Vapaa kuvaus

Bara en sten i havet.

Harrastan runoutta, matematiikkaa ja tupakointia.

Ihmisenä olen viimeisen päälle vittumainen paskiainen.

Aloituksia

67

Kommenttia

1959

  1. En ymmärrä vastauksestasi sanaakaan.
  2. Päinvastoin.
  3. En puhuisi tässä yhteydessä yhteiskuntasopimuksesta. Moraalisilla velvollisuuksilla tarkoitan Jumalan säätämiä, ihmisten mielipiteistä ja sopimuksista riippumattomia velvollisuuksia, joista ihminen saa tiedon omantuntonsa kautta. Luonnollinen moraalilaki, joksi moraalisten velvollisuuksien kokonaisuutta voidaan kutsua, perustuu siis Jumalan säätämykseen, lakia koskeva tieto puolestaan omaantuntoon.

    Taustaoletuksena on se, että ihminen, joka noudattaa luonnollista moraalilakia moitteettomasti, on vanhurskas Jumalan edessä. Synti kattaa nähdäkseni muutakin kuin moraaliset rikkomukset, mutta pitäydyn selvyyden vuoksi vain etiikan alaan kuuluvissa asioissa.

    Kysymys kuuluu, onko ihminen kykenemätön noudattamaan luonnollista moraalilakia sekä periaatteessa että käytännössä vai vain käytännössä. Jos sekä periaatteessa että käytännössä, pakana, joka ei tunne Vapahtajaa, on kadotettu välttämättömästi. Toisin sanoen ei ole olemassa sellaista mahdollista maailmaa, jossa pakana noudattaa luonnollista moraalilakia moitteettomasti. Jos taas ihminen on kykenemätön noudattamaan luonnollista moraalilakia vain käytännössä, pakana, joka ei tunne Vapahtajaa, on kyllä kadotettu tosiasiallisesti, mutta ei välttämättömästi. Toisin sanoen on olemassa sellainen mahdollinen maailma, jossa pakana noudattaa luonnollista moraalilakia moitteettomasti.

    Lopputulos on molemmissa tapauksissa sama, mutta edellisessä tapauksessa ihminen on syyntakeeton, koska häneltä vaaditaan kirjaimellisesti mahdottomia. Jälkimmäisessä tapauksessa sen sijaan ihmisen on mahdollista noudattaa luonnollista moraalilakia moitteettomasti, mutta tämä mahdollisuus ei tosiasiassa koskaan toteudu. Koska ihminen kuitenkin olisi voinut noudattaa lakia moitteettomasti, hän on syyntakeinen.

    Kaksi väitettä: i) kukaan ei voi pelastua ilman Jeesusta, ii) kukaan ei pelastu ilman Jeesusta. Jos luonnollisen moraalilain noudattaminen on mahdotonta sekä periaatteessa että käytännössä, molemmat väitteet ovat tosia; jos luonnollisen moraalilain noudattaminen on mahdotonta vain käytännössä, vain jälkimmäinen väite on tosi.
  4. Paavalin kokemus: "Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua." (2. Kor. 12:2–4)

    Paavali kirjoittaa myös: "Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. En tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon." (Fil. 1:21–24)

    Toisin sanoen kristitty pääsee heti kuoltuaan Jeesuksen luo, ei vasta ruumiin ylösnousemuksessa. Jos kuitenkin välttämättä haluaa inttää vastaan, Paavalin voisi tulkita tarkoittavan sitä, että kuoltuaan hän on tiedottomassa tilassa eikä koe ajan kulumista eikä siis myöskään tiedä mitään kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisistä vuosituhansista. Tällöin kuoleman ja ylösnousemuksen välinen ajanjakso on Paavalin kokemusmaailmassa vain silmänräpäys, joten Paavali voi ajatella pääsevänsä Herran luo heti kuoltuaan, vaikka kuolema olisikin tiedoton tila. Mutta tällainen tulkinta tuntuu keinotekoiselta.

    On myös kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk. 16:19–31), joka antaa ymmärtää, että ruumiin kuoleman ja ruumiin ylösnousemuksen välissä ihminen on tietoisessa tilassa.

    Elämän jatkumista välittömästi ruumiin kuoleman jälkeen tukevat sitä paitsi Jeesuksen sanat ristillä rikolliselle: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23:43) Tuo rikollinen ja myös Jeesus itse menivät siis paratiisiin heti pitkänäperjantaina, vaikka Jeesus nousi ruumiillisesti kuolleista vasta sunnuntaina ja rikollinen nousee vasta viimeisenä päivänä.

    Totisesti myös kuolemanrajakokemukset viittaavat siihen, että kuolema ei ole tiedoton tila.

    Ruumiin kuoleman ja ruumiin ylösnousemuksen välissä kristitty elää ylösnousseen Kristuksen luona ruumiittomasti eli pelkkänä sieluna ja henkenä. Sielu on siis ruumiista riippumaton. Tässä ei ole mitään epäselvää.

    Epäselvää on vain kunkin ihmisyksilön sielun alkuperä. Mikään kolmesta vaihtoehdosta – a) sielu peritään vanhemmilta, b) Jumala luo jokaiselle ihmiselle erikseen sielun sikiämisen hetkellä tai jonain hetkenä sikiämisen jälkeen, c) sielut ovat valmiina taivaan varastossa odottamassa ruumiiseen liittämistään – ei vaikuta hyvältä. Ensimmäinen vaihtoehto näyttäisi olevan ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että sielu on ruumiista riippumaton, ja toinen puolestaan sen, että maailma on kauttaaltaan lankeemuksen tilassa. Kolmas vaihtoehto taas haiskahtaa muuten vain harhaopilta (Origenes tulee mieleen).
  5. Mikä tarkalleen ottaen on se harhaoppi, johon vapaat suunnat ja herätysliikeet syyllistyvät? Väärä ekklesiologia?

    Nikean uskontunnustuksen mukaan "uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon". Vapaat suunnat ja herätysliikeet tunnustanevat tämän(kin) kohdan uskontunnustuksesta, mutta tulkitsevat sen toisin kuin perinteisemmät kristityt.

    Ovatko vapaat suunnat ja herätysliikkeet harhaoppsia tämän erilaisen tulkinnan takia? Jos näin on, eivätkö myös katolilaiset, ortodoksit ja luterilaiset voisi julistaa toinen toisensa harhaoppisiksi täsmälleen samalla perusteella?