssin ja menin pää lisäjalkoina;) siitä sitten alkoi alamäki, nyt olenkin kertonut näitä vaivojani loputtomasti.
    Joulu jo vilahti kirjoituksessasi, sitä kohti kovaa vauhtia mennään ja varautuminen monella tapaa alkaa.
    Tuo kälyni elämän seuraaminen miehensä kuoleman jälkeen alussa paljonkin yritin rohkeutta valaa uuteen elämään.
    Hänelle ilmaantui paljon lisää sairauksia ja alkava dementia myös niihin kuuluu, tyttärensä hoivaa ja hoitaa, mielestäni jo liikaakin, se pieni omatoimisuus jää taka-alalle,
    Rollaattorin otti heti kaupunkiin tullessaan ja nyt pienikin kävely kepin vaatii, miehensä on päivittäisessä keskustelussa yhä vaan ja kuvan vieressä tuikut palaa.
    Neljäs vuosi on kulumassa kuolemasta, mutta suru elää, tai voi se olla palvomistakin, mistäpä sitä toinen asianlaidan tietää.
    Itse muistan omalla kohdallani reilut kaksi vuotta sumussa elämistä, mutta sitten tosiasioihin oli pakko sopeutua.

    Joka kerta tuo kärri minullakin täyttyy kauppakäynnistä ja aina vaan painavammaksi tulee, eli voimat hiipuu.
    Tykkään että varastoni pysyy liki täydellisenä, onko tämäkin pula-ajan jälkeistä vaivaa, voi se olla myös ennakointia siitä, että joku päivä en kauppaan kykene, ei heti apua joudu pyytämään.
    Demeter kerroit pysäkillä juttuseurastasi, minä usein pakkaan kassini kaupan penkillä, että en jonoa viivytä ja siinä sattuu aina joku samoissa hommissa.
    Jutustelu alkaa jonkin asian päivittelyllä ja jatkuu sujuvasti omista puhumalla, minusta on tuntemattomalle paljon kivampi niitä näitä jutustaa, tuskin enää tapaamme, tai jos tapaamme ollaan jo tuttuja;)
    Vierastan tuppisuita, pian sen huomaa, jos juttu ei luista, kiusaantunut olo siitä tulee.

    Jutustele vaan Kristiina sydämen halusta, ehkä kaikki kiusanteko on vähenemässä, sitkeitä sen suhteen olemme.

    Siellä ne etelän lämmössä lintummekin liitelee, mutta eipä aikaakaan, kun takaisin tulevat ja ilolla mielemme täyttää.

    Noin se on, jo viitisen vuotta nuoresta näyttää vanhuksen eteensä tulleen, ei uskoisi, mutta näin elon illan joutuessa jo vuosikin vanhaa vanhentaa.
    Nämä näitä elämän tuomia ihmeellisyyksiä, toinen vanhenee nopsaan, toisissa ei vuodet vaikuta yhtään missään.

    Tervetuloa kotiin korpikirjailija, nyt sitten muistoja on paljon millä mieltään ilahduttaa.

    Ikkunasta katson miten pariskunta aamukävelyllä, ovat naapuritalosta, vaimo muistisairas, yhdessä taivaltaen onnistuu kävely ja muu elämä, kyllä sen kumppanin arvon tuossa vaiheessa tuntee.
    Nyt toivotan hyvää ja värikkään luonnon seuraamista teille kaikille;)
    21. 2 / 128
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt