Vapaa kuvaus

Lieksan yhteislyseo, Joensuun lyseon lukio, korkeakoulu, eläkeläinen

Aloituksia

109

Kommenttia

2154

  1. Muistatko, keitä asui isossa talossa lähellä veturitallia silloin 50-luvun alkupuolella? Olitko sinä? Talohan on vieläkin pystyssä. Kävin joskus siellä kylässä ja kodin sisustus näytti hienommalta kuin tavallisen mökkiläisen huusholli. Muistelen, että talossa asui silloin Niemen perhe ja heillä oli Raimo niminen toisilla kymmenillä oleva poika. Voin muistaa sukunimen väärinkin. Myöhemmin en koskaan enää käynyt talossa. Raimo kuitenkin asui siellä lähistöllä.
  2. Ensimmäinen kotini Lieksassa sijaitsi lähellä rautatieasemaa. Myöhemmin kotimökki jäi kantatien alle. Olin jo muuttanut 1953 yläkylältä alakylälle. Tieni kauppalalle kulki 50-luvun alkuvuodet Asemaravintolan ja Postitalon/Poliisitalon välistä. Putkat olivat talon takapuolella ja matalalla olleista kalteri-ikkunoista voi hypäten kurkistaa sisälle.

    Junien matkustusluokat olivat silloin kuten nytkin jaettu yhteiskunnallisen aseman ja varallisuuden mukaan kolmeen luokkaa. Myös Asemaravintolassa olivat omat ovet paremmalle väelle ja rahvaalle.

    50-luvun alussa pääsin isäni mukana isän työasiakäynnillä pistäytymään kyseisessä ravintolassa, mutta en muista mitä ovea käytimme. Sen kuitenkin muistan, että sain palkkioksi odotuksestani Fazerin pyöreän peltisen, pulleakantisen karamellirasian, jossa oli kannessa ananashedelmän kuva. Muistan myös ravintolan äänet puheensorinoineen ja astioiden kalinoineen sekä tupakansavuisen ympäristön. Hyvin hämärästi muistan myös, että silloista ravintolan pitäjää sanottiin Piippu-Villeksi.

    60-luvun puolivälissä vierailin uudelleen Asemaravintolassa omiin työtehtäviini liittyen ravintolan pitäjän Petteri Wuoman luona. Wuomat asuivat rakennuksen yläkerrassa. Petteri oli mukava mies ja hyvä tarinankertoja, jonka juttuja olisi kannattanut nauhoittaa muidenkin kuultaviksi. Muistan, kuinka hän kertoi minulle hyvin värikkäästi linnunmetsästyksestään nuorena miehenä ollessaan eräänä sumuisena päivänä kotiseudullaan Karjalankannaksen Muolaan Äyräpäänjärvellä kaverinsa Manu-Matalan kanssa. Lisänimensä mukaan Manu lienee ollut pienikasvuinen mies. Ehkä kommelluksia heille sattui liikaakin yhdeksi päiväksi.

    Petteri Wuoma oli ilmeisesti viimeinen ravintolanpitäjä ja viime vuosikymmenet paikalla on jäljellä vain rakennuksen luonnonkivestä tehty kivijalka sekä paremman väen ja rahvaan kiviportaat.
  3. Tanssipaikkoja oli varmaankin joka kylässä ja kesäisin pidettiin tansseja myös kylien läheisyydessä sijainneilla silloilla ja ladoissa. Vaikka tanssikielto oli sotavuosina voimassa, kieltoa rikottiin yleisesti niin sanottujen nurkkatanssien muodossa. Sana tanssi-illoista kulki suusta suuhun ja joku pelimannikin lupautui säestämään salaista tapahtumaa.