lonely rider

matkustaa yksin. Enkä totta tosiaankaan ole koskaan ajatellut kenenkään pitävän minua luuserina. Ainoastaan Lähi-Idässä ja joissakin Aasian maissa hiukan ihmetellään kuinka nainen reissaa yksinään reppuinensa. Intiassa esim. eräät jainalaiset isä ja poika, jotka pitivät pikkukaupungissa hotellia olivat todella ihmeissään kuinka vanhempani (= etenkin isäni), on päästänyt tyttärensä maailmalle ilman esiliinaa. Eivät he kyllä ymmärtäneet oikein sitäkään, kun kerroin että meillä on tapana, että kun nuori muuttaa omilleen asumaan, niin hän aika pitkälti myös päättää itsenäisesti tekemisistään :D. Aamulla hotelliin olikin sitten saapunut läjä sukulaisia ihmettelemään yksin matkustavaa länsimaista nuorta (olin lähes nelikymppinen ???) naista. Lopputulema oli kuitenkin se, että he päätyivät pitämään minua kovin rohkeana ja pikkuisen omapäisenä, ja sanoivat kunnioittavansa sitä että haluan tutustua heidän maahansa ja kulttuuriinsa, vaikka sitten yksinkulkien.

Taidat kuitenkin kysymykselläsi tarkoittaa enemmänkin valmismatkoja. Ehkä siellä yksinmatkaaja erottuu helpommin joukosta, mutta eihän kukaan voi tietää syytä siihen miksi olet yksin reissussa. Ja kenelle se edes kuuluu? Mutta mikset lähtisi reissuun omatoimisesti? Aloita vaikka jostain Euroopan kohteesta. Tänä päivänä on niin helppoa hommata edulliset lennot ja buukata hotellit itse. Jossain Euroopan suurkaupungissa ei tasan tarkkaan ketään kiinnosta oletko ominesi matkalla vai onko sinulla matkaseuraa mukana.

Olen muuten huomannut, että yksin matkustaessa tutustuu huomattavasti helpommin niin paikallisiin kuin muihinkin kulkijoihin, siis niin halutessaan. Silloin on myös huomattavasti helpompi sulkeutua omaan rauhaansa, kun ei tarvitse ottaa kenenkään muun toiveita tai haluamisia huomioon.

Yksin minäkin matkustan eikä ole ongelmia (olen keski-ikäinen mies). Porukalla matkustaessa täytyy aina tehdä kompromisseja siitä mitä tehdään ja minne mennään. Hittoako sillä väliä mitä muut ajattelevat, ainakaan Keski-Euroopan isoissa kaupungeissa, joissa yleensä matkustan, ei kellään ole aikaa eikä kiinnostusta kytätä toisten yksinäisyyttä.

Oma lukunsa sitten ovat rantalomat ja risteilyt, niille en kyllä yksin menisi, tosin en kumpiakaan edes harrasta. Ruotsinlaivoilla ei ole muuta tekemistä kuin ryyppäminen, ja rantakohteissa ei muuta kuin rannalla loikoilu ja ryyppäminen. Siksi niihin tarvitsisin seuraa, jos moisissa joskus kävin. Mutta suosimani kaupunkikohteet ovat aivan mainioita yksin nähtynä. Ja kuten edellinen jo sanoikin, matkan varaaminen on nykyään niin helppoa...

Minä matkustan yksin nimenomaan pakettimatkoilla. Kaikki kaverit ovat perheellisiä tai ainakin pariutuneita, joten matkustavat miestensä ja lastensa kanssa. Sinkkukavereita ei mulla ole, joten ainoa vaihtoehto on matkustaa yksin. Rannalla löhöillessä ja kirjaa lukiessa ei nyt niin kaveria tarvitsekaan, ja matkatoimiston järjestämillä retkillä tulee usein puheltua muiden matkalaisten kanssa. Ainoa hetki jolloin yksinäisyys korostuu ja tuntuu että olisi mukavaa kun olisi joku matkakumppani, on kun illalla menen syömään. Yksin syöminen tuntuu kieltämättä vähän pöhköltä, ja silloin olisi kiva jos olisi joku kenen kanssa jutella.

Olen ollut yksin rantalomilla ja kaupunkilomilla. Tuo yksin syöminen (sekä rantalomakohteessa että suurkaupungissa) on se tylsin juttu. Muuten nautin siitä, että saan tehdä juuri niin kuin itse haluan.