Kun omaishoitaja sitoutuu liikaa?

Mitä on tulossa?

Kirjoittelen hoidettavan näköklumasta. Olen ollut vasta reilun 3 vuotta hoidettavan asemassa, vaikka mies on saanut vasta helmikuusta saakka omaishoitajan tukea.

Pystyn heikosti liikkumaan reumarollaattorin avulla, ja kun tuolit ovat sellaisia sähköisiä, jossa istuinta saa nostettua, niin niistä pääsen lingottua itseni ylös, tavalliselta tuolilta en pääse ylös. Hoitosänky on taas, jolla nosta itseni ylös, että pääsen rollaattorille nousemaan.

Kädet pelaa olkapäätasolla. Kaikki tavarat pitää olla pöytätasolla. Autoon pitää nostaa jalat, kun en jaksa niitä nostaa esim. henkilöauton kynnyksen yli.

Olen huolissani, kun mies aikoo ottaa nyt tämän mun hoitamisen niin idioottimaisen kirjaimellisesti, että jättäytyy harrastuksistaankin pois. En minä sellaista halua.

Minä vielä kuljen taksin kanssa kyllä itsenäisesti, kun taksi nostaa jalat autoon, kokoaa rollaattorini, ja saattelee.

Virastoasioille laitan taksikuskin. Pankkikortin lyön käteen, ja sanon, käy repimässä tuosta pankin seinästä mulle rahaa... jne. En halua miestä joka ilveen lähtöön höykyttää, jos vaan voin säästää häntä.

Omaishoitajan vapaapäivät ollaan saatu. Nytkin ovat viikon käyneet rästejä tekemässä. Hyvähän se on, olen saanut siivouttaa marjoja nyt säilöntäaikana.

Pukemisessa tarviin apua, ja riisuuntumisessa, samoin haavojen aamu- ja iltahoidoissa. Pesevä WC pytty on, joten se puoli hoituu automaattisesti. Pesupalvelun saan kerran viikossa kunnalta.

Miten teillä muut omaishoitajat, onko se omaishoitajuus alkuunsa temmannut liian tunnollisesti mukaansa, vai mitä tässä on odotettavissa?

Houkuttelin miestä hakemaan omaishoitajakursseille, ja toissapäivänä siitä tuli myönteinen päätös.
Minun tilani ei korjaannu, on keskushermojärjestelmä sökönä, lihasheikkous, yms... tilanne hyvä kun saa pysymään edes ennallaan ja lisäksi vielä monta reumaa.

6

112

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ristiina ja tytär

      Jaa-aa,paljon se riippuu hoidettavan sairaudesta ja kuinka paljon tarvitsee apua,fyysistä vai psyykkisesti raskasta.Minulla omaishoitajuus niin saakelin raskasta psyykkisesti ,kun äijä sairastaa keskivaikeaa alzheimeria,kroppa pelaa kuin urheilijalla,mutta pää jo 4 vuotiaan tasolla.Tästä ei saa enään mitään kun toisen kanssa ei voi edes keskustella ja neuvotella.Silloin kun mieheni sairastui ,hän pyysi että lykkäisin häntä laitokseen kun en enää jaksa,mut ei se helppoa tule olemaan.Olen itse tullut siihen tulokseen,itse kun olen nuori vielä,jos kumppanin joskus vielä otan,juoksen kyllä kauas jos dementia uhkaa,ei kiitos omaishoitajuutta enään,ei vankilaa enää!!

    • auli-auli*

      Minä aloitin omaishoidon sillä mielellä että se kestää muutaman kuukauden,toistakymmentä vuotta on mennyt päivä kerrallaan.
      Alku oli takkuista, en ole ollut hoito-alalla.
      Miehen vointi huononi niin nopeasti että en oikein tajunnut enkä tahtonut pysyä mukana.
      Olen oppinut paljon tänä aikana, sitovaa työtä omaishoito on, ei niin vain lähdetä edes lenkille.
      Kapinoin alkuun juuri sitä kun tunsin ahdistusta kiinni sidottuna olosta. Nyt menee painollaan, saan vapaata enemmänkin kuin pakolliset 3vrk kuukaudessa. En tiennyt mitään vapaista enkä siitä että tukeakin voisi saada.
      Tyttäreni sanoo että hössötän liikaa, en kai huomaa sitä itse. Vuosi vuodelta tähän kasvaa aina vain enemmän kiinni.
      Olen melko tyytyväinen elämääni, onneksi olen yksin viihtyvää tyyppiä.
      Miehellni muisti toimii melko hyvin, liikkumaan ei pysty, eikä tekemään käsilläänkään mitään.
      Harhoja välillä on, kuitenkin tajuaa mikä on totta kun selittää.
      Vapaiden merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa, ainakin minulle ne ovat elintärkeitä.
      Minulla on nyt pisin loma koko omaishoitajan "urani" aikana. Välillä tulee syyllinen olo, miettii kuinka hoidettava jaksaa. Luotan siihen että miestä hoidetaan hyvin, en ole huomannut paljonkaan valittamista.
      Jaksamista sinulle, kyllä sinulla on sairaudessasi kestämistä, miehesi terveenä osapuolena varmaan huolehtii itsestään.

      • Mitä on tulossa?

        Ja mitä vielä. Miehet ei hirveesti itsestään huolehdi. Mut mulla pelaa tuo yläpää kuin partavetsi, ja kun saan itteni tähän koneelle laahattua, pystyn koneella tekemään kaikenlaista, kirjanpidoista alkaen.

        Mut paperit kaikki tässä käden tasolla, kauheet kaaokset pöydällä paperikamaa. Kansioita en hyllyyn pysty laittamaan enkä ottamaan.

        Mut toimiihan tämä näin. Minä niitä miehen asioita tyyrään, että siltä tulis hoiettuu omat terveysasiat. Ei se omasta aloitteestaan niihin kiinnitä mitään huomiota.

        Puolin ja toisin, se auttelee mua fyysisissa asioissa, minä taas järjestelen tässä muuten hänen asioitaan.
        Riippuvuussuhdehan tämä on. Mies pelkää, jos minä kuolen, kuka huolehtii hänen näistä kirjallisista asioista.


      • auli-auli*
        Mitä on tulossa? kirjoitti:

        Ja mitä vielä. Miehet ei hirveesti itsestään huolehdi. Mut mulla pelaa tuo yläpää kuin partavetsi, ja kun saan itteni tähän koneelle laahattua, pystyn koneella tekemään kaikenlaista, kirjanpidoista alkaen.

        Mut paperit kaikki tässä käden tasolla, kauheet kaaokset pöydällä paperikamaa. Kansioita en hyllyyn pysty laittamaan enkä ottamaan.

        Mut toimiihan tämä näin. Minä niitä miehen asioita tyyrään, että siltä tulis hoiettuu omat terveysasiat. Ei se omasta aloitteestaan niihin kiinnitä mitään huomiota.

        Puolin ja toisin, se auttelee mua fyysisissa asioissa, minä taas järjestelen tässä muuten hänen asioitaan.
        Riippuvuussuhdehan tämä on. Mies pelkää, jos minä kuolen, kuka huolehtii hänen näistä kirjallisista asioista.

        Varmasti ei meillä mies huolehtisi minusta jos olisin hänen asemassaan, halua kai olisi mutta ei kärsivällisyyttä. Miehissäkin on erilaisia, kuten myös hoidettavissa, hoidettavan asemaan voi joutua monesta syystä, ei meilläkään olisi millään voitu uskos että jatkuvasti liikkeellä oleva mies olisi vaipunut lyhyessä ajassa vuodepotilaaksi.
        Kyllä se niin on, korvien välissä on ihmisen tärkein osa, kun se puoli pelaa, keinojakin löytyy selviytymiseen.
        Sille ei voi mitään jos liikkumiseen tarvitsee apua:(
        Luinkohan huonosti, sain kuvan että miehesi ottaa omaishoitajuuden liiankin tunnontarkasti.


      • Stressaantunut
        auli-auli* kirjoitti:

        Varmasti ei meillä mies huolehtisi minusta jos olisin hänen asemassaan, halua kai olisi mutta ei kärsivällisyyttä. Miehissäkin on erilaisia, kuten myös hoidettavissa, hoidettavan asemaan voi joutua monesta syystä, ei meilläkään olisi millään voitu uskos että jatkuvasti liikkeellä oleva mies olisi vaipunut lyhyessä ajassa vuodepotilaaksi.
        Kyllä se niin on, korvien välissä on ihmisen tärkein osa, kun se puoli pelaa, keinojakin löytyy selviytymiseen.
        Sille ei voi mitään jos liikkumiseen tarvitsee apua:(
        Luinkohan huonosti, sain kuvan että miehesi ottaa omaishoitajuuden liiankin tunnontarkasti.

        Hienoa, että hoidettava itse tajuaa omaishoitajan työn raskauden. Juuri näillä muistisairailla, jota itsekin hoidan, ei taida olla sitä kykyä. Välillä hän vain ihmettelee, että miksi en taaskaan ole hoitanut sitä tai tätä juttua. Oma hoidettavani elää nyt ylikierroksilla ja koko ajan melkein yötä päivää pitäisi olla menossa johonkin. Illat ja yöt terasseilla tms. ja päivisin kyläilyä tutuilla. Ei ole aikaa oman kunnon ylläpitoon eikä paljon kotitöihinkään. Lisäksi kun muisti ei pelaa, niin puheet joskus ottaa niin hermoon. Hoitosuhde jatkunut vasta 5 kk, mutta nyt jo olen ihan naatti.


    • Stressaantunut

      Hienoa, että hoidettava itse tajuaa omaishoitajan työn raskauden. Juuri näillä muistisairailla, jota itsekin hoidan, ei taida olla sitä kykyä. Välillä hän vain ihmettelee, että miksi en taaskaan ole hoitanut sitä tai tätä juttua. Oma hoidettavani elää nyt ylikierroksilla ja koko ajan melkein yötä päivää pitäisi olla menossa johonkin. Illat ja yöt terasseilla tms. ja päivisin kyläilyä tutuilla. Ei ole aikaa oman kunnon ylläpitoon eikä paljon kotitöihinkään. Lisäksi kun muisti ei pelaa, niin puheet joskus ottaa niin hermoon. Hoitosuhde jatkunut vasta 5 kk, mutta nyt jo olen ihan naatti.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      110
      8356
    2. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      40
      2545
    3. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      121
      2263
    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      23
      1936
    5. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      15
      1674
    6. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      11
      1499
    7. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      16
      1452
    8. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      14
      1399
    9. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      15
      1272
    10. Kristityt "pyhät"

      Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.
      Kristinusko
      12
      1183
    Aihe