Vapaa kuvaus

Hei!

Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.

Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.

Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.

Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.

Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..

Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.

Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.

Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)

Aloituksia

154

Kommenttia

2546

  1. Lauantaiaamua, piti ihan kurkistaa, länteen ja itään ikkunasta, pilvetön on taivas, hieman syksyisen usvainen on sää, mutta aurinko nousuaan kiihdyttää ja vie usvat mennessään.
    Kampaajaan tuli tutustuttua mukavan kuvan sain, käy Pieksämäeltä täällä meillä töissä, yhteistuumin saatiin hiukset siedettävään kuntoon.
    Kallista mokoma oli, ainakin kun olen tottunut alle 20:neuron leikkauksiin, nyt 41 euroa,
    maksettava se vaan oli.

    Mahtava minunkin mielestä tämä Andre Rieu, mahtava on orkesterikin mitä johtaa.
    Kiva kun Facebookia selaa, väliin nämä musiikin tuottajat ihastuttavat, pienet ja isot viulistit, piano ja se minun lempisoitin sello.
    Laulusolistejakin paljon pystyy kuulemaan.
    Siinä sitä istuu käsi poskella ja nauttii ja aika rientää;)

    Tämän aamun lehdestä luin uutta tietoa minulle, miksi vanhat kiukkuilevat ja nuoret hölmöilevät, johtuu aivoista,
    Nuorella aivot ei ole vielä kehittyneet, eivät pysty tuntemaan empatiaa ja vanhoilla aivot jo surkastuvat, nimenomaan otsalohkosta on kysymys.
    Hyvän muistinkin omaava voi joutua tämän vaivan uhriksi, siis vaikka hyvän tuloksen sain muistitestissä, ei takuuta ettenkö minäkin kiukutteluun voi sortua.
    Muutoksia monen asian tiimoilta me vanhat joudumme kokemaan.

    Samantapaiset nuo ruuanlaiton elkeet, kuin Ramoonalla ja demeterillä, yrteillä maustan ja näillä tavanomaisilla, sitruuna työnnän melkein joka paikkaan ja juon siltäänkin, kun mehuksi puristan.
    Tuosta politiikasta, ryhmäkuri on tiukka, nyt tyhjää äänestänyt joutuu selvitykseen puolueessaan, jotenkin kuri ei pitäisi olla niin tiukka, ettei yksin voisi olla eri mieltä, ainakin henkilöäänestyksessä, koska eihän voi hyväksyä jos ei mieli ole sama, no mistäpä minä tiedän näistä säännöistä.
    Ymmärrän, että asiakysymyksissä pitää löytää puolueen yhteinen tahto, mutta, mutta,
    Hyväksytyksi kaikki tuli joka tapauksessa, en minäkään hyvällä olisi asiaa niellyt.
    Aika näyttää mitä tuleman pitää, uhkakuvia taivas täynnä.
    Lapsilisät kuin äityispäivärahat ovat kaikille saman suuruiset, nämä olen minäkin saanut, muuta en koskaan, no tietysti nämä mitkä kaikille tulee.
    Kiitokset lasten ristiäisten onnitteluista, mitenkähän pienet käyttäytyy;)

    Mielestäni on vasemmisto pyrkinyt epäkohtiin puuttumaan, mutta se on niin, kuin joku sanoikin, hallitus päättää, ei oppositio, kai edellinen hallitus jotain helpotuksia sai aikaan, nyt ne otetaan suurilta osin pois, näin olen ymmärtänyt.
    Eipä riitä ymmärrystä jutustaa, jääköön tähän.

    Iltapäivällä nimien antoon, nyt torille potun ostoon, jotain muutakin tarvitsen.
  2. Perjantaipäivää aloitellaan, hyvää huomenta vaan kaikille, ihmetellä aina vaan pitää, miten nuo viikot nopsaan liikkuu.
    Muistan aikoja jolloin marras ja tammikuu olivat kuolettavan hitaasti kuluvia, no eihän muuta harmia minulle, kun taitaa aika pian loppua;)
    Olen koettanut valmistella mieltä siihen ikävään ikkunanpesuun, hyviä päätöksiäkin olen tehnyt, verhoja en vaihda, taitaa tuo mieli pikkuhiljaa antaa pinnauksen mahdollisuuden, eihän ole pakko vaikeimman kautta aina mennä, voi luovuttaa.
    Vävyä tässä odottelen, tytär lupaili mökkituliaisiksi kanttarellejä, minähän en koskaan sano ei, kaikki kelpaa.
    Olenkohan ahne ihminen, mietittyäni sanon en ole, olen vaan tarkka ja hukkaan en halua mitään joutuvan.

    Noista voimakasmausteisista ruuista tuli mieleen miten kamalalta haisi hapankaali, minkä kaiketi karjalasta evakot toivat tutuksi, mutta miten hyvä sekin on syödä, opin jopa tykkäämään.
    Ennakkoluuloinen olen kaiken uuden suhteen, mutta nyt itse olen ruvennut tekemään jos jonkinlaisia yhdistelmiä ja hyvältä kaikki maistuu, kun nälkä on.

    Hyvähän on tuo tuloksesi ano 20,19, minäkin nyt taas pari viikkoa otan ylös noita lukemia, ei kovin korkealla ole minunkaan paineet, 28 päivä verikokeisiin ja sitten lääkärin lausunto, voi kunpa loppuisi tämä tarkkailu kaiken suhteen, hyvä kai on kun huolta pitävät, mutta turhautunut kuitenkin olen.

    Miten nuo mausteiden käytöt onkin lisääntyneet, ennen suola, pippuri ja sokeri maustoi ruuat, no tietenkin sipulilla on aina ollut suuri osuus ruuan maun suhteen.
    Onko nuo maustetut ruuat kovinkaan hyväksi terveydelle, no mistäpä minä tietäisin sitäkään, syödään vaan jokainen oman maun mukaisesti.

    Se on tuo "lavertelukin" joskus tarpeen, kun aiheet ei vauhtia anna ja mistäpä sitä kertoisi kuin omista kokemuksistaan.
    On hyvin vaikeaa kirjoittaa tuntemattomien kanssa, kun ei tiedä kenenkään eloa ja oloa, turvallisempaa on puhua omista asioistaan, toki suuri vaara on joutua arvostelun kohteeksi, mutta se on sitten vain kestettävä.
    Puhuminen arjen elämästä antaa aina aiheita kertoilla, miten elämä sujuu.
    Mukava on lukea samansuuntaisista puuhista ja kertoilla omistaan, arkiseen elämään kuuluu niin paljon asioita, että juttua siitä syntyy, kodin hoito, ruokailun aiheet, harrastukset ja siinä voi sivuta perheen kokemuksia, nämä ei kovin paljon voi ehkä ärsyttää, sitä tämä elämä sisältää.
    Sairaudetkin ja niistä kertomiset purkaa omaa mieltä, ainakin yksin eläjien, joilla ei kukaan ole kuuntelemassa.

    Neeassalla puuhaa riittää, kyllä se oma pihan hoito työllistää, mutta ihanaa kun voimat siihenkin riittää.
    Nyt lähden kampaajalle, sain ajan lopulta, nyt tukka pois ja linnaan;)
  3. Taivas pilvetön ja kaunista luvassakin, viikonlopuntapahtumille sää suotuisa.
    En jaksa mihinkään innostua ja eilen kävelin apteekin kautta kerhoon, matka on jotain puolentoista kilometriä, sama matka kotiin tullessa, jopa mummo uupui..
    Tätä nopeutta kunnon huonontuminen pitää, kohta ei mihinkään pääse, no se on sitten eipä tuotakaan auta päivitellä.
    Lääkkeet sain ja apteekkari totesi, että vähällä olet päässyt tähän ikään, esitteli jotain lehteä sanoin, että en lue terveysalan lehtiä. tunnistaisin kaikki vaivat omikseni.
    Olen kertonut, että yöt saan nukuttua ilman kolotuksia, nyt sitten sekin vaiva ilmaantunut, oikea jalkaani kivistelee.

    Paloma mainitsit tuon aivokapasiteetin olemassa olon, sekin on syntymälahja, hetkessä voi kaikki muuttua.
    Ystävälleni kävi juuri näin, nyt opettelee puhumaan, lapsenlapsen juhliin meni Helsinkiin, itse ajoi, kesken juhlan lyyhistyi ja onneksi pian pääsi hoitoon, auto jäi Hesaan.
    Piakkoin saa autonajo mahdollisuuden ja ehkä elämä alkaa sujua, mutta pelko uusimisesta jää, niin arvaamatonta tämä eläminen on.

    En ole minäkään tuohon kimchiin tutustunut oikein syöden, telkkarin kautta on tietoa siitäkin tullut, kuten muustakin Kiinan ja Korean , Japaninkin kulttuurista, poikkeaa kovasti länsimaalaisesta.
    Tuo ruuanlaitto edelleen on minun mieleinen harrastus, kokeilen ja ihastelen aina uusia tekeleitäni, juureksia koetan opetella erilailla laitettuna syömään.
    Aina uusia elämyksiä, nautintoja löytyy.
    En mikään pitoemäntä ole koskaan ollut, mutta juhlia olen tykännyt laittaa, onnistuminen on mieltä viihdyttävän oloinen.

    Ramoonan piha on varmaan kauneuden keidas, olen näin maininnut aiemminkin, kertomasi värittää tilanteen niin totuudenmukaisesti, että silmissäni kukkasi ja muut istutukset näen.
    Kiitos vaan onnitteluista teille jotka huomioivat tulevat ristiäiset, onhan se juhlaa.
    Vieläköhän näen marraskuussa syntyvän pojan maailmaan tulon, hänelle ei ristiäisiä pidetä, vaan nimiäiset.
    Tytär myös sai nimensä nimiäisten voimalla, poikani vanhempitytär ajatuksineen tämän mukainen, onko englantilaisella isällä vaikutusta asiaan.
    Ensimmäinen poika muuten sukunimen jatkamiseen.

    Tänään otan rennosti, eilinen toi kuvan siitä, miten huonokuntoinen todella olen, illan lenkkisauna rentoutti ja jutustelu "tyttöjen" kanssa antoi puhtia ja uskoa, että tänään voi olla toisin.
    Kirjoitelemaan ystävät,,,
  4. Huomenta auringon paisteesta, mutta viileästä keskiviikkoaamusta, kymmenen astetta yölämpötila.
    Eilen myrskyisästi tuuli ja satoi liki koko iltapäivän, ehtisi nyt sienet nousta tännekin päin ennen pakkasia.
    Lauluporukka oli koossa, kaikki jo kaipasivat laulamista ja lopettamisesta ei saa edes puhua, niin innokkaita laulamaan ovat, ongelma on, kun meillä ei ole säestäjää.


    Kiitos Saara vinkistä, minä muistin lopun tuosta pitkäikäisyydestä kertovan katsoa ja olen samaa mieltä, musiikki on yksi muiden mukana tuota hyvää mieltä tuottamaan ja näin ikää lisää saadaan.
    Tässä koneella istuessani kuuntelen paljon Fasessa oleva tarjontaa, olen kertonutkin, että viulua soittavat, pianon koskettimilla taituroivat, sekä ihana selloa soittava Hauser ylitse kaiken.
    Aamut viruvat luvattoman pitkistä näistä kuunteloista johtuen, mutta iloa niistä saan päivän touhujen jaksamiseen.
    Laulajiakin on eri maista, lapsista vanhuksiin ja jokaisen anti mieltä virkistää, aina olen musiikista pitänyt, nyt ehkä suunta on enemmän instrumentti kuunteluun.
    Onko se sitten yksi pitkän ikäni syy, vai lieneekö myös omia avuja joilla aina vaan vanhenen.
    Mielialat on yksi syy ja stressin kiertäminen, ikuinen nuori mieleltäni, unelmoin yhäkin jostakin, mistä sitä ei varmuutta;)D

    Minulla yövieraita käy harvoin, lapset asuvat samalla paikkakunnalla, suku on pieni, piti kuitenkin sohva hommata yhteen huoneeseen yllätysvieraita varten, parisänkyni poistin, kun se muutto homma oli, nyt sitten nukun 90 senttiä leveässä, hyvin nukuttaa siinäkin.
    Vähän harmittaa tuo ostos oli kallis ja raskas aukoa, minä teen usein näitä ei niin järkeviä ostoksia.

    Eihän ne voi pahemmin kiinnostaa toisten asiat, mutta siksi juuri onkin mukava kirjoitella, kun jokainen kertoo niitä omia arkisia tapahtumia, tietäen mitä voi elämästään kertoilla.
    Ikävä kuitenkin, kun useinkin viestittely kinailuksi menee, puututaan ikävästi kirjoittajan ilmaisuihin.
    Eihän kellään varmaan niin tuttuja kirjoittajia ole, että yksityiset asiat tietää, tuntemattomille viestittelemme, sen toivoisi tapahtuvan myönteisten asioiden kerrontana.

    Täällä livessä nämä asiat puhutaan kasvotusten ja useinkin tapaamiset muuttuvat muisteloihin ja kaikkea hauskaa sitten saa kuulla, se on yksi yhteyden pito, mikä myös elämiseen vaikuttaa, ehkä myös ikäkertoimeen.

    Kerhopäivä tänään, sinnepä laulamaan, ehkä iloa toisille pieni ripaus;)D
  5. Sää pilvinen, tuuli puhaltelee ja sadetta luvattu, hyvät huomenet kuitenkin tähän päivään, mitähän yllätyksiä onkaan tiedossa;)
    Eihän sitä koskaan tiedä minkälaisen päivän saammekaan, voi jopa iloisia asioita tapahtua, no niitä kaipaan.
    Eipä minulla mitään ikäviä asioita ole tiedossa, mutta nopsaan saattaa niitäkin tulla.
    Nukuin vähän huonosti, sängyssä kuitenkin kahdeksan tuntia ja jos olisin sallinut, unta olisi riittänyt;)
    Nolottaa jos pitkään yöasussa viipyy ja ovikello pirahtaa, on näinkin tapahtunut, hyväksyviä ovat oven takana olleet, iällä varmaan siinäkin tekemistä, pitää antaa mummon viipyillä jos haluaa;)D

    Pojantytär haki kateissa olleen kastepuvun ja sanoi kyydin tulevan sitten, kun aika koittaa, lauantaina pienet tyttöset nimensä saavat, siitä se elämä nimellä vahvistettuna alkaa, mitä lie maailma sitten, kun minun ikäni tavoittavat?
    Pirteän näköinen oli kaksosten äiti, into elämän halusta säteili, ovat sanoneet minun tyyliseksi tätä tytärtä, ajattelin olenko koskaan noin pirteä ollut.
    Kai sitä jotain samaa löytyy, geenit suvussa kulkee. muutenkin olen asian pohtinut, poika on minun tapainen, tytär enemmän isäänsä muistuttaa.
    Kai heillä jotain omaakin löytyy;)

    Niinkin sanotaan, että oppia ikä kaikki ja jos kuka niin minä saan jatkuvasti pohtia asioita, sekaisin on maailman kirjat, keskittymisen vajavaisuus vaatii mietintää ja selvää ei saa.
    Samaa pohtimista tuntuu olevan päättäjienkin tasolla, kaivellaan vanhoja ja ei pyritäkään mihinkään totuuteen.
    Mitä voi odottaa yhtenäisyyttä koko kansan keskuuteen, kun päättäjätkään ei osaa sitä tavoittaa.
    Surullista kaiken kaikkiaan, usko elämään horjuu vanhallakin, miten nuoriso jaksaa.

    Eilen kannoin multaa pensasaidan juureen, siinäkin aika urakka, keväällä säkeittäin hilattiin parvekkeelle, nyt sitten taas ulos kannan.
    Turhalta sekin tuntuu, mutta nämä pienet viljelyt aina vaan houkuttaa.
    Onnekseni ei pihatöitä minulla, vai olisiko se kuitenkin kunnon osalta hyvä, luin lehdestä issias vaivaan pitää liikuntaa olla, kohtuudella sitäkin.
    Valokuvia näpsin joskus kännykällä ja on niitä kertynyt, albumeita ainakin kymmenen ja koneella lisää.
    Kaksi kameraa hyllyssä ja vielä yksi hyvin vanha, haitarikamera mieheni poika vuosilta.
    Pitäisi inventoida kuvatkin, erotella pois mitään kertomattomat.
    Poikani vanhin tyttö kuvia selaa ja nauraa aina minkä milloisenkin kuvan antia, hassuja ne onkin, pukeutumisesta lähtien, silloin otto hetkellä niin hienoja että;)

    Nyt pitää valmistautua laulamiseen, katsotaan onko "jengi" koossa, kiva nähdä tuleeko laulamisesta enää mitään, vai tyrehtyykö sekin homma.
    Iloa päiväänne;)
  6. Uuden viikon alkuun, mitäpä ehdimme ennen seuraavan viikon alkua, kohdallani ainakin harrastuspiirit alkavat tällä viikolla.
    Oikein isoa intoa en tunne mihinkään, olen huomannut tämän laiskuudenkin sopivan minulle.
    Laulamassa kuitenkin aion käydä, Skippo kerho myös viehättää, hauskojen pelikavereiden vuoksi ja joka toinen viikko sitten isompi kerho.
    Mikä sitten matkan varrella kiinnostusta herättää, mukaan heittäydyn.

    Joka päivä huomaa tämän mukavuudenhalun kasvavan, voisi sitä laiskuudeksikin kutsua, syy kuitenkin lienee se kunnon heikentyminen pikavauhtia jaksaminen hiipuu, pitää aina pysähtyä miettimään, mikä homma se näin uupuneeksi vei.
    Ennen tein todella tuottavia päiviä, valmista tuli, aikaan saannokset näkyi, nyt yksi pienikin homma jo isolta tuntuu.
    En valita, ihmettelen vaan, en olisi ikinä uskonut, että tehot näin äkkiä hupenee.
    Olen kyllä yrittänyt lohdutella, että vaatimukset ovat minimoituneet ja kiire alkaa olla tuntematon käsite, opettelen antamaan itselleni oikeuden olla vanha ja raihnainen, mieli vaan meinaa hakeutua siihen entiseen eloon.
    Rasitteeksi alkaa muodostua tämä mielikuvitukseni, lennän kuin viisitoistavuotias, sitten totuus paljastuu;)

    Eliaanan viisauteen yhdyn, rauhaa ja rakkautta, sitä toivomme, mukavaa jutustelua samanhenkisten kanssa.
    En hyvällä mielellä jaksa innostua noista eipäs, juupas viesteistä, siinä ohessa sitten jää huomaamatta jotain kivaakin, mutta sopiihan tänne, miksi kiinnostuisin toisten matkoista, kun en itse vähäkään matkoja kaipaa.
    Hyvää matkaa vain kaikille matkusteluista innostuneille.
    Ohikulkijalle, ei suurta kiinnostusta ole.

    Syksyn tulo on jo näköpiirissä, koivujen lehdet aina vaan enenemissä määrin keltaisiksi muuttuvat, näin pilvisenä aamuna huomaa luonnonkin jo alistuvan,, kiertokulkua elämä on kaiken suhteen.
    Mieli on vielä innoissaan tulevasta, jotakin odottamista sitä ihminen kaipaa mitä kohti suuntaa, toisaalta hyvä, että mieli vielä intoa puhkuu, kehon murtumisesta huolimatta.

    Nuo kuivatus hommat on jääneet minulta kokonaan, pitäisikö nyt omenia ja sieniä (mahdollisesti) ruveta kuivattamaan, kun pakkaset ei enää ota mitään vastaan.
    Jotain ajatuksia päässä pyörii, mietin, jos nyt kuolen pakastimen saa tytär viedä kokonaan itselleen, sitäkin mietin jaksavatko kantaa, on nämä huolet muuttaneet suuntaa, pitäisi kai kirjoittaa viimeinen tahtonsa, että osaavat minun suunnitelmat toteuttaa, höpsis, kunpa tässä jotain höpöttelen;)D

    Pitäisi apteekkiin lähteä, mutta onpa se päivä huomennakin, taidan vaan suunnitella tulevaisuutta ja sukkaa miettiessä valmistuu, ei ole miestä, mutta sukat kuitenkin mielessä.
    Kirjoittamisiin,,,,
  7. Kaunista sunnuntaiaamua ja lämpöäkin mukavasti, istuin eilen saunan jälkeen parvekkeella ja oli niin kesäinen olo.
    Monta kertaa nämä lämpimät säät vielä syyskuussa ihastuttaa, yöt vaan tahtoo olla kosteita, mutta oma viehätys siinäkin.
    Nukuin tänä aamuna "rokuliin" kymmeneltä rupesin nukkumaan, neljältä heräsin, jatkoin unia ja vei kahdeksaan asti, eipä harmia siitäkään tullut.
    Pesukone pyörii, syntinen pesen usein sunnuntaisin, syy, saunan jälkeen kaikki pyykit on puhtaiksi saatava, sekin on kuin juhlaa;)
    Tapojeni uhri olen kaikessa, omatunto hälyttää jos jotain yritän laistaa, suunnittelen tekemiseni hyvin ja jos ei luonnistu jostakin syystä, en ole tyytyväinen.
    Voisin sanoa olevani sitkeän periaatteellinen, joka asiassa, peräti kaavoihin kangistunut;)
    Nyt tuli luonnekuvaus melkoisen selvänä;)
    Työt hyvin päätökseen vieden, antaa hyvän mielen.

    En jaksa noihin matkoihin enää innostua, matkustakaa haluavat sydämen innosta, nautintoa sitä jokainen etsii, kuka mistäkin.
    Hajamielisyydestä myös mainintaa, onhan se niin, että sekin on Luojasta kiinni miten muisti säilyy, joka päivä huomaan minäkin seisovani miettien mitä olinkaan tekemässä, silti puhtaat paperit muistitestissä sain, joten sallitaan unohdukset, toivoen ettei mitään korvaamatonta tapahdu.

    Minun säilöminen on tehty, suolasieniä en kaiketi saa, tyttären varassa siinä asiassa olen ja kertoi sienet metsästä puuttuvan.
    Kanttarellejä on pakastettu, en tiedä niiden ravintorikkauksista miten säilyvät, mutta enpä nyt varmaan paljoa enää mitään kaipaa, syömällä olen pärjännyt miettimättä suurestikään mikä syöminen sopii.
    Monipuolisesti olen kyllä syönyt, en teetä ja näkkileipää, kuten eräs tuttavani.
    Minun lääkäri (taas kerran) sanoi syö sitä mikä maistuu, vanhan ihmisen pitää syödä näin taistelu vanhuuden oireista helpottuu.

    On hyvä, kun en autoa omista, varmasti tyrisin polttoaineen otossakin , mutta kaikesta selviää jos ei hyvin niin huonosti.
    Yritin saada kampaaja-ajan, mutta monen viikon päästä olisin tälle omalle kampaajalle päässyt, pitänee taas kampaajaa vaihtaa.
    Ihmettelen miten vaikeaa hiusten siistimiseen on päästä, kun tuntuu, että melkein joka korttelissa kampaajat työskentelevät, no hyvä jos sillä alalla on töitä.
    Hätähousu tässäkin, jos mieleen tulee tämä asia, on tapahduttava heti.

    Olinkohan nyt vähän "kärttyisen" oloinen viestissäni, anteeksi pyydän, ihan kiva päivä laiskotella kumminkin;)D
  8. Lauantaiaamu, pilvinen, mutta niin hiljainen ulkomaailma, että pystyy omat ajatuksensakin kuulla, radiosta kuuluu hiljaisesti onnenpäivän soitot, kaikki tuntuu hyvältä.
    Liekko mainitsit tyytyväisyytesi pieniinkin tuloksiin päivissäsi, en noita ihmeitä kerry minullekaan, eilen neuloin pienelle tytölle lapaset, jäi villatakki lankaa tähteelle, kaikki langat on saatava toiseen muotoon.
    Pesin ja silitin kastemekon, turasin rusetin kanssa, sormet niin kömpelöt, että ei meinannut siistiä saada aikaan, nyt kuitenkin puku kunnossa, ensi lauantaina pienokaiset saa nimensä.
    Pyörän selkään en ole vuosiin noussut, poljen mielikuvitusajoa joka aamu, sängyssä poljen 100 kertaa ja 80:nen kohdalla tiukkaa tekee;)

    Miksi ei voisi aivan vilpittömästi olla ulkomaille lähtöä vastaan, en usko demeterinkään kateuksissaan siitä kirjoittaneen, meitä ihmisiä on niitäkin, joille kotimaakin riittää.
    Vaikka tuo mielipiteensä esiin, ei se tarkoitta, etteikö joku toinen voisi toteuttaa halujaan.
    Matkustaa ja puhuu matkailun puolesta hän jolle se on ok, meitä muita on joille se asia ei aina sovi, sen varmaan voi jättää jokaiselle oman tahdon asiaksi.
    Matkustanut olen minäkin sen verran, että suurta kaipuuta en tunne, on ihana vaan omaan sänkyyn iltaisin kömpiä, nykyisin aina vaan enemmän tätä tunnetta kaipaan.

    Pitkä avioliitto siinä kiinnittyy niin toiseen ihmiseen, että on kuin puolet olisi poissa, jos kumppani ei vieressä ole.
    Näin sen toivoisi olevankin jokaisella, kun nykypäivää seuraa, media hehkuttaa avioeroilla, sekin kuulostaa väärältä, kysymys on kahden toisiinsa kiintyneen ihmisen vaikeuksista, miksi se kiinnostaisi ulkopuolisia.
    Toki luen minäkin näitä median hehkutuksia, mutta en jaksa piehtaroida toisten epäonnessa.
    Joka tapauksessa jotain särkyy molemmissa ja lapsien elämä sekoittuu, ei parasta tulevaisuudelle.
    Kunnioitan ihmisiä, jotka vaikeuksien tullen jaksavat auttaa puolisoaan, se kertoo rakkaudesta, jota kaikilla toivoisi riittävän..
    Voimia kaikille vaikeuksissa kamppaileville, aina ei päivä paista, mutta kyllä se vielä esiin tulee, näin uskoen, jaksetaan.
    Mukavaa viikonlopun alkua täältä Savon suunnalta.
  9. Huomenet tähänkin aamuun, pilvipoutaiseen säähän, siirryttiin sitten syyskuuhun virallisesti, nyt voi hyvinkin puhua syksyn tulleen.
    Yksi ihana vuodenaika odotuksissa, väriloistoa mitä ei taitavinkaan maalari jäljennä, värien vaihtuminen hetki hetkeltä ja sitten onkin lehdettömät puut ja talvea odotamme.
    Pidetään nyt kuitenkin syksyä ensin ja paljon kivaa mahtuu tähän aikaan, nautitaan.
    Huh, ikkunanpesuakin)#&&&

    Matkustamisesta olette puhuneet, tai joku on kertonut, toiset ihmetelleet;)
    Minun maailman näkemys typistyy hyvin pieneen, Euroopan muutamaan maahan, tutustumista sitten muun maailman ihmeisiin koen telkkarin välityksellä.
    Hyvähän se on että ihmiset kiertävät, mutta ei kamalasti jää miettimään matkustelun puutettakaan, olen oppinut eloni aikaan tajuamaan, että mitään en ulkomailta kaipaa, Suomi riittää minulle.
    Kun rauhaa ja ravintoa riittää, mitä sitä ihminen muuta kaipaa, onhan muodissa puhua ihmisten ahneudesta, pitäisi elää niin, että maailmaa jäisi vielä tuleville sukupolville.
    Sotaa en kohdalleni enää toivo, sen tuoma hätä ja tuska on liikaa minun ajatuksille,
    toivoisi sopua kaikille maailman kansoille.
    Taitaa olla mahdottomuus tätä tavoittaa, joka puolen vain sananruoska heiluu ja siitä ei pitkä matka tappeluun, jopa palstoilla nautitaan kuka ilkeimmin voi sanansa tuottaa.
    Liian viisaiksi kaikki itsensä luulevat ja oikeus soittaa suutaan on median elinehto.
    Kehitys on mennyt edelle ihmisten ymmärrystä, ei osata siitä nauttia ja käyttää hyödyksi, ja pahoinvointi kasvaa.

    No nämä niitä puheita, joiden en usko monentakaan miettimään laittaa, mutta se, että sanan minkä tänne lähetämme jättää oman jälkensä, hyvän tai huonon, sen kirjoittaja päättää.
    Tietämättä jokaisen elinsuhteita on helppo hyökätä, tuntea ylemmyyden tuntoa, aiheuttaa hyvinkin huonoa oloja toisille kirjoittajille.
    Kaikilla ei vieläkään tässä ajassa ole asiat hyvin, eikä tukea löydy täältäkään, olisi niin helppoa kannustaa ihmisiä kestämään vastoinkäymisiäkin, poistaen esimerkiksi yksinäisyyttä, mikä on ajan hätähuuto.

    Näitä mietin, kun kertasin palstan annin, ei mitään ihmeellistä, mutta oivallus kumminkin siitä missä mennään.
    Nyt sitten tähän arkeen ja viikonlopun ruokaostoksiin, vielä on kuitenkin sen verran varaa, että mahansa täyteen saa;)D
    Joku kirjoitti (huumorilla) että muutaman kympin yli 2000 tulo kuukaudessa, no kyllä sitä kelpaa läskiä ostella.
  10. Huomenta taas aurinko paistaa, mutta yö on ollut viileä, siis syksyinen, mutta syksyä kohta virallisestikin elämme.
    Kesä kuukaudet ohi, tosin syyskuu on hyvinkin lämmin ja kesäinen, vuosia sitten muistan puolukkametsässä hikoilleeni.

    Tuota kimchiä en muitakaan herkkuja noilta mailta ole ominut, katson korealaisia sarjoja, mutta en ruokiin ihastu, kovasti suosivat näitä herkkujaan ja varmaan hyvin pärjäävät niiden voimalla.
    Pitkää makaronia, (näin suomalaisittain arvelen) syövät paljon maustettuna ja ihmettelen miten taitavasti sen saavat suunsa sisään.
    Kiinankaalia myös säilövät talven varalle, ilmeisesti suolan kanssa.
    Muutenkin kovasti erilaisia ruokia ja niiden valmistuksia, ravintolassa tuodaan grillin tapainen pöytään ja siinä sitten asiakkaat itse sianlihaa, hyvinkin rasvaista paistavat.
    Riisit kulhossa ja siitä syömäpuikoilla ketterästi suuhun ammennetaan, jopa toisille tarjotaan.
    Näin voi katsella tätäkin kulttuuriosaamista telkkarin avulla ja monia muita tapoja ihmetellä.
    Nukkumaan mennään samoilla vaatteilla päivän päällä olleilla ja nukutaan paljon lattialla.
    Ehkä länsimainen malli on löytymässä sinnekin ja tavat muuttuvat, ehkä hyvä olisi omat vanhat tavat säilyttää.
    No enpä tapoja osaa todistella, näiden sarjojen varassa olen tietämyksineni, mutta jotakin suuntaa kuitenkin eroista länsimaalaisuuteen.

    Makriina ja toisetkin tämä minun kerronta säilömisestä ei toki ole pahaa mieltä saa aiheuttaa, kaikki toimimme omin tavoin, minä vaan kerron omista tavoistani, monen mielestä jopa aivan turhia ovat.

    Nyt on sitten lääkäriin meno heti kohta, arvuutetaan joitakin asioita, onko hyötyä minulle jää kyseenalaiseksi, tuskin viitsin vaivojani edes valitella, kun ei kohta paikkaa kehossa josta ei valitusta aikaan saisi.
    Ei lääkäri kuuntelekaan kuin yhden asian kerrallaan;)
    Aurinkoa sinne minne jaksaa paistaa, hyvää päivää kuitenkin joka puolelle.
  11. Huomenta nyt sateesta ja pimeästä säästä, on tuota aurinkoa saatukin.
    Matot kannoin pesutuvasta parvekkeelle ja meinasi voimat pettää, vaikka vaan kaksi pätkää, niin vesi painaa, vaikka yön jo valuivat.
    Nyt pyykkitelineellä, olkoot vaikka kevääseen asti, hyvin kuivi eka pesty.

    Telttailusta ja riippukeinussa oleilusta olette keskustelleet, , viimeisestä telttailusta 60 vuotta, muistan tyttäreni oli neljävuotia, jossakin Lapin maisemissa oltiin,
    Mökillä oli riippukeinu, mutta enpä siinä joutanut makoilemaan, ei kai selkäkään siitä tykännyt.
    Issias minulla jo nuoresta lähtien, välillä parempi oli ja nyt taas alkaa muistutella, oikeaan jalkaan oireilee, en tuota riesaa olisi enää halunnut, mutta minkäs teet.

    Kyllähän tuo puusepän tarjous olisi otettava, kumminkin aika paljon se nojatuoli istumaan kutsuu,, mites se tuolin koko normina onkaan, siihen kun 10 senttiä lisää, kai istumaan väljästi mahtuu;)
    Kyllä nuo tehtaiden koot on nippa nappa riittäneet;)D

    Terveellisistä ruuista ja myös niistä kielletyistä olette jaksaneet monin puhevuoroin kertoa ja mukava on lukea erilaisia mielipiteitä, ruuastakin.
    Juurekset on päivän sana ja niitä käytän paljon, myös tomaatit on runsaasti käytössä, tein jopa tomaatti säilökettä, keitin halenneet tomaatit ,kuorin ja soseutin, tuli vellimäinen tuote, jota on kiva kastikkeiden ja keittojen maustamiseen käyttää, eipä tarvitse kaupan ketsuppia.
    Myös punajuuria innostuin paistamaan, kun sain ohjeen, isot punajuuret keitetään kypsiksi, viipaloidaan, pyöritellään kananmunassa ja korppujauhossa, lisukkeena mauksas syötävä.

    Äitini teki sota-aikana ja jälkeenkin, saippuat ja perunajauhot kotona, kaiken muun lisäksi, sivusta seurailin, en kyllä saippuaa osaisi itse tehdä, saisiko aineitakaan.
    Perunajauho saattaisi onnistua?
    Kyllä opit tuli kaikkeen kotoa ja perintönä taitaa nämä kulkeakin, tyttäreni myös jossain määrin säilöntää harrastaa.
    Kahdeksan litraa tuli karviaismarjamehua, en sokeroinut kuin osan, säilyy pakkasessa ilmankin, vähän liikaa minullekin, mutta kyllä ne juotua ja syötyä tulee, jälkiruokanakin menee.
    On mukava viedä vaikka kylään tuliaisina, kun tietää etteivät itse laita.
    Nyt on säilömiset tehty, ai niin vielä omenat jos laittaisi jotenkin ja puolukka ja sienisato (jos tulee) pitää talteen laittaa.

    Nyt on lepopäivä, päästä vähän keinuttaa, on pidettävä taukoa kaikesta, syntiseltä tuntuu istua toimettomana.
    Jatketaan kuitenkin keskustelua siitä, mitä kukin keksii, heippa!
  12. Huomenta elokuun viimeisen viikon alkuun, niin se hujahti tämäkin kuukausi, mihin ja miten?
    Ainakin säilömiset loppusuoralla, eilen karviaisten keruu sujui pienin vaurioin, käsivarsissa kuitenkin naarmuja, mutta eipä väliä.
    Mehun keitto tänään vielä, punaisia ja karviaisia sekaisin, mitä tulee sen saa nähdä.
    Sää oli kesäisen lämmin ja ilman hattua olin, ehkä pieni migreeni siitä seurauksena, tai joku muu häiriö pään alueella, huimauksena tuntui.
    Joka päivä jotain muistutusta kuolevaisuudesta.

    Noista tuoleista sen verran, että kyllä ne kaupan normimitat vielä riittää istua, mutta lähellä on ettei tilausta isompaa tarvitse, hoikaksi en itseäni sanoisi;)D
    Näillä sitä on mentävä ja hyvä jos muut vaivat kiertäisi.

    Kyllä nuo historian kauheudet pitäisi nykyihmisille kertoa, ei taida monikaan nuorempi niitä todeksi uskoa, ei edes tätä meidän sota-aikaa, vaikka aika lähellä nämä vaikeat ajat olivat.
    Historia olisi tunnettava, sanottu on, että muuten ei elämää voi täytenä elää.
    Sota-ajan eläneenä, ei mielestä jää ne vaikeudet ja tuskat mitä silloin joutui kokemaan.

    Nuo Venetsialaiset ei taida kovinkaan tuttuja olla näissä meidän ympyröissä, voihan olla, että nuoret jotain valoja laittaa yhdessä istuskellessaan.

    Aika vähän tuo muoti on saanut ajatusta minun elämässä, ehkä pientä suuntaa kuitenkin, yleisilme ei suuresti massasta erotu.
    Vaatteiden sovitus meinaa voimat viedä, siksi sitä harvemmin edes yritän.
    Takavuosina tilasin netistä, kun löysin sopivan tuottajan, jolta koko helpolla löytyi, nyt sekin myyntipiste on lopettanut.
    Onneksi tarve uusista vaatteista on pieni, juhliminen on ohi.
    Jotenkin koen hankalaksi nämä uudet ilmastomuutosten säännökset, kaikesta pitäisi sitä hiilijalanjälkeä ymmärtää, eläminen oli helpompaa ennen,
    No silloin ennen ei kulutusta ollut, kun ei ollut rahaa tähdellisempäänkään, kaikesta oli puutos.
    Turhahan se on haikailla ja päivitellä, nyt vaan on sopeuduttava ja eihän vanhat paljonkaan tarvitse, kunhan ruokaa pöytään löytyy, sekin alkaa tiukkaa olla joillekin.
    Mihin maailma meneekään, ei hyvältä näytä, vaikka voihan olla niinkin, että joka sukupolvi muistaa omat hyvät ja huonot asiat, nykyinen elo on sitten arvostelun kohteena.

    Nyt pyykkitupaan, laiskuus on pahasta ja mattoja pari vielä käsittelyä kaipaa, sitten mehun keittoon, onpa mukava pakkasta aukaista talven aikaan, kun aina jotain löytyy.
    Laiskat töitään luettelee, mutta tapa on tämäkin, kun ei kukaan ole sanomassa, että oletpa hyvä ja ahkera, on itse kerrottava;)
    Kaunista päivää jokaiselle tänne kurkkaavalle;)
  13. Sunnuntaiaamua, säässä ei moittimista, hyvä niin, menen karviaisten keruuseen puolilta päivin, kälyni ja kummintyttöni kanssa, heidän vanhaan kotiin.
    Nyt alkaa pakkaset jo olla täynnä, mutta syömällä alan tyhjentämään, on tullut ruokiakin luvattoman paljon, nyt en osta mitään lisää.
    Eilen sain kukkakaalini ja ne jo pakkasessa, väkeä oli torilla paljon, samoin kauppiaita, kivoja nämä tämän tapaiset kohtauspaikat.

    Ramoonan matkakilometrejä kertyi paljon ja paljon katseltavaakin ja muistoja kertyi.
    Niin kauan on mentävä, kun kunto kestää, uutta matkaa suunnittelemaan.
    Kotona varmaan odotti monia puuhia, teillä kun on sitä omenaa sun muuta talteen laitettavaa.
    Varmasti uni maistui omassa sängyssä, matkarasitukset pian katoaa.
    Kiitos taas hyvästä kuvauksesta matkoiltanne, muistoja toi mieleen minullekin omilta matkoiltani.

    Demeter tuota ystäväpalvelua vapaaehtoistyöskentelyä kertoili, en tiedä onko paikkakunnallani jotain, no kirkon puolella kuitenkin diakonissa työ ja siihen liittymät tapahtumat.
    Ruokajakelua kumminkin ja varmaan nuo pakolaiset saavat useanlaistakin apua ja toimimismahdollisuuksia elämänsä järjestämiseen.
    Makriina noista suvun kohtaamisista, minulla on kaikki suku tässä 20 kilometrinsäteellä, harvoin kuitenkin näemme, heillä elämä niin hektistä, en ole kovin paljon heiltä pyytänyt, onneksi on puhelin olemassa, tärkeimmät kuulumiset voi vaihtaa.
    Kastemekkokin löytyi muutaman soiton jälkeen.
    Nyt on puvut valmiina kaksosten juhlatilaisuuteen, iso-mummi ei tiedä mitä päälleen laittaa, kun juhlapuvusto on melko heikoissa kantimissa.
    Harvoin juhlimista eteen tulee, no ehkä kelpuutan oman juhlani päällä olleen, mitä sitä uutta tarvitsisikaan, turhaa rahanmenoa ja vaatekaapin täyttöä.
    Noista hoivakodeista en osaa sanoa mitään, median tietojen varassa olen, omat vanhempani sairaalaan kuolivat, asuivat omassa kodissaan loppuun asti.
    Itse toivon saman toteutuvan kohdallani, niin sanotusti saappaat jalassa toivon loppuni olevan.

    Puolukoita oli jo torilla, odotan kotiin tuojaa, varmaan antavat kypsyä kypsiksi ja sitten tuovat, kypsistä irtoaa mehua, survottuna Pulmu sokerin kanssa tulee niin maukasta, Pulmu paketin jo ostin, usein kaupasta loppuu sesongin tullen.

    Kiitos tarjouksista nojatuolin suhteen, kaikki hyvät ideat kelpaa, maanläheisiä värejä tyynyihin, vihertävää, ruskehtavaa, tummaa ukkosen sinistä, no eiköhän hyvä ole mikä vaan, kun pehmeitä ovat, jos kauan erehtyy istumaan.
    Oikeastaan ympyräksi voisi nojatuolien jatkot rakennella, nenät vastakkain puheet elävät;)

    Suunnitellaan jatkoja pitkin matkaa, kiva jos leikkimielisyyttä mukaan tulee, aina ne kinastelut ohittaa.
    Oikein mukavaa elokuun sunnuntaita!
  14. Taas lauantaiaamu, eipä ole säässäkään valittamista, mutta aamuviileys jo tuntuva.
    Torilla maalaismarkkinat tänään, sinne tästä on selvittävä, vaikka eilen kävinkin.
    Isoja kukkakaaleja, siis kaupattavaksi ei sopivia, lupasivat tuoda minulle edullisin hinnoin,1,50 .
    Keitin eilen taas muutaman litran mansikoita, pari pientä pulloa mehua ja purkillinen hilloa, 3 euroa, euron kilohinnalla ostan eilisiä tuotteita, porkkana raastettakin tein pakkaseen.
    On hyvä tunne kun tietää, että lähiviljelijöiden tuottamia on syötäväni.

    Kastepukukin löytyi, soittelin viimeksi käyttäneelle, hän oli antanut puvun minulle ja minä sitten muuton yhteydessä tyttäreni säilytykseen sen velvoitin, muistoista oli vaan kadonnut.
    Tytär soitti, että häneltä löytyy, nyt pitää tiedottaa missä tämä kalleus odottaa seuraavia tarvitsevia.
    Helpottunut olo.

    Joskus nuo pankin asioiden hoitokin aiheuttaa päänvaivaa, minä useinkin sormi suussa mietin miten tässä nyt toimitaan.
    Virkakieli on tuntematon ja siksi joskus joutuu apua pyytämään, aiemmin pistäytyi pankkineitien luona, mutta nyt on puhelimella pääpaikkaan soitettava, no onneksi ei kovin usein.
    Lupasivat soitella viime kerran yhteydessä ollessani, on kuulemma joku korkokin ilmaantunut tileille, en moista ole huomioinut, jotain järjestelyjä kai vaati tilit, no ei varmaan isoa muutosta tule.
    En ole tiedostanut korkojen maksun taas palautuneen, kaiketi hyvin pieni on, mutta vastaan on otettava;)

    Demeter ystävyydestä kirjoitti, minullakin ihana aviopari naapurinani, apua tarjoavat aina, muistuttavat, että he tulevat kiipeilemään puolestani jos tarvitsen, no nyt taidan apuun tarjoutua, jos verhoja vaihdan, on tuota huimauksen tunnetta ollut.
    Toivat mustia torvisieniä ja kanttarellejä, kuljettavat autollaan jos sen tyylistä apua tarvitsen ja joulun aikaan tyhjentävät (melkein) sukkakorini.
    Ottavat joululahjoiksi suvulleen.
    Eipä nuo haukut haavaa tee demeter, unohdetaan ja annetaan sitä kaipaavien purkautua;)

    Nuo ulkonäöt on useinkin katsojan silmissä, kuka mistäkin hyvän näköisen huomaa, mutta yksi on varmaa omannäköisiä kaikki, ei aihetta kilpailuun, perintöä se on ulkonäkökin.

    Nyt sitten kukkakaaleilla itseään rikastuttamaan, oli niin mukava tunne, kun myyjä sanoi, että huomenna tuodaan sinulle kaalit, vartta vasten mainitsi huomioineen toiveeni.
    Vähästä huomioimisesta se hyvä mieli tulee, siis huomioidaan mukavasti toisiamme;)
  15. 5 / 128