Tahtoo tietää kokemuksia vastaavanlaisesta yhdistelmästä. Ei sillä että antaisin sen jotenkin vaikuttaa suhteeseemme. Kujeillessani haluan tietää...ensimmäinen kalamies elämässäni. Neitsyt-suhteita kaksi takana, ja voin kertoa että ei ole heleppoo. Kaksi perfektionisti-pedanttia vastakkain...
Neitsytnainen & kalamies
neitsytnainen
14
4524
Vastaukset
- tyttö
Yhteensopivuus: Neitsyt & Kalat
Neitsyen ja kalojen suhde on yleensä hyvällä ja vakaalla pohjalla. Neitsyt ja kalat ovat toistensa oppositiomerkkejä. Oppositiossa olevat merkit täydentävät yleensä toisiaan hyvin, kompensoivat toistensa heikkouksia sekä tuovat toisistaan parhaan esille. Oppositiomerkit tuntevat usein voimakasta seksuaalista vetovoimaa toisiinsa. Neitsyt ja kalat eivät ole tässä poikkeus. Kalojen ja neitsyen on helppoa tulla toimeen keskenään ja he usein jumaloivat toisiaan aivan estoitta.
Neitsyt auttaa kaloja toteuttamaan unelmiaan. Kalat on haaveellinen merkki, jonka usein erinomaiset ideat tahtovat jäädä toteutumatta. Kalat on intuitiivinen ja tunteellinen, ja nauttii neitsyen vakaasta ja turvallisesta loogisuudesta. Kalat on jalomielinen, kiltti ja sydämellinen neitsyttä kohtaan ja auttaa neitsyttä löytämään uutta syvyyttä tunteilleen. Neitsyt on suhteellisen materialistinen merkki, joka nauttii ylellisyydestä, eikä aina ymmärrä kalojen vaatimatonta ja yksinkertaista makua ja elämäntapaa.
Neitsyttä ohjaa Merkurius ja kaloja Jupiter sekä Neptunus. Merkurius edustaa nopeaa älyä ja kommunikaatiota, Neptunus unelmia, haaveita, illuusioita ja empatiaa. Merkuriuksen ja Neptunuksen tuomat piirteet sopivat hyvin yhteen ja tuovat suhteeseen syvän henkisen tason ja yhteisymmärryksen. Kalojen toinen planeetta Jupiter edustaa filosofiaa, optimismia, onnea, matkaamista ja seikkailua. Näiden kolmen planeetan vaikutuksesta neitsyen ja kalojen suhde on kommunikoiva, empaattinen, mielikuvituksellisesti rikas sekä hyvin luova. Näistä kahdesta merkistä käytännöllisempi on neitsyt, joka tuo suhteeseen tervettä realismia, kun herkkä ja vaistoltaan vahva kalat lisää suhteen syvyyttä ja romanttisuutta. Neitsyt voi välillä hermostua kalojen epätasapainoisuuteen, ja kalat voi välillä pitää neitsyttä liian skeptisenä ja ylikriittisenä.
Sekä kalat että neitsyt tekevät mielellään monia asioita samanaikaisesti. Molemmat kaipaavat jatkuvia virikkeitä sekä jännitystä. Neitsyt on yksi eläinradan älykkäimmistä merkeistä ja kalat elää vahvasti vaistojensa varassa. Kalojen intuitio ohjaa merkkiä oikeaan suuntaan ja neitsyt tarkkailee asioita monipuolisesti huomioiden. Näiden merkkien välinen kommunikaatio pelaa erinomaisesti eikä kompromissien tekokaan ole tuskaista. Parhaimmillaan näiden neitsyen ja kalojen välinen suhde on harmoninen, sydämellinen ja arvostava. Neitsyt ja kalat ovat myös erittäin lojaaleja ja uskollisia toisiaan kohtaan, joten suuria ongelmia ei luottamuksenkaan suhteen pitäisi syntyä- neitsytnainen
Olipas tyhjentävä vastaus..tunnistin todella paljon meitä molempia koskevia luonteenpiirteitä!
- neitsyt
Noh, olen lukenut itse tuon jippiin jutun myös ja kyllä siinä on paljon molempia. Jostain ihmeen syystä olen itse aina törmännyt kalamiehiin ja jostain syystä, siit on kehittynyt aina jotain. Ajan kuluessa kuitenkin on selvinnyt, että tulemme paremmin toimeen ystävinä.
Kalat vaativat kumppaniltaan loppupeleissä todella paljon, eikä neitsyt välttämättä vastaa oikealla lailla. Mutta pitkien riitojen, erimielisyyksien ja muiden hankaluuksien jälkeen... jos niistä on selvinnyt niin suhde on yksi voimakkaimmista ja vaikeimmin hajotettavissa. Mutta se vaatii todella paljon.
Minun mielestä liikaa. Itse en tosin ole ihan tyypillinen neitsyt, mutta pohjamutansa siinäkin.
Olen tullut itse monien kokeilujen ja tyhmyydestä viisastuneena... vain ystäväksi.
Mutta voihan olla, että joku toinen neitsyt onnistuu paremmin siinä kuin mä. - fanni
Ensimmäinen suuri rakkaus 42-v sitten oli ihana ,herkkä ,oikein söötti kala-poika ,jolle kalja maistui ja minä en voinut sitä sietää.
Tiet erosivat ,mutta kumpikaan ei voinut unohtaa.
Kunnes 7-v sitten yhtäkkiä tavattiin ,ja se oli sillä selvää.Se poika (kuten itsekin) oli vain vanhennut ,mutta nuorekas ja poikamainen ja yhtä herkkä ,suloinen ja rakastettava .
Vain se kuningas alkoholi on nytkin liian tärkeä.??
Muuten elämä on elämisen arvoista ja tuntuu ,että vakka on kantensa löytänyt vasta nyt lähes kuusikymppisenä . - neitsytnainen
En ole hirvittävän fanaattinen horoskooppien suhteen, mutta nyt parin päivän aikana olen tosiaan tutkaillut kalojen "luonnetta" (lomalla kun on aikaa). Tosi on, että kala-mies näyttää olevan hetkessä eläjä, raha ei viihdy hänen näpeissään ja aika huoleton heppu muutenkin..mutta funtsii, haaveilee ja suunnittelee koko ajan jotain uutta. Haluaa elämyksiä ja nauttii kaikista kokemuksistaan.
Meikäläinen realistina ja "järkevänä" yrittää jarrutella hänen uusimpia innostuksiaan, niitä kun riittää. Ja raha-asioissa ihmettelen miten hän on pärjännytkään ilman minua aiemmin..Minäkään en ole aivan tyypillinen neitsyt. Työssäni olen järjestelmällinen ja erittäin perfektionisti, mutta ei nytkään haittaa vaatekasa sohvalla tai astiat pesukoneessa. Spontaaniutta ja hetkeen tarttumista löytyy multakin, mut täytyy sanoa et tämä kalamies on kyllä toisaalta ihannoitavan nopea käänteissään.
Voin olla väärässä, mut tuntuu että tällainen kala kaipaakin rinnalleen turvallisen ja järkeilevän neitsyen, joka pudottelee häntä välillä maan pinnalle..- neitsyt-tytsi
olen välillä erittäin ihmeissäni kala-kultani kanssa... meillä ainakin oli alku ihan mielettömän ihanaa ja tuntui kuin en olisi koskaan lentänyt näin paljon taivaissa, mutta sitten tapahtui jotain..(en todellakaan käsittänyt mitä) ehkäpä juuri kalan nopea ailahtelevaisuus astui kuvaan ja olin todella yksinäinen... kalakultani oli kadonnut jonnekkin, silmistä puuttui tuo ihana lämmin ja lumoutunut katse ja tuntui kuin toinen vain lipui kauemmas ja kauemmas... ja olin hukassa. tuntui tyhjältä ja kylmältä... mitä enenmmän koitin selvittää missä oli vika, sitä kauemmaksi hän katosi.
ja minä tietenkin neitsyt tyttönä halusin kovin vain saada selville missä vika oli jotta olisin voinut ratkaista pulman... päivät kului ja minulla oli aina vain ahdistuneempi olo.. kunnes eräs ystäväni sanoi minulle.."lakkaa ajattelemasta järjellä.. kalan kanssa pitää ajatella tunteilla" hetken aikaa asiaa mietittyäni, ymmärsin asian todella olevan näin, siihen asti olin vain koittanut kertoa mitä minä ajattelin, en miltä minusta tuntui!
sitten huomasin että kalalla on vain taipumusta "kadota" jonnekkin ´ja kun tuon herkän ja ihanan ihmisen antaa kadota juuri silloin kuin hänestä tuntuu siltä, hän palaa luokseni entistäkin onnellisempana...
tosin välillä rassaa kyllä kalan päättämättömyys ollakko vai eikö olla... ikään kuin hän ei uskaltaisi yrittää olla onnellinen.. mutta toivottavasti pystyn rohkaisemaan häntä kulkemaan mun kanssa oikeaan suuntaan... voin kyllä sanoa että helppoa ei todellakaan aina ole ja ollaan tosi alussa vielä, mutta tunteet ovat kyllä sitäkin suuremmat..:0) - metti
neitsyt-tytsi kirjoitti:
olen välillä erittäin ihmeissäni kala-kultani kanssa... meillä ainakin oli alku ihan mielettömän ihanaa ja tuntui kuin en olisi koskaan lentänyt näin paljon taivaissa, mutta sitten tapahtui jotain..(en todellakaan käsittänyt mitä) ehkäpä juuri kalan nopea ailahtelevaisuus astui kuvaan ja olin todella yksinäinen... kalakultani oli kadonnut jonnekkin, silmistä puuttui tuo ihana lämmin ja lumoutunut katse ja tuntui kuin toinen vain lipui kauemmas ja kauemmas... ja olin hukassa. tuntui tyhjältä ja kylmältä... mitä enenmmän koitin selvittää missä oli vika, sitä kauemmaksi hän katosi.
ja minä tietenkin neitsyt tyttönä halusin kovin vain saada selville missä vika oli jotta olisin voinut ratkaista pulman... päivät kului ja minulla oli aina vain ahdistuneempi olo.. kunnes eräs ystäväni sanoi minulle.."lakkaa ajattelemasta järjellä.. kalan kanssa pitää ajatella tunteilla" hetken aikaa asiaa mietittyäni, ymmärsin asian todella olevan näin, siihen asti olin vain koittanut kertoa mitä minä ajattelin, en miltä minusta tuntui!
sitten huomasin että kalalla on vain taipumusta "kadota" jonnekkin ´ja kun tuon herkän ja ihanan ihmisen antaa kadota juuri silloin kuin hänestä tuntuu siltä, hän palaa luokseni entistäkin onnellisempana...
tosin välillä rassaa kyllä kalan päättämättömyys ollakko vai eikö olla... ikään kuin hän ei uskaltaisi yrittää olla onnellinen.. mutta toivottavasti pystyn rohkaisemaan häntä kulkemaan mun kanssa oikeaan suuntaan... voin kyllä sanoa että helppoa ei todellakaan aina ole ja ollaan tosi alussa vielä, mutta tunteet ovat kyllä sitäkin suuremmat..:0)mä tuun kalatmiehien (tai yleensäkin kalojen) kanssa yleensä paremmin toimeen pelkkinä ystävinä :) ..ja olen saanut huomata, että todellisia ja ihania ystäviä he ovatkin :)
- neitsytnainen
neitsyt-tytsi kirjoitti:
olen välillä erittäin ihmeissäni kala-kultani kanssa... meillä ainakin oli alku ihan mielettömän ihanaa ja tuntui kuin en olisi koskaan lentänyt näin paljon taivaissa, mutta sitten tapahtui jotain..(en todellakaan käsittänyt mitä) ehkäpä juuri kalan nopea ailahtelevaisuus astui kuvaan ja olin todella yksinäinen... kalakultani oli kadonnut jonnekkin, silmistä puuttui tuo ihana lämmin ja lumoutunut katse ja tuntui kuin toinen vain lipui kauemmas ja kauemmas... ja olin hukassa. tuntui tyhjältä ja kylmältä... mitä enenmmän koitin selvittää missä oli vika, sitä kauemmaksi hän katosi.
ja minä tietenkin neitsyt tyttönä halusin kovin vain saada selville missä vika oli jotta olisin voinut ratkaista pulman... päivät kului ja minulla oli aina vain ahdistuneempi olo.. kunnes eräs ystäväni sanoi minulle.."lakkaa ajattelemasta järjellä.. kalan kanssa pitää ajatella tunteilla" hetken aikaa asiaa mietittyäni, ymmärsin asian todella olevan näin, siihen asti olin vain koittanut kertoa mitä minä ajattelin, en miltä minusta tuntui!
sitten huomasin että kalalla on vain taipumusta "kadota" jonnekkin ´ja kun tuon herkän ja ihanan ihmisen antaa kadota juuri silloin kuin hänestä tuntuu siltä, hän palaa luokseni entistäkin onnellisempana...
tosin välillä rassaa kyllä kalan päättämättömyys ollakko vai eikö olla... ikään kuin hän ei uskaltaisi yrittää olla onnellinen.. mutta toivottavasti pystyn rohkaisemaan häntä kulkemaan mun kanssa oikeaan suuntaan... voin kyllä sanoa että helppoa ei todellakaan aina ole ja ollaan tosi alussa vielä, mutta tunteet ovat kyllä sitäkin suuremmat..:0)Juuri tänään minulla oli vastaava olo kuin kirjoituksessasi.. Aivan hämmästyksissäni täytyi tekstiäsi lukea.
Voisikohan tätä järkevyyttä viedä vaikka divariin ja vaihtaa pariin kiloon tunnetta? Ei sillä ettenkö omistaisi tunteita, mut oon huomannu et hänen kans niitä tarvitaan aimo annos. Hän ei tosin jaa tunteitaan avoimesti joka hetki, vaan valitsee paikan ja ajan tarkoin, eli ei jatkuvaa vuodatusta rakkaudesta.. Tänään eteen osui pieni valkoinen valhe, tai oikeastaan asia jonka hän oli jättänyt kertomatta minulle. Minä neitsyt loukkaannun tietenkin äärettömästi ja rupean ajattelemaan ja epäilemään mitä muuta hän minulle valehtelee. Tosin aikuisena ihmisenä en ruennut huutamaan ja pakkaamaan kamojani. Vaan totesin, että olen pettynyt. Inhoan valehtelua, pientäkin, yli kaiken. Hän ei vain ole vielä pyytänyt anteeksi, ja minähän odotan sitä!!! Kumpikaan meistä ei tosin ole pitkävihainen ja olenkin oppinut ettei aurinko saa laskea vihan ylle. Miten tekisit tässä tapauksessa sinun luonteellasi? Alussa meidänkin suhteemme, enkä ole aivan varma miten reagoisin, jotta hän ymmärtäisi oikein arvot joita kunnioitan. - neitsytnainen
neitsyt-tytsi kirjoitti:
olen välillä erittäin ihmeissäni kala-kultani kanssa... meillä ainakin oli alku ihan mielettömän ihanaa ja tuntui kuin en olisi koskaan lentänyt näin paljon taivaissa, mutta sitten tapahtui jotain..(en todellakaan käsittänyt mitä) ehkäpä juuri kalan nopea ailahtelevaisuus astui kuvaan ja olin todella yksinäinen... kalakultani oli kadonnut jonnekkin, silmistä puuttui tuo ihana lämmin ja lumoutunut katse ja tuntui kuin toinen vain lipui kauemmas ja kauemmas... ja olin hukassa. tuntui tyhjältä ja kylmältä... mitä enenmmän koitin selvittää missä oli vika, sitä kauemmaksi hän katosi.
ja minä tietenkin neitsyt tyttönä halusin kovin vain saada selville missä vika oli jotta olisin voinut ratkaista pulman... päivät kului ja minulla oli aina vain ahdistuneempi olo.. kunnes eräs ystäväni sanoi minulle.."lakkaa ajattelemasta järjellä.. kalan kanssa pitää ajatella tunteilla" hetken aikaa asiaa mietittyäni, ymmärsin asian todella olevan näin, siihen asti olin vain koittanut kertoa mitä minä ajattelin, en miltä minusta tuntui!
sitten huomasin että kalalla on vain taipumusta "kadota" jonnekkin ´ja kun tuon herkän ja ihanan ihmisen antaa kadota juuri silloin kuin hänestä tuntuu siltä, hän palaa luokseni entistäkin onnellisempana...
tosin välillä rassaa kyllä kalan päättämättömyys ollakko vai eikö olla... ikään kuin hän ei uskaltaisi yrittää olla onnellinen.. mutta toivottavasti pystyn rohkaisemaan häntä kulkemaan mun kanssa oikeaan suuntaan... voin kyllä sanoa että helppoa ei todellakaan aina ole ja ollaan tosi alussa vielä, mutta tunteet ovat kyllä sitäkin suuremmat..:0)Onko sulla kokemusta ristiriitatilanteista hänen kanssaan? Haluaako kalat uida pois vaikeuksista ja painaa asian villaisella?? Mulla ainakin on sellanen fiilis..ja sehän tässä tuottaakin vaikeuksia, kun itse tahtois selvittää asian perinpohjin ennenkuin se laitetaan taka-alalle. Anteeksihan voi antaa, mut unohtaa ei koskaan..
- neitsyt-tytsi
neitsytnainen kirjoitti:
Onko sulla kokemusta ristiriitatilanteista hänen kanssaan? Haluaako kalat uida pois vaikeuksista ja painaa asian villaisella?? Mulla ainakin on sellanen fiilis..ja sehän tässä tuottaakin vaikeuksia, kun itse tahtois selvittää asian perinpohjin ennenkuin se laitetaan taka-alalle. Anteeksihan voi antaa, mut unohtaa ei koskaan..
mulla on ainakin sellainen olo että, ne haluaa muutaman päivän ensin miettiä tilannetta omassa päässään ennenkuin ne ovat valmiita keskustelemaan tilanteesta, mutta toisaalta ne ei kuitenkaan osaa päättää mitä mieltä ne kulloinkin ovat... :) mä olen kans sellainen että tykkäisin selvittää asian perinpohjin, mutta olen huomannut että jos yritän kertoa mitä mä ajattelen niin se on yhtä tyhjän kanssa vaan just pitäis pystyä kertomaan miltä itsestä tuntuu.
monta kertaa olen miettinyt että jos kalamieheltä kysyy vastausta johonkin vastaako ne todella niinkuin asia on vai vaan sillain kun ne luulee toisen haluavan kuulla...? koska ne ilmeisesti ajattelee kuitenkin niin paljon toista osapuolta että ei tosiaankaan halua loukata ja siksi vastaus on varmasti yleensä myös sitä mitä toinen haluaa kuulla... :) se on varmaan niin että ajan myötä ehkä oppii lukemaan toista sen verran hyvin että tietää mitä pitää kysyä jotta saisi "oikeita" vastauksia...
mä oon ainakin huomannut omalta kohdaltani että koitan liikaa ajatella asioita ja tunnen turhaan pientä epävarmuutta häntä kohtaan ja se johtuu luultavasti juuri siitä että koitan liikaa "selvittää" asioita jotta tuntisin oloni varmaksi, mutta ehkä hän ei haluakkaan että tunnen oloni liian "varmaksi" sillä silloinhan hän tuntee itsensä epävarmemmaksi.. :) totesin kerran että:outoa katsoa kun toinen katoaa yhä kauemmaksi ja kauemmaksi... (erään juttelun yhteydessä, kun hän hävis jällen jonnekkin omiin maailmoihin) ja huomasin että hän ei ymmärtänyt yhtään mitään tarkoitin.. :) silloin ymmärsin että me vain yksinkertaisesti ajatellaan asioista niin eri tavalla... siis minä järjellä ja hän tunteella.. no toivottavasti meidän ajattelutavat kohtaavat edes jossain vaiheessa.
luulen että meitä ajaa juuri ne hyvät hetket eteenpäin, koska sillon kaikki on todella hyvin ja luulen että silloin olemme todella onnellisia ja molemmat on sellaisia perusluonteeltaan että eivät halua antaa periksi.
mä luulen että sulla on sama kun mulla, miettii niin kauan että saan jonkun ratkaisun .. ja se on just sitä kun itsestä tuntuu että toinen on muuttunut niin "hajanaiseksi" ettei toisesta saa mitään otetta.. mä olen oppinut että siinä vaiheessa on parempi ottaa molemminpuolinen aikalisä ja antaa molempien miettiä rauhassa muutama päivä erillään, niin sitten kun kalamies on saanut muutaman päivän olla omissa oloissaan, se palaa entistä parempana takas... olen kyllä itse aika kärsimätön, enkä millään haluaisi antaa toisen olla mutta se on aina ollut sen arvoista.. :) toivottavasti pystyin ees jotenkin helpottaa sun ajatusten ahdistusta.. :) - neitsyt-tytsi
neitsytnainen kirjoitti:
Onko sulla kokemusta ristiriitatilanteista hänen kanssaan? Haluaako kalat uida pois vaikeuksista ja painaa asian villaisella?? Mulla ainakin on sellanen fiilis..ja sehän tässä tuottaakin vaikeuksia, kun itse tahtois selvittää asian perinpohjin ennenkuin se laitetaan taka-alalle. Anteeksihan voi antaa, mut unohtaa ei koskaan..
... tosta anteeks pyytämisestä... jos susta tuntuu siltä että haluat sen kuulla pidä kiinni siitä. vain siksi että oot onnesi kukkuloilla ei tarkoita sitä omista tärkeistä pointeistaa pitäisi luopua..mutta jos kysymyksessä on ensimmäinen tälläinen erimielisyys voihan olla että hänelle ei yksinkertaisesti tule mieleen että anteeks pyyntö olisi paikoillaan.. itse olen usein mököttänyt asioista turhaan, kun olen luullut että toinen tietää mikä mulla on ja miksi kiukuttelen, eikä hänellä ole ollut siitä hajuakaan.. :)
sillä´ilmeisesti kalamies voi itse olla todella huonon tuulinen ilman että hän edes tietää mikä hänellä on.. (mulle täysin vierasta sillä kyllä mä pystyn tekemään itsestäni pika analyysin muutamassa minuutissa mikä mulla on ja miksi ja mitä sille pitäisi tehdä... hän ei..)kannattaa hienovaraisesti vaiks vihjata.. jos olet varma että olet oikeassa, luota vaistoosi.. ja anna sitten tilaa.. :)näin meillä... - siru
neitsyt-tytsi kirjoitti:
olen välillä erittäin ihmeissäni kala-kultani kanssa... meillä ainakin oli alku ihan mielettömän ihanaa ja tuntui kuin en olisi koskaan lentänyt näin paljon taivaissa, mutta sitten tapahtui jotain..(en todellakaan käsittänyt mitä) ehkäpä juuri kalan nopea ailahtelevaisuus astui kuvaan ja olin todella yksinäinen... kalakultani oli kadonnut jonnekkin, silmistä puuttui tuo ihana lämmin ja lumoutunut katse ja tuntui kuin toinen vain lipui kauemmas ja kauemmas... ja olin hukassa. tuntui tyhjältä ja kylmältä... mitä enenmmän koitin selvittää missä oli vika, sitä kauemmaksi hän katosi.
ja minä tietenkin neitsyt tyttönä halusin kovin vain saada selville missä vika oli jotta olisin voinut ratkaista pulman... päivät kului ja minulla oli aina vain ahdistuneempi olo.. kunnes eräs ystäväni sanoi minulle.."lakkaa ajattelemasta järjellä.. kalan kanssa pitää ajatella tunteilla" hetken aikaa asiaa mietittyäni, ymmärsin asian todella olevan näin, siihen asti olin vain koittanut kertoa mitä minä ajattelin, en miltä minusta tuntui!
sitten huomasin että kalalla on vain taipumusta "kadota" jonnekkin ´ja kun tuon herkän ja ihanan ihmisen antaa kadota juuri silloin kuin hänestä tuntuu siltä, hän palaa luokseni entistäkin onnellisempana...
tosin välillä rassaa kyllä kalan päättämättömyys ollakko vai eikö olla... ikään kuin hän ei uskaltaisi yrittää olla onnellinen.. mutta toivottavasti pystyn rohkaisemaan häntä kulkemaan mun kanssa oikeaan suuntaan... voin kyllä sanoa että helppoa ei todellakaan aina ole ja ollaan tosi alussa vielä, mutta tunteet ovat kyllä sitäkin suuremmat..:0)minullakin. Tuntuu kuin kalamies pelkäisi tunteiden suuruutta tai joitai? Yhdessä meillä on aivan mieletöntä, mutta välillä hän muuttuu etäiseksi ja emme näe toisiamme. Rakastamme toisiamme mutta tämä etäisyydenotto rassaa todella!!!! Pähkäily ja jahkailu.
- Time
Sama täällä mies kalat ja ite neitsyt ei oo kyl helppoa ollut mut silti kohta oltu 13vuotta yhessä ja kaksi lasta on tullut vanhin leijona ja nuorin neitsyt.
- näin..
järkeilevä neitsyt haluaa perin pohjin selvittää ristiriitaiset asiat. Kalat taas ottaa aikalisän ja etäisyyttä, mikä neitsyen mielestä tuntuu pahalle. Välillä on ollut todella vaikeaa ymmärtää mitä toinen haluaa, koska kalat ei välttämättä puhu, ja neitsyelle tyypillistä on juuri asioiden selvittäminen. Neitsyen tuliski antaa kaloille aikaa, mutta kalojen taas pitäis näyttää paremmin tunteet ja uskaltaa puhua niistä. Näin neitsyt on tyytyväinen ja tunteilee kalojen kans yhtä syvissä vesissä :DD ...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten3143886Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?2093078Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en722604Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.2422054Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"161495Nesteen bensapumput pois, tilalle latausasemat
Näin se maailma muuttuu, kun Suomessakin liikenneasemat lopettavat polttoaineiden myynnin ja tarjoavat enää sähköä autoi1781402Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?421381Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41357Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on251344Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu511287