pian olen eläkeläinen

On kiire, missä ja eläke-- paperissa on alin eläke 2500e netto, kai muilla paremmin.....

Onko vaikeuksia sijoittaa?

Kovin hienoja neuvoja tuskin kukaan osaa antaa, itse osaan vain kertoa omasta kokemuksestani.

Itselläni oli kyllä kolme viimeistä vuotta enää kolme työpäivää viikossa, siis vähittäistä eläkkeelle jäämistä. Joitakin harrastuksia saatoin ottaa ohjelmaan jo silloin, kun vapaata oli enemmän.

Silti kun marraskuussa jäin kokonaan pois, oli tyhjäkäyntiä runsas kuukausi. Omituista oloa, vaikkakin vapauden riemuakin. Tammikuusta olin jo hakeutunut mieluisiin harrastuksiin, joista sain lukujärjestyksen viikkooni ja siten jonkinlaista ryhtiä ajankäyttöön. Jokaisesta eläkepäivästäni olen ollut onnellinen ja kyllä se ahkera työnteko jo riittikin.

Itse käyn kahdellakin maalauskurssilla viikossa, vieläpä samana päivänä. Vauhtisokeus iskee päälle ja menisin saman tien vaikka kolmannelle kurssille, mutta kun pääsen kotiin, niin loppuilta on kyllä soffalla lojumista ja telkkarin ohjelmien katsomista tai läpinukkumista. :) Lisäksi kuntosalireissu kerran viikossa ja sitten kielikurssi, tällä hetkellä verestelen espanjaa, kun sopivaa ranskankurssia en ole löytänyt, joka kieli on kyllä lempparini. Joskus
maalauksen viikonlopun lyhytkurssi mahdollisesti jne.

Jos on olemassa jokin harrastus, jota tekisi mieli ottaa ohjelmaan, niin nyt eläkkeellä siihen olisi mahdollisuus. Jos ei ole tiedossa mitään tiettyä, niin voi kokeilla monenlaisia ja jatkaa sitä, mikä jaksaa jatkossakin kiinnostaa.

Olenkohan epätyypillinen eläkeläinen.

52 vuotisena taphtuneeseen sairastumiseeni olin KK-kaupassa osa aikaisesti kassanhoitajana.
Nyt olen 63v joten "nuoresta" iästäni huolimatta olen jo kokenut eläkeläinen.

Itse eläköityminen ei aiheuttanut mitään tuntemuksia vaan sen syyn ymmärtäminen vaati vuoden verran.

Jatkoin entisiä harrastuksiani, toimintaa muutamassa yhdistyksessä ja liityin paikkakunnan eläkeläiskerhoon.

Työtaustastani johtuen, tai sen ansiosta, eläkenettoni kuukaudessa on 880E.

Matkustelen vuosittain kolme, neljä kuukautt.
Pidän yhteyttä lapsiini sekä fyysisesti että viestimien välityksellä.
Teen päivittäin vähintään tunnin kävelylenkin entisen työkaverini kanssa.
Entisellä työporukallamme on vuosittain useampia tapaamisia.

Käyn kerran kuukaudessa verikokeissa ja onnekseni sinänsä oireeton sairauteni on ollut alkuvuosien jälkeen vakaa.

Siis, eläkkeelle siirtymiseni ei merkinnyt mitään dramaattista.
Tavallista, tasaista, mielikuvituksetonta elämää!

Pääasia ettet jää neljän seinän sisälle, ts. mökkiin makoilemaan ja ikkunasta ulos katselemaan.

Mene ihan mihin tahansa: kaupunki- tai tori- tai kirpparikierroksille, ystäväpalveluun, hyväntekeväisyysryhmiin, harrastuksiin mihin tunnet vetoa (mielenkiintoisimpia voisivat olla sellaiset mistä et etukäteen tiedä yhtään mitään). Muista että liikuntaharrastuksia on mukana useampia, vain silleen pysyy kunnossa eikä ala kilot kerääntyä ja ystäviäkin voi sieltä pitemmällä aikavälillä löytyä.

Muutto toiselle paikkakunnalle voisi olla hyvä, mutta se vaatii aika rohkean luonteen koska ihan kaikkialle pitää mennä uppo-outona - on siinä tosin hyvätkin puolensa. Hyvä kun joutuu yrittämään ja skarppaamaan, ei lopuksi tiedä mistä porukoista itsensä löytää. Pääasia että mieluisista harrastuksista, mukavat kanssakulkijat löytyvät siinä sivussa yleensä.

Itse en perheellisenä ja omarakentamassa kodissa asuvana voinut tehdä suuria repäisyjä eläkkeelle siirtyessä, mutta tehkää te muut joilla ei ole "riippoja jaloissa". Kuitenkin nautin jokaisesta päivästä kun saa itse määrät mitä tekee tai onko tekemättä ;-).

Nyt olet oman elämäsi valtiatar, ota tilanteesta kaikki mahdollinen irti! Jos ei sinua hoksata pyytää mukaan niin senkun menet ihan muina naisina. Ei kotoa ketään tulla pyytämään, eikä usein mistään muualtakaan, itse täytyy olla aktiivinen.

Ystävällisen ja iloisen ihmisen seura kelpaa aina. Sinulle toivotan onnea matkaan.

Hyvää syksyä Sinullekin. Toivottavasti pian eläkkeelle päästyäsi voimaannut ja saat uutta puhtia elämääsi. Näin kävi itsellenikin, kun jäin vuosi sitten eläkkeelle.

Tietysti jokaisella on omat tarpeensa, kuka kaipaa ihmisiä ympärilleen ja kuka taas omaa rauhaa. Itse kuulun jälkimmäiseen. En kaipaa yhdistyksiä enkä muita seuroja ympärilleni. Tosin omaisten kanssa on nyt mahdollisuus useammin tavata, kun asun eri paikkakunnalla.
On ihana, kun saa nukkua silloin kun nukuttaa, syödä silloin kun syötättää, käydä marja- ja sienimetsässä, silloin kun haluttaa, hoitaa pihamaata arkenakin, ennen kaikki oli tehtävä viikonloppuna, kun työpäivän jälkeen ei enää jaksanut...voi matkustella eläköityneiden ystävien kanssa, joita minulla on riittävästi.
Paikkakunnan vaihto on kiikarissa ja talon myynti, saas nähdä, kuinka koville ottaa. Uskon sen onnistuvan parin vuoden sisällä, harkintaahan se vaatii.
Miesystävää en kaipaa, edellinen suhde loppui 1,5 vuotta sitten. Voi olla, että tarve löytää joku vielä tulee, aika näyttää.
Onneksi olen hoitanut kuntoani jatkuvan liikunnan avulla jo viisitoista vuotta, joten peruskunto on hyvä, eikä sairauksia ole vielä tullut.
Ts. elän elämäni parasta aikaa nyt eläkkeelle päästyäni piiiitkän työrupeaman jälkeen.

Hei, tässä minun kokemuksiani. Lähdin heti eläkkeelle jäätyäni kolmeksi kuukaudeksi amerikkaan. pehmeä lasku siirtymään. Työni oli niin sosiaalista, että olen halunnut olla ainakin aluksi paljon yksin. Kumppania olen kaivannut, mutta yritys on poikinut vain muutamia seurustelusuhteita, sinänsä kivoja kokemuksia.

Ensimmäisenä vuotena en tajunnut päässäni, että nyt olen eläkkeellä, nautin taivaallisesti jokaisesta aamusta, vietin pitkistä, laiskoista heräämisistä. Oli ihanan uskomatonta, että ei ollut mitään pakotteita.

Nyt, kolmantena eläkevuotenani olen alkanut kaivata enemmän vipinää elämääni, joten ilmoittauduin työväen opiston erilaisille kursseille, opettelen mm. maton kudontaa. Kävelen ja käyn vesijumpassa. En kerää päivään liikaa tekemisiä, sillä vieläkin on vapauden kaipuu suuri.

Lastenlapset ja äitini tarvitsevat vielä minua, joka on hieno juttu.

Vesijumpassa kyllä tuntuu vähän oudolta, kun seurana on "mummoja", en osaa itseäni vielä luokitella eläkeläiseksi enkä vanhukseksi, välillä pelästyn huomaamaan, että kuulun samaan porukkaan.

Matkustaisin enemmän, jos varat sallisivat, mutta näillä mennään, mitä on.

Ihanaa aikaa, olemme ansainneet tämän, sitä joudun itselleni jatkuvasti toistamaan.

Iloisia eläkepäiviä kaikille sen ansainneille.

Minusta tuntuu, aloittaja, että olet hahmottanut oman tilanteesi niin hyvin, ettei sinun tarvitse kuin lähteä liikkeelle ja valloittaa maailma. Suru ja alakulo ovat usein vain latautumisvaiheita kun siirrytään vanhasta uuteen, näin uskon.

Itselläni oli epätyypillinen työura, kaikenlaista kokeilevaa , keikkatöitä paljon. Vaikka mahtuihan työhistoriaan 18 vuotta ihan täyspäiväistäkin työtä. Kun unelmat toteutettiin ja siipien kantavuus kokeiltiin jo ihan työikäisenä, eläkeiässä tulikin sitten vähän suurempi tyhjyys: tässäkö tämä nyt sitten oli ? Jonkinasteisen turhautuneisuuden vuoksi jatkoin sitten keikkatöitä näihin saakka, nyt olen 67 vuotias ja vieläkin joskus kysellään perään, enempi varmaan työvoimapulan kuin omien ansiotteni vuoksi.

Elän parisuhteessa ja sitä kautta on tullut myös uutta sukua ja uusia tuttavuuksia entisten lisäksi, joten kaipaan joskus yksin oloa enemmän kuin seuraa. Tämä kirjoittelu täällä on myös merkinnyt minulle paljon. Se on ollut parhaimmillaan hyvä tapa päästä irti omista ympyröistä, tutustua ikäistensä ajatus- ja kokemusmaailmaan. Ja helppoahan tämä on: ei tarvitse kuin istahtaa koneelle ja heti on kontaktissa toisiin ihmisiin, vaikka sitten virtuaalisesti.

Hyvän syksyn ja uuden elämänvaiheen toivotukset myös sinulle. Pistäydypä palstalla toistenkin. Sinun kypsää kirjoitustasi oli mukava lukea.

eläkkeelle jääminen ei ole ihannoitava tapa elää loppuelämänsä, " työ on ilomme " vanha sanonta, se pitää todella paikkansa.
Ensimmäinen reakstio oli ( " eikö kukaan enään mua tarvikkaa, enkö kelpaa enään mihinkää ") kamala tyhjyyden tunne ensimmäisenä aamuna herättyäni, mutta olin hankkinu moenlaisia taitoja elämäni aikana joten muutama harrastus tuli täyttämään päiväni suunitelmilla ja toteutuksilla, myös paneuduin puolisoni "passaamiseen " heh, halusin kuvitella sen työksi, sitä työtä oli velvollisuuteni tehdä lopun ikääni. nooh aikansa kutaki, nyt olen yksin eläjä kuolema vei puolison joten seki työ loppu, vanhuus ja yksinäisyys tulee jokaiselle vääjäämättä jossaki vaiheessa loppuelämää, vanhuus ei ole mukava rooli kenekään ihmisen kohdalla.

Kyllä sitä nauttii vapaudesta ja odottaa eläkkeelle pääsyä, kun on työtön. Tämä työtön ja ikäihminen yhdistelmä opettaa, että ei sure lopulta mitään.
Minä en pelkää vanhenemista, se kuuluu elämään ja ikinuori ei voi olla kukaan.

Tuosta yksinäisyydestä, minä ainakin nautin viimeinkin kun saa olla rauhassa, kokeilin parisuhdetta ja silloin vasta tunsinkin itseni yksinäiseksi, ei sitä jaksa koko aikaa touhuta jotain.

Osaan olla vaan, ja lukea, mukavaa kun kahvin tuoksu tulee keittiöstä.

Onnellisuus on ihmisen ajattelutavassa, eikä siinä onko koko ajan säpinää, eihän sitä edes jaksa kun ikää tulee, olla koko aikaa menossa.

vai iin

Kyllähän tämä vapaata on, mutta aikatauluttomuus joskus risoo, ei viitsi lähteä mihinkään. Sitten kun lähtee, on paljon pirteämpi. Matalla profiilia pidän, marjastan, maalaan, kirjoitan ja luen. Sairauksia ei ole. Silti joskus masennus nostaa päätään. Kai se on tämä, kun ei kuulu mihinkään joukkoon erityisemmin.
Mies on töissä, matkustelemaan pääsee hänen lomiensa aikana. Pitää olla onnellinen kaikista pienistä asioista, ennekaikkea terveydestä. Neljässä sukupolvessa elellään, siinä on kanssa vähän tekemistä, että ei loukkaa ketään, eikä puutu liikaa. Asun paikkakunnalla, jossa on paljon keski-ikäisiä. Aika tarkaan siksi pitää miettiä ja kokelilla, missä ryhmässä on hyvä henki.

Yleensäkin eläkeläisenä kannattaa varautua siihen ettei yhteiskunta "valtio" arvosta sinua pätkääkään. Olet vain pelkkä rahanmeno yhteiskunnalle ja rasite!! Sinusta ei ole mitään hyötyä missään muussa muodossa kuin korkeassa verotuksessa jota eläkkeestä joudut maksamaan!! kaikki muut hinnat nousee paitsi eläke...köyhdyt vuosi vuodelta!!

itse olen erilainen , tuleva eläkeläinen, otin varaslähdön ja jäin vapaaehtoisesti työttömyysputkeen kun tarjoutui mahdollisuus. Täytyy sanoa että oli elämäni paras ratkaisu, pian alkaa ns, lisäpäivät, eli pari vuotta olen jo harjoitellut tulevaa eläkkeellä oloa ja hyvin on sujunut. Nyt on aikaa tehdä se kaikki mikä jäi työssä ollessa lian vähälle. Puutarha on intohimoni ja valokuvaus, tänäkesänä olen jo ottanut yli1050kpl valokuvia, niitä liimailin albumiin sateen tullessa, osa on vielä liimaamatta.Varautunut olen tulojen pienenemiseen jo 15v.sitten kun tein suunitelman putkeen jäämisestä, kaikki tarpeelliset ja osin tarpeettomatkin lelut tuli hankituksi jo hyvissä ajoin ja säästin myös sen pahanpäivän varalle ns. turvarahaston.Töihin en ole kaivannut hetkeäkään, työkavereita toki tapaan edelleen.

Kaikille eläkkeelle jääville sanoisin varoituksen sanasen minäkin. Varokaa sitoittamasta itseänne lapsenvahdeiksi, palkattomiksi omaishoitajiksi, kotiapulaisiksi jne... Älkää lähtekö mukaan mihinkään mitä ette ihan varmasti halua vielä vuodenkin kuluttua. "Nyt kun sinulle on aikaa ja minä vielä käyn töissä": lausahdus ei velvoita teitä yhtään mihinkään. Väkisin seuraanne tuppautuvat "kohtalotoverit" typerine kahvikutsujaarituksineen kannattaa myös heivata heti alussa mäkeen, jos ei halua jäädä semmoiseksi loppuiäkseen.
Sanon vaan että hullu täytyy olla ettei sekoa!

Älä suotta huolestu tulevaisuudesta - kyllä se sujuu oikein hyvin.
Itse olin aikoinani ulkomaisen ATK-yrityksen palveluksessa todella pitkän ajan.
Iän karttuessa perustin oman yrityksen ja tein silloisen työnantajani kanssa yhteistyösopimuksen, jolla jatkoin sen yrityksen alihankkijana/yhteistyökumppanina tehden heille samoja töitä, kuin työsuhteeni aikanakin. Kaikki toimi erinomaisesti.
Omassa henkilökohtaisessa elämässä olen kokenut sekä hyviä, että vähemmän hyviä aikoja ( ensimmäisen vaimoni kuolema ja seuraavan avioliiton eron ), mutta silti en kadu, enkä haluaisi muuttaa mitään. Nautin niistä menneistä ajoista edelleenkin.
Nykyisin elelelen nauttien elämäni vapauksista uusien ystävien kera, joita olen löytänyt uusien harrastuksieni myötä. Harrastuksiani eivät kaikki ihmiset ymmärrä, tai eivät halua ymmärtää, mutta itse nautin niistä, enkä niin hirveästi ajattele muiden mielipiteitä. Atk-alan töitä teen edelleenkin harrastusmielessä auttaen lähinnä hyviä ystäviä ja yrittääkseni pysyä kehityksen mukana.
Joten summa summarum olen onnellinen ja toivon, että Sinäkin löydät vastaavanlaisen olotilan.
T. Hannu

Olen ollut viisi vuotta eläkkeellä ja alussa elämässäni oli suuria mullistuksia kuten muutto toiselle paikkakunnalle, puoliso oli kuollut melkein kaksi vuotta aikaisemmin. Tuntuu siltä, että sinulle on koko maailma avoin. Käytä tilaisuutta hyväksesi. Itse mietin senioriaupairiksi ryhtymistä, mutta elämääni tuli asioita, jotka muuttivat tämän suunnitelman. Itselleni paljon uutta ja uusia tuttavia on tuonut toiminta paikallisessa eläkeläisyhdistyksessä. Tänään meillä oli virkistyspäivä, jonne laadin luontopolun. Illalla menen suunnistamaan ja saunomaan urheiluseuran majalle. Otan yhden kaverin mukaan, olen yrittänyt kertoa, että kanssani voi tulla, ellei yksin uskalla. Itse olen nauttinut aikatauluttomuudesta, myös kotonaolosta yksinkin.Ei ole hassumpaa tämä eläkeläisen elo, tervetuloa joukkoon.

hyvä eläkkeellejäävä! ihan hyvin eläkkeelle siirtyminen tulee dujumaan, ole huoleti. ota osaa uusiin harastuksiin vauika tryövärebopiston kautta. tspaat yuusia ihmisiä ja saat uude harrastuksen. lue vaan rihkeasti niitä treffipalstojakin tai aita oma imoitus, niin saat valita itse....itse jouduin eläkkeelle viisikymppid´senä terveyreni vuoksi. viihdyn ihan hyvin. saan lukea ja tehdä omasa aikataulusani mitä haluan ja milloin haluan....käyn taidenäytelyissä, kirjasto on kiva ja kiinnostava paikka. elokyviin voi mennä, tehdä kymmeniä asioita...lähde vaan liikkeelle, perusta vaika oma keskustelupiiri, laita kaupan ilmoitustaulille oieni lappu, että keräät omaa lukupiiriä,, keskstelupiiriä tai harrastuspiiriä ystävä piiriä...mahdilsuuksia on lukemattomia.-seurakunnasstasikin voit löytää jotain kivaa....ihania eläkepäivoä sulle vaan...

Jos sinulla on mies,niin rakastelkaa ja matkustelkaa. Kyllä rakkauden pitäsi kukoistaa, jos olette terveitä.

Kaikenlaista keinotekoista huttua ovat sinulle kirjoitelleet palstalaiset.
Katsos kun, toisen ihmisen mielipide ja ajatukset ovat vain toisen.
Minua on tämä keskustelu huvittanut aikasti paljon.

On minullakin ajatuksia, nyt kun olen kohta vuoden laiskotellut.
Vaan yksikään palstan ajatuksista ei ole osunut kohdalleen.

Elämän alasajo on aina hitsin henkilökohtainen tapahtuma.
Entiset on vaihdettava uusiin entisiin, mutta ihan itse.
Ihan uusiin juttuihin kun meistä ei enää ole.
H.

hyvin pyyhkii ja lasissa 52 ja pirunmoiset säryt joka päivä jotta hyvin menee, lääkärikin sanoi että elä vaan niin kuin tähänkin asti nämä viimeset kaks viikkoo..

Turhaa dramatisointia.

Vakavaa, akuuttia sairastumista lukuun ottamatta eläköityminen ei tule kenellekään yllätyksenä.
On jokaisen oma asia miten siihen suhtautuu.
Kuten ketjusta ilmeneekin.

Joku turhautuua ja ryhtyy todistelemaan kiireitään.
Toinen aloittaa itsensä hengiltä ryyppäämisen.
Joku käyttää tilanteen hyväkseen ryhtyen toteuttamaan aiemmin estyneitä mielitekojaan.

Kuka mitenkin.
Onneksi melkein kaikki pitävät omaa ratkaisuaan ainoana oikeana ja kaikkien tavoittelemana.
Jokunen katkeroitunut perustyytymätön mahtuu joukkoon.

Kovin positiivisia kokemuksia eläkkeelle jäämisestä ja hyviä ideoita ja neuvoja moneltakin eri taholta; tällaista on ILO lukea.

Minulla on pari työvuotta vielä jäljellä mutta kaipaan todella eläkkeelle pääsemistä, tuntuu niinkuin työnteko jollain tapaa häiritsisi harrastuksia tai ajankäyttöä.

Koska eläkkeestäni tulee varsin pieni (vierivä kivi ei sammaloidu eikä lentävä kyyhky kerää eläkevuosia samasta maasta, vain ainoastaan murusia sieltä täältä) tiedän että elämänmuutos tulee olemaan aika järkky. mutta eiköhän se siitä jollain tapaa järjesty.

Kaikki on kallistuman päin. Kohta ei eläkkeillä hurrata.
Jos osaa kasvattaa itse ruokaa, niin hyvä.
Kasvisravintoa. - Ihminen yrittää aina arvata omaa tulevaisuuttaan, ja hyvä niin.

Onnellinen immeinen ei elä sitku- eikä mutkuelämää, ei tulevaisuudessa eikä menneisyydessä, vaan N Y T !

Ja jos raha on ainut asia, joka tekee onnelliseksi, niin onnelliseksi ei tule koskaan, ei, vaikka sitä olisi kuinka paljon.

Muutto vaatii joko apulaisia tai rahaa apuväen palkkaamiseen. Jos oma asunto on hyvä ja maksettu se kannattaa pitää.

Asunnon vaihtoon voi houkutella sukulaisten sijainti tai mahdollisuus saada käyttöön rahaa. Jos asunnon vaihto onnistuu eikä saa home yms ongelmapesää riesaksi muutto yleensä piristää. Kannattaa huomioida asuminen kunnon rapistuttua.

Syksyllä on harrasteryhmiä ym.Messuilla ja myyjäisissä voi kuluttaa aikaa. Matkustaminen on sallittua. Urheilla ehtii ja esim. pitkät kävelylenkit on halpoja. Hyväntekeväisyystyötä löytyy eri järjestöistä. Matonkutominen on hyvä harrastus, jos kaipaa enemmän tekemistä. Hyväntekeväisyysjärjestöillä on myös kansainvälisiä työkohteita kielitaitoisille.

Nettitreffeissä on etunsa ja haittansa. Koskaan ei tiedä löytääkö sielunkumppanin vai auervaaran. Hyvä yritys varovaisuudella voi tuoda kumppanin ajankuluksi. Kannattaa siis ottaa miehen puhelinnumero ja nimi ennen kuin hän tietää kuka olet. 020202 antaa mahdollisuuden tarkistaa tilannetta vähän ennen kuin sovit tapaamisen julkiselle paikalle.

Pelkistetysti.

57v -> 60v, työtön.

60v -> 65v, työttömyyseläkkeellä. En enää ilmoitellut poissaoloistani työkkäriin enkä tietenkään kassaan.
Vajaasta 27-työvuoden kertymästä huolimatta nettoeläkkeeni oli noin 60% korkeampi työttömyyskorvaukseen verrattuna.

60v lopetin kotona tissuttelun ja aloitin 38:n vuoden tauon jälkeen punttisalilla 5krt/viikko.
Terveys ilman pillereitä puolessa paremmaksi kuin sitä ennen reippaalla lääkityksellä.
Vaihdoimme myös asumismuotoa, ok:sta kerrostaloon.

Pääosoitteesta poissaoloja vuodessa noin 16 - 18 viikkoa.

65v muuttui työttömyyseläke normaaliksi työeläkkeeksi.

Ei mitään dramatiikkaa!
Salilla runsaasti uusia tuttavuuksia.

Tämä kevät ja kesä on poikkeuksellisesti, vähemmän toivotusta syystä, mennyt kotona valtaosin seinien sisäpuolella.

Sinunlaisesi, fiksun ihmisen haluaisin rinnalleni kulkemaan. Saisit minusta helpon ihmisen kanssakulkijaksi,lenkkikaveriksi ,teatteriseuraksi ym.

Myös minä olen kiinnostunut aloittajasta.

Vaikka lapsenlapset on kuinka ihania tahansa, mitään velvollisuutta ei ole heitä alkaa hoitamaan, jos ei jaksa.
Tämä kannattaa muistaa, ja siitä ei hyvä seuraa jos alkaa marttyyriksi.Eläkkeellä olo ei tarkoita, että pitää olla omaishoitaja tai lastenvahti, ja oma elämä jää elämättä, siis jos ei halua, ei pidä siihen ruveta, ei ole hoidettavillekkaan hyvä jos hoitaa vaikka ei jaksa.

Terve.
Eläkkeelle jääminen on asennekysymys ja silloin
voi nauttia.
On omaa aikaa ja ei tarvitse juosta oravanpyörässä.
Iloitkaa omasta ajasta ja kauniista syksystä.
OK

Lainaus: Ilo irti elämässä.
Ei: ilo irti elämästä.
Elämä on tässä ja nyt.
Lähde maailmalle.
Tutustu esim. Coach Surf. com ja maailma aukeaa!
Jos et uskalla yksin, niin ota kaveri mukaan esim. Suomi24Treffeiltä!

Onnea!

Eipä ole kukaan joutunut tappavan kateuden kohteeksi eläkkeelle jäännistään?
Jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 10 v. sitten, oli 53v. ja kaikki suhteet entisiin työkavereihin katkesivat kateuteen.
Minun olisi pitänyt maata sängyssä ja jonkun käydä hoitamassa jotta olisin ollut oikeutettu eläkkeeseeni siinä iässä. Tämä oli ainoa aihe josta entisti työkaverit suostuivat puhumaan ja yhteisajasta se vei 66 %. Osaksi ymmärsin, koska työmme oli tiukkaan ajoitettua ja hyvin stressaavaa..
Vaikka itse otin etäisyyttä, toivoen kalvamisen loppuvan, olin ihan velvollinen saapumaan “kaveritapaamisiin” joiden tarkoitus oli vain ruotia olemistani eläkkeellä.

Myös eläketuloni olivat tarkan syynin kohteena eikä siinä edes huomattu työpaikkakassaan mennyttä osuutta tulona joka meni heillä joka tilistä suoraan. Useimmat säästivät 1-2/5 tilistään eikä se ollut sitten tuloa. Näin verratessa heillä oli pienet tulot ja minulla ihan JÄTTItulo vaikka asuntovelkaa oli vielä..
No ilkeys taisi olla suurin syy, yksi heistä on nyt kuollut, ollessaan 56v. eli maksamiaan eläkkeitä ei ehtinyt nauttia. Myrkyllinen kateus vahingoittaa kyllä myös kohdetta, mutta on tappavaa kantajalleen.

.

No lämmmitä sauna ja juo pullollinen kossua. Siitä se alkaa.

TERVETULOA VAPAAKS KANSALAISEKS! eläkeläinen-sanalle on kertynyt jo liikaa epämyönteisiä merkityksiä.
MINUAKIN ON SUURESTI SURETTANUT LUKUISTEN VAPAUTUNEIDEN KANSALAISTEN ITSEENSÄ, SISÄPIIRIINSÄ KÄPERTYMINEN.
MONI ARVOKAS ASIA, TIETO JA TAITO TODELLA ANSAITSEE TULLA SIIRRETYKS NOUSEVALLE NUORISOLLEMME.

LÄHTEKÄÄ VAPAAT KANSALAISET JAKAMAAN VALTAISAA HENKISTÄ PÄÄOMAANNE. VILJELKÄÄ TEILLE KERTYNEITÄ YLEISPÄTEVIÄ ELÄMÄNVIISAUKSIANNE. KYLVÄKÄÄ SAAMIANNE KELPO JYVIÄ AINA UUSIIN PELTOIHIN UUTTA SATOA SAAMAAN.
NÄYTTÄKÄÄ NUORILLE KUINKA KUULUU ELÄÄ KUNNON ELÄMÄÄ!

SELVÄÄ TOKI ON, ETTEIVÄT IÄSSÄ JA VIISAUDESSA VARTTUNEIDEN AJATUKSET KAIKKIA KIINNOSTA.
MUTTA JATKAKAA SILTI, MONIA KEINOJA/KANAVIA KÄYTTÄEN HYVIEN ESIMERKKIEN NÄYTTÄMISTÄ.

ELÄKÄÄ AINA VAPAAN MALLIKANSALAISEN TÄYTTÄ ELÄMÄÄ.
SÄTEILKÄÄ YMPÄRISTÖÖNNE HYMYÄ JA HYVÄÄ TUULTA.

HYÖTYLIIKKUKAA PÄIVITTÄIN.
TARJOTKAA TALKOOAPUA.
LÖYTÄKÄÄ MIELEKKÄITÄ TEHTÄVIÄ, ARVOKKAITA MERKITYKSIÄ AINUTKERTAISELLE JA -LAATUISELLE ELÄMÄLLENNE.

SULOISTA SYKSYÄ KERA PUNAISTEN PUOLOJEN TO 25.8.2011
TOIVOTTAEN k mikko kangasalta

Minulle vastanneille, vielä kerran kiitokseni juttelusta. Se puoli oli hyvä kokemus. En arvaa jatkaa kirjoittelua täällä koska se on myös herättänyt niin voimakkaan reaktion. Jäsenkään en ole joten sama nimimerkki ei mennyt läpi.
Kaikenlainen riitely on minulle kauhistus.

Kyllä tämä tästä ja saattaahan olla että joskus elämän uusilla teillä kohtaamme!
Hyviä vointeja, otakkaa kaikki näistä kirjoituksista se paras oppi!

Rva Huolestunut on nyt eläkeläinen ja oudolta mutta mukavalta tuntuu!

lapsenlapsien hoiton ihan mukavaa, jos ei joka päivä tarvii hoitaa, kyllä sitä vaan väsyy jo yli 60v lapsien kanssa..