Miltä tuntuisi ajatus asettua taloksi suureen ilmavaan kaupunkihuoneistoon, asuintoveriksi 4-6 muulle henkilölle joita ei ennestään tunne, jokaisella oma yksityinen huone, yhteisinä tiloina 2 avaraa olohuonetta, toisessa myös takka, hyvinvarustettu tilava keittiö ja 3 miellyttävää kylpyhuonetta. Taloyhtiössä hyvä sauna, oma autopaikka (vain) 2 autolle, hyvät liikenneyhteydet joka suuntaan.
Millaisia odotuksia ja vaatimuksia Sinä asettaisit viidelle muulle asukkaalle?
Kommuuniasumista varttuneille?
yöntähtönen
102
831
Vastaukset
- .
Ihana, mutta täysin utopistinen ajatus,
Olemme jokainen niin arvoihimme kangistuneita, että ei enempäää.
. - kokemusta/näkemystä
Noup! En ikinä haluaisi tuollaista. Palvelutaloja on monenlaisia, sieltä valitsen omanlaiseni. Ja huolehdin vain itsestäni.
Tiedä tuota kun ei ole kommuunissa asunut nuoruudessakaan, ja kovin hankalalta tuntuu löytää edes yhtä jonka kanssa voisi loppuelämänsä jakaa, puolesta tusinasta puhumattakaan...
- isot omenat
Olen asunut yksin kohta 25- vuotta, enkä ole löytänyt sopivaa kumppania jakamaan ihanaa rantamaisemaa ja kivaa taloa. En suinkaan edes ajattelisi muuttavani kaupunkitaloon ja asuvani muutaman täysin vieraan ihmisen kanssa. Minulla on nytkin mahdollisuus "viedä tuhkat pesästä" ja parkkipaikalleni mahtuu vaikka rekka! Vaatimuksia asuinkumppanien suhteen en kestä edes ajatella, jopa sitten mainita. Tuhkimo-sadussakin yksi teki kaiken ja toiset vaan loisi. Hui, miten karmea ajatus.
- Pirre*
Empä oikein tiedä.., mieluummin niin että olisi ihan oma saunallinen huoneisto ja sitten nuo yhteiset tilat lisäksi. Pakkoseurusteluun suhtaudun aika skeptisesti, vaikka aika sosiaalinen olenkin.
- Anonyymi
maale joku vanha kartano
ois hieno antiiksta pitvät kaverit
- Tase pappa
Jos saat 5-6 ennestään toisiaan tuntematonta suomalaista asumaan yhdessä viikon, ilman käräjätuvan kutsua loppupeleissä, olet Pyhimys, joka tulee kanonisoida.
Toinen ihminen, jota joku ihailee ja kunnioittaa, saattaa olla inhotuksen mittaamaton lähde toiselle ihmiselle.
Toisen pienet tapa-maneerit saattaa jonkun mielisairaalan partaalle.
Toisen siisteys ja hygieniataso on toiselle kauhistus, kun taas toinen ei piittaa tuon taivaallista pienistä villakoirista kämppänsä lattialla.
Viikon kuluttua "soinilaiset" ja "kataislaiset" olisivat tukkanuottasilla.
Mamut aiheuttaisivat, jo pelkästää keskustelunaiheena, suljetussa yhteisössä "uskonsodan".
Ilman tiukkaakin tiukempi psygologisia testejä moinen ei onnistu suomessa minkään ikäluokan parissa.
Viikon - ehkä jopa kuukauden voisi homma jotenkin nilkuttaa.Suomalainenhan on tunnetusti sisukas. Sitten tapellaan ja vaaditaan toisilta korvauksia ja etuisuuksia.
Näitä "kommuuneja" on ollut eri huuhaa-piireillä, sekä eräillä Uskonlahkoilla.
Pahin kaataja näille kommuuneille on ollut SEKSI ja sekoilut.
Parempi asua hellahuoneessa, ilman vessaa ja vesipostia, jo oma vapaus on katkolla.- jocus*
Niinpä. Ja sitten kommuuniin sattuisi henkilö, joka viiden minuutin välein karjahtelisi: "LIPPONEN, LIPPONEN!" Ensialkuun varmaan luulisi, että häneltä on kenkä hukassa, kunnes hänet tunnistaisi palstakirjoittelijaksemme...
- .--.
jocus* kirjoitti:
Niinpä. Ja sitten kommuuniin sattuisi henkilö, joka viiden minuutin välein karjahtelisi: "LIPPONEN, LIPPONEN!" Ensialkuun varmaan luulisi, että häneltä on kenkä hukassa, kunnes hänet tunnistaisi palstakirjoittelijaksemme...
Ikävä naapuri olisi hän. Joko ilosta tai surusta huutelisi, saisi pitää suunsa kiinni, jos osaisi.
Lipposet ja läppöset eivät ole omia ihanteitani.
Löisin kärpäslätkällä päähän.
Joku huuhkaja hän olisi täältä räkättämästä? - naapurin täti
Totta puhut. Harvasta meistä olisi kommuuniasukkaaksi. Itsestäni olen huomannut, että oman tilan ja yksityisyyden tarve kasvaa vuosien myötä. Kuuden vuoden yksinelon jälkeen en enää osaisi asua kenenkään kanssa saman katon alla. En edes halua nukkua kylässä, ennen nukuin missä vain, ei se haitannut. Hyvä kun tulen toimeen koiran kanssa. Se aistii tunnelmat ja häipyy mulkoillen sohvalle nukkumaan kun emäntä ei ole seurallisella tuulella.
En silti ole erakko, ihan tavallinen ihminen vaan, jolla on ystäviä, lapsia, lapsenlapsia ja harrastuksia. naapurin täti kirjoitti:
Totta puhut. Harvasta meistä olisi kommuuniasukkaaksi. Itsestäni olen huomannut, että oman tilan ja yksityisyyden tarve kasvaa vuosien myötä. Kuuden vuoden yksinelon jälkeen en enää osaisi asua kenenkään kanssa saman katon alla. En edes halua nukkua kylässä, ennen nukuin missä vain, ei se haitannut. Hyvä kun tulen toimeen koiran kanssa. Se aistii tunnelmat ja häipyy mulkoillen sohvalle nukkumaan kun emäntä ei ole seurallisella tuulella.
En silti ole erakko, ihan tavallinen ihminen vaan, jolla on ystäviä, lapsia, lapsenlapsia ja harrastuksia."naapurin täti"
Tässä aikaisempi kommenttini, koskien aikaa jolloin emme enää tule toimeen yksin:
"Kuten minä ja sinä, me elämme vielä...kin.
Mutta aika koittaa, jolloin saamme rintaan kuulan kaukopartiossa.
Ja silloin on aika antautua, kuolemallekin.
Ja elää vain muistoissa.
15v. olimme me kaikki kuolemattomia, meidän elämäämme eivät ketkään saaneet puuttua"
H.- pötyä pöytään
hunksz kirjoitti:
"naapurin täti"
Tässä aikaisempi kommenttini, koskien aikaa jolloin emme enää tule toimeen yksin:
"Kuten minä ja sinä, me elämme vielä...kin.
Mutta aika koittaa, jolloin saamme rintaan kuulan kaukopartiossa.
Ja silloin on aika antautua, kuolemallekin.
Ja elää vain muistoissa.
15v. olimme me kaikki kuolemattomia, meidän elämäämme eivät ketkään saaneet puuttua"
H.Käyn harvoin palstoilla ja nyt ihmettelen - anteeksi kun menen henkilökohtaisiiksiin - mikä toi huksz oikein on? Sekaanutuu muutoin asialliseen ja aiheessa pysyvään keskusteluun paikassa kuin paikassa, ei mitään järkeä kommenteissa.
Sillä mitä hän kirjoittaa, ei ole mitään yhteyttä keskusteltavaan aiheeseen. Mutta ei kyllä yhtään mihinkään muuhunkaan. pötyä pöytään kirjoitti:
Käyn harvoin palstoilla ja nyt ihmettelen - anteeksi kun menen henkilökohtaisiiksiin - mikä toi huksz oikein on? Sekaanutuu muutoin asialliseen ja aiheessa pysyvään keskusteluun paikassa kuin paikassa, ei mitään järkeä kommenteissa.
Sillä mitä hän kirjoittaa, ei ole mitään yhteyttä keskusteltavaan aiheeseen. Mutta ei kyllä yhtään mihinkään muuhunkaan."pötyä pöytään"
Harvoinhan minäkin asiaa kirjoitan.
Ja aina silloinkin annan lukijalleni mahdollisuuden ymmärtää.
Mikähän nyt meni sinulta ohi hilseen?
Minä autan kyllä.
H.- pötyä pöytään
hunksz kirjoitti:
"pötyä pöytään"
Harvoinhan minäkin asiaa kirjoitan.
Ja aina silloinkin annan lukijalleni mahdollisuuden ymmärtää.
Mikähän nyt meni sinulta ohi hilseen?
Minä autan kyllä.
H.En halua jatkaa keskustelua kanssasi. Pysyisit poissa ketjuista, joihin sinulla ei ole mitään asiaan liittyvää sanottavaa. Sotket ainoastaan.
Eikö sinulla ole mitään muuta tekemistä kuin roikkua täällä riesana? - kieroudella besame
pötyä pöytään kirjoitti:
Käyn harvoin palstoilla ja nyt ihmettelen - anteeksi kun menen henkilökohtaisiiksiin - mikä toi huksz oikein on? Sekaanutuu muutoin asialliseen ja aiheessa pysyvään keskusteluun paikassa kuin paikassa, ei mitään järkeä kommenteissa.
Sillä mitä hän kirjoittaa, ei ole mitään yhteyttä keskusteltavaan aiheeseen. Mutta ei kyllä yhtään mihinkään muuhunkaan.mutzo !
hunski on aina vähän sekasi päästään, sen puheista ei saa mitään selvää, katoko se on meitä viisaampi, ainaki ite luulee niin. - anna tilaa
pötyä pöytään kirjoitti:
Käyn harvoin palstoilla ja nyt ihmettelen - anteeksi kun menen henkilökohtaisiiksiin - mikä toi huksz oikein on? Sekaanutuu muutoin asialliseen ja aiheessa pysyvään keskusteluun paikassa kuin paikassa, ei mitään järkeä kommenteissa.
Sillä mitä hän kirjoittaa, ei ole mitään yhteyttä keskusteltavaan aiheeseen. Mutta ei kyllä yhtään mihinkään muuhunkaan.Olen samaa ihmetellyt: muutama kitkerä ja ylimielinen keskustelija haluaa vesittää ja mitätöidä aiheen kuin aiheen.
- Monikoti - oma koti
Ajatuksena varsin mukava, mutta todellisuudessa siitä voisi pahimmillaan tulla helvetti. Tuollainen asuminen vaatii onnistuessaankin hyvin suurta joustavuutta kaikilta. Hyväksikäytön vaara on myös melkoinen.
Voin luetella kaikenlaista siitä, mitä odottaisin asuinkumppanilta, kuten esimerkiksi tupakoimattomuutta, tapajuopoista en tykkää yhtään enkä niistä ylen reippaista senioreista, jotka innoissaan kumuavat yöt ja päivät ovet paukkuen. Ainaiset harrasterakentajat ovat myös kamalia, siis ne, jotka rakentavat kaiken aikaa kämpässään jotakin. Sukurakas kumppani kutsuisi ehkä monta kertaa viikossa puolenkymmentä lastaan ja lastenlastaan koirineen ja muine eläimineen tuntikausiksi kylään. Jonkun avioeroa poteva poika tai tytär muuttaisi asumaan väliaikaisesti johonkin kommuunin olkkariin tai muutama opiskeleva lapsenlapsi, joka ei muuta asuntoa ole saanut. Omat ja vieraat tavarat menisivät sekaisin, ovi kävisi kuin hollituvassa. Joopa joo.
Tärkein pointti on kuitenkin,että en tällä elämän- ja ihmistuntemuksella ja vanhana kerrostaloasukkina muuttaisi lainkaan tuollaiseen kommuuniin tuntematta mukanatulijoita tosi hyvin. Lisäksi edellyttäisin tarkkaa sopimusta vastuista ja vapauksista. Pelkkiin suullisiin lupauksiin näin tärkeässä asiassa en enää luota - en edes tuttujen. Jos tällaisiiin jutuihin yleensä menisin mukaan, on joko sotatila tai olen seonnut lopullisesti.
Tietysti voisi ajatella niinkin,että kommuuniasuminen olisi opettelua vanhainkotiasumiseen tms., jos satunkin elämään ikäväkseni kovin vanhaksi. Noinhan niissä about asumiset on järjestetty - vain suuremmassa mittakaavassa.
Ihmisiä on kaikenlaisia. Monet kaipaavat seuraa jatkuvasti, joten miksei toisenlaisilla luonteilla ja sinisemmillä silmillä tuollainen voisi onnistua väliakaisesti. Sairaustilanteet esimerkiksi muuttavat tuollaisen asumisen luonnetta helposti, kuten myös joustamisen rajoja. - yöntähtönen
LISÄÄ MIELIPITEITÄ. pliis
- bessie*
Oli liian puutteelliset tiedot pääasiasta, asumisesta ja asunnosta.
Entä millä perusteella asukkaat valitaan?
En ikinä edes harkitsisi, eipä silti.Vain yksi oma huone (ilman omaa veskiä ja suihkua!) ei tule kysymykseenkään.
Autopaikkojakin on mielestäni ihan liian vähän eikä takka ei mielestäni tuo mitään lisäarvoa tällaisessa asumisessa, päinvastoin.
Mikäli taloudellinen tilanne olisi oikein huono, niin voisin ehkä harkita. Vuokra saisi olla korkeintaan puolet käypäsestä yksiön vuokrasta.
- Stgu-50
Ei, ei ja ei. Kaksin tai yksin, siinä ainoat elomuodot tässä iässä. Mieluummin maalla tilavassa talossa niin kuin nyt, sienimetsä ja kalaisa järvi naapureina.
- eukko.
En sopeutuisi moiseen kommuunielämään. Olen omaa yksityisyyttäni ja omaa rauhaa rakastava ihminen. En haluaisi muuttaa edes omien ja läheisten lasteni kanssa samaan huusholliin. Kuinka sitten sopeutuisin ensin alkuun ihan vieraiden kanssa elämiseen.
Oma rauha ja jopa pieni erakkomaisuus ovat minun elämäni kulmakivet näillä kymmenillä.- Herman's Hermits
Samma här. Ikinä en haluaisi kenenkään kanssa asua, no puolisoni kanssa tietenkin.
Mutten muitten, olen mieluummin erakko. - 1943
Samaa mieltä olen. Jos haluan seuraa, lähden ihmisten pariin. Tarvitsen paljon yksityisyyttä. Nuorena opiskelijana oli ihan kiva asua soluasunnossa, kun voi vetäytyä omaan huoneeseensa tarvittaessa. Meillä olikin luksusta: siivous kuului vuokraan. Minimivaatimus olisikin, että peruspalvelut olisi ulkoistettu.
Täällä ne tuli minunkin ajattelut, eukon sanoin.
Olen aina ollut enemmän erakkoon taipuvainen, nuorena vierailin yhdessä kommuunissa, mutta minua ei sinne olisi saanut asumaan.
Ja parissakin ekologisessa kylässä käyneenä nyt muutaman vuoden takaa. Kivoja tapoja elää ovat, mutta ei minulle.
- monenlaista ilimoo
Mikähän ratkaisisi kommuuniasumisen edut ja haitat
Yhteiskunnalliset asiat
- jos ylipyyhittäisiin noi seksi, uskonnot, politiikka jonkun henk. koht. ominaisuuksina,
- terveys- sairaus-akselilla yhteiskunta lain perusteella velvollinen tukemaan, edellyttäen että lakia tulkittaisiin joskus oikein, monen ennenaikainen kuolema pikemminkin jo pitkään on toteuttanut valtaapitävien toiveita elämän oikeudenmukaisuudesta
- talous- ja raha?
Ihmisominaisuudet
- sosiaaliset taidot, niitä tarvitaan yhteisöasumisessa
- ihmisen vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet päivitetty ajan tasalle
- luovuus tai tuhoisuus mukaan luettuina
- rajallisuus tai rajattomuus
- kyky ratkoa esiintulevia ongelmia - joitakin asioita tässä, luetteloa voisi kai jatkaa loputtomiin ...
Joku pieni ihan henk.koht. reviiri jokaisella pitäisi kuitenkin olla
-vapaus ajatella, toimia, uskoa ja unelmoida
- loukkaamattomuus
- ihmisarvo, -oikeudet
Turvallisuus tai turvattomuus
- esimerkkejä kai monenlaisia.
Keksikää lisää, ihan mielenkiintoinen aihe.- 1943
Esimerkiksi Lontoossa monet asuvat tällä tavalla. Tyttäreni asui vuoden ja asuintoverina oli jos jonkin ikäistä skotlantilaisesta professorista nuoriin etnisiin ryhmiin ja kansallisuuksiin kuuluviin opiskelijoihin.Hän koki ajan mielenkiintoisena.
- jocus*
Hyvin puntaroit kommuunin edellytyksiä: kaikki mainitsemasi seikat vaikuttavat viihtyvyyteen.
Ehkä parhaiten yhteisöasuminen onnistuisi siltä pohjalta, että alun alkaen olisi jokin perusryhmä, joka melko hyvin toisensa tuntisi. Porukkaa laajennettaisiin suositusten pohjalta niin kuin Lios-klubia - paitsi että arvioinnin tulisi (ainakin minun kohdallani!) perustua täysin eri tekijöihin. Jossakin suhteessa asukkaat saisivat olla samankaltaisia. Ainakin heidän pitäisi melko pitkälle suvaita erilaisuutta, me kun erilaistumme vanhemmiten.
Bessie esitti tärkeitä vaatimuksia asunnolle. Mielestäni asuntojen tulisi täyttää yksiön vaatimukset, ja yhteistilojen olisi tultava siihen lisäksi, kuten yhteiskeittiö, sauna, seurustelutilat, mahdolliset harrastustilat. Silloin asuminen luonnollisesti olisi jo kalliimpaa kuin normaalissa kerrostalossa.
Aivan hyvin voisin harkita sellaisen asunnon hankkimista sitten joskus, ennen vanhainkotiin joutumista. jocus* kirjoitti:
Hyvin puntaroit kommuunin edellytyksiä: kaikki mainitsemasi seikat vaikuttavat viihtyvyyteen.
Ehkä parhaiten yhteisöasuminen onnistuisi siltä pohjalta, että alun alkaen olisi jokin perusryhmä, joka melko hyvin toisensa tuntisi. Porukkaa laajennettaisiin suositusten pohjalta niin kuin Lios-klubia - paitsi että arvioinnin tulisi (ainakin minun kohdallani!) perustua täysin eri tekijöihin. Jossakin suhteessa asukkaat saisivat olla samankaltaisia. Ainakin heidän pitäisi melko pitkälle suvaita erilaisuutta, me kun erilaistumme vanhemmiten.
Bessie esitti tärkeitä vaatimuksia asunnolle. Mielestäni asuntojen tulisi täyttää yksiön vaatimukset, ja yhteistilojen olisi tultava siihen lisäksi, kuten yhteiskeittiö, sauna, seurustelutilat, mahdolliset harrastustilat. Silloin asuminen luonnollisesti olisi jo kalliimpaa kuin normaalissa kerrostalossa.
Aivan hyvin voisin harkita sellaisen asunnon hankkimista sitten joskus, ennen vanhainkotiin joutumista.Asia ei ehkä vielä ole ajankohtainen meidän ikäluokassamme, mutta jos aika menee tätä vauhtia, se voi pian olla.
Olin muutama vuosi sitten talkoorenkaan kautta auttamassa yhden mummon muutossa ok-talosta palvelutaloon. Hän ( 80) ei enää jaksanut huolehtia talostaan ja pihastaan ja koki myös itsensä hyvin yksinäiseksi. Palvelutalossa hänellä oli pieni yksiö jossa makuualkovi, keittokomero ja WC/suihkutilat. Talossa oli yhteinen sauna, seurustelutilat ja myös ruokala. Kun vuosi myöhemmin kävin häntä tervehtimässä, hän oli hyvin tyytyväinen elämäänsä.
Opiskeluaikana asuin koulukaverini kanssa yhteisessä, mutta isohkossa omakotitalon huoneessa. Ei silloin ollut varaa toisenlaiseen asumismuotoon. Mutta ihan mukavaa oli, meillä oli paljon apua toisistamme ja myös yhteiset riennot.
Jokin aikaa sitten vein yhden opiskelijatytön muuttokuorman soluasuntoon. Kaikilla oli siellä omat huoneet, mutta keittiö ja oleskelutilat ym. olivat yhteiset. Ilmapiiri siellä tuntui hyvin sopusuhtaiselta ja toverilliselta.
Viimeisen virkkeesi kanssa olen samaa mieltä- bessie*
jocus* kirjoitti:
Hyvin puntaroit kommuunin edellytyksiä: kaikki mainitsemasi seikat vaikuttavat viihtyvyyteen.
Ehkä parhaiten yhteisöasuminen onnistuisi siltä pohjalta, että alun alkaen olisi jokin perusryhmä, joka melko hyvin toisensa tuntisi. Porukkaa laajennettaisiin suositusten pohjalta niin kuin Lios-klubia - paitsi että arvioinnin tulisi (ainakin minun kohdallani!) perustua täysin eri tekijöihin. Jossakin suhteessa asukkaat saisivat olla samankaltaisia. Ainakin heidän pitäisi melko pitkälle suvaita erilaisuutta, me kun erilaistumme vanhemmiten.
Bessie esitti tärkeitä vaatimuksia asunnolle. Mielestäni asuntojen tulisi täyttää yksiön vaatimukset, ja yhteistilojen olisi tultava siihen lisäksi, kuten yhteiskeittiö, sauna, seurustelutilat, mahdolliset harrastustilat. Silloin asuminen luonnollisesti olisi jo kalliimpaa kuin normaalissa kerrostalossa.
Aivan hyvin voisin harkita sellaisen asunnon hankkimista sitten joskus, ennen vanhainkotiin joutumista.Sinulle Jocus
Tietenkin esitin ensimmäiseksi vaatimukset asunnolle. En omalla kohdallani voi helposti kuvitella tuollaista asumismuotoa muista kuin taloudellisista syistä. Sitten, jos hinta/laatusuhde olisi riittävän kohdallaan ilman asumismuodon yhteisöllistä puoltakin, voisin asiaa vakavissani harkita, eikä kanssa-asujien "laadulla" olisi kovinkaan suurta merkitystä. Eihän siitä takuuta kuitenkaan saa. Tuo sinun perusryhmä jne. tuntuisi kaikkein lupaavimmalta tavalta perustaa asumisyhteisö, mutta ei sekään mitää takaa.
En etukäteen laittaisi kanssa-asujia ilman muuta asumisen plussapuolelle, koska oletan tuollaisen asumisen kuitenkin jossain määrin haittaavan jo olemassa olevien ihmissuhteiden toimivuutta. Uusien ystävien tai seuran/turvan takia en kommuuniin muuttaisi, helpommalla ja luontevammallakin tavalla luulisin noita tarvitessani saavani.
Saimanderin ja jonkun muunkin mainitsema palvelutalo kävisi kyllä minullekin. Siinähän on jo nuo kaikki luettelemasi asiat (tai tuosta yhteiskeittiöstä en ole varma), ne ovat yleensä terveys- ja muiden palveluiden äärellä ja vuokra on hyvin kohtuullinen.
Myös kanssani yhteensopivaa kämppistä/vuokralaista, max. kahta voisin harkita hyvänä vaihtoehtona kommuuniasumiselle. - Tase pappa
1943 kirjoitti:
Esimerkiksi Lontoossa monet asuvat tällä tavalla. Tyttäreni asui vuoden ja asuintoverina oli jos jonkin ikäistä skotlantilaisesta professorista nuoriin etnisiin ryhmiin ja kansallisuuksiin kuuluviin opiskelijoihin.Hän koki ajan mielenkiintoisena.
Tyttäresi!!!
Siinä iässä kaikki on vielä uutta ja kokeilemisen arvoista. Erilaisuus vain tuo lisäarvoa.Lyhytkin tuokio yksin on kauhistuksen kanahäkki.
Nuorille sellainen on kasvattavaa. Vanhemmille, pääsääntöisesti, orjuuttavaa itsenäisyyden menetystä.
Meidän iässä jo tietää mitä haluaa. Mitkä asiat ei miellytä, tai mitkä asiat haluaisi omasta elämäntavastaan pitää vain itsellen kuuluvina. Tase pappa kirjoitti:
Tyttäresi!!!
Siinä iässä kaikki on vielä uutta ja kokeilemisen arvoista. Erilaisuus vain tuo lisäarvoa.Lyhytkin tuokio yksin on kauhistuksen kanahäkki.
Nuorille sellainen on kasvattavaa. Vanhemmille, pääsääntöisesti, orjuuttavaa itsenäisyyden menetystä.
Meidän iässä jo tietää mitä haluaa. Mitkä asiat ei miellytä, tai mitkä asiat haluaisi omasta elämäntavastaan pitää vain itsellen kuuluvina.Aivan. Nuorenahan me kaikki oltiin uteliaita, uusia kokemuksia ja ihmissuhteita etsiviä, jopa uhkarohkeita. Jotkut ovat vieläkin, minäkin pikkuisen...
Vanhempana ihminen kangistuu kaavoihinsa, jopa koteloituu, vaikka ei omaan asuntoonsa linnoittautuisikaan. Ja alkaa olla epäileväinen kaikkien uusien ihmiskontaktien ja muidenkin asioiden suhteen. Kirkolla käytyä mennään kiireesti "omaan pesään", kauaksi kaikista muista ihmisistä! Ja ollaan tyytyväisiä ja onnellisia.
Tietyssä piirissä luulisin yhteisasumisen onnistuvankin. Yhteisön sääntöjen kuitenkin pitää olla kunnossa (mutta ei liian kahlitsevat ja pikkutarkat), ja kaikkien niitä noudattaa. Kuvittelisin että sopii parhaiten cityasumiseen, keskelle "kaikkea". Jonnekin Manhattanille, esimerkiksi.
Voisin lähteäkin.- 1943
saimaantaka kirjoitti:
Aivan. Nuorenahan me kaikki oltiin uteliaita, uusia kokemuksia ja ihmissuhteita etsiviä, jopa uhkarohkeita. Jotkut ovat vieläkin, minäkin pikkuisen...
Vanhempana ihminen kangistuu kaavoihinsa, jopa koteloituu, vaikka ei omaan asuntoonsa linnoittautuisikaan. Ja alkaa olla epäileväinen kaikkien uusien ihmiskontaktien ja muidenkin asioiden suhteen. Kirkolla käytyä mennään kiireesti "omaan pesään", kauaksi kaikista muista ihmisistä! Ja ollaan tyytyväisiä ja onnellisia.
Tietyssä piirissä luulisin yhteisasumisen onnistuvankin. Yhteisön sääntöjen kuitenkin pitää olla kunnossa (mutta ei liian kahlitsevat ja pikkutarkat), ja kaikkien niitä noudattaa. Kuvittelisin että sopii parhaiten cityasumiseen, keskelle "kaikkea". Jonnekin Manhattanille, esimerkiksi.
Voisin lähteäkin.Tämä tyttöni ei halunnut Suomessa soluasuntoa opiskeluaikana. Tuo Lontoon aika kypsytti. Ja tosiaan, siellä oli kuuskymppisiäkin asuntotovereita. Eli olisiko meistä moiseen tosi heterogeenisessä yhteisössä asumiseen?
saimander kirjoitti:
Asia ei ehkä vielä ole ajankohtainen meidän ikäluokassamme, mutta jos aika menee tätä vauhtia, se voi pian olla.
Olin muutama vuosi sitten talkoorenkaan kautta auttamassa yhden mummon muutossa ok-talosta palvelutaloon. Hän ( 80) ei enää jaksanut huolehtia talostaan ja pihastaan ja koki myös itsensä hyvin yksinäiseksi. Palvelutalossa hänellä oli pieni yksiö jossa makuualkovi, keittokomero ja WC/suihkutilat. Talossa oli yhteinen sauna, seurustelutilat ja myös ruokala. Kun vuosi myöhemmin kävin häntä tervehtimässä, hän oli hyvin tyytyväinen elämäänsä.
Opiskeluaikana asuin koulukaverini kanssa yhteisessä, mutta isohkossa omakotitalon huoneessa. Ei silloin ollut varaa toisenlaiseen asumismuotoon. Mutta ihan mukavaa oli, meillä oli paljon apua toisistamme ja myös yhteiset riennot.
Jokin aikaa sitten vein yhden opiskelijatytön muuttokuorman soluasuntoon. Kaikilla oli siellä omat huoneet, mutta keittiö ja oleskelutilat ym. olivat yhteiset. Ilmapiiri siellä tuntui hyvin sopusuhtaiselta ja toverilliselta.
Viimeisen virkkeesi kanssa olen samaa mieltäMinulla on taas täysin kolhoositausta: lapsena asuimme isovanhempien ja sedän perheen kanssa samassa talossa, joka tosi jaettiin paritaloiksi edellisen sukupolven poismentyä, opiskeluaikana jaoin huoneen kurssitoverin kaa (hauskinta aikaa koko elämässäni!) ja sitten kun minulla on ollut oma koti maailmalla niin aina kun huoneita on riittänyt olen ottanut jonkun alivuokralaisen koska mielestäni on kivaa kun on elämää ympärillä.
Nyt asustelen yksinäni tässä mökissä korpikuusen alla kaipaan sitä aikaa kun oli paljon väkeä ja mentiin ja tultiin.
- mimmimummi
Teoriassa hyältä näyttää ja kuulostaa.. käytännössä ehkä ei kuitenkaan, kun on tottunut jo yksin elämään.
- olenko outo
Minä ainakin kaipaan omaa rauhaa, mitä vanhemmaksi tulen.
Minäpä asun jo!
Talossamme on monta kerrosta, jokaisella omahallinta luukku joissa kaikissa on kananpashaverkkoseinät.
Ja omat vessat, pashominen kuuluu hyvin.
Paljon on Savolaisiakin, Ruiskuorinen Kukko pierettää hyvin, oletan.
Kaikenkokoista koiraakin on, mitä heikompi mummo, sen isompi koira.
Mummoilla on enemmän koirankakkaa nenässään kun Koirilla.
Kaikenlaista luonnetta on täällä ihmisillä, hyvin pärjään näiden kanssa.
Hyvin täällä häntä heiluu.
Mutta kommuuniin ei minusta enää olisi, vaikka olisi kaikki yhtä sasusta.
Tuodaanhan tänne kyllä joka kevät multakuorma vapaaseen käyttöön.
Ja mummoo on silloin kuin Pillerinpyörittäjiä.
Eipä mahtuisi meikämanne enää parvekeröökille, taimien sekaan.
Ja turha olisi yrittää selittää että kasvit nauttivat Hiilidioksidista ja Tupakansavusta.
H.- Erakko, ei sais olla
Haluan asua yksin ja mieluiten niin, ettei ole mitään ihmisääniä ympärillä. Puheenpölinä häiritsee minua.
En myöskään välitä taloustöistä, teen vain sen mikä pakko on, toisten kanssa asuessa on otettava huomioon se taso, mihin toiset ovat tottuneet. Minua pidettäisiin kommuunissa vapaamatkustajana.
Positiivista tuossa on tietysti se, että se on taloudellista ja mitä vanhempi ihminen on, sitä enemmän hän tarvitsee apua eli kaikki voivat auttaa toisiaan, jos toinen on sairaana. Eli ajatuksena ihan ok, mutta ei sovi kaikille.
Olen pakkososiaalistanut itseäni koko ikäni, teen sitä edelleen niin kauan kuin olen työelämässä. Olen muuta kuin olen luonteeltani, se on toisinaan raskasta. Mutta vapaa-aikana haluan olla niin epäsosiaalinen ja erakko kuin olen oikeasti. Valitettavasti en ole yrityksistäni huolimatta pystynyt muuttamaan itseäni tässä suhteessa. "Erakko, ei sais olla"
Kuten minä ja sinä, me elämme vielä...kin.
Mutta aika koittaa, jolloin saamme rintaan kuulan kaukopartiossa.
Ja silloin on aika antautua, kuolemallekin.
Ja elää vain muistoissa.
15v. olimme me kaikki kuolemattomia, meidän elämäämme eivät ketkään saaneet puuttua.
H.- lejanna-
Ihana ihanne, mutta kestäneekö todellisuutta?
Vanheneva ja itsekäs ihminen harvoin tulee toimeen toisten kanssa, missään kommuunissa.
Kun oma itse on maailman napa, niin kuin meillä kaikilla on, on hyvin vaikea kuvitella edes asuvansa missään kommuunissa. Toisekseen, kai meillä on jo asuntoasiat kunnossa.
Eiköhän nuo kommuunit liene elämänsä alussa olevien nuorien väliaikaisasuntoja?
Jos ja kun, koittaa aika, ettei pärjää omillaan kotonaan, palveluasuntoiminta on vaihtoehto.
.- lejanna
Vieläpä hieman jatkan mietiskelyäni. Useimmilla meillä on omat asuntomme, joissa viihdymme. Miksi muuttaa kommuuniin vanhana, jos tulee itse, omillaan toimeen, on ystäviä ja muuta seuraelämää omiksi tarpeiksi.
Kommuunin ymmärrän nuorille, terveille ihmisille.
Kun tullaan vahoiksi ja vaivaisiksi, kuka siellä alkaisi toisensa hoitajaksi? Sen verran olen vanhainkodeissa vieraillut, että jompi kumpi pää alkaa aina heittämään. Jos toinen on kunnossa, toinen ei ole.
Ja usein on vanhuksille ainoat omaiset, viranomaiset ja hoitohenkilökunta.
Ihan kuin joku kirjoitti, hyvin vaikeaa on sairaiden ja vanhojen yhteiselo. Vaikkapa dementia aiheuttaa vihamielisyyttä ja vaikeutta ihmissuhteissa.
Itse ainakin olen niin erakkoluonne, etten osaisi kuvitella asuvani saman ulko-oven takana uppo-outojen kanssa.
Onnensa heidän, jotka siihen ovat luotuja.
Onhan jo nykyisin olemassakin ns. senioritaloja. Omat asunnot vuokra- tai omistussellaiset, ja monenlaiset palvelut ja yhteistilat talon katon alla, joka niitä haluaa käyttää.
.
Mä voisin kuvitella asuvani kommuunissa.
- senne ei ole kiire
Käykääpäs palvelukodissa tutustumassa etukäteen tulevaisuuteenne, siellä rollattorilla vanhukset hurjastelevat, siellä kuuluu jos minkinsorttista huutoa, kiroilua, sipinää supinaa, toisiaan syrjitää tosissaan, nooohh joka tapauksessa te joudutte jossainvaiheessa "kommuuniin " siis vanhankotiin, palvelutaloon, sitten näette sen ihanuuden ei se onnistu ainakaa meikäläiseltä muuta ku vasta sitte ku ei itse pysty pitämään enään huolta ittestään.
- ,..-,.-,
Niin kai sinne joudutaankin, kuka sinne vapaaehtoisesti haluaisi?
Niin, siis, jos elonpäiviä riittää.
Toivottavasti ei.
Te, etkö itse aio vanhaksi elää? - vanhuus pelottaa
,..-,.-, kirjoitti:
Niin kai sinne joudutaankin, kuka sinne vapaaehtoisesti haluaisi?
Niin, siis, jos elonpäiviä riittää.
Toivottavasti ei.
Te, etkö itse aio vanhaksi elää?sanoin lapsenlapselleni eilen, kolmikymppisenä pelkäsin kuollaksen että kuole kohta, nyt pelkään kuollaksen että elän 120 vuotiaaksi,
nuorena luulin aina ja olin varma että kuolen nuorena, hämmästyin kun ylläätäin täytin neljäkymmentä vuotta, vielä suurempi yllätys oli 50 v sitten 60 v sitten 70 v, nyt olen alkanu pelätä että minut on taivaan isä unohtanu maailmaan eikä muista hakea ollenkaa pois, siis joudun elämään 120,v jotain on kesittävä että pääsee terveenä pois, mutta mitä ? - edfgvbjhnm,
Olisko nyt sitten hyvä ajankohta pitää itsestä huolta ja suunnitella millaista elämää haluaa viettää sitten kun ei enää pärjää? Voi kirjata asioita, joista pitää ja haluaa vielä silloinkin kun vaikapa dementia vie kyvyn ilmaista itseään ja voi laatia hoitotestamentin, miten haluaa itseään hoidettavan elämän hiipuessa.
Näitä asioita olen käynyt läpi oman suvun vanhusten kanssa ja kirjannut asioita itse keksimäämme hoitotoivekirjaan. Hoitotestamentin ovat jotkut tahtoneet myös tehdä ja se on laadittu tarjolla olevan "virallisen" kaavan mukaan.
Vasta yhden vanhuksemme kohdalla nämä ovat tulleet käyttöön, hoitotoiveet on kauniisti esillä hänen huoneessaan ja huomaan hoitajien sitä toteuttavan myös.Hoitotestamentti on potilastietojen mukana ja pian on edessä aika jolloin joudun osaltani valvomaan sen toteuttamista, ei kipua tuottavia hoitoja elämän pidentämiseksi, mutta riittävää kivunlievitystä ja hyvää perushoitoa, klassista musiikkia ja elämään kuuluneita hyvinvointopalveluja kuten hieroja. - ei hoitotestamenttia
edfgvbjhnm, kirjoitti:
Olisko nyt sitten hyvä ajankohta pitää itsestä huolta ja suunnitella millaista elämää haluaa viettää sitten kun ei enää pärjää? Voi kirjata asioita, joista pitää ja haluaa vielä silloinkin kun vaikapa dementia vie kyvyn ilmaista itseään ja voi laatia hoitotestamentin, miten haluaa itseään hoidettavan elämän hiipuessa.
Näitä asioita olen käynyt läpi oman suvun vanhusten kanssa ja kirjannut asioita itse keksimäämme hoitotoivekirjaan. Hoitotestamentin ovat jotkut tahtoneet myös tehdä ja se on laadittu tarjolla olevan "virallisen" kaavan mukaan.
Vasta yhden vanhuksemme kohdalla nämä ovat tulleet käyttöön, hoitotoiveet on kauniisti esillä hänen huoneessaan ja huomaan hoitajien sitä toteuttavan myös.Hoitotestamentti on potilastietojen mukana ja pian on edessä aika jolloin joudun osaltani valvomaan sen toteuttamista, ei kipua tuottavia hoitoja elämän pidentämiseksi, mutta riittävää kivunlievitystä ja hyvää perushoitoa, klassista musiikkia ja elämään kuuluneita hyvinvointopalveluja kuten hieroja.En koskaan tee hoitotestamenttia, on kokemusta ja näkemystä ihmisestä joka sen teki, hoidot jää tekemättä, hoidot on ylimalkaista, pikaista ruuan tuontia, ehkä pillerit annetaan äkkiä pois, kamalaa oli katsoa , eli kivuliaasti noin 1 1/2 vuotta, hirvittävä oli seurata satojenkilometrien päästä tilannetta. Puolisoani hoidetaan hyvin vaatimuksestani, hänen elämänsä on jatkunu noin kymmenen vuotta hyvän hoidon ansiosta, kylläki laitoksessa, ilman ammatti ihmisten apua ei olisi ollu mahdollista, elinaika olisi ollu lääkärin mukaan noin 3-4 vuotta, se lohtu on ettei hänen ole tarvinnu kärsiä, kaikki on hänen kohdallaan hyvin, suru kuitenkin kalvaa kun menetin hänet laitokselle, totuminen yksinelämiseen pitkän yhteisen avioliiton jälkeen on ollu raskasta, vanhuuteen ei totu koskaan.
Itse en koskaan tahdo palvelukotiin tai laitokseen jos suinkin pysyy omatoimisena teveenä, kuolema terveiltä jaloilta on parasta mitä ihminen voi toivoa. Viimeiseen mahdolliseen hetkeen haluan asua omassa kodissani vaikka autettuna. Palvelukodeissa ei asuintovereitaan voi valita ja sitten on samassa tilanteessa kuin näillä keskustelupalstoilla, jossa kuka tahansa voi kohdella sinua miten tahansa - ja kohteleekin. Kommuuni, jossa on valitut ystävät, voisi olla ihan toimiva juttu, jos olisi mahdollisuus myös omaan rauhaan välillä.
- yöntähtönen
Pyöritelkää teemaa edelleen. Olisiko omassa ihmissuhdeverkostossanne esim. yhdestä muutamaan henkilöä joiden kanssa voisitte kuvitella asumisen jokaisen itsenäisyyttä arvostavassa ja korostavassa kommuunissa olevan mahdollista?
Miettikää 3 ehdttoman kielteistä asiaa, samaten 3 mahdollisimman myönteistä asiaa. Miettikää myös minkälaisia ominaisuuksia edellyttäisitte toisilta kommuunin jäseniltä kuten koulutus, varallisuus, luonteenpiirteet- öä.-n,-nö
Eiköhän useimpien vanhenevien ihmisten perusedellytys ole oma rauha?
Ei mikään kommuunin perusteisiin kuuluvan kanssakäymisen.
Mitään hyvää en kommuunissa näe, kuin mukayhteenkuuluvuuden, jota ei yhtäkkiä luoda.
Asutaan omillamme, kun se ei enää onnistu, harkitaan uusia vaihtoehtoja.
Kommuuni on nuorten koti, ei ikääntyneiden.
- yks sanelma
Kommuuniratkaisu saattaisi sopia siinä iässä jolloin ei enää aivan itsenäisesti pärjää?
Jos asuu vaikka kerrostalossa jossa ei hissiä, ei edes omaa parveketta eikä kykene yksin ulos lähtemään, kommuunissa voisi olla vaikka parina päivänä viikossa palkattu ulkoiluttaja? Ulkoilupäivään voisi sisältyä vaikka ulkona syöminenkin? Tai sapuskat voisi halutessa tilata kotiin jostain lähiravintolasta, usean hengen vakituinen tilaajaporukka varmaan saisi alennustakin? Ateriapalvelun sapuskat ovat masentavia yleensä. Kirjastostakin ehkä toimitettaisiin kirjoja musiikkia yms suoraan kommuunikotiin?
Oma huone olisi kumminkin tärkeä sekä alusta asti sovitut säännöt joista pidetään kiinni, esim. että kukaan ei ole toisten hoitaja tai siivooja tai passari. Kommuuni olisi siis aika fiksujen ihmisten ratkaisu. Kovin sosiaaliselle se tuskin sopisi, omien vieraiden ja sukulaisten lappaaminen väsyttäisi toisia. Tietysti voisi olla erillinen vierashuone vieraiden tapaamiseen? Kuulokojeen hankintapakko jos telkkaria ei kuule normisäädöllä? Moni asia olisi edullisempaa, lehtitilaukset, siivoukset, kulkeminen?
Mutta ei, en siltikään oikein jaksa uskoa että se onnistuisi. Vanhemmiten on aina vaan vaikeampaa antaa tilaa toisenlaisille asioille kuin mitä omassa päässä on, se on ihan ymmärrettävää. Jokaisen sukulaiset ovat myös riski, tulee helposti syyttelyä ja epäilyä tai hyväksikäyttöä? Mutta saattaisin kyllä kokeilla, ehkä?
Oma vanhuuteni tulee aikanaan olemaan rajoittunut, koska sukulaiseni kaikki minua paljon vanhempia, ainoa lapsi kuollut, terveydentila estää jo nyt liikkumista. Kyllä minä olen aika paljon ajatellut vanhuuden pärjäämistä ja joskus tunnen ihan pelkoakin, kun tapaan jonkun jonka asiat ovat kovin kehnosti eikä ole ketään jolta pyytää apua. Silloin mietin miten itse toimisin vastaavassa tilanteessa, kehen voisin turvata. Eläkkeeni ei ole kovin pieni, mutta en voisi raha kourassa ostella palveluja kaikkeen, siihen se ei riittäisi.
Kunnalliset palvelut kai mitoitetaan eläkkeen mukaan? Silloin saisin melko kovalla hinnalla melko minimaalisia palveluja?
Joku tuolla kirjoitti, että ajatellaan näitä sitten kun ollaan siinä iässä. Tuskin karhusta puhutaan siinä vaiheessa kun pääon karhun suussa, vai miten se sananlasku meni? Nyt jo huomaa monien 60 kirjoittajien kohdalla vahvaa ratautumista, itsensä toistamista, negativismia kaikkeen, ilmaisun ja ajattelun kapeutumista?
Kyllä minä taidan ajatella näitä asioita nyt kun pää vielä pelaa.
Noita 3 myönteistä ja kielteistä asiaa en kumminkaan ala listaamaan.- ........
Mitä ovat kunnalliset palvelut?
Itse en tiedä, kuin kotisairaanhoidon, ja sen taksa on kaikille aivan samam.
Kunnilla ei ole ollut vuosiin vaikkapa siivous- kotipalvelua.
Asiaa paljon sen enempää ajattelematta uskoisin että minulle ratkaisu kyllä sopisi: olen sopuisa, sosiaalinen, suvaitsevainen ja sopeutuvainen (4 ässää).
Oma rauha: oma huone jossa oma tietokone ja oma tv, omat kirjat. musiikki ja taulut.
Yhteisissä tiloissa ruokasali (se joka syö yksin kuolee yksin), ruokailu on ihana sosiaalinen tapahtuma, osallistun mielellään pöydän kattamiseen ja ruuanlaittoon ja juomienkaatoon:)
Illallisen jälkeen kahvit ja konjakit loimuavan takan edessä. Ikkunalaudalla parit cannabikset ja lasitetulla verannalla kokapuska (ihan vain tunnelman vuoksi, vastustan kaikenkaista huumeidenkäyttöä:)
Viikonloppuina ne jotka tykkää voi remuta sieni/marjametsässä, hoitaa puutarhaa. urheilla tai lojua jacuzzissa. Salsaa ja zumbaa ohjelmassa perjantai-iltaisin. Sitten kuunnellaan Iron Butterflyn In The Gadda Da Vidaa ja miten elefantit toitottaa vidakossa ja nautitaan iso kupillinen orgaanista rooibus teetä Mma Ramotswen tapaan.
Lisää tulee...Pari juttua unohtu: parkkipaikkoja lisää ja yksi olohuonesita vain vieraiden kanssa seurusteluun (siis myös tuttujen, ai ainoastaan vieraiden)
Paloma.se.co kirjoitti:
Pari juttua unohtu: parkkipaikkoja lisää ja yksi olohuonesita vain vieraiden kanssa seurusteluun (siis myös tuttujen, ai ainoastaan vieraiden)
Ainiin, meinas unohtua:
http://www.youtube.com/watch?v=uGmkM4v9AaYPaloma.se.co kirjoitti:
Ainiin, meinas unohtua:
http://www.youtube.com/watch?v=uGmkM4v9AaYOops, tässä koko 17 minuutin alkuperäinen In A Gadda Da Vida
http://www.youtube.com/watch?v=UIVe-rZBcm4&feature=related
- vanhuus pelottaa,,,
Kuvaamasi kommuuni on olemassa, olen vieraillut usein vastaavssa laitoksessa, asuminen ei ole kuvaamisesi tavalla auvoista, hoidokit oli noin setenkympisiä - yhdeksänkymppisiä, niilä oli jatkuvasti riitaa keskenään, jotkut huusi, sekoilivat täysin joillaki vanhalla naisella oli vain
pusero päällä siellä pylly paljaana rollattorin kanssa teputteli, ukkoja oli suurinpiirtein puolet hoidokesta, en vaan tahtois vastaavaan kommuuniin, mieeluumin kuolen terveenä nurempana, toivottavasti luoja kuulee tuolla ylhäällä toiveeni.
Jos komuuni elämää suunnittelee, ihmisten tulis olla terveitä, fyysisesti kuin psykkisesti, muuten siinä ei ole mielekkyyttä. Me taidetaan puhua vähän eri asioista. Luulin että aloitus tarkoitti kommuunielämistä, hyviä ja huonoja puolia, mutta tehän puhutte dementiakodeista ja hoitolaitoksista.
Minä en ainakaan ole ihan vielä valmis sellaseen. Mulle kommuuni tarkottaa kyllä jotain muuta.- jää arvailuksi,,,
Kommuuni on nuorten yhteisö enemmän kuin kuusikymppisten, tietenkin voisi ajatella kuusikympisen mummiksi tai papaksi nuorten perheitten joukkoon, mutta luulen, harva kuusikymppinen pystyy muuntautumaan elmässään uusiin kuvioihin, hyvä jos joku pystyy, se on tietenkin hyvinkin virikkeelistä loppuelämää siinä tapauksessa, hymm. jos taas ajatellaan kaikkien olevan kuusikymppisä, miehiä että naisia, luulisin että vain fyysisesti ja psyykkisesti terveet ehkä sopeutuisivat toisiinsa tai sitten ei.
Ok, tunnustan että en ihan joka porukkaan lähtisikään kommuuniin asumaan, ikäjakautuma ei sinänänsä mikään ongelma, mutta selvääkin selvempää että ketä tahansa en haluaisi kämppäkaveriksi. Psyykinen terveys fyysistä tärkeämpää.
Muuten, ei kommuunit ole vain nuorille ja opiskelijoille, kyllä on kommuuneja joissa asuu kaikenikäisiä. Tässä esimerkiksi kollektiivitalo Kupan Tukholmassa (eräs 70-vuotias ystäväni asuu siellä ja viihtyy kuinkala vedessä)
http://www.hsb.se/stockholm/kupan/valkommen-till-kollektivhuset-kupan_-alvsjo
Voisin aivan hyvin kuvitella asuvani siellä myös.- lejanna
Paloma.se.co kirjoitti:
Ok, tunnustan että en ihan joka porukkaan lähtisikään kommuuniin asumaan, ikäjakautuma ei sinänänsä mikään ongelma, mutta selvääkin selvempää että ketä tahansa en haluaisi kämppäkaveriksi. Psyykinen terveys fyysistä tärkeämpää.
Muuten, ei kommuunit ole vain nuorille ja opiskelijoille, kyllä on kommuuneja joissa asuu kaikenikäisiä. Tässä esimerkiksi kollektiivitalo Kupan Tukholmassa (eräs 70-vuotias ystäväni asuu siellä ja viihtyy kuinkala vedessä)
http://www.hsb.se/stockholm/kupan/valkommen-till-kollektivhuset-kupan_-alvsjo
Voisin aivan hyvin kuvitella asuvani siellä myös.Onkohan ystäväsi varsin terve, fyysisesti ja psyykkisesti, ikäisekseen?
Kuka alkaisi vieraan hoitajaksi?
. lejanna kirjoitti:
Onkohan ystäväsi varsin terve, fyysisesti ja psyykkisesti, ikäisekseen?
Kuka alkaisi vieraan hoitajaksi?
.On kyllä. Terve ja aktiivi mies. Ex-akateemikko ja yliopistoprofessori. Kirjoittaa vieläkin paljon ja hoitaa oman huushollinsa ja kaikki asiansa. Ei Kupan ole mikään hoitokoti vaan kollektiivitalo tai oikeestaan kakis viidenkerroksen taloa joissa on yhteensä 52 huoneistoa. Huoneistoissa on omat vessat ja keittokomerot, mutta ei tilaa esimerkiksi suurelle ruokapöydälle. Yhteisessä ruokasalissa voi ruokailla muiden seurassa 40 kr. per ateria (omakustannushinta).
- lejanna
Paloma.se.co kirjoitti:
On kyllä. Terve ja aktiivi mies. Ex-akateemikko ja yliopistoprofessori. Kirjoittaa vieläkin paljon ja hoitaa oman huushollinsa ja kaikki asiansa. Ei Kupan ole mikään hoitokoti vaan kollektiivitalo tai oikeestaan kakis viidenkerroksen taloa joissa on yhteensä 52 huoneistoa. Huoneistoissa on omat vessat ja keittokomerot, mutta ei tilaa esimerkiksi suurelle ruokapöydälle. Yhteisessä ruokasalissa voi ruokailla muiden seurassa 40 kr. per ateria (omakustannushinta).
Jep, sanon kuin G. Pula-aho.
Olisi tosiaan kuin ennenaikainen taivas, saavuttaa kommuuni, sellainen.
Taitaa kuitenkin useinmiten meidän ihmisten itsekkyys, kyynisyys, sen estää toteutumasta?
Olet mielenkiintoinen persoona, en voi muuta virkata. En virkkaa pitsejä.
Ja sanani ovat turhia.
Ehkäpä elinajamme laajentuessa keksimme parempia asuin- ja olosuhteita, joista tulemme onnekkaiksi?
. Paloma.se.co kirjoitti:
On kyllä. Terve ja aktiivi mies. Ex-akateemikko ja yliopistoprofessori. Kirjoittaa vieläkin paljon ja hoitaa oman huushollinsa ja kaikki asiansa. Ei Kupan ole mikään hoitokoti vaan kollektiivitalo tai oikeestaan kakis viidenkerroksen taloa joissa on yhteensä 52 huoneistoa. Huoneistoissa on omat vessat ja keittokomerot, mutta ei tilaa esimerkiksi suurelle ruokapöydälle. Yhteisessä ruokasalissa voi ruokailla muiden seurassa 40 kr. per ateria (omakustannushinta).
Unohdin sanoa että siellä asuu kaikenikäisiä, myös lapsiperheitä. N. 70 aikuista ja n.40 lasta, kotisivun mukaan. Jokaisella aikuisella on 4 tunnin työvelvollisuus keittiössä ja yhteuiset tilat siivotaan yhdessä. Jos tykkkää että on naapureita ja yhteistä tekemistä muiden kanssa niin yksinäiselle se on aivan ihanteellinen asumistapa.
Huom: asunnot ovat ns. asumisoikeusasuntoja jotka ovat tavallaan omistusasuntoja ja kuuluvat HSB-taloyhtiöön. Ei siellä kukaan hoida ketään paitsi tietenkin vanhemmat lapsiaan:)- lejanna
Paloma.se.co kirjoitti:
Unohdin sanoa että siellä asuu kaikenikäisiä, myös lapsiperheitä. N. 70 aikuista ja n.40 lasta, kotisivun mukaan. Jokaisella aikuisella on 4 tunnin työvelvollisuus keittiössä ja yhteuiset tilat siivotaan yhdessä. Jos tykkkää että on naapureita ja yhteistä tekemistä muiden kanssa niin yksinäiselle se on aivan ihanteellinen asumistapa.
Huom: asunnot ovat ns. asumisoikeusasuntoja jotka ovat tavallaan omistusasuntoja ja kuuluvat HSB-taloyhtiöön. Ei siellä kukaan hoida ketään paitsi tietenkin vanhemmat lapsiaan:)Noops, aloituksen tulkitsin olevan vain avunhuuto ikääntyville?
Jos väärin sen tein, pyydän anteeksi.
Kommuunni kestää varmaan, jos jokainen sitä varmistaa. Mutta jos joku tulee huonoon happeen, taitaa avunanto lakata.
Kuka meistä alkaa tuikituntemattoman hoitajaksi. En minä ainakaan, omine vaivoineni.
Kunhan olen elossa, ja hengissä, silmin kirkkain. Riittää minulle ja miehelleni.
. lejanna kirjoitti:
Noops, aloituksen tulkitsin olevan vain avunhuuto ikääntyville?
Jos väärin sen tein, pyydän anteeksi.
Kommuunni kestää varmaan, jos jokainen sitä varmistaa. Mutta jos joku tulee huonoon happeen, taitaa avunanto lakata.
Kuka meistä alkaa tuikituntemattoman hoitajaksi. En minä ainakaan, omine vaivoineni.
Kunhan olen elossa, ja hengissä, silmin kirkkain. Riittää minulle ja miehelleni.
.Minä todennäköisesti tulkitisin väärin aloituksen ja anteeksipyyntö kuuluu minulle.
En kylläkään odottanut että ikäiseni ihmiset olisivat jo nyt hätääntyneitä siitä miten heidänkäy vanhoina, tuntuu liian aikaiselta kun toi elämäkin on vielä vähän kesken ja minä ainakin, jos terveys kestää, aion vielä suunnistaa kohti uusia seikkailuja.- lejanna
Paloma.se.co kirjoitti:
Minä todennäköisesti tulkitisin väärin aloituksen ja anteeksipyyntö kuuluu minulle.
En kylläkään odottanut että ikäiseni ihmiset olisivat jo nyt hätääntyneitä siitä miten heidänkäy vanhoina, tuntuu liian aikaiselta kun toi elämäkin on vielä vähän kesken ja minä ainakin, jos terveys kestää, aion vielä suunnistaa kohti uusia seikkailuja.Jep, olet oikea maailmanmatkaaja. Usein olen sanonut, etten ketään kadehdi, sinua kadehdin, kokemuksiesi mielestä. :)) Hyvällä.
Luulen, en tiedä, että aloitus oli tehty avunannon mielessä. Kommuuni, jokainen auttaa toistaan?
Liian usein olen nähnyt, mitä ihmisen loppuelämä on. Laitosta, mahanliotusta, murtuneita lonkkia, tuntemattomia katseita sängynpojalta.
Itkettää, taaskin.
Ihan turhaa on ihannoida elämän pitkäksi saamista, kun loppu on useimmin vain tuskaa ja itkua.
. - demeter
lejanna kirjoitti:
Jep, olet oikea maailmanmatkaaja. Usein olen sanonut, etten ketään kadehdi, sinua kadehdin, kokemuksiesi mielestä. :)) Hyvällä.
Luulen, en tiedä, että aloitus oli tehty avunannon mielessä. Kommuuni, jokainen auttaa toistaan?
Liian usein olen nähnyt, mitä ihmisen loppuelämä on. Laitosta, mahanliotusta, murtuneita lonkkia, tuntemattomia katseita sängynpojalta.
Itkettää, taaskin.
Ihan turhaa on ihannoida elämän pitkäksi saamista, kun loppu on useimmin vain tuskaa ja itkua.
.Sen verran tuohon lisäisin (Paloma), että meillä on Helsingissä Ruotsin mallin mukainen omistusasuntoyhteisö Loppukiri Hietalahdessa.
Sillä on varmasti kotisivutkin.
Eräs keskeinen asia näissä uusissa asumisviritykseissä on raha. Jos rakennetaan yhteisiä tiloja (iso ruokasali, kirjasto, kuntosalo, vierashuone) ne tulevat kalliiksi. Ja jokainen maksaa niistä, vaikka niitä ei käyttäisikään.
Aloittajan kuvaamaan asumistasoon ei ainakaan minulla olisi edes varaa, etenkään, jos huoneisto olisi pääkaupunkiseudulla.
- en fråga?++
Oletko tyytyväinen???
- yöntähtönen
Kiitos teille, keskusteluun osallistuneet. Aloitus oli aivan fiktiivinen eikä kuvatunkaltaista asuntoa tai asumismahdollisuutta ole oikeasti olemassa. Toiveeni oli kuulla vanhuutta lähestyvien ihmisten ajatuksia tällaisesta ryhmäasumismuodosta tai herättää ajattelemaan sitä mahdollisuutena.
Jotkin vastaukset olivatkin todella hyviä ja melko ennakkoluulottomia pohdintoja. Tulevaisuun ikäasumismuodot tulevat väistämättä muuttumaan johtuen vanhusten kasvavasta määrästä eliniän pidentyessä ja yhteiskunnan tuottamien tukipalveluiden kaventumisesta, syinä raha ja hoitajapula.
Omaisten vastuu omista läheisistä tullee kasvamaan. Ihmisen oma vastuu itsestään tulee myös kasvamaan ja yhä huonokuntoisemmat ihmiset elävät itsenäistä elämää? omien kotikopperoittensa vankina vailla säännöllisiä tukipalveluja, joita heillä ei ole varaa hankkia. Muutos,murros riistää aina eniten niitä ihmisiä, jotka luottavat, ovat tottuneet vallitseviin oloihin eivätkä usko minkään koskaan muuttuvan: oman terveyden, taloudellisen selviytymisen, yhteiskuntarakenteen, vallitsevien arvojen. Nauttikaa elämästä, ikävuodet eläköitymisestä exitukseen ovat noin neljännes ihmiselämästä!- --
Omaisten vastuu, mitä se on?
Ei yhtään mitään, huomenna vielä vähemmän.
Kommuuni on rahapulasta kärsivien ihmisten kokoonryhmittymä.
Ikinä en mihinkään kommuuniin alkaisi.
- tyytyväinen asukki
Asun melkein sellaisessa jota kuvailit. Haluatko rakentaa tällaisia itse?
Asuntona on (30 nel) yksiö rivitalossa, jossa siis pieni piha. Viereisessä talossa on tilava oleskeluhuone, keittiö, sauna ja pesutupa. Lähellä on kerrostalo vanhuksille ja iso edullinen ruokala.
Iso kauppa, apteekki, pankki, kampaamo/kauneushoitola ja tietenkin "juottola" sijaitsee 200 m säteellä.
Terveydenhoitaja, lääkäri ja kotipalvelu toimii tarvitsijoille kotiin ja ruokakin tuodaan liikuntavammaisille kotiin.
Vuokrani on 260.-€/kk sisältää vesimaksun. Ei siis paha!- innostunut Irja
Ole kiltti ja kerro lisää, esim. miten löysit tuollaisen helmen, mitä yhteistä puuhaa väellä on, miten yksityisyys toimii, ovatko naapurivälit hyvät, mikä on ikärakenne, tehtävien jako yms? Käsitinkö oikein että asut rivarissa joka on varta vasten suunniteltu tämmöiseen käyttöön?
- tyytyväinen asukki
innostunut Irja kirjoitti:
Ole kiltti ja kerro lisää, esim. miten löysit tuollaisen helmen, mitä yhteistä puuhaa väellä on, miten yksityisyys toimii, ovatko naapurivälit hyvät, mikä on ikärakenne, tehtävien jako yms? Käsitinkö oikein että asut rivarissa joka on varta vasten suunniteltu tämmöiseen käyttöön?
Yksityisiis toimii hyvin, koska 5-vuoteen en ole tutustunut lähemmin kehenkään, mutta on täällä porukka, joka kokoontuu joka päivä, koska he tuntevat toisensa.
Vain minä olen ja haluankin olla joukosta pois, koska en tunne täältä ketään, joten jutut on vähissä heidän kanssa, koska en voi spekuloida tuttujen, kummien ja kumminkaimojen edesottamuksista ja sairauksista.
Löysin sattumalta ja jotenkin voin melkein kiittää Luojan johdatusta tähän ratkaisuun. Aluksi minulla oli toive katsomastani kerrostalosta, mutta se meni sivusuun ja sitten ehdotettiin tätä asuntoa.
Mikä parasta, oma piha, edullinen vuokra eläkeläisen kukkarolle ja kaikki palvelut lähellä ja tulevaisuudessa myös kotipalvelu erittäin tehokas. - Pirre*
tyytyväinen asukki kirjoitti:
Yksityisiis toimii hyvin, koska 5-vuoteen en ole tutustunut lähemmin kehenkään, mutta on täällä porukka, joka kokoontuu joka päivä, koska he tuntevat toisensa.
Vain minä olen ja haluankin olla joukosta pois, koska en tunne täältä ketään, joten jutut on vähissä heidän kanssa, koska en voi spekuloida tuttujen, kummien ja kumminkaimojen edesottamuksista ja sairauksista.
Löysin sattumalta ja jotenkin voin melkein kiittää Luojan johdatusta tähän ratkaisuun. Aluksi minulla oli toive katsomastani kerrostalosta, mutta se meni sivusuun ja sitten ehdotettiin tätä asuntoa.
Mikä parasta, oma piha, edullinen vuokra eläkeläisen kukkarolle ja kaikki palvelut lähellä ja tulevaisuudessa myös kotipalvelu erittäin tehokas.Eikö tuo 30 neliötä ole aika ahdas?
- tyytyväinen asukki
Pirre* kirjoitti:
Eikö tuo 30 neliötä ole aika ahdas?
Onhan se kun on tullut haalittua liikaa kamaa, mutta mitä yksinäinen eläkeläinen toisaalta tarvitsee?
Minun pulmani onkin nykyisin luopumisen tuska, kun kuvittelen tarvitsevani kaikkea ja loppujen lopuksi tarvitsen niin vähän. Suurin osa tavaroistani on aivan turhaa, niin astioista, kuin vaatteistakin.
Kyllä minä "huomenna" alan heittämään roskiin joutavat, jotka ylihuomenna haen sieltä pois.
Kas kun on elänyt aikaa, jolloin sodan uhka oli suuri ja tavaroista huutava pula. Ja kukapa sen tietää milloin Suomessakin on taas todellinen pula-aika? Maailman tapahtumat on arvaamattomia. - Muorinmörkö
Pirre* kirjoitti:
Eikö tuo 30 neliötä ole aika ahdas?
Voisin kuvitella asuvani kommuunissa jos jäisin yksin. Tai mukavinta olisi tietenkin asua sellaisessa yhteisössä mieheni kanssa. Parin ystäväperheen kanssa olemme pyöritelleetkin tällaista ajatusta leikkimielessä. Meitä on ammatillisesti eri alueiden osaajia, vielä terveitä eläkkeen nauttijia. Yhteistä on huumorintaju ja harrastukset. Taidanpa ottaa seuraavassa kokoontumisessa asian puheeksi.
Muorinmörkö kirjoitti:
Voisin kuvitella asuvani kommuunissa jos jäisin yksin. Tai mukavinta olisi tietenkin asua sellaisessa yhteisössä mieheni kanssa. Parin ystäväperheen kanssa olemme pyöritelleetkin tällaista ajatusta leikkimielessä. Meitä on ammatillisesti eri alueiden osaajia, vielä terveitä eläkkeen nauttijia. Yhteistä on huumorintaju ja harrastukset. Taidanpa ottaa seuraavassa kokoontumisessa asian puheeksi.
Juuri tuossa mielessä luulen että kommuuniasuminen voisi olla aivan hyvä ratkaisu yksin jääneelle, mutta seuralliselle yli viisikymppiselle.
Kun perustatte sen kommuunin niin huikatkaa tänne mustikkaan päin tulen kaveriksi.Vuokra on sopiva mutta neliöt vähän. Ei minullakaan ole tarvetta suuriin lukaaleihin, mutta mielellään pari makkaria että saa tarjota yösijaa esim omalle perheelle..onko siellä isompia asuntoja?
- Pirre*
tyytyväinen asukki kirjoitti:
Onhan se kun on tullut haalittua liikaa kamaa, mutta mitä yksinäinen eläkeläinen toisaalta tarvitsee?
Minun pulmani onkin nykyisin luopumisen tuska, kun kuvittelen tarvitsevani kaikkea ja loppujen lopuksi tarvitsen niin vähän. Suurin osa tavaroistani on aivan turhaa, niin astioista, kuin vaatteistakin.
Kyllä minä "huomenna" alan heittämään roskiin joutavat, jotka ylihuomenna haen sieltä pois.
Kas kun on elänyt aikaa, jolloin sodan uhka oli suuri ja tavaroista huutava pula. Ja kukapa sen tietää milloin Suomessakin on taas todellinen pula-aika? Maailman tapahtumat on arvaamattomia.Niin mitä..., on kummallista kuinka sitä jemmaa aivan ihmeellisiä juttuja muka tulevaan tarpeeseen, - ja mihin tarpeeseen muka, aika vähän me tarvitaan täältä lähtiessä mukaan.
Lapsillehan ne "tulevien huonojen aikojen tarpeet" jää, - he myyvät roinan kuolinpesien ostajille, ensin tapeltuaan keskinäiset suhteet piloille; paras antaa jo eläessä kaikki "tarpeellinen" pois, ja jättää vain tämän päivän tarve eläkevuosiksi..
Olemme muuttamasa asumismuotoa, ja en aio enä tunteilla 80 -luvun kodinkoneen päältä, karsin kovalla käillä tätä perintöä...:)
- tyytyväinen asukki
Jos kysymys oli minulle, kun ei näistä aina selvää saa, mutta oletan, niin vastaan, että on. Juuri äskettäin oli kaksio, joita täällä on, mutta se oli juuri remontoitu saunan kanssa. Vuokra vain oli minulle liikaa..muistaakseni 500,-€ hulppeilla.
Kaksiot on muistaakseni 350,-€, mutta koska en itse tarvitse sellaista ja vierasvaraan ei ole myöskään tarvetta,...tai olisi...mutta ei tositärkeetä, niin miksi en säästäisi sitäkin rahaa humputuksiin. Tosin niitäkään ei ole.
Pirrehän pistää "hulinaksi" muuttaessaan. Olisi kiva kuulla, kuinka hän tulee muistelemaan entisiä tavaroitaan. Yritän viellä vastailla hänelle ja kertoa kokemuksiani ja ennenkaikkea, kuinka olen onnistunut 5-vuodessa tyhjään kämppään hankkimaan näinkin paljon tarpeetonta tavaraa.
Sitten vielä anteeksipyyntö sinulle. En kirjoitellut tuolla (eri nikki), että olisit "maailmanmatkaaja" ja "kansainvälinen", olikohan sekin mainittu?
Käsittääkseni asut Ruotsissa ja olet matkaillut, kuten meistä moni muukin, mutta yksi on ylitse muiden. Se lintu, joka lentää korkealla, syö haaskoja (raatoja) ja ilmestyy "ennen kuolemaa" tarun mukaan. Hän todellakin korostaa tätä kaksoiskansalaisuuttaan ja "maailmanmatkailuaan" Suomen ja sen toisen" kukkasipulimaan" välillä!!
Olisi kiva kuulla, kuinka sidottu olet Svedujen maahan ja harkitsetko Suomeen muuttoa?- Pirre*
En muistele, kaikki kalustot jää entiseen, ja hankimme uuteen sinne sopivat.
Moniaita kuormia on jo kiikutettu "kierrätykseen", ja lisää menee..jotain vain
t o d e l la tärkeää säilytän. - tyytyväinen asukki
Pirre* kirjoitti:
En muistele, kaikki kalustot jää entiseen, ja hankimme uuteen sinne sopivat.
Moniaita kuormia on jo kiikutettu "kierrätykseen", ja lisää menee..jotain vain
t o d e l la tärkeää säilytän.Todella upea päätös sinulta, mutta menneitä et saa sitten takaisin ja tuskin niitä kaipaat.
Kun veljeni rakennutti uuden talon muuttopitäjääsi, niin mitään hän ei halunut sinne entisiä. Onneksi jäi se vanhatalo koskemattomaksi, jossa vietinkin lomiani kymmenisen vuotta.
Harmihan se on kun siellä on täysi kodinomainen kalusto ja kaikki menee kaatopaikalle. Tätänykyä tuntuu että kaikki muutkin menee vieraille, niin vanhat, kuin uudetkin hankinnat.
Mutta tätähän se on. Luopumisen tuskaa eläessä, vaikka hautaan emme saa mitään. Niin on todistanut serkkuni, hautausurakoitsija, joka meitä sitten tulee peitelemään viimeisen kerran!!!, vai tuleeko? Onko se ehkä joku toinen? Luoja sen tietää, mutta tervetuloa synnyinpitäjääni ja Luojassa on sekin, josko tavattaisiin (luetaan suoraan) viellä joskus aivan nokakkain.
Pirre. Minä pidän jutuistasi ja ennenkaikkea murteestasi. On se vain niin kotoista vaikka itse en pystykkään toistamaan samaa enää, sillä.....maailma vieroitti meidät pois toisistaan.... Tiedät kyllä minut. Kyllä, sinulle olin tuon edellisen tarkoittanut, mutta mulla ei aina nää vastaukset mene kohdalleen, tarttee skarpata.
Tuosta toisesta ketjusta ja reaktiostani: mun kuuluu pyytää anteeksi koska en hahmottanut sitä toista "lintua" linnuksi, vaan vain lyhennyksenä hänen nimimerkistään ja oletin että palstakäyttäytymisessäni on ollut moitittavaa. (Ei tarkoituksellista).
Pirren muuton kaltaisen tein kaksi vuotta sitten kun kutistin koko elämiseni 38 plus 10 neliön mökkiin: lapsille jaoin kamaa ja pois heitettiin paljonkin. Koska tää paikka minne muutin on pieni yhteisö=mökkikylä oletin että on täällä jotain toimintaakin, mutta yhden kerraan ollaan grillattu kahden, melkein kolmen vuodn aikana ja nähtävästi jos haluan jotain sosiaalista kanssakäymistä saan sen kyllä järjstää itse. Lähinaapureideni kanssa juttelen ja kaikkia moikataan, mutta ei sen enempää ja olen seuraakaipaava ihminen.
Olen nyt vielä työssä ja ennen kuin pääsen eläkkeelle en voi edes kuvitella muuttoa, mutta tuo kuvaamasi kommuuniasuminen on kiinnostava. Lapseni asuvat täällä myös (Tukholman lähistöllä) ja koska olen perhekeskeinen ja sukurakas niin siinä se kynnys minulle olisikin Suomeen muuttoon. Olen toki asiaa harkinnut vakavissani ja n 10 vuotta sitten hain jopa vakavissani työpaikkaa Suomesta, mutta ei ihan helpolla näyttänyt tulevan; kävin kolmessa haastattelussa ja peruin yhden.
Mitä sitten tapahtuu kun pääsen eläkkeelle en tiedä vielä. E_A:n taloni myymistä olen myös harkinnut ja sijoittaa ne pennoset esim omistusasuntoon kaupungissa, koska maalaispaikka minulla on Suomessa (vanha jakamaton kotitaloni, jota vain minä ja yksi siskoistani käyttää satunnaisesti, maksamme vakuutukset ja tien ylläpidon puoliksi).
Minun ongelmani on että haluaisin olla niin monssa paikkaa samanaikaisesti.
- tyytyväinen asukki
Kirjoitan nyt aivan spontaanisti tuosta lausahduksestasi, että haluat olla niin monissa paikoissa samanaikaisesti.
Voin lohduttaa, että 10-v eteenpäin haluat olla vain yhdessä paikassa, tarkkailet ryppyjesi määrää, että kuinka h...tissä näitä vain tulee lisää ja kukaan ei katso,..ja jos katsoo.., niin ei sinua miellytä.
Minun lapseni (tytöt) ovat v-65 ja v-67 syntyneet. Toinen asuu ulkomailla ja toinen on lähelläni, jolla on kaksi lastenlasta, ihanat tyttö 7-v ja poika 5-v.
Kaikkihan minut tunnistaa, koska joskus olen nikillänikin kirjoittanut, mutta välikö hällä. Valehteluun en ole koskaan sortunut, mutta aina on
joku "kaarne", joka sekoittelee pakkaa täällä ja heittelee arvailujaan "summamutikassa"milloin kenenkin kirjoituksiin. Se minua ärsyttää, ainakin kun se tulee omalle kohdalle aiheetta..
Olemme siis kuulolla ja muuttosi Suomeen olisi mahdollista Espoon asunnon suhteen, josta porhaltaisit Ruotsiin pikaisesti. - irjuska
Hämmästyttävää "tätirohkeutta" alkaa pursuta nyt esiin! Vaikuttaa siltä että ihminen jonka siivet ovat kantaneet etäämmälle maailmaan on myös rohkeampi ja ikäänkuin avoimempi uudenlaisille vaihtoehdoille? Lasten luota on vaikea muuttaa kauas, palata kotimaahan tms. Lentäen matkat eivät ole pitkiä mutta vanhemmiten hankkiutuminen lennolle matkalaukkuineen on voimille käyvää
kun joka paikassa on ruuhkaa ja jonotusta?
Ehkä elämästä jää paljon kokematta jos vain asettuu aloilleen, odottamaan että lapset tarvitsevat tai tulevat käymään? Kukapa tämän asian osaisi punnita.
Tällaista sopuisaa kirjoittelua ja pohdintaa on mukava lukea.- tyytyväinen asukki
Irjuskalle. Näinhän se menee. Jotkut haluavat ehdottomasti asua lähellä lapsiaan ja toiset taas hyvin kaukana heistä. Minunkin lapset ovat jo 40 , mutta kumpikaan heistä ei ole rosvoja, siis lapseni, mutta lapsenlapsista en voi tietää.
Lukaiseppa juttuni, että autoni varastettiin. Kaveri on 30-v, istunut jo linnassa/vankilassa, mutta aina jatkaa "hommiaan". Helpostihan poliisit löysivät autoni, kuin myös varastajan, joka tunnusti tekonsa.
Päätä silitettiin ja mene vapaalle toistaiseksi. Tämähän on näköjään yleinen käytäntö.
Mitä näille rosvoille pitäisi tehdä, jotka aina uusii tekonsa?Kerro
itsestäsi jotain ja ainakin jotain mielipiteitä ihan omasta kokemuksesta.
No, todella kauas on hakeutunut kirjoitus aloittajan aiheesta, mutta kuvitellaan sitten, että komuuniin osuu tämä todellinen rosvo, joka ei tajua toisen omaisuutta omastaan ja tulkitsee sen kuin muinoinen (anteeksi, nykyinen) naapurimme, että kaikki on kaikkien omaisuutta?
Pohdin esittelemääsi vaihtoehtoa aikoinani, mutta totesin, että pienen ryhmän kanssa voi helposti syntyä monenlaisia ongelmia. Siksi kallistun suuremman yhteisön kannalle.
Suunnittelen viettäväni eläkevuoteni omassa pienessä asunnossa yhteisöllisessä kerrostalossa lähellä Helsingin keskustaa. Pienessä siksi, ettei tarvitse laittaa asuntoa vuokralle vaikka häipyisi pitemmäksi aikaa maailmalle.
Mieluiten asuisin mahdollisimman heterogeenisen ryhmän kanssa: kaikenikäisiä aikuisia, lapsia, perheitä, sinkkuja. Kun erilaisten ihmisten joukko on suurempi, ei tarvitse esittää vaatimuksia naapureille. - Vanhusten yhteisötaloissa Helsingissä näyttävät ikääntyneet naiset olevan enemmistönä. Sellaiseen en haluaisi.
Tukholmassa ja Berliinissä olen saanut erittäin positiivisen kuvan muutamista yhteisöllisistä asuintaloista. Niissä on paljon erilaisia yhteisiä tiloja ja tarjolla on erilaisia aktiviteetteja, joihin jokainen voi osallistua tahtonsa ja kykyjensä mukaan.- isoäiti*
Upea ajatus tuo kommuuniasuminen, sillä olen nähnyt niistä hyviä esimerkkejä maailmalla. Tosin joissakin kommuuneissa on ollut yhditävänä tekijänä joku
idelogia, mikä ei taas sopisi kaltaiselleni sitoutumattomalle.
Jaetaanhan kerrostalossakin yhteinen porraskäytävä, yhteinen piha ja joissakin
jopa yhteinen saunakin ja rivitalolaisilla on yhdessä jaettavia asioita, eli
monilla on kokemusta jo kommuunin alkeista.
Omaa rauhaa ja tilaa ympärilleni kyllä kaipaan, koska nautin yksinolosta, mutta toimiva kommuuni olisi haasteellinen ehkä turvallinenkin jossain mielessä, mistä syystä se kiinnostaisi joko yhdessä siipan kanssa tai yksin
Tuosta heterogeenisuudesta en tiedä, koska erilaisuus on useasti paljon mielenkinntoisempaa ja siitä voi oppia paljon, mutta ennakkoluulottomuutta se myös vaatii.
Suomessa vai jossain muuallako vietän loppuvuodet on mahdoton sanoa,
mutta asuntoa pidän Helsingissä, jos vaikka yksin sattuisin jäämään tai
koti-ikävä yllättäisi.
Oikein kiva kuulla positiivisia mielipiteitä ikätovereilta.
Eihän sitä tiedä mitä hyvää elämällä on vielä tarjottavana meille.- O - O
Heterogeenisyys tekstissäni ei liity mitenkään seksuaalisuuteen, vaan ihmisten erilaisuuteen. Seka-aineksinen on yksi sanakirjan tarjoama "suomennos" k.o. sanalle.;)
- Pirre*
Jos oisin yksineläjä voisin harkita vielä jotain tuollaistakin kokemusta.
- O - O
Mutta ajattelehan, Pirre, jos mummot kilvan vokottelisivat ja paapoisivat miestäsi, sinulle jäisi entistä enemmän aikaa muuhun. ;))
- Pirre*
O - O kirjoitti:
Mutta ajattelehan, Pirre, jos mummot kilvan vokottelisivat ja paapoisivat miestäsi, sinulle jäisi entistä enemmän aikaa muuhun. ;))
Kyllä...oikein hyvä huomio :), ja kyllä mieski tykkäisi kovasti :) - ei varmana huomaisi montako tuntia olin omissa menoissani..
- suomessa vaikeuttuu
pääsy palvelutaloihin, jolla on paljon rahaa on paremmat mahdollisuudet päästä.
Palvelutalo hyvin kuvaa kommuunia, palvelutaloja on eritasoisille ikääntyville, ikääntyvät ryhmitellään kunnon mukaan, virkeitä asutetaan keskenään, huonokuntoset lajitellaan aina oikein huonokuntoisiin, tämä miun mielestä on suomalaista kommuuni asumista.
Ruotsissa jo viisikymppiset hakeutuu palvelutaloihin, kauan sitten oli jokin asiaohjelma tv:ssä.- O - O
Onhan se suuri etu, että joukossa on aktiivisia, toiminta- ja keskustelukykyisiä yksilöitä. Olisi kamalaa ajatella joutuvansa vain kuolemaa odottavien, örisevien ihmisten joukkoon.
Olen nähnyt kuinka mieleltään virkeä vanhus joutui viettämään viime vuotensa sellaisessa seurassa, joka ei kyennyt keskustelemaan edes ruokapöydässä. Kuului vain sellaisia ääniä, joita vain hoitajat jotenkin ymmärsivät. Kunnioitan ihmisiä ja suon hyvän hoidon kaikille. Toivon, että ihmiset pääsisivät halutessaan jo hieman hyväkuntoisempina palvelujen ääreen. Ellei ole ystäviä ja omaisia lähellä, virikkeetön elämä ilman vuorovaikutusta ympäristön kanssa kuulostaa kammottavalta.
- 19+5
"Jos saat 5-6 ennestään toisiaan tuntematonta suomalaista asumaan yhdessä viikon, ilman käräjätuvan kutsua loppupeleissä, olet Pyhimys, joka tulee kanonisoida"
Kyllä tase-pappa osui oikeaan:)
En tahdo selvitä edes kerrostalossa naapureiden kanssa, saati sitten..
En itse puutu kenenkään elämään, en edes tiedä ketä talossa asuu kahta naapuria lukuunottamatta.
Mutta nuo talonvahdit kyttääjät, ei taatusti pääse ulos etteikö joku näistä ilmaantuisi jostain nurkan takaa.
Tekivät pientä remonttia ulko-oveen, talonvahdit seisoivat vieressä, varmaan ottivat sekuntikellolla aikaa.
Onneksi on mökki korvessa, jaksan vielä lämmittää uunia ja tehdä lumitöitä.
Pahimmat pakkaset olen kerrostalo bunkkerissa.- irjuska
Joskus minuakin harmitti, kun naapuri aamun postireissulla ilmoitti, mihin aikaan minulla vielä oli ollut valo. Sitten kun ymmärsin, että hän yksinäisenä valvoo kipujensa kanssa ja katselee ikkunastaan ulos yöhön, asia lakkasi harmittamasta. Aloin puhua hänen kanssaan enemmän kaikenlaisista muista asioista. Hän olikin ihan mukava ihminen ja olen iloinen että tutustuin häneen ennenkuin sairaus vei.
On toki ihan uteliaitakin ihmisiä, mutta on niitäkin, jotka seuraavat maailmaa ja ihmisten touhuja oman yksinäisyytensä vuoksi. Monista syistä ihmisen maailma voi kaventua pieneksi. Joskus tervehdys, muutama sana, hymy edes, se voi valaista koko päivän.
Sitäkin mietin, olisiko ilkivaltaa, nurkkien töhrimistä ja muuta pahantekoa vähemmän, jos me kaikki olisimme avoimemmin kiinnostuneita oman yhteisömme asioista, olisi nuorisollakin tunne että joku seuraa, näkee,puuttuu asiaan.
Sanalasku "metsällä on korvat ja lakeudella on silmät" kuvaa paitsi uteliaisuutta myös vastuullisuutta ? - Pirre*
Minuakin huvitti tuo samainen toteamus, vai totuus se taitasi olla :)
- lejanna
irjuska kirjoitti:
Joskus minuakin harmitti, kun naapuri aamun postireissulla ilmoitti, mihin aikaan minulla vielä oli ollut valo. Sitten kun ymmärsin, että hän yksinäisenä valvoo kipujensa kanssa ja katselee ikkunastaan ulos yöhön, asia lakkasi harmittamasta. Aloin puhua hänen kanssaan enemmän kaikenlaisista muista asioista. Hän olikin ihan mukava ihminen ja olen iloinen että tutustuin häneen ennenkuin sairaus vei.
On toki ihan uteliaitakin ihmisiä, mutta on niitäkin, jotka seuraavat maailmaa ja ihmisten touhuja oman yksinäisyytensä vuoksi. Monista syistä ihmisen maailma voi kaventua pieneksi. Joskus tervehdys, muutama sana, hymy edes, se voi valaista koko päivän.
Sitäkin mietin, olisiko ilkivaltaa, nurkkien töhrimistä ja muuta pahantekoa vähemmän, jos me kaikki olisimme avoimemmin kiinnostuneita oman yhteisömme asioista, olisi nuorisollakin tunne että joku seuraa, näkee,puuttuu asiaan.
Sanalasku "metsällä on korvat ja lakeudella on silmät" kuvaa paitsi uteliaisuutta myös vastuullisuutta ?Oletpa kaunis ihminen, kun et antanut ensiajatuksen sieluasi sumentaa.
Paljon on ihmisillä yksinäisyyttä ja sairautta, jolloin ehkä vaikkapa naapurien seuraaminen auttaa viemään omaa tuskaa pois mielestä.
Pitkästä aikaan, ikään kuin huomaamattomasti, uskaltaudun laittamaan pätkän Eino Leinoa.
Oi, onnellinen, joka herättää
noin voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me yhdessä käydä vois?
Jos murtuis yks, muut tukena ois.
Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
. - irjuska
lejanna kirjoitti:
Oletpa kaunis ihminen, kun et antanut ensiajatuksen sieluasi sumentaa.
Paljon on ihmisillä yksinäisyyttä ja sairautta, jolloin ehkä vaikkapa naapurien seuraaminen auttaa viemään omaa tuskaa pois mielestä.
Pitkästä aikaan, ikään kuin huomaamattomasti, uskaltaudun laittamaan pätkän Eino Leinoa.
Oi, onnellinen, joka herättää
noin voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me yhdessä käydä vois?
Jos murtuis yks, muut tukena ois.
Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
.kaunista, Lejanna...mikset uskaltais laittaa hyvyyttä tukevia runoja useamminkin?
- lejanna
irjuska kirjoitti:
kaunista, Lejanna...mikset uskaltais laittaa hyvyyttä tukevia runoja useamminkin?
Tononokat (anteeksi, brutaliteettini) eivät tykkää runoilusta. :))
Monesti runoilija saa muutamalla säkeellään sanottua asian, joka minulta veisi koko arkin.
Kivasti, keveästi, vain.
.
Irjuska, kyllä tuossa kirjoittamassasi on paljonkin perää, noin minäkin sen näen. Tosi uteliaita ihmisiä on varmaan aika harvassa, kyllä sellaiset asiat kun naapureiden nukkumaanmeno jne. täällä korvessakin (näköyhteydellä) ovat asioita jotka huomaa, jos itse on yövalvoja. Monesti kun menen nukkumaan näen valon paistavan lähinaapurini ikkunasta ja ajattelen että onsehyvä naapurin ukkokin on vielä elossa :)
Yhteiskunnan muuttuminen kuten tuo kaupunkilaistuminenkin tuo tullessaan anonyymisyyden ja siihen liittyy juuri tuo töhrimenen ja ilkivalta: ei kukaan sano kenellekään mitään kun naapuria ei edes tunneta. Sosiallinen vastuu ja sosiaalikontrolli joka ennen pelasi silleen juuri kuten tuossa ylempänä mainittin, että yhteisö laittoi nuorisonsa ruotuun, jos omat vanhemmat ei pystyneet, niin sitten naapurit. Nyt auta armias jos menet jotain sanomaan nuorisojengille....
Jossain Afrikassa on kuulemma sellinen sananlasku että tarvitaan kokonainen kylä kasvattamaan yksi lapsi. Meidän yhteiskunnissamme koko pitäjä katsoo toiseen suuntaan kun lapsi tekee ilkivaltaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalle Palander kertoi fantasioivansa siitä, kuinka Kiira Korpi naisi häntä sträppärillä ahteriin
Sai potkut Yleltä. https://yle.fi/a/74-20140000597952724h Kirppis
Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?132405Suomessa eletään liian pitkään
"Ihmisten on kuoltava" Asiantuntija varoittaa: Suomi ei ole valmis siihen, että niin moni elää pitkään: ”Kaiken täytyy1941613Kerotakaa joensuun kontiolahden paiholan laitoksesta jotain
Mun kaveri joutuu paiholan laitokseen nyt lähi aikoina niin voisko ihmiset kertoa minkälaista siellä on tarinoita jne ja221361- 71970
Sun ulkonäkö on
Kyllä viehättävä. Kauniit piirteet. Todella sievät. Ja olemus on ihana. Olet tehnyt vaikutuksen.41907Oletko koskaan
Tavannut/tuntenut ihmistä, jonka kanssa vuosisadan rakkaustarina olisi ollut mahdollinen, mutta joku este tuli väliin?72814Olen niin haaveillut
Sinusta. Ollut hullun rakastunut. Ajatellut kaikkea mitä yhdessä voisimme tehdä. Mutta ei ei yhtään mitään. Usko vaan lo57812En voi ottaa
Jos ikinä aiot ottaa yhteyttä, niin tee se nyt. On aika, kun todella todella tarvitsisin sinua. Naiselle.41772Tuo yksi tampio vielä ilmeisesti kuvittelee
Että joku itkee peräänsä täällä vinkuen jotain utopistista kadonnutta rakkauttaan kaksoisliekit silmissä leiskuen. Pyhä75672