Ikää on 25 vuotta ja masennustaustaa, ahdistus on pääoire. Lääkkeet alotin kolme ja puoli vuotta sitten, välillä on vaihdettu, välillä oltu ilman. Viimeisin lääke oli hyvä, ei pahoja sivuvaikutuksia eikä zombieoloa, tosin käytin sitä aika vähän aikaa enkä tiedä miten se pitkällä aikavälillä käyttäytyy. Lopetin koska haluamme miehen kanssa perustaa perheen. Nyt oireet tulee taas, järkyttäviä ahdistuskohtauksia, kuolemaan liittyviä ajatuksia, pelkoja, itsevihaa. Varmaan alotan lääkkeen uudestaan sitten kun lopetan imettämisen. Tosin hormonimyrskyn vaikutukset vähän pelottaa.
Terapiassa olen käynyt puoli vuotta, mutta tuntuu etten osaa puhua siellä mitään, ei ole mitään sanottavaa, ainoastaan järkyttävän paha olo ilman mitään sanoja. Oikeastaan siellä tulee vaan kamalampi olo. Terapeutti on nyt lomalla mutta mitä lähempänä lomalta paluu on, sitä suuremmaksi ahdistus nousee.
Hoitaja sanoi joskus että masennus on sairaus josta voi parantua. Pari kertaa olen uskonut parantuneeni kun on mennyt pitemmän aikaa hyvin, mutta voi sitä pettymyksen määrä kun masennus palaa. Enää en oikein usko parantumiseen. Äitini on sairastanut melkein parikymmentä vuotta, vaikkakin diagnoosi vaihtui hiljattain bipolaarihäiriöön.
Olen tietysti kuullut parantuneista, mutta en ole varma onko heidän kohdallaan missään vaiheessa ollut masennusta. Työuupumus diagnosoidaan masennukseksi jo senkin takia, ettei sille ole omaa diagnoosinumeroa. Usein myös määrätään masennuslääkkeitä. Työuupumuksesta kuitenkin yleensä toipuu. Erot ja kuolemantapaukset saattavat olla suuren surun paikkoja ja aiheuttaa masennuksen kaltaisia oireita, jotka sitten hätäisesti diagnosoidaan masennukseksi, ainakin jos sairaslomalle on tarvetta. Usein riittää kun saa surra rauhassa riittävän pitkään ja mahdollisesti vielä puhua jonkun alan ammattilaisen kanssa. Lääkkeetkin voivat auttaa pahimman yli. Silti en katsoisi että pitkäaikainenkaan suru on masennusta, jos surulle on selvä syy.
Sitten on tämä suuri ryhmä, johon itsekin kuulun. Meidän masennuksellemme ei ole mitään selkeää syytä. Taustalla voi olla surua ja vaikeita perhesuhteita, mutta niitä on monilla terveilläkin. Me käymme terapiassa vuosia ja syömme lääkkeitä, mutta vasta kuolema armahtaa meidät. Monille se tulee ennenaikaisesti. Uskon että kyse on puhtaasti aivokemiasta.
Haluan perheen ja elämän, mutta arveluttaa kuinka jaksan kantaa tätä ”ystävää” mukanani.
Voiko masennuksesta parantua.
41
4451
Vastaukset
- wd
Kuntoutuminen on se oikea termi ja kyllä se on mahdollista eli masennuksesta kuntoudutaan ei parannuta.
- aloottaja
Mitä se sitten tarkoittaa kun on kuntoutunut? Miksi masennuksesta ei voi parantua?
- eheth
Koska ihminen ei koskaan ole sama kuin ennen masennusta , yhtä kokemusta rikkaampana.
- le en
lapselle ei kannata tehdä sitä karhunpalvelusta, että hän joutuu kasvamaan masentuneen äidin kanssa. netin palstat on täynnä valituksia siitä millasta oli kasvaa masisäidin kans eikä ole suositelleet sitä kellekään, niin pahat traumat se voi jättää..
- huono.äiti
Pahempi juttu. Minulla on masennus tullut lasten saamisen jälkeen. Mitä voin tehdä että saavat hyvän lapsuuden? Nyt vain makaan sohvalla ja murehdin elämääni. Saan kai kuulla sitten kun ovat aikuisia mitä olen aiheuttanut heille.
- parempaan päin
huono.äiti kirjoitti:
Pahempi juttu. Minulla on masennus tullut lasten saamisen jälkeen. Mitä voin tehdä että saavat hyvän lapsuuden? Nyt vain makaan sohvalla ja murehdin elämääni. Saan kai kuulla sitten kun ovat aikuisia mitä olen aiheuttanut heille.
Masennuksen jälkeinen masennus johtuu ymmärtääkseni suurelta osin hormoniasioista, jotka tasoittuvat ajan kanssa. Tietenkin, jos partneri ei anna tukea niin masentuuhan sitä ihan hormoneista huolimatta. Kunhan, et haksahdu masennuslääkkeitä vetämään niin varmastikin nouset vielä sohvalta. Nousemiseksi sinun täytyy keksiä keinot ja ratkaisut itse.
- hupsista1
parempaan päin kirjoitti:
Masennuksen jälkeinen masennus johtuu ymmärtääkseni suurelta osin hormoniasioista, jotka tasoittuvat ajan kanssa. Tietenkin, jos partneri ei anna tukea niin masentuuhan sitä ihan hormoneista huolimatta. Kunhan, et haksahdu masennuslääkkeitä vetämään niin varmastikin nouset vielä sohvalta. Nousemiseksi sinun täytyy keksiä keinot ja ratkaisut itse.
Synnytyksen*
- wd
koska masennusjakson jälkeen ei ole sama ihminen kuin ennen masennusjaksoa, puhutaan kuntoutumisesta.
- sdgfasdgas
Muistan ku itse olin masentunut, niin oli sellainen tunne että tästä ei selvitä ja että se on loppu. Pelottavaa oli, mutta aika parantaa haavat ja ei kannata jäädä murehtimaan tai miettimään itsekseen asioita vaan hankkia uusia tuttavuuksia tai jutella mahdollisimman monille ihmisille niin sillei masennus häviää.
- aloottaja
Tänään kävin sitten lääkärissä. Töissä käynti alko olla mahdotonta, olen niin väsynyt. Työ on rankkaa, varsinkin kun 90% rakkaista työtovereista tekee hommat vaan puoliksi ja loput sitten korjailee jälkiä omien hommien ohella. Tuli perseen alla saa mennä päivästä toiseen eikä silti mikään riitä. Yleensä sen jaksaa juuri ja juuri, mutta nyt kun on niin paljon henkilökohtaisiakin stressin aiheita, voimat ei enää riitä.
Lääkäri käski aloittaa mömmöt uudelleen. Pikkuhiljaa on alkanut iskostua päähän ajatus siitä, etten voi koskaan saada lapsia. Se sattuu enemmän kuin mikään ikinä. Lisäksi olen alkanut pohtia parisuhteeni mielekkyyttä mieheni kannalta. Älkää kukaan ikinä ryhtykö parisuhteeseen masentuneen kanssa, hän vie paljon eikä anna mitään takaisin. Yritän puhua miehelleni, mutta hän puhuu yleensä päälle työasioitaan. Hän ei jaksa enää kuunnella, enkä voi häntä siitä syyttää. Terapeutille en halua puhua, hän kuuntelee minua vain työkseen, ei siksi että välittäisi. Kaverit ehkä jaksaisivat vielä kuunnella, mutta en halua kuluttaa puhki enää yhtään ihmistä. Äitiä en halua rasittaa, koska hän on sairas itsekin ja isän silmissä on oltava täydellinen. Tuntuu että pakko olisi purkaa ajatuksiaan, muttei ole ketään kelle puhua.- aloittajalle
Niistä masennusjutuista ei kannatakaan jutella muuta kuin terapeutille, ellei joku ihan varta vasten kysy. Sellainen, joka ei ole ammattilainen, ei jaksa niin rankkoja juttuja. Masennus on tarttuva sairaus, vie läheiset mennessään.
Puhu sille terapeutille. Se on sitä varten, se on sen ammatti kuunnella meidän p*askaa elämää ja auttaa löytämään uudet käyttäytymismallit. Sillä on sitten oma terapeutti, jolle se käy sen lastin kaatamassa. Ethän sinäkään terapeuttia pidä parhaana ystävänäsi, se suhde ei ole sellainen. Terapeutti kyllä välittää sinusta, niinkuin ihmisistä välitetään. Ei se muuten noin raskasta työtä viitisi tehdä, rahaa saa helpommallakin. Sinä et nyt arvosta sitä terapeuttiasi.
Lapsien saamista on turha tuossa iässä muretia. Sulla on melkein 20 vuotta aikaa hankkia niitä.
Toivottavasti sun lääkkeet alkaa vaikuttamaan. Lääkkeet helpottaa, mutta et parane, jollet opi terapiassa uusia malleja ja tunnista noita vääriä uskomuksiasi. Eli mene sinne terapeutille.
En tiedä huomaatko itse, että rakennat itsellesi kaiken mahdottomaksi. Siis teet niitä vankiloita ja rakennat itse muureja eteesi. Esim. toi terapeutti-asia. Ja tuo lapsettomuus-asia. Oikeasti noi eivät ole mitään ongelmia, sinä itse teit niistä väkisin ongelman. Ajattelet niin, että parhaasi mukaan saat kaikki asiat näyttämään toivottomalta. Muut näkevät noissa mahdollisuuden, sinä mahdottomuuden. Just tuosta tavasta terapiassa voi oppia ulos. Sinäkin voit oppia näkemään asiat mahdollisuuksina.
Terveisin yksi oppinut - aloottaja
aloittajalle kirjoitti:
Niistä masennusjutuista ei kannatakaan jutella muuta kuin terapeutille, ellei joku ihan varta vasten kysy. Sellainen, joka ei ole ammattilainen, ei jaksa niin rankkoja juttuja. Masennus on tarttuva sairaus, vie läheiset mennessään.
Puhu sille terapeutille. Se on sitä varten, se on sen ammatti kuunnella meidän p*askaa elämää ja auttaa löytämään uudet käyttäytymismallit. Sillä on sitten oma terapeutti, jolle se käy sen lastin kaatamassa. Ethän sinäkään terapeuttia pidä parhaana ystävänäsi, se suhde ei ole sellainen. Terapeutti kyllä välittää sinusta, niinkuin ihmisistä välitetään. Ei se muuten noin raskasta työtä viitisi tehdä, rahaa saa helpommallakin. Sinä et nyt arvosta sitä terapeuttiasi.
Lapsien saamista on turha tuossa iässä muretia. Sulla on melkein 20 vuotta aikaa hankkia niitä.
Toivottavasti sun lääkkeet alkaa vaikuttamaan. Lääkkeet helpottaa, mutta et parane, jollet opi terapiassa uusia malleja ja tunnista noita vääriä uskomuksiasi. Eli mene sinne terapeutille.
En tiedä huomaatko itse, että rakennat itsellesi kaiken mahdottomaksi. Siis teet niitä vankiloita ja rakennat itse muureja eteesi. Esim. toi terapeutti-asia. Ja tuo lapsettomuus-asia. Oikeasti noi eivät ole mitään ongelmia, sinä itse teit niistä väkisin ongelman. Ajattelet niin, että parhaasi mukaan saat kaikki asiat näyttämään toivottomalta. Muut näkevät noissa mahdollisuuden, sinä mahdottomuuden. Just tuosta tavasta terapiassa voi oppia ulos. Sinäkin voit oppia näkemään asiat mahdollisuuksina.
Terveisin yksi oppinutOlet muuten aivan oikessa. Ohhoi, on vaan niin paljon haasteita edessä. Vaan yksi kerrallaan ja silleen. Välillä on rauhoittavaa kuulla järjen ääntä.
- Tosi hullu
aloottaja kirjoitti:
Olet muuten aivan oikessa. Ohhoi, on vaan niin paljon haasteita edessä. Vaan yksi kerrallaan ja silleen. Välillä on rauhoittavaa kuulla järjen ääntä.
"Uskon että kyse on puhtaasti aivokemiasta."
Jos tuohon kerran uskot, vaikka siitä ei mitään tieteellistä näyttöä ole, niin ihan turhaan sinä terapiassa olet. Psykoterapiassa yleensä tulee ensin huono olo, koska ne ikävät asiat nousevat pintaan.
Ilmeisesti on helpompaa selitellä itselleen, että aivot menivät epäkuntoon kuin että olisi oikeasti "hullu".
Jos kerran olet toistuvasti masentunut, niin kannattaisikohan harkita lasten hankitaa?
Lapset vaativat tosi paljon, se ei ole mitään nukkekotileikkiä. Ei lisääntyminen ole mikään ihmisen eikä edes naisen mitta.
- voi jee
Masentunut ihminen ei ole "hullu" ihan vaan tiedoksi. Ei edes pöpi tai idiootti.
Tavallaan joo on se aivokemiahäiriö, mutta parhaiten on todistettu psykoterapian auttavan eikä lääkkeiden. Tätä kannattaa miettiä ihan vakavasti. Lääkkeistä tulevien sivuvaikutusten vuoksi luullaan, että lääke tehoaa. Plasebolla saatu ihan yhtä hyviä tuloksia.
Ainoa mikä auttaa on elämäntaparemontti. On lopetettava huono ihmissuhde, vaihdettava töitä, asuntoa, kavereita, otettava uusi suunta elämälle. Lapsi ei siinä kyllä auta, päinvastoin voi huonontaa parisuhteen ja erohan siinä on lopulta edessä.
Saat kyllä kaiken mitä toivot, mutta et varmastikaan tämän ihmisen kanssa. Masentunut todella tekee itse elämän itselleen ja muille mahdottomaksi. On niitä lapsia tehty lääkityksenkin voimalla, mutta se ei ole suositeltavaa. Ei varsinkaan tuollaiseen ihmissuhteeseen jossa tunnut nyt olevan. Tsemppiä päätöksentekoon, ainakin väliaikainen ero voisi tehdä terää. Näkisit onko teillä kahdella tulevaisuutta yhdessä. - Abu Ma Ubamaba
Hahaha! Mä kännipäissäni riehuin yhes baaris ja tuli porttari.
No mä hai naapurista palokirveen hakkasin kaikki paskaks, ihmisiin en kajonnut.- Räyhäävä hullu
1200 sakkoja, vuosi ehtoollista ja 18000 korvauksia, hihityttää vieläkin.
- kuolemanhaluinen
"Voiko masennuksesta parantua". Itse en usko, että kroonisesta masennuksesta voi parantua. Mitä pidempään jatkunut, sen toivottomampaa.
- Pää kainalossa
Onko sinulta aloittaja mitattu koskaan kilpirauhasarvoja? Haluaisin keskustella tästä asiasta nyt enemmänkin, koska tilanteesi kuulostaa samalta kuin omani oli. Itse olen parantunut masennuksesta. Äidilläsikin voisi olla kilpirauhanen syynä, koska siinä mielialat vaihtelee ylös ja alas... (meinaan jos on bipolaarinen dg vasta nyt) ja kilpirauhashäiriöt ovat periytyviä.
Mikä vain hankalaa, kaikki lääkärit eivät osaa tehdä oikeaa diagnoosia, jos kilpirauhasarvot ovat viiterajojen sisällä! Kilpirauhanen oireilee silti masennuksena, ja muitakin oireita voi olla. Olen nyt töissä, mutta palaan asiaan :) täältä voit lukea myös lisää: www.kilpirauhasenvajaatoiminta.fi - aloottaja
Äidilläni on kilpirauhasen vajaatoiminta ja lääkitys siihen. Kaksisuuntainen mielialahäiriö taas on vähän muutakin kuin vain vaihtelevia mielialoja. Mullakin noita arvoja on aikanaan mitattu ja kaikki oli viitearvojen sisällä. Silloin vielä viitearvot olivat ne ehdottomat oikeat. Aattelin kaivella jos löytyis noita vanhoja labratuloksia, että mitä ne tulokset on oikein ollut.
- aloottaja
Äidilläni on kilpirauhasen vajaatoiminta ja lääkitys siihen. Kaksisuuntainen mielialahäiriö taas on vähän muutakin kuin vain vaihtelevia mielialoja. Mullakin noita arvoja on aikanaan mitattu ja kaikki oli viitearvojen sisällä. Silloin vielä viitearvot olivat ne ehdottomat oikeat. Aattelin kaivella jos löytyis noita vanhoja labratuloksia, että mitä ne tulokset on oikein ollut.
- Pää kainalossa
Joo, okei, kuulostaa vähän kuitenkin juuri sellaiselta kuin mä ajattelinkin :) Eli jos äidilläsi kerran on kilpirauhasen vajaatoiminta, niin se on yksi merkki sitä kohti, että sinullakin voi olla se.
Toinen tärkeä seikka on kilpirauhaslääkkeen annostuksen oikeellisuus. Uskon kyllä, että äidilläsi on bipolaarinen mielialahäiriö, mutta siinäkin kannattaa katsoa, että myös se kilpirauhanen on kunnolla hoidettu, eli ei pelkkien arvojen mukaista hoitoa! Se T4V on todella tärkeä mittauttaa ainakin kerran vuodessa ja jos se ei ole viiterajojen ylimmässä kolmanneksessa, voisi olla vähän varaa nostaa tyroksiinia, varsinkin siis mikäli on oireita.
Ja jos on käytössä litium.lääke, niin se usein nostaa tyroksiinin tarvetta.
Olisi todella hyvä, jos löytäisit niitä vanhoja koetuloksiasi ja niiden viiterajat. Kuulemma hoidon tarvetta voi olla jos TSH on yli 2 ja T4V ei ole siellä ylimmässä kolmanneksessa. Koska ihminen voi yleensä kuulemma parhaiten jos TSH on yli 2 ja T4V ylä1/3.- Pää kainalossa
Minun tarinani voit lukea noilta sivuilta jotka mainitsin, että millainen masennushistoria mulla on. Tosin siitä ei ehkä aivan välity se, kuinka paha olla minullakin pahimmilaan oli, koska se oli paranemiskertomus, jonka piti mahtua edes jonkinlaisiin mittoihin :) Se olisi vienyt viisi A4 lisää tekstiä, jos olisi kaikki vaiheet kertoillut:)
Mutta että kyllä sulla on toivoa parantua masennuksesta, ihan oikeesti!
Ja lasten saaminen meni mulla masennusksen takia 35-vuotiaaksi, ja olin silloin itseasiassa vielä masentnut. Mutta jaksavan miehen avulla pärjättiin joten kuten, muuten olisin takuulla lapseton. Mä siis tajusin keväällä 2011 mikä mulla on.
- elämäjatkuu
Pitkään masennuksesta kärsineenä voin sanoa, ainakin omalta kohdaltani, että se ei tule koskaan "parantumaan" tai lähtemään pois, se voi ainoastaan vain lieventyä.
Masennus on sairaus, jonka kanssa on opittava elämään.
Kaikki muut voi jättää sut, mutta se pysyy kanssasi loppuun saakka.
Hyvät päivät auttaa jaksamaan huonojen yli.
Ja toivottavasti joku päivä se kääntyy niin päin, että niitä hyviä päiviä on enemmän kuin huonoja.
Kaikkea hyvää sulle ja jaksamista. - been there done that
Masennus ON fyysinen sairaus. Siihen VOI kuitenkin itse vaikuttaa positiivisesti.Keski- Euroopassa kaytetään Omega -3 (kalaoljyä) hyvin tuloksin masennuksen hoitoon. Jo parin viikon säännöllisen käytön jälkeen saa huomata tuloksia!
Kokeileppa Sinäkin sitä.
Toinen, joka aivan varmasti ei tee haittaa, on 1 tunnin oikein kunnon kävely/juoksulenkki. Tuohon tarvitaan valtavasti itsekuria. Varsinkin silloin kun mieli on niin maassa ettei halua muuta kuin vain olla ja itkeä. SILLOIN pakota itsesi laittamaan lenkkarit jalkaan, takki päälle ja pakota itsesi ulko-oven ulkopuolelle. Siellä kun jo olet, on pakko liikkua ettei vilustu. Siitä se alkaa.
Välillä pyyhit kyyneleitäsi ja sitten vain laitat nopenevassa tahdissa tassua toisen eteen. Jos sinulla on iPOD, down loadaa siihen vaikka Vivaldia tai jotain muuta rauhoittavaa ja kaunista musiikkia seuraksesi.
Kolmas keino: kun oikein tuntuu lamaannuttavalta, ajattele aurinkoa ja valoa. Suggestoi tietoisesti ( kovaa tahdonvoimaa vaativa!) ajattelemaan kaunista ja hyvää. Vaikka lempeää kesätuulta tai kirkasta pientä puroa. (yleensä luontoon liittyvät ovat helpoimpia).
Neljäs keino: Masennuksen tullessa, tiedosta se itsellesi, kerro itsellesi että nyt se on päällä mutta kohta väistyy. Se on kuin vanha tuttu joka silloin tällöin vierailee. Omasta tahdostasi sinä teet nuo vierailukerrat lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi, antaen tilaa muillekin ajatusvieraille. Tärkeä on että et kauhistu sitä vaan vain hyväksyt sen kun tiedät ettei se viihdy kauaa.
Nuo kaikki vaativat itsekuria ja treenausta mutta on todellakin vaivan arvoista.- hrrjrjrjrjrjt
Kävelyllä alkaa vituttamaan, ja juoksemalla saa vain jalat kipeiksi.
- Oikaisuksi
Masennus ei ole sairaus ja kyllä, masentuneeseen mielialaan voi vaikuttaa positiivisesti monin tavoin, joista ruokavalio, elämäntavat ja liikunta ovat vain muutamia. Jos masennuksen mieltää sairaudeksi eikä asialle halua mitään tehdä sen kanssa varmasti joutuukin oppimaan sitten vain elämään.
- gggergegerg
Oikaisuksi kirjoitti:
Masennus ei ole sairaus ja kyllä, masentuneeseen mielialaan voi vaikuttaa positiivisesti monin tavoin, joista ruokavalio, elämäntavat ja liikunta ovat vain muutamia. Jos masennuksen mieltää sairaudeksi eikä asialle halua mitään tehdä sen kanssa varmasti joutuukin oppimaan sitten vain elämään.
Eivätköhän useimmat masennuksesta kärsivät ole kokeilleet nämä yksinkertaiset elämäntapakeinot.
Kuulostat aika ylimieliseltä. Oikaisuksi kirjoitti:
Masennus ei ole sairaus ja kyllä, masentuneeseen mielialaan voi vaikuttaa positiivisesti monin tavoin, joista ruokavalio, elämäntavat ja liikunta ovat vain muutamia. Jos masennuksen mieltää sairaudeksi eikä asialle halua mitään tehdä sen kanssa varmasti joutuukin oppimaan sitten vain elämään.
Masennus ei ole sairaus, lukeekohan nimimerkki Oikaisuksi muutakin kuin Aku Ankkaa ja onko mitään koulutusta ja kokemusta koko jutusta.
Liikunta, joo, mut ku on tarpeeks masentunu, henkilön on mahdotonta liikkua, lue vaikka Neil Hardwickin kirja masennuksta.
Ootko tutkinu tieteellisiä aivojen kuvantamismalleja, jotka kaikki osoittavat, että masentuneen ihmisen aivotoiminta on epänormaalia, erityisesti hippokampuksen alueella, joka myös surkastuu masennuksen aikana.
Tuo sinun kirjoituksesi on täyttää skeidaa, joita kirjoittavat vain: "kyllä minä tiedän"-ihmiset todelliset wannabe, besserwisser, musta tuntuu-ihmiset.
Ota asioista ensin selvää ja koe syvä masennus ja opiskele ja lue ja tutustu uusimpiin tutkimustuloksiin masennuksesta, tuota sinun skeidaa, tuskin kukaan jaksaa lukea.
T:Helvetintarpeellinen ihminen- Oikaisuksi
turhaihminenx kirjoitti:
Masennus ei ole sairaus, lukeekohan nimimerkki Oikaisuksi muutakin kuin Aku Ankkaa ja onko mitään koulutusta ja kokemusta koko jutusta.
Liikunta, joo, mut ku on tarpeeks masentunu, henkilön on mahdotonta liikkua, lue vaikka Neil Hardwickin kirja masennuksta.
Ootko tutkinu tieteellisiä aivojen kuvantamismalleja, jotka kaikki osoittavat, että masentuneen ihmisen aivotoiminta on epänormaalia, erityisesti hippokampuksen alueella, joka myös surkastuu masennuksen aikana.
Tuo sinun kirjoituksesi on täyttää skeidaa, joita kirjoittavat vain: "kyllä minä tiedän"-ihmiset todelliset wannabe, besserwisser, musta tuntuu-ihmiset.
Ota asioista ensin selvää ja koe syvä masennus ja opiskele ja lue ja tutustu uusimpiin tutkimustuloksiin masennuksesta, tuota sinun skeidaa, tuskin kukaan jaksaa lukea.
T:Helvetintarpeellinen ihminenLukee paljonkin. Kuten sanoin keinoja auttaa on useita, ja ymmärrän, että liikkuminen ei tule kyseeseen vakavammassa tilanteessa, tietenkään.
Masentuneen ihmisen aivotoiminta ei ole epänormaalia, yksikään kuvannus ei ole sellaista osoittanut. Jos haluat, että käyn läpi jonkun sinua askarruttavan tutkimuksen, jossa näin väitetään niin voit laittaa tiedot tai linkin. Mielummin linkki, koska en jaksa hirveästi lähteä internetiä itse tätä varten penkomaan. Sama homma mitä tulee hippokampukseen. Kutistuma ei tarkoita, että masennus on sairaus.
Asiasta olen ottanut jo itse selvää. Ajattelin suositella sinulle samaa. Et myöskään tiedä mitä minä olen kokenut, joten ethän lähde tietämystäni niiltä osin arvostelemaan. - u675u56u467u476u
Oikaisuksi kirjoitti:
Lukee paljonkin. Kuten sanoin keinoja auttaa on useita, ja ymmärrän, että liikkuminen ei tule kyseeseen vakavammassa tilanteessa, tietenkään.
Masentuneen ihmisen aivotoiminta ei ole epänormaalia, yksikään kuvannus ei ole sellaista osoittanut. Jos haluat, että käyn läpi jonkun sinua askarruttavan tutkimuksen, jossa näin väitetään niin voit laittaa tiedot tai linkin. Mielummin linkki, koska en jaksa hirveästi lähteä internetiä itse tätä varten penkomaan. Sama homma mitä tulee hippokampukseen. Kutistuma ei tarkoita, että masennus on sairaus.
Asiasta olen ottanut jo itse selvää. Ajattelin suositella sinulle samaa. Et myöskään tiedä mitä minä olen kokenut, joten ethän lähde tietämystäni niiltä osin arvostelemaan."Masentuneen ihmisen aivotoiminta ei ole epänormaalia, yksikään kuvannus ei ole sellaista osoittanut."
Faktaa kuvitelmien tilalle
http://www.health.harvard.edu/newsweek/what-causes-depression.htm
Sitä paitsi mistä luulet liikunnan mahdollisen positiivisen mielivasteen johtuvan, ellei aivokemiasta? - Oikaisuksi
u675u56u467u476u kirjoitti:
"Masentuneen ihmisen aivotoiminta ei ole epänormaalia, yksikään kuvannus ei ole sellaista osoittanut."
Faktaa kuvitelmien tilalle
http://www.health.harvard.edu/newsweek/what-causes-depression.htm
Sitä paitsi mistä luulet liikunnan mahdollisen positiivisen mielivasteen johtuvan, ellei aivokemiasta?Kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan, että masentuneilla olisi aivoissa jotakin epänormaalia toimintaa. Näkyvät muutokset ovat normaaleja juuri, kuten itsekin osasit päätellä. Kaikki ihmiset mielentilat, ajatukset, fiilikset ja niin pois päin ovat aivokemioiden muutoksia. Siitä huolimatta iloisen ihmisen aivoissa näkyvät muutokset eivät ole sairaus, ei surullisuuden, ei masentuneisuuden, ei innostuksen, ei rakkauden. Jos näin luulisimme ja määrittelisimme asiat joutuisimme julistamaan kaikki ihmiset sairaiksi, koska heillä on aivotoimintaa, joka voidaan nähdä aivokuvantamisessa. Ainoastaan selvä _epänormaali_ aivotoiminta, tai aivotoiminnan puute, voidaan määritellä sairaudeksi. Tästä esimerkkinä vaikka Alzheimerin tauti.
- kermaperä
Oikaisuksi kirjoitti:
Kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan, että masentuneilla olisi aivoissa jotakin epänormaalia toimintaa. Näkyvät muutokset ovat normaaleja juuri, kuten itsekin osasit päätellä. Kaikki ihmiset mielentilat, ajatukset, fiilikset ja niin pois päin ovat aivokemioiden muutoksia. Siitä huolimatta iloisen ihmisen aivoissa näkyvät muutokset eivät ole sairaus, ei surullisuuden, ei masentuneisuuden, ei innostuksen, ei rakkauden. Jos näin luulisimme ja määrittelisimme asiat joutuisimme julistamaan kaikki ihmiset sairaiksi, koska heillä on aivotoimintaa, joka voidaan nähdä aivokuvantamisessa. Ainoastaan selvä _epänormaali_ aivotoiminta, tai aivotoiminnan puute, voidaan määritellä sairaudeksi. Tästä esimerkkinä vaikka Alzheimerin tauti.
Ei j-----lauta
Tää sama tyyppi on tällä palstalla jaksanut sönköttää samaa "masennus ei ole sairaus" juttua ainakin kaksi ja puoli vuotta, varmasti kauemminkin.
Eikö elämässä olisi jotkain muutakin tekemistä kuin yrittää päteä tällaisella palstalla, yhdellä ajatuksella.
En väitä etteikö ajatus voisi olla oikeakin, mutta ei ihan terveen makuista hommaa kouluja käyneeltä (ainakin hän sellaista esittää) henkilöltä, joka tuota jaksaa touhuta.
Elämässä tyhjiö?
- adfASF
Masennuksella pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle, hyvä juttu, mutta ei se masennusta parantanut.
- adfASF
Nyt jo helpottaa oleellisesti.
- Haluunpoistäält
Mä oon seiskalla tällä hetkellä ja meen kasille kun kesäloma loppuu. Oon masentunut ja haluun pois täältä. Mulla ei oo keinoo päästä pois kun vanhemmat vahtii kun on nähnyt mun viiltelyt mun jalassa ja kädessä. Kaikki terävä on viety pois.
- Oliverrider
Olen ajoittain päässyt masennuksesta eroon, kun elämäntilanne on muuttunut. Esimerkiksi minulla se poistui, kun löysin mieskaverin, jokaa välitti, ja tuki minua. Myös taloudellisen tilanteen parantuminen vaikutti.
- minunkohdallani
Kuka on masennukseen taipuvainen, niin ei siitä olotilasta pääse koskaan. Terapia vain helpottaa oloa, ei paranna ihmistä. Ei minua ainakaan parantanut. Terapia on sitä varten, että ihminen pääsee taas askeleen eteenpäin elämässä. Se on paljon minusta.
- Artsi3245
Kyllä masennuksesta eroon voi päästä, mut se vaatii vaivannäköä.
- MinäOlenMielisairas
Onko normaalia haluta kiduttaa kusipäisiä ihmisiä mahdollisimman kivuliaasti mahdollisimman pitkään?
- Artsi3243
Onko sua kidutettu?
- Anonyymi
Aivan kuin itseni kirjoittamaa tekstiä. Miten sulla nyt menee?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu31003Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w18956En koskaan
Aliarvoinut, nauranut/pitänyt pilkkana, tai ajatellut mitään negatiivista sinusta. Jos nämä asiat uskot ja luotat sen v49850Nainen, olet kaipaillut seuraani
Tiedän sen, kuulen sen. Sinulla ei ole muita joiden kanssa voisit niistä asioista keskustella joista keskustelet kanssan76747Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.224741- 46719
Emme näe enää koskaan
Näin ainakin uskon. Mutta ei hätää, et menetä yhtään mitään minussa. Sen kai jo tiesitkin. Hyvää vappua ja kesää. Toivon34707Vornanen alkaa olla kusessa
Kaikki vanhat synnit on kaiveltu esiin ja niitä tosiaan näyttää olevan. Poliisin asussa esiintyminen vaaliteltalla, työt82702Mitä teet mies
Tälleen vappuaattona? Mietityttää, että onkohan sulla joku nainen, jonka kanssa vietät vapun? 😔20690- 108684