Valitsin väärän alan!

Voihan olla, että et ikinä saa juuri koulutustasi vastaavaa työpaikkaa. Se on hyvin yleistä nykyään. Kannattaa siis käydä valitsemasi koulutus loppuun ja suorittaa sen jälkeen jotain täydennysopintoja, niin työmahdollisuutesi laajenevat kummasti.
Olet vielä nuori, joten kannattaa seuraavassa haussa hakea vaikka sinne yliopistoon, taloudellinen tilanne sen kyllä kestää. Olenko väärässä, että tukikuukaudet lasketaan kullekin koulutukselle erikseen, eli ne nollaantuisivat, jos vaihtaisit yliopistoon?

Pidä välivuosi. Älä murehdi opintojen viivästymistä, koska turhaan luuhaat koulussa, joka ei kiinnosta. Tukikuukaudet kuluu.

Hirveää on opiskella alaa, joka ei kiinnosta (nimim. kokemusta on). Sanon samaa kuin edellisetkin - pidä välivuosi ja mieti, mitä haluat oikeasti tehdä. Hae sitten sellaiselle alalle, joka kiinnostaa - tukikuukaudet alkavat pyöriä alusta uuden tutkinnon kohdalla.

Heippa "Pieleen_meni"! Älä murehdi, olet vielä nuori ja aikaa on opiskella ja miettiä sitä omaa alaa. Tee vaikka hetki töitä ja mieti eri vaihtoehtoja mitkä sinua kiinnostaisivat ja missä päin haluaisit opiskella. Ammattikorkeakouluissa on paljon perusopintoja, joita varmasti saat hyväksiluettua myös seuraavassa koulutuspaikassasi.

Itse huomasin myös lukion jälkeen 1,5 vuotta opiskeltuani ammattikorkeakoulussa, että eihän tämä opiskelemani ala ole ollenkaan minua varten. Vaihdoin alaa, kävin toisen asteen ammattikoulutuksen itselleni, eikä sekään ala ollut minun juttuni. Jatkoin taas koulua ammattikorkeakoulussa ja sain paljon eri perusopinnoista, esim. kielistä, tietotekniikasta yms. hyväksi luettua opintoja tähän aloitettuun ammattikorkeakoulun koulutukseen. Nyt vihdoin ja viimein viime keväänä sain ammattikorkeakoulututkinnon itselleni, mutta töitä ei omalta alalta oikein ole löytynyt. Olen tehnyt juuri nuita "hanttihommia" tässä vuosien varrella, aina kun olen miettinyt että mitähän seuraavaksi tekisin. Tänään juuri irtisanouduin nykyisestä "hanttihommasta" ja jatkan parin viikon päästä pienellä täydennyskoulutuksella omaa alaani. Ja toivon että jospa tällä keinoin voisin työllistyä alalle jota olen opiskellut ja josta amk-tutkintoni olen saanut.

Lukion jälkeen opiskelu- ja työelämäni on ollut yhtä soutamista ja huopaamista, ja olen myös ajoittain tuntenut itseni epäonnistuneeksi valintojeni ja jahkailujeni vuoksi. Valmistuin lukiosta vuonna 2003 ja vaikka elämä on ollut tällaista vuoristorataa, en kuitenkaan ole ollut toimettomana, muuta kuin viime syksyn aikana 3 kuukautta työttömänä. Kaiken muun ajan olen opiskellut tai tehnyt töitä. Enkä ehkä vieläkään tiedä, olenko opiskellut unelmieni ammattia/ammatteja.

Rohkaisuna sinulle vielä "Pieleen_meni", että opiskelu ei koskaan ole turhaa. Aina niistä vääristäkin opiskeluvalinnoista on jotain hyötyä. Turhaa on jos jäät kotia makaamaan ja sylkemään kattoon, ja odotat että sinulle joku tulisi kertomaan mitä sinun pitäisi tehdä elämälläsi. Tee vaikka hetki niitä "hanttihommia" ja mieti mitä haluat elämältäsi. Itse ainakin olen tyytyväinen elämässäni ainakin siihen, että olen yrittänyt koko ajan eteen päin, eikä ansioluettelostani kovin pitkää tyhjää ajan jaksoa löydykään.

Eläkeikään sinulla on vielä varmasti hyvinkin pitkästi yli 40 vuotta, joten etköhän sinä vielä ehdi sen oman juttusi löytää :) Tsemppiä valintojesi edessä!

Olen itse opiskellut amk-tutkinnon, ja sen päälle eri alalta yliopistossa FM-tutkinnon. Tästä on jo hitusen aikaa (ennen tutkinnonuudistusta), joten täysin paikkaansa tämä kaikki ei ehkä pidä.

Anyway, tukikuukausia on käsittääkseni käytettävisissä max. 70 kuukautta kaikkiin opintoihin.

Eri tutkintoihin myönnetään sitten tietty määrä kuukausia:
Amk-tutkintoon taitaa saada tutkinnon pituudesta riippuan 45 - 50 kk, yliopistotutkintoihin 55 kk. Näin ollen suoritetusta tutkinnosta riippuen
tukikuukausia jää jäljelle 25 - 15 kuukautta (eli 70 kk - 45/50/55 kk).

Itse tein niin, että opiskelin amk:n viimeisen vuoden ja yo:n ensimmäisen vuoden yhtä aikaa. Yliopistoon minulta jäi amk:sta valmistumisen jälkeen sitten muistaakseni jäljelle 37 tukikuukautta (eli kaikki käytettävissä olevat tukikuukaudet 70 kk - amk:ssa käyttämäni kuukaudet 33 = 37kk).

Tässä kannattaa muistaa, että laskenta menee niin, että tutkinnon pitää olla valmis, jotta jäljellä olevat tukikuukaudet vähennettäisiin tuosta 70 kuukaudesta. Jos jättää opinnnot kesken ja alkaa suorittaa toisia opintoja, jäljellä olevat kuukaudet lasketaan näin:

A-opiskeluun kuluneet tukikuukaudet (esim. aloittaja) 18 kk
B-opiskeluun jäljellä olevat kuukaudet (esim. FM-tutkinto) 55 kk - 18 kk = 37.

Eli tässä tapauksessa päästään samaan kuin minun tilanteessani (tosin minulla oli sitten se amk-tutkinto suoritettuna).

Kohtalaisen aikaisin (juurikin viimeistään toisen opintovuoden aikana) kannattaa päättää, lopettaako vai ei. Kolmannen tai neljännen vuoden aikana ei enää kannata lopettaa vaan puristaa opinnot valmiiksi, koska tällöin on kulunut jo melko paljon tukikuukausia. Jos siis esim. kolmannen vuoden jälkeen lopettaisi, kävisi näin:

A-opintoihin käytetty 27 kk (kolme lukuvuotta, 9 kk/vuosi)
B-opintoihin (esim. FM-tutkinto) jäljellä 55 kk - 27 kk = 28 kk.

Tuolla 37 tukikuukaudella ehtii opiskella kohtalaisen hyvin noin nelisen vuotta, jos siis nostaa tukea 9 kk/vuosi. Itse kylläkin opiskelin yhteensä 7 vuotta, mutta siis tein töitä kesäisin ja ja lopulta graduvaiheessa, enkä nostellut lukuvuosien aikana ihan joka kuukausi tukea.

Nykyisin taitaa olla se huono puoli, että myös pelkkä asumislisän nostaminen kuluttaa tukikuukausia. Itse pystyin aikanaan jonkin verran venyttämään yliopisto-opintojen lopussa hommaa myös niin, että nostin pelkkää asumislisää ja kävin osa-aikaisesti töissä.

Opintolainaa nostin vain yhteensä 3 000 euroa koko opiskelurulianssini aikana.

Aloittajalel: eli kyllä tuo homma onnistuu, mutta luultavasti joudut paiskimaan töitä opintojen ohessa. Toki maisterintutkinto on mahdollista tehdä neljässä (jopa kolmessa) vuodessa hieman alasta riippuen.

jos yhtään lohduttaa kaverini on 27 ja opiskelut itselleen kaksi täysin väärää ammattia. Ja nyt vasta lähdössä opiskelemaan monen vuoden yliopisto tutkintoa ja alaa jota oikeasti haluaa tehdä. Hänellä ei ole yhtään opintolainaa. Itse olen 26 ja opiskellut kaksi ammattia. Ensimmäinen ammatti TÄYSIN väärä. Toinen ammatti ok. mutta en niin varma siitä ammatista että halunko sitä oikeasti tehdä. Nyt kuitenkin pyrin lääkikseen. Sitä ennen pitää käydä fysiikan, kemian, bilsan, matikan kaikki kurssit ennenkun voin alkaa edes pyrkimään sinne. Joten matka on vielä pitkä minulla. Arvioin että valmistuisin sieltä ehkä 35 vuotiaana ja kerkeen olla töissä vielä ainakin 25 vuotta joten olen vielä kyllin nuori tekemään alan vaihdon. Kyllä sitä pari kymppisenä kerkeää tekemään vaikka mitä. Ainiin ja tämän lisäksi mulla on kahdesta väärästä ammatista 10 000 euroa opintolainaa. Eli kyllä sitä moni muukin tekee isojakin harha-askelia ammatin valinnan suhteen ja kokee että on hukkaan heitetty monta vuotta eikä enään kerkeiäisi opiskella uutta alaa. Uutta ja omaa alaa vaan opiskelemaan.

Hohhoijakkaa näitä tarinoita, kyllä minun täytyy olla jo tyytyväinen omaan tilanteeseen. Itse opiskelen alaa jota olen harrastanut aktiivisesti 14-15-vuotiaasta saakka. Valmistun ensi keväänä 22 ikäsenä ja tiedossa on jo oman alan duuni, alan johtavia asiantuntijatehtäviä ja palkka sen mukainen.

Opintolainaakaan ei ole tarvinnut ikinä miettiä, sen verran hyvät kesäduunit on joka kesä ollut. Päin vastoin, sijoittaminen ollut mielessä, mutta siihen en ole viitsinyt lähteä tässä maailmatalouden tilanteessa. Ja olen sitä paitsi asunut koko opiskeluiden ajan yksityisessä vuokra-asunnossa ;)

Tuolle edelliselle kirjoittajalle on ihan pakko sanoa kyllä pari asiaa. Ensinnäkin, ihmiset ovat erilaisia, kaikille se elämänpolku ei vaan kertakaikkiaan kulje samalla tavalla kun sinulla nyt on sattunut (tähän asti) käymään. Eivätkä he silti ole yhtään sen huonompia. Kyllä niitä mutkia ja umpikujia tulee tavalla tai toisella jokaiselle jossain vaiheessa eteen, niitä tulee olemaan myös sinulla. Todella typerää ja kapeakatseista suhtautua tuolla tavalla. Jos olet omaan tilanteeseesi tyytyväinen niin hieno homma, mutta yritä ymmärtää että me ollaan kaikki erilaisia eikä kaikkien elämä kulje suorassa putkessa. Ei itseasiassa kenenkään elämä kulje, ennemmin tai myöhemmin sitä jokainen joutuu miettimään elämäänsä ja valintojaan uudemman kerran ja ehkä jopa vaihtamaan suuntaa kokonaan, joko opiskelussa tai elämässä ihan yleisesti.

Lucky boy, ehkä näet unta ja heräät kohta?
Kerrotko opiskelemasi alan ja työsi, jonka kohta saat. Kerro myös palkkasi. Muuten ei uskota eikä osata olla kateellisia, ainakaan tarpeeksi.

Hei Pieleen_meni, meillä on vain yksi elämä käytössämme. Paras ehkä tehdä nuorena ratkaisut, varsinkin jos nyt jo tiedät että opiskelemasi ala ei ole oikea. Sitten kun sinulla on oikeasti perhettä ja oma asunto ja lainaa myös siitä, niin sitten ratkaisun tekeminen epämiellyttävällä alalla on paljon hankalampaa.

Niin kuin aikasemmin jo tässä ketjussa kerroin, olen minäkin tuskaillut ammatinvalintojeni kanssa. Kaksi ammattia suoritettuna, lähihoitaja ja tradenomi. Lähihoitajan hommat eivät kiinnosta, ja tradenomin hommissa liikaa kilpailua työmarkkinoilla, joten sekin tuntuu jo aika turhalta ja pieni lisäkoulutus nyt edessä. Minäkään en tosin tarkalleen tiedä, että mitä teen jos ei töitä lisäkoulutuksen jälkeenkään löydy. Paikkakuntaa ja maisemaa en enää lähde vaihtamaan kun naimisiin tullut mentyä, puolisolla vakituinen työ asuinpaikkakunnallamme ja talo ja lainaa on myös.

Pohdi ihmeessä ratkaisuja ja ota rohkeasti askelia eteen päin. Älä tuhlaa liikaa aikaasi alalla josta jo tiedät ettei ole sinun juttusi. Opiskelun ja ammatin vaihtaminen on varmasti pelottavaa, sen tiedän. Tsemppiä sinulle, kyllä sinä vielä oman juttusi löydät. Rohkein ja avoimin mielin eteen päin :)

Työkkärissä on ammatinvalintapsykologin palveluita saatavilla http://www.mol.fi/mol/fi/03_koulutus_ura/02_ammatinvalinta_urasuunnittelu/index.jsp ja käsittääkseni nämä palvelut ovat ilmaisia.

Minä olen aloittanut monia, koska sinne unelma-ammattini koulutukseen on vaikea päästä. Joka ikinen kerta, totean, että voi v.... Nytkin opiskelen Kamkissa ja opettajat ärsyttävät minua syvästi. Oksettaa...

Katso alakuvaus läpi tarkemmin työpaikoista, ei ne pelkästään lasten kanssa työskentele. Yhteisöpedagogia rinnastetaan osin myös sosionomin kanssa samoihin työpaikkoihin. Voit mennä myös järjestötyöhön esim nuorisopuolelle. Jos eka amk niin kandee tarkkaan miettiä keskeyttämistä, koska uusiksi toinen koulu vie taas aikaa, tosta saat amk paperit ja palkan. Juttele myös opettajien kanssa ja kuraattorin kanssa. Jos lopettaa pysyvästi on vaikea pääs takaisin sisälle, joutuu uudellee yhteisvalintoihin, jos sulla ei pro todistushaku, joka tapauksessa lisää opiskeltavaa. Jos toteat kaiken tutkimisen jälkeen ettei mikään sosiaalialojen töistä kelpaa tai oo sun juttu tai tulee vaikka tosi suppea valinta, niin mikään ei estä toji vaihtamasta. Jos oot aivan puhki opiskelusta, niin sitten vaikka taukoa ja mietintää. Itse vaan sanon tässä kohtaa, että kannattaa olla varma lopettamisesta. Sen koulun suorittamisesta ei ole sulle haittaa tulevaisuudelle, enemmän hyötyä, jos lopettaa kesken niin hyöty katoaa, toki jotain vapaasti valittaviin toiseen koulutusohjelmaan saa sieltä. Kun koulutus, saat ammattipätevyyden ja palkan. Välillä tekee myös huonoja päätöksiä. Joka tapauksessa sulla on valta päättää mitä keskeytät, mutta valinnoista sisälle tekee koulu, eli aina ei voi valita mitä haluaa, jos ei pääse sisälle.

Itseä harmittaa, että ei jäänyt amk sisälle, takaisin ei tunnu pääsevän millään, koska yhteisvalintojen kautta uusiksi. Myöskin suorahaut tyssää haastatteluihin. Jos ei ole riittävän pro, ei ole etuoikeutettu amk kouluun. Sit mennään amiksella tai muulla. Jostakin amis aloista saa myös hyviä palkkatasoja, et niitäkin voi miettiä ja koulut helpompia ja käytännönläheisiä. Itsellä 2 amista ja tosiaan jonkin verran amk opintoja. Nyt harmitellaan päätöstä, joka antaisi laajan alavaihtoehdon ja kivemmat ja laajemmat työtehtävät, palkkataso ei juuri eri näin sosiaaalialalla.

Tulee myös halvemmaksi käydä töissä, jos mahdollista. Nykyään tarvii aika paljon opintolainaa tai sit töitä samaan aikaan, kun tukijärjestelmän muutoksia tulossa asumistukeenkin huhtikuussa. Aloin miettiä, et haluanko opiskeluilla mennä vaan kovasti miinukselle, että onko se sen pointti. Helpompi olis mennä ihan mihin vaan hanttihommiin ja elää sillä. Paljon on vaihtoehtoja, mutta mitkä on itselle mahdollisia tai yhteiskunnan kannalta, et mitkä kannattaa eteenpäin ja mitkä riistää kaiken ja sit taistellaan takaisin tasapainoon. Monet tykkää opiskella ja jaksaa.