Olen seurustellut reilun puoli vuotta miehen kanssa, jolla on pieni lapsi. Tämä lapsi on suuren osan ajasta miehelläni ja mies on toki hyvä isä lapselle, huolehtiva ja välittävä.
Mutta minua on ruennut mietityttämään yhteen muuton kynnyksellä se, että saanko mieheltäni enää tarpeeksi aikaa ja huomiota jos asumme yhdessä hän, hänen lapsi ja minä.
Nykyisinkin jos olemme kolmisin , minä jään aina heikommalle huomiolle, minua ajatellaan aina vasta lapsen jälkeen.
Olen tähän asti tottunut saamaan kumminkin kaiken huomion suhteissa. Uskallanko muuttaa yhteen, ja suunnitella tulevaisuutta.
Miten jos meillä on joskus lapsia yhdessä? saavatko he samanlailla huomiota? ovatko yhtä rakkaita?
Kaipaan kokemuksia vastaavissa tilanteissa olevilta, minusta tuntuu, että tämä pieni ihminen on jollain tavalla parisuhteemme este. Minun pitäisi mieheni mielestä rakastaa häntä kuin omaani ja kohdella häntä kuin omaani, enhä minä vain pysty sellaiseen.
Hän ei ole minun, minä en ole häntä maailmaan tehnyt.
Miten suhtautua tähän?
Lisäksi mieheni ei siedä juurikaan kritiikkiä aiheesta, hänelle ei saisi juuri antaa neuvoja lapsensa kasvatukseen..
Voiko asiat ajankanssa muuttua? voiko tämän asian kanssa elää? vai olenko vain ikuisesti se joka tulee lapsen jälkeen?
Toisella meistä on lapsi. ongelma suhteelle?
24
394
Vastaukset
- luoja-mitä-sakkia
Kun olette aloittaneet seurustelun, miehellä on siis ollut jo tämä lapsi? Jos näin on, silloin jo olet tiennyt mihin soppaan lusikkasi pistät. Tottakai sinä tulet lapsen jälkeen.
Eikä kukaan vanhempi halua neuvoja sellaiselta, jolla ei omaa lasta ole.
Ajan kanssa varmasti kyllä opit rakastamaan tuota lasta, kunhan vain viettäisit aikaa ja oppisit tuntemaan lapsen hyvin.
Jätä se mies, ettei lapsiraukan tarvitse elää noin kypsymättömän ihmisen kanssa.- JuanJesus
"Jätä se mies, ettei lapsiraukan tarvitse elää noin kypsymättömän ihmisen kanssa. "
No just joo. Kaikki vaan ei halua exän lapsen kanssa saman katon alle ja KAUHISTUS; kaikki ei edes pidä lapsista ylipäätään. Kypsymättömyydellä ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
- Miesssssssssssssssss
Ensiksi tulee mieleen se että on hienoa jos mies pitää lapsestaan hyvää huolta. Sehän tarkoittaa sitä että hän on hyvä isä myös teidän tuleville lapsille.
Tekstistäsi paistaa läpi se että sinulla ei ole kokemusta vanhempana olemisesta. Lapsen kuuluu olla vanhemmalleen tärkein asia, se on ihmisillä jo luonnostaan niin.
Tietenkin tulevat lapset olisivat hänelle yhtä tärkeitä, mikseivät olisi??
Se että miehesi olettaa sinun huolehtivan lapsesta kuin omastasi on mielestäni ainoa outo asia tuossa. Eikö lapsella ole jo äiti olemassa? Mun mielestä tuossa tilanteessa sinun ja lapsen suhde tulee kehittyä luonnollisesti ajan myötä eikä siten että sinä alat vaan yhtäkkiä olemaan äitinä.
Mun neuvo on se että sun täytyisi vaan sopeutua siihen että lapsi vie miehesi aikaa. Niinhän se kaikissa perheissä on että lapsiin kuluu aikaa ja yhteinen aika on kortilla. Teillä on kuitenkin se hyvä puoli että lapsi on välillä äidillään ja te ootte kahden. Luksusta. - Lapseton....
En ikinä ole ottanut miestä jolla olisi lapsia-kauhistus-koska meidänhän ne lapset tulee tehdä, enkä muiden siittämiä todellakaan katsele, saatikka hoida. Ei ole mun juttu. Aivan liikaa on niitä uusperhekuvioita joista ei mitään tuu ja mun mielestä ihan vaan sen takia, ettei ihmiset mieti kenen muksuja pukkaavat. Itse olen avioero perheestä ja todellakin tarkka näistä jutuista!
- joopa.
Ei elämää voi noin tarkasti ennakoida. Tuleva lastesi isä voi yhtäkkiä kuolla vaikka syöpään tai auton alle ja olet sitten itse siinä uusperhekuviossa ellet päätä elää koko loppuelämääsi yksin.
- 8+12
Olet ikuisesti se, joka tulee lapsen jälkeen ja niin asian kuuluu ollakin.
Mies kuulostaa hyvältä isältä, joskin tuo on outoa että olette vasta puoli vuotta seurustelleet ja jo nyt hän odottaa sinun ottavan roolin lapsen elämässä. Puolen vuoden aikana en vielä edes esittelisi potentiaalista uutta kumppania lapselle.
En kovin optimistisesti suhtautuisi yhteiseen tulevaisuuteenne. - lapsetonmuttaymmärtä
Jos sinulla olisi oma lapsi, tietäisit minkä takia sinä tulet lapsen jälkeen. Onhan se nyt ihan selvä asia.
- oppeliini
Sinulla on täysi oikeus olla hyväksymättä muiden lapsia.
Miehelle lapsi on AINA numero 1. Niin sen taytyy ollakin. vaikka kuinka muut vastaan väittäisi. Mies saatta pitää ja rakastaakkin sinua mutta lapsi siitä huolimatta menee sinun edelle.
Teit valtavan virheen uskotellessasi miehelle että sinä olet sitä mitä hän haluaa, etkä kuitenkaan ole; siis kaksinaamaista peliä.
Myoskään tuo ei ole hyvä lapselle jos isä on esittänyt sinut tulevana perheen jäsenenä.
Varsinkin kun heti alusta jo tiesit että et pidä muiden lapsista ja että juuri tällä miehellä on sellainen jo!
Sinun todellakin olisi parasta lakata kiusaamasta miestä ja laskea tuo perhe menemään ja keskittäytyä avIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIomiehen etsintään jolla ei entuudestaan ole perhettä. - aäsltkj
Olet ikuisesti se, joka tulee lapsen jälkeen. Entä sitten? Oletko niin lapsellinen, että tarvitset sen kaiken huomion itsellesi. Minun miehelläni ei ole lapsia ja joutuu jakamaan minut lasteni kanssa, joista nuorin on ihan pieni ja todella vaativa. Välillä mies siitä asiasta kiukuttelee, mutta osallistuu hoitoon ja kasvatukseen kuitenkin. Kauppareissulla/ulkosalla kantaa lapsen/työntää vaunuja ja huolehtii hänestä jos liikumme jossain, koska itse en niin pitkään jaksa häntä kantaa. Joskus hän vetäytyy toiseen huoneeseen saadakseen rauhaa ja kyllä sallin sen hänelle (lapset tosin eivät ja yleensä menevät perään häiritsemään :). Meidän elämä kulkee pienimmän lapsen ehdoilla. Joskus harvoin saamme hänet hetkeksi hoitoon. Meillä on hetki kahdenkeskistä aikaa myöhäisiltaisin ennen nukahtamista. Aamulla lapset jo ryntäävätkin herättämään tai nukkumaan viereen.
- tatturi
"Minun pitäisi mieheni mielestä rakastaa häntä kuin omaani ja kohdella häntä kuin omaani, enhä minä vain pysty sellaiseen.
Hän ei ole minun, minä en ole häntä maailmaan tehnyt.
Miten suhtautua tähän?
Lisäksi mieheni ei siedä juurikaan kritiikkiä aiheesta, hänelle ei saisi juuri antaa neuvoja lapsensa kasvatukseen.. "
Toi kuullosti aivan liian tutulta. Itse lapsettomana mutta miehelläni lapsi. Mies suuttuu jos en jaksa antaa kaikkea huomioita lapselle, väittää etten välitä lapsesta, pakottaa tykkäämään ja rakastamaan. NIIN VÄÄRIN!! Tottakai isällä on vahva side lapseen, saanut valmistautua isäksi tulemiseen yms. Ja kukaan joka ei ole isä/äiti ei voi tietää millanen suhde omaan lapseen kehittyy.. Mutta ei saa pakottaa toista rakastamaan. Mutta vaikka rakastan lapsia ja haluan saada lapsia niin ei mulla voi olla kiintymystä lapseen joka yht´äkkiä putkahti elämään. Luonnollista!!
Ja riitelyä kasvatuksesta tulee myöskin.. Minun pitäisi kaikki hyväksyä! Vai pitääkö?? Onhan se myös minun koti ja halua että maljakoillani ei leikitä!- asdfhjä
Lapseni käydessään isänsä luona joutuu asumaan äitipuolen kanssa, joka ei taida häntä rakastaa. Sieltä tulee aina itkuisia ja surullisia, ikävöiviä soittoja kotiin. Onneksi nainen sentään huolehtii hänestä vaikka ei rakastakaan/ymmärräkään häntä.
- aäsltkj
Sanoisinpa tuohon, että lapsi ei varmaankaan "putkahtanut" elämääsi, jos edes hetken verran seurustelit miehesi kanssa ennen yhteen muuttoa. Eihän adoptoitu lapsikaan ole oma, mutta silti häntä rakastetaan kuten omaa. Me emme tosiaan mieheni kanssa oikeastaan edes seurustelleet ennen yhteenmuuttoa, koska en lasten takia kyennyt seurustelemaan. Hänestä voi sanoa, että lapseni "putkahtivat" hänen elämäänsä. Osallistumme molemmat kasvatukseen ja kyllä kuuntelen hänen mielipiteitään ja otan vastaan apua. Hän on miehenä kuitenkin se jolla on auktoriteetti.
Uskoisin myös, että et anna lapselle todellista mahdollisuutta. Pidätkö sylissä ja halaat, suukottelet? Leikitkö/pelaatko tai hullutteletko hänen kanssaan? Näin ainakin lapseton mieheni tekee lasteni kanssa. - tatturi
aäsltkj kirjoitti:
Sanoisinpa tuohon, että lapsi ei varmaankaan "putkahtanut" elämääsi, jos edes hetken verran seurustelit miehesi kanssa ennen yhteen muuttoa. Eihän adoptoitu lapsikaan ole oma, mutta silti häntä rakastetaan kuten omaa. Me emme tosiaan mieheni kanssa oikeastaan edes seurustelleet ennen yhteenmuuttoa, koska en lasten takia kyennyt seurustelemaan. Hänestä voi sanoa, että lapseni "putkahtivat" hänen elämäänsä. Osallistumme molemmat kasvatukseen ja kyllä kuuntelen hänen mielipiteitään ja otan vastaan apua. Hän on miehenä kuitenkin se jolla on auktoriteetti.
Uskoisin myös, että et anna lapselle todellista mahdollisuutta. Pidätkö sylissä ja halaat, suukottelet? Leikitkö/pelaatko tai hullutteletko hänen kanssaan? Näin ainakin lapseton mieheni tekee lasteni kanssa.Kyllä halin, suukottelen, vien puistoon ja elokuviin ja vietän heidän kanssaan myös paljon aikaa ilman miestäni! Mutta ei se ole aitoa.. Teen sen lasten vuoksi vaikka rehellisesti sanoen ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja toisaalta ällöttää kun tiedän että ovat mieheni exän lapsia myös. Ex kun on harvinaisen tyhmä! ja kyllä muutimme yhteen 3vkon seurustelun jälkeen.. Siitä syystä että minun piti muuttaa asunnostani poies koska meni myyntiin, sain asunnon johon mieheni muutti myös koska puolison vaihto tapahtui ns. lennossa..
- weoöha
tatturi kirjoitti:
Kyllä halin, suukottelen, vien puistoon ja elokuviin ja vietän heidän kanssaan myös paljon aikaa ilman miestäni! Mutta ei se ole aitoa.. Teen sen lasten vuoksi vaikka rehellisesti sanoen ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja toisaalta ällöttää kun tiedän että ovat mieheni exän lapsia myös. Ex kun on harvinaisen tyhmä! ja kyllä muutimme yhteen 3vkon seurustelun jälkeen.. Siitä syystä että minun piti muuttaa asunnostani poies koska meni myyntiin, sain asunnon johon mieheni muutti myös koska puolison vaihto tapahtui ns. lennossa..
No onpa surullista. Miksi ajattelet hänen exästään tuolla lailla? Ei hän varmaankaan harvinaisen tyhmä ole, vai valitsisiko miehesi lastensa äidiksi harvinaisen tyhmän naisen? Tuskin. Tuo on värillisillä silmälaseilla nähty totuus, joka tuskin on totuus. Tuo ajattelutapa, että ex on ällöttävä, pilaa elämää ihan turhaan. Tuolla lailla ajattelee myös minun mieheni, että exäni oli ällöttävä tms. Monta murhetta ja surua olisi meidänkin suhteesta ollut poissa, jos hän ei olisi langennut ajattelemaan tuolla lailla. Ok, exäni oli narsistinen, mutta hänessä oli myös hienoja puolia, kuten kaikissa ihmisissä, ja juuri ne hienot puolet saivat minutkin antamaan monta kertaa anteeksi nuo puutteet. Toisaalta lasta ei pilaa se, että on exän lapsi. Aikoinaan ollessani sinkku tunsin miehen, jolla oli kaksi upeaa lasta. Olisin todella mielelläni alkanut heidän äitipuolekseen, niin suloisia lapsia. Mies sitten valitsi toisen tien, koska ei ollut toennut nuoruuden rakastetun menettämisestä (lasten äiti).
Ei saa antaa tilaa eikä sijaa tuollaisille tunteille. Sääliksi käy lasten äitiä, joka tuli jätetyksi tuolla lailla. Yksi elämä, miksi pilata se tuollaisilla pahoilla tunteilla? - serhjftdg
asdfhjä kirjoitti:
Lapseni käydessään isänsä luona joutuu asumaan äitipuolen kanssa, joka ei taida häntä rakastaa. Sieltä tulee aina itkuisia ja surullisia, ikävöiviä soittoja kotiin. Onneksi nainen sentään huolehtii hänestä vaikka ei rakastakaan/ymmärräkään häntä.
No kyllä tuossa on jo aivan tarpeeksi, että nainen huolehtii sentään lapsestasi!
Asetupa kerrankin sellaisen naisen osaan, jolla itsellä ei ole lapsia eikä välttämättä edes kokemusta lasten kanssa touhuamisesta - elämisestä puhumattakaan. Ei ole maailman helpoin nakki alkaa rakastaa naps, tuosta vaan VIERASTA lasta, vaikka hänen isäänsä olisikin hyvin kiintynyt. Itse olet muodostanut suhteen lapseesi jo odotusaikana, toisin kuin tämä lapsesi isän uusi nainen. Sinä olet äiti, sinä olet se ensisijainen rakkauden antaja ÄITINÄ, ei tuo lapsesi isän uusi kumppani.
Ja se, minkä esimerkin sinäkin lapsen äitinä annat lapsesi isän uuteen kumppaniin suhtautumisesta, merkitsee paljon. Oletko aivan varma, ettei lapsi ime sinusta sellaista "toi ei oo mun äiti, se ei voi mua ymmärtää ja rakastaa"-energiaa?
- No minä en alkaisi
En ryhtyisi suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa jolla on pieniä lapsia.
Ensinnäkään en pidä lapsista ja toisekseen en halua asua samassa taloudessa useamman kuin yhden ihmisen kanssa. - ei lapsia kiitos!
Lapsettomana kolmekymppisenä naisena en ryhtyisi suhteen miehen kanssa, jolla on ennestään lapsi/lapsia. En ole mikään hirmu lapsirakas ja se, että joutuisin huolehtimaan toisen lapsesta ei kuulosta yhtään huokuttelevalta.
Jos olette seurustelleet vasta 6 kuukautta, ehdit vielä pakenemaan ja etsimään mukavan lapsettoman miehen elämääsi. - kannattaa harkita
En minäkään rupeaisi seurustelemaan miehen kanssa, jolla on jo lapsia. Sehän tarkoittaisi, että se lapsi olisi koko ajan välissämme ja saisi kaiken sen huomion joka kuuluisi minulle. Kannattaa vaan keskittyä tapailemaan ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa, jossa itse olet. Jos sinulla on lapsia ja olet eronnut niin keskity tapailemaan sellaisia ihmisiä, jos taas olet lapseton niin keskity tapailemaan lapsettomia ihmisiä. Ei se sen ihmeellisempää tarvitse olla.
- se neljäs
Tässä meillä oleva järjestys, Työ, lapsi, ystävät, minä - nähdään jos nähdään kun miehellä on aikaa. Aika raskasta yhdessä oloa. Jos muutaisimme yhteen minun tulisi hoitaa murkkuikäinen tyttö. Kaikenkaikkiaan huono yhdistelmä mennä tuonikäiselle äitipuoleksi, tiedän oman lapsen kautta murroiän karikot. Joten parempi näin, joskin tunnen että suhteemme on enemmän ystävyyttää kuin parisuhdetta. Tiedä sitten kuinka kauan tätä itse jaksaa. Mutta kolikolla on aina sitten se toinenkin puoli.
- ~ ~ ~
Kröhöm... ap ei varmaan tarkoittanut asiaa sillä miten se kuulostaa...?
Kaiketi ymmärrät että tietenkin vanhemmalle se lapsi on ensimmäinen kaikessa, olisi outoa jos uusi hoito on oman lapsen yläpuolella, asiasta on turha edes ottaa nokkiinsa että lapsi on ensimmäinen koska niin se vaan menee jos vanhemmalla on yhtään järkeä päässä.
Ketuttaa tietenkin lapsettomana hoitaa lasta mikä tulee miehen kylkiäisenä, mutta kai olet ollut alusta pitäen tietoinen lapsi on olemassa ja isällään? Että tuskin saat niin paljon huomiota mieheltä mitä olet tottunut suhteissa jossa lasta ei ole välissä. Lapsi vie paljon huomiota että sanoisin että kannattaa jättää uppoava laiva jos et usko kestäväsi sitä ettet ole se ykkönen miehelle.
Mutta on se kyllä paha jos mies odottaa sinun olevan uusi äiti lapselle... vähän turhan iso vaatimus varsinkin puolen vuoden jälkeen. Pitäisi olla tyytyväinen että ylipäätään nainen ei lähtenyt karkuun kuulessaan että miehellä on ennestään jo lapsi :D - lapset on ihq
Mietipä nyt itse, että jos lapsi olisi vaikka 4-vuotias, niin pitäisikö hänen jäädä yksinään kotiin leikkimään siksi aikaa, että sinä ja miehesi katselette leffaa yhdessä sohvalla suukotellen ja esileikkiä harrastaen? Tai että lähtisitte Ruotsin risteilylle kahdestaan ja lapsi jätettäisi kotiin? Alle kouluikäistä tai mielellään edes alle 10-v ikäistä ei jätetä yksin. Toki yksinhuoltajana olen itse joutunut opettamaan lapsiani myös yksinoloon, jotta voin kipaista roskiksella, lähikaupassa tms., mutta mitä pienempi lapsi, sitä enemmän se sitoo.
Aika usein on niin, että mitä tasokkaampaa miestä haluat, niin sitä todennäköisempää on, että miehellä on jo ennestään lapsi. Minusta lapsi on plussaa, koska silloin tietää, että hän on sittämiskykyinen ja että hän kykenee hoitamaan ja rakastamaan pitkäkestoisesti.
Jos haluat keskeytymätöntä huomioimista, niin hanki itsellesi uusi mies. Uusioperheessä pienten lasten kanssa on pakko huomioida lasta. Et voi jättäytyä vain isän tyttöystävän rooliin, vaan kyllä siinä on pakko huomioida myös lasta. Vai kuvittelitko, että sinä lakkailet kynsiäsi ja odottelet sängyssä miestä pelehtimään kanssasi sillä aikaa, kun mies laittaa lapselle iltapalaa, hoitaa iltapesut, lukee iltasadun, istuu sängynlaidalla jne??? Ihan yhtä lailla kuin jaetaan kotityöt, niin jaetaan myös vastuuta lapsesta.
Ongelma teidän tapauksessa on se, että jos sinä otat vastuuta lapsesta, niin sinulla pitäisi olla myös valtaa puuttua lapsen komentamiseen. Jos lapsenkasvatustapasi ja -arvosi ovat kovin erilaiset kuin miehellä, se tietää vain ongelmia. Ulkopuolisen on vaikea sanoa, että esim. hemmotteleeko miehesi lasta liikaa vai oletko sinä vain liian kova siksi, että et pidä lapsesta.
Puolison lapseenkin voi rakastua, jos sen sallii itselleen. Rakkaus tulee juuri yhdessä tekemisen myötä. Tiedän montakin ihmistä ystäväpiiristäni, joilla on parempi suhde esim. isäpuoleen kuin oikeaan biologiseen isäänsä. Esimerkiksi eräs todella hyvä ystäväni eli vain pari ensimmäistä vuotta biologisen isänsä kanssa, mutta äiti lemppasi miehen alkoholismin takia. Tällä hetkellä biologinen isä on rappioalkoholisti, mutta isäpuoli on elänyt lähes 20 vuotta perheessä ja rakastanut lapsia kuin omiaan. Häihin kutsuttiin isäpuoli, muttei bioisää... - mickey24
"..Olen seurustellut reilun puoli vuotta miehen kanssa, jolla on pieni lapsi. Tämä lapsi on suuren osan ajasta miehelläni ja mies on toki hyvä isä lapselle, huolehtiva ja välittävä.."
Lapsi on riippuvainen vanhemmastaan, lapsi tarvitsee vaipan ja syöttämisen lisäksi muutakin huomioimista. Mies kuullostaa oikealta mieheltä joka kantaa
vastuunsa.
"..Olen tähän asti tottunut saamaan kumminkin kaiken huomion suhteissa. Uskallanko muuttaa yhteen, ja suunnitella tulevaisuutta.."
Olet ollut lapsettomien kanssa, eri asia. Luulisi että ymmärsit tuon kun rupesit miehen kanssa seurustelemaan tai kun tapailit. Ei tuossa kannata olla jos olet "kateellinen" lapselle isänsä huomiosta sekä ajasta ja jos sun pitää miettiä tuota niin oletko oikea hänelle ja onko hän oikea sulle?
"..Miten jos meillä on joskus lapsia yhdessä? saavatko he samanlailla huomiota? ovatko yhtä rakkaita?.."
Isänä voin sanoa että kaikki lapset on rakkaita, ei kukaan lapsi ole ns. suosikki..
"..Kaipaan kokemuksia vastaavissa tilanteissa olevilta, minusta tuntuu, että tämä pieni ihminen on jollain tavalla parisuhteemme este.."
Lapsettoman mielestä tuo ei kuullosta pahalta mutta, vanhemman korvasta tuo kuullostaa tosi rumalta :( lapset on semmoinen rikkaus mitä ei missään muodossa muuten saa, se antaa onnea ja kasvattaa ihmisenä.
".. Minun pitäisi mieheni mielestä rakastaa häntä kuin omaani ja kohdella häntä kuin omaani, enhä minä vain pysty sellaiseen.."
Ymmärrän ettet voi saada semmoista tunnesidettä kuin jos hän olisi omasi mutta, kumppanin lasta pitää kohdella kuin omaa ja antaa sama turvallisuuden tunne kuin antaisit omallesi.
"..Lisäksi mieheni ei siedä juurikaan kritiikkiä aiheesta, hänelle ei saisi juuri antaa neuvoja lapsensa kasvatukseen.."
Ensinnäkin kukaan lapseton ei voi neuvoa vanhemmalle miten tämä kasvattaa omaa lastaan, ei sitä oikeasti vain tiedä jos ei ole omia lapsia. Usko pois..
"..Voiko asiat ajankanssa muuttua? voiko tämän asian kanssa elää? vai olenko vain ikuisesti se joka tulee lapsen jälkeen?.."
En usko että tuo sinun "ajatusmaailmasi" tuosta muuttuu ja tuleeko suhteesta ylipäätänsä mitään, kun mietit tuota et haluatko muuttaa hänen kanssaan yhteen ja pystytkö tosiaan olemaan se nro: 2 miehelle? koska tulet aina olemaan sitä, mikään tai kukaan ei tule ennen lasta isälle tai äidille.
En vain näe tuolle mitään tulevaisuutta, en ymmärrä miten et tajunnut noita asioita kun aloitit seurustelun, luulitko että mies vain suuntaa kaiken huomionsa sulle kun alatte seurustelemaan? saanko udella ikääsi muuten?
Uusioperheet on vähän mitä on, se on vaikeeta ja siinä pitää löytää oikea balanssi kaikelle. Itse olin 2 vuotta sinkku ja etsin parisuhdetta, tapailin vain lapsettomia ja huomasin että minulla ja heillä ei ole mitään yhteistä ajatusmaailmalta sekä arvoilta, nuokin tajusin jälkikäteen. Silloin olin ihastunut ja sain siipeni kun uskoin heidän "ei lapsi ole este" juttuja. - tuntematontamenoa
Lapsi menee kaiken edelle.
Tiesin sen aloittaessani suhteen ja sovimme myös puhuvamme asiasta ,
minulla ei ole lapsia, kumppanillani on.
Nyt minusta tuntuu että minun puoltani asiasta ei kuunnella ja minulle ei anneta omaa aikaani tai tilaani, eikä minulle myöskään keskusteluistamme huolimatta, tulla koskaan antamaan, minun täytyy joko kestää tai erota.
Lapsetonkin voi olla syyttä se kärsivä osapuoli, vaikka hän itse tekisikin lapsen kanssa asioita ja kestäisi tätä elämässään. - yhyyyhyyyhyyyhyyyhyy
"..Lapsetonkin voi olla syyttä se kärsivä osapuoli, vaikka hän itse tekisikin lapsen kanssa asioita ja kestäisi tätä elämässään.."
Puhut ihan kuin kärsisit jostain genitaaliherpeksestä!
"kestäisi tätä elämässään"
Voi sua, eiköhän kannattaisi lähteä eri teille sitten? Uusperheet eivät ole mitään helppoja ja niissä täytyy tehdä kompromissioita..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti28117958Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist245730- 1332662
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar172197Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3371805Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111063- 59976
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto33961Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45958