Kadun ratkaisujani vuoden takaa

Se, minkä minä olen jo aikoja sitten tajunnut on seuraava asia:

se on tärkeintä, mitä itse ajattelee ja elämä on sitä mitä ajattelee.

Mukavia oivalluksia sinullekin.

niin kauan kun tunteita on vielä toista kohtaan= kaikki on mahdollista. Ei käyny mielessä että toisella voi olla asiat samalla tavalla?

Voi kumpa olisit hän..ajattlen häntä aina vaan vaikka yritän unohtaa. Oletko nainen?

Oliko eron syyt sitten niin vakavia ettei niitä voi enää korjata? Tuskin kovin pieni asia saa aikaan mitään lopullista..

TOttakai asiat jääät vaivaamaan koko loppuelämän ajaksi jos niitä ei saa selvitettyä!!

Hmh...onpas mielenkiintoista...Sinäkö?

ja ikävä huh huh nyt karkuun--->

Oletko mies vai nainen? Mistä voit olla varma etä hänellä ei ole samalaisia tunteita sinua kohtaan? Miksi et ota selville?Ehkä se odottaa juuri sinun viestejä...asioita voi korjata aina:)
Rohkeasti vaan:)
Jos ei onnistu,so? Menaan eteenpäin.......ainakin et kadu päätöstäsi.

Emme ole seurustelleet. Ei ehtinyt siihen asti. Ja sanottakoon vaikka nyt näin, että otin toisen vaikka sydän halusi hänet.

kaikki selviää kyllä, luota siihen :)

http://www.youtube.com/watch?v=u7deClndzQw&feature=youtu.be

On kuin minun kirjoittama tuo aloitus. Vieläkin sydän heittää häränpyllyä, kun näänkin hänet (miehen). Tiedän, että ei hänenkään tunteet aivan ole kuolleet, vaikka seurusteleekin. Olimme vuosia sitten yhdessä, mutta erillaiset elämät ajoivat meidät erilleen.

Minne päin Suomea menee?

Viisaita kirjoittelet Ihna kuin olisi omasta elämästäni kysymys herkisti mielen .Vaan niin paljon kaikkea välissä yhteys katkennut .Kykenemätön enää mitään tekemään .Tässäkö tämä oli niin varmasti .Vaan mielessä varmasti loppuelämän sen tiedän

Oli välissä vuosia tai ei, ei sillä ole mitään merkitystä koska yleensä jengillä ei todellakaan ole munaa myöntää virheitään edes jälkikäteen.
Ja ehkä juuri sille toiselle asianomaiselle ihmiselle asioiden selventäminen vaikka edes jälkeenpäin vois muuttaa paljon ja ois iso merkitys. Olen varma.
Eli jos tää tunnevaimmainen todellisuuspakoa harrastava ihminen viimein havahtuu takas tähän maailmaan kohdattuaan mörkönsä ja pystyy myöntämään virheensä itselleen ja että on tehnyt jotain mitä ei tod olisi pitänyt tehdä tai sanoa jollekulle niin se syy että tuntee nyt jälkeenpäin sitä syyllisyyttä on olemassa juuri siksi että nyt viimein tekisi asialle jotain. Tyhmemmänkin urpon pitäs jo siinä vaiheessa tajuta elämän tarjoamista jatkuvista vinkeistä.
Parempaa hetkeä ei tule elämässä, eikä ole. Kun tämä hetki.
Eikä isompaa vihjettä harvemmin elämä tarjoile toimia viimein oikein.
Ei tule kukaan vetämään nuijalla päähän harmi, vaikka juuri tuollaisia pelkuri tyyppejä pitäisikin tulla ja piestä oikein kunnolla =)
Ei se tunne että on tehnyt virheen jonka tajuaa jälkeenpäin tai heti ole turhaan tullut jälkeenpäinkään perkele.
Vaan koska on vielä mahdollisuus korjata virheensä.
Eli korjata virheensä ja itsekin eheytyä kasvaa ihmisenä, eheyttää toisiakin asianomaisia ehkäpä... tai sitten taas vaan jatkaa pakoretkeään eikä kohdata vaikeita asioita ja jatkaa elämänsä loppuun tunnevaimmaisena paskahousuna. Jota loppuenlopuksi kukaan ei jaksa katsella pidempään.

Soita mulle, vai onko niin että odotat että minä soitan, koska soitit viimeks?

Vuoden alkupuolella nainen näytti mulle ovea, koska halusi opetella olemaan yksin (kyseessä melko lyhyt suhde)... lähdin kiltisti, koska aattelin sen olevan hänelle parasta... tunteeni ovat edelleen olemassa, ikävä on kova ja kärsin päivän kerrallaan :( ... Yhä odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, jos hän sattuisi ottamaan minuun yhteyttä tai kun tapaamme seuraavan kerran. Sanoin hänelle jo kerran, että tunteita ei enää ole, mutta vain siksi, että hän varmasti pystyy täysillä keskittymään ittensä hyvinvointiin kaikkien kokemiensa vastoinkäymisten jälkeen eikä murehtis liikaa mua... ja ajattelin myös että mun on kans hyvä miettii asioita kaikessa rauhassa. Hänen tunteistaan en tarkalleen tiiä, mut luulen että hän todella välitti musta... nyt itsetuntoni on kuitenkin kohonnut korkeammalle kuin koskaan ja olen kuin uusi ihminen... ja aijon selvittää asian tilaisuuden tullen. En pysty keskittymään tulevaisuuteen ennen kuin asia on täysin selvä :/ ...siis suosittelen rohkeasti selvittämään asian perusteellisesti. Et voi tietää, mitä toinen ajattelee oikeasti... mulla on tunteet edelleen olemassa tätä tiettyä naista kohtaan, samoin voi olla sinunkin tapauksessa... ja tiedän tunteen kun toinen ei enää hymyilekään samalla tavalla kuin silloin kun oli ihanaa... olen nimittäin nähnyt siitä jopa painajaisia :/ ...onnea ja menestystä; kerran sitä vain eletään :)

mulle kävi reilu 7 vuotta sitten samaan malliin. vaikka olin se "jättäjä" niin silti kaduttaa edelleen. nähdään toisiamme silloin tälloin joskus jossain ja aina tuntuu niin haikealta, haluisin halata ja sanoa että jatketaan siitä mihin silloin jäimme. ei vaan enään mahdollista. kai?
eli aikakaan ei taida korjata tilannetta

Kiitos ja

Sinä joka kirjoitit "Kiitos ja" , nimimerkillä "hyvästi:)"
Kuulostaako tutulta seuraava lause; "yhdestä asiasta ollaan sentään samaa mieltä, voi kun ei ois koskaan tavattukaan.."
Myöskin koko viesti ketjun aloittajalta haluan kysyä, oletko tosiaan Länsisuomesta vai onko kompassi yhtä sekaisin kun sinä =)

Oli mitä oli, parasta tässä ketjussa on se, että ihmiset keskustelevat ja vaihtavat mielipiteitä. Täällä on kerennytkin olemaan jo tarpeeksi näitä yhden lauseen mitättömiä kommentteja.
Selvittäminen olisi antoisampaa, toisaalta selvittämättömyys antaa kivun kautta uutta, tervettä perspektiiviä.
Se joka ei uskalla selvitellä, kohtaa monta samanoloista kipua elämänsä aikana.
Alitajunta on jännä asia.
Se joka jää tuskaansa yksin selvittämään, kasvaa eheämmäksi.
Elämä on jännä paikka. Ihmisten eteen tulee mitä kummallisimpia kokeita emmekä me voi kaikkea edes ymmärtää. Kauniimpi ja rauhallisempi paikka se ainakin olisi jos ihmiset uskaltaisivat kohdata itsensä.

Vähän kuin minun tarina, mutta loppu vain muuttui rumaksi. Joudumme joskus näkemään, mutta kaikki kaunis kohtaamisesta jäikin pois. Nyt vain odottaa että kun toisen näkee, mitä paskaa saa niskaansa ja keneltä? Tällä kertaa joltain ulkopuoliselta vai häneltä itseltään. Se tunne on joka kerta kun hänet kohtaan. Poissa on viaton hymy ihailusta. Odotus vain että pääsen pois tilanteesta ja äkkiä. Vielä vähän aikaa joudumme joskus kohtaamaan, mutta onneksi nekin ovat harvenemaan päin. Ehkä näin oli parempi. Suhdetta ei tullut, mutta olisin siinä ollut onneton, sen olen itselleni myöntänyt.

Nimimerkille kummatkin kokenut.
Kaikesta voi tietysti ammentaa elämässä eteen sekä taaksepäin vieviä asioita.
Tärkeintä kai on oppia kaikesta. Aina kun ei oppi aineistoon voi vaikuttaa.
Ei voi ehkä muuttaa omaa elämää hetkessä mutta oman elämänsä asioihin suhtautumisen voi muuttaa hetkessä.
Ja mikälisikälidikälidakali on syypää kivun tuottamiseen toiselle ihmiselle, on siitä vastuussa AINA.
Niin tänään huomenna ja ylihuomenna till death do us part.
Toisin kun urpot ajattelee ei mikään ajankuluminen syyllisyyttä poista vaikka aika parantaisikin haavat, ainoastaan teot.
Olen oppinut ja huomannut monesti… jos kyseessä on ollut suuria tunteita… niin jotta kaikki osapuolet voisivat jatkaa elämäänsä Terveeltä pohjalta on asiat käsiteltävä tavalla tai toisella ASIANOMAISTEN KESKEN aina.
Ei keskustelufoorumeissa huuteleminen tuntemattomille katumuksen sanoja mitään muuta.
Ihan ojasta allikkoon idioottien touhua. Ihmiset jotka eivät kykene pelkuruuttaan keskustelmaan asianomaisten kanssa edes jälkeepäin niin täällä tuntemattomille huutelu näyttää saavan heille kuitenkin jotain huojennusta aikaiseksi omatuntoon että voidaan jatkaa taas omaa elämää jonkin aikaa vanhan kaavan mukaan kunnes kaappi on taas täynnä luurankoja.. jotain todella typerää tekohengitystähän tää on ja selviytymistä päivästä toiseen kuten lapsilla, helpoimman tien kautta riman ali aina. Säälittävää touhua.
Fakta on että kaikki on vastuussa omista tunteistaan, myös toisten tunteista jos ovat osallisia piste.
Jotka eivät sitä tajua eivät tajua mitään.
Ihmisia tilanteita ja asioita karkuun voi juosta vaikka koko elämänsä maailman ääriin tai huudella foorumeihin,
mutta omapää ja sydän tulee aina mukana kantaen sitä kaikkea syyllisyyttä epävarmuutta huonoa itsetuntoa kunnes kaikki pelot on kohdattu rakkautta ja kuolemaa myöten.
Hyvä omatunto. Paras päänalunen.

Ymmärrän. :(

Tää on vähän kreisiä nyt kyllä..
Mä itse olen tosiaan kohdannut naisen helsingissä viimevuoden keväänä jonka kynästä lähtösin oisin voinu kuvitella olevan tän koko viesti ketjun ensimmäisen viestin jälkimaininkeineen kaikkineen.
Toi viestiketjun eka viesti on kirjotettu mun syntymäpäivänä tänne ja myös mä satuin lukemaan ton viestin syntymäpäiväni iltana täältä.
ai mitä sitte no ei mitään =)))

En pystynyt pitämään häntä, jonka luulin olevan parasta, en saanut häntä jonka seuraavaksi luulin olevan parasta, sain sen joka osui kohdalle ja totesin sen olevan parasta mitä ikinä osasin kuvitella.

Ja parasta tässä on, kaikki nuo ovat eri maista, ensimmäinen on suomalainen, muut muualta. 19 vuotta ja kaikki on erittäin hyvin.

Aika tuttua tarinaa aloittajalta. Kuvaa melko hyvin minunkin tilannetta. Pitkään puhuttiin siitä, että kun asiat muuttuisivat, voisimme olla yhdessä. Noh, tilanteet muuttuivat, mutta hän valitsikin toisen. Kaikki vuosien aikana jaetut tunteet olivatkin kuin ilmaa. Edelleen olen kuulemma hänelle tärkeä, ystävänä. Ja edelleen hän korostaa ,että hän kaipaa yhteisiä hetkiämme kun olemme toisaalla. Mutta elämänsä hän näköjään haluaa jakaa aivan eri ihmisen kanssa. Ihmisen, joka on aivan kuin jostain toisesta maailmasta ja joka muokkaa hänestä mieleistänsä. Tekee kipeää katsoa, kuinka niin ihana ihminen alkaa pikkuhiljaa muuttua toisenlaiseksi. Mutta kai se sitten on näin, että kaikki mitä elämässä tapahtuu, on tarkoitettu niin. Tyytyä täytyy rooliinsa.

Samanlaisia tarinoita täällä on paljon. Useimmat ovat kuin kirjoittamiani. Tää nettiaika on tuonut suhteiden aloittamisen vaikeaksi. Aikaisemmin keskityttiin yhteen ja nyt jos netissä kirjoittelee esim kahden kanssa ja jatkaa tätä treffeille asti, niin voi tulla vaikea tilanne. Kumpi vai kampi. Itse en treffaile kun yhtä kerrallaan, mutta ainakin kahden kanssa, joiden kanssa treffailin (siis eri aikoina). Näille oli ominaista, että tapaamisia ei ollut helppo sopia, tai toinen ei vastaa puhelimeen ja keksii selityksiä selvästi. On vaikeaa jos omat tunteet ehtii herätä ja sitten yhtäkkiä on tyhjän päällä tai ei enää itse jaksa. Viime kevättalvella tapaamaani mies kummittelee vieläkin ajatuksissani, vaikka emme edenneet seurustelusuhteeseen. Voin sanoa myös että se oli rakkautta ensi silmäyksellä A tai ainakin ihastumista. Niin suuria tunteita kohtaa harvoin ja siksi unohtaminen on vaikeaa.

pks

Veit sanat suustani. Juuri noin minäkin aikoinaan ajattelin. Se nyt vain kuuluu joidenkin ihmisluontoon, että haluaa välillä ravisuttaa parisuhteen perusteita. Jos se parisuhde on muutenkin hauras, niin se korttitalo kaatuu siinä ja takaisinpaluuta ei enää ole.
Se vain pitää oppia asiat kovimman kautta ja tajuta se tosiasia, että me ihmiset tavataan toisemme tässä elämässä ja eroamme jossain vaiheessa. Joskus luonnollisen poislähdön hetkellä, useimmiten kylläkin ihan normaalilla erolla.
Tämän asian läpikäyminen ja hyväksyminen on monelle katkera paikka, mutta se on läpikäytävä. Se on pakko oman henkisen kehityksen ja tulevaisuuden takia. Katkeruuden ja vanhojen asioiden vatvominen ei johda mihinkään, vaan henkiseen syöksykierteeseen ja romahtamiseen.
Toivotan sinulle voimia ja unhoitusta. Aika parantaa haavat ja uusi rakkaus hoitaa punoittavat arvet.
Sitten kun olet valmis pistämään itsesi taas likoon..

Tämäkin voisi koskea myös minua. Mutta taidan luulla itsestäni liikoja.

Ja suuret tunteet on tallella, ei voi mitään.

ei siitä kyllä ihan vuotta oo. Maaliskuussa tulee vuosi, mut hei...kaikki on korjattavissa vielä. T: M

selvittäkää nyt hyvät ihmiset asianne niiden asianomaisten kanssa. täällä on turha huudella jos omatunto vaivaa.
ei elämä loputtomiin jatku.

kuules nafnafnaf sinä et ymmärrä mitään fiksuudesta.
viestiketjun aloittaja miettii että mihin roskakoriin tunteet pitäs piilottaa jotka eivät ole hävinneet vaikka on tehnyt valintansa.
ensinnäkin aloittaja on suoraan sanottuna urpo.
hän on valinnut ilmeisen väärin ja katuu valintaansa. väärä valinta siis.
ei kuitenkaan myönnä itselleen kuin oman pään sisällä muilta salassa sen koska ei kuitenkaan toimi vaan ennemmin piipittää täällä ikäänkun kävisi terapiassa jottei vaan missään nimessä joutuisi toimimaan tunteidensa mukaisesti.
siis itsepäisesti pysyy valinnassaan vaikka katuukin selvästi. jos se ei ole tyhmyyttä mikä on tehdä omaa sydäntä vastaan. ihankuin hakisi tänne kirjoittaessaan rangaistusta itselleen muilta kommenttien muodossa kun tietää toimivansa päin persettä.
ei tunteita pidä piilottaa, se on asia joka opetetaan jo lapsena. tunteet pitää ilmaista ei tuntemattomille vaan ihan niille ihmisille joita tunteet koskevat piste. jos ei niin tee voi helposti sairastua jopa psykosomaattisesti tulevaisuudessa, ihminen joka menee sieltä mistä aita on matalin on vaarassa tehdä niin tulevaisuussakin josta voi tulla toimintapa lopulta.
ei siihen pidä ihmisiä kannustaa.
tottakai on hemmetn hienoa kirjoittaa asioita terapeuttisessa mielessä aina paperille tai keskustelupalstoille mutta jos kyseessä on viesti ketjun aloittajan kaltainen viesti kuuluu se jonnekin ihan muualle ku tänne.

Mua jäi vähän mietityttään tuo lause " etteikö siihen lisää ihmisiä mahtuisi". Eihän aloittajakaan niin sanonut ettei halua elämäänsä tuota ihmistä. Itellä on vähän samanlainen tilanne, ikävöin exääni mut koska sillä on uusi nainen, en enää viitsi olla yhteydessä. Vaikuttaa onnelliselta naisensa kanssa niin kukapa siihen nyt väliin menis aiheuttamaan vaikka mitä mustasukkaisuuskohtauksia. Ehkä aloittajakaan ei halua mitään parisuhdedraamaa? Kyllä toisen elämää pitää sen verran kunnioittaa, että jos on pienikin aavistus olemassaolevasta parisuhteesta, niin ei siihen noin vaan mennä sotkeen niiden välejä. Ihmiset jotka ei ole mustasukkasia luonteeltaan ei ymmärrä tätä, mutta ne jotka on vähänkään kokeneet mustasukkaisuutta kumppaniaan kohtaan tietää kyllä mistä kyse. En mäkään haluaisi kuulla miehen exän utelevan hänen tilannettaan tai tietää vanhojen rakkauksien ikävöivän jotain "omaani". :)

Vai niin, loukkasin siis ylpeyttäsi =) toivottavasti sitä loukataan jatkossakin siitä ei ole sulle mitään muuta kun haittaa ihan selvästi. estää sua toimimasta fiksusti vaan.
älä nyt taas loukkaannu kun sinua provosoin toimimaan oikein.
Typerää tekstiähän toi sun uuskin viesti on mutta pääasia että yritit parhaasi mihin kykenet.

Kyllä sä olet urpo niinku sanoin syystä että tiedät tasan tarkkaan jo tuossa iässä kun sinulla on selvästi jo hajua tosiasioista ja osaat kirjoittaa ettei mistään voi elämäs saada 100% takeita. ei mistään. ei koskaan. eikä edes lähes.
Miksi sitten nyt niin kirjoitat ettet tunteidesi mukaan koska et tiedä sataprosienttisesti jonkun toisen tilannetta. Kysy perkele.
Riski saada turpaansa tai pudota muutenvaan satulasta elämässä on aina olemassa.
Kirjoitat ensiviestissäsi että sun ikävä ja suuret tunteet ei vaan häviä,apua...
Eli puhut suuresta hädästä sisälläsi ja sydämesi huutaa tekoja.
Sit kun äskeisessä viestissäni arvostelin sinun käytöstäsi ja että mitä piipität täällä suurista tunteista vaan mikset toimi kerran niitä suuria tunteita on niin vastaat että kuinka tämä kyseinen koko sydämen asia josta tänne alunperin avauduit onkin oikeestaan vähä takaalalla eli toissijainen asia elämässäsi ja siksi et ole toiminut muummoassa ja että koska elät elämääsi ihan normaalisti ja satut olemaan ihminen joka ajattelee sydämen lisäksi järjellä hehehehe =) etkä voi olla 100% varma toisesta ihmisestä =)
Siis mitä selityksiä... todella alaarvoista =) todella läpinäkyvää ja aivan karseeta paskan jauhamista ihan suomeksi.
Osuin siis oikeaan ja ärsyynnyit oikeen kunnolla kun tuollaista järjetöntä puutaheinää piti heti vastikkeeksi kirjoitella.
Oikea vastaus. Olet selvästi hyvin ylpeä ihminen. Luovu ylpeydestäsi, se antaa vaan sinusta hieman typerän ihmisen kuvan.
Opettele olemaan rehellinen edes itsellesi. Sitten muille. Tempperamenttiä sulla myös näyttäs riittävän. Rauhoitu. Pieniä askelia sieltä hiekkalaatikolta aikuisten maailmaan. Helppo ärsyyntymisesi johtuu siitä että mainitsin sulle asioista jotka sun pitäs itse ottaa työn alle ja kun et sitä tee vaan pakenet ja joku siitä sinulle mainitsee nii ärsyynnyt kun olet turhautunut sisältä kun et saa mitään aikaiseksi vaikka tunnetkin suuria. teet siis ihan itse itsellesi hallaa ihan tietoisesti. Kannattaskohan tehdä jotain. Turhaa muille räyhäät tätähän sä tulit täältä hakemaan tuntemattomilta, mut nyt kun sen sulle kirjotan suoraan ja raaasti et sitä ota vastaan, uskomatonta =)
mutta hyvää yötä ja oppia vastaan.