Kuuskymppisten runot

Aila Meriluoto on mahtava runoilija ja kirjailija. Ja yhä niin terävä ja voimissaan. Toivottavasti en herätä pahennusta kun muokkasin hänen Kakskymmentä suvea sulta sain -runonsa meidän kuuskymppisten pirtaan. Ikä antaa tälle runolle mielestäni vain laajuutta ja lisämerkityksiä.

Olen kuullut runon myös laulettuna, mutta en hirveästi pitänyt sävellyksestä enkä ainakaan siitä sovituksesta ja vokalistista minkä muistan. Runo on silti upea, toivottavasti en ole mielestänne kovin kovalla kädellä runnonut sitä:

Kuuskymmentä suvea sulta sain,
oi elämä. Itkenkö? En !
Kuuskymmentä suvea omistain
minä kuljen iloiten.

Kevyt kantaa on taakka ja rientää tie,
joka polveillen, joka kisaillen vie
läpi suven viimeisen.

Kuuskymmentä suvea sulta sain.
Soit rikkaasti, rikkaasti sen:
valon, varjon välkettä, tuulta vain
ja nuppujen runsauden.

Mitä siitä, jos eivät ne auenneetkaan,
mitä siitä, jos ylitse vaalean maan
nousi pilvi jo hirmuinen.

Kuuskymmentä suvea sulta sain.
Jos sentään itkisin,
älä huoli: se on pisar kastetta vain,
kuin kaste se haihtuukin.

Ah, helppoahan, niin helppoa ois
kuuskymmentä suvea antaa pois
käsin vanhoin ja ymmärtävin.

- Aila Meriluoto - mukailtu oman käden oikeudella
kuuskymppisille sopivaksi

Mikä / mitkä runot ovat sinun mielessäsi juuri nyt? Lapsuuden / nuoruuden / aikuisuuden runot. Juuri ne mitkä tulevat ekana mieleen jos joutuisit esittämään runon ex tempore. Mikä olisi eka / toka...? Ja ihan omia runojakin voi pistää kehiin ;-D

104

4677

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • the._man

      Meriluodolla ei ollut helppo elämä Viidan kanssa. Onneksi hän pääsi sen raastavan suhteen yli ja sai lopulta toteuttaa itseään.

      • s-taka*

        No, mikäs olis sinun runo? ;-DDD
        Ei tartte olle Meriluotoa.


      • the._man
        s-taka* kirjoitti:

        No, mikäs olis sinun runo? ;-DDD
        Ei tartte olle Meriluotoa.

        Minun runoni?

        Kun kosketan pehmeää kättä
        näen lempeän katseen
        iloisen, leikittelevän, elämän odotusta täynnä

        En voi olla ajattelematta

        Tuota iloa ei saa kukaan turmella


      • the._man
        s-taka* kirjoitti:

        No, mikäs olis sinun runo? ;-DDD
        Ei tartte olle Meriluotoa.

        Tässä toinen. Kuolleen ystävän muistolle.

        Kauan sitten kalliosta irtosi
        palanen särmikästä kiveä
        ja putosi rannan hiekalle.
        Mainingit saavuttivat sen
        ja veivät mukanaan valssiin kuohujen kanssa.
        Edestakaisin se tanssi ja oli viimein
        yhtä pyöreä ja sileä
        kuin muutkin hiekanjyvät.
        Kukaan ei tiedä, milloin se hioutui niin
        pieneksi hituseksi,
        että oli kuin muisto jostain suuremmasta.
        Vain kaipaus, henkäys.
        Kevättuulen mukana se leijaili jonnekin pois, näkyi enää pienenä pilkahduksena ilmassa
        auringonsäteen saattaessa sen matkaan.


      • arvaa,,ken?
        the._man kirjoitti:

        Tässä toinen. Kuolleen ystävän muistolle.

        Kauan sitten kalliosta irtosi
        palanen särmikästä kiveä
        ja putosi rannan hiekalle.
        Mainingit saavuttivat sen
        ja veivät mukanaan valssiin kuohujen kanssa.
        Edestakaisin se tanssi ja oli viimein
        yhtä pyöreä ja sileä
        kuin muutkin hiekanjyvät.
        Kukaan ei tiedä, milloin se hioutui niin
        pieneksi hituseksi,
        että oli kuin muisto jostain suuremmasta.
        Vain kaipaus, henkäys.
        Kevättuulen mukana se leijaili jonnekin pois, näkyi enää pienenä pilkahduksena ilmassa
        auringonsäteen saattaessa sen matkaan.

        Kerran minäkin laitoin,
        kiven veneen narun päälle.
        Pienen kiven.

        Jäähän siihen,ounastelin.
        Miehet, takautuvat, nauroivat.
        Häpesin, silti, ilakoitsin,
        naapurinpojan katseesta,
        ihailevasta, veljiensä ja hänen,
        selkäni sormista, osuvista, toisiinsa.

        Nyt se jo naurattaa.


      • the._man
        arvaa,,ken? kirjoitti:

        Kerran minäkin laitoin,
        kiven veneen narun päälle.
        Pienen kiven.

        Jäähän siihen,ounastelin.
        Miehet, takautuvat, nauroivat.
        Häpesin, silti, ilakoitsin,
        naapurinpojan katseesta,
        ihailevasta, veljiensä ja hänen,
        selkäni sormista, osuvista, toisiinsa.

        Nyt se jo naurattaa.

        Kun vain

        saisin vielä kerran

        katsella tyttären iloista naurua

        ensi kertaa meren rannalla

        kun tuuli heilutti hiuksia, kun meri läikytti laineita

        kun oli heinäkuu


      • arvaa,,ken?
        the._man kirjoitti:

        Kun vain

        saisin vielä kerran

        katsella tyttären iloista naurua

        ensi kertaa meren rannalla

        kun tuuli heilutti hiuksia, kun meri läikytti laineita

        kun oli heinäkuu

        Oletpa siunattu,
        samaa ei meille ole kaikille suotu,
        lienetkö luotu, onnelle?

        Tyhjää täynnä on monien elämä,
        siltä kannalta.
        Pyhältä Annalta, saamme vain anoa,
        elämää, elettävää.

        Kiitos sinulle, olet elvyttävä tuulahdus.
        Emmentaalia katson, digiboxista. :))


      • the._man
        arvaa,,ken? kirjoitti:

        Oletpa siunattu,
        samaa ei meille ole kaikille suotu,
        lienetkö luotu, onnelle?

        Tyhjää täynnä on monien elämä,
        siltä kannalta.
        Pyhältä Annalta, saamme vain anoa,
        elämää, elettävää.

        Kiitos sinulle, olet elvyttävä tuulahdus.
        Emmentaalia katson, digiboxista. :))

        kun solu toiseen tunkeutuu
        siinä on elämä uus
        ainakin mahdollisuus

        sitten murkuista on pidettävä huolta
        ettei ihan mene kadun varjopuolta

        vaan tulevat kotiin päin
        lihapullia, pottumuusia, läskisoosia
        syömään

        ja kun sitten sydämeen sattuu
        on oltava käsi johin tarttua


        ---------------

        Tehkääs nyt joku taituri räppi aiheesta. Minä en osaa.


    • //((runopuhkes

      Uskalla en haastaa,
      kun vastustus raastaa.
      Varsinkin jos antaa,
      oikeiden runoilijoiden kantaa,
      omia runojaan,
      ei meidän rujojaan.

      Silti innostua saatan,
      päähäsi padan kaadan,
      katsotaan ja kuunnellaan,
      välillä vaikka suudellaan.

    • the._man

      jospa vain
      istuisimme rannalla
      ja katselisimme laineita
      yhdessä

      Sanotaan sitten vuosien kuluttua
      mitä ajattelimme

      Rehellisesti

    • Mitäpä runoilisi kuuskymppinen
      Elon illassa haahuileva heikkojalkainen
      Onko suuria haaveita tuolla
      Kun tarpoo elämäsä suolla
      harmaa aamu häntä kutsuu
      Autojen jonoon sulautuu
      Vaimon ohjeet mielessä pysyy
      Mitä on ruokaa ,ehtoolla kysyy
      hetki rauhaa omalla paikalla
      Ajatukset jonoon kaidalla patjalla.
      Vanhuksen elämä on kuin runoa,repikää siitä nuorukaiset

      • aamun-tytteli

        Sinun tajusi äärimmäinen,
        häärii kanssa ajatusten vuon.
        Sinun ymmärryksesi, valtava, valtaisa, Vltava,
        on ihana, upea, haluttava.
        Turhaan harmautta riivit,
        sakkiin hämyiseen hiivit.
        Silmäsi kirkkaat ja tajusi kaunis,
        niillä ihminen pärjää, missä ja milloin vain,
        palstalla kaunistain,
        sinun aikasi keralla,
        minäkin palstaan, väliin mielessäni
        kanssasi valssaan.

        Josko jalat on uupuneet,
        munuaiset nuutuneet,
        sielumme silmissä,
        olemme kuin ilvekset.
        Hyppien sirosti,
        tanssataan saksanpolkkaa.
        Vaihteeksi, viihteeksi.


      • aamun-tytteli kirjoitti:

        Sinun tajusi äärimmäinen,
        häärii kanssa ajatusten vuon.
        Sinun ymmärryksesi, valtava, valtaisa, Vltava,
        on ihana, upea, haluttava.
        Turhaan harmautta riivit,
        sakkiin hämyiseen hiivit.
        Silmäsi kirkkaat ja tajusi kaunis,
        niillä ihminen pärjää, missä ja milloin vain,
        palstalla kaunistain,
        sinun aikasi keralla,
        minäkin palstaan, väliin mielessäni
        kanssasi valssaan.

        Josko jalat on uupuneet,
        munuaiset nuutuneet,
        sielumme silmissä,
        olemme kuin ilvekset.
        Hyppien sirosti,
        tanssataan saksanpolkkaa.
        Vaihteeksi, viihteeksi.

        Älkää hyvät ihmiset kirjoittako näin minusta,mä tunnen todella hölmöksi itteni.
        Nyt tekis armo hyvää.


      • illan-akka
        koti-kiusattu kirjoitti:

        Älkää hyvät ihmiset kirjoittako näin minusta,mä tunnen todella hölmöksi itteni.
        Nyt tekis armo hyvää.

        Armoa, tarmoa kilokaupalla,
        juostaan vaikka hevoslaukalla.
        Hölmöjä ollaan me vuorollaan,
        kukin vastatkoon kuorollaan.

        Et sinä faktalle vastaan voi panna,
        joten, siis mulle anteeksi anna,
        kiva olet, älä yhtään sä väistä,
        muuten saat moitteen näpyköistä näistä.


    • Aila Meriluoto on yksi lempirunoilijoistani ja oli vähällä etten kirjoittanut tähän hänen runoaan Jälkeenpäin, mutta tulin siihen tulokseen, että se on tämän ikäisille hiukan ohi mennyttä tuskaa.
      Vaikka tuo "Olen polkuni päässä, tuhansistani erään", sopinee myös meille iäkkäämmille tietyissä tilanteissa.

      Tämä Eeva Kilven runo Laulu rakkaudesta voi olla vasta tulevaisuutta itselleni, ainakin näin alle kuuskymppisenä niin ajattelen:

      Ja eräänä päivänä
      me koukistumme toistemme ympärille
      ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
      sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
      minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
      ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
      emme erkane konsana ei.

      Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi, hengenahdistuksesi
      ja kuolion
      joka sydämessäsi jo on
      ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani,
      ja sen aliutisen kalvamisen vasemmalla puolella,
      ja tulkohon harmit ja hallat ja muut.

      Minun rintani tyhjät ja litteät
      ota käsiisi rakas
      sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,
      rakastatko minua silloin
      tula tuulan tuli tuli tei?

      Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
      nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus,
      rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
      huonosti puettujen rakkaus
      ja yksinäisten rakkaus.
      Opeta meitä hyväksymään rakkaus,
      me niin pelkäämme sitä.

      Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
      minun venyneet, litteät rintani
      ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
      ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellessasi
      hapuilet sokeana luokseni,
      tunnustelet minua käsimielin.
      Tunnustele vaan:
      kaikkien näiden ryppyjen alla se olen minä,
      tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
      mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.

      Ja sinun kyhmysi painautuvat minun kuoppiini.
      sinun ryppysi minun uurteisiini
      ja kärsimyksen äärellä rukoilen hiljaa kuolemaasi.
      On kirkkaana päivä ja ilta.

      • the._man

        Tuo on hieno. En muista enää kuka tuota kertoi jossain lausuneensa ja se otettiin tyrmistyksellä vastaan. Oliko se Arja Saijonmaa, vai kuka?

        Yleisön mielestä se oli ruma runo. Ehkä he ajattelivat, etteivät vanhat ihmiset voi rakastaa.


      • the._man kirjoitti:

        Tuo on hieno. En muista enää kuka tuota kertoi jossain lausuneensa ja se otettiin tyrmistyksellä vastaan. Oliko se Arja Saijonmaa, vai kuka?

        Yleisön mielestä se oli ruma runo. Ehkä he ajattelivat, etteivät vanhat ihmiset voi rakastaa.

        On paljon hienoja runoja ja tämä aloitus sai minut kaivamaan kirjahyllystäni runokirjat esiin.

        Pari viikkoa sitten luin Helsingin Sanomien kuolinilmoituksia (ne alkavat tässä iässä kiinnostaa) ja erään nuoren miehen muistovärssynä oli tämä:

        Tulen ääressä istun ja mietin nyt
        miten käy tämän maailman,
        kun en talven tultua enää
        näe kevään koittavan.

        Kas, vielä on kaikkea paljon niin
        mikä näkemättä jää,
        joka kevät jokainen metsä
        eri lailla vihertää.

        Tulen ääressä istun ja mietin nyt
        niitä jotka jo jäivät taa,
        ja jotka sen maailman näkee
        jota minä en nähdä saa.

        (J.R.R Tolkien, Taru sormusten herrasta)


      • the._man
        Anceli kirjoitti:

        On paljon hienoja runoja ja tämä aloitus sai minut kaivamaan kirjahyllystäni runokirjat esiin.

        Pari viikkoa sitten luin Helsingin Sanomien kuolinilmoituksia (ne alkavat tässä iässä kiinnostaa) ja erään nuoren miehen muistovärssynä oli tämä:

        Tulen ääressä istun ja mietin nyt
        miten käy tämän maailman,
        kun en talven tultua enää
        näe kevään koittavan.

        Kas, vielä on kaikkea paljon niin
        mikä näkemättä jää,
        joka kevät jokainen metsä
        eri lailla vihertää.

        Tulen ääressä istun ja mietin nyt
        niitä jotka jo jäivät taa,
        ja jotka sen maailman näkee
        jota minä en nähdä saa.

        (J.R.R Tolkien, Taru sormusten herrasta)

        Surullisen kaunis.

        Kerran luin hesarista muistovärssyn, tyttären isälleen kirjoittaman.

        Itken mitä itken
        Omapa on itkuni.


      • the._man kirjoitti:

        Surullisen kaunis.

        Kerran luin hesarista muistovärssyn, tyttären isälleen kirjoittaman.

        Itken mitä itken
        Omapa on itkuni.

        Tulipa taas näitä surumielisempiä eteen, tässä yksi:

        Näkemiin, ystäväni, näkemiin.
        Sydämensyrjimmäinen olet minulle.
        Ero joka ennalta jo arvattiin
        lupailee että vielä tapaamme.

        Näkemiin, kättä paiskaamatta, sanoitta,
        äläkä sure, turha tuskitella mokomaa,
        ei tässä elämässä ole uutta kuolla
        eikä elää, tietenkään, sen uudempaa.

        (Sergei Jesenin, Neuvostolyriikkaa)

        **
        Tämä on näitä meidän yhteisiä lemppareita:

        Tiesinhän minä:
        tälle tielle tulisi
        lopulta lähtö.
        Mutta eilen en tiennyt,
        että lähtisin tänään.

        (Narihira)


      • the._man
        Anceli kirjoitti:

        Tulipa taas näitä surumielisempiä eteen, tässä yksi:

        Näkemiin, ystäväni, näkemiin.
        Sydämensyrjimmäinen olet minulle.
        Ero joka ennalta jo arvattiin
        lupailee että vielä tapaamme.

        Näkemiin, kättä paiskaamatta, sanoitta,
        äläkä sure, turha tuskitella mokomaa,
        ei tässä elämässä ole uutta kuolla
        eikä elää, tietenkään, sen uudempaa.

        (Sergei Jesenin, Neuvostolyriikkaa)

        **
        Tämä on näitä meidän yhteisiä lemppareita:

        Tiesinhän minä:
        tälle tielle tulisi
        lopulta lähtö.
        Mutta eilen en tiennyt,
        että lähtisin tänään.

        (Narihira)

        Arvaa kenen

        "toskaa parvella

        pussikuarmalline oopperayleisöö
        turust
        purkautus lämpiösse ensmäise näytökse jälkke

        pari muijaa ryntäs heti
        takkejas hakema

        kui te jo lährette

        näyttelijäk kuali jo kaik
        eikai se enä voi jatku


      • -.,
        the._man kirjoitti:

        Arvaa kenen

        "toskaa parvella

        pussikuarmalline oopperayleisöö
        turust
        purkautus lämpiösse ensmäise näytökse jälkke

        pari muijaa ryntäs heti
        takkejas hakema

        kui te jo lährette

        näyttelijäk kuali jo kaik
        eikai se enä voi jatku

        Oiskos saman, joka runoili "pulu uis"? Heli Laaksonen


      • Lorena*
        the._man kirjoitti:

        Surullisen kaunis.

        Kerran luin hesarista muistovärssyn, tyttären isälleen kirjoittaman.

        Itken mitä itken
        Omapa on itkuni.

        Aila Meriluodon kirjoittama runo Jälkeenpäin, on antanut elinvoimaa elämäni kipeissä käännekohdissa, antanut menetyksenkin keskellä sisäistä voimaa, uskoa rakkauteen ja elämän jatkuvuuteen. Panu Rajalan Meriluodon elämästä kertova kirja "Lasinkirkas, hullunrohkea" tuo esiin missä olosuhteissa nuoren runoilija-tytön sieluun menetetty kaukorakkaus loi kaipauksen. Kirja on hyvää luettavaa.

        Jälkeenpäin
        Olen polkuni päässä,
        tuhansistani erään
        - ja niitä on täynnä maa.
        On viileä ilta,
        eräs päivä on mennyt,
        on painunut metsien taa.

        Ei mikään voi kuolla,
        ei kukat, ei tuuli,
        ei rakkaus kuolla voi.
        Ohi polku vain kulkee
        ja kukat jää taakse
        ja muualla tuuli soi.

        Ja rakkaus, hetki,
        vain silmistä siirtyy
        ja mennyt taival sen vie.
        Ja puristus kätten,
        tosi eilen, tänään
        unen lailla lauennut lie.

        Ei mikään kuollut,
        et sinä, en minä,
        ei tuokio rakkauden.
        Erään polun vain kuljin,
        minä kuljin ja sinä.
        Jäi hymyily surullinen.

        kirj Aila Meriluoto


      • the._man
        -., kirjoitti:

        Oiskos saman, joka runoili "pulu uis"? Heli Laaksonen

        Eipä ole. Laaksosella on hyviä lounaismurteella kirjoitettuja runoja, mut tämä on turuks.

        Ostin pari vuotta sitten kirjamessuilta.


      • -.,
        the._man kirjoitti:

        Eipä ole. Laaksosella on hyviä lounaismurteella kirjoitettuja runoja, mut tämä on turuks.

        Ostin pari vuotta sitten kirjamessuilta.

        No, oiskoon se sama, joka lauloi kahvinkeittimestä. En tosin uskokaan. :))
        Hän on Turuust.


      • the._man
        -., kirjoitti:

        No, oiskoon se sama, joka lauloi kahvinkeittimestä. En tosin uskokaan. :))
        Hän on Turuust.

        Ei ole Markku Intokaan.


      • mennyt on mennyt
        the._man kirjoitti:

        Ei ole Markku Intokaan.

        Markku Heikkilä?


      • -.,
        the._man kirjoitti:

        Eipä ole. Laaksosella on hyviä lounaismurteella kirjoitettuja runoja, mut tämä on turuks.

        Ostin pari vuotta sitten kirjamessuilta.

        The man, the one and only, kerro jo!!


      • the._man
        -., kirjoitti:

        The man, the one and only, kerro jo!!

        En kerro vielä. Ancelin arvuuttelua odottelen.

        Laitan samalta tekijältä toisen pläjäyksen. Oikeastaan vaan osan siitä, koska se on niin pitkä.

        "painovoimalaki

        maasta sinä olet tullut

        siit vissi johtu
        et
        maa ruppe vetämä pualesses
        täs elämä ehtonerel
        ai vaa lujemmi

        yhrest jos toisestki asiast sen huama
        et maan vetovoima kasva

        niinku noist silmäluamistki
        na pakka peittämä näkyvyyt

        posketki valu jo aika faartti
        niinku niist tulis ulkopualissi nialurisoi

        laura (see on mun lapsenlaps)
        kysys kerra et
        mamma
        tuleek kaikist vanhoista naisist
        koiritten näkössi

        suupiälek käänty
        päivvastase suuntta ku ne alkujas oli
        tule enempi simmone happama ilme
        simmone luatastyäntävä

        ei tartte peljätä
        et joku tuppantu väkisi seura
        saa olla iha rauhas

        tissitki tähystä
        onk lattial mittäm puronnu

        heidi (mun lapsenlaps kans)
        kysyski mult et
        onk ne väärimpäi

        mää kattosi peilist
        ja sanosin et
        on ne vähä jo kulahtanu...."

        Lopussa tosin vielä osuvasti kirjoitettu:

        "ihmine on onneks uusiutuva
        luannonvara

        toiset teke uussi ihmissi koko aja
        ja ruput poistu siististe
        tuhkauurnassem pakattuna

        eli
        maaksi pitää sinun jälleen tuleman"


      • the._man
        mennyt on mennyt kirjoitti:

        Markku Heikkilä?

        Ei Heikkiläkään, enkä tiedä onko hän koskaan runoja kirjoittanutkaan.


      • -.,
        the._man kirjoitti:

        En kerro vielä. Ancelin arvuuttelua odottelen.

        Laitan samalta tekijältä toisen pläjäyksen. Oikeastaan vaan osan siitä, koska se on niin pitkä.

        "painovoimalaki

        maasta sinä olet tullut

        siit vissi johtu
        et
        maa ruppe vetämä pualesses
        täs elämä ehtonerel
        ai vaa lujemmi

        yhrest jos toisestki asiast sen huama
        et maan vetovoima kasva

        niinku noist silmäluamistki
        na pakka peittämä näkyvyyt

        posketki valu jo aika faartti
        niinku niist tulis ulkopualissi nialurisoi

        laura (see on mun lapsenlaps)
        kysys kerra et
        mamma
        tuleek kaikist vanhoista naisist
        koiritten näkössi

        suupiälek käänty
        päivvastase suuntta ku ne alkujas oli
        tule enempi simmone happama ilme
        simmone luatastyäntävä

        ei tartte peljätä
        et joku tuppantu väkisi seura
        saa olla iha rauhas

        tissitki tähystä
        onk lattial mittäm puronnu

        heidi (mun lapsenlaps kans)
        kysyski mult et
        onk ne väärimpäi

        mää kattosi peilist
        ja sanosin et
        on ne vähä jo kulahtanu...."

        Lopussa tosin vielä osuvasti kirjoitettu:

        "ihmine on onneks uusiutuva
        luannonvara

        toiset teke uussi ihmissi koko aja
        ja ruput poistu siististe
        tuhkauurnassem pakattuna

        eli
        maaksi pitää sinun jälleen tuleman"

        S.R.

        Olisit jättänyt tuon viimeisen mainitsematta, olisi ollut hapaampaa. :))


      • the._man
        -., kirjoitti:

        S.R.

        Olisit jättänyt tuon viimeisen mainitsematta, olisi ollut hapaampaa. :))

        No juu. Mutta se siinä runossa oli.

        Tekijä siis on Sirkka Rantanen ja kirjan nimi on Oleks pahas paikas.

        http://www.bookplus.fi/kirjat/rantanen,_sirkka/oleks_pahas_paikas-4229537


      • -.,
        the._man kirjoitti:

        No juu. Mutta se siinä runossa oli.

        Tekijä siis on Sirkka Rantanen ja kirjan nimi on Oleks pahas paikas.

        http://www.bookplus.fi/kirjat/rantanen,_sirkka/oleks_pahas_paikas-4229537

        Suomen Runotar-kirjassa on mahtava, lyhyt ja hieno runo etanasta. nyt en ole aikoihin löytänyt kirjaani, mihin lienen sen piiloittanut.


      • the._man
        -., kirjoitti:

        Suomen Runotar-kirjassa on mahtava, lyhyt ja hieno runo etanasta. nyt en ole aikoihin löytänyt kirjaani, mihin lienen sen piiloittanut.

        Muistatko runon nimen? Selailen aika usein runosivustoja, siellä on paljon oivaltavia juttuja.


      • -.,
        the._man kirjoitti:

        Muistatko runon nimen? Selailen aika usein runosivustoja, siellä on paljon oivaltavia juttuja.

        Kun en muista yhtään. Runoilija, muistini mukaan, oli minulle ihan uusi tuttavuus.
        Runon motto oli kai jotain sinne päin, että etana mateli päin sientä, sylkäisi, ja jatkoi matkaansa. :))


      • the._man
        -., kirjoitti:

        Kun en muista yhtään. Runoilija, muistini mukaan, oli minulle ihan uusi tuttavuus.
        Runon motto oli kai jotain sinne päin, että etana mateli päin sientä, sylkäisi, ja jatkoi matkaansa. :))

        Voi kakkelperi sentäs.

        Milläs tuota sitten löytää? Nyt se jäi vaivaamaan mieltä.


      • -.,
        the._man kirjoitti:

        Voi kakkelperi sentäs.

        Milläs tuota sitten löytää? Nyt se jäi vaivaamaan mieltä.

        Elähän huoli, miekkonen nuori.
        Hälytän Neiti Marplen ja Sherlock Holmesin hakemaan opustani.
        On se sen verran paksu, se kirja.


      • -.,
        the._man kirjoitti:

        Voi kakkelperi sentäs.

        Milläs tuota sitten löytää? Nyt se jäi vaivaamaan mieltä.

        to the._man

        Kiitos ja kunnia teitille. Kauan hukassa ollut teokseni löytyi. Ihanaa.
        Runo on Jaakko Haavion Etana. En uskalla sitä tänne laittaa, kun muistaakseni on säänneltyä runojen lainailu. Tuskinpa niitä täällä kukaan tarkkailee.

        Ei se etana sieneen törmännyt, vaan ruusuun.

        "Se pani suunsa suppuun/ja sylki ruusunnuppuun.


      • the._man
        -., kirjoitti:

        to the._man

        Kiitos ja kunnia teitille. Kauan hukassa ollut teokseni löytyi. Ihanaa.
        Runo on Jaakko Haavion Etana. En uskalla sitä tänne laittaa, kun muistaakseni on säänneltyä runojen lainailu. Tuskinpa niitä täällä kukaan tarkkailee.

        Ei se etana sieneen törmännyt, vaan ruusuun.

        "Se pani suunsa suppuun/ja sylki ruusunnuppuun.

        Toki saa runoja laittaa. mikä sitä estää?

        On entuudestaan tuttu
        tämä pieni, tyhmä juttu.

        Oli suven aika herkin
        ja ruusut, ruusut kukki.
        Ne etanan tien tukki.
        Se pani suunsa suppuun
        ja sylki ruusunnuppuun.

        Näin painetuksi merkin
        se sai kuin saikin oman
        vihansa voimattoman.
        Se oli tyytyväinen,
        se pikku nilviäinen.

        Jaakko Haavio


      • v-.,
        the._man kirjoitti:

        Toki saa runoja laittaa. mikä sitä estää?

        On entuudestaan tuttu
        tämä pieni, tyhmä juttu.

        Oli suven aika herkin
        ja ruusut, ruusut kukki.
        Ne etanan tien tukki.
        Se pani suunsa suppuun
        ja sylki ruusunnuppuun.

        Näin painetuksi merkin
        se sai kuin saikin oman
        vihansa voimattoman.
        Se oli tyytyväinen,
        se pikku nilviäinen.

        Jaakko Haavio

        No, kun muistelen, että runoilijan kuolemasta pitää olla 70 vuotta, ennen kuin säkeitään saa laillisesti lainata. Opeta, jos olen väärässä.

        Tuskinpa täällä kukaan nuuskii moista?
        Kerro, jos ja kun paremmin asian hallitset!!


      • the._man
        v-., kirjoitti:

        No, kun muistelen, että runoilijan kuolemasta pitää olla 70 vuotta, ennen kuin säkeitään saa laillisesti lainata. Opeta, jos olen väärässä.

        Tuskinpa täällä kukaan nuuskii moista?
        Kerro, jos ja kun paremmin asian hallitset!!

        Ei ole kiellettyä laittaa kirjoitusta, joka on netissä nähtävissä.

        Se on jo siellä ja sieltä sen poimin.


      • the._man
        v-., kirjoitti:

        No, kun muistelen, että runoilijan kuolemasta pitää olla 70 vuotta, ennen kuin säkeitään saa laillisesti lainata. Opeta, jos olen väärässä.

        Tuskinpa täällä kukaan nuuskii moista?
        Kerro, jos ja kun paremmin asian hallitset!!

        Täältä siis

        http://nettiet.fi/forum/sana-on-vapaa/1647/?page=7&text=


      • -.,
        the._man kirjoitti:

        Ei ole kiellettyä laittaa kirjoitusta, joka on netissä nähtävissä.

        Se on jo siellä ja sieltä sen poimin.

        Ei se minusta ihan noinkaan ole.

        "Tekijänoikeus ei lakkaa tekijän kuollessa, vaan se on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän kuolinvuodesta (43 §). Tämä aika oli aiemmin 50 vuotta, mutta se on EU-direktiivin johdosta pidennetty 70 vuodeksi."

        http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/2.7.html


      • the._man
        -., kirjoitti:

        Ei se minusta ihan noinkaan ole.

        "Tekijänoikeus ei lakkaa tekijän kuollessa, vaan se on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän kuolinvuodesta (43 §). Tämä aika oli aiemmin 50 vuotta, mutta se on EU-direktiivin johdosta pidennetty 70 vuodeksi."

        http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/2.7.html

        Ei tekijänoikeus lakkaa, se on selvää, mutta sellainen aineisto, jota netissä on, on käytettävissä. Eihän näitä linkkejä kaupallisiin tarkoituksiin täällä käytetä.


    • .
    • uniinietään

      Edith Södergran on aina ollut minulle avaamaton arvoitus. Sanansa ovat monipolvisen arvoituksellisia, runonsa kauniita, tavoittamattomia.
      Miksi niin usein on taitajan tie vaikea?

      Levottomia unia

      Olen kaukana onnesta, nukkuen meren saarella.
      Sumut nousevat ja pakenevat, tuulet vaihtuvat,
      näen levottomia unia sodasta ja suurista juhlista
      ja että rakastettuni seisoo laivassa
      ja näkee pääskyjen lennon, kaipaamatta lainkaan!
      Hänen sisimmässään on jotakin raskasta, mikä ei voi liikkua,
      hän näkee laivan liukuvan tylyyn tulevaisuuteen,
      terävän keulan syöpyvän heltymättömään kohtaloon,
      siivet kantavat hänet maahan, jossa on turhaa kaikki mitä hän tekee,
      tyhjien ja turhien päivien maahan, etäälle kohtalosta.

      Suomennos Uuno Kailas.

    • Bravo! Olette uskomattomia, kuvittelin että ainoa vastaaja olisi hunksi joka kirjoittaisi että justiinhan runoasia oli jo käsitelty :-D

      Kaikki tähänastiset runonne ovat olleet upeita, joukossa monta tuttuakin. Mutta erityisen ilahtunut olen OMISTA runoista joita oli muutama, ainakin tuolla alkupuolella (niin ymmärsin, mikään asiantuntija en ole). Hurraa-huudot palstan runoilijoille! Varmaan teiltä löytyy runoja lisää, ja varmasti monta runoilijaa on vielä piilossakin. Eiku löylyä kiukaalle.

      Uskaltaisinkohan laittaa tähän runon, jonka tekijän nimen olen häpeäkseni unohtanut.? En löytänyt netistä (maariankämmekällä etc. yritin) enkä omistani vaikka olen selannut suunnilleen läpi runokirjarepertuaarini. No, en jokaista sivua tokikaan vaikka ei mulla runokirjoja kovin montaa ole, mukana kuitenkin pari-kolme Tämän runon haluaisin kuulla -teosta. Ne on tosi paksuja. Siis:

      Maariankämmekkä

      Sä turhaan kolkutitko taivaan ukseen
      oi kärsimysten äiti, valkeat
      kun kätes liität mykkään rukoukseen
      maan mustaan multahan ne ojennat?
      Sielt' etsitkö min' taivas kielsi sulta?
      Maa karu on, ja vähän antaa voi
      mut köyhyydestään kukan pienen multa
      sun rukoileviin käsihisi loi.
      ------
      Ulkomuistista suunnilleen noin. Kuka on runoilija, joku varmasti tietää?

      • the._man

        Ihan outo minulle. Ei löydy myöskään otsikolla. Vaikuttaisi olevan jotain vanhempaa tuotantoa.


      • s-taka*
        the._man kirjoitti:

        Ihan outo minulle. Ei löydy myöskään otsikolla. Vaikuttaisi olevan jotain vanhempaa tuotantoa.

        No vanha se kyllä on. Muistelen että joskus 50-luvulla sisareni lausui sen jossain koulun juhlissa, mutta tiedän kyllä että se löytyy jostain omien nurkkien kirjoistakin... muistaisi vaan että mistä. Varmasti joku täällä muistaa ja tietää, ootellaan.


      • the._man

        Liian kauan aikaa
        en muista enää kasvojasi
        äänesi muistan
        ja kätesi

        Se oli vuonna 1968
        rakkauden ja väkivallan vuosi

        Pieni yksiö
        punasamettinen sohvantapainen
        kaksi mukia punaviiniä varten

        Aikaa koko yö

        En muistanut kysyä nimeäsi

        Mutta äänesi muistan ja kätesi


      • the._man kirjoitti:

        Liian kauan aikaa
        en muista enää kasvojasi
        äänesi muistan
        ja kätesi

        Se oli vuonna 1968
        rakkauden ja väkivallan vuosi

        Pieni yksiö
        punasamettinen sohvantapainen
        kaksi mukia punaviiniä varten

        Aikaa koko yö

        En muistanut kysyä nimeäsi

        Mutta äänesi muistan ja kätesi

        Hieno runo.

        Tuolla jo selvisikin runoilijan nimi jota minulta kyselit, no en olis kyllä lunttaamatta tiennyt, tunnustan.
        Jotain tuttua siinä oli, olen tainnut saada sen joskus postiini.

        Muistoja,
        päivistä jotka jäivät taa,
        lapsuuden leikit,
        nuoruuden ilot ja surut,
        ihmiset
        jotka kadotin elämäni varrella.
        Nyt kun on aikaa muistella,
        miksi muistelen,
        miksi en elä tätä päivää,
        koe tätä rakkautta,
        rakasta näitä elämäni ihmisiä
        jotka vielä ovat luonani
        ja nyt kun vielä itse olen.


      • the._man
        Anceli kirjoitti:

        Hieno runo.

        Tuolla jo selvisikin runoilijan nimi jota minulta kyselit, no en olis kyllä lunttaamatta tiennyt, tunnustan.
        Jotain tuttua siinä oli, olen tainnut saada sen joskus postiini.

        Muistoja,
        päivistä jotka jäivät taa,
        lapsuuden leikit,
        nuoruuden ilot ja surut,
        ihmiset
        jotka kadotin elämäni varrella.
        Nyt kun on aikaa muistella,
        miksi muistelen,
        miksi en elä tätä päivää,
        koe tätä rakkautta,
        rakasta näitä elämäni ihmisiä
        jotka vielä ovat luonani
        ja nyt kun vielä itse olen.

        Lapsuus on mennyt, mutta runoja riittää.Nätti runo sinulta, kiitos..

        " Niin hassunkurisen touhun nään,
        suu tuoss' on sepposen seljällään
        suu pieni ja hampaaton,
        se naurua on!

        Suu pieni sua mikä naurattaa?
        Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
        Näin kyselen turhaan lapseltain
        se nauraa vain!

        Se on lämmintä maitoa pullollaan,
        sill' on äidin suukkonen otsallaan
        se on kurkkua myöten kylläinen,
        peto pikkuinen!

        Sinä paljon vaadit ja paljon saat
        sinä siunaat kättemme toukomaat
        Nyt vasta ne tähkän kantaa
        Sinä annat meidän antaa"

        -Aaro Hellaakoski


      • the._man kirjoitti:

        Lapsuus on mennyt, mutta runoja riittää.Nätti runo sinulta, kiitos..

        " Niin hassunkurisen touhun nään,
        suu tuoss' on sepposen seljällään
        suu pieni ja hampaaton,
        se naurua on!

        Suu pieni sua mikä naurattaa?
        Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
        Näin kyselen turhaan lapseltain
        se nauraa vain!

        Se on lämmintä maitoa pullollaan,
        sill' on äidin suukkonen otsallaan
        se on kurkkua myöten kylläinen,
        peto pikkuinen!

        Sinä paljon vaadit ja paljon saat
        sinä siunaat kättemme toukomaat
        Nyt vasta ne tähkän kantaa
        Sinä annat meidän antaa"

        -Aaro Hellaakoski

        Nopeasti tekaistu, tuli sellainen kuin tuli. :)

        Tämän runon laitoin kerran rakkaalle ystävälle, vieläköhän hän sen muistaa.

        Pimeydeltä älä kysy
        mitä mieltä se on auringosta.
        Tieltä älä kysy,
        minne sinun pitää mennä.
        Kukalta älä kysy,
        milloin syksy tulee.
        Sydämeltä kysy vain,
        vieläkö sitä huvittaisi.

        -Tommy Tabermann


      • s-taka*
        the._man kirjoitti:

        Liian kauan aikaa
        en muista enää kasvojasi
        äänesi muistan
        ja kätesi

        Se oli vuonna 1968
        rakkauden ja väkivallan vuosi

        Pieni yksiö
        punasamettinen sohvantapainen
        kaksi mukia punaviiniä varten

        Aikaa koko yö

        En muistanut kysyä nimeäsi

        Mutta äänesi muistan ja kätesi

        Voi sitä hullua hauskaa 60-lukua!

        Oli ihan pakko etsiä yksi linkki tähän saumaan: En nimeäs muista mut muistan ihosi tuoksun.... Tämä siis the_manille ;-D

        http://www.youtube.com/watch?v=lQf2GcZPVqk

        Tunne tangossa on suorastaan puistattavan intensiivinen, nimenomaan positiivisessa mielessä. Toivoisin että kun tämä kappale tulee tanssipaikalla niin tanssittaja olisi Juuri Hän: sellainen viejä jonka voi tuntea ja aistia joka solullaan, että voi sulkea silmät ja antaa sävelen ja rytmin viedä, ja sanojenkin. Jessss!


      • the._man
        s-taka* kirjoitti:

        Voi sitä hullua hauskaa 60-lukua!

        Oli ihan pakko etsiä yksi linkki tähän saumaan: En nimeäs muista mut muistan ihosi tuoksun.... Tämä siis the_manille ;-D

        http://www.youtube.com/watch?v=lQf2GcZPVqk

        Tunne tangossa on suorastaan puistattavan intensiivinen, nimenomaan positiivisessa mielessä. Toivoisin että kun tämä kappale tulee tanssipaikalla niin tanssittaja olisi Juuri Hän: sellainen viejä jonka voi tuntea ja aistia joka solullaan, että voi sulkea silmät ja antaa sävelen ja rytmin viedä, ja sanojenkin. Jessss!

        Sori, mutta tuo ei natsaa.

        Kilpatansseissa tango joskus huvittaa teatraalisuudella, mutta kyllä sekin naurattaa, kun mummut ja papat könyävät eteenpäin kuin puoliunessa.

        Oiskos tämä mittään?

        http://www.youtube.com/watch?v=x32fHeDyzpM


      • the._man kirjoitti:

        Sori, mutta tuo ei natsaa.

        Kilpatansseissa tango joskus huvittaa teatraalisuudella, mutta kyllä sekin naurattaa, kun mummut ja papat könyävät eteenpäin kuin puoliunessa.

        Oiskos tämä mittään?

        http://www.youtube.com/watch?v=x32fHeDyzpM

        the_manille

        No voivoi, itsehän haikailit sitä 60-luvun tuntematonta ja ainakin jokunen muististasi kadoksissa oleva elementti löytyy linkistäni.
        Ei maha mittään jos ei natsaa ;-/

        Pidän paljon enemmän muusta kuin jumputijumputi-hytkynjytkyn-tangorytmistä. Vaikka kuinka asialla olisi itse Olavi Virta, jonka lauluista muuten vain pari ylittää kuuntelukynnykseni. Esim. En nimeäs muista -kappaleen triolirytmi on mielestäni paljon ilmeikkäämpi ja suorastaan kutsuu erilaisiin askelkuvioihin, hidastuksiin ja taivutuksiin. Partneria ja minua ainakin. Toki myönnän että Finkkujen esitys ei ole paras mahdollinen.

        Omapahan on harrastukseni, toisilla on ihan toiset omat huvit ja hyvä niin. En harrasta tanssiurheilua/kilpatanssia mutta en ole myöskään köpöttelevä vanhus parkettien tukkona. Siinä välissäkin on jotain.


      • the._man
        saimaantaka kirjoitti:

        the_manille

        No voivoi, itsehän haikailit sitä 60-luvun tuntematonta ja ainakin jokunen muististasi kadoksissa oleva elementti löytyy linkistäni.
        Ei maha mittään jos ei natsaa ;-/

        Pidän paljon enemmän muusta kuin jumputijumputi-hytkynjytkyn-tangorytmistä. Vaikka kuinka asialla olisi itse Olavi Virta, jonka lauluista muuten vain pari ylittää kuuntelukynnykseni. Esim. En nimeäs muista -kappaleen triolirytmi on mielestäni paljon ilmeikkäämpi ja suorastaan kutsuu erilaisiin askelkuvioihin, hidastuksiin ja taivutuksiin. Partneria ja minua ainakin. Toki myönnän että Finkkujen esitys ei ole paras mahdollinen.

        Omapahan on harrastukseni, toisilla on ihan toiset omat huvit ja hyvä niin. En harrasta tanssiurheilua/kilpatanssia mutta en ole myöskään köpöttelevä vanhus parkettien tukkona. Siinä välissäkin on jotain.

        En minä sinun musiikkimakuasi arvostellut, sanoin vaan, että minulle ei natsannut tuo kipale. Ei varsinaisesti itse laulusta ollut kyse, vaan laulajasta.

        Mitä tuohon sepustamaani värssyyn tulee, niin hatusta tempaisin. Ei sillä ole mitään todellisuuspohjaa omaan elämääni, mutta voisi olla. Ehkä jollekin on joskun käynyt noin, kuka tietää.

        Luin aikoinaan artikkelin Tsekkoslovakian miehityksestä ja siinä eräs toimittaja/kirjailija kertoi, että hän ahdistui niistä tankeista niin kovasti, että hän halusi paeta sitä kauhua ja pelkoa vaimonsa kanssa rakasteluun. Mies kertoi, että hän halusi vaan rakastella, jotta unohtaisi sen kauheuden.

        En muista tarinaa enää tarkkaan, mutta jotenkin niin siinä kävi, että he sittemmin erosivat, koska vaimo ei kestänyt sellaista piiloutumista, vaikka tankit jyräsivät kaduilla.


      • s-taka*
        the._man kirjoitti:

        En minä sinun musiikkimakuasi arvostellut, sanoin vaan, että minulle ei natsannut tuo kipale. Ei varsinaisesti itse laulusta ollut kyse, vaan laulajasta.

        Mitä tuohon sepustamaani värssyyn tulee, niin hatusta tempaisin. Ei sillä ole mitään todellisuuspohjaa omaan elämääni, mutta voisi olla. Ehkä jollekin on joskun käynyt noin, kuka tietää.

        Luin aikoinaan artikkelin Tsekkoslovakian miehityksestä ja siinä eräs toimittaja/kirjailija kertoi, että hän ahdistui niistä tankeista niin kovasti, että hän halusi paeta sitä kauhua ja pelkoa vaimonsa kanssa rakasteluun. Mies kertoi, että hän halusi vaan rakastella, jotta unohtaisi sen kauheuden.

        En muista tarinaa enää tarkkaan, mutta jotenkin niin siinä kävi, että he sittemmin erosivat, koska vaimo ei kestänyt sellaista piiloutumista, vaikka tankit jyräsivät kaduilla.

        Hei, tuosta syyskesän 1968 miehityksestä. Olen lukenut ihan saman asian toisaalta, siitä kirjoitti aikoinaan joku suomalainen naistoimittaja, meidän ikäluokkaa. Hän oli ollut Prahassa silloin, toimittajatehväsissä kiertänyt kaupunkia, ja ajautunut sikäläisen taksikuskinsa kanssa illan mittaan samaan huoneeseen ja ilmeisesti myös samaan tilanteeseen (?). Eli tuntuu siltä että tuontyyppisessä vaaratilanteessa reaktio on primitiivinen. Taisin joskus pari vuotta sitten kysellä tällä palstallakin muistaako joku artikkelia ja kirjoittajaa, mutta eipä tainnut tulla vastauksia.


      • the._man
        s-taka* kirjoitti:

        Hei, tuosta syyskesän 1968 miehityksestä. Olen lukenut ihan saman asian toisaalta, siitä kirjoitti aikoinaan joku suomalainen naistoimittaja, meidän ikäluokkaa. Hän oli ollut Prahassa silloin, toimittajatehväsissä kiertänyt kaupunkia, ja ajautunut sikäläisen taksikuskinsa kanssa illan mittaan samaan huoneeseen ja ilmeisesti myös samaan tilanteeseen (?). Eli tuntuu siltä että tuontyyppisessä vaaratilanteessa reaktio on primitiivinen. Taisin joskus pari vuotta sitten kysellä tällä palstallakin muistaako joku artikkelia ja kirjoittajaa, mutta eipä tainnut tulla vastauksia.

        Olisko ollut Lieko Zachovalován tuo artikkeli, en tiedä. Hän tosin on syntynyt jo 1927.

        Mutta tässä minun mainitsemassani jutussa kertojana oli nimenomaan aviomies.


      • *__*

        Saimaantaka

        Vastauksen saanet, jos googletat igs.
        Sieltä avautuu Helsingin kaupunginkirjaston Kysy mitä vain -sivu.


      • s-taka*
        *__* kirjoitti:

        Saimaantaka

        Vastauksen saanet, jos googletat igs.
        Sieltä avautuu Helsingin kaupunginkirjaston Kysy mitä vain -sivu.

        Hienoa, heti pistin kysymyksen. Kiitos ;-D


      • Anonyymi

        Runo on Veikko Antero Koskenniemen. Julkaistu mm. antologiassa Suomen suvi.


    • the._man

      Tommy kosketti monia ihmisiä ihanan romanttisilla runoillaan.


      Elinehto

      Kaikkea saa tehdä.

      Kaikkea pitää tehdä.

      Kaikkia ovia täytyy tempoa,

      kaikkia kuita kurkotella.

      On vain yksi ehto,

      elinehto:

      Värisevää sielua

      ei saa tallata.

      (Intohimon panttivanki, 1980)

    • mä-vain

      - Minäkin jo elän syksyäni syksyllä. -

      Syksyllä, Edith Södergran

      Nyt on syksy, ja kultaiset linnut
      lentävät kaikki kotiin sinisen veden yli;
      rannalla istuen tuijotan syksyn koruja,
      ja hyvästely humisee puissa.
      Hyvästely on suuri, ero edessä,
      mutta jälleennäkeminen on varma.
      Siksi on uni kevyt, kun nukahdan, käsi pään alla.
      Tunnen erään äidin hengityksen silmilläni
      ja erään äidin suun sydäntäni vasten:
      nuku ja uinu, lapseni, sillä aurinko on poissa –

      suom. Uuno Kailas

    • Lorena*

      Syksyn lempiruno on Lauri Pohjanpää, Varikset. Laitan tähän linkin Marttojen sivulle josta runo löytyy. Runo kertoo siitä millaiset kasvot syksy näyttää millainen mieliala on ja miten variksetkin kyyhöttävät pellon aidalla.
      Olkaa hyvä, napauttakaa linkkiä.

      http://www.martat.fi/keskustelu/keskustelunurkka/?x33061=48508528

    • demeter

      Hienosti päivitit Meriluodon runon, Saimaantaka. Minäkin tykkään Meriluodosta - että joku voi olla keveä olematta pinnallinen. Lorena* mainitsi Panu Rajalan kirjoittaman elämäkerran "Lasinkirkas, hullunrohkea". Vaikka en varsinaisesti
      pitänyt kirjasta (hajanainen, liikaa rajalaa, liikaa kirjallisen sisäpiirin juttuja, juorujakin), se kuitenkin poisti sen varjon, joka oli minulla liittynyt Meriluodon henkilökuvaan. Ailan runot, joita kirjaan oli otettu paljonkin, olivat kyllä kirjan parasta antia: yhtä raikkaita ja sykähdyttäviä kuin ne olivat syntyessään, vuosikymmeniä sitten. Aila Meriluoto on maailmankaikkeuden lapsi.

      Silti, jos kysyit, mikä runo muistuu ekana mieleen, se on kyllä tämä:

      "Ikäänkuin minussa olisi oltava
      tämä määrä kipua,
      jollei sielussa, niin ruumiissa,
      jollei lavassa niin kyljessä,
      jollei sydänalassa niin polvissa.
      Heikkous elää minussa urheasti
      ja taistelee olemassaolostaan.
      Kenties se on koskaan-kokeilematon vaihtoehto,
      toinen laji elämää, jonka me olemme tehokkuudessamme
      runnoneet syrjään,
      herkkä, hellä olemassaolon muoto,
      joka itkee meissä." (Eeva Kilpi)

      Ja ennen pakollista kauppareissua voisi myös huokaista:

      "Katso, tämä kaikki on sinun, sanottiin Jeesukselle,
      jos vain kumarrat ensin.
      Miksi hän ei pokannut lyhyesti ja pelastanut meitä? "

      (Eeva Kilpeä taas)

      • Lorena*

        Jos vertaa Panu Rajalan, Lasinkirkas, hullunrohkea kirjaa aikaisemmin kirjoitettuihin teoksiin Aila Meriluodon elämästä, totean Rajalan kirjoittaneen Meriluodon elämästä hienotunteisesti silti tuoden tosi asiat esille.

        Rajala ei räävi kirjassa esiin sitä osaa AM elämästä joka oli todella koskettavan vaikea kausi Meriluoto - Viita avioliitossa. Kannatta lukea aikaisempia elämänkertoja, miten monikerroksinen AM elämä on ollut..
        Jokaisella on oma elämän tie ja makuasiat joista ei voi kiistellä.


      • demeter
        Lorena* kirjoitti:

        Jos vertaa Panu Rajalan, Lasinkirkas, hullunrohkea kirjaa aikaisemmin kirjoitettuihin teoksiin Aila Meriluodon elämästä, totean Rajalan kirjoittaneen Meriluodon elämästä hienotunteisesti silti tuoden tosi asiat esille.

        Rajala ei räävi kirjassa esiin sitä osaa AM elämästä joka oli todella koskettavan vaikea kausi Meriluoto - Viita avioliitossa. Kannatta lukea aikaisempia elämänkertoja, miten monikerroksinen AM elämä on ollut..
        Jokaisella on oma elämän tie ja makuasiat joista ei voi kiistellä.

        Ei ollut tarkoitus kiistellä mitenkään, Lorena*. Sanoin vain mielipiteeni. Olen lukenut Meriluodon oman kuvauksen avioliitosta Lauri Viidan kanssa (siis Lauri Viita, legenda jo eläessään) ja sitten Meriluodon omat päiväkirjat vv. 1953-1975(Vaarallista kokea). Muuta ulkopuolisen kirjoittamaa elämäkertaa en ole lukenut, joten minulla ei ole vertailukohtia. Katsoin myös elokuvana "Putoavia enkeleitä"
        ja eläkerran ilmestymisen jälkeen televisio-ohjelman, jossa oli mukana Meriluodon ja Viidan vanhin tytär.


    • Tommi Tabermania mukaellen kirjoitin tämän.
      Saimaanaalloille.


      "Minä istun kivellä,
      vesi aaltoja keinuttaa.
      Tunnen vielä kuinka, terälehtiäni liruttelit.

      Pääni ylhäällä jäähtyy, terälehteni eivät.
      Alan kuumana käydä, vesi aalloissa kiehuu.

      Katson sinuun, toisella kivellä istut.
      Siinä sinäkin tunnet, osin kutistunut.

      Katson silmäisi sineen, nostat vieheen,
      Katson siihen, ja pääni taas kuumenee"


      H.

    • Voi jeskamadeera minkä teit. Harvoin (en ainakaan pitkään aikaan) ole tässä tietsikkapallilla istuessani nauranut yhtä hyvin ja pitkään ;-D

      Alkuperäistä Tabermanin runoa en tunne, se voisi joko latistaa tahi korottaa tunnelmaa entisestään. Mutta silti: tunnistin tosi monta kieli poskessa kirjoitettua "salaviestiä" - meidän kaikkien iloksi kirjoitettua.

      Kaikkein hauskinta on se että sinua ei tarvitse ottaa kovin tosissaan. Kiitos!

      • "saimaantaka"

        Ei runo ole mitenkään kopioitu Tommilta, se on vain kirjoitettu hänen riettailla ajatuksillaan.
        Eikö olekin kiva kun ei aina ole kopioituja runoja runoaloituksissa?

        H.


      • s-taka*
        hunksz kirjoitti:

        "saimaantaka"

        Ei runo ole mitenkään kopioitu Tommilta, se on vain kirjoitettu hänen riettailla ajatuksillaan.
        Eikö olekin kiva kun ei aina ole kopioituja runoja runoaloituksissa?

        H.

        hunkz

        Omat runot on aina tupla-arvokkaita kopioituihin verrattuna. Varsinkin ajatuksella tehdyt. Riimitkään ei olisi pahaksi. Mutta se on kovvoo hommoo niinkuin savolainen sanoisi... eikä tahdo onnistua läheskään aina.

        Vapaamittaiset runot tosin ovat usein paljon ajatuksellisempia, luen loppuun asti hiottuja sellaisia oikein mielelläni. Mutta koska omistan melkoisen hyvän rytmitajun niin tahdon ihan omana haasteenani yrittää riimejäkin mukaan, silloin kun rustaamaan rupean. Harvoin toki, kun on näitä muita kiireitä.

        Yksi tosikova haaste on odottamassa, käännösjutska joka pitäisi sovittaa ko. kappaleen musiikkiin. Sysään sitä aina vaan tuonnemmaksi. Enkä taida mahdollista tulosta edes uskaltaa netissä julkistaa ;-/


    • isoäiti*

      Mieleeni tulee lapseni kirjoittama vihkivala jolla hänen liittonsa sinetöitiin.
      (suomennos on minun)

      Täydellisyydellä ei ole paikaa - ei aikaa
      mutta täydellisyydellä on syynsä.

      sinä, joka tunnet minut
      ja silti rakastat minua
      sinä, jonka rehellisyyttä, ymmärtäväisyyttä ja palavaa intoa ihailen
      sinä, jonka älyttömälle huumorille nauran
      sinä täydennät minua

      teen kaikkeni, että olisit onnellinen
      teen kaikkeni ymmärtääkseni ja rakastaaakseni sinua
      tämä on rakkauteni vala.

      Valan jälkeen ystävä soitti nuorten elämään läheisesti liittyvän

      http://www.youtube.com/watch?v=OchIsX_7DGg&feature=related

      • "isoäiti*"

        Vihkivala ei ole runo.
        Se on ymmärtämättömän vaikerrus.
        Ainakin jos sulhanen/morsian on alle 25v.
        Sillä sen ikäisellä ei ajatus kauaksi kulje.

        Kaunista ja kyynelehtivää se on, kuten kaikki äidit tietävät.
        Äidit ne väkevät, kauaksi näkevät.
        H.


      • isoäiti*

        Minun mielestäni tosi hieno vala, upea suorastaan! Paljon ihanampi vihkivala kuin se ikumuistoinen jostain Raamatun käännöksestä minkä ääressä useimpien meidän valat aikanaan vannottiin. Miten tällaisen valan ja ihanan tunnelmallisen tilaisuuden jälkeen mikään pari haluaisi edes erota?

        Kiitos isoäiti kun toit tämän palstalle, ja musiikin.


      • saimaantaka kirjoitti:

        isoäiti*

        Minun mielestäni tosi hieno vala, upea suorastaan! Paljon ihanampi vihkivala kuin se ikumuistoinen jostain Raamatun käännöksestä minkä ääressä useimpien meidän valat aikanaan vannottiin. Miten tällaisen valan ja ihanan tunnelmallisen tilaisuuden jälkeen mikään pari haluaisi edes erota?

        Kiitos isoäiti kun toit tämän palstalle, ja musiikin.

        Tässä sit lisää valaa:

        Sinä sormuksen suot, joka muutakin annat,
        kaksi lupausta muista, minulle suot.

        Katso silmiini, sula niihin aina.
        minun katseeni mieleesi paina.

        Minä otan sormuksen, katsoen sinuun,
        luotan, minua aina kannat.

        Annat rakkauden ja lupaat se kestää,
        Sulat silmissäin, rakas, ei muuta.

        H.


      • mun miälest siis
        hunksz kirjoitti:

        Tässä sit lisää valaa:

        Sinä sormuksen suot, joka muutakin annat,
        kaksi lupausta muista, minulle suot.

        Katso silmiini, sula niihin aina.
        minun katseeni mieleesi paina.

        Minä otan sormuksen, katsoen sinuun,
        luotan, minua aina kannat.

        Annat rakkauden ja lupaat se kestää,
        Sulat silmissäin, rakas, ei muuta.

        H.

        Mun miälest toi isoäidin kirjoittama oli kyl parempi. Sul oli vaan tollast sulamisjuttuu.


      • hunksz kirjoitti:

        Tässä sit lisää valaa:

        Sinä sormuksen suot, joka muutakin annat,
        kaksi lupausta muista, minulle suot.

        Katso silmiini, sula niihin aina.
        minun katseeni mieleesi paina.

        Minä otan sormuksen, katsoen sinuun,
        luotan, minua aina kannat.

        Annat rakkauden ja lupaat se kestää,
        Sulat silmissäin, rakas, ei muuta.

        H.

        Kutsu sitten meidät kaikki tilaisuuteen, ja me luvataan lausua valasi ääneen, porukalla. Tai jos ei kuulu kaavaan niin juhlajatkoilla sitten.

        Nyt tietysti sanot että ei ikinä koskaan mutta kun ei elämästä koskaan tiedä. Saatat vaikka sulostuttajasi vielä löytää.

        Jatkot sitten on must, ethän unhoita niitä. Olkoonkin vaikka omakustanteiset
        ;-D


      • mun miälest siis kirjoitti:

        Mun miälest toi isoäidin kirjoittama oli kyl parempi. Sul oli vaan tollast sulamisjuttuu.

        "mun miälest siis"

        Näin siinä aina käy, kaikki ei ole kaikille täydellistä.
        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "mun miälest siis"

        Näin siinä aina käy, kaikki ei ole kaikille täydellistä.
        H.

        Minä tykkäsin, oikein kaunis valavärssy.


      • isoäiti*
        saimaantaka kirjoitti:

        Kutsu sitten meidät kaikki tilaisuuteen, ja me luvataan lausua valasi ääneen, porukalla. Tai jos ei kuulu kaavaan niin juhlajatkoilla sitten.

        Nyt tietysti sanot että ei ikinä koskaan mutta kun ei elämästä koskaan tiedä. Saatat vaikka sulostuttajasi vielä löytää.

        Jatkot sitten on must, ethän unhoita niitä. Olkoonkin vaikka omakustanteiset
        ;-D

        saimaantaka

        Oletko saanut vastauksen kysymykseesi runosta Maariankämmekkä?
        Minä epäilen Kailasta, siis epäilen en tiedä.

        Tässä Juicea, mestari hänkin sanoissaan

        Lehmä se katsoo niin kuin geisha
        niityllä vihreissä verkkareissa.
        Ruokaa riittää niityt ja haat.
        Ravista lehmää niin voitakin saat!


      • isoäiti* kirjoitti:

        saimaantaka

        Oletko saanut vastauksen kysymykseesi runosta Maariankämmekkä?
        Minä epäilen Kailasta, siis epäilen en tiedä.

        Tässä Juicea, mestari hänkin sanoissaan

        Lehmä se katsoo niin kuin geisha
        niityllä vihreissä verkkareissa.
        Ruokaa riittää niityt ja haat.
        Ravista lehmää niin voitakin saat!

        isoäiti*

        Enpä ole saanut vastausta. Enkä ole muistanut kysyä siskoltakaan joka sitä aikoinaan lausui, josko vielä muistaisi. Joku näitä vanhoja "mestareita" runoilija ihan varmasti on. Katselenpa kirjojani sillä silmällä olisiko Kailas, kiitos vinkistä.

        Juice on oikeassa, lehmällä on kauniit silmät. Muistan että meillä oli ennen Lystikki-niminen lehmä jonka silmät oli erityisen suuret ja kauniit, itäsuomalainen kyyttö. Sillä oli valka pää mutta mustat kulmakarvat ja pitkät ripset, valkea selkä ja kupeet vaaleanruskeat.

        On muuten olemassa jonkun tuntemattoman tekemä riimitys nimeltään Lehmän ylistys, josta muistan nämä kaksi säettä:

        "Moni tyttö onnen saisi / jos ne silmät omistaisi." Kukapa ei mielellään kauniisiin silmiin katseleisi... ;-)


    • maduixa*
      • s-taka*

        Moi, ja kiitos vinkistä ja linkistä. Ei vaan silläkään heti ainakaan löytynyt. Tutkitaan...


    • No, kirjotanpa minäkin tämän omani,hyvinkin tärkeän runo-ajatelmani tänne. Tämän olen antanut lapsilleni (4) ja lapsenlapsilleni (8) jokaiselle henkilökohtaisesti "perinnöksi", maallista mammonaa minulla ei ole. Kuvastunee tästä myös suhtautumiseni erinäisiin asioihin.

      Sitten kun minua ei enää ole,
      olen silti.
      Itämeren hiekalla istuessasi
      olen seuraava aalto,
      joka hellästi
      varpaitasi suutelee.

      Meren luodon mäntynä,
      jonka ympärille
      voit kätesi kietoa
      minä sinua lohdutan.

      Kun metsässä kuljet,
      siinähän minä
      pehmeänä sammalena,
      jonka syliin voit turvallisin mielin
      heittäytyä lepäämään.

      Viljapellossa olen.
      Ota tähkä
      ja paina se hellästi
      sydäntäsi vasten,
      siinäkin minä olen.

      Mutta nyt olen vielä tässä
      lämpimänä ja vahvana.
      Lapseni, minä annan Sinulle
      uskoa elämään.

      • s-taka*

        Tosi hieno on runosi, kaunis kuin mikä, lämmin tuulahdus ja muisto jälkipolville. Mitäpä muuta lapsemme ja lastenlapsemme enemmän tarvitsisivat kuin varmuutta esipolvien rakkaudesta heihin, ja uskoa omaan elämään ja sen jatkumiseen.


      • s-taka* kirjoitti:

        Tosi hieno on runosi, kaunis kuin mikä, lämmin tuulahdus ja muisto jälkipolville. Mitäpä muuta lapsemme ja lastenlapsemme enemmän tarvitsisivat kuin varmuutta esipolvien rakkaudesta heihin, ja uskoa omaan elämään ja sen jatkumiseen.

        Minähän riemastuin runolinkistä mut samantien petyin kun en löytänyt Turtiaista.
        Missä jallu luuraa?


      • the._man
        koti-kiusattu kirjoitti:

        Minähän riemastuin runolinkistä mut samantien petyin kun en löytänyt Turtiaista.
        Missä jallu luuraa?

        Olisko tämä mittää?

        "Minulla on ystävä.

        Minulla on ystävä,
        rakastettuni.
        Hänen sydämensä on myötäni,
        hänen unelmansa
        vartioivat minua ja rakkauttani.

        Minulla on myös paljon tovereita.
        He katsovat minuun ja ystävääni,
        he tietävät: rakkaus synnyttää
        maailman rakentajia.

        Minulla on ystävä,
        rakkaus,
        tovereita.
        Minulla on elämä:
        tämä päivä ja tulevaisuus.

        (Arvo Turtiainen)"


      • s-taka*
        the._man kirjoitti:

        Olisko tämä mittää?

        "Minulla on ystävä.

        Minulla on ystävä,
        rakastettuni.
        Hänen sydämensä on myötäni,
        hänen unelmansa
        vartioivat minua ja rakkauttani.

        Minulla on myös paljon tovereita.
        He katsovat minuun ja ystävääni,
        he tietävät: rakkaus synnyttää
        maailman rakentajia.

        Minulla on ystävä,
        rakkaus,
        tovereita.
        Minulla on elämä:
        tämä päivä ja tulevaisuus.

        (Arvo Turtiainen)"

        Hieno kuin mikä.

        Turtiaista en muista aikaisemmin lukeneeni tai kuulleeni, jos en jotain jo unohtamaani runoa jostain joskus...yhtään runokirjaansa mulla ei ole.


      • the._man
        s-taka* kirjoitti:

        Hieno kuin mikä.

        Turtiaista en muista aikaisemmin lukeneeni tai kuulleeni, jos en jotain jo unohtamaani runoa jostain joskus...yhtään runokirjaansa mulla ei ole.

        Minulla on jossain Turtiaisen runoja, on ainakin ollut. Hänhän kirjoitti paljon stadin slangilla, mutta myös suomensi runoja.

        Minustakin tuo runo on kaunis.


      • the._man
        s-taka* kirjoitti:

        Hieno kuin mikä.

        Turtiaista en muista aikaisemmin lukeneeni tai kuulleeni, jos en jotain jo unohtamaani runoa jostain joskus...yhtään runokirjaansa mulla ei ole.

        Ai niin. Arvo Turtiainen oli naimisissa runoilija Brita Polttilan kanssa, ja ex-uutistoimittaja Eva Polttila on heidän tyttärensä. Ihan vaan sivuhuomautuksena.


      • s-taka*
        the._man kirjoitti:

        Ai niin. Arvo Turtiainen oli naimisissa runoilija Brita Polttilan kanssa, ja ex-uutistoimittaja Eva Polttila on heidän tyttärensä. Ihan vaan sivuhuomautuksena.

        Heps, nyt kun kerroit niin muistan kuulleeni. Asia oli esillä varmaan silloin kun Eva Polttila jäi eläkkeelle. Meidän ikäluokkaa on hän. Kiitos kaunis infosta ;-)


    • Viimeisen säkeen voi varmaan siirtää useankin lukijan elämään,mulle ainakin.

    • mä-vain
    • s-taka*

      Kotka on kaukana ja meren äärellä, me vaan asustellaan täällä sisävesien latvoilla. Enkä ollut edes kotomaassakaan kesällä -69. Mutta kiintoisaa infoa silti, kiitokset, jospa jää johonkin "sielunsopukkaan" kun ko. herra tulee jossain runo- tms. yhteydessä vastaan.

      Tuota virma-linkkiä en tarkemmin tutkinut. On niin "kaakana".

    • Runoraatia kuolemasta.
      Sitä pukkaa raariosta tänä iltana.
      Lueskelin tässä arvosteltavat lävitse ja minusta tuntui että ne olivat vain kuin palstoilla yleisiä valitusvirsiä.

      Kirjoitanpa siis asiantuntijoillemme oman ehdokkaani arvosteltavaksi::

      "Kukkaniityn, kukkaelon, elämäsi kukkaisen,
      riensit yli hymyhuulin.
      Musta viitta, liukas lieve, jalkojes alle liisi.

      Hymyhuulet irveen vääntyi, peitti sinut viitan siipi.
      Viitta irvokkaan olion.
      Yli niityn nuori lintu kiisi.

      Sinä lähdit, lintu tuli, jotain uudeksi luodaan.
      Synnyn hetki, kuolon hetki, ihmiselle suodaan.
      Liukas lieve on kaikille nukaton"

      H.

      • Mie kyllä äänestäisin tuota kirjoittamaasi runoa, siinä on sitä jotain.
        Kyllä tää ..... kohta loppuu!

        Kelpaisikohan minun runoni kisaan mukaan, vaikka en mie sulle pärjää:

        Hautakiven harmaan luona,
        mietin lyhyttä elämäänsä,
        päivät keväästä syksyyn,
        siinä kaikki mitä sait,
        muiston jätit sydämeen.


      • Anceli kirjoitti:

        Mie kyllä äänestäisin tuota kirjoittamaasi runoa, siinä on sitä jotain.
        Kyllä tää ..... kohta loppuu!

        Kelpaisikohan minun runoni kisaan mukaan, vaikka en mie sulle pärjää:

        Hautakiven harmaan luona,
        mietin lyhyttä elämäänsä,
        päivät keväästä syksyyn,
        siinä kaikki mitä sait,
        muiston jätit sydämeen.

        "Anceli"

        Ei tuo huono ole, aikasti vaan tavallinen.
        Mutta, kuten runot aina, useasti ovat niin henkilökohtaisia että täyttävät sen tarpeen miksi niitä luodaan, lohdun antavat, ilon antavat.
        Minun runoni eivät anna minulle lohtua, koska en tunne tarvitsevani, joten yritän antaa niillä lohtua muille.

        Yritänpä yrittää kokea jotain surua:

        "Syksyn lehdet kattavat polkua pitkin, polun päässä on harmaa kivi.
        Potkin lehtiä jaloissain, kirkkaampia etsin.
        Mieli harmaana polkuni osaan.

        Nyt on syksy ja oli se silloinkin, kun rakkaani nuppusi suljit..
        Miksi pitikin käydä sulle niin, Mustan Joutsenen mukana sousit?
        Tiedä rakas, kun järven pinnalla liitää, Joutsen valkea, itken minä"


        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "Anceli"

        Ei tuo huono ole, aikasti vaan tavallinen.
        Mutta, kuten runot aina, useasti ovat niin henkilökohtaisia että täyttävät sen tarpeen miksi niitä luodaan, lohdun antavat, ilon antavat.
        Minun runoni eivät anna minulle lohtua, koska en tunne tarvitsevani, joten yritän antaa niillä lohtua muille.

        Yritänpä yrittää kokea jotain surua:

        "Syksyn lehdet kattavat polkua pitkin, polun päässä on harmaa kivi.
        Potkin lehtiä jaloissain, kirkkaampia etsin.
        Mieli harmaana polkuni osaan.

        Nyt on syksy ja oli se silloinkin, kun rakkaani nuppusi suljit..
        Miksi pitikin käydä sulle niin, Mustan Joutsenen mukana sousit?
        Tiedä rakas, kun järven pinnalla liitää, Joutsen valkea, itken minä"


        H.

        No niin, mutta tuo miun runo kävis vaikka kuolinilmoitukseen,
        kyllä itkettäis monia, sääliä tuntisivat.
        Tiesin jo kirjoittaessani, että se on hyvin, hyvin tavallinen ja siihen juuri pyrinkin.
        Tuo sinun kirjoittamasi muunnelma samasta aiheesta on runo, ei värssy, tykkäsin.

        En minäkään tässä nyt juuri lohtua tarvitse:

        Vielä kerran mie sain syyvä
        oma tekemää kaalilaatikkoa,
        vaik heti kuolisin,
        niin maha olis täys
        ja mielikin hyvä,
        a`vot silviisii.

        * *
        Surra ehtii sitten, kun on surun aika,
        etukäteen ei itketä yhtään kyyneltä.


      • Anceli kirjoitti:

        No niin, mutta tuo miun runo kävis vaikka kuolinilmoitukseen,
        kyllä itkettäis monia, sääliä tuntisivat.
        Tiesin jo kirjoittaessani, että se on hyvin, hyvin tavallinen ja siihen juuri pyrinkin.
        Tuo sinun kirjoittamasi muunnelma samasta aiheesta on runo, ei värssy, tykkäsin.

        En minäkään tässä nyt juuri lohtua tarvitse:

        Vielä kerran mie sain syyvä
        oma tekemää kaalilaatikkoa,
        vaik heti kuolisin,
        niin maha olis täys
        ja mielikin hyvä,
        a`vot silviisii.

        * *
        Surra ehtii sitten, kun on surun aika,
        etukäteen ei itketä yhtään kyyneltä.

        "Anceli"

        "Loota tyhjänä, ei edes ilmaa enää,
        Kohta loppuu see lootasta myös.

        Miksi laitettu minut on tänne maata,
        kuten Juhani Aho aikoinaan?

        On rintani päällä vain Perhovapa,
        Perholoota ja valkoinen paita?

        Minä multani kohta potkin kasaan,
        nousen ylös ja raivoissain huudan:

        Tuokaa Ancelin Kaaliloota!!!"


        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "Anceli"

        "Loota tyhjänä, ei edes ilmaa enää,
        Kohta loppuu see lootasta myös.

        Miksi laitettu minut on tänne maata,
        kuten Juhani Aho aikoinaan?

        On rintani päällä vain Perhovapa,
        Perholoota ja valkoinen paita?

        Minä multani kohta potkin kasaan,
        nousen ylös ja raivoissain huudan:

        Tuokaa Ancelin Kaaliloota!!!"


        H.

        Kyllä siitä sullekin riittää,
        kohta jo lootasta vatsasikin kiittää,
        puolukkaa mukaan,
        jäisenä ihan,
        se herättää sinut,
        eipä tee mieli enää
        mullan alle,
        vaan tahtoo mies lisää
        kaalilootaa nahan alle.

        * *
        Ja viitaten alempana antamaasi vastaukseen, sanon että:
        kyllä täällä saavat rakastella muutkin kuin sinä, ei se ole mikään sinun yksityisoikeutesi, ettäs tiedät. :)


    • m_________v

      Koenpa minäkin piirtää,
      sanojani syvältä esille siirtää.
      Miksi ihmisen, viisaan ja vakaan,
      pitää muita aliarvioida?

      Katsella pitkin nokkaansa,
      nostaen omaa kokkaansa.
      Olla kuin jäävuori, omassa napamaassaan,
      ikiomassa Antarktiksessaan,
      jäissä, tunnoiltaan.

      Lämpö, lempi ja ystävyys,
      saa olla siis vaikkapa syys,
      ne minua viihtävät, kiihtävät,
      houkuttavat, koukuttavat.
      Sanat pehmeät lohduttavat.

      • "m_________v"


        "Se, se vaan on sillä lailla, että tässäkin maassa on sitten paljon mälsääää"
        (Simo Salminen, Rotestilaulu)
        Viimeisen viikon olen seurannut haluamiasi pehmo-ketjuja, paha niissä on keskustella vaan helppoa hymistellä.
        Lämpö ja ystävyys, mikä se kolmas nyt oli, ovat aina ihqu ihastuttavia, mutta palstalla saa rakastella vain minä.
        Öh...luullakseni..

        Tällä en tarkoita sitä, että kaipaisin riitelyä, kinastelu olisi kiva ja omat mielipiteet, ei pelkät lainat.

        Ja kyllä minä kuumennan aina, ennen kuin syön, jäisenkin.

        H.


      • m____v
        hunksz kirjoitti:

        "m_________v"


        "Se, se vaan on sillä lailla, että tässäkin maassa on sitten paljon mälsääää"
        (Simo Salminen, Rotestilaulu)
        Viimeisen viikon olen seurannut haluamiasi pehmo-ketjuja, paha niissä on keskustella vaan helppoa hymistellä.
        Lämpö ja ystävyys, mikä se kolmas nyt oli, ovat aina ihqu ihastuttavia, mutta palstalla saa rakastella vain minä.
        Öh...luullakseni..

        Tällä en tarkoita sitä, että kaipaisin riitelyä, kinastelu olisi kiva ja omat mielipiteet, ei pelkät lainat.

        Ja kyllä minä kuumennan aina, ennen kuin syön, jäisenkin.

        H.

        Se on muuten ihq.
        Rakastelen minäkin, jo kauan, enkä kysy lupaa. :))
        Minä annan itseni kuumentua.

        Katseensa kuumentaa,
        kätensä innostaa,
        vartensa paloon saa,
        huulensa tainnuttaa,
        hekumaan,
        upeaan.


      • m____v kirjoitti:

        Se on muuten ihq.
        Rakastelen minäkin, jo kauan, enkä kysy lupaa. :))
        Minä annan itseni kuumentua.

        Katseensa kuumentaa,
        kätensä innostaa,
        vartensa paloon saa,
        huulensa tainnuttaa,
        hekumaan,
        upeaan.

        "m____v"

        Minä heräsin Porsliinin kolinaan,
        Helinään sirpaleiden.
        Joku sekoili keittiössäin.

        Hyvän unen syövereistä yritin nousta:
        Mitä heeveetti akka teet?
        Vielä särkyi lautanen toinen.

        "Haista ite! ja jalkojas ihaile, niin minäkin täällä teen"

        H.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Upea peppuisella naisella

      Upea peppuisella naisella on upea peppu.
      Ikävä
      100
      6434
    2. Nikkalassa vauhdilla nokka kohti taivasta

      Mitähän Darwin sanoisi näistä 4 suomalaisesta, jotka kävivät Haparandan puolella näyttämässä, kuinka Suomi auto kulkee t
      Tornio ja Haaparanta
      30
      3843
    3. törniöläiset kaaharit haaparannassa

      isäpapan autolla kaahatta 270 km/h metsään https://www.lapinkansa.fi/nsd-kaksi-suomalaista-kuoli-kolarissa-haaparannall/
      Tornio ja Haaparanta
      28
      3230
    4. Sitä saa mitä tilaa Perussuomalaiset!

      https://yle.fi/a/74-20160212 SDP:n kannatus se vain nousee ja Keskusta on kolmantena. Kokoomus saanut pienen osan persu
      Maailman menoa
      370
      1746
    5. Mihin se sysipska hävisi?

      Katso Frida Kahlo elämäkerta ja opi.
      Ikävä
      33
      1398
    6. Upea peppuisella miehellä

      Upea peppuisella miehellä on upea peppu.
      Ikävä
      27
      1340
    7. Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän

      Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi
      Maailman menoa
      46
      999
    8. Anteeksi kulta

      En oo jaksanut pahemmin kirjoitella, kun oo ollut tosi väsynyt. Mut ikävä on mieletön ja haluisin kuiskata korvaasi, hyv
      Ikävä
      11
      976
    9. Perttu Sirviö laukoo täydestä tuutista - Farmi Suomi -kisaajista kovaa tekstiä "Pari mätää munaa..."

      Ohhoh, Farmilla tunteet alkaa käydä kuumana, kun julkkiksia tippuu jaksosta toiseen! Varo sisältöpaljastuksia: https:
      Tv-sarjat
      11
      900
    10. Tykkään susta todella

      Paljon. Olet ihana ❤️
      Ikävä
      42
      879
    Aihe