Kun tuhlaajatyttö palasi Isän kotiin

Tässäpä ämä onkin. Synnit anteeksi -vakuutuksessa ei sinänsä ole mitään väärää. Siitä vain ei pidä tehdä Isän armon ehtoa.

Palvelijat ovat Isän käskyläisinä velvolliset saarnaamaan evankeliumia. Kun he näin tekevät, Pyhä Henki, jota palvelijat ei voi pakottaa, tekee sen, että sana joko otetaan vastaan tai torjutaan. Uskolla vastaanotettu sana päästää synnistä, epäuskossa torjuttu sana sitoo syntiin. Syntinen ja parannukseen tullut ei siis tule vanhurskautetuksi palvelijoiden uskolla ja vallalla vaan Isän lähettämän ja aloittaman uskon vallalla.

Tuo usko on käsillä jo ennen puentahetkeäkin, mutta Isä haluaa päättää sen puetuksi. Synnintunnon ja katumuksen riisuma siis Isän tahdosta myös puetaan. Mutta huom. KAIKKI NÄMÄ VAIHEET saa ihmisessä, so. tuhlaajassa, aikaan YKSI JA SAMA JUMALAN HENKI. Vl-opetus puhuu ns. kuolleesta uskosta aina siihen asti, kun palvelijat pukevat palaavan. Mutta eihän Isä "kuolleella hengellä" ketään vedä!

Kun ja jos joku on tullut Isän vetämänä uskoon, se on oikeastaan todistus Jumalan suvereenista kaikkivallasta tälle palvelijalle, joka voi Pietarin tavoin iloita siitä, että Jumala ei erottele ihmisiä. Hän kutsuu, missä kutsuu. Ja palvelija voi jatkaa iloiten syntyneestä Hengen yhteydestä: kun näin uskot ja minäkin uskon, kaikki synnit ovat anteeksiannetut Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Näin on käsittääkseni luterilainen opetus.

Ja usko voi ihmissilmin edetä "etapeittain" mutta samaa juurta Isän tahdosta se ensimmäisestä vedosta lähtien on. Palvelijat eivät tuo uskon LAATUUN mitään lisää. He toivottavat tulijat tervetulleeksi Isän kotiin.

Näin minä ajattelen, että usko voi siis alkaa myös luetusta sanasta, ei pelkästään kuullusta.

luterilainen opetus kirjoitti:

Tässäpä ämä onkin. Synnit anteeksi -vakuutuksessa ei sinänsä ole mitään väärää. Siitä vain ei pidä tehdä Isän armon ehtoa.

Palvelijat ovat Isän käskyläisinä velvolliset saarnaamaan evankeliumia. Kun he näin tekevät, Pyhä Henki, jota palvelijat ei voi pakottaa, tekee sen, että sana joko otetaan vastaan tai torjutaan. Uskolla vastaanotettu sana päästää synnistä, epäuskossa torjuttu sana sitoo syntiin. Syntinen ja parannukseen tullut ei siis tule vanhurskautetuksi palvelijoiden uskolla ja vallalla vaan Isän lähettämän ja aloittaman uskon vallalla.

Tuo usko on käsillä jo ennen puentahetkeäkin, mutta Isä haluaa päättää sen puetuksi. Synnintunnon ja katumuksen riisuma siis Isän tahdosta myös puetaan. Mutta huom. KAIKKI NÄMÄ VAIHEET saa ihmisessä, so. tuhlaajassa, aikaan YKSI JA SAMA JUMALAN HENKI. Vl-opetus puhuu ns. kuolleesta uskosta aina siihen asti, kun palvelijat pukevat palaavan. Mutta eihän Isä "kuolleella hengellä" ketään vedä!

Kun ja jos joku on tullut Isän vetämänä uskoon, se on oikeastaan todistus Jumalan suvereenista kaikkivallasta tälle palvelijalle, joka voi Pietarin tavoin iloita siitä, että Jumala ei erottele ihmisiä. Hän kutsuu, missä kutsuu. Ja palvelija voi jatkaa iloiten syntyneestä Hengen yhteydestä: kun näin uskot ja minäkin uskon, kaikki synnit ovat anteeksiannetut Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Näin on käsittääkseni luterilainen opetus.

Ja usko voi ihmissilmin edetä "etapeittain" mutta samaa juurta Isän tahdosta se ensimmäisestä vedosta lähtien on. Palvelijat eivät tuo uskon LAATUUN mitään lisää. He toivottavat tulijat tervetulleeksi Isän kotiin.

Näin minä ajattelen, että usko voi siis alkaa myös luetusta sanasta, ei pelkästään kuullusta.

Lue lisää

Vaikuttaa raittiilta. Joka on paremmin perehtynyt Lutheriin, voi osallistua.

luterilainen opetus kirjoitti:

Tässäpä ämä onkin. Synnit anteeksi -vakuutuksessa ei sinänsä ole mitään väärää. Siitä vain ei pidä tehdä Isän armon ehtoa.

Palvelijat ovat Isän käskyläisinä velvolliset saarnaamaan evankeliumia. Kun he näin tekevät, Pyhä Henki, jota palvelijat ei voi pakottaa, tekee sen, että sana joko otetaan vastaan tai torjutaan. Uskolla vastaanotettu sana päästää synnistä, epäuskossa torjuttu sana sitoo syntiin. Syntinen ja parannukseen tullut ei siis tule vanhurskautetuksi palvelijoiden uskolla ja vallalla vaan Isän lähettämän ja aloittaman uskon vallalla.

Tuo usko on käsillä jo ennen puentahetkeäkin, mutta Isä haluaa päättää sen puetuksi. Synnintunnon ja katumuksen riisuma siis Isän tahdosta myös puetaan. Mutta huom. KAIKKI NÄMÄ VAIHEET saa ihmisessä, so. tuhlaajassa, aikaan YKSI JA SAMA JUMALAN HENKI. Vl-opetus puhuu ns. kuolleesta uskosta aina siihen asti, kun palvelijat pukevat palaavan. Mutta eihän Isä "kuolleella hengellä" ketään vedä!

Kun ja jos joku on tullut Isän vetämänä uskoon, se on oikeastaan todistus Jumalan suvereenista kaikkivallasta tälle palvelijalle, joka voi Pietarin tavoin iloita siitä, että Jumala ei erottele ihmisiä. Hän kutsuu, missä kutsuu. Ja palvelija voi jatkaa iloiten syntyneestä Hengen yhteydestä: kun näin uskot ja minäkin uskon, kaikki synnit ovat anteeksiannetut Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Näin on käsittääkseni luterilainen opetus.

Ja usko voi ihmissilmin edetä "etapeittain" mutta samaa juurta Isän tahdosta se ensimmäisestä vedosta lähtien on. Palvelijat eivät tuo uskon LAATUUN mitään lisää. He toivottavat tulijat tervetulleeksi Isän kotiin.

Näin minä ajattelen, että usko voi siis alkaa myös luetusta sanasta, ei pelkästään kuullusta.

Lue lisää

Luterilainen opetus Jumalan kaikki vatiosuudesta on väärä, tai jos on toista, tulkintasi on väärä.
Uuden liiton aikana kaikki valta on Jeesuksella.
Jos luterilainen vaivautuu lukemaan Raamatusta, missä Hän TODISTAJAN läsnä ollessa sanoo, joka sitten itse kirjaa sen Raamattuun, eli Matteus.
Matt. 28:18
Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "MINBULLE ON ANNETTU KAIKKI VALTA taivaassa ja maan päällä.
Onko tässä jotain epäselvää.

Jumalahan ei vedä ITSENSÄ PUOLEEN VAAN JEESUSKEN.
Joh. 6:44
Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.
Vasta sitten löytyy Isä, ei mitenkään muuten.
Kristinuskossa jokainen on Pyhän Hengen pappi, joka on uudestisyntynyt, eli Pyhä. Ei sen tarvitse olla mikään seurakunnan palvelija, He ovat vain palvelijoita palvelijoiden joukossa.

>>Näin minä ajattelen, että usko voi siis alkaa myös luetusta sanasta, ei pelkästään kuullusta.** Amen, tässä Jumalalla on jokaisen kohdalla oma juttunsa.
Kes.

Kesitas kirjoitti:

Luterilainen opetus Jumalan kaikki vatiosuudesta on väärä, tai jos on toista, tulkintasi on väärä.
Uuden liiton aikana kaikki valta on Jeesuksella.
Jos luterilainen vaivautuu lukemaan Raamatusta, missä Hän TODISTAJAN läsnä ollessa sanoo, joka sitten itse kirjaa sen Raamattuun, eli Matteus.
Matt. 28:18
Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "MINBULLE ON ANNETTU KAIKKI VALTA taivaassa ja maan päällä.
Onko tässä jotain epäselvää.

Jumalahan ei vedä ITSENSÄ PUOLEEN VAAN JEESUSKEN.
Joh. 6:44
Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.
Vasta sitten löytyy Isä, ei mitenkään muuten.
Kristinuskossa jokainen on Pyhän Hengen pappi, joka on uudestisyntynyt, eli Pyhä. Ei sen tarvitse olla mikään seurakunnan palvelija, He ovat vain palvelijoita palvelijoiden joukossa.

>>Näin minä ajattelen, että usko voi siis alkaa myös luetusta sanasta, ei pelkästään kuullusta.** Amen, tässä Jumalalla on jokaisen kohdalla oma juttunsa.
Kes.

Lue lisää

Rakas, Kesitas. Keskustelupalstan viestit eivät aina ole kirjallisen ilmaisun hiottuja taidonnäytteitä. Joskus tulee vahinkoja ja sitten on niin, että näkö- ja kuuloyhteyden puuttuessa "klappia" valitettavasti joskus jää tekstin virhetulkinnoille. Viestinnässä on aina kaksi osapuolta: lähettäjä ja vastaanottaja. Molemmilla on oma vastuunsa. Anna minulle anteeksi, jos olen ilmaissut itseäni puutteellisesti. En ole ihmiseni puolelta täydellinen.

Olet oikeassa, että Jumala eli Isä antaa valittunsa Jeesukselle:

Hepr. 2:13
Hän sanoo myös: -- Minä turvaan Herraan, ja edelleen: -- Tässä me olemme, minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi.

ja siinäkin olet oikeassa, että Isä veto johtaa Jeesuksen tykö:

Joh. 6:44
Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä.

Jumalan Kaikkivaltiudesta sanon vain sen, että en ole koskaan ajatellut Jumalan sitä "menettäneen", vaikka Hän on vallan antanutkin Pojalleen, sillä

1. Kor. 15:27-28
Sillä "Jumala on alistanut hänen jalkojensa alle kaiken". Kun sanotaan, että kaikki on alistettu hänelle, tämän ulkopuolelle jää tietysti Jumala, joka itse on kaiken alistanut Kristuksen valtaan.
Sitten kun kaikki on saatettu hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea.

Mutta en käy kanssasi asiasta ollenkaan kiivailemaan. Se ei sovi kristitylle. Isä ja Poikahan ovat yhtä, Poika on Isässä. En ole siis tämän vuoksi ajatellut analysoida tätä valtahierarkiaa enemmälti. Minun käsitykseni ei siihen edes yllä. Minulle riittää, että Jeesus on ovi ja tie, ainut, jota kautta Isän tykö voi päästä.

Kun sinäkin näin uskot, ole turvallisella mielellä, Jeesus on sinut omakseen verellään maksanut. Niin kuin minutkin.

Kesitas kirjoitti:

Luterilainen opetus Jumalan kaikki vatiosuudesta on väärä, tai jos on toista, tulkintasi on väärä.
Uuden liiton aikana kaikki valta on Jeesuksella.
Jos luterilainen vaivautuu lukemaan Raamatusta, missä Hän TODISTAJAN läsnä ollessa sanoo, joka sitten itse kirjaa sen Raamattuun, eli Matteus.
Matt. 28:18
Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "MINBULLE ON ANNETTU KAIKKI VALTA taivaassa ja maan päällä.
Onko tässä jotain epäselvää.

Jumalahan ei vedä ITSENSÄ PUOLEEN VAAN JEESUSKEN.
Joh. 6:44
Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.
Vasta sitten löytyy Isä, ei mitenkään muuten.
Kristinuskossa jokainen on Pyhän Hengen pappi, joka on uudestisyntynyt, eli Pyhä. Ei sen tarvitse olla mikään seurakunnan palvelija, He ovat vain palvelijoita palvelijoiden joukossa.

>>Näin minä ajattelen, että usko voi siis alkaa myös luetusta sanasta, ei pelkästään kuullusta.** Amen, tässä Jumalalla on jokaisen kohdalla oma juttunsa.
Kes.

Lue lisää

>Luterilainen opetus Jumalan kaikki vatiosuudesta on väärä, tai jos on toista, tulkintasi on väärä.

Oletko ryhtynyt lestapuhujaksi? Juttusi on ainakin yhtä sekavaa.

luteril. kristitty kirjoitti:

Rakas, Kesitas. Keskustelupalstan viestit eivät aina ole kirjallisen ilmaisun hiottuja taidonnäytteitä. Joskus tulee vahinkoja ja sitten on niin, että näkö- ja kuuloyhteyden puuttuessa "klappia" valitettavasti joskus jää tekstin virhetulkinnoille. Viestinnässä on aina kaksi osapuolta: lähettäjä ja vastaanottaja. Molemmilla on oma vastuunsa. Anna minulle anteeksi, jos olen ilmaissut itseäni puutteellisesti. En ole ihmiseni puolelta täydellinen.

Olet oikeassa, että Jumala eli Isä antaa valittunsa Jeesukselle:

Hepr. 2:13
Hän sanoo myös: -- Minä turvaan Herraan, ja edelleen: -- Tässä me olemme, minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi.

ja siinäkin olet oikeassa, että Isä veto johtaa Jeesuksen tykö:

Joh. 6:44
Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä.

Jumalan Kaikkivaltiudesta sanon vain sen, että en ole koskaan ajatellut Jumalan sitä "menettäneen", vaikka Hän on vallan antanutkin Pojalleen, sillä

1. Kor. 15:27-28
Sillä "Jumala on alistanut hänen jalkojensa alle kaiken". Kun sanotaan, että kaikki on alistettu hänelle, tämän ulkopuolelle jää tietysti Jumala, joka itse on kaiken alistanut Kristuksen valtaan.
Sitten kun kaikki on saatettu hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea.

Mutta en käy kanssasi asiasta ollenkaan kiivailemaan. Se ei sovi kristitylle. Isä ja Poikahan ovat yhtä, Poika on Isässä. En ole siis tämän vuoksi ajatellut analysoida tätä valtahierarkiaa enemmälti. Minun käsitykseni ei siihen edes yllä. Minulle riittää, että Jeesus on ovi ja tie, ainut, jota kautta Isän tykö voi päästä.

Kun sinäkin näin uskot, ole turvallisella mielellä, Jeesus on sinut omakseen verellään maksanut. Niin kuin minutkin.

Lue lisää

Käyttäytymisesi on hyvää ja suuremmoista. ei siinä mitään, Sinä kyllä ymmärrät, mutta viestin lukee moni, joka tarvitsee eksaktia kieltä.
Siinä juju.

Kamppailet ilmeisesti saman asian kanssa, mitä minä pitkään uskossa olleena, eli Jumalan kaikki valtaisuudesta.
Se oli minulle aina selvää, että kukaan ei ole suurempi kun Jumala. Isä Adonai, kuten me juutalaiset sanomme ja elin sen kulttuurin vaikutuspiirissä, juutalaisessa perheessä, jossa kuitenkin etninen tausta piti salata.
Jeremia kirjoitti – panen oman kansani sydämeen kaiken, mitä minä olen suunnitellut! Se minua puhutteli, onko todella Jumalan tahto uskoa Hänet suureksi, vai uskoa avautunut Raamatun sana selkeän Pyhän Hengen täyttymisen jälkeen, joka minulla oli ennen kastetta.
Raamattu kertoo Jumalan suunnitelman ja se poikkeaa useassa kohdin Lutherin ajatusmaalimasta. Suurin on juutalaisviha, joka 1 Moos. 12; 1-3 vie jopa ihmisen siunauksettomaan tilaan.
Toinen on, josta hieman yllätyin kirjoituksessasi,, ehdoton Jumalan kaikkivaltius?
Jeesus sanoo selvästi – Minulle on annettu kaikki VALTA, Taivaassa ja maan päällä.
Valta on lyhyt, ajatellen maailman ikää. Kirkastumisesta Jerusalemin iankaikkisen elämän alkuun. Aikamääristä on turha puhua, Jeesus jopa välttelee sitä, mutta kertoo merkin ( Matt. 24 ), ihmisikä Israelin perustamisesta, sekä loppurytinät pahan poistosta ja tuomioista, jolla Hän tekee tilan Isälle.
Sitten Hän ANTAA VALLAN TAKAISIN ( Tästä ei koskaan luterilaiset puhu, ja VLT, eivät tiedä )
1. Kor. 15:24
Sitten seuraa kaiken päätös, kun hän luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman.
Näin selkeästi se on Sanaan kirjoitettu, mutta SE PITÄÄ LUKEA SIELTÄ.
>>Jumalan Kaikkivaltiudesta sanon vain sen, että en ole koskaan ajatellut Jumalan sitä "menettäneen", vaikka Hän on vallan antanutkin Pojalleen, sillä** Varmaan samaa tarkoitit, mitä Sana sanoo. Anteeksi kun reagoin voimakkaasti.
Hienoa että olet laittanut tuon Paavalin ohjeen Korinttiin, jossa sen ajan p
Jakeen lopussa sanotaan – Jumala hallitseeTÄYDELLISESTI kaikkea! Juuri näin, myös ihmisen pelastusmekanismia, joka vaatii tunnustaa Jeesus Kuninkaaksi ja Herraksi.
Tuo isä ja poika ovat yhtä, oin totta ja messiaaniset sanovat asian nimellä Adonai, joka on synonyymi kolmiyhteiselle Jumalalle, joita ei ole luotu, vaan ovat olleet aina.

En ole siis tämän vuoksi ajatellut analysoida tätä valtahierarkiaa enemmälti. Minun käsitykseni ei siihen edes yllä. Minulle riittää, että Jeesus on ovi ja tie, ainut, jota kautta Isän tykö voi päästä.** Amen.

Kun sinäkin näin uskot, ole turvallisella mielellä, Jeesus on sinut omakseen verellään maksanut. Niin kuin minutkin.** On todella, mutta Jeesus on enemmän kun vapahtaja, Hän on Herra.
Samalla saadessani uudestisyntyä, olen myös korotettu Pyhäksi, joten olen viimeisellä tuomiolla pöydän takana, en edessä.
Shalom
Kes.

luterilainen opetus kirjoitti:

Tässäpä ämä onkin. Synnit anteeksi -vakuutuksessa ei sinänsä ole mitään väärää. Siitä vain ei pidä tehdä Isän armon ehtoa.

Palvelijat ovat Isän käskyläisinä velvolliset saarnaamaan evankeliumia. Kun he näin tekevät, Pyhä Henki, jota palvelijat ei voi pakottaa, tekee sen, että sana joko otetaan vastaan tai torjutaan. Uskolla vastaanotettu sana päästää synnistä, epäuskossa torjuttu sana sitoo syntiin. Syntinen ja parannukseen tullut ei siis tule vanhurskautetuksi palvelijoiden uskolla ja vallalla vaan Isän lähettämän ja aloittaman uskon vallalla.

Tuo usko on käsillä jo ennen puentahetkeäkin, mutta Isä haluaa päättää sen puetuksi. Synnintunnon ja katumuksen riisuma siis Isän tahdosta myös puetaan. Mutta huom. KAIKKI NÄMÄ VAIHEET saa ihmisessä, so. tuhlaajassa, aikaan YKSI JA SAMA JUMALAN HENKI. Vl-opetus puhuu ns. kuolleesta uskosta aina siihen asti, kun palvelijat pukevat palaavan. Mutta eihän Isä "kuolleella hengellä" ketään vedä!

Kun ja jos joku on tullut Isän vetämänä uskoon, se on oikeastaan todistus Jumalan suvereenista kaikkivallasta tälle palvelijalle, joka voi Pietarin tavoin iloita siitä, että Jumala ei erottele ihmisiä. Hän kutsuu, missä kutsuu. Ja palvelija voi jatkaa iloiten syntyneestä Hengen yhteydestä: kun näin uskot ja minäkin uskon, kaikki synnit ovat anteeksiannetut Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Näin on käsittääkseni luterilainen opetus.

Ja usko voi ihmissilmin edetä "etapeittain" mutta samaa juurta Isän tahdosta se ensimmäisestä vedosta lähtien on. Palvelijat eivät tuo uskon LAATUUN mitään lisää. He toivottavat tulijat tervetulleeksi Isän kotiin.

Näin minä ajattelen, että usko voi siis alkaa myös luetusta sanasta, ei pelkästään kuullusta.

Lue lisää

Minua on aina ihmetyttänyt, se että synnit julistetaan/luetaan
ihmisen esim, papin toimesta anteeksi, mutta pappi on joko ihan pölhö, tai onttopäinen...eikö hän käsitä että joillakin
joiden synnit julisteaan anteeksi, on esim.

varastettu auto, polkupyörä, koira,...toiselta mieheltä varastettu vaimo, ..vaimon mukana tullutta omaisuutta,
jne. jne.

Tällainen pappi tekee kelvottomasti Jumalan työn, jos hän julistaa synnit anteeksi..ja synnissä elävä hymyilee kiitollisena
kun hän nyt saa oikein papin luvalla pitää rosvotut tavarat itellään.

Ilmankos seurakunta on täynnä rosvoja!!

Kun ihan kymmensormijärjestelmällä kirjotan, luen silmät tihrusena pientä ränttiä ja kirjotan sitten...

Mutta lukasen sen Hesekielen. Kiitos sulle.

Brita Kajsa kirjoitti:

Kun ihan kymmensormijärjestelmällä kirjotan, luen silmät tihrusena pientä ränttiä ja kirjotan sitten...

Mutta lukasen sen Hesekielen. Kiitos sulle.

Ja menee aikaa, 48 lukua...;)

Anteeksi, tämän tuhlaajapojan kopsarin rttu netistä, luulin, että tarkotit tuota psalmia...

Pahoittelen

Brita Kajsa kirjoitti:

Anteeksi, tämän tuhlaajapojan kopsarin rttu netistä, luulin, että tarkotit tuota psalmia...

Pahoittelen

...ja vielä kirjoitusvirhekin...kopsasin piti sanoman...

Oletkohan Weha, jo täysin hereillä?

Tuollainen kopioiminenhan käy puolinukuksissakin!

Kenelle weha huudat? Ja mikä saa sinut huutamaan?

luteril. kristitty kirjoitti:

Kenelle weha huudat? Ja mikä saa sinut huutamaan?

Hänen kohdallaan pitää paikkansa se, että hän huutaa niin kovaa, että kukaan ei kuule,
mitä hän sanoo!

Ilmeisesti hän yrittää täys tyrmäystä!

Nyt weha sinun huutamisesi perustalla täytyy kyllä olla olettama, että

- tässä vain jotakin pelkkää henkeä ylistettäisiin
- ihmisille ei olisi saarnattu Jumalan sanan lakia ja evankeliumia
- saarnaajaa ei olisi lähetty
- ihmiset eivät olisi kuulleet ja uskolla vastaanottaneet
- ihmiset eivät olisi hädässään etsineet ja kolkuttaneet
- olisivat kasteen ja ehtoollisen kieltäneet

Korjaapa nämä virheelliset olettamat muista ihmisistä ensin omassa mielessäsi ja ruvetaan sitten keskustelemaan uudelleen.

Voi jotta, tarttee hankkia noi kaksitehot silmille, on taas noita kirjotusvirheita...:((

Brita Kajsallekin tässä ajattelemista lillukanvarsista, poiminta samasta ketjusta alempaa:

kristitty vl
13.8.2011 11:42

Tämä mainitsemasi "uskotaan vain synnit anteeksi" onkin juuri se keskustelun tyrehdyttävä lause. Me ihmiset olemme erilaisin temperamentein varustettuja. Kyselihän se Lutherkin, ja paljon. Lillukan varsiin voi tarttua kahdella tavalla: berealaiset halusivat tutkivat innokkaana sanaa, menettämättä uskoaan. Toisenlaisen mieli tarttuu lillukanvarsiin, jotta voisi osoittaa kaiken uskonyhteisössään vääräksi. Kysyminen TULKITAAN liian usein vikomiseksi, vaikka se ei sitä olisikaan. Ja tämä väite ei ollut vikomista vaan empiriaa.

Rakkaus karkoittaa pelon. Näissä neuvojen jakamisessa yritetään ehkä hallita pelkoa. Mutta pelkoa ei voi hallita pelolla vaan rakkaudella. Ehkä tämä on se, joka on antanut minulle näköalaa ja tuonut harmoniaa omaan uskonelämään, suhteessa ihmisten käsityksiin korvakoruista, musiikista jne. Korvakorut ja käsitykset katoavat mutta Jeesuksen sana ei koskaan katoa.

Niin Paavo, minä olen se kristitty vl, joka kanssasi tästä tuhlaajapoika-aiheesta on jo useamman rivin täällä kirjoittanut. Siinä olevasta Jumalan armosta ja syntisen vanhurskauttamisesta on palvelijoiden osuudessa nyt SRK:n opetuksessa vallalla korostus, jossa on mielestäni hiuksenhieno mutta kuitenkin erotettavissa oleva ero raamatulliseen opetukseen.

Se korostaa kuin korostaakin ihmisvälittäjän asemaa, vaikka vanhurskautuksesta virallisesti sanotaankin, että siinä ei ole ihmisen puolelta mitään. Ei kääntynyttä voida vapauttaa uskovaisen palvelijan uskolla vaan sen kautta, että Pyhä Henki, joka on suvereeni ja kaikkialla näkee tämän tilanteen jossa on Jeesuksen nimeen kokoonnuttu, ja on siellä läsnä. Näin tämä Jumalan lähettämä Henki, joka on alun alkaenkin kääntyneessä synnintunnon ja katumuksen saanut aikaan, nyt vetää kohti parannuksen täyttymistä, so. uskoa Jeesuksen verisovitukseen. Ei tuo usko ole laadultaan parempaa tai erilaista uskoa synninpäästösanojen jälkeen, mielestäni se on koko ajan samaa uskoa. Mutta Jumalan työllä on suunta: oikea usko myös suostuu puettavaksi. Mutta huom. nöyrtyminen puettavaksi eli Kristuksen valkean häävaatteen vastaanottamiseen EI JOHDU PALVELIJASTA. Palvelijan työ on Isän armahduksen SEURAUS, ei EHTO.

Oikeassa vaatettamisessa ei ole kysymys lihallisesta vallasta. Kuten sanoit, palvelijoilla ei ole omasta takaa mitään puhtaita vaatteita tarjota, sillä itsekin he ovat saanet lahjavaatteet. Raamattu opettaa "lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa". Oikea vaatettaminen on yhteistä iloa ja uskoa, kääntyneen ja palvelijan - ja koko seurakunnan kanssa.

Kuten jo alussa sanoin, on hiuksenhieno ero, mutta ero kuitenkin on siinä, että käytännössä avaintenvaltaa on ruvettu käsittämään ihmisen vallassa olevana valtana. Tämä pitäisi seurapuheissa seurakunnalle teroittaa, että näin ei ole. Palvelutyö on palvelutyötä ja sellaisena pysyy. Joskus tuntuu, että pyritään lihallisiin rajauksiin (huom. kateellinen vanhempi veli). Ja kuitenkin meidän pitäisi TIETÄÄ, että Pyhää Henkeä EI VOI KÄSKEÄ. Minulle avaintenvalta on evankeliumin saarnavirkaa. Päästäminen tai sitominen tapahtuu minun valtani ulottumattomissa, nimittäin saarnan uskominen vapauttaa ja torjuminen pidättää. Jeesuksella on lopulta ne avaimet kunkin sydämeen. Jos Hän avaa, niin kukaan ihminen ei voi lukita. Jos Hän lukitsee, kukaan ihminen ei voi avata.

Pitäisihän tämän parannuksen armon saaneen ilon olla myös todistus palvelijalle, "että Jumala ei erottele ihmisiä". Jos Pietari osasi olla Corneliuksen kääntymisestä iloinen, onko nykyään (SRK:n opetuksen kyllästämä) uskovainen palvelija sillä tavalla varauksetta iloinen, niin kuin Raamatun mukaan enkelitkin ovat taivaassa iloisia jokaisesta, joka tekee parannuksen? No ehkä tämä oli vähän provokatiivinen mielipide. En halua osoittaa ketään uskovaista itseäni huonommaksi, miksi niin tekisinkään?

Mutta kerron sinulle, että minullekin tehtiin tavallaan aikanaan vääryyttä. Nimittäin kysyttiin useaan otteeseen "ooksää nyt varmasti tehnyt parannuksen?". Totta kai olin. Mutta en minä sitä tehnyt vaan Jumalan Pyhä Henki oli saattanut asioita jälleen oikealle tolalle. Syynä "tenttaamiseen" oli nimittäin, että en osannut kirkkouskovaisen taustalta edes vastata korrektisti kysymykseen, sillä olin vain hokenut "uskon, uskon", koska koin sydämessäni uskovani sen, mitä syntein sovituksesta saarnattiin. Mutta jälkeenpäin sain harmikseni kuulla parannuksestani keskustellun, että kohdallani synninpäästösanoja ikäänkuin pantattiin ja syynä oli se, että "eihän se vielä voi uskoa, koska ei hänellä vielä ole elävää uskoa".

Että näin. Koin, että uskottiin niihin absoluutiosanoihin ja oppirakennelmiin enemmän kuin suvereeniin Jumalaan, Kristukseen.

Olen antanut näille ihmisille anteeksi. En ole halunnut tehdä tästä mitään kiistakysymystä ihmisten välille. Mutta seuroissa pitäisi palata puhtaasti Raamatun mukaiseen luterilaiseen opetukseen.

Kun kirkossa sanaa puhtaasti saarnataan, uskon, että Pyhä Henki tekee työnsä, vaikka saarnaajassa olisi puutettakin. Minun ei tarvitse ruveta luotamaan hänen sydäntään, kun en sinne kuitenkaan näe. Kelpaahan meille kirkossa ehtoollinenkin ja pidämme sitä aivan oikein uskovaisten yhteyttä vahvistavana yhteysateriana, jossa saamme Kristuksen ruumiin ja veren, silloinkin kun alttaripalvelijoina on ei-vl:iä. Miksi siis saarnatun sanan kohdalla pitäisi ruveta fundeeraamaan, onko tuo puhuja vl? Koen, että silloin jäädään ikuiseen epävarmuuteen siitä, ovatko syntini nyt varmasti anteeksi taivaassa?!

kristitty vl kirjoitti:

Niin Paavo, minä olen se kristitty vl, joka kanssasi tästä tuhlaajapoika-aiheesta on jo useamman rivin täällä kirjoittanut. Siinä olevasta Jumalan armosta ja syntisen vanhurskauttamisesta on palvelijoiden osuudessa nyt SRK:n opetuksessa vallalla korostus, jossa on mielestäni hiuksenhieno mutta kuitenkin erotettavissa oleva ero raamatulliseen opetukseen.

Se korostaa kuin korostaakin ihmisvälittäjän asemaa, vaikka vanhurskautuksesta virallisesti sanotaankin, että siinä ei ole ihmisen puolelta mitään. Ei kääntynyttä voida vapauttaa uskovaisen palvelijan uskolla vaan sen kautta, että Pyhä Henki, joka on suvereeni ja kaikkialla näkee tämän tilanteen jossa on Jeesuksen nimeen kokoonnuttu, ja on siellä läsnä. Näin tämä Jumalan lähettämä Henki, joka on alun alkaenkin kääntyneessä synnintunnon ja katumuksen saanut aikaan, nyt vetää kohti parannuksen täyttymistä, so. uskoa Jeesuksen verisovitukseen. Ei tuo usko ole laadultaan parempaa tai erilaista uskoa synninpäästösanojen jälkeen, mielestäni se on koko ajan samaa uskoa. Mutta Jumalan työllä on suunta: oikea usko myös suostuu puettavaksi. Mutta huom. nöyrtyminen puettavaksi eli Kristuksen valkean häävaatteen vastaanottamiseen EI JOHDU PALVELIJASTA. Palvelijan työ on Isän armahduksen SEURAUS, ei EHTO.

Oikeassa vaatettamisessa ei ole kysymys lihallisesta vallasta. Kuten sanoit, palvelijoilla ei ole omasta takaa mitään puhtaita vaatteita tarjota, sillä itsekin he ovat saanet lahjavaatteet. Raamattu opettaa "lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa". Oikea vaatettaminen on yhteistä iloa ja uskoa, kääntyneen ja palvelijan - ja koko seurakunnan kanssa.

Kuten jo alussa sanoin, on hiuksenhieno ero, mutta ero kuitenkin on siinä, että käytännössä avaintenvaltaa on ruvettu käsittämään ihmisen vallassa olevana valtana. Tämä pitäisi seurapuheissa seurakunnalle teroittaa, että näin ei ole. Palvelutyö on palvelutyötä ja sellaisena pysyy. Joskus tuntuu, että pyritään lihallisiin rajauksiin (huom. kateellinen vanhempi veli). Ja kuitenkin meidän pitäisi TIETÄÄ, että Pyhää Henkeä EI VOI KÄSKEÄ. Minulle avaintenvalta on evankeliumin saarnavirkaa. Päästäminen tai sitominen tapahtuu minun valtani ulottumattomissa, nimittäin saarnan uskominen vapauttaa ja torjuminen pidättää. Jeesuksella on lopulta ne avaimet kunkin sydämeen. Jos Hän avaa, niin kukaan ihminen ei voi lukita. Jos Hän lukitsee, kukaan ihminen ei voi avata.

Pitäisihän tämän parannuksen armon saaneen ilon olla myös todistus palvelijalle, "että Jumala ei erottele ihmisiä". Jos Pietari osasi olla Corneliuksen kääntymisestä iloinen, onko nykyään (SRK:n opetuksen kyllästämä) uskovainen palvelija sillä tavalla varauksetta iloinen, niin kuin Raamatun mukaan enkelitkin ovat taivaassa iloisia jokaisesta, joka tekee parannuksen? No ehkä tämä oli vähän provokatiivinen mielipide. En halua osoittaa ketään uskovaista itseäni huonommaksi, miksi niin tekisinkään?

Mutta kerron sinulle, että minullekin tehtiin tavallaan aikanaan vääryyttä. Nimittäin kysyttiin useaan otteeseen "ooksää nyt varmasti tehnyt parannuksen?". Totta kai olin. Mutta en minä sitä tehnyt vaan Jumalan Pyhä Henki oli saattanut asioita jälleen oikealle tolalle. Syynä "tenttaamiseen" oli nimittäin, että en osannut kirkkouskovaisen taustalta edes vastata korrektisti kysymykseen, sillä olin vain hokenut "uskon, uskon", koska koin sydämessäni uskovani sen, mitä syntein sovituksesta saarnattiin. Mutta jälkeenpäin sain harmikseni kuulla parannuksestani keskustellun, että kohdallani synninpäästösanoja ikäänkuin pantattiin ja syynä oli se, että "eihän se vielä voi uskoa, koska ei hänellä vielä ole elävää uskoa".

Että näin. Koin, että uskottiin niihin absoluutiosanoihin ja oppirakennelmiin enemmän kuin suvereeniin Jumalaan, Kristukseen.

Olen antanut näille ihmisille anteeksi. En ole halunnut tehdä tästä mitään kiistakysymystä ihmisten välille. Mutta seuroissa pitäisi palata puhtaasti Raamatun mukaiseen luterilaiseen opetukseen.

Kun kirkossa sanaa puhtaasti saarnataan, uskon, että Pyhä Henki tekee työnsä, vaikka saarnaajassa olisi puutettakin. Minun ei tarvitse ruveta luotamaan hänen sydäntään, kun en sinne kuitenkaan näe. Kelpaahan meille kirkossa ehtoollinenkin ja pidämme sitä aivan oikein uskovaisten yhteyttä vahvistavana yhteysateriana, jossa saamme Kristuksen ruumiin ja veren, silloinkin kun alttaripalvelijoina on ei-vl:iä. Miksi siis saarnatun sanan kohdalla pitäisi ruveta fundeeraamaan, onko tuo puhuja vl? Koen, että silloin jäädään ikuiseen epävarmuuteen siitä, ovatko syntini nyt varmasti anteeksi taivaassa?!

Lue lisää

Mielenkiintoista, että kirjoitat näin:
"Nimtäin kysyttiin useaan otteeseen "ooksää nyt varmasti tehnyt parannuksen?". Totta kai olin. Mutta en minä sitä tehnyt vaan Jumalan Pyhä Henki oli saattanut asioita jälleen oikealle tolalle. Syynä "tenttaamiseen" oli nimittäin, että en osannut kirkkouskovaisen taustalta edes vastata korrektisti kysymykseen, sillä olin vain hokenut "uskon, uskon", koska koin sydämessäni uskovani sen, mitä syntein sovituksesta saarnattiin. Mutta jälkeenpäin sain harmikseni kuulla parannuksestani keskustellun, että kohdallani synninpäästösanoja ikäänkuin pantattiin ja syynä oli se, että "eihän se vielä voi uskoa, koska ei hänellä vielä ole elävää uskoa".

On hyvä, että kerrot sen tässä, kun muutoinkin olemme sinun kanssasi tästä tuhlaajapoikakertomuksesta keskustelleet. Minäkin kirkkouskovan taustalta ymmärrän sen hyvin samalla tavalla, kuten olemme keskusteluissa jo todenneetkin. Sama kokemus minkä kirjoitit on vähän toisella tavalla minullakin. Minun on ollut ja on mahdotonta nähdä sitä uskonkokemusta sellaisena kuin ihminen, joka on ollut lapsesta asti vl kuvittelee sen puheiden perusteella ikään kuin "teoriassa" olevan. Onko ollut niin, että varhaiset sukupolvet ovat vielä kantaneet sitä varhaisempaa ehkä suoraan omaa kokemusta ja luterilaista tulkintaa omassa sydämessään ja että se on myöhemmin "opittunut" tähän nykytulkintaan, joka on mitä omituisin? Minä uskon, että rukous on kuultu kuten Corneliuksen tapauksessa ja kohdalle lähetetty oikeat sanat ja oikea sanan tuoja. Siinä suhteessa usko vl tulkintaan. Enkä minä tämän yhden kerran jälkeen enää mieti onko puhuja (seuroissa tai vl pappi kirkossa) itse missä uskossa, koska sen jälkeen kerta kerralta näitä syntejä ei anneta anteeksi "tipoittain" vaan kerralla saatiin anteeksi koko potti. Eri asia on, jos itse harhautuu pois kokonaan. Minä vain luotan siihen, että jos sana koskettaa jotakin oikein syvältä, siinä on Jumalan totuus mukana, enhän minä niin kuin toteat näe kenekään sydämen uskoa vaan Kristuksen Henki minussa. On mahdollista, että uskovainenkin puhuja joskus puheissaan puhuu "oman järkensä" puhetta eli joskus tuntuu, että luettu tekstin pätkä ei mitenkään liiity siihen puheeseen missä puhutaan vain ulkoisesta tekemisestä. Näitä puheita on nykyisin kuitenkin ollut suhteellisen harvoin. Nykyisin ajattelen, että tänä päivänä ei ole nyt tainnut aueta "sitä määräosaa". Ihmisiä ovat kaikki tässäkin yhteisössä ja tilaa Jumalan Hengelle on omassaki mielessä yhtenä päivän enemmän ja toisena vähemmän. Usko ei kuitenkaan ole päättämisen ja ratkaisun asia kuten esim. viides herätysliike opettaa. Joskus tuntuu sille, että jonkinlainen "ratkaisukristillisyys" tarjotaan siinä muodossa, että uskominen olisi seuroissa käymistä ja ulkoisia tapoja ja joukon mukana kulkemista varsinkin nuorison osalta.

jatkuu

etsivä-xx kirjoitti:

Mielenkiintoista, että kirjoitat näin:
"Nimtäin kysyttiin useaan otteeseen "ooksää nyt varmasti tehnyt parannuksen?". Totta kai olin. Mutta en minä sitä tehnyt vaan Jumalan Pyhä Henki oli saattanut asioita jälleen oikealle tolalle. Syynä "tenttaamiseen" oli nimittäin, että en osannut kirkkouskovaisen taustalta edes vastata korrektisti kysymykseen, sillä olin vain hokenut "uskon, uskon", koska koin sydämessäni uskovani sen, mitä syntein sovituksesta saarnattiin. Mutta jälkeenpäin sain harmikseni kuulla parannuksestani keskustellun, että kohdallani synninpäästösanoja ikäänkuin pantattiin ja syynä oli se, että "eihän se vielä voi uskoa, koska ei hänellä vielä ole elävää uskoa".

On hyvä, että kerrot sen tässä, kun muutoinkin olemme sinun kanssasi tästä tuhlaajapoikakertomuksesta keskustelleet. Minäkin kirkkouskovan taustalta ymmärrän sen hyvin samalla tavalla, kuten olemme keskusteluissa jo todenneetkin. Sama kokemus minkä kirjoitit on vähän toisella tavalla minullakin. Minun on ollut ja on mahdotonta nähdä sitä uskonkokemusta sellaisena kuin ihminen, joka on ollut lapsesta asti vl kuvittelee sen puheiden perusteella ikään kuin "teoriassa" olevan. Onko ollut niin, että varhaiset sukupolvet ovat vielä kantaneet sitä varhaisempaa ehkä suoraan omaa kokemusta ja luterilaista tulkintaa omassa sydämessään ja että se on myöhemmin "opittunut" tähän nykytulkintaan, joka on mitä omituisin? Minä uskon, että rukous on kuultu kuten Corneliuksen tapauksessa ja kohdalle lähetetty oikeat sanat ja oikea sanan tuoja. Siinä suhteessa usko vl tulkintaan. Enkä minä tämän yhden kerran jälkeen enää mieti onko puhuja (seuroissa tai vl pappi kirkossa) itse missä uskossa, koska sen jälkeen kerta kerralta näitä syntejä ei anneta anteeksi "tipoittain" vaan kerralla saatiin anteeksi koko potti. Eri asia on, jos itse harhautuu pois kokonaan. Minä vain luotan siihen, että jos sana koskettaa jotakin oikein syvältä, siinä on Jumalan totuus mukana, enhän minä niin kuin toteat näe kenekään sydämen uskoa vaan Kristuksen Henki minussa. On mahdollista, että uskovainenkin puhuja joskus puheissaan puhuu "oman järkensä" puhetta eli joskus tuntuu, että luettu tekstin pätkä ei mitenkään liiity siihen puheeseen missä puhutaan vain ulkoisesta tekemisestä. Näitä puheita on nykyisin kuitenkin ollut suhteellisen harvoin. Nykyisin ajattelen, että tänä päivänä ei ole nyt tainnut aueta "sitä määräosaa". Ihmisiä ovat kaikki tässäkin yhteisössä ja tilaa Jumalan Hengelle on omassaki mielessä yhtenä päivän enemmän ja toisena vähemmän. Usko ei kuitenkaan ole päättämisen ja ratkaisun asia kuten esim. viides herätysliike opettaa. Joskus tuntuu sille, että jonkinlainen "ratkaisukristillisyys" tarjotaan siinä muodossa, että uskominen olisi seuroissa käymistä ja ulkoisia tapoja ja joukon mukana kulkemista varsinkin nuorison osalta.

jatkuu

Lue lisää

jatkoa kristitylle vl:le


Keskustelisin mielellään kristitty vl kanssasi miten sinä olet kokenut kaikki ne "emme halua" asiat. Minulta vei runsaasti aikaa "siivota" ne asiana pois varsinaisen sisällön tieltä. Ne kun olivat uskomisen este siitä syystä, että en niihin usko tänäkään päivänä. Niitä voi olla tekemättä, mutta joka päivä kuitenkin ajattelee miksi käyn seuroissa kuuntelemassa, kun en niihin mitenkään usko. Minun mielessäni on syvällä pikemminkin niin päin että "siveä" ulkonäkö on kokonaisuus eikä yksittäisiä asioita. Musiikista virsi on laulettu rukous Jumalalle ja edellyttää hartautta eli hiljentymistä ja keskittymistä. Kaikki musiikkikappaleetkin "kuluvat" jos niitä alvariinsa kuuntelee. Minusta maallinen musiikki on arkiaskereita varten. Niitä kunnellaan puolella korvalla eikä ne vaikuta mitään. Niihin ei oikeastaan reagoikaan monessa paikassa kuin taustameluna. Samoin tv:n ja monen muun asian kanssa. Niissä ei kannata roikkua mutta ei myöskään mennä toiseen äärimmäisyyteen. Kone on kone. Kun on ikänsä elänyt niiden keskellä on niihin mahdotonta sisällyttää mitään uskonnollista sisältöä. "Ei ole ukovan kodin huonekalu" on minulle suoraan kehotus mennä uskosta ulos, mutta toisessa mielessä kuin sen sanoja tarkoittaa. Ei tarkoita vastustamatonta halua mennä katsomaan viihdettä vaan sitä, että kun uskoon tuodaan kristinopin (vaikkapa vanhempi kateksimus) ulkopuolelta asioita, minun omassa mielessäni "kristinoppi saastuu". Se ei enää ole sitä puhdasta oppia mitä itse kaipaan. Tätä vanhoillislestadiolaiseksi syntyneiden on ilmeisesti mahdoton ymmärtää ja tämä tekee rajaa siihen väliin.

Mitään "vertaistukiryhmää" siitä miten ulkopuolelta tulleet asioita kokevat ei oikein ole ehkä tätä palstaa lukuun ottamatta. Joskus olen ryhmässä koittanut vähän kysellä niiltä, jotka ovat minua kauemmin olleet mukana, mutta eivät ole syntyneet vanhoillislestadiolaisiksi, mutta keskustelu tyssää heti siihen, että joku innokas syntypetäinen vl toteaa että "uskotaan vain synnit anteeksi". Just. Ei sitten enää keskustella, kun keskustelua ei haluta. Minun vapaaseen maailmaan kaikkine keskusteluineen syntynyttä ja kasvanutta aina silloin harmittaa ja uudestaan uudestaan mietin olenko oikeassa paikassa vai pitäsikö vielä etsiä jotakin muuta uskonyhteisöä, vaikka kuulemani saarna on mielestäni ollut mitä kirkkainta Jumalan sanaa. Mikä siinä on, että ulkoiset asiat, joiden sanotaan pitävän ihmisen erossa maailmasta ja pitävän ihmisen sanan kuulossa, kääntäävät muualta tulleen ihmisen pois sanana kuulosta. Kuinka olet saanut tämän asian balanssiin kristitty vl, vai onko kyseessä kenties liian henkilökohtainen kysymys täällä vastattavaksi.

Suhde alkoholiin, esiaviollisiin suhteisiin, ehkäisyyn, avioeroihin ja muuhun sellaiseen on jo vakaumuksen miettimistä suhteessa Raamatun sanaan.

Tarkoitat siis lauantai-seuroja. En ollut itse eilen, mutta menen sunnuntaina. Oliko kyse kirkkovuoden tekstistä, joka olisi ollut aiheena läpi Suomen vai oliko kyseessä vain paikallisen ry:n puhujan valinta?

kristitty vl kirjoitti:

Niin Paavo, minä olen se kristitty vl, joka kanssasi tästä tuhlaajapoika-aiheesta on jo useamman rivin täällä kirjoittanut. Siinä olevasta Jumalan armosta ja syntisen vanhurskauttamisesta on palvelijoiden osuudessa nyt SRK:n opetuksessa vallalla korostus, jossa on mielestäni hiuksenhieno mutta kuitenkin erotettavissa oleva ero raamatulliseen opetukseen.

Se korostaa kuin korostaakin ihmisvälittäjän asemaa, vaikka vanhurskautuksesta virallisesti sanotaankin, että siinä ei ole ihmisen puolelta mitään. Ei kääntynyttä voida vapauttaa uskovaisen palvelijan uskolla vaan sen kautta, että Pyhä Henki, joka on suvereeni ja kaikkialla näkee tämän tilanteen jossa on Jeesuksen nimeen kokoonnuttu, ja on siellä läsnä. Näin tämä Jumalan lähettämä Henki, joka on alun alkaenkin kääntyneessä synnintunnon ja katumuksen saanut aikaan, nyt vetää kohti parannuksen täyttymistä, so. uskoa Jeesuksen verisovitukseen. Ei tuo usko ole laadultaan parempaa tai erilaista uskoa synninpäästösanojen jälkeen, mielestäni se on koko ajan samaa uskoa. Mutta Jumalan työllä on suunta: oikea usko myös suostuu puettavaksi. Mutta huom. nöyrtyminen puettavaksi eli Kristuksen valkean häävaatteen vastaanottamiseen EI JOHDU PALVELIJASTA. Palvelijan työ on Isän armahduksen SEURAUS, ei EHTO.

Oikeassa vaatettamisessa ei ole kysymys lihallisesta vallasta. Kuten sanoit, palvelijoilla ei ole omasta takaa mitään puhtaita vaatteita tarjota, sillä itsekin he ovat saanet lahjavaatteet. Raamattu opettaa "lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa". Oikea vaatettaminen on yhteistä iloa ja uskoa, kääntyneen ja palvelijan - ja koko seurakunnan kanssa.

Kuten jo alussa sanoin, on hiuksenhieno ero, mutta ero kuitenkin on siinä, että käytännössä avaintenvaltaa on ruvettu käsittämään ihmisen vallassa olevana valtana. Tämä pitäisi seurapuheissa seurakunnalle teroittaa, että näin ei ole. Palvelutyö on palvelutyötä ja sellaisena pysyy. Joskus tuntuu, että pyritään lihallisiin rajauksiin (huom. kateellinen vanhempi veli). Ja kuitenkin meidän pitäisi TIETÄÄ, että Pyhää Henkeä EI VOI KÄSKEÄ. Minulle avaintenvalta on evankeliumin saarnavirkaa. Päästäminen tai sitominen tapahtuu minun valtani ulottumattomissa, nimittäin saarnan uskominen vapauttaa ja torjuminen pidättää. Jeesuksella on lopulta ne avaimet kunkin sydämeen. Jos Hän avaa, niin kukaan ihminen ei voi lukita. Jos Hän lukitsee, kukaan ihminen ei voi avata.

Pitäisihän tämän parannuksen armon saaneen ilon olla myös todistus palvelijalle, "että Jumala ei erottele ihmisiä". Jos Pietari osasi olla Corneliuksen kääntymisestä iloinen, onko nykyään (SRK:n opetuksen kyllästämä) uskovainen palvelija sillä tavalla varauksetta iloinen, niin kuin Raamatun mukaan enkelitkin ovat taivaassa iloisia jokaisesta, joka tekee parannuksen? No ehkä tämä oli vähän provokatiivinen mielipide. En halua osoittaa ketään uskovaista itseäni huonommaksi, miksi niin tekisinkään?

Mutta kerron sinulle, että minullekin tehtiin tavallaan aikanaan vääryyttä. Nimittäin kysyttiin useaan otteeseen "ooksää nyt varmasti tehnyt parannuksen?". Totta kai olin. Mutta en minä sitä tehnyt vaan Jumalan Pyhä Henki oli saattanut asioita jälleen oikealle tolalle. Syynä "tenttaamiseen" oli nimittäin, että en osannut kirkkouskovaisen taustalta edes vastata korrektisti kysymykseen, sillä olin vain hokenut "uskon, uskon", koska koin sydämessäni uskovani sen, mitä syntein sovituksesta saarnattiin. Mutta jälkeenpäin sain harmikseni kuulla parannuksestani keskustellun, että kohdallani synninpäästösanoja ikäänkuin pantattiin ja syynä oli se, että "eihän se vielä voi uskoa, koska ei hänellä vielä ole elävää uskoa".

Että näin. Koin, että uskottiin niihin absoluutiosanoihin ja oppirakennelmiin enemmän kuin suvereeniin Jumalaan, Kristukseen.

Olen antanut näille ihmisille anteeksi. En ole halunnut tehdä tästä mitään kiistakysymystä ihmisten välille. Mutta seuroissa pitäisi palata puhtaasti Raamatun mukaiseen luterilaiseen opetukseen.

Kun kirkossa sanaa puhtaasti saarnataan, uskon, että Pyhä Henki tekee työnsä, vaikka saarnaajassa olisi puutettakin. Minun ei tarvitse ruveta luotamaan hänen sydäntään, kun en sinne kuitenkaan näe. Kelpaahan meille kirkossa ehtoollinenkin ja pidämme sitä aivan oikein uskovaisten yhteyttä vahvistavana yhteysateriana, jossa saamme Kristuksen ruumiin ja veren, silloinkin kun alttaripalvelijoina on ei-vl:iä. Miksi siis saarnatun sanan kohdalla pitäisi ruveta fundeeraamaan, onko tuo puhuja vl? Koen, että silloin jäädään ikuiseen epävarmuuteen siitä, ovatko syntini nyt varmasti anteeksi taivaassa?!

Lue lisää

Kristtitty-vl, jos seurakunnassa pitäisi päätyä Martti Lutherin opetukseen, niin entäs kun Martti ei ehtinyt kaikesta opetusta antaa, niin kenen puoleen te silloin käännytte?

Martti Lutherinko, kuten kuningas Saul, ennen muinoin vainaja
Samuelin puoleen??

Ja entäs jos Luther kirjoitti että paavi on peto, joka räyskyi Jumalan käskyjä vastaan,...niin riittääkö sinulla rohkeus räyskyä
sitä , petoa vastaan, kun sillä on n. vajaa miljardi kannattajaa?

Entäpä jos ne taas tekevät ristiretken kotikonnuillesi?

jatkuu:


Tämä mainitsemasi "uskotaan vain synnit anteeksi" onkin juuri se keskustelun tyrehdyttävä lause. Me ihmiset olemme erilaisin temperamentein varustettuja. Kyselihän se Lutherkin, ja paljon. Lillukan varsiin voi tarttua kahdella tavalla: berealaiset halusivat tutkivat innokkaana sanaa, menettämättä uskoaan. Toisenlaisen mieli tarttuu lillukanvarsiin, jotta voisi osoittaa kaiken uskonyhteisössään vääräksi. Kysyminen TULKITAAN liian usein vikomiseksi, vaikka se ei sitä olisikaan. Ja tämä väite ei ollut vikomista vaan empiriaa.

Rakkaus karkoittaa pelon. Näissä neuvojen jakamisessa yritetään ehkä hallita pelkoa. Mutta pelkoa ei voi hallita pelolla vaan rakkaudella. Ehkä tämä on se, joka on antanut minulle näköalaa ja tuonut harmoniaa omaan uskonelämään, suhteessa ihmisten käsityksiin korvakoruista, musiikista jne. Korvakorut ja käsitykset katoavat mutta Jeesuksen sana ei koskaan katoa.

Pienemmissä ryhmissä (kotiseurat) keskusteltaessa tämä asenne on auttanut minua aina nostamaan katse ylöspäin, so. Kristukseen, ja siinä on hyvänä työkaluna tuo rukous. Sitä olen ihmetellyt, kun seuroissa rukoillaan, mutta pienemmissä piireissä ei. Ehkä tässäkin on pelko, että faktinen näkyvä rukoileminen olisi jotenkin "omia tekoja", suoritusta. Pelätään, mitä naapuri ajattelee, jos "minä käyn tässä nyt rukoilemaan". Niin sitten käykin niin, että ei uskalleta ollenkaan rukoilla ja pyytää Jeesukselta. Jeesushan nimenomaan kehottaa rukoilemaan lakkaamatta: te ette saa, koska ette pyydä. Olen tällaisissa kotiseuroissa joskus "tokaissut": Kokeilepa nostaa katse Jeesuksen ristiin ja pyytää!"

No tässäpä pohdintaa.

kristitty vl kirjoitti:

jatkuu:


Tämä mainitsemasi "uskotaan vain synnit anteeksi" onkin juuri se keskustelun tyrehdyttävä lause. Me ihmiset olemme erilaisin temperamentein varustettuja. Kyselihän se Lutherkin, ja paljon. Lillukan varsiin voi tarttua kahdella tavalla: berealaiset halusivat tutkivat innokkaana sanaa, menettämättä uskoaan. Toisenlaisen mieli tarttuu lillukanvarsiin, jotta voisi osoittaa kaiken uskonyhteisössään vääräksi. Kysyminen TULKITAAN liian usein vikomiseksi, vaikka se ei sitä olisikaan. Ja tämä väite ei ollut vikomista vaan empiriaa.

Rakkaus karkoittaa pelon. Näissä neuvojen jakamisessa yritetään ehkä hallita pelkoa. Mutta pelkoa ei voi hallita pelolla vaan rakkaudella. Ehkä tämä on se, joka on antanut minulle näköalaa ja tuonut harmoniaa omaan uskonelämään, suhteessa ihmisten käsityksiin korvakoruista, musiikista jne. Korvakorut ja käsitykset katoavat mutta Jeesuksen sana ei koskaan katoa.

Pienemmissä ryhmissä (kotiseurat) keskusteltaessa tämä asenne on auttanut minua aina nostamaan katse ylöspäin, so. Kristukseen, ja siinä on hyvänä työkaluna tuo rukous. Sitä olen ihmetellyt, kun seuroissa rukoillaan, mutta pienemmissä piireissä ei. Ehkä tässäkin on pelko, että faktinen näkyvä rukoileminen olisi jotenkin "omia tekoja", suoritusta. Pelätään, mitä naapuri ajattelee, jos "minä käyn tässä nyt rukoilemaan". Niin sitten käykin niin, että ei uskalleta ollenkaan rukoilla ja pyytää Jeesukselta. Jeesushan nimenomaan kehottaa rukoilemaan lakkaamatta: te ette saa, koska ette pyydä. Olen tällaisissa kotiseuroissa joskus "tokaissut": Kokeilepa nostaa katse Jeesuksen ristiin ja pyytää!"

No tässäpä pohdintaa.

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi. Siinä on vertaistukea. Mielenkiintoista että toteat tämän rukoilun, olen itse kiinnittänyt huomiota siihen että siitä ainakin puhutaan harvoin. Kirkkouskovien ystävien kanssa on ollut ihan luonnollista todeta, että rukoilin esim. jonkun yhteisten ystävän pikkulapsen terveyden puolesta. Päivittäiset rukoukset ovat luonteva osa ihmisen elämää ei niillä todellakaan haeta huomiota. Rukoileminen ja Raamatun lukeminen kotona ovat ilmeisesti se perintö, jonka kirkkouskova vie mukanaan vanhoillislestadiolaisuuteenkin.

Jos olet saanut synninpäästön, niin kerro miten on?

Päästäisitkö toisen miehen vaimon vapaaksi, jos pitäisit häntä synnin vankina omassa liitossasi?

Entä päästäisitkö naapurin ravihevosen, takaisin isäntänsä juomakaukalolle, jos vahingossa löysit narunpätkän
ja sen päässä olikin naapurisi ravuri?? :) heh

Vai pitäisitkö molemmat itse, kun kerran pappi ehti tehdä synninpäästön???

etsivä-xx kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi. Siinä on vertaistukea. Mielenkiintoista että toteat tämän rukoilun, olen itse kiinnittänyt huomiota siihen että siitä ainakin puhutaan harvoin. Kirkkouskovien ystävien kanssa on ollut ihan luonnollista todeta, että rukoilin esim. jonkun yhteisten ystävän pikkulapsen terveyden puolesta. Päivittäiset rukoukset ovat luonteva osa ihmisen elämää ei niillä todellakaan haeta huomiota. Rukoileminen ja Raamatun lukeminen kotona ovat ilmeisesti se perintö, jonka kirkkouskova vie mukanaan vanhoillislestadiolaisuuteenkin.

Lue lisää

EI KAIT SE ETSIVÄ -XX OLE TÄRKEEÄÄ, missä seurakunnassa kukin viihtyy, tärkeää on Jumalan käskyjen pitäminen

benedi kirjoitti:

EI KAIT SE ETSIVÄ -XX OLE TÄRKEEÄÄ, missä seurakunnassa kukin viihtyy, tärkeää on Jumalan käskyjen pitäminen

Se mitä kirjoitat alla benedi 13.8.2011 14:56 ei ollenkaan vastaa sitä kristinuskoa mitä minulla on. Yksin uskosta yksin armosta yksin Kristuksen sovitustyön tähden. Sinä olet lain alla ja korostat sitä ja kertäät vanhan testamentin käskytkin. koko uskon pohja meillä erilainen.

kukaan ihminen ei voi täyttää lakia. Luterilainen usko ei ole sitä että täytetään omilla teoilla osa ja vain loppu eli puuttuva osa on armoa. Kaikki on armoa ja Pyhä Henki opastaa ihmistä periaatteessa hyvään. Vaikka sitten syntinen liha sortuukin.

etsivä-xx kirjoitti:

Se mitä kirjoitat alla benedi 13.8.2011 14:56 ei ollenkaan vastaa sitä kristinuskoa mitä minulla on. Yksin uskosta yksin armosta yksin Kristuksen sovitustyön tähden. Sinä olet lain alla ja korostat sitä ja kertäät vanhan testamentin käskytkin. koko uskon pohja meillä erilainen.

kukaan ihminen ei voi täyttää lakia. Luterilainen usko ei ole sitä että täytetään omilla teoilla osa ja vain loppu eli puuttuva osa on armoa. Kaikki on armoa ja Pyhä Henki opastaa ihmistä periaatteessa hyvään. Vaikka sitten syntinen liha sortuukin.

Lue lisää

ahaa etsivä-xx, Eki katolinen kirkkotoimikin kuten kunnon kristityn tulee toimiakin.
Marttyyrithän sanoivat näin: " Mitä enemmän meitä surmaatte,
sitä enemmän joukkomme kasvaa;
kristittyjen veri on siemen"

Niinpä onkin ajattelumme erilainen.
Kun Wycliff palasi Englantiin , kuningas nimitti hänet Lutterworthin kirkkoherraksi...mutta paavi ryhtyi häntä vastaan ankariin toimenpiteisiin, Kolme bullaa lähti Englantiin, eri paikkoihin yliopisto, kuningas ja papisto, ja kaikissa määrättiin välittömästi ryhtymään ratkaiseviin toimenpiteisiin harhaopin opettajan vaiementamiseksi.

Samoin kävi Jan Hussille, ja Luther oli myös vähällä päästä hengestään...katolinen kirkko surmasi kristittyjä n. 50 miljoonaa.
herra jumala paavi on siis ihminen , ja kukaan ihminen ei voi
mielestäsi lakia täyttää!!!

Ja nyt paavit ovat armosta pelastettuja, kuten Juudas, ja ylipapit, ja Pilatuskin

Pitää ihan taputtaa järjenjuoksullesi..sanotko vielä: " Jumalaa ei ole"??

Jos sanot niin minä sanon: " Hullu sanoo sydämessään Jumalaa ei ole" Raamattu

Jos kerta kristitty saa tappaa, koska lakia ei voi pitää,
niin miksi toiset kristityt huutavat avukseen Jumalaa, että he säilyisivät hengissä???

Kerrohan joutuin kuka sinut noin viisaaksi teki, vai oletko tosiaan hullu?

etsivä-xx kirjoitti:

Se mitä kirjoitat alla benedi 13.8.2011 14:56 ei ollenkaan vastaa sitä kristinuskoa mitä minulla on. Yksin uskosta yksin armosta yksin Kristuksen sovitustyön tähden. Sinä olet lain alla ja korostat sitä ja kertäät vanhan testamentin käskytkin. koko uskon pohja meillä erilainen.

kukaan ihminen ei voi täyttää lakia. Luterilainen usko ei ole sitä että täytetään omilla teoilla osa ja vain loppu eli puuttuva osa on armoa. Kaikki on armoa ja Pyhä Henki opastaa ihmistä periaatteessa hyvään. Vaikka sitten syntinen liha sortuukin.

Lue lisää

Enhän minä tahdo ketään tappa, en valehdella, varastaa,
tehdä huorin..jolloinka joutuisin lain alle!!

Minä haluan olla vapaa laista, niin etten sitä riko.
Kyllä tiedän että luterilaisuudessa rikotaan aviot ja verityö verityötä seuraa..siinä sanoit totuuden,

" Luterilaisuudessa emme täytä lakia"...juu, se on valitettavan totta, siksi Jumalan asettamilla oikeudenpalvelijoilla onkin niin kamala kiire, selvittäessään teidän srk tanne omia tekoja,
eli lain rikkomisia.

Jos tiedät missä on kadonnut Karoliina Kesti, niin pidot paranee, sillä onhan kirjoitettu:

" Autuaat ne jotka pitävät Jumalan käskyt, sillä heillä on (ainoastaan) valta syödä elämänpuusta, ja he saavat astua porteista sisälle (Jumalan ) kaupunkiin

Kyllä ne käskyt on kaikki pidettävä, eiväthän muutkaan Karoliinat pysy hengissä sinun opeillasi!

Johan minua pelottaa tulla kokouksiinne, kun ette kuulemma lakia täytä!!!
Oletteko yhtä paavin kanssa?

Brita Kajsa taas sanoo: " Minä en pidä Jumalan käskyjä,...kuten Benedi väitää mun sanoneen.

Sanoin vain, että näin syntisenä saan olla uskomassa.

Kerro mulle Benedi, etkö huomaa ikinä, yhtenäkään hetkenä, että sinulla on syntiä? Etkö koskaan sano lähimmäisellesi pahasti, etkö koskaan vihastu, kierrä totuutta, eikö koskaan nouse vääriä ajatuksia mieleesi?

Mulla näitä arkipäivän taisteluita on riittämiin, siksi turvaan mieluusti Jeesuksen sovitustyöhön.

Ja edelleen sinua siunaten

Rukoilla kannattaa aina. Krista sulla on hyvä asenne. Se on useammin niin, että pelottaa alkaa julkisesti rukoilla. Jotkut uskonsuunnat vähän melkein pakottaakin siihen. Me kaikki ei olla samanlaisia, mulle se on helppoa mutta toisille pelottavaa.

Antaa jokaisen olla oma itsensä. Suomalaiselle ylipäätään voi olla vaikea asia tää rukous julkisesti. Ja vielä omin sanoin.

Jrt

Kyllä uskomisen asia on tärkein, ja sielun pelastus.

Ainakin mulle. Viimeisellä hetkellä kun ne muut ei juurikaan auta.

Minä iloitsen tänään, olen saanut syntini anteeksi ja saan olla Jumalan lapsi. Minussa on totisesti paljon korjaamista vielä, mutta uskon hyvän Jumalan vievän työnsä päätökseen.

Realistille siunattua iltaa

Ja tässä suomiversio

1.
Oi, muistatko vielä sen virren,
jota lapsena laulettiin,
kun yö liki ikkunan liikkui,
se virsi se viihdytti niin.
Se antoi rintahan rauhaa,
se uskoa unehen loi.
Jos muistat vielä sen virren,
nyt laula, laula se, oi!

2.
Oi, muistatko vielä sen virren,
jota äitini lauleli,
kun pienoista helmahan unten
hän hellästi tuuditteli.
Se rauhan enkelit taivaan
luo lapsosen vuotehen toi.
Oi, muistanhan vielä sen virren,
mut laulaa, laulaa en voi.

3.
Oi, muistatko vielä sen virren,
vaikka sointu sen himmeni,
kun eksyin syntien teille,
se vienosti väreili.
Se katkoi kahlehet valheen,
se rintahan taistelon toi.
Niin, muistanhan vielä sen virren,
vaan laulaa, laulaa en voi.

4.
Oi, vielä mä kerran sen virren
sun kanssasi laulelen,
kun siivin puhtahin tullen
saan luoksesi taivaaseen.
Saan uuden kirkkahan hengen,
min Luojani lahjaksi soi.
Ja silloin, silloin sen virren
taas laulan, laulan mä, oi!

Säkkäreitä on enemmän tässä, mutta yhtä kaikki mahtava laulu!