Lapsen ystävyyssuhteet, miten auttaa eikö ollenkaan?

Sinuna en olisi huolissani :) On hieno,että tyttäresi on itse aktiivinen ja jaksaa yhä uudestaan ja uudestaan soitella ja pyydellä kavereita leikkimään,vaikka saisikin välillä kieltävän vastauksen.Voisin jopa väittää,että sinun lapsellasi on päinvastoin erittäin vähäinen riski jäädä yksin ja ulkopuoliseksi,jos hän vain jaksaa itse myöhemminkin olla aloitteellinen,aktiivinen ja avoin myös uusille tuttavuuksille esim.uusille luokkakavereille.Tässä asiassa voit häntä vanhempana kannustaa ja tukea.

Tuossa iässä lapset tulevat vielä harvoin ajatelleeksi sitä,että kaverisuhteessa molempien osapuolten tulisi olla aktiivisia,jos halutaan,että suhde säilyy.Joillakin lapsilla kavereita on vain ikään kuin ollut aina,eivätkä he siksi osaa edes pälätä jäävänsä yksin.Sitä vain odotetaan,että kyllä joku kaveri soittaa kuitenkin,ja jos soittaa silloin kun itseä ei vain huvita olla toisen kanssa,niin sitten vastataan vain sen kummempia edes pahoittelematta, että "Emmä nyt tuu".Mutta juuri tällaiset lapset,jotka toistuvasti vastaavat kavereiden pyyntöihin kieltävästi saattavat lopulta jäädäkin itse yksin,kun kukaan ei enää pyydäkään mihinkään..Siksi kaikkien vanhempien tulisikin mielestäni kehottaa lapsiaan vastaamaan kavereiden kutsuihin myöntävästi edes joskus silloinkin,vaikkei itseään hirveästi huvittaisikaan.

Kerronpa tähän nyt vielä ihan omakohtaisen kokemuksen asiasta..Minulla oli koko lapsuuteni ajan ollut aina yksi paras kaveri ja lisäksi myös muita hyviä kavereita sekä koulussa että vapaa-ajalla.Kun olin 4-5-luokalla minulla oli koulussa useampia kavereita.Kaksi tyttöä jopa ikään kuin riitelivät minusta,koska kumpikin olisi halunnut olla kanssani kahden kesken..Vapaa-ajallakin kaksi koulukaveriani soittelivat minulle usein,mutta olin tuolloin monesti aika laiska lähtemään ulos..Vietin mieluummin aikaa siskoni tai serkkuni kanssa leikkien tai sitten ihan vain omia juttuja puuhaten..Mutta tokihan minä näitä koulukavereitakin tapasin myös vapaa-ajalla,mutta muistan edelleenkin myös sen,kuinka usein pyysin äitiäni vastaamaan puhelimeen (lankapuhelin,kun ei ollut vielä omaa kännykkää),ja sanomaan, että en ollut kotona,jos joku kavereistani soitti..Ja tätä toimintaani olenkin sitten saanut katua monta vuotta sen jälkeen! :/

6-luokalla alkoivat kavereiden soittelut vähenemään,eikä minua enää pyydetty minnekään..Olin itse sen verran ujo ja arka,että en uskaltanut enää siinä vaiheessa soitella muille,kun pelkäsin tulevani kuitenkin torjutuksi.Yläasteella minulla oli enää vain yksi kaveri,jonka kanssa vietin kaikki välitunnit..Silloin olisin todella halunnut,että minulla olisi ollut enemmän kavereita koulussa,ja että joku olisi edes joskus pyytänyt myös vapaa-ajalla ulos..Mutta koko 7-8-luokan ajan ainoa vapaa-ajan kaverini oli itseäni 3 vuotta nuorempi serkkuni..

Mutta onneksi minusta löytyi kuitenkin sen verran rohkeutta,että uskalsin 8-luokalla vähitellen pienin elein tunkea kahden luokkalaiseni tytön seuraan,vaikka mietinkin aina mitä he minusta ajattelevat..Mutta se uskallus todella kannatti! Sen ansioista minulla oli taas 9-luokalla useampia kavereita koulussa,ja kun peruskoulu päättyi näistä kahdesta tytöstä tuli parhaimmat vapaa-ajan kavereni :)

Siksi en usko,että sinun tyttärelläsi on ainakaan vaarana jäädä yksin,jos hän vain jaksaa olla aktiivinen! :) Kavereita voi toki menettää,eikä se aina johdu edes omasta toiminnasta,mutta uusia kavereita voi myös aina saada,jos vain uskaltaa olla rohkea,ja vaikka vähän jopa tuputtaakin sitä seuraansa,eikä heti perääntyä,vaikka ei alkuun otettaisikaan mukaan porukkaan.Kerrompa tähän nyt vielä senkin,että juuri toinen näistä entisistä koulukavereistani,joka aina soitteli,ja silloin minua ja muitakin välillä sillä roikkumisellaan ja seuraan tunkemisellaan ärsytti,niin on nykyään hyvinkin suosittu,ja hänellä riittää kavereita :)

Mutta en nyt tarkoita,että sinun tulisi kannustaa tytärtäsi loputtomiin soittelemaan sellaisille,jotka eivät ikinä lähde ulos,tai koulussakaan väen väkisin tunkemaan sellaisten lasten seuraan,jotka eivät halua tyttäresi kanssa olla.Mutta voit vaikka sanoa tytöllesi,että seuraavan kerran,kun hän soittaa niille,jotka aina vastaavat kieltävästi,niin sanoo sitten,että ei tämän jälkeen enää soittele,kun eivät kerran koskaan suostu.

Mutta oikein reipasta ja mukavaa koulun alkua tyttärellesi!Eiköhän hän sieltä koulustakin uusia kavereita äkkiä löydä,jos vanha paras kaveri on päättänyt hylätä niinkin hyvän kaverin,kuin sinun tyttäresi :)