Tomale lingve - suomalainen esperantomuunnelma

Eikö ole vahingollista Esperantolle alkaa veivaamaan siitä omia väännelmiään?

"Tarkoitukseni on ollut korjata esperantosta ne piirteet pois, joita olen pitänyt "virheinä"."

"Tomalea on myös helpompi kirjoittaa, sillä olen korvannut esperanton nk. erikoismerkit kirjainpareilla, joiden päällä ei tarvita "hattuja". "

Tuon korjauksen olisi voinut viedä loppun asti. Hatut ovat tietysti älyttömiä, kielen informaatiosisällön kannalta tarpeettomia, mutta niin ovat kirjainparitkin. Jos yhdellä kirjaimella ei pärjää, niin koko foneemi on turha ja kielen oppimista ja käyttämistä haittava. Siten foneemipalettia on karsittava kovalla kädellä.

Mutta olen edelleen sitä mieltä, että tämänkaltaisia kieliä ei oikeasti tarvita mihinkään, paitsi harrasteluun, ajanvietteeksi, aivojen rääkkämiseen. Mutta olisiko parempiakin ajanvietteitä, oikesti hyödyllisen funktion tarjoavia uusia kieliä?

Miksi substantiivit on pitänyt muuttaa e-päätteisiksi? Adjekttivit näemmä myös, miksi? Ja tunkea nyt ihan pakosta kieliopillinen suku!
Esperantossa ei ole /r/:ä, koska eri kielten puhujat ääntävät sen niin erilailla. Tuohon se on näemmä ilmestynyt?

Oikeastaan mitään muuta hyvää muutosta en löytänyt kuin perus naissanojen muuttaminen omata juurestaan muodostetuiksi.

Tomale lingue on todelllakin vain esperanton murre, niin vähän nuo kaksi järjestelmää eroavat. Esperantoa jo vuosikymmenet käyttäneenä luin selvityksiä tomalen ominaispiirteistä sujuvasti ja kaiken ymmärtäen.

Sinällään on mielenkiintoista pohtia keinotekoisten kielijärjestelmien käyttökelpoisuutta ja joko esittää parannusehdotuksia jo käytössä olevaan kieleen tai luoda muista kielistä selvästi poikkeava kokonaisuus. Rajanveto näiden kahden kategorian välillä ei aina ole selvä: kaikki ihmisten väliseen suulliseen ja kirjalliseen kommunikaatioon tarkoitetut keinotekoiset kielet käyttävät hyväkseen ihmisten luontaista kykyä ja tarvetta kommunikoida ymmärrettävästi.

Tomalesta poimin nämä erityispiirteet:

HYVÄÄ on Tomin mainostama sukupuolisuuden ilmaisevien päätteiden (-e/-a/-o) käyttö. Sitä ehdotti aikoinaan 1920-luvulla tanskalainen kielitieteilijä Otto Jespersen apukieliehdotelmassaan nimeltään Novial.

RISTIRIITAISTA on "hatullisten" kirjainmerkkien käytöstä luopuminen. Typografisesti hankalien ylämerkkien poisjättö on sinällään toivottavaa, mutta esperanton suhteellisen onnistuneesta perusperiaatteesta ("yksi kirjain vastaa vain yhtä äännettä ja yksi äänne merkitään vain yhdellä kirjaimella") luopuminen ja korvaaminen (suoraan sanoen rumilla) kirjainyhdistelmillä ei ratkaise ongelmaa, vaan pukee sen toisiin vaatteisiin.

HUONOKSI muutokseksi väittäisin sanapainon siirtämistä ensimmäiselle tavulle, jota hyvin monet suurten kieliryhmien puhujat vieroksuvat. Ensitavun painotusta vieroksuvat vieraita kieltä (kuten tshekkiä, unkaria ja latviaa) puhuessaan jopa suomalaiset. Esperantossa painotussäännöt ovat suorastaan mallikelpoisia!

rkupsala: Montaako kieltä oikein puhut?