NOJATUOLI !

Huomenta pimeydestä, mutta se ei estä aloittaa uutta nojatuoliketjua.
Olen taas kerran kovasti hämmästynyt ja ihmettelen olemmeko hiekkalaatikolla, kun viestit sinne suuntaa.
Miten voikaan noin pienet asiat mieltä kaivaa, kuin eilisen viestit kertovat.
Mielestäni aivan aidosti kaipasin demeteriä kuten monia muitakin nikillä kirjoittavia, koska tutuksi on paremmin tultu.
Mielestäni en koskaan ole loukannut sinua korpikirjailija, en Palomaakaan, jos en maininnut myöskään erikoisesti huomioineeni.
Olette lisä ketjuun ja puolestani tervetulleita, en ole miettinyt miksi pitäisi mainita erikseen, kun en koe tarvetta olevan.
En ehkä ole syy teille tulevista viesteistä, syytä voi ehken katsella lähempää.
On mahdollista, että jotakin ankeutta olen saanut tuntea ja siksi vähemmän otan kantaa, vanhoja en muistele, en ole niistä pahemmin kärsinytkään.
Minun huomioni on sitä, että yritän jokaisen viestin lukea ja löytää aihetta vastaukseen, mikä sekään ei saisi häiritä.

Monille anoillekin mukavaan viestiin yritän vastata, se vaan on vaikeampaa, kun ei pysty tunnistamaan jatkuvuutta.
Sitäkin pohdin, miksi emme vaan kirjoittele ja ilahduta toisiamme, ehkä neuvojakin antaen, kuten on huomattu, myös sairauden tuntemuksetkin on jakokelpoisia, joku niistäkin myötäelämistä tuntee.

Käyn lukemassa useammat ketjut, joskus tunnen tarvetta vastata, mutta olen tämän ketjun kanssa jo ärsytyskynnys joillekin, siksi jätän vastauksen kirjoittamatta.
Kaikki nojatuoliin kirjoittajat ovat sopivia viestejä laittamaan, ei mitään estoja ole, mutta päivittäiset viestit kaipaavat vastauksia ja jollakin tapaa haluan kantaa ottaa ja ilman muuta päivittäin tutuiksi tulleet kirjoittajat on heitä joita kaipailen, jos ei aikoihin ole näkynyt.
Mikä siinä on sopimatonta, miten se voi toisia kirjoittajia loukata, onko jotakin pois toisilta.
Harmillisesti aloitin uuden ketjun, mutta jospa saisimme sopua ja mukavaa viestittelyä puhtaaseen pöytään.
En halua, en voikaan kenenkään kirjoituksia estää, vapaa on tämäkin ketju jokaiselle, tervetuloa;)D

252

3112

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hyvin sanottu, että P ja K saavat etsiä syitä epäsuosioonsa lähempää, eli omasta käytöksestään.

      • Anonyymi

        Päätit siis heti aloittaa, näin anot sotkee ketjua, eivät Korppis tai Paloma.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Päätit siis heti aloittaa, näin anot sotkee ketjua, eivät Korppis tai Paloma.

        Samoja henkilöitä, eri nikeillä!


    • Anonyymi

      Harmittelen, kun kirjoitin pitkän vuodatuksen ja filosofoin palstakirjoittelun merkityksestä, ja sitten teksti lennähti virtuaalitaivaalle . Ei inspiraatio enää palaa!
      Meitä on täällä joukko, joilla ei enää ole sydänystäviä ja keskustelukumppania. Toisilla on läheisensä vielä, eivätkä he tunne palstaa niin tärkeäksi. Olen miettinyt, kumpaa joukkoa ne katkeroituneet ja muita arvostelevat kirjoittelijat ovat.
      Monelle SkillaNin aamujutustelu on mukava alku päivälle. Minulle esimerkiksi!
      😀 Hyvää päivänjatkoa, lumisessa maisemassa.
      Mkr.

      • Samoin sinulle Mkr.
        Oli mahtavaa että nojatuoli avautui taas.
        En juuri välitä riitaisuuksista, ohitan ne, eivät kosketa.
        Minäkin vietän paljon aikaa yksin, täällä tuntee tulevansa tuttujen joukkoon.
        Se on tärkeä asia monelle.


    • Luminen, räntäinen, sateinen, tuulinen aamu Dalajoen alajuoksulla, ilman mutkaa, ilman sarvia tai hampaita.
      Valmistelen täällä paria halloween-lyhtyä kaivertamalla itsekasvatetuista kurpitsoista sisälmykset ulos, teen aukot silmille ja suulle ja avot eikun vain kynttilät sisään palamaan ja hattu päähän!Suurempi onkin jo valmis ja ulkorapulla houkuttelemassa jos sattuisi pieniä kummittelijoita olla vaelluksella talosta taloon illan hämärtyessä. Nyt saisi olla, koska ostin eilen purkillisen irtokarkkeja, jaettavaksi.
      Keittiön pöydän somistukseksi olentekemässä pientä kurpitsalyhtyä joka saa olla antamassa sopivan syksyistä sadonkorjuun tunnelmaa tänä yönä.
      ***
      SkillaNille vain sen verran että en ole mielestäni moittinut tai ohjeistanut sinua enkä muitakaan, ainoastaan esittänyt arvion että pirtissäsi on ymmärrykseni mukaan katto sen verran korkealla että eriävillekin mielipiteille on tilaa, matot sen verran suorassa ettei niihen kompastele, ellei nyt sitten itse laahustamalla vedä niitä makkaralle ja valaistus silleen sopiva että ei häikäise, mutta varjot eivät kovin syvät myöskään.
      ***
      Poikkean mielelläni toistekin rupattelemassa, hyvää tiistaita,
      t. Paloma

      • Anonyymi

        Ne karkit pitää olla yksittäispakattuja , ei mitään irtokarkkeja. Suomessa ollaan hygienian kanssa tarkkoja.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ne karkit pitää olla yksittäispakattuja , ei mitään irtokarkkeja. Suomessa ollaan hygienian kanssa tarkkoja.

        :)
        On siinä mixissä mukana muutama yksittäispakattukin, jos jollekin on vaikeeta :)


    • Anonyymi

      Sama ihmetys täällä, SkillaN. Että pienestä, tahattomasta lausumasta, saadaankin iso eripura aikaiseksi..))
      No. Onneksi syntipukkikin löydettiin: Anot - kuten aina..)) Räävitöntä porukkaa, kun kehtasivat ruveta kannustamaan demeteriä, joka nyt ei kertakaikkiaan pärjää ilman "kannustusjoukkoja" ja tämän heikkoutensa vuoksi tulee sitten särkeneeksi palstan harmonian viemällä tilaa kirjoittajilta, jotka "eivät nosta ketään jalustalle, eivätkä lakaise ongelmia maton alle" (sitaateissa korppiksen omaa tekstiä edellisestä nojatuolista).
      Tuon kirjoituksen jälkeen minun on pakko nähdä, että ainakin oma näkemykseni asiasta on niin erilainen, ettei maksa vaivaa tavoitella edes alkeellista yhteisymmärrystä siinä. Ei kai siinä mitään tavatonta ole ? Minulle ainakaan. Eiköhän oletusarvo näin isossa joukossa ole se, että yhteisymmärrys on harvinaista, eikä sitä edes aina haeta, kunhan kisataan keskenään ja tahdotaan sanoa se viimeinen sana..))

      Jos mitään ymmärsin, palstahuomiosta oli kyse. SkillaN on meille se "äiti aurinkoinen", jonka odotetaan huomioivan kaikki lapsensa tasapuolisesti..))

      Jos/kun näin ei jonkun mielestä ole, etsitään ja löydetään (?) syitä sille.
      Joskus syntipukiksi valikoituu toinen kirjoittaja, jonka "suosio" on saavutettu mittavan manipulaatio-operaation kautta..)) Anteeksi nyt, mutta pakkaa naurattamaan..)) Ja vaikka usein on todettu, että toisen saama hyvä palaute ei ole keneltäkään pois, joskus se tuntuu olevan..))

      Omien havaintojeni mukaan palstan "suosikeiksi" valikoituvat ne, jotka eivät halua erottua muista ! Sellaisia kirjoittajia täällä on paljon, tahtoisin uskoa, että enemmistö..)) Se, että kirjoittaa Anona on myös todiste siitä...

      Minun kone temppuilee nyt, onkohan se kaapattu ?..)) Yön aikana Firefox oli hävinnyt, samoin mainosten esto ja muuta mukavaa. Onneksi sain gurun illaksi korjaamaan vikaa...
      Hyvää jatkoa keskusteluille! Harmitti kun Makriinan kirjoitus oli hävinnyt, emmekä saaneet lukea hänen kannanottoaan aiheeseen.
      SkillaNin puolesta olen pahoillani. Että aamunavaus meni nyt taas sovitteluyritykseksi ja taas hän tuli silti asetetuksi selkä vasten.
      Voi meitä !
      Toivotaan, että parempia päiviä on tulossa. "Myrskyn jälkeen on poutasää" luvataan tutussa iskelmässä ja niistähän löytyy usein suurta viisautta..))
      Minulle ainakin...
      demeter1

      • Anonyymi

        Uhkaavat lumimyrskyllä!
        Meillä on vielä lehtikin puussa. Taloyhtiö tilaa syksyisin lavat pihaan, ja raahaamme perennat lehtikasat ja karsitut oksat lavalle, joka vuosi yhä enemmän ja enemmän, koska alue on vanha ja kasvanut vuosikymmeniä. Lämmin syksy on venyttänyt syksyn tuloa.
        No niin, ja nyt sitten luvataan lunta ja koiranilmaa, kuten pyhäinpäivänä yleensäkin on ollut, ja lavat tulevat torstaina.
        On varattava kamerat esille ja videoitava lumimyrskyssä haravoivia asukkeja, sillä kuten sanoin, lehdet ovat puissa vielä. Tuulta odotellaan. Pari pakkasyötä on jo ollut. Parina päivänä luntakin, vaikka vedeksi on muuttunut.
        Elämä on yllätyksiä täynnä ja tässä iässä on ilo otettava irti joka tapahtumasta.
        Ja sitten raportoidaan tänne, minnes muualle!
        Ei kun etteenpäin, sanoo Mkr lumes - eikun toistaiseksi märässä heinikossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uhkaavat lumimyrskyllä!
        Meillä on vielä lehtikin puussa. Taloyhtiö tilaa syksyisin lavat pihaan, ja raahaamme perennat lehtikasat ja karsitut oksat lavalle, joka vuosi yhä enemmän ja enemmän, koska alue on vanha ja kasvanut vuosikymmeniä. Lämmin syksy on venyttänyt syksyn tuloa.
        No niin, ja nyt sitten luvataan lunta ja koiranilmaa, kuten pyhäinpäivänä yleensäkin on ollut, ja lavat tulevat torstaina.
        On varattava kamerat esille ja videoitava lumimyrskyssä haravoivia asukkeja, sillä kuten sanoin, lehdet ovat puissa vielä. Tuulta odotellaan. Pari pakkasyötä on jo ollut. Parina päivänä luntakin, vaikka vedeksi on muuttunut.
        Elämä on yllätyksiä täynnä ja tässä iässä on ilo otettava irti joka tapahtumasta.
        Ja sitten raportoidaan tänne, minnes muualle!
        Ei kun etteenpäin, sanoo Mkr lumes - eikun toistaiseksi märässä heinikossa.

        Minä juuri katsoin viikonlopun säätä ja lupaa 10 astetta plussaa, toki lauantaina vesisateen kera, siis täällä ruuhkasuomessa. :)


      • "No. Onneksi syntipukkikin löydettiin: Anot - kuten aina..)) Räävitöntä porukkaa, kun kehtasivat ruveta kannustamaan demeteriä"...
        ongelmana ei ollut koskaan se että sinua alettiin huutelemaan esille ja kannustamaan. Minustakin on mukavaa lueskella turinoitasi ja etenkin kaipaa uutta kirjallisuusaloitusta, jossa rupatella kanssasi.
        Sopan keittivät "anot" jotka tulivat taas paikalle jahtaamaan korppista ja minua ja hämmentämään noitapataansa.
        Soppaan heitettiin 1)moitteita ja syytteitä 2)kehuja ja kannustusta 3)valheellisia oletuksia ja 4) epäreiluja vertailuja palstalle kirjoittavien kesken,
        Suurin syy:
        taas kerran kirjoitettiinmuista palstalaisista, ei omista tekemisistä, kuulumisista, kokemuksista, asioista jne. Juoruilevat anot asialla.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        "No. Onneksi syntipukkikin löydettiin: Anot - kuten aina..)) Räävitöntä porukkaa, kun kehtasivat ruveta kannustamaan demeteriä"...
        ongelmana ei ollut koskaan se että sinua alettiin huutelemaan esille ja kannustamaan. Minustakin on mukavaa lueskella turinoitasi ja etenkin kaipaa uutta kirjallisuusaloitusta, jossa rupatella kanssasi.
        Sopan keittivät "anot" jotka tulivat taas paikalle jahtaamaan korppista ja minua ja hämmentämään noitapataansa.
        Soppaan heitettiin 1)moitteita ja syytteitä 2)kehuja ja kannustusta 3)valheellisia oletuksia ja 4) epäreiluja vertailuja palstalle kirjoittavien kesken,
        Suurin syy:
        taas kerran kirjoitettiinmuista palstalaisista, ei omista tekemisistä, kuulumisista, kokemuksista, asioista jne. Juoruilevat anot asialla.

        Aloita itse kirjallisuusketjusi kun tilaat sinne sopivat kirjoittajatkin! Kristiinakin lukee paljon.
        Demeterillä ei ole mitä tahansa turinoita vaan hyvin hienoja kirjoituksia monelta alalta ja ystävällinen juomaavainen asenne jopa anoihin.
        Kukas se eilen oikein listasi kirjoittajia nikeiltä mainiten? Sama vinkuu ettei saa puhua palstalaisista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä juuri katsoin viikonlopun säätä ja lupaa 10 astetta plussaa, toki lauantaina vesisateen kera, siis täällä ruuhkasuomessa. :)

        Ilmeisesti on väliä sillä, mistä ennustukset kuulee ja näkee. Minä siteerasin Pekka Poutaa ja hänen karttojaan Huomenta Suomessa.
        Ken elää, se näkee. :)
        Mkr.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        "No. Onneksi syntipukkikin löydettiin: Anot - kuten aina..)) Räävitöntä porukkaa, kun kehtasivat ruveta kannustamaan demeteriä"...
        ongelmana ei ollut koskaan se että sinua alettiin huutelemaan esille ja kannustamaan. Minustakin on mukavaa lueskella turinoitasi ja etenkin kaipaa uutta kirjallisuusaloitusta, jossa rupatella kanssasi.
        Sopan keittivät "anot" jotka tulivat taas paikalle jahtaamaan korppista ja minua ja hämmentämään noitapataansa.
        Soppaan heitettiin 1)moitteita ja syytteitä 2)kehuja ja kannustusta 3)valheellisia oletuksia ja 4) epäreiluja vertailuja palstalle kirjoittavien kesken,
        Suurin syy:
        taas kerran kirjoitettiinmuista palstalaisista, ei omista tekemisistä, kuulumisista, kokemuksista, asioista jne. Juoruilevat anot asialla.

        Tuosta - Anojen osuudesta palstan eripuraan - taidan olla pysyvästi eri mieltä kanssasi,
        Paloma..))
        En myöskään näe asioiden kulkua noin kuin kuvaat, mutta enhän voi sinun kokemustasi
        turhentaa enkä mitätöidä. Joten annetaan olla.

        Kirjallisuusketjua minäkin olen kaivannut, vaikka oma lukemiseni on jäänyt tosi vähälle viime aikoina: Katleena Kortesuon Journalismin kuolema on kesken, samoin Kari Hotakaisen Opetuslapsi.
        Tuttu lainasi minulle paljon huomiota saaneen Ville-Juhani Sutisen kirjan "Vaivan arvoista", esseitä poikkeuskirjallisuudesta.
        Siitä eräs sitaatti: "Laadukas kirjallisuus ei tuudita vaan tökkii. Se ei tuo rauhaa vaan rauhattomuutta. Se ei tarjoa pakopaikkaa maailmalta vain päinvastoin näyttää kuinka kavala maailma onkaan. Se on kirjallisuutta, joka ei paketoi mutkikasta todellisuutta helposti havaittavaksi kokonaisuudeksi vaan nostaa esiin sen eri puolia".

        Ilman muuta "minun kirjani"..)) Eri asia on, jaksanko kahlata läpi kirjassa esiteltyä poikkeuskirjallisuutta, ehkä niistä kirjoitetut esseet riittävät..))
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuosta - Anojen osuudesta palstan eripuraan - taidan olla pysyvästi eri mieltä kanssasi,
        Paloma..))
        En myöskään näe asioiden kulkua noin kuin kuvaat, mutta enhän voi sinun kokemustasi
        turhentaa enkä mitätöidä. Joten annetaan olla.

        Kirjallisuusketjua minäkin olen kaivannut, vaikka oma lukemiseni on jäänyt tosi vähälle viime aikoina: Katleena Kortesuon Journalismin kuolema on kesken, samoin Kari Hotakaisen Opetuslapsi.
        Tuttu lainasi minulle paljon huomiota saaneen Ville-Juhani Sutisen kirjan "Vaivan arvoista", esseitä poikkeuskirjallisuudesta.
        Siitä eräs sitaatti: "Laadukas kirjallisuus ei tuudita vaan tökkii. Se ei tuo rauhaa vaan rauhattomuutta. Se ei tarjoa pakopaikkaa maailmalta vain päinvastoin näyttää kuinka kavala maailma onkaan. Se on kirjallisuutta, joka ei paketoi mutkikasta todellisuutta helposti havaittavaksi kokonaisuudeksi vaan nostaa esiin sen eri puolia".

        Ilman muuta "minun kirjani"..)) Eri asia on, jaksanko kahlata läpi kirjassa esiteltyä poikkeuskirjallisuutta, ehkä niistä kirjoitetut esseet riittävät..))
        demeter1

        Sutisen kirjaa ei jaksa edes viittäkymmentä sivua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sutisen kirjaa ei jaksa edes viittäkymmentä sivua.

        Ensin pitäisi lukea ne ylipitkät romaanit, joita Sutisen kirja käsittelee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sutisen kirjaa ei jaksa edes viittäkymmentä sivua.

        Onko noin, Ano 14,26 ? No minä olen vasta alussa. Saa nähdä pääsenkö sen viidenkymmenen sivu ohi..)) Alku vain vaikutti lupaavalta.
        demeter


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ensin pitäisi lukea ne ylipitkät romaanit, joita Sutisen kirja käsittelee.

        Tuota minäkin epäilin - etten jaksa tai ehdi niitä lukea. Mutta esseitä voisi yrittää..))


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuota minäkin epäilin - etten jaksa tai ehdi niitä lukea. Mutta esseitä voisi yrittää..))

        Tuli mieleen, mitä tästä hyötyy, kun voisi lukea samalla ajalla viisi antoisampaa kirjaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuli mieleen, mitä tästä hyötyy, kun voisi lukea samalla ajalla viisi antoisampaa kirjaa.

        Niin, Ano 16.31. Onneksi meillä on varaa valita...))


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloita itse kirjallisuusketjusi kun tilaat sinne sopivat kirjoittajatkin! Kristiinakin lukee paljon.
        Demeterillä ei ole mitä tahansa turinoita vaan hyvin hienoja kirjoituksia monelta alalta ja ystävällinen juomaavainen asenne jopa anoihin.
        Kukas se eilen oikein listasi kirjoittajia nikeiltä mainiten? Sama vinkuu ettei saa puhua palstalaisista.

        Kiitos sanoistasi, Ano 13.08. Totta, Kristiina lukee paljon ja varmasti moni muukin täällä.
        Monet ikätoverit ovat siirtyneet äänikirjoihin, minullekin on suositeltu, mutta en oikein totu niihin...
        demeter


    • Kiitos taas SkillaN. Aina sinä osaat hyvin luovia kirjoitukset, joita on kiva lukea. Jollekin ei vain sovi juttusi, josta joku aina valittaa, mutta näinhän se on, kohi ei satu koskaan.

      Avun sain minäkin, kun sohlasin tietsikkani kuvan ylösalaisin ja Eliaana antoi neuvon siihen. Nyt on siis maailma mallillaan. Tuhannet kiitokset sinulle.

      Itse olin todellakin sohlannut, kun muistelin tyttäreni näppäilyä, kuinka teksti suurennetaan ja pienennettään, vaikka osasin minä niitä itsekin, mutta eri tavalla.

      Täällä oli lumi vallannut yöllä maisemat, mutta äkkiä alkavat sulaa. Katselen seilin sääksi kameraa ja siellä ei ole lunta, mutta Levillä on jo lasketeltu ja pakkastakin on hulppeat -16, kun taas tällä on plussalla.

    • Anonyymi

      Häivy, skill yourself.

    • Täällä maaseudun rauhassa olen vieläkin kissoineni.
      Nyt vasta näyttää lunta tulevan vähän enemmän, pakkasta on ollut jo pidempään.
      Veljeni soitti äsken, naurettiin sitä kuinka vaivojen valittamiseksi tahtoo puhelut mennä.
      Hän on minua 10-vuotta nuorempi, on hyvin terve vielä, mutta jalat tahtoo olla riesana.
      Minulla elämä sujuu niin, kun jokin vaiva helpottaa niin aina jotain uutta tulee tilalle.
      Sanoinkin veljelleni että olen kuitenkin elossa ja elämänhaluakin on vielä vaikka kuinka.
      Aloitin virkkaamisen silloin kun koronakin alkoi.
      Silloin ostin kullalta kimaltavaa lankaa, virkkasin siitä takkia, kyllästyin ja on ollut lähes pari vuotta odottamassa jatkoa .
      Tänään sain siihen hihatkin, epäilin että on aika pramean näköinen, Mutta ihan nätti siitä tuleekin, vaikka en usko pitäväni sitä kun kokeillessani.
      En meinaa itsekään uskoa sitä virkkausten määrää mitä olen jupertanut. Siinä sivussa on tullut paljon villasukkia kutomalla ym...
      Aikoinaan kun sain netin vietin siinä paljon aikaa. Nykyisin avaan läppärin aika harvoin. En tykkää kirjoittaa kun läppärin näppäimistöllä pidempiä mielipiteitä.
      Kännykän näppäimet on niin pienet, kirjoittelen silläkin muutaman lauseen viestejä. On oltava tarkkana kun muuten viliseen kirj, virheitä.
      Aamukahvia en osaisi juoda ilman tablettia. Katselen siitä uutiset ja muut asiat mitkä kiinnostaa, harvoin sillä kirjoitan.
      Ikkunasta on kaunis valkoinen näkymä, sitä jään ihailemaan.

    • Täällä oli puhetta kirjoista. Kuten olen kertonut en enää lue, kuuntelen kun silmät ovat aika herkästi väsyvät.
      Aika koskettava kirja on Rakas katastrofini, se kosketti omaakin elämääni, pystyin joihinkin kohtiin samaistumaan..
      Kirjan on kirjoittanut Mirkka Torikka.
      Tuula-Liina Variksen," Sattunut syntymään" myös herätti ajatuksia. Syntymäni aikaan pohjanmaalla tyttölapset ei olleet kovin toivottuja.
      Nyt on taas kohta ajankohtainen Carles Dickensin "Saiturin joulu" , näitä klassikkoja voi ladata puhelimeen ilmaiseksi, yle areenastakin.
      Camilla Läckberg "Hopeasiivet". On nyt kuuntelun alla. Olen kuunnellut hänen muitakin kirjojaan. Ainakin aika kuluu mukavasti.
      Olen aina ollut kova lukemaan, Nyt laitan taas "Sinuhen" kun alan nukkumaan, sitä kuunnellessa uni tulee ja jatkan siitä mihin jäin siitä minkä muistan kuulleeni.

      • Anonyymi

        Minun lukunäköni on hapertunut. Kauppatakin taskussakin pitää olla pieni suurennuslasi, että pystyn lukemaan tuoteselostukset. Lehtien tilauksen olen jo kauan sitten lopettanut, mutta pidän lukutaitoani yllä lukemalla ilmaislehtiä, joita postilaatikkoon tipahtaa, kuten Kirkko ja kaupunki, Päivän sanomalehden uutiset saan netistä. Sieltä on helpompi lukea.
        Olen lukenut pikkulapsesta asti, ja lukemisesta luopuminen oli aluksi vaikeaa.
        Lueskelen haikein mielin teidän kirjaketjujanne, mutta enää en edes ajattele, että olisi syytä käydä kirjastossa. Se on menetys, johon vain on sopeuduttava ja ymmärrettävä, että maailma on täynnä tarinoita, jotka jäävät minulta kuulematta.
        Muistan lapsena ja nuorena, millä innolla avasin uuden kirjan. Menin mukaan kirjan tapahtumiin ja tunnelmiin niin väkevästi, että joidenkin kohdalla voin yhä päästä sinne takaisin,. Joskus kutsun mieleeni vaikkapa Sally Salmisen Katriinan. Se kertoo köyhistä ja maattomista ihmisistä Ahvenenmaalla, palkollisista raatajista, kalastajista, joiden pojat lähtivät merille ja katosivat. Katriina istutti jokaiselle omenapuun, ja kun joku niistä paleltui pois, tiesi, että poika ei enää palaa. Luin sen teini-ikäisenä ensimmäisen kerran. Kun Myrskyluodon Maija alkoi tv:ssä, elin voimalla uudestaan Katriinan elämän.
        No äh!
        Wanha se aina uppoutuu muistoihinsa!
        Nokka pystyyn!! Harmaa aamu, mutta eipä sitä lumipyryä vielä ole ilmestynyt. Pekka Pouta taisi vain pelotella. Minua tämä talviaikaan siirtyminen ei haittaa mitenkään. Nytkin nukuin 8h ja hyvin nukuin. Hyvää päivänjatkoa.
        Mkr.


      • Anonyymi

        Kun aikoinani kärsi unettomuudesta, luin muutaman sivun Helvi Hämäläisen Säädyllisesti Murhenäytelmästä. Se oli kaksiosInen nidos, ja sen lukeminen vei minulta monta vuotta :)
        Muita kirjoja kyllä luin tiuhaan tahtiin, kunnes näkökyky alkoi kiukutella. Nyt en enää voi lukea edes sanomalehteä.
        Mkr.


    • Anonyymi

      Jatka SkillaN omalla tyylilläsi. Olet kehittänyt tällaisen upean jo legendaarisen Nojatuolin Kahvipirtin jatkoksi.
      Kaikkea hyvää 🌹

      • Anonyymi

        Tällainen onnistuu vain erittäin lahjakkaalta ja empaattiselta ihmiseltä ja sitähän SkillaN on ja myös kirjoittajana huippuluokkaa. Jokainen aaamu saa merkityjselkisyyttä SkillaNin seurassa..
        Kiitos !💐


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tällainen onnistuu vain erittäin lahjakkaalta ja empaattiselta ihmiseltä ja sitähän SkillaN on ja myös kirjoittajana huippuluokkaa. Jokainen aaamu saa merkityjselkisyyttä SkillaNin seurassa..
        Kiitos !💐

        Huomenet tähänkin aamuun, lumisateen jäljeltä tiet on vielä auraamatta ja ikkunalaudat peittävät osin ruutua.
        Kuusi on lumikerroksen alla, mutta upea koivu karisti lumet uhmaten vielä lehtiensä päältä, paljon onkin vielä lehtipuissa lehtiä.
        Kerhopäivä, taidan linja-autoon turvata menomatkalla ja ehkä joku ystävällinen kotiin takaisin kyyditsee, paikallisen aikataulut ei sovellu.
        Lehteä kahvimukin ääressä lueskelin ja surullista lukemaa, hyvinvointipalveluja siirretään Kyssin hartioille ja sehän meitä hankaloittaa.
        Erikoislääkärien palvelut typistyy ja yöpäivystyskin taitaa mennä Kuopioon, mikähän onkaan säästö tällä kohden ?
        Rokotusaikanikin sain vasta joulukuulle.

        Voi miten herttaisesti kiittelitte minua anot 1,17 ja 8,41, otan hymysuin kiittelyt vastaan, vaikkakin hieman ylenpalttiselta tuntuu.
        Mielestäni kiittely on paikallaan jos vilpittömästi asian tulkitsee, en aina ymmärrä miksi se aiheuttaa harmia joillekin.

        Makriinan harmiin yhdyn tuon lukemisen vuoksi, olen useasti jo maininnut, miten lukeminen ei onnistu, näkö vielä hyvä, mutta keskittyminen olematon ja niin paljon kun olen lukenutkin, sukutarinoitakin.
        Tilasin äänikirjojakin, mutta en kokenut omakseni, pitäisikö uudelleen yrittää.
        Nuo muistothan ovat rikkautemme mkr, aina ei mukavia, mutta kuistuttavat elämästä kumminkin.

        Liekko mainitsit kännykällä kirjoittamisen, sitä en harrasta, tämä kone on työpöydällä ja tuoli edessä, helppo on istahtaa ja alkaa näpyttely, sekin jo onnistuu melko nopsaan;)
        Tuo virkkaaminen vei peukaloni kelvottomiksi, nyt meinaa neulominenkin kipua aiheuttaa, yritän pitää taukoa ja hieroskella sormia, vaikea se on jouten istua.
        Ehdotin kälylleni, että haudalle seppeleitä rupeamme tekemään, heillä on vanhassa kotipihassa pehmeäneulaisia kuusia.
        Enkeleitä ja muuta joulukoristetta on liian kanssa, pitääköhän vanhat heittää pois, pääsisi uusia tekemään.
        Tuo elämisen halu minullakin voimakas, vaikka vaivat muistuttavat iästä.

        Tätähän olen aina korostanut kirjoituksissa, apua annetaan tavalla jos toisella, kuten Kristiina kerroit, se on sitä ihmisten halua auttaa, kiitos kaikille.

        Olen paljolti demeterin kanssa samaa mieltä anojen kirjoittelusta ja kivan huomion olen tehnyt myös nimimerkkien ilmaantumisista viesteihin, Mira muunmuassa tulee tutuksi, Wiljami , hurskainen ja moni muu, se selkeyttää kovasti.
        Osaa kohdistaa vastausta, jos on jotain sanottavaa.
        Ikävää on sekin, että noita muutamia kohdellaan ikävästi, mutta miksi, se on minulle jotensakin arvoitus, vaikka oman mielikuvani olen yrittänyt luodakin.
        Harvemmin aihetta moiseen, vaikka muistissani on minullakin jotakin mikä pahan mielen on tuonut.
        Jätetään turhat selittelyt ja vain kirjoitellen omista asioista ja myötäeläen kykyjemme mukaisesti kanssakirjoittajia;)

        Lopetan nyt nämä "selittelyt" ja jään odottamaan teidän mukavia viestejä, heippa.


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenet tähänkin aamuun, lumisateen jäljeltä tiet on vielä auraamatta ja ikkunalaudat peittävät osin ruutua.
        Kuusi on lumikerroksen alla, mutta upea koivu karisti lumet uhmaten vielä lehtiensä päältä, paljon onkin vielä lehtipuissa lehtiä.
        Kerhopäivä, taidan linja-autoon turvata menomatkalla ja ehkä joku ystävällinen kotiin takaisin kyyditsee, paikallisen aikataulut ei sovellu.
        Lehteä kahvimukin ääressä lueskelin ja surullista lukemaa, hyvinvointipalveluja siirretään Kyssin hartioille ja sehän meitä hankaloittaa.
        Erikoislääkärien palvelut typistyy ja yöpäivystyskin taitaa mennä Kuopioon, mikähän onkaan säästö tällä kohden ?
        Rokotusaikanikin sain vasta joulukuulle.

        Voi miten herttaisesti kiittelitte minua anot 1,17 ja 8,41, otan hymysuin kiittelyt vastaan, vaikkakin hieman ylenpalttiselta tuntuu.
        Mielestäni kiittely on paikallaan jos vilpittömästi asian tulkitsee, en aina ymmärrä miksi se aiheuttaa harmia joillekin.

        Makriinan harmiin yhdyn tuon lukemisen vuoksi, olen useasti jo maininnut, miten lukeminen ei onnistu, näkö vielä hyvä, mutta keskittyminen olematon ja niin paljon kun olen lukenutkin, sukutarinoitakin.
        Tilasin äänikirjojakin, mutta en kokenut omakseni, pitäisikö uudelleen yrittää.
        Nuo muistothan ovat rikkautemme mkr, aina ei mukavia, mutta kuistuttavat elämästä kumminkin.

        Liekko mainitsit kännykällä kirjoittamisen, sitä en harrasta, tämä kone on työpöydällä ja tuoli edessä, helppo on istahtaa ja alkaa näpyttely, sekin jo onnistuu melko nopsaan;)
        Tuo virkkaaminen vei peukaloni kelvottomiksi, nyt meinaa neulominenkin kipua aiheuttaa, yritän pitää taukoa ja hieroskella sormia, vaikea se on jouten istua.
        Ehdotin kälylleni, että haudalle seppeleitä rupeamme tekemään, heillä on vanhassa kotipihassa pehmeäneulaisia kuusia.
        Enkeleitä ja muuta joulukoristetta on liian kanssa, pitääköhän vanhat heittää pois, pääsisi uusia tekemään.
        Tuo elämisen halu minullakin voimakas, vaikka vaivat muistuttavat iästä.

        Tätähän olen aina korostanut kirjoituksissa, apua annetaan tavalla jos toisella, kuten Kristiina kerroit, se on sitä ihmisten halua auttaa, kiitos kaikille.

        Olen paljolti demeterin kanssa samaa mieltä anojen kirjoittelusta ja kivan huomion olen tehnyt myös nimimerkkien ilmaantumisista viesteihin, Mira muunmuassa tulee tutuksi, Wiljami , hurskainen ja moni muu, se selkeyttää kovasti.
        Osaa kohdistaa vastausta, jos on jotain sanottavaa.
        Ikävää on sekin, että noita muutamia kohdellaan ikävästi, mutta miksi, se on minulle jotensakin arvoitus, vaikka oman mielikuvani olen yrittänyt luodakin.
        Harvemmin aihetta moiseen, vaikka muistissani on minullakin jotakin mikä pahan mielen on tuonut.
        Jätetään turhat selittelyt ja vain kirjoitellen omista asioista ja myötäeläen kykyjemme mukaisesti kanssakirjoittajia;)

        Lopetan nyt nämä "selittelyt" ja jään odottamaan teidän mukavia viestejä, heippa.

        Eikö siellä ole yleisiä rokotuspäiviä? Meillä voi mennä tänään 13-16. ja yleisiä aikoja on myöhemmnkin. Pientä jonoa voi olla. Pitäkää maskeja ja välttäkää joukkoja, korona jyllää taas pahana. En mene kuin kauppaan ja sinnekkin hiljaiseen aikaan maski naamalla ja on oma pueni suihkepullo käsidesiä, kaupoissa ei ole aina. Ystävä on sairaalassa kun korona äityi keuhkokuumeeksi.


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenet tähänkin aamuun, lumisateen jäljeltä tiet on vielä auraamatta ja ikkunalaudat peittävät osin ruutua.
        Kuusi on lumikerroksen alla, mutta upea koivu karisti lumet uhmaten vielä lehtiensä päältä, paljon onkin vielä lehtipuissa lehtiä.
        Kerhopäivä, taidan linja-autoon turvata menomatkalla ja ehkä joku ystävällinen kotiin takaisin kyyditsee, paikallisen aikataulut ei sovellu.
        Lehteä kahvimukin ääressä lueskelin ja surullista lukemaa, hyvinvointipalveluja siirretään Kyssin hartioille ja sehän meitä hankaloittaa.
        Erikoislääkärien palvelut typistyy ja yöpäivystyskin taitaa mennä Kuopioon, mikähän onkaan säästö tällä kohden ?
        Rokotusaikanikin sain vasta joulukuulle.

        Voi miten herttaisesti kiittelitte minua anot 1,17 ja 8,41, otan hymysuin kiittelyt vastaan, vaikkakin hieman ylenpalttiselta tuntuu.
        Mielestäni kiittely on paikallaan jos vilpittömästi asian tulkitsee, en aina ymmärrä miksi se aiheuttaa harmia joillekin.

        Makriinan harmiin yhdyn tuon lukemisen vuoksi, olen useasti jo maininnut, miten lukeminen ei onnistu, näkö vielä hyvä, mutta keskittyminen olematon ja niin paljon kun olen lukenutkin, sukutarinoitakin.
        Tilasin äänikirjojakin, mutta en kokenut omakseni, pitäisikö uudelleen yrittää.
        Nuo muistothan ovat rikkautemme mkr, aina ei mukavia, mutta kuistuttavat elämästä kumminkin.

        Liekko mainitsit kännykällä kirjoittamisen, sitä en harrasta, tämä kone on työpöydällä ja tuoli edessä, helppo on istahtaa ja alkaa näpyttely, sekin jo onnistuu melko nopsaan;)
        Tuo virkkaaminen vei peukaloni kelvottomiksi, nyt meinaa neulominenkin kipua aiheuttaa, yritän pitää taukoa ja hieroskella sormia, vaikea se on jouten istua.
        Ehdotin kälylleni, että haudalle seppeleitä rupeamme tekemään, heillä on vanhassa kotipihassa pehmeäneulaisia kuusia.
        Enkeleitä ja muuta joulukoristetta on liian kanssa, pitääköhän vanhat heittää pois, pääsisi uusia tekemään.
        Tuo elämisen halu minullakin voimakas, vaikka vaivat muistuttavat iästä.

        Tätähän olen aina korostanut kirjoituksissa, apua annetaan tavalla jos toisella, kuten Kristiina kerroit, se on sitä ihmisten halua auttaa, kiitos kaikille.

        Olen paljolti demeterin kanssa samaa mieltä anojen kirjoittelusta ja kivan huomion olen tehnyt myös nimimerkkien ilmaantumisista viesteihin, Mira muunmuassa tulee tutuksi, Wiljami , hurskainen ja moni muu, se selkeyttää kovasti.
        Osaa kohdistaa vastausta, jos on jotain sanottavaa.
        Ikävää on sekin, että noita muutamia kohdellaan ikävästi, mutta miksi, se on minulle jotensakin arvoitus, vaikka oman mielikuvani olen yrittänyt luodakin.
        Harvemmin aihetta moiseen, vaikka muistissani on minullakin jotakin mikä pahan mielen on tuonut.
        Jätetään turhat selittelyt ja vain kirjoitellen omista asioista ja myötäeläen kykyjemme mukaisesti kanssakirjoittajia;)

        Lopetan nyt nämä "selittelyt" ja jään odottamaan teidän mukavia viestejä, heippa.

        Minäkin täällä harvakseltaan käyn lukemassa ja samalla kurkistan Nojatuolin meininkiä. Oikein hyvää alkutalvea , koitetaan vaan tämä vuodenaika rämpiä läpi.
        Ukko vaan tässä moikkaa ja päivänsäde Skillanille erityisterkut.


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenet tähänkin aamuun, lumisateen jäljeltä tiet on vielä auraamatta ja ikkunalaudat peittävät osin ruutua.
        Kuusi on lumikerroksen alla, mutta upea koivu karisti lumet uhmaten vielä lehtiensä päältä, paljon onkin vielä lehtipuissa lehtiä.
        Kerhopäivä, taidan linja-autoon turvata menomatkalla ja ehkä joku ystävällinen kotiin takaisin kyyditsee, paikallisen aikataulut ei sovellu.
        Lehteä kahvimukin ääressä lueskelin ja surullista lukemaa, hyvinvointipalveluja siirretään Kyssin hartioille ja sehän meitä hankaloittaa.
        Erikoislääkärien palvelut typistyy ja yöpäivystyskin taitaa mennä Kuopioon, mikähän onkaan säästö tällä kohden ?
        Rokotusaikanikin sain vasta joulukuulle.

        Voi miten herttaisesti kiittelitte minua anot 1,17 ja 8,41, otan hymysuin kiittelyt vastaan, vaikkakin hieman ylenpalttiselta tuntuu.
        Mielestäni kiittely on paikallaan jos vilpittömästi asian tulkitsee, en aina ymmärrä miksi se aiheuttaa harmia joillekin.

        Makriinan harmiin yhdyn tuon lukemisen vuoksi, olen useasti jo maininnut, miten lukeminen ei onnistu, näkö vielä hyvä, mutta keskittyminen olematon ja niin paljon kun olen lukenutkin, sukutarinoitakin.
        Tilasin äänikirjojakin, mutta en kokenut omakseni, pitäisikö uudelleen yrittää.
        Nuo muistothan ovat rikkautemme mkr, aina ei mukavia, mutta kuistuttavat elämästä kumminkin.

        Liekko mainitsit kännykällä kirjoittamisen, sitä en harrasta, tämä kone on työpöydällä ja tuoli edessä, helppo on istahtaa ja alkaa näpyttely, sekin jo onnistuu melko nopsaan;)
        Tuo virkkaaminen vei peukaloni kelvottomiksi, nyt meinaa neulominenkin kipua aiheuttaa, yritän pitää taukoa ja hieroskella sormia, vaikea se on jouten istua.
        Ehdotin kälylleni, että haudalle seppeleitä rupeamme tekemään, heillä on vanhassa kotipihassa pehmeäneulaisia kuusia.
        Enkeleitä ja muuta joulukoristetta on liian kanssa, pitääköhän vanhat heittää pois, pääsisi uusia tekemään.
        Tuo elämisen halu minullakin voimakas, vaikka vaivat muistuttavat iästä.

        Tätähän olen aina korostanut kirjoituksissa, apua annetaan tavalla jos toisella, kuten Kristiina kerroit, se on sitä ihmisten halua auttaa, kiitos kaikille.

        Olen paljolti demeterin kanssa samaa mieltä anojen kirjoittelusta ja kivan huomion olen tehnyt myös nimimerkkien ilmaantumisista viesteihin, Mira muunmuassa tulee tutuksi, Wiljami , hurskainen ja moni muu, se selkeyttää kovasti.
        Osaa kohdistaa vastausta, jos on jotain sanottavaa.
        Ikävää on sekin, että noita muutamia kohdellaan ikävästi, mutta miksi, se on minulle jotensakin arvoitus, vaikka oman mielikuvani olen yrittänyt luodakin.
        Harvemmin aihetta moiseen, vaikka muistissani on minullakin jotakin mikä pahan mielen on tuonut.
        Jätetään turhat selittelyt ja vain kirjoitellen omista asioista ja myötäeläen kykyjemme mukaisesti kanssakirjoittajia;)

        Lopetan nyt nämä "selittelyt" ja jään odottamaan teidän mukavia viestejä, heippa.

        Vilpitön oli tuo palautukseni, SkillaN 🌹
        Lukukunnassa olen enempi nykyään.
        Ano 1:17


      • Kirjoitin jo toisessa ketjussa että tämä Nojatuoli ja entinen Kahvipirtti ovat ainutlaatuisia.
        Samanlaista Ei ole missään.
        Ollaan onnekkaita kun löysimme tällaisen paikan jossa on hyvä henki ja kaikki otetaan ystävällisesti vastaan.
        Onhan tässä haittansakin joskus tulee riidanhaastamista ja jopa kiusaamista.
        Mutta palsta on sen arvoinen että ne kannattaa ohittaa.


    • Anonyymi

      Vaikuttaa siltä, että täällä halutaan unohtaa realimaailma ja luoda jotain unelmaa.

      • Anonyymi

        Miksi reaalimaailmassa ei saisi olla unelmiakin ? Reaalimaailma ympärillä on kovaa, siksi on kiva lukea ilonpisaroista ja kaikesta hyvästä mitä elämässä on. Ulkona on kylmää ja sataa räntää, mutta onhan oma lämmin ja viihtyisä koti turvapaikkana .


      • Anonyymi

        Korona jyllää ja 2-3 muuta virustautia, jotka ovat haitallisimpia 65+ ihmisille.
        Elinpiirit taas kapeutuvat.
        On hyvä, että on paikka missä voi vaihtaa kuulumisia tai vaikka vaan lukea muiden tekemisiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi reaalimaailmassa ei saisi olla unelmiakin ? Reaalimaailma ympärillä on kovaa, siksi on kiva lukea ilonpisaroista ja kaikesta hyvästä mitä elämässä on. Ulkona on kylmää ja sataa räntää, mutta onhan oma lämmin ja viihtyisä koti turvapaikkana .

        Samaa kysyn. Palstalaisillakin on monella jatkuvia vaivoja ja masennusta. Miksi et soisi heille kevennystä arkeen?
        Unelmat eivät paina eivätkä haittaa. Suomalainen jumalinen elämäntyyli on rutistanut meidät pitämään jalat maassa ja muistamaan kuolevaisuutemme joka hetki. Aikaa ei löydy unelmille. Otsa hiessä jne. . .
        Tässä iässä pitäisi jo aikaa löytyä.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa kysyn. Palstalaisillakin on monella jatkuvia vaivoja ja masennusta. Miksi et soisi heille kevennystä arkeen?
        Unelmat eivät paina eivätkä haittaa. Suomalainen jumalinen elämäntyyli on rutistanut meidät pitämään jalat maassa ja muistamaan kuolevaisuutemme joka hetki. Aikaa ei löydy unelmille. Otsa hiessä jne. . .
        Tässä iässä pitäisi jo aikaa löytyä.
        Mkr.

        Minä ainakin unelmoin että olis rauha maailmassa ja että nämä koivet olis joskus kivuttomat.


    • Anonyymi

      Kyllä täällä helposti voi kohdistaa vastauksensa suoraan myös anolle, jos haluaa jotain sanoa.
      Jokaisen viestin perässä, myös anojen viestien perässä lukee: Kommentoi.
      Pitää vain toimia niin kuin tällä some-alustalla on tarkoitettu, eikä vetää omia sovelluksiaan.

    • Anonyymi

      Ihanan raikas ilma täällä nojatuolin huoneessa tänään. Ja niin mukavia merkintöjä vieraskirjassa.🩷

    • On sitä lunta täälläkin.
      Oottelen lauantaita, kun 5 astetta on lämmintä, niin valtatiet ovat sulana.
      Pääsen tavirenkaitteni luo.
      Komea oli täysikuu illalla.
      Pojantytär juuri lähetti kuvia, olivat suuren lumiukon tehneet lasten kanssa.
      Joku se reaalimaailmaa kaipasi.
      Täällähän sitä ikäihmisten reaalimaailmaa juuri on.
      Ketjuja riittää pilvin pimein , eri asioista , miksi sitä sotaa ja kurjuutta pitäisi joka ketjussa olla.
      Aina soditaan jossakin, eikä se tarkoita sitä, että meidän täällä pitäisi arkemme kieltää.
      Me näemme ja kuulemme ja ne jotka jaksavat seuraavat kyllä maailmankin tapahtumia.
      Me osallistumme kaikki auttamiseen, verovarojen kautta ja useimmat myös yksityisestikin.

      • Huomenta lumimyrskyn jäljiltä, pieni haaverikin sattui.
        Ajotie oli aurattu ja siitä kertynyt lumivalli oli kulkemisen esteenä ja minä kaaduin.
        Yritin ylösnousua, mutta eihän se onnistunut, (olen maininnutkin, nosturin tarvitsen) kohdalleni pysähtyi auto ja sieltä nainen tuli avukseni, no näin jaloilleni pääsin, kyseli vielä sattuiko mihin, ei sattunut vastailin.
        Kerhoon menin suunnitelmien mukaan ja illalla jalka kipeytyi, jalkapöytä mustui.
        Voitelin ja hoitelin, eiköhän tämä tästä suttaannu.
        Uusi katupuhdistaja oli jättänyt auraamatta talon edustan ja siksi lumivalli siinä esteenä, tänään hoitivat homman.
        Lupasivat asian hoitaa, jos lääkäriä tarvitsen.
        Hienoa oli, että autoilija apuun tuli, on niitä vielä avunkin antavia tässä maailmassa, kiitos ajatuksena vielä hänelle.

        Meillä on lunta niin paljon, että ei ihan heti sula, tietenkin päätiet aurataan ja kulkeminen onnistuu hyvin, näin toivon Eliaana sinunkin matkasi onnistuvan.
        Unelmointiin olisi löydyttävä aikaa, olen makriinan ja Eliaanan kanssa samaa mieltä, arki on näinä päivinä liiankin raskasta.
        Otsasi hiessä jne. on pitänyt elämää elää ja näyttää yhä synkemmältä tulevaisuus.

        Oli mukava lukea viestisi ano 13,43 , miksikäs tätä kivaa ilmapiiriä emme joukolla yrittäisi;)
        Kiitos myös terveisistä "ukko vaan" mieltä lämmittää, hyvää talven alkua myös sinulle.

        Täällä on huonosti nuo rokotushommat järjestetty, paikkoja poistettu ja siitä johtuen aikoja ei meinaa saada, joukkorokotusta ei ainakaan vielä tiedossa.

        Olen kyllä huomannut tuon "kommentoi" nimikkeen, mutta aina ei kohdistu sille halutulle.
        Omin avuin ja taidoin on vaan yritettävä.

        Näin uskoinkin ano 1,17, pistäydy useammin viestien kera;)

        Tytär kyseli kauppa-asioita, minulla on hyvä varasto pienelle tauolle, sanoin yrittäväni itse huomenissa, mielitekojeni lista ei varmaan onnistu kuin itseltäni;)
        Nyt lääkitsen jalkani ja istun tukevasti nojatuoliin, ajatusten myötä tähän yhteiseen mukavaan istuimeen. Pysykää pystyssä, varoituksen äänin SkillaN


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenta lumimyrskyn jäljiltä, pieni haaverikin sattui.
        Ajotie oli aurattu ja siitä kertynyt lumivalli oli kulkemisen esteenä ja minä kaaduin.
        Yritin ylösnousua, mutta eihän se onnistunut, (olen maininnutkin, nosturin tarvitsen) kohdalleni pysähtyi auto ja sieltä nainen tuli avukseni, no näin jaloilleni pääsin, kyseli vielä sattuiko mihin, ei sattunut vastailin.
        Kerhoon menin suunnitelmien mukaan ja illalla jalka kipeytyi, jalkapöytä mustui.
        Voitelin ja hoitelin, eiköhän tämä tästä suttaannu.
        Uusi katupuhdistaja oli jättänyt auraamatta talon edustan ja siksi lumivalli siinä esteenä, tänään hoitivat homman.
        Lupasivat asian hoitaa, jos lääkäriä tarvitsen.
        Hienoa oli, että autoilija apuun tuli, on niitä vielä avunkin antavia tässä maailmassa, kiitos ajatuksena vielä hänelle.

        Meillä on lunta niin paljon, että ei ihan heti sula, tietenkin päätiet aurataan ja kulkeminen onnistuu hyvin, näin toivon Eliaana sinunkin matkasi onnistuvan.
        Unelmointiin olisi löydyttävä aikaa, olen makriinan ja Eliaanan kanssa samaa mieltä, arki on näinä päivinä liiankin raskasta.
        Otsasi hiessä jne. on pitänyt elämää elää ja näyttää yhä synkemmältä tulevaisuus.

        Oli mukava lukea viestisi ano 13,43 , miksikäs tätä kivaa ilmapiiriä emme joukolla yrittäisi;)
        Kiitos myös terveisistä "ukko vaan" mieltä lämmittää, hyvää talven alkua myös sinulle.

        Täällä on huonosti nuo rokotushommat järjestetty, paikkoja poistettu ja siitä johtuen aikoja ei meinaa saada, joukkorokotusta ei ainakaan vielä tiedossa.

        Olen kyllä huomannut tuon "kommentoi" nimikkeen, mutta aina ei kohdistu sille halutulle.
        Omin avuin ja taidoin on vaan yritettävä.

        Näin uskoinkin ano 1,17, pistäydy useammin viestien kera;)

        Tytär kyseli kauppa-asioita, minulla on hyvä varasto pienelle tauolle, sanoin yrittäväni itse huomenissa, mielitekojeni lista ei varmaan onnistu kuin itseltäni;)
        Nyt lääkitsen jalkani ja istun tukevasti nojatuoliin, ajatusten myötä tähän yhteiseen mukavaan istuimeen. Pysykää pystyssä, varoituksen äänin SkillaN

        Käy näyttämässä jalkaasi terveyskeskuksessa, voit saada vakuutusrahoja.. Ei kuulosta hyväktä jos jalkapöytä mustuu ja on kipeä. Se pitäisi kuvata, jos jotain on vaikka murtunut tai venähtänyt jolloin pitäisi sitoa kunnolla. Ei taida voiteet auttaa.Tsemppiä👍


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenta lumimyrskyn jäljiltä, pieni haaverikin sattui.
        Ajotie oli aurattu ja siitä kertynyt lumivalli oli kulkemisen esteenä ja minä kaaduin.
        Yritin ylösnousua, mutta eihän se onnistunut, (olen maininnutkin, nosturin tarvitsen) kohdalleni pysähtyi auto ja sieltä nainen tuli avukseni, no näin jaloilleni pääsin, kyseli vielä sattuiko mihin, ei sattunut vastailin.
        Kerhoon menin suunnitelmien mukaan ja illalla jalka kipeytyi, jalkapöytä mustui.
        Voitelin ja hoitelin, eiköhän tämä tästä suttaannu.
        Uusi katupuhdistaja oli jättänyt auraamatta talon edustan ja siksi lumivalli siinä esteenä, tänään hoitivat homman.
        Lupasivat asian hoitaa, jos lääkäriä tarvitsen.
        Hienoa oli, että autoilija apuun tuli, on niitä vielä avunkin antavia tässä maailmassa, kiitos ajatuksena vielä hänelle.

        Meillä on lunta niin paljon, että ei ihan heti sula, tietenkin päätiet aurataan ja kulkeminen onnistuu hyvin, näin toivon Eliaana sinunkin matkasi onnistuvan.
        Unelmointiin olisi löydyttävä aikaa, olen makriinan ja Eliaanan kanssa samaa mieltä, arki on näinä päivinä liiankin raskasta.
        Otsasi hiessä jne. on pitänyt elämää elää ja näyttää yhä synkemmältä tulevaisuus.

        Oli mukava lukea viestisi ano 13,43 , miksikäs tätä kivaa ilmapiiriä emme joukolla yrittäisi;)
        Kiitos myös terveisistä "ukko vaan" mieltä lämmittää, hyvää talven alkua myös sinulle.

        Täällä on huonosti nuo rokotushommat järjestetty, paikkoja poistettu ja siitä johtuen aikoja ei meinaa saada, joukkorokotusta ei ainakaan vielä tiedossa.

        Olen kyllä huomannut tuon "kommentoi" nimikkeen, mutta aina ei kohdistu sille halutulle.
        Omin avuin ja taidoin on vaan yritettävä.

        Näin uskoinkin ano 1,17, pistäydy useammin viestien kera;)

        Tytär kyseli kauppa-asioita, minulla on hyvä varasto pienelle tauolle, sanoin yrittäväni itse huomenissa, mielitekojeni lista ei varmaan onnistu kuin itseltäni;)
        Nyt lääkitsen jalkani ja istun tukevasti nojatuoliin, ajatusten myötä tähän yhteiseen mukavaan istuimeen. Pysykää pystyssä, varoituksen äänin SkillaN

        Ethän nyt vain ole liian urhea, SkillaN ? Lääkäriin menoa minäkin suosittaisin.

        Naapurini, urheilullinen mies, kaatoi maanantaina liukkaalla kadulla. Sai käden avuksi estämään selälleen kaatumista, mutta yllättäen isovarvas kipeytyi, vaikka ei sitä mihinkään lyönyt. Vaivoin pääsi kotiinsa, kipu jatkui, jalka turposi, eivätkä perinteiset konstit : KKK (=kylmähoito, kohosento, kompressio) auttaneet. Lopulta vaimo sai suostuteltua lääkäriin. on parhaillaan menossa sinne.
        Niin, että vaikka "aika parantaa" monta vaivaa, aina ei niin ole ja meidän iässä ei ehkä kannata jäädä odottelemaan.
        Näin sanoo "eräs", joka inahtaa pienestäkin kivusta ja tahtoo päästä siitä heti - vielä ilman särkylääkkeitä..))
        "Tutkimuksiin" olen juuri itsekin lähdössä. Ottamaan selvää onko vika "korvien välissä" vai jossakin muualla.
        Paranemista SkillN. Uskon että sinulla on täällä paljon tsemppaajia !
        demeter


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenta lumimyrskyn jäljiltä, pieni haaverikin sattui.
        Ajotie oli aurattu ja siitä kertynyt lumivalli oli kulkemisen esteenä ja minä kaaduin.
        Yritin ylösnousua, mutta eihän se onnistunut, (olen maininnutkin, nosturin tarvitsen) kohdalleni pysähtyi auto ja sieltä nainen tuli avukseni, no näin jaloilleni pääsin, kyseli vielä sattuiko mihin, ei sattunut vastailin.
        Kerhoon menin suunnitelmien mukaan ja illalla jalka kipeytyi, jalkapöytä mustui.
        Voitelin ja hoitelin, eiköhän tämä tästä suttaannu.
        Uusi katupuhdistaja oli jättänyt auraamatta talon edustan ja siksi lumivalli siinä esteenä, tänään hoitivat homman.
        Lupasivat asian hoitaa, jos lääkäriä tarvitsen.
        Hienoa oli, että autoilija apuun tuli, on niitä vielä avunkin antavia tässä maailmassa, kiitos ajatuksena vielä hänelle.

        Meillä on lunta niin paljon, että ei ihan heti sula, tietenkin päätiet aurataan ja kulkeminen onnistuu hyvin, näin toivon Eliaana sinunkin matkasi onnistuvan.
        Unelmointiin olisi löydyttävä aikaa, olen makriinan ja Eliaanan kanssa samaa mieltä, arki on näinä päivinä liiankin raskasta.
        Otsasi hiessä jne. on pitänyt elämää elää ja näyttää yhä synkemmältä tulevaisuus.

        Oli mukava lukea viestisi ano 13,43 , miksikäs tätä kivaa ilmapiiriä emme joukolla yrittäisi;)
        Kiitos myös terveisistä "ukko vaan" mieltä lämmittää, hyvää talven alkua myös sinulle.

        Täällä on huonosti nuo rokotushommat järjestetty, paikkoja poistettu ja siitä johtuen aikoja ei meinaa saada, joukkorokotusta ei ainakaan vielä tiedossa.

        Olen kyllä huomannut tuon "kommentoi" nimikkeen, mutta aina ei kohdistu sille halutulle.
        Omin avuin ja taidoin on vaan yritettävä.

        Näin uskoinkin ano 1,17, pistäydy useammin viestien kera;)

        Tytär kyseli kauppa-asioita, minulla on hyvä varasto pienelle tauolle, sanoin yrittäväni itse huomenissa, mielitekojeni lista ei varmaan onnistu kuin itseltäni;)
        Nyt lääkitsen jalkani ja istun tukevasti nojatuoliin, ajatusten myötä tähän yhteiseen mukavaan istuimeen. Pysykää pystyssä, varoituksen äänin SkillaN

        Pikaista paranemista SkillaN. Toivottavasti ei mitään vakavampaa.
        Jäiset olivat tienpinnat aamulla.
        Monilla on kävelysauvat tukena.
        Viikonlopuksi ennustettu liki kymmenen plussaa.
        Kyllä se siitä suttaantuu.


    • Anonyymi

      Huhuu, SkillaN! Ei lähde aamu käyntiin ilman avaustasi 😩

    • Anonyymi

      Tuota minäkin pelkään tavattomasti, että kaadun kadulla, kun taas liukkaat kelit ja lumet valtaavat jalkakäytävät. En myöskään pääsisi itse ylös. Ei tuo Skillanin jalkapöydän mustuminen hyvältä kuulosta. Jotain siellä on ratkennut. Lääkäriin menokin on niin ja näin, terkkarista lähettävät tietysti päivystyspolille, ainakin meillä Helsingissä. Siellä menee monta tuntia.. Ainakaan minun lähiterkkarissa ei ole röntgenlaitteita, millä jalan olotila nähtäisiin.

      Käy Skillan sitä jalkaasi näyttämässä, ettei siellä ole murtumaa. Mustelmat paranevat kyllä itsestään jos todetaan, ettei mitään revähtymiäkään ole, mutta ei pelkät mustelmat kovin kipeitä ole. Minulle tulee mustelmia todella herkästi kun on verenohennuslääkekin.

      Mira

    • Anonyymi

      Kyllä mulla on mustelmat itsekseen parantuneet.
      Sitten on kai hyvä mennä tai mentäväkin lääkäriin, jos kävellessä tuntee kipuja.
      En ole kyllä mikään asiantuntija.

      • Anonyymi

        Niin, kohtuus sitä pitäisi olla kaikessa. Ei se sitten ole ihme, että lääkärijonot ruuhkautuvat, jos kaikkien pikkuvikojen kanssa pitää päästä heti lääkäriin.
        Hyvä, jos sais sairaanhoitajan ensin asiaa arvioimaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, kohtuus sitä pitäisi olla kaikessa. Ei se sitten ole ihme, että lääkärijonot ruuhkautuvat, jos kaikkien pikkuvikojen kanssa pitää päästä heti lääkäriin.
        Hyvä, jos sais sairaanhoitajan ensin asiaa arvioimaan.

        Meillä ei terkkarin lääkärille pääsekään ennen kuin on saanut ajan hoitajalle.

        Mira


    • Anonyymi

      Pimeys yllättää joka ikinen syksy. Aina sen aikuinen ihminen tietää tulevaksi, mutta että iltaa aamua aina vaan valot aikaisemmin pitää sytyttää.
      Tai sitten minä vanha mies vaan höperehin ja uskon että näihin olisin jo tottunut.
      Syvällä maaseudulla kuu oli ainoa ilta ja yö valo. Me pennut leikimme ja melskasimme iltakuutamon valossa.
      Elettiin 1950 lukua. Lapsia oli paljon. Saattelimme heitä koteihinsa kun oli aika mennä kunkin koteihinsa.
      Lankapuhelimiakin kylällä oli vaan muutamissa taloissa. Ei ollut autoteitä eikä autojakaan sen puoleen.
      Meiltä oli jonkunlaisen autotien alkuun monia kilometrejä.

      Nyt vanhana nuo vuodet tulevat mieleen. Marjamaat olivat lähellä, kalapaikat kaukana, mutta niitä käytettiin.

      . Hurskaisela on ollut jo autiotalona.

      • Huomenta perjantaipäivään, pilviseen ja sateettomaan, mutta lunta on luvassa, tai vesisadekin voi yllättää.
        Maisema kuitenkin valkoinen, joten kieli keskellä suuta on kauppareissulle mentävä. ehkä pystyssä pysyn, hiekotus on ilmaantunut kaduille.
        Jalka melko hyvin parantunut, pikkukipuilua astuessa, mutta vahvaluinen olen sen olen monta kertaa saanut kokea.

        Muisteloita lapsuuden hyviin aikoihin tulee meille tämän ikäisille ja vaikka vaikeaa olikin ja alkeellistakin, elämä oli turvallista ja yhteishenkeä riitti.
        Kaveria ei jätetty lapsenakaan sen muistan minäkin, ketään ei yksin jätetty.
        Noita autiotaloja näkee paljonkin maaseudulla, kälynkin koti on tyhjillään.

        Hoitajalle on täälläkin soitettava jos lääkäriä kaipaa, eilen soittikin hoitaja, kun soittopyynnön hänelle jätin, lääkityksestä kyselin, kokeillaan ilman lääkettä viikon ja sitten soitan uudelleen, josko uusi lääke määrättäisiin.
        En ole niitä usein lääkäriä vaivaajia, kokeiden jälkeen yleensä tuomion menen kyselemään, onnekseni näin on, en millään lääkäriin haluaisi.
        Onnekseni jo itse tiedän ettei luita ole poikki, kipu olisi toisenlainen, mustelmakin jo katoamassa, olen säilynyt luiden katkeamisilta tähän asti, isoluinen olen ja vahvuuttakin on riittänyt.
        Kiitokset myötäelämisestä, varmaan monella hyvät ajatukset mielessä ja ne minua auttoi, vahinko jäi pieneksi tällä kertaa.

        Ei vaivasi korvien välissä ole demeter, jo kirjoittamalla sen olen todennut, joskus vaan tulee vaivoja peränjälkeen ja se rassaa mieltä, hyvä, että selvää pyrit ottamaan.
        Omalla kohdalla olen kertonutkin, että pienin välein jostain nipistelee, en kuitenkaan särkylääkkeitä napsi, kivut menee ohi, siirtyen kohta toiseen kohtaan.
        Onhan se viisasta mennä kyselemään lääkäriltä jos vaiva jatkuvaa, itseäni tutkiessani nämä vaivani olen "häiriöiksi" vaan tunnistanut.

        Puheenjohtaja soitti eilen ja kyseli vaivaani, sanoi soittaneensa kiinteistöhoitoon, heti tuli auraaja korjaamaan virheet, oli ollut uusi traktorimies, väärin ymmärtänyt tehtävät, hiekkaakin heti perään laittoivat.
        Korvauksia olisivat maksaneet, jos harmia minulle olisi tullut.
        Aiemmin kompastuin mattoon ja mustelmat siitäkin tuli, matto lähti niinä aikoina, uusi ehjä tuli tilalle, sellainen vahinkoja aiheuttaja olen, mutta ihana on hallituksen puheenjohtaja joka aina asiat korjaa.
        Tämän vahinkoni tapahduttua, uskoni ihmisiin paljon korjaantui, apua sain kohdalleni, toivoa sopii, että nämä asiat kuitenkin elää ja apua löytyy joka tilanteessa.

        Nyt on lähdettävä kauppaan, iltapäiväksi lupaili sateita, pitää mietintämyssyyn huominen haudoilla käynti laittaa.
        Hyvää pyhäinpäivän aattoa kaikille.


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenta perjantaipäivään, pilviseen ja sateettomaan, mutta lunta on luvassa, tai vesisadekin voi yllättää.
        Maisema kuitenkin valkoinen, joten kieli keskellä suuta on kauppareissulle mentävä. ehkä pystyssä pysyn, hiekotus on ilmaantunut kaduille.
        Jalka melko hyvin parantunut, pikkukipuilua astuessa, mutta vahvaluinen olen sen olen monta kertaa saanut kokea.

        Muisteloita lapsuuden hyviin aikoihin tulee meille tämän ikäisille ja vaikka vaikeaa olikin ja alkeellistakin, elämä oli turvallista ja yhteishenkeä riitti.
        Kaveria ei jätetty lapsenakaan sen muistan minäkin, ketään ei yksin jätetty.
        Noita autiotaloja näkee paljonkin maaseudulla, kälynkin koti on tyhjillään.

        Hoitajalle on täälläkin soitettava jos lääkäriä kaipaa, eilen soittikin hoitaja, kun soittopyynnön hänelle jätin, lääkityksestä kyselin, kokeillaan ilman lääkettä viikon ja sitten soitan uudelleen, josko uusi lääke määrättäisiin.
        En ole niitä usein lääkäriä vaivaajia, kokeiden jälkeen yleensä tuomion menen kyselemään, onnekseni näin on, en millään lääkäriin haluaisi.
        Onnekseni jo itse tiedän ettei luita ole poikki, kipu olisi toisenlainen, mustelmakin jo katoamassa, olen säilynyt luiden katkeamisilta tähän asti, isoluinen olen ja vahvuuttakin on riittänyt.
        Kiitokset myötäelämisestä, varmaan monella hyvät ajatukset mielessä ja ne minua auttoi, vahinko jäi pieneksi tällä kertaa.

        Ei vaivasi korvien välissä ole demeter, jo kirjoittamalla sen olen todennut, joskus vaan tulee vaivoja peränjälkeen ja se rassaa mieltä, hyvä, että selvää pyrit ottamaan.
        Omalla kohdalla olen kertonutkin, että pienin välein jostain nipistelee, en kuitenkaan särkylääkkeitä napsi, kivut menee ohi, siirtyen kohta toiseen kohtaan.
        Onhan se viisasta mennä kyselemään lääkäriltä jos vaiva jatkuvaa, itseäni tutkiessani nämä vaivani olen "häiriöiksi" vaan tunnistanut.

        Puheenjohtaja soitti eilen ja kyseli vaivaani, sanoi soittaneensa kiinteistöhoitoon, heti tuli auraaja korjaamaan virheet, oli ollut uusi traktorimies, väärin ymmärtänyt tehtävät, hiekkaakin heti perään laittoivat.
        Korvauksia olisivat maksaneet, jos harmia minulle olisi tullut.
        Aiemmin kompastuin mattoon ja mustelmat siitäkin tuli, matto lähti niinä aikoina, uusi ehjä tuli tilalle, sellainen vahinkoja aiheuttaja olen, mutta ihana on hallituksen puheenjohtaja joka aina asiat korjaa.
        Tämän vahinkoni tapahduttua, uskoni ihmisiin paljon korjaantui, apua sain kohdalleni, toivoa sopii, että nämä asiat kuitenkin elää ja apua löytyy joka tilanteessa.

        Nyt on lähdettävä kauppaan, iltapäiväksi lupaili sateita, pitää mietintämyssyyn huominen haudoilla käynti laittaa.
        Hyvää pyhäinpäivän aattoa kaikille.

        Huomenta.
        Tänään on hiukan valoisampi päivä, eikä sitä lumimyräkkää ole tullut. Odotan veljeäni lounaalle, täytyy mennä äkkiä kauppaan, koska unohdin salaattiainekset eilen.
        Tänään on 69:s hääpäiväni, jota siis vietän lounaspöydän ääressä veljen kanssa, ku ei sitä virallista kumppania enää ole ilonpäivää jakamassa.
        Lumimyrsky tuli silloinkin, kun lähdimme kohti kotia häähuoneesta. minä pikkukengissä ja uudessa talvipalttoossa, nahkasormikkaissa. Autolla mentiin, renkaat olivat liukkaat, lumi tuli vaakasuorana tuulilasiin, sellaista . . . ei mitään uutta, samaan joutuvat monet pyhäinpäivänä nykyisinkin.
        Hyvää päivänjatkoa.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta.
        Tänään on hiukan valoisampi päivä, eikä sitä lumimyräkkää ole tullut. Odotan veljeäni lounaalle, täytyy mennä äkkiä kauppaan, koska unohdin salaattiainekset eilen.
        Tänään on 69:s hääpäiväni, jota siis vietän lounaspöydän ääressä veljen kanssa, ku ei sitä virallista kumppania enää ole ilonpäivää jakamassa.
        Lumimyrsky tuli silloinkin, kun lähdimme kohti kotia häähuoneesta. minä pikkukengissä ja uudessa talvipalttoossa, nahkasormikkaissa. Autolla mentiin, renkaat olivat liukkaat, lumi tuli vaakasuorana tuulilasiin, sellaista . . . ei mitään uutta, samaan joutuvat monet pyhäinpäivänä nykyisinkin.
        Hyvää päivänjatkoa.
        Mkr.

        Kivoja häämuisteloja! Teillä olisi ollut rautahäät ensi vuonna. Me ehdittiin juhlia timanttihäät ( 60v).


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenta perjantaipäivään, pilviseen ja sateettomaan, mutta lunta on luvassa, tai vesisadekin voi yllättää.
        Maisema kuitenkin valkoinen, joten kieli keskellä suuta on kauppareissulle mentävä. ehkä pystyssä pysyn, hiekotus on ilmaantunut kaduille.
        Jalka melko hyvin parantunut, pikkukipuilua astuessa, mutta vahvaluinen olen sen olen monta kertaa saanut kokea.

        Muisteloita lapsuuden hyviin aikoihin tulee meille tämän ikäisille ja vaikka vaikeaa olikin ja alkeellistakin, elämä oli turvallista ja yhteishenkeä riitti.
        Kaveria ei jätetty lapsenakaan sen muistan minäkin, ketään ei yksin jätetty.
        Noita autiotaloja näkee paljonkin maaseudulla, kälynkin koti on tyhjillään.

        Hoitajalle on täälläkin soitettava jos lääkäriä kaipaa, eilen soittikin hoitaja, kun soittopyynnön hänelle jätin, lääkityksestä kyselin, kokeillaan ilman lääkettä viikon ja sitten soitan uudelleen, josko uusi lääke määrättäisiin.
        En ole niitä usein lääkäriä vaivaajia, kokeiden jälkeen yleensä tuomion menen kyselemään, onnekseni näin on, en millään lääkäriin haluaisi.
        Onnekseni jo itse tiedän ettei luita ole poikki, kipu olisi toisenlainen, mustelmakin jo katoamassa, olen säilynyt luiden katkeamisilta tähän asti, isoluinen olen ja vahvuuttakin on riittänyt.
        Kiitokset myötäelämisestä, varmaan monella hyvät ajatukset mielessä ja ne minua auttoi, vahinko jäi pieneksi tällä kertaa.

        Ei vaivasi korvien välissä ole demeter, jo kirjoittamalla sen olen todennut, joskus vaan tulee vaivoja peränjälkeen ja se rassaa mieltä, hyvä, että selvää pyrit ottamaan.
        Omalla kohdalla olen kertonutkin, että pienin välein jostain nipistelee, en kuitenkaan särkylääkkeitä napsi, kivut menee ohi, siirtyen kohta toiseen kohtaan.
        Onhan se viisasta mennä kyselemään lääkäriltä jos vaiva jatkuvaa, itseäni tutkiessani nämä vaivani olen "häiriöiksi" vaan tunnistanut.

        Puheenjohtaja soitti eilen ja kyseli vaivaani, sanoi soittaneensa kiinteistöhoitoon, heti tuli auraaja korjaamaan virheet, oli ollut uusi traktorimies, väärin ymmärtänyt tehtävät, hiekkaakin heti perään laittoivat.
        Korvauksia olisivat maksaneet, jos harmia minulle olisi tullut.
        Aiemmin kompastuin mattoon ja mustelmat siitäkin tuli, matto lähti niinä aikoina, uusi ehjä tuli tilalle, sellainen vahinkoja aiheuttaja olen, mutta ihana on hallituksen puheenjohtaja joka aina asiat korjaa.
        Tämän vahinkoni tapahduttua, uskoni ihmisiin paljon korjaantui, apua sain kohdalleni, toivoa sopii, että nämä asiat kuitenkin elää ja apua löytyy joka tilanteessa.

        Nyt on lähdettävä kauppaan, iltapäiväksi lupaili sateita, pitää mietintämyssyyn huominen haudoilla käynti laittaa.
        Hyvää pyhäinpäivän aattoa kaikille.

        Hyvä kuulla, SkillaN, että voit jo paremmin, eikä luita ollut poikki. Vahvaa tekoa olet..))
        Kyllä varmasti se oma tunto lopulta kertoo, milloin on kyse jostakin vakavammasta.

        Tai sitten ei. Naapurilleni kävi toisin, kun "viaton" kaatuminen ja sitä seurannut kipu, astumisen vaikeus ja alaraajan turvotus diagnosoitiin ruusuksi. Piti oikein kerrata mitä ruusu on: bakteeri-infektio, joka vaatii välitöntä lääkäriin menoa ja antibioottihoitoa.
        Minkäänlaista ihorikkoa naapurillani ei ollut, mutta lääkäri arvioi, että kaatumisen aiheuttama tärähdys olisi jotenkin laukaissut tulehduksen.
        Huh, huh ! Vähän kohtuuttomalta tuntuvat joskus nämä sattumukset: että ihminen, joka on aina pitänyt huolta terveydestään ja muutenkin elänyt mallikkaasti "palkitaan" nyt näin, tällaisella vitsauksella.

        Toinen kirjoittaja otti esille nämä "turhat" lääkärissä käynnit ja katsoi niiden aiheuttaneen nykyiset hoitojonot. Ehkä näinkin, mutta en usko, että tämä meidän ikäluokka niitä jonoja olisi saanut aikaan. Täälläkin moni on kirjoittanut haluttomuudesaan lähteä lääkäriin vaikka syytäkin voisi olla. Sisulla on menty ja pienet krempat ovat korjaantuneet "itsestään".

        Odottamaton ystävällisyys ja huomioinen on minustakin yksi niistä iloa tuottavista asioista tänä päivänä, siis tuohon SkillaNIn kokemukseen viittaan. Kun kiire ja ja yleinen tylytys ovat päässeet vallalle myös monissa palvelukuvioissa.

        Kiitos kannustuksesta, SkillaN, Ajattelen tässä nyt "positiivisesti": vaikka olisi vähän luulosairas, luulosairaat ottavat tavallisesti myös enemmän vastuuta omasta terveydestään, tekevät oman osansa, näin ainakin itselleni vakuuttelen ja tuo vaivoista puhuminenkin voi joskus palvella muita, olla sitä vertaistukea, jota me kaikki tarvitsemme, minä ainakin..))
        Säälipisteistä usein naljaillaan, ikäänkuin olisi halveksittavaa vastaanottaa myötämieltä toisilta tai epäillä sen vilpittömyyttä. "Avuttomin on se, joka ei tarvitse ketään", runoili Arja Tiainen.

        Toisi kiva lukea, että monet Anot ovat nyt antaneet palautetta SkillaNille ja Nojatuolille.
        Jos me vakirjoittajat teemme sen, tulee helposti sellainen vaikutelma, että Nojatuoli on jonkinlainen keskinäisen kehun kerho, itseriittoinen ja sisäänpäinlämpiävä.
        SkillaN on kyllä osannut tuotakin vaikutelmaa hälventää: aina toivottaa uudetkin kirjoittajat tervetulleeksi, huomio heidät.

        Vähän haikealta tuntuu aina tämä Pyhäinpäivän vietto minulla: omaa sukua ei ole haudattu tänne lainkaan. Poikien isän sukua täällä on, mutta heidän haudalleen ei autoton helposti pääse. Hiljentymisen mahdollisuus meillä tietysti aina on - ei ole vähäistä sekään.

        Hyvää Pyhäinpäivää kaikille,
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta.
        Tänään on hiukan valoisampi päivä, eikä sitä lumimyräkkää ole tullut. Odotan veljeäni lounaalle, täytyy mennä äkkiä kauppaan, koska unohdin salaattiainekset eilen.
        Tänään on 69:s hääpäiväni, jota siis vietän lounaspöydän ääressä veljen kanssa, ku ei sitä virallista kumppania enää ole ilonpäivää jakamassa.
        Lumimyrsky tuli silloinkin, kun lähdimme kohti kotia häähuoneesta. minä pikkukengissä ja uudessa talvipalttoossa, nahkasormikkaissa. Autolla mentiin, renkaat olivat liukkaat, lumi tuli vaakasuorana tuulilasiin, sellaista . . . ei mitään uutta, samaan joutuvat monet pyhäinpäivänä nykyisinkin.
        Hyvää päivänjatkoa.
        Mkr.

        Meillä olisi mieheni kanssa 7.11. 58-vuotishääpäivä., mutta eilen tuli 2 v mieheni kuolemasta. Hääpäivänämme ei ollut lunta maassa ja aurinko paistoi. Meidät vihittiin Malmin kirkossa, joka oli silloin sellainen valkoinen puuhuvila. Mieheni veli oli laittanut autonsa takalasiin lapun Just married ja auton perään muutama peltipurkin ja vanhat hokkarit, joista toinen irtosi ja jäi kadulle. Hääkahvien jälkeen olimme talon rappusilla kuvattavana ja yhtäkkiä alkoi sataa muutamia pisaroita lunta, joka loppui saman tien.

        Häävalssinamme oli metsäkukkia, mikä oli mieheni veljen häihinsä hankkiman levyn toisella puolella. He halusivat sen syysunelmia itselleen, vaikka meillehän se olisi paremmin sopinut nimensä puolesta. Heidän häänsä olivat maaliskuussa pari vuotta aiemmin. Olisin halunnut häävalssiksemme Aram Hazshaturjanin (varmaan väärin kirjoitettu) valssin baletista Naamiaiset, mutta ei ollut varaa, kun mieheni oli varusmiehenä sillä hetkellä. Häämme olivat mieheni kotona ja väkeä lisäksemme vain 7 henkeä.
        Lähtiessämme mieheni kodista illalla äitinsä kysyi pojaltaan, että tulethan illalla kotiin. Emme asuneet yhdessä ennen avioon menoa, minulla oli pieni yläkerran huone asuntona eräässä omakotitalossa siinä lähellä.

        Illalla hiuksiani avatessa nutturakampauksestani putosi lattialle joitain riisinjyviä, että niitäkin olivat heitelleet.

        Häämatkamme oli mieheni veljen auton lainaksi saatuamme se, että veimme hääpukuni takaisin vuokraamoon ja auto alkoi keittää ennen kuin pääsimme keskustaan.

        Samana iltana mieheni joutui lähtemään takaisin kasarmille Mikkeliin.

        Mira


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meillä olisi mieheni kanssa 7.11. 58-vuotishääpäivä., mutta eilen tuli 2 v mieheni kuolemasta. Hääpäivänämme ei ollut lunta maassa ja aurinko paistoi. Meidät vihittiin Malmin kirkossa, joka oli silloin sellainen valkoinen puuhuvila. Mieheni veli oli laittanut autonsa takalasiin lapun Just married ja auton perään muutama peltipurkin ja vanhat hokkarit, joista toinen irtosi ja jäi kadulle. Hääkahvien jälkeen olimme talon rappusilla kuvattavana ja yhtäkkiä alkoi sataa muutamia pisaroita lunta, joka loppui saman tien.

        Häävalssinamme oli metsäkukkia, mikä oli mieheni veljen häihinsä hankkiman levyn toisella puolella. He halusivat sen syysunelmia itselleen, vaikka meillehän se olisi paremmin sopinut nimensä puolesta. Heidän häänsä olivat maaliskuussa pari vuotta aiemmin. Olisin halunnut häävalssiksemme Aram Hazshaturjanin (varmaan väärin kirjoitettu) valssin baletista Naamiaiset, mutta ei ollut varaa, kun mieheni oli varusmiehenä sillä hetkellä. Häämme olivat mieheni kotona ja väkeä lisäksemme vain 7 henkeä.
        Lähtiessämme mieheni kodista illalla äitinsä kysyi pojaltaan, että tulethan illalla kotiin. Emme asuneet yhdessä ennen avioon menoa, minulla oli pieni yläkerran huone asuntona eräässä omakotitalossa siinä lähellä.

        Illalla hiuksiani avatessa nutturakampauksestani putosi lattialle joitain riisinjyviä, että niitäkin olivat heitelleet.

        Häämatkamme oli mieheni veljen auton lainaksi saatuamme se, että veimme hääpukuni takaisin vuokraamoon ja auto alkoi keittää ennen kuin pääsimme keskustaan.

        Samana iltana mieheni joutui lähtemään takaisin kasarmille Mikkeliin.

        Mira

        Minulla löytyi riisiä rintaliivien välistäkin ja kun oli tuperattu kampaus, siinä minullakin oli niitä. Vitsailtiin miehen kanssa että keitetään niistä aamupuuro. Hotellissa oli kyllä hieno aamiainen, ei tarvinnu ite puuroja keitellä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meillä olisi mieheni kanssa 7.11. 58-vuotishääpäivä., mutta eilen tuli 2 v mieheni kuolemasta. Hääpäivänämme ei ollut lunta maassa ja aurinko paistoi. Meidät vihittiin Malmin kirkossa, joka oli silloin sellainen valkoinen puuhuvila. Mieheni veli oli laittanut autonsa takalasiin lapun Just married ja auton perään muutama peltipurkin ja vanhat hokkarit, joista toinen irtosi ja jäi kadulle. Hääkahvien jälkeen olimme talon rappusilla kuvattavana ja yhtäkkiä alkoi sataa muutamia pisaroita lunta, joka loppui saman tien.

        Häävalssinamme oli metsäkukkia, mikä oli mieheni veljen häihinsä hankkiman levyn toisella puolella. He halusivat sen syysunelmia itselleen, vaikka meillehän se olisi paremmin sopinut nimensä puolesta. Heidän häänsä olivat maaliskuussa pari vuotta aiemmin. Olisin halunnut häävalssiksemme Aram Hazshaturjanin (varmaan väärin kirjoitettu) valssin baletista Naamiaiset, mutta ei ollut varaa, kun mieheni oli varusmiehenä sillä hetkellä. Häämme olivat mieheni kotona ja väkeä lisäksemme vain 7 henkeä.
        Lähtiessämme mieheni kodista illalla äitinsä kysyi pojaltaan, että tulethan illalla kotiin. Emme asuneet yhdessä ennen avioon menoa, minulla oli pieni yläkerran huone asuntona eräässä omakotitalossa siinä lähellä.

        Illalla hiuksiani avatessa nutturakampauksestani putosi lattialle joitain riisinjyviä, että niitäkin olivat heitelleet.

        Häämatkamme oli mieheni veljen auton lainaksi saatuamme se, että veimme hääpukuni takaisin vuokraamoon ja auto alkoi keittää ennen kuin pääsimme keskustaan.

        Samana iltana mieheni joutui lähtemään takaisin kasarmille Mikkeliin.

        Mira

        Kiitos että jaoitte häämuistojanne Makriina ja Mira. Lämmin mieli niistä tuli, onnesta riittää jaettavaksi vielä vuosikymmenien jälkeen..))

        Itselläni häämuistoja ei ole. Kuusikymmentäluvun lopulla oltiin radikaaleja, kapinallisia,
        vanhat arvot ja tavat eivät enää kelvanneet. Meidät vihittiin suurkirkon kappelissa kahden todistajan läsnäollessa. "Kun minä sanon tahdon, minä en kuitenkaan tahdo, sillä he vaativat väärin. Kysyvät tahdommeko rakastaa, kunnes kuolema meidät erottaa, eivätkä he tahdo nähdä, että täydemmin voi erottaa elämä. He tahtovat kahlita sen, minkä kuuluu liikkua vapaana. He tahtovat suunnata yhteen sen, mikä kuuluu kaikille."
        Pateettista tekstiä. Rakkauden eri lajeista ei mitään tietoa..)) Tänään ajattelen toisin ja nyt minunkin ihanteeni olisi koko elämän kestävä liitto. Onnelliset te, jotka olette sen kokeneet.

        Silti katson, että raunioillekin voi rakentaa ja joku voi saada sen "toisen mahdollisuuden" myöhemmin. Tai sitten ei. Yksin elävien määrä taitaa kasvaa kaiken aikaa.
        demeter1


    • Perjantaiaamu Dalajoen alavirrassa, keltainen tulvavaroitus ja lämpötila nousee mittarissa, kun tuuli on kääntynyt kaakkoon ja sadepilvet vyöryvät kohti aluetta kun Ciarán-myrsky kiertää Pohjanmeren yli Skandinavian ylle tuoden rajuja tuulia, lumisadetta pohjoisessa, vesisadetta meidän korkeudella ja kaikki joiden ei ole pakko mennä minnekään linnoittautuvat neljän seinän sisälle polttelemaan kynttilöitä pimeässä myrsky-yössä, takkoja, lämmittämään saunaa ja kokoontumaan perheensä kanssa pyhäinpäivän viettoon katetun päydän ympärille.

      Huomenna olisi tarkoitus mennä viemään haudoille koristelua ja kynttilöitä, mutta jos sää on kovin huono, siirretään haudoillakäynti sunnuntaiksi.

    • Odottelin eilen viestiäsi klo 10 saakka, että mitä ruokaa laitat (?), koska olin menossa kauppaan. Harmi, että sinulle sattui haaveri ja onneksi auttajiakin löytyi.

      Mielestäni hyviä vinkkejä saa, kun lukee, mitä toiset laittaa. Sini-sirkulla oli niitä hyviä vinkkejä usein, mutta nyt katselen hänen poikansa ruokia, jotka ovat tosin aika erikoisia näin yksin asuvalle, mutta herkullisia ovat, joten on poika äitiinsä tullut.

      Olihan se liukasta ja täälläkin oli kuhmuraiset tiet, jotka olivat hankalat rollaattori liikkujallekin hankalat, mutta niiden avulla pysyy paremmin pystyssä, mikäli ei kaadu sen häkkyrän kanssa. Onneksi sain naapurilta tuon kulkupelin, joka on kyllä kunnan tarjoama etu, jota en itse ole hakenut, mutta ihmeen kätevä.

      Olen minäkin tottunut siihen, että pienistä vaivoista, eikä hieman isommistakaan mennä lääkäriin, koska moni vaiva on parantunut kuitenkin, kuten olkapää vammani, johon oli jo leikkaus aika Jorviin, mutta muutin silloin lapseni lastenhoitajaksi, joten asia jäi sikseen ja parantunut on vuosien mittaan.

      Nyt on lapsenlapset jo niin isoja, että mummia ei tarvita, joten aika kuluu aatellessa päivä päätä käännellessä.
      Toki paljon luen, mutta muuta tekemistä ei olekaan, kuin ruoan miettiminen.

      Saunaan pian lähden kuitenkin, koska on tuo perjantai vuoro, vaikka tyttären luona olisi sauna vaikka jokapäivä.

      • Anonyymi

        Ihanaa kun olet voinut hoitaa lapsenlapsiasi pieninä. Varmasti läheiset välit säilyy aina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihanaa kun olet voinut hoitaa lapsenlapsiasi pieninä. Varmasti läheiset välit säilyy aina.

        Kyllä lapsen hoitaminen sitoo mummin ja lapsen tiiviisti koko elämän ajaksi. Toisen lapseni perhe asui kauempana, ja kävimme vain kylässä toisillamme. Lapsenlapset jäivät paljon kaukaisemmiksi kuin serkkunsa, joita hoidin usein lomilla ja viikonloppuisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä lapsen hoitaminen sitoo mummin ja lapsen tiiviisti koko elämän ajaksi. Toisen lapseni perhe asui kauempana, ja kävimme vain kylässä toisillamme. Lapsenlapset jäivät paljon kaukaisemmiksi kuin serkkunsa, joita hoidin usein lomilla ja viikonloppuisin.

        Lapsenlapset ovst elämän jälkiruokaa, näin on sanottu ja se on ihan totta. Meillä yhden lapsen perhe asuu ulkomailla isän työkomennuksen takia ja vain kesällä vietetään enemmän aikaa yhdessä. Oppivat siellä englannin kielen ja kansainvälisyyttä, onneksi osaavat hyvin myös äidinkieltään ja ovat tulossa Suomeen 5 vuoden kuluessa.


    • Anonyymi

      En mie jaks näitä pitkiä ketjuja lukee, vaan pishaan vitilumeen omat puumerkkinsä.
      Ei meitillä Kymenlaaksossa vielä lunta ole kuin joshain varjossa joku hämärä läntti...
      niettä.
      Sen sijaan Keski-Suomeen tupsahti kuulemma parikymmentä senttimeetteriä uuta lunta. Poies sekin sulaa ennen marhaskuun puoltavälii.

      Kaupassa olis pitäny käyä, mutten uskalla riskeerata monen päivän kaljatonta päivää.
      Monta huonua hetkee olis välttyny, jos aina olisin ollu noin tiukka äijä.

    • Raskas viikko takana, vaan nyt jo helpottaa.
      Koville otti viikon vastoinkäymisten määrä, mutta onnistuin, ponnisteluistani voin nyt nauttia.

      Hierojalla makasin iltapäivällä ja hän ihmetteli kaula-ja hartialihasteni jäykkyyttä, no, ei ihme, mutta lähtihän ne jäykkyydet kun aikani kärsin.

      Pyhäinmiestenpäivä, meillä Kainuussa Kekrijuhla. Huomenna kekripukin poltto, mutta sitä ennen kranssit ja kynttilät läheisten haudoille.

      Hyvää Kekriä itsekullekin.

      • Anonyymi

        Pyhäinpäivän aamuun olen herännyt, hyvin huonosti nukutun yö jäljiltä, jätän haudoille menon jäätikköisen kelin vuoksi.
        Tytär ja vävy vievät kynttilät, jospa jouluna voisin mennä jos sinne asti pääsen.
        Kaupassa kävin ja huonoa oli kävely, henkikään ei meinannut kulkea, mutta taas on evästä seuraavaan kertaan.

        Häistä olette jutelleet, no häitä vietin minäkin vuosi oli 1956, suurlakkovuosi.
        Paikallisessa kirkossa vihittiin, itkin katsoessa isääni, joka oli päässyt lomalle häiden ajaksi sairaalasta, itkien siis alkoi avioliitto.
        Itkuakin seurasi matkassa aina silloin tällöin, mutta oli muutakin ja 46 vuotta yhteistä taivalta tallattiin.
        Häämme oli silloisessa Työväentalossa, (nykyisin Teatteritalona toimii), häävalssi oli Kultaa ja hopeaa, haitari tahdin määräsi.
        Isäni kanssa tanssimme Kyllikki valssin, toisen nimeni mukaisesti.
        Siihen se "prameus" loppui, omakotitalon yläkerrasta alkoi todellinen arki.
        Pukuni hommasin omin avuin, en edes siskoltani makuarvosteluja pyytänyt, kullanväriset kengät ja hentokeltainen puku, tyllillä kuorrutettu;)
        Tunsin olevani prinsessa vähintään;)D
        Olen koko ikäni ollut oman makuni toteuttaja, sisustuksessa kuin muutenkin eläen, varmaan ei monellekaan ole muuta kuin ihmettelyn aihe.

        Hierojalla pitäisi minun myös käydä, niskat aivan jumissa, pitäisi ja pitäisi monta hommaa itseni kanssa tehdä, miksihän aina niitä vaan sivuutan.

        Poikani ja miniä kahden koiransa kanssa pistäytyivät, joulun viettoa kaavailimme.
        Sanoin olevani kotonani, en jaksa isoa väkeä ja hälinää, poikani esitti jotain lomakohdetta, lupaili viedäkin, mutta ei sytyttänyt, yksin on aivan hyvä olla.
        Heillä harmia kotimiehen puutteesta, koirien hoitajaa ei ole oikein keksitty ja mihinkään tarhaan eivät halua viedä, minua pyytelivät, mutta enhän yksin sinne korpeen uskaltaudu.
        Ulkomaille haluaisivat matkata, nyt koirat estää, katsotaan jos jostain apua löytäisivät, esittelin, että siskoaan pyytäisi, kun nyt eläkkeellä on.

        Noita huonoja hetkiä on varmaan monellakin ollut joskus, mutta eletty mikä on sillä hetkellä ollut tarpeen.

        Minulta on nuo lastenlastenlapsien hoitaminen jäänyt vähäiseksi, on mummoja ollut heidän tarpeisiin tarpeeksi, lapsenlapset kyllä olivat hoidossani useinkin viikonlopun seutuun.
        Eilen syntyi nuorin sukumme jäsen, pieni poika, mikä ei ihan pieni ollutkaan, liki viisi kiloa painoi.

        Sauna on juhlaa minullekin tänään sen nautinnon saan, tunnin saisin saunoa, mutta puolituntia riittää.
        Pieniä on ilot nykyisin;)
        Nuo haudoilla käymiset ovat enemmän tapa kuin velvollisuus, haudanhoidon hoitaa minulla seurakunta, kukat kesäksi laittaa, syksyisin kanervat viemme ja jouluna suurempi porukka hautoja kiertelee.
        Muistelot onnistuu kotonakin, kun ei voimat riitä muuhun.

        Nuorena nuo kapinoinnit kuuluivat asiaan ja kaikkea yhteiskunnan luomaa voitiin niskotellen vastustaa, kuten demeter kerroit, sellainen olikin silloin hyvin tavallista.
        Suuria lupauksia on kautta aikojen vihkimisen kohdalla tehty, kun tahdon sanotaan, paljon niitä yritettiin pitääkin, nykyisin ei näin haluta.
        Eroja tulee ja ehkä oikeinkin, jos ei elämä yhdessä suju, lapsien vuoksi on harmittavaa.

        Näin tänä aamuna, ikkunasta katsellen on kuin luontokin harmaudessaan surumieleen asettautuu, lepoa kaipaa luontokin.
        Hyvä on ihmisenkin herkistyä muistamaan elämän lyhyys, hetki vaan ja kaikki on ohi.
        Taas hidastelin, kirjautunut olin, mutta näin kävi,toteaa SkillaN


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pyhäinpäivän aamuun olen herännyt, hyvin huonosti nukutun yö jäljiltä, jätän haudoille menon jäätikköisen kelin vuoksi.
        Tytär ja vävy vievät kynttilät, jospa jouluna voisin mennä jos sinne asti pääsen.
        Kaupassa kävin ja huonoa oli kävely, henkikään ei meinannut kulkea, mutta taas on evästä seuraavaan kertaan.

        Häistä olette jutelleet, no häitä vietin minäkin vuosi oli 1956, suurlakkovuosi.
        Paikallisessa kirkossa vihittiin, itkin katsoessa isääni, joka oli päässyt lomalle häiden ajaksi sairaalasta, itkien siis alkoi avioliitto.
        Itkuakin seurasi matkassa aina silloin tällöin, mutta oli muutakin ja 46 vuotta yhteistä taivalta tallattiin.
        Häämme oli silloisessa Työväentalossa, (nykyisin Teatteritalona toimii), häävalssi oli Kultaa ja hopeaa, haitari tahdin määräsi.
        Isäni kanssa tanssimme Kyllikki valssin, toisen nimeni mukaisesti.
        Siihen se "prameus" loppui, omakotitalon yläkerrasta alkoi todellinen arki.
        Pukuni hommasin omin avuin, en edes siskoltani makuarvosteluja pyytänyt, kullanväriset kengät ja hentokeltainen puku, tyllillä kuorrutettu;)
        Tunsin olevani prinsessa vähintään;)D
        Olen koko ikäni ollut oman makuni toteuttaja, sisustuksessa kuin muutenkin eläen, varmaan ei monellekaan ole muuta kuin ihmettelyn aihe.

        Hierojalla pitäisi minun myös käydä, niskat aivan jumissa, pitäisi ja pitäisi monta hommaa itseni kanssa tehdä, miksihän aina niitä vaan sivuutan.

        Poikani ja miniä kahden koiransa kanssa pistäytyivät, joulun viettoa kaavailimme.
        Sanoin olevani kotonani, en jaksa isoa väkeä ja hälinää, poikani esitti jotain lomakohdetta, lupaili viedäkin, mutta ei sytyttänyt, yksin on aivan hyvä olla.
        Heillä harmia kotimiehen puutteesta, koirien hoitajaa ei ole oikein keksitty ja mihinkään tarhaan eivät halua viedä, minua pyytelivät, mutta enhän yksin sinne korpeen uskaltaudu.
        Ulkomaille haluaisivat matkata, nyt koirat estää, katsotaan jos jostain apua löytäisivät, esittelin, että siskoaan pyytäisi, kun nyt eläkkeellä on.

        Noita huonoja hetkiä on varmaan monellakin ollut joskus, mutta eletty mikä on sillä hetkellä ollut tarpeen.

        Minulta on nuo lastenlastenlapsien hoitaminen jäänyt vähäiseksi, on mummoja ollut heidän tarpeisiin tarpeeksi, lapsenlapset kyllä olivat hoidossani useinkin viikonlopun seutuun.
        Eilen syntyi nuorin sukumme jäsen, pieni poika, mikä ei ihan pieni ollutkaan, liki viisi kiloa painoi.

        Sauna on juhlaa minullekin tänään sen nautinnon saan, tunnin saisin saunoa, mutta puolituntia riittää.
        Pieniä on ilot nykyisin;)
        Nuo haudoilla käymiset ovat enemmän tapa kuin velvollisuus, haudanhoidon hoitaa minulla seurakunta, kukat kesäksi laittaa, syksyisin kanervat viemme ja jouluna suurempi porukka hautoja kiertelee.
        Muistelot onnistuu kotonakin, kun ei voimat riitä muuhun.

        Nuorena nuo kapinoinnit kuuluivat asiaan ja kaikkea yhteiskunnan luomaa voitiin niskotellen vastustaa, kuten demeter kerroit, sellainen olikin silloin hyvin tavallista.
        Suuria lupauksia on kautta aikojen vihkimisen kohdalla tehty, kun tahdon sanotaan, paljon niitä yritettiin pitääkin, nykyisin ei näin haluta.
        Eroja tulee ja ehkä oikeinkin, jos ei elämä yhdessä suju, lapsien vuoksi on harmittavaa.

        Näin tänä aamuna, ikkunasta katsellen on kuin luontokin harmaudessaan surumieleen asettautuu, lepoa kaipaa luontokin.
        Hyvä on ihmisenkin herkistyä muistamaan elämän lyhyys, hetki vaan ja kaikki on ohi.
        Taas hidastelin, kirjautunut olin, mutta näin kävi,toteaa SkillaN

        Onnea isomummolle ja koko perhekunnalle potran poikavauvan johdosta!
        🍀🌹


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onnea isomummolle ja koko perhekunnalle potran poikavauvan johdosta!
        🍀🌹

        Onnitteluni Skillanille uudesta pienestä potrasta tulokkaasta sukuun! Itselläni on kaksi lapsenlastenlasta, 7 v tyttö ja 9kk ikäinen poika.
        En ole näitä pieniä päässyt näkemään paljonkaan, kun lapsenlapset muuttivat Etelä-Pohjanmaalle Vantaalta, mutta onneksi on skype ja whatsapp niin näkee livenä ja saan paljon kuvia heiltä eri tilanteista. Eivät pääse kasvamaan ihan huomaamatta että humpsis, oletko se sinä, niin kuin ennen vanhaan aina sukulaiset huomauttelivat.

        Mira


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pyhäinpäivän aamuun olen herännyt, hyvin huonosti nukutun yö jäljiltä, jätän haudoille menon jäätikköisen kelin vuoksi.
        Tytär ja vävy vievät kynttilät, jospa jouluna voisin mennä jos sinne asti pääsen.
        Kaupassa kävin ja huonoa oli kävely, henkikään ei meinannut kulkea, mutta taas on evästä seuraavaan kertaan.

        Häistä olette jutelleet, no häitä vietin minäkin vuosi oli 1956, suurlakkovuosi.
        Paikallisessa kirkossa vihittiin, itkin katsoessa isääni, joka oli päässyt lomalle häiden ajaksi sairaalasta, itkien siis alkoi avioliitto.
        Itkuakin seurasi matkassa aina silloin tällöin, mutta oli muutakin ja 46 vuotta yhteistä taivalta tallattiin.
        Häämme oli silloisessa Työväentalossa, (nykyisin Teatteritalona toimii), häävalssi oli Kultaa ja hopeaa, haitari tahdin määräsi.
        Isäni kanssa tanssimme Kyllikki valssin, toisen nimeni mukaisesti.
        Siihen se "prameus" loppui, omakotitalon yläkerrasta alkoi todellinen arki.
        Pukuni hommasin omin avuin, en edes siskoltani makuarvosteluja pyytänyt, kullanväriset kengät ja hentokeltainen puku, tyllillä kuorrutettu;)
        Tunsin olevani prinsessa vähintään;)D
        Olen koko ikäni ollut oman makuni toteuttaja, sisustuksessa kuin muutenkin eläen, varmaan ei monellekaan ole muuta kuin ihmettelyn aihe.

        Hierojalla pitäisi minun myös käydä, niskat aivan jumissa, pitäisi ja pitäisi monta hommaa itseni kanssa tehdä, miksihän aina niitä vaan sivuutan.

        Poikani ja miniä kahden koiransa kanssa pistäytyivät, joulun viettoa kaavailimme.
        Sanoin olevani kotonani, en jaksa isoa väkeä ja hälinää, poikani esitti jotain lomakohdetta, lupaili viedäkin, mutta ei sytyttänyt, yksin on aivan hyvä olla.
        Heillä harmia kotimiehen puutteesta, koirien hoitajaa ei ole oikein keksitty ja mihinkään tarhaan eivät halua viedä, minua pyytelivät, mutta enhän yksin sinne korpeen uskaltaudu.
        Ulkomaille haluaisivat matkata, nyt koirat estää, katsotaan jos jostain apua löytäisivät, esittelin, että siskoaan pyytäisi, kun nyt eläkkeellä on.

        Noita huonoja hetkiä on varmaan monellakin ollut joskus, mutta eletty mikä on sillä hetkellä ollut tarpeen.

        Minulta on nuo lastenlastenlapsien hoitaminen jäänyt vähäiseksi, on mummoja ollut heidän tarpeisiin tarpeeksi, lapsenlapset kyllä olivat hoidossani useinkin viikonlopun seutuun.
        Eilen syntyi nuorin sukumme jäsen, pieni poika, mikä ei ihan pieni ollutkaan, liki viisi kiloa painoi.

        Sauna on juhlaa minullekin tänään sen nautinnon saan, tunnin saisin saunoa, mutta puolituntia riittää.
        Pieniä on ilot nykyisin;)
        Nuo haudoilla käymiset ovat enemmän tapa kuin velvollisuus, haudanhoidon hoitaa minulla seurakunta, kukat kesäksi laittaa, syksyisin kanervat viemme ja jouluna suurempi porukka hautoja kiertelee.
        Muistelot onnistuu kotonakin, kun ei voimat riitä muuhun.

        Nuorena nuo kapinoinnit kuuluivat asiaan ja kaikkea yhteiskunnan luomaa voitiin niskotellen vastustaa, kuten demeter kerroit, sellainen olikin silloin hyvin tavallista.
        Suuria lupauksia on kautta aikojen vihkimisen kohdalla tehty, kun tahdon sanotaan, paljon niitä yritettiin pitääkin, nykyisin ei näin haluta.
        Eroja tulee ja ehkä oikeinkin, jos ei elämä yhdessä suju, lapsien vuoksi on harmittavaa.

        Näin tänä aamuna, ikkunasta katsellen on kuin luontokin harmaudessaan surumieleen asettautuu, lepoa kaipaa luontokin.
        Hyvä on ihmisenkin herkistyä muistamaan elämän lyhyys, hetki vaan ja kaikki on ohi.
        Taas hidastelin, kirjautunut olin, mutta näin kävi,toteaa SkillaN

        Iltapäivää ! Lisää häämuistoja, SkillaNin kertomana ! Varmasti hän oli kaunis morsian, kun on kaunis vieläkin..))
        Onnittelut minultakin uuden poikalapsen syntymästä ! "Jokainen maailmaan syntyvä lapsi tuo tullessaan lupauksen siitä, että Jumala ei ole vielä menettänyt toivoaan ihmiskunnan suhteen", runoili Tagore (etunimeä en edes yritä kirjoittaa..)) kauan sitten.

        Pitänee paikkansa vieläkin. Vaikka ymmärrän näitä nuoria, jotka eivät halua hankkia lapsia (vaan sen koiran!) tuollainen valinta tekee kyllä oudolla tavalla surulliseksi ja miettii,
        eivätkö nuoret jaksa luottaa elämään, tai itseensä, noin valitessaan.

        Se nyt kuitenkin on tätä päivää, syntyvyys on alhaalla ja maailmantilanne pistää miettimään tulevaisuutta, mikä ei kovin lupaavalta näytä.

        Oudon innoton on mieli tänään, ikäänkuin sään harmaus olisi vallannut koko olemuksen.
        Ulos ei ole asiaa, hiljaista sadetta on täällä ollut aamusta alkaen.
        Onneksi sain eilen syyshommia eteenpäin, kun tuttu apumies puhdisti räystäät, paketoi pihakalusteet ja iski muutaman naulan autotallin peltikattoon. Myrskyjen takia niitäkin pitää vahtia. Miten selviäisinkään ilman näitä maksullisia miehiä..))

        Hyvää pyhänpidon jatkoa !
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iltapäivää ! Lisää häämuistoja, SkillaNin kertomana ! Varmasti hän oli kaunis morsian, kun on kaunis vieläkin..))
        Onnittelut minultakin uuden poikalapsen syntymästä ! "Jokainen maailmaan syntyvä lapsi tuo tullessaan lupauksen siitä, että Jumala ei ole vielä menettänyt toivoaan ihmiskunnan suhteen", runoili Tagore (etunimeä en edes yritä kirjoittaa..)) kauan sitten.

        Pitänee paikkansa vieläkin. Vaikka ymmärrän näitä nuoria, jotka eivät halua hankkia lapsia (vaan sen koiran!) tuollainen valinta tekee kyllä oudolla tavalla surulliseksi ja miettii,
        eivätkö nuoret jaksa luottaa elämään, tai itseensä, noin valitessaan.

        Se nyt kuitenkin on tätä päivää, syntyvyys on alhaalla ja maailmantilanne pistää miettimään tulevaisuutta, mikä ei kovin lupaavalta näytä.

        Oudon innoton on mieli tänään, ikäänkuin sään harmaus olisi vallannut koko olemuksen.
        Ulos ei ole asiaa, hiljaista sadetta on täällä ollut aamusta alkaen.
        Onneksi sain eilen syyshommia eteenpäin, kun tuttu apumies puhdisti räystäät, paketoi pihakalusteet ja iski muutaman naulan autotallin peltikattoon. Myrskyjen takia niitäkin pitää vahtia. Miten selviäisinkään ilman näitä maksullisia miehiä..))

        Hyvää pyhänpidon jatkoa !
        demeter1

        Lapset tulevat myös kalliiksi, kun asunto pitää vaihtaa isompaan, pk seudulla pieni kaksio maksaa sen mitä iso hyvä ok talo vaikkapa Tampereen seudulla. Päivähoito, vaatteet, harrastukset ja koulutus maksaa, pitäisi tunkiä omasta kulutuksesta ja omasta ajasta., Autokin pitää olla ja kaksi huoltajaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapset tulevat myös kalliiksi, kun asunto pitää vaihtaa isompaan, pk seudulla pieni kaksio maksaa sen mitä iso hyvä ok talo vaikkapa Tampereen seudulla. Päivähoito, vaatteet, harrastukset ja koulutus maksaa, pitäisi tunkiä omasta kulutuksesta ja omasta ajasta., Autokin pitää olla ja kaksi huoltajaa.

        Aivan Ano 14.23. Ei ole helppoa (rahallisestikaan) nuorilla perheillä. Silti jotkut vielä valitsevat lapset ja tinkivät omasta ajastaan ja kulutuksestaan. Kaikki kunnioitus heille, kuten myös niille jotka valitsevat toisin..))
        demeter


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan Ano 14.23. Ei ole helppoa (rahallisestikaan) nuorilla perheillä. Silti jotkut vielä valitsevat lapset ja tinkivät omasta ajastaan ja kulutuksestaan. Kaikki kunnioitus heille, kuten myös niille jotka valitsevat toisin..))
        demeter

        Lapset tuovat niin paljon onnea ja sisältöä elämään, ovat tulevaisuuden toivo, ei niitä asioita voi rahalla aika vapaa-ajalla mitata. Se on kuitenkin suhteellisen pieni aika, jonka tarvitsevat vanhempiaan, sitten noin 50-kymppisenä pääsee menemään ja harrastamaan vapaasti, kun lapset ovat isoja. Tosin me ja monet muut harrastimme ja harrastavat perheinä esim. matkustelua, retkeilyä ja musiikkia. Täytyy vaan tehdä ja mennä kulloisenkin ikäisten lasten ehdoilla. Se on kaikkia kasvattavaa ja aivan ihanaa yhdessäoloa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iltapäivää ! Lisää häämuistoja, SkillaNin kertomana ! Varmasti hän oli kaunis morsian, kun on kaunis vieläkin..))
        Onnittelut minultakin uuden poikalapsen syntymästä ! "Jokainen maailmaan syntyvä lapsi tuo tullessaan lupauksen siitä, että Jumala ei ole vielä menettänyt toivoaan ihmiskunnan suhteen", runoili Tagore (etunimeä en edes yritä kirjoittaa..)) kauan sitten.

        Pitänee paikkansa vieläkin. Vaikka ymmärrän näitä nuoria, jotka eivät halua hankkia lapsia (vaan sen koiran!) tuollainen valinta tekee kyllä oudolla tavalla surulliseksi ja miettii,
        eivätkö nuoret jaksa luottaa elämään, tai itseensä, noin valitessaan.

        Se nyt kuitenkin on tätä päivää, syntyvyys on alhaalla ja maailmantilanne pistää miettimään tulevaisuutta, mikä ei kovin lupaavalta näytä.

        Oudon innoton on mieli tänään, ikäänkuin sään harmaus olisi vallannut koko olemuksen.
        Ulos ei ole asiaa, hiljaista sadetta on täällä ollut aamusta alkaen.
        Onneksi sain eilen syyshommia eteenpäin, kun tuttu apumies puhdisti räystäät, paketoi pihakalusteet ja iski muutaman naulan autotallin peltikattoon. Myrskyjen takia niitäkin pitää vahtia. Miten selviäisinkään ilman näitä maksullisia miehiä..))

        Hyvää pyhänpidon jatkoa !
        demeter1

        Ihan sivusta tähän tuikhan kommenttini, Tänäiseen pyhäinpäivään en ehtinyt herätä enkä tajuta. Vasta iltapimeellä kertoivat Yle-radiosta, että Pyhäinpäivänä muistetaan viedä omaisten haudoille kukkia.
        Kesäkukat ovat tieten pahasti hallan runhomia. Mut onhan se pyhäpäivä, varsinainen sunnuntai huomennakin. Kukkia saan paristakin liikkeestä.


    • Kirjoitan, vaikka ei pitäisi, mutta kun mielessäni pyörii kuitenkin tämä päivä, joka oli 56-v sitten kamalin kokemani.

      Sain pika vauhtia nuorimman lapseni ja tuskat oli kamalat, jolloin päätin, että en enää ikinä tätä halua kokea. Sitten näin sen(hänet)kauheimman näkemäni olennon, jolla oli 5 cm pitkä musta tukka ja naama rumempi, kuin apinalla.

      Siinä sitten koko aamuyön mietin, kuinka voin piilottaa tuon olion, että sitä ei kukaan näe. Vaan ans` olla, kun aamulla tuotiin lapsi uudelleen, oli tukka kammattu ja ihana punainen rusetti oli päässä ja naama kuin kuvien enkelillä.

      Nyt tämä samainen lapsi pitää huolta minusta ja lapsuus kodistaan, joka on muuten tyhjillään.

      No, häistä sen verran, että olin jo kihloissa, kun päätin lähteä Englantiin ja kirjoitin "sulholleni", että jäänkin tänne. Heti sain matkaliput Suomeen ja sitten meidät vihittiin Johanneksen kirkossa ja isä saattoi.

      Harmillista oli kuitenkin häissäni, kun siskoni valitsi meille häävalssin "Mustasukkaisuus"...ainakin se alkoi "Järjen veti ja minusta orjan teit".. olihan mieheni hänen entinen rakkaansa.

      Onhan tähän elämään mahtunut tuulta ja myrskyä, mutta paljon myös hyvää ja aurinkoista, kunnes kuolema vei puolisoni ja hänen hautansa on Kiteellä, joten sinne en kynttilöitä vie. Siellähän on myös isäni, äitini ja veljeni ja yksi veljistäni huolentii nuo muodollisuudet.

      • Anonyymi

        Olipas sinulla tarina, Kristiina..)) Koettelemuksia toisensa perään, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, eikö ?..))
        demeter


      • Anonyymi

        Hyvä, että kirjoitit, on mukava lukea muiden kirjoittajien hääpäiväkokemuksista ja lapsen syntymistä. Jopa valitsi siskosi teille häävalssin! Oletko ollut siskosi kanssa kuitenkin väleissä. Menisi aivan hupina, jos ei tiedä, että miehesi valitsi sinut siskosi sijasta.
        Itsestänikin on kuvia Johanneksen kirkon portailla kun pari serkkuani on vihitty siellä. Komea kirkko on.

        Mira


      • Anonyymi

        Olipa ilkeä sisko, mutta ei hääparin olisi tarvinnut suostua noin ikävään valintaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olipa ilkeä sisko, mutta ei hääparin olisi tarvinnut suostua noin ikävään valintaan.

        Vai oli ilkeä sisko? No olihan se silloin, mutta se rakkaus teettää kaikenlaisia, kuten monella muullakin. Onhan näitä murhiakin tapahtunut mustasukkaisuuden vuoksi, mutta onneksi ei meillä. Hyvin sopeudumme puolisoime kanssa, hänellä omansa ja minulla hänen entinen heilansa.

        Siskoni kanssa olen erittäin hyvissä väleissä, mitä nyt joskus muistutan häntä näistä tanssien valinnoista, joita en tiennyt etukäteen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olipas sinulla tarina, Kristiina..)) Koettelemuksia toisensa perään, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, eikö ?..))
        demeter

        demeter

        Oliko liikaa kerrottu, koska yli puolet jäi vielä ketomatta, mutta yritän pidättäytyä liiallista avautumistani jatkossa,.


      • Anonyymi
        Kristiina23 kirjoitti:

        Vai oli ilkeä sisko? No olihan se silloin, mutta se rakkaus teettää kaikenlaisia, kuten monella muullakin. Onhan näitä murhiakin tapahtunut mustasukkaisuuden vuoksi, mutta onneksi ei meillä. Hyvin sopeudumme puolisoime kanssa, hänellä omansa ja minulla hänen entinen heilansa.

        Siskoni kanssa olen erittäin hyvissä väleissä, mitä nyt joskus muistutan häntä näistä tanssien valinnoista, joita en tiennyt etukäteen.

        Kerro toki lisää, tuohan on kuin Kauniista ja rohkeista!


      • Anonyymi
        Kristiina23 kirjoitti:

        demeter

        Oliko liikaa kerrottu, koska yli puolet jäi vielä ketomatta, mutta yritän pidättäytyä liiallista avautumistani jatkossa,.

        Tekisi mieli sanoa: anna palaa Kristiina !..)) Hyvä kertoja olet eikä sinun tarinasi tiettävästi loukkaa ketään. Korkeintaan antaa kuvan siitä, että elämäsi on ollut rikasta..))
        demeter


    • Anonyymi

      Minä tunsin yhteen aikaan pariskunnan jossa vaimo vei miehen tyttäreltään. Mies oli 18 v vaimoaan nuorempi, mutta hyvin näyttivät sopivan keskenään. Sitä en tiedä, mitkä olivat äidin ja tyttären välit sen jälkeen. Mies oli kyllä vanhemman oloinen kuin 5-kymppinen. Kaikkea se rakkaus teettää.

      Mira

      • Anonyymi

        Voikohan tuollaista rakkaudeksi kutsua, jotain himoa ja itsekkyyttä paremminkin.


      • Anonyymi

        Juu, rakkausavioliitto, ei siinä mitään järkeä ole - niin kun ei yleenä.


    • Anonyymi

      Siihen aikaan vuokralautakunta vielä määräsi Helsingissä, mm. siten, että asunto-osakkeet myytiin vuokralaisineen päivineen, ja sen sai omaan käyttöön vasta 5 v. kuluttua . Meillä oli 3 v. aikaisemmin ostettu ei-vapaa kaksio, joten jouduimme asumaan 2 v mieheni vanhempien kodissa. Hyvin anoppini minua piti, ei koskaan mitään vaikeuksia tullut, ja sitten muutimme vapautuneeseen kotiimme.
      Mkr.

      • Sunnuntaiaamuja, harmaa ilme ikkunasta katsoen, lumet on tipotiessään kosteaa ja märkää koko tienoo.
        Näin se usein onkin tämä Pyhäinpäivän aika.
        Katselin eilen Korealaista sarjaa, pitkäveteinen ja mielikuvituksellinen, yleensä paljon sellaista taikuutta tai tuonpuoleisen esitystä, kaikki on mahdollista, voimanaisista ja taitoa vaikka ilmaan nousta.
        En tykkää, mutta joskus pitää loppu kuitenkin nähdä;)

        Tuotapa en ole kuullutkaan, mutta oli se jotenkin vaikeaa tuo asunnon saanti täälläkin.
        Vuosia kului meilläkin ennen kuin omaan asunon hankintaan ryhdyttiin., ja vuosia kului sen maksamiseenkin.
        Tiukkuudesta olen monasti puhunut, mutta lapset olivat odotettuja, ei heille mitään ihmeitä pystytty hankkimaan, jotain kuitenkin.
        Musiikki kiehtoi poikaani, sähkökitaran ostin, tyttäreni pianoa pimputteli ja tuntejakin maksoin, mutta eipä pidemmälle kuitenkaan kummallakaan mukanaan vienyt.
        No ehkä heille jotain tyydytystä nuo asiat aikaan sai, tätini osti pianon, minulle nuukuutta vaati soittotunnit.
        Ajattelen nykynuoria, miten he yleensäkin saavat euronsa riittämään, nämä uudet vauvatkin iso menoerä, kaksosten kuluja äitinsä kertoili, minua pyörrytti.
        Lapsille heti vakuutukset tekivät, nykyisen terveydenhoidon varaan ei uskaltaneet jättää, jos äkillinen vaiva kohtaisi, lääkäriin pääsy kyseenalaista, yksityisiä ehken joutuisivat käyttämään.
        Tähän loppui heidän lasten teko, sanovat velvollisuutensa suorittaneet;)
        Kustannuskulu on lapsien kasvatus nykyaikana, ennen ne vaan syntyi ja elettiin miten elettiin, hyvä kai on varautua kaikkeen.

        Olipa aikamoinen juttu tuo siskosi häävalssi valinta, minusta tango on tuo Mustasukkaisuus, ehkä vähän vaikeaa oli valssia mennä, mutta hyvin kai onnistui.
        Kylläpä ne synnytyskivut unohtuu, kun vauvansa syliin saa ja ainahan ne vauvat niin kauniita ovat, ehkä tuskien kautta tuo tuntemus sinulla.
        Hyvä ettei viha välillenne jäänyt, sekin raskas seuralainen.
        Rakkaus saa ihmeitä asioita tapahtumaan, ei siinä vuodet mitään meinaa.
        Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti, pitänee paikkansa.

        Kiitos kaikille onnea toivottaneille, poika on ukkinsa näköinen, äiti on poikani näköinen, geenit selvät, ja onneksi jatkuvuus on varmistunut, ainut mahdollisuus tämä poika, tyttöjä toiset, no säilyy se suku näinkin.
        Minun sukuni kuivuu aina vaan, vielä joitain serkkuja ja pikkuserkkuja joihin on toivo laitettava.

        Minulla hoitaa seurakunta haudan siivoamisen, kanervat sitten itse viemme, eilen tytär kynttilät toimitti.
        Vanhoja peruja nämä muistelot, mutta hyvin on juurtuneet minullekin, haudoilla on käytävä.

        Päivä on valennut sen minkä valkenee, kohta taas valot joutuu sytyttämään, mutta alussa on kuitenkin sunnuntai, tehdään siitä mukava.


    • Terveiseni harmaasta Korvesta.

      Vietin eilen yli kaksi tuntian hautausmaita kiertäen. Tuuli oli kohtalaista, mutta sää muutoin hauha. Paltaniemen hautuumaalta yritin löytää naapurin tytön hautaa, en löytänyt. Lasteni isovanhempain haudalle sytytin kynttilät.

      Palasin Kajaanin vanhalle hautuumaalle, jossa lepäävät isovanhempani ja vanhempani.
      Vanhempieni haudalle laskin oma tekemäni seppeleen ja kynttilöitä, isovanhempani hauta sai kanervia ja kynttilät.

      Kappelin vieressä molemmilla hautuumailla oli seurakunnan glögitarjoilu. Lämmin juoma teki kauppansa.Vanhalla hautuumaalla sytytin kynttilän muualle haudattujen kynttilämereen. P.n veljen ja yhden hyvän ystävämme muistoille.

      Lunta oli parikymmentä senttiä, joten kävelysauvat oli tarpeen rämpiessäni hangissa.

      Kun palasin kotiin, oli ulkoilma kiintiöni täysi, joten en kaivannut enää Kajaanijoen rannalle seuraamaan kekripukin polttoa. Lehtitietojen mukaan sitä seremoniaa oli seuraamassa yli 2000-henkeä.

      Pistin esivalmistelemani lohilaatikon uuniin ja napsautin saunan päälle. Näiden nautintojen jälkeen oli ohjelmassamme elämäni biisi.

      • Anonyymi

        Onhan tuo aikamoinen urakka rämpiä hangessa kaksi tuntia lonkkaleikkausta odottavalle ja polvien nivelrikkoa potevalle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onhan tuo aikamoinen urakka rämpiä hangessa kaksi tuntia lonkkaleikkausta odottavalle ja polvien nivelrikkoa potevalle.

        Onhan se, rukoilen joka ilta ennen nukahtamista voimia selvitä seuraavasta päivästä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan tuo aikamoinen urakka rämpiä hangessa kaksi tuntia lonkkaleikkausta odottavalle ja polvien nivelrikkoa potevalle.

        Jotkut tekeytyvät kipeiksikin saadakseen huomiota.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotkut tekeytyvät kipeiksikin saadakseen huomiota.

        Onhan Demeterilläkin ollut lonkkaleikkaus, täytyyhän sitä samaan vähintään yltää. Kainuussa varmaan pääsee helposti leikkaukseen, vaikka pystyy hangessa rämpimään 2 tuntia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jotkut tekeytyvät kipeiksikin saadakseen huomiota.

        On se niin voimille ottavaa tekeytyä lonkkavikaiseksi, mitenhän se demeterkin jaksoi?

        Pitää ottaa huomioon ihmisten erilaisuus. Puolisoni sanoi, että olette esikoisen kanssa periksi ei anneta puurtajia.


    • Anonyymi

      En mennyt eilen hautausmaalle kovan tuulen takia. Ei hänen hautansa ilman kynttilöitä jäänyt, sillä hänen tuhkansa on muistolehdossa ja siellä olevissa graniittipaasissa on kaikkien siellä haudattujen nimet sellaisissa rosterilaatoissa.

      Tuhkat kaadettiin uurnasta maassa olevaan teräskantiseen sylinteriin, jonka jälkeen sinne heitettiin kolme kauhallista soraa ja kansi suljettiin. Se sora-astia on sellainen kaunis kannellinen kookas teräsmalja. Nyt niitä sylintereitä on siellä jo kaksi sen maljan ympärillä. Alueelle oli heti pystytetty 5 graniittipaatta, joista ensimmäinen täyttyi nimistä jo muutamassa kuukaudessa. Otin kuvia siitä paadesta, missä mieheni nimi luki.

      Mira

      • Anonyymi

        Minun tuttavani kertoi, että uurna tyhjennetään hautapaaden edessä olevalle nurmikolle. En halunnut väitellä vastaan, mutta ei se voi niin tapahtua, sehän olisi vainajan häpäisemistä. Eikä mikään nurmikko kestäisi jatkuvaa tuhkan ripottelua, tukahtuisihan se pilalle.
        Minua ihmetyttää, että hautaustoimisto tai seurakunta tai mikään taho ei selitä surevalle leskelle, mitä uurnalle ja tuhkalle tapahtuu. Asia oli hänelle uusi, ja surussaan hän ei osannut kysyä, vaan olettamus jäi voimaan.
        Nyt on hänenkin nimensä paadessa.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun tuttavani kertoi, että uurna tyhjennetään hautapaaden edessä olevalle nurmikolle. En halunnut väitellä vastaan, mutta ei se voi niin tapahtua, sehän olisi vainajan häpäisemistä. Eikä mikään nurmikko kestäisi jatkuvaa tuhkan ripottelua, tukahtuisihan se pilalle.
        Minua ihmetyttää, että hautaustoimisto tai seurakunta tai mikään taho ei selitä surevalle leskelle, mitä uurnalle ja tuhkalle tapahtuu. Asia oli hänelle uusi, ja surussaan hän ei osannut kysyä, vaan olettamus jäi voimaan.
        Nyt on hänenkin nimensä paadessa.
        Mkr.

        Yhden ystäväni miehen tuhkat on kaadettu maahan Hietaniemen hautausmaalla, mutta sillä tavalla, että suntio iski maahan kuopan lapiolla, tuhkat kaadettiin kuoppaan ja suntio laittoi samantien lapiolla maat siihen takaisin. Eli ei niitä tuhkia siihen maan päälle kaadettu.

        Se, että tuhkat sirotellaan niin sellaista paikka esim Malmilla ei ole. Mereen sen sijaan sirotellaan jossain Harmajan kupeessa. Täytyypä tutkia, mitä tuo sirottelu itse asiassa tarkoittaa, jos se tapahtuu maahan.

        Mira


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minun tuttavani kertoi, että uurna tyhjennetään hautapaaden edessä olevalle nurmikolle. En halunnut väitellä vastaan, mutta ei se voi niin tapahtua, sehän olisi vainajan häpäisemistä. Eikä mikään nurmikko kestäisi jatkuvaa tuhkan ripottelua, tukahtuisihan se pilalle.
        Minua ihmetyttää, että hautaustoimisto tai seurakunta tai mikään taho ei selitä surevalle leskelle, mitä uurnalle ja tuhkalle tapahtuu. Asia oli hänelle uusi, ja surussaan hän ei osannut kysyä, vaan olettamus jäi voimaan.
        Nyt on hänenkin nimensä paadessa.
        Mkr.

        Anoppini tuhka laskettiin kauniissa uurnassa samaan hautaan kuin hänen puolisonsa ja poikansa oli haudattu. Nimi on myös kaiverrettu hautakiveen. Vierailin eilen heidän haudallaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun tuttavani kertoi, että uurna tyhjennetään hautapaaden edessä olevalle nurmikolle. En halunnut väitellä vastaan, mutta ei se voi niin tapahtua, sehän olisi vainajan häpäisemistä. Eikä mikään nurmikko kestäisi jatkuvaa tuhkan ripottelua, tukahtuisihan se pilalle.
        Minua ihmetyttää, että hautaustoimisto tai seurakunta tai mikään taho ei selitä surevalle leskelle, mitä uurnalle ja tuhkalle tapahtuu. Asia oli hänelle uusi, ja surussaan hän ei osannut kysyä, vaan olettamus jäi voimaan.
        Nyt on hänenkin nimensä paadessa.
        Mkr.

        "Vainajasta syntynyt tuhka on olomuodoltaan verrattavissa hienoon hiekkaan. Tavallisesti tuhka sirotellaan maahan laajalle alueelle. Maakosteuden tai sateen aikaansaama reaktio hajottaa tuhkan rakenteen siten että muutaman päivän kuluttua sitä ei ole enää lainkaan tunnistettavissa maan pinnalla."


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yhden ystäväni miehen tuhkat on kaadettu maahan Hietaniemen hautausmaalla, mutta sillä tavalla, että suntio iski maahan kuopan lapiolla, tuhkat kaadettiin kuoppaan ja suntio laittoi samantien lapiolla maat siihen takaisin. Eli ei niitä tuhkia siihen maan päälle kaadettu.

        Se, että tuhkat sirotellaan niin sellaista paikka esim Malmilla ei ole. Mereen sen sijaan sirotellaan jossain Harmajan kupeessa. Täytyypä tutkia, mitä tuo sirottelu itse asiassa tarkoittaa, jos se tapahtuu maahan.

        Mira

        Sukuhautaan tuhkauurna lasketaan kuten arkku, valmiiksi kaivettuun kuoppaan, ja suntio lapioi hiekan päälle. omaiset laskevat kukkalaitteet kummulle.'
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sukuhautaan tuhkauurna lasketaan kuten arkku, valmiiksi kaivettuun kuoppaan, ja suntio lapioi hiekan päälle. omaiset laskevat kukkalaitteet kummulle.'
        Mkr.

        Eri seurakunnilla on eri käytäntö. Me peitimme itse sen pienen kuopan, johon uurna laskettiin.

        Paikalla toki oli seurakunnan edustaja, joka oli lapion tuonut ja vei pois.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Anoppini tuhka laskettiin kauniissa uurnassa samaan hautaan kuin hänen puolisonsa ja poikansa oli haudattu. Nimi on myös kaiverrettu hautakiveen. Vierailin eilen heidän haudallaan.

        Toivovotan sinulle jaksamistta Korppis. Odotan aina kirjoituksiasi. sinä kirjoitat rehellisiä kirjoituksia tavallisesta elämästä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Toivovotan sinulle jaksamistta Korppis. Odotan aina kirjoituksiasi. sinä kirjoitat rehellisiä kirjoituksia tavallisesta elämästä.

        Kaunis kiitos ; )


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toivovotan sinulle jaksamistta Korppis. Odotan aina kirjoituksiasi. sinä kirjoitat rehellisiä kirjoituksia tavallisesta elämästä.

        Mistä sen rehellisyyden ja toisaalta epärehellisyyden voi päätellä ? Eihän me täällä oikeasti tiedetä mitään toisistamme. Ja mitä tuo tavallinen elämä sitten kenenkin kohdalla on? Ja onko siinäkään mitään pahaa, jos epätavallisempaa elämää elää? Eihän me olla kaikki samasta muotista. Onneksi.


    • Anonyymi

      "Tuhkattu maallinen jäännös on mahdollista myös sijoittaa hautausmaan sirottelualueelle. Se poikkeaa anonyymistä muistolehdosta siten, että omaiset ovat mukana tuhkan sirottelussa nurmelle tai kenttäkerrokselle, mutta hautapaikalle ei voi asettaa muistomerkkiä, vaan omaiset voivat jättää nimikyltin sirottelualueen yhteiseen kivipaateen."

      Tällaisen tiedon luin Jyvaskylän seurakunnan hautaustavoista. Eli on sirottelualue, jossa tuhka tosiaan sirotellaan nurmelle tai kenttäkerrokselle, mitä se kerros sitten onkin?

      Mieheni tuhkat on tosiaan Malmilla sellaisessa muistolehdossa, jossa omaiset saivat olla mukana kaatamassa tuhkat maan sisällä olevaan sylinteriin, jonka kansi on kahvoilla varustettu teräksinen ja näkyvissä maanpinnalla, joka taas avataan seuraavien tuhkien kaatoon. Paikka oli niin uusi 2 v sitten, että graniittipaasissa ei ollut vielä kenekään nimiä. Muutaman kuukauden kuluessa ensimmäisen paaden toinen puoli oli jo täynnä nimilaattoja ja toinen puoli jo lähes puoleen väliin.

      • Anonyymi

        Tuo oli siis Miran kirjoitus. Jatkoa siihen:

        Vaikka hautaustoimilaki kieltää tuhkan hautaamisen useampaan paikkaan, tiedän montakin henkilöä, jotka ovat haudanneet omaisiensa tuhkia useaan paikkaan. Esim osa tuhkasta on hautausmaalla sukuhaudassa Suomessa ja osa viety Venäjän puolelle Karjalaan jääneeseen sukuhautaan.
        Hupaisaa oli lukea että Bitte Westerlund laittoi osan Jörn Donnerin tuhkasta kompostiin, koska Jörnin uskottomuus paljastui kuolemansa jälkeen.


    • Terveiset Kanarian auringosta, täyteen ladatuin akuin nyt asetutaan marraskuun harmauteen ja sitten kohti joulun aikaa.

      Olemme toistakymmentä kertaa olleet samassa hyväksi todetussa hotellissa, sen oma hiekkaranta on myös rauhallinen ja turvallinen uimiseen. Puutarhoissa kukkivat pensasmaisina kiinanruusut, pelargonit, joulutähdet, oleanterit ja strelitziat , köynnöksinä eriväriset bougainvilleat, monet meillä viherkasveina tutut lajit suurina pensaina ja pikkupuina. Kyllähän palmutkin puista käyvät ja nyt oli jo kieputettu runsaasti kausivaloja niiden runkoihin.

      Loman parasta antia oli tuttuun tapaan rannalla istuskelu maininkeja katsellen ja kuunnellen, välillä uimasilleen sopivan virkistävään veteen, tähän aikaan 21-23 -asteiseen. Vesirajassa kävely on terapeuttista, tuulenvire käy mereltä, aurinko kimmeltää ja leikkii veden pinnalla , maininki syleilee hiekkaa ja varpaita, pakenee taas, ja jos menee polviaan myöten kahlaamaan, saa jo voimaharjoittelua ihanassa muodossa. 50:n suojakertoimet, leveälierinen hattu , auringonvarjo ja paahteelta suojaavaa vaatetusta, hyvin säilyttiin palamiselta ja saatiin kevyt päivetys.

      Retkiä ei paljonkaan enää tehdä, on niin tuttuja ne kohteet jo eikä aikaa hukata autoissa istumiseen. Tulivuori Teide hallitsee Teneriffan näkymiä, ja pitkästä aikaa osallistuimme sinne järjestetylle tähtiretkelle. Saimme ihailla karuilla kalliomuodostelmarinteillä laskevaa aurinkoa pilvien yläpuolelta , kun se kultasi tienoon ja laski punahehkuisena meren horisonttiin ja sen kunniaksi kilisteltiin cava-maljat. Syötiin aitokanarialainen illallinen ja saatiin ihailla upeaa tähtikirkkautta , havainnoida yötaivasta ja valtavaa Linnunradan galaksia asiantutevan oppaan opastuksella. Hotellin parvekkeeltakin saa kauniin tähtitaivaselämyksen lähes joka ilta ja yö ja voi seurata auringon laskua mereen.

      Omassa sängyssä nukuttikin erityisen makeasti ja nyt kuulostellaan pyykkikoneen laulua. Hiukan kävin näyttämässä haravaa pääkuistin eteen pudonneille lehdille ja eikös aurinkokin hetkeksi pilkahtanut.

      • Anonyymi

        Voi miten ihanasti tuli omakin Teneriffan matka mieleen vuodelta 1988. Olimme Teiden vuoristomatkalla ja olin ottanut pulloon mukaan vähän kirkasta viihdykettä limsan sekaan nahkaiseen pussimaiseen laukkuuni. Tie nousi sen verran korkealle, että paine pullossa tuli liian suureksi ja se posahti. Olimme pysähtyneet jonkun ruokapaikan viereen ja heitin laukkuni kaikkine liemineen roskikseen.

        Ruokapaikassa söimme lounaan, joka oli peruna, kastiketta ja kanin rintakehä lautasella luineen päivineen. Sitten siellä, missä oli ne vaijerihissit toiselle huipulle, ei tietenkään ollut käynnissä, koska oli liian tuulista. Siellä joimme lämpimät lumumbat ja kävimme vessassa. Vessassa oli iäkäs daami antamassa jokaiselle kaksi paperinpalaa ja odotti pikkulautaselleen tippiä.

        Mira


    • Anonyymi

      Vessanhoitajat ovat "yksityisyrittäjiä". He hankkivat paperin ja siivoavat
      ja toivovat, että turistin "tipistä" jäisi vähän palkkaakin itselle.

      • Harmaus jatkuu ja sumua niin paljon, että hyvä kun muutaman metrin eteensä näkee, höpötän taas, sumu oli eilen, nyt ulos katsoen vain harmautta näkyy.
        Lumet sulaneet ja nyt mahdollista taas koko jalalla tallata tukevasti., lämmintä kuusi astetta.
        Meinaa tuo sää ottaa ylivallan mielenkin liikkumisesta, mutta yritänpä vastaan laittaa;)
        Olen katsellut Facessa miten lahjakkaita on ihmiset, lähinnä tuota askartelupuolta tarkoitan, kaikenlaista syntyy pienillä kustannuksilla, kaikenlaiset purkit ja purnukat muuttaa muotoaan, VC-paperin pohjapahvitkin hienojen ruusujen ja muun silmää hivelevän kauniisti valmistuvat.
        On maailmassa nokkelia ihmisiä;)

        Kivasti sait taas lomastasi nauttia Ramoona, mieli varmaan virkistyi ja taas jaksat tätä syksyn harmautta.
        Merenranta on yksi mahtavimpia kohteita ollut minullekin, simpukoita etsien olin huuhtoutua meren syvyyksiin, menin liian syvälle ja meri veti hiekat jalkojen alta, sukellukseen jouduin ja ajattelin jo eloni päättyvän, tässä kuitenkin vielä olen.
        Ei ihme, että jossain varoitellaan tästä tapahtumasta, ei sitä ymmärrä ennen kokemaansa.
        Turvallisesti rannalla voi kävellä ja katsella maisemia, mutta maan kadottua jalkojen alta on leikki kaukana.
        Varmasti tottuneena matkaajana osaat pitää varasi ja kahlailu onnistuu.
        Kukkaloisto on silmiä hivelevä, olosuhteet suotuisia ja talvi ei meidän tapaan yllätä.
        Uskon, että kotiintulo oli mieluisaa, vaikka matka kiehtoikin.

        Haudoista ja niiden ilmeistä olette kirjoitelleet, minun omaiset kaikki vanhan tavan mukaan haudattu ja siellä mieheni vieressä paikka odottaa minuakin.
        Olen ajatellut listan hautajaisistani tehdä, viimeisen toiveeni, valkea kaunis arkku (halpa) kukkia paljon ja ja musiikkia tilaisuuteen missä minua muistellaan.
        Lähisuku saattoväkenä ja ehkä lauluystäviä laulamaan, yhteinen ruoka ja kahvitilaisuus.
        Tuleeko listaa tehtyä, joskus kun yritän hautajaisistani puhua, on hyvin äkkiä vastaus, älä viitsi, kai ikuiseksi minun luulevat;)
        Täällä meillä on uurnalehto kirkon vieressä, en ole tutustunut, mutta kai sinne uurnat lasketaan ja nimet laattaan laitetaan
        Minulla on illalla tapana ajatella, että lähtöni tulisi yöllä, nukkuisin heräämättä. no asia mitä ei itse päätä.
        Kuolemista en paljonkaan mieti, se tulee ilman minun siitä mietteitä ja huolta kantaa, elämänhalu vieläkin vain vahvana.

        Noita vaijerihissejä pelkäisin, näyttävät niin huteroilta kuvista katsellen, myös kiemuraiset vuoristotiet olisi kauhuni, joskus Norjan kallioreunoja ajeltiin, katsoin alas ja pyörrytti, entäs jos putoamme, mielikuvitus tämänkin asian sai melkein todeksi.
        Noihin WC:hin olen tutustunut, pieni paperipala kädessä ja myös sellaisiin, missä oli kuoppa ja sen päällä kökötettiin, vieläkö lienee maaseuduilla näitä.
        Nyt en näitä kokemuksia kaipaa, kaikki hyvin kotona.

        Kadut on sulaneet, joten rohkenen lähteä asioille, tytär oli tulossa , soitin en tarvitse nyt apua.
        Eiköhän hyvä onni reissuani seuraa ja kakki sujuu, kivaa viikonalkua.


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Harmaus jatkuu ja sumua niin paljon, että hyvä kun muutaman metrin eteensä näkee, höpötän taas, sumu oli eilen, nyt ulos katsoen vain harmautta näkyy.
        Lumet sulaneet ja nyt mahdollista taas koko jalalla tallata tukevasti., lämmintä kuusi astetta.
        Meinaa tuo sää ottaa ylivallan mielenkin liikkumisesta, mutta yritänpä vastaan laittaa;)
        Olen katsellut Facessa miten lahjakkaita on ihmiset, lähinnä tuota askartelupuolta tarkoitan, kaikenlaista syntyy pienillä kustannuksilla, kaikenlaiset purkit ja purnukat muuttaa muotoaan, VC-paperin pohjapahvitkin hienojen ruusujen ja muun silmää hivelevän kauniisti valmistuvat.
        On maailmassa nokkelia ihmisiä;)

        Kivasti sait taas lomastasi nauttia Ramoona, mieli varmaan virkistyi ja taas jaksat tätä syksyn harmautta.
        Merenranta on yksi mahtavimpia kohteita ollut minullekin, simpukoita etsien olin huuhtoutua meren syvyyksiin, menin liian syvälle ja meri veti hiekat jalkojen alta, sukellukseen jouduin ja ajattelin jo eloni päättyvän, tässä kuitenkin vielä olen.
        Ei ihme, että jossain varoitellaan tästä tapahtumasta, ei sitä ymmärrä ennen kokemaansa.
        Turvallisesti rannalla voi kävellä ja katsella maisemia, mutta maan kadottua jalkojen alta on leikki kaukana.
        Varmasti tottuneena matkaajana osaat pitää varasi ja kahlailu onnistuu.
        Kukkaloisto on silmiä hivelevä, olosuhteet suotuisia ja talvi ei meidän tapaan yllätä.
        Uskon, että kotiintulo oli mieluisaa, vaikka matka kiehtoikin.

        Haudoista ja niiden ilmeistä olette kirjoitelleet, minun omaiset kaikki vanhan tavan mukaan haudattu ja siellä mieheni vieressä paikka odottaa minuakin.
        Olen ajatellut listan hautajaisistani tehdä, viimeisen toiveeni, valkea kaunis arkku (halpa) kukkia paljon ja ja musiikkia tilaisuuteen missä minua muistellaan.
        Lähisuku saattoväkenä ja ehkä lauluystäviä laulamaan, yhteinen ruoka ja kahvitilaisuus.
        Tuleeko listaa tehtyä, joskus kun yritän hautajaisistani puhua, on hyvin äkkiä vastaus, älä viitsi, kai ikuiseksi minun luulevat;)
        Täällä meillä on uurnalehto kirkon vieressä, en ole tutustunut, mutta kai sinne uurnat lasketaan ja nimet laattaan laitetaan
        Minulla on illalla tapana ajatella, että lähtöni tulisi yöllä, nukkuisin heräämättä. no asia mitä ei itse päätä.
        Kuolemista en paljonkaan mieti, se tulee ilman minun siitä mietteitä ja huolta kantaa, elämänhalu vieläkin vain vahvana.

        Noita vaijerihissejä pelkäisin, näyttävät niin huteroilta kuvista katsellen, myös kiemuraiset vuoristotiet olisi kauhuni, joskus Norjan kallioreunoja ajeltiin, katsoin alas ja pyörrytti, entäs jos putoamme, mielikuvitus tämänkin asian sai melkein todeksi.
        Noihin WC:hin olen tutustunut, pieni paperipala kädessä ja myös sellaisiin, missä oli kuoppa ja sen päällä kökötettiin, vieläkö lienee maaseuduilla näitä.
        Nyt en näitä kokemuksia kaipaa, kaikki hyvin kotona.

        Kadut on sulaneet, joten rohkenen lähteä asioille, tytär oli tulossa , soitin en tarvitse nyt apua.
        Eiköhän hyvä onni reissuani seuraa ja kakki sujuu, kivaa viikonalkua.

        Nyt naurattaa. WC:stä puhuitteja SkilkaNilla "kakki sujuu".

        Tahaton kirjoitusvirhe sopivaan paikkaan 😁


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt naurattaa. WC:stä puhuitteja SkilkaNilla "kakki sujuu".

        Tahaton kirjoitusvirhe sopivaan paikkaan 😁

        Pyyhi se hymy naamaltasi ja lue uudestaan.
        " kaikki hyvin kotona." kirjoittaa SkillaN.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pyyhi se hymy naamaltasi ja lue uudestaan.
        " kaikki hyvin kotona." kirjoittaa SkillaN.

        Enpäs pyyhi hymyäni, se vain levenee.
        Hymyile sinäkin: "kakki sujuu", kirjoitti SkillaN.

        SkillaNkin hymyilee tuolla alempana, ei ummetusta :)


    • Anonyymi

      Olen kuunnellut radiota useamman tunnin tänäpäivänä. Siellä toistuu sama aihe; elämme pimeintä vuodenaikaa.
      Ei pir paikkajaan.
      Talvipäivänseisausta lähimpänä olevat päivät ovat pimeimpiä mitä nytte on. Lumi voi hiukan valaista, mutta sisällä etenkin pilvisinä päivinä ei näe paljookaan.

      . notta.

      • Osaan saada hymyn huulille, vaikka mistä asiasta, nyt näin, hymyillään vaan, ei elämä niin vaikeaa ole;)D
        Ummetus siitä seuraa jos tuokaan asia ei suju;)D


    • Anonyymi

      Olen minäkin kerran käynyt Espanjassa, Mallorcalla.
      Siellä oli sellainen vessanpytty, joka oli irti lattiasta.
      Pysyi se toimituksen ajan kuitenkin pystyssä.
      Myöhemmin ajattelin, josko se olisi ollut niin uudenaikainen, että sen olisi voinut siirtää paikasta toiseen - nurkasta nurkkaan.

      • Anonyymi

        Huomenet vaan!
        Eipä nojatuolissa keskustelunaiheita karteta, sujuvasti krematoriosta vessaan, muisteluksia kaikkialta.
        Meille vanhoille kokemuksia on kertynyt.

        Minä sain sukulaiselta kyydityksen eilen hautakynttilöitä viemään. Muistutin kyllä, että päivät ovat lyhentyneet, mutta eihän nuoret kovin aikaisin liikkeelle pääse, niin että kun vihdoin olimme sukuhaudalla. oli pimeys langennut hautausmaan ylle, sinne suurten kuusien katveeseen. Puhelimen valolla sitten asettelimme kanervat kiven eteen, toivottavasti edes oikea kivi! :)))
        Mutta niin vei voimat se keikka, että nukahdin TTK:n eteen, enkä nähnyt kuin puolet koko ohjelmasta. Heräsin loppurutistukseen. Harmitti, kun se pitkä koripalloilijapoika putosi- Minusta hän oli niin sulavaliikkeinen, että olisin suonut hänen pärjäävän finaaliin asti.

        Ja taas alkoi uusi viikko. joulu uhkaavasti lähestyy. Oletteko keksineet jo joululahjat? Minä taidan luopua koko ajatuksesta. Kauppojen tungos ei houkuta. Ja uskon ihan oikeasti, että jälkipolveni tulevat toimeen ilman mummon ostamia hyödyttömiä tavaroita. Kävimme lauantaina antiikkimessuilla, ja paljon on niissä myynnissä juuri samanlaisia kippoja ja kuppeja, joita omien kaappien ylähyllyillä on. Mutta yksi ällistys osui silmiimme. Ikivanha kukkamaljakkoni, joka on oikein mainio isoille kukkakimpuille, osoittautui Wirkkalan suunnittelemaksi ja sen hinta-arvio oli 200 €. Ihan kiva!
        Mkr.


    • Anonyymi

      Huomenta alavirrasta.
      Eilen mekin käytiin haudoilla, kun lauantai oli kovin vetinen ja tuulinen päivä. Jos en muista väärin, niin alunperinhän tömö kirkollinen juhlapyhä on ollut kaksipäiväinen, jolloin lauantaina on vietetty pyhien ja uskossa kuolleiden vainajien muistopäivää ja sitä seuraavana päivänä, sunnuntaina, kaikkien sielujen muistopäivää. Kävimme mieheni edesmenneen haudalla ja miehen veljen haudalla, ajoimme varmaan yli 250 km meiltä haudoille ja sitten jo aika myöhään takaisin. Yllättävän paljon väkeä haudoilla eilenkin, ja kynttilät paloivat ja minä mietin, että ei kai ne niin kauan ole voineet palaa jos ne olis edellisenä päivänä laitettu. Tunnelmallista oli ja sää oli lauha, maa paljas vielä ja puissa vielä osa lehtiä.
      ***
      Netflixissä aivan ihana sarja ja minisarja, neljä osaa, "Kaikki se valo jota emme näe", joka kertoo sokeasta ranskalaistytöstä Saint Malossa Ranskassa, kun amerikkalaiset saapuvat vapauttamaan kaupungin natsien miehityksestä. Lyyrinen, surullisen kaunis, perustuu palkittuun amerikkalaisromaaniin.
      ***
      Viides koronarokotus tilattu marraskuun lopulle. Tällä viikolle vuorokauden minloma merenrantakylpylässä tyttären kanssa. Poreallasta, uintia, hyvä kolmen ruokalajin illallinen ja hotelliyö, laatuaikaa kiireisen ja stressatun tyttären kanssa, joka saa nyt ottaa vähän paussia kokopäivätyöstään, teini-ikäisistä pojistaan ja muusta arkipäivän hössötyksestä. Saamme keskittyä meidän juttuihimme, ihan rauhassa.
      ***
      Joulun aika lähestymässä, mutta odottelen nyt ainakin kuun loppuun ennen kuin alan koristelemaan kotia joulua varten. Normaalisti aloitan ensimmäisestä adventista rakentelemaan joulua, vähän kerrassaan. Lahjoja tilailen pikkuhiljaa netistä, ensimmäiset on jo tulossa.
      ***
      Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

      • Kuitataan nyt vielä tuo edellinen kommentti, joka lähti ilman kirjautumista.


    • Anonyymi

      Täällä oli hurja jono ekana yleisenä rokotuspäivänä. Minäkin jonotin ulkona kylmässä 2,5 tuntia ja sisällä meni vielä tunti kun otin molemmat rokotukset eri huoneissa. Puhelimella ei päässyt ollenkaan läpi jotta olisi voinut varata ajan ja ne menee ainakin joulukuulle. Korona jyllää pahana, ikäihmisiä joutuu teholle ja kuolleisuus on taas suuri. Kukaan ei laita maskia tai desiä. Kohta alkaa pikkujoulut, on pyhäinpäivä. isänpäivä, itsenäisyyspäivä ja sitten joulun pyhiä. Pitäisi saada tavata sukua ja ystäviä ja saada pian se varsinkin koronarokotus.Se alkaa tehota vasta kahden viikon päästä. Taas on Suomen tervevrydenhoito ajasta jäljessä, olisi pitänyt jo syksyllä saada tehostusrokotus. Mitään tolkkua ei ole tässä ihmisten ulkona seisottomisessa minäkin sain flunssan. Pitäisi taas laittaa maskipakko ja rajoituksia kokoontumiseen. Voi tulla monelle surullinen joulu.

      • Anonyymi

        Hyvä tietää, että rokotus on noin hankalan ajan päässä. Viisainta eristäytyä kotiin ja antaa ruuhkan mennä ohi. Viisainta tosiaan ottaa kausiflunssarokotuskin samalla vaivalla. On minulla puh.nro, josta ajan voi varata, mutta en ole vielä soittanut.
        Ei tässä minnekään menoa ole, jollei ruokakauppaa lasketa.
        Mkr.


    • Nousuviikko lähti käyntiin rauhallisin liikkein. Tämä jöllöttävä harmaus ei oikein innosta. Kävin kuitenkin mökillä kontrollikeikan. Viikonlopulla oli kattofirma vihdoin toteuttanut varaston katon uusimisen. Vanha katto oli purettu uusi tehty ja roskat viety pois.

      On se vaan kumma kuinka heti syntyy uusia tarpeita. Seinät kaipaisi maalia, vaan kun ensin pitää rempata sisätilojakin. Kaikki aikanaan, mistä sitä ensi kevättä tietäisi suunnitella.

      Soitin esikoiselle miten hän voi tänään sillä viimeviikolla hänkin oli tressaantunut työpaineista.

      Hän vastasi puheluuni Lapin lumilta, oli hypännyt siiville ja lähtenyt hiihtämään. Niin sitä pitää ei kannata itseään loppuun polttaa. No, kun itsekin oppisi.

      Joku tuolla ylempänä epäili rehellisyyttäni, vaan taas selvisi, että totuus ei kelpaa. Ei kun pitää kääntää kirjoitukseni leuhkimisekseni. No, tuttua juttua.

      • Huomenta harmauden keskeltä, mietin milloin se aurinko paistoikaan?
        Varmaa kuitenkin on, että vielä se paistaakin, lunta ja pakkastakin saadaan, aina näin on ollut ja näin tapahtuu edelleen, uskoni on vahva;)

        Tuosta rehellisyydestä mainitsit korpikirjailija, sitä on mahdotonta palstalla todistaa, jokainen itse toimii oman itsensä tuntevana, antaa kuvan minkä haluaa koettavan muiden kirjoittajien taholta.
        Vaikea on epärehellistä kirjoittajaa sormella osoittaa, emmehän totuutta pakosti tiedä, kuva syntyy kirjoitusten myötä.

        Minä tilasin ajan netistä ja vasta 15.12:sta sen sain, ehtii korona sun muut tarttua, mutta voinhan jäädä vaikka auton alle, tulevaa murhetta en mieti.
        Ennen 80 vuotta rokotuksia en ottanut lainkaan, paitsi pakolliset, olen selvinnyt .

        Tuon elokuvan esitteen katsoin ja varmaan katsottava on, mistä Paloma mainitsit, adventtina minäkin aloitan valojen polttamisen, valot jo valmiina.
        Kortti ja muita askartelu tarvikkeita ostin eilen, malleja niin paljon, istuin tovin eilen katsellen malleja, voihan vanhempia heittää pois.
        Tuo joulukoristeiden laittaminen vähentynyt, ennen oli joka paikassa jotain jouluaiheista esillä.

        Luin lehdestä tänä aamuna, että hautojen hoidot, hautapaikat ja kukkien hinnat nousevat 6%.
        Ajatus tuli mieleen, että mistähän sitä veroja kirkollekin maksaa, kun viimeinen palvelu ja paikka hinnoitellaan aina kalliimmaksi.
        Mukisematta olen maksanut ja maksan edelleen, mutta kysymyksiä herättää.
        Aika hinnakasta mielestäni hoito ja kukat, täällä 10 vuotta 800 euroa, kukat lisäksi.
        Kai se tämäkin asia on niin, mihin mikäkin kalleus verrataan, huoleton saa olla asiat hoituvat itseäni säästäen.

        Minä olen luopunut lahjojen miettimiseltä, annan pienen summan rahaa jokaisen kirjekuoreen, kylmä lahjana, mutta saavat itse päättää kohteen.
        Luulen , että lahjan saavatkin on tyytyväisiä olleet.
        Neulelaatikolta saa sitten jokainen valita jos halua on, en tuputa;)
        Itseään pitäisi hemmotella, näin kehotetaan, minä toteutan jutun, tilasin joulunpunaisen tunikan ja mustat housut, saapa nähdä onnistuiko ?
        Tuota joulua olen miettinyt, ajatellut sitä sun tätä, menisinkö jonnekin kylpylään, mutta pari joulua olen pois kotoa ollut ja ei mukavalta tuntunut.
        Poikani yritti houkutella menoani, kun sanoin, että en jaksa isoon joukkoon tulla, vaikka kivahan se toisaalta olisi lasten touhuja katsella, mutta, mutta, hiljaisuutta jo kaipaan.
        Se pakollinen kahvittelu syntymäni johdosta myös väistyisi.
        Aika ja kunto näyttää, missä sitten olen, ehkä asia järjestyy suuremmitta suunnitteluita.

        Laulamaan taas, mieli odotuksellinen, aina olen piristyneenä kotiin tullut.
        Älkää antako harmauden masentaa, kyllä elämä kirkastuu sään kuin muidenkin asioiden kohdalla;)


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenta harmauden keskeltä, mietin milloin se aurinko paistoikaan?
        Varmaa kuitenkin on, että vielä se paistaakin, lunta ja pakkastakin saadaan, aina näin on ollut ja näin tapahtuu edelleen, uskoni on vahva;)

        Tuosta rehellisyydestä mainitsit korpikirjailija, sitä on mahdotonta palstalla todistaa, jokainen itse toimii oman itsensä tuntevana, antaa kuvan minkä haluaa koettavan muiden kirjoittajien taholta.
        Vaikea on epärehellistä kirjoittajaa sormella osoittaa, emmehän totuutta pakosti tiedä, kuva syntyy kirjoitusten myötä.

        Minä tilasin ajan netistä ja vasta 15.12:sta sen sain, ehtii korona sun muut tarttua, mutta voinhan jäädä vaikka auton alle, tulevaa murhetta en mieti.
        Ennen 80 vuotta rokotuksia en ottanut lainkaan, paitsi pakolliset, olen selvinnyt .

        Tuon elokuvan esitteen katsoin ja varmaan katsottava on, mistä Paloma mainitsit, adventtina minäkin aloitan valojen polttamisen, valot jo valmiina.
        Kortti ja muita askartelu tarvikkeita ostin eilen, malleja niin paljon, istuin tovin eilen katsellen malleja, voihan vanhempia heittää pois.
        Tuo joulukoristeiden laittaminen vähentynyt, ennen oli joka paikassa jotain jouluaiheista esillä.

        Luin lehdestä tänä aamuna, että hautojen hoidot, hautapaikat ja kukkien hinnat nousevat 6%.
        Ajatus tuli mieleen, että mistähän sitä veroja kirkollekin maksaa, kun viimeinen palvelu ja paikka hinnoitellaan aina kalliimmaksi.
        Mukisematta olen maksanut ja maksan edelleen, mutta kysymyksiä herättää.
        Aika hinnakasta mielestäni hoito ja kukat, täällä 10 vuotta 800 euroa, kukat lisäksi.
        Kai se tämäkin asia on niin, mihin mikäkin kalleus verrataan, huoleton saa olla asiat hoituvat itseäni säästäen.

        Minä olen luopunut lahjojen miettimiseltä, annan pienen summan rahaa jokaisen kirjekuoreen, kylmä lahjana, mutta saavat itse päättää kohteen.
        Luulen , että lahjan saavatkin on tyytyväisiä olleet.
        Neulelaatikolta saa sitten jokainen valita jos halua on, en tuputa;)
        Itseään pitäisi hemmotella, näin kehotetaan, minä toteutan jutun, tilasin joulunpunaisen tunikan ja mustat housut, saapa nähdä onnistuiko ?
        Tuota joulua olen miettinyt, ajatellut sitä sun tätä, menisinkö jonnekin kylpylään, mutta pari joulua olen pois kotoa ollut ja ei mukavalta tuntunut.
        Poikani yritti houkutella menoani, kun sanoin, että en jaksa isoon joukkoon tulla, vaikka kivahan se toisaalta olisi lasten touhuja katsella, mutta, mutta, hiljaisuutta jo kaipaan.
        Se pakollinen kahvittelu syntymäni johdosta myös väistyisi.
        Aika ja kunto näyttää, missä sitten olen, ehkä asia järjestyy suuremmitta suunnitteluita.

        Laulamaan taas, mieli odotuksellinen, aina olen piristyneenä kotiin tullut.
        Älkää antako harmauden masentaa, kyllä elämä kirkastuu sään kuin muidenkin asioiden kohdalla;)

        Ennen 80 ikävuottasi ei koronaa ollut, siksi selvisit ja hyvällä tuurilla..Rokotukset suojaa muitakin, ei niitä vain itseään suojaamaan oteta. Kun ei itse sairastu, ei tartuta muitakaan. Influenssarokotus on ollut käytössä jo pitkään ja sitä on suositeltu KAIKILLE 65 vuotta täyttäneille. Sen ikäiset saavat helpommin vakavia jälkitauteja kuten keuhkokuumetta joka vaatii jopa kallista tehohoitoa. Rokotus ei siis ole yksityisasia.


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenta harmauden keskeltä, mietin milloin se aurinko paistoikaan?
        Varmaa kuitenkin on, että vielä se paistaakin, lunta ja pakkastakin saadaan, aina näin on ollut ja näin tapahtuu edelleen, uskoni on vahva;)

        Tuosta rehellisyydestä mainitsit korpikirjailija, sitä on mahdotonta palstalla todistaa, jokainen itse toimii oman itsensä tuntevana, antaa kuvan minkä haluaa koettavan muiden kirjoittajien taholta.
        Vaikea on epärehellistä kirjoittajaa sormella osoittaa, emmehän totuutta pakosti tiedä, kuva syntyy kirjoitusten myötä.

        Minä tilasin ajan netistä ja vasta 15.12:sta sen sain, ehtii korona sun muut tarttua, mutta voinhan jäädä vaikka auton alle, tulevaa murhetta en mieti.
        Ennen 80 vuotta rokotuksia en ottanut lainkaan, paitsi pakolliset, olen selvinnyt .

        Tuon elokuvan esitteen katsoin ja varmaan katsottava on, mistä Paloma mainitsit, adventtina minäkin aloitan valojen polttamisen, valot jo valmiina.
        Kortti ja muita askartelu tarvikkeita ostin eilen, malleja niin paljon, istuin tovin eilen katsellen malleja, voihan vanhempia heittää pois.
        Tuo joulukoristeiden laittaminen vähentynyt, ennen oli joka paikassa jotain jouluaiheista esillä.

        Luin lehdestä tänä aamuna, että hautojen hoidot, hautapaikat ja kukkien hinnat nousevat 6%.
        Ajatus tuli mieleen, että mistähän sitä veroja kirkollekin maksaa, kun viimeinen palvelu ja paikka hinnoitellaan aina kalliimmaksi.
        Mukisematta olen maksanut ja maksan edelleen, mutta kysymyksiä herättää.
        Aika hinnakasta mielestäni hoito ja kukat, täällä 10 vuotta 800 euroa, kukat lisäksi.
        Kai se tämäkin asia on niin, mihin mikäkin kalleus verrataan, huoleton saa olla asiat hoituvat itseäni säästäen.

        Minä olen luopunut lahjojen miettimiseltä, annan pienen summan rahaa jokaisen kirjekuoreen, kylmä lahjana, mutta saavat itse päättää kohteen.
        Luulen , että lahjan saavatkin on tyytyväisiä olleet.
        Neulelaatikolta saa sitten jokainen valita jos halua on, en tuputa;)
        Itseään pitäisi hemmotella, näin kehotetaan, minä toteutan jutun, tilasin joulunpunaisen tunikan ja mustat housut, saapa nähdä onnistuiko ?
        Tuota joulua olen miettinyt, ajatellut sitä sun tätä, menisinkö jonnekin kylpylään, mutta pari joulua olen pois kotoa ollut ja ei mukavalta tuntunut.
        Poikani yritti houkutella menoani, kun sanoin, että en jaksa isoon joukkoon tulla, vaikka kivahan se toisaalta olisi lasten touhuja katsella, mutta, mutta, hiljaisuutta jo kaipaan.
        Se pakollinen kahvittelu syntymäni johdosta myös väistyisi.
        Aika ja kunto näyttää, missä sitten olen, ehkä asia järjestyy suuremmitta suunnitteluita.

        Laulamaan taas, mieli odotuksellinen, aina olen piristyneenä kotiin tullut.
        Älkää antako harmauden masentaa, kyllä elämä kirkastuu sään kuin muidenkin asioiden kohdalla;)

        Olen viime aikoina virkistyttänyt mieltäni eläkeläiskerhossa, jossa henkistä vireyttä ylläpidetään bingolla ja karaokella. Karaokelaitteet ovat näköjään niin suunnitellut, että kappaleet voidaan soittaa erilaisilla nopeuksilla, joten ikäihmisten mukaisesti laulut soitellaan virsien poljennoilla. Eipä ole mieltä laulaa mukana. Hidastelu madaltaa laulun niin alas, että tällainen vanha alttokin joutuu pinnistelemään, että selviäisi "aikuisen naisen" loppuun asti.
        Ruumiinkulttuuria edustaa taukojumppa pallopeli boccia, jota pelataan siten, että jokainen heittää oman pallonsa kohti kohdepalloa. Se joka lopuksi on sitä lähimpänä, on voittaja. Vanhana keilaajana olen siinä kohtalaisesti onnistunut, vaikka pallot ovat pehmeitä ja pyörivät vähän omaan tahtiinsa jokainen.
        Nyt vaan on tämä korona taas vaanimassa. En ole tilannut rokotusta, joten en oikein kylmiltäni taida mennä seuraavaan tapaamiseen, kuulemma virus on jo löytänyt porukkaan. Täytyy tilata, että en jää aivan sivuun elävästä elämästä.
        Samaa suosittelen muillekin kohtalotovereille.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ennen 80 ikävuottasi ei koronaa ollut, siksi selvisit ja hyvällä tuurilla..Rokotukset suojaa muitakin, ei niitä vain itseään suojaamaan oteta. Kun ei itse sairastu, ei tartuta muitakaan. Influenssarokotus on ollut käytössä jo pitkään ja sitä on suositeltu KAIKILLE 65 vuotta täyttäneille. Sen ikäiset saavat helpommin vakavia jälkitauteja kuten keuhkokuumetta joka vaatii jopa kallista tehohoitoa. Rokotus ei siis ole yksityisasia.

        Aamun uutisissa kerrottiin, ettei koronarokotteita riitä kaikille ruskiryhmille jotka ovat niihin oikeutettu. Viimeksi niitä jäi paljon käyttämättä. Kohta saraalat kohta taas on vaikeuksissa ja tehot täyttyy. Jo nyt on selvää nousua sairaalahoitoa tarvitsevissa. Muut hoitoa tarvitsevien jonot taas kasvaa. Maskit heti kaikille käyttöön ja kaikki turhat menot pois!


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenta harmauden keskeltä, mietin milloin se aurinko paistoikaan?
        Varmaa kuitenkin on, että vielä se paistaakin, lunta ja pakkastakin saadaan, aina näin on ollut ja näin tapahtuu edelleen, uskoni on vahva;)

        Tuosta rehellisyydestä mainitsit korpikirjailija, sitä on mahdotonta palstalla todistaa, jokainen itse toimii oman itsensä tuntevana, antaa kuvan minkä haluaa koettavan muiden kirjoittajien taholta.
        Vaikea on epärehellistä kirjoittajaa sormella osoittaa, emmehän totuutta pakosti tiedä, kuva syntyy kirjoitusten myötä.

        Minä tilasin ajan netistä ja vasta 15.12:sta sen sain, ehtii korona sun muut tarttua, mutta voinhan jäädä vaikka auton alle, tulevaa murhetta en mieti.
        Ennen 80 vuotta rokotuksia en ottanut lainkaan, paitsi pakolliset, olen selvinnyt .

        Tuon elokuvan esitteen katsoin ja varmaan katsottava on, mistä Paloma mainitsit, adventtina minäkin aloitan valojen polttamisen, valot jo valmiina.
        Kortti ja muita askartelu tarvikkeita ostin eilen, malleja niin paljon, istuin tovin eilen katsellen malleja, voihan vanhempia heittää pois.
        Tuo joulukoristeiden laittaminen vähentynyt, ennen oli joka paikassa jotain jouluaiheista esillä.

        Luin lehdestä tänä aamuna, että hautojen hoidot, hautapaikat ja kukkien hinnat nousevat 6%.
        Ajatus tuli mieleen, että mistähän sitä veroja kirkollekin maksaa, kun viimeinen palvelu ja paikka hinnoitellaan aina kalliimmaksi.
        Mukisematta olen maksanut ja maksan edelleen, mutta kysymyksiä herättää.
        Aika hinnakasta mielestäni hoito ja kukat, täällä 10 vuotta 800 euroa, kukat lisäksi.
        Kai se tämäkin asia on niin, mihin mikäkin kalleus verrataan, huoleton saa olla asiat hoituvat itseäni säästäen.

        Minä olen luopunut lahjojen miettimiseltä, annan pienen summan rahaa jokaisen kirjekuoreen, kylmä lahjana, mutta saavat itse päättää kohteen.
        Luulen , että lahjan saavatkin on tyytyväisiä olleet.
        Neulelaatikolta saa sitten jokainen valita jos halua on, en tuputa;)
        Itseään pitäisi hemmotella, näin kehotetaan, minä toteutan jutun, tilasin joulunpunaisen tunikan ja mustat housut, saapa nähdä onnistuiko ?
        Tuota joulua olen miettinyt, ajatellut sitä sun tätä, menisinkö jonnekin kylpylään, mutta pari joulua olen pois kotoa ollut ja ei mukavalta tuntunut.
        Poikani yritti houkutella menoani, kun sanoin, että en jaksa isoon joukkoon tulla, vaikka kivahan se toisaalta olisi lasten touhuja katsella, mutta, mutta, hiljaisuutta jo kaipaan.
        Se pakollinen kahvittelu syntymäni johdosta myös väistyisi.
        Aika ja kunto näyttää, missä sitten olen, ehkä asia järjestyy suuremmitta suunnitteluita.

        Laulamaan taas, mieli odotuksellinen, aina olen piristyneenä kotiin tullut.
        Älkää antako harmauden masentaa, kyllä elämä kirkastuu sään kuin muidenkin asioiden kohdalla;)

        Kun lapsenlapseni olivat pieniä ja asuivat lähellä, hankin heille aina joululahjat heidän toiveidensa mukaan. Eli en ostanut arviosta mitään. Kun tulivat teini-ikään, muuttivat 350 km:n päähän, joten lahjat olivat rahaa suoraan heidän tileilleen. Olivat tyytyväisiä, saavat itse ostaa juuri mitä haluavat. Sama jatkuu edelleen. Ei raha ole kylmä lahja nykynuorten mielestä, vaan paras mahdollinen. Jotain olen hankkinut heille myös suoraan verkkokaupasta. Heidän toiveensa olen tilannut, tavara heille, lasku minun osoitteeseen.

        Tulevan joulun lahjaan osallistuin pojantyttären toiveesta, heidän esikoiselleen hankkivat autoon uuden turvaistuimen verkkokaupasta, vauvan isänisä maksoi suuremman osan ja minä äidin mummi loput. Aika hintava istuin, mutta tosi turvallinen.

        Minä ottaisin mielelläni Skillanin neulekorista itselleni villasukat, säärystimet tai rannesuojat : -)


      • Anonyymi

        Korppis

        Menikö poikasi Leville, sillä sinne on kaksikin livekameraa. Pyydä, että vilkuttaa meille sovittuna aikana sieltä ala hissien jonosta.

        Oi niitä aikoja, kun itsekin olimme perheen kanssa, ei tosin Levillä, vaan Itävalta, Italia suunnilla.
        Nyt ei "pohkeet" riitä moiseen harrastukseen, mutta tuskin sinullakaan, joten nautitaan nuorukaisen iloista.

        Kaikella ystävällisyydellä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun lapsenlapseni olivat pieniä ja asuivat lähellä, hankin heille aina joululahjat heidän toiveidensa mukaan. Eli en ostanut arviosta mitään. Kun tulivat teini-ikään, muuttivat 350 km:n päähän, joten lahjat olivat rahaa suoraan heidän tileilleen. Olivat tyytyväisiä, saavat itse ostaa juuri mitä haluavat. Sama jatkuu edelleen. Ei raha ole kylmä lahja nykynuorten mielestä, vaan paras mahdollinen. Jotain olen hankkinut heille myös suoraan verkkokaupasta. Heidän toiveensa olen tilannut, tavara heille, lasku minun osoitteeseen.

        Tulevan joulun lahjaan osallistuin pojantyttären toiveesta, heidän esikoiselleen hankkivat autoon uuden turvaistuimen verkkokaupasta, vauvan isänisä maksoi suuremman osan ja minä äidin mummi loput. Aika hintava istuin, mutta tosi turvallinen.

        Minä ottaisin mielelläni Skillanin neulekorista itselleni villasukat, säärystimet tai rannesuojat : -)

        Allekirjoitus jäi edellisestä Miralta.

        Vielä noista hautapaikoista: Tuttuni soitti, että kannattaisiko vaimonsa liittyä kirkkoon, kun on vakavasti sairastunut, ovat pohtineet kuinka kalliiksi tulee kirkkoon kuulumattoman hauta. Katsoin hautatoimilaista, että hauta maksaa saman kuulutko kirkkoon vai et, mutta kappelin ja seurakunnan tilat ovat maksulliset kirkkoon kuulumattomille. Seurakunnilla on kyllä eroja hinnoitteluissa.

        Mieheni ja minä olemme ikämme maksaneet kirkollisveroja, mutta nyt kun hän on muistolehdossa ja nimensä yhteispaadessa, ei nurmikkoalueen hoito maksa minulle mitään. Ajattelin tällä myös poikaamme, hän ei kyllä hautojamme ala hoitamaan, joten en sellaista velvoitetta hänelle halunnut jättää. Sanoin jo hänelle, että haluan itseni sille samalle alueelle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Korppis

        Menikö poikasi Leville, sillä sinne on kaksikin livekameraa. Pyydä, että vilkuttaa meille sovittuna aikana sieltä ala hissien jonosta.

        Oi niitä aikoja, kun itsekin olimme perheen kanssa, ei tosin Levillä, vaan Itävalta, Italia suunnilla.
        Nyt ei "pohkeet" riitä moiseen harrastukseen, mutta tuskin sinullakaan, joten nautitaan nuorukaisen iloista.

        Kaikella ystävällisyydellä

        Ei hän ole Levillä. Olimme yhdessä Levillä kaun sitten 🫠

        Poikieni ollessa vielä helmoissani, laskettelimme Rukalla, Paljakassa Vuokatissa ne kun olivat tässä lähellä.

        Itse opettelin laskettelemaan samaan aikaan kuin pojat.


    • Anonyymi

      Ymmärsin asiantuntijan sanoista, että vielä on paljon riskiryhmäläisiä, joilla ei ole yhtään suojarokotetta. Eli kipin kapin rokotusjonoon.
      Lisäksi ymmärsin, että rokotetut ja koronan sairastaneet eivät ole vaarassa sairastua vakavasti. Joten vahvemman suojan saaneet otetaan rauhallisesti.

      • Anonyymi

        Rokotukset ja varovaisuus on pitänyt koronan loitolla monelta. Nyt sanottiin pahoitellen, että yhä on vielä niitä, joilla ei ole taudin mukanaan tuomaa suojaa, jotka ovat "vain" rokotuksen suojaamia, joten huoli on nyt, saavatko he herkemmin viruksen, ja kuinka vakavaksi tauti sellaiselle osoittautuu. Tauti on nyt muuttunut erilaiseksi, eikä vaadi niin helposti tehohoitoa, mutta on silti vakavasti otettava.
        Niin että me, jotka suojasimme itsemme parhaamme mukaan, olemmekin nyt valitettava joukko, joka on vaaravyöhykkeessä. Huoh. Äkkiä rokotusjonoon!
        Mkr.


      • Anonyymi

        Korkea ikä on riski jopa tavallisessa flunssassa, keuhkokuume tulee herkästi. Flunssaviruksia on paljon liikkeellä nyt, eikä näihin ole rokotusta.


    • Pyykkikone vauhdissa minä en.

      Lähetin viestin sairaalaan, että olisin valmis tapaamaan ortopedin. Vali..vali ei pitäisi, mutta ilman buranaa liikkuminen alkaa käymään hankalaksi varsinkin ulkona kun lunta on maassa.

      Tarvitsen autoa liikkumiseen. Oma autoni on korjaamolla, liirasin viimeviikolla kesärenkailla⁰ katukiveykseen. Jotain meni rikki, no onneksi on kasko.

      Siitä syntyikin tapahtumaketju, jossa serkkupojan aina valmiuksissa oleva auttamishalu pelasti minut.

      Haimme serkkuni kanssa toisen automme parkkihallista, no, siinä ei ollut virtaa, mutta latasimme auton ajokuntoon hänen autostaan ja ajelin kesärenkailla lumisessa illassa autotalliin. Serkkupoika ajeli takana varmistaen pääsyni kotipihaan. Jätin auton vielä yön yli lataukseen.

      Seuraavana päivänä sain talvirenkaat alle.

      No, ei tästäkään olisi tarvinnut pulttia vetää, mutta kuten tavallista, vedin. Onni onnettomuudessa oli, että emme luopuneet P.n autosta kun ostin itselleni uuden.

      Ei siis aihetta valittamiseen. Elämä on.

      Rokotuksista kirjoititte, niistä saa perusturvan. Toin viime keväänä lievänä sairastamani koronan kotiin. Tartutin P.n. Hän joutui sairaalaan. Onneksi kaikki päättyi hyvin, emme enää panikoi. Käymme jahka täällä alkaa, rokottautumassa flunssaa ja koronaa vastaan.

      • Sain juuri viestin kirurgianpolilta. Arvioivat lähettävänsä vastaaottoajan tammikuussa -24.

        No, pitkälle menee.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Sain juuri viestin kirurgianpolilta. Arvioivat lähettävänsä vastaaottoajan tammikuussa -24.

        No, pitkälle menee.

        No eihän sinulla vielä huonosti ole kun pystyt kaksi tuntia hangessa rämpimään. Eiköhän siellä leikkaus jonossa ole heikkokuntoisempiakin ja kiireellisempiä tapauksia..


      • Anonyymi kirjoitti:

        No eihän sinulla vielä huonosti ole kun pystyt kaksi tuntia hangessa rämpimään. Eiköhän siellä leikkaus jonossa ole heikkokuntoisempiakin ja kiireellisempiä tapauksia..

        Korven kätköistä@

        Elämiseeni kuuluu luonteenomaisesti touhuilu ja puuhastelu. En halua sulkeutua neljän seinän sisään. Kun rämpii kaksituntia lumessa ja saa aikaan asetella kynttilät neljälle haudalle niin ei siinä hirveitä vaadita. Kirjoitin jo, että olemme jokainen erilaisia. Toinen valittaa, toinen porhaltaa. Kipukynnyksiä on eritasoisia.

        Niin ja enhän edes ole leikkausjonossa, vaan jonotan ortopedille, joka päättää pääsenkö leikkaukseen. Kyllä minä pääsen leikkaukseen, oikea lonkka on taulukoitu 4. eli leikkausta vaativaksi. Missasin jo lokakuulle suunnitellun tapaamisen ortopedin kanssa. Ilmoitin sairaalaan, että en ole Suomessa lokakuussa. Siksipä odotus jatkuu luultavasti tammikuulle.

        Olin armollinen jollekin ja luovutin paikkan enempi tarvitsevalle. Muuten jos minulle ehdotetaan leikkausta ensi kesäksi. Kieltäydyn vaikka kuinka kivuliasta kulkuni olisi.

        Kesällä on ihana puuhastella mökillä. No, tiedä häntä jos seisovilta jaloilta könähdän kai sitten uhraan yhden kesän.

        Nyt on suunnitelmissa lähteä pihalle töihin. Lumet on osin sulaneet joten käyn vain rapsuttamassa portaiden ympärille kertyneen sohjon pois ja teen jouluisen kukka-asetelman oven vieressä roiķuvaan amppeliin.

        Takapihaakin hiukka järjestelen.


    • Anonyymi

      Minulla ei ole koskaan ollut ajokorttia, joten mieheni vei minut aina mihin kyytiä tarvitsin, mikäli ei ollut oman työnsä takia estynyt viemään. Eli julkisia olen hyvin vähän joutunut käyttämään. Talomme edestä menee bussi kahdesti tunnissa metroasemalle, jonka vieressä on myös kauppakeskus ja terveysasema.

      Koronarokotukseen joudun menemään joko Malmille taikka Myllypuroon. Olen katsonut, että jos menen bussilla Malmille, joudun kävelemään perillä muutaman sataa metriä, joka on liikaa minulle. Sama juttu jos menen metrolla Myllypuroon, joten viimeksikin menin taksilla sinne.

      Nyt on niin isot jonot näissä, että ajan varanneetkin seisovat siellä vaikka kuinka kauan. Mieheni kanssa kävimme rokotuksissa messukeskuksessa. Siellä oli niin suuri tila, että käveltävää tuli paljon minun voimilleni ja sanoin miehelleni etten jaksa kävellä levätään vähän aikaa. Joku hallin virkailija tuli kysymään haluanko pyörätuolin, heillä on. En halunnut. Palvelu oli todella hyvää.

      Rokotuksen aion ottaa, minulla on niitä vasta 3. Flunssarokotusta en ole koskaan ottanut, nyt taidan ottaa.

      Mira

    • Anonyymi

      Iltapäivää ! Kirjoitin tänne aamupäivällä synkän yksinpuhelun, mutta sitten luin muiden kirjoitukset ja päätin, etten tahdo tartuttaa synkkää mielialaani muihin))

      Uskomattomia ovat Makriina ja SkillaN ja varmasti moni muukin täällä. Kerhoissa, laulamassa ja asioilla jaksatte käydä, suunnitella jouluakin jo.

      Rokotuksissa olen sentään ajan tasalla, aika saatu. Koronarokotukseen (tehoste) pitää kuitenkin mennä "terveenä" ja kun minulla on edelleen tämä mystinen tauti päällä, en tiedä, olenko terve.
      Eiköhän se selviä viimeistään paikan päällä ja ainakin kausi-influenssarokotuksen otan.

      Synkkää on ulkonakin, mutta onneksi lämmintä. Kylätalkkari kävi haravoimassa ja auttamassa muissa pihatöissä, tulee taas ensi viikolla. Minusta ei ole tekijäksi, ensin kipeytyi olkapää, sitten kantapää - liekö Akilleen kantapää ? - muiden vaivojen lisäksi.

      Parempia aikoja muille,
      demeter

      • Anonyymi

        No sentään, Demeter!
        Oletko alamaissa? Kaamosmasennus iskee, kun ei se terveyskään ole kunnossa. En sentään sano, että reipastu ja mene ulos ja syö hyvin, se on vihoviimeistä myötäelämistä. Itse ainakin näen punaista, kun minua kannustetaan noilla sanankäänteillä!

        Minä sain terkkarista puhelinnumeron, josta voi varata rokotuksen. Automaatti ilmoitti oitis, että numeroni on tallennettu ja otetaan yhteyttä, kun keretään. En vaivaa päätäni sillä, koska soittavat, uskon, että voin lupaukseen luottaa.
        Siihen saakka olen eristyksissä kotosalla, sillä en totisesti välitä kaikkien näitten varoaikojen jälkeen saada tartuntaa.
        Kun en ole ollut kausiflunssassakaan korona-aikana, saisin varmasti ihan hirveän taudin, jos virus iskisi, ihan kausiviruskin.
        Areenassa on Teeman saippuasarja "Salaisuuksien kartano" tai jotain sinne päin, jossa on kymmeniä osia. Minä olen päättänyt nyt tutustua viime vuosisadan alun espanjalaiseen kartanoelämään tämän sarjan kautta, ja muutaman päivän aikana olen läpikäynyt 13 ensimmäistä jaksoa. Sen jännittävät käänteet iskostavat minut nojatuoliin, eikä mieli halaja hämärään ja syksyiseen ulkoilmaan. Seuraan Espanja auringon alla eläviä upeita ihmisiä, jotka juonittelevat toistensa pään menoksi aamusta iltaan.
        Avaa Deme sinäkin Areena ja nauti tästä taidepläjäyksestä.
        Nyt nukkumaan. Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No sentään, Demeter!
        Oletko alamaissa? Kaamosmasennus iskee, kun ei se terveyskään ole kunnossa. En sentään sano, että reipastu ja mene ulos ja syö hyvin, se on vihoviimeistä myötäelämistä. Itse ainakin näen punaista, kun minua kannustetaan noilla sanankäänteillä!

        Minä sain terkkarista puhelinnumeron, josta voi varata rokotuksen. Automaatti ilmoitti oitis, että numeroni on tallennettu ja otetaan yhteyttä, kun keretään. En vaivaa päätäni sillä, koska soittavat, uskon, että voin lupaukseen luottaa.
        Siihen saakka olen eristyksissä kotosalla, sillä en totisesti välitä kaikkien näitten varoaikojen jälkeen saada tartuntaa.
        Kun en ole ollut kausiflunssassakaan korona-aikana, saisin varmasti ihan hirveän taudin, jos virus iskisi, ihan kausiviruskin.
        Areenassa on Teeman saippuasarja "Salaisuuksien kartano" tai jotain sinne päin, jossa on kymmeniä osia. Minä olen päättänyt nyt tutustua viime vuosisadan alun espanjalaiseen kartanoelämään tämän sarjan kautta, ja muutaman päivän aikana olen läpikäynyt 13 ensimmäistä jaksoa. Sen jännittävät käänteet iskostavat minut nojatuoliin, eikä mieli halaja hämärään ja syksyiseen ulkoilmaan. Seuraan Espanja auringon alla eläviä upeita ihmisiä, jotka juonittelevat toistensa pään menoksi aamusta iltaan.
        Avaa Deme sinäkin Areena ja nauti tästä taidepläjäyksestä.
        Nyt nukkumaan. Mkr.

        Kiitos kannustuksesta Makriina!..)) Kuinka ollakaan: "Salaisuuksien kartano" on minunkin suosikkisarjani tätä nykyä. Kaunista katsottavaa, riittävästi jännitystä ja historiallista pohjaa. Henkilokuvaus on osuvaa, vaikka juonitteluja riittää, vastapainona on ihmisten keskinäistä ystävyyttä. Hyvän mielen sarjana tätä pidän. Jatketaan katsomista !..))

        Taidamme asua samassa kunnassa, Makriina. Ei ole tuo rokotusrumba oikein toiminut täällä. Itse sain ajan, kun soitin heti kun rokotusnumero julkistettiin. Naapuri havahtui myöhemmin
        eikä ole hänenkään soittoonsa vastattu.
        Terveydenhoito on kyllä nyt kuormittunut. Olen parina päivänä joutunut käymään labrassa ja kyllä oli tupa täynnä. Sairaanhoitaja kertoi, että jono saattaa venyä neljäksikin tunniksi.
        Pysytään erityksessä, pelataan varman päälle - jos mahdolista...
        demeter


    • Olen ottanut 65 täytettyäni tarjotut kausi-influenssarokotukset ja kaikki koronarokotukset, ja olen säilynyt noilta taudeilta, ollut tosin onneakin, isosiskoni on juuri koronan kourissa, vaikka on ollut tosi tarkka ja varovainen. Omalla kustannuksella otin jo aikoja sitten keuhkokuumeelta suojaavan pneumokokkirokotuksen, vaikka perusterve olenkin, punkkirotukset ovat taas tärkeitä, kun liikkuu paljon täällä saaristossa. Punkki onkin Suomen vaarallisin eläin. Kun yritin tilata rokotusaikoja koronatehosteeseen, olisi mennyt joulukuulle, ja meillä on ennen sitä monia juhlia ja menoja, joihin haluaisimme osallistua, ja kestäähän suojan syntyminenkin pari viikkoa. Niinpä menimme eilen jonottamaan ensimmäisenä yleisenä rokotuspäivänä. Tunnin jonotus ulkotiloissa, sisätiloissa melkein sama mokoma, ennen kuin oli molemmat rokotukset olkavarsissa. Osasimme varustautua untuvatakeilla ja sattui kivaa seuraa jonotukseen, menihän se siinä, mutta moni vanhempi ja heikkokuntoisempi lähti kesken jonotuksen, jokunen tuoli sinne oli kyllä tuotu. Ihmetyttää, ettei ainakaan meillä ollut järjestetty iän ja sairauksien mukaan vuoroja, kaikki yli 65-vuotiaat olivat samassa ryhmässä. Viikottain näitä joukkorokotuksia järjestetään, mutta haluttiin saada suojaa mahdollisimman hyvissä ajoin, kuten tietysti niin monet muutkin. Ehkä seuraavilla kerroilla ei näin pahasti ruuhkaudu.

      Autoon vaihdettiin talvirenkaat jo ennen reissua, mutta täällä on kyllä ollut ihan kesäkelit ja nelivedolla pärjää aina paremmin. En ole koskaan ollut innostunut autoilija, työmatkat aikanaan sujuivat huolettomasti julkisilla. Korttini haluaisin kyllä säilyttää, lyhyempiä matkoja hyvällä kelillä ja valoisalla ajelen, auton huolloista , saati korjauksista en kylläkään ymmärrä mitään. Tietokoneitahan nykyautot ovatkin, ihan turhiakin toimintoja - siis minun mielestäni turhia. Peruutuskamera auttaa kyllä minua kömpelöä peruuttajaa.

      Isänpäivänä on kutsu esikoisen kotiin syömään, siellä kuulemma nuoriso kokkaa, joten jotain erikoisempaa on luvassa. Toinen vaari kuoli kesällä, hän oli meidänkin hyvä ystävämme . Vielä on hiukan väriä puissa, tänä syksynä monet tammet ovat olleet kauniin keltaisia ja nehän säilyttävät usein lehtensä läpi talvenkin, muutama lehtikuusikin keltaisissaan vielä. Kun on näin lauhaa, ostin muutaman syklaamin ulos asetelmaan, tuo syklaaminpunainen on niin ihana vaatevärinäkin ja valkoinen hohtava syysharmaudessa, koristeelliset lehdetkin niillä. Otan ne sisälle, jos pakastaa. Nyt näkyy hieman sinistäkin taivasta, voi hetkeksi sammuttaa sähkövalot ja sitten auringon alkaessa laskea viettää tunnelmallisen hämäränhyssyhetken.

      Hyvää mieltä ja vointia!

      • Anonyymi

        Huomenta, kosteus jatkuu, lämmön puolella neljä astetta.
        Yritin askarrella muistikuvien avulla eilen, Facessa näytettyjen mallien mukaan, eipä onnistunut, pakko on hyväksyä, että ei toimi mummon entiset taidot.
        Paljon en ole osannutkaan, mutta jotain kuitenkin aikaan sain, yritän tänään uudelleen;)
        Keskittymisen puute kaikessa alkaa näkyä, ei vaan lukemisen kanssa, kirjoneulominenkaan ei onnistu telkkaria katsoen, kuten ennen.
        Alkaako elämä maistumaan tylsältä, kun kaikki loppuu?

        Rokotus puhuttaa kaikkia, minulla aika kuitenkin on, ehtiikö ennen koronaa rokotukset saada.
        Ano 9,31 toruit puheistani rokotuksien suhteen, toki rokotuksen otan.
        Sanoit että koronaa ei ollut, mutta rokotuksia kumminkin, oli Aasialaista sun muita hyvin leviäviä tauteja, kaikkiin sai rokotuksen.
        Terveydestä puhuttaissa en hyväksy kehuskelua, mutta totean, että en näitä kulkutauteja ole sairastanut, hoitanut kyllä toisia sairastuneita,, olen pitkälti sitä mieltä, että hyvät geenini on suojelleet taudeilta.
        Keuhkokuumeen olen sairastanut pienenä, myös tuli ja vesirokon, keuhkotaudiltakin säästyin, vaikka kaverini siihen sairastui.
        Voimaton on ihminen tautien edessä, tulee rokotuksista huolimatta, jos näin on .
        Edellisen koronan sairastin minäkin, kuumeettomana ja pienin kivuin, olin rokotettu.

        Autokortti oli olemassa, mutta hyvin vähän ajoin, mieheni ei auttanut minkään vertaa, kyselin ollaanko lähellä tienreunaa, hän vastasi sinähän ratissa olet.
        Autoa ja sen toiminta periaatteita en osannut minkään vertaa, en kiinnostunut opettelemaankaan ja siksi pelkääjän paikka oli mieleinen.

        Samaa sarjaa katselen Makriina, minusta on harmi, että Areenan toimiminen on huonoa, vähän väliä kuva pysähtyy, kiehtova aihe ja uskomatinkin, miten on voinutkaan olla palvelijat niin alistettuja, ei ihmisen arvoa minkään vertaa.

        Ano 13,21, uskon, että löytyisi sukat ainakin, muutakin, aina vaan tarpeet kohtaa.
        Tarvitsevia voisi olla montakin, mutta ei vaan onnistu.

        Demeter, nyt sinulla sellainen epäonninen kausi, kaikki päälle kaatuu, mutta jaksa odotella, uskon vahvasti, että vielä se kirkastuu.
        Huonoa on jaksaminen noiden koipien kanssa minullakin, mutta ajattelen, että ikä jo sellainen, että en minäkään vaivaoitta voi selvitä.
        Kiva että apua saat hommiisi, sekin ilon aiheena voisi olla, huomisesta emme tiedä, kaikki voi päälailleen kupsahtaa, sitä toivon kohdallesi.

        Nyt olisi jotain yritettävä minunkin, harmini vaan noiden tekemisten suhteen on mitätön verratessa oikeisiin ihmisten huoliin..
        Etsitään mielen nostattamishaluja itsekukin;)
        Vitkuttelin taas kirjautuminen katosim hidas hitaampi , hitain SkillaN


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta, kosteus jatkuu, lämmön puolella neljä astetta.
        Yritin askarrella muistikuvien avulla eilen, Facessa näytettyjen mallien mukaan, eipä onnistunut, pakko on hyväksyä, että ei toimi mummon entiset taidot.
        Paljon en ole osannutkaan, mutta jotain kuitenkin aikaan sain, yritän tänään uudelleen;)
        Keskittymisen puute kaikessa alkaa näkyä, ei vaan lukemisen kanssa, kirjoneulominenkaan ei onnistu telkkaria katsoen, kuten ennen.
        Alkaako elämä maistumaan tylsältä, kun kaikki loppuu?

        Rokotus puhuttaa kaikkia, minulla aika kuitenkin on, ehtiikö ennen koronaa rokotukset saada.
        Ano 9,31 toruit puheistani rokotuksien suhteen, toki rokotuksen otan.
        Sanoit että koronaa ei ollut, mutta rokotuksia kumminkin, oli Aasialaista sun muita hyvin leviäviä tauteja, kaikkiin sai rokotuksen.
        Terveydestä puhuttaissa en hyväksy kehuskelua, mutta totean, että en näitä kulkutauteja ole sairastanut, hoitanut kyllä toisia sairastuneita,, olen pitkälti sitä mieltä, että hyvät geenini on suojelleet taudeilta.
        Keuhkokuumeen olen sairastanut pienenä, myös tuli ja vesirokon, keuhkotaudiltakin säästyin, vaikka kaverini siihen sairastui.
        Voimaton on ihminen tautien edessä, tulee rokotuksista huolimatta, jos näin on .
        Edellisen koronan sairastin minäkin, kuumeettomana ja pienin kivuin, olin rokotettu.

        Autokortti oli olemassa, mutta hyvin vähän ajoin, mieheni ei auttanut minkään vertaa, kyselin ollaanko lähellä tienreunaa, hän vastasi sinähän ratissa olet.
        Autoa ja sen toiminta periaatteita en osannut minkään vertaa, en kiinnostunut opettelemaankaan ja siksi pelkääjän paikka oli mieleinen.

        Samaa sarjaa katselen Makriina, minusta on harmi, että Areenan toimiminen on huonoa, vähän väliä kuva pysähtyy, kiehtova aihe ja uskomatinkin, miten on voinutkaan olla palvelijat niin alistettuja, ei ihmisen arvoa minkään vertaa.

        Ano 13,21, uskon, että löytyisi sukat ainakin, muutakin, aina vaan tarpeet kohtaa.
        Tarvitsevia voisi olla montakin, mutta ei vaan onnistu.

        Demeter, nyt sinulla sellainen epäonninen kausi, kaikki päälle kaatuu, mutta jaksa odotella, uskon vahvasti, että vielä se kirkastuu.
        Huonoa on jaksaminen noiden koipien kanssa minullakin, mutta ajattelen, että ikä jo sellainen, että en minäkään vaivaoitta voi selvitä.
        Kiva että apua saat hommiisi, sekin ilon aiheena voisi olla, huomisesta emme tiedä, kaikki voi päälailleen kupsahtaa, sitä toivon kohdallesi.

        Nyt olisi jotain yritettävä minunkin, harmini vaan noiden tekemisten suhteen on mitätön verratessa oikeisiin ihmisten huoliin..
        Etsitään mielen nostattamishaluja itsekukin;)
        Vitkuttelin taas kirjautuminen katosim hidas hitaampi , hitain SkillaN

        Onko kulkutauti sama kuin epidemia? Voiko geenit vaikuttaa, sairastuuko niihin vai ei? Eiköhän sen ratkaise olosuhteet, kyllä hyvin tervejkin sairastuu jos on altistunut esim. väkijoukossa. Heikkokuntoisen säästyy jos eristäytyy. Tietysti hyvin vanha ja hauras ihminen on heikko vadtustuskyvyltään, vaikka olis miten ” hyvät geenit”. Ei ne geenit kaikkea ratkaise, hyvänkin tilanteen voi pilata huonoilla elintavoilla kuten alkoholilla ja lihavuudella.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onko kulkutauti sama kuin epidemia? Voiko geenit vaikuttaa, sairastuuko niihin vai ei? Eiköhän sen ratkaise olosuhteet, kyllä hyvin tervejkin sairastuu jos on altistunut esim. väkijoukossa. Heikkokuntoisen säästyy jos eristäytyy. Tietysti hyvin vanha ja hauras ihminen on heikko vadtustuskyvyltään, vaikka olis miten ” hyvät geenit”. Ei ne geenit kaikkea ratkaise, hyvänkin tilanteen voi pilata huonoilla elintavoilla kuten alkoholilla ja lihavuudella.

        Olen samaa mieltä kanssasi, kerroin vain omia kokemuksiani.
        Nuo elintavat tietenkin osana elämän riennossa, kohtuudessa niissäkin, ehkä meille määrätty kohtalo määrää elämäämme.
        Sairautta en voi välttää minäkään, siitä en kiistele, hyvilläni olen, että tänne ikään olen päässyt, olkoon syyt missä tahansa.
        Toivon että onni kulkisi jokaisen mukana, minunkin;)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta, kosteus jatkuu, lämmön puolella neljä astetta.
        Yritin askarrella muistikuvien avulla eilen, Facessa näytettyjen mallien mukaan, eipä onnistunut, pakko on hyväksyä, että ei toimi mummon entiset taidot.
        Paljon en ole osannutkaan, mutta jotain kuitenkin aikaan sain, yritän tänään uudelleen;)
        Keskittymisen puute kaikessa alkaa näkyä, ei vaan lukemisen kanssa, kirjoneulominenkaan ei onnistu telkkaria katsoen, kuten ennen.
        Alkaako elämä maistumaan tylsältä, kun kaikki loppuu?

        Rokotus puhuttaa kaikkia, minulla aika kuitenkin on, ehtiikö ennen koronaa rokotukset saada.
        Ano 9,31 toruit puheistani rokotuksien suhteen, toki rokotuksen otan.
        Sanoit että koronaa ei ollut, mutta rokotuksia kumminkin, oli Aasialaista sun muita hyvin leviäviä tauteja, kaikkiin sai rokotuksen.
        Terveydestä puhuttaissa en hyväksy kehuskelua, mutta totean, että en näitä kulkutauteja ole sairastanut, hoitanut kyllä toisia sairastuneita,, olen pitkälti sitä mieltä, että hyvät geenini on suojelleet taudeilta.
        Keuhkokuumeen olen sairastanut pienenä, myös tuli ja vesirokon, keuhkotaudiltakin säästyin, vaikka kaverini siihen sairastui.
        Voimaton on ihminen tautien edessä, tulee rokotuksista huolimatta, jos näin on .
        Edellisen koronan sairastin minäkin, kuumeettomana ja pienin kivuin, olin rokotettu.

        Autokortti oli olemassa, mutta hyvin vähän ajoin, mieheni ei auttanut minkään vertaa, kyselin ollaanko lähellä tienreunaa, hän vastasi sinähän ratissa olet.
        Autoa ja sen toiminta periaatteita en osannut minkään vertaa, en kiinnostunut opettelemaankaan ja siksi pelkääjän paikka oli mieleinen.

        Samaa sarjaa katselen Makriina, minusta on harmi, että Areenan toimiminen on huonoa, vähän väliä kuva pysähtyy, kiehtova aihe ja uskomatinkin, miten on voinutkaan olla palvelijat niin alistettuja, ei ihmisen arvoa minkään vertaa.

        Ano 13,21, uskon, että löytyisi sukat ainakin, muutakin, aina vaan tarpeet kohtaa.
        Tarvitsevia voisi olla montakin, mutta ei vaan onnistu.

        Demeter, nyt sinulla sellainen epäonninen kausi, kaikki päälle kaatuu, mutta jaksa odotella, uskon vahvasti, että vielä se kirkastuu.
        Huonoa on jaksaminen noiden koipien kanssa minullakin, mutta ajattelen, että ikä jo sellainen, että en minäkään vaivaoitta voi selvitä.
        Kiva että apua saat hommiisi, sekin ilon aiheena voisi olla, huomisesta emme tiedä, kaikki voi päälailleen kupsahtaa, sitä toivon kohdallesi.

        Nyt olisi jotain yritettävä minunkin, harmini vaan noiden tekemisten suhteen on mitätön verratessa oikeisiin ihmisten huoliin..
        Etsitään mielen nostattamishaluja itsekukin;)
        Vitkuttelin taas kirjautuminen katosim hidas hitaampi , hitain SkillaN

        Kiitos kannustuksesta, SkillaN. Aina toisten kannustus auttaa eteenpäin. Sellainen voima sanoissa on, kun ne hyvästä sydämestä lausutaan.

        Tänään kävin labrakokeissa ja täytyy kyllä todeta, että vaellus on vaikeata minullakin.
        Tasapaino heikko, pulssi nousee pienestäkin ponnistuksesta. Kyllä liikun kuin vanha ihminen ja sellainen tietysti olenkin..)) Taksista oli vaikea nousta, junan penkistä en päässyt ylös tukea ottamatta, matkalla ulos talloin toisen matkustajan varpaita. Kyllä oli nöyryyttävää..))

        Vielä vuosi sitten kun olin saanut uuden lonkkanivelen kävelin niin reippaasti ja vaivattomasti että naapurikin pysähtyi sitä ihmettelemään..))
        Siihen nähden kyllä katson, että nämä monet nykyiset vaivat eivät ihan pelkkää vanhuutta voi olla ja vaikeata on hyväksyä terveyden äkkinäistä romahtamista.
        Toisaalta, kun mietin näitä ikätovereita, niin kyllä se kahdeksankymppisyys toi lisävaivoja heillekin. En ole yksin. Ja samalla tavalla moitin omaa valittamistani kun näen ja tiedän että monellla on vielä huonommin.

        Ai SkillaN katsoo myös Salaisuuksien kartanoa ! Etkö katso sitä lähetysaikaan klo 15 teemalta, ellei Areena pelaa, Skillan ? Mehän voidaankin tehdä treffit Teemalle tänään..))
        Sopii sinne tietysti muitakin, käydään kimpassa juonittelua, alistamista ja vääryttä vastaan !

        Vaikka tästä meidän ajasta löytyy paljon puutteita ja moitittavaa, jonkinlaisen turvan ja tasa-arvon olemme kuitenkin saavuttaneet verrattuna vaikka entiseen sääty-yhteiskuntaan, vai ?
        Jaksamista ja tyytyväisyyttä kaikille (ensi sijassa minulle itselleni..))
        Kyllä se tästä.
        demeter


    • Anonyymi

      Minä yritin eilen moneen kertaan saada aikaa rokotukseen täällä Helsingissä, mutta en saanut. Kun luin Hki.fi sivuilta ohjeesta, niin siellä sanottiin, että älä soita puhelimella, tilaa netistä tai tule jonottamaan. Kokeilin vaikka mitä päivää, niin ei onnistunut. Täytyy taas tänään kokeilla.

      Mira

      • Anonyymi

        Minä olen tumpelo näissä tietokoneen erityishommeloissa, ja voin alistuneena todeta, että en osannut tilata rokotusta Maisan kautta eilen, vaikka pitkään ja hartaasti tutkiskelin Maisan sivuja. Olisi tietysti suunnittelijalle ollut liian yksinkertaista kirjoittaa "rokotusten varaaminen" ja nuoli, johan sille olisi nauranut naurismaan aidatkin.
        Asiakkaan aivoille tekee hyvää etsiä varauskohta umpimähkään. Minua ei huvittanut, joten turvauduin puhelimeen.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen tumpelo näissä tietokoneen erityishommeloissa, ja voin alistuneena todeta, että en osannut tilata rokotusta Maisan kautta eilen, vaikka pitkään ja hartaasti tutkiskelin Maisan sivuja. Olisi tietysti suunnittelijalle ollut liian yksinkertaista kirjoittaa "rokotusten varaaminen" ja nuoli, johan sille olisi nauranut naurismaan aidatkin.
        Asiakkaan aivoille tekee hyvää etsiä varauskohta umpimähkään. Minua ei huvittanut, joten turvauduin puhelimeen.
        Mkr.

        Niin siinä sitten kävi, että terveemmät ja nuoremmat sai ja saa rokotuksetc ensin, kun jaksoivat jonottaa. Heikkokuntoiset ja vanhat joutuu soittelemaan ja odottamaan soittoja ja ei tuo nettivaraaminen kaikilta onnistu. Ajat alkaa nyt olla ensi vuoden puolelle. Korona kuitenkin jyrää koko ajan, kaipa vanhukset joutuu olemaan joulunkin yksin karanteenissa. Tai riskeeraamaan jopa henkensä. Alkaa teho osastot täyttyä. Eikö parempaan hallitus pysty, kuka tästä vastaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin siinä sitten kävi, että terveemmät ja nuoremmat sai ja saa rokotuksetc ensin, kun jaksoivat jonottaa. Heikkokuntoiset ja vanhat joutuu soittelemaan ja odottamaan soittoja ja ei tuo nettivaraaminen kaikilta onnistu. Ajat alkaa nyt olla ensi vuoden puolelle. Korona kuitenkin jyrää koko ajan, kaipa vanhukset joutuu olemaan joulunkin yksin karanteenissa. Tai riskeeraamaan jopa henkensä. Alkaa teho osastot täyttyä. Eikö parempaan hallitus pysty, kuka tästä vastaa?

        Äkkiä tiedoksi, että hallitus ei puutu rokotuksiin, vaan kuuluisa SOTE ja hyvinvointialueet huolehtivat nyt ihmisten terveydenhoidosta. Sitä varten ne ovat olemassa!
        Tästä vastaavat hyvinvointialueet.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äkkiä tiedoksi, että hallitus ei puutu rokotuksiin, vaan kuuluisa SOTE ja hyvinvointialueet huolehtivat nyt ihmisten terveydenhoidosta. Sitä varten ne ovat olemassa!
        Tästä vastaavat hyvinvointialueet.
        Mkr.

        Siis Marinin hallituksen syy, koske se loi SOTesopan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Äkkiä tiedoksi, että hallitus ei puutu rokotuksiin, vaan kuuluisa SOTE ja hyvinvointialueet huolehtivat nyt ihmisten terveydenhoidosta. Sitä varten ne ovat olemassa!
        Tästä vastaavat hyvinvointialueet.
        Mkr.

        Oikein Makriina ! Pikkuisen särähtää korvaan kun hallitus on aina syypää kaikkeen... Kyllä tämä minunkin raihnaisuuteni ja alakuloni ovat hallituksen syytä..))


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Oikein Makriina ! Pikkuisen särähtää korvaan kun hallitus on aina syypää kaikkeen... Kyllä tämä minunkin raihnaisuuteni ja alakuloni ovat hallituksen syytä..))

        Ihan niin, Demeter.
        Minun pihanikin on kuin hävityksen kauhistus, mutta asuinalueellamme ei ole kylätalkkaria . Kysyn vaan, mitä se hallitus oikein tekee!
        Mkr.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Oikein Makriina ! Pikkuisen särähtää korvaan kun hallitus on aina syypää kaikkeen... Kyllä tämä minunkin raihnaisuuteni ja alakuloni ovat hallituksen syytä..))

        Onko täällä raihnaisuudesta ja alakulosta kilpailu ? Voi niille itsekkin jotain tehdä, aina ei tarvii hallitusta huutaa apuun.


      • Anonyymi

        Minä annan nyt pisteet Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen sivuille.
        Sieltä löytyi helposti kohta mistä sai tilattua rokotusajan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko täällä raihnaisuudesta ja alakulosta kilpailu ? Voi niille itsekkin jotain tehdä, aina ei tarvii hallitusta huutaa apuun.

        Hallitus apuun, sinulta puuttuu huumorintaju.
        Sarkasmia, rakas Watson.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä annan nyt pisteet Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen sivuille.
        Sieltä löytyi helposti kohta mistä sai tilattua rokotusajan.

        Kyllä minäkin läydin kunnan sivulta helposti oman alueen numeron ja puhelu meni heti läpi. Aika on kahden viikon päässä ja ainahan vioi mennä jonottamaan. Yleensä vain aluksi on pitkät jonot, sitten harvenee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä minäkin läydin kunnan sivulta helposti oman alueen numeron ja puhelu meni heti läpi. Aika on kahden viikon päässä ja ainahan vioi mennä jonottamaan. Yleensä vain aluksi on pitkät jonot, sitten harvenee.

        Kyse olikin netissä tehtyä varausta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyse olikin netissä tehtyä varausta.

        Joojoo ja minulla oli kyse puhelusta. Länsi-Uusimaa toimii muutenkin hyvin.


    • Anonyymi

      Tervehdys hyvät ystävät! Huah, huokaisen kuin Makriina, tulin nimittäin juuri puutarhan haravointihommista, ilma oli mitä mainioin, mutta lehtiä niin paljon, ettäihan hirvitti.
      On ollut kummallinen syksy, lämpimiä kauan ja sadetta paljon, siksi puistakin lehdet nyt vasta alkaa tippumaan ja kaikista ei vieläkään.
      Talvi meinaa tulla sitten ennenkuin saa kaikki syyshommat tehdyksi, kun ei ole edes niitä poutapäiviä, että saisi jotain tehdyksi.
      No, sain siellä nyt jo hieman haravoiduksi ja oksia keräsin myös.
      Muuten se puuhastelu ulkona on aivan mukavaa hommaa.
      En ole ehtinyt nyt täälläkään käymään pitkään aikaan.
      Edellisessä viestissä huomasin, demeter kertoi kuntonsa vähän huonontuneen.
      Tsemppiä vain, aina joskus on jotain ongelmia terveyden kanssa, mutta pian ne paranee, toivon niin .
      Kaikille hyvää vointia,
      Neeasa

      • Anonyymi

        Minä siirryin viimeisimmälle vuosikymmenelleni ja huomasin sen asian, että minun ei oo enää pakko! Antaa olla, kuulkaa.
        Sanokoot naapurit mitä haluavat. Poika kyllä ohjeistettuna teki parhaansa, mutta ei se jälki kyllä hurmaa.
        Näillä mennään, toivottavasti pian tulee lumet
        Mkr.
        .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä siirryin viimeisimmälle vuosikymmenelleni ja huomasin sen asian, että minun ei oo enää pakko! Antaa olla, kuulkaa.
        Sanokoot naapurit mitä haluavat. Poika kyllä ohjeistettuna teki parhaansa, mutta ei se jälki kyllä hurmaa.
        Näillä mennään, toivottavasti pian tulee lumet
        Mkr.
        .

        Lehtiä ei tarvitse haravoida! Keväällä ajat ruohonleikkurilla ne silpuksi. On hyvää ravintoa nurmikolle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Lehtiä ei tarvitse haravoida! Keväällä ajat ruohonleikkurilla ne silpuksi. On hyvää ravintoa nurmikolle.

        Huomenta, aamu jo hyvänmatkaa jatkunut, minä virutan ylösnousuani aina vaan pidemmäksi.
        Olen jopa miettinyt, että joku päivä en nouse yöpuulta ollenkaan, siis eläen kuitenkin;)
        Geeni perimääni vielä mietin, olen kuin äitini, ylipainoinen, kohtuudella elän kaikista nautinnoista, syön hyvin, lepoa paljon, eli ihminen melko normaali.
        Äitini kuoli 76 vuotiaana ja sairasvuoteella sanoi, joudan jo pois, olen nähnyt maailmaa tarpeeksi, koskaan en muista hänen valittaneen vaivojaan, loppuun asti hoiti kodin ja elämänsä.
        Kysyin sairaalavuoteessa hänen vaikeasti hengittäen, koskeeko jonnekin, hän pyöritti päätään, ei koske.
        Hänen jalanjälkiään haluaisin kulkea, olen jo monasti huomannut, ei onnistu.

        Pihatyöt rasittavat teistä monia, mutta ilo niitä olisi tehdä, jos kunto sen kestää, ellei, on paras haudata lehdet seuraavan lumen alle ja keväällä sitten rapsutella päällimmäiset, että kesä esiin pääsee.
        Totutulla tavoin tekemättä jäävät työt harmittaa, mutta keväällä voi kunto olla parempi, elämä erilaista, pois huolet ja murheet niiltä osin.

        Minä sain rokotusajan Kansalaisenterveyspalvelusta netin kautta, tosin vasta joulukuulle.
        Aika usein tuntuu, että kaikki tehdään aina vaan vaikeammaksi tavoittaa, minä yritin Kanta.fi:n kautta ei siellä ollut mitään tarjolla, olisiko aivan mahdotonta keskittää asiat yhteen paikkaan.
        Laboraankin on aika tilattava erireittiä.

        Areenalta katson kaikki viisi jaksoa yhteen perään, kun aikani ei käy teemalle, häiritsee vaan tuo kuvan seisominen pitkiäkin aikoja.
        Luulisi, että tuonkaltaiset vaivat eivät nykyisellään vaivaisi, on jos jonkinlaisia kuituja asiaa parantamaan.
        Niin tutulta tuntuu nuo sinunkin ponnistelut elosi kanssa, samoja ongelmia minullakin, ehkä vähän enemmän kuitenkin, on ne "ikälisät".
        Koetetaan pitää lippu korkealla ja toisten kanssa vaikka perästä hiihtäen;)

        Jospa lopetan, ehtii vielä kirjautumisen aikaan, ehken.
        Näyttäisi päivä kirkastuvan, mutta minulla luppopäivä en mitään suunniteltua aio tehdä, mikä käteen sattuu jatkan sillä;)


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenta, aamu jo hyvänmatkaa jatkunut, minä virutan ylösnousuani aina vaan pidemmäksi.
        Olen jopa miettinyt, että joku päivä en nouse yöpuulta ollenkaan, siis eläen kuitenkin;)
        Geeni perimääni vielä mietin, olen kuin äitini, ylipainoinen, kohtuudella elän kaikista nautinnoista, syön hyvin, lepoa paljon, eli ihminen melko normaali.
        Äitini kuoli 76 vuotiaana ja sairasvuoteella sanoi, joudan jo pois, olen nähnyt maailmaa tarpeeksi, koskaan en muista hänen valittaneen vaivojaan, loppuun asti hoiti kodin ja elämänsä.
        Kysyin sairaalavuoteessa hänen vaikeasti hengittäen, koskeeko jonnekin, hän pyöritti päätään, ei koske.
        Hänen jalanjälkiään haluaisin kulkea, olen jo monasti huomannut, ei onnistu.

        Pihatyöt rasittavat teistä monia, mutta ilo niitä olisi tehdä, jos kunto sen kestää, ellei, on paras haudata lehdet seuraavan lumen alle ja keväällä sitten rapsutella päällimmäiset, että kesä esiin pääsee.
        Totutulla tavoin tekemättä jäävät työt harmittaa, mutta keväällä voi kunto olla parempi, elämä erilaista, pois huolet ja murheet niiltä osin.

        Minä sain rokotusajan Kansalaisenterveyspalvelusta netin kautta, tosin vasta joulukuulle.
        Aika usein tuntuu, että kaikki tehdään aina vaan vaikeammaksi tavoittaa, minä yritin Kanta.fi:n kautta ei siellä ollut mitään tarjolla, olisiko aivan mahdotonta keskittää asiat yhteen paikkaan.
        Laboraankin on aika tilattava erireittiä.

        Areenalta katson kaikki viisi jaksoa yhteen perään, kun aikani ei käy teemalle, häiritsee vaan tuo kuvan seisominen pitkiäkin aikoja.
        Luulisi, että tuonkaltaiset vaivat eivät nykyisellään vaivaisi, on jos jonkinlaisia kuituja asiaa parantamaan.
        Niin tutulta tuntuu nuo sinunkin ponnistelut elosi kanssa, samoja ongelmia minullakin, ehkä vähän enemmän kuitenkin, on ne "ikälisät".
        Koetetaan pitää lippu korkealla ja toisten kanssa vaikka perästä hiihtäen;)

        Jospa lopetan, ehtii vielä kirjautumisen aikaan, ehken.
        Näyttäisi päivä kirkastuvan, mutta minulla luppopäivä en mitään suunniteltua aio tehdä, mikä käteen sattuu jatkan sillä;)

        Miksei vaivojaan saisi kertoa, ei se välttämättä ole valittamista. Jos kovin sairaana ja huonokuntoisena sinnittelee kodinhoidossa loppuun asti, en oikein sitä osaa arvostaa. Kyllä vanhoille ja sairaille kuuluu hoito ja apu ajoissa, ei loppuelämän kuulu olla hiljaista kärsimystä. Kyllä läheisten pitää huomata kivut ja vaivat ja hankkia apuajos ei asianomainen niistä halua puhua.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miksei vaivojaan saisi kertoa, ei se välttämättä ole valittamista. Jos kovin sairaana ja huonokuntoisena sinnittelee kodinhoidossa loppuun asti, en oikein sitä osaa arvostaa. Kyllä vanhoille ja sairaille kuuluu hoito ja apu ajoissa, ei loppuelämän kuulu olla hiljaista kärsimystä. Kyllä läheisten pitää huomata kivut ja vaivat ja hankkia apuajos ei asianomainen niistä halua puhua.

        No, joko olet siinä tilassa, että apua läheisiltä odotat?

        No, huomenta@

        Olen jo tällekin päivälle kerinnyt touhuta yhtä sun toista vaivojen kera, mutta kun keskittyy tekemiseen ei jaksa kolotuksia murehtia.

        Eilen illalla tein sisääntulo-oven viereen joulun punaisen ja pakkasen valkean kanervakukka--amppelin ajastusvaloilla. Tuli kaunis.

        Eilinen meni menneitä muistellen.
        Esikoinen lukee Estoniasta kertovaa kirjaa ja soitti minulle. Kysyi Ruotsin matkakastamme joskus 1980-luvun lopulla. Muistin toki matkan, se tehtiin kesällä 1989, odotin silloin kuopusta.

        Estonia kulki Viking Sally nimellä Ruotsin ja Suomen väliä. Poika kysyi matkustimmeko silloin "Estonialla".

        Olimme ajaneet Ruotsiin Haaparannan kautta ja etenimme kohti etelää.
        Pysähdellen ja yöpyen matkan varrella eri paikoissa.

        Hain mökiltä valokuva-albumin, jossa oli kuvia tuosta kesälomamatkastamme.

        No, minulle selvisi kuvista, että palasimme auto-lautalla Uumajasta Vaasaan, jossa vierailimme pojan kummitädin luona.

        Emme siis matkanneet "Estonialla". sillä se aloitti liikennöinnin Vaasan ja Uumajan välillä vuonna 1991 nimellä Silja Star.

        No, tälläisiä matkoja menneisyyteen.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        No, joko olet siinä tilassa, että apua läheisiltä odotat?

        No, huomenta@

        Olen jo tällekin päivälle kerinnyt touhuta yhtä sun toista vaivojen kera, mutta kun keskittyy tekemiseen ei jaksa kolotuksia murehtia.

        Eilen illalla tein sisääntulo-oven viereen joulun punaisen ja pakkasen valkean kanervakukka--amppelin ajastusvaloilla. Tuli kaunis.

        Eilinen meni menneitä muistellen.
        Esikoinen lukee Estoniasta kertovaa kirjaa ja soitti minulle. Kysyi Ruotsin matkakastamme joskus 1980-luvun lopulla. Muistin toki matkan, se tehtiin kesällä 1989, odotin silloin kuopusta.

        Estonia kulki Viking Sally nimellä Ruotsin ja Suomen väliä. Poika kysyi matkustimmeko silloin "Estonialla".

        Olimme ajaneet Ruotsiin Haaparannan kautta ja etenimme kohti etelää.
        Pysähdellen ja yöpyen matkan varrella eri paikoissa.

        Hain mökiltä valokuva-albumin, jossa oli kuvia tuosta kesälomamatkastamme.

        No, minulle selvisi kuvista, että palasimme auto-lautalla Uumajasta Vaasaan, jossa vierailimme pojan kummitädin luona.

        Emme siis matkanneet "Estonialla". sillä se aloitti liikennöinnin Vaasan ja Uumajan välillä vuonna 1991 nimellä Silja Star.

        No, tälläisiä matkoja menneisyyteen.

        "Olen jo tällekin päivälle kerinnyt touhuta yhtä sun toista vaivojen kera, mutta kun keskittyy tekemiseen ei jaksa kolotuksia murehtia."

        Olen eri mieltä. Mikäli on todella kovat kivut, niin ei siinä "tekemisiin keskittyminen"niitä pois mielestä saa, eikä edes kykene mihinkään tekemisiin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Olen jo tällekin päivälle kerinnyt touhuta yhtä sun toista vaivojen kera, mutta kun keskittyy tekemiseen ei jaksa kolotuksia murehtia."

        Olen eri mieltä. Mikäli on todella kovat kivut, niin ei siinä "tekemisiin keskittyminen"niitä pois mielestä saa, eikä edes kykene mihinkään tekemisiin.

        No, meitä on moneksi, toinen touhuaa, toinen ei. Olen lähdössä keramiikan tekoon. Haluaisin dreijata, mutta opettaja empi pystynkö huonon selkäni vuoksi, mutta katsotaan, jätän ehkä keväälle. Tänään keskityn värien levitykseen ja
        jos ehdin aloitan jotain uutta.
        Otan burana 600 ja taas mennään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Olen jo tällekin päivälle kerinnyt touhuta yhtä sun toista vaivojen kera, mutta kun keskittyy tekemiseen ei jaksa kolotuksia murehtia."

        Olen eri mieltä. Mikäli on todella kovat kivut, niin ei siinä "tekemisiin keskittyminen"niitä pois mielestä saa, eikä edes kykene mihinkään tekemisiin.

        No huomentapävää. Onko tilaa nojatuolissa?

        Tilannekatsauksiahan täällä kirjoitellaan. kukin omasta elämänkulustaan.
        Yhdellä sujuu kaikki hienosti, toisilla kipuilun kanssa.
        Tai perusväsymyksen.
        Ei ole meillä mikään kilpailu menossa, omista tuntemuksistammehan me kirjoittelemme.

        Huomaan, että kirjoitan kamalan pitkiä sanoja. Tällä kertaa olen läppärin äärellä, mutta yleensä osallistun puhelimen kautta . Puhelin jättää aina viimeisimmän tekstin näyttämättä. Aluksi luulin, että olin tehnyt näpäytysvirheen, mutta sitten havaitsin, että se viimeisin jää kynnykselle odottamaan tuuppausta. Seuraava kirjoittaja sen antaa. Onko muillakin sama havainto?

        Lehtien kauppaajat ovat taas alkaneet muistaa minua hienoilla tarjouksilla. . Huomaan vain, että en lue lehtiä, vaan siirrän sivuun, joskus suoraan lehtikeräykseen. Nyt olen oppinut olemaan tilaamatta, sillä pääsenhän kirjaston lukusaliin aina kauppareissullani, jos lukemista kaipaan. Harvoin kaipaan, kun silmät väsyvät. Piti jäädä pois lukupiiristäkin, haikein mielin.

        Uudet syksyn ylioppilaat julkaistiin tänään. Ikää on meikäläisellä jo niin rutkasti, että en enää tunne niin nuoria ihmisiä. Lastenlasten ikätoverit ovat jo aikuisia ja heidän lapsensa vasta opettelevat koulunkäyntiä. Onnea kuitenkin kaikille, jotka tämän virstanpylvään ohi selviytyivät. :))
        Mkr.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        No, meitä on moneksi, toinen touhuaa, toinen ei. Olen lähdössä keramiikan tekoon. Haluaisin dreijata, mutta opettaja empi pystynkö huonon selkäni vuoksi, mutta katsotaan, jätän ehkä keväälle. Tänään keskityn värien levitykseen ja
        jos ehdin aloitan jotain uutta.
        Otan burana 600 ja taas mennään.

        No toinen touhuaa ja touhottaa, toinen harrastaa jotain henkisempää johon ei tarvitse syödä vahvoja tulehduskipulääkkeitä,
        Kipu on kehon luonnollinen resktio, kertoo että jotain on vialla. Osaa sen perusteella säästää kroppaansa ja hakea hoitoa. Jos jatkuvasti kipulääkkeiden turvin rehkii ja rasittuu, alkuperäinen vika pahenee eikä ehkä ole enää korjattavissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No toinen touhuaa ja touhottaa, toinen harrastaa jotain henkisempää johon ei tarvitse syödä vahvoja tulehduskipulääkkeitä,
        Kipu on kehon luonnollinen resktio, kertoo että jotain on vialla. Osaa sen perusteella säästää kroppaansa ja hakea hoitoa. Jos jatkuvasti kipulääkkeiden turvin rehkii ja rasittuu, alkuperäinen vika pahenee eikä ehkä ole enää korjattavissa.

        Mikä on mielipiteesi nitrosta?
        Minua ihmetyttää, että monet hillitsevät kipuiluaan nitroilla, eivätkä vaadi tutkimuksia, joissa selviäisi kivun syyt.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No toinen touhuaa ja touhottaa, toinen harrastaa jotain henkisempää johon ei tarvitse syödä vahvoja tulehduskipulääkkeitä,
        Kipu on kehon luonnollinen resktio, kertoo että jotain on vialla. Osaa sen perusteella säästää kroppaansa ja hakea hoitoa. Jos jatkuvasti kipulääkkeiden turvin rehkii ja rasittuu, alkuperäinen vika pahenee eikä ehkä ole enää korjattavissa.

        Niillä lääkkeillä jatkuvassa käytössä syntyy myös mahahaava ja menettäähän ne tehonsa kun nappailee niitä varalta ettei alkaisi sattua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä on mielipiteesi nitrosta?
        Minua ihmetyttää, että monet hillitsevät kipuiluaan nitroilla, eivätkä vaadi tutkimuksia, joissa selviäisi kivun syyt.
        Mkr.

        Ei kai nitron reseptiä saa ilman tutkimusta. Sehän on tarkoitettu sydänvaivoihin.
        Näin ainakin äitini kohdalla. Hänellä oli sepelvaltimotauti ja sydämen vajaatoiminta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä on mielipiteesi nitrosta?
        Minua ihmetyttää, että monet hillitsevät kipuiluaan nitroilla, eivätkä vaadi tutkimuksia, joissa selviäisi kivun syyt.
        Mkr.

        ? Nitroja saa vain lääkärin määräämällä reseptillä, kun on todettu angina pectoris . On tutkittu ja otettu asianmukaiset kokeet diagnoosiin. Sepelvatimoiden ahtautuminen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        ? Nitroja saa vain lääkärin määräämällä reseptillä, kun on todettu angina pectoris . On tutkittu ja otettu asianmukaiset kokeet diagnoosiin. Sepelvatimoiden ahtautuminen.

        Ano 11,17, miksi niin usein muuttelet kirjoittamaani tekstiä, korjaan taas.
        Sanoinko ettei vaivoja saisi valittaa, tarkistappa;)
        Sanoinko ettei vanhus saisi hoitaa itseään, puhuin äidistäni, hän ehkä ei kipuja tuntenut, siksi sanoin, että ei valittanut.
        Arvostin paljon äitiäni ja olisin varmaan huomannut, jos joku hoidettava sairaus oli kysymyksessä, äitini olisi aivan varmaan apua hakenut.
        Minun syntyminen oli eka sairaalassa olo äidilläni,( toiset oli syntynyt kotona) ja kaksi viikkoa ennen kuolemaansa sairaalaan joutui.
        Olisiko mahdotonta ajatella, että hän oli vanhan kansan teräsmummo, kovaan työhön tottunut, perusterve.(näin luki minunkin lääkärin selityksessä)

        Sairauksista saa puhua, olen sen monta kertaa todennut, tuskin parannusta pystyy kukaan kirjoittaen antamaan, mutta myötäeläminen on joskus myös lääke.
        Kukaan ei vaivoja halua, ne tulee pyytämättä.
        'Kirjoittajia on paljon, mielipiteitä sen mukaisesti ja kaikilla samat mahdollisuudet viestejä lähettää.
        Mieleni teki selventää ajatuksiani, kun annoit kovin kielteisen kuvan kertomastani, se suotakoon sinulle, aina ei samalla aaltopituudella olla.


      • SkillaN kirjoitti:

        Huomenta, aamu jo hyvänmatkaa jatkunut, minä virutan ylösnousuani aina vaan pidemmäksi.
        Olen jopa miettinyt, että joku päivä en nouse yöpuulta ollenkaan, siis eläen kuitenkin;)
        Geeni perimääni vielä mietin, olen kuin äitini, ylipainoinen, kohtuudella elän kaikista nautinnoista, syön hyvin, lepoa paljon, eli ihminen melko normaali.
        Äitini kuoli 76 vuotiaana ja sairasvuoteella sanoi, joudan jo pois, olen nähnyt maailmaa tarpeeksi, koskaan en muista hänen valittaneen vaivojaan, loppuun asti hoiti kodin ja elämänsä.
        Kysyin sairaalavuoteessa hänen vaikeasti hengittäen, koskeeko jonnekin, hän pyöritti päätään, ei koske.
        Hänen jalanjälkiään haluaisin kulkea, olen jo monasti huomannut, ei onnistu.

        Pihatyöt rasittavat teistä monia, mutta ilo niitä olisi tehdä, jos kunto sen kestää, ellei, on paras haudata lehdet seuraavan lumen alle ja keväällä sitten rapsutella päällimmäiset, että kesä esiin pääsee.
        Totutulla tavoin tekemättä jäävät työt harmittaa, mutta keväällä voi kunto olla parempi, elämä erilaista, pois huolet ja murheet niiltä osin.

        Minä sain rokotusajan Kansalaisenterveyspalvelusta netin kautta, tosin vasta joulukuulle.
        Aika usein tuntuu, että kaikki tehdään aina vaan vaikeammaksi tavoittaa, minä yritin Kanta.fi:n kautta ei siellä ollut mitään tarjolla, olisiko aivan mahdotonta keskittää asiat yhteen paikkaan.
        Laboraankin on aika tilattava erireittiä.

        Areenalta katson kaikki viisi jaksoa yhteen perään, kun aikani ei käy teemalle, häiritsee vaan tuo kuvan seisominen pitkiäkin aikoja.
        Luulisi, että tuonkaltaiset vaivat eivät nykyisellään vaivaisi, on jos jonkinlaisia kuituja asiaa parantamaan.
        Niin tutulta tuntuu nuo sinunkin ponnistelut elosi kanssa, samoja ongelmia minullakin, ehkä vähän enemmän kuitenkin, on ne "ikälisät".
        Koetetaan pitää lippu korkealla ja toisten kanssa vaikka perästä hiihtäen;)

        Jospa lopetan, ehtii vielä kirjautumisen aikaan, ehken.
        Näyttäisi päivä kirkastuvan, mutta minulla luppopäivä en mitään suunniteltua aio tehdä, mikä käteen sattuu jatkan sillä;)

        Älähän huolehdi, SkillaN. Hitaaseen aamuun viittaan..)) Minulla on tuttu, joka vielä työelämässä ollessaan vietti viikonloppuisin "pyjamapäiviä", ei pukenut päälleen lainkaan, vaan löhöili koko päivän. Eli tietysti yksin, mutta niinhän monet meistäkin.

        Makriinakin kertoi tuolla oppineensa, että "mun ei ole pakko"..)) Ei kai meidän ikäisten olekaan ? Mutta kuten sanot, tekemättömät työt harmittavat ja armollisuuden oppiminen on ainakin minulla vielä "vaiheessa". Ja tuntuu, että entisen tason ylläpitäminen, vaikka sitten ponnistellen, kohentaa mielialaa sekin. Pysyy paremmin elämässä kiinni ja vaikka nyt puhutaan kovasti siitä, että tylsyydelläkin on merkitystä ja sitä pitäisi oppia sietämään niin tylsää se silti on..))

        Ihana tarina äidistäsi, SkillaN. Hyvän perinnön ja elämisen mallin hän jätti sinulle. Älä nyt kuitenkaan väheksy itseäsi sen noudattajana!..)) Eiköhän meillä kaikilla ole oma polkumme kuljettavana, toiset ihmiset antavat "vain" eväitä sen kulkemiseen. Ja niinkin, että joskus sellainen äidinmalli, jota emme hyväksy, voi kannustaa etsimään sitä omaa polkua.
        Näin monet taitelijat ovat tehneet ja taiteilijoitahan me olemme kaikki,,))
        Tuottajia (kuten te kädentaitoiset) tai kuluttajia, kuten minä "kädetön", mutta osallinen silti...
        Neeasa, kyllä sinun nyt täytyy taas haravoida minunkin puolesta !..))
        Kivaa ja maanläheistä hommaa ulkotyöt kyllä ovat minunkin mielestä, mutta aika aikaa kutakin - ja kukin voimiensa mukaan.

        Sateista ja sumuista on täällä. Poikani sanoi, että maisema on maalauksellinen..))
        Hyvää torstaipäivää kaikille.
        demeter


      • demeter1 kirjoitti:

        Älähän huolehdi, SkillaN. Hitaaseen aamuun viittaan..)) Minulla on tuttu, joka vielä työelämässä ollessaan vietti viikonloppuisin "pyjamapäiviä", ei pukenut päälleen lainkaan, vaan löhöili koko päivän. Eli tietysti yksin, mutta niinhän monet meistäkin.

        Makriinakin kertoi tuolla oppineensa, että "mun ei ole pakko"..)) Ei kai meidän ikäisten olekaan ? Mutta kuten sanot, tekemättömät työt harmittavat ja armollisuuden oppiminen on ainakin minulla vielä "vaiheessa". Ja tuntuu, että entisen tason ylläpitäminen, vaikka sitten ponnistellen, kohentaa mielialaa sekin. Pysyy paremmin elämässä kiinni ja vaikka nyt puhutaan kovasti siitä, että tylsyydelläkin on merkitystä ja sitä pitäisi oppia sietämään niin tylsää se silti on..))

        Ihana tarina äidistäsi, SkillaN. Hyvän perinnön ja elämisen mallin hän jätti sinulle. Älä nyt kuitenkaan väheksy itseäsi sen noudattajana!..)) Eiköhän meillä kaikilla ole oma polkumme kuljettavana, toiset ihmiset antavat "vain" eväitä sen kulkemiseen. Ja niinkin, että joskus sellainen äidinmalli, jota emme hyväksy, voi kannustaa etsimään sitä omaa polkua.
        Näin monet taitelijat ovat tehneet ja taiteilijoitahan me olemme kaikki,,))
        Tuottajia (kuten te kädentaitoiset) tai kuluttajia, kuten minä "kädetön", mutta osallinen silti...
        Neeasa, kyllä sinun nyt täytyy taas haravoida minunkin puolesta !..))
        Kivaa ja maanläheistä hommaa ulkotyöt kyllä ovat minunkin mielestä, mutta aika aikaa kutakin - ja kukin voimiensa mukaan.

        Sateista ja sumuista on täällä. Poikani sanoi, että maisema on maalauksellinen..))
        Hyvää torstaipäivää kaikille.
        demeter

        Voi hitsi ! Menipä kauas kohteestaan tämä vastaus, SkillaNin aamunavaukseen vastasin.

        Muutenkin tuo filosofointi, helmasyntini, ei oikein enää sovi napakan jutustelun keskelle.
        Tilannetajun puutetta, mutta olkoon, kun lukupakkoa ei tunnetusti ole.


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Ano 11,17, miksi niin usein muuttelet kirjoittamaani tekstiä, korjaan taas.
        Sanoinko ettei vaivoja saisi valittaa, tarkistappa;)
        Sanoinko ettei vanhus saisi hoitaa itseään, puhuin äidistäni, hän ehkä ei kipuja tuntenut, siksi sanoin, että ei valittanut.
        Arvostin paljon äitiäni ja olisin varmaan huomannut, jos joku hoidettava sairaus oli kysymyksessä, äitini olisi aivan varmaan apua hakenut.
        Minun syntyminen oli eka sairaalassa olo äidilläni,( toiset oli syntynyt kotona) ja kaksi viikkoa ennen kuolemaansa sairaalaan joutui.
        Olisiko mahdotonta ajatella, että hän oli vanhan kansan teräsmummo, kovaan työhön tottunut, perusterve.(näin luki minunkin lääkärin selityksessä)

        Sairauksista saa puhua, olen sen monta kertaa todennut, tuskin parannusta pystyy kukaan kirjoittaen antamaan, mutta myötäeläminen on joskus myös lääke.
        Kukaan ei vaivoja halua, ne tulee pyytämättä.
        'Kirjoittajia on paljon, mielipiteitä sen mukaisesti ja kaikilla samat mahdollisuudet viestejä lähettää.
        Mieleni teki selventää ajatuksiani, kun annoit kovin kielteisen kuvan kertomastani, se suotakoon sinulle, aina ei samalla aaltopituudella olla.

        Älä huoli SkillaN, palstalla on joku ärripurri. Hätäisesti lukee ja tarraa kiinni kuin takiainen ymmärtämättä lukemaansa.
        Mielenkiintoista oli lukea äidistäsi. Minun äitini kuoli 75-vuotiaana dementiaan. Ikinä tietääkseni ei käynyt lääkärissä. Käytti rohtoja siänkärsämöstä ratamonlehtiin. Variksenmarjoista katajanmarjoihin. Kamferitipat ja linimentti tuoksui välillä. Hammaslääkärissä kävi pyörällä liki 20 km suuntaansa toimittaen samalla pankki, kauppa ja mummonsa luona käynnit.
        Minä olen se kauas puusta pudonnut omena. On jos jotakin kolhuja, mätiä kohtia poistettu ja lääkitty.
        Perin minä häneltä pyöräilygeenin :)
        Kaikkea hyvää!b


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Voi hitsi ! Menipä kauas kohteestaan tämä vastaus, SkillaNin aamunavaukseen vastasin.

        Muutenkin tuo filosofointi, helmasyntini, ei oikein enää sovi napakan jutustelun keskelle.
        Tilannetajun puutetta, mutta olkoon, kun lukupakkoa ei tunnetusti ole.

        Äläpäs nyt vähättele itseäsi D, sinulla on hyvä tilannetaju ja filosofointi hieno asua, johon kaikki eivät edes pysty.


    • Anonyymi

      Onnea Maakriinalle! Ymmörsin viestistäsi että olet siirtynyt uudelle vuosikymmenelle. Hyvät geenit sinulla, usein se ikä on niistä kiinni.
      Tietenkin elintavat ovat myös tärkeässä asemassa.

      Demeterille sanon, että mielelläni tulisin helppaamaan sinuakin haravointihommissa. Sujuisi varmaan oikein rattoisasti, niin luulen.
      Olen nyt alkuharjoitukset jo saanut!
      Voidaan hyvin,
      Neeasa

    • Anonyymi

      Ensimmäistä kertaa nukuin koko päivän tänään. Oli jo pimeetä kun heräsin. Ei sii mitään; kävin lorolla kuten aina.
      Sitten vaan käymään koneella. Olen jo vanha mies. Sormet pitää teippaa kun etenkin harottava pikkurilli tekee omia merkintöjään muuten.

      Vaim'ihminen muutti jo poutapilven päälle vuosia sitten. Uutta en enää ota, koska elinvoimani ehtyvät viikko viikolta.
      Toivon pääseväni ukkospilven päälle ensi vuoden puolella.

      • Anonyymi

        Kyllä me eläkeläiset voimme nukkua milloin nukuttaa. Ja miten pitkään nukuttaa. Varsinkin kun on yksin, eikä tarvitse ajatella ruuan laittoa muille kuin itselleen.

        Minullakin oikean käden pikkurilli harottaa ihan eri suuntaan kuin muut sormet, mutta saan sen pysymään pois näppäimiltä. Etusormi taas on ihan jäykkä keskinivelestä puhdistusleikkauksesta huolimatta. Kaksi muuta sormea ovat myös tavallista jäykempiä. Vasemman käden sormet toimivat suht normaalisti, mutta kun olen oikeakätinen, on se harmillista että oikea käsi on se tönkömpi.

        Mitään kymmensormijärjestelmää en ole koskaan voinut sormieni takia opetella, vaikka se oli kauppaopistossa yksi pakollinen aine. Olin näet kauppiksessa niin vanhana kuin 3-kymppisenä. Yo-puolella oli yksi minua vielä vanhempi, samoin koulun puolella. Yo-linjalaiset nimittivät kouluaan särkyneen sydämen yliopistoksi.

        Mira


    • Iltaa@

      Vietin iltapäivän henkevässä seurassa luovuuden maaimassa, yhden buranan voimalla ; )

      Kivoja savitöitä sain aikaseksi. Maalailin ensin raakapoltettuja edellisen viikon töitä ja aloitin uuden laattataulun työstön.

      Olen ihastunut tekemään noin 20 x 15 cm tauluja savesta. Kerään valmiit laattataulut suuremmaksi kokonaisuudeksi. Tämän hetkinen kokonaisuus koostuu eksoottisen vanhan talon eri kerroksista. Työnimenä unelmakoti Espanjassa.

      • Anonyymi

        Perjantaiaamua, niin se viikko taas hurahti, joulukuulle menee ensimmäinen adventti, useimmin on marraskuun lopulla.
        Valot on viritetty, kuusta en nyt laitakaan.
        Kertoilin eilen äidistäni, isäni oli myös hyvä malli miehestä, ylpeä ja suoraryhtinen loppuun asti
        Häneltä olen perinyt ylpeyden synnin, tai olisiko parempi sanoa vähästä loukkaantumisen ja kovin helpolla en unohda, pahe tämäkin.
        Jos koen henkilööni kohdentuneen jonkun loukkauksen, sitä en hevillä unohda, voin olla, että olen kuin ennenkin, mutta taka-alalla kauna väijyy.
        Huono juttu, sen myönnän, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa.
        Olin kuopus kuten olen monasti kertonut ja isä huolehti enemmän kuin vanhemmista lapsista, muistissa se jokailtainen kysymys, otatko voileipää, uni ei tule jos on nälkä.
        Astma kohtaukseen kuoli, en hänenkään muista vaivoista kertoneen, tuon astman myös perinnöksi sain.

        Anteeksi Makriina, kyllä minäkin luin sinun vuosikymmenen vaihtuneen, mutta sitten unohdin, oikein paljon onnea ja jatkoja samalla tapaa.
        Olet niin virkeän ja fiksun oloinen ettei millään uskoisi ikääsi, mutta se on todiste siitä, että ei elämisen taito katoa iän myötä.
        Vielä muutama vuosi ja saman tavoitan, jos hengissä pysyn.

        Mira olet vaikean elämän tuon terveytesi kanssa elänyt, mitä kertoilit, minä vasta nyt näinä vuosina olen tuonkaltaisia vaivoja saanut seurakseni, jaksamista sinulle.

        Niin ne elämän kumppanit jättävät, minulla tuli eilen 23 vuotta mieheni kuolemasta, jokunen seuralainen on vuosien varrella viereeni eksynyt, mutta nyt viimeiset vuodet yksin elänyt ja samoilla miettein, uutta kumppania en tarvitse.
        On niin helppoa, kun vaan itsensä kanssa riitelee, lyhyeksi riita jää;)

        Mikä siinä onkin, että äidin neuvot ja opit tänne asti on kantaneet, tavallinen kansannainen oli, mutta viisautta ja taitoa monen suhteen.
        Ahkera ja työteliäs, muutimme paljon ja aina joka uuden kodin lähelle ilmaantui kasvinmaa ja tomaattipenkki, ruokaa oli sota-ajan jälkeen vaikea saada, mutta aina sitä pöytään ilmaantui.
        Sivusta katsoen ja puheita kuunnellen opit mieleen jäivät, mikään ahkera enkä opinhaluinen muuten ollut.
        Omaa tietäni olen kulkenut, mutta kaikki se mitä kotoa olen saanut, se on kantanut.
        Rakkautta vanhemmiltani riitti lapsenlapsiin asti.

        Ano 15,57 kiitos sanoistasi, ehkä aivan turhaan selittelin, eihän asiat yleensä selitellen parane, mutta nyt näin tapahtui.
        Kyllä niitä kolhuja on saanut itsekuin ja huonoa mieltä saa kantaa monen asian kohdalla, mutta tätä elämä on, tehtyä ei katumallakaan entiseksi saa, pako hyväksyä.
        Opetellaan varmaan hautaan asti, jokainen omista lähtökohdistaan ja omat tuskat kärsien.

        Varmaan innostavaa on savesta ja sen kanssa työskentelyn tulokset korpikirjailija, kyllä niille omille töille arvoa antaa, vaikka täydellistä ei aina saisikaan aikaan.
        Varmaan sinun työt kiitosta saa, olethan jo kauan niitä tehnyt, minulla keskeneräisen näköisiä ovat, mutta sivellintä en käteen saa, että korjailla yrittäisin, seinällä muistuttavat saamattomuuttani.

        Martti Ahtisaaren viimeinen matka tämän päivän seurannassa, en ehkä jaksa koko päivän kulkua seurata, mutta väläyksiä kumminkin,
        Kevyet mullat mahtimiehelle.
        Nyt sitten hyvän päivän toivotukset ja voinnit teille ystävät;).


    • Rohkenen tulla tänne (häntä koipien välissä) taas "satuja kertomaan", kuten häävalssistani, jonka SkillaN huomasikin oitis, että muistini petti, sillä onhan siitä jo jouluna 60 v, kun sitä tanssittiin ja valssin tahtiin. Siskolleni kuitenkin kiukuttelin, kun soitti minun 80-v ja en ensin vastannut.

      Makriinalle onnitteluni minultakin ja taisin jo joskus kirjoittaa, kun kuvasi oli esillä, että mistä olet saanut minun kuvani?

      Lueskelin tuossa (odotellen SkillaN viestiä) 70+ palstaa ja surkeaa on jutut siellä. Ei todellakaan "miun maun mukkaan", koska siellä oli näitä sota-ajan juttuja. Minulla on mielessä, (vai onko?), että isäni varoitteli meitä lapsia pimeällä ulkona leikkimästä, koska Jääkarhuja voi olla! Nyt olen ymmärtänyt, että desantteja hän pelkäsi.

      Meillä oli useita perheitä lapsuudessani meidän saunakamarissa, jossa oli hella ja "tilaa kahdelle", joita oli useita perheitä ja siellä tapasin ensi kertaa tulevan m iehenikin tietämättä sitä silloin, koska ihastuin vain hänen nimeensä ja oli n iin kiva setä, että kiikutteli minua.

      Olihan meillä jotenkin varaa pitää näitä evakoita, koska viljaa ja karjantuotteitta riitti kaikil.la.

      Sen vielä sanon, kun äitini oli syövästä sairas, niin hän kirjoitti, että kaikki on kipeänä, paitsi kieli! Hän oli yhtä puhelia, kuin minäkin.

      • Anonyymi

        Kiitos Kristiina, muistan kyllä, että kuvastani oli joskus puhetta. Oli lyhyen aikaa profiilisani, mutta se aiheutti jollekin anolle huonon olon, joten en halunnut lisätä kenenkään tuskaa, ja niin poistin sen, ja lopuksi irtisanoin koko rekisteröitymisenikin. Toivottavasti hän ystävineen voi nyt paremmin.
        Minulle oli aikoinaan yllätys se tieto, että evakoita kohdeltiin torjuvasti. Sotien aikana äiti organisoi vaate- ja tavarakeräyksiä paikkakunnalle muuttaneille karjalaisille. Hän puhui aina siitä, kuinka tärkeää on auttaa heitä alkuun, koska he olivat kaiken menettäneet ja joutunet luopumaan kotiseudustaan muun Suomen hyväksi. En tosiaan käsittänyt vuosiin, että heitä torjuttiin monissa paikoissa.
        Ilmeisesti siirtolaisuus on aina vaikea paikka.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos Kristiina, muistan kyllä, että kuvastani oli joskus puhetta. Oli lyhyen aikaa profiilisani, mutta se aiheutti jollekin anolle huonon olon, joten en halunnut lisätä kenenkään tuskaa, ja niin poistin sen, ja lopuksi irtisanoin koko rekisteröitymisenikin. Toivottavasti hän ystävineen voi nyt paremmin.
        Minulle oli aikoinaan yllätys se tieto, että evakoita kohdeltiin torjuvasti. Sotien aikana äiti organisoi vaate- ja tavarakeräyksiä paikkakunnalle muuttaneille karjalaisille. Hän puhui aina siitä, kuinka tärkeää on auttaa heitä alkuun, koska he olivat kaiken menettäneet ja joutunet luopumaan kotiseudustaan muun Suomen hyväksi. En tosiaan käsittänyt vuosiin, että heitä torjuttiin monissa paikoissa.
        Ilmeisesti siirtolaisuus on aina vaikea paikka.
        Mkr.

        Ruotsinkielisten alueiden ei tarvinnut ottaa lainkaan evakkoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ruotsinkielisten alueiden ei tarvinnut ottaa lainkaan evakkoja.

        Miten se voi vaikuttaa suomenkielisten asenteisiin?
        Evakot olivat suomenkielisiä. Heillä oli paljon muitakin vaikeuksia voitettavanaan, saivat edes kommunikoida äidinkielellään.
        Sipooseen tuli evakoita Uuraasta. Heidän tulonsa jälkeen Sipoosta tuli kaksikielinen kunta.
        Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos Kristiina, muistan kyllä, että kuvastani oli joskus puhetta. Oli lyhyen aikaa profiilisani, mutta se aiheutti jollekin anolle huonon olon, joten en halunnut lisätä kenenkään tuskaa, ja niin poistin sen, ja lopuksi irtisanoin koko rekisteröitymisenikin. Toivottavasti hän ystävineen voi nyt paremmin.
        Minulle oli aikoinaan yllätys se tieto, että evakoita kohdeltiin torjuvasti. Sotien aikana äiti organisoi vaate- ja tavarakeräyksiä paikkakunnalle muuttaneille karjalaisille. Hän puhui aina siitä, kuinka tärkeää on auttaa heitä alkuun, koska he olivat kaiken menettäneet ja joutunet luopumaan kotiseudustaan muun Suomen hyväksi. En tosiaan käsittänyt vuosiin, että heitä torjuttiin monissa paikoissa.
        Ilmeisesti siirtolaisuus on aina vaikea paikka.
        Mkr.

        Makriina

        Hieman palaan tuohon evakoiden majoittamiseen, joka oli luonnollista silloin, koska asuimme Kiteellä, siis rajan tuntumassa ja sukulaisiakin oli jo Viipurista ja mistä lieneekin olleet? Ei siis kaikki edes sukulaisia, mutta hyvänä pidettiin.

        Onhan minulla muisto eräästä tapahtumasta vuokralaisesta, kun menin hänen Nero koiran pullaa haistelemaan, niin hän(se) haukkasi minua poskesta.

        Olihan äidillekin annettu jo "muuttokäsky", että tavarat valmiiksi lähtöä varten. Onneksi ei tarvinnut lähteä, mutta isän palattua sodasta v-44, niin Joulukirkkoon menimme reellä ja matka oli pitkä Rääkkylään, tosin jään yli.

        Tuli mieleeni myös yksi äitini kertoma juttu, kun hän meni takaladosta hakemaan heiniä, niin sieltä tuli ummikko venäläinen vastaa ja oli mukamas muutaman päivän töissä ja sitten katosi

        Onhan noita kotimaisia elokuvia kertomassa, kuinka evakoita kohdeltiin, mutta minun kotiseudullani tuollaista ei tapahtunut.


      • Anonyymi
        Kristiina23 kirjoitti:

        Makriina

        Hieman palaan tuohon evakoiden majoittamiseen, joka oli luonnollista silloin, koska asuimme Kiteellä, siis rajan tuntumassa ja sukulaisiakin oli jo Viipurista ja mistä lieneekin olleet? Ei siis kaikki edes sukulaisia, mutta hyvänä pidettiin.

        Onhan minulla muisto eräästä tapahtumasta vuokralaisesta, kun menin hänen Nero koiran pullaa haistelemaan, niin hän(se) haukkasi minua poskesta.

        Olihan äidillekin annettu jo "muuttokäsky", että tavarat valmiiksi lähtöä varten. Onneksi ei tarvinnut lähteä, mutta isän palattua sodasta v-44, niin Joulukirkkoon menimme reellä ja matka oli pitkä Rääkkylään, tosin jään yli.

        Tuli mieleeni myös yksi äitini kertoma juttu, kun hän meni takaladosta hakemaan heiniä, niin sieltä tuli ummikko venäläinen vastaa ja oli mukamas muutaman päivän töissä ja sitten katosi

        Onhan noita kotimaisia elokuvia kertomassa, kuinka evakoita kohdeltiin, mutta minun kotiseudullani tuollaista ei tapahtunut.

        Ikävältä tuntuu, että annetaan tämän päivän nuorille käsitys, että suomalainen valtaväestö olisi vastaanottanut nurjasti kotinsa menettäneet karjalaiset. Onko niin, että vain ikävät tapaukset jäävät muistiin? Kaikkien tuntema Veikko Wennamo oli vastuussa karjalaisen väestön asuttamisessa, ja olen ymmärtänyt, että hän selviytyi työstä hyvin.
        Haluaisin ajatella, että sanonta "kaveria ei jätetä" koski tuolloin kaikkia hätään joutuneita.

        Mutta pientä on ollut meidän maamme ongelmat verrattuna esim. Gazan tilanteeseen, missä Uudenmaan läänin kokoisella maatilkulla elää 2 milj. ihmistä vailla turvapaikkaa. Olkoon vaan, että Hamas on syyllinen, ainakin tällä kertaa! Silmä silmästä!
        Viattomat lapset ja muut siviilit maksavat hengellään seuraukset.
        Emmekä unohda Ukrainaakaan.
        Kuinka tärkeä Ahtisaari yhä olisikaan!
        Mkr.


    • Liput puolitangossa, sää surullisen harmaa ja sateinen näin entisen presidenttimme hautajaispäivänä. Ahtisaaren diplomaattisuutta ja neuvottelutaitoa tarvittaisiin nytkin, kun vuorovaikutuksen sijaan asevoima ja väkivalta maailmalla puhuu. Eeva Ahtisaari on ollut miehensä vankkumaton tuki ja olen kokenut hänet erityisen lämminsydämisenä maan äitinä. Suomen kansan myötäeläminen ja kunnioitus kantaa häntä ja Markoa tässä surussa, ja valtava määrä kansainvälisiä elämäntyön kunnioittajia ja henkilökohtaisia ystäviä on mukana.

      Itsetuntemus on hyvä asia, toivottavasti sitä seuraa myös armollisuus itseään kohtaan, ettei vaadi liikaa itseltään. Mutta kun tuntee itsensä ja voi avoimesti itselleen ja muille myöntää omat luonteenpiirteensä, kanssakäyminen sujuu , erilaiset luonteet voivat yhteisymmärryksessä täydentää toisiaan.

      Kotiperintöni on vahva perusarvojen kunnioitus, parhaansa tekeminen edellytysten mukaan, mutta myös anteeksi saamisen ja antamisen tärkeys. Äiti oli meidän lasten kanssa päivät kotona ja hän loi lämpimän kodikkuuden. Isä oli paljon töissä ja luottamustoimissa, mutta iltaisin yritti ehtiä peittelemään meidät lapsensa vuoteisiin. Pääsimne myös yksi kerrallaan joskus hänen virkamatkoilleen, oli ihanaa siinä auton etupenkillä jutella kaikesta. Luontorakkaus on vahva kotiperintö myös, vesillä ja metsissä viihtyminen ja niiden kunnioitus. Äiti joutui talonryttärenä ottamaan vastuuta miestenkin töistä kotonaan sotien aikaan ja piti unohtaa omat koulutushaaveet, isä oli jo ehtinyt valmistua ennen sodan syttymistä. Siksi koulunkäyntiä arvostettiin , päivällispöydässä isä kyseli aina koulupäivästä.

      Koetin mielessäni kuvitella tuota Korppiksen keraamista
      ” kollaasia” , varmasti tulee hieno kokonaisuus, toivottavasti saadaan sitten nähdä profiilikuvassa.

      • Anonyymi

        Huomentapäivää kaikille. Tarkistin juuri, että meidän asunto-osakeyhtiömme ei näy liputtavan Ahtisaaren muistolle. En haluaisi arvailla syytä.

        En ole ikinä sanonut sanaakaan hallituksen toimista, mutta nyt katson, että asiasta oli oikeus huomauttaa. Sain vastaukseksi tiedon, että lippuvastaaja on matkalla. Minä en ole vastaukseen tyytyväinen. Ilmeisesti taloyhtiössä ei ole toista ihmistä, joka pystyisi vetämään lipun puolitankoon.

        Kiitokset teille, jotka noteerasitte minun ikääntymiseni, minä olen ikääni oikein tyytyväinen, ja olen sitä mieltä, että nyt voin siihen vedota, kun en jotain asiaa saa aikaan, vaikka pitäisi. Kuten nyt pihan syyssiivous.
        Tasan ei käy onnen lahjat. Minua paljon nuorempi veljeni on haurastunut muutamassa kuukaudessa, ja on sydäntä raastavaa seurata hänen vaikeuksiaan. Onneksi hänellä on tarmokas jälkikasvu, joten hän ei joudu olemaan yksin hoivakodissaan, vaan häntä käydään katsomassa ja asiat hoidetaan. Itse en sinne helposti pääse, koska on mentävä monella kulkuneuvolla ja varattava matka-aikaa 2 h suuntaansa.
        Sää on harmaa ja odottaa vain talvea. Säätieteilijä sanoi aamulla, että se o ensi viikolla edessä.
        Terv. Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Huomentapäivää kaikille. Tarkistin juuri, että meidän asunto-osakeyhtiömme ei näy liputtavan Ahtisaaren muistolle. En haluaisi arvailla syytä.

        En ole ikinä sanonut sanaakaan hallituksen toimista, mutta nyt katson, että asiasta oli oikeus huomauttaa. Sain vastaukseksi tiedon, että lippuvastaaja on matkalla. Minä en ole vastaukseen tyytyväinen. Ilmeisesti taloyhtiössä ei ole toista ihmistä, joka pystyisi vetämään lipun puolitankoon.

        Kiitokset teille, jotka noteerasitte minun ikääntymiseni, minä olen ikääni oikein tyytyväinen, ja olen sitä mieltä, että nyt voin siihen vedota, kun en jotain asiaa saa aikaan, vaikka pitäisi. Kuten nyt pihan syyssiivous.
        Tasan ei käy onnen lahjat. Minua paljon nuorempi veljeni on haurastunut muutamassa kuukaudessa, ja on sydäntä raastavaa seurata hänen vaikeuksiaan. Onneksi hänellä on tarmokas jälkikasvu, joten hän ei joudu olemaan yksin hoivakodissaan, vaan häntä käydään katsomassa ja asiat hoidetaan. Itse en sinne helposti pääse, koska on mentävä monella kulkuneuvolla ja varattava matka-aikaa 2 h suuntaansa.
        Sää on harmaa ja odottaa vain talvea. Säätieteilijä sanoi aamulla, että se o ensi viikolla edessä.
        Terv. Mkr.

        Lämmin ( toivottavasti ei haalentunut viivästyksestä) synttäritervehdys pitkäaikaiselle kirjoittelukaverille ja kaikkea hyvää tulevaan!

        🩷🌸🍀🌹💐🦋🌺🌸🌷🌻🎂


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomentapäivää kaikille. Tarkistin juuri, että meidän asunto-osakeyhtiömme ei näy liputtavan Ahtisaaren muistolle. En haluaisi arvailla syytä.

        En ole ikinä sanonut sanaakaan hallituksen toimista, mutta nyt katson, että asiasta oli oikeus huomauttaa. Sain vastaukseksi tiedon, että lippuvastaaja on matkalla. Minä en ole vastaukseen tyytyväinen. Ilmeisesti taloyhtiössä ei ole toista ihmistä, joka pystyisi vetämään lipun puolitankoon.

        Kiitokset teille, jotka noteerasitte minun ikääntymiseni, minä olen ikääni oikein tyytyväinen, ja olen sitä mieltä, että nyt voin siihen vedota, kun en jotain asiaa saa aikaan, vaikka pitäisi. Kuten nyt pihan syyssiivous.
        Tasan ei käy onnen lahjat. Minua paljon nuorempi veljeni on haurastunut muutamassa kuukaudessa, ja on sydäntä raastavaa seurata hänen vaikeuksiaan. Onneksi hänellä on tarmokas jälkikasvu, joten hän ei joudu olemaan yksin hoivakodissaan, vaan häntä käydään katsomassa ja asiat hoidetaan. Itse en sinne helposti pääse, koska on mentävä monella kulkuneuvolla ja varattava matka-aikaa 2 h suuntaansa.
        Sää on harmaa ja odottaa vain talvea. Säätieteilijä sanoi aamulla, että se o ensi viikolla edessä.
        Terv. Mkr.

        Ei meidänkään taloyhtiössä ole suruliputusta, eikä naapureissakaan.
        Johtunee varmaan siitä, että kyseessä ei ole virallinen liputuspäivä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei meidänkään taloyhtiössä ole suruliputusta, eikä naapureissakaan.
        Johtunee varmaan siitä, että kyseessä ei ole virallinen liputuspäivä.

        Sisäministeriö määrää valtion virastot ja laitokset suruliputtamaan presidentti Martti Ahtisaaren hautajaisten johdosta 10.11.2023. Koko maan toivotaan yhtyvän suruliputukseen.

        Suruliputus alkaa aamulla kello 8. Suruliputuksen alkaessa lippu vedetään ensin salossa ylös asti ja lasketaan sen jälkeen kolmanneksen tangon mittaa alas siten, että lipun alareuna asettuu salon puoliväliin. Siunaustilaisuuden päätyttyä kello 14.30 lippu nostetaan täyssalkoon tekemään kunniaa poismenneelle. Liputus päättyy kello 20.00.

        Valtiolippua käyttävät valtion virastot ja laitokset suruliputtavat valtiolipulla. Muut tahot suruliputtavat kansallislipulla.


        Koko maan siis toivotaan yhtyvän suruliputukseen, kyllä me omassa pihassa nyt suruliputetaan ja näyttää olevan muutamalla muullakin yksityisellä. Kunnan talolla ja kaupoilla ja kouluilla on täällä suruliputus myös. Tämän näin kun kävin kylällä aamulla.


      • Anonyymi

        Piispa Huovinen puhui kauniisti, muisti mainita myös Eevan osuuden. Ahtisaari oli itsekkin sanonut, että hänen menestyksensä takana on kaksi asiaa, karjalaisuus ja EEva.


    • Anonyymi

      Onnea makriinalle ihan roppakaupalla🌹🌹🌹

      • Anonyymi

        😀 😀 😃 🙂 !
        Mkr.


    • Anonyymi

      Onkoha ketään presidenttiä moitittu ja ilkuttu niin paljon julkisuudessa
      kuin Ahtisaarta hänen eläessään ?
      Nyt ollaan (tekopyhinä?) kunnioittamassa hänen muistoaan.

      • Anonyymi

        Kyllä tavallinen Suomen kansa kunnioitti ja tykkäsi. Huonot sketsit häntä ilkkuivat jopa fyysisistä ominaisuuksista.


      • Anonyymi

        Minä en ainakaan ilkkunut. Hän on tehnyt suurimman työnsä maamme rajojen ulkopuolella ja saanut niiden johdosta Nobelin rauhanpalkinnon.
        Mkr.


    • Anonyymi

      Se oli ala-arvoista.

    • Harmaa on päivä ollut, syksyähän se.
      Tuli oltua siinä viikon päivät vanhalla kotitilalla.
      Toisena päivänä, kun poika oli sängyn vieressä aikeissa istua sängylle, kuului naks.
      Hällä on huono selkä taas kerran se kipeytyi.
      Niinpä vanhan oli tartuttava hommiin.
      Autosta nostelin renkaat ja pyörittelin laittopaikalle. Avasin pultit. Poika istui tuolilla ja teki sen minkä pystyi.
      Sitten vein renkaat kuivumaan latoon ja sieltä taas nostelin autoon.
      Puun kantoa ja lämmitystä ynnä muuta pientä.
      Sitten kun olin tuonut pikkujakkaran ulos, jossa välillä huilasin, pojan koira, joka on iso kokoinen, mutta iältään vielä pentu, hyppäsi tassut hartioitani vasten, niin sitte läiskähdin selälleni maahan jakkaran kanssa.
      Siinä vähän sitten ajan mittaan pientä rytmihäiriötä ja lihastuntoja ilmaantui, vaan joha nuo hellittäneet on.
      Niin se sitten pikkuinenkin maailmaan tuli taas vauhdilla, niinkuin sillä parilla aina.
      Olivat valinneet kotisynnytyksen. Lapsi oli jo maailmassa, ennenkuin kätilö ehti paikalle. No kaikki meni hyvin.

      Onnea Makriinalle
      🌻

      Skillanille, mullakin alkuun netti oli hidas ja Areenan katselu työlästä, kuva pysähteli joskus niinkin paljon, ettei katsomisesta tullut mitään.
      Joku vuosi sitten, kun olin pojantyttären ja miehensä kanssa mökillä ja asia tuli puheeksi.
      Mies osasi katsoa näitä laitteiden signaaleja.
      Oltiin samassa huoneessa, niin minun koneellani oli heikko ja heillä aivan hyvä molemmilla.
      Olivat eri operaattorilla.
      Niinpä sitten vaihtoivat liittymäni samalle, kun omansa, sen jälkeen on hyvin toiminut.

      • Anonyymi

        Olipa Eliaanalla vauhdikasta, Sussiunatkoon.
        Tuollaisessa pyörityksessä olisi monelta jo mennyt hermo.
        Rupesin katsomaan Ikitietä. mutta en halua enää katsoa elokuvaa, joka
        kertoo kamalista ihmiskohtaloista. Tarina perustuu tositapahtumiin.
        Katselin Areenan anteja, en jaksanut Nenäpäivää. Olen tullut krantuksi.
        Ei nyt tehdä mun iästäni numeroo. Luulin jo kertoneeni sen aikaisemmin.
        Johan se on vanha juttu.
        Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olipa Eliaanalla vauhdikasta, Sussiunatkoon.
        Tuollaisessa pyörityksessä olisi monelta jo mennyt hermo.
        Rupesin katsomaan Ikitietä. mutta en halua enää katsoa elokuvaa, joka
        kertoo kamalista ihmiskohtaloista. Tarina perustuu tositapahtumiin.
        Katselin Areenan anteja, en jaksanut Nenäpäivää. Olen tullut krantuksi.
        Ei nyt tehdä mun iästäni numeroo. Luulin jo kertoneeni sen aikaisemmin.
        Johan se on vanha juttu.
        Mkr.

        Huomenta sateesta, koko yön satoi, heräilin ropinaan.
        Kiitos Eliaana neuvostasi, pitää tutkia, aika harvoin Areenalla vierailenkaan. Teemalta voisin katsoa päivittäin, mutta aina ei sekään onnistu kiireiden vuoksi.
        Tiukka on päiväsi ollut, mutta kun on taitoa kaikkeen mihin tarttuu onnistuuhan ne.
        Onnea uudelle tulokkaalle ja teille kaikille.

        Ei isoa numeroa Makriina, mutta kyllä tuo jo mainintoja ansaitsee, ikäsi, niin virkeänä jaksat mukana olla ja miten hyvä onkaan huumorin tajusi, hymyyn vetää suun oivalluksistasi.

        Täällä näköpiirini mahtuvat lipputangot olivat liputettu ja oikeaoppisesti nousivat ylös kuten kuuluukin.
        Katselin haudalle saapumisen ja siellä tapahtuvat toimet, en ole tiennytkään, että hautajaisissa pitää olla käsineet, taas kerran huomasin tietämättömyyteni.
        Tuosta pilkkaamisesta olen hyvin surullinen ollut aina, ihmisen vajavaisuutta ei sovi pilkata.
        Vanhuudelle voi vaikka nauraa, sen jokainen joutuu kokemaan, mutta vammaisille ei, olipa vamma mikä tahansa.

        Mistä löytyisikään Ahtisaaren jalanjälkiä kulkeva ihminen, nyt olisi tarvetta hyvälle neuvottelijalle, hyvin vaikea on tuo paikka täyttää.
        Ramoona taas kauniisti puhut kodin perinnöstä, minun on helppo olla kanssasi samaa mieltä, kaikessa on kodin perintö mukana kulkenut, vielä aikuisiässäkin sitä sain kokea.
        Vanhempani kaipasivat meitä, muistivat monin tavoin ja jos ei viikkoon oltu käyty, soitto tuli, missä olette.
        Vieläkin tunnen tuon siteen olemassa olon, rakkaus on ikuinen, kiitos kaikesta saamastani, voimia jaksamiseen olen ammentanut muistoistani.

        Anteeksi antaminen helpottaa itseäänkin Kristiina23, hyvä, että olet kuitenkin väleissä siskosi kanssa.
        Aika monet evakoita joutui majoittamaan, kaikki ei yhtä mieluisasti ja kohtelu oli sen mukaista.
        Lapsille jäi pysyviä vammoja joutuessaan vihapuheiden keskelle.
        Mieheni kertoi hyvin vähän lapsuudestaan, mutta mainitsi kuitenkin miten kulki "ryssänpentuna" alakoulu aikoinaan, se mieltä varmaan myrkytti., jopa aikuiset tätä tekivät.
        Voi vaan kuvitella heidän elämäänsä, kotinsa joutuivat jättämään ja vieraiden nurkkiin majoittuivat, oli toki myös inhimillisiäkin olosuhteita.

        Jospa taas tältä aamulta riittäisi, yritän puuhiini ryhtyä ja saada asiat reilaan, hyvää päivää toivotan.


    • Makriinalle tosimyöhästyneet syntymäpäiväonnittelut! Kunhan vain nuppi toimii ja jalat jotenkuten kuljettavat eteenpäin, niin kaikki hyvin!
      ***
      Olen ollut vähän ulkona kuvioista minilomalla merenraantakylpylässä tyttären kanssa, käyttämässä synttärilahjoiksi saadut lahjakortit samalla kertaa. Oli kyllä upea kokemus saada jakaa tämä hemmptteluvuorokausi muuten kiireisen ja stressatun tyttären kanssa, seesteinen rauha ja hyvä mieli jäi kaikesta ja taatusti hyvin puhdas, hoidettu, ja hyväntuoksuinen kroppa :) Vierailun kruunasi eilisaamun sessio mikä alkoi jalkakylvystä, jatkui kalaterapialla, jossa turkkilaiset pikkukalat nyppivät kuolleita ihosoluja jaloista ja nilkoista, suomalainen sauna, jäähdyttely jääpalakylvyllä, höyrysauna , suihku, kasvohoito ja peeling koko kropalle, suolavesiallas, mutanaamio koko kropalle, turkkilainen hammam ja pesurituaali ja viimeiseksi lämmin trooppinen nuone kasveineen, lämmin vesisade ja vesiputous.

      Emme ole kumpikaan itsemme hemmottelijoita vaan aina pitämässä huolta ja kantamassa vastuuta muista ja tämä oli kyllä todella virkistävä kokemus. Ruoka oli hyvää ja minä nautin erityisesti ulkoilmakylvystä 40-asteisessa ammeessa hotellin terassilla, maisemien peittyessä sumuun, Eckerölinjan lautta kulkemassa ohi ja kylmä sade kasvoillani.

      Turismi Suomesta ja Ahvenanmaalta on kuulemma vilkastunut paljon, tiesivät kertoa, nyt erityisesti kun kruunun kurssi on niin heikko verrattuna euroon. Hotelli on aivan täynnä koko vuoden ympäri. Nyt pimeään ja sumuiseen aikaankin tunnelma oli upea sesonkivalaistuksineen ja avotuli takassa.

      Nyt on hyvä taas olla kotona ja jatkaa arkipuuhia.

      • Anonyymi

        En lähtisi hotelleihin enkä varsinkaan kylpylöihin näin koronaisens aikana. Siellä samoissa vesissä turpeissa ja höyryissä kaikki muutkin taudit muhii ja leviää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En lähtisi hotelleihin enkä varsinkaan kylpylöihin näin koronaisens aikana. Siellä samoissa vesissä turpeissa ja höyryissä kaikki muutkin taudit muhii ja leviää.

        Suuri osa vieraista oli huomattavasti nuorempaa porukkaa ja vaikka alle 15-vuotiaita päästetään vain iltapäivällä, niin nuoret ja keski-ikäiset aikuiset olivat enemmistönä. Kyllä ne vedet vaihdetaan ja jokainen tekee omat hoitonsa itse, mutanaamipt ja kuorinnat jne. oman seuralaisensa avustamana. Hygienian kanssa siellä ollaan hyvin huolellisia. Tartunnan esim. koronaam tai kausi-influenssaan voi saada huonolla onnella ihan vaan lähimmästä ruokakaupasta, missä ihmiset hypistelevät hedelmiä ja leipiä, Meillä on rokotukset kunnossa.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Suuri osa vieraista oli huomattavasti nuorempaa porukkaa ja vaikka alle 15-vuotiaita päästetään vain iltapäivällä, niin nuoret ja keski-ikäiset aikuiset olivat enemmistönä. Kyllä ne vedet vaihdetaan ja jokainen tekee omat hoitonsa itse, mutanaamipt ja kuorinnat jne. oman seuralaisensa avustamana. Hygienian kanssa siellä ollaan hyvin huolellisia. Tartunnan esim. koronaam tai kausi-influenssaan voi saada huonolla onnella ihan vaan lähimmästä ruokakaupasta, missä ihmiset hypistelevät hedelmiä ja leipiä, Meillä on rokotukset kunnossa.

        Joko siellä Ruotsissa on annettu nämä uudet koronatehosteet? Suonessa vasta alkumetreillä ja jonot hurjan pitkiä. Alotettiinko siellä vanhimmasta ja sairaimmasta päästä? Niin olis tälläkin pitänyt tehdä, nyt kaikki 65 täyttäneet samoissa jonoissa ja vahimmat jää jalkoihin,


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Suuri osa vieraista oli huomattavasti nuorempaa porukkaa ja vaikka alle 15-vuotiaita päästetään vain iltapäivällä, niin nuoret ja keski-ikäiset aikuiset olivat enemmistönä. Kyllä ne vedet vaihdetaan ja jokainen tekee omat hoitonsa itse, mutanaamipt ja kuorinnat jne. oman seuralaisensa avustamana. Hygienian kanssa siellä ollaan hyvin huolellisia. Tartunnan esim. koronaam tai kausi-influenssaan voi saada huonolla onnella ihan vaan lähimmästä ruokakaupasta, missä ihmiset hypistelevät hedelmiä ja leipiä, Meillä on rokotukset kunnossa.

        Tuskin vaihdetaan vesiä jokaisen jälkeen pore ja uima-altaissa.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Suuri osa vieraista oli huomattavasti nuorempaa porukkaa ja vaikka alle 15-vuotiaita päästetään vain iltapäivällä, niin nuoret ja keski-ikäiset aikuiset olivat enemmistönä. Kyllä ne vedet vaihdetaan ja jokainen tekee omat hoitonsa itse, mutanaamipt ja kuorinnat jne. oman seuralaisensa avustamana. Hygienian kanssa siellä ollaan hyvin huolellisia. Tartunnan esim. koronaam tai kausi-influenssaan voi saada huonolla onnella ihan vaan lähimmästä ruokakaupasta, missä ihmiset hypistelevät hedelmiä ja leipiä, Meillä on rokotukset kunnossa.

        "Tartunnan esim. koronaam tai kausi-influenssaan voi saada huonolla onnella ihan vaan lähimmästä ruokakaupasta"

        Näinhän se on ja sitten voi olla niin, että oireettomana kantajana tartuttaa muita.
        Rokotuksetkaan ei estä taudin saantia eli ei aina kannata miettiä sitä omaa taudin saantia, vaan myös muiden.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Tartunnan esim. koronaam tai kausi-influenssaan voi saada huonolla onnella ihan vaan lähimmästä ruokakaupasta"

        Näinhän se on ja sitten voi olla niin, että oireettomana kantajana tartuttaa muita.
        Rokotuksetkaan ei estä taudin saantia eli ei aina kannata miettiä sitä omaa taudin saantia, vaan myös muiden.

        Minulla ei ole ollut mitään flunssanoireita ja tytär otti varmuuden vuoksi koronatestin ennen kylpylään menoa; lasten kanssa työskennellessä on aina altis kakkeen mahdolliseen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuskin vaihdetaan vesiä jokaisen jälkeen pore ja uima-altaissa.

        Ei varmaankaan altaissa, mutta en ole kyllä edes kuullut että koronan voi saada uimavedestä. Hoidoissa kaikki materiaali esim. kala-altaiden vesi vaihdetaan päivittäin ja jalat pestään ennen kalapedikyyriä. Mutanaamioon avataan uusi pakkaus joka kerta. Ryhmät saunassa ja kylmä/kuumakylvyissä ovat max 6 henkeä, meitä oli vain neljä. Ei kukaan ollut häiritsevän lähellä ketään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Joko siellä Ruotsissa on annettu nämä uudet koronatehosteet? Suonessa vasta alkumetreillä ja jonot hurjan pitkiä. Alotettiinko siellä vanhimmasta ja sairaimmasta päästä? Niin olis tälläkin pitänyt tehdä, nyt kaikki 65 täyttäneet samoissa jonoissa ja vahimmat jää jalkoihin,

        Viimeisin tehoste on todellakin vielä saamatta, mutta aika varattu kuun loppupuolelle samalla otamme kausi-influenssarokotteen.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Viimeisin tehoste on todellakin vielä saamatta, mutta aika varattu kuun loppupuolelle samalla otamme kausi-influenssarokotteen.

        Eipä nuo rokotuksesi siis olleetkaan kunnossa, kun jo koronatauti jyllää voimalla ja kaataa riskiryhmäläisiä. Etkös sinäkin ole riskiryhmää paitsi iän myös diabeteksen takia. Kyllä saunan löylyssä pöpöt leviää koko löylyhuoneen tilassa tehokkaasti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eipä nuo rokotuksesi siis olleetkaan kunnossa, kun jo koronatauti jyllää voimalla ja kaataa riskiryhmäläisiä. Etkös sinäkin ole riskiryhmää paitsi iän myös diabeteksen takia. Kyllä saunan löylyssä pöpöt leviää koko löylyhuoneen tilassa tehokkaasti.

        Kaikki tähän saakka saatavissa olleet on otettu, joten voin sanoa että ovat kunnossa. Jos nyt sitten olen saanut tartunnan ja kuolen niin ainakin kaadun saunapuhtaana .


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Kaikki tähän saakka saatavissa olleet on otettu, joten voin sanoa että ovat kunnossa. Jos nyt sitten olen saanut tartunnan ja kuolen niin ainakin kaadun saunapuhtaana .

        Nooh, ei se saunapuhtaus montaa päivää kestä vai käytkö joka päivä saunassa.


    • Lauantai, saunailta.

      Eilinen meni kiireen hipakassa. KAKS.ssa kului tunteroinen tyhjään kun mentiin väärään aikaan vastaanotolle, no iltapäivällä asiat korjaantuivat. Illalla saimme kivoja vieraita, miniän ja koiran, joka on oppinut suloisesti poseeraamaan valokuvia otettaessa.

      Tutkin juuri Korven rokotusinfoa, pitänee yrittää maanantaina, ilman aikavarausta, toivon, että täällä ei olisi sellaista kaosta kuin olette kertoneet siellä etelässä olleen.

      Eliaana, olet vielä tosi rönski-nainen. Olen itse luopunut renkaiden vaihtohommista. Jätimme autojemme kesärenkaat autoliikkeen rengashotelliin.Tilaa toki löytyisi autotallista, mutta renkaiden rahtuuta, ei jaksa enää.

      Ahtisaaren hautajaiset ovat puhuttaneet teitä. Katselin joitain hautajaiskuvia kännykästani päivän aikana ja ihmettelin kun en nähnyt Marko Ahtisaarta. Mietin kuka on se vanhan näköinen mies Eeva Ahtisaaren tukena. Vasta iltauutisissa tajusin hänen olleen Marko Ahtisaaren.

      Seurasimme illalla nenäpäiväohjelmaa. Ihan oikeesti, miksi kerätä rahaa eri kulttuurien ja tapojen länsimaiseen tyyliin muokkaamiseen.

      Indonesiassa on varakkaat palkanneet apulaisia koti-ja puutarhatöihin iät ajat. Nyt vedettiin ääritapauksia säälipisteiden kalastukseen.

      Äidilläni oi tapana sanoa, että samat kärpästen ympäröimät lapset kuvissa, mikään ei ole muuttunut vaikka vuosi toisensa jälkeen rahaa kerätään olojen parantamiseen.

      Ne kerätyt puolitoistamiljoonaa olisivat voineet auttaa suomalaisia mielenterveyspotilaita, jotka eivät saa apua ja päätyvät itsemurhiin.

      No, teinpä nenäpäiväteemaan nojautuen nenäpäivätorttuja. Perinteisiä luumutorttuja mansikkanenällä.

      Yksi torttu makriinan after-synttäreille; )

      • Anonyymi

        😃
        Mkr.


      • Anonyymi

        Kyllä Markokin alkaa olla jo kuusijymppinen kuten meidän 80+ lapset. Ei enää nuorukaisia. Ei taida olla vaimoa Markolla eikä lapsia.Eikä Eevalla lapsenlapsia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä Markokin alkaa olla jo kuusijymppinen kuten meidän 80 lapset. Ei enää nuorukaisia. Ei taida olla vaimoa Markolla eikä lapsia.Eikä Eevalla lapsenlapsia.

        Marko on 54 vuotias ja ovat eronneet jo toisenkin vaimonsa kanssa vuonna 2020. Ei ole lapsia Markolla kummankaan vaimon kanssa, eikä Eevalla näin ollen lapsenlapsia.

        Mira


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Marko on 54 vuotias ja ovat eronneet jo toisenkin vaimonsa kanssa vuonna 2020. Ei ole lapsia Markolla kummankaan vaimon kanssa, eikä Eevalla näin ollen lapsenlapsia.

        Mira

        Surullista.


      • Anonyymi

        Suku sammuu. Yksinäinen vahuus lapsettomilla. Lapsettomuuden suru on valtava pariskunnille jotka toivovat lasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä Markokin alkaa olla jo kuusijymppinen kuten meidän 80 lapset. Ei enää nuorukaisia. Ei taida olla vaimoa Markolla eikä lapsia.Eikä Eevalla lapsenlapsia.

        Tervehdys ! Katselin juuri äsken radion sinfoniaorkesterin esitystä, oli mukava kuulla kauniita esityksiä.
        Mietin, että kyllä meitä hemmotellaan, kun kotisohvalla saamme vain istua ja nähdä
        taitavien soittajien soittamisia.

        Olen myös niitä sota-ajan lapsia, silloin oli kortilla kaikki sokeri ja elintarvikkeetkin.
        No, tuo sokeri olikin hyvä, ei turmellut lasten hampaita, kun ei sitä ollut käytössä.
        Meillä oli oikein mukava siirtolaisperhe, he saivat huoneen ja käyttäoikeuden kaikkiin ruokatavaroihin, liha ja jauhot ym.
        Minä olin iloinen, kun tuli kolme lastakin, yksi vielä minua nuorempi.
        Leikimme yhdessä ja kävimme onkimassa joella.
        Muistan yhden jutun, kun lähdin kauppaan, silloin ei vielä autoja ollut, kävellestä, tai oikeammin juostenha niin pienet usein kulkee, noin 5 v. kait silloin.

        Myyjä kysyi minulta, että mitä minä ostan, sanoin: Onnen koukkuja! myyjä vähän naurahti ja sanoi: "niin ostat varmaan ongenkoukkuja"! Niin, sanoin minä, vähän hämilläni.

        Toivotaan, että sodat loppuisi, kuinka paljon ne tuo kärsimystä ja aineellista vahinkoa.

        Sateinen päivä on edelleen, mutta ensi viikolla jo kirkastuu.

        Hyvää vointia,
        Neeasa


      • Anonyymi

        Eliaanako rönski nainen? Sanoisin että reipas ja vetreä.


      • Anonyymi

        Vai että säälipisteitä näet kehitysmaiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevissa naisissakin. Miksi heidän auttamisensä omisi suomalaisilta pois? Ei mielenterveys kohene aina rahallakaan , mutta terveydenhoidon rahojen pitää tulla budjetista eikä olla keräysten varassa.
        Jyllä ne äitisi kuvissa näkemät lapset kuolivat suurimmaksi osaksi ja yhä liikaa kuolee. Mutta vielä enemmän kuolisi ilman apua. Jo kympillä saa kehitysmaassa paljon hyvää aikaan, meillä se ei riitä edes yhteen ateriaan kunnolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suku sammuu. Yksinäinen vahuus lapsettomilla. Lapsettomuuden suru on valtava pariskunnille jotka toivovat lasta.

        Maailmassa on miljoonia kodittomia lapsia.
        Miksi on niin vaikeaa antaa koti lapselle ja
        saada kokea vanhemmuuden onnea ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maailmassa on miljoonia kodittomia lapsia.
        Miksi on niin vaikeaa antaa koti lapselle ja
        saada kokea vanhemmuuden onnea ?

        Adoptio on pitkä jopa vuosien prosessi, ei lapsia niin vaan saa ulkomailta. Eniten kotia tarvitsevat sodisa traumatisoituneet ja vammaiset lapset, mutta halutaan pieniä kauniita terveitä pienokaisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suku sammuu. Yksinäinen vahuus lapsettomilla. Lapsettomuuden suru on valtava pariskunnille jotka toivovat lasta.

        Adolfseneja on Suomessa enemmänkin luin Ahtisaaret. Sota-aikana meitä viihdytti radiossa "kodin kynttilöillä" laulutrio Harmony Sisters, Valtosen sisarukset, jotka olivat myös Adolfsenien sukuun kuuluvat. Sukua asui mm. Kotkassa, Ehkä heillä on suomalaístuneita sukunimiä, mutta musikaalisuus on mukana kulkenut Marttikin piti jatsista.
        Mkr.


    • Anonyymi

      Anoppini koti jäi myös kannakselle ja heidän perheensä asutettiin Jämsään. Anoppi oli kuitenkin jo mennyt naimisiin v 43 ja sai lapsen tämän helsinkiläisen luutnantti sulhasensa kanssa, jonka tapasi sodassa lottana ollessaan. Anoppi muutti siis miehensä kotiin pienen poikansa kanssa,

      Miehen äiti ei kuitenkaan voinut sietää miniäänsä, vaan kohteli häntä ja lapsenlastaan kuin he olisivat roskia hänen matollaan. Siksi miniä muutti Padasjoelle, missä myös hänen siskonsa asui. Oli siellä naimisissa hämäläismiehensä kanssa.

      Anopin mies asui kotonaan sodan jälkeen käyden teknillisen opiston, vaimo sai toisen pojan, josta tuli myöhemmin minun mieheni. Perhe muutti yhteen vasta sen jälkeen kun mies valmistui.

      Anoppini muistot omasta anopistaan olivat sen verran huonot, että varmisti ettei joudu samaan sukuhautaan anoppinsa kanssa. Sukuhauta on 9 hengen uurnahauta Malmilla ja anoppi sanoi, ettei häntä sitten tuhkata. Ilmoitin tämän apelle ja hankki sitten arkkuhaudan vaimolleen ja itselleen.

      Anopin kauna karjalaisminiäänsä kohtaan johtui varmaan osittain siitä, että miniä ei osannut ruotsia ja meni miniäksi suomenruotsalaiseen perheeseen.

      Mieheni kertoi minulle että kun hän ja veljensä menivät silloin tällöin fammulle ja faffalle kylään kahdestaan polkien Malmilta fillareilla Käpylään niin faffa vetäytyi makuulleen sänkyyn kasvot seinään päin, eikä puhunut heille mitään.

      Minäkään en sitten haudannut mieheni tuhkia siihen sukuhautaan, jossa on tällä hetkellä viidet tuhkauurnat eikä lisää taida tulla.

      Kaikille karjalaisille ei ollut hyvät vastaanotot muualla Suomessa.

      Mira

      • Anonyymi

        Eikös Paloma kertonut, miten hyvä vastaanotto hänen perheellään oli evakkoina Jämsässä? Minäkin olen kuullut paljon tarinoita huonosta kohtelusta. Myös sellaista juttua, että jotkut evakot aina valiitivat, miten isot kartanot ja leveät olot joutuivat jättämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös Paloma kertonut, miten hyvä vastaanotto hänen perheellään oli evakkoina Jämsässä? Minäkin olen kuullut paljon tarinoita huonosta kohtelusta. Myös sellaista juttua, että jotkut evakot aina valiitivat, miten isot kartanot ja leveät olot joutuivat jättämään.

        Anoppini oli miniänä omalla anopillaan ja evakkona ensin Helsingissä, ei Jämsässä kuten muu lapsuudenperheensä. Helsingissä häntä kohdeltiin nuivasti.

        Mira


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eikös Paloma kertonut, miten hyvä vastaanotto hänen perheellään oli evakkoina Jämsässä? Minäkin olen kuullut paljon tarinoita huonosta kohtelusta. Myös sellaista juttua, että jotkut evakot aina valiitivat, miten isot kartanot ja leveät olot joutuivat jättämään.

        Taisin kai kertoa vain miten omat vanhempani ja sukulaiseni otettiin vastaan Jämsässä. En kuitenkaan ole valmis vannomaan että kaikilla meni se sopeutuminen yhtä kivuttomasti tai kaikkiin olisi suhtauduttu yhtä myönteisesti. Asuin em. paikkakunnalla kaksikymmnetävuotiaaksi saakka, enkä koskaan saanut huonoa kohtelua, kuullut ryssittelyä tai kokenut syrjintää evakkotaustani takia. Mutta edelleenkin, nämä ovat minun omia kokemuksiani, joita ei kannata mennä yleistämään.


      • Anonyymi

        Kieliriita oli vielä 30-40-luvuilla yleinen. Kertomuksesi anoppi vastusti varmaan nimenomaan suomenkielistä miniää. Olisi vastustanut miltä tahansa suunnalta tullutta suomenkielistä..
        Sukututkijana olen joutunut tilanteeseen, missä suomenruotsalainen 30-luvulla syntynyt suvun jäsen kieltäytyi ehdottomasti uskomasta, että hänen esivanhempansa ovat kotoisin sydän-Suomesta ja alkujaan torppareita ja maatyöläisiä. Hänen isoisoisänsä oli muuttanut Pohjanmaalta aikanaan Tukholmaan ja palannut sieltä Helsinkiin riikinruotsalaisen vaimon kanssa. Tälle suvun jäsenelle ruotsalaisuus oli niin tärkeä. etteivät suomalaiset juuret kiinnostaneet, eikä häntä jälkeläisineen saanut merkitä sukutauluihin..
        Tänä päivänä suomenruotsalaiset ovat kaksikielisiä, eikä kieliriidasta näy merkkejä.
        Mkr.


    • Skillanille kiitos onnittelusta.

      Jaa-a lienenkö sitten rönski, reipas ja vetreä vai mikä. Kiitoksia vaan, kyllähän nuo isommat touhotukset sitten sitä huiluutakin vaativat.
      Olen ikikiitollinen tästä polvisiteestä, jonka aikoinani keksin löytää. Päivät sillä pärjää loistavasti, vaan kun illalla otan sen pois, niin johan tuntuu, varsinkin, jos vähänkin tulee otettua huolimaton askel.

      Katselin tuossa, että huomenissa menee pakkasen puolelle, niin sitten lähdin pestyä pyykkikuormaani viemään mökille. 8 isoa muovikassillistahan tuota oli.
      Olihan siellä pihoissa ja pihateillä luntakin.
      Vähän liiraillen ylös pihaan pääsin. Olisihan mulla kyllä varastossa ollut pulkkakin, jos olisin tarvinnut.
      Vesi on harvinaisen korkealla, jos paljon lunta tulee, niin paljonkohan vielä nouseekaan keväällä.

      Kooste tuli katsottua entisen presidentin hautajaisista.
      Ja tietenkin tippa pyrki silmään, kun Eeva poikansa kanssa ruusunsa hautaan heittivät.

      Tuolla aiemmin puhuitte häistä, niin tulihan ne omatkin mieleen.
      Aika paljon oli vieraita., äiti järjrsti tarjoilut. Haitarin soittaja oli kylältä.
      Sahtia oli tietysti, jota kylän miehet kävivät kittaamassa monta päivää eli niinkauan kun loppuivat.
      No kesähäät, joten ulkona istuivat.
      Parhaiten jäi mieleen se, kun meillä on 2 kamaria vintillä ja se perimmäinen oli sitten varattu meille.
      Kun sitten yöllä sinne menimme, niin kaikkialla makasi väsähtäneitä juhlioita.
      Hetki mietittiin, että minnes nyt.
      No otettiin äitin kutomia räsymattoja ja levitettiin ne sivuvintin komeroon, lämmin kesäyö, muisto jäi.

      • Anonyymi

        Minäkin olen ollut aikoinaan parissa häissä joissa oli sahtia juomana. Toisissa häissä kiersi puinen kiulu sahtia, josta kukin vuorollaan joi sahtia. Nykyään korona-aikana moinen ei tulisi kyseeseen mitenkään. Jotkut miehet myös joivat ulkona kiertävästä pullosta jotain kirkasta, en tiedä oliko koskenkorvaa vai "kiteenkirkasta".

        Alkoholikulttuuri oli 50-60-luvulla vielä hyvin häveliästä, oli viinakortti isäpuolellani, johon aina merkittiin ostot ainakin 50-luvulla vielä, olikohan 60-luvullakin, en muista. Isäpuoleni joi joskus kotona siten, että hän kaatoi kahvikuppiin mustaa kahvia ja lorautti sekaan kirkasta viinaa. Taisi laitta sokeriakin siihen. Sitten pullo lattialle pöydän jalan viereen, oli sopimatonta pitää viinapulloa pöydällä näkyvissä.

        Mira


    • Lauantai-iltaa@

      Päivä korvessa oli aurinkoinen. Auringolla on mahtava vaikutus mielialaan, vaikka en olekaan taipuvainen mellankoliaan.

      Anteeksiannosta kirjoittelitte. Minulla ei ole vaikeuksia pyytää anteeksi, ei vaikeuksia antaa anteeksi. En osaa kantaa vihaa tai katkeruutta. Johan tähän ikään pitää tietää, että vihanpito ei kanna eteenpäin.

      Iltapäiväni täyttyi parturihommilla, kauppareissulla ja jääkaapissa olevien ruuanjämien keräämisellä uunivuokaan.

      Uunissa lämminnyt viikkokatsaus oli herkullista saunan jälkeen.

      Kirjoitin aijemmassa kannanotossani omia vahvoja mielipiteitä ulkomaille kerättävistä rahoista. Mihin ne menee sitä emme tiedä, mutta uskon, että suurin osa jää "matkakustannuksiin". Nämä ovat minun mielipiteitäni eikä ne miksikään muutu. Kotimaan kohteiden keräyksiin olen antanut jonkun roposen. Joku ehdotti vammaisten lasten adoptointia sota alueelta, siitä vain jos kantti kestää. Lapsen odotus on onnellista aikaa, jokainen toivoo pientä, kaunista, tervettä lasta.

      Niin, eliaana otti lempinimet huumorilla vastaan. Siitä voidaan ottaa oppia, ei kannata olla tiukkapipo.

      • Anonyymi

        Jyrääjämörssäri jakelee lempinimiä kuten olmi ja takarivityyne ja säälipisteiden kerääjä ja haistattaa harvanvsrren pituista kainuulasita ulostetta. Ei kannata olla tiukkapipo vaan ilahtua huomiosta. Eihän kaikilta edes voi odottaa muuta. Jokainen viesti kertoo nimenomaan kirjoittajasta itsestään, kuten tuo ettei halua auttaa maailman hätää kätsiviä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jyrääjämörssäri jakelee lempinimiä kuten olmi ja takarivityyne ja säälipisteiden kerääjä ja haistattaa harvanvsrren pituista kainuulasita ulostetta. Ei kannata olla tiukkapipo vaan ilahtua huomiosta. Eihän kaikilta edes voi odottaa muuta. Jokainen viesti kertoo nimenomaan kirjoittajasta itsestään, kuten tuo ettei halua auttaa maailman hätää kätsiviä.

        Pitkävihaisuus ja hyvä muisti ovat myös ominaisuuksia, joita monelta löytyy.
        Kaikkia luonteenpiirteitä tarvitaan että maailmamme pysyy kuosissaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jyrääjämörssäri jakelee lempinimiä kuten olmi ja takarivityyne ja säälipisteiden kerääjä ja haistattaa harvanvsrren pituista kainuulasita ulostetta. Ei kannata olla tiukkapipo vaan ilahtua huomiosta. Eihän kaikilta edes voi odottaa muuta. Jokainen viesti kertoo nimenomaan kirjoittajasta itsestään, kuten tuo ettei halua auttaa maailman hätää kätsiviä.

        Niin, jokkainen viesti kertoo kirjoittajasta kuten tämä sinusta. Ole varovainen kun käyttät nimimerkkiä se voi jäädä päälle ja sinut tunnistetaan.

        Korppis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jyrääjämörssäri jakelee lempinimiä kuten olmi ja takarivityyne ja säälipisteiden kerääjä ja haistattaa harvanvsrren pituista kainuulasita ulostetta. Ei kannata olla tiukkapipo vaan ilahtua huomiosta. Eihän kaikilta edes voi odottaa muuta. Jokainen viesti kertoo nimenomaan kirjoittajasta itsestään, kuten tuo ettei halua auttaa maailman hätää kätsiviä.

        Luonnehäiriöinen mörssäri on maineensa menettänyt ikuisesti tällä palstalla.
        Maineensa voi menettää vain kerran, ei sitä takaisin saa teeskentelemällä
        silloin tällöin "hyvää ihmistä".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luonnehäiriöinen mörssäri on maineensa menettänyt ikuisesti tällä palstalla.
        Maineensa voi menettää vain kerran, ei sitä takaisin saa teeskentelemällä
        silloin tällöin "hyvää ihmistä".

        Ai sinäkin harrastat nimittelyä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, jokkainen viesti kertoo kirjoittajasta kuten tämä sinusta. Ole varovainen kun käyttät nimimerkkiä se voi jäädä päälle ja sinut tunnistetaan.

        Korppis

        Muillahan ne onkin vain nimimerkkejä . Sinä ja sydänystäväsi olette luoneet tunnistettavan palstaimagon ja suvutkin olette selostaneet ja sinä kumppaninkin suvun. Mietippäs, kuka on ensin nimitellyt ja mitkä vain vastavetoja niihin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai sinäkin harrastat nimittelyä?

        Minusta se on luonneanalyysi jyrääjästä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta se on luonneanalyysi jyrääjästä.

        Itse hän oikeastaan nlmesi itsensä ilmoittamalla: tulen jyräämään teitä taukoamatta, tämä on minun palstani.


    • Anonyymi

      Mitä sadistinen manipulointi sitten on jos ei vihaa ja katkeruutta ?

      • Anonyymi

        Hyvää Isänpäivää.


      • Anonyymi

        Luonnevika ? Järjen köyhyyttä ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvää Isänpäivää.

        Minäkin toivotan hyvää isänpäivää kaikille isille!💐💐🎂🎂

        Mira


    • Anonyymi

      Torkahin tuossa Yle-radiota pötkölläni kuuntelemassa. Pimenee jo vaikka ollaan vasta marraskuun alkupuolella.
      Muistan yhen jouluaaton kun oli ihan selkee päivä. Nyt ei olla aurinkoista päivää nähty aikoihin. Toin klapei sisään, ettei tarvi kylmiä puita pönttö-uuniin tunkee.

      Ihan soma, että vielä kuivuivat lämmityskuntoon. Enimmäkseen havupuuta.
      Niilläkin on tätä nykyy kova hinta.

      Hyvä Isänpäivää kaikille päivänsankareille!

      • Anonyymi

        Pitäis olla aina toimiva kalenteri koneen lähellä. Tänäkin päivänä olen sitä mulkoillu. Kenen henkilön päivä lie, ei hajuakaan.
        Se on varma, ettei näin hyviä kesäpäiviä kuin tänään riitä heinäkuullekaan.
        Muistan eräänkin jalokivimessupäivän kun Hurukselasta lähtiessä oli +6 astet lämpöö.


    • Anonyymi

      Onkohan tämä Mirkka koskaan ajattelut valintojaan......

    • Anonyymi

      Torikka jakaa puheitaan,mutta arviointi on pieni häpyhuuli

    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      76
      3412
    2. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      30
      2031
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      68
      1929
    4. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      18
      1491
    5. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1411
    6. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      26
      1338
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      6
      1306
    8. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      67
      1257
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1207
    10. Kerro nainen

      Milloin huomasit, että kyse ei ole ihastumisesta vaan jostain selvästi vakavammasta.
      Ikävä
      53
      1035
    Aihe