Hiljaista ihmistä vierastavat ihmiset?

Täälä yksi samanlainen.Olen vieraiden ihmisten seurassa varautunut ja
jännitän uusia tilanteita. Olen tainnut koko ikäni kärsiä tästä ongelmasta.
Viimeaikoina olen aloittanut poisoppimisen tästä. Haluaisitko kirjoitella
toisen samanlaisen kanssa?

Itsekin jäin opiskeluaikana ulkopuoliseksi ja se tuntui ihan hirveän pahalta.
Olin tosin aika epävarma ja pidin itseäni muita huonompana ja sillälailla tavallaan tein itse itselleni vankilan.
Mut se on tosiaan "jännää" miten kaikki tavallaan hyväksyy tuon hiljaisen kiusaamisen.
Opiskelujen jälkeen alkoi mennä paremmin kun löysin poikaystävän ja aloin muutenkin ns. löytää itseäni ja vahvistua ihmisenä.
Seurakunnasta sain myös oikeita sydänystäviä.
Tänä päivänä ei oo enää vaikeuksia tutustua ihmisiin.
Tämmöisiä kokemuksi minulla näin lyhyesti kerrottuna.
Kaikkea hyvää aloittajalle.

Mä olin koko ylä-asteeni hiljaisen roolissa. Jos oisin enää kasiluokalla ruvennut juttelemaan jonkun muun luokkalaiseni kanssa kuin heidän jotka oli mun kavereita, muo oltais varmasti katottu oudoksuen et miks toi puhuu.
No itse jos tapaan hiljasia ihmisiä, siis hiljasempia kuin minä, mä olen hiljainen yleensä vaan joukossa jossa en tunne hyvin ihmisiä tai joskus tiettyjen poikienki kaa menee vaa hiljaseks ei kehtaa puhuu, tai jos oon valunut taas hiljasen rooliin. Niin siinä tulee vähä kiusallinen olo jos yrittää jutella mut toinen sanoo vaan ´´joo. nii. huomenna.´´ ja itseasias voi tulla vähä epävarmaki olo et ajatteleeks toi must jotai ku kattelee vaa eikä juttele tms. tai sit ku on itestään vaan jutteleva ihminen ni tuntee ettei vaa tuu toimeen ton kans kaksistaa eikä välttämättä halua nähdä enempää vaivaa yrittääkseen.
Tollasest ´´haluuks noi mut mukaan vai ei, mitä jos ne ei halua jne.´´ kannattaa yrittää päästä eroon. Ihmisenä vaan meet ja puhut jos kutsutaa illanviettoihin. Ite ku oon tuntemattomien ihmisten seurassa ni parhaiten auttaa alkoholi.. Sillon multa tulee juttuu ku juttuu kelle vaan lähel olevalle..

Hiljaista ihmistä vierastetaan = hiljaiseen ihmiseen ei tehdä tuttavuutta? Minusta tämä kuulostaa siltä, että odotat muiden tekevän likaisen työn puolestasi. Jos kahdesta hiljaa olevasta vain toinen on hiljaisuuteen syyllinen on logikassa jotakin pielessä. Sanot ensin, että hiljaista ihmistä vierastetaan ja sitten luettelet asioita jotka lähinnä viittaavat siihen, ettet luota itseesi ja että pidät itseäsi jotenkin muita alempana velvoittaen muut näin jonkinlaiseen erityis kohteluun sinua kohtaan. Ihmiset ovat vain ihmisiä. Mellä on kaikilla omat vajaavaisuutemme ja kaikki pyrimme olemaan onnellisia. Esimerkkinä voitko olla jollekulle vihainen jos hän ahdistuu sinun epävarmuudestasi ja siksi välttelee sinua?

Montako facebook-kutsua olet itse lähettänyt?

Mene ihmeessä mukaan illanviettoihin, joihin sinut on kutsuttu. Muuten ihmiset saavat sinusta sellaisen kuvan, että haluat olla yksin.

Kuullostaapa vietisi todella tutulta!
Kappale kuin suoraan omasta elämästäni..
Mä en naamakirjaan ole viitsinyt edes liittyä koska kavereita ei ole ja jotkut vanhat luokkatoverit vois sieltä minut löytää ja katsoa että eipä tollakaan paljon ystäviä ole niin ei kiitos mieluummin olen ilman..

täällä kans yks (vieraassa seurassa)hiljanen 24 vuotias nainen. Uusia ihmiskontakteja on niin kovin vaikea enää aikuisiällä luoda. Oisko mitään mahista tutustua teihin muihin samoin kokeviin? :) sähköposti osotetta tms?

Moikka, oon samanlainen tapaus kanssa. Ois kyl kiva tutustua "itsensä laiseen". Vois vaihtaa mese tai mailiosotteet jos haluut.

Sama juttu. Jos minua ei pidettäisi jonain friikinä olisin aivan normaali ja soaalinen. Lisäksi mikä on kunmallista olen myös komea. Silti nauran sille että luokallani on tyttö joka on tasa-arvon kiihkeä kannattaja pelkää minua kuin kohta vetäisin pistoolin repusta. Tämä kiusaaminen ns on vaikuttanut minuun sekä fyysisesti vahingoittavasti että siten olen masentunut pahasti; fyysisesti näkö on heikentynyt kun se ennen olisi kelvannut vaikka lentäjälle (unettomuus, kotivaikeudet), urheilillisuus vähentynyt, kömpelyys. Kiitos paljon. Kysymys onkin olenko todella tehnyt jotain niin pahaa jollekkin? Olen nimittäin aina ollut se porukan moraalisin ja kiltein ihminen.Nyt moraalikin on vahingoittunut, joskus toivoo että osa tyypeistä joutuisi lomailemaan samassa helvetissä kun minä olen ollut. Ja nyt suhteita on jo mahdoton luoda: jos yskin tai vaikka puhun luokassa vahingossa niin saan monia katseita. Juttuseura olisi tosiaan ihan kivaa...

Moi

Ei ole tarkoitus loukata, eikä arvostella. Kuten jo joku toinenkin kirjoitti tähän ketjuun, niin ihmettelen miksi "hiljaiset" , erakot tai sosiaalisesti kömpelöt ihmiset usein syyllistävät tilanteestaan muita.

Viestintää on tutkittu paljon ja "normaali" keskustelutilanne ja sen dynamiikka on analysoitu. Normaalissa vuorovaikutustilanteessa keskustelu etenee soljuvasti ja keskustelun osapuolet ottavat puheenvuoron luontevasti. Innostuneina ihmiset puhuvat jopa toistensa päälle, mutta keskustelija "vaistoaa" milloin on sopivaa aloittaa puhuinen ilman että se on epäkohteliasta päälle puhumista. Tällainen luonteva keskusteleminen kaksin tai ryhmässä on mielekästä, eikä mahdolliset "hiljaiset hetket" veny ahdistavan mittaisiksi.

Kaikki ihmiset eivät ole sujuvia kommunikoimaan, mikä voi johtua ujoudesta tai luonteeseen (jopa aivotoimintaan) liittyvistä pulmista vuorovaikutustilanteissa. Ujo ihminen pystyy yleensä kommunikoimaan "normaalisti" tuttujen ihmisten kanssa. Jos pulmat ovat luonteessa tai aivotoiminnassa, ongelma on haastavampi. Ujouden voi voittaa! Tähän tepsii vain aika, altistaminen. Monet ovat nuorena ujoja, mutta iän mittaan se vähenee huomattavasti, etenkin jos työn tai harrastusten myötä on vain pakko altistua aina uusille sos.tilanteille. Olen itse tällainen "syntymäujo" joten tiedän mistä kirjoitan! En alle 25v esim. uskaltanut syödä kouluruokailuissa, enkä kaikilla työpaikoillakaan ja vastakkaisen sukupuolen kohtaaminen oli lähes mahdotonta.

Minulla on tuttava, joka ei hallitse sos.vuorovaikutuksen dynamiikkaa. Hänen kanssaan kommunikoiminen on äärimmäisen raskasta, koska hän saattaa vain istua nyhjöttää hiljaa parikin tuntia ja minun "tehtäväni?" on viihdyttää häntä keksimällä koko ajan uusia häntä kiinnostavia keksustelunaiheita . Olemme aivan erilaisia ja meitä kiinnostaa eri asiat. Joskus tuttavuutemme alkuaikoina puhuin paljon minua kiinnostavista asioista (koska hän ei itsenäisesti avannut suutaan) niin sain siitä sitten palautetta, että MINÄ olen rasittava ja itsekäs koska vain puhua pälätän jonninjoutavia koko ajan! En todellakaan ymmärrä mikä hänen kaltaistensa ihmisten (olen tavannut muitakin vastaavia) käsitys ihmisten välisestä kanssakäymisestä on? Hän haluaa tavata minut ja sitten minun täytyisi puhua kaksi tuntia tauotta hänelle tärkeistä asioista ja hän vain istuu, kuuntelee, pohtii ja analysoi. Ja jos hän soittaa, hän ei silloinkaan puhu mitään vaan odottaa, että minä aloitan puhumisen. Tuntuu hullulta, että soittaa minulle, eikä hänellä ole mitään asiaa, sanoo vain "moi" ja on sitten hipihiljaa siellä luurin päässä ja odottaa että minä pidän keskustelua yllä iankaikkisesti. Olen yrittänyt puhua tälle henkilölle näistä pulmista vuorovaikutuksessa, mutta hän suuttuu joka kerta eikä tilanne muutu mitenkään.

Kerroin tuon esimerkin siksi, että olen tavannut samanlaisia, pahempiakin tapauksia. Jotkut vielä vaativat, että heitä viihdytetään kaikin tavoin, eli se reippaampi osapuoli keksii koko ajan aktivitteettia ja se hiljainen tyyppi murahtaa joka hemmetin ehdotukselle, että "plääh, tylsää" eikä innostu mistään. Laahustaa vain apaattinena perässä ja nurisee koko ajan, mutta ei kuitenkaan suostu ITSE ehdottamaan mitään, mikä häntä oikeasti kiinnostaisi ja piristäsi!

Noh itelläni on tällainen kokemus työpaikalta jossa olen ollut vasta muutaman kuukauden että muut eivät edes vastaa jos sanon töihin tullessa "huomenta". Jos jotain kysyn niin vastataan mahdollisimman (anteeksi kielen käyttöni) vittumaiseen äänensävyyn.
Työskentelen työpäivästäni kokonaisen tunnin erään toisen henkilön kanssa samassa huoneessa eikä tämä juttele laisinkaan vaikka kuinka olen yrittänyt jostain aloittaa keskustelua. Jossain vaiheessa sitten päätin että pidetään sitte suu kiinni ja nyt minua sitten katsotaan vierastaen kun en puhu nykyään juurikaan mitään töissä.
Tämä on vaikuttanu hirveästi omaan mielialaan ja käytökseen kun joka päivä saa lähteä töistä helvetin pahalla tuulella miettien että mikä minussa on vikana kun minuun suhtaudutaan niin vastahakoisesti. Olen jopa miettinyt irtisanoutumista....

Olen 14 ja samoja ongelmia. olen kuitenkin lähiaikoina saanu suustani paljon enemmän. Pystyn kysymään apua yms. vierailta ihmisiltä paljn paremmin kuin ennen, mutta jos tämä vierasihminen on jollain tapaa pelottava (pissis, ylimielinen yms.) Niin jään aika hiljaiseksi ja oikeastaan ventovieraidenkin kanssa jonkinlainen kommunikointi onnistii vain jos he ovat alle ikäni. Olen varma että tutustuisin aika äkkiä jos vaihtaisin koulua, mutta nykyisessä koulussa olen aika yksin koska en viihdy nörttiluokkalaisteniseurassa (nörttiluokkalaiseni johtuvat painotteesta) ja rinnakkaisluokkalaisiini en saa minkään laista yhteyttä. He jopa jo varmaan tietävät että olen se ujo, hiljainen ja outo ja sen takia olen heidän seurassaan esim. ryhmätöissä epävarma. Tilanne varmasti muuttuisi jos vaihtaisin koulua/menisin lukioon... Niin ja jos yhtäkkiä alkaisin puhua paljon itsevarmemmin, rohkeemmin ja sosiaalisemmin, he varmaan tuomitsisivat minut katseillaan.

minkä hiton takia haluat facebookissa enemmän ystäviä. omalla seinällä on vain harvat ja valitut. mikään muuta kyttäyksen ja haistattelun nykymuotoa en ole tähän mennessä tavannut. ei facebookissa ole ystäviä, vain pinnallisia hedonisteja. ne aidot ystävät rupeaa kyselemään kuulumisia noin 2-5 päivää kun et enää soittele niille. tietty se saattaa hivellä egoa kun on 2345 kaveria siellä mutta totuus on että osa on sun työkavereita, esimiehiä, muita mulkeroita. eli saat olla kieli keskellä "näppäimistöä" jos sieltä kaveruus-suhteita haet. :D

Mulla on aika samanlaisia kokemuksia. Luulen sen johtuvan siitä, että muut ei tiedä hiljaisuuteni syytä vaan ne olettaa, etten ole kiinnostunut niiden seurasta.