Lääkäripelko!

Minä myös pelkään lääkäreitä ja kaikkea terveyden hoitoon liittyvää.Verikokeissa meinasin pyörtyä,enkä olekaan vuosiin käynyt minkäänlaisissa kokeissa.Hammaslääkäriin en uskalla mennä ollenkaan, en edes nukutushammaslääkäriin.Niinpä hampaani ovatkin tosi surkeassa kunnossa.Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsin myös,enkä uskalla katsoa ihmisiä silmiin.Psykiatrilla olen käynyt ja saanut rauhoittavia lääkkeitä. Mutta ei nekään kovin paljoa auta.Joten jännitän kovasti psykiatrilla käyntiäkin.Onneksi hän sentään ymmärtää,että pelkään.

Aivan ihanaa että kirjoitit tämän!! Mä olen luullut olevani maailman ainoa ihminen joka itkee, oksentaa ja paskantaa silkasta pelosta, kauhusta ja jännityksestä silkasta lääkärin ajattelemisestakin. Mä olen käynyt jopa pyytämässä apua yksityiseltä psykiatrilta; ei apua. Pelko oikeastaan paheni koska nyt tuntuu vielä että pelko= lääkäreiden mielestä hullu. Sain justa tollasta hyssyttelyä "kaikki muutkin käy" "ei se satu" ja muuta mikä saa mut raivon partaalle!!
Viimeksi menin hammaslääkäriin kun olin 4 vuotta kerännyt rohkeutta hampaan poistoon. Kävin sinä aamuna vessassa 11 kertaa, koko edellis yön oksensin ja leikkaussalissa itkin tunnin enne kuin päästiin aloittamaan. Nyökkäilin myös kun en saanut sanaa suustani. Sain hyperventilaatio kohtauksen. Olin etsinyt sellaisean yksityisen hammassairaalan, joka on erikoistunut pelkopotilaisiin. Onneksi. No, siitä just ja just selvittiin, mutta viikon päästä oli tikin poisto edessä ja sama rumba taas. Olin jännityksestä niin huonossa kunnossa, että sain suosiolla 9 päivää sairaslomaa leikkauksen jälkeen.
Oikeesti, kaikki empatia sulle.Mä tiedän että apua ei saa, ja kukaan ei ota tosissaan. Elämästä ei varmaan tule helppoa eikä kohtalotovereitakaan ole paljon. Zemiä silti matkan varrelle!

Mulla on saman tyylisiä ongelmia. Koulu-terveydenhoitajamme papereissa lukee, että olen joka ikinen kerta ollut huonovointinen. Kerran olen lääkärissä pyörtynytkin ja tutkimus oli niinkin kamala kuin ultraääni!Ärsyttää, kun pelkoa vähätellään ja jopa äitini tekee tätä.

Viimeksi tänään olin terveydenhoitajan tarkastuksessa. Kuulotarkastuksessa ilmeni, etten kuule korkeita ääniä kovin hyvin oikealla korvalla. Katsoi sitten korvaani pitkän aikaa ja pyöritteli sitä,millä nyt korvia katsotaan ja antoi harjottelijankin katsoa. Tästä ja sitä edeltäneistä hemoglobiinin ja verenpaineen mittauksista johtuen alkoi pyörryttämään. Otsa hikosi ja kalpenin. Sanoin sitten asiasta ja pääsin hetkeksi aikaa lepäilemään. Nyt ylihuomenna on sitten koululääkärin tarkastus ja hän kai jatkaa tuota korvan sörkkimistä. Olen todella peloissani, sillä pelkään saavani kuulolaitteen rippilahjaksi!

Minulle hammaslääkäri on ihan tuttu juttu koska minulla oli raudat lapsena ja sen seurauksena oli joka kuukausi vähintään yksi hammaslääkäri käynti.

Mulla ei ole myöskään pelkotiloja lääkäreitä kohtaan, koska ne ovat riesa todellisuudessa, tulevaisuudessa ja turvallisuudessa. Monet lääkärit ovat sukulaisia, ystäviä tai tuttaviani.

Mie myös pelkään iha sairasti lääkäreitä ja varsinki myös hammaslääkäreitä. Et ole ollenkaan ainoa. Mullaki menee aina itkuks koko homma. Mun vanhemmat saattaa joskus hermostuu jos sanon lääkäris et minuu pelottaa. Ja mieki meen paniikkii jos vaikka äiti on puhelimes ja ne puhuu lääkäri juttuja jotka liittyy minuu.

Pelkään, vaikken enää niin paljon kuin ennen. Ennen itkin jopa tunnin tai kaksi ennen kuin pystyn soittamaan terveyskeskukseen ja varaamaan ajan ja edellisellä paikkakunnalla saatoin itkeä/panikoida ja oksennella koko edeltävän yön ennen itse terveyskeskukseen menemistä ja hysteerisenä vain sönkötin jotain koko vastaanoton ajan. Kumma kyllä opintojen perässä uudelle paikkakunnalle muuttamisen jälkeen en enää pelkää niin paljoa vaikken meinaa sitä itse vieläkään uskoa. Nykyään pystyn soittamalla varaamaan ajan tai uusimaan reseptin pelkällä jännityneisyydellä ilman että alkaa kuitenkaan niin paljon ahdistamaan että itkisin. Lääkärin vastaan otolla pystyn jopa olemaan (lähestulkoon) rauhallinen n. 10 minuutin verran enkä onneksi ole juurikaan tämän pidempiä käyntejä joutunut tekemään enkä enää pyörry kesken verenpaineen tai hemoglobiinin mittauksen. Kuitenkin nyt olen viimeiset 5kk yrittänyt kerätä rohkeutta ajanvaraukseen gynegologille ja toistaiseksi ajatuskin on vielä liian ylivoimainen.

Hammaslääkäriä pelkään edelleen niin järkyttävän paljon että paniikkikohtaus iskee pelkästään ajanvarausta harkittaessa.

--

Hyvä muuten kun yleisin neuvo mitä tähän saan on että kannattaa mennä puhumaan vaikka koulun terkkarille tosta pelosta. Juu, menen toki. Siinä vaan on sellainen onglema ettei koulunkin terkkarin vastaan otolla on neuloja, samoja välineitä kuin terveyskeskuksessa ja jopa se sama ominaishaju eli vaikka onnistuisinkin pakottamaan itseni terkkarin juttusille en saisi sanaa suustani ja todennäköisesti kävisi vain niinkuin viimeksi eli saisin vain entistä pahemman hysterian tilanteesta.

En tiedä onko tämä nyt oikea paikka purkautumiselleni, mutta täällä vastaukset tuntuvat jonkin verran asiallisemmilta kuin seksipalstan puolella.

Minulla tämä lääkäripelko liittyy gynekologilla käyntiin, siihen en ole kyennyt 20 ikään mennessä vielä kertaakaan. Tämän illan olen jälleen kerran viettänyt netissä etsien apua, mutta kaikki neuvot tuntuvat olevan suunnattuja 16-vuotiaille tyyliillä "Kerro lääkärille, että jänittät." Tuo neuvo ei paljoa lohduta, kun pelkkä ajatus saa minut tärisemään, nieleskelemään itkua ja tunnen kuinka menen paniikkiin ja lamaannun. Olen monet kerrat ollut puhelimen kanssa näppäilemässä ehkäisyneuvolan numeroa, mutta joka kerta jänistänyt.

Minulla häveliäisyys ei ole voimakkain tekijä, vaan fyysisesti tilanne inhottaa minua, olla jalat auki jja kun alapäätäni kosketaan. Tunnen, että menetän hallinan kehostani, ja sitä myötä menen paniikkiin. Olen lapsena kokenut vastaavia tilanteita, olin paljon sairaalahoidossa, ja pakollisiksi katsotuissa hoitotoimenpiteissä 4-vuotiaan itsemäärämisoikeushan on pyöreä nolla. Ne kokemukset vaikuttavat myös seksuaalisuuteeni, olen todella herkkä ja reaktiot ovat huonoina päivinä sen mukaiset, vaikka kuinka järki sanoo että siinä on ihana mieheni, joka ei halua satuttaa. Näitä lukkojakin haluaisin päästä availemaan.

Pelkooni liittyy häpeää ja huonoa itsetuntoa. Kynnys ajanvaraukseen kasvaa koko ajan, kun pelkään kuulevani kun en ole aiemmin tullut tarkastuksiin. Pelkään paniikin fyysisiä oireita, ja että lääkäri pitää minua naurettavana ja että liioittelen. En ole myöskään uskaltanut kenellekään kaverille kertoa tästä ja jos tyttöjen illoissa puhe kääntyy ehkäisy ja seksiasiohiin, olen satimessa. Erästä ystävääni olen alkanut vältellä, sillä hän on hyvin avoin ja ottaa yleensä nämä asiat esiin. Kamalaa olisi myös, jos joku tuttu ósuisi kanssani vastaanotolle yhtäaikaa ja näkisi minut kauhusta hysteerisenä, pieni paikkakunta kun on kyseessä.

Tässä siis "lyhyt" kuvaus omasta pelostani. Helpointahan olisi tietty jatkaa entiseen malliin, mutta jotenkin koen olevani naisena vajaa, kun seksielämämmekään ei ole aina ongelmatonta. Lisäksi tämä tulee vastaan viimeistään joskus sitten, kun lasten hankinta on ajankohtaista. Kuinka tästä nyt pääsisi irti? Ammattiapua tässä tarvittaisiin, sekä ylä- että alapään asioihin, mutta mikä olisi ensimmäinen askel? Toivoisin kovasti, että joku voisi auttaa sillä olen todella yksin asian kanssa!

kyllä tuo kynellä käynti on oma kompastus kiveni olen yli26vuotta ja kaikki on kunnossa tutkin itse rinnat säänölisesti enkä ole tarvinnut kyneä tai lääkäriä tähän ikään mennessä kaikki aina sanoo että aikuistu eise satu ei niin pahaole mutta kun on kiva kun on jokunen kohtalo toverikin täällä ja normi lääkäri on melkein yhtä paha kuin gyne mutta en pä ole sitten koulu aikojen tarkastusten jälkeen käynyt kään lääkärissä

Apua! Oon 40v ja Mun on sattunut viikon rinnat ja nyt niit kivistää hirveesti. En uskalla mennä lääkäriin jos se kuuntelee sydänääniä stetoskoopilla koska pelkään sitä ja kammoan lääkäreitä. Onko se vakavaa.

Mäkin meen huomenna lääkäriin (12v) ja pelottaa kamalasti. Kamala yskä, ja kuume on vaihdellu 37-40 asteesee. Kaikkein eniten pelkään sitä, että lääkärit tunkevat piikkejä itseeni ( olen ottanut rokotteen koulussa terveydenhoitajalta, mikä piti tehdä kolme kertaa, ja vaikkei se muka itikan pistoa enempää sattunut, meinasin ottaa sydänkohtauksen ja kaverin piti olla aina mukana) mittaavat verenpaineen, tai vielä pahempaa, alkavat sörkkiä minua tai jopa vievät minut leikkaukseen. Tekisi mieli lukkiutua vessaan, koska netissä monessa terveystalon yms jutuissa sanotaan, että jos lapsella on yli 38,5 asteen kuume tulee hänet viedä sairaalaan.

Myös hammaslääkäreitä pelkään sydämen pohjasta asti, ja tekisi mieli juosta pakoon. Tätä en tietysti voi koska heillä on pihdit raudoissani kiini ja jos tekisin sen, olisi tämä reilut 4 kuukautta valunut hukkaan. (n 6 kuukautta on tarkotus pitää.)

Onko teillä minkäänlaista hajua, mitä lääkäut tekevät, kun
~kuume vaihtelee 37-40 asteeseen
~yskä kuivan ja limaisen välillä, kurkua ns kutittaa jonka jälkeen pakko yskiä ja joskus tuntuu kun lima liikkuu
~nenä joskus tukossa, mutta ei usein

Antaa varmaan yskänlääkettä?

Minä pelkään hammaslääkäriä. Hampaat mätänee suuhun ja niitä jo puuttuu mutta en vaan saa mennyksi sinne kun se ajatuskin on niin kamala! Mulla on ikääkin yli 50.
Pelko alkoi lapsuudessa jo.

Olen ollut polvi- ja olapääleikkauksissa,eikä mitään ongelmaa. Päinvastoin!

Mutta hammaslääkäriin en menisi millään.

Onneksi ilmaispuolella jono kestää iät ja ajat.
Saan aikaa orientoitua.
Silti olen kauhuissani.

Sama pelko täällä! Terveydenhoitajalla ja hammaslääkärillä uskallan käydä mutta muut lääkärikäynnit pelottaa. Jos mua yritetään lääkäriin nii sanon vaan että ei tarvitse eikä kiinnosta, pelottaa. Haluan huolehtia mun terveydestä, mutta en uskallla mennä lääkäriin. Psykiatrinkin kanssa ollaan tästä puhuttu, mutta ei siitä tullut mitään kun pelotti vaan puhua koko psykiatrille. Psykologilla käyn koulussa ( lukion ekalla oon) juttelemassa myös mun peloista.

Minä kin pelkään lääkäreitä tosi paljon, onneks pelko vähän lähti. En pelkä enää käydä terveystarkastus koulussa tai käydä hammastarkastus. En pelkä enää rokotusta. Mutta kävin hoitamassa hampaat vain nukutuksella. Seuravalla kerralla haluaan kokeilla hoitaa hampaat ilman nukutusta. Luin nettissä kommentarit että ihmiset evät tuntee mitään.
En uskalla kin mennä gyniin vaikka mulla on kuukautishäiriöt. Ne ovat joka kolmas viikkoo, perustelen se siihen, että olin vain alottanut seksielämää(17v)
Oli kin hiivatulehdus ja mulla jännittää tosi paljon, koska monet lääkeet eivät toimi mutta se lähti vain kuin sanon siitä äidille ja hän osti mulle lääkeet mitkä auttanut hänelle.
Sosiaalinen pelko minulla myös on. En voi katsoa ihmiseen silmään

Kannattaakin pelätä ja kartella lääkäriä. Ja tehdä parhaansa elintavoissa vältelläkseen lääkäriä. Se on terveyden alku.

Itse en pelännyt, ja sain monista lääkkeistä suuria haittoja. Nykyään luottamus lääkärien asiantuntemukseen ei ole niin suuri kuin ennen.

Kaikki terveydenalalla työskentelevät nauttivat ihmisten kärsimyksestä, kun ei niil oo RAHAA!!!!! Ne ovat kaikki vittu sadisteja!!!Niiden hupia on nauttia siitä kun potilaat kärsii ja huutaa kuin palosireeni.

Erään hoitoni aikana jouduin kärsimään useiden lääkäreiden suoranaisesta välinpitämättömyydestä yli kymmenen vuoden ajan. Lisäksi eräs lääkäri hoiti minua tavalla, joka nähdäkseni täyttää heitteillejätön tunnusmerkit. Tästä kaikesta jäi minulle syvä trauma koko terveydenhuoltoa kohtaan.

Mäkin pellkään lääkäriä mä aina tärisen ja vapisen ja aika useesti veri kokeessa tulee itku ja mua aina rauhptellaan mutta en ikinä jostain kumman syystä rauhotu

Minulla sama ongelma😞

Oon varmaan super myöhässä, mutta itteeni ahdistaa lääkärikäynnit NIIN paljon, parin päivän päästä pitäis mennä lääkärille ja käydä röntgenissä ja sun muilla kirurginvastaanotoilla. En ole itse ikinä pyörtynyt, mutta pelko on ollut ihan pienestä pitäen, enkä vain tiedä mitä tehdä. Saatan viettää tunteja lukien kokemuksia ja tapoja helpottaa "lääkäripelkoa", mutta siitä huolimatta mietin joka ilta, että käynnit pitäis perua tai siirtää jne. Kun saan tietää käynneistä, itken ja panikoin siihen itse käyntiin asti. Minua on haukuttu terveydenhoitajien toimesta muutaman kerran, ja se jos joku meni ihon alle. Mietin aina, että jollain muulla menee paljon pahemmin ja minun hoito on lääkäreiden työtä blah blah blah. Kukaan ympärilläni ei tajua pelkoani lääkäreihin ja olen "iloinen", etten ole ainut joka tuntee syvää pelkoa lääkäri käyntejä kohtaan. Itken, panikoin ja valvon öitä jos käynti on tiedossa. Itse käynnillä vapisen, tärisen, taistelen kyyneleitä vastaan ja pyrin pysymään mahdollisimman rauhallisena. Oon varmaan tyhmä, mutta mua nolottaa, jos esim itken ja tuntuu että lääkäritkin nauravat ja häpeän pelkoani lääkäreitä kohtaan. Minulle ollaan aina sanottu sitä sama dippaduppaa, että "ei se oo paha" "kaikki käy lääkärissä" "toi on noloa/naurettavaa".

Rokotteita en itse pelkää, mutta eivät ne mukaviakaan ole. Verikokeet ovat ehdoton ei, en tykkää pätkän vertaa.

Hammaslääkäri on asia erikseen, HYI en kestä sitä että makaan pöydällä/sängyllä ja ihmiset katselevat suuhuni. Hampaani ovat sentään olleet aikalailla aina hyvässä kondiksessa, mutta ahdistus on suuri ennen käyntiä, odotustilassa ja itse huoneessa.

Onko täällä vieläkin ihmisiä/vastaajia keillä on samantapaisia ajatuksia, vai olenko muka oikeesti ainoa?