Kun omaishoitaja sitoutuu liikaa?

Mitä on tulossa?

Kirjoittelen hoidettavan näköklumasta. Olen ollut vasta reilun 3 vuotta hoidettavan asemassa, vaikka mies on saanut vasta helmikuusta saakka omaishoitajan tukea.

Pystyn heikosti liikkumaan reumarollaattorin avulla, ja kun tuolit ovat sellaisia sähköisiä, jossa istuinta saa nostettua, niin niistä pääsen lingottua itseni ylös, tavalliselta tuolilta en pääse ylös. Hoitosänky on taas, jolla nosta itseni ylös, että pääsen rollaattorille nousemaan.

Kädet pelaa olkapäätasolla. Kaikki tavarat pitää olla pöytätasolla. Autoon pitää nostaa jalat, kun en jaksa niitä nostaa esim. henkilöauton kynnyksen yli.

Olen huolissani, kun mies aikoo ottaa nyt tämän mun hoitamisen niin idioottimaisen kirjaimellisesti, että jättäytyy harrastuksistaankin pois. En minä sellaista halua.

Minä vielä kuljen taksin kanssa kyllä itsenäisesti, kun taksi nostaa jalat autoon, kokoaa rollaattorini, ja saattelee.

Virastoasioille laitan taksikuskin. Pankkikortin lyön käteen, ja sanon, käy repimässä tuosta pankin seinästä mulle rahaa... jne. En halua miestä joka ilveen lähtöön höykyttää, jos vaan voin säästää häntä.

Omaishoitajan vapaapäivät ollaan saatu. Nytkin ovat viikon käyneet rästejä tekemässä. Hyvähän se on, olen saanut siivouttaa marjoja nyt säilöntäaikana.

Pukemisessa tarviin apua, ja riisuuntumisessa, samoin haavojen aamu- ja iltahoidoissa. Pesevä WC pytty on, joten se puoli hoituu automaattisesti. Pesupalvelun saan kerran viikossa kunnalta.

Miten teillä muut omaishoitajat, onko se omaishoitajuus alkuunsa temmannut liian tunnollisesti mukaansa, vai mitä tässä on odotettavissa?

Houkuttelin miestä hakemaan omaishoitajakursseille, ja toissapäivänä siitä tuli myönteinen päätös.
Minun tilani ei korjaannu, on keskushermojärjestelmä sökönä, lihasheikkous, yms... tilanne hyvä kun saa pysymään edes ennallaan ja lisäksi vielä monta reumaa.

6

130

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ristiina ja tytär

      Jaa-aa,paljon se riippuu hoidettavan sairaudesta ja kuinka paljon tarvitsee apua,fyysistä vai psyykkisesti raskasta.Minulla omaishoitajuus niin saakelin raskasta psyykkisesti ,kun äijä sairastaa keskivaikeaa alzheimeria,kroppa pelaa kuin urheilijalla,mutta pää jo 4 vuotiaan tasolla.Tästä ei saa enään mitään kun toisen kanssa ei voi edes keskustella ja neuvotella.Silloin kun mieheni sairastui ,hän pyysi että lykkäisin häntä laitokseen kun en enää jaksa,mut ei se helppoa tule olemaan.Olen itse tullut siihen tulokseen,itse kun olen nuori vielä,jos kumppanin joskus vielä otan,juoksen kyllä kauas jos dementia uhkaa,ei kiitos omaishoitajuutta enään,ei vankilaa enää!!

    • auli-auli*

      Minä aloitin omaishoidon sillä mielellä että se kestää muutaman kuukauden,toistakymmentä vuotta on mennyt päivä kerrallaan.
      Alku oli takkuista, en ole ollut hoito-alalla.
      Miehen vointi huononi niin nopeasti että en oikein tajunnut enkä tahtonut pysyä mukana.
      Olen oppinut paljon tänä aikana, sitovaa työtä omaishoito on, ei niin vain lähdetä edes lenkille.
      Kapinoin alkuun juuri sitä kun tunsin ahdistusta kiinni sidottuna olosta. Nyt menee painollaan, saan vapaata enemmänkin kuin pakolliset 3vrk kuukaudessa. En tiennyt mitään vapaista enkä siitä että tukeakin voisi saada.
      Tyttäreni sanoo että hössötän liikaa, en kai huomaa sitä itse. Vuosi vuodelta tähän kasvaa aina vain enemmän kiinni.
      Olen melko tyytyväinen elämääni, onneksi olen yksin viihtyvää tyyppiä.
      Miehellni muisti toimii melko hyvin, liikkumaan ei pysty, eikä tekemään käsilläänkään mitään.
      Harhoja välillä on, kuitenkin tajuaa mikä on totta kun selittää.
      Vapaiden merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa, ainakin minulle ne ovat elintärkeitä.
      Minulla on nyt pisin loma koko omaishoitajan "urani" aikana. Välillä tulee syyllinen olo, miettii kuinka hoidettava jaksaa. Luotan siihen että miestä hoidetaan hyvin, en ole huomannut paljonkaan valittamista.
      Jaksamista sinulle, kyllä sinulla on sairaudessasi kestämistä, miehesi terveenä osapuolena varmaan huolehtii itsestään.

      • Mitä on tulossa?

        Ja mitä vielä. Miehet ei hirveesti itsestään huolehdi. Mut mulla pelaa tuo yläpää kuin partavetsi, ja kun saan itteni tähän koneelle laahattua, pystyn koneella tekemään kaikenlaista, kirjanpidoista alkaen.

        Mut paperit kaikki tässä käden tasolla, kauheet kaaokset pöydällä paperikamaa. Kansioita en hyllyyn pysty laittamaan enkä ottamaan.

        Mut toimiihan tämä näin. Minä niitä miehen asioita tyyrään, että siltä tulis hoiettuu omat terveysasiat. Ei se omasta aloitteestaan niihin kiinnitä mitään huomiota.

        Puolin ja toisin, se auttelee mua fyysisissa asioissa, minä taas järjestelen tässä muuten hänen asioitaan.
        Riippuvuussuhdehan tämä on. Mies pelkää, jos minä kuolen, kuka huolehtii hänen näistä kirjallisista asioista.


      • auli-auli*
        Mitä on tulossa? kirjoitti:

        Ja mitä vielä. Miehet ei hirveesti itsestään huolehdi. Mut mulla pelaa tuo yläpää kuin partavetsi, ja kun saan itteni tähän koneelle laahattua, pystyn koneella tekemään kaikenlaista, kirjanpidoista alkaen.

        Mut paperit kaikki tässä käden tasolla, kauheet kaaokset pöydällä paperikamaa. Kansioita en hyllyyn pysty laittamaan enkä ottamaan.

        Mut toimiihan tämä näin. Minä niitä miehen asioita tyyrään, että siltä tulis hoiettuu omat terveysasiat. Ei se omasta aloitteestaan niihin kiinnitä mitään huomiota.

        Puolin ja toisin, se auttelee mua fyysisissa asioissa, minä taas järjestelen tässä muuten hänen asioitaan.
        Riippuvuussuhdehan tämä on. Mies pelkää, jos minä kuolen, kuka huolehtii hänen näistä kirjallisista asioista.

        Varmasti ei meillä mies huolehtisi minusta jos olisin hänen asemassaan, halua kai olisi mutta ei kärsivällisyyttä. Miehissäkin on erilaisia, kuten myös hoidettavissa, hoidettavan asemaan voi joutua monesta syystä, ei meilläkään olisi millään voitu uskos että jatkuvasti liikkeellä oleva mies olisi vaipunut lyhyessä ajassa vuodepotilaaksi.
        Kyllä se niin on, korvien välissä on ihmisen tärkein osa, kun se puoli pelaa, keinojakin löytyy selviytymiseen.
        Sille ei voi mitään jos liikkumiseen tarvitsee apua:(
        Luinkohan huonosti, sain kuvan että miehesi ottaa omaishoitajuuden liiankin tunnontarkasti.


      • Stressaantunut
        auli-auli* kirjoitti:

        Varmasti ei meillä mies huolehtisi minusta jos olisin hänen asemassaan, halua kai olisi mutta ei kärsivällisyyttä. Miehissäkin on erilaisia, kuten myös hoidettavissa, hoidettavan asemaan voi joutua monesta syystä, ei meilläkään olisi millään voitu uskos että jatkuvasti liikkeellä oleva mies olisi vaipunut lyhyessä ajassa vuodepotilaaksi.
        Kyllä se niin on, korvien välissä on ihmisen tärkein osa, kun se puoli pelaa, keinojakin löytyy selviytymiseen.
        Sille ei voi mitään jos liikkumiseen tarvitsee apua:(
        Luinkohan huonosti, sain kuvan että miehesi ottaa omaishoitajuuden liiankin tunnontarkasti.

        Hienoa, että hoidettava itse tajuaa omaishoitajan työn raskauden. Juuri näillä muistisairailla, jota itsekin hoidan, ei taida olla sitä kykyä. Välillä hän vain ihmettelee, että miksi en taaskaan ole hoitanut sitä tai tätä juttua. Oma hoidettavani elää nyt ylikierroksilla ja koko ajan melkein yötä päivää pitäisi olla menossa johonkin. Illat ja yöt terasseilla tms. ja päivisin kyläilyä tutuilla. Ei ole aikaa oman kunnon ylläpitoon eikä paljon kotitöihinkään. Lisäksi kun muisti ei pelaa, niin puheet joskus ottaa niin hermoon. Hoitosuhde jatkunut vasta 5 kk, mutta nyt jo olen ihan naatti.


    • Stressaantunut

      Hienoa, että hoidettava itse tajuaa omaishoitajan työn raskauden. Juuri näillä muistisairailla, jota itsekin hoidan, ei taida olla sitä kykyä. Välillä hän vain ihmettelee, että miksi en taaskaan ole hoitanut sitä tai tätä juttua. Oma hoidettavani elää nyt ylikierroksilla ja koko ajan melkein yötä päivää pitäisi olla menossa johonkin. Illat ja yöt terasseilla tms. ja päivisin kyläilyä tutuilla. Ei ole aikaa oman kunnon ylläpitoon eikä paljon kotitöihinkään. Lisäksi kun muisti ei pelaa, niin puheet joskus ottaa niin hermoon. Hoitosuhde jatkunut vasta 5 kk, mutta nyt jo olen ihan naatti.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.

      Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.
      Terveys
      310
      7221
    2. Viiimeinen viesti

      Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill
      Suhteet
      66
      2126
    3. Mikä olisi sinun ja kaivattusi

      Tarinan kertovan elokuvan nimi?
      Ikävä
      175
      1817
    4. epäonnen perjantain rikos yritys

      onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä
      Kajaani
      15
      1337
    5. Onko kaivattusi täysin vietävissä ja

      vedätettävissä?
      Ikävä
      112
      1277
    6. Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"

      Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie
      Suomalaiset julkkikset
      8
      1203
    7. Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa

      - Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 18
      Maailman menoa
      169
      1200
    8. RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.

      Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j
      Puolanka
      54
      1136
    9. Kirjoitin sinulle koska

      tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j
      Ikävä
      41
      1071
    10. Martina pääsee upeisiin häihin

      Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      290
      1009
    Aihe