ystäviä, vertaistukea ym =))

Moikka! Itse olen tapellut tämän p**kan kanssa kolme vuotta ja välillä tuntuu, että aletaan olemaan jo parempaan päin, kuten nyt, "jo" 3. päivä "terveenä" ja still goin' strong:D ja sitten taas boom! ja ollaan taas kuopan pohjalla ja sama oravanpyörä alkaa. Hyvä keino päästä irti tästä tai ainakin vähentää on pitää itsensä kiireisenä, töitä koulua kavereiden näkemistä, mitä vaan muuta, kun himassa oleskelua toimettomana ja oman mielensä kanssa kamppailua. Tuskin tästä ominavuin ainakaan itse ikinä irti pääsen, mutta koitan ainakin vähentää oksentamista niin paljon, kun vaan pystyn. Oletko ikinä hakenut apua bulimiaan, jos jo 7 vuotta olet sairastanut? Itse ajattelin jonnekkin psygologin juttusille hakeutua, jos vaikka kävisi tuuri ja löytäisi pätevän ihmisen jolle olisi helppo puhua, ja saisi vähän järkeä päähän ja voimia jaksaa ja parantua. Tasapainoinen elämä ja normaali syöminen olisi parasta mitä voisi tapahtua elämässäni tällähetkellä. Jos vaikka sitä kautta löytäisi tien oppia olemaan onnellinen:)

Sairaus on kyllä vit**mainen ja sitä häpeää niin paljon, että siitä puhuminen läheisille ja perheelle on tosi vaikeaa ja sitten vaan jää yksin sen kanssa. Välillä itkettä ja tuntuu, että ei tästä selviä ikinä ja kaikki on ihan turhaa ja sitten taas muutama parempi päivä:)

Mie kaipaisin kans ystävää joka ymmärtää "tätä elämää", laittaisitko Amtidam mulle vaikka sähköpostia jos haluat esim. sitä kautta vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia ja miettiä sitä yhteydenpitoa? Vaikutat "kaikesta huolimatta järkevältä tyypiltä" ;)

Laitoinkin tänne jo johonkin palstalle viestiä siitä että haluaisin tutustua johonkuhun toiseenkin bulimiasta kärsivään... ja itsehän olen 26-vuotias työelämässä oleva ja "urheilullinen", kolme vuotta sairastellut, HALUKAS PARANTUMAAN ja vaihtamaan ajatuksia siihen liittyen, mutta myös elämästä yleensä (Luojalle kiitos mulla on mielessä vielä sijaa muullekin kuin pelkälle syömiselle ja oksentamiselle...)

Täällä olis kanssa yksi parantumista niin paljon haluava. Opiskelen nykyisin ja kaikki rahat olen vetänyt vessanpöntöstä alas. Tuntuu etten vaan onnistu tässä yksin ja tuntuu välillä niin alentavalta myöntää tätä niille ihmisille, jotka eivät oksentele. Kun ei tätä sairautta oikeasti ymmärrä kuin saman kokenut. Mulla siis ollu bulimia noin 3 vuotta.. ja koko ajan pahenee. Mistä päin olette aloittaja ja muut?

Hei, ihana saada rehellisiä vastauksia! Piika_lisa ollaan todellakin yhte yksissä! Ja bulllllimic, tiedän niin tunteen. Tuleeko teille mieleen miten voitaisiin olla parhaiten yhteyksissä? Tieytysti sähköposti on jees, mutta miten ois facebookin chat/inbox? Voin laittaa oman sähköpostiosoittteeni tähän niin jos laitatte nimenne sinne niin lisään teidät facebookissa û sanokaa vain mikä tuntuu teistä parhaalta vaihtoehdolta niin laitetaan asia toimimaan û

toivotan teille ihan melettömästi voimia että jaksatte tän kanssa ja musta olis todella kiva tutustua û

Moikka, mulla ei ole bulimiaa mutta sairastin anoreksian nuorempana ja entisellä poikaystävälläni oli bulimia. Olisin kans kiinnostunut ystävystymään jonkun samaa kokeneen/kokevan kanssa :) Mulla on messengeri käytössä, jos se sinulta löytyisi :)

Moikka. Olen 25-v ja olen sairastanut bulimiaa yli 10 vuoden ajan. En ole itse koskaan myöntänyt sairastavani tautia, koska pystyin kontroloimaan sitä niin hyvin. Tai niin itse luulin monien vuosien ajan.
Olen saattanut olla 1/2 v oksentamatta.. ja sortua sitten taas. Joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Nyt olen kuitenkin tullut siihen pisteeseen, että vuosien oksentelu on alkanut vaikuttaa myös fyysisesti. Asuin vuoden homeasunnossa.. joka myös omalta osaltaan vaikuttaa sairasteluun, mutta ei oksentamisen tuhot kurkussani ainakaan helpota sitä.
Viimeiset 3 vuotta olen sairastanut todella paljon. Nytkin olen parhaillani taas flunssassa. Minulla on todettu tänä syksynä astma, jonka vuoksi joudun luopumaan paljosta. Viimeisen vuoden aikana olen sairastanut pahan kurkunpään tulehduksen, angiinan ja nyt minulla on lievä poskiontelon tulehdus. hampaani ovat alkaneet kulua ja tuntua edestä hirveän teräviltä (hammaslääkärini on myös maininnut asiasta) Kärsin myös vatsavaivoista. Välillä minua oksettaa ja polttelee mahassa vaikka mitä söisin.
JOs olen rehellinen niin joudun myöntämään etten koskaan ottanut todesta kaikkia haitta puolia. Vaikka minulle sanottiin, että voin tuhota sisuskaluni lopullisesti piloille. Nyt minusta tosissaan tuntuu, että olen tehnyt sellaista tuhoa, jota ei aikakaan enää korjaa.. ja se tuntuu todella pahalta. Minkä vuoksi ihminen on niin typerä, että kaikki pitää oppia kantapään tai tässä tapauksessa oman terveyden kautta.
Ensimmäistä kertaa tänä syksynä olen saanut hoitoa täysin tälle sairaudelle, olen käynyt 2 kertaa ravitsemusterapeutilla (en ole oksentanut ensimmäisen käynnin jälkeen 1,5 kk). Olen käynyt 4-v terapiassa, mutta eri asioitten tiimoilta. Tottakai bulimiastakin on siellä puhuttu, mutta ei samanlailla.
Olen miettinyt mennä johonkin tukiryhmään puhumaan asiasta, koska vihdoin minusta tuntuu että olen siihen valmis. Juttelisin mielelläni kanssasi. Minullakaan ei ole koskaan ollut ystävää joka voisi täysin ymmärtää minua.

Hei,
Olettekos jo sopineet jatko-yhteydenpidosta enemmän ? =)
Olisin todella kiinnostunut tulemaan myös jakamaan ajatuksia syömishäiriöstä ja tätä ankeasta arjesta missä itse kukanenkin yritämme rämpiä eteenpäin. Sairastan myös bulimiaa tällähetkellä vaikka hoitohenkilökunta kovasti yrittää anoreksiaksi tätä väittää. Olen 22-vuotias naisen alku ja olisi mukavaa tosiaan vaihtaa vähän ajatuksia samanhenkisten ihmisten keran. Tuo facebook kuulostaisi itsestäni ainakin hyvältä vaihtoehdolta.
Jään odottelemaan vastauksianne mielenkiinnolla! =)

Heippa kaikki! En tiedä mitä täällä loput on mieltä, mutta mulle ainakin henk. koht. toi facebook vähän jotenkin mietityttää.. kun siellä sitten näkee sen oikean nimen ja kaikkee.. toisaalta se olis kaikkein helpoin tapa pitää yhteyttä, sitä kun kaikki ainakin säännöllisesti käyttää. Täällä on jo aika paljon vertaistukihenkilöitä, hyvä :)

Juu kuulostaa hyvältä..täällä kans liputetaan ton facebookin puolesta.
Kiva tosiaan kun on useampi ainakin näin alustavasti jotka jaksaisivat olla yhteyksissä. =)
No, laitan tähän oman s-postin josta voisin antaa nimen ja muut enempi että voi lisäillä facebook:n tai miten päin vain..=)
Toivottavasti saadaan porukka kasaan!

[email protected]

Minua kans vähän epäillyttää se facebook. Nämä on kuitenkin niin arkoja asiota, etten ihan tosta vaan ole valmis tuomaan nimeäni julki.. Olisiko mitään muuta tapaa. itse juttelisin vaikka e-maileina näin aluksi. Jos joku on halukas jakamaan kokemuksia sen kautta niin ilmoita.