Arvosteluja palstalaisistamme

Ei tässä hymytyttöjä olla, ei. Siis nauruksi
vain.

Siis suomalaiset nimet.esim. käsnätuhkelo yms.
Se on omanlaatuistan taidetta.Tieteelliset nimet
ovat latinaa,mutta ne suomalaiset versiot ovat
suorastaan mestarillisia.Eipä vain ole
keksijöiden nimiä tiedossa.

Jokeri kirjoitti:

Siis suomalaiset nimet.esim. käsnätuhkelo yms.
Se on omanlaatuistan taidetta.Tieteelliset nimet
ovat latinaa,mutta ne suomalaiset versiot ovat
suorastaan mestarillisia.Eipä vain ole
keksijöiden nimiä tiedossa.

Lue lisää

Muistaakseni siinä kirjassa (minkä nimeä en
vieläkään muista) oli tästä nimittämisprosessista.
Uuden sienen ensimmäisellä tunnistajalla ja
määrittäjällä on muisteluideni mukaan
jonkinlainen etuehdotusoikeus tarjota uudelle
sienelle suomalaista nimeä, jonka tulisi
mahdollisimman tarkkaan ja lyhyesti kuvailla
kyseisen sienen olemusta. Sitten nimiehdotus käy
läpi joitakin muitakin instanssejä, joissa
tarkistetaan, ettei sellaista nimeä ole
aikaisemmin varattu mihinkään ja sienen määritys
on riittävän pätevästi tehty, että kysessä on
todella uusi sieni ja vielä se, että ehdotettu
nimi istuu suomen kieleen.

Sienten pähkäilijöillä on yleensä varsin
laukkaava mielikuvitus, kuten monista nimistä voi
päätelläkin.

Kävin penkomassa kesken kaiken
kirjastotietokantoja, ja sieltähän se jahtaamani
kirja tuli vastaan:
Mauri Korhosen Huikeita sienijuttuja
Julkaisutiedot: Helsinki, Suomen sieniseura,
1997

Punakärpässieni
- aliarvioitu entheogeeni
HUOM! Tämä teksti on kirjoitettu puhtaasti informatiivisessa mielessä - kirjoittaja ei kehoita ketään käyttämään punakärpässieniä ! Kärpässienen nauttiminen saattaa rasittaa munuaisia !
Punakärpässieni on tunnetuin ja legendaarisin kaikista Suomessa kasvavista sienistä - jopa pikkulapset tunnistavat tämän kiehtovan ja pelätyn sienen ulkonäöltä. Vaikka sieni on yleisesti tunnettu, varsinaista asiatietoa siitä on saatavissa valitettavan vähän. Yhä tänä päivänä monet muuten varsin asiantuntevat sienioppaat väittävät sitä tappavan myrkylliseksi, vaikka historia ei tunne ainuttakaan punakärpässienen nauttimisesta johtunutta kuolemantapausta. Myös sienen käytöstä shamanistisena entheogeenina on saatavissa vain niukasti tietoa.

Punakärpässienen käytöstä hallusinogeenina on tiedetty länsimaissa vuodesta 1730 lähtien. Tuolloin eräs kaksitoista vuotta Siperiassa sotavankina ollut ruotsalaissotilas kertoi Siperiassa elävistä heimoista, joiden jäsenet käyttävät punakärpässientä shamanistisena tajusteena. Tapa säilyi pitkään Siperiassa elävien Suomalais-Ugrilaisten kansojen parissa. Perimätiedon perusteella näyttää mahdolliselta, että myös muut tällä alueella elävät kansat nauttivat kärpässieniä.
Myös viikinkien kerrotaan syöneen kärpässientä saavuttaakseen raivoisan taisteluvireen. Keskieuroopassa punakärpässientä ei ole tiettävästi käytetty entheogeenina kristinuskon leviämisen jälkeen, mutta perimätietona säilyneistä sananlaskuista ja sanonnoista voidaan päätellä, että kärpässienen psykoaktiiviset ominaisuudet eivät ole olleet täysin vieraita keskieurooppalaisillekaan. Esimerkiksi Itävallassa ja Saksassa puhutaan 'typeryksen sienistä' tai 'hulluista sienistä' tarkoitettaessa punakärpässientä. Saksalaislapset tietävät arvoituksen, jossa kysytään: 'Mikä pieni mies seisoo metsässä yhdellä jalalla kietoutuneena punaiseen kaapuun ?'. Vastaus kuuluu: 'Der Gluckspiltz, Der Gluckspiltz' (Hyvän onnen sieni). Wienissä ei kysytä 'Oletko menettänyt järkesi ?' vaan 'Oletko syönyt verruckte Schwammerl ?' (=hulluja sieniä). Unkarilaiset kutsuvat punakärpässientä nimellä boland gomba eli 'hullu sieni'.

Punakärpässieni oli ainoa siperialaisten heimojen tuntema tajuste aina siihen asti, kunnes venäläiset tutustuttivat heidät alkoholiin. Siperialaiset kuivasivat sienensä auringossa ja söivät ne joko sellaisenaan, veteen, poronmaitoon tai mustikkamehuun sekoitettuna. Siperialaiset oppivat, että punakärpässienen psykoaktiiviset ainesosat siirtyvät lähes muuttumattomina virtsaan, minkä seurauksena kärpässienten käytön yhteydessä kehittyi ritualistinen tapa juoda sieniä nauttineiden henkilöiden virtsaa.

Kärpässienen nimen alkuperästä on olemassa kaksi erilaista teoriaa. Yleisimmän teorian mukaan nimi juontaa juurensa siitä, että maitoon silputtua kärpässientä on joskus käytetty kärpästen tappamiseen. Tätä teoriaa tukee se, että tutkimuksissa on todettu kärpässienten sisältämien aineiden kykenevän tainnuttamaan tai jopa tappamaan kärpäsiä.

R.G ja Valentina P. Wasson esittävät kirjassaan Russia, Mushrooms and History toisenlaisen teorian. Satojen ja ehkä jopa tuhansien vuosien ajan hyönteiset - erityisesti kärpäset - on liitetty jumalallisuuteen, intoksikaatioon ja hulluuteen. Esikristillisessä mytologiassa jumalat ja demonit ilmestyivät usein kärpäsiksi tai muiksi hyönteisiksi naamioituneina. Kun vanhat jumalat muuntuivat Saatanaksi ja hänen seuralaisikseen, myös kärpäsistä tuli Paholaisen olentoja. Itse asiassa Saatana sai lisänimensä 'Kärpästen herra' Belzebubilta - Vanhassa Testamentissa mainitulta jumalalta jota Israelilaisten naapurit palvoivat. Belzebubin heprealainen nimi, Ba'al Zevuv tarkoittaa kirjaimellisesti kärpästen herraa.

Punakärpässienen kemiaa
Punakärpässientä tutkittiin ensimmäistä kertaa sen psykoaktiivisten ainesosien selvittämiseksi vuonna 1869, jolloin siitä eristettiin muskariini. Muskariinia pidettiinkin sadan vuoden ajan sienen psykoaktiivisten vaikutusten aiheuttajana. Vasta vuonna 1967 kemisti Conrad H. Eugster ja farmakologi Peter G. Waser havaitsivat, että kärpässienen varsinaiset psykoaktiiviset ainesosat ovat iboteenihappo, muskatsoni sekä muskimooli - lisäksi sienessä on pieniä määriä atropiinia ja bufoteniinia. Iboteenihappo ja muskatsoni muistuttavat kemialliselta rakenteeltaan aivoissa luonnollisesti esiintyviä välittäjäaineita kuten serotoniinia. Keskeisin vaikuttava aine on nimenomaan muskimooli. Muskimooli kulkee munuaisten läpi pääasiallisesti muuttumattomana, mikä selittää sen, että sieniä nauttineen henkilön virtsa on lähes yhtä psykoaktiivista kuin itse sienet. Sen sijaan epämiellyttäviä sivuvaikutuksia aiheuttavaa muskariinia ei kulkeudu virtsaan, vaan elimistö hajottaa sen. Iboteenihappo hajoaa kuivauksen yhteydessä itsestään muskimooliksi, mikä selittää siperialaisten tavan kuivata sienet joko auringossa tai nuotiolla ennen käyttöä.


Väitteellä, jonka mukaan punakärpässieni olisi tappavan myrkyllinen, ei ole mitään totuuspohjaa. Ihmiskunnan historia ei tunne ainoatakaan punakärpässienimyrkytyksestä johtunutta kuolemantapausta. Sen sijaan punakärpässienen lähisukulaiset valkokärpässieni (Amanita virosa) sekä kavalakärpässieni (Amanita phalloides) sisältävät tappavia solumyrkkyjä - falloidiinia ja amanitiinia - mitkä eivät häviä edes keittämällä. Punakärpässieni poikkeaa kuitenkin ulkonäöltään valko- ja kavalakärpässienistä niin suuresti, että valko- tai kaniiden sekoittaminen keskenään on käytännössä mahdotonta. Itse asiassa valko- ja kavalakärpässieni muistuttavat ulkonäöltään enemmän herkkusientä kuin punakärpässientä.

Punakärpässieni ja pantterikärpässieni (Amanita pantherina) eivät ole terveelle ihmiselle ainakaan vaarallisempia kuin alkoholi. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ne olisivat täysin vaarattomia - alkoholihan on tunnetusti pahimman luokan solumyrkky.

Sellaisenaan tuoreena nautittuna kärpässieni saattaa aiheuttaa varsin voimakkaan, jopa useita päiviä kestävän myrkytystilan, joka ilmenee pahoinvointina ja oksenteluna. Sienten kuivaamisen yhteydessä pääosa pahoinvointia aiheuttavasta muskariinista kuitenkin hajoaa. Tämän lisäksi sienen sisältämä iboteenihappo muuttuu kuivausprosessissa muskimooliksi, mikä nostaa kuivattujen sienten psykoaktiivisuuden jopa nelinkertaiseksi tuoreisiin sieniin verrattuna.

Vakavista maksa- tai munuaissairauksista kärsivien henkilöiden on ehdottomasti syytä välttää punakärpässienen syömistä samalla tavalla kuin alkoholinkin juomista. Lisäksi kaikkien punakärpässientä nauttivien tulisi varmuuden vuoksi välttää alkoholin nauttimista 48 tuntia ennen ja jälkeen sienten nauttimisen. Alkoholin nauttimista kannattaa tietysti välttää muutoinkin; sen psykoaktiiviset vaikutukset ovat arvaamattomuudestaan johtuen sangen ikäviä ja pitkäaikaisen käytön fyysiset vaikutukset sitäkin ikävämpiä. Alkoholi pehmittää aivot ja tekee käyttäjistään lammasmaisia, helposti höynäytettäviä sätkynukkeja.

Punakärpässienten psykoaktiivisuus on voimakkaimmillaan nuorissa sienissä, jotka on poimittu ennen kuin niiden lakit ovat täysin avautuneet. Loppusyksystä poimituissa sienissä psykedeeliset vaikutukset ovat yleensä lievempiä ja narkoottiset vaikutukset suhteellisesti voimakkaampia. Kuivatut kärpässienet säilyttävät psykoaktiivisuutensa lähes muuttumattomina jopa yli vuoden, jos niitä säilytetään kuivassa, viileässä ja pimeässä.

Käyttäjien kokemuksia
Punakärpässieni on psykoaktiivisilta ominaisuuksiltaan ainutlaatuinen - sitä on hyvin vaikea verrata mihinkään muihin psykoaktiivisiin ainesosiin. Lähimpinä vertailukohteina voitaisiin ehkä pitää psilosybiinipitoisia sieniä sekä kannabista. Punakärpässienen vaikutus alkaa noin 1/2-1 tunnin kuluttua sienen nauttimisesta ja kestää neljästä kahdeksaan tuntia. Aluksi käyttäjä saattaa tuntea huimausta, lieviä lihasnykäyksiä tai pahoinvointia sekä jalkojen puutumista. Nämä oireet menevät yleensä ohi yksinkertaisesti rentoutumalla ja lepäämällä. Varsinaiset vaikutukset alkavat yleensä 1-2 tunnin 'horrostilalla', johon liittyy usein värikkäät näköaistimukset ja kuuloaistin terävöityminen. Horrostilasta herättyään käyttäjä saattaa tuntea itsensä hyvin euforiseksi ja energiseksi. Tämän vaiheen jälkeen alkavat hallusinaatiot. Esineet saattavat näyttää suuremmilta tai pienemmiltä kuin todellisuudessa - tämäntyyppiset vaikutukset ovat ilmeisesti olleet inspiraationa Lewis Carrollille hänen kirjoittaessaan legendaarista 'Liisa Ihmemaassa' -kirjaa (kärpässienen psykoaktiiviset vaikutukset tunnettiin länsimaissakin yli sata vuotta ennen kirjan kirjoittamista). Käyttäjä saattaa yhdellä hetkellä olla täysin tietoinen ympäristöstään ja 'valveilla' ja seuraavassa hetkessä sukeltaa takaisin unimaailmaan. Horroksenjälkeinen hallusinaatiotila kestää yleensä 3-4 tuntia.

Eräs suomalaisiin punakärpässieniin tutustunut entheogeeneja säännöllisesti nauttiva opiskelija kuvasi kokemuksiaan seuraavasti:


Annos: 2 keskikokoista ja 1 pieni kuivattu punakärpässieni (olleet n.vuoden kuivasäilössä)

- klo 21.10 - 21.30 Amanita muscaria-teen juonti materiaalin syönti (liotettu n.30 min. viileässä vedessä ja
keitetty miedolla lämmöllä n.20 min.) Nautittu lähes tyhjään vatsaan. Maku oikein miellyttävä!

- klo 22.10 kevyttä väsymystä hiukan motoriikan hallitsemisvaikeuksia
- virtsaamistarve lisääntynyt
- klo 23.00 ensimmäisiä muutoksia aistitoiminnassa. Ajoittain eri värisiä (mm.punainen,
sininen, keltainen) pallomaisia, kirkkaita kangastuksia, jotka myös liikkuvat. Kuuloaisti muuntunut.
- klo 23.20 kangastukset lisääntyvät
- klo 23.40 runsaasti kangastuksia sekä silmät auki että kiinni lieviä tahdosta
riippumattomia lihasnykäyksiä ja 'sisäisiä' nykimistuntemuksia ajoittain
- pientä hermostuneisuutta
- unta
- klo 02.15 herääminen
- klo 03.00-03.45 2 kopallista poltettu Amanita muscariaa
- näkö hieman hämärtyy ja tekee mieli käydä pitkälleen ja sulkea silmät
(tämän jälkeen henkilö ei enää pitänyt kirjaa ajan kulusta)
- erittäin mielenkiintoisia, voimakkaita, todentuntuisia, unimaisia näkyjä ja
'heräämisiä' (havahtumisia ulkopuoliseen maailmaan). Jonkinlainen delirium-tila.
Vahvasti horrosmainen tila, mutta kuitenkin jonkin verran tietoinen ulkomaailmasta.
Näyissä oli moniuloitteisuutta ja 'aistikkuutta', myös päivätietoisuus (päivän
ja illan aikaiset tapahtumat) sekoittivat näyissä.

Kokonaisuutena Amanita muscariasta jäi erittäin positiivinen kuva. Kyseessä on ainutlaatuinen entheogeeni.
Myös kuivatun sienen sivuvaikutukset olivat hämmästyttävän olemattomia. Ei
minkäänlaista pahoinvointia tms., lihasnykäykset olivat lieviä eivätkä mitenkään
erityisen häiritseviä.
Entheogeenien tutkimuksen uranuurtaja Jonathan Ott tiivistää kärpässienikokemuksensa seuraavasti:

Kärpässienten nauttimisen jälkeen täydet vaikutukset alkavat noin 90 minuutin kuluttua. Minulle nämä vaikutukset ilmenevät aaltomaisena liikkeenä näkökentässä sekä kuulohallusinaatioina. Mieli tuntuu tyyneltä ja kirkkaalta. Elottomat esineet tuntuvat muuttuvan ikäänkuin 'eläviksi'. Nämä vaikutukset ovat olennaisesti erilaisia kuin psilosybiinin, LSD:n tai meskaliinin vaikutukset ja kestävät jopa kahdeksan tuntia.
Sivuvaikutuksiin kuuluu usein pahoinvointi, lievät tasapainohäiriöt ja uneliaisuus. Kärpässieniä poltettaessa vaikutukset alkavat nopeammin, mutta kestävät lyhyemmän aikaa.

Punakärpässieni - laillinen vaihtoehto ??
Punakärpässienen psykoaktiiviset ominaisuudet ja käyttötavat eivät ole tänäkään päivänä kovin laajalti tunnettuja. Lisäksi sienioppaissa kerrotut virheelliset tiedot punakärpässienen myrkyllisyydestä lienevät hillinneet kärpässienen psykoaktiivisten ominaisuuksien spontaania tutkimista. Ainakin osaksi edellämainituista syistä johtuen punakärpässientä ei ole määritelty Suomen laissa huumausaineeksi eikä sen poimimista, hallussapitoa tai käyttöä ole tällä hetkellä varsinaisesti kriminalisoitu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö poliisi saattaisi puuttua asiaan, jos tavoittaisi iloisen sienestäjän 'rysän päältä'. Suomessahan kaikki mikä ei ole sallittua on kiellettyä ja kärpässienenkin nauttiminen voitaisiin periaatteessa rinnastaa kiellettyjen tajusteiden nauttimiseen. Käytännössä kärpässienten nauttimisesta on varsin vaikeaa jäädä kiinni, sillä sieniä kasvaa loppukesästä joka paikassa, eikä niiden hankkiminen edellytä yhteyksien luomista rikolliseen alamaailmaan.

Psykoaktiivisten kärpässienten tuntomerkit
Punakärpässieni - Amanita muscaria
Punakärpässienen lakki on 8-18 cm leveä, helakanpunainen tai oranssinsävyinen, vanhemmiten haalistuva. Lakin pintaa peittävät suojuksen jäännökset pieninä valkoisina laikkuina. Sienen malto on lakin pintakelmun alla kellertävää, muualla valkoista. Lakin heltat ovat valkoiset. Jalkaa ympäröi suuri, riippuva rengas. Jalan mukulamaista tyveä ympäröi suojuksen jäännökset pienisuomuisina vyökiehkuroina. Nuorella sienellä rengas on kiinni lakin reunassa. Punakärpässieni kasvaa erittäin yleisenä koko maassa keskikesästä lähtien erilaisissa metsissä ja puistonurmikoilla.

Ruskokärpässieni - Amanita regalis
Ruskokärpässieni muistuttaa suuresti lähisukulaistaa punakärpässientä. 8-18 cm leveän lakin väri vaihtelee harmaan ruskeasta keltaruskeaan. Lakin pintaa peittävät suojuksen jäännökset pieninä kellertävinä laikkuina. Sienen malto on lakin pintakelmun alla kellertävää, muualla valkoista. Rengas kookas. Jalan mukulamaista tyveä ympäröivät kalvomaisen ohuet suojuksen jäännökset. Ruskokärpässieni kasvaa punakärpässienen tavoin kaikkialla maassamme, mutta jonkin verran harvinaisempana. Ruskokärpässientä tavataan etenkin kuusimetsistä. Ruskokärpässieni on psykoaktiivisilta ominaisuuksiltaan verrattavissa punakärpässieneen.

Pantterikärpässieni - Amanita pantherina
Pantterikärpässienen 5-10 cm leveän, reunoiltaan uurteisen lakin väri vaihtelee harmaanruskeasta kellahtavan harmaan ruskeaan. Lakin pintaa peittävät riveinä valkoiset suojuksen jäännökset. Jalkaa ympäröi valkoinen, uurteeton rengas. Jalan mukulamaisen tyven tyvipaksunnoksen yläreuna on teräväsärmäinen. Pantterikärpässienen malto on valkoista myös pintakelmun alta. Pantterikärpäsienen tuoksu muistuttaa raakaa perunaa. Pantterikärpässieni on melko harvinainen ja kasvaa Suomessa lähinnä etelärannikon lehdoissa ja lehtomaisissa kuusimetsissä. Pantterikärpässieni on psykoaktiivisilta ominaisuuksiltaan noin kolme kertaa puna- ja ruskokärpässieniä voimakkaampi.


--------------------------------------------------------------------------------

Huom! Älä milloinkaan syö sellaisia sieniä, joita et tunne!

--------------------------------------------------------------------------------

Lähteet
von Bibra, Ernst: Plant Intoxicants. Healing Arts Press, 1995
Gottlieb, A.: Legal Highs. Twentieth Century Alchemist, 1992
Korhonen, M. ja Pohjola, K.: Myrkkysieniopas. Valtion painatuskeskus, 1981
Morgan, R.: Emotional Pharmacy - How Mood-Altering and Psychoactive Drugs Work. The Body Press, 1988.
Schultes, R.E and Hoffman, A.: Plants of the gods - their sacred, healing and hallucinogenic powers. Healing Arts Press, 1992.
Snyder, S.H.(ed.): Mushrooms - Psychedelic Fungi. Chelsea House Publishers, 1986
Stafford, Peter: Psychedelics Encyclopedia. Ronin Publishing, 1992
Weil, A. and Rosen, W. : From chocolate to morphine - everything you need to know about mind-altering drugs. Houghton Mifflin Company, 1993

poikanen kirjoitti:

Muistaakseni siinä kirjassa (minkä nimeä en
vieläkään muista) oli tästä nimittämisprosessista.
Uuden sienen ensimmäisellä tunnistajalla ja
määrittäjällä on muisteluideni mukaan
jonkinlainen etuehdotusoikeus tarjota uudelle
sienelle suomalaista nimeä, jonka tulisi
mahdollisimman tarkkaan ja lyhyesti kuvailla
kyseisen sienen olemusta. Sitten nimiehdotus käy
läpi joitakin muitakin instanssejä, joissa
tarkistetaan, ettei sellaista nimeä ole
aikaisemmin varattu mihinkään ja sienen määritys
on riittävän pätevästi tehty, että kysessä on
todella uusi sieni ja vielä se, että ehdotettu
nimi istuu suomen kieleen.

Sienten pähkäilijöillä on yleensä varsin
laukkaava mielikuvitus, kuten monista nimistä voi
päätelläkin.

Kävin penkomassa kesken kaiken
kirjastotietokantoja, ja sieltähän se jahtaamani
kirja tuli vastaan:
Mauri Korhosen Huikeita sienijuttuja
Julkaisutiedot: Helsinki, Suomen sieniseura,
1997

Lue lisää

Kaman turmiollisia vaikutuksia vastaan
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=2715244

niin en ole ollenkaan pahoillani sijoituksestani.

Pakana(M) kirjoitti:

niin en ole ollenkaan pahoillani sijoituksestani.

Arvostelee palstalaisia "hihhuli" tai joku
toinen "huoraaja" (= siis joku muu kuin Pakana
(M)), niin Pakana(M) saa aina arvosanakseen kolme
myrkkysientä.

Tarkoittaa siis sitä, että kyseistä henkilöä
pitää välttää ja antaa hänen mielipiteilleen
painoarvon 0.

Näinhän on varmaan jo pitkään tapahtunutkin.

Pakana(M) kirjoitti:

niin en ole ollenkaan pahoillani sijoituksestani.

Kolme tähteä sai Tupakkamies, joka ei ole
ainakaan mikään hihhuli.
(ansaitsee kyllä tähtensä huumorivoittoisella
piruilullaan, joka on kuitenkin suhteellisen
hyväntahtoista)

Sienestäjä kirjoitti:

Arvostelee palstalaisia "hihhuli" tai joku
toinen "huoraaja" (= siis joku muu kuin Pakana
(M)), niin Pakana(M) saa aina arvosanakseen kolme
myrkkysientä.

Tarkoittaa siis sitä, että kyseistä henkilöä
pitää välttää ja antaa hänen mielipiteilleen
painoarvon 0.

Näinhän on varmaan jo pitkään tapahtunutkin.

Lue lisää

Minulle hihhuli on hihhuli vaikka voissa
paistaisi. Sanassa ei pitäisi olla mitään väärää.

Pakana(M) kirjoitti:

Minulle hihhuli on hihhuli vaikka voissa
paistaisi. Sanassa ei pitäisi olla mitään väärää.

Pakanaan ei kannata voita tuhlata. Ihan riittää
margariinissa paistaminen.

Piru voi aikanaan kehitellä omat paistoliemensä
Pakanaa varten. Ei taija tarvita ees Flooraa.

Sienestäjä kirjoitti:

Pakanaan ei kannata voita tuhlata. Ihan riittää
margariinissa paistaminen.

Piru voi aikanaan kehitellä omat paistoliemensä
Pakanaa varten. Ei taija tarvita ees Flooraa.

Lue lisää

kuin jos sinua uhkaisi Nakke Nakuttajalla.

Niin ihmettelin minäkin Jennin pisteitä. Jennille
olisi kuulunut ehdottomasti (***).
Hän kertoo rohkeasti mielipiteensä asioista eikä
välitä vaikka joskus roiskuu päin näköä.

Samoin ihmettelin sitä, että pisteiden jakaja
luokitteli itsensä parhaaseen luokkaan eli (***).
Tämä vei sienikeitosta erittäin paljon makua pois.

Häveliäämpää ja fiksumpaa olisi ollut jättää
itsensä kokonaan arvioinnin ulkopuolelle.