Yhteisö
Narsismi on anomalia. Ihminen ei ole yksilö.
Yksilön ongelmat tietää jokainen yksilö ja jokainen yhteisö.
Yhteisön ongelmista:
Yhteisön ongelma on sulloutuminen. Ihmisellä on taipumus alistua sulloutumiseen, ahdistua siis, joutua ahtaalle. Osa alistumattomammista käyttää sitten väkivaltaa ja homma leviää, koska oikeudenmukaisuusaggression vimmassa muut yksilöt vastaavat.
Ensimmäiset yhteisöt menivätkin v*tuiksi. Ei ollut sattuma että veljensä mustasukkaisuudesta murhannut tyyppi perusti ensimmäisen kaupungin.
Kun yhteisöt peräjälkeen romahtivat samaan p*skaan eli yhteisön jäsenet riehuivat keskenään, keksittiin uhraaminen. Urpoa valita viaton uhriksi ja alkaa joukolla kiusata sitä. Näin on kuitenkin toimittu tuhansia vuosia. Idea oli siinä, että oli pienempi paha kiusata joku hengiltä kuin antaa koko yhteisön levitä käsiin. Yhteisöllinen itsepetos takasi tasapainon ja unettomuus helpotti.
Tämän yhden uhratun yksilön kannalta juttu on vähän toinen. Sen näkee kun katsoo syntipukin silmiin: http://en.wikipedia.org/wiki/Scapegoating
Yhteisö mahdollistaa sekä vapauden että terrorin. Se on molemmissa ylivertaisempi kuin yksilö. Viimeiset vuosituhannet on pikku hiljaa koetettu korvata syntipukki muilla systeemeillä. Ihmisuhreista on vaihdettu eläinuhreihin, rangaistuslaitoksiin, muuhun poissulkemiseen (oot kipee, sullon liian lyhyt, ite oot, koittasit kasvaa ja näin, pikku hiljaa kasvettu henkisesti). Kehittyessä keksitty poliisi ja tuomarit.
Narsistinen loukkaantuminen on yksilön kaikkivoipaisuuden kuvitelman ylläpitoa ettei kulissit kaatuis (äiti anna mulle tissiä, toi kiusas, en se mä ollu, haista ite, tapellaanko, s*atana johan mä sanoin ja näin päin pois).
Yhteisöllisyys on hyviä tapoja. Kirjoittaja on selvästi kasvuiässä.
Yhteisö
29
174
Vastaukset
NPH on nykyajan syntipukki?
Yhteiskunnan ongelmien ja paineiden kasatessa taakkaa vanhempien niskaan syntyy jälkeläisistä narsisteja, jotka taas yhteisön taholta voidaan tekopyhästi leimata häiriintyneiksi...- A
Psykoterapian ongelma on rajata se vain yksilöä koskevaksi. Myös yhteisöt sairastavat. Sotatila on psykoosi.
Nykyajan syntipukkeja ovat kaikki ne toiseudet, jotka herkimmin särkyvät. Sairaus on usein yhteisössä. Sen kyvyttömyydessä suojata särkyvimpiä. Särkymisestä seuraa yleensä pirstaleita, verta, huutoa ja vahinkoa. Tämä pannaan yksilön syyksi joka särkyi. Yhteisön sairaus jätetään diagnosoimatta.
On terveitä ja sairaita yhteisöjä. Terveissäkin on välillä pikkuvikaa, mutta siitä nyt vielä pitäisi selvitä.
*Extrahali somalle kiltille Dizelille* A kirjoitti:
Psykoterapian ongelma on rajata se vain yksilöä koskevaksi. Myös yhteisöt sairastavat. Sotatila on psykoosi.
Nykyajan syntipukkeja ovat kaikki ne toiseudet, jotka herkimmin särkyvät. Sairaus on usein yhteisössä. Sen kyvyttömyydessä suojata särkyvimpiä. Särkymisestä seuraa yleensä pirstaleita, verta, huutoa ja vahinkoa. Tämä pannaan yksilön syyksi joka särkyi. Yhteisön sairaus jätetään diagnosoimatta.
On terveitä ja sairaita yhteisöjä. Terveissäkin on välillä pikkuvikaa, mutta siitä nyt vielä pitäisi selvitä.
*Extrahali somalle kiltille Dizelille*Jos ihminen ei ole yksilö, Miksi vastaat yksilö Dizelille? ;)
yxex kirjoitti:
Jos ihminen ei ole yksilö, Miksi vastaat yksilö Dizelille? ;)
Mielipiteesi ovat yksilöllisiä ja erittäin oivalluttavia, ystätävä-A, siksi pyydän lisävalaistusta myös ajatukseesi:
"Yksilön ongelmat tietää jokainen yksilö ja jokainen yhteisö."
Mielestäni yksikään yksilö ('olio' (kant) ) ei tunne itseään täydellisesti - vielä vähemmän tuntee yhteisö yksilöä.
*halauksin, yxex*
- M.B.
The wasteland of Alini ja 'alien' vastakohtanaan 'we' eli me.
http://www.wordsmyth.net/?rid=995&dict=2
http://www.sanakirja.org/search.php?id=197960&l2=17
*oman mielen tuotosta*- M.B.
Ja yhdistettynä toiseuden käsitteeseen, syntipukit saateltiin toiseuden maahan. Tai siis saatellaan...
- A
M.B. kirjoitti:
Ja yhdistettynä toiseuden käsitteeseen, syntipukit saateltiin toiseuden maahan. Tai siis saatellaan...
> Tai siis saatellaan...
Ihmiskunta on kasvuiässä. Arkaaiset ratkaisumallit ovat yhä päällä.
http://www.youtube.com/watch?v=bE9OkhZOG58
- hk
Yhteisö on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, ei se vahvistu poistamalla heikoin lenkki. Siitä saa vaan ostettua lisäaikaa niinkuin kreikan velkakriisissä.
*joskus ihmettelee ihmisten suunnatonta typeryyttä* "Yhteisöllisyys on hyviä tapoja. Kirjoittaja on selvästi kasvuiässä. "
Elämä taitaa olla yhtä murrosikien jatkumoa :)
Mutta onko narsismi poikkeavaa ja epätavallista, hmm.. (?)Yhteisössä on paljon mittaamattomia voimavaroja. Niiden tuottaminen positiiviseksi energiaksi ratkaisisi montakin väestöä rasittavaa ongelmaa.
Mahdollistettaisiin perustarpeet kaikille, poistettaisiin nälänhätä, jokaiselle sairaalle ja tarvitsevalle apua jne.
Mutta useimmiten tälläiset hyöty-yhteisöt jäävät pieniksi ja näkymättömäksi tai jokin toinen intressi ajaa heidän toimintanasa alas. Ja useimmiten - jossakin vaiheessa - alkaa parhaidenkin sunnitelmien ja tavoitteiden tilalle puhutella käsitteet markkinatalous, hyöty, voitto ja raha.
Yhteisö on dynamiikallaan tuhoava tai kannustava. Yhteisö kykenee nostamaan jäsenensä jalustalle ja yhtä niopeasti syökseä hänet pois piiristä - lopullisesti.
Ajattelin keskustelupalstaa yhteisönä. Tiedostammeko toimivamme yhteisössä? Yleensä tänne tullaan kuitenkin yksilöinä ja puhtaasti omien tarpeiden sanelemina ja tai niiden tyydyttämiseksi. Olisiko voimavaroja johonkin muuhunkin? Minkälaista mahdollisuuksia tai haluja meillä sen jäseninä olisi palvella yleistä hyvää, tavoitteellisella toiminnalla?Tuhoavia yhteisöjä löytyy helposti vieraista kulttuureista, esim, johannesburgin hökkelikylien yhteisöllinen tapa tappaa varkaat. Koko yhteisö saattaa olla sairas tajuamatta sitä itse. Yhteisöllistä sokeutta(?) Yhteisö on yksilöiden summa hieman jotain muuta. Olemmeko palstalla demokraaattisia ja kaikkien mielipiteitä kuuntelevia(?)
"Minkälaista mahdollisuuksia tai haluja meillä sen jäseninä olisi palvella yleistä hyvää, tavoitteellisella toiminnalla? "
Tuota en aiemmin miettinyt mutta nyt hoksaan porukan täällä jollain tasolla yhteisesti selvittävän tätä narsismi-ongelmaa paitsi itsensä hyödyksi niin myös muiden hyödyksi. Siis autamme toisiamme. Emme taidakaan olla niin kovin pahoja narsisteja ;)yxex kirjoitti:
Tuhoavia yhteisöjä löytyy helposti vieraista kulttuureista, esim, johannesburgin hökkelikylien yhteisöllinen tapa tappaa varkaat. Koko yhteisö saattaa olla sairas tajuamatta sitä itse. Yhteisöllistä sokeutta(?) Yhteisö on yksilöiden summa hieman jotain muuta. Olemmeko palstalla demokraaattisia ja kaikkien mielipiteitä kuuntelevia(?)
"Minkälaista mahdollisuuksia tai haluja meillä sen jäseninä olisi palvella yleistä hyvää, tavoitteellisella toiminnalla? "
Tuota en aiemmin miettinyt mutta nyt hoksaan porukan täällä jollain tasolla yhteisesti selvittävän tätä narsismi-ongelmaa paitsi itsensä hyödyksi niin myös muiden hyödyksi. Siis autamme toisiamme. Emme taidakaan olla niin kovin pahoja narsisteja ;)Niin. Mutta kuinka moni ajatteee tätä tietoisena toimintana? Onko yksilön etu tai hyöty suurempi ja tavoiteltavampi kuin tuotteliaisuus yhteisön edun nimissä? Kuinka moni "auttaa" pyyteettömästi? Onko vastavuoroisuus (yhteisöltä saatu tuki) riittävä omalle panokselle?
elisakettu kirjoitti:
Niin. Mutta kuinka moni ajatteee tätä tietoisena toimintana? Onko yksilön etu tai hyöty suurempi ja tavoiteltavampi kuin tuotteliaisuus yhteisön edun nimissä? Kuinka moni "auttaa" pyyteettömästi? Onko vastavuoroisuus (yhteisöltä saatu tuki) riittävä omalle panokselle?
Ehkä enemmän täällä kirjoittaneet päätyvät/ovat päätyneet yhteisöajatukseen tai 'harrastuspiiriin' :)
"Onko yksilön etu tai hyöty suurempi ja tavoiteltavampi kuin tuotteliaisuus yhteisön edun nimissä? "
Käännän tätä ajatusta siten että yksilö menettäessään yhteisön menettää kaikki, ja yhteisö menettäessään yhden jäsenistään heikkenee vain hiukan.
Arvelen että koska emme ole 'jeesuksia' emme auta ketään pyyteettömästi, vaan esim kokeaksemme auttamisen iloa. Yhteisön myönteinen palaute on juuri tällainen hyödyllisyyden tunnettamme lisäävä arvo.- A
yxex kirjoitti:
Ehkä enemmän täällä kirjoittaneet päätyvät/ovat päätyneet yhteisöajatukseen tai 'harrastuspiiriin' :)
"Onko yksilön etu tai hyöty suurempi ja tavoiteltavampi kuin tuotteliaisuus yhteisön edun nimissä? "
Käännän tätä ajatusta siten että yksilö menettäessään yhteisön menettää kaikki, ja yhteisö menettäessään yhden jäsenistään heikkenee vain hiukan.
Arvelen että koska emme ole 'jeesuksia' emme auta ketään pyyteettömästi, vaan esim kokeaksemme auttamisen iloa. Yhteisön myönteinen palaute on juuri tällainen hyödyllisyyden tunnettamme lisäävä arvo.Olen lähdössä tästä yhteisöstä nyt erämaahan. En vielä tiedä koska palaan. Tämä päivä menee pakatessa.
A kirjoitti:
Olen lähdössä tästä yhteisöstä nyt erämaahan. En vielä tiedä koska palaan. Tämä päivä menee pakatessa.
Säät lienevät suosiollisia erämaaretkeilylle. Vesi on puhdasta. Hyönteiset eivät kiusaa. Suosittelen ainakin kertayöpymistä laavulla. Hyvää retkeä A.
yxex kirjoitti:
Ehkä enemmän täällä kirjoittaneet päätyvät/ovat päätyneet yhteisöajatukseen tai 'harrastuspiiriin' :)
"Onko yksilön etu tai hyöty suurempi ja tavoiteltavampi kuin tuotteliaisuus yhteisön edun nimissä? "
Käännän tätä ajatusta siten että yksilö menettäessään yhteisön menettää kaikki, ja yhteisö menettäessään yhden jäsenistään heikkenee vain hiukan.
Arvelen että koska emme ole 'jeesuksia' emme auta ketään pyyteettömästi, vaan esim kokeaksemme auttamisen iloa. Yhteisön myönteinen palaute on juuri tällainen hyödyllisyyden tunnettamme lisäävä arvo.Yhteisön jokainen jäsen on osa kokonaisuutta. Täydennämme toisiamme. Jokaisella on jotakin annettavana.
Minusta juuri erilaisuus on voimavaramme. Jokaisella on oma matkan vaiheensa. Kun yksi pystyy kokemuksillaan avartamaan toisen näkemystä, pystyy toinen näkemyksillään avaamaan toisen silmiä. Jne.
Arvomme ovat kuitenkin melko lähellä toisiaan eräässä asiassa. Ponnistelemme tietoisuuden ja voimavarojemme lisäämisellä.
Pystyisimmekö tekemään enemmän? Onko siihen tarvetta?- A
elisakettu kirjoitti:
Yhteisön jokainen jäsen on osa kokonaisuutta. Täydennämme toisiamme. Jokaisella on jotakin annettavana.
Minusta juuri erilaisuus on voimavaramme. Jokaisella on oma matkan vaiheensa. Kun yksi pystyy kokemuksillaan avartamaan toisen näkemystä, pystyy toinen näkemyksillään avaamaan toisen silmiä. Jne.
Arvomme ovat kuitenkin melko lähellä toisiaan eräässä asiassa. Ponnistelemme tietoisuuden ja voimavarojemme lisäämisellä.
Pystyisimmekö tekemään enemmän? Onko siihen tarvetta?Tämä juttu alkoi Yxex:n kommentista kosketusherkkyysketjussa:
> Näen yhä enemmän jotain hyvääkin kohtaamassani pahassa.
Minä taas en osaa ajatella hyvän ja pahan akselilla. Sairauden ja terveyden kyllä. Ei ole sodan "ansiota", että ihmiset sotatilassa tekevät vähemmän itsemurhia ja kokevat läheisempää yhteenkuuluvuutta. Kyse on vain siitä, että tulehdusreaktio aktivoi parantajasoluja rauhanajan palauttamiseksi. Väkivalta on aina kollektiivisen sairautemme ilmenemismuoto. Näkyvä väkivalta palauttaa oman olemassaolonsa myötä mieliimme yhteisöllisen sairautemme ja kollektiivisen vastuumme. Vaikeneminen antaa tilaisuuden sairauden ja väkivallan kasvaa ilman kollektiivista paranemisprosessin aktivoitumista.
Mutta 'sairaus', kun asiaa oikein ajattelen, on tässä jutussani suunnilleen siinä merkityksessä kuin Frommilla 'sadistinen sosiaaliluonne' tai monien maailmanuskontojen 'pahuus'. No, joudun siis perumaan ensimmäisen virkkeeni, kyse oli vain sanoista.
Ehkä ideani onkin pahuuden/sairauden kielto 'ansiona'. Sen korvaaminen ajatuksella, että pahuuden/sairauden 'esiintuominen' on tärkeää, erittäin tärkeää. Jotkut tuovat sen esiin itsessään. Osa tiedostamattaan ja näiden tulisi se kyetä tiedostamaan.
Lopulta tullaan siihen, että ihmiset yksin ovat heikkoja ja yhteisönä heillä on tehokkaamin mahdollisuus korjata (ja päinvastoin kärjistää, jos yhteisö on sairas) yksilöidensä heikkouksia. Kun palauttaa mieleen, millä saitilla ollaan, niin heikkous on yksilön ja yhteisön muiden yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa, joka vaatii hienosäätöä. Joillekin yksilöille hienosäätö merkitsee kytkentäpiuhojen kiristämistä ja joillakin sitten taas lekalla päähän.
Eli päädyn linkittämään tämän jutun yhteisöketjuun. Kosketusherkkyys saa nyt jäädä. - A
A kirjoitti:
Tämä juttu alkoi Yxex:n kommentista kosketusherkkyysketjussa:
> Näen yhä enemmän jotain hyvääkin kohtaamassani pahassa.
Minä taas en osaa ajatella hyvän ja pahan akselilla. Sairauden ja terveyden kyllä. Ei ole sodan "ansiota", että ihmiset sotatilassa tekevät vähemmän itsemurhia ja kokevat läheisempää yhteenkuuluvuutta. Kyse on vain siitä, että tulehdusreaktio aktivoi parantajasoluja rauhanajan palauttamiseksi. Väkivalta on aina kollektiivisen sairautemme ilmenemismuoto. Näkyvä väkivalta palauttaa oman olemassaolonsa myötä mieliimme yhteisöllisen sairautemme ja kollektiivisen vastuumme. Vaikeneminen antaa tilaisuuden sairauden ja väkivallan kasvaa ilman kollektiivista paranemisprosessin aktivoitumista.
Mutta 'sairaus', kun asiaa oikein ajattelen, on tässä jutussani suunnilleen siinä merkityksessä kuin Frommilla 'sadistinen sosiaaliluonne' tai monien maailmanuskontojen 'pahuus'. No, joudun siis perumaan ensimmäisen virkkeeni, kyse oli vain sanoista.
Ehkä ideani onkin pahuuden/sairauden kielto 'ansiona'. Sen korvaaminen ajatuksella, että pahuuden/sairauden 'esiintuominen' on tärkeää, erittäin tärkeää. Jotkut tuovat sen esiin itsessään. Osa tiedostamattaan ja näiden tulisi se kyetä tiedostamaan.
Lopulta tullaan siihen, että ihmiset yksin ovat heikkoja ja yhteisönä heillä on tehokkaamin mahdollisuus korjata (ja päinvastoin kärjistää, jos yhteisö on sairas) yksilöidensä heikkouksia. Kun palauttaa mieleen, millä saitilla ollaan, niin heikkous on yksilön ja yhteisön muiden yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa, joka vaatii hienosäätöä. Joillekin yksilöille hienosäätö merkitsee kytkentäpiuhojen kiristämistä ja joillakin sitten taas lekalla päähän.
Eli päädyn linkittämään tämän jutun yhteisöketjuun. Kosketusherkkyys saa nyt jäädä.> Ponnistelemme tietoisuuden ja voimavarojemme lisäämisellä.
Pystyisimmekö tekemään enemmän? Onko siihen tarvetta?
Vuorovaikutuksen syventäminen lisää yhteisöllistä tietoisuutta ja näin voimavaroja tiedostamattoman kollektiivisen 'sairautemme' parantamiseen itsessämme.
Jokaisessa meissä asuu pieni x, jonka torjumme itsemme ulkopuolelle. Pieni x on meille kellekin milloin mikäkin ja aina erittäin torjuttava, iljettävä ja tuomittava - ja poissa omasta tietoisuudestamme. Siispä voimme kiittää toisiamme yhteisön jäseninä sen yhteisöllisestä julkituonnista vuorovaikutuksen keinoin. - A
elisakettu kirjoitti:
Yhteisön jokainen jäsen on osa kokonaisuutta. Täydennämme toisiamme. Jokaisella on jotakin annettavana.
Minusta juuri erilaisuus on voimavaramme. Jokaisella on oma matkan vaiheensa. Kun yksi pystyy kokemuksillaan avartamaan toisen näkemystä, pystyy toinen näkemyksillään avaamaan toisen silmiä. Jne.
Arvomme ovat kuitenkin melko lähellä toisiaan eräässä asiassa. Ponnistelemme tietoisuuden ja voimavarojemme lisäämisellä.
Pystyisimmekö tekemään enemmän? Onko siihen tarvetta?> Yhteisön jokainen jäsen on osa kokonaisuutta. Täydennämme toisiamme. Jokaisella on jotakin annettavana.
Minulla voisi nyt olla annettavana tilaa. Olen ollut äänessä. Ehkä mahdollistanut jotakin. Tunnen että nyt alan olla myös este.
> Pystyisimmekö tekemään enemmän? Onko siihen tarvetta?
Pystyisimme. Kehotan jokaista ottamaan paikkansa. A kirjoitti:
> Yhteisön jokainen jäsen on osa kokonaisuutta. Täydennämme toisiamme. Jokaisella on jotakin annettavana.
Minulla voisi nyt olla annettavana tilaa. Olen ollut äänessä. Ehkä mahdollistanut jotakin. Tunnen että nyt alan olla myös este.
> Pystyisimmekö tekemään enemmän? Onko siihen tarvetta?
Pystyisimme. Kehotan jokaista ottamaan paikkansa.A, Valmentaja: " Minulla voisi nyt olla annettavana tilaa. Olen ollut äänessä. Ehkä mahdollistanut jotakin. Tunnen että nyt alan olla myös este. "
Sinä olet antanut paljon meille, itsestäsi. Olen ja olemme kiitollisia. Mutta olen eri mieltä siitä, että olisit este. Et ole.
Jokainen on mukana voimiensa ja annettavissa olevien resurssejensa mukaan.- A
elisakettu kirjoitti:
A, Valmentaja: " Minulla voisi nyt olla annettavana tilaa. Olen ollut äänessä. Ehkä mahdollistanut jotakin. Tunnen että nyt alan olla myös este. "
Sinä olet antanut paljon meille, itsestäsi. Olen ja olemme kiitollisia. Mutta olen eri mieltä siitä, että olisit este. Et ole.
Jokainen on mukana voimiensa ja annettavissa olevien resurssejensa mukaan.Mutta olen liikaa äänessä? Hypin koko ajan aiheesta toiseen? Sekoitan muiden ajatukset omillani? Muiden aikaa kuluu lukiessa tai hyppiessä yli tämän tekstitulvan?
A kirjoitti:
Mutta olen liikaa äänessä? Hypin koko ajan aiheesta toiseen? Sekoitan muiden ajatukset omillani? Muiden aikaa kuluu lukiessa tai hyppiessä yli tämän tekstitulvan?
Älä nyt ole naurettava. Juuri tuollaisten kommenttien yli sinunkin tulee hyppiä. Sehän on yhteisön tapa :)
Kukaan tässä yhteisössä ei ole niin kristallisen täydellinen, että osaisi tyydyttää jokaisen mielipiteitä ja näkemyksiä. Mutta juuri siksi erilaisuutta tarvitaankin. Jokaiselle jotakin. Mutta senkin huomioin olen tehnyt, että vaikka joskus varauksella olisin suhtautunut johonkin kommentoijaan; olen ajan saatossa nähnyt myös hyvääkin tämän näkemyksissä ja ajatuksissa.
Jokainen on osa tätä monimutkaista yhteisöä. Toisinajettelijatkin. Mikä laajentaa ajatteluamme ja sitä myötä kehittää sitä parhaiten kuin erilaiset värisävyt?- A
elisakettu kirjoitti:
Älä nyt ole naurettava. Juuri tuollaisten kommenttien yli sinunkin tulee hyppiä. Sehän on yhteisön tapa :)
Kukaan tässä yhteisössä ei ole niin kristallisen täydellinen, että osaisi tyydyttää jokaisen mielipiteitä ja näkemyksiä. Mutta juuri siksi erilaisuutta tarvitaankin. Jokaiselle jotakin. Mutta senkin huomioin olen tehnyt, että vaikka joskus varauksella olisin suhtautunut johonkin kommentoijaan; olen ajan saatossa nähnyt myös hyvääkin tämän näkemyksissä ja ajatuksissa.
Jokainen on osa tätä monimutkaista yhteisöä. Toisinajettelijatkin. Mikä laajentaa ajatteluamme ja sitä myötä kehittää sitä parhaiten kuin erilaiset värisävyt?Mutta juuri kun luin taas feministikirjaa ja siellä sanottiin että varsinkin miehet ovat yhteisöissä liikaa äänessä ja naiset eivät saa suutaan auki ... *jupisee* ... eikö silloin pitäisikään lakata puhumasta itse, vaan pitäisikö olla jotenkin ovela ja saada ne jollakin KONS-tilla toisetkin puhumaan? Mutta kai silti vähän pitäisi itsekin vähentää? Eiväthän kaikki millään MAH-du yhtäaikaa? .. *hmmm* :O
- A
elisakettu kirjoitti:
Älä nyt ole naurettava. Juuri tuollaisten kommenttien yli sinunkin tulee hyppiä. Sehän on yhteisön tapa :)
Kukaan tässä yhteisössä ei ole niin kristallisen täydellinen, että osaisi tyydyttää jokaisen mielipiteitä ja näkemyksiä. Mutta juuri siksi erilaisuutta tarvitaankin. Jokaiselle jotakin. Mutta senkin huomioin olen tehnyt, että vaikka joskus varauksella olisin suhtautunut johonkin kommentoijaan; olen ajan saatossa nähnyt myös hyvääkin tämän näkemyksissä ja ajatuksissa.
Jokainen on osa tätä monimutkaista yhteisöä. Toisinajettelijatkin. Mikä laajentaa ajatteluamme ja sitä myötä kehittää sitä parhaiten kuin erilaiset värisävyt?> Jokainen on osa tätä monimutkaista yhteisöä. Toisinajettelijatkin. Mikä laajentaa ajatteluamme ja sitä myötä kehittää sitä parhaiten kuin erilaiset värisävyt?
En nyt ajatellut UR-poja. Olen tottunut niihin ja osaan käsitellä (paremmin kuin arvaattekaan). Mutta olen OI-keasti huolissani hiljaisista. Jotkut eivät uskalla puhua. Ja jos joku sooloilee (kukahan ... ?) niin he voivat käpertyä ja häpeillä? A kirjoitti:
> Jokainen on osa tätä monimutkaista yhteisöä. Toisinajettelijatkin. Mikä laajentaa ajatteluamme ja sitä myötä kehittää sitä parhaiten kuin erilaiset värisävyt?
En nyt ajatellut UR-poja. Olen tottunut niihin ja osaan käsitellä (paremmin kuin arvaattekaan). Mutta olen OI-keasti huolissani hiljaisista. Jotkut eivät uskalla puhua. Ja jos joku sooloilee (kukahan ... ?) niin he voivat käpertyä ja häpeillä?Elä usko kaikkea lukemaasi :)
No miten ne hiljaiset sitten saadaan esille? Ajatuksia?
En minäkään uskaltanut puhua, en edes osannut. Mutta itse oli virtaan hypättävä ja aloitettava. Kukaan ei estänyt sitä. Ja mulle oli aivan samantekevää miten paljon muita oli äänessä. On itse rohkaistuttava kirjoittamaan. Tekstit eivät katoa. Ja jokaisen sanan jälkeen on rohkeampi.
Monesti nuo toisten kokemukset ovat juuri se kiinnekohta mihin tarttua. Muistan itsekin. Toisen kokemus tai kysymys johon samaistua. Ja niin kuin on erilaisia kirjoittajia, on myös erilaisia lukijoita.elisakettu kirjoitti:
Elä usko kaikkea lukemaasi :)
No miten ne hiljaiset sitten saadaan esille? Ajatuksia?
En minäkään uskaltanut puhua, en edes osannut. Mutta itse oli virtaan hypättävä ja aloitettava. Kukaan ei estänyt sitä. Ja mulle oli aivan samantekevää miten paljon muita oli äänessä. On itse rohkaistuttava kirjoittamaan. Tekstit eivät katoa. Ja jokaisen sanan jälkeen on rohkeampi.
Monesti nuo toisten kokemukset ovat juuri se kiinnekohta mihin tarttua. Muistan itsekin. Toisen kokemus tai kysymys johon samaistua. Ja niin kuin on erilaisia kirjoittajia, on myös erilaisia lukijoita."No miten ne hiljaiset sitten saadaan esille? Ajatuksia?"
Omalla esimerkillämme voimme ehkä parhaiten näyttää hiljaiselle että tälläkin tavoin voi päätään selvittää. Minä-hiljainen koin itselleni terapeuttiseksi kirjoittaa ajatuksiani...samalla huomasin ajatusteni jäsentyvän askel askeleelta. Olin pahanolon suhteesta hiukka rikki.
Tällainen itseterapointi samanhenkisten kanssa ei varmaankaan sovi kaikille ihmisille.
Maailmaa mullistavaa vaikutusta meidän kirjoittelullamme ei ehkä ole, sillä tavoitamme maailman seitsemästä miljardista ihmisestä vain marginaalisen osan. Mutta saatamme tavoittaa erään tärkeän henkilon: itsemme.
*löytää itsensä narsismi-palstalta* ;-D- laukoja.
elisakettu kirjoitti:
Elä usko kaikkea lukemaasi :)
No miten ne hiljaiset sitten saadaan esille? Ajatuksia?
En minäkään uskaltanut puhua, en edes osannut. Mutta itse oli virtaan hypättävä ja aloitettava. Kukaan ei estänyt sitä. Ja mulle oli aivan samantekevää miten paljon muita oli äänessä. On itse rohkaistuttava kirjoittamaan. Tekstit eivät katoa. Ja jokaisen sanan jälkeen on rohkeampi.
Monesti nuo toisten kokemukset ovat juuri se kiinnekohta mihin tarttua. Muistan itsekin. Toisen kokemus tai kysymys johon samaistua. Ja niin kuin on erilaisia kirjoittajia, on myös erilaisia lukijoita.Ei se aina ole uskalluksesta kiinni. Joskus ei ole vain mitään sanottavaa, vaikka kuinka miettisi mitä tuohonkin taas vastaisi. Varmaan jokainen aikuinen ihminen osaa ihan itse sanoa sanottavansa sitten kun tuntee siihen tarvetta. Lopettakaa jo se holhoaminen.
Ainiin, joskus en viitsi laukoa totuuksia päin naamaa kun en halua loukata loukattuja :)
Miten suvaitseva tämä yhteisö on?
Välillä tämä on sellainen 'niin metsä vastaa..'-yhteisö ;)
"Ihminen ei ole yksilö."
A on yksilö.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pride-rautu korvaamaan kirjolohi
Kekkosen saatanan tunari meni muuttamaan aikoinaan sateenkaariväen kalan nimen. Unkarin vallankumouksen innoittamana n412596Purran aikaisemmat kannattajat siirtyneet Lindtmanin leiriin
Melkoinen muutos on käynnissä Suomen politiikan kentällä. Tulevista häviäjistä on hirmuinen kiire päästä ajoissa voittaj1352520Järkyttävä hetki - Ellen Jokikunnas pöyristyy italialaisen lääkärin työstä
Unelmia Italiassa -sarjassa ollaan Ellen Jokikunnaksen perheen kanssa Italiassa. Jokikunnas ja Rask ovat rempanneet kakk291657Työeläkkeet ovat pois työntekijän palkasta
Jokainen työeläkkeen nimissä maksettu euro on otettu pois työtä tekevältä palkansaajalta. Mitä korkeampi työeläketaso o731339Oot tosi epätavallinen
ja erikoinen nainen. Tykästyä ikihyviksi sun kaltaiseen naiseen, mitä tästä pitäis edes ajatella.491297Etkö sä muru mussakaiseni ymmärrä
Että me päästään lähenemään vain kaveruuden kautta? Vain siten mä voin lähettää sulle kuvia ja viestejä 😌 Tänäänkin o321074- 841067
Muistatko? Maisa Torppa jakso räjäytti Veitolan somen: "epäaitoa ja teeskentelyä"...
Maisa Torppa täyttää tänään 35 vuotta, onnea! Maria Veitola vieraili Yökylässä-ohjelmassa aikansa kohujulkkis Maisa To13988- 40862
- 53825