Hyvä veli -verkostot jyrää

Paikallispoliitikkokytkyistään tunnetussa Juuan paikallislehdessä Vaarojen Sanomissa paikallisen yrittäjäyhdistyksen puheenjohtaja vaatii Juuan kunnalta yrittäjäystävällisempiä päätöksiä. Hänestä jopa jonkun yrittäjien yhdistyksen jäsenen tulisi asettua kunnallisvaaleissa ehdolle, jotta päätöksenteko olisi vielä nykyistäkin "yrittäjämyönteisempää". Puheenjohtajan oma yritys valmistaa liemiä ja kastikkeita eläinruhon osista. Samaisen yrityksen takia muutama vuosi sitten kunnan jätevesipuhdistamo tukkeentui useaan kertaan yrityksen rasvapäästöistä. Tästä aiheutui Juuan kunnalle huomattavaa vahinkoa. Silloisen kunnajohtajan esityksestä kunta uhkasi rajoittaa yrityksen vedensaantia, ellei rasvapäästöjä saada kuriin.

Kuluvana kesänä oikeus antoi tuomion ympäristörikoksesta ja vahingonkorvauskin oli tuntuva. Koko vahingonkorvauksen sai kuitenkin valtio, koska kunnalla ei asianomistajana ollut mitään vaatimuksia! Varsinaista "yrittäjäystävällisyyttä" kunna taholta siis. "Toimivai" yhteyksiä päätöksentiekijöiden suuntaan tuntuu löytyvän jo nyt melko hyvin.

Yrittäjäyhdistyksen varapuheenjohtajalla puolestaan on yhden miehen konsulttiyritys. Tämä yritys voitti ikäihmisten osaamiskeskuksen yritys- ja yhdistyskoordinaattorin tehtävistä järjestetyn tarjouskilpailun. Yllätys, yllätys ja kuinka ollakaan samaiselta yritykseltä ostettiin niin sanotusti kiireeseen vedoten suorahankintana yhdistys- ja yrityskartoitus jo toiminnan aloitusvaiheessa. Nykyisin tämä yhden miehen yritys käy päivittäin töissä tässä kunnan ja useiden maakunnallisten yhteistyötahojen yhteisessä projektissa ja laskuttaa työstään konsulttipalkkiota. Samalla tämä yritys - käytännössä henkilö - istuu sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenä. Lautakunta on ollut koko osaamiskeskuksen keskeinen valmistelija. Koska toimintaa kunnan puolelta koordinoi kunnahallitus, eikä henkilö lautakunnassa ole osallistunut hanketta koskeviin päätöksiin, muodollista esteellisyyskytkyä ei ole päätöksenteossa kuitenkaan paperilla syntynyt. Silti kyseistä menettelyä voidaan hyvinkin arvostella myös hallintolain esteellisyyssäännösten valossa, sillä siellähän on ns. esteellisyyden toteutumisen niin sanottu kaatoluokka, jonka mukaan puolueettomuus ei saa vaarantua myöskään muusta erityisestä syystä. Lisäksi asianmukaiselta esteettömyydeltä edellytetään, tai ainakin pitäisi edellyttää, sitä, että tehtävät päätökset eivät saa antaa myöskään sellaista vaikutelmaa, että puolueettomuus niiden tekemisessä olisi jotenkin tosiasiallisessa mielessä vaarantunut vaikka muodollisia kytkyjä ei olisikaan.

Juuan kunnassa päätöksenteko tuntuu pyörivän erilaisten verkostojen "tukemana" ilman, että kukaan liiemmälti ajattelee sitä, että kunnan tulisi olla sen kaikkia jäseniä varten eikä toimia vain erilaisten etuyryhmien temmellyskenttänä. Huolestuttavaa tässä ilmiössä on se, että nykyvaltuutetuilla ei tunnu olevan munaa muuttaa kurssia. Erilaiset näkyvät ja näymättömät edut ja muut vaikuttimet (ynnä halu pysytellä turvallisesti jonkinlaisella helpolla mukavuusalueella) tuntuvat vievän voiton. Sellaisia puhtaita valtuutettuja, joilla ei olisi kytkyjä erilaisia intressejä edustaviin tahoihin vaikuttaa olevan Juuassa luottamushenkilöinä valitettavan vähän. Ehkäpä ensi vuoden kunnallisvaaleissa tahti muuttuisi.

Onne nuo työttömmiin atk-kurssit hyvvii, kun oppii leikkoommaan ja liittämmään!

Eipä tuo haitanee, kun asia on painavaa!

Paula Karsi-Ruokolainen ja Pertti Gröhn ovat toimineet pitkään Juuka-seuran hallituksessa ja samaan aikaan Juuan kunnan keskeisinä ja pitkäaikaisina päätöksentekijöinä. Koska Juuka-seura kustantaa Juuan ja Kolin talousalueen puolueettomaksi mainostettua paikallislehteä, jonka luonnollisesti tulisi kirjoittaa ja uutisoida muun ohella myös kriittisesti Juuan kunnan ja sen kuntapäättäjien, kuten myös päättäjien lähipiirin, tekemisistä, voi vain hämmästellä, että em. henkilöt ovat vuosikausia jatkaneet toimintaansa sekä keskeisinä luottamushenkilöinä että Juuka-seuran hallituksen jäseninä. Toisesta "aluevaltauksesta" olisi pitänyt ymmärtää luopua eikä koplata niiden hoitamista yhteen.

Tuli tässä kesällä kahlattua läpi viime vuosien Vaarojen Sanomia ja etsittyä sellaisia lehden juttuja, joissa olisi jotain merkittäviä kriittisiä sävyjä Vaarojen Sanomia kustantavan Juuka-seuran hallituksen jäsenten tai edes heidän lähipiirinsä toiminnasta, mutta eipä sellaista ainesta löytynyt. Mistäköhän johtuu? Sen sijaan lehdessä on ollut useita juttuja kunnan liian vähäisestä yrittäjämyönteisyydestä. Muutoinkin varsinkin kunnanhallituksen toiminta ja linjaukset ovat saaneet lähinnä silkkihansikaskohtelun; ja ihmekös tuo, kun VS kuuluu paitsi Sanomalehtien Liittoon niin myös mm. Juuan yrittäjiin. Hieman vaikea on tuolla yhtälöllä saavuttaa kovin hyvää tulosta monipuolisen, puolueettoman ja journalistisesti korkeatasoisen kuntapolitiikan ja paikallisten asioiden käsittelyn osalta. Ihmekös tuokaan, kun toimittajat on lehteen valittu Juuka-seuran hallituksen jäsenten toimesta. Sen lauluja laulat kenen leipää syöt -sanonta on vahva konsultti vähän asiassa kuin asiassa. On erikoista, että Juuassa useampikin kunnallispoliitikko on toiminut yhtä aikaa sekä "vallan vahtikoirana" että itse vallankäyttäjänä.

Luulisi, että jotain hälytyskelloja olisi kunnan luottamushenkilöiksi ryhtyneiden päässä soinut, kun ovat istuneet usealla ja keskenään epäsopivalla tuolilla yhtä aikaa. Mutta ilmeisesti erityisesti juuri Juuassa on helppo toimia miten vaan, jos ei itse ota kytkyistään ja sidonnaisuuksistaan "turhia paineita". Aika jännää on muuten se, että jopa kykypuolue kokoomuksen piirissä on muualla maassa kiinnitetty oma-aloitteisestikin huomiota kunnan luottamushenkilöiden sidonnaisuuksiin. Esimerkiksi Hämeenlinnassa kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja on lausunut asiasta Ylen palstoilla mm. seuraavasti: "Sidonnaisuus ja intressi saattaa syntyä monella tavalla, vaikka se ei lain mukaan tekisikään päättäjästä (muodollisesti aina) esteellistä". Esimerkiksi paikallispankin hallintoneuvoston puheenjohtajuus ja keskeisenä kuntapäättäjänä toimiminen ovat äärimmäisen huonosti yhteen sovitettavia asioita.

Kuluneena kesänä suurta kohua herätti News of the World -lehden hyvin arveluttavien toimintatapojen ympäriltä noussut kysymys vallanpitäjien ja median suhteista. Vaikka kohun ytimessä on "vain" em. lehden entinen päätoimittaja, joka toimi sittemmin Britannian pääministerin viestintäpäällikkönä, ja tämän - ja hänen päätoimittajaseuraajankin - suhteellisen tiivis yhteys pääministeriin, maailmalla tuomittiin kuitenkin yleisesti ja hyvin voimakkaasti tällaisetkin kytkennät valtaapitävien ja sanomalehtitalojen välillä.

Mutta miten onkaan Juuan valtakunnassa? Juuassa poliittiset päätöksentekijät ovat toimineet vuosikaudet ilman mitään tunnontuskia puolueettomaksi mainostetun paikallislehden kustantamisesta vastaavan seuran hallituksessa! Siis kysymys on paljon paljon läheisemmästä suhteesta vallankäyttäjien ja vallan vahtikoirien välillä kuin mistä Britanniassa on ikinä ollut kysymys. Juuassa edes kunnanhallituksen puheenjohtajuutta ja Vaarojen Sanomia kustantavan Juuka-seuran jäsenyyttä (ja sen puheenjohtajuutta) ei ole nähty ongelmalliseksi yhdistää yhden ja saman henkilön tehtäviksi. Juuassa tunnutaan ajattelevan, että niin sanottu hyvä tyyppi voi toimia suunnilleen tehtävässä kuin tehtävässä ilman, että siitä seuraa mitään sen suurempia kyseenalaistamisia. Ja kun näille "hyville tyypeille" ei tunnu yksi tehtävä riittävän, kytkykeitos on valmis. Maittavaa keittoa, olkaa hyvä!

Eipä tuolta edellä tarkoitetulta kytykypohjalta ainakaan kunnallisen päätöksenteon arvostus nouse, mutta siitähän nämä "hyvät tyypit" tuskin välittävät pätkän vertaa. Sitä kun kovettaa itsensä tekijämieheksi tai -naiseksi voi tehdä sen jälkeen melkein mitä vaan, kelle vaan - ja kuinka vaan. Esimerkkivaikutus on heille lähinnä vain ilmaa. Valitettavasti.

Kun on tietty valta-asema, valta vetää vallan luo ja uusiin asemiin pyydetään helposti aina sitä "hyvää tyyppiä". Ja "hyvä tyyppihän" suostuu, kun kerran oikein pyydettiin! Enhän minä muuten olisi suostunut jne. Näin sitä pyörivät verkostot parhaimmillaan tai pahimmillaan..

Järjestelmien sisällä asioiden kyseenalaistajia on vähän, koska myötävirtaan soutaminen on aina niin paljon helpompaa kuin vastavirtaan vääntäminen. Sitä paitsi vastavirtaan kulkevat eivät ole niitä hyvien veljien ja siskojen tuntemia "hyviä tyyppejä", jotka keskenään palkitsevat toisiaan. He ovat niitä kiusallisia kavereita, jotka "hyvien tyyppien" mielestä on parasta yksinkertaisesti vain unohtaa, sillä kukapa haluaisi kuulla - saatikka vastata - kiusallisiin kysymyksiin, kun helpommallakin pääsee eikä tarvitse laitaa itseään likoon.

Näin se maailma pyörii ja me siinä mukana omine valintoinemme. Sillä onhan niinkin, että kenenkään ei tarvitse olla tahdottomana toimijana yhtään missään oravanpyörässä mukana, jos niin päätämme. Aina muutos ei ole tietty ihan helppo, jos on jo mukana.. Mutta aina on mahdollisuus muuttaa asioita, jos rohkeutta vain on...

Melkoisia esimerkkejä hyvä veli/sisko -verkostojen toiminnasta ovat erilaiset valtuustoseminaarit, opintomatkat ja -päivät tms. työseminaarit, jotka järjestetään runsaine tarjoiluineen, laadukkaine majoittumisineen ja ohjelmineen (esim. kylpylään) tai vaikkapa niin sanotut työkokoukset, jotka suunnataan jonkinlaisen "oppimisen" merkeissä ulkomaille. Nämä lystin maksajilta, esim. kuntalaisilta tai vaikka pankin asiakkailta, usein tietymättömiin jäävät "ilmaiset lounaat" vaikuttavat olevan monelle päättäjälle merkittävä tapa tehdä esimerkiksi koti- ja ulkomaan matkoja toisten ihmisten rahojen kustannuksella.

Niin sanotut työ- ja luottamushenkilökoulutukset, seminaarit tai tutustumismatkat toteutetaan yleensä niin, että ne kaikkein räikeimmät etupoliitikot ovat monesti itse järjestämässä tai vaikuttamassa siihen, että jokainen päättäjä saa vähintään jotain pientä ekstraa (tyyliin valtuustoseminaari Kolilla), jotta myös rivivaltuutetut voidaan pitää tyytyväisinä ja sitouttaa kätevästi etupolitiikan jatkumisen leikkaamalla tällä tavalla mahdollisilta kriittisiltä puheenvuoroilta siivet. Sen jälkeen voidaankin sitten itse kahmia tasaisena virtana kaikenlaisia parempia etuisuuksia kaikissa niissä organisaatioissa, joihin edellä tarkoitetut "hyvät tyypit" on valittu hoitamaan "yhteisiä asioita" ylemmillä tasoilla.

Koska nämä ”"yhteisten asioiden hoitajat" liikkuvat lähinnä vain samoissa piireissä keskenään, he alkavat pitää kaikenlaista pientä ekstraa ja etupolitiikkaa aivan luonnollisena ja heille itselleen ilman muuta kuuluvana asiana. Etupolitiikan kyseenalaistamista ei juuri tapahdu. Korkeintaan jotain sellaista luottamushenkilöä, joka kieltäytyy vaikkapa kunnalle kalliista, kylpylään suuntautuvasta valtuustoseminaarimatkasta voidaan syyttää populistiksi tms., vaikka kyseinen henkilö olisi kieltäytynyt vuosien saatossa kaikenlaisista ylimääräisistä etuuksista hyvinkin johdonmukaisesti. Etupoliitikot ovat teflonia ja heillä on suojakupu aina päällä. He näkevät oman toimintansa aina oikeutettuna. Eiväthän he muutoin etupoliitikkoja olisikaan!

Etupoliitikoille elämä on vain yhtä suurta peliä ihmissuhteet mukaan luettuina. Etupoliitikko ei anna itsestään oikein koskaan aidosti mitään eikä varsinkaan koskaan kaikkea.. (vaikka hän toista itse väittäisi). Etupoliitikko tekee yleensä vain sitä mikä milloinkin sattuu huvittamaan ja mikä tuottaa hänelle suhteellisen välitöntä mielihyvää. Hän saattaa esimerkiksi havahtua lopettamaan jonkin, vaikkapa päivänvaloa kestämättömän, toiminnan yleviin syihinsä vedoten, samalla kun hän on kuitenkin jo valmis ryhtymään vastaavanlaiseen toimintaan toisaalla. Totuus on hänelle aina enemmän tai vähemmän suhteellista, ja hän haluaa aina itse määritellä mitä milloinkin pitää totuutena ja mitä totuuksia kellekin kertoo - tai jättää kertomatta. Tämän takia, vaikka etupoliitikko voi olla suurtenkin ihmisjoukkojen ympäröimä, hän on lopulta aina hyvin yksin kaikkine salailuineen ja säätämisineen.

Etupoliitikon kunniallisuus ja sydämellisyyskin jäävät helposti vain pinnalliseksi kuoreksi. Hänelle on tärkeää pitää vain kulissit kaikissa olosuhteissa pystyssä, vaikka oma hyvinvointi vaatisi aivan jotain muuta eli myös asioiden ja valintojen avointa ja kriittistäkin tarkastelua sekä kulisseista luopumista. Etupoliitikko voi arvostella muita, mutta omaa elämäänsä, omia tekemisiään ja valintojaan hän ei anna eikä halua ruotia, herkkähipiäinenkin kun on. Hän voi olla vitsikäs, mutta jos muiden vitsit tai tokaisut kohdistuvat häneen, positiivisuuden rajat tulevat nopeasti vastaan.

Tuollainen etupoliitikko on monesti sisäistänyt oman toimintatapansa niin pitkälle sekä julkisessa että yksityisessäkin elämässään, että hän saattaa toimia jopa omien arvojensa vastaisesti, kun järjestelmä niin ohjaa ja "määrää". Hän on lähinnä systeemin tahdoton orja. Tällainen ihminen ei voi kovin helpolla vapautua painolasteistaan. Vapaa-ajan sijaistoiminnot eivät siihen riitä. Pinnan alla kytevä ärsyyntyneisyys vain jatkuu. Parhaiten vapautuminen onnistunee kriisien kautta. Hyvä tietty, että vapautumista voi tapahtua edes niiden kautta, tosin siinä matkalla ehtii helposti tapahtua turhan paljon kaikenlaisia ikäviä asioita. Mutta jos ei halua koskaan kohdata tekemisiään, kuten toisten ihmisten välineellistä kohtelua, avoimesti ja rehellisesti, niin elämä kapeutuu ja rajautuu kaikesta ulkonaisesta menestyksestä huolimatta, ja toiminta perinteisenä etupoliitikkona vain jatkuu..

Karjalaisessa ja muissakin lehdissä kirjoitettiin eilen, että osa S-ryhmän osuuskaupoista tarjoaa erilaisia etuja ja alennuksia poliitikkojen perheille. Etuihin kuuluvat muun muassa tuntuva alennus ruuasta S-ryhmän kaupoissa ja ravintoloissa, viidentoista prosentin alennus käyttötavaroista ja hyvin edullisia hotelli- ja kylpylävuorokausia. Myös S-ryhmän pankin korkoetu kuuluu etuisuuksiin. S-ryhmän henkilöstöeduista nauttivat hallintoneuvostojen luottamushenkilöt. Heidän joukossaan on useita kansanedustajia ja kunnallispoliitikkoja. Olisi mukava tietää, keitä tuollaisiin etupoliitikkoihin kuuluu Pohjois-Karjalassa.

Tuskin myöskään edellä esillä olleen osuustoiminnallisen OP-pankin hallintoneuvostojen jäsenet jäävät näppejään nuoleskelemaan, kun kyseeseen tulevat pankin hallintoneuvostojen jäsenten talletuskorot ja muiden sijoitusten tuotot tai hallintoneuvostolaisten lainakorot. Parhain päin nuo asiat varmasti katsotaan aina, kun on kysymys hallintoneuvostojen jäsenistä ja heidän perheenjäsenistään. Sellaisesta kohtelusta tavallinen pankin asiakas voi vain haaveilla. Tietenkin erilaiset edulliset tai ilmaiset lomaviikot ja lomaviikonloput pankkiryhmän omistuksessa olevissa hulppeissa lomamökeissä laskettelurinteiden äärellä ovat jo pitkään olleet arkipäivää erilaisista pikku matkoista ja muista lahjoista puhumattakaan. Nämäkään edut eivät ole pankin tavallisten asiakkaiden ulottuvissa, tuskin edes verottajan tiedossa. Pelkistä kokouspalkkioista taitavat ne verotkin vain mennä. On se suomalainen järjestelmä niin puhtoinen, että ei tiedä itkisikö vai nauraisiko.

Ilta-Sanomissa puolestaan kirjoitettiin jokin aika sitten, että myös osa kuntien johtavista virkamiehistä toimii osuuskauppojen päättäjinä. Jutussa todettiin, että kyseiset virkamiehet ovat esteellisiä käsittelemään suoraan osuuskauppansa asioita kunnissaan, mutta muutoin kuntien elinkeinopolitiikkaa koskevaan päätöksentekoon heiltä ei ole evätty osallistumisoikeutta. On pelkää hyväuskoisuutta kuvitella, että tuollaiset luottamushenkilövirkamiehet eivät tosiasiassa vaikuttaisi merkittävästikin kuntansa elinkeinopoliittisiin linjauksiin edustamansa kaupan hyväksi. Sama koskee tietysti myös osuustoiminnalliseen pankkiryhmään sidoksissa olevia virkamiehiä. Heidän kohdallaan esteellisyystilanteet ovat vielä ilmeisempiä ja räikeämpiä ja siksi sellaisia virkamiehiä lieneekin varsin vähän.

Aivan! Ja Iltalehdessä kirjoitettiin torstaina mitenkä pelkkä itsensä jääväys ei riitä poistamaan poliitikon tai virkamiehen puolueettomuusongelmaa päätöksenteossa, koska on aina hyvin todennäköistä, että luottamushenkilön varajäsen tekee juuri niin kuin varsinainen jäsen haluaisi hänen tekevän.
Rikosoikeuden professori Pekka Viljasen mukaan tuollaisten päättäjien pitäisi pysyä kokonaan poissa kuntien ja valtion päätöksentekijöiden paikoilta.. Selvähän se, sillä jo maalaisjärjen pitäisi sanoa, mikä on sopivaa ja mikä epäsopivaa "yhteisten asioiden hoitamista".

Tämänpäiväisen bloginsa lopussa juukalainen Saku Timonen kirjoittaa erityisen osuvasti:

"Ajan ja uusliberalimin henki on se, että jokainen ottaa kaiken mikä on otettavissa, eikä mitään moraalia tunneta. Siksi jokaisen kannattaa katsella ympärilleen vähän sillä silmällä, että mistä löytyisi varastettavaa. Tosin tavallisen ihmisen ei kannata varastaa työmaalta edes iskuporakonetta, koska siitä seuraa ankara rangaistus. Pitää pyrkiä sellaiseen asemaan, jossa varastaminen kuuluu luontaisetuihin ja siitä palkitaan bonuksilla."

Eli vaikka kuinka ajattelisit päättäjänä kauniisti ja puhtoisesti luottamus- ja muista tehtävistäsi mutta samalla suljet silmäsi kaikenlaiselta eduksesi tavalla taikka toisella valahtavalta etu- ja bonuspolitiikalta, olet osa suomalaista piilokorruptio-ongelmaa. Ei tämä sen monimutkaisempaa ole.

"Maan tavoista" on vaikea päästä irti. Niitä rupeaa helposti pitämään "ihan normaaleina", kun kerran kaverit ympärilläkin toimivat samalla tavalla eivätkä ainakaan mitenkään kyseenalaista tällaista menoa. Ehkä ensi vuoden kunnallisvaalien jälkeen meno voisi kuitenkin edes vähän muuttua ja ainakin kaikkein pahimmat korruptiopoliitikot jäisivät jo ehdokasasetteluvaiheessa pois listoilta. Toivoa sellaista ainakin sopii, sillä kyllä vaalirahakohukin vähensi kummasti ostettujen kansanedustajien määrää.