Nainen ja miehen sukunimi

No kumpaan sukuun lapsenne sitten kuuluvat ???

Entä teidän perhe ? onko sinun sukuniesi sama kuin äidilläsi tai isoäidilläsi ? Edustaako sukunimesi sinun isoäidin äidin kuuluisaa sukua ?

Voi elämän kevät !

Eikö ole parempi että yhdellä PERHEELLÄ on sama sukunimi, olipa se sitten miehen tai naisen ?

älynväläyksiä taas kirjoitti:

No kumpaan sukuun lapsenne sitten kuuluvat ???

Entä teidän perhe ? onko sinun sukuniesi sama kuin äidilläsi tai isoäidilläsi ? Edustaako sukunimesi sinun isoäidin äidin kuuluisaa sukua ?

Voi elämän kevät !

Eikö ole parempi että yhdellä PERHEELLÄ on sama sukunimi, olipa se sitten miehen tai naisen ?

Lue lisää

Ongelmahan lienee se, että nykyään kun naiset ovat saaneet (ihan aiheellisesti) tasa-arvoisemman yhteiskunnan elettäväkseen, joillakin se tasa-arvo menee ihan överiksi.

Ei ajatella yhtään mikä on perheen etu tai lasten etu, ensisijaisesti ajatellaan vain itseään.

Ei se nimen muuttaminen ole ollenkaan iso prosessi, se on vain muutama pieni asia hoidettavana kaikkien avioliitto- ja hääjärjestelyiden rinnalla. Ja jos sen tekee mies tai nainen, niin se on aika lailla sama vaiva. Jos se on todella selitys miksi ei voi ottaa toisen sukunimeä, eikö sitä voi tehdä vaikka niin että se joka pitää oman sukunimensä, huolehtii kaikesta nimenvaihtoon liittyvästä rumbasta puolisonsa puolesta ?

Tekosyitä löytyy aina. Mutta ensisijaisesti, perheen yhteinen sukunimi on merkki siitä että ollaan muodostamassa yhteistä OMAA sukuhaaraa, jonka lapset kantavat yhteistä sukunimeä.

Yhdysnimet ovat sitten kaikkein kamalin versio.

"Mies lupukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja niin he tulevat yhdeksi lihaksi"... se on avioliiton perusta. Jos avioon mennään pitäen oma sukunimi ja ajatellen että kohta taas kuitenkin erotaan joten ei kannata paljon tehdä tämän liiton eteen, niin sitten on syytä harkita vakavasti koko naimisiin menoa.

wefhewjhfkwjf kirjoitti:

Ongelmahan lienee se, että nykyään kun naiset ovat saaneet (ihan aiheellisesti) tasa-arvoisemman yhteiskunnan elettäväkseen, joillakin se tasa-arvo menee ihan överiksi.

Ei ajatella yhtään mikä on perheen etu tai lasten etu, ensisijaisesti ajatellaan vain itseään.

Ei se nimen muuttaminen ole ollenkaan iso prosessi, se on vain muutama pieni asia hoidettavana kaikkien avioliitto- ja hääjärjestelyiden rinnalla. Ja jos sen tekee mies tai nainen, niin se on aika lailla sama vaiva. Jos se on todella selitys miksi ei voi ottaa toisen sukunimeä, eikö sitä voi tehdä vaikka niin että se joka pitää oman sukunimensä, huolehtii kaikesta nimenvaihtoon liittyvästä rumbasta puolisonsa puolesta ?

Tekosyitä löytyy aina. Mutta ensisijaisesti, perheen yhteinen sukunimi on merkki siitä että ollaan muodostamassa yhteistä OMAA sukuhaaraa, jonka lapset kantavat yhteistä sukunimeä.

Yhdysnimet ovat sitten kaikkein kamalin versio.

"Mies lupukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja niin he tulevat yhdeksi lihaksi"... se on avioliiton perusta. Jos avioon mennään pitäen oma sukunimi ja ajatellen että kohta taas kuitenkin erotaan joten ei kannata paljon tehdä tämän liiton eteen, niin sitten on syytä harkita vakavasti koko naimisiin menoa.

Lue lisää

Avioliitto on määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen yhteiselämän muoto. Laki ei määrää naista ottamaan miehen sukunimeä tai päinvastoin. Siispä molemmat voivat pitää oman nimensä tai ottaa jommankumman nimen yhteiseksi.

Lasten edusta siinä ei ole kyse.

Uskovaisten tai niiksi tekeytyvien ei kannata sotkea omia satujaan ko. soppaan. Avioliittoja solmitaan ilman minkään uskonnon uskomuksiin vedoten, joten jokainen avioituva pari päätäköön itse miten toimii.

älynväläyksiä taas kirjoitti:

No kumpaan sukuun lapsenne sitten kuuluvat ???

Entä teidän perhe ? onko sinun sukuniesi sama kuin äidilläsi tai isoäidilläsi ? Edustaako sukunimesi sinun isoäidin äidin kuuluisaa sukua ?

Voi elämän kevät !

Eikö ole parempi että yhdellä PERHEELLÄ on sama sukunimi, olipa se sitten miehen tai naisen ?

Lue lisää

No, ota sinä sitten vaimon sukunimi, jos se sama nimi niin tärkeää on!

älynväläyksiä taas kirjoitti:

No kumpaan sukuun lapsenne sitten kuuluvat ???

Entä teidän perhe ? onko sinun sukuniesi sama kuin äidilläsi tai isoäidilläsi ? Edustaako sukunimesi sinun isoäidin äidin kuuluisaa sukua ?

Voi elämän kevät !

Eikö ole parempi että yhdellä PERHEELLÄ on sama sukunimi, olipa se sitten miehen tai naisen ?

Lue lisää

Nimeni on osa identiteettiäni ja tarkoittaa minulle tunnetta siitä, kuka olen ja mihin kuulun. Niinpä en sukunimeäni avioiduttuani muuttanut. Puolisoni halusi pitää omansa ja minä omani.

Lapset kasvavat molempien sukuun ja yhteisestä sopimuksesta lapsille annettiin minun sukunimeni.

Mitä tulee äitiini ja isoäiteihini niin ajat ja tavat ovat toiset. Tosin isoäidilläni oli sama nimi kuin minulla.

Mitään perustetta en nää nimen muutoksiin kummallakaan osapuolella.

satuilut sikseen kirjoitti:

Avioliitto on määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen yhteiselämän muoto. Laki ei määrää naista ottamaan miehen sukunimeä tai päinvastoin. Siispä molemmat voivat pitää oman nimensä tai ottaa jommankumman nimen yhteiseksi.

Lasten edusta siinä ei ole kyse.

Uskovaisten tai niiksi tekeytyvien ei kannata sotkea omia satujaan ko. soppaan. Avioliittoja solmitaan ilman minkään uskonnon uskomuksiin vedoten, joten jokainen avioituva pari päätäköön itse miten toimii.

Lue lisää

Niin, eihän laki vaadi myöskään rakastamaan, elämään yhdessä tai jakamaan yhtään mitään. Avioliiton voi lain mukaan solmia kaksi ihmistä jotka eivät ole koskaan ennen tavanneet, eivätkä koskaan enää tapaa.

Toisaalta, eri sukunimi SALLITTIIN ihan samoin kuin on sallittu homojen rekisteröidyt parisuhteet ja monessa maassa sallittu samaa sukupuolta olevien avioliitto.

Näin ollen, on ihan turha selitellä sitä että laki jotenkin asettaisi avioliiton "normiksi" sen että on eri sukunimi.

Tässä ei ole uskonnon kanssa mitään tekemistä, paitsi se, että kirkko ja uskonto on ollut kautta aikojen se instanssi, joka on avioliiton MÄÄRITELLYT, ja lakeihin se on tullut vasta paaaaaaaaaaaaaaaaljon sen jälkeen.

Kaikissa kulttuureissa avioliitto on kautta aikojen tunnettu muotona jossa puolisot päättävät jakaa kaiken elämässään ja muodostaa oman sukuhaaransa.

älynväläyksiä taas kirjoitti:

No kumpaan sukuun lapsenne sitten kuuluvat ???

Entä teidän perhe ? onko sinun sukuniesi sama kuin äidilläsi tai isoäidilläsi ? Edustaako sukunimesi sinun isoäidin äidin kuuluisaa sukua ?

Voi elämän kevät !

Eikö ole parempi että yhdellä PERHEELLÄ on sama sukunimi, olipa se sitten miehen tai naisen ?

Lue lisää

Voi elämän kevät?! Luuletko sä todella että sukuun kuuluminen on nimestä kiinni? Että kun mun äiti on eri niminen kun mun isä, niin se ei ole mulle sukua? Kuule, kyllä se on ja sen sukuun kuulun yhtä paljon kun isän: ihan sieltä reiästä olen pötkähtänyt ulos ja siihen ei nimi vaikuta.
Mitä serkumpi sen herkumpi, mutta saman tai eri niminen niin serkkuuni ei koske.

Eiks sullakin ole vähän noita älynväläyksiä?

wefhewjhfkwjf kirjoitti:

Ongelmahan lienee se, että nykyään kun naiset ovat saaneet (ihan aiheellisesti) tasa-arvoisemman yhteiskunnan elettäväkseen, joillakin se tasa-arvo menee ihan överiksi.

Ei ajatella yhtään mikä on perheen etu tai lasten etu, ensisijaisesti ajatellaan vain itseään.

Ei se nimen muuttaminen ole ollenkaan iso prosessi, se on vain muutama pieni asia hoidettavana kaikkien avioliitto- ja hääjärjestelyiden rinnalla. Ja jos sen tekee mies tai nainen, niin se on aika lailla sama vaiva. Jos se on todella selitys miksi ei voi ottaa toisen sukunimeä, eikö sitä voi tehdä vaikka niin että se joka pitää oman sukunimensä, huolehtii kaikesta nimenvaihtoon liittyvästä rumbasta puolisonsa puolesta ?

Tekosyitä löytyy aina. Mutta ensisijaisesti, perheen yhteinen sukunimi on merkki siitä että ollaan muodostamassa yhteistä OMAA sukuhaaraa, jonka lapset kantavat yhteistä sukunimeä.

Yhdysnimet ovat sitten kaikkein kamalin versio.

"Mies lupukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja niin he tulevat yhdeksi lihaksi"... se on avioliiton perusta. Jos avioon mennään pitäen oma sukunimi ja ajatellen että kohta taas kuitenkin erotaan joten ei kannata paljon tehdä tämän liiton eteen, niin sitten on syytä harkita vakavasti koko naimisiin menoa.

Lue lisää

OMAA sukuhaaraa muodostettaisiin vain uudella OMALLA nimellä.
Että joopa joo. Ja se nimihän on tärkein, sehän se "lasten etu" on. Ei noin lapsellista ajattelua voi edes olla. Tai voi.

Terveisin

Eri nimet vanhemmilla, olivat naimisissa kunnes kuolema heidät erotti ja samaa ei voi sanoa kaikista nimen vaihtelijoista
"kyl mää nin palj kärsii sain!"
(No en, lapsellisempaa p*skaa saa hakea)


Ja PS. NImenomaan, toi raamatullinen lausehan selkeesti viittaa siihen, että MIES luopuu omasta sukuhaarastaan ja ottaa naisen suvun ja nimen. Miksei uskovaiset toteuta tätä?

Avioliitto ei muodosta ainoastaan perhettä. Perheet ovat nykyään kovin monimuotoisia. Perheelle ovat ominaisia suhteet, jotka muodostuvat avio- tai avoliiton solmimisessa ja lasten syntymisessä. Nykykäytännön mukaisesti perhe määritellään sellaiseksi enintään kahden perättäisen sukupolven muodostamaksi yksiköksi, jossa henkilöt asuvat samassa asuntokunnassa. Nykypäivän suomalaisissa tilastoissa perheen muodostavat avio- tai avoliitossa olevat vanhemmat ja heidän mahdolliset lapsensa, tai jompikumpi vanhempi lapsineen.

Perinteisesti ihmiset ovat ikään kuin kuuluneet kahteen perheeseen: siihen, johon ovat syntyneet (eli jossa ovat lapsena) ja siihen, jonka ovat itse yleensä kumppaninsa kanssa (joskus myös yksin) muodostaneet.

Mitä taas tulee puolisoiden sukunimen valintaan niin mikä sinä olet arvostelemaan muiden perheiden tapaa toimia nimiasiassa. Hoida vaan omasi kuten parhaaksi koet, kunhan ensin löydät sen puolison.

jokainen tyylillään kirjoitti:

Avioliitto ei muodosta ainoastaan perhettä. Perheet ovat nykyään kovin monimuotoisia. Perheelle ovat ominaisia suhteet, jotka muodostuvat avio- tai avoliiton solmimisessa ja lasten syntymisessä. Nykykäytännön mukaisesti perhe määritellään sellaiseksi enintään kahden perättäisen sukupolven muodostamaksi yksiköksi, jossa henkilöt asuvat samassa asuntokunnassa. Nykypäivän suomalaisissa tilastoissa perheen muodostavat avio- tai avoliitossa olevat vanhemmat ja heidän mahdolliset lapsensa, tai jompikumpi vanhempi lapsineen.

Perinteisesti ihmiset ovat ikään kuin kuuluneet kahteen perheeseen: siihen, johon ovat syntyneet (eli jossa ovat lapsena) ja siihen, jonka ovat itse yleensä kumppaninsa kanssa (joskus myös yksin) muodostaneet.

Mitä taas tulee puolisoiden sukunimen valintaan niin mikä sinä olet arvostelemaan muiden perheiden tapaa toimia nimiasiassa. Hoida vaan omasi kuten parhaaksi koet, kunhan ensin löydät sen puolison.

Lue lisää

"Mitä taas tulee puolisoiden sukunimen valintaan niin mikä sinä olet arvostelemaan muiden perheiden tapaa toimia nimiasiassa."

Täällähän aloittaja halusi löytää syitä miksi nainen pitää oman sukunimensä. Näitä syitä täällä sitten pohditaan, ja kommenttini pyrkikin juuri tunnistamaan niitä syitä.

"Hoida vaan omasi kuten parhaaksi koet, kunhan ensin löydät sen puolison."

Joo, puolisoni on kaukoidästä, ja siellä on itsestäänselvyys että kuulutaan perheenä isoon sukuun. Siellä perheen merkitys on paljon suurempi kuin täällä, "lähiperheeseen" kuuluu vaimollani noin 300 henkilöä. Silti hänelle on itsestäänselvyys että hän haluaa ottaa minun sukunimeni, mutta suku ja ystävät tietävät aivan tarkkaan mistä suvusta hän on alunperin.

Siihen (omaan) sukuun kuulumiseen ei sukunimen vaihto vaikuta mitenkään. Ystävät ja tuttavat tietävät ketkä ovat sukulaisiasi. Virtaselle ja Järviselle oman sukunimen säilyttäminen ei mitenkään erityisesti kerro sukulaisuussuhteista, kun ehkä joka tuhannes samanniminen on sitten oikeasti sukulainen.

Eniten kyseessä on perheen yhteenkuuluvuuden lujittaminen, mikä onkin ollut aina se tärkein syy yhteiseen sukunimeen. Paitsi rahalliset asiat, mitä muuta eroa on nykyään avio- ja avoliitossa paitsi yhteinen sukunimi ja puoli vuotta hankalampi erota ? Jos ei usko muodostavansa elinikäistä liittoa niin voi ihan hyvin pitää omankin nimensä ?

niinpä niin.... kirjoitti:

"Mitä taas tulee puolisoiden sukunimen valintaan niin mikä sinä olet arvostelemaan muiden perheiden tapaa toimia nimiasiassa."

Täällähän aloittaja halusi löytää syitä miksi nainen pitää oman sukunimensä. Näitä syitä täällä sitten pohditaan, ja kommenttini pyrkikin juuri tunnistamaan niitä syitä.

"Hoida vaan omasi kuten parhaaksi koet, kunhan ensin löydät sen puolison."

Joo, puolisoni on kaukoidästä, ja siellä on itsestäänselvyys että kuulutaan perheenä isoon sukuun. Siellä perheen merkitys on paljon suurempi kuin täällä, "lähiperheeseen" kuuluu vaimollani noin 300 henkilöä. Silti hänelle on itsestäänselvyys että hän haluaa ottaa minun sukunimeni, mutta suku ja ystävät tietävät aivan tarkkaan mistä suvusta hän on alunperin.

Siihen (omaan) sukuun kuulumiseen ei sukunimen vaihto vaikuta mitenkään. Ystävät ja tuttavat tietävät ketkä ovat sukulaisiasi. Virtaselle ja Järviselle oman sukunimen säilyttäminen ei mitenkään erityisesti kerro sukulaisuussuhteista, kun ehkä joka tuhannes samanniminen on sitten oikeasti sukulainen.

Eniten kyseessä on perheen yhteenkuuluvuuden lujittaminen, mikä onkin ollut aina se tärkein syy yhteiseen sukunimeen. Paitsi rahalliset asiat, mitä muuta eroa on nykyään avio- ja avoliitossa paitsi yhteinen sukunimi ja puoli vuotta hankalampi erota ? Jos ei usko muodostavansa elinikäistä liittoa niin voi ihan hyvin pitää omankin nimensä ?

Lue lisää

Puoliso kaukoidästä. Onneksi olkoon!
Siellä varmasti on itsestäänselvyys että nainen ottaa miehen nimen. Siellä löytyy myös näitä itsestään selvyyksiä esim. myötäjäiset, suvulle lähetettävä raha elämiseen, naisten huono koulutustaso ja asema, sekä pitkät perinteet naisten alistamisesta miesten valtaan.

Ai niinkö se olikin kirjoitti:

Puoliso kaukoidästä. Onneksi olkoon!
Siellä varmasti on itsestäänselvyys että nainen ottaa miehen nimen. Siellä löytyy myös näitä itsestään selvyyksiä esim. myötäjäiset, suvulle lähetettävä raha elämiseen, naisten huono koulutustaso ja asema, sekä pitkät perinteet naisten alistamisesta miesten valtaan.

Lue lisää

Mainitsemasi itsestäänselvyydet ovat itsestäänselvyyksiä vain omassa mielessäsi... kuten sekin itsestäänselvyys että oman nimen pitäminen olisi jotenkin erityisen hieno asia.

Koska et tunne näemmä lainkaan kaukoidän kulttuuria, etkä varmasti halua vaihtaa mieleipidettäsi, olipa se kuinka väärä tahansa, ei liene tarpeellista selvittää sinulle asiaa sen tarkemmin.

Otan vain yhden esimerkin; myötäjäiset ovat monessa maassa perinne; joissakin aasian kulttuureissa maksetaan morsiamen perheelle, joissakin sulhasen perheelle. Jos tapa on maksaa hyvästä puolisosta, ei se ole mitenkään yleismaailmallisesti naisia alistava asia vaikka sitä yrität vihjatakin.

Minä voisin yhtä hyvin väittää, että suomalaisessa kulttuurissa itsestäänselvyyksiä on mm. se, että nainen päättää kuinka usein perheessä siivotaan ja vaatii miestä osallistumaan siihen (vaikka se on vain hänen oma mielihalunsa), tai se että nainen kiristää kirkkoveneellä, tai se että nainen nalkuttaa miehelleen sen sijaan että haluaisi keskustella asiallisesti, tai se että nainen katsoo oikeudekseen pitää mielipiteensä vaikka olisi kuinka väärässä - hänen ei tarvitse perustella kantaansa, riittää kun hän vetoaa itsenäisyyteensä.

Mutta en viitsi näitä tosiasioita väittää itsestäänselvyyksiksi. Ne kuuluvat tähän kulttuuriin, siksi valitsinkin puolisoni kulttuurista jossa perheen harmonia on tärkeämpi kuin kummankaan osapuolen oma etu.

niinpä niin... kirjoitti:

Mainitsemasi itsestäänselvyydet ovat itsestäänselvyyksiä vain omassa mielessäsi... kuten sekin itsestäänselvyys että oman nimen pitäminen olisi jotenkin erityisen hieno asia.

Koska et tunne näemmä lainkaan kaukoidän kulttuuria, etkä varmasti halua vaihtaa mieleipidettäsi, olipa se kuinka väärä tahansa, ei liene tarpeellista selvittää sinulle asiaa sen tarkemmin.

Otan vain yhden esimerkin; myötäjäiset ovat monessa maassa perinne; joissakin aasian kulttuureissa maksetaan morsiamen perheelle, joissakin sulhasen perheelle. Jos tapa on maksaa hyvästä puolisosta, ei se ole mitenkään yleismaailmallisesti naisia alistava asia vaikka sitä yrität vihjatakin.

Minä voisin yhtä hyvin väittää, että suomalaisessa kulttuurissa itsestäänselvyyksiä on mm. se, että nainen päättää kuinka usein perheessä siivotaan ja vaatii miestä osallistumaan siihen (vaikka se on vain hänen oma mielihalunsa), tai se että nainen kiristää kirkkoveneellä, tai se että nainen nalkuttaa miehelleen sen sijaan että haluaisi keskustella asiallisesti, tai se että nainen katsoo oikeudekseen pitää mielipiteensä vaikka olisi kuinka väärässä - hänen ei tarvitse perustella kantaansa, riittää kun hän vetoaa itsenäisyyteensä.

Mutta en viitsi näitä tosiasioita väittää itsestäänselvyyksiksi. Ne kuuluvat tähän kulttuuriin, siksi valitsinkin puolisoni kulttuurista jossa perheen harmonia on tärkeämpi kuin kummankaan osapuolen oma etu.

Lue lisää

Monikulttuurisessa avioliitossa on varmasti tärkämpää pohdittavaa kuin puolison sukunimi mm.

Miehen ja naisen roolit
- Eri kulttuureissa hyvin erilainen näkemys
- Odotukset, velvollisuudet, oikeudet
- Usein malliopittuja ja tiedostamattomia
- Lasten syntyminen korostaa rooleja

Päätöksenteko perheessä
- Kuka päättää ja miten päätös tehdään
- Mistä asioista päätetään yhdessä, mistä itse

Mies perheen päänä
-Useissa kulttuureissa itsestäänselvyys
- Asemaan ei aina liity riittävää vastuullisuutta

Lastenkasvatus
-Vanhempien rooli
-Sitoutuminen lasten kasvatukseen vaihtelee eri kulttuureissa
- Mihin kulttuuriin lapset kasvatetaan
- Äidinkieli
- Uskonto
- Mihin heidän ajatellaan asettuvan asumaan
- Onko samat oikeudet, velvollisuudet ja säännöt kuin muilla
- Onko lapsilla ylimääräisiä velvollisuuksia

Kuri ja rankaiseminen
-Lasten ruumiillinen kuritus Suomessa laitonta
-Jossain muualla sallittua jopa tavallista

Suomessa tyttöjä ja poikia kasvatetaan pohjoismaisen demokratian mukaiseen tasa-arvoon. Miehet ja naiset toimivat samankaltaisissa tehtävissä työelämässä ja kotona, ja heillä on yhtäläiset yhteiskunnalliset
oikeudet ja velvollisuudet.

Suomessa on periaatteena, että mies ja nainen perustavat perheen vapaaehtoisesti. Tärkeänä kannatinpilarina on puolisoiden oma valinta ja keskinäinen rakkaus. Kulttuurin tapojen takia en puolisoani valitsisi.

Itsestäänselvyys on se, mikä vaikuttaa naisen asemaan millaisista olosuhteista he kaukoidästä tulevat. Maalta vai kaupungista, mistä maasta, perheen asema, koulutus jne..

niinpä niin... kirjoitti:

Mainitsemasi itsestäänselvyydet ovat itsestäänselvyyksiä vain omassa mielessäsi... kuten sekin itsestäänselvyys että oman nimen pitäminen olisi jotenkin erityisen hieno asia.

Koska et tunne näemmä lainkaan kaukoidän kulttuuria, etkä varmasti halua vaihtaa mieleipidettäsi, olipa se kuinka väärä tahansa, ei liene tarpeellista selvittää sinulle asiaa sen tarkemmin.

Otan vain yhden esimerkin; myötäjäiset ovat monessa maassa perinne; joissakin aasian kulttuureissa maksetaan morsiamen perheelle, joissakin sulhasen perheelle. Jos tapa on maksaa hyvästä puolisosta, ei se ole mitenkään yleismaailmallisesti naisia alistava asia vaikka sitä yrität vihjatakin.

Minä voisin yhtä hyvin väittää, että suomalaisessa kulttuurissa itsestäänselvyyksiä on mm. se, että nainen päättää kuinka usein perheessä siivotaan ja vaatii miestä osallistumaan siihen (vaikka se on vain hänen oma mielihalunsa), tai se että nainen kiristää kirkkoveneellä, tai se että nainen nalkuttaa miehelleen sen sijaan että haluaisi keskustella asiallisesti, tai se että nainen katsoo oikeudekseen pitää mielipiteensä vaikka olisi kuinka väärässä - hänen ei tarvitse perustella kantaansa, riittää kun hän vetoaa itsenäisyyteensä.

Mutta en viitsi näitä tosiasioita väittää itsestäänselvyyksiksi. Ne kuuluvat tähän kulttuuriin, siksi valitsinkin puolisoni kulttuurista jossa perheen harmonia on tärkeämpi kuin kummankaan osapuolen oma etu.

Lue lisää

"kummankaan osapuolen oma etu"
Vaikea uskoa, että mies ajattelisi jotain muuta kuin "omaa etuaan" hakiessaan vaimon kultturista jossa nämä kasvatetaan alisteiseen asemaan mieheen nähden.

............ kirjoitti:

"kummankaan osapuolen oma etu"
Vaikea uskoa, että mies ajattelisi jotain muuta kuin "omaa etuaan" hakiessaan vaimon kultturista jossa nämä kasvatetaan alisteiseen asemaan mieheen nähden.

Lue lisää

Omaa etuaan se nainenkin ajattelee ottaessaan itseään paljon vanhemman, kaljuuntuvan, lihavan ulkomaalaisen miehen. Ulkomaille haluavilta naisilta puuttuu usein jotain sellaista (ulkonäkö, ihonväri, perhetausta, varallisuus...), että he eivät saa omasta maastaan hyvää aviomiestä. Omassa kulttuurissaan yli-ikäiselle naiselle on onnenpotku päästä sikäläisittäin katsottuna rikkaan miehen elätettäväksi. Nainen katsoo normaaliksi velvollisuudekseen hoitaa sekä kodin että miehen tarpeet. Jos molemmat ovat tyytyväisiä, ei järjestelystä ole haittaa ja perhe voi olla onnellinen omalla tavallaan. Ikävän usein liitto päättyy, koska mies on väkivaltainen ja nainen herää tiedostamaan oman ihmisarvonsa.

Aha. Siis tasa-arvon vuoksi perheen ei tarvitsekaan olla perhe vaan kaksi ihmistä vain päättävät elää yhden ja saman katon alla ?

Tasa-arvon vuoksi lapsilla ja isällä tai äidillä on eri sukunimi ?

Tasa-arvon vuoksi ei haluta sitoutua toiseen ihmiseen ihan aikuisten oikeasti.

Aha.

ai niinkö se olikin kirjoitti:

Aha. Siis tasa-arvon vuoksi perheen ei tarvitsekaan olla perhe vaan kaksi ihmistä vain päättävät elää yhden ja saman katon alla ?

Tasa-arvon vuoksi lapsilla ja isällä tai äidillä on eri sukunimi ?

Tasa-arvon vuoksi ei haluta sitoutua toiseen ihmiseen ihan aikuisten oikeasti.

Aha.

Lue lisää

Jankuttaminen ja asioiden vääntäminen ei johda mihinkään.

ai niinkö se olikin kirjoitti:

Aha. Siis tasa-arvon vuoksi perheen ei tarvitsekaan olla perhe vaan kaksi ihmistä vain päättävät elää yhden ja saman katon alla ?

Tasa-arvon vuoksi lapsilla ja isällä tai äidillä on eri sukunimi ?

Tasa-arvon vuoksi ei haluta sitoutua toiseen ihmiseen ihan aikuisten oikeasti.

Aha.

Lue lisää

Joo, yhteinen sukunimihän se tasapainoisen perheen muodostaa?

"Jos se perhe on niin tärkeä, niin mies voi aina ottaa sen naisen sukunimen."

Aivan totta. Olen samaa mieltä tästä.

"Lapset siitä eivät kärsi, onko vanhemmilla samat vai eri sukunimet."

Oletko joku lastenpsykologi kun tämän asian noin varmasti tiedät ? Nainen usein luulee tietävänsä asiasta kaiken, eikä hänen tarvitse kantaansa perustella.

Et ole muuten tainnut koskaan kuulla mitä on matkustaa oman lapsen kanssa, jolla on eri sukunimi. Jo Euroopassa voidaan kysyä mm. isyys- tai syntymätodistusta tms. passin lisäksi; on monia kertoja kutsuttu poliisit paikalle kun on eri passit ja eri sukunimet, epäilevät lapsenkaappausta. Suosittelen lämpimästi ettei mene ilman todistuksia Euroopan ulkopuolelle, missä ei ole suoraa pääsyä Suomen henkilötietorekisteriin.

Äläkä sitten odota että useissa tiukan uskonnollisissa maissa saisitte hotellihuonetta pariskunnalle eri sukunimillä ihan vaan sisään kävelemällä, ilman englanniksi käännettyä vihkitodistusta. Huonetta ei välttämättä edes rahalla tipu niinkuin Manulle illallinen. Tästäkin on tuttavan kokemus.

Kyllä fakta on se että sama sukunimi on SUURI helpotus monessa asiassa.

niinpä niin... kirjoitti:

"Jos se perhe on niin tärkeä, niin mies voi aina ottaa sen naisen sukunimen."

Aivan totta. Olen samaa mieltä tästä.

"Lapset siitä eivät kärsi, onko vanhemmilla samat vai eri sukunimet."

Oletko joku lastenpsykologi kun tämän asian noin varmasti tiedät ? Nainen usein luulee tietävänsä asiasta kaiken, eikä hänen tarvitse kantaansa perustella.

Et ole muuten tainnut koskaan kuulla mitä on matkustaa oman lapsen kanssa, jolla on eri sukunimi. Jo Euroopassa voidaan kysyä mm. isyys- tai syntymätodistusta tms. passin lisäksi; on monia kertoja kutsuttu poliisit paikalle kun on eri passit ja eri sukunimet, epäilevät lapsenkaappausta. Suosittelen lämpimästi ettei mene ilman todistuksia Euroopan ulkopuolelle, missä ei ole suoraa pääsyä Suomen henkilötietorekisteriin.

Äläkä sitten odota että useissa tiukan uskonnollisissa maissa saisitte hotellihuonetta pariskunnalle eri sukunimillä ihan vaan sisään kävelemällä, ilman englanniksi käännettyä vihkitodistusta. Huonetta ei välttämättä edes rahalla tipu niinkuin Manulle illallinen. Tästäkin on tuttavan kokemus.

Kyllä fakta on se että sama sukunimi on SUURI helpotus monessa asiassa.

Lue lisää

sama homma on muuten jos haluaa esim venäjälle mennä autolla joka on toisen nimissä. Niin kauan kun kuljettajalla ja auton omistajalla on sama sukunimi niin ketään ei kiinnosta.... mutta voi elämä jos olis eri nimet niin oisit tarkas syynis joka v*tun kerta. Se on yleismaailmallinen käytäntö että avioparilla on sama sukunimi.

niinpä niin... kirjoitti:

"Jos se perhe on niin tärkeä, niin mies voi aina ottaa sen naisen sukunimen."

Aivan totta. Olen samaa mieltä tästä.

"Lapset siitä eivät kärsi, onko vanhemmilla samat vai eri sukunimet."

Oletko joku lastenpsykologi kun tämän asian noin varmasti tiedät ? Nainen usein luulee tietävänsä asiasta kaiken, eikä hänen tarvitse kantaansa perustella.

Et ole muuten tainnut koskaan kuulla mitä on matkustaa oman lapsen kanssa, jolla on eri sukunimi. Jo Euroopassa voidaan kysyä mm. isyys- tai syntymätodistusta tms. passin lisäksi; on monia kertoja kutsuttu poliisit paikalle kun on eri passit ja eri sukunimet, epäilevät lapsenkaappausta. Suosittelen lämpimästi ettei mene ilman todistuksia Euroopan ulkopuolelle, missä ei ole suoraa pääsyä Suomen henkilötietorekisteriin.

Äläkä sitten odota että useissa tiukan uskonnollisissa maissa saisitte hotellihuonetta pariskunnalle eri sukunimillä ihan vaan sisään kävelemällä, ilman englanniksi käännettyä vihkitodistusta. Huonetta ei välttämättä edes rahalla tipu niinkuin Manulle illallinen. Tästäkin on tuttavan kokemus.

Kyllä fakta on se että sama sukunimi on SUURI helpotus monessa asiassa.

Lue lisää

No minä olen perheestä, missä on eri nimet. Ei se lapsi siitä kärsi. Ihan varmaa tietoa. Sillä ei ole paskankaan merkitystä sille lapselle. Ei siis mitään. Äiti on äiti ja isä on isä. Kyllä tietää ketkä ovat sukua vaikka on ihan eri nimet. Ei tule traumoja, ei ole ongelma. Ei ole perheen riidat nimestä kiinni. Vanhemmat elivät yhdessä toisen kuolemaan saakka.

Matkustaminen euroopassa on käynyt oikein hyvin. Ei ole ollut ongelmia. Ei ole poliiseja soitettu paikalle. Suomessa kiertäminen on tietty helpointa, kun kieli on oma: mutta ei niillä ongelmilla nimen kanssa ole mitään tekemistä. Ulkomaillakin on muuten joskus nähty muunmaailaisia, ja tiedetään ihmisillä olevan erilaisia tapoja ja kulttureja ei ne kaikki ole kehitysmaalaisia maalaisia. Useita noin tiukkoja uskonnollisia maita ei edes ole olemassa, minne turistina pääsisi.

Olitpas taas kaikkitietävä ja viisas, kyllä se sinä perustelit hienosti kantasi ja olit kyllä oikein Tosi Mies. Miten noin fiksuja miehiä onkin olemassa?
Miehet ei onneksi luule tietävänsä asioita ilman oikeaa tietoa ja omaa kokemusta, on se onni!

Kyllä se on fakta että koko nimikeskustelu on lapsellista potaskaa.

(Ja valehtelua "kyllä mieskin voi ottaa naisen nimen" käytännössä ei tunnu voivan eikä ota... Miksiköhän, sitä mä vaan mietin... Että kun se on se sitoumus ja lasten etu ja perheen yhtenäisyys kumminkin kysymyksessä, eikö?)

"On aivan totta, että koko perhe hyötyy yhteisestä nimestä - onhan kaikki muuksin yhteistä."

Mikä on hyöty?
Mikä on haitta ja kenelle jos puolisot eivät ota yhteistä sukunimeä?

Mitä tarkoitat muulla yhteisellä, minkä yhteinen nimi tuo mukanaan?

perusteluja kirjoitti:

"On aivan totta, että koko perhe hyötyy yhteisestä nimestä - onhan kaikki muuksin yhteistä."

Mikä on hyöty?
Mikä on haitta ja kenelle jos puolisot eivät ota yhteistä sukunimeä?

Mitä tarkoitat muulla yhteisellä, minkä yhteinen nimi tuo mukanaan?

Lue lisää

lue ylempää pälli.

ehehehehe kirjoitti:

lue ylempää pälli.

Eipä niitä perusteluja sieltä ole löytynyt. Miehen jorinaa omasta näkökulmasta.

loppuiko perusteet kirjoitti:

Eipä niitä perusteluja sieltä ole löytynyt. Miehen jorinaa omasta näkökulmasta.

Onneksi koulut alkavat taas, suosittelen menemään ja opettelemaan lukemaan. Matkustaminen parina eri sukunimillä ja erinimisten lasten kanssa voi muodostua hankalaksi käytännössä. Toki asiat siis kaikki asiat voi aina tehdä hiton vaikeestikin.

oieih kirjoitti:

Onneksi koulut alkavat taas, suosittelen menemään ja opettelemaan lukemaan. Matkustaminen parina eri sukunimillä ja erinimisten lasten kanssa voi muodostua hankalaksi käytännössä. Toki asiat siis kaikki asiat voi aina tehdä hiton vaikeestikin.

Lue lisää

Tuon perustelusi olen jo lukenut.
Senkö mukaan Hra kuvittelee parien nimen valitsevan avioiduttuaan.

heh heh kirjoitti:

Tuon perustelusi olen jo lukenut.
Senkö mukaan Hra kuvittelee parien nimen valitsevan avioiduttuaan.

Ei, mutta kun rva femmarin väite oli ettei eri sukunimistä ole mitään hankaluutta itselle, eikä lapselle, niin tulipahan tuokin väite todistettua täysin tuulesta temmatuksi

"Mutta jos joku pitää omaa sukunimeään tärkeänä asiana ja on ylpeä siitä, se on ihan normaalia ylpeyttä ja/tai itsekkyyttä, jätetään sellaiset puolisoehdokkaat vaikka sitten väliin kokonaan. "

Nimenomaan: sellaista miestä ei kannata edes harkita, koska se on ylpeyttä ja itsekeskeisyyttä. Semmoinen mies ei ajattele koko perheen hyötyä yhteisestä sukunimestä, vaan itsekkäästi vain itseään.
Eikä sitoudukaan oikeasti!

Semmoiset kannattaa jättää väliin!

Kirjoittaja kannattaa miesten suosimista ja esiin nousee miesten paremmuutta kannattava ajattelu.

Mitään faktaa esittämilleen väitteile ei löydä ja käyttää juuttuneen levyn tekniikkaa: lapsen etu, perheen hyöty, matkustelu euroopan ulkopuolella jne...

Pitää verrannollisina asioita jotka eivät ole verrattavissa : D

Niin, monessa maassa nainen joutuu pitämään oman sukunimensä, koska vanhan perinteen mukaan nainen ei pääse uuteen sukuun täysivaltaisena jäsenenä, vaikka vaihtaakin omasta suvustaan miehen sukuun. Usein myös syntyvät tytöt eivät saa isänsä sukunimeä, koska heitä ei katsota suvun nimen arvoisiksi, vain pojat. Tällöin tyttö saa usein isänsä etunimen sukunimekseen, jota hän sitten kantaa koko elämänsä.

Näin on vielä useissa kulttuureissa, vaikka siitä on monessa maassa jo päästy eroon ja nainen saa käyttää isänsä sukunimeä.

"Tottakai voi olla eri sukunimet. Silloin he eivät tosin voikaan olla vaikkapa ...""

Mitä tällöin menetetään? Ei mitään, ainoastaan mahdollisuus puhua "perhe Virtasesta", mutta halmisen ja virtasen yhteenkuuluvuuteen ja toistensa kanssa elämän jakamiseen asia ei vaikuta.

"Tottakai voi olla avioehto. Silloin he vain päättävät etteivät jaa ..."

Väärin. Avioehto ei vaikuta mitenkään siihen, millaista elämä on avioliiton aikana. Mutta jokainen avioliitto loppuu joskus, ja osa aviopareista haluaa etukäteen määritellä, että eron/kuolemantapauksen tullessa heidän varallisuutensa kanssa toimitaan toisin kuin voimassaolevan lain "oletusarvo" määrää. Se heille sallittakoon. Mutta avioehto ei liity sukunimiin tai avioliiton yhteenkuuluvuuden tunteeseen mitenkään.

"Tottakai voi valita molemmat edelliset. Silloin he elävät käytännössä kuin avoliitossa..."

Väärin. Sen paremmin sukunimi kuin avioehto eivät vaikuta avioliiton arkeen. Toisaalta, myös niissä perheissä, joissa on puolisoilla yhteinen sukunimi eikä ole avioehtoa, voi aivan mainiosti olla hyvinkin erilaisia perheen talouskäytäntöjä.

"Minä näen suurimpana syynä yhteiseen nimeen sen, että jos ..."

Hyvä, nyt olet oikeilla jäljillä. Sinulla on oikeus tuollaiseen mielipiteeseen ja kun kerrot asian mielipiteenäsi (etkä jonain oletetusti faktana), kaikki hyvin. Toisenlaisia mielipiteitä on, mutta se myös sallittakoon. Esim. oma näkemykseni on, että avioliitossa kaiken jakaminen tarkoittaa jotain hieman syvällisempää kuin yhteisen sukunimen ottaminen, ja tärkeintä on sen näyttäminen puolisolle. Sukunimen valinta ei mielestäni kerro kuin yhdestä hyvin pienestä ulospäin näkyvästä osasta avioliittoa. Jos sitä sitten pitää oleellisena.

"En halua sitoutua vain osittain, pitäen takataskussa mahdollisuutta erota ..."

Aika suuri osa avioliitoista ilmeisesti solmitaan juuri noista lähtökohdista. Kuitenkin sinullakin on lain mukaan sama mahdollisuus erota, jos sellaiseksi elämä menee, kuin niillä, jotka ovat pitäneet avioliitossa oman nimensä.

oman nimensä pitänyt kirjoitti:

"Tottakai voi olla eri sukunimet. Silloin he eivät tosin voikaan olla vaikkapa ...""

Mitä tällöin menetetään? Ei mitään, ainoastaan mahdollisuus puhua "perhe Virtasesta", mutta halmisen ja virtasen yhteenkuuluvuuteen ja toistensa kanssa elämän jakamiseen asia ei vaikuta.

"Tottakai voi olla avioehto. Silloin he vain päättävät etteivät jaa ..."

Väärin. Avioehto ei vaikuta mitenkään siihen, millaista elämä on avioliiton aikana. Mutta jokainen avioliitto loppuu joskus, ja osa aviopareista haluaa etukäteen määritellä, että eron/kuolemantapauksen tullessa heidän varallisuutensa kanssa toimitaan toisin kuin voimassaolevan lain "oletusarvo" määrää. Se heille sallittakoon. Mutta avioehto ei liity sukunimiin tai avioliiton yhteenkuuluvuuden tunteeseen mitenkään.

"Tottakai voi valita molemmat edelliset. Silloin he elävät käytännössä kuin avoliitossa..."

Väärin. Sen paremmin sukunimi kuin avioehto eivät vaikuta avioliiton arkeen. Toisaalta, myös niissä perheissä, joissa on puolisoilla yhteinen sukunimi eikä ole avioehtoa, voi aivan mainiosti olla hyvinkin erilaisia perheen talouskäytäntöjä.

"Minä näen suurimpana syynä yhteiseen nimeen sen, että jos ..."

Hyvä, nyt olet oikeilla jäljillä. Sinulla on oikeus tuollaiseen mielipiteeseen ja kun kerrot asian mielipiteenäsi (etkä jonain oletetusti faktana), kaikki hyvin. Toisenlaisia mielipiteitä on, mutta se myös sallittakoon. Esim. oma näkemykseni on, että avioliitossa kaiken jakaminen tarkoittaa jotain hieman syvällisempää kuin yhteisen sukunimen ottaminen, ja tärkeintä on sen näyttäminen puolisolle. Sukunimen valinta ei mielestäni kerro kuin yhdestä hyvin pienestä ulospäin näkyvästä osasta avioliittoa. Jos sitä sitten pitää oleellisena.

"En halua sitoutua vain osittain, pitäen takataskussa mahdollisuutta erota ..."

Aika suuri osa avioliitoista ilmeisesti solmitaan juuri noista lähtökohdista. Kuitenkin sinullakin on lain mukaan sama mahdollisuus erota, jos sellaiseksi elämä menee, kuin niillä, jotka ovat pitäneet avioliitossa oman nimensä.

Lue lisää

Jaahas... kun suomalainen nainen päättää olla eri mieltä niin kaikki on "väärin" vain, koska nainen niin sanoo. Mielipiteensä saa kuulemma ilmaista, mutta jos nainen on eri mieltä niin mielipide on "väärin". Just joo...

Puhuin talouteen liittyvistä asioista kun viittasin avioehtoon. Et kai luule että tarkoitin että avioehto vaikuttaa vaikkapa seksielämään ???
"Tottakai voi olla avioehto. Silloin he vain päättävät etteivät jaa koko elämäänsä vaan ainoastaan asuvat saman katon alla eri talouksissa, tosin jakaen joitakin kuluja."
Ja perustelu oli: "Avioehto ei vaikuta mitenkään siihen, millaista elämä on avioliiton aikana... Mutta avioehto ei liity sukunimiin tai avioliiton yhteenkuuluvuuden tunteeseen mitenkään. "

Mitä olin tuomassa esille oli se, ettei avioehto-avioliitto ja avoliitto poikkea toisistaan taloudellisesti. Et esittänyt mitään järkevää perustetta, jonka mukaan esiintuomani asia talouteen liittyen olisi "väärin", mutta se oli "väärin" vain koska sinä halusit väittää että olisin väärässä.

Jos kerran olin nyt niin "väärässä", voisitko nyt vihdoin kertoa, miten avioehdollinen avioliitto eroaa avoliitosta taloudellisesti ?

Voisitko myös kertoa, miten avoliitto eroaa avioliitosta jossa on avioehto ja molemmat pitävät oman nimensä ? Tiedän kyllä, että aviopuolisot pystyvät nauttimaan tietyistä verotuksellisista eduista verrattuna avopuolisoihin, ja ero on hitaampaa.

Mutta jos verotukselliset syyt ovat AINOA käytännön ero näiden välillä, silloinhan se tarkoittaa sitä, että olen aivan oikeassa - eli avoliitosta erinimelliseen avioehdolliseen avioliittoon siirtyminen on ainoastaan verotusteknisesti edullisempi elämisen muoto. Ole hyvä ja todista että olen väärässä, äläkä vain intä "väärin".

avoliitto ei kiitos kirjoitti:

Jaahas... kun suomalainen nainen päättää olla eri mieltä niin kaikki on "väärin" vain, koska nainen niin sanoo. Mielipiteensä saa kuulemma ilmaista, mutta jos nainen on eri mieltä niin mielipide on "väärin". Just joo...

Puhuin talouteen liittyvistä asioista kun viittasin avioehtoon. Et kai luule että tarkoitin että avioehto vaikuttaa vaikkapa seksielämään ???
"Tottakai voi olla avioehto. Silloin he vain päättävät etteivät jaa koko elämäänsä vaan ainoastaan asuvat saman katon alla eri talouksissa, tosin jakaen joitakin kuluja."
Ja perustelu oli: "Avioehto ei vaikuta mitenkään siihen, millaista elämä on avioliiton aikana... Mutta avioehto ei liity sukunimiin tai avioliiton yhteenkuuluvuuden tunteeseen mitenkään. "

Mitä olin tuomassa esille oli se, ettei avioehto-avioliitto ja avoliitto poikkea toisistaan taloudellisesti. Et esittänyt mitään järkevää perustetta, jonka mukaan esiintuomani asia talouteen liittyen olisi "väärin", mutta se oli "väärin" vain koska sinä halusit väittää että olisin väärässä.

Jos kerran olin nyt niin "väärässä", voisitko nyt vihdoin kertoa, miten avioehdollinen avioliitto eroaa avoliitosta taloudellisesti ?

Voisitko myös kertoa, miten avoliitto eroaa avioliitosta jossa on avioehto ja molemmat pitävät oman nimensä ? Tiedän kyllä, että aviopuolisot pystyvät nauttimaan tietyistä verotuksellisista eduista verrattuna avopuolisoihin, ja ero on hitaampaa.

Mutta jos verotukselliset syyt ovat AINOA käytännön ero näiden välillä, silloinhan se tarkoittaa sitä, että olen aivan oikeassa - eli avoliitosta erinimelliseen avioehdolliseen avioliittoon siirtyminen on ainoastaan verotusteknisesti edullisempi elämisen muoto. Ole hyvä ja todista että olen väärässä, äläkä vain intä "väärin".

Lue lisää

"Jaahas... kun suomalainen nainen päättää olla eri mieltä niin ..."

Ehei, nyt tulkitset tahallasi väärin. Kuten sanoin, on ihan ok esittää mielipiteensä, ja ne on "oikein", vaikka muiden mielestä voisivat olla hassujakin. Mutta kun esität vähän semmoisia faktaväitteitä, niin...

"Mitä olin tuomassa esille oli se, ettei avioehto-avioliitto ja avoliitto poikkea toisistaan taloudellisesti"

Tämän haluat varmaan perustella, koska avioehdolla ei ole mitään tekemistä parisuhteen arjen kanssa. Myöskään avoliitto ei sinänsä määritä parisuhteen taloudellista arkea siviilisäätynä, elleivät juuri kyseisen avoliiton osapuolet tee ratkaisuja, jotka tekevät heidän avoliitostaan enemmän kämppisasumista kuin parisuhdetta. Mutta yhtä hyvin myös avioliiton osapuolet voivat niin päättää.

"Et esittänyt mitään järkevää perustetta, jonka mukaan esiintuomani asia talouteen liittyen olisi "väärin""

No, ehkä sitten en. Oletin kai, että tuntisit lainsäädäntöä enemmän kuin ilmeisesti tunnet.

"voisitko nyt vihdoin kertoa, miten avioehdollinen avioliitto eroaa ..."

Itse asiassa, kun käytät kärsimätöntä ilmausta "voisitko vihdoin...", niin sinä olet esittänyt väitteitä, että avioehto vaikuttaisi jotenkin avioliiton arkeen. Sinun tulisi perustella väitteesi. Olisi helpompi kertoa, missä ajattelusi menee pieleen, jos esittäisit perustelut, miksi sinä väität noin. Nyt joudun arvailemaan, mikä lienee se asia, minkä olet kenties ymmärtänyt väärin, koska esität tuollaisia väitteitä.

"Voisitko myös kertoa, miten avoliitto eroaa avioliitosta jossa on avioehto ja molemmat pitävät oman nimensä"

Avoliitto eroaa avioliitosta joissakin juridisissa jutuissa, mutta nekään yleensä eivät vaikuta pariskunnan arkeen. Eri parisuhdemuotojen erot tulevat esiin lähinnä silloin, kun liitto päättyy tavalla tai toisella. Sukunimellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä, sen paremmin avoliitossa (jossa yhteistä nimeä ei tietenkään ole) kuin avioliitossakaan, olipa nimi yhteinen tai ei. Jos olet näistä asioista eri mieltä, kerrotko siihenkin jotain tarkempaa kuin vain perustelemattomia mielipiteitäsi? Miksi esim. puhut verotuseduista ja avioehdollisesta liitosta samassa yhteydessä?

"Ole hyvä ja todista että olen väärässä, äläkä vain intä "väärin". "

Kuten jo totesin, juttuusi on vaikea päästä kiinni, koska itse asiassa sinä "intät". Et ole esittänyt ainoatakaan perustelua väitteillesi, joten ei voi tietää, mikä on ongelmakohtasi. Mutta jos hieman tarkennat väitteitäsi, niin eiköhän solmu ala aueta.

oman nimensä pitänyt kirjoitti:

"Jaahas... kun suomalainen nainen päättää olla eri mieltä niin ..."

Ehei, nyt tulkitset tahallasi väärin. Kuten sanoin, on ihan ok esittää mielipiteensä, ja ne on "oikein", vaikka muiden mielestä voisivat olla hassujakin. Mutta kun esität vähän semmoisia faktaväitteitä, niin...

"Mitä olin tuomassa esille oli se, ettei avioehto-avioliitto ja avoliitto poikkea toisistaan taloudellisesti"

Tämän haluat varmaan perustella, koska avioehdolla ei ole mitään tekemistä parisuhteen arjen kanssa. Myöskään avoliitto ei sinänsä määritä parisuhteen taloudellista arkea siviilisäätynä, elleivät juuri kyseisen avoliiton osapuolet tee ratkaisuja, jotka tekevät heidän avoliitostaan enemmän kämppisasumista kuin parisuhdetta. Mutta yhtä hyvin myös avioliiton osapuolet voivat niin päättää.

"Et esittänyt mitään järkevää perustetta, jonka mukaan esiintuomani asia talouteen liittyen olisi "väärin""

No, ehkä sitten en. Oletin kai, että tuntisit lainsäädäntöä enemmän kuin ilmeisesti tunnet.

"voisitko nyt vihdoin kertoa, miten avioehdollinen avioliitto eroaa ..."

Itse asiassa, kun käytät kärsimätöntä ilmausta "voisitko vihdoin...", niin sinä olet esittänyt väitteitä, että avioehto vaikuttaisi jotenkin avioliiton arkeen. Sinun tulisi perustella väitteesi. Olisi helpompi kertoa, missä ajattelusi menee pieleen, jos esittäisit perustelut, miksi sinä väität noin. Nyt joudun arvailemaan, mikä lienee se asia, minkä olet kenties ymmärtänyt väärin, koska esität tuollaisia väitteitä.

"Voisitko myös kertoa, miten avoliitto eroaa avioliitosta jossa on avioehto ja molemmat pitävät oman nimensä"

Avoliitto eroaa avioliitosta joissakin juridisissa jutuissa, mutta nekään yleensä eivät vaikuta pariskunnan arkeen. Eri parisuhdemuotojen erot tulevat esiin lähinnä silloin, kun liitto päättyy tavalla tai toisella. Sukunimellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä, sen paremmin avoliitossa (jossa yhteistä nimeä ei tietenkään ole) kuin avioliitossakaan, olipa nimi yhteinen tai ei. Jos olet näistä asioista eri mieltä, kerrotko siihenkin jotain tarkempaa kuin vain perustelemattomia mielipiteitäsi? Miksi esim. puhut verotuseduista ja avioehdollisesta liitosta samassa yhteydessä?

"Ole hyvä ja todista että olen väärässä, äläkä vain intä "väärin". "

Kuten jo totesin, juttuusi on vaikea päästä kiinni, koska itse asiassa sinä "intät". Et ole esittänyt ainoatakaan perustelua väitteillesi, joten ei voi tietää, mikä on ongelmakohtasi. Mutta jos hieman tarkennat väitteitäsi, niin eiköhän solmu ala aueta.

Lue lisää

Naisen tapa inttää on juuri tällainen.

Luepa nyt mitä olen kirjoittanut, ja havaitse, että sinä väität mielipidettäni vääräksi esittämättä siihen perusteluja. Haluat vain jankata ja vääntää keskustelua jotta saisit minun mielipiteeni kuulostamaan väärältä.

Väitteeni on edelleen sama: eli avioliitto, jossa on avioehto, ja molemmat pitävät oman sukunimensä, ovat pitkältä sama asia, koska suurimmat erot avioliiton ja avoliiton välillä ovat yhteinen sukunimi ja yhteinen omaisuus. Vähäisenä lisäerona tulevat verotukseen liittyvät tekijät ja jotkin harvinaiset oikeuskäytäntöön liittyvät asiat.

Jos olet eri mieltä, kerro minulle, mitä avioehdollisessa avioliitossa jossa molemmat pitävät nimensä, on erona avoliittoon verrattuna.

Minun ei tarvitse todistaa mielipidettäni. Sinä taas, kun VÄITÄT minun mielipidettäni VÄÄRÄKSI, on velvollisuus todistaa väitteesi, koska väität että sinun mielipiteesi kumoaa minun mielipiteeni, ja minun mielipiteellänie ei olisi mitään arvoa.

Et näemmä ymmärrä tieteellisestä ja matemaattisesta todistamisesta mitään.

Tämä tilanne on loogisesti ajateltuna aivan sama, kuin jos väittäisin ettei ole yhtään (luonnollisesti) kirkkaanpunaista elefanttia, ja sinä väität että olen väärässä. Vaikka toisin näytille 100.000 elefanttia, ei se todista ettei löytyisi tuota punaista yksilöä jostakin. Jos siis väität esittämääni vääräksi, SINUN velvollisuutesi olisi todistaa että ON punainen elefantti.

Väitän ettei eroja ole. Vaikka siis toisin esille 10.000 asiaa jossa ne yhtenevät, se ei auttasi todistamaan väitettäni. SInä väität että on - siispä kerro mikä se ero sitten on.

Eli: jos pari on avoliitossa, mitä he saavuttavat elämässään menemällä avioehdolliseen avioliittoon jossa molemmat pitävät oman nimensä ?

Minun ihan oma mielipiteeni on se, etten hyväksy avoliittoa. Siitä saat olla vapaasti eri mieltä, se on sitten vain sinun mielipiteesi.

Syy, miksi en hyväksy sitä on se, että avoliitto on helppo ratkaisu ihmisille jotka eivät halua todella jakaa kaikkea parisuhteessaan, joten he eivät ota sitä yhtä tosissaan kuin ne jotka haluavat jakaa kaiken - he myös ovat valmiita tekemään enemmän sen suhteen eteen.

avoliitto ei kiitos kirjoitti:

Naisen tapa inttää on juuri tällainen.

Luepa nyt mitä olen kirjoittanut, ja havaitse, että sinä väität mielipidettäni vääräksi esittämättä siihen perusteluja. Haluat vain jankata ja vääntää keskustelua jotta saisit minun mielipiteeni kuulostamaan väärältä.

Väitteeni on edelleen sama: eli avioliitto, jossa on avioehto, ja molemmat pitävät oman sukunimensä, ovat pitkältä sama asia, koska suurimmat erot avioliiton ja avoliiton välillä ovat yhteinen sukunimi ja yhteinen omaisuus. Vähäisenä lisäerona tulevat verotukseen liittyvät tekijät ja jotkin harvinaiset oikeuskäytäntöön liittyvät asiat.

Jos olet eri mieltä, kerro minulle, mitä avioehdollisessa avioliitossa jossa molemmat pitävät nimensä, on erona avoliittoon verrattuna.

Minun ei tarvitse todistaa mielipidettäni. Sinä taas, kun VÄITÄT minun mielipidettäni VÄÄRÄKSI, on velvollisuus todistaa väitteesi, koska väität että sinun mielipiteesi kumoaa minun mielipiteeni, ja minun mielipiteellänie ei olisi mitään arvoa.

Et näemmä ymmärrä tieteellisestä ja matemaattisesta todistamisesta mitään.

Tämä tilanne on loogisesti ajateltuna aivan sama, kuin jos väittäisin ettei ole yhtään (luonnollisesti) kirkkaanpunaista elefanttia, ja sinä väität että olen väärässä. Vaikka toisin näytille 100.000 elefanttia, ei se todista ettei löytyisi tuota punaista yksilöä jostakin. Jos siis väität esittämääni vääräksi, SINUN velvollisuutesi olisi todistaa että ON punainen elefantti.

Väitän ettei eroja ole. Vaikka siis toisin esille 10.000 asiaa jossa ne yhtenevät, se ei auttasi todistamaan väitettäni. SInä väität että on - siispä kerro mikä se ero sitten on.

Eli: jos pari on avoliitossa, mitä he saavuttavat elämässään menemällä avioehdolliseen avioliittoon jossa molemmat pitävät oman nimensä ?

Minun ihan oma mielipiteeni on se, etten hyväksy avoliittoa. Siitä saat olla vapaasti eri mieltä, se on sitten vain sinun mielipiteesi.

Syy, miksi en hyväksy sitä on se, että avoliitto on helppo ratkaisu ihmisille jotka eivät halua todella jakaa kaikkea parisuhteessaan, joten he eivät ota sitä yhtä tosissaan kuin ne jotka haluavat jakaa kaiken - he myös ovat valmiita tekemään enemmän sen suhteen eteen.

Lue lisää

Vastaanpa heti, kun satuttiin linjoille samaan aikaan.

"Luepa nyt mitä olen kirjoittanut, ja havaitse, että sinä väität mielipidettäni vääräksi esittämättä siihen perusteluja"

En, olen päinvastoin erikseen sanonut, että mielipiteenä näkemyksesi on ihan ok, vaikka en itse tai joku muu ei olisi samaa mieltä kanssasi. Mutta niiltä osin, missä esität mielipiteesi ikäänkuin faktana, niitä kritisoin. En vänkää, sanoin jo edellä, etten tiedä, mihin esittää perustelua, koska en tiedä, missä kohdassa tietomäärässäsi on puutteita. Mutta tuossa jäljempänä tuli jotain ongelmakohtia, jotka sinulla ilmeisesti ovat hiukan pielessä.

"koska suurimmat erot avioliiton ja avoliiton välillä ovat yhteinen sukunimi ja yhteinen omaisuus"

Suurimmat erot avioliiton ja avoliiton välillä ovat juridisia, ja ne selviävät esim. avioliittolaista ja perintökaaresta. Niissä mainitaan tiettyjä asioita, jotka aviopuolisoille ovat lain mukaan mahdollisia (ja jotka siten eivät ole mahdollisia avopuolisoille). Yhtenä esimerkkinä avioliittoon ilman avioehtoa kuuluva tasinko-oikeus eron tai kuolemantapauksen sattuessa. Sen sijaan omaisuus ei ole yhteistä avioliitossa, ellei sitä erikseen yhteiseksi hankita. Ennen avioliittoa hankittu tai sen aikana hankittu omaisuus ei ole yhteistä, jos sen omistaa vain toinen osapuoli. Sekoitatkohan omistus- ja tasinko-oikeuden?

"jos pari on avoliitossa, mitä he saavuttavat elämässään menemällä avioehdolliseen avioliittoon jossa molemmat pitävät oman nimensä "

Kaikki avioliittolain (ja avioliittoinstituution) aviopuolisoille suomat oikeudet - ja velvollisuudet. Yhtään niistä ei jää saamatta, vaikka aviopuolisoilla olisi eri sukunimi. Mitä he käsityksesi mukaan menettävät pitäessään kumpikin oman nimensä? Tai avioliiton arjen kannalta, jos he tekevät avioehdon? Siis faktapuolesta puhuttaessa, mielipiteitäsi en tosiaankaan tarkoita.

"Minun ihan oma mielipiteeni on se, etten hyväksy avoliittoa"

Tämä on tullut selväksi, ja on mielipiteenäsi ihan ok.

"avoliitto on helppo ratkaisu ihmisille jotka eivät halua todella jakaa kaikkea parisuhteessaan, joten he eivät ota sitä yhtä tosissaan kuin ne jotka haluavat jakaa kaiken"

Tämäkin on mielipiteenäsi ihan ok. Ongelma on, että esität senkin kuin se olisi jokin fakta. Ja silloin se kaipaisi perusteluja. Mutta jos tarkoitat tosiaan sanoa, että olet sitä mieltä, että "avoliitto on helppo...", niin ei siihen mitään lisättävää.

oman nimensä pitänyt kirjoitti:

Vastaanpa heti, kun satuttiin linjoille samaan aikaan.

"Luepa nyt mitä olen kirjoittanut, ja havaitse, että sinä väität mielipidettäni vääräksi esittämättä siihen perusteluja"

En, olen päinvastoin erikseen sanonut, että mielipiteenä näkemyksesi on ihan ok, vaikka en itse tai joku muu ei olisi samaa mieltä kanssasi. Mutta niiltä osin, missä esität mielipiteesi ikäänkuin faktana, niitä kritisoin. En vänkää, sanoin jo edellä, etten tiedä, mihin esittää perustelua, koska en tiedä, missä kohdassa tietomäärässäsi on puutteita. Mutta tuossa jäljempänä tuli jotain ongelmakohtia, jotka sinulla ilmeisesti ovat hiukan pielessä.

"koska suurimmat erot avioliiton ja avoliiton välillä ovat yhteinen sukunimi ja yhteinen omaisuus"

Suurimmat erot avioliiton ja avoliiton välillä ovat juridisia, ja ne selviävät esim. avioliittolaista ja perintökaaresta. Niissä mainitaan tiettyjä asioita, jotka aviopuolisoille ovat lain mukaan mahdollisia (ja jotka siten eivät ole mahdollisia avopuolisoille). Yhtenä esimerkkinä avioliittoon ilman avioehtoa kuuluva tasinko-oikeus eron tai kuolemantapauksen sattuessa. Sen sijaan omaisuus ei ole yhteistä avioliitossa, ellei sitä erikseen yhteiseksi hankita. Ennen avioliittoa hankittu tai sen aikana hankittu omaisuus ei ole yhteistä, jos sen omistaa vain toinen osapuoli. Sekoitatkohan omistus- ja tasinko-oikeuden?

"jos pari on avoliitossa, mitä he saavuttavat elämässään menemällä avioehdolliseen avioliittoon jossa molemmat pitävät oman nimensä "

Kaikki avioliittolain (ja avioliittoinstituution) aviopuolisoille suomat oikeudet - ja velvollisuudet. Yhtään niistä ei jää saamatta, vaikka aviopuolisoilla olisi eri sukunimi. Mitä he käsityksesi mukaan menettävät pitäessään kumpikin oman nimensä? Tai avioliiton arjen kannalta, jos he tekevät avioehdon? Siis faktapuolesta puhuttaessa, mielipiteitäsi en tosiaankaan tarkoita.

"Minun ihan oma mielipiteeni on se, etten hyväksy avoliittoa"

Tämä on tullut selväksi, ja on mielipiteenäsi ihan ok.

"avoliitto on helppo ratkaisu ihmisille jotka eivät halua todella jakaa kaikkea parisuhteessaan, joten he eivät ota sitä yhtä tosissaan kuin ne jotka haluavat jakaa kaiken"

Tämäkin on mielipiteenäsi ihan ok. Ongelma on, että esität senkin kuin se olisi jokin fakta. Ja silloin se kaipaisi perusteluja. Mutta jos tarkoitat tosiaan sanoa, että olet sitä mieltä, että "avoliitto on helppo...", niin ei siihen mitään lisättävää.

Lue lisää

"Suurimmat erot avioliiton ja avoliiton välillä ovat juridisia, ja ne selviävät esim. avioliittolaista ja perintökaaresta. Niissä mainitaan tiettyjä asioita, jotka aviopuolisoille ovat lain mukaan mahdollisia (ja jotka siten eivät ole mahdollisia avopuolisoille). Yhtenä esimerkkinä avioliittoon ilman avioehtoa kuuluva tasinko-oikeus eron tai kuolemantapauksen sattuessa. Sen sijaan omaisuus ei ole yhteistä avioliitossa, ellei sitä erikseen yhteiseksi hankita. Ennen avioliittoa hankittu tai sen aikana hankittu omaisuus ei ole yhteistä, jos sen omistaa vain toinen osapuoli. Sekoitatkohan omistus- ja tasinko-oikeuden?"

No niin, tulihan se sieltä. Eli sinunkin mielestäsi suurimmat erot ovat juridisia, ja tärkeimpänä mainitsetkin tasinko-oikeuden JOS EI OLE AVIOEHTOA.

Aivan kuten sanoit, avioliitossa oma omaisuus on kummankin oma omaisuus (kuolemaan asti). Näin ollen kerroit juuri, että eroa ei ole avoliiton ja avioliiton välillä tässä asiassa.

Eli kysyin mitä eroa on, jos ON avioehto ja pitää oman sukunimen, verrattuna avoliittoon. Eroja et siis juuri itsekään löytänyt.

Olet siis itse juuri kertonut, ettei merkittävää eroa ole. Näinollen, todistit itse olleesi väärässä: Väitin että paitsi avio-oikeutta ja nimenvaihdosta avoliitolla ja avioliitolla ei ole juuri eroa, mutta sanoit selkeästi: "Väärin". No nyt se on kuitenkin sinunkin mielestäsi juuri kuten sanoinkin.

Kiitos.

Mikä olisi siis syynä mennä avoliitosta avioliittoon jossa kuitenkin pitää oman sukunimen ja on avioehto ?
- verotus ?
- se, ettei oikeudessa voida pakottaa todistamaan puolisoaan vastaan ?
- haluaa järjestää hääjuhlan ?
- haluaa jotenkin muka-virallistaa ystäviin ja sukulaisiin päin suhteen, (vaikka suhteessa ei todellisesti tapahdu mitään muutosta, ja juridisestikin vain nuo pikkudetaljit, josta molemmat jo totesimme ettei niillä ole paljon merkitystä mihinkään). Parisuhteenhan voi virallistaa ilman avioliittoakin, se ei ole hyvä syy.
- joku muu, mikä ?

Tätä en ole vielä ymmärtänyt... jos voit valaista minulle hyviä syitä mennä naimisiin nimet pitäen ja avioehdolla, niin kerro ihmeessä !

avoliitto ei kiitos kirjoitti:

"Suurimmat erot avioliiton ja avoliiton välillä ovat juridisia, ja ne selviävät esim. avioliittolaista ja perintökaaresta. Niissä mainitaan tiettyjä asioita, jotka aviopuolisoille ovat lain mukaan mahdollisia (ja jotka siten eivät ole mahdollisia avopuolisoille). Yhtenä esimerkkinä avioliittoon ilman avioehtoa kuuluva tasinko-oikeus eron tai kuolemantapauksen sattuessa. Sen sijaan omaisuus ei ole yhteistä avioliitossa, ellei sitä erikseen yhteiseksi hankita. Ennen avioliittoa hankittu tai sen aikana hankittu omaisuus ei ole yhteistä, jos sen omistaa vain toinen osapuoli. Sekoitatkohan omistus- ja tasinko-oikeuden?"

No niin, tulihan se sieltä. Eli sinunkin mielestäsi suurimmat erot ovat juridisia, ja tärkeimpänä mainitsetkin tasinko-oikeuden JOS EI OLE AVIOEHTOA.

Aivan kuten sanoit, avioliitossa oma omaisuus on kummankin oma omaisuus (kuolemaan asti). Näin ollen kerroit juuri, että eroa ei ole avoliiton ja avioliiton välillä tässä asiassa.

Eli kysyin mitä eroa on, jos ON avioehto ja pitää oman sukunimen, verrattuna avoliittoon. Eroja et siis juuri itsekään löytänyt.

Olet siis itse juuri kertonut, ettei merkittävää eroa ole. Näinollen, todistit itse olleesi väärässä: Väitin että paitsi avio-oikeutta ja nimenvaihdosta avoliitolla ja avioliitolla ei ole juuri eroa, mutta sanoit selkeästi: "Väärin". No nyt se on kuitenkin sinunkin mielestäsi juuri kuten sanoinkin.

Kiitos.

Mikä olisi siis syynä mennä avoliitosta avioliittoon jossa kuitenkin pitää oman sukunimen ja on avioehto ?
- verotus ?
- se, ettei oikeudessa voida pakottaa todistamaan puolisoaan vastaan ?
- haluaa järjestää hääjuhlan ?
- haluaa jotenkin muka-virallistaa ystäviin ja sukulaisiin päin suhteen, (vaikka suhteessa ei todellisesti tapahdu mitään muutosta, ja juridisestikin vain nuo pikkudetaljit, josta molemmat jo totesimme ettei niillä ole paljon merkitystä mihinkään). Parisuhteenhan voi virallistaa ilman avioliittoakin, se ei ole hyvä syy.
- joku muu, mikä ?

Tätä en ole vielä ymmärtänyt... jos voit valaista minulle hyviä syitä mennä naimisiin nimet pitäen ja avioehdolla, niin kerro ihmeessä !

Lue lisää

Huokaus... Moneen kertaan asiat on väännetty ja lakitekstistä saa lisää tietoa, mutta vääntö vain jatkuu.

Avioliitossa puolisot ovat velvollisia elättämään toisiaan ja myös toistensa lapsia. Avioliitossa toinen ei voi myydä omistamaansa asuntoa ilman toisen lupaa. Syntyvät lapset ovat automaattisesti molempien eikä isyyttä tarvitse tunnustaa.

Nuo kaikki voivat olla näkökulmasta riippuen etuja tai haittoja. Sukunimellä ei ole mitään tekemistä muun kanssa kuin sen, mikä nimi on papereissa ja miten ihmistä kutsutaan.

Avioliitto on myös merkki sitoutumisesta toiseen ihmiseen. Näkisin asian mieluummin niin, että siinä molemmat päättävät asioista yhdessä, kuin että vain toisen pitää muuttua ja olla mieliksi.

Olen elänyt saman miehen kanssa 25 vuotta, joista 18 naimisissa. Pidimme omat sukunimemme. Lapsia on 4 ja heillä on isänsä sukunimi. Minkäänlaista haittaa ei minun omasta nimestäni ole ollut koskaan kenellekään. Ei matkustettaessa, pankissa, koulussa, kaupassa, naapurissa...

"Parisuhteenhan voi virallistaa ilman avioliittoakin, se ei ole hyvä syy." Silloin ei voinut, kun menimme naimisiin. Satumme myös olemaan umpiheteroita, joten ajatus ei viehätä vieläkään. No, kukin taaplaa tavallaan...

avoliitto ei kiitos kirjoitti:

"Suurimmat erot avioliiton ja avoliiton välillä ovat juridisia, ja ne selviävät esim. avioliittolaista ja perintökaaresta. Niissä mainitaan tiettyjä asioita, jotka aviopuolisoille ovat lain mukaan mahdollisia (ja jotka siten eivät ole mahdollisia avopuolisoille). Yhtenä esimerkkinä avioliittoon ilman avioehtoa kuuluva tasinko-oikeus eron tai kuolemantapauksen sattuessa. Sen sijaan omaisuus ei ole yhteistä avioliitossa, ellei sitä erikseen yhteiseksi hankita. Ennen avioliittoa hankittu tai sen aikana hankittu omaisuus ei ole yhteistä, jos sen omistaa vain toinen osapuoli. Sekoitatkohan omistus- ja tasinko-oikeuden?"

No niin, tulihan se sieltä. Eli sinunkin mielestäsi suurimmat erot ovat juridisia, ja tärkeimpänä mainitsetkin tasinko-oikeuden JOS EI OLE AVIOEHTOA.

Aivan kuten sanoit, avioliitossa oma omaisuus on kummankin oma omaisuus (kuolemaan asti). Näin ollen kerroit juuri, että eroa ei ole avoliiton ja avioliiton välillä tässä asiassa.

Eli kysyin mitä eroa on, jos ON avioehto ja pitää oman sukunimen, verrattuna avoliittoon. Eroja et siis juuri itsekään löytänyt.

Olet siis itse juuri kertonut, ettei merkittävää eroa ole. Näinollen, todistit itse olleesi väärässä: Väitin että paitsi avio-oikeutta ja nimenvaihdosta avoliitolla ja avioliitolla ei ole juuri eroa, mutta sanoit selkeästi: "Väärin". No nyt se on kuitenkin sinunkin mielestäsi juuri kuten sanoinkin.

Kiitos.

Mikä olisi siis syynä mennä avoliitosta avioliittoon jossa kuitenkin pitää oman sukunimen ja on avioehto ?
- verotus ?
- se, ettei oikeudessa voida pakottaa todistamaan puolisoaan vastaan ?
- haluaa järjestää hääjuhlan ?
- haluaa jotenkin muka-virallistaa ystäviin ja sukulaisiin päin suhteen, (vaikka suhteessa ei todellisesti tapahdu mitään muutosta, ja juridisestikin vain nuo pikkudetaljit, josta molemmat jo totesimme ettei niillä ole paljon merkitystä mihinkään). Parisuhteenhan voi virallistaa ilman avioliittoakin, se ei ole hyvä syy.
- joku muu, mikä ?

Tätä en ole vielä ymmärtänyt... jos voit valaista minulle hyviä syitä mennä naimisiin nimet pitäen ja avioehdolla, niin kerro ihmeessä !

Lue lisää

"Eli sinunkin mielestäsi suurimmat erot ovat juridisia"

Kyllä, sitä nimenomaan olen sanonut koko ajan, että eri siviilisäätyjen erot ovat pääasiassa juridisia. Ne eivät vaikuta pariskunnan arkielämään, kuten siihen ehdottomasti ei vaikuta avioliitossa valittu sukunimi tai avioehtokaan.

"ja tärkeimpänä mainitsetkin tasinko-oikeuden "

Ei, en suinkaan tärkeimpänä. Suosittelen hieman tarkempaa lukemista, sillä sanoin "Yhtenä esimerkkinä", miksi luet sen "tärkeimmäksi"?

"Näin ollen kerroit juuri, että eroa ei ole avoliiton ja avioliiton välillä tässä asiassa"

En ole mitään muuta väittänyt, omaisuus todellakin säilyy aina avioliitossakin sillä, jonka nimissä se on. Mutta olen ihmetellyt sitä, miksi sinä haluat väittää avioehdollisen liiton olevan jotenkin "sama" asia kuin avoliiton?

"mitä eroa on, jos ON avioehto ja pitää oman sukunimen, verrattuna avoliittoon"

Erot ovat, kuten sanoin aiemminkin, juridisia, eivätkä ne vaikuta pariskunnan arkeen. Miksi sinä väität, että eri sukunimi tai avioehto vaikuttavat johonkin, ja mihin ne mielestäsi vaikuttavat?

"Näinollen, todistit itse olleesi väärässä"

En. Olet joko tarkoituksella tai tahattomasti ymmärtänyt väärin.

""Väitin että paitsi avio-oikeutta ja nimenvaihdosta avoliitolla ja avioliitolla ei ole juuri eroa, mutta sanoit selkeästi: "Väärin". "

Ei, aiemmin väitit (ne väitteet, joihin sanoin "väärin"), että "Tottakai voi olla avioehto. Silloin he vain päättävät etteivät jaa koko elämäänsä vaan ainoastaan asuvat saman katon alla eri talouksissa". Avioehto ei vaikuta tuolla tavoin, erillistalouksiin. Miksi väität niin? Lisäksi väitit, että "Tottakai voi valita molemmat edelliset. Silloin he elävät käytännössä kuin avoliitossa", mikä myös on väärin, koska eri sukunimi tai avioehto eivät muuta avioliittoa avoliitoksi. Miksi väität niin, koska juridiset erot - jotka eivät näy pariskunnan arjessa - ovat olemassa?

"(vaikka suhteessa ei todellisesti tapahdu mitään muutosta, ja juridisestikin vain nuo pikkudetaljit, josta molemmat jo totesimme ettei niillä ole paljon merkitystä mihinkään)"

Juuri niillä "pikkudetaljeilla" on eri liittomuotojen ero, koska avioliitto on ensisijassa juridinen sopimus. Miksi haluat väittää muuta?

"Parisuhteenhan voi virallistaa ilman avioliittoakin, se ei ole hyvä syy"

Miten? En ole kuullutkaan, mihin viittaat?

"jos voit valaista minulle hyviä syitä mennä naimisiin nimet pitäen ja avioehdolla, niin kerro ihmeessä "

Rakas ystävä, olen sitä yrittänyt monesti jo sanoa ja toistan, juridiikka, juridiikka ja juridiikka. Kaikki muu on tunnepuolta, ja sitä voi olla tai olla olematta yhtä hyvin avo- kuin avioliitossa. Kerrotko nyt, miksi olet eri mieltä, siis perusteluin eikä pelkin väittein? Jatketaan sitten.

oman nimensä pitänyt kirjoitti:

"Eli sinunkin mielestäsi suurimmat erot ovat juridisia"

Kyllä, sitä nimenomaan olen sanonut koko ajan, että eri siviilisäätyjen erot ovat pääasiassa juridisia. Ne eivät vaikuta pariskunnan arkielämään, kuten siihen ehdottomasti ei vaikuta avioliitossa valittu sukunimi tai avioehtokaan.

"ja tärkeimpänä mainitsetkin tasinko-oikeuden "

Ei, en suinkaan tärkeimpänä. Suosittelen hieman tarkempaa lukemista, sillä sanoin "Yhtenä esimerkkinä", miksi luet sen "tärkeimmäksi"?

"Näin ollen kerroit juuri, että eroa ei ole avoliiton ja avioliiton välillä tässä asiassa"

En ole mitään muuta väittänyt, omaisuus todellakin säilyy aina avioliitossakin sillä, jonka nimissä se on. Mutta olen ihmetellyt sitä, miksi sinä haluat väittää avioehdollisen liiton olevan jotenkin "sama" asia kuin avoliiton?

"mitä eroa on, jos ON avioehto ja pitää oman sukunimen, verrattuna avoliittoon"

Erot ovat, kuten sanoin aiemminkin, juridisia, eivätkä ne vaikuta pariskunnan arkeen. Miksi sinä väität, että eri sukunimi tai avioehto vaikuttavat johonkin, ja mihin ne mielestäsi vaikuttavat?

"Näinollen, todistit itse olleesi väärässä"

En. Olet joko tarkoituksella tai tahattomasti ymmärtänyt väärin.

""Väitin että paitsi avio-oikeutta ja nimenvaihdosta avoliitolla ja avioliitolla ei ole juuri eroa, mutta sanoit selkeästi: "Väärin". "

Ei, aiemmin väitit (ne väitteet, joihin sanoin "väärin"), että "Tottakai voi olla avioehto. Silloin he vain päättävät etteivät jaa koko elämäänsä vaan ainoastaan asuvat saman katon alla eri talouksissa". Avioehto ei vaikuta tuolla tavoin, erillistalouksiin. Miksi väität niin? Lisäksi väitit, että "Tottakai voi valita molemmat edelliset. Silloin he elävät käytännössä kuin avoliitossa", mikä myös on väärin, koska eri sukunimi tai avioehto eivät muuta avioliittoa avoliitoksi. Miksi väität niin, koska juridiset erot - jotka eivät näy pariskunnan arjessa - ovat olemassa?

"(vaikka suhteessa ei todellisesti tapahdu mitään muutosta, ja juridisestikin vain nuo pikkudetaljit, josta molemmat jo totesimme ettei niillä ole paljon merkitystä mihinkään)"

Juuri niillä "pikkudetaljeilla" on eri liittomuotojen ero, koska avioliitto on ensisijassa juridinen sopimus. Miksi haluat väittää muuta?

"Parisuhteenhan voi virallistaa ilman avioliittoakin, se ei ole hyvä syy"

Miten? En ole kuullutkaan, mihin viittaat?

"jos voit valaista minulle hyviä syitä mennä naimisiin nimet pitäen ja avioehdolla, niin kerro ihmeessä "

Rakas ystävä, olen sitä yrittänyt monesti jo sanoa ja toistan, juridiikka, juridiikka ja juridiikka. Kaikki muu on tunnepuolta, ja sitä voi olla tai olla olematta yhtä hyvin avo- kuin avioliitossa. Kerrotko nyt, miksi olet eri mieltä, siis perusteluin eikä pelkin väittein? Jatketaan sitten.

Lue lisää

"oho" toi esille ihan oikeita eroja, eli:
"Avioliitossa puolisot ovat velvollisia elättämään toisiaan ja myös toistensa lapsia. Avioliitossa toinen ei voi myydä omistamaansa asuntoa ilman toisen lupaa. Syntyvät lapset ovat automaattisesti molempien eikä isyyttä tarvitse tunnustaa. "

Sinä taas sanot:
"Kyllä, sitä nimenomaan olen sanonut koko ajan, että eri siviilisäätyjen erot ovat pääasiassa juridisia. Ne eivät vaikuta pariskunnan arkielämään, kuten siihen ehdottomasti ei vaikuta avioliitossa valittu sukunimi tai avioehtokaan."

Oletko sitä mieltä, että nämä "oho":n mainitsevat asiat eivät vaikuta pariskunnan arkielämään ? Minusta ne ovat nimenomaan arkielämään vaikuttavia asioita.

Avoliittopalstalla voit lukea jatkuvasti samasta asiasta kuin avioehdollisissa avioliitoissakin: eli rahasta. Mikä on mun ei oo sun, ja jos minä tienaan hyvin niin silti saat itse maksaa tasan puolet menoista. Tapellaan siitä kenen nimissä omaisuus on, ja kuka maksaa remontin kenenkin omistamaan taloon, ja tarvitseeko toisen osallistua työpanoksellaan siihen, kun se kuintenkaan ei jää hänen hyödykseen.

Matti ja Maija menevät naimisiin ja tekevät avioehdon. Matti tienaa ja omistaa asunnot ja autot omissa nimissään. Matti antaa omastaan Maijalle vain ruokaa ja asumisen, koska Maijahan saa jo sen peruspäivärahan, kyllä se muuhun elämiseen riittää. Sitten Mattia alkaa kyllästyttää Maija ja koska hänellä ei ole mitään menetettävää, ottaa Maijasta eron tuosta vaan, ja on taas vapaa mies puolen vuoden päästä.

Tässä sinulle "juridisia" etuja avioliitosta jossa on avioehto. Kerro nyt sitten missä osin avoliitto olisi Matille ja Maijalle jotenkin erilainen vaihtoehto ?

avoliitto ei kiitos kirjoitti:

"oho" toi esille ihan oikeita eroja, eli:
"Avioliitossa puolisot ovat velvollisia elättämään toisiaan ja myös toistensa lapsia. Avioliitossa toinen ei voi myydä omistamaansa asuntoa ilman toisen lupaa. Syntyvät lapset ovat automaattisesti molempien eikä isyyttä tarvitse tunnustaa. "

Sinä taas sanot:
"Kyllä, sitä nimenomaan olen sanonut koko ajan, että eri siviilisäätyjen erot ovat pääasiassa juridisia. Ne eivät vaikuta pariskunnan arkielämään, kuten siihen ehdottomasti ei vaikuta avioliitossa valittu sukunimi tai avioehtokaan."

Oletko sitä mieltä, että nämä "oho":n mainitsevat asiat eivät vaikuta pariskunnan arkielämään ? Minusta ne ovat nimenomaan arkielämään vaikuttavia asioita.

Avoliittopalstalla voit lukea jatkuvasti samasta asiasta kuin avioehdollisissa avioliitoissakin: eli rahasta. Mikä on mun ei oo sun, ja jos minä tienaan hyvin niin silti saat itse maksaa tasan puolet menoista. Tapellaan siitä kenen nimissä omaisuus on, ja kuka maksaa remontin kenenkin omistamaan taloon, ja tarvitseeko toisen osallistua työpanoksellaan siihen, kun se kuintenkaan ei jää hänen hyödykseen.

Matti ja Maija menevät naimisiin ja tekevät avioehdon. Matti tienaa ja omistaa asunnot ja autot omissa nimissään. Matti antaa omastaan Maijalle vain ruokaa ja asumisen, koska Maijahan saa jo sen peruspäivärahan, kyllä se muuhun elämiseen riittää. Sitten Mattia alkaa kyllästyttää Maija ja koska hänellä ei ole mitään menetettävää, ottaa Maijasta eron tuosta vaan, ja on taas vapaa mies puolen vuoden päästä.

Tässä sinulle "juridisia" etuja avioliitosta jossa on avioehto. Kerro nyt sitten missä osin avoliitto olisi Matille ja Maijalle jotenkin erilainen vaihtoehto ?

Lue lisää

"Oletko sitä mieltä, että ... eivät vaikuta pariskunnan arkielämään "

Tiettyyn mittaan, kyllä olen sitä mieltä. Suurimmassa osassa avioliitoista toteutunee molemminpuolinen perheen elatus siksi, että puolisot niin haluavat tehdä eikä siksi, että niin laissa määrätään. Todennäköisesti sama pätee myös avoliittoihin, niissäkin yhteinen talous toteutunee ainakin pidemmissä avoliitoissa ja perheellisissä avoliitoissa ihan puolisoiden yhteisen halun vuoksi (jos olet eri mieltä, sinulla lienee siitä vaikka jotain todistetta?). Asunnon myyntirajoitus on avioliitolle ominaista, mutta kuinka usein ajattelet sellaisen tilanteen olevan tavallisen pariskunnan arjessa, että toinen haluaa myydä kodin alta ilman toisen mahdollista hyväksyntää? Aivan, todennäköisesti tämäkään ei useimmiten toteudu pariskuntien arjessa. Lasten tunnustaminen on todella vain avoliittoon liittyvä asia, ei avioliittoon. Mutta - nyt tulee se pointti - mikään näistä asioista ei muutu miksikään sillä, että aviopuolisoilla on eri sukunimi tai että heillä on avioehto, ja se on se väitteesi, jota olen koko ajan kommentoinut. Sinä olet väittänyt, että nuo asiat (sukunimi ja avioehto) ovat jonkinlainen rajalinja avioliitossa tehden sen itseasiassa lähes avoliiton kaltaiseksi.

Mitä tulee esimerkkiisi Matista ja Maijasta, avioehto ei vaikuta puolisoiden arkielämään. Se, että esimerkkisi Maija ilmeisesti on kotirouva(?), koska Matti antaa hänelle rahaa ruokaan ja asumiseen, on Maijan valinta. Kuten sekin on heidän valintansa, etteivät he ole muuta sopineet perheen yhteisestä elatuksesta. Ja kuten vielä sekin, että Maija on allekirjoittanut avioehdon. Avioehto ei kuitenkaan vaikuta arkielämään, kuten olen todennut, sillä ei ole lain mukaan mitään tekemistä arjen kanssa. Se realisoituu vasta avioerossa, ja siinä esimerkkisi Maija jää nyt ns. "palelemaan". Mutta, Maija allekirjoitti avioehdon ja sen voi tehdä vain eron ja/tai kuoleman varalle. Ei arkielämän varalle. Siksi Maija näyttäisi nyt tehneen itsensä kannalta huonon valinnan (mutta sen hän näyttäisi tehneen jo varsin itsekkään puolison valitessaan, sellaiselta Matti näyttäytyy esimerkissäsi). Hieman yksinkertaisen Maijan ja verraten itsekkään Matin esimerkki ei tee avioehdollisista avioliitoista avoliittoja perheen arkielämän kannalta - ja sitä olet väittänyt tapahtuvan.

Mutta, tämä junnaa nyt paikallaan. Olen jo muutaman kerran kysellyt perusteita väitteillesi. Jokohan olisi niiden aika? Jos oletamme, että Maija piti avioliitossa oman nimensä Virtanen eikä ottanut Matin nimeä Salminen, miten se tekee Maijan avioliitosta avoliiton kaltaisen? Entä miten heidän tekemänsä avioehto tekee arjen kannalta heidän avioliitostaan mielestäsi avoliiton kaltaisen?

oman nimensä pitänyt kirjoitti:

"Oletko sitä mieltä, että ... eivät vaikuta pariskunnan arkielämään "

Tiettyyn mittaan, kyllä olen sitä mieltä. Suurimmassa osassa avioliitoista toteutunee molemminpuolinen perheen elatus siksi, että puolisot niin haluavat tehdä eikä siksi, että niin laissa määrätään. Todennäköisesti sama pätee myös avoliittoihin, niissäkin yhteinen talous toteutunee ainakin pidemmissä avoliitoissa ja perheellisissä avoliitoissa ihan puolisoiden yhteisen halun vuoksi (jos olet eri mieltä, sinulla lienee siitä vaikka jotain todistetta?). Asunnon myyntirajoitus on avioliitolle ominaista, mutta kuinka usein ajattelet sellaisen tilanteen olevan tavallisen pariskunnan arjessa, että toinen haluaa myydä kodin alta ilman toisen mahdollista hyväksyntää? Aivan, todennäköisesti tämäkään ei useimmiten toteudu pariskuntien arjessa. Lasten tunnustaminen on todella vain avoliittoon liittyvä asia, ei avioliittoon. Mutta - nyt tulee se pointti - mikään näistä asioista ei muutu miksikään sillä, että aviopuolisoilla on eri sukunimi tai että heillä on avioehto, ja se on se väitteesi, jota olen koko ajan kommentoinut. Sinä olet väittänyt, että nuo asiat (sukunimi ja avioehto) ovat jonkinlainen rajalinja avioliitossa tehden sen itseasiassa lähes avoliiton kaltaiseksi.

Mitä tulee esimerkkiisi Matista ja Maijasta, avioehto ei vaikuta puolisoiden arkielämään. Se, että esimerkkisi Maija ilmeisesti on kotirouva(?), koska Matti antaa hänelle rahaa ruokaan ja asumiseen, on Maijan valinta. Kuten sekin on heidän valintansa, etteivät he ole muuta sopineet perheen yhteisestä elatuksesta. Ja kuten vielä sekin, että Maija on allekirjoittanut avioehdon. Avioehto ei kuitenkaan vaikuta arkielämään, kuten olen todennut, sillä ei ole lain mukaan mitään tekemistä arjen kanssa. Se realisoituu vasta avioerossa, ja siinä esimerkkisi Maija jää nyt ns. "palelemaan". Mutta, Maija allekirjoitti avioehdon ja sen voi tehdä vain eron ja/tai kuoleman varalle. Ei arkielämän varalle. Siksi Maija näyttäisi nyt tehneen itsensä kannalta huonon valinnan (mutta sen hän näyttäisi tehneen jo varsin itsekkään puolison valitessaan, sellaiselta Matti näyttäytyy esimerkissäsi). Hieman yksinkertaisen Maijan ja verraten itsekkään Matin esimerkki ei tee avioehdollisista avioliitoista avoliittoja perheen arkielämän kannalta - ja sitä olet väittänyt tapahtuvan.

Mutta, tämä junnaa nyt paikallaan. Olen jo muutaman kerran kysellyt perusteita väitteillesi. Jokohan olisi niiden aika? Jos oletamme, että Maija piti avioliitossa oman nimensä Virtanen eikä ottanut Matin nimeä Salminen, miten se tekee Maijan avioliitosta avoliiton kaltaisen? Entä miten heidän tekemänsä avioehto tekee arjen kannalta heidän avioliitostaan mielestäsi avoliiton kaltaisen?

Lue lisää

"Mutta, tämä junnaa nyt paikallaan. Olen jo muutaman kerran kysellyt perusteita väitteillesi. Jokohan olisi niiden aika? Jos oletamme, että Maija piti avioliitossa oman nimensä Virtanen eikä ottanut Matin nimeä Salminen, miten se tekee Maijan avioliitosta avoliiton kaltaisen? Entä miten heidän tekemänsä avioehto tekee arjen kannalta heidän avioliitostaan mielestäsi avoliiton kaltaisen?"

No, vastaan kysymyksiisi, joihin tosin olet jo osin itsekin vastannut.
"Jos oletamme, että Maija piti avioliitossa oman nimensä Virtanen eikä ottanut Matin nimeä Salminen, miten se tekee Maijan avioliitosta avoliiton kaltaisen? Entä miten heidän tekemänsä avioehto tekee arjen kannalta heidän avioliitostaan mielestäsi avoliiton kaltaisen?"

Oletetaan ettei heillä ole lapsia.

Koska heillä on avioehto, ensimmäisen vastoinkäymisen tai erimielisyyden tullessa Matti voi ilmoittaa Maijalle että tämä on hänen kämppänsä ja tämä on hänen autonsa ja pysyy sellaisena, ja että asiat tehdään auton ja asunnon suhteen niinkuin hän (eli omistaja, olipa se kumpi hyvänsä suhteessa) haluaa. Matti voi ilmoittaa että jos ei hänen tyylinsä miellytä niin tuossa on eropaperit (tai ovi).

Maija puolestaan alkaa tajuta homman ja tietää aina olevansa Matin armoilla. Näin ollen, hän henkisesti alistuu kaikkeen mitä Matti sanelee, koska tietää ettei hänelle jää mitään jos ero tulee. Matin ei tarvitse antaa kuin pakollinen elatus, ja sekin vain niin kauan kuin hänen mielestään Maija antaa tarpeeksi, mukaanlukien makuuhuoneessa.

Jossakin vaiheessa hän ehkä tajuaa että on aika nostaa kytkintä vaikka kuinka kylmä olisi ulkona. Ehkä ei. Mutta koska hän ei ottanut Matin nimeä, hänen on nyt helpompi erota.

Lähtökohtaisesti avioehto on suuri riski avioliitossa. Se tekee mahdolliseksi kiristyksen, ja antaa aihetta riidoille (esim. sinun talo - miksi minä remontoisin sitä/miksi minä rahoittaisin sitä/maksanko omistani jotain hyvitystä asumisestani ?)

Avioehdollisista avioliitoista huomattavasti suurempi osa päättyy eroon kuin ilman avioehtoa. Aivan kuten avoliitto-erot ovat huomattavasti yleisempiä kuin avioerot.

Ennenkaikkea avioehto on aina kiinnostanut minua; tosin se ei ole tämän keskustelun "aihe"...

Ymmärrän, että pari haluaa avioehdon jos:
- ei uskota että pysytään yhdessä, eikä siksi haluta omaa omaisuutta jakaa (todennäköisessä ???) erotilanteessa
- toinen on niin itsekäs ettei halua antaa toiselle omaisuuttaan, vaikka itse kuolisi
- toisella on merkittävä omaisuus jonka haluaa säilyttää omille lapsille (aiemmasta liitosta)

Mikä on hyvä syy avioehtoon ?

avoliitto ei kiitos kirjoitti:

Naisen tapa inttää on juuri tällainen.

Luepa nyt mitä olen kirjoittanut, ja havaitse, että sinä väität mielipidettäni vääräksi esittämättä siihen perusteluja. Haluat vain jankata ja vääntää keskustelua jotta saisit minun mielipiteeni kuulostamaan väärältä.

Väitteeni on edelleen sama: eli avioliitto, jossa on avioehto, ja molemmat pitävät oman sukunimensä, ovat pitkältä sama asia, koska suurimmat erot avioliiton ja avoliiton välillä ovat yhteinen sukunimi ja yhteinen omaisuus. Vähäisenä lisäerona tulevat verotukseen liittyvät tekijät ja jotkin harvinaiset oikeuskäytäntöön liittyvät asiat.

Jos olet eri mieltä, kerro minulle, mitä avioehdollisessa avioliitossa jossa molemmat pitävät nimensä, on erona avoliittoon verrattuna.

Minun ei tarvitse todistaa mielipidettäni. Sinä taas, kun VÄITÄT minun mielipidettäni VÄÄRÄKSI, on velvollisuus todistaa väitteesi, koska väität että sinun mielipiteesi kumoaa minun mielipiteeni, ja minun mielipiteellänie ei olisi mitään arvoa.

Et näemmä ymmärrä tieteellisestä ja matemaattisesta todistamisesta mitään.

Tämä tilanne on loogisesti ajateltuna aivan sama, kuin jos väittäisin ettei ole yhtään (luonnollisesti) kirkkaanpunaista elefanttia, ja sinä väität että olen väärässä. Vaikka toisin näytille 100.000 elefanttia, ei se todista ettei löytyisi tuota punaista yksilöä jostakin. Jos siis väität esittämääni vääräksi, SINUN velvollisuutesi olisi todistaa että ON punainen elefantti.

Väitän ettei eroja ole. Vaikka siis toisin esille 10.000 asiaa jossa ne yhtenevät, se ei auttasi todistamaan väitettäni. SInä väität että on - siispä kerro mikä se ero sitten on.

Eli: jos pari on avoliitossa, mitä he saavuttavat elämässään menemällä avioehdolliseen avioliittoon jossa molemmat pitävät oman nimensä ?

Minun ihan oma mielipiteeni on se, etten hyväksy avoliittoa. Siitä saat olla vapaasti eri mieltä, se on sitten vain sinun mielipiteesi.

Syy, miksi en hyväksy sitä on se, että avoliitto on helppo ratkaisu ihmisille jotka eivät halua todella jakaa kaikkea parisuhteessaan, joten he eivät ota sitä yhtä tosissaan kuin ne jotka haluavat jakaa kaiken - he myös ovat valmiita tekemään enemmän sen suhteen eteen.

Lue lisää

Sori, mutta se olet kyllä sinä joka inttää ja vetoaa sukupuoleen ja vääntelee ja kääntelee. Esität ensin asiamielipiteitä faktoina mikä on "oikein" ja sitten toinen ei saa sanoa mikä ei ole faktaa eli on "väärin". Sitten yrität väännellä asioita, et itse vastaa, intät, ja yrität vedota vielä "naiselliseen tapaan inttää". Nyt vedit jo "matemaattiset ja tieteelliset" tavat höpöjuttuihisi, ja siis väännät täyttä torttua kuule: ja me lukijat nähdään se. Kyllä kai täällä ihmiset osaa lukea, että sä vääntelet ja kääntelet ja vääristelet ja yrität olla hinnalla millä hyvänsä vaan oikeessa: SINÄ intät.

Siis, eikä kyse ole edes oikeassa tai väärässä olemisesta, kuin noissa fakta-osuuksissa. Mielipiteet ON eri asia.

Esimerkiksi tämä on ap väitteesi:
"Tottakai voi olla avioehto. Silloin he vain päättävät etteivät jaa koko elämäänsä vaan ainoastaan asuvat saman katon alla eri talouksissa, tosin jakaen joitakin kuluja."

Eivät jaa koko elämäänsä ja asuvat saman katon alla ERI TALOUKSISSA, minkä tuo toinen korjaa, että ei, avioehto ei tarkoita sitä. Ja on oikeassa. Avioehto on sopimus, millä sovitaan omaisuudenjako EROtilanteessa, mutta se ei kerro mitään siitä, minkälainen talous liitossa on yhdessä oltaessa ja mitä kuluja pari jakaa vai jakaako mitään. Tää on esimerkki siitä, että avioehto on niin isolta osaa olemassa oleva asia ja sopimus ja faktaa, että väitteesi voi sanoa vääräksi: se ei pidä paikkaansa. Se on ehkä jonkun parin todellisuuskin, mutta se ei liity itse avioehtosopimuksen tekemiseen.

Eli siis vänkäät ja vänkäät jatkossa ja heti alkaa tää "kun suomalainen nainen päättää olla oikeassa..." Tuntuu kyllä koskevan sitten sinua: oletko suomalainen nainen?

Mulle tulee aina mieleen, että sun kaltaiset keskustelijat, on jotain ihmeellisiä luonnevikaisia jotka ei oikeesti haluakaan keskustella, vaan kuunnella omaa ihmeellistä monologiaan ja vaan lyntätä toiset. Missään kohtaa se toinen ei saa olla oikeasti omaa mieltään ja omat mielipiteen on aina kaikki puolustuskannalla, "senkus olet vaan eri mieltä, se on sitten vain (huom. VAIN) sinun mielipiteesi" vaikka on jo sata kertaa todettu, että joo, joo, mielipideasiat on niitä just. Ikäänkuin jos hyökkäys ja alentava väittely ("just tota naisten inttämistä" voisi tietti olla miesten tai joku muu vetoava asia suomalaisten, ton ikästen jne... asia mikä on jotenkin leimaava ja jonka voi ilmaista alentavasti, koska toinen ei mahda sille mitään)
ei tehoa, niin marttyyrimainen on lisänä "minähän vain, mutta hei, ole sinä sitä mieltä, se on vain sun mielipiteesi, kyllä minä saan olla oikeasti tätä mieltä" vaikkei toinen ole edes estänyt!!!

Seuraavaksi sitten asiaa vääneellään, mikä on tosi tyhmää etenkin kun kaikki NÄKEE mitä sä olet aikaisemmin jo kirjoittanut! Et sä voi edes valehdella samalla tavalla kun pystyisit livenä, koska kai me muut osataan lukea jo se aikaisempi teksti....
Ja sitä rataa.

Mikä suakin vaivaa?

Sä olet hankala kirjoitti:

Sori, mutta se olet kyllä sinä joka inttää ja vetoaa sukupuoleen ja vääntelee ja kääntelee. Esität ensin asiamielipiteitä faktoina mikä on "oikein" ja sitten toinen ei saa sanoa mikä ei ole faktaa eli on "väärin". Sitten yrität väännellä asioita, et itse vastaa, intät, ja yrität vedota vielä "naiselliseen tapaan inttää". Nyt vedit jo "matemaattiset ja tieteelliset" tavat höpöjuttuihisi, ja siis väännät täyttä torttua kuule: ja me lukijat nähdään se. Kyllä kai täällä ihmiset osaa lukea, että sä vääntelet ja kääntelet ja vääristelet ja yrität olla hinnalla millä hyvänsä vaan oikeessa: SINÄ intät.

Siis, eikä kyse ole edes oikeassa tai väärässä olemisesta, kuin noissa fakta-osuuksissa. Mielipiteet ON eri asia.

Esimerkiksi tämä on ap väitteesi:
"Tottakai voi olla avioehto. Silloin he vain päättävät etteivät jaa koko elämäänsä vaan ainoastaan asuvat saman katon alla eri talouksissa, tosin jakaen joitakin kuluja."

Eivät jaa koko elämäänsä ja asuvat saman katon alla ERI TALOUKSISSA, minkä tuo toinen korjaa, että ei, avioehto ei tarkoita sitä. Ja on oikeassa. Avioehto on sopimus, millä sovitaan omaisuudenjako EROtilanteessa, mutta se ei kerro mitään siitä, minkälainen talous liitossa on yhdessä oltaessa ja mitä kuluja pari jakaa vai jakaako mitään. Tää on esimerkki siitä, että avioehto on niin isolta osaa olemassa oleva asia ja sopimus ja faktaa, että väitteesi voi sanoa vääräksi: se ei pidä paikkaansa. Se on ehkä jonkun parin todellisuuskin, mutta se ei liity itse avioehtosopimuksen tekemiseen.

Eli siis vänkäät ja vänkäät jatkossa ja heti alkaa tää "kun suomalainen nainen päättää olla oikeassa..." Tuntuu kyllä koskevan sitten sinua: oletko suomalainen nainen?

Mulle tulee aina mieleen, että sun kaltaiset keskustelijat, on jotain ihmeellisiä luonnevikaisia jotka ei oikeesti haluakaan keskustella, vaan kuunnella omaa ihmeellistä monologiaan ja vaan lyntätä toiset. Missään kohtaa se toinen ei saa olla oikeasti omaa mieltään ja omat mielipiteen on aina kaikki puolustuskannalla, "senkus olet vaan eri mieltä, se on sitten vain (huom. VAIN) sinun mielipiteesi" vaikka on jo sata kertaa todettu, että joo, joo, mielipideasiat on niitä just. Ikäänkuin jos hyökkäys ja alentava väittely ("just tota naisten inttämistä" voisi tietti olla miesten tai joku muu vetoava asia suomalaisten, ton ikästen jne... asia mikä on jotenkin leimaava ja jonka voi ilmaista alentavasti, koska toinen ei mahda sille mitään)
ei tehoa, niin marttyyrimainen on lisänä "minähän vain, mutta hei, ole sinä sitä mieltä, se on vain sun mielipiteesi, kyllä minä saan olla oikeasti tätä mieltä" vaikkei toinen ole edes estänyt!!!

Seuraavaksi sitten asiaa vääneellään, mikä on tosi tyhmää etenkin kun kaikki NÄKEE mitä sä olet aikaisemmin jo kirjoittanut! Et sä voi edes valehdella samalla tavalla kun pystyisit livenä, koska kai me muut osataan lukea jo se aikaisempi teksti....
Ja sitä rataa.

Mikä suakin vaivaa?

Lue lisää

Nimimerkki "avoliitto ei kiitos" on selvästi luonnehäiriöinen. Ilmenee selvästi "minä olen aina oikeassa", näitä besserwisser pätijöitä jotka ei kirjoittamisella kykene todistamaan väitteittään faktoiksi. Silloin jätetään vastaamatta, käännetään sanomiset toisen väitteiksi, aletaan vähetellä ja nimitellä.

Vain hänellä on oikeus vaatia todisteita muilta kirjoittajilta. Hänellä ei ole velvollisuutta todistaa mitään. Omassa erinomaisuudessaan hän mielestään edustaa miesten parhaimmistoa. Jokainen voi päätellä kuinka tasavertainen hänen kuvaamansa parisuhde voi olla.

Siinä mustakin on valkoista.

Sä olet hankala kirjoitti:

Sori, mutta se olet kyllä sinä joka inttää ja vetoaa sukupuoleen ja vääntelee ja kääntelee. Esität ensin asiamielipiteitä faktoina mikä on "oikein" ja sitten toinen ei saa sanoa mikä ei ole faktaa eli on "väärin". Sitten yrität väännellä asioita, et itse vastaa, intät, ja yrität vedota vielä "naiselliseen tapaan inttää". Nyt vedit jo "matemaattiset ja tieteelliset" tavat höpöjuttuihisi, ja siis väännät täyttä torttua kuule: ja me lukijat nähdään se. Kyllä kai täällä ihmiset osaa lukea, että sä vääntelet ja kääntelet ja vääristelet ja yrität olla hinnalla millä hyvänsä vaan oikeessa: SINÄ intät.

Siis, eikä kyse ole edes oikeassa tai väärässä olemisesta, kuin noissa fakta-osuuksissa. Mielipiteet ON eri asia.

Esimerkiksi tämä on ap väitteesi:
"Tottakai voi olla avioehto. Silloin he vain päättävät etteivät jaa koko elämäänsä vaan ainoastaan asuvat saman katon alla eri talouksissa, tosin jakaen joitakin kuluja."

Eivät jaa koko elämäänsä ja asuvat saman katon alla ERI TALOUKSISSA, minkä tuo toinen korjaa, että ei, avioehto ei tarkoita sitä. Ja on oikeassa. Avioehto on sopimus, millä sovitaan omaisuudenjako EROtilanteessa, mutta se ei kerro mitään siitä, minkälainen talous liitossa on yhdessä oltaessa ja mitä kuluja pari jakaa vai jakaako mitään. Tää on esimerkki siitä, että avioehto on niin isolta osaa olemassa oleva asia ja sopimus ja faktaa, että väitteesi voi sanoa vääräksi: se ei pidä paikkaansa. Se on ehkä jonkun parin todellisuuskin, mutta se ei liity itse avioehtosopimuksen tekemiseen.

Eli siis vänkäät ja vänkäät jatkossa ja heti alkaa tää "kun suomalainen nainen päättää olla oikeassa..." Tuntuu kyllä koskevan sitten sinua: oletko suomalainen nainen?

Mulle tulee aina mieleen, että sun kaltaiset keskustelijat, on jotain ihmeellisiä luonnevikaisia jotka ei oikeesti haluakaan keskustella, vaan kuunnella omaa ihmeellistä monologiaan ja vaan lyntätä toiset. Missään kohtaa se toinen ei saa olla oikeasti omaa mieltään ja omat mielipiteen on aina kaikki puolustuskannalla, "senkus olet vaan eri mieltä, se on sitten vain (huom. VAIN) sinun mielipiteesi" vaikka on jo sata kertaa todettu, että joo, joo, mielipideasiat on niitä just. Ikäänkuin jos hyökkäys ja alentava väittely ("just tota naisten inttämistä" voisi tietti olla miesten tai joku muu vetoava asia suomalaisten, ton ikästen jne... asia mikä on jotenkin leimaava ja jonka voi ilmaista alentavasti, koska toinen ei mahda sille mitään)
ei tehoa, niin marttyyrimainen on lisänä "minähän vain, mutta hei, ole sinä sitä mieltä, se on vain sun mielipiteesi, kyllä minä saan olla oikeasti tätä mieltä" vaikkei toinen ole edes estänyt!!!

Seuraavaksi sitten asiaa vääneellään, mikä on tosi tyhmää etenkin kun kaikki NÄKEE mitä sä olet aikaisemmin jo kirjoittanut! Et sä voi edes valehdella samalla tavalla kun pystyisit livenä, koska kai me muut osataan lukea jo se aikaisempi teksti....
Ja sitä rataa.

Mikä suakin vaivaa?

Lue lisää

Vaikka persoonallisuutesi olisikin jakautunut, ei silti ole järkevää kirjoitella tänne ikäänkuin jonakin uutena kirjoittajana. Et vastannut viestiini, aloitit vain uuden polun ja haukut minut. Et ole aiemminkaan vastannut kysymyksiini, olet vain itse halunnut inttää asioita päästämättä minua viemään keskustelua eteenpäin.

Mutta miltä sinusta tuntuu jos minä kommentoisin sinun viestejäsi kuten sinä minun viestejäni, eli esim:

"Nyt vedit jo "matemaattiset ja tieteelliset" tavat höpöjuttuihisi, ja siis väännät täyttä torttua kuule:"

VÄÄRIN. Sinä vaadit minua todistamaan väitteen, mutta koska väite on muotoa, jota ei ole teoriassakaan mahdollista "todistaa oikeaksi" vaan se on "teoria", silloin tieteellisesti ainoa oikea tapa on pitää se mahdollisena, kunnes se on todistettu vääräksi.

Jos et tunne lainkaan logiikkaa eikä tieteellisiä menetelmiä asioiden toteamiseen oikeaksi tai vääräksi, on se hyvin valitettavaa, mutta se ei oikeuta sinua määrittelemään väitettäni vääräksi. Se on fakta.

"... ja me lukijat nähdään se."-

VÄÄRIN. Sinä et mitenkään voi edustaa kaikkia tämän palstan lukijoita, et vaikka kirjoittelet jo kolmessa eri persoonassa. Se on fakta.

"Sori, mutta se olet kyllä sinä joka inttää..."

VÄÄRIN. Olen pyrkinyt viemään keskustelua eteenpäin, ja pyrkinyt antamaan sinulle mahdollisuuden todistaa "väärin"-väitteesi todeksi, ja selvittänyt miten se on mahdollista tehdä loogisesti ja järkevästi. Mutta sinulla itselläsi pyörii sama levy, kutsun sitä inttämiseksi. Vaikka yritän esittää uusia kysymyksiä ja viedä rakentavasti asiaa eteenpäin, sinä et suostu vastaamaan - ja taas tässäkin viestissä palaat alkuperäiseen viestiini.

No, tehdään nyt taas niinkuin haluat, eli palataan taas tuohon samaan.

"Tottakai voi olla avioehto. Silloin he vain päättävät etteivät jaa koko elämäänsä vaan ainoastaan asuvat saman katon alla eri talouksissa, tosin jakaen joitakin kuluja."

Sana "talous" voi tarkoittaa montaa eri asiaa. Lienet tarttunut nyt yhteen tulkintaan, koska et ymmärrä (tai ehkä et vain halua ymmärtää) mitä tarkoitan. Mutta suomen taloutta ei pysty maustamaan vakkapa taloussokerilla. On eri asia puhua "taloudesta" vaikka sittarin tarjouksissa "rajoitus 1/talous" (ei tarkoita esim. Suomen taloutta) tai vaikkapa "talouden lama" ei välttämättä tarkoita sinun henkilökohtaisen taloutesi heikkenemistä, kenties päinvastoin.

Ajattele EU:ta ja sen jäsenvaltioita. Sopimuksilla on tehty EU:lle yhteinen "talous". Kuitenkin jokaisella jäsenmaalla on oma "talous". EU on kuin avioehdollinen avioliitto, jossa jokaisella jäsenmaalla on ja pysyy oma omaisuutensa, vaikka EU hajoaisikin.

Tässä mielessä, EU:n taloussopimusta erotilanteessa voidaan jossakin määrin verrata avioehtoon: eletään vähän kuin yksi, mutta erossa jokainen pitää omat rahansa ja omaisuutensa. Aivan samoin, tätä voidaan verrata myös avoliittoon. Kreikka olisi varmaan halunnut "avioehdottoman" talousliiton, mutta rikkaammat eivät siihen suostu (luojan kiitos...).

Ajattele testamenttia, jossa henkilö yrittää parhaansa mukaan tehdä jonkun sukulaisensa perinnöttömäksi. Tätä voidaan verrata avioehdon vaikutukseen kuolemantapauksessa, ja avioehdon tarkoitus on tällöin pitää huolta siitä että puoliso ei saa mitään toisen omaisuudesta itselleen. Tällöin avioehto nimenomaan takaa avoliiton kaltaisen tilanteen (paitsi niitä rajoituksia joita laki antaa avioehdolle, esim. lesken asuminen).

Jos sinulla on avioehto ja tienaat enemmän, ostatko tällöin asunnon omilla rahoillasi toisen nimiin ? Tai yhteisiin nimiin ? Ei kai se ole järkevää. Sehän on juuri ristiriidassa sen avioehto-ajatuksen kanssa (eli miksi sitten teit avioehdon jos kuitenkin haluat jakaa omaisuutesi toisen kanssa erossa tai kuolemassa?)

Eikö ole aivan selvä asia, (joskaan ei ehkä "fakta"), että avioehdon tehnyt pari pyrkii estämään oman omaisuuden siirtymisen toiselle ? Juuri samoin tehdään avoliitossa.

EU kuvaa hyvin avioehdollista liittoa, koska avoliittoon verrattuna on olemassa tietynlainen SITOVA sopimus (liitto), jonka perusteella maat jakavat joitakin yhteisiä kuluja mutta eivät ole velvollisia jakamaan kaikkea omaisuuttaan. Maat maksavat yhteisistä kuluista sen mukaan mikä on kohtuullista maan varallisuuden mukaan, mutta eivät lähtökohtaisesti vastaa toistensa veloista. Se, että Kreikkaa tuetaan, on olosuhteiden tuoma pakko, koska Kreikan tilanne huonontaisi muuten koko EU:n taloustilannetta entisestään.

Talouteen liittyvissä asioissa, avioehdolla ja avoliitolla on TOSI paljon yhteisiä piirteitä. Vain muutama juridinen seikka todella erottaa ne toisistaan.

Omaisuuden jakaminen eron tai kuoleman sattuessa on TODELLA suuri asia, joka erottaa avoliiton avioliitosta. Se myös sitoo puolisot todella yrittämään vaalia suhdetta, varsinkin sen osapuolen jolla on enemmän fyffeä.

Avioehto kumoaa tästä melkein kaiken, jäljelle jää avoliittoon verrattuna vain puolen vuoden "siirtymäaika" vapaille markkinoille.

avoliitto ei kiitos kirjoitti:

"Mutta, tämä junnaa nyt paikallaan. Olen jo muutaman kerran kysellyt perusteita väitteillesi. Jokohan olisi niiden aika? Jos oletamme, että Maija piti avioliitossa oman nimensä Virtanen eikä ottanut Matin nimeä Salminen, miten se tekee Maijan avioliitosta avoliiton kaltaisen? Entä miten heidän tekemänsä avioehto tekee arjen kannalta heidän avioliitostaan mielestäsi avoliiton kaltaisen?"

No, vastaan kysymyksiisi, joihin tosin olet jo osin itsekin vastannut.
"Jos oletamme, että Maija piti avioliitossa oman nimensä Virtanen eikä ottanut Matin nimeä Salminen, miten se tekee Maijan avioliitosta avoliiton kaltaisen? Entä miten heidän tekemänsä avioehto tekee arjen kannalta heidän avioliitostaan mielestäsi avoliiton kaltaisen?"

Oletetaan ettei heillä ole lapsia.

Koska heillä on avioehto, ensimmäisen vastoinkäymisen tai erimielisyyden tullessa Matti voi ilmoittaa Maijalle että tämä on hänen kämppänsä ja tämä on hänen autonsa ja pysyy sellaisena, ja että asiat tehdään auton ja asunnon suhteen niinkuin hän (eli omistaja, olipa se kumpi hyvänsä suhteessa) haluaa. Matti voi ilmoittaa että jos ei hänen tyylinsä miellytä niin tuossa on eropaperit (tai ovi).

Maija puolestaan alkaa tajuta homman ja tietää aina olevansa Matin armoilla. Näin ollen, hän henkisesti alistuu kaikkeen mitä Matti sanelee, koska tietää ettei hänelle jää mitään jos ero tulee. Matin ei tarvitse antaa kuin pakollinen elatus, ja sekin vain niin kauan kuin hänen mielestään Maija antaa tarpeeksi, mukaanlukien makuuhuoneessa.

Jossakin vaiheessa hän ehkä tajuaa että on aika nostaa kytkintä vaikka kuinka kylmä olisi ulkona. Ehkä ei. Mutta koska hän ei ottanut Matin nimeä, hänen on nyt helpompi erota.

Lähtökohtaisesti avioehto on suuri riski avioliitossa. Se tekee mahdolliseksi kiristyksen, ja antaa aihetta riidoille (esim. sinun talo - miksi minä remontoisin sitä/miksi minä rahoittaisin sitä/maksanko omistani jotain hyvitystä asumisestani ?)

Avioehdollisista avioliitoista huomattavasti suurempi osa päättyy eroon kuin ilman avioehtoa. Aivan kuten avoliitto-erot ovat huomattavasti yleisempiä kuin avioerot.

Ennenkaikkea avioehto on aina kiinnostanut minua; tosin se ei ole tämän keskustelun "aihe"...

Ymmärrän, että pari haluaa avioehdon jos:
- ei uskota että pysytään yhdessä, eikä siksi haluta omaa omaisuutta jakaa (todennäköisessä ???) erotilanteessa
- toinen on niin itsekäs ettei halua antaa toiselle omaisuuttaan, vaikka itse kuolisi
- toisella on merkittävä omaisuus jonka haluaa säilyttää omille lapsille (aiemmasta liitosta)

Mikä on hyvä syy avioehtoon ?

Lue lisää

Onpas täällä tapahtunut sitten eilisen. Ensiksi, jos satut epäilemään minua samaksi kuin "Sä olet hankala", niin oletuksesi on väärä. Täällä edelleen ja ihan yhdellä ja samalla nimmarilla. Mutta jos tuo aliketju, jossa joku nimmarilla "mäkin oon joku muu" (sinä?) tuhisee kiukkuaan, ei liitykään meidän viestittelyyn, niin unohda koko tämä alku! ;D

Eli asiaan. "Koska heillä on avioehto, ensimmäisen vastoinkäymisen ... "

Kyllä toki näin voi tapahtua. Mutta, avioehto tai eri sukunimi ei tee heidän arjestaan avoliiton kaltaista. Sen tekee ihan eri asia, eli ilmeisesti esimerkkisi Maija on aikas tallukka, joka ei osaa pitää avioliiton arjessa puoliaan. Avioehto voi toteutua vain erossa tai kuolemantapauksessa, ja arjessa eletään avioehdosta huolimatta just sellaista elämää, joksi pariskunta välinsä sopii. Ja se taas, että Maija näyttäytyy tallukkana "henkisesti alistuu kaikkeen mitä Matti sanelee" ei liity sen paremmin avioehtoon kuin sukunimeen vaan ilmeisesti Maijan kyvyttömyyteen kommunikoida aikuisena aikuisen kanssa. Hän heittäytyy alistujaksi - mutta niin hän voi tehdä ilman avioehtoakin, jos Matti on määräilijäluonne. Onko tässä jotain, mikä sinusta on väärin tai olet eri mieltä?

"Matin ei tarvitse antaa kuin pakollinen elatus"

Nimenomaan näin, jos Maija alunalkaenkaan ei osaa "vaatia" omaa parastaan tai edes yhteistä parasta parisuhteessaan. Pitäisikö Maijan vielä harkita, ennen kuin ryhtyy ihmissuhteeseen ylipäätään?

"koska hän ei ottanut Matin nimeä, hänen on nyt helpompi erota"

Eroprosessin osalta Maija "tienaa" sen, mikä menisi uusien papereiden (ajokortti yms.) hankkimiseen. Aika monet sen erottuaan kuitenkin tekevät, siis ottavat tyttönimensä, joten päätähuimaavasta summasta ei voine olla kyse. Avioliiton arjen aikana hänen sukunimensä ei vaikuta parisuhteeseen. Vai oletko eri mieltä?

"Lähtökohtaisesti avioehto on suuri riski avioliitossa ... sinun talo..."

Ei, se on "riski" vain avioliiton päättymisen tilanteessa. Mutta jos Matti on ehdottanut omaisuutensa suojaamiseksi avioehtoa, luulisi hänen hyvin ymmärtävän, ettei Maijan edun mukaista ole osallistua remontteihin yms. Totta, asiat aiheuttavat riitelyn mahdollisuutta, mutta siitä ei seuraa, että monien avioparien mielestä täysin pätevä käytäntö (mahdollisuus avioehtoon) tulisi poistaa.

"Avioehdollisista avioliitoista huomattavasti suurempi osa päättyy eroon ..."

Ihanko tosi, mistä tämä tilasto löytyy?

"avoliitto-erot ovat huomattavasti yleisempiä kuin avioerot"

Tätä en suoranaisesti epäile, mutta eikö se ole luontevaakin? Eikö olisi aika järjetöntä rynnätä suoraan tapailusta avioliittoon??? Ihmiset ovat erilaisia kuin suurimman rakkauden huumassa kuvittelemme, ja vaikka ei olisikaan mitään "paremman etsimistä" kyseessä, kumppani ei ehkä arjessa osoittaudukaan sellaiseksi kuin kuvittelemme.

Minusta tuntuu, että pyrit tekemään keskustelusta nyt avoliiton/avioehdon vastaista. Minulla ei ole mitään kumpaakaan vastaan. Kukin toivottavasti toimii kuten itselle parhaiten sopii, kaikille ei samat asiat sovi joka tilanteessa. Mutta, oletko edelleen sitä mieltä, että avioliiton arjessa jotenkin vaikuttaa se, onko pariskunnalla sama vai eri sukunimi (joka siis on ketjun alkuperäinen aihe) tai onko heillä avioehto? Jos olet sitä mieltä, miksi? Voit toki esittää omia arvailujasi, miksi joku tekee avioehdon, mutta se on mielestäni tämän ketjun aiheen vierestä, kuten itsekin toteat, ja se kannattanee siirtää vaikka avioehtopalstalle.

Aviopuolisoilla voi aivan normaalisti olla omat tilit johon molemmilla käyttöoikeus, tai myös yhteinen tili muotoa "X tai Y Tumpeloinen". Ei saa olla "ja" vaan "tai", koska muuten molempien on oltava läsnä tilijuttuja muutettaessa yms.

Meillä on juuri tällainen, ja kiitos toimii oikein hyvin. Jos oma pankkisi on niin jälkeenjäänyt ettei ko. tiliä osaa avata, vaihda johonkin asiantuntevampaan.

Joten se siitä ongelmasta.

Sitäpaitsi perikunnan hyväksymänä saat puolisosi tililtä rahaa nostaa aina, vaikka kuolinpäivänä, kunhan saat kuolintodistuksen.

Onko tämä sitten mielestäsi helpompaa jos olet avoliitossa ? Silloin et saisi latin latia ikinä, tai ainakaan ennen perinnönjakoa (jos sinut testamentissa mainitaan)

Voisin ottaa vaimonkin sukunimen, jos se olisi parempi vaihtoehto kuin omani. Nyt on yhteinen.

En tiedä mitä tarkoitat etten olisi hyväksynyt puolison "itsenäisyyttä" ?

"Yhteinen sukunimi ja pankkitili ei takaa avioliiton säilymistä. Tästä on näyttöä kun katsoo tilastoja vuodesta 1985 taaksepäin, jolloin ei valinnan mahdollisuutta sukunimestä ollut. Silti erottiin."

No vertailehan tilastoja, ovatko avioerot yleisempiä vai harvinaisempia nyt kuin ennen vuotta 1985. Syitä on monta, mutta en näe miten avioerotilastojen mukaan eri sukunimi olisi PARANTANUT liittojen pysyvyyttä ???

Oletko tietoinen, että avioerot ovat yleisempiä puolisoiden pitäessä omat sukunimensä kuin silloin kun valitaan yhteinen sukunimi ?

avoliitto ei kiitos kirjoitti:

Aviopuolisoilla voi aivan normaalisti olla omat tilit johon molemmilla käyttöoikeus, tai myös yhteinen tili muotoa "X tai Y Tumpeloinen". Ei saa olla "ja" vaan "tai", koska muuten molempien on oltava läsnä tilijuttuja muutettaessa yms.

Meillä on juuri tällainen, ja kiitos toimii oikein hyvin. Jos oma pankkisi on niin jälkeenjäänyt ettei ko. tiliä osaa avata, vaihda johonkin asiantuntevampaan.

Joten se siitä ongelmasta.

Sitäpaitsi perikunnan hyväksymänä saat puolisosi tililtä rahaa nostaa aina, vaikka kuolinpäivänä, kunhan saat kuolintodistuksen.

Onko tämä sitten mielestäsi helpompaa jos olet avoliitossa ? Silloin et saisi latin latia ikinä, tai ainakaan ennen perinnönjakoa (jos sinut testamentissa mainitaan)

Voisin ottaa vaimonkin sukunimen, jos se olisi parempi vaihtoehto kuin omani. Nyt on yhteinen.

En tiedä mitä tarkoitat etten olisi hyväksynyt puolison "itsenäisyyttä" ?

"Yhteinen sukunimi ja pankkitili ei takaa avioliiton säilymistä. Tästä on näyttöä kun katsoo tilastoja vuodesta 1985 taaksepäin, jolloin ei valinnan mahdollisuutta sukunimestä ollut. Silti erottiin."

No vertailehan tilastoja, ovatko avioerot yleisempiä vai harvinaisempia nyt kuin ennen vuotta 1985. Syitä on monta, mutta en näe miten avioerotilastojen mukaan eri sukunimi olisi PARANTANUT liittojen pysyvyyttä ???

Oletko tietoinen, että avioerot ovat yleisempiä puolisoiden pitäessä omat sukunimensä kuin silloin kun valitaan yhteinen sukunimi ?

Lue lisää

"Sitäpaitsi perikunnan hyväksymänä saat puolisosi tililtä rahaa nostaa aina, vaikka kuolinpäivänä, kunhan saat kuolintodistuksen"

Jopas on edistyksellinen pankki, kun jakaa varoja perikunnalle vaikka ei ole perunkirjoitusta tai pesänjakajaa selvitetty. Ennen perunkirjoitusta pankilla ei kuitenkaan ole luotettavasti selvillä ketkä kaikki ovat kuolinpesän osakkaita.
Kun tilinomistaja kuolee, kaikki vainajan antamat tilinkäyttöoikeudet poistetaan vakiintuneen pankkikäytännön perusteella. Ennen perunkirjoitusta tililtä voidaan nostaa perintökaaressa mainitut ns. pesänselvitysvelat eli
hautajaisista ja perunkirjoituksesta sekä pesän hoidosta, hallinnosta ja selvityksestä johtuviin kustannuksiin tarvittavat varat.
Varojen nosto tehdään laskua vastaan ja pankissa tarkistetaan, että kyse on juuri näistä kuluista.

Mitä puoliso tekee käyttöoikeudella tililleni, kun yhteiset raha-asiat voi hoitaa taloustilitä joka on avattu asumis-, ruoka-, ja lasten tarvitsemiin juokseviin kuluihin? Sen jälkeen molemmat voi oman tilinsä rahat käyttää kuten haluaa ja parhaakseen näkee.

eipä saa rahaa kirjoitti:

"Sitäpaitsi perikunnan hyväksymänä saat puolisosi tililtä rahaa nostaa aina, vaikka kuolinpäivänä, kunhan saat kuolintodistuksen"

Jopas on edistyksellinen pankki, kun jakaa varoja perikunnalle vaikka ei ole perunkirjoitusta tai pesänjakajaa selvitetty. Ennen perunkirjoitusta pankilla ei kuitenkaan ole luotettavasti selvillä ketkä kaikki ovat kuolinpesän osakkaita.
Kun tilinomistaja kuolee, kaikki vainajan antamat tilinkäyttöoikeudet poistetaan vakiintuneen pankkikäytännön perusteella. Ennen perunkirjoitusta tililtä voidaan nostaa perintökaaressa mainitut ns. pesänselvitysvelat eli
hautajaisista ja perunkirjoituksesta sekä pesän hoidosta, hallinnosta ja selvityksestä johtuviin kustannuksiin tarvittavat varat.
Varojen nosto tehdään laskua vastaan ja pankissa tarkistetaan, että kyse on juuri näistä kuluista.

Mitä puoliso tekee käyttöoikeudella tililleni, kun yhteiset raha-asiat voi hoitaa taloustilitä joka on avattu asumis-, ruoka-, ja lasten tarvitsemiin juokseviin kuluihin? Sen jälkeen molemmat voi oman tilinsä rahat käyttää kuten haluaa ja parhaakseen näkee.

Lue lisää

Niin, on se ihan eri asia kun on puoliso, eikä avioehtoa.

"Mitä puoliso tekee käyttöoikeudella tililleni, kun yhteiset raha-asiat voi hoitaa taloustilitä joka on avattu asumis-, ruoka-, ja lasten tarvitsemiin juokseviin kuluihin? Sen jälkeen molemmat voi oman tilinsä rahat käyttää kuten haluaa ja parhaakseen näkee."

Aivan. Jos haluat elää kuin avoliitossa, pitää omat rahat ja oman nimen, niin miksi ihmeessä haluat avioliittoa ? Sitä juuri kysyinkin. Todistit juuri itse, kuinka olette päättäneet olla jakamatta kaikkea elämässänne, elätte vaan saman katon alla.

Ja jos sillä puolisolla ei sinun tiliisi äyttöoikeutta tai avio-oikeutta ole, eikä sinulla puolisosi tilille, niin katso vaan ettei ukko kuukahda juuri kun olet siirtänyt varoja hänen tililleen vaikkapa auton ostoa varten.

Jos haluaa tehdä elämänsä vaikeaksi niin siitä vaan. Sitähän juuri yritänkin sanoa.

Sanoin että perikunnan hyväksymänä saat nostaa rahat tililtä. En väitä että papereiden hankkiminen sitä varten olisi helppoa, mutta näin on. Pesä voi olla jakamatta kauankin, sillä ei ole merkitystä.

Pankkikäytännöstä Nordean säästämisen ja sijoittamisen asiantuntijajohtaja Kari Aalto:
"Käyttöoikeudet loppuvat tilin omistajan kuolemaan. Tili kuuluu sen jälkeen kuolinpesälle, jonka osakkaat määräävät yhdessä, kenelle käyttöoikeus annetaan vai annetaanko kenellekään erikseen."

Jos olet avoliitossa tai on avioehto, on usein aika vaikea käytännössä saada perikunnan hyväksyntää.

Siksi juuri pitääkin olla tili jonka omistaja on muotoa "x tai y Määttänen". Kari Aalto TAI-tilistä: "Jos toinen puolisoista kuolee, leski voi yhä käyttää tiliä."

Tuliko tämä nyt selväksi ?

lue tarkemmin kirjoitti:

Sanoin että perikunnan hyväksymänä saat nostaa rahat tililtä. En väitä että papereiden hankkiminen sitä varten olisi helppoa, mutta näin on. Pesä voi olla jakamatta kauankin, sillä ei ole merkitystä.

Pankkikäytännöstä Nordean säästämisen ja sijoittamisen asiantuntijajohtaja Kari Aalto:
"Käyttöoikeudet loppuvat tilin omistajan kuolemaan. Tili kuuluu sen jälkeen kuolinpesälle, jonka osakkaat määräävät yhdessä, kenelle käyttöoikeus annetaan vai annetaanko kenellekään erikseen."

Jos olet avoliitossa tai on avioehto, on usein aika vaikea käytännössä saada perikunnan hyväksyntää.

Siksi juuri pitääkin olla tili jonka omistaja on muotoa "x tai y Määttänen". Kari Aalto TAI-tilistä: "Jos toinen puolisoista kuolee, leski voi yhä käyttää tiliä."

Tuliko tämä nyt selväksi ?

Lue lisää

Tekstisi tiedot on lainattu ET-lehdestä 3/2011. Tässä linkki: http://www.nettiet.fi/teemat/laki-ja-talous/art3006-Yhteinen-tili-vai-erilliset-tilit--Katso-hyvat-ja-huonot-puolet.html

Nordean kotipaikka on Ruotsi, siinäpä se.

Suomalaisissa pankeissa lainsäädäntöä ei voi kiertää. Ns. tai-tili on niin kauan kuin tilinomistaja elää. Kuolleen puolison osa suljetaan kuolinpäivänä ja leskelle avataan oma tili jolta hän voi nostaa omia varojaan. Ainoastaan hautajaiskuluihin saa tositteita vastaan kuolleen puolisonsa varoja käyttöön ennen perunkirjoitusta.

Suomalaiset pankit vaativat pesänselvityksen ennen kuin varat on käytettävissä. Ei ole yleinen käytäntö kuten Nordeassa.

Avioehdolla ei taas ole pankin kanssa mitään tekemistä.

Ei kotimaiset pankit kirjoitti:

Tekstisi tiedot on lainattu ET-lehdestä 3/2011. Tässä linkki: http://www.nettiet.fi/teemat/laki-ja-talous/art3006-Yhteinen-tili-vai-erilliset-tilit--Katso-hyvat-ja-huonot-puolet.html

Nordean kotipaikka on Ruotsi, siinäpä se.

Suomalaisissa pankeissa lainsäädäntöä ei voi kiertää. Ns. tai-tili on niin kauan kuin tilinomistaja elää. Kuolleen puolison osa suljetaan kuolinpäivänä ja leskelle avataan oma tili jolta hän voi nostaa omia varojaan. Ainoastaan hautajaiskuluihin saa tositteita vastaan kuolleen puolisonsa varoja käyttöön ennen perunkirjoitusta.

Suomalaiset pankit vaativat pesänselvityksen ennen kuin varat on käytettävissä. Ei ole yleinen käytäntö kuten Nordeassa.

Avioehdolla ei taas ole pankin kanssa mitään tekemistä.

Lue lisää

Jaahas, ja taas nainen. Eli mistä olet löytänyt sellaisen tiedon että tai-tili suljetaan muissa pankeissa ?

Kyseisen ET-lehden Laki- ja talous-osion haastateltavana oli herra Nordeasta, ja hän antoi lakiteknistä tietoa asiantuntijan roolissa, ei oman pankkinsa mainoksessa.

Kyllä tämä naisen kanssa keskustelu om ihan järjetöntä, kun nainen keksii kaikkea omasta päästään ja laukoo ne sitten muka-totuuksina.

"Suomalaisissa pankeissa lainsäädäntöä ei voi kiertää."

Satuitko tietämään että kaikki suomessa toimivat pankit joutuvat saman (Suomen) lainsäädännön alle, oli kotipaikkana Ruotsi tai vaikkapa Sveitsi. Vai luuletko että voit suomessa avata nimettömän pankkitilin jonne verottaja ei näe, koska pankki sattuisi olemaan vaikka sveitsiläinen ?

Ei kotimaiset pankit kirjoitti:

Tekstisi tiedot on lainattu ET-lehdestä 3/2011. Tässä linkki: http://www.nettiet.fi/teemat/laki-ja-talous/art3006-Yhteinen-tili-vai-erilliset-tilit--Katso-hyvat-ja-huonot-puolet.html

Nordean kotipaikka on Ruotsi, siinäpä se.

Suomalaisissa pankeissa lainsäädäntöä ei voi kiertää. Ns. tai-tili on niin kauan kuin tilinomistaja elää. Kuolleen puolison osa suljetaan kuolinpäivänä ja leskelle avataan oma tili jolta hän voi nostaa omia varojaan. Ainoastaan hautajaiskuluihin saa tositteita vastaan kuolleen puolisonsa varoja käyttöön ennen perunkirjoitusta.

Suomalaiset pankit vaativat pesänselvityksen ennen kuin varat on käytettävissä. Ei ole yleinen käytäntö kuten Nordeassa.

Avioehdolla ei taas ole pankin kanssa mitään tekemistä.

Lue lisää

Lukutaitosi lienee hyvä, mutta luetun ymmärtäminen olematon: HUOM. miten lehti puhuu miten PANKIT - huomaa monikko - tarjoavat erilaisia tilejä...

"Pankit tarjoavat erilaisia tilejä, joita puolisot voivat omistaa yhdessä. Tilin muoto ratkaisee, miten sitä voi käyttää.

Nordean säästämisen ja sijoittamisen asiantuntijajohtaja Kari Aalto neuvoo: ..."

lue tarkemmin kirjoitti:

Lukutaitosi lienee hyvä, mutta luetun ymmärtäminen olematon: HUOM. miten lehti puhuu miten PANKIT - huomaa monikko - tarjoavat erilaisia tilejä...

"Pankit tarjoavat erilaisia tilejä, joita puolisot voivat omistaa yhdessä. Tilin muoto ratkaisee, miten sitä voi käyttää.

Nordean säästämisen ja sijoittamisen asiantuntijajohtaja Kari Aalto neuvoo: ..."

Lue lisää

Sattumoisin minulla oli varattu aika sijoitusneuvontaan. Pankinjohtajaa myöten on sitten luetun ymmärtäminen olematonta. Heillä kun TAI- tilikin vainajalta suljetaan ja puolisolle silloin avataan oma tili jos ei satu muuta tiliä hänellä olemaan. TAI-tilin varat puolitetaan kuolinpäivän saldon mukaan. Meille ei TAI-tiliä suositeltu vaan meillä on kummallakin oma palkkatili, omat firmojen tilit ja omat arvo-osuustilit. Mutta sitten on myös yhteisiä tilejä kuten lainanhoitotili ja säästötili.

Nordeasta löytyi TAI-tili, jonka käyttöä leski saa jatkaa tai nostaa rahat liiviinsä, mutta se on yleensä käyttötili eli juokseviin kuluihin. Toimii hyvin sisaruksilla esim. metsänhoitotilinä ja avopareillakin kun rahat saa nostaa liiviinsä tai käyttää niin kauan kun kuolinpesän osakkaat kieltää tai kate loppuu. Nordeasta sanottiin että TAI-tilin varojen nostosta vastaa leski jos on muita kuolinpesänosakkaita. (Tosin sen tilin voi tyhjentää toisen tietämättä ja lähteä vaikka kaukoitään). Pankki ei ole siitä vastuussa. Alaikäisille lapsille edunvalvojaksi asetetaan holhouslautakunta ja sitä ei voi tehdä ilman perunkirjoitusta.

Kannattaa ihan sieltä pankista kysyä, ettei tulkitse mieleisekseen lehtien juttuja. Voit myös hakea tiedot pankkien nettisivuilta ja Finassivalvonnasta.

Lopuksi vielä, Pankille toimitettavat asiakirjat:

Kuolinpesän pankkiasioiden hoito edellyttää, että pankille esitetään ainakin seuraavat selvitykset:

- perukirja ja mahdollinen testamentti tai vaihtoehtoisesti perukirjan jäljennös, jossa on maistraatin todistus siitä, että pesän osakkaat on merkitty oikein perukirjaan. Perukirjasta pankki saa tiedon siitä, ketkä ovat kuolinpesän osakkaina oikeutettuja määräämään pesän varallisuudesta.

- vainajan täydellinen sukuselvitys
- valtakirja jokaiselta sellaiselta pesän osakkaalta, joka ei ole paikalla henkilökohtaisesti.

ja sen jälkeen puoliso pääsee sitä pankkitiliä vinguttaa... aamen!

luettu on kirjoitti:

Sattumoisin minulla oli varattu aika sijoitusneuvontaan. Pankinjohtajaa myöten on sitten luetun ymmärtäminen olematonta. Heillä kun TAI- tilikin vainajalta suljetaan ja puolisolle silloin avataan oma tili jos ei satu muuta tiliä hänellä olemaan. TAI-tilin varat puolitetaan kuolinpäivän saldon mukaan. Meille ei TAI-tiliä suositeltu vaan meillä on kummallakin oma palkkatili, omat firmojen tilit ja omat arvo-osuustilit. Mutta sitten on myös yhteisiä tilejä kuten lainanhoitotili ja säästötili.

Nordeasta löytyi TAI-tili, jonka käyttöä leski saa jatkaa tai nostaa rahat liiviinsä, mutta se on yleensä käyttötili eli juokseviin kuluihin. Toimii hyvin sisaruksilla esim. metsänhoitotilinä ja avopareillakin kun rahat saa nostaa liiviinsä tai käyttää niin kauan kun kuolinpesän osakkaat kieltää tai kate loppuu. Nordeasta sanottiin että TAI-tilin varojen nostosta vastaa leski jos on muita kuolinpesänosakkaita. (Tosin sen tilin voi tyhjentää toisen tietämättä ja lähteä vaikka kaukoitään). Pankki ei ole siitä vastuussa. Alaikäisille lapsille edunvalvojaksi asetetaan holhouslautakunta ja sitä ei voi tehdä ilman perunkirjoitusta.

Kannattaa ihan sieltä pankista kysyä, ettei tulkitse mieleisekseen lehtien juttuja. Voit myös hakea tiedot pankkien nettisivuilta ja Finassivalvonnasta.

Lopuksi vielä, Pankille toimitettavat asiakirjat:

Kuolinpesän pankkiasioiden hoito edellyttää, että pankille esitetään ainakin seuraavat selvitykset:

- perukirja ja mahdollinen testamentti tai vaihtoehtoisesti perukirjan jäljennös, jossa on maistraatin todistus siitä, että pesän osakkaat on merkitty oikein perukirjaan. Perukirjasta pankki saa tiedon siitä, ketkä ovat kuolinpesän osakkaina oikeutettuja määräämään pesän varallisuudesta.

- vainajan täydellinen sukuselvitys
- valtakirja jokaiselta sellaiselta pesän osakkaalta, joka ei ole paikalla henkilökohtaisesti.

ja sen jälkeen puoliso pääsee sitä pankkitiliä vinguttaa... aamen!

Lue lisää

No joko sinulla on sekä luetun että kuullun ymmärtäminen huono, tai sitten kaikki muut lähteet ovat väärässä.

mm. Leskiopas:
"
Edesmenneen puolison ja lesken yhteisen tilin käyttö kuolemantapauksen jälkeen
riippuu siitä, miten tilin omistaja on tilisopimuksessa yksilöity eli onko kyseessä niin
sanottu ja-tili vai tai-tili. Molemmissa tapauksissa vainajan sijaan tulee hänen
kuolinpesänsä. Jos tili on ja-tili eli tiliä ovat voineet käyttää molemmat tilinomistajat
yhdessä, on tilin käyttöoikeus vain kuolleen tilinomistajan kuolinpesän kaikilla
osakkailla ja elossa olevalla tilinomistajalla yhdessä. Jos tili on tai-tili eli tiliä ovat
voineet käyttää molemmat tilinomistajat erikseen, tilinkäyttöoikeus jatkuu
periaatteessa siten, että vainajan kuolinpesällä ja eloonjääneellä tilinomistajalla on
oikeus erikseen käyttää tiliä"

Tai mitä sanoo häneltä asiaa kysyttäessä Pirkko Kemppainen
(Varatuomari, Asianajotoimisto Pirkko Kemppainen), taas ET:ssä:
"Leski voi käyttää ”tai-tiliä” siihen asti, kunnes kuolleen puolison perilliset ilmoittavat leskelle tai pankille, että tiliä ei voi käyttää."

Tai sitten muut kirjalliset lähteet...

nimittäin perintökaaren mukaan
"6 §
Osakkaalla, jonka toimeentulo oli perittävästä riippuvainen, on oikeus pesästä ennakolta saada, mitä hänen toimeentuloaan varten tarvitaan, sikäli kuin hänen osuutensa ilmeisesti siihen riittää ja ennakko voidaan suorittaa pesänselvitystä haittaamatta.

Eloonjääneellä puolisolla sekä turvattomilla lapsilla ja ottolapsilla on oikeus saada tarvitsemansa elatus pesästä niin kauan kuin se on selvitettävänä."

Joten haluaisin nähdä sen pankinjohtajan, joka ei anna leskelle rahaa, kun puolet TAI-tilin rahoista on lain mukaan automaattisesti hänen omaansa (ELI EI KUULU JAETTAVAAN OMAISUUTEEN, ja elatukseensa hän voi käyttää toistakin puolta tarpeen mukaan.

Olet varmaan nähnyt unta koko tapaamisestasi.

Jospa nyt esittäisit yhdenkin KIRJALLISEN todisteen väitteestäsi, en usko että kukaan pankinjohtaja tai sijoitusneuvoja sanoo jotakin joka on ristiriidassa Suomen lain kanssa...

lue tarkemmin kirjoitti:

No joko sinulla on sekä luetun että kuullun ymmärtäminen huono, tai sitten kaikki muut lähteet ovat väärässä.

mm. Leskiopas:
"
Edesmenneen puolison ja lesken yhteisen tilin käyttö kuolemantapauksen jälkeen
riippuu siitä, miten tilin omistaja on tilisopimuksessa yksilöity eli onko kyseessä niin
sanottu ja-tili vai tai-tili. Molemmissa tapauksissa vainajan sijaan tulee hänen
kuolinpesänsä. Jos tili on ja-tili eli tiliä ovat voineet käyttää molemmat tilinomistajat
yhdessä, on tilin käyttöoikeus vain kuolleen tilinomistajan kuolinpesän kaikilla
osakkailla ja elossa olevalla tilinomistajalla yhdessä. Jos tili on tai-tili eli tiliä ovat
voineet käyttää molemmat tilinomistajat erikseen, tilinkäyttöoikeus jatkuu
periaatteessa siten, että vainajan kuolinpesällä ja eloonjääneellä tilinomistajalla on
oikeus erikseen käyttää tiliä"

Tai mitä sanoo häneltä asiaa kysyttäessä Pirkko Kemppainen
(Varatuomari, Asianajotoimisto Pirkko Kemppainen), taas ET:ssä:
"Leski voi käyttää ”tai-tiliä” siihen asti, kunnes kuolleen puolison perilliset ilmoittavat leskelle tai pankille, että tiliä ei voi käyttää."

Tai sitten muut kirjalliset lähteet...

nimittäin perintökaaren mukaan
"6 §
Osakkaalla, jonka toimeentulo oli perittävästä riippuvainen, on oikeus pesästä ennakolta saada, mitä hänen toimeentuloaan varten tarvitaan, sikäli kuin hänen osuutensa ilmeisesti siihen riittää ja ennakko voidaan suorittaa pesänselvitystä haittaamatta.

Eloonjääneellä puolisolla sekä turvattomilla lapsilla ja ottolapsilla on oikeus saada tarvitsemansa elatus pesästä niin kauan kuin se on selvitettävänä."

Joten haluaisin nähdä sen pankinjohtajan, joka ei anna leskelle rahaa, kun puolet TAI-tilin rahoista on lain mukaan automaattisesti hänen omaansa (ELI EI KUULU JAETTAVAAN OMAISUUTEEN, ja elatukseensa hän voi käyttää toistakin puolta tarpeen mukaan.

Olet varmaan nähnyt unta koko tapaamisestasi.

Jospa nyt esittäisit yhdenkin KIRJALLISEN todisteen väitteestäsi, en usko että kukaan pankinjohtaja tai sijoitusneuvoja sanoo jotakin joka on ristiriidassa Suomen lain kanssa...

Lue lisää

Kenellä se vika on....lue edellinen tekstini jossa kirjoitan, että NORDEAN TAI- TILILTÄ SAA NOSTAA RAHAT VAIKKA LIIVIINSÄ! Pankki ei kysele TAI-TILIN omistajalta mitään. Mutta tai-tili soveltuu käyttötiliksi. Ei sitä suositella SÄÄSTÄMISEEN tai SIJOITTAMISEEN. Toki jos elää "kädestä - suuhun" niin sama vaikka pitää rahansa sukanvarressa.

Kaikissa kuoleman tapauksissa tulee edunsaajiksi kuolinpesä. Tästäkin kirjoitin: Vainajan tililtä saa nostaa varoja tai maksaa laskuja hautajaiskuluihin ja vainajan omaisuuden hoitoon ja hallintaan jne...mutta ei esim. lesken päivittäisen elämiseen. Aikaisemmassa tekstissä oli myös mitä tositteita pankki vaatii joilla osakkuutesi kuolinpesään todistat : Pankille toimitettavat. Mikäli on alaikäisiä lapsia niin silloin ei riitä sekään vaan pitää tehdä ensin perunkirjoitus tai olla nimetty pesänselvittäjä, koska puoliso ei voi perintöasiassa edustaa alaikäisiä lapsia ei edes omiaan.

Minulle on aivan sama mihin kukakin uskoo. Itse uskon pankkiini. Ei vaan pidä väittää faktana että kaikki pankit toimivat kuten NORDEAN TAI-TILISSÄ toimitaan. Nordeassakin JA -tili ym. tilit suljetaan vainajan kuoltua ja pankki toimii samalla tavalla kuin muutkin pankit.

"Eloonjääneellä puolisolla sekä turvattomilla lapsilla ja ottolapsilla on oikeus saada tarvitsemansa elatus pesästä niin kauan kuin se on selvitettävänä."

Tämän lakitekstin tulkitset niin että leski saa käyttää tiliä.
Leski ei voi yksinään edustaa kuolinpesää. Ts. leski ei saa pankista rahaa vainajan tililtä vaikka olisi 10 lasta, ennenkuin toimii kuten olen kirjoittanut. Teksti viittaa pesänselvittäjään koska hän voi edustaa kuolinpesää valtuudet saatuaan.

Väitteesi:
"Joten haluaisin nähdä sen pankinjohtajan, joka ei anna leskelle rahaa, kun puolet TAI-tilin rahoista on lain mukaan automaattisesti hänen omaansa."

TÄSSÄ TAAS PUHUT YHDESTÄ JA AINOASTA TILISTÄ! TÄTÄ EN OLE VÄITTÄNYTKÄÄN, JOS OSAAT LUKEA! Nordean TAI-tili toimii näin ja vain TAI-tili. Meneekö jakeluun?

"Jospa nyt esittäisit yhdenkin KIRJALLISEN todisteen väitteestäsi, en usko että kukaan pankinjohtaja tai sijoitusneuvoja sanoo jotakin joka on ristiriidassa Suomen lain kanssa... "

Tätäkään kukaan ei ole väittänyt. Minä puhun aidasta ja sinä aidan seipäästä!

Mikäli sinulla ei ole pankkisuhdetta, jossa asian voit tarkistaa niin mene Nordean sivuille ja lue: OHJEITA KUOLINPESÄN ASIOITA HOITAVALLE.
Samoin voi lukea joka pankista. OP- Pohjola: vainajan pankkitilien käyttö 1ja 2. Kannattaa myös perehtyä lesken asemaan kun se avioliitto päättyy viimeistään kuolemaan (jos ei jo aiemmin lopahtanut seksin puutteeseen ja yhteiseen sukunimeen : ). Mikäli vainajalla on lapsia (eikä testamenttia puolison hyväksi) silloin lapset perivät vainajan, mutta leski ei peri. Hänen asemansa perustuu avioliittoon ja avio-oikeuteen, joka toteutetaan osituksessa. Eikä leski saa puolia vainajan omaisuudesta vaan puolet puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta. Niinpä ei se saa vainajan varoilla jatkaa elämistä, kuten tilinomistajan eläessä.

Tosin kun tarkoituksesi oli todistaa puolison sukunimen valinnalla olevan merkitystä pankkiasioidenkin hoidossa niin silloin lukemansa tulkitse niin kuin haluaisi sen olevan.

Uskokoon ken haluaa. kirjoitti:

Kenellä se vika on....lue edellinen tekstini jossa kirjoitan, että NORDEAN TAI- TILILTÄ SAA NOSTAA RAHAT VAIKKA LIIVIINSÄ! Pankki ei kysele TAI-TILIN omistajalta mitään. Mutta tai-tili soveltuu käyttötiliksi. Ei sitä suositella SÄÄSTÄMISEEN tai SIJOITTAMISEEN. Toki jos elää "kädestä - suuhun" niin sama vaikka pitää rahansa sukanvarressa.

Kaikissa kuoleman tapauksissa tulee edunsaajiksi kuolinpesä. Tästäkin kirjoitin: Vainajan tililtä saa nostaa varoja tai maksaa laskuja hautajaiskuluihin ja vainajan omaisuuden hoitoon ja hallintaan jne...mutta ei esim. lesken päivittäisen elämiseen. Aikaisemmassa tekstissä oli myös mitä tositteita pankki vaatii joilla osakkuutesi kuolinpesään todistat : Pankille toimitettavat. Mikäli on alaikäisiä lapsia niin silloin ei riitä sekään vaan pitää tehdä ensin perunkirjoitus tai olla nimetty pesänselvittäjä, koska puoliso ei voi perintöasiassa edustaa alaikäisiä lapsia ei edes omiaan.

Minulle on aivan sama mihin kukakin uskoo. Itse uskon pankkiini. Ei vaan pidä väittää faktana että kaikki pankit toimivat kuten NORDEAN TAI-TILISSÄ toimitaan. Nordeassakin JA -tili ym. tilit suljetaan vainajan kuoltua ja pankki toimii samalla tavalla kuin muutkin pankit.

"Eloonjääneellä puolisolla sekä turvattomilla lapsilla ja ottolapsilla on oikeus saada tarvitsemansa elatus pesästä niin kauan kuin se on selvitettävänä."

Tämän lakitekstin tulkitset niin että leski saa käyttää tiliä.
Leski ei voi yksinään edustaa kuolinpesää. Ts. leski ei saa pankista rahaa vainajan tililtä vaikka olisi 10 lasta, ennenkuin toimii kuten olen kirjoittanut. Teksti viittaa pesänselvittäjään koska hän voi edustaa kuolinpesää valtuudet saatuaan.

Väitteesi:
"Joten haluaisin nähdä sen pankinjohtajan, joka ei anna leskelle rahaa, kun puolet TAI-tilin rahoista on lain mukaan automaattisesti hänen omaansa."

TÄSSÄ TAAS PUHUT YHDESTÄ JA AINOASTA TILISTÄ! TÄTÄ EN OLE VÄITTÄNYTKÄÄN, JOS OSAAT LUKEA! Nordean TAI-tili toimii näin ja vain TAI-tili. Meneekö jakeluun?

"Jospa nyt esittäisit yhdenkin KIRJALLISEN todisteen väitteestäsi, en usko että kukaan pankinjohtaja tai sijoitusneuvoja sanoo jotakin joka on ristiriidassa Suomen lain kanssa... "

Tätäkään kukaan ei ole väittänyt. Minä puhun aidasta ja sinä aidan seipäästä!

Mikäli sinulla ei ole pankkisuhdetta, jossa asian voit tarkistaa niin mene Nordean sivuille ja lue: OHJEITA KUOLINPESÄN ASIOITA HOITAVALLE.
Samoin voi lukea joka pankista. OP- Pohjola: vainajan pankkitilien käyttö 1ja 2. Kannattaa myös perehtyä lesken asemaan kun se avioliitto päättyy viimeistään kuolemaan (jos ei jo aiemmin lopahtanut seksin puutteeseen ja yhteiseen sukunimeen : ). Mikäli vainajalla on lapsia (eikä testamenttia puolison hyväksi) silloin lapset perivät vainajan, mutta leski ei peri. Hänen asemansa perustuu avioliittoon ja avio-oikeuteen, joka toteutetaan osituksessa. Eikä leski saa puolia vainajan omaisuudesta vaan puolet puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta. Niinpä ei se saa vainajan varoilla jatkaa elämistä, kuten tilinomistajan eläessä.

Tosin kun tarkoituksesi oli todistaa puolison sukunimen valinnalla olevan merkitystä pankkiasioidenkin hoidossa niin silloin lukemansa tulkitse niin kuin haluaisi sen olevan.

Lue lisää

Kyseisen op:n linkin takaa löydät tämän karun totuuden johon nyt viittaat, eli:
"Tilinomistajan kuoltua omistusoikeus talletettuihin varoihin siirtyy hänen kuolinpesänsä osakkaille yh-teisesti: syntyy JA-tiliin verrattava yhteisomistussuhde, jolloin pääsääntöisesti vain kaikki kuolinpe-sän osakkaat voivat yhdessä käyttää vainajan tilejä."

Mutta muistitko lukea otsikon: VAINAJAN pankkitilien käyttö. Eli, tili joka on vainajan oma, muuttuu automaattisesti tiliksi, joka on muotoa: osakas1 JA osakas2 JA osakas3 ja ... (kaikki kuolipesän osakkaat.

Mutta kun TAI-tili ei olekaan vainajan OMA tili. (Se on sitä vain "puoliksi".) Tällöin tili muuttuu muotoon LESKI TAI (perikunnan jäsenet JA-muodossa yhteensä).

Toisin sanoen, oikeus on JOKO leskellä yksin, TAI kaikilla perikunnan osakkailla yhdessä (tai yhdessä valtuuttamalla henkilöllä).

Edelleen, kiinnostaisiko lukea OIKEAA tietoa, joka on VALMIIKSI TULKITTU, ettei sinun tarvitse sitä itse tulkita (väärin).

Taloustaito-lehti, 27.4.2011: (Kommentoijana TAI-tiliin tällä kertaa johtaja Erik Sirén Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finestä)

"Onko puolisolla mitään oikeutta käyttää yhteistiliä toisen puolison kuoleman jälkeen?

”Puolisolla on oikeus käyttää yhteistiliä, koska hän on kyseisen tilin omistaja ja kyse on hänen varoistaan, eikä hänen oikeuttaan voida loukata. Joissakin pankeissa on tosin toisinaan käynyt niin, että tili on vahingossa suljettu.

Kuolinpesän säännökset puolestaan menevät niin, että vain kaikki kuolinpesän osakkaat yhdessä voivat käyttää tiliä eli yksittäinen kuolinpesän osakas ei voi sieltä mennä ottaman mitään. Mutta esimerkiksi jos oma palkka tai eläke tulee elossa olevalle puolisolle yhteistilille, totta kai hän voi omia rahojaan käyttää.

Usein kuitenkin käytännössä tehdään niin, että kuolinpesälle avataan eri tili ja puolisoiden yhteistili muutetaan eloonjääneen puolison nimiin yksin.

Miten toimitaan, jos esimerkiksi vaimolla on ollut käyttöoikeus miehen tiliin ja mies kuolee?

”Tilin käyttöoikeudet lakkaavat ja kuolinpesä tulee puolisoiden sijaan.”

Entä jos vainajalla ja eloonjääneellä puolisolla on ollut yhteiseen tiliin käyttöoikeus vain yhdessä?

”Tilanne jatkuu samanlaisena kuolinpesän kanssa: kuolinpesän osakkaat ja eloonjäänyt puoliso vain yhdessä voivat käyttää tiliä.””

---------------

(Eli viimeinen kysymys on siis JA-tilistä)

No niin, onko nyt edelleen siten että sinun OMA tulkintasi on ainoa oikea ja kaikki finanssialan ihmiset, taloustaito-lehti yms. on väärässä ?

no jo on itsepäinen kirjoitti:

Kyseisen op:n linkin takaa löydät tämän karun totuuden johon nyt viittaat, eli:
"Tilinomistajan kuoltua omistusoikeus talletettuihin varoihin siirtyy hänen kuolinpesänsä osakkaille yh-teisesti: syntyy JA-tiliin verrattava yhteisomistussuhde, jolloin pääsääntöisesti vain kaikki kuolinpe-sän osakkaat voivat yhdessä käyttää vainajan tilejä."

Mutta muistitko lukea otsikon: VAINAJAN pankkitilien käyttö. Eli, tili joka on vainajan oma, muuttuu automaattisesti tiliksi, joka on muotoa: osakas1 JA osakas2 JA osakas3 ja ... (kaikki kuolipesän osakkaat.

Mutta kun TAI-tili ei olekaan vainajan OMA tili. (Se on sitä vain "puoliksi".) Tällöin tili muuttuu muotoon LESKI TAI (perikunnan jäsenet JA-muodossa yhteensä).

Toisin sanoen, oikeus on JOKO leskellä yksin, TAI kaikilla perikunnan osakkailla yhdessä (tai yhdessä valtuuttamalla henkilöllä).

Edelleen, kiinnostaisiko lukea OIKEAA tietoa, joka on VALMIIKSI TULKITTU, ettei sinun tarvitse sitä itse tulkita (väärin).

Taloustaito-lehti, 27.4.2011: (Kommentoijana TAI-tiliin tällä kertaa johtaja Erik Sirén Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finestä)

"Onko puolisolla mitään oikeutta käyttää yhteistiliä toisen puolison kuoleman jälkeen?

”Puolisolla on oikeus käyttää yhteistiliä, koska hän on kyseisen tilin omistaja ja kyse on hänen varoistaan, eikä hänen oikeuttaan voida loukata. Joissakin pankeissa on tosin toisinaan käynyt niin, että tili on vahingossa suljettu.

Kuolinpesän säännökset puolestaan menevät niin, että vain kaikki kuolinpesän osakkaat yhdessä voivat käyttää tiliä eli yksittäinen kuolinpesän osakas ei voi sieltä mennä ottaman mitään. Mutta esimerkiksi jos oma palkka tai eläke tulee elossa olevalle puolisolle yhteistilille, totta kai hän voi omia rahojaan käyttää.

Usein kuitenkin käytännössä tehdään niin, että kuolinpesälle avataan eri tili ja puolisoiden yhteistili muutetaan eloonjääneen puolison nimiin yksin.

Miten toimitaan, jos esimerkiksi vaimolla on ollut käyttöoikeus miehen tiliin ja mies kuolee?

”Tilin käyttöoikeudet lakkaavat ja kuolinpesä tulee puolisoiden sijaan.”

Entä jos vainajalla ja eloonjääneellä puolisolla on ollut yhteiseen tiliin käyttöoikeus vain yhdessä?

”Tilanne jatkuu samanlaisena kuolinpesän kanssa: kuolinpesän osakkaat ja eloonjäänyt puoliso vain yhdessä voivat käyttää tiliä.””

---------------

(Eli viimeinen kysymys on siis JA-tilistä)

No niin, onko nyt edelleen siten että sinun OMA tulkintasi on ainoa oikea ja kaikki finanssialan ihmiset, taloustaito-lehti yms. on väärässä ?

Lue lisää

Turha väitellä täällä. Nainen on aina oikeassa jos hän on päättänyt olla oikeassa, joten olet väärässä, vaikka olisit oikeassakin.

Mene naimisiin niin opit tämän.

no jo on itsepäinen kirjoitti:

Kyseisen op:n linkin takaa löydät tämän karun totuuden johon nyt viittaat, eli:
"Tilinomistajan kuoltua omistusoikeus talletettuihin varoihin siirtyy hänen kuolinpesänsä osakkaille yh-teisesti: syntyy JA-tiliin verrattava yhteisomistussuhde, jolloin pääsääntöisesti vain kaikki kuolinpe-sän osakkaat voivat yhdessä käyttää vainajan tilejä."

Mutta muistitko lukea otsikon: VAINAJAN pankkitilien käyttö. Eli, tili joka on vainajan oma, muuttuu automaattisesti tiliksi, joka on muotoa: osakas1 JA osakas2 JA osakas3 ja ... (kaikki kuolipesän osakkaat.

Mutta kun TAI-tili ei olekaan vainajan OMA tili. (Se on sitä vain "puoliksi".) Tällöin tili muuttuu muotoon LESKI TAI (perikunnan jäsenet JA-muodossa yhteensä).

Toisin sanoen, oikeus on JOKO leskellä yksin, TAI kaikilla perikunnan osakkailla yhdessä (tai yhdessä valtuuttamalla henkilöllä).

Edelleen, kiinnostaisiko lukea OIKEAA tietoa, joka on VALMIIKSI TULKITTU, ettei sinun tarvitse sitä itse tulkita (väärin).

Taloustaito-lehti, 27.4.2011: (Kommentoijana TAI-tiliin tällä kertaa johtaja Erik Sirén Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finestä)

"Onko puolisolla mitään oikeutta käyttää yhteistiliä toisen puolison kuoleman jälkeen?

”Puolisolla on oikeus käyttää yhteistiliä, koska hän on kyseisen tilin omistaja ja kyse on hänen varoistaan, eikä hänen oikeuttaan voida loukata. Joissakin pankeissa on tosin toisinaan käynyt niin, että tili on vahingossa suljettu.

Kuolinpesän säännökset puolestaan menevät niin, että vain kaikki kuolinpesän osakkaat yhdessä voivat käyttää tiliä eli yksittäinen kuolinpesän osakas ei voi sieltä mennä ottaman mitään. Mutta esimerkiksi jos oma palkka tai eläke tulee elossa olevalle puolisolle yhteistilille, totta kai hän voi omia rahojaan käyttää.

Usein kuitenkin käytännössä tehdään niin, että kuolinpesälle avataan eri tili ja puolisoiden yhteistili muutetaan eloonjääneen puolison nimiin yksin.

Miten toimitaan, jos esimerkiksi vaimolla on ollut käyttöoikeus miehen tiliin ja mies kuolee?

”Tilin käyttöoikeudet lakkaavat ja kuolinpesä tulee puolisoiden sijaan.”

Entä jos vainajalla ja eloonjääneellä puolisolla on ollut yhteiseen tiliin käyttöoikeus vain yhdessä?

”Tilanne jatkuu samanlaisena kuolinpesän kanssa: kuolinpesän osakkaat ja eloonjäänyt puoliso vain yhdessä voivat käyttää tiliä.””

---------------

(Eli viimeinen kysymys on siis JA-tilistä)

No niin, onko nyt edelleen siten että sinun OMA tulkintasi on ainoa oikea ja kaikki finanssialan ihmiset, taloustaito-lehti yms. on väärässä ?

Lue lisää

Enempää en jaksa rautalankaa vääntää kun käännät tekstin mieleiseksesi.
Juurihan kirjoitin TAI- tilistä, että sen varat saa nostaa. Niin etkös jatka samaa jargoniaa....

Entä jos vainajalla ja eloonjääneellä puolisolla on ollut yhteiseen tiliin käyttöoikeus vain yhdessä?

”Tilanne jatkuu samanlaisena kuolinpesän kanssa: kuolinpesän osakkaat ja eloonjäänyt puoliso vain yhdessä voivat käyttää tiliä.”

Kommenttini: Tottakai voi kun on ensin selvitetty ketkä ovat oikeuttuja kuolinpesään.
Ei se tilinkäyttö jatku vainajan tilin osalta ilman mainitsemiani toimenpiteitä, tositteita ja valtakirjoja.

Mihin unohdit jutun lopun? Taloustaito-lehti, 27.4.2011: (Kommentoijana TAI-tiliin tällä kertaa johtaja Erik Sirén Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finestä)

Mikä olisi turvallisin tapa käyttää yhteistiliä?

”Selvintä on, että kummallakin puolisolla on omat käyttötilit, jonne palkka tai eläke tulevat. Suositeltavaa on, että yhteisenä tilinä on vain esimerkiksi säästötili. Palkka- ja eläketilit kannattaa pitää aina omana.”

Niin, että kuka se väitti ja mitä?

Viännä ja kiännä kirjoitti:

Enempää en jaksa rautalankaa vääntää kun käännät tekstin mieleiseksesi.
Juurihan kirjoitin TAI- tilistä, että sen varat saa nostaa. Niin etkös jatka samaa jargoniaa....

Entä jos vainajalla ja eloonjääneellä puolisolla on ollut yhteiseen tiliin käyttöoikeus vain yhdessä?

”Tilanne jatkuu samanlaisena kuolinpesän kanssa: kuolinpesän osakkaat ja eloonjäänyt puoliso vain yhdessä voivat käyttää tiliä.”

Kommenttini: Tottakai voi kun on ensin selvitetty ketkä ovat oikeuttuja kuolinpesään.
Ei se tilinkäyttö jatku vainajan tilin osalta ilman mainitsemiani toimenpiteitä, tositteita ja valtakirjoja.

Mihin unohdit jutun lopun? Taloustaito-lehti, 27.4.2011: (Kommentoijana TAI-tiliin tällä kertaa johtaja Erik Sirén Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finestä)

Mikä olisi turvallisin tapa käyttää yhteistiliä?

”Selvintä on, että kummallakin puolisolla on omat käyttötilit, jonne palkka tai eläke tulevat. Suositeltavaa on, että yhteisenä tilinä on vain esimerkiksi säästötili. Palkka- ja eläketilit kannattaa pitää aina omana.”

Niin, että kuka se väitti ja mitä?

Lue lisää

Sinä väitit:
"
Nordean kotipaikka on Ruotsi, siinäpä se.

Suomalaisissa pankeissa lainsäädäntöä ei voi kiertää. Ns. tai-tili on niin kauan kuin tilinomistaja elää. Kuolleen puolison osa suljetaan kuolinpäivänä ja leskelle avataan oma tili jolta hän voi nostaa omia varojaan. Ainoastaan hautajaiskuluihin saa tositteita vastaan kuolleen puolisonsa varoja käyttöön ennen perunkirjoitusta.

Suomalaiset pankit vaativat pesänselvityksen ennen kuin varat on käytettävissä. Ei ole yleinen käytäntö kuten Nordeassa.
"

Väitit, että TAI-tili on voimassa vain niin kauan kuin tilinomistaja elää, TAI-tilinä, jonka jälkeen se muuttuu automaattisesti JA-tiliksi. Väitit että pankin kotimaa määrää käytännön, ei suomen laki.

Ja olit niin, niin, niin, niin väärässä kuin olla ja pääsee, mutta koska olet nainen, et voi antaa periksi.

Kuten osoitin, TAI-tili on turvallinen ja siltä saa nostaa varansa myös puolison kuollessa. MISSÄ PANKISSA HYVÄNSÄ !

Sitten, kun huomasit olevasi väärässä enkä aio antaa periksi, muutit puheenaihetta JA-tiliin.

Olet hyvä esimerkki naisesta, jonka takia en halunnut enää suomalaista naista puolisokseni. Suomalainen nainen inttää ja inttää, ja yrittää väsyttää miehensä kunnes tämä suostuu melkein mihin vain.

Onneksi on suomalaisilla miehillä nykyään helpompi mahdollisuus valita puoliso esim. Kaukoidästä. Todella, onneksi. Ei tarvitse sinunlaisiasi inttäjiä kuunnella kotona.

avoliitto ei kiitos kirjoitti:

Sinä väitit:
"
Nordean kotipaikka on Ruotsi, siinäpä se.

Suomalaisissa pankeissa lainsäädäntöä ei voi kiertää. Ns. tai-tili on niin kauan kuin tilinomistaja elää. Kuolleen puolison osa suljetaan kuolinpäivänä ja leskelle avataan oma tili jolta hän voi nostaa omia varojaan. Ainoastaan hautajaiskuluihin saa tositteita vastaan kuolleen puolisonsa varoja käyttöön ennen perunkirjoitusta.

Suomalaiset pankit vaativat pesänselvityksen ennen kuin varat on käytettävissä. Ei ole yleinen käytäntö kuten Nordeassa.
"

Väitit, että TAI-tili on voimassa vain niin kauan kuin tilinomistaja elää, TAI-tilinä, jonka jälkeen se muuttuu automaattisesti JA-tiliksi. Väitit että pankin kotimaa määrää käytännön, ei suomen laki.

Ja olit niin, niin, niin, niin väärässä kuin olla ja pääsee, mutta koska olet nainen, et voi antaa periksi.

Kuten osoitin, TAI-tili on turvallinen ja siltä saa nostaa varansa myös puolison kuollessa. MISSÄ PANKISSA HYVÄNSÄ !

Sitten, kun huomasit olevasi väärässä enkä aio antaa periksi, muutit puheenaihetta JA-tiliin.

Olet hyvä esimerkki naisesta, jonka takia en halunnut enää suomalaista naista puolisokseni. Suomalainen nainen inttää ja inttää, ja yrittää väsyttää miehensä kunnes tämä suostuu melkein mihin vain.

Onneksi on suomalaisilla miehillä nykyään helpompi mahdollisuus valita puoliso esim. Kaukoidästä. Todella, onneksi. Ei tarvitse sinunlaisiasi inttäjiä kuunnella kotona.

Lue lisää

Kopioin tekstisi ja kommentoin väleihin.

"Nordean kotipaikka on Ruotsi", siinäpä se.
- edelleen sen kotipaikka on Ruotsi. Tästä olemme kai samaa mieltä?

"Suomalaisissa pankeissa lainsäädäntöä ei voi kiertää. Ns. tai-tili on niin kauan kuin tilinomistaja elää. Kuolleen puolison osa suljetaan kuolinpäivänä ja leskelle avataan oma tili jolta hän voi nostaa omia varojaan. Ainoastaan hautajaiskuluihin saa tositteita vastaan kuolleen puolisonsa varoja käyttöön ennen perunkirjoitusta."

- tässä kirjoituksessani on virhe eli tämä: "Suomalaisissa pankeissa lainsäädäntöä ei voi kiertää". Mikään pankki ei kierrä lainsäädäntöä missä maassa toimii, oli kotimaa mikä tahansa. (pahoitteluni, kirjoitan päivystäessäni niin keskeytymisiä tulee ja lapsuksia pääsee kun ajatus katkeaa.)
- Loppu teksti Tai-tilistä pitää paikkansa esim. osuuspankissa ei toimita vastaavasti.


Suomalaiset pankit vaativat pesänselvityksen ennen kuin varat on käytettävissä. Ei ole yleinen käytäntö kuten Nordeassa.

Väitit, että TAI-tili on voimassa vain niin kauan kuin tilinomistaja elää, TAI-tilinä, jonka jälkeen se muuttuu automaattisesti JA-tiliksi. Väitit että pankin kotimaa määrää käytännön, ei suomen laki.

- en väittänyt että muuttuu JA-tiliksi. Vaativat pesän selvityksen. Ainoastaan vainajan tililtä saa maksaa vainajanpesän ylläpidon kulujen hoitoon ja hautajaisiin.

Ja olit niin, niin, niin, niin väärässä kuin olla ja pääsee, mutta koska olet nainen, et voi antaa periksi.

- tällä ei ole sukupuolen kanssa mitään tekemistä.

"Kuten osoitin, TAI-tili on turvallinen ja siltä saa nostaa varansa myös puolison kuollessa. MISSÄ PANKISSA HYVÄNSÄ !"

- ei saa. Pankista sanottiin näin: Matti tai Maija Meikäläisellä on tai-tili. Maija kuolee niin Matille avataan oma tili jonne hänen varat siirretään. Matti saa käyttöönsä tietenkin omat rahansa mitä hänelle sinne tilille on tullut. Maija joka on kuollut, hänen varat suljetaan käytöltä kuolinpäivän mukaan ja se jää kuolinpesälle. Tästä asiasta olemme erimieltä. Asian voit tarkistaa osuuspankista. Nordea pankin TAI-tili toimii toisin.

"Sitten, kun huomasit olevasi väärässä enkä aio antaa periksi, muutit puheenaihetta JA-tiliin."

- en ole missään vaiheessa kirjoittanut JA- tilistä. Vaan käyttö-, säästö-, ja arvo-osuustileistä, mutta ja-tilin käytössä toimitaan samoin.

"Olet hyvä esimerkki naisesta, jonka takia en halunnut enää suomalaista naista puolisokseni. Suomalainen nainen inttää ja inttää, ja yrittää väsyttää miehensä kunnes tämä suostuu melkein mihin vain."

- tämä on sinun mielipiteesi. Mielestäni vieraassa maassa, eri kulttuurissa, vieraalla kielellä, turvaverkostojen puuttuessa on ihminen (sukupuoleen katsomatta) riippuvaisempi puolisostaan. Kaukoidän kulttureista tulevat naiset kasvatetaan myötäilemään ja miellyttämään miestään, eikä heidän ole sopivaa ilmaista erimielisyyttään.

Onneksi on suomalaisilla miehillä nykyään helpompi mahdollisuus valita puoliso esim. Kaukoidästä. Todella, onneksi. Ei tarvitse sinunlaisiasi inttäjiä kuunnella kotona.

- onni miehelle. Samaa mieltä. Sinä tykkäät alistaa naisesi elämään ilman omaa tiliä ja itsenäisyyttä. Tämän teet avioliitoon vedoten. Toki suomalainen nainen ei moiseen kontrolliin suostu.

Olet viitannut milloin mihinkin lehtijutun johtajan lausuntoon ja poiminut niistä vain osan tekstiä. Miksipä tämän jätit kopioimatta:
:
Taloustaito-lehti, 27.4.2011: (Kommentoijana TAI-tiliin tällä kertaa johtaja Erik Sirén Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finestä)

Mikä olisi turvallisin tapa käyttää yhteistiliä?

”Selvintä on, että kummallakin puolisolla on omat käyttötilit, jonne palkka tai eläke tulevat. Suositeltavaa on, että yhteisenä tilinä on vain esimerkiksi säästötili. Palkka- ja eläketilit kannattaa pitää aina omana.”

Rivi riviltä kirjoitti:

Kopioin tekstisi ja kommentoin väleihin.

"Nordean kotipaikka on Ruotsi", siinäpä se.
- edelleen sen kotipaikka on Ruotsi. Tästä olemme kai samaa mieltä?

"Suomalaisissa pankeissa lainsäädäntöä ei voi kiertää. Ns. tai-tili on niin kauan kuin tilinomistaja elää. Kuolleen puolison osa suljetaan kuolinpäivänä ja leskelle avataan oma tili jolta hän voi nostaa omia varojaan. Ainoastaan hautajaiskuluihin saa tositteita vastaan kuolleen puolisonsa varoja käyttöön ennen perunkirjoitusta."

- tässä kirjoituksessani on virhe eli tämä: "Suomalaisissa pankeissa lainsäädäntöä ei voi kiertää". Mikään pankki ei kierrä lainsäädäntöä missä maassa toimii, oli kotimaa mikä tahansa. (pahoitteluni, kirjoitan päivystäessäni niin keskeytymisiä tulee ja lapsuksia pääsee kun ajatus katkeaa.)
- Loppu teksti Tai-tilistä pitää paikkansa esim. osuuspankissa ei toimita vastaavasti.


Suomalaiset pankit vaativat pesänselvityksen ennen kuin varat on käytettävissä. Ei ole yleinen käytäntö kuten Nordeassa.

Väitit, että TAI-tili on voimassa vain niin kauan kuin tilinomistaja elää, TAI-tilinä, jonka jälkeen se muuttuu automaattisesti JA-tiliksi. Väitit että pankin kotimaa määrää käytännön, ei suomen laki.

- en väittänyt että muuttuu JA-tiliksi. Vaativat pesän selvityksen. Ainoastaan vainajan tililtä saa maksaa vainajanpesän ylläpidon kulujen hoitoon ja hautajaisiin.

Ja olit niin, niin, niin, niin väärässä kuin olla ja pääsee, mutta koska olet nainen, et voi antaa periksi.

- tällä ei ole sukupuolen kanssa mitään tekemistä.

"Kuten osoitin, TAI-tili on turvallinen ja siltä saa nostaa varansa myös puolison kuollessa. MISSÄ PANKISSA HYVÄNSÄ !"

- ei saa. Pankista sanottiin näin: Matti tai Maija Meikäläisellä on tai-tili. Maija kuolee niin Matille avataan oma tili jonne hänen varat siirretään. Matti saa käyttöönsä tietenkin omat rahansa mitä hänelle sinne tilille on tullut. Maija joka on kuollut, hänen varat suljetaan käytöltä kuolinpäivän mukaan ja se jää kuolinpesälle. Tästä asiasta olemme erimieltä. Asian voit tarkistaa osuuspankista. Nordea pankin TAI-tili toimii toisin.

"Sitten, kun huomasit olevasi väärässä enkä aio antaa periksi, muutit puheenaihetta JA-tiliin."

- en ole missään vaiheessa kirjoittanut JA- tilistä. Vaan käyttö-, säästö-, ja arvo-osuustileistä, mutta ja-tilin käytössä toimitaan samoin.

"Olet hyvä esimerkki naisesta, jonka takia en halunnut enää suomalaista naista puolisokseni. Suomalainen nainen inttää ja inttää, ja yrittää väsyttää miehensä kunnes tämä suostuu melkein mihin vain."

- tämä on sinun mielipiteesi. Mielestäni vieraassa maassa, eri kulttuurissa, vieraalla kielellä, turvaverkostojen puuttuessa on ihminen (sukupuoleen katsomatta) riippuvaisempi puolisostaan. Kaukoidän kulttureista tulevat naiset kasvatetaan myötäilemään ja miellyttämään miestään, eikä heidän ole sopivaa ilmaista erimielisyyttään.

Onneksi on suomalaisilla miehillä nykyään helpompi mahdollisuus valita puoliso esim. Kaukoidästä. Todella, onneksi. Ei tarvitse sinunlaisiasi inttäjiä kuunnella kotona.

- onni miehelle. Samaa mieltä. Sinä tykkäät alistaa naisesi elämään ilman omaa tiliä ja itsenäisyyttä. Tämän teet avioliitoon vedoten. Toki suomalainen nainen ei moiseen kontrolliin suostu.

Olet viitannut milloin mihinkin lehtijutun johtajan lausuntoon ja poiminut niistä vain osan tekstiä. Miksipä tämän jätit kopioimatta:
:
Taloustaito-lehti, 27.4.2011: (Kommentoijana TAI-tiliin tällä kertaa johtaja Erik Sirén Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finestä)

Mikä olisi turvallisin tapa käyttää yhteistiliä?

”Selvintä on, että kummallakin puolisolla on omat käyttötilit, jonne palkka tai eläke tulevat. Suositeltavaa on, että yhteisenä tilinä on vain esimerkiksi säästötili. Palkka- ja eläketilit kannattaa pitää aina omana.”

Lue lisää

En jaksa uudelleen enää sanoa selvää asiaa.

Jo vastauksissasi olet myöntänyt olevani oikeassa, mutta sitten kommentoit olevani väärässä, ja viittaat mihin milloinkin saamasi tai kuvittelemaasi tietoon. Esimerkki:

Kirjoitin:"Kuten osoitin, TAI-tili on turvallinen ja siltä saa nostaa varansa myös puolison kuollessa."

Vastasit: "- ei saa. (Pankista sanottiin näin: Matti tai Maija Meikäläisellä on tai-tili. Maija kuolee niin Matille avataan oma tili jonne hänen varat siirretään.) Matti saa käyttöönsä tietenkin omat rahansa mitä hänelle sinne tilille on tullut."

Eli väitteesi mukaan Matti saa nostaa omat rahansa, mutta kiistit ("ei saa") kun sanoin että Matti saa nostaa varansa. MITEN VOIT VÄITTÄÄ: "- EI SAA" ???

Lue kokonaisuudessaan artikkelit, ja havaitse, että kun alunperin sanoin että TAI-tililtä saa rahansa nostaa, se piti silloin, ja pitää edelleen paikkaansa, ja kaikki asiaa koskevat kirjalliset viittaukset puhuvat samaa asiaa.

On oikeasti ällistyttävää miten ihmisillä ei ole tuosta(kaan) tietoa. No ei kai viitsitä kehittää itseään vaan katsotaan jotain salkkareita ja kauniita ja rohkeita. Ja on muuten miehellä (aloittajalla) heikko itsetunto jos liitto on sukunimen ottamisesta kiinni.

"Mielestäni lasten sukunimi pitäisi olla isän, jotta jotenkin erottaa kenen ne todellisuudessa on. "

Mistäs sen äidin sitten erottaa?

Höpö höpö
Minulla on ollut yhdistelmän oli jo 40 vuotta eikä kukaan siitä ole kärsinyt.

Anonyymi kirjoitti:

Höpö höpö
Minulla on ollut yhdistelmän oli jo 40 vuotta eikä kukaan siitä ole kärsinyt.

Siis yhdistelmänimi , oma- ja miehen sukunimi.

Anonyymi kirjoitti:

Siis yhdistelmänimi , oma- ja miehen sukunimi.

Höpö, höpö itsellesi! Saat pitää mielipiteesi, mutta minä saan pitää myös omani. Minusta yhdistelmänimi kertoo epävarmuudesta, vapaudesta kiinnipitämisestä miehen ja liiton tappioksi ja kahtena, erillisenä "lihana" pysyttelemisestä. Raamatussa sanotaan, että mies/ nainen jättää perheensä ja yhtyy naiseen/ mieheen, ja heistä tulee yksi. Miksi sitä ei haluttaisi näyttää julki virallisissa asiakirjoissa sun muissa, että ollaan yksi, yhdessä ja ylitse vuotavan rakkauden omistavina?

Ja lapset ovat meillä äidin, eli minun nimelläni. Se päätös tehtiin yhteisymmärryksessä ja hieman jopa miehen aloitteesta. Mulle se oli täysin ok, mutta ekan kanssa vähän arastelin edes ehdottaa. Minun nimeni on harvinainen ja se oli miehen peruste toiveelleen.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lapset ovat meillä äidin, eli minun nimelläni. Se päätös tehtiin yhteisymmärryksessä ja hieman jopa miehen aloitteesta. Mulle se oli täysin ok, mutta ekan kanssa vähän arastelin edes ehdottaa. Minun nimeni on harvinainen ja se oli miehen peruste toiveelleen.

Lue lisää

Siskoni perheessä muuten sama tilanne kuin meillä. Sillä erotuksella, että heillä myös miehensä otti saman sukunimen.