Koulu ei ole minun juttuni - mitä tehdä?

Kyllä nykymaailmassakin voi menestyä ilman opiskelua. Mutta silloin pitää vain osata joku ala todella hyvin ja kyetä vakuuttamaan työnantajat tai yrittäjänä toimiessaan asiakkaat osaamisestaan. Et maininnut, onko sinulla jo nyt tällaista osaamista tai oletko jostakin alasta todella kiinnostunut.

Muussa tapauksessa tulevaisuutenasi ovat heikosti palkatut silpputyöt pimeän ulkomaalaistyövoiman joukossa ja sossun luukku työjaksojen välissä. Tietysti elämänsä voi elää tuollakin tavalla.

Siivoojallekin vaaditaan nykyisin koulutusta.
Mutta: voit mennä tai oikeammin hakea amikseen sellaiselle linjalle, joka painottuu työssäoppimiseen. Eli raksa, leipuri-kondiittori yms. Kysele lisää amiksen opintoneuvojilta.

Turhaan lyöt päätä seinään, jos ei kiinnosta yhtään. Käy puhumassa ainakin opoll:e tilanteestasi, varmaan löytyy jotain ratkaisuehdotuksia sieltä ensihätään.

Mietin itse, kuinka paljon äitisi vaikuttaa ajatuksiisi opiskelusta. Äitisi ei ole mielestäni reilu, jos hän patistelee sinua muuttamaan pois kotoa ja itsenäistymään tässä vaiheessa. Koska äitisi on eri sukupolvea, ovat hänen ajatuksensa pärjäämisestä erilaiset kuin nykyiset realiteetit. 20 vuotta sitten on ollut paljon helpompi päästä töihin ilman tutkintoa, nykyisin se voi olla lähes mahdotonta. Enää ei voi päättää elättävänsä itsensä vaikka kaupan kassana tai plokkarina, jos haluaa päästä omilleen, kuten silloin ennen. :)Tutkinnon suorittaminen tulee joka tapauksessa vastaan työelämässä ennemmin tai myöhemmin (onneksi nykyään voi opiskella myös oppisopimuksella). Mielestäni äitisi pitäisi tukea sinua opiskelemaan jokin tutkinto, eikä sysätä sinua pärjäämään omillasi, mikä ei mielestäni voi onnistua kovin hyvin.

Amis tai kauppis voisivat olla paljon parempia vaihtoehtoja tai sitten tuo oppisopimuskoulutus, jos tiedät sinua kiinnostavan alan.

Sinulla on enää alle vuosi jäljellä lukiota. Pure hampaat yhteen ja räpistele koulusta läpi, sen jälkeen voit sitten mennä töihin jos se kiinnostaa. Lukion päästötodistuksella on mukavampi hakea opiskelupaikkaa, vaikka se ei olisikaan hyvä. Jos lukiota olisi enemmän jäljellä tilanne olisi vähän erilainen.

Olen miettinyt, että yrittäisin päästä papereillani yo-pohjaista ammattikoulututkintoa suorittamaan. Luultavasti se riittäisi niihin hommiin mitä minäkin haluaisin tehdä, fyysisiä asioita eikä mitään paperien pläräystä toimistossa?

Minkälainen koulutus olisi sitten hyvä näihin toimistotöihin? Merkonomi?
Olettaen siis, etten ole hakemassa AMK tai muihin korkeakouluihin.

Ehkä kannattaa jättää ennemmin lukio kunnolla kesken, kuin hankkia huonot paperit. Lukion voi käydä loppuun iltalukiossa tai miksei tavallisessa sitten myöhemmin, kun motivaatio on palautunut. Äitisi elää ehkä iloisessa menneessä, jossa kaikki ylioppilaat saivat opiskelupaikan. Tämä ei päde enää, jopa amispaikat ovat kiven alla. Tosin itsekin olen vielä työtön maisteri, mutta silti.

Monet ovat sanoneet, ihmiset jotka ovat nyt jo työelämässä, että lukion 3. vuosi on ollut yksi heidän elämänsä rankimmista. Ei se mikään ihme olekkaan:
11 vuoden koulupenkin ja pulpetin kulutuksen jälkeen kasataan paineita loppua kohden; nyt pitäisi pärjätä ja olla niin itsenäinen. Muistan itsekin, että abivuosi oli aika rankka, kun koulussa painostettiin lukemaan kirjoituksiin ja pääsykokeisiin yhtäaikaa.
Monet vanhemmat käyttäytyvät tässä vaiheessa melko itsekeskeisesti kasaamalla lisää paineita nuorelle: nuoren pitäisi muuttaa pois kotoa, hankkia työpaikka yms. Kuka aikuinen jaksaisi moista pyöritystä, saati niin isojen päätösten tekemistä? Koulujen opinto-ohjaus on aika lapsenkengissä, eikä nuori saa aina kotonakaan tarvittavaa ohjausta.
Onko sitten ihmekkään, jos opiskelu ei kiinnosta?
Mielestäni voisit puhua suoraan äidillesi ja kertoa, että kirjoitusvuosi on rankka ja tarvitsisit hänen tukeaan enemmän kuin lisäpaineita hänen taholtaan.
Sinun ei kannata ehkä kirjoittaa vielä syksyllä 2011, jos kirjoitat esm 2012 keväällä 5 ainetta, sinulla olisi syksy aikaa levätä ja miettiä mitä haluat lukion jälkeen? Monet pitävät välivuoden lukion jälkeen töitä tehden, ei sekään ole huono vaihtoehto. Kirjoitusten jälkeen kuitenkin keväällä lukeminen menee niin rutiinilla, että kantsii melkein laittaa hakupaperit menemään kiinnostavaan jatkokoulutuspaikkaan. Opiskelupaikkaa voi useimmiten lykätä vuodella.
Itse ole yliopistossa, eikä tämä niin rankkaa ole. Kun luentoja on useimmiten vain muutama kerta viikossa klo .8-16 päivien sijaan, opiskelu on paljon rennompaa ja niitä kirjojakin jaksaa lueskella paremmin. Ammattikorkeassahan meininki usein jatkuu lukion tahtiin klo. 8-16 joka päivä, joten yliopistosta annetaan aika harhainen kuva jotenkin "haastavana".
Neuvonkin sinua selaamaan rohkeasti yliopiston alavaihtoehtoja,
jos siltä tuntuu vain yhtään. :)

neuvon, että käyt lukion nyt loppuun kunnialla. Ylioppilastodistus on hyvä pohja, jolle rakentaa vaikka menisikin käytännön töihin. Jälkeenpäin voi sitten aina korotella arvosanoja, jos innostuukin korkeakouluiista, mutta älä hyvä ihminen jätä kesken lukiota!

Mutta eihän lukion keskenjättäminen ole maailmanloppu. Sen voi aina suorittaa loppuun myöhemmin esim. iltalukiossa yms. Lisäksi arvosanoja ei voi korottaa vuosien kuluttua, vaan siinä on määräaika.

Minusta on hienoa, että pidät oppimisesta. Se on tärkeä piirre nykymaailmassa, jossa saa/joutuu oppimaan koko ajan uutta. Enkä nyt tosiaan tarkoita oppimisella varsinaista opiskelua.

Kannustaisin hankkimaan yo-paperit, koska olet jo noin pitkällä lukiota. Älä mieti liikoja, mitä teet sen jälkeen, tähtää nyt ensin vain yo-tutkintoon ja lukion loppuunsaattamiseen. Yo on kuitenkin hyvä pohja jatkossa, jos sitten päädytkin hakemaan jossakin vaiheessa yliopistoon tai vaikka ulkomaille opiskelemaan.

Olen samaa mieltä nimimerkin "tsemppiä!" kanssa siitä, että ei yliopisto-opiskelu mitään älyttömän haastavaa ole, itsenäistä kylläkin. Itse olen myös nauttinut siitä, ettei siellä tarvitse istuskella koko päivää oppitunneilla, vaan pääsääntöisesti oppiminen tapahtuu itsenäisesti oman aikataulun mukaan.

Harmi, että äitisi on asettanut sinulle lisää paineita tulevaisuuteen. Onhan se tosi tärkeää se itsenäistyminenkin, mutta se olisi hyvä tapahtua omassa aikataulussa ja omia tuntemuksiaan kuunnellen.

Eli, älä mieti liian pitkälle tulevaisuuttasi. Askel kerrallaan, ja kun rauhassa miettii eikä paniikissa, tulee mietittyä asioita monelta kantilta. Mutta eivät ne ns. väärät ratkaisutkaan mitenkään lopullisia ole, ainahan voi tehdä uusia päätöksiä ja ratkaisuja.

Ois varmaan kannattanut funtsia tätä asiaa jo ennen lukioon menoa, nyt olet haaskannut 3 vuotta tutkintoon, jota et tule myöhemmin tarvitsemaan.

Väärin. Lukio on monille hyvä vaihtoehto, joka antaa lisäaikaa miettimiseen, mitä ehkä kiinnostaisi myöhemmin lähteä opiskelemaan, tai minkälaisia töitä tahtoo tehdä. Jos itse olisin heti peruskoulun jälkeen joutunut päättämään, mitä ammattia lähden opiskelemaan, olisin suoraan sanottuna, noh, kusessa.
Turhaahan sekin olisi ollut jos lähtee opiskelemaan jotain yleispätevää ammattia, eikä sen valmistumisen jälkeen tee päivääkään sen alan hommia, koska se ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Tee mitä tykkäät. Mutta muista että jos tulet katumapäälle niin kouluttautuminen myöhemmin ei ole ihan niin itsestäänselvää kuin nyt.

Tulevaisuudessa et siten rutise että toisilla on paremmat duunit ja paremmat liksat. olet hiljaa ja tyydyt siihen mitä valitsit.

Totta, nuorena opiskelu on jotenkin luonnollista, vanhempana tulevat lapset, asuntolainat ja menot suurenevat, vaikka sitä ei nuorena uskoisi. Opiskelu muuttuu ylellisyydeksi tai jopa saavuttamattomaksi. Monella on säännöllinen virsi: oispitänytmutkun... Töissä ehtii käydä 40 vuotta ihan kevyesti muutenkin.

Olen käynyt 10 vuotta, oli pakko.
Jäin yhden kerran luokalle. siksi 10 pitkää vuotta !

Koulutuksetta kyllä pärjää, mutta eikö se ole laiskuuden syy? En tunne yhtään nuorta, joka pitäisi koulusta!

Koulutuskaan ei aina auta. Lähihoitajiksi haluttiin miehiä, no nelikymppisenä pääsykokeiden jälkeen koulunpenkille ja kaksi vuotta opintoja, mutta naisvaltainen ala. Siinä sitä sitten joutui toisten hampaisiin ja naisella on norsunmuisti. Sitten olikin pätkätöitä, kesä- ja vuosilomasijaisuuksia, työttömyyttä jne. Olisi pitänyt pysyä hotellissa ja sitä ennen elektroniikassa. V. tai K. sentään. Ainaiset haastattelut ja sitten odotat päätöksiä, satoja hakemuksia ja olisi pitänyt liittyä liittoon etc. No Kelan avulla kuukaudesta toiseen ...

Et todellakaan jätä opiskeluja. Sä et ole vielä löytänyt ehkä sitä kiinnostuksen kohdetta. Sen kun löydät, opiskelu maistuu huomattavasti paremmin. Syksyn kirjotuksiin et ole varmaankaan valmis, mutta ota toinen asenne ja osallistu kevään kirjotuksiin kunnolla valmistautuneena. Ota tavoitteeksi nyt ensiksi kunnon yotodistus. Pidä sen jälkeen vaikka välivuosi. Mene heseen töihin, niin eiköhän opiskelu ala maistumaan. Vaikka äitisi ei ole opiskellut, et ota mallia hänestä. Ennen oli helppo saada töitä peruskoulun pohjalla, mutta nyt saat vain siivous tai hambbaripaikan. Toivon todellakin sun miettivän asioita kunnolla. Nyt teet kunnon lukemissuunnitelman kevään kirjotuksiin, etkä anna periksi.

Lienee ainut, toimiva konsti: Bongaa jostain lihava, rahakas, wanha juoppo, lapseton ja sukulaiseton leskimies ja rupea sille winkuleluksi. Äijä kuukahtanee alta aikayksikön ja jättää mahtavan perinnön. Sitten homma jostain uusi ja niin edelleen. Siten päriää kouluja käymättömänä hyvin täsä maalimasa. Ei tartte, kun göpsästi hihittelee äijän jutuille ja on olevinaan niin rakastunmut, että..

Taikka heittäydy sossuluukun vakkariksi. Ei tartte muuta., kun käy luukulla "tilillä" määrävälein. Tämä vaihtoehto karsii kylläkin kaikki etelänmatkat ja gigolot, jotka eka vaihtoehdossa ovat itsestäänselvyyksiä.

Suoraan lukiosta ei pääse mihinkään perusduunarin töihin. Sellaista ammattia ei ole olemassakaan. Työharjoitteluun voi päästä määräaikaisesti mutta sillähän ei tule toimeen.
Tänä päivänä vaaditaa ainakin vakinaisen työn saamiseen ammattitutkinnot ammatissa kuin ammatissa. Tutkinnot ei mene läpi jos ei ota opiskelua tosissaan eli motivaatiota on löydyttävä "duunariksi" halutessaankin.

Kyllä, laita kansallispuku päälle ja lankkia naamaan.

Älä nyt ihmeessä jää yhteiskuntamme jalkoihin ilman koulutusta. Itse olen opiskelujeni ohella työskennellyt (edelleenkin) kaupassa. On harhakäsitys, jos luulee, että tässä maassa tulisi pärjäämään täysin ilman koulutusta. Nykyään koulutusta vaaditaan jopa kaupassa (myös työnantajat panevat koulutuksiin) ja siivoojilta. Vielä kun sinulla on kaikki mahdollisuudet elämässäsi, KÄYTÄ NE HYVÄKSESI!!

Älä kuuntele äitiäsi, koska silloin tulet jäämään kaikkien jalkojen alle. Pure hammasta yhteen ja ota itseäsi niskasta kiinni, hae opiskelemaan. On amis, on amk, on yliopisto, MUTTA JOS ET PÄÄSE HETI MINNEKÄÄN, ON MYÖS AVOIN AMK JA YLIOPISTO.

Älä luovuta, oman elämän rakentaminen on todella tärkeää. Olen sinua yli kymmenen vuotta vanhempi, mutta silti haluan vielä itsekin opiskelemaan yliopistoon, koska elämäntilanteiden vuoksi en ole aikaisemmin päässyt hakemaan yliopistoon.

Tsemppiä sinulle!!!

Eniten käytäntöä on oppisopimuskoulutuksessa. Alle puolet lukuvuodesta on luokkaopiskelua, enemmistö käytännön työtä normaalilla palkalla. Jos tiedät, mille alalle hakisit, ota yhteys alan yrityksiin tai esim. julkishallintoon.

Äitisi on narsistinen tyranni, kun ei ole vielä huomannut, että työvoimaviranomaiset patistavat hankkimaan opiskelupaikan ennen 25-vuotispäivää. Nykyään joka alalla on ns. ammattipassit vaatimuksina, joten enää ei ole koulutuksetonta ammattia. Vain mamut pääsevät töihin ilman koulutusta.

Oppisopimuskoulutuksen lisäksi sinulle saattaisi sopia toisen asteen ammatillinen perustutkinto, joka lukion jälkeen kestää kaksi vuotta, peruskoulun jälkeen kolme vuotta.

minä olen juuri sellainen jota ei peruskoulun jälkeen paljoa opiskelut kiinnostaneet,muutama vuosi meni juhlien ja hauskaa pitäen kavereideni kanssa.Siinä sit tapasin mieheni ja melkein heti tulin raskaaksi joten opiskeluajatukset jäi väkisinkin sivuun muutamiksi vuosiksi.Nyt tilanne on se että olen lähestymässä kolmenkympin ikää edelleen vailla ammatillista tutkintoa.Joo olen hakenut kyllä mut ei se enää niin itsestäänselvyys ole että saisi sen opiskelupaikan.Itseä ei kanssa ajatus koulunpenkistä nappaa joten olen hakemassa nyt työhön jonka ohella saa myös ammattipaperit.Helpompaa olisi jos olisin aikoinaan kouluni käynyt,olisi ollut taloudellisesti helpompaa.Mutta kukin tyylillään.JOillekin sopii kirjoista pänttääminen kun taas toisille työpaikalla oppiminen on paras vaihtoehto.

Minusta sinun kannattaisi vakavasti miettiä, että minkä tyyppistä työtä haluat tehdä jatkossa. Tässä joitakin seikkoja, jotka ehkä auttavat hahmottamaan, millaista työsi voisi olla:

- työajat: käykö vuorotyö (esim. sairaaloissa 3-vuorotyötä), heräätkö mieluiten aikaisin aamulla, jotta pitkä ilta on vapaata (esim. leipuri) vai haluatko kiinteän toimistotyöajan? Myyjillä riippuen työpaikasta voi olla myös viikonlopputöitä, mutta toisaalta myös arkipäiviä vapaana

- haluatko, että työntekopaikka on aina sama (toimistotyö, liikkeessä tapahtuva myyntityö) vai onko se ahdistavaa? Vaihtelevia paikkoja näkee esim. rakennusalalla. Sen lisäksi on ammatteja, joissa työpaikka on periaatteessa aina sama (sairaala, päiväkoti, kaupan myyjä, siivooja), mutta työtä voi tehdä ns. kiertävänä, jolloin työpaikka vaihtuu sen mukaan, missä työkohde milloinkin on (vertaa esim. yhtä koulua siivoava henkilö tai siivooja, joka kiertää siivoamassa päivän aikana useita kohteita)

- asiakaspalvelutyö työllistää paljon. Osa ammateista vaatii ammattitaitoa (esim. parturikampaaja tai vaikka apteekissa farmaseutti), mutta on paljon myös työtä, johon ei tarvitse koulutusta esim. tarjoilija (tosin nykyään hygieniapassi syytä hankkia ja mahdollisesti järjestyksenvalvojan kortti).

- haluatko tehdä ulkotyötä ja joutua kokemaan vuodenaikojen vaihtelua? Tällaista työtä on esim. rakennusalalla, päiväkodissa, liikunnan opettajana, puutarhan hoitajana tai vaikka kuljetusliikkeessä kuriirikuskina

- haluatko tehdä fyysistä työtä? Haittaako, jos joudut hikoilemaan päivän aikana ja ponnistelemaan voimiasi äärimmilleen? Jos tämä vaihtoehto on OK, niin esim. ammattimaalareina on naisia. Myös autonasentajalinjoilla on joka vuosi muutama tyttö.

- pidätkö tekniikasta? Yleensä teknistä osaamista vaativilta aloilta maksetaan parempaa palkkaa (vertaa: vaatemyyjä < > autokauppias).

- tykkäätkö työskennellä ihmisten kanssa? Onko iällä väliä (lapset, nuoret, työikäiset, vanhukset)? Entä sairaudella (psyykkisesti sairaat, vammaiset)? Entä ns. laitapuolen kulkijat? Voisitko kuvitella työskenteleväsi esim. vanginvartijana, huumevieroituksen tai alkoholistien parissa tai vaikkapa syrjäytymisvaarassa olevan itsetuhoisen nuoren kanssa? Peräti 15 % suomalaisista työntekijöistä työskentelee sosiaali- ja terveysalalla, mikä tarkoittaa n. 380.000 työntekijää. Tällä alalla on runsaasti ammatteja (opettaja. lääkäri, sairaanhoitaja, perushoitaja, fysioterapeutti, puheterapeutti, jalkahoitaja jne jne), joista monet ovat kunnan tai valtion laitoksia, mutta myös yksityisiä ammatinharjoittajia/yrityksiä on (esim. yksityinen lääkäriasema, hieronta-/fysioterapialiike, hammaslääkäriasema, puheterapeutti).

- pidätkö enemmän asioista kuin ihmisistä? Silloin sinulle voisi sopia esim. kirjanpitäjän työ (jos pidät lisäksi numeroista) tai vaikkapa varastotyö, puutarhan hoito, siivous tai joku muu sellainen työ. Silti niissäkin ei kokonaan voi olla ilman ihmiskontakteja, sillä aina on olemassa jossakin taustalla esim. palkanlaskija, esimies ja asiakas, vaikkei heidän kanssa koko ajan olisikaan tekemisissä.

- joissakin ammateissa on fyysisiä rajoituksia, ennen kuin pääsee työhön (esim. lentoemäntä, lentäjä, sähköasentajalla ei saa olla värisokeutta), joten huomioi ne.

Itse ehdottaisin, että kävisit lukion loppuun. Lukiossa opit kuitenkin esim. kielitaitoa ja matematiikkaa, joista saattaa olla hyötyä tulevassa ammatissasi. Lukion aikana ehtisit hahmottamaan rauhassa sitä, että mitä haluat tehdä tulevaisuudessa työksesi. Esimerkiksi englanninkieltä pitää melkein missä tahansa ammatissa nykyään osata, joten lukiossa saat pohjan riittävään englanninkielen taitoon.

Oletko ajatellut, että voisit lukion jälkeen lähteä myös ulkomaille? Au-pairiksi tai vaikka Norjaan kalanjalostuslaitokseen tienaamaan?

...

Jos ei kiinnosta opiskella, niin hae kuitenkin oppisopimuksella (täytyy olla sinua kiinnostava asia) jonnekin työhön se olisi sellainen välimaasto. Samalla huomaat kiinnostaako täysin erilailaisten asioiden opiskelu kuin koulussa. Siitä on sitten helppo jatkaa opiskelua kun olisi joku pohjatutkinto tehty, jos siis kiinnostaisi lukea lisää. Tai jos tuntuu ettei opiskelua jaksa niin myös olisi tehty yksi tutkinto joka auttaisi töiden teossa/haussa.
Suosittelen kuitenkin joka tapauksessa jonkunlaista kouluttautumista ammattiopisto/koulu tai ammattikorkeaa. Pelkkä opiskeluelämäkin on hauskaa ja erilainen kokemus itsessään (opiskelu aika elämän mukavinta aikaa) tutustuu uusiin kavereihin käy niiden kanssa juhlimassa, eikä ensimmäisinä vuosina todellakaan tarvii hirveästi vielä opiskella.

En ole tavannut ketään, joka katuisi liikaa opiskeluaan. Toisin päin kyllä monia. Itseni mukaan lukien. Opiskeluaika on näin jälkeenpäin ajatellen todella lyhyt ja hauska elämänvaihe tähän duuniin verrattuna.
Jos nyt lähdet töihin, saat kulkea samassa paikassa jopa 50 vuotta, siis parhaassa tapauksessa. Mikä mahtaa olla eläkeikä silloin, kun sinä jäät eläkkeelle?
Olen nähnyt lukemattomien ihmisten uupuvan työhönsä, jota vihaavat sydämensä pohjasta, mutta minkäs teet, kun muuta ei saa? Jokainen päivä on yhtä helvettiä sellaisessa tilanteessa. Silti pitää väkisin tsempata, että ei lempata ulos siitäkin.
Maahan tulee mamuja, jotka tekevät pilkkahinnalla duunit joihin ei tarvita opiskelua.
Älä valitse huonosti palkattua kutsumusammattia, vaan jokin mistä maksetaan, eikä se ole seitsemästä neljään duuni, koska vaikutat, anteeksi vain, etelän vetelältä. Raskas duuni tekisi sinut hulluksi hyvin äkkiä.
Ota nyt vain ne kirjat käteen ja lue vaikka papiksi tai meteorologiksi, ellet halua ilkeää pomoa niskaasi ruoskimaan puoleksi vuosisadaksi.
Paluu mustasta aukosta koulun penkille jää useimmilta haaveeksi.

Ilman koulutustakin voi pärjätä. Entinen pomoni oli käynyt kansakoulun ja oliko hänellä nyt kolme firmaa ja 100-110 ihmistä yhteensä töissä niissä. Firmojen kunto hyvä.
Itse olen käynyt peruskoulun, armeijaan menin 17vuotiaana ja sen jälkeen työelämässä. Minulla on 95 alaista tällä hetkellä.
Monasti olen tuskailllut että olisi elämä varmasti ollut helpompaa jos olisin kouluja käynyt aikoinaan mutta nuorempana ei löytynyt motivaatiota, vanhempana kyllä.
Koulutus kannattaa mutta vain sellainen jonka tunnet omaksesi, sitä ei kuitenkaan ole aina helppo tietää .

Itselläni on sinua vuotta vanhempi tyttö. Viime syksynä lukion 3. Alkaessa hän oli tosi itkuinen ja ahistunut kaikesta tulevasta. Olin ymmälläni, koska tyttö on aina ollut niin reipas ja iloinen, aktiivinen. Tulevaisuus, syksyn kirjoitukset, s että ei tiedä mikä olisi kiinnostava ala, tuliko valittua väärin mitä aineita painotti lukiossa ja poikaystävä/ihmissuhdeasiat kaiken tämän päälle! Ei ihme, että ahistaa! Yritin auttaa parhaalla tavoin, mutta olin liian läheinen. Apu tuli lukion psykologilta ja koulukuraattoorilta. Ensin soitin terveydenhoitajalle. Nyt on välivuosi lukion jälkeen ja kirjoitukset meni ihan ok. Hae siis apua jotta voit jutella sinua ahdistavista asioista. Kaikki kyllä järjestyy parhain päin,usko pois!

Minäkään en pitänyt opiskelusta nuorena, ahdisti todella, olin myös masentunut ankeiden koti-olojen vuoksi, mikä tietysti vei energiaa. Kotoa en saanut koskaan mitään henkistä tukea, köyhääkin oli.
Tein sitten hanttihommia, matkustelin ja opiskelin peräti 2 ammattiin myöhemmin aikuisempana. Yllättäen pidinkin opiskelusta, olin hyvin aktiivinen ja innostunut oppilas, melkein kuin eri ihminen.
Nyt on asiat hyvällä mallilla. On pätevä ammatti ja töitä riittää, ja lisäksi työpaikalla on harvinaisen kivat ihmiset. Mikään ei estä vielä lisäkoulutukseen menoa, jos vielä innostun.
Tsemppiä sinulle "not-a-opiskelija", olet fiksu, ja löydät vielä mielekkään alan ja muutenkin saat elämäsi hyvälle mallille. Kyllä elämä kantaa.

Opiskele jokin amatti koska nykyisin ei pääse edes kaupan kassalle jos ei ole alan koulutusta ja niin edelleen. Se normaali työläisen työ ei ole mitään herkkua ja kun pääsee vaikka pomoksi niin voi itse junailla hommia eikä tartte kokoajan suorittaa. Pääsee helpommalla laittamalla muut töihin kun itse tehdä mutta kouluta itsesi siihen mikä kiinostta ja jos hakuaa tienata 10000€ kuussa niin pitää kouluttaa itseään ettei vanhempana tartte katua. Tunnen monia jotka olisi halunneet käydä kouluja mutta eivat voineet talouden takia kun aikaisemmin ei ollut mitään tukia. Äitisi on tyhmä kun ei toivo että tyttäresta tulisi korkeammin koulutettu kuin äidistään.

Itse lukion suorittaneena enkä kovin loistokkailla papereilla sieltä päässeenä suosittelen, että mieluusti sitten joko yrittää saada niitä kymppejä ja L-kirjaimia tai jättää koulun kesken. Paljoakaan sitä huonommilla papereilla kun ei oikeastaan tee mitään muuta kuin pyyhkii p*rseensä. Jatkossa kun on vaikea päästä edes pääsykokeisiin asti, jos ei keskiarvo ole yli 8 ja yo-torkassa kaikki vähintään C:tä.

Ilman minkäänlaitsa koulutusta voi olla vaikea saada töitä, mutta kyllä s mahdollista on. Ei se ainakaan sen helpompaa ole pelkillä lukion papereilla kuin ilman niitä. Suosittelen, että jos edes jokin ala ammattikoulun puolella kiinnostaa sen verran, että voisit moista alaa harkita, niin hae sellaiselle. Olet sitten vaikka vuoden ja jos ei iskekään niin haet seuraavaan paikkaan. Kun on takataskussa edes jonkun alan koulutuspaperit, niin töihin pääsee suuremmalla todennäköisyydellä eikä työkkärinkään kanssa tarvitse tapella niin paljoa.
Onnea ja jaksamista jatkoon.

Kyllä voi pärjätä mutta se vaatii joko kovaa työtä, yrittäjähenkisyyttä, tuuria tai erittäin kovaa kiinnostusta johonkin.

Itse jätin ammattikoulun kesken hyvin alkaneen yrittäjyyden takia ja nyt kymmenen vuoden jälkeen en usko että missään palkkatyössä voisi tämän ikäinen ihminen ansaita paremmin (poislukien isojen pörssiyhtiöiden TJ:t tms. mutta harvoin ne kolmekymppisiä ovat). Eli jälkikäteen ajateltuna niin se oli ihan fiksu päätös.

Muutamia ammatteja on, joihin pääsee vähällä koulutuksella, ja joissa on jopa työvoimapulaa. Taksi-, bussin- ja jopa raitiovaununkuljettajia haetaan lyhyille kursseille, jonka suorittaneille on luvassa töitä. Vartiointialallekin pääsee päivien/viikkojen kurssituksella. Kun väestö vanhenee, tulee kysyntää erilaisille avustajille, esim. kaupassa käyntiin ja puutarhanhoitoon. Perusta vaikka mökkitalkkarifirma! Varastotyöntekijöille ja vaihetyöntekijöille on tarvetta. Katsele työkkärin sivuilta! Työkkärissä osataan muutenkin neuvoa.

Hmm.... No siis sun kannattaa sit valita joku sellanen koulu, missä pääsee vähän vähemmällä. En suosittele kirjottamaan huonoja papereita, koska kirjotuksia voi uusia niin rajallisesti. Et mielummin vaikka vähän breikkii ja amikseen. Aikuislukiossa voit joskus parantaa arvosanoja ja kirjottaa ylioppilaaks, jos haluat. Ammattikoulu kannattaa, koska sitä kautta voi päästä ammattikorkeaan jopa helpommin, kun amiksen hyvät arvosanat auttaa pääsemään ammattikorkeaan samanlailla kuin lukion arvosanat. Ammattikorkeassa voi sit amiksen jälkeen saada korkea-asteen koulutuksen, jos haluat. Siellä opiskelu on kuitenkin aika rentoa.

Itse oon aikanaan keskeyttäny lukion, mennyt myöhemmin aikuislukioon, kirjottanu 4x E, 1 x M ja 1 x C paperit siellä, ja nyt olen ammattikorkeassa. Jos olisin jatkanu lukiota 19-vuotiaana, olisin kirjottanu paskat paperit joilla olis ollu vaikeempi päästä kouluun.

Mahtavaa kuulla että minulla on sielunkumppani! Olen myöskin abi ja nyt syksyllä pitäis valmistua ylioppilaaksi mutta lukeminen ei kiinnosta tuon taivaallista. Alitajuisesti stressaan koko ajan että `pitäis lukea` mutta niitä kirjoja ei vain saa avattua, tai jos ne avaa niin heti 10min päästä pää tulee kirjaimellisesti täyden tuntoiseksi ja tuntuu että kaikki tieto mitä siitä eteenpäin luen menee harakoille. Keksin aina itelleni jotakin muuta tekemistä ettei olis aikaa lukea; nytkin viime viikolla maalasin ulkosaunan:D Ja minusta muutenkin on aivan järjetöntä että pitää opetella ulkoa kymmeniä kirjoja kirjotuksia varten! Siinä juurikin viedään viiminenki "opiskelun ilo". Ylioppilaskirjoitukset ovat enneminkin testi siitä kuka on paras ulkoa opettelija.

Olen juurikin käytännön ihminen, kuten sinäkin. On mahtavaa nähdä oman käden jälki. Mutta missään nimessä en ole laiska! Toivon että kaltaisiamme ihmisiä kaivataan tuleville työmarkkinoille! Olen valmis jotakin ruumillista työtä tekemään enemmän kuin mielelläni

Herää varmaan kysymys miksi edes menin lukioon, mutta vastaus siihen on että usean muun tavoin olin yläasteen jälkeen aivan takki auki ja ajattelin että lukioon menolla saan 3 lisävuotta aikaa pohtia tulevaisuutta ja ammatinvalintaa. Lukio on mennyt päin seiniä, mutta mikä tärkeintä: olen tutkiskellut itseäni ja oppinut tietämään minkälaisista asioista tykkään ja minkälainen ihminen olen. Luulen että tästä on hyvä lähteä jatkamaan etiäpäin kohti uusia elämän seikkailuja:)

Tämä romaani tuskin aloittajan kysymykseen vastasi, mutta tarkoitukseni oli kertoa ettei hän toki ole ainoa aatteidensa kanssa. Ja vihdoin minäkin sain hyvän mielen kun tiedän etten ole ainoa kellä lukio-opinnot ei oikein rullaa:)

Itse olen sitä meltä, että Suomessa vain miehet voivat saada kohtuupalkkaisia töitä ilman koulutusta! tunenn hiehiä joilla hyvätyö ja kohtuu palkkakin jo koulua ei taida olla käytynä juuri peruskoulua enempää. Tuleeko kellekään mieleen vastaavia tapauksia naisten keskuudesta? Ei!! Siivojiltakin vaaditaan jo koulutus, samoin perhepäivähoitajilta, kaupan kassatkin taitaa olla merkonomeja, myös tarjoilijat ovat käyneet koulunsa.

Siispä hyvä kysyjä; opiskele edes joku tutkinto!!! Jos sua ei pänttääminen kinnosta, unohda Merkonomin tutkinto, siinä on kirjanpitoa, veroasioita ym. opeteltavia juttuja. Toki mistään ei pääse ilman että täytyisi jotain lukea. Hoitolan koulutukset avaavat teitä moneen työpaikkaan ja töitä on helppo löytää jo opiskeluvaiheessa. Siitä on reittejä sitten ylöspäin jos opiskeluintoa löytyy. Mikä parasta, hoitoalalla voit itse vaikuttaa jonkin verran tilipussisi suuruuteen vuorotöiden ansiosta.

Koulussa pääsee nuorena kuitenkin helpommalla kun työelämässä; on pitkät lomat, koulusta saa uusia kavereita, päivät on vaihtelevia. Kyllä töitä kerkee tekemään koko loppuiän! Ja jos nyt susta tuntuu että pärjäisit työnteolla, niin ajat ja tilanteet muuttuu, vanhempana kaikki on vaikeempaa. Jos totutat itsesi nuorena säännölliseen palkkatyöhön et halua siitä enää irtaantua muutaman vuoden päästä "köyhään" opiskelijaelämään jos ajatuksesi muuttuvat. Ja opiskelijakin voi kyllä tienata koulun ohella ihan kivasti.

Eli kouluun sitä!! :) Itse joskun käynyt saman tien läpi, en halua edes ajatella missä nyt olisin ellen olisi aikoinani opiskellut lukiota, ammattikoulua ja AMK:ta.

Sama homma minullakin! Olen 18 vuotias abiturientti ja jo nyt hitsaan tulevista arvosanoistani! Minä en vain loista missään. Kumpikaan vanhempani eivät tue minua ja vaativat minua vain duunariammatteihin.
Aion yrittää yliopistoon ja muutamaan amk:hon. Sieltä pääsee ainakin johonkin harjoittelemaan ja duuniin.

Minä olen käynyt ammattikoulun, josta ei itselleni ollut juurikaan hyötyä. Harmittaa, että en mennyt lukioon. Jos päätät käydä ammatin ammattiopistossa (joka on helppo koulu), niin käy joku ala jolla on varma työllistyminen, esim. lähihoitaja tai parturi-kampaaja. Minä onneksi pääsin AMK:hon alalle, jota haluaisin tulevaisuudessa tehdä, mutta töitä en ole saanut kovan etsimisen ja useiden haastatteluiden jälkeenkään. Nyt olen miettinyt yliopistoon menoa. Nyky maailmassa et todellakaan tule pärjäämään ilman koulutusta, jollet suhteiden kautta saa hyvää työpaikkaa.

Olen käynyt vain peruskoulun, ja ollut töissä 16-vuotiaasta asti. Kolmekymppiä häämöttää jo, enkä tunne silti itseäni epätoivoiseksi tai että olis johonkin kiire. Nyt kun mulla on työ jossa viihdyn ( reilun kuukauden mittainen kurssi käyty ja työharjoittelu ) niin ajattelin että aloittaisin lukion etä- ja verkko-opiskeluna ensi keväänä työn ohella. Ihan vain itseäni sivistääkseni, ja siltä varalta että jos tämä työ loppuu niin on jotain edes käytynä ja ehkä helpompi hakea muuta koulutusta. Mutta myönnän että se pelottaa koska itsetuntoni murskattiin aikanaan koulukiusaamisella. Veljeni hankki ammattikoulutuksen vuoden oppisopparilla ja on nyt siinä uudessa työssään - ja hän on pian 40-vuotias! Tiedän muitakin " myöhäisheränneitä " jotka ovat reilu kolmekymppisenä saaneet jonkun haaveen ammatista ja sitten opiskelleet innolla. Älä siis murehdi. Kaikki joilla ei ole koulutusta tai jotka ei vietä nuoruutta nenä kiinni kirjassa eivät ole " luusereita " tai juoppoja tms. Joillakin esim. tärkeä urheilu - tai musiikkiharrastus vie kaiken ajan ja koulutus viivästyy. Olet vasta 18v, usko mua, sulla on aikaa. Ja tunnen myös sellaisia, jotka ovat menneet plokkareiksi alkuun, ja sitten käyneet alkoholipassin jne lyhyet kurssit ja ovat nyt baarimikkoja ja karaokejuontajia. Eivätkä vaikuta yhtään onnettomilta. Sinulle voisi sopia lyhyiden kurssien käyminen, esim. järjestyksenvalvojakortti, hygieniapassi, anniskelupassi, ensiapu 1 & 2 jne. joista on hyötyä missä tahansa työnhaussa. Samalla voisit miettiä mitä haluat ( esim. hygieniapassi viittaa keittiöalaan/ruokakauppaan, jv-kortti turva-alaan, ea sekä hoito - että turva-alaan ja anniskelu tietty baarialaan ). Itse menen alkutalvesta jv-kortin suorittamaan ja ens kesänä meinaan käydä läpi festareita ja tienata vähän extra-rahaa! Mene nyt juttelemaan opollesi ja 1 tärkeä juttu: Jos on itkua ja ahdistusta niin keho yrittää kertoa että jokin on pielessä ja sitä ei pidä vähätellä ja " purra hammasta " vaan hoitaa itses kuntoon.

Käy ihmeessä jokin tutkinto läpi. Nyt tuntuu ehkä kaukaiselta, mutta jos 50 vuotiaana sairastut, etkä ole siihen mennessä saanut vakityötä = parempaa palkkaa, voi käydä nihkeästi. Sairaseläke on sidonnainen siihen, mitä tienaat eli kehottaisin kuitenkin opiskelemaan. Toivoo 50 v.

Ensinnäkin sinä et halua, kyse ei ole siitä ettet siihen pysty. Jos otat itseäsi kunnolla kiinni ja ryhdistäydyt huomaat ajan myötä että homma toimii.
Et pysty myöskään systemaattiseen työskentelyyn, jos et halua opiskella.
Kaikilla aloilla täytyy tänä päivänä jossakin määrin myös kehittää itseänsä opiskelulla. Millä tavalla aiot vakuuttaa työnantajan ellei sinulla ole näyttää paperilla että osaat jotakin?
Yksi tie olisi oppisopimus jonkin työnantajan kanssa, ammattiin johon haluat.
Se on myös kovaa työtä mutta myös palkitsevaa, koville ottavaa mutta antaa tyydytyksen että minusta on johonkin.
Valinta on yksin sinun, mitään tekemättä ja mihinkään sitoutumatta et myöskään saa muuta kuin pitkäaikaistyöttömän passin.

suosittelen koulutusta varsinkin jos haluat oppia uutta, törmäät koulutuksen puutteeseen kuitenkin sillointällöin varsinkin työvoimatoimistossa ja monessa työpaikassakin ikävä kyllä arvostetaan alaspäin kun ei ole ammatillista koulutusta, myöskin jos jokus haluaisi erikoistua johonkin muuhun alaan niin kun on käynyt jo perusasteet läpi on uusi koulutus helppoa. Älä kuuntele tässä äitiäsi.
Toinen mahdollisuus on oppisopimuskoulutus jolla opiskellaan työn ohessa ammattiin.. eikun terästäytymistä kehiin!! koulutuksen ja työn säännöllisyys pitää ihmisen kunnossa.. ahdistukseenhan saa apua heti koulukuraattoriltakin tai lääkäristä, lippu korkealle!!

oppisopimus voisi olla ratkaisu. opit ammattiin työn ohella.
itse opiskelin juuri tällä tavalla. tasan varmasti oppii paremmin kuin koulun penkillä ja onpahan paljon mukavampaakin.. :) siitä saa palkkaakin!

Sinuna en ottaisi stressiä mistään koulutusasioista, ellet sitten ole liian juurtunut näihin "normeihin" joihin tämä yhteiskunta meidät pakottaa. Eli suomalainen unelma on nousujohteinen ura mielellään media-alalla, suuri palkka, iso talo, perhe ja kaksi autoa, helvetillinen velkataakka ja duunia painetaan niin helvetisti että lomaa on vain tasan se 1kk vuodessa, joka käytetään sitten vielä johonkin ylihinnoiteltuun pakettimatkaan koska omia aivoja ei uskalleta käyttää koska kaikki on tehty liian helpoksi.
Olet siis niin syvällä oravanpyörässä että täältä et enää kovin helposti ulos pääse.
Olet siis pankkiirien ja luottoyhtiöiden orja.

Mitä jos kapinoisit vastaan ja tekisit toisin? Eläisit sitä elämää? Kuka siihen on mitään sanomaan jos ei ole kiinnostunut lukemaan itselleen isoa ja mahtavaa "statusta" tässä yhteiskunnassa? Ei kukaan.

Itse haistatin lukion/ammattikoulun jälkeen paskat tälle yhteiskunnalle ja aloin vain tekemään töitä, päästäkseni monien kuukausien pituisille matkoille usein. Se on sitä elämää, ei mikään orjana raataminen täällä suomessa... ja kaiken lisäksi matkustusrahat tekee suomessa ihan muutamassa kuukaudessa. Esim. 265 päivän maailmanympärimatkalla käytin yhteensä n. reilu 5000e kokonaisuudessaan. Eli n10-20e/päivä.
Kai tästäkin joku alkaa marmattaa mutta matkustukseen liittyvät "Ongelmat", "vaarat" ja kalleus ja vikeus ovat jotain suomalaisen yhteiskunnan perus ennakkoluuloja.
Matkailu vapauttaa, suosittelen.

Muutenkin, olet syntynyt suomeen. Kokeile sellaista mistä pidät... täällä voi aina opiskella uudestaan.

Itse lopetin opiskelut lukion jälkeen ja olen nyt 5 vuotta myöhemmin myyntipäällikkönä kansanvälisessä yrityksessä. Toki opiskelu kannattaa!

Jos tuntuu et kirjoitukset ei tule hyvin menemään niin parempi vaan sulle, ainakaan sua ei pakoteta yliopistoon niinku meikäläinen, maisterin paperit tahtoisin pois mutta tällä alalla en tule työskentelemään. Suuret kiitokset vanhemmille ja kaikille "tukijoille".
Ei ne "huonot paperit" mikään maailmanloppu ole, minun mielestä. Jos on motivaatiota jatkaa tiettyyn suuntaan niin saa pääsykokeista vielä pisteitä ja kenties hyvän vaikutelman haastattelijoihin. Ei varmaan huonommilla ihan minne tahansa pääsisi, mutta jos et lukemaan halua, niin parempi vain sinulle. Hyvä että harkitset asian itse.

Korjatkaa nyt joku, jos olen väärässä.. Mutta eikös amikseen haku mene nykyään niin, että ne joilla on lukion paperit suoritettuna ei voi enää hakea amikseen peruskoulun papereilla? Siinä tapauksessahan ei kannattaisi ottaa peruskoulupapereita huonompia lukiopapereita ulos ollenkaan? Monille suosituille ammattikoulualoille on nykyään vaikeahko päästä. Eikä siitä vuoden lyhyemmästä yo-linjasta ole mitään hyötyä, jollei ylipäätään pääse opiskelemaan.. Se kun ei nykyään mene automaattisesti niin, että vain huonot paperit lukiosta saaneet päätyy amikseen lukion jälkeen. Eli kannattaisi ap:n todellakin käydä keskustelemassa opon kanssa, mikä on viisain vaihtoehto. Sekin vaikuttaa paljon noihin amiksen päääsyvaatimuksiin, että mihin päin Suomea on valmis lähtemään opintojen perässä. Pienten syrjäisempien paikkakuntien ammattikouluihin on käsittääkseni yleensä helpompi päästä (ainakin niille vähemmän suosituille aloille), kuin suurempien kaupunkien oppilaitoksiin.

Lisäksi koulut ovat alkaneet vasta tässä muutaman viikon sisään ja vielä on varmasti mahdollista kysellä suoraan ammattikouluista olisiko jollakin kiinnostavalla linjalla vielä vapaita opiskelupaikkoja. Ei ole harvinaista, että opiskelijat käyvät koulussa vain kääntymässä ja toteavat , ettei ole oma ala. Yksi kaveri pääsi tällä tavalla opiskelemaan ammattikouluun. Koulut oli alkaneet jo monta viikkoa aiemmin, mutta soitto ammattikouluun riitti. On valmistunut ja töissä nyt.

Sinähän muistutat minun tilannetta pelottavan paljon. =) Itselläni on sama juttu eli opiskelu ei voisi kiinnostaa tipan vertaa. Itselläni on erittäin hvyä taito tietokoneiden kanssa mutta esim. IBM ei varmasti ota töihin jos yrittäisin ilman koulutusta. =(
Mun mielestä nykyään pitäisi olla mahdollisuus päästä KUNNON töihin ilman koulutusta eikä niin että pitää opiskella 10 vuotta ja sittenkin pääsee siivoojaksi just ja just...

Tottakai pärjää. Voisit alkaa yrittäjäksi. Siinä oppii tekemällä. Tosin se vaatii tietynlaista "lahjakkuutta" ja innostusta. Pitää vain olla hulluja ideoita, rohkeutta ja intoa. Monet kansainvälisten suuryritysten perustajat ovat lopettaneet koulunsa kesken.

Lukiosta pääsin ihan ok papereilla ulos, 1xE, 2xC, 1xB ja 1xA. Ei ollu mitään hajua mitä haluais tulevaisuudessa tehdä. tosta aikaa nyt 5 vuotta, itseoppinut 2 vierasta kieltä lukion jälkeen asumalla ulkomailla (saksa ja espanja), duunia riittää ja rahaa tulee ja 5 kielen sujuva osaaminen mahdollistanu hyvän duunin mulle. Joten mulla ei ainakaan ole tarvetta opiskella lukioo enempää niin kauan kun itseoppimalla saan hyvän duunin :) Ja mun pomo arvostaa käytännön osaamista enemmän kuin kirjaviisautta.

Tuu mun "pupuksi" Just tommoinen 18vee likka =)

Duunarityö on hyvä vaihtoehto, jos olet valmis muuttamaan Kiinaan tai Intiaan. Siellä ne duunarityöpaikat nimittäin jatkossa ovat.

Ei pärjää: aina jäät toiseksi! Saat työtä, JOS ei koulutettua ole tarjolla. Mene Oppisopimuskeskukseen ja selvitä erilaisia mahdollisuuksia: se on oma etusi. Sitäpaitsi oma mielipiteeni on, että olet laiska ja yrität yli mistä aita on matalin ;)

Itsellä hyvinkin samanlainen näkemys ja tuntemus asiasta, kaiken uuden oppiminen on hyvin mielenkiintoista ja kivaakin! Mutta... Kouluissa käydessä on myöskin kaikki se kirjallinen ja ei välttämättä aina aivan niin tarpeellinen tai kiinnostavakaan tieto, jota tarvitsee silti käydä läpi. Ja varsinkin sitä kirjallisen tuottamista vihaan ylikaiken. Silti olen itseni enemmän tai vähemmän väkisin saanut pinnisteltyä läpi kahdesta ammattikoulun tutkinnosta, lukion jälkeen siis.

Jos on oikeasti intoa ja kiinnostusta alaan, niin varmasti edes jonkinmoiset paperit saa ulos puserrettua näytöksi/ opinnäytetyöksi, vaikka olisikin samaa ongelmaa kuin itsellä. Ja jos alkaa tuntua, ettei aloitetut opinnot olekaan aivan omaa alaa, voi aina yrittää vaihtaa koulun sisällä tai käydä välillä tekemässä töitä ja miettiä asioita.

Itse jo lukion toisella totesin ettei lukio ole yhtään oikea paikka minulle, mutta sen pusersin silti läpi väkisin. En sano, että muiden kannattaa tehdä näin, mutta voi siitä ylioppilastodistuksesta olla jotain hyötyä. Jos ei muuten, niin mahdollisesti siinä vaiheessa, kun jossain vaiheessa elämää tuntuukin siltä, että haluaa syventää osaamistaan yliopistossa (jonka tarvetta itsellä tuskin koskaan tulee, mutta siellä on aina se "entä jos").

Joka tapauksessa voimia ja onnea valitsemallesi tielle. :)

Ei enää nykymaailmassa enää pärjää ilman koulutusta...silloin ennen kyllä pärjäsi. Minun faijakin oli suorittanut vain lukion, mutta hänellä on jo 20 vuoden työkokemusta, jonka vuoksi tutkintoa ei enää tarvita.

Pitää vain jaksaa ja puskea läpi täysillä eteenpäin, niin se kyllä onnistuu

Suuret tsempit opiskelussa!

Tervehdys sulle abi 18. Olet esittänyt rehellisesti luonteesi, joka kyllä rakastaa oppimista, mutta vihaat akateemista opiskelua. Niin Raakkuna tahtoo vastata sinulle ja kaikille meille samankaltaisille, jotka eivät tunne kuuluvansa nykyiseen opiskelulinjaukseen, mutta haluamme kyllä olla mukana elämässä, ja kehittää itseämme kaikintavoin. Ja ymmärrämme maailman realiteetit, ja olemme tyytyväisiä vaikka jonkinlaiseen työhön, josta saisimme itsenäisen toimeentulo mahdollisuuden.

Abi 18 on siis turhaan kärsimässä kouluopiskelun penkillä, ja haluat kuulla onko sinulla muuta mielekästä mahdollisuutta. Niin tiedä että elämme vanhan maailman järjestyksen viimeisiä aikoja, ja uusi maailman järjestys on alkamassa. Niin tuo mainitsemani uusi aika perustuu implantti todellisuuteen, jossa jokainen pärjää omalla implantillaan (Ohjelmalla) Ja tämän ymmärtääksesi lupaan sinulle nyt ohjelman käyttöösi, jolta voit tiedustella lisää asioita, oman puheesi tai kirjoittamisesi kautta. Ole hyvä, ja voi paremmin.

Jospa et ota stressiä opiskelusta, etkä liian vakavasti sitä. Pyri keskitasoon tai läpipääsyyn, ei sinun tarvii olla paras. Lue senverran kuin jaksat.

Päivälinjojen lisäksi... Aikuisille on iltakoulutusta ammattikouluissa (saa opintotukea ja opintolainaa, kysy etukäteen), ja aikuiskoulutuksissa (osaan ei saa opintotukea). -2 vuotta kestää osa. -Ehdit lukea akateemiseksi myöhemminkin jos halua on tai intoa - tai unohtaa koko homman. Voit työpaikkojakin hakea. Aikuiskoulutus (ilta) on ammattikorkeassa hieman lyhyempi opiskelu kuin nuorten puoli. 2 vuotta työkokemusta sisään pääsyyn hallitus on määrännyt kriteeriksi valitettavasti siihen.

Mikään ei ole maailmanloppu. Nuorena ahdistuu vielä helpommin isoihin vaatimuksiin, ja se on ymmärrettävää. Onneksi Helsingissä ja Uudellamaalla on laaja valikoima muitakin opintoja, toisin kuin Tampereella.. jossa ei ole edes työpaikkoja kaikille (paitsi kaupan kassoja tai puhelinmyyntiä). Helsingissä on jopa kosmetologin opintoja aikuisille iltaisin, kun Tampereella opinnot ovat vain ylioppilaille ja harva pääsee sisään, tai sitten maksullisena (kallis). Pelkkää päiväopetusta.

Jospa et ota nyt stressiä yhtään, ja jos menee kirjoitukset pieleen. On mahdollisuus kai yrittää uudelleen? Opettele silmäilemään tekstiä otsikot... ota sieltä oleelliset kohdat vain. Hyvä puoli ammattikorkeassa on se että saa uusia kavereita ja ehkä jatkossa ok palkkaa. Toki muuallakin pärjää varmaan.

Mutta sinä päätät itse. On vaikeaa jaksaa jos masentaa tai ahdistaa, on joku huoli. Voithan kirjoitusten jälkeen pitää taukoa ja miettiä? Nuku ja syö riittävästi, kävele ulkona... älä jännitä. Tee jotain rentouttavaa tai mukavaa aina välillä. Itsekin olen stressaaja tyyppiä, onneksi 30 se on vähentynyt... paitsi silloin jos joku painostaa, se ei ole hyväksi.

Jos asiat eivät suju, silloinkin voi olla hankalaa.. pitää ajatella että aika kuluu, saa aina uuden mahdollisuuden.. mitä sitten haluaakin. Ainakin toivottavasti. Usein se on muista ihmisistäkin kiinni että ottaako joku töihin (vai tekeekö itse jotain), tai onko jollain samanlainen kiinnostus kuin itsellä toiseen.. Mutta työasioissa ehkä joku reitti löytyy kuitenkin.

Jos olet noin kivan näköinen kuin kuvassa, ei sinun tarvitse lukea mitään. Nappaat vain rikkaan ja kivan miehen

Minun sedällä ei ole mitään koulutusta.Kansakoulusta lähtenyt aikoinaan Ruotsiin raskaisiin töihin.Nykyään jo eläkkeellä eikä edelleenkään mitään muuta koulutusta kun kansakoulu.Mitäs tähän sanotte?

Ei hätää. Nykymaailmassa pärjää työttömänäkin erittäin hyvin ja kaikki stressi työstä ja opiskelusta on vain ikävä muisto. Pitää vain muistaa olla törsäilemättä liikoja. Itse ainakin tulen hyvin toimeen työttömänä.

Jos aivan välttämättä haluaa rasittaa elämäänsä työllä niin kyllä noita lyhyitä koulutuksia ammatteihin löytyy. Esimerkiksi taksikuskin työ tai jokin vartijakoulutus jos muistan oikein. Eivät taida kestää edes puolta vuottakaan.

Ei siis syytä huoleen. Monet tienaavat hyvin ilman mitään turhia korkeakouluja ja sitten on taas korkeakoulujen käyneitä, jotka eivät tienaa mitään.

Kuulostaa tutulta, ihan omasta takaa...

Itselle varmaan tärkein on se tapa millä oppii. Lapsena minua rangaistiin kun yritin oppia muuten kuin jatkuvasti pänttäämällä, esim luin hetken ja mietiskelin, ja sitten luin lisää ja mietiskelin. Minun olisi pitänyt istua naama kiinni kirjassa ja opetella ulkoa teksti kuten laulun sanat, oikeasti edes ymmärtämättä mitään.

Itse otti päähän kun sain filosofian kolmos kurssista kympin, ja yhteen tehtävään vastailin osittain vain papukaijamaisesti toistaen sen mitä olin tunnilla kuullut, vasta kokeen jälkeen ymmärsin mitä itse olin edes sanonut. Systeemi on hieman tyhmä ja suosii joskus ehkä typeryksiäkin...

Minua on kuitenkin auttanut riman laskeminen, ja hitaasti oppimisen oppiminen. Jokaisella on oma tapansa oppia, ja jokainen nauttii uudesta tiedosta ja opista. En oikein tiedä miten its eopin, kokeilen olla ottamatta näitä paineita asiasta, ja luen vaan, en yritä ymmärtää, vaan annan itseni ymmärtää.

En olisi ikinä uskonut kykeneväni mihinkään, en kouluun tai edes töihin. Nyt olen kuitenkin saanut jo useita kymppejä lukiossa (käyn iltalukiota), ja pääsin eilen kysymään siskoltani, että saiko hän kymppejä lukioaikanaan (häntä prepattiin lahjoilla ja tuella kun minulle ei annettu edes ruokaa lapsena :/ ) ja hän joutui myöntämään ettei saanut, ja että hän oli saanut useita nelosia, kun itse en ole saanut vielä yhtäkään hylättyä yhdestäkään kurssista.

Paineet tuhoaa oppimisen ilot, ainakin henkilökohtaisesti elämän onni ja muut asiat menee pänttäämisen edelle, ja oppiminen taas on osa sitä iloa, ja hyvät koenumerot tietysti sen mukana. Älä aseta itsellesi vaatimuksia niinkään numeroiden suhteen, koska silloin aklaa stressi. Kyllä sinä opit ihan ilman stressiäkin, ja voisin sanoa että paremminkin. Koita keksiä hauskoja tapoja saada asiat päähän, yksi hyvä keino on löytää joku ihminen joka tietää asiat hyvin, ja voit sitten purkaa turhautumistasi kyselemällä tältä ihmiseltä asiat. Älä koita pakottaa itseäsi oppimaan, typerää vertauskuvaa käyttäen, anna opin mennä päähäsi ja tehdä tehtävänsä niinkuin joki joka leikkaa itsensä maahan :p Keskity sillä tavalla kuin luonnollisesti keskityt, nauttien aiheesta ja siitä mitä teet, ja jos jossain ei ole järkeä, niin hae se järki, kysele opettajalta tai etsi netistä vastauksia, useissa aiheissa asioiden täytyy vain antaa hetken muhia ja järjestellä itseään.

Historiaa opitaan kerroksittain ja asiat alkaa yhtäkkiä vaikuttaa toisiinsa. Matematiikkaa opitaan vaan laskemalla, niinkuin jotain urheilusuoritusta harjoittelisi. Kielet ainakin itse opin vain puhumalla, lukemalla ei tule oikein mitään. Vaikeita aineita minulle on kemia, koska sitä pitää varmaankin vaan päntätä, se ei ole kovinkaan intuitiivistä suurimman osan ajasta, ainakaan itselle... Ruotsia vihaan, sen säästän viimeiseksi ;( Onneksi sitä ei tarvitse enää kirjoittaa....

Koita keksiä jokin mukava tapa oppia, ja jos väsyttää niin nuku ja jos nälättää niin syö ja jos on jotain tärkeää tekemistä niin tee ne, ja sitten voit helpommin rentoutua lukemisen kanssa.

veljelläni ei ole koulutusta eikä käynyt ammattikoulussa 25 vuoteen.Veljeni ei kiinnostaa opiskelusta tai ammatista,mutta elämässä täytyy edes käydä töissä vaikka määräaikainen tai vastaava.Toki vaihtoehto sitten oppisopimuskoulutusta eli osa opiskelua ja osa työtä.En itse käynyt lukiota mitään,mutta siinä lukiossa ei ole iän takia esteenä vaikka voi mennä jopa 60-vuotias lukioon.Olen nyt aikuisopiskelijana,koska halusin oppia ammattia jotain vaikka jos sattuu hakematta töihin alalta tai uudelleen toisen ammatin opiskelemaan.Aluksi kyllästyin koulupenkillä koko ajan ja pidin tauolla 8 vuotta ja palasin koulupenkille.tai voi myös käydä työvalmennusta 3-6kk jos haluaa.Kun käyn perustutkinnossa vielä ja en ole varma haenko jatko-opinnoissa jos minusta tuntuu tarvetta..

Voithan mennä vuodeksi pariksi töihin ja kattoa sitte maistuuko opiskelu.

Onko olemassa mitään esimerkiksi vuoden kestävää opintoa jossa saan pätevyyden johonkin duunari työhön?
tottakai on esim aikuiskuolutuskeskus keudassa(ja on niitä paljon muitakin) on lukuisia kursseja jotka käymällä saa perustutkinnon tai ammattitutkinnon,menet työkkäriin ja kysyt lisätietoja aikuiskoulutuksista.

Luin juttusi ja oikein surku tuli. :( En ole itsekään koskaan ollut ihminen joka viihtyy koulun penkillä, siksi en koskaan lukioonkaan mennyt. Siitä saat minulta hatun noston. :) Kyllä joitakin töitä voi tehdä ilman papereita. Esim. siivoojan. Ystäväni siivoaa solilla eikä hän ole ammatiltaan siivooja. Monia aloja voi myös lukea oppisopimuksella. Oppisopimuksella kun opiskelee on tietenkin kouluakin mutta on myös paljon töitä ammattiin liittyen. Ja on aikuiskoulutuksessa aloja joissa opinnot kestävät 1v-1,5v. Toivon kaikkea hyvää sinulle! Ja toivon, että löydät voimia selviytyä kirjoituksista! :)

Sedät, tädit isät ja äidit eivät paljoa tiedä nykytyöelämästä se tässä näkyy kun kommenteja lukee, oon tehnyt vähän kaikenlaista, ja viimeiset 20 oli opena amiksessa ja sieltä saa paperit kunhan käy tunneilla, sillä työantajailmoituksia kun lukee, niin pätevyyspaperi on se kaiken A &O. Viimeinen työpaikka ennenkun jäin eläkkeelle, olin pikkufirmassa työhönperehdyttäjä ja valitsija, siis raksalla. Ilman koulua joudut kilpailemaan ulkolaisen työvoiman kanssa, vaikka pääsisit töihin, samaa on asiakaspalvelu, kioski, kahvilamyyjä, kauppan kassa. ja palkka on surkee. Mutta paljon on ihmisiä, jotka eivät tee elinaikanaan yhtään töitä. Pitää vain oma kulutus laittaa sellaiseen järjestykseen, että pärjää, tai sitten löytää se rikas mies.

Suosittelisin kaivamaan motivaation vielä viimeisiin rutistuksiin. Tai vastaavasti tsekata oletko mahdollisesti masentunut.. alkaa olla oireita siihenkin.. kyse voi olla jaksamisesta, ei niinkään motivaation puutteesta.. toki riippuen kuinka ennen asiat ovat sujuneet..

Huonommillakin yo-papereilla pääsee eteenpäin. Itsessään se ei vielä tuo lähemmäs muuta kuin jatko-opiskelua.. mutta kuitenkin. Kyllähän valintakokeet vaikuttavat enemmän kuin aiemmat todistukset, jotka ovat plussaa.. tutkintoja on saatavissa monenlaisia ja eritasoisia. Uran alkupäässä ei liene merkitystä koulutuksen tasolla, mutta myöhemmin se voi haitata etenemistä. Pääsääntöisesti kai pikaruokalatyö ja siivous ei vaatine kauheita koulutusmääriä. mutta toinen juttu on kuka luo elämänuran kyseisille sektoreille.

Yo-tasosta kehittyminen eteenpäin vie toisen asteen koulutuksessa 2 vuodesta eteenpäin alasta riippuen (esim merkonomi taitaa olla 2 vuotta ).. Oppisopimus saattaisi olla tuossa tapauksessa vaihtoehto myös. AMK opinnot eivät ole turhan akateemista (mielestäni jopa liian vähän akateemista), joten kannattaa harkita vielä niitäkin mahdollisuuksia jos vain kiinnostusta löytyy..

Ajat ovat muuttuneet kuitenkin sen verran, ettei kouluttamaton ole vahvoilla ilman erityistaitoja.. toki voit myös harkita yrittäjyyttä (mutta se vaatii pitkäjänteisyyttä samoin kuin penkillä istuminen)..

Lukio (jos ei ole mikään huippukoulu tai erikoislukio) on vain yleissivistävä laitos. Olin itse 10vuotta sitten samassa tilanteessa, mutta tsemppasin ja kirjoitin ja sain YO-paperit.
Jos opiskelu ei kiinnosta kehottaisin aloittajaa pitämään jonkinlaisen välivuoden. Hakeudu mihin tahansa työhön. Mieti mihin haluat ja hae amikseen. Tai hae amikseen heti lukiosta. Joku ammatti kannattaa hankkia. Muuten on vaikea saada "omanalan" töitä.

Jos ei nappaa niin ei nappaa. Käy vaikka loput iltakouluna myöhemmin aikuislukiossa. Oppisopimuksella sen alan töihin mihin haluat. Koulupäiviä on muutamia kuukaudessa, eli ei paha. Ja saa TES määräämää palkkaa. Lukion papereilla ei tee mitään. AMK papereita on jokaisella ja kotona makaavat kun pienipalkkainen työ ei kelpaa.

Ei nykypäivänä pääse edes siivoojaksi ilman koulutusta.Ei ainakaan saa vakituista ja säännöllistä virkaa.Koulutus pitää olla.Näin sanoi eräs siivoustyönjohtaja.Jotain vähän aikaa kestävää tuuraus hommaa vaan.Ei ainakaan työnantajat arvosta jos ei ole koulutusta.Kaikkiin alkaa olla koulutus.Ja jos koulutusta ei ole se tietää syrjäytymistä yhteiskunnasta joka on erittäin vakava asia ja aiheuttaa kärsimystä ihmisille.

Ahtaajahan on kovapalkkainen,mutta vaarallinen työ.Koulutuksena peruskoulu/kansakoulu.Ja on muuten kovat palkat.Kaverin isä on juuri ahtaajana aina ollut noihin töihin ei kaikista akateemisista paperin pyörittelijä hienohelmoista olekaan.

Ei kun kuorma-auton rattiin rekkal*sboksi. Noh, vitsi vain.

Onhan sitä vaikka mitä lyhyitä koulutuksia, mutta ne maksaa.
Jos haet ihan peruslinjalle niin selviät 2 vuodessa. Tai hae oppisopimuksella "töihin", paikat vaan on aika kiven alla.

Taitaa olla masennusta. Voithan käydä vaikka nosturinkuljettajan kurssin. Ei kestä kauaa ja on hyväpalkkaista työtä. Viisainta olisi kyllä kysyä vaikka kouluterveydenhoitajalta, että olisiko tuo masennusta vai mitä.

Ei maksa yli 25 vuotiaalle ammattitutkinto,jos ala on työllistävä ja työvoimatoimisto hyväksyy koulutuksen hakijalle.Tuli se uusi laki että voi opiskella työttömyysturvalla 2 vuotta.Viimeisen vuoden voi vaikka tehä erityisoppisopimuksella.Vähintään 25 vuotta pitää olla täyttänyt.Tulee siis samoja etuuksia,kun aikuisten/työttömien työvoimakoulutuksissahttp://www.mol.fi/mol/fi/03_koulutus_ura/05_omaehtoinen_opiskelu/index.jsp.tuossa vielä linkki ja lisätietoa!

Ei opi ainakaan kirjoittamaan jos ei käy koulua
lukukaan ei onnistu

eipä sitä kaikkeen edes ole koulutusta vaan hommat opitaan työtä tekemällä. etenkin käsityö ammatit ym... eri asia sitten toimisto työt jos ne mitään töitä nyt edes on...

Nykypäivänä ei ole ollankaan itsestäänselvää että aamulla lähdetään töihin!On nimittäin niin sairaat työttömyysluvut ja perinteisiä käsityöammatteja hävinnyt pilvin pimein pois.Aikoinaan oli kaikille työtä siis ihan kaikille,vaikka lapion varressa.

ei koulutus ole pakko menestymisen pohjana.

esimerkiksi suuri osa poliitikoista ei ole ylioppilaita tai yliopiston käyneitä.
suuri osa yrittäjistä ei ole koskaan kouluja käynyt.

Mutta pärjäävät silti.

Ammattitaito ja innokkuus ratkaisee paljon.

Ammattitaidon saa kun tekee jotain innokkaasti.
Opiskelu ei ole jokaisen juttu.

Moni on myös päätynyt ammattiin harrastuksen kautta.
Esim monet valokuvaajat ovat ns. itseoppineita, ja hyvin menee.

Osa porukasta tekee vähän sitä ja tätä.
Kunnes löytävät sen oikean alan tai työn josta pitävät ja jossa viihtyvät.

Kyllä se on täyttä puppua ettei töitä saisi ilman koulutusta! En silti tietenkään kannusta ketään lopettamaan koulua kesken..Reipas ja positiivinen elämänasenne menee useasti sen kolutuksenkin edelle! Lopetin aikoinani ammattikoulun kesken samoista syistä, mutta PÄIVÄÄKÄÄN en ole ollut työtön! Vakituisessa työsuhteessa olen koko työikäni ollut ja hoitanut myös esimiestehtäviä. Tovin olen nyt kaipaillut uusia haasteita ja hainkin uutta työpaikkaa useiden muiden hakijoiden joukossa ja kas kummaa, sain paikan! Kokemusta ja asennetta arvostettiin tässäkin tapauksessa enemmän kuin koulutusta! Kun vaan on asenne kohdillaan ja kova tekemään töitä niin pääsee vaikka esimiestehtäviin ilman koulutusta.

mee amikseen ja ota lähihoitsun koulutus

kirjoittaa oikein sanat, joissa on väliviiva, mutta et sanaa duunarityö? Ja koulu ei kiinnosta, mutta kielioppi on lähes täydellistä?

Lopettakaa jo S24:llä feikkialoituksien teko! Muuten maineenne menee ja se ei takaisin tule!

Itse rupeisin poliitikoks ja ryhtyisin kansalaisia kusettamaan jos olisin sosiaalisesti rohkea.

Tai voishan sitä muuttaa Kreikkaan asumaan ja alkaa nostamaan sokeille tarkoitettuja avustusrahoja.

Minulla ei ole ammattitututkintoa ja hyvin olen pärjäillyt. Palkka on tietysti huonompi, kuin ammattilaisilla, mutta töitä on riittänyt mm. siivous- ja laitoshuollon puolelta, puutarhoilta jne. Omasta aloitekyvystä on myös kiinni. Toisaalta, minua ei kyllä saisi johonkin homeiseen toimistoon millään, joten ihan tyytyväinen olen siltäosin. Jos ei ole lukuintoa nyt, niin ehkä myöhemmin, vaikka oppisopimuksella tmv. Ei kannata murehtia, reippaasti kyselemään mahdollisuuksia :)

Nykyään on kurjaa kun ei arvosteta muita kun lukeneita vaikka ei ne lukeneet osaa mitään tehdä paremmin. Kyllä vanha sanonta on yhä edelleen oikeassa työ tekijän opettaa ei lukeminen.Mutta eipä nykyään työnantajatkaan arvosta muuta kun todistusten ja koulutuksen mukaan itse olen työssäni joutunut opettamaan ja neuvomaan sekä lukeneita että peruskoulun käyneitä ja kas kummaa peruskoulun käynyt on ollut innokas oppimaan ja hoitaa työnsä kunnolla mutta lukion käyneet vetelehtii ja työ tehdään sinnepäin muut saa korjata heidän jälkiä ja sitten vielä viitsivät sanoa et heidän ei tarvikkaan olla niin tehokkaita kun ovat lukion käyneet minä en kyllä ottaisi heitä töihin mutta suomessa panostetaan liikaa opiskeluun ei sillä kunnon työvoimaa saada koulutetuthan ne ovat myös eläkkeelle ensimmäisenä siirtymässä vain laiskuuttaan kun ei työnteko kiinnosta eikä jakseta mitään tehdä näin se vaan on

Yritä saada lukio käytyä loppuun, sen jälkeen välivuosi (tai parikin). Itse tein näin lukion jälkeen. Pääsin postille töihin, jossa olin pari vuotta. Alkoi kummasti taas opiskelut kiinnostamaan, ja nyt oon yliopistossa opiskelemassa. En kylläkään päässyt lukiopapereille sisälle, vaan valintakokeen kautta.
Ei siis hätä ole sen kummempi. Kyllä sä töitä löydät lukion jälkeen, kunhan vaan yrität etsiä :).

Sinun äitisi on eri ikäluokkaa, kuuntele häntä mutta kuuntele enemmän sydämesi ääntä. Siis tee elämästäsi kuitenkin itsesi näköinen, älä äitisi näköistä. Äitisi on todennäköisesti ollut jo omillaan sinun ikäisenäsi ja omalla tavallaan yrittää tyrkkiä sinua eteenpäin. Näinhän pitääkin olla. Ei lapsuuden kotona iäti asuta.
Oletkona masentunut, jos mikään ei huvita? Toisaalta, elämä ei ole yhtä huvittamista. Jotkut asiat on vain tehtävä. Tärkeimpiä asioita elämässä on kunnon ammatti. Ryhdistäydy ja ala lukea kirjoituksiin. Tee lukusuunnitelma ja pitäydy siinä. Huomaat vähitellen saavasi elämäsi hallintaasi. Osallistu kirjoituksiin. Tee kaikkesi niiden läpimenemiseksi. Sen jälkeen on aika ajatella ammatillista koulutusta.
Et varmasti tule katumaan että käyt lukion kunnialla loppuun. Kun olet saanut yhden asian päätökseen, on seuraavan vuoro. Haet opiskelupaikkaa alalta mikä tuntuisi kiinnostaan. Totuushan on että moni ala sitten kiinnostaa kun perehdyt asiaan.
Tapasin kerran optikkoliikkeen omistajan, joka oli hakeutunut alan opintoihin kun kaverinsakin oli. Kaveri ei ollut päässyt hakemaansa opinahjoon, mutta tämä nykyinen optikkoliikkeen omistaja pääsi. Hän totesi ettei ikinä ollut edes ajatellut että tälle alalle lähtisi, mutta olipa huomannutkin alan sopivan ja oli erittäin tyytyväinen koulutukseensa ja työhönsä.
Joten tee yksi asia kerrallan, älä ajattele liian pitkälle, koska negatiiviset tulevaisuudenkuvat tappavat ilon opiskelusta, työstä ja elämisestä muutenkin. Käy kuitenkin lääkärillä, voit olla masentuntu. Kysy tukea myös äidiltäsi.
Muuten - äitisi koulutus ei mitenkään määrittele häntä, älä sinäkään määrittele äitiäsi. Hän on mikä on, eikä muuksi muutu, mutta on aina sinun äitisi joka omalla tavallaan ajaa sinun etuasi ja hyvinvointiasi. Huomaa "omalla tavallaan" siis.

Selviytymistapoja on monia... Itselläni lukiossa oli vahvojakin aineita, mutta pullonkaulaksi muodostui ruotsinkieli. En saanut ruotsinkursseja läpi riittävästi siihen mennessä kun piti lähteä armeijaan. (päivämäärät oli lyöty lukkoon ennen lukion viimeistä vuotta) Lukio jäi siis kesken armeija-ajaksi, mutta kesken armeijan rehtori soitteli ja väitti että se ruotsi pitää suorittaa sinä vuonna tai koko lukio jää kesken! Sain lomaa armeijasta ja tentittyä sen kurssin, mutta opinpahan sen että kannattaa ottaa selville tuollaiset muotoseikat etukäteen. En tiedä millaiset säännöt lukion jatkosuoritusta nykyään koskee, eli voiko se jäädä jonkun aikarajan puitteissa kokonaan suorittamattomaksi. Ennen päätöksiä siitä kannattaa ottaa selvää!

Olin perusduunissa pari vuotta armeijan jälkeen. Minulle se ei ollut sellainen työ, johon olisin voinut jäädä elämään. Aloitin sitten opinnot minua kiinnostavalla alalla, ja silloin tosiaan tarvitsin sitä ylioppilastodistusta. Jos lukion suoritus olisi jäänyt kesken, niin olisin jäänyt loukkuun työhön, jota vihaan. Jollekin voi löytyä jotain muuta, mutta useimmat ovet sulkeutuvat, jos takana ei ole joko jotain riittävän pituista ammattitutkintoa tai ylioppilastodistusta.

Kyllä jo täältä vastauksia lukiessa huomaa mitä siitä seuraa kun ei ole saanut aikaiseksi opiskella. Ei mitään johdonmukaisuutta lauseissa ja kielioppi- ja kirjoitusvirheitä joka lauseessa -.-

Opiskelulla on nykypäivänä merkitystä äärimmäisen paljon, siitä ei pääse mihinkään. Jos ei ole ammattia, työn saanti on heikkoa, suorastaan mahdotonta. Elämä kuluu kelan tukien varassa eläen ja sossun luukulta kerjäten, toki välissä voi päästä pätkätöihin, mutta niilläkään palkoilla ei paljoa nykypäivänä hurrata -varsinkin kun verotusta tullaan kiristämään entisestään laman yms johdosta.

Eihän se koulun penkillä istuminen aina herkkua ole ja itsekin suoritin lukion vähän puolipakolla. Ensimmäisen vuoden jälkeen teki mieli jättää kesken se, mutta kuitenkin jatkoin loppuun asti. Viestiketjun aloittajalle neuvoisin jatkamaan lukion loppuun asti, koska sillä on enemmän arvoa että olet suorittanut jonkun tutkinnon (edes keskinkertaisilla arvosanoilla), kuin jättänyt sen kesken. Toki ihanteellisinta olisi saada hyvät arvosanat koska jatkokoulutus on tällöin paljon helpommin saavutettavissa, mutta olosuhteet ja oma vointi ei aina salli tätä. Lukion jälkeen kannattaa miettiä rauhassa mitä lähtisi opiskelemaan, ettei taas käy kuten lukion kanssa -että alkaa miettimään miksi ylipäätään olen täällä. Mieti rauhassa, ota huomioon ne alat jotka eniten kiinnostavat tai joilla on suht hyvä työllisyys ja ensisijaisesti suosi ihmeessä oppisopimuskoulutusta. Voit käydä myös ammatinvalintapsykologilla jonka avulla tulevaisuutesi voi avartua vielä paremmin sinulle. Mutta älä ihmeessä jää ilman koulutusta -se on pahin mahdollinen virhe. Ja jätä huomiotta äitisi ohjeistus työelämään suoraan menemisestä ja itsenäistymisestä tässä vaiheessa. Selvitä ensin lukio pois alta ja vasta keväällä hanki tietoa tuista yms. ja omasta kämpästä kun olet saanut tuon tällä hetkellä stressaavimman vaiheen suoritettua elämässäsi, eli kirjoitukset :)

Kyllä se vaan niin on että tietoyhteiskunta ikuisine talouskasvuine on vaativa ja rasittava kaikin puolin. Itse mietinkin muuttaisiko maalle ja perustaisi omavaraistalouden. Rakastan myös oppimista, tietoa, osaamista, taitoa, kuria, lakia ja järjestystä, mutta en vaan kykene psyykkisesti elämään tässä pankkiirien orjuutuksessa kuluttajavelkakuplajärjestelmässä.

Onneksi on olemassa kansallinen vastarintama. Liity sinäkin voittajiin ja edusta kansallissosialismia. Levitä sanaa eteenpäin!

Jos ei muu auta niin ilmoittaudu lukion jälkeen työttömäksi. Työkkärin kautta pääset varmaan jollekin (pakolliselle) kurssille. Omasta perheestäni 2 on päässyt työkkärin järjestämien kurssien jälkeen suoraan töihin, toinen taksikuskiksi ja toinen puualan töihin.

Jos olet hyvännäkönen ämmä, voit alkaa prostituoiduksi ja tienata siinä tosi hyvin.
Varaudu kuitenkin siihen, että kun vanhenet, tienestit tippuu alaspäin kovaa vauhtia.
Kenties vosun ura on sinulle paras vaihtoehto. Treenaa vaginaasi erikokoisilla dildoilla ja totuta myös anuksesi penetraatioon käyttämällä dildoa peräaukossasi.

Moi,

Lukion suorittamisessa huonoin arvosanoin ei ole sinänsä logiikkaa, että silloin et pääse minnekään ammattikorkeakouluun, et saa tietenkään lukiosta mitään ammattia, ainoa on, että saat luvan hakea yliopistoon niin halutessasi, mutta jos ei opiskelu maistu lukiossa niin tuskin yliopistossakaan, ja helvetin vaikea on ensinnäkin päästä sinne sisään.

Mutta käy nyt loppuun vaan ja mieti sitten lisää, sun ei tarvi edes mennä inttiin kun oot tyttö. :) Jos jätät nyt kesken saatat inhota itseäsi.

Itse olen lukion käynyt ja nyt ainoa keinoni päästä ammattiin tuntuu olevan aikuiskoulutuksen käyminen ja sen jälkeen AMK hakeminen paremmilla papereilla.

Paljon on opittavaa näistä asioista, itse tutkinut ja hutkinut 7 kuukautta näiden asioiden parissa ja vasta tajuamassa jotenkin mitä voin tehdä. Nämä asiat kun on niin pirun monimutkaisia: ei todellakaan riitä, että tiedät mistä pidät.

itse olen sitä mieltä että kyllä kannattaa opiskella joku ammatti itselle !
usein ei siinä vaiheessa kun pitäisi ratkaista elämän suunta niin ei tiedä vielä mitä opiskelee,,perus duunarina on niin kelju olla ja koskaan ei voi saada mitään onnistumisen tunnetta ..rahaa saat vain tekemällä hirveesti yli töitä ja huonolla palkalla

Käy testaamassa itseäsi...helppo testi! http://www.mol.fi/avo/
se neuvoo ja opastaa ja saat hyviä vinkkejä

Kannattaa mennä psykiatrille, ja kertoa kaikki omista ahdistuksista mitä tulee koulussa ja missä tilanteissa, vaikka tuntuiskin niin tyhmältä ettei viitsi kertoa kenellekään. Antavat sitten lääkettä siihen ja mahdollisesti terapiaa. Kannattaa hyödyntää se, että olet käynyt lukion. Itselläni on lukio ja ammatillinen tutkinto käytynä. Eli periaatteessa lukiosta ei ollut mitään hyötyä... Lintsasin lukiossa paljon, koska tunneilla istuminen alkoi ahdistaa sietämättömästi. Tuskin kukaan ymmärsi, enhän itsekään ymmärtänyt, enkä viitsinyt kertoa psykiatrille, vaikka kävinkin siellä. Se vain kehui harvinaisen älykkääksi ja selväjärkiseksi kaveriksi ja ihmetteli mitä siellä edes tein. Kotona oli myös alkoholismia.

Aika moni nainen etsii miehen jolla on rahaa. Siinäkään ei ole väärää vaan evoluution aikaansaannoksia.

Yleensä silloin haetaan vähän vanhempaa kumppania ja joutuu olemaan tarkkana sillä jos mies potkaisee pellolle niin sitten jää kyllä pahasti tyhjän päälle.

Vika ei ehkä ole opiskelussa vaan siinä mitä opiskelet ja miten.

Saattaisit olla motivoitunut ja kiinnostunut oppimaan jotain käytännönläheistä. Oletko ajatellut lähteä ammattikouluun?

Lukion suosittelisin paahtamaan läpi silti, koska kun lukio on käyty, niin silloin voit hakea opiskelemaan ammattikoulujen lisäksi myös ammattikorkeakouluihin ja silloin ne duunit, joista voit itsellesi valita ovat laajemmat.

Ilman koulutustakin voi mennä, mutta se sulkee paljon ovia ja näyttää vastuullisempiin työpaikkoihin hakiessa huonolta CV:ssä. Se saa ihmisen vaikuttamaan laiskalta ja päättämättömältä.

Suosittelisin istumaan alas ja kuuntelemaan vähän miltä ittensä sisällä tuntuu ja alkaa sitä kautta hakea niitä asioita, joita elämässä haluaa tehdä. Kannattaa myös vaan kokeilla jotain ja kysellä kavereilta, että millasia juttuja on. Sitä jatkuvasti löytää kaikkia uusia ammatteja mitä maailmassa voi tehdä.

Se, että sun äiti on jättänyt koulut kesken ja patistaa suakin jättämään kouluttautumatta varmasti vaikuttaa sun motivaatioon opiskella. Jos sun vanhemmat ei itse koe, että kouluttautuminen olisi tärkeää, tai että sillä voisi menestyä elämässä niin ei se varmaan ole suhunkaan välittynyt.

Tuossa aiemmin olikin sanottu, että saattaa jäädä loppuiäkseen jumiin huonopalkkaisiin pätkätöihin, eikä se ole väärin - jos sit haluaa, mutta on vaikea kuvitella, että 18-vuotias lukiota käyvä toivoisi sellaista tulevaisuutta itselleen.

Toivottavasti löydät sellaisen oman jutun mitä haluat tehdä. Ei kannata huolestua ainakaan 2-3 vuoteen jos sellaista ei vielä ole löytynyt. Kannattaa kokeilla kaikkea ja aina voi vaihtaa alaa.

Ahtaajaksi vaan ei tarvitse käydä ollenkaan koulua 4000-5000 euroa palkka.Kansakoulu/peruskoulu pohjavaatimus.Eipä ole köyhää elämää.Raskas ja vaarallinen työ tosin,mutta kun oppiin niin hyvin siellä töissä menee.Ja naisetkin jotka ette halua päivääkään käydä peruskoulun jälkeen kouluja niin noihin hommiin.Käytännön työtä ennenkaikkea.

Kirjoitat. että rakastat oppimista mutta vihaat opiskelua. Opiskelu voi olla kivaa ja antoisaa, kun se on vaikkapa tekemällä ja ryhmässä oppimista ja jos tunnet, että siitä on hyötyä elämällesi. Pänttäämen vain pänttäämisen vuoksi ei ole mielekästä. Olet varmaan miettinyt, milaisessa työssä mieluiten olisit. Millaisia taitoja siinä taritvset? Missä olet hyvä ja mitä teet mieluiten?
Ammatinvalinnanohjaaja tai työvoimatoimisto auttavat tässä pohdinnassa myös. Sitten lähdet hakemaan sinnikkäästi toiveisiisi liittyää koulutusta, jotta saat taitoja työelämää varten. On monia hyviä koulutusvaihtoehtoja ja tapoja, miten päästä eteenpäin. Akateemisuus ei tosiaankaan ole ainoa tie, eikä se pelkästään takaa tulevaisuutta. Käytännössä oppii parhaiten.
Koska kilpailu on kovaa, ammattitutkinto antaa perusvalmiudet ja etua siihen verrattuna,että sinulla ei olisi tutkintoa. Siksi vain omaa uraa suunnittelemaan ennakkoluulottmasti ja rohkeasti! Menestystä oppimispolullesi!

Tästäkin huomaa, että koulutukselle pitäisi laittaa sellainen hinta, etteivät turhat köyhät pystyisi koskaan edes haaveilemaan kouluttautumisesta. Kun kotoa ei saa edes minkäänlaista henkistä tukea kouluttautumiselle rahallisesta tuesta nyt puhumattakaan, on parempi, että tyytyy osaansa ja menee perheen perinteen mukaisesti vähän koulutusta vaativille matalapalkka-aloille.

Koulutusta vaativat alat kannattaa suosiolla jättää niille, joilla on suvussa sukupolvien perinteet yliopiston käymisestä.

Muistan lukeneeni, että vain lukion käyneillä ihmisillä on kovempi keskipalkka kuin suomalainen keskipalkka. Olikohan se niin, että lukion käynyt tienaa liki 3000e, kun keskipalkka koko maassa 2700e tienoilla.. Voi olla luvut hatusta, mutta ero oli tuota luokkaa.

Allekirjoitan tämän täysin. Valmistuin hyvin arvosanoin suomen parhaaksi titureeratusta lukiosta. Menin korkeakouluun..pidin välivuoden töitä tehden. Palkka oli hyvä ja lopetin koulun motivaation puutteen takia. Tein kaksi vuotta töitä ja liksa oli kova. Alkoi homma puuduttaa. Menin sitten eri alalle siistiin sisätyöhön ja väänsin siinä sivussa oppisopimuspaperit. Nyt edennyt ja taas on palkka parempi kuin keskivertoniemisellä.

Olen elämääni sangen tyytyväinen. Olen nuorena ostanut asuntoja, autoja ja kaikennäköistä kivaa. Ulkomaillakin olen käynyt. Talon rakennus ja perheen perustaminen ovat seuraavat yksityiselämäni siirrot. Mukava jäädä äitiyslomalle, kun saan kunnon korvauksen palkan mukaan.

Ensi viikolla alkaa amk opinnot työn ohessa. Katsotaan miten käy, sillä tämä siisti sisätyökin voisi jo kohta vaihtua johonkin toiseen, hyväpalkkaisempaan. Olen keksinyt useita mielenkiintoisia ammatteja, joissa kouluttaudutaan työn ohessa.

Viestini ap:lle : mielenkiintoisia ja hyväpalkkaisia ammatteja on paljonkin. Ihan kaikissa ei kysellä aiempia opintosuoritteitasi. Työn ohessa oppiminen on omasta mielestäni paras tapa oppia.

Mää olin hiton onnellinen ku mun peruskoulu loppus! Vihdoin seki vitun paska loppus, vihasin kyl kouluu ihan älyttömästi, ja ihan sama vaikka kävinkin koulua ku joka kokeest tuli 4 vaikka kui paljo yritti, koulut on tarkotettu fiksuille ihmisille, ei tällasille kun mää, kaikki menee toisest korvast ulos mitä yritetää opettaa, mun päähän ei jää yhtää mikään, oon vaa täysin idiootti, ainakin koulussa, mut normaalis elämäs mua on kehuttu monta kertaa fiksuksi ihmiseksi, mutta tämä ei ainakaan ole peräisin peruskoulusta, ei ei ei, tämä en opittu elämästä, koulussa opitaan vaan vihaamaan opettajia sun muuta paskaa ja turhaa, kaikkia ihmisiä ei ole tarkotettu koulun penkille opiskelemaan....toivottavasti sitä saa joskus tällanen kouluttamaton/kouluun kelpaamaton duunipaikan, nyt duunia o etitty jo yli 2 vuatta...

Itse olen kaikki opintoasteet käynyt läpi, hyvillä arvosanoilla mutta ei töitä.
Joten kaikki riippuu alasta ja siitä mitä tahdot?

Itse kartoittaisin ensimmäiseksi sen missä työntekijöitä tarvitaan, enkä valitsisi koulua sen mukaan millä paikkakunnalle se on tai muiden mageiden tekijöiden perusteella. Akateemisuus näyttää olevan yhä vähemmän arvostettua nykyään, tekijöitä tarvitaan enemmän pohdiskelijoiden sijasta.

Lisäksi katsoisin ulkomaan vaihtoehdot kun suomen tilevaisuus ja palkkataso näyttää aika kurjalta ainakin osalla aloista. Sen mukaan opiskelisin tai painottaisin ulkomaan opintojani.

Saman syssyyn on varmaankin sitten hyvä pohtia omia vahvuuksia ja puntaroida näiden juttujen välillä. Hyvät tai parhaat aikat irtoavat usein suhteilla, joten oikeinlainen verkostoituminen ei kai ole pahitteeksi.

Suojatyöpaikat antavat oikein mukavan duudnin, toivottavasti kuulut johonkin hyvä velijärjestöön kuten suomenruotsalaiset.

Minusta koko työn ja etenkin tarpeellisen ja täysin tarpeettoman työn määritys
on pakko mullistaa näillä opiskelu ajoilla ja hyötysuhteella sekä palkoilla
todellisessa työnteossa. Senverran pelataan oletus utopia arvoilla ja
arvostuksilla nyky globaliassa. Työn hinnan on muututtava muuhunkin
kun väärään suuntaan muuallakin kun Suomessa.
Kestämätöntäkehitystä edustaa tarpeeton työ ja koulutus jota ei tarvita
mihinkään oikeasti. Muuhun kun rahastuksen tekoon vielläpä velkavaroilla.
Tehoa systeemiin eivät edusta helpot toimisto tai konttori virastot ne ovat
pois todellisesta tuotannosta ja osakkeenomistajien tuotoista sekä
verotupoista koska edustavat mitä laajemmissa määrin "piilokuluja"
jotka eivät näy kokonaisuuden budjetissa jo 7 eri virastoa käsittelee yksinkertaista pikkuhommelia salaa toimistossa mikä ei näy laskussa?
Järjetönkin koulutus on taannut paremmanpalkan mutta kuinkakohan kauan?
Pian ei kellekkään ole enään mitään jäljellä tällä Titanic..planeetalla ei ees
rikkaimmallakaan akateemisella. Totuus iskee pahasti lopulta kun luonto
ei ole mikään börs.
Itsekkyys ei paljon auta jos nöyräksi osaajaksi ryhtyy ei missään.

itse kävin lukioo melkein 2 vuotta ja jätin kesken. Sen jälkeen hain pienelle paikkakunnalle (pienellä paikkakunnalla vähemmän hakijoita eli paremmat mahdollisuudet päästä sisään) ammattiopistoon opiskelemaan nuoriso-ohjaajaksi.

Työssäoppimisen aikana menin harjoittelemaan perhekotiin ja sain töitä kyseisestä perhekodista

Jos sinulla on vähääkään kiinnostusta johonkin ammattiin nii suosittelen ammatillista oppilaitosta! Onnea ja tsemppiä kirjoitukissa :)

Yleensä koulutetuilla on se etu, että he voivat valita mielekkäämpiä töitä, koska heillä on osaamista ja tietoa enemmän kuin perusjampoilla. Koulutetuilla on siis enemmän varaa valita duuneja, joten tehtäviäkin on erilaisia.
Sinulla täytyy siis olla jokin erityisosaamisala, tai muuten teet yksitoikkoisia pätkätöitä koko loppuelämäsi.

Kannattaa opiskella! Toki töitä on mahdollista saada ja niin olen itsekin saanut, vaikka lukio-opinnotkin jäi kesken.

Koulu ei oo ollut lähes koskaan mun juttu!
En oikeen koskaan jaksais mennä sinne.
Oon ollut jo pari kertaa myöhässä!!
Onko koulu otettava vakavasti???