Lapsen itku ja huuto

Meillä huutaa, jos joutuu herättämään. Esim päiväkotiin mentäessä. Jos itsekseen herää niin ei kai silloin pitäis mitään ihmeellistä olla...? Kyllähän uhmaikäiset huutaa ja kiukuttelee jonkin verran...

Aamuisin ei kyllä herätetä, kun huutaa itsekseen niin kauan, että jompi kumpi vanhemmista kömpii katsomaan, että mikä on vialla.

Viikollakin isä lähtee ajoissa töihin ja äiti jää päiväksi kotiin, joten ei väkisin herätetä.

Ulkona tämä lapsi on kuin auringon paiste, hymyilee ja vähän jutteleekin - mutta sisällä...

Eikä tämä ole ns. uusi vaiva, vaan tuntuu, että on jatkunut koko ajan.

Ne huutaa noin 18-v asti.

:-)

Vai, että 18-v asti... huh...

Tuli vaan mieleen, ettei sillä lapsella vaan ole joku hätä??? Jos ei saa vanhempia hereille? Onhan kunnollisia ne vanhemmat, siis ei mitään alko- tai mtongelmaisia, väkivaltaa? Ajattelin vaan, kun kaikenlaista on.

Siis kyllä meidänkin uhmis kiukuttelee ja raivoaa, mutta ei mitenkään säännöllisesti... Toki yhdessä vaiheessa meillä oli esim. pukeminen raivarin paikka, mutta se meni aika pian ohi. Lapset on jänniä. ;)

Vanhemmat on kunnollisia.

Isä käy töissä ja äiti opiskelee iltaisin.

Että siitä ei ole kiinni.

Ajattelinkin, että olisiko jotain uhmaa, mutta on ollut ihan pienestä saakka samaa menoa.

Ehkä se jossain vaiheessa rauhoittuu...

Temperamenttinen luonne. Ne pärjää tässä karussa maailmassa...

Osa pärjää - osa ei, jos ei osaa käyttäytyä aikuisena.

Kaikkea temppuilua aikuisena ei voi selittää sillä, että on niin temperamenttinen.

Voipi olla persoonallinen piirre vaan. Meidän lapsista kaksi vanhempaa eivät koskaan itkeskelleen nukkumaan mennessä tai herätessä, mutta nuorimmainen on enemmän itkuherkkä. Joskus yöunille mennessä itkeskelee joko väsymystä tai ilmaistakseen tahtoaan (siis ettei halua nukkua), muttei itke aamulla herätessään. Joskus herää keskellä yötä johonkin ja saattaa inistä vähän.
Päiväunille mennessä ei itke, mutta herätessään päikkäreiltä itkee joskus.

Raumalla oli joskus naapurissani vauva joka lähes jokapäivä huusi kurkku suorana, eikä mitään normi vauvan huutoa vaan kunnon huutoa. Kuuntelin tarkemmin niin nuori isänsä huusi vauvalle kerran takaisin karjaisten että "HILJAA" ja liekö ravistanutkin kun hiljeni heti. Äitinsä vaikutti jotenkin oudon pirulliselta hymyineen mitä rapussa joskus sitä näin, ja asunnosta kuului jatkuvaa riitaa joskin se akka oli lähinnä se "riitelevä" osapuoli. Ukkonsa ärähti vain harvoin. Ja tällaiset sitten on lapsen turva ja tasapainoinen kasvatus. Ilmoitin kyllä asiasta lastensuojeluviranomaisille mutta en tiedä ovatko teheneet sitten asialle jotain.

Jos huoli on aito lapsen hyvinvoinnista niin lastensuojeluilmoitus on hyvä vaihtoehto. Ammattilaiset sitten selvittää, miten lasta ja perhettä voisi auttaa. Keinoja on paljonkin, mm. kotiapua, lastenhoitoapua, taloudellista tukea tai pahimmassa tapauksessa toki se sijoituskin (jos mikään muu ei auta eikä vanhemmat ole motivoituneita ottamaan muuta apua vastaan ja lapsen tilanne kotona on huolestuttava)

Mutta kannattaa muistaa, että jatkuvasti huutavan lapsen kanssa vanhemmat ovat aika tiukoilla. Omani huusi 27/7. Siis ei mitään koliikkia, joka loppuu parin tunnin huudon jälkeen, vaan jatkuvaa vatsasta ja allergioista (ilmeisesti) johtuvaa kipuitkua, jolle ei löytynyt syytä... Itse olin hulluuden pataalla ja muutaman kerran jo lähellä ravistella lastani. Onneksi oli mies lähellä, joka otti lapsen, että pääsin hetkeksi ulos itkemään...

Tarkoitan vaan, että aina se ilmoitus sosiaaliviranomaisille ei ole se paras ratkaisu, joskus voisi naapuri vaikka hymyillä ja kysäistä, miten voit, VOINKO JOTENKIN AUTTAA? ;)

"Tarkoitan vaan, että aina se ilmoitus sosiaaliviranomaisille ei ole se paras ratkaisu, joskus voisi naapuri vaikka hymyillä ja kysäistä, miten voit, VOINKO JOTENKIN AUTTAA? ;) "

"Itse tuossa kamalassa tilanteessani olin omille naapureilleni tosi kiitollinen, kun kysyivät vointia ja tarjoutuivat joskus ulkoiluttamaan vauvaa, jos haluan nukkua."

No, sulla on sitten ollut hyvät välit naapureiden kanssa ja hienoa että olet saanut apua. Monilla on kuitenkin (varsinkin kerrostalossa) vain moikkaus-välit naapureiden kanssa, ja kyllä naapurit pitää mielestäni tuntea aika hyvin jos heidän asioihin puuttuu ja alkaa heidän asioista kysellä. Selkeät hätätilanteet ovat tietysti asia erikseen, silloinhan on jokaisen velvollisuus hälyttää apua ja auttaa. Kaikki eivät siitä pidä, että heidän asioihin puututaan, vaan haluavat hoitaa itse asiansa ja jos tarvitsevat apua niin järjestävät sitä itse. Ja totta puhuen, ei se kyllä mielestäni naapureille kuulukaan kenenkään toisen lasta hoitaa, ellei naapuri tosiaan itse tarjoudu. Odottaa sitä ei kuitenkaan voi, sillä ei lapsia siksi tehdä että muut niitä hoitaisivat ja naapurin tomera täti hoitaisi kasvatuksen kun itseä ei nyt huvita, vaan kyllä sen lapsen hoito ja kasvatus on lapsen vanhempien vastuulla. Ihmisillä on yleensä omakin elämä, ja mahdollisesti omatkin lapset siinä hoidettavana.

Meillä oli joskus tällainen perhe rivitalossa, että lapsen vanhemmat vetivät kaljaa ja tupakkaa ja lukivat höpö höpö -lehtiä takapihallaan, ja laittoivat 5-vuotiaan lapsen sitten yksinään pihalle. Lapsi sitten kieppui ikävystyneenä pihalla, juoksi toisten asukkaiden takapihalla ja penkoi tavaroita, kyttäsi naapureita ja kommentoi ihan kaikkea heidän tekemistä "nyt se tuli ulos, nyt se lähti pois, nyt tuo naapuri teki sitä, tuo naapuri tätä". Ikinä ei lasta mihinkään viety, uimaan tai leikkipuistoon. Jos lapsi sitten tuli välillä omalle pihalleen, vanhemmat hätistelivät pois "älä tule tänne, mene takaisin leikkimään". Naapureiden olisi ilmeisesti sitten pitänyt lasta viihdyttää, kun vanhemmilla oli muuta "parempaa" tekemistä.