korpikirjailija

Vapaa kuvaus

🫠

Aloituksia

105

Kommenttia

7412

  1. Paluu entiseen normaaliin alkaa juhlahetkien korostamisella. Meillä oli hääpäivä eikä tullut mieleenkään viettää sitä arkisesti.

    Seikkailun tuntua saimme kun kävelimme tuulisessa, sateisessa säässä minä kainalosauvojen avulla ja mieheni kävelysauvojen kanssa.

    Tunne kun onnistuimme pääsemään toiseen ravintolaan nauttimaan lämpimiä juomia.

    En halaa elää lenkkimaisemiin.
  2. Onhan täällä muitakin ketjuja kuin tämä positiivinen elämänläheinen Hillan ketju.
    esim. 'Loppuaikaa viettävät"

    Kyllä siellä monessa kommentissa on peli menetetty.

    On luonnollista, että yksinäisyys ei ole hyvästä ja, että rakkaus kantaa.

    Nyt kun tunnen selviäväni tästä keväästä, jota en kenellekään muulle toivo, haluan elää, tuntea ja rakastaa.

    Tunnen sielunyhteyttä Palomaan, jolle kirjoittaminen on antanut energiaa elää juuri tätä päivää.

    Kielitaito ei ole vain suomenkielen ymmärtämistäi. TV.n mainokset on suunnattu suomenkielisiin,. TV.ssä elää tämänpäivän yleinen kiiruhtamisen henki heti ja paljon.
  3. Herään aikaisin, noin puolikuuden tietämin, se on perua laitosajan päivärytmeistä. Opettelen venyttämään aamu unia ja olen jopa nukkunut puoli kahdeksaan.

    Lueskelin palstan tekstejä, panin merkille kirjoittajien tylsistymisen päivien kulkuun, kummallisen kuoleman kaihon.

    En ole vielä tylsistynyt, vaikka helpolla en ole päässyt.

    TV.ohjelmista ajankuluina. TV. jäi pois päivittäisestä ohjelmastamme kun muutin tänne yläkertaan. Viime perjantaina kun saunoimme, napsautin TV.n päälle.

    Mutta, kuinka hermostuttavaa on yrittää seurata ohjelmia mainosten katkoessa juonet. Suljimme TV.n ei meidän juttumme. Mieluummin harrastamme nokatusten arjen keskustelua.

    Ulkoilun merkitystä elämän mielekkyyteen myös pohdittiin. Olen kuten tiedätte toipilas kävelyn suhteen, mutta se ei estä minua liikkumasta. Mitä enempi liikun sitä varmemmaksi tunnen itseni. Myös parvekeistuntomme iltaisin takaavat hyvät yöunet.

    Eilen teimme iki muistuttettavan kapakkireissun.

    Kävimme syömässä Ranch ravintolassa, sen ruokatarjonta on parasta, tarjoilu kiitettävää. Ainut ongelma on ravintolan sisääntulo- ja ulostulorappuiden korkeus. Meille ne toivat eka haasteen.

    Menimme sisään korkeimmilta portailta, tukea etsien kaiteista, onneksi tarjoilija tuli avuksemme.

    Syötyämme hyvin, poistuimme ulos toiselta puolen ravintolaa matalampia portaita.

    Sää oli kylmä, tuulinen, hieman räntäsateinen. Mieheni oli saada hepulin pelätessään, että en pärjää kainalosauvoilla seuraavaan huilauspaikkaan. Kylmä oli, mutta olin varautunut. Kauniin leobardikuvioisen leninkini alla olin laittanut lämpimät legginsit, joten onnistuihan se parisadan metrin vastatuulessa kävelyni Rosso ravintolan lämpöön. Siellä lämmittelimme tovin ja nautimme, minä terästetyn kaakaon ja mieheni caputsinon.

    Taxi vei meidät lopuksi kotiin.
    Tällaiset vaivaisten bileet silloin tällöin on tuiki tervetulleet, ei jaksa murehtia kolotuksista eikä kailottaa vaivaisuuttaan, vaan nauraa ja huokaista itsellemme, me teimme sen taas.
  4. Huhtikuu lopuillaan vappu edessä ja ensimmäinen hääpäivämme.
    Mitähän juhlisi? Ehkäpä pieniä terveyden edistysaskelia.

    Olen ilmeisesti ottanut liian sanasta sanaan ohjeistukset paranemisen suhteen.
    " Hiljaa hyvä tulee ja muista varoa."

    Sain osviittaa terveydentilastani Oulun reissulla. Lonkkaluu on asettunut paikoilleen, kävely vielä apuvälineiden varassa. Pahinta Oulun keikassa oli taximatkat up an down. Takapuoli vieläkin hellä. Nämä sivuilmiöt lie syy autolla ajamisen kammoon.
    Mutta voi hyvät hyssykät, ihan turhaan pelkäsin astua autoni rattiin.
    Nyt sekin pelko on pois. Autoni etuosa on leveä ja jaloille on riittävästi tilaa, joten autoon nousu ja lasku sujuivat ongelmitta. Ajaminen taas käy vanhalta muistilta.

    Näin opin vanhoja, uusia asioita, yrittäen poistaa korvien välistä turhat pelot.

    Eilinen oli kevään lämpimin päivä, istuimme parvekkeella. Olen jo saanut väriä kasvoihini. Tipaton kevätkin on ohi, eilen korvattiin antibiootit punkulla.

    No, varovasti tietty.

    Huomenna tulee kotiapu vielä kerran vaihtamaan lakanat ja pesemään pyykit sekä kylvettämään emännän. Siitä hiljalleen normaali elämään, no mitä se normaali tarkoittaneekaan.

    Nyt aamusta on ollut harmaa hiukan sateinen päivä. Jospa tämä tästä paraneisi.
  5. Olette kaivanneet viestejäni. Olen ollut haluton kirjoittamaan. Se ei johdu teistä vaan itsestäni.

    Olen käynyt läpi "helvetin" tosin positiivisin ajatuksin luojaani luottaen. Hän pitää minusta huolta, kuten mieheni ja lapseni sekä rakas serkkuni.

    Toipumisprosessiani seurataan huomenna OYS: ssa väliaikatarkastuksessa. Huominen menee ns. "mummorallissa". Aamulla Ouluun ja iltäpäivällä takaksin Kajaaniin.

    Lonkassani ei nähdäkseni ole tulehdusta. Sairastuin kuitenkin bakteerien tunkeutuessa keuhoihini.

    Antibiotit ovat vieneet voimiani, toivon pääseväni niistä eroon. Ehkäpä jo huomenna, jos tulehdusarvot ovat laskeneet.

    Odotan innolla kesää. Mökille en voi vielä mennä touhuilemaan. Routinut maa on liian vaarallinen.

    Parvekkeemme on kesäkunnossa, sen siivosi kuopus pääsiäisen aikaan. Se on meidän kevätparatiisi. Muutama orvokki amppeli jo pöydillä, mutta hommaan riippuamppeleita pampuverhojen väliin jahka kelit sallivat.

    Suunnaton apu logistiikkaan tulisi jos uskaltaisin istua auton rattiin. Juttelen siitä lääkärieni kanssa huomenna.

    Olemme tilanneet päivittäisruokatavaraa kotiin kuljetettuna. Pääsiäiseksi kiertelin kuopuksen kanssa Prismaa, hamuten kaikkea kivaa pääsiäishyvää ja kukkia.

    Toisena pääsiäispäivänä kävimme kirkossa serkun kanssa pääsiäismessussa. Unohtamaton kokemus, sain ehtoollisen leivän ja viinin kahden papin tullessa penkkini viereen.

    Nyt taidan mennä aurinkoiselle parvekkeelle syömään hedelmistä tekemääni raikasta salaattia.

    Painoni on pudonnut 6-7 kg. Ei paha.
  6. Seuraan pinterestiä ja imen aiheita sieltä soveltaen ne omanlaisekseni. Usein aihe pyörii kauan mielessä ennen kuin olen valmis aloittamaan. Abstraktia suuntää ovat viimeisen vuoden aikana tehdyt työt.

    Usei aiheissa näkyy mielentilani. Nyt maalaamani taulu on tu.mmasävyinen.

    Muuten ei pysy lonkka paikoillaan, eilinen meni sairaalassa. Nyt pelkään joka liikettä, ei kiva. ,Ilmeisesti maalaan jos pääsen ehjänä ylös sängystä. Tai lähden serkun kanssa ostamaan tukiliivihousut.
  7. Niin ei kai väärin laitettu, olisiko luunmurtumalla kolmella leikkauksella tekemistä tekonivelen heilimiselle.

    No, olen tehnyt lonkkatukiliivin entisestä selkätukiliivistä. Laskenut lonkan päälle ja olen saanut luottamusta liikkumiseen.

    Tänään se iski maalauinto, kaksi tuntia jaksoin istua ja maalata. Alku miellyttää joten huomenna jatkan. Ajatukset lentaa pois vaivoista ja elämä tunnustaa kivalta.
  8. Viikonloppua Korvesta@

    Aurinko paistaa, mutta tuuli on voimakasta. Voi olla, että pääsen parvekkeelle istumaan, jos taide ei vie matkassaan.

    Ensinnäkin, kyllä meitä vanhuksia hyvin hoidetaan.

    Varmaan 1/100 saa tällaisen leikkauksesta johtuvat jälkiseuraamukset. Mutta masennuksen aallot olen voittanut tekemällä mieluisia askareita joista pidän. Maalaustelineet ovat keittiössä ja ideoita pukkaa. Leivoinpa mansikkatorttua viikolla. Nautittiin sitä serkkutytön kanssa.

    Tällä viikolla koin sen pahimman, joka voi lonkaleikattua kohdata. Lonkkani meni sijoiltaan ja se piti reponoida.

    Nyt kaikki hyvin, tosin äkkiliikkeet kielletty.

    Onhan se ikävää, että en pääse asioille, mutta onneksi Wolt kuljetus pelaa ja ruokaa riittää.

    Serkkutytöt ovat pitäneet seuraa joten en ihan mökkihöperöksi ole pudonnut.

    On hauskaa ajatell, että vuosia olen päättänyt pestä talon kaikki ikkunat ja niitä on paljon, mutta en ole kuin muutaman saanut aikaseksi. Nyt kun makoilen sängyssä ja tilaan palveluja kotiin, ikkunatkin on pesty.
    Olen yhteydessä mieheeni ja työsuunnitelmat pelaa. Olemme suunnitelleet tilata tuolihissin kerrosten väliin. Kyllä kai se olisi tarpeen meille molemmille.

    Hilla kertoi hoitajien kiireistä. Minulla on hälypuhelin, kädessä soittokello.
    Eka kertaa kun jouduin soittamaan apua, tulijoilla oli väärät avaimet, no selvisin avaamaan oven.

    Nyt viikolla kun luu vääntyi pois paikaltaan, hätäpalvelusta saapui nuori nainen ja yritti nostaa minua ylös, no ei se onnistunut ja hän soitti apua sanoen " täällä " on mummu, joka ei pääse ylös sängystä" Sanoin, että enpä ole vielä mummo, joten nimittelyt pois ja otin työnjohdon käsiin.

    Kipu oli hirveä. Sanoin soita heti ambulanssi hän soitti ja sanoi ei kiireellinen tapaus. Eli hän ei ollut sairaahoitaja. Ambulanssi tuli ja asiantuntijat, jotka tajusivat kerta katseella, että tilanne on vakava.

    Ekana suoneeni laitettiin kipulääkettä, jonka jälkeen minut siirrettiin baareille ja ambulassiin, kysyttiin tuon tuosta, onko kaikki huvin, tarviinko lisää kipulääkettä. Ensiavusta trönkteniin ja operaatiopöydälle. Kaksi tuntia ja minut oli reponoitu.

    Tällaisissa hätäkeskuspalveluissa, joista pitää maksaa kuukausi korvausta on ilmeisesti kaupungin rahoitusta pienennetty, hoitohenkilöstä asiantuntemattomia.

    No olen vielä hengissä ja toistaiseksi vlin hyvin.

    Hyvää viikonloppua, älkää rasittako itseänne liikaa siivouksilla. Keittiöni lattia on välillä kuin kanalassa kun murut ja tavarat tippuvat käsistäni.
  9. Aurinko paistaa ja antaa toivoa paremmasta. Hilla kerroit olevasi masentunut. Taistelen positiivisuuden ja negatiivisyyden välimaastossa. Yksin ollessa masentaa.

    Neljä leikkausta, kuukausi viimesestä. Kivut ovat kovat liikkuessani. Pystyn kävelemään kainalosauvoilla ja sisällä liikun rollaattorilla. Se on kätevä siirtäessäni tavaroita paikasta toiseen. Lepokipua ja onneksi ole.

    Esikoinen on ollut minulle herran lahja, vienyt minua kauppoihin ja ulos talosta. Viikolla sain kylvetys apua serkkutytöltäni.

    Sain postissa palveluseteleitä joten voin turvautua myös yritysten kodinhoitopalveluihin.

    Olen onnellinen kun saan vieraita luokseni. Mieheni viipyy vielä huhtikuun puolelle, hän odottaa uuden mallin kuulolaitteita, niitä pitää käyttäjän testata, että ne toimii hyvin.

    Esikoinen latasi autoni akun, se oli tyhjä yli kahden kuukauden seisomisestä. Odotan vielä jonkin aikaa, ennen kuin uskallan ajaa.
    Sen jälkeen en ole enää riippuvainen muiden kuskauksista

    Haimme tänään Lidlistä maalausalustoja, joten aloitan maalaamisen. Sen tiedän olevan parasta terapiaa masennukseen.
  10. Olen hyvin tyytyväinen siirrostani kotisairaanhoitoon. Koti on paras ympäristö niin fysikaaliseen kuin psykologiseen parantumiseen.

    Myös läheisten vaikutus toipumiseen on merkittävä. Serkkujen ja tuttavien vierailut piristävät. Tosin sosiaalinen kanssakäyminen ottaa voimille ja parintunnin seurustelu väsyttää. Kunto on vielä heikko.
    Tänään oli jo kaunis aurinkoinen päivä ja luvassa lähipäivinä myös lämpimämpiä ilmoja. Laitamme huomenna parvekkeelle auringonottotuolit. Kaksi kuukautta sisällä oli liikaa.

    Esikoinen on viikon lomalla ja paneutunut huolta- ja hoitotehtäviin. Tänään käytiin apteekissa ja järjesteltiin lääkepurkit ja kerättiin vanhat lääkkeet vietäväksu ateekkiin. Miniä on leiponut kanelipullia ja serkkutyttö toi riisipiirakaita. Esikoinen ja miniä hiihtelevät järvien jäillä, heillä on riittävästi vapaa aikaa keskenään.

    Huomenna saan heidän koiransakin yökylään.

    Kevät etenee, vielä on pitkä matka normaaliin, mutta yritystä ei puutu.

    Keskiviikkona on aika kirurgille ja selviää pääsenkö antipioottipumpusta eroon. En hehkuttele liikaa, takapakit ovat opettaneet ne ovat olleet kovia kokemuksia.
  11. Terveisiä Korvesta@

    Tulehdusarvot ovat laskussa, leikkaushaava sulkeutunut ja pounotus haalistunut.

    Fyysisesti olen voimistunut ja kipuja ei juurikaan ole. Selviydyn itsenäisesti pukeutumisesta ja peseytymisestä sekä arjen touhuista. Seison ilman tukea, mutta kävelyssä käytän kainalosauvoja.

    Tänään keskusteluni osastolääkärin kanssa tuotti ihanan yllätyksen, pääsen pois sairaalasta ja kotisairaanhoito saapuu kotiini. Saan antibioottipumpun, joka vaihdetaan kerran vuorokaudessa. Verikokeet ja leikkausarven tarkkailu hoituu samalla.

    Nyt tuntuu hyvältä. Apuvälineet valittiin tänään kotona selviämisen tueksi ja kotihoidon kanssa sovittiin tapaaminen kun olen kotona.

    Esikoinen saapuu huolehtimaan turvallisuudestani ensimmäisen viikon ajan. Mieheni saapuu kuun lopulla.

    Kyllä terveydenhoidossa meistä huolta pidetään, mutta sen olen pannut merkille, että kysymys on meistä itsestämme kuinka kiitollisina otamme huolenpitomme vastaan.
  12. Toivon, että ystäväsi lonkkaleikkauksesta toipuminen sujuu hyvin. Minulla oli huono tuuri, mutta olen kuullut, että en ole ainut jonka hoito on pitkittynyt tulehduksien myötä.

    Olen täällä niin kauan kun tulehdus saadaan aisoihin. Kevät odottaa ja mökin kukkapenkit mullassa möyrijää.
  13. Olen samaa mieltä. Vastasin ylimieliselle anolle 12.11.
  14. Mitäpä sitä yksinelävä leski kodilla tekisi.
    Kalliksi vaan tulee, niin kalliksi eikä ole edes lapsia.
  15. Hyvää aamupäivää Korvesta@

    Kiva kun aloitit uuden ketjun, ei vanhaan ollut enää mitään lisättävää.

    Aamulla oli Korvessa lupaava auringon nousu mutta tiheä lumisade otti vallan. No eipä tuo haittaa, ulkona olosta on jo kulunut toista kuukautta, joten säiden vaihteluja seuraan vaan ikkunasta.

    Saimme ikävän tiedon huonekaverini kanssa. Hän joutuu vaihtamaan osastoa. Hän nimittäin pääsisi kotiin, mutta kun ei ole vielä kotia minne mennä. Hän on hakenut hoitokotiin.

    Itse voin noin päällisin puolin hyvin, mutta tulehdusarvot jurraavat paikoillaan.

    Mieheni soitti ja kertoi saavansa huippu hyvät kuulokojeet, joiden toimitus on kolmen viikon päästä.
    Joten kevättä kohti mennään ja parempia aikoja molemmat odotellaan.
  16. Nyt hölötät omiasi. Kaikkien vakiokirjoittajien taustat tiedetään eikä niitä esille tuoda.

    Minusta ja Palomasta tiedetään yhtä paljon kuin vakikirjoittajista.

    Älä hölötä omiasi, sairaalassa ystävystytään ja keskustellaan ihan kuin muissakin sosiaalisissa tiloissa. Jos et ystävysty jos et puhu niin silloin on vika sinussa.

    Lopeta hölötys, samaa jonninjoutavaa mitään sanomatonta jorinaa.
  17. Sain tänään tietää uudet toiminta ohjeet. Antibiootin vaihdos. Suoraan suoneen 6 × vuorokaudessa sekä huonenna aloitetaan myös suun kautta lääkitys.

    Voisihan tämän hoitaa kotihoitonakin, mutta miksipä lähtisin tressaamaan itseäni kotiin. Täällä saan hyvää hoitoa.

    Kirjoitit asiasta, josta olen saanut omakohtaista kokemusta kuuntelemalla muita potilaita. Kun epäselvyys tulevasta vaivaa ja parantuakin pitäisi.

    Olen nyt ollut yli kuukauden tässä sairaalan noidakehässä. Mistäpä muusta kirjoittaisin kuin tapahtumista ympärilläni.

    Muuten naurua riitti kun mieheni lähetti kuvan uudesta passistaan. Voimassa 10-vuotta. Matkailu jatkukoon ; )).
  18. Meillä korvessa taitaa olla erilaiset selviytymiskeinot. Henkilökuntakin on mukana hauskanpidossa. Ei elämä ole ole joustavaa
    tiukalla pipolla.
  19. Viesti lähtee vaikka tulee ilmoitus, että jotain meni pieleen. Älkää painako montaa kertaa lähetä. Kerta riittää.
  20. Meillä on yksinäisiä vanhuksia, joiden puoliso on kuollut ja lapset kaukana.

    Eräänkin lesken tarina. Kotiin ei ole palaamista, kerrostalo, ei hissiä. pyörätuoli lopun elämän kumppani. Yksi lapsi, joka komentaa maksamaan vuokrat, miksi, enhän pääse asuntooni. Lapsikaan ei ymmärrä tulla apuun. Vaikka tyhjentämään asuntoa.

    Tyhjennys onnistuu vieraiden avulla, mutta vieraillakin on vaatimukset, määrätyt arvotavarat kiinnostaa.

    Voi hyvä luoja, ei me ns. hyvin toimeentulevat ymmärretä monien vanhusten luopumisen tuskaa. Onneksi tämä tarinan vanhus on huuorintajuinen ja osaa nauraa itselleen.

    Yksi ihana piirre kaiken kaaoksen keskellä on monella vanhuksella taito nauraa itselle, se jos mikä helpottaa kohdata karu todellisuus.
    21. 44 / 371
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt