Miten kasvattaisit koiraa jota ei kiinnosta makupalat, lelut, omistaja..? Eli millä tavalla palkitset jos ei koiraa kiinnosta palkinto? Miten vahvistat positiivista käytöstä jos koiraa ei vaan kiinnosta mikään (mitä omistaja tekee jne.)? Ja tämä kysymys on nimenomaan vain tälle "kouluttajaryhmälle", tiedän siis nämä pevit sun muut ja niihin olenkin saanut hyvät perustelut, mutta tähän en (vielä?).
Kysymys "Kaimiolaisille"
itseään sivistävä
40
251
Vastaukset
- Outoa..
Jos koiraa ei omistaja kiinnosta niin on kyllä vähän pakko suhdetta katsastella kriittisin silmin...
- canis.familiaris
En kyllä edes tiedä tai ymmärrä mikä on Kaimiolainen?
En itse kuulu makupala kouluttajiin, enkä mihinkään muuhunkaan "ryhmään".
Tuo kysymys on aikas yksiselitteinen. Koiran kasvatus pennusta hyödynnetään sen vahva halu oppia ja kokea asioita. Ohjata ja yhdessä kokeminen on se avaintekijä. Opastaja ja luottohenkilö
Koiranpentu aika ohjataan tietynlaiseen pentuna opeteltuun käytösmalliin ja sitä vahvennnetaan toistoilla (arkirutiinit) ja tasoa nostamalla kehityksen mukaan. Pentuaikana etu on suuri, kun koiralle kaikki kokeminen on uutta ja mielenkiintoista (ikävätkin) Niitä pentu tarvitsee monipuolisesti kehittyäkseen tasapainoiseksi ja luottavaiseksi koiraksi. Tässä myös side ohjaajaan muodostuu vahvemmaksi ja vahvemmaksi aina uuden kokemusten myötä.
Koko pentuaika on syytä hyödyntää.
Mottona voi olla. Että ole koirasi silmissä se kiinnostavin ihminen, mutta et itsestään selvyys. Asia vaatii paljon aktiivisuutta ensimmäisen 6kk aikana.
Oikeanlaista rajojen asettelua jne..Tähän kuuluu myös kuri ja kannustus, jolla nuo rajat asetetaan, ja joiden sisällä tuo varsinainen tapakasvatus tapahtuu..Koira sisäistää nopeasti missä käytöksen rajoissa saa mennä ja missä ohjaaja puuttuu ulkopuoliseen tapahtumaan. Se vapauttaa koiran tekemään/yrittämään., kun selkeästi tietää käytöksen rajat.
Niin yllättävää kun onkin niin koiralle kuri tuo turvallisuutta. Meillä tämä on lähes aina äänipainotteista ohjausta.
Ohjaus tapahtuu siis ihan normaalilla ohjaamisella ja yhdessä jaettujen asioiden saattamana. Kehut riittää ja pieni "palkinto riehuminen"...Koira kuitenkin pohjimmiltaan haluaa miellyttää ja tehdä asioita oikein. Tämä vaatii vain sen asian mahdollistamista.
Makupalaa en ole tarvinnut koskaan tässä asiassa käyttää, kun asiat luistaa muutenkin ihan luontaisella pohjalla. Kokemuksesta kertynyttä koiran lukusilmää tarvitaan kun tehdään ratkaisuja koiran kohdalla milloin, mitä ja miten. Kun siirrytään koulutuspuolelle niin makupalasta on alussa paljon apua lähinnä uuden opetettelussa. Tässäkin olen aika huono...mutta ymmärrän hyvin sen potentiaalin....Suurin osa kuitenkin ryssii tämänkin asian.
"Eli millä tavalla palkitset jos ei koiraa kiinnosta palkinto?" jos olet tehnyt koirastasi itsestään selvyyden, niin se tarkoitaa sitä, että olet ollut ja hoitanut koiran ei koira välttämättä koe ihmistä niin mielenkiintoiseksi.
Oma (kuten kv-koirissa alussa) käytän sellaista tapaa, että kun tulen kotiin ja koiran päivä on ollut hiljainen, niin kun tulen niin sitten tapahtuu jotain hyvin voimakasta. Lähdetään siis tekemään ja riehumaan jnejne..näin minun kohtaaminen ja itse minä olen koiran silmissä hyvin positiivinen asia. Tässä käytetään vain koiran tapaa samaistua ja sen mukana helposti tulevaa tapakäytöstä mikä koiralle tulee niin hyvässä kuin pahassa.
Nyt huomasin miten hankala tätä on selittää.....en taida osata..kysellään kaimiolaisilta?...- ?
Sullahan on ilmeisen pitkä kokemus koirista ja monenlaisista koirista vieläpä... Mikä on sun arvio rodun merkityksellä tuohon, kuinka kiinnostavaksi koira kokee omistajansa? Oma käsitys on, että esim. palveluskoirat on helppoja koulutettavia, ja erityisesti saksanpaimenkoira suorastaan palvoo omistajaansa, ja mikään ei tee sitä onnellisemmaksi kuin se, että saa miellyttää omistajaa. Sitten taas jotkut laumanvartijakoirat esim. kaukasianpaimenkoirat on hieman erilaisia, sillä nehän on jalostettu hyvin itsenäisiksi... Niidenhän pitää pystyä olemaan jossain vuoristossa lammaslauman kanssa itsekseen ties kuinka pitkään näkemättä vilaustakaan omistajastaan. Miten sitten tuollaisen itsenäiseen työskentelyyn jalostettuun rotuun kuuluvan koiran kanssa saa vahvistettua sitä ihmisen ja koiran välistä yhteyttä sillä tavalla, että oma omistaja on kiinnostavin koiralle?
? kirjoitti:
Sullahan on ilmeisen pitkä kokemus koirista ja monenlaisista koirista vieläpä... Mikä on sun arvio rodun merkityksellä tuohon, kuinka kiinnostavaksi koira kokee omistajansa? Oma käsitys on, että esim. palveluskoirat on helppoja koulutettavia, ja erityisesti saksanpaimenkoira suorastaan palvoo omistajaansa, ja mikään ei tee sitä onnellisemmaksi kuin se, että saa miellyttää omistajaa. Sitten taas jotkut laumanvartijakoirat esim. kaukasianpaimenkoirat on hieman erilaisia, sillä nehän on jalostettu hyvin itsenäisiksi... Niidenhän pitää pystyä olemaan jossain vuoristossa lammaslauman kanssa itsekseen ties kuinka pitkään näkemättä vilaustakaan omistajastaan. Miten sitten tuollaisen itsenäiseen työskentelyyn jalostettuun rotuun kuuluvan koiran kanssa saa vahvistettua sitä ihmisen ja koiran välistä yhteyttä sillä tavalla, että oma omistaja on kiinnostavin koiralle?
En tiedä mistään Kaimiolaisista,joten vielä vähemmän voin aloitukseen vastata :D
Rodun merkitys on suuri (tosin yksilöhän aina ratkaisee).Mitä enemmän ihmisen kanssa jalostettu rotu,sen helpompi kouluttaa.Peruskasvatuksessa ei niinkään eroja,muutakuin siinä,että voi rautalankaa joutua enemmän vääntämään,mitä itsenäisempään työhön tehty rotu/itsenäinen on kyseessä.Ja rotutuntemuksen tärkeys korostuu.
Omasta mielestäni yhteyden vahvistaminen tapahtuu ihan samalla lailla eli hyvällä(rodunomaisella) huolenpidolla,määrätietoisella ja oikeuden mukaisella kasvatuksella ym.
Koulutus,siis jos puhutaan tottelevaisuudesta(rodunomaiset lajit on eri juttu) onkin sitten jo hieman eri juttu.Siinä tulee se rodunomainen alkuperäinen tarkoitus ja jalostus usein aika selkeästi näkyviin.
Niin koulutustavoissa,kuin siinä miten ja kuinka täsmälliseksi voi saada paineessa ja pitkälle viedyissä suorituksissa.
Tuosta aktiivisuudesta sen verran,että mielestäni se nimenomaan saattaa helpottaa motivointia.Tosin siinäkin tulee myös rotuominaisuus ja muut kuvioihin.Enemmän siitä hyötyä ehkä kuitenkin on nimenomaan koulutuspuolella.
Jos helposti koulutettavan haluaa,niin siinä on rotu ykkösprioriteetti.Kun lähtee liikkeelle "välineet lajiin sopivaksi" tyylillä,niin hommat helpottuu :D
Eli taasen,mitä enemmän tehty ihmisen kanssa suoraan toimimaan ja tekemään,niin sen vähemmän tarvii päätään hakata seinään...- canis.familiaris
molossi kirjoitti:
En tiedä mistään Kaimiolaisista,joten vielä vähemmän voin aloitukseen vastata :D
Rodun merkitys on suuri (tosin yksilöhän aina ratkaisee).Mitä enemmän ihmisen kanssa jalostettu rotu,sen helpompi kouluttaa.Peruskasvatuksessa ei niinkään eroja,muutakuin siinä,että voi rautalankaa joutua enemmän vääntämään,mitä itsenäisempään työhön tehty rotu/itsenäinen on kyseessä.Ja rotutuntemuksen tärkeys korostuu.
Omasta mielestäni yhteyden vahvistaminen tapahtuu ihan samalla lailla eli hyvällä(rodunomaisella) huolenpidolla,määrätietoisella ja oikeuden mukaisella kasvatuksella ym.
Koulutus,siis jos puhutaan tottelevaisuudesta(rodunomaiset lajit on eri juttu) onkin sitten jo hieman eri juttu.Siinä tulee se rodunomainen alkuperäinen tarkoitus ja jalostus usein aika selkeästi näkyviin.
Niin koulutustavoissa,kuin siinä miten ja kuinka täsmälliseksi voi saada paineessa ja pitkälle viedyissä suorituksissa.
Tuosta aktiivisuudesta sen verran,että mielestäni se nimenomaan saattaa helpottaa motivointia.Tosin siinäkin tulee myös rotuominaisuus ja muut kuvioihin.Enemmän siitä hyötyä ehkä kuitenkin on nimenomaan koulutuspuolella.
Jos helposti koulutettavan haluaa,niin siinä on rotu ykkösprioriteetti.Kun lähtee liikkeelle "välineet lajiin sopivaksi" tyylillä,niin hommat helpottuu :D
Eli taasen,mitä enemmän tehty ihmisen kanssa suoraan toimimaan ja tekemään,niin sen vähemmän tarvii päätään hakata seinään...jups. Komppi. Käyttöominaisuus vs. käyttötarkoitus.
canis.familiaris kirjoitti:
jups. Komppi. Käyttöominaisuus vs. käyttötarkoitus.
Mihin tuosta kuvasta on lammas kadonnut ? :DDD
- canis.familiaris
molossi kirjoitti:
Mihin tuosta kuvasta on lammas kadonnut ? :DDD
Nooo meitsi tuunas kollin =)
- canis.familiaris
canis.familiaris kirjoitti:
Nooo meitsi tuunas kollin =)
Mikä on kaimiolainen??? Onko se saman tapainen juttu ku Turkulainen?
canis.familiaris kirjoitti:
Mikä on kaimiolainen??? Onko se saman tapainen juttu ku Turkulainen?
Tuire Kaimion tiedän,mutta Kaimiolaisuus,jaa-a.
Kuule,niitä on ninpal kauhiast nykypäivänä kaikenmaailman -laisia,että tässä hitaampaa jo pyörryttää...
Miten sitä ennen on pärjätty ihan ilman mitään -laisia tai -läisiä.Onneksi on sen verran ikää,että noit tuskin enää tarttuu... Tiäs muuten miksi hihhuli-laiseksi tai -läiseksi sitä vielä tulisikaan o-Omolossi kirjoitti:
Tuire Kaimion tiedän,mutta Kaimiolaisuus,jaa-a.
Kuule,niitä on ninpal kauhiast nykypäivänä kaikenmaailman -laisia,että tässä hitaampaa jo pyörryttää...
Miten sitä ennen on pärjätty ihan ilman mitään -laisia tai -läisiä.Onneksi on sen verran ikää,että noit tuskin enää tarttuu... Tiäs muuten miksi hihhuli-laiseksi tai -läiseksi sitä vielä tulisikaan o-OVarokaa vain, ettei joku ala kohta puhua "cf-molossilaisuudesta"... :D
- canis.familiaris
"Oma käsitys on, että esim. palveluskoirat on helppoja koulutettavia, ja erityisesti saksanpaimenkoira suorastaan palvoo omistajaansa, ".Näin se on ja miksi tätä asetelmaa pitää muuttaa, jos uudella ei saa mitään etua?...
Tämä ihan oma "määritelmä"....Aktiivisen luonteen omaavat on helppo motivoida, ja kasvattaa "palvoviksi" Esim parson ja spk aika samanlainen mielistely luonne. Siinä pitää vain vastata luonteen laatuun sen kalstaisella/kaltaisesti mitä se on. Nämä "aktiiviset" rodut rakastavat yllätyksellisyyttä, eli tänään tätä huomenna tuota...molossi roduissa on edettävä hieman toisin/toisella tavalla. Oli hieman kaksijakoinen olo, kun muutamavuosi sitten taloudessa oli spk3kpl, rotikka, keskari, ja basenji. Se oli hieman aikaa missä säädettiin ja tasapainoiltiin. Sen verran eri sorttisia koirat olivat.
Oma hieman impulsiivinen luonne aiheutti alussa hämmästystä mm.rotikassa ja keskarissa. Ne opetti hieman erillaista lähestymistapaa ja kärsivällisyyttä. (huomaavaisuutta)- ?
Ok... Eli sekä molossi että cf on sitä mieltä, että rodulla on paljon merkitystä... Niin olen itsekin tosiaan ajatellut, kun olen koiria ja omistajiaan seurannut.
Mikä on teidän kokemuksen mukaan se kaikista helpoin rotu kouluttaa, siis aloittelijankin? Itse ajattelen että saksanpaimenkoira... Ai niin -ja mitä rotua sanotaan keskariksi? :D - canis.familiaris
? kirjoitti:
Ok... Eli sekä molossi että cf on sitä mieltä, että rodulla on paljon merkitystä... Niin olen itsekin tosiaan ajatellut, kun olen koiria ja omistajiaan seurannut.
Mikä on teidän kokemuksen mukaan se kaikista helpoin rotu kouluttaa, siis aloittelijankin? Itse ajattelen että saksanpaimenkoira... Ai niin -ja mitä rotua sanotaan keskariksi? :DKeskari = keskiaasianpaimenkoira. Kv-koira = kodinvaihtaja
Spk on helppo rotu, mutta se vaativuus tulee lähinnä siitä loputtomasta energiamäärästä ja sen oikeasta kohdentamisesta. Silmää pitää hieman olla ja seurata sekä nostaa vaativuustaot kohdalleen. Sen oppimiskyky ja nopeus on ihan uskomatonta luokkaa. Lisäksi spk on hyvin helppo ja selkeä lukuinen. Kestää myös hyvin virheitä. - canis.familiaris
canis.familiaris kirjoitti:
Keskari = keskiaasianpaimenkoira. Kv-koira = kodinvaihtaja
Spk on helppo rotu, mutta se vaativuus tulee lähinnä siitä loputtomasta energiamäärästä ja sen oikeasta kohdentamisesta. Silmää pitää hieman olla ja seurata sekä nostaa vaativuustaot kohdalleen. Sen oppimiskyky ja nopeus on ihan uskomatonta luokkaa. Lisäksi spk on hyvin helppo ja selkeä lukuinen. Kestää myös hyvin virheitä.Lisätään. Helppo rotu..on, mutta määrätietoisuus helpottaa aikas paljon....se taitaa itseasiassa olla edellytys hyvän ja tasapainoisen spk:n kasvatukseen. Ja on koira mitä ei pyydetä, vaan käsketään. Se ei tarkoita SA.int meininkiä vaan ylläpidettyä ja kehityksen mukana rakennettua auktoriteettia (tekee ihan normi äänen painolla)...
? kirjoitti:
Ok... Eli sekä molossi että cf on sitä mieltä, että rodulla on paljon merkitystä... Niin olen itsekin tosiaan ajatellut, kun olen koiria ja omistajiaan seurannut.
Mikä on teidän kokemuksen mukaan se kaikista helpoin rotu kouluttaa, siis aloittelijankin? Itse ajattelen että saksanpaimenkoira... Ai niin -ja mitä rotua sanotaan keskariksi? :DItse voin aloittelijana sanoa, että saksanpaimenkoira on kyllä aloittelijalle kohtuullisen haastava, vaikka kokeneelle helppo olisikin... haastava nimenomaan sen vuoksi, että reagoi niin helposti ja nopeasti kaikkeen ympärillään... ja tämä mun koirani on kuitenkin narttu kasvattajan mulle suosittelema (=kontaktihakuisuutensa vuoksi aloittelijalle sopivin pentueen koirista). Linja eroista en sitten käytännössä tiedä, miten paljon helpompi esim. näyttis on käyttistä. Oma on sekalinjainen.
Mutta, niin rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että jos nyt olisin valitsemassa koiraa, ottaisin ehkä muun rotuisen (paimenen kuitenkin, esim. collien, bordercollien tai australianpaimenkoiran). Näin silti, vaikken tätä koiraani toiseen vaihtaisi enkä valintaani kadu. Plus kun tämä nyt kerran tuli otettua, niin sen valinnan mukaan nyt sitten eletään.
Toinen juttu... mitä mieltä olette siitä... miten tämän nyt muotoilisin. Voihan koira olla myös vaikea kouluttaa, mutta helppo elää? Ajattelen tässä nyt lapsuudenkodin pystykorvaani esimerkiksi.... itsenäinen rotu, ei mikään tottis-koira tms. mutta pysyi helposti lapsenkin käsissä...- canis.familiaris
putkiaivoinen_kissa kirjoitti:
Itse voin aloittelijana sanoa, että saksanpaimenkoira on kyllä aloittelijalle kohtuullisen haastava, vaikka kokeneelle helppo olisikin... haastava nimenomaan sen vuoksi, että reagoi niin helposti ja nopeasti kaikkeen ympärillään... ja tämä mun koirani on kuitenkin narttu kasvattajan mulle suosittelema (=kontaktihakuisuutensa vuoksi aloittelijalle sopivin pentueen koirista). Linja eroista en sitten käytännössä tiedä, miten paljon helpompi esim. näyttis on käyttistä. Oma on sekalinjainen.
Mutta, niin rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että jos nyt olisin valitsemassa koiraa, ottaisin ehkä muun rotuisen (paimenen kuitenkin, esim. collien, bordercollien tai australianpaimenkoiran). Näin silti, vaikken tätä koiraani toiseen vaihtaisi enkä valintaani kadu. Plus kun tämä nyt kerran tuli otettua, niin sen valinnan mukaan nyt sitten eletään.
Toinen juttu... mitä mieltä olette siitä... miten tämän nyt muotoilisin. Voihan koira olla myös vaikea kouluttaa, mutta helppo elää? Ajattelen tässä nyt lapsuudenkodin pystykorvaani esimerkiksi.... itsenäinen rotu, ei mikään tottis-koira tms. mutta pysyi helposti lapsenkin käsissä...Sekalinja on jees. Näissäkin käyttö, seka, näyttely linjoihin vaikuttaa paljon yksilöt. Minulle ulkonäkö on toisijainen kriteeri.
"haastava nimenomaan sen vuoksi, että reagoi niin helposti ja nopeasti kaikkeen ympärillään"...hiukan niinkuin kuuluukin tuo tapa ja sen hallinta on se koulutus juttu. Samoin jämti pitää olla niissä missä pitää. Skp osaa olla "vilunki" nalle kasvo tässäkin asiassa. Jos ei ole määrätietoinen, niin koira vie 6-0.. Energisyys on se työläisin osa. sitten jos (kun) sattuu vielä se ylivilkas niin terve. Koulutettavuus ja muut ominaisuudet on silti huippuluokkaa. Itseäni ei rotu enää kiinnosta.
Rotikat ymv on vaativampia ja paljon erillaisempia luonteeltaan. - canis.familiaris
putkiaivoinen_kissa kirjoitti:
Itse voin aloittelijana sanoa, että saksanpaimenkoira on kyllä aloittelijalle kohtuullisen haastava, vaikka kokeneelle helppo olisikin... haastava nimenomaan sen vuoksi, että reagoi niin helposti ja nopeasti kaikkeen ympärillään... ja tämä mun koirani on kuitenkin narttu kasvattajan mulle suosittelema (=kontaktihakuisuutensa vuoksi aloittelijalle sopivin pentueen koirista). Linja eroista en sitten käytännössä tiedä, miten paljon helpompi esim. näyttis on käyttistä. Oma on sekalinjainen.
Mutta, niin rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että jos nyt olisin valitsemassa koiraa, ottaisin ehkä muun rotuisen (paimenen kuitenkin, esim. collien, bordercollien tai australianpaimenkoiran). Näin silti, vaikken tätä koiraani toiseen vaihtaisi enkä valintaani kadu. Plus kun tämä nyt kerran tuli otettua, niin sen valinnan mukaan nyt sitten eletään.
Toinen juttu... mitä mieltä olette siitä... miten tämän nyt muotoilisin. Voihan koira olla myös vaikea kouluttaa, mutta helppo elää? Ajattelen tässä nyt lapsuudenkodin pystykorvaani esimerkiksi.... itsenäinen rotu, ei mikään tottis-koira tms. mutta pysyi helposti lapsenkin käsissä..."aloittelijalle kohtuullisen haastava, "..itse aloitin 14v. nartulla ihan nolla tilasta ilman apuja ymv. Pohjalla vain Cokkeri ja jonkin sortin pystykorva. (no on siinäkin jo kaksi koiraa ennen sakua)
putkiaivoinen_kissa kirjoitti:
Itse voin aloittelijana sanoa, että saksanpaimenkoira on kyllä aloittelijalle kohtuullisen haastava, vaikka kokeneelle helppo olisikin... haastava nimenomaan sen vuoksi, että reagoi niin helposti ja nopeasti kaikkeen ympärillään... ja tämä mun koirani on kuitenkin narttu kasvattajan mulle suosittelema (=kontaktihakuisuutensa vuoksi aloittelijalle sopivin pentueen koirista). Linja eroista en sitten käytännössä tiedä, miten paljon helpompi esim. näyttis on käyttistä. Oma on sekalinjainen.
Mutta, niin rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että jos nyt olisin valitsemassa koiraa, ottaisin ehkä muun rotuisen (paimenen kuitenkin, esim. collien, bordercollien tai australianpaimenkoiran). Näin silti, vaikken tätä koiraani toiseen vaihtaisi enkä valintaani kadu. Plus kun tämä nyt kerran tuli otettua, niin sen valinnan mukaan nyt sitten eletään.
Toinen juttu... mitä mieltä olette siitä... miten tämän nyt muotoilisin. Voihan koira olla myös vaikea kouluttaa, mutta helppo elää? Ajattelen tässä nyt lapsuudenkodin pystykorvaani esimerkiksi.... itsenäinen rotu, ei mikään tottis-koira tms. mutta pysyi helposti lapsenkin käsissä..."sitten jos (kun) sattuu vielä se ylivilkas niin terve"
Mun on vilkas. Ei ehken ylivilkas, mutta temperamentiltaan hyvin vilkas... ja tämä on ihan muidenkin kuin oma arvio. :)canis.familiaris kirjoitti:
"aloittelijalle kohtuullisen haastava, "..itse aloitin 14v. nartulla ihan nolla tilasta ilman apuja ymv. Pohjalla vain Cokkeri ja jonkin sortin pystykorva. (no on siinäkin jo kaksi koiraa ennen sakua)
No mulla oli taustalla yksi kodinvaihtajavanhus saku, välissä 12 eläimetöntä vuotta ja sitä ennen kokemusta lapsuuden kodin pohjanpystykorvasta.
- canis.familiaris
canis.familiaris kirjoitti:
"aloittelijalle kohtuullisen haastava, "..itse aloitin 14v. nartulla ihan nolla tilasta ilman apuja ymv. Pohjalla vain Cokkeri ja jonkin sortin pystykorva. (no on siinäkin jo kaksi koiraa ennen sakua)
Köh.".itse aloitin 14v. nartulla ihan"..siis minä oli 14v. ei "narttu".
- canis.familiaris
putkiaivoinen_kissa kirjoitti:
"sitten jos (kun) sattuu vielä se ylivilkas niin terve"
Mun on vilkas. Ei ehken ylivilkas, mutta temperamentiltaan hyvin vilkas... ja tämä on ihan muidenkin kuin oma arvio. :)No nyt on jotain mitä en ole ikinä ennen kuullut.
"Ei ehken ylivilkas, mutta temperamentiltaan hyvin vilkas"..siis tempperamenttinenkö vai mikä? Tempperamentiltaan kiivasko? Tempperamenttia ei arvioida vilkkautena vaan kiivautena (kuinka kiivas, kiivastuu nopeasti jne..) canis.familiaris kirjoitti:
No nyt on jotain mitä en ole ikinä ennen kuullut.
"Ei ehken ylivilkas, mutta temperamentiltaan hyvin vilkas"..siis tempperamenttinenkö vai mikä? Tempperamentiltaan kiivasko? Tempperamenttia ei arvioida vilkkautena vaan kiivautena (kuinka kiivas, kiivastuu nopeasti jne..)Nyt ei jymmärrä.. eikös esim. luonnetesteissä arvioida temperamenttiä vilkkautena?
http://www.kolumbus.fi/monica.hansten/tiedostot/lt_selite.htm- canis.familiaris
putkiaivoinen_kissa kirjoitti:
Nyt ei jymmärrä.. eikös esim. luonnetesteissä arvioida temperamenttiä vilkkautena?
http://www.kolumbus.fi/monica.hansten/tiedostot/lt_selite.htmJuu tuossa. Meillä se on olllut Voimakas/nopea/kiivas ja siihen alat päälle.....sana kikkailua ja täsmä hakua asialle.
canis.familiaris kirjoitti:
Juu tuossa. Meillä se on olllut Voimakas/nopea/kiivas ja siihen alat päälle.....sana kikkailua ja täsmä hakua asialle.
Ok. No mutta mitä tarkoitin, niin minusta se huomioi paljon vilhakkaammin ympäristöään kuin monet muut näkemäni saman ikäiset sakut... pää pyörii, on touhukas, havainnoi kaikkea todella nopeasti... vastapainona kyllä ottaa hyvin kontaktia ja osaa kyllä rauhoittuakin. Jos saa liikaa ärsykkäitä, voi mennä "yli" ja alkaa räyhäillä... mutta se on kai minun osaamattomuuttani, että tuo pääsee pintaan.
Isä on luonnetestattu 3, mikä on kai aika ideaali oikeissa käsissä...- hyi hyi hyiiii!!!!!
canis.familiaris kirjoitti:
Köh.".itse aloitin 14v. nartulla ihan"..siis minä oli 14v. ei "narttu".
perverssii silti........ !!!!
- Joobax
Jos mikään noista ei kiinnosta, pitää seurata, mitä se koira haluaa tehdä. Palkinnon voi tehdä nuuskimisesta, makoilusta, vapaana juoksemisesta, ihan mistä vaan, mitä koira haluaa tehdä. Kun tällainen mieluinen toiminto on löytynyt, koira saa Sinulta luvan tehdä sitä. Sen jälkeen koiran on vaikka istuttava tai tehtävä jotain muuta saadakseen luvan tehdä mieluisaa juttuaan.
Yleisesti ottaen koiran ahneutta ja leikkisyyttä voi kasvattaan jonkin verran. Koulutustilanteessa korian pitää olla nälkäinen, jotta makupalat kelpaisivat. Makupalan pitää olla riittävän hyvä. Voimakkaasti haisevat herkut ovat ehkä tehokkaampia nirson koiran kanssa. Näitähän on...juusto, lihapulla, nakki, sisäelimet (valkosipulilla tai ilman), koiranmakkarat, tonnikala... Leikkisyyttä taas voi lisätä leikkimällä koiran kanssa mieluisia leikkejä. Tai nämä voi yhdistää! Pussukan sisään herkkuja!
Oma koira ei ole ahne ja makupalat eivät kiinnosta, jos tilanne on tosi innostava. Sitä vastoin haukku on varsin innokas leikkimään ja pallo on sille SE juttu ;) Pallosta olen tekemällä tehnyt sille sen jutun leikkimällä paljon pallon tai kahden pallon kanssa.
Juuh, tässä mun näkemys asiasta. Jos haluaa helposti koulutettavan koiran, kannattaa valita ahne koira. Tai ainakin leikkisä ;) - canis.familiaris
"Jos haluaa helposti koulutettavan koiran, kannattaa valita ahne koira. Tai ainakin leikkisä"...riittää, että osaa etsiä sen mikä koiraa kiinnostaa ja osaa toteuttaa sitä.
Meillä se tekeminen on se palkinto. Siihen se pentuaika satsattiin aina.
"Pallosta olen tekemällä tehnyt sille sen jutun leikkimällä paljon pallon tai kahden pallon kanssa"..tällä kv parsoni tuunattiin salonkikelpoiseksi.
Käännettiin höpeyys hyödyksi monessa suhteessa ja se on se palkinto, että sillä tehdään ei itse pallo. Pallo vain nostaa motivaation kattoon tulevasta (odotusarvo)- Joobax
Kokeneellekin kouluttajalle tuottaa päänvaivaa sopivien motivaattoreiden löytäminen koiralle. Niinpä jos helpolla haluaa päästä tai on kokemattomampi koiraihminen, kannattaa valkata ahne ja leikkisä otus ;)
- canis.familiaris
Joobax kirjoitti:
Kokeneellekin kouluttajalle tuottaa päänvaivaa sopivien motivaattoreiden löytäminen koiralle. Niinpä jos helpolla haluaa päästä tai on kokemattomampi koiraihminen, kannattaa valkata ahne ja leikkisä otus ;)
Pentuaikainen ohjaus johonkin on helppoa. kv.kohdalla joutuu säätämään, jos taipumusta ei selkeästi johonkin ole.
"kannattaa valkata ahne ja leikkisä otus"...tämä on usein myös se vilkkain ja työläin.
Pentu valinnassa itse en ikinä ota pentua, joka säntää heti innokkaasti ihmisen luokse. Monesti on saanut lukea, että "pentu valitsi minut"..jne. Siihen eloisaan se huomio usein kiinnittyy ja siihen että se hakee innoissaan sitä kontaktia ostaja ehdokkaaseen.
Tälläiset raakkaan pois, ja kiinnitän huomion sellaiseen, joka huomioi ja tarkkailee tilannetta hieman sivusta, mutta ilman arkuutta (Avoin/rohkea) Näistä otan yksitellen yhden ja seuraan jotain asioita, kiinnostus/avoimuus jne..sitten tyrkkään sen sivulle (leikin ohessa) ja katson miten siihen reagoi. Jos poistuu/hylsy, jos palaa ja jatkaa. ok...jne. Kohtuullisen hyvin pentuakin voi seuloa. Lisäksi kasvattajan kuvaus vahvistaa omaa mielikuvaa ja on valintaa tukeva juttu.
Huonoimmat harrastuskoirat (työläämmät) on ollut pentuaikana yli innokkaita ja muuten rohmuja. - Joobax
canis.familiaris kirjoitti:
Pentuaikainen ohjaus johonkin on helppoa. kv.kohdalla joutuu säätämään, jos taipumusta ei selkeästi johonkin ole.
"kannattaa valkata ahne ja leikkisä otus"...tämä on usein myös se vilkkain ja työläin.
Pentu valinnassa itse en ikinä ota pentua, joka säntää heti innokkaasti ihmisen luokse. Monesti on saanut lukea, että "pentu valitsi minut"..jne. Siihen eloisaan se huomio usein kiinnittyy ja siihen että se hakee innoissaan sitä kontaktia ostaja ehdokkaaseen.
Tälläiset raakkaan pois, ja kiinnitän huomion sellaiseen, joka huomioi ja tarkkailee tilannetta hieman sivusta, mutta ilman arkuutta (Avoin/rohkea) Näistä otan yksitellen yhden ja seuraan jotain asioita, kiinnostus/avoimuus jne..sitten tyrkkään sen sivulle (leikin ohessa) ja katson miten siihen reagoi. Jos poistuu/hylsy, jos palaa ja jatkaa. ok...jne. Kohtuullisen hyvin pentuakin voi seuloa. Lisäksi kasvattajan kuvaus vahvistaa omaa mielikuvaa ja on valintaa tukeva juttu.
Huonoimmat harrastuskoirat (työläämmät) on ollut pentuaikana yli innokkaita ja muuten rohmuja.Kyllä juuri näin! Lähtökohtana aloittajalla oli nirso, tylsä ja leikkihaluton koira, joten sellaisesta poikkeava koira on ahne ja leikkisä, vai olisiko parempi sanoa herkkusuu ja leikistä pitävä? Kultainen keskitie näissäkin on yleensä aika hyvä.
Mulla on yli-innokas, mutta nirso pentu. Jep, työläs on ollut, mutta leikki-innokkuus saattaa pelastaa mut vielä joskus, kun namit ei maistu ;) Missään nimessä en tätä pidä huonona harrastuskoirana. Koira on hyvä, mutta emäntä kaipais parannusta.
- canis.familiaris
Rotukoirissa on se hyväpuoli, että kuten molossi viittasi -Tiedetään niiden rodunominaisuudet. Tiedetään käyttöominaisuuden sekä rajallisuudet. Tähän vielä tuo väriä eri kasvatuslinjat omine painoituksineen. (spesialiteetti)
Sekarotuisessa on se huonopuoli, että niistä ei voi vanhempien puolestakaan odottaa juuri mitään. Ne on puhtaasti yksilöjä hyvässä ja huonossa. Jos on rotikka-saku niin vaikka näkö on rotikka luonne voi olla ja on mix jotain osia ja keskenään sekä parhaassa tapauksessa perityy vain ne voimakkaimmat luonteenominaisuudet kummaltakin. Tämä jos jokin on uhkapeliä ... Pitkänlinjan seropi on omalukunsa hyvine puolineen.
Puhtaassa on tietty luonteen ominaisuus ja yleensä se tiedetään osataan varautua ja tarvittaessa välttää ja tiedetään miten asia korjaantuu. Mix seropissa taas ei. Eli jos se perii kummankin voimakkammat piirteet, sen käytöstä ei osata varautua eikä tiedetä miksi ja miten jokin tilannekäytös menee. (tarkoitan nyt idioottivirityksiä rotikka-dopperi-kaukkarijne.)
Nykyisin vain on se että ulkonäkö myy ja milloin mikäkin trendi. Käyttötarkoitusta ei niin tule harkituksi. Tässä mättää ja pahasti.
Pienissä koirissa mättää se, että niitä otetaan ehkä "helppouden" ja ulkonäön takia (koko ja vaatimukset) vaikka nekin tarvitsee ihan saman minkä isokin. Tarvitsee jopa saman kilometrimäärän minkä isokin, vaikka askelia tuleekin enemmän. Pienissä leimaa antaa se, että suurin osa alunperin on metsästysviettisiä. (toimintaa vaativia) Monesti ovat vaativimpia kuin isot. - Mikä!
Mikä on kalmiolainen! Saisinko vastauksen siihen kun tälläinen ketju avattiin.
- kukkis-70
Onpas jänskä aloitus.. Olen minäkin muutaman kerran noihin koulutuskyselyihin vastaillut, niin osallistutaanpa tähänkin, vaikkei sukuuni Kaimiota kuulukaan :D
Jos koira on täysin välinpitämätön omistajaansa kohtaan, on sen palkkaus todella vaikeaa, ja kannustaminenkin.
Tuollaisiin tapauksiin ei tietenkään voi vastata/miettiä vastausta ilman että näkee, ja mahdollisesti pääsee hieman tutustumaan kyseiseen koiraan ja omistajaan.. Siihen kun ei voi mitään normi konsteja käyttää, vaan kaikki on täysin tapauskohtausta.
tää oli siis vastaus aloittajan kysymyskeen - hölmö ap
Onko kaimiolainen joku koulutustyyli vai mikä ku en ole kuullu tosta? Outoa kun alottaa eikä vastaa. Tää taitaa olla provo
"Kaimiolaiset" (huom! lainausmerkit!) lienevät heitä, jotka koiraa kouluttaessaan ammentavat oppia Tuire Kaimiolta, hänen kirjoistaan ym. ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuire_Kaimio).
- turhaketju
Ei tuo linkki avarra asiaa yhtään. Käyttääkö kaimio jotain tiettyä metodia? ihan älytön ketju ei tässä ole mitään järjenhitua.
- ikka-akka
Ettekö ole lukeneet eläintenkouluttaja Tuire Kaimion kirjoja? Hänen koulutusohjeensa ovat yleensä sitä, että eläimen ehdoilla. Aina palkitsemalla kun eläin itse tuottaa halutun käytöksen. Eläintä ei kielletä eikä rangaista. Laumaviettiä ei oteta mitenkään huomioon. Sama menetelmä toimii kaikille eläinlajeille.
- ..
Sen enempää ottamatta kantaa siihen mitä koulutusmetodeja itse käytän, niin on pakko todeta että en ihan hevillä lähtisi Kaimionkaan menetelmiä lyttäämään tai arvostelemaan. Kyllähän hän on jo omalla toiminnallaan on osoittanut jotakin oikein tekevänsä ja asiasta jotakin tietävänsä.
.. kirjoitti:
Sen enempää ottamatta kantaa siihen mitä koulutusmetodeja itse käytän, niin on pakko todeta että en ihan hevillä lähtisi Kaimionkaan menetelmiä lyttäämään tai arvostelemaan. Kyllähän hän on jo omalla toiminnallaan on osoittanut jotakin oikein tekevänsä ja asiasta jotakin tietävänsä.
" Sen enempää ottamatta kantaa..."
Samaa mieltä...- kaiqwa
molossi kirjoitti:
" Sen enempää ottamatta kantaa..."
Samaa mieltä...Laumaviettiä ei oteta mitenkään huomioon. Sama menetelmä toimii kaikille eläinlajeille.
Ei todellakaan toimi koiralle koska koira määrittelee omistajan lauman jäseneksi mitä muut eläimet eivät tee.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kunnissa - siis myös kaupungeissa - viihtyvät ovat kommunisteja
Nehän ovat osa yhteiskunnan tuottamia instansseja, joista on vain haittaa veronmaksajille ja yrittäjlle, kuten ollaan ve132980Järkevä ehdotus: reilun 8 miljardin euron veronkorotukset
Nykyinen hallitus on päästänyt valtion tulopuolen rappeutumaan, vaikka varallisuutta on Suomessa enemmän kuin koskaan. U461961SDP todellisuudessa pahin pettäjä koskaan - se syyllistyi valtiopetokseen 1918
kun aloittivat kapinan maan laillista valtiojärjestystä vastaan. Punaiset saivat tukea Neuvosto-Venäjän bolsevikeilta,1011753Iski taas katumus kun en jutellut sun kanssa
Silloin kun halusit. Mutta en enää voi sille mitään, en saa muutettua sitä hetkeä..1411743Miksi vasemmisto ei vastusta ulkomaisen halpatyövoiman maahantuontia
joka heikentää suomalaisten duunarien työmarkkina-asemaa ja rasittaa Suomen julkista taloutta? Vasemmistolla ideologin821473- 711016
Martina Aitolehti murtui Erikoisjoukoissa Matias Petäistön käsittelyssä - Tästä oli kyse
Yksi Erikoisjoukot-kauden julkkiskisaajista on yrittäjä ja hyvinvointivalmentaja Martina Aitolehti. Aitolehti on pärjän11938Miksi kaikki avioeronneet miehet eivät kunnioita naisia?
Niin. Miksi avioeronneet miehet kohtelevat huonosti naisia, jotka lähestyvät heitä? Tämä on kokemuksen rintaääntä. Tämä189934- 58840
- 18804