Hei,
olen sairastanut bulimiaa n.7 vuotta ja sanoisin että olen oppinut elämään sen kanssa. Välillä on rankempia jaksoja ja välillä helpompia û
Harrastin kilpaurheilua koko nuoruuteni (12vuotta) ja vartaloni on siksi ollut aina todella sporttinen. Nyt en ole urheillut muutamaan vuoteen ja tuntuu siltä kun koko kroppa olisi repsahtanut. Olen 168cm pitkä ja painoa on 63 kg. Olen kyllä hoikka, mutta nykyään minulla on pötsi, jenkkakahvat ja huhhu reidet pylly! Todella ahistavaa! Paras lääke olisi tietysti urheilu, mutta sairastuin alopeciaan (minulta lähti tukka) ja nyt peruukin kanssa on todella vaikea lähteä treenaamaan kun tukkaa ei saa kiinni ja se ahdistaa tosi paljon:/
Painoni jojoilee jonkuu verran, yleensä olen 60kg paikkeilla ja välillä saatan olla jopa 64-65kg. Ero näkyy todella rajusti minussa! Muutenkin turpoan hurjan helposti isoksi palloksi jos vähänkin löysäilen..
Olisi ihanaa saada ystäviä jotka myös elävät bulimian/syömishäiriön kanssa. Olen korkeakouluopiskelija ja kotan löytää tapoja olla sinut itseni kanssa (tietysti helpompaa hyvinä päivinä, huonoina hmm en osaa edes kuvailla..)
Anyway, jos löytyy nuoria naisia tämän elämäntyylin kanssa niin laitelkaa viestiä tähän niin keksitään joku hyvä yhteydenpitokonsti û
Oi, ja aloitin tänään atkinsin! olen ennenkin kokeillut sitä ja tulokset olivat todella hyvät! minulla ei ikinä vaan riitä kärsivällisyyttä olla kauaa dieeteillä. Nyt meinaan olla vajaa 2 vk ketoosissa ja koitan laihtua 63 kilosta 59 kiloon =)
Toivottavasti ei tule hölmöjä vastauksia - tiedän kyllä bulimian vaarat ym joten niistä on turha sanoa. Etsin vain henkilöitä jotka ovat näissä asioissa kanssani ns samalla aaltopituudella (vaikka se olisikin sairas) =)
ystäviä, vertaistukea ym =))
10
164
Vastaukset
- Joo tiedän tunteen..
Moikka! Itse olen tapellut tämän p**kan kanssa kolme vuotta ja välillä tuntuu, että aletaan olemaan jo parempaan päin, kuten nyt, "jo" 3. päivä "terveenä" ja still goin' strong:D ja sitten taas boom! ja ollaan taas kuopan pohjalla ja sama oravanpyörä alkaa. Hyvä keino päästä irti tästä tai ainakin vähentää on pitää itsensä kiireisenä, töitä koulua kavereiden näkemistä, mitä vaan muuta, kun himassa oleskelua toimettomana ja oman mielensä kanssa kamppailua. Tuskin tästä ominavuin ainakaan itse ikinä irti pääsen, mutta koitan ainakin vähentää oksentamista niin paljon, kun vaan pystyn. Oletko ikinä hakenut apua bulimiaan, jos jo 7 vuotta olet sairastanut? Itse ajattelin jonnekkin psygologin juttusille hakeutua, jos vaikka kävisi tuuri ja löytäisi pätevän ihmisen jolle olisi helppo puhua, ja saisi vähän järkeä päähän ja voimia jaksaa ja parantua. Tasapainoinen elämä ja normaali syöminen olisi parasta mitä voisi tapahtua elämässäni tällähetkellä. Jos vaikka sitä kautta löytäisi tien oppia olemaan onnellinen:)
Sairaus on kyllä vit**mainen ja sitä häpeää niin paljon, että siitä puhuminen läheisille ja perheelle on tosi vaikeaa ja sitten vaan jää yksin sen kanssa. Välillä itkettä ja tuntuu, että ei tästä selviä ikinä ja kaikki on ihan turhaa ja sitten taas muutama parempi päivä:) Mie kaipaisin kans ystävää joka ymmärtää "tätä elämää", laittaisitko Amtidam mulle vaikka sähköpostia jos haluat esim. sitä kautta vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia ja miettiä sitä yhteydenpitoa? Vaikutat "kaikesta huolimatta järkevältä tyypiltä" ;)
Laitoinkin tänne jo johonkin palstalle viestiä siitä että haluaisin tutustua johonkuhun toiseenkin bulimiasta kärsivään... ja itsehän olen 26-vuotias työelämässä oleva ja "urheilullinen", kolme vuotta sairastellut, HALUKAS PARANTUMAAN ja vaihtamaan ajatuksia siihen liittyen, mutta myös elämästä yleensä (Luojalle kiitos mulla on mielessä vielä sijaa muullekin kuin pelkälle syömiselle ja oksentamiselle...)- bullllllimic
Täällä olis kanssa yksi parantumista niin paljon haluava. Opiskelen nykyisin ja kaikki rahat olen vetänyt vessanpöntöstä alas. Tuntuu etten vaan onnistu tässä yksin ja tuntuu välillä niin alentavalta myöntää tätä niille ihmisille, jotka eivät oksentele. Kun ei tätä sairautta oikeasti ymmärrä kuin saman kokenut. Mulla siis ollu bulimia noin 3 vuotta.. ja koko ajan pahenee. Mistä päin olette aloittaja ja muut?
- amtidam
Hei, ihana saada rehellisiä vastauksia! Piika_lisa ollaan todellakin yhte yksissä! Ja bulllllimic, tiedän niin tunteen. Tuleeko teille mieleen miten voitaisiin olla parhaiten yhteyksissä? Tieytysti sähköposti on jees, mutta miten ois facebookin chat/inbox? Voin laittaa oman sähköpostiosoittteeni tähän niin jos laitatte nimenne sinne niin lisään teidät facebookissa û sanokaa vain mikä tuntuu teistä parhaalta vaihtoehdolta niin laitetaan asia toimimaan û
toivotan teille ihan melettömästi voimia että jaksatte tän kanssa ja musta olis todella kiva tutustua û - entinenanorektikko
Moikka, mulla ei ole bulimiaa mutta sairastin anoreksian nuorempana ja entisellä poikaystävälläni oli bulimia. Olisin kans kiinnostunut ystävystymään jonkun samaa kokeneen/kokevan kanssa :) Mulla on messengeri käytössä, jos se sinulta löytyisi :)
- hattivatti86
Moikka. Olen 25-v ja olen sairastanut bulimiaa yli 10 vuoden ajan. En ole itse koskaan myöntänyt sairastavani tautia, koska pystyin kontroloimaan sitä niin hyvin. Tai niin itse luulin monien vuosien ajan.
Olen saattanut olla 1/2 v oksentamatta.. ja sortua sitten taas. Joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Nyt olen kuitenkin tullut siihen pisteeseen, että vuosien oksentelu on alkanut vaikuttaa myös fyysisesti. Asuin vuoden homeasunnossa.. joka myös omalta osaltaan vaikuttaa sairasteluun, mutta ei oksentamisen tuhot kurkussani ainakaan helpota sitä.
Viimeiset 3 vuotta olen sairastanut todella paljon. Nytkin olen parhaillani taas flunssassa. Minulla on todettu tänä syksynä astma, jonka vuoksi joudun luopumaan paljosta. Viimeisen vuoden aikana olen sairastanut pahan kurkunpään tulehduksen, angiinan ja nyt minulla on lievä poskiontelon tulehdus. hampaani ovat alkaneet kulua ja tuntua edestä hirveän teräviltä (hammaslääkärini on myös maininnut asiasta) Kärsin myös vatsavaivoista. Välillä minua oksettaa ja polttelee mahassa vaikka mitä söisin.
JOs olen rehellinen niin joudun myöntämään etten koskaan ottanut todesta kaikkia haitta puolia. Vaikka minulle sanottiin, että voin tuhota sisuskaluni lopullisesti piloille. Nyt minusta tosissaan tuntuu, että olen tehnyt sellaista tuhoa, jota ei aikakaan enää korjaa.. ja se tuntuu todella pahalta. Minkä vuoksi ihminen on niin typerä, että kaikki pitää oppia kantapään tai tässä tapauksessa oman terveyden kautta.
Ensimmäistä kertaa tänä syksynä olen saanut hoitoa täysin tälle sairaudelle, olen käynyt 2 kertaa ravitsemusterapeutilla (en ole oksentanut ensimmäisen käynnin jälkeen 1,5 kk). Olen käynyt 4-v terapiassa, mutta eri asioitten tiimoilta. Tottakai bulimiastakin on siellä puhuttu, mutta ei samanlailla.
Olen miettinyt mennä johonkin tukiryhmään puhumaan asiasta, koska vihdoin minusta tuntuu että olen siihen valmis. Juttelisin mielelläni kanssasi. Minullakaan ei ole koskaan ollut ystävää joka voisi täysin ymmärtää minua. - riiikkkah
Hei,
Olettekos jo sopineet jatko-yhteydenpidosta enemmän ? =)
Olisin todella kiinnostunut tulemaan myös jakamaan ajatuksia syömishäiriöstä ja tätä ankeasta arjesta missä itse kukanenkin yritämme rämpiä eteenpäin. Sairastan myös bulimiaa tällähetkellä vaikka hoitohenkilökunta kovasti yrittää anoreksiaksi tätä väittää. Olen 22-vuotias naisen alku ja olisi mukavaa tosiaan vaihtaa vähän ajatuksia samanhenkisten ihmisten keran. Tuo facebook kuulostaisi itsestäni ainakin hyvältä vaihtoehdolta.
Jään odottelemaan vastauksianne mielenkiinnolla! =) - bullllllllllllimic
Heippa kaikki! En tiedä mitä täällä loput on mieltä, mutta mulle ainakin henk. koht. toi facebook vähän jotenkin mietityttää.. kun siellä sitten näkee sen oikean nimen ja kaikkee.. toisaalta se olis kaikkein helpoin tapa pitää yhteyttä, sitä kun kaikki ainakin säännöllisesti käyttää. Täällä on jo aika paljon vertaistukihenkilöitä, hyvä :)
- riiikkkah
Juu kuulostaa hyvältä..täällä kans liputetaan ton facebookin puolesta.
Kiva tosiaan kun on useampi ainakin näin alustavasti jotka jaksaisivat olla yhteyksissä. =)
No, laitan tähän oman s-postin josta voisin antaa nimen ja muut enempi että voi lisäillä facebook:n tai miten päin vain..=)
Toivottavasti saadaan porukka kasaan!
distress@windowslive.com - hattivatti_86
Minua kans vähän epäillyttää se facebook. Nämä on kuitenkin niin arkoja asiota, etten ihan tosta vaan ole valmis tuomaan nimeäni julki.. Olisiko mitään muuta tapaa. itse juttelisin vaikka e-maileina näin aluksi. Jos joku on halukas jakamaan kokemuksia sen kautta niin ilmoita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kysynkin sinulta nyt...
Tahdotko sinä minusta miehestä enää mitään..koskaan? Vastaa kyllä/ei/en tiedä ja siihen puhelinnumeroni kaksi viimeistä596349Oletteko naiset huomanneet sellaista asiaa
että vaikka miehiä tulee ja menee ja hakeutuu seuraanne mitä viehättävämpiä olette niin sitä enemmän itseasiassa te olet1304502Nainen, vaikka kaikki on
ohi eikä koskaan alkanutkaan, niin tekisi silti mieli jakaa tämä trippi kanssasi, kertoa mitä kappaleita kuuntelin jne.182896HH En uskalla enää ottaa sinuun yhteyttä
Enkä tiedä miltä sinusta tuntuu nyt. Itsellä tosi tyhjä olo, harmittaa kun kaikki levällään. Toivottavasti sulla kaikki92261Onko Marilyn Monroe mielestäsi maailman kaunein nainen kautta aikojen?
Marilyn Monroe sai sekaisin naisten ja miesten päät kurvikkailla muodoillaan ja keimailevalla asenteellaan. Monroe onkin1522014Onkohan tämä jotain elämää suurempaa
Vai olenko kehitellyt nämä tunteet vain omassa pääkopassani. Tunne kyllä sanoo että jotain tässä on.. Toivottavasti et m391975- 1061923
Voi luoja miten haluaisin
jutella kanssasi nyt. Harmittaa, että pidin estossa, mutta silloin olisin ollut riekaleina pienistäkin syytöksistä tai301720- 921601
- 1171477