Olen aina tuntenut itseni jotenkin ihmiseksi, joka en ole tullut hyvin toimeen toisten seurassa. Ei niin, että olisin ollut jotenkin "hankala" kenellekään, en ainakaan luule niin. Olen vain tuntenut, että en sovi ihmisten seuraan ja porukoihin.
Tietysti olen yrittänyt ihan pakolla olla sopivan seurallinen, mutta en muuta. Työnikin on sitä vaatinut.
Nyt olen eläkkeellä ja onnellinen omassa olossani. Olen toisten seurassa vain sen, minkä itse haluan olla. Lapseni ovat toki "tehneet" minusta hiukan seurallisemman, mutta vain hiukan.
Luin HS:n sunnuntainumerosta näyttelijä Antti Litjasta ja hokasin, että näinhän se on ollut minunkin kohdallani. Hän sanoo "jättäytyneensä yksin jo lapsena".
Jotenkin lohdullista lukea, että hyvä näyttelijä ja taiteilija on kokenut noin elämässään ja tunnen jopa "sukulais-sieluisuutta" hänen kanssaan.
Piti tämä tänne laittaa. Jospa joku ymmärtäisi, mitä tarkoitan tai sitten ei?
Yksinäinen, mutta onnellinen
126
4074
Vastaukset
Kaikki ymmärtävät, samanikäisiä kun ollaan.
Harvat kylläkään eivät ole niin yksinäisiä että pitäisi siitä ihan kirjoittaakin.
Paitsi sitten kirjoittamalla avioliitoistaan, yhdestä tai useammasta.
Kirjoituksesi on poikkeuksellinen, Litjaa lukuunottamatta et ihan suoraan vihjaa kaipuustasi.
Useimmat vihjaavat suoraan tai kiukkuissaan haukkuvat ensin.
H.- Muuan nainen.
Kiitos vastauksestasi!
En luule kaipaavani enää mitään, en ainakaan ihmissuhteita sen enempää kuin mitä minulla nyt on. En kirjoittanut sen takia tänne, että olisin niin yksinäinen, että pitäisi se tänne kirjoittaa ja täällä sitä julistaa.
En myöskään halua mitään vihjailla enkä ketään täällä haukkua. Ei ole mitään syytä sellaiseen.
Halusin vain kertoa, että sain jonkilaisen "ahaa-elämyksen" luettuani artikkelin Antti Litjasta. Se haastattelu myös lohdutti minua ja antoi eräänlaista oikeutusta tähän elämäntyyliini. En ole siis mikään kummajainen maailmassa. Toki meitä on paljonkin tällaisia ihmisiä, vaikka aina korostetaan seurallisuuden merkitystä, varsinkin nykymaailmassa. - Muuan nainen.
Haluatko ivailla minulle vai mitä tarkoitit tällä kirjoituksellasi?
Minä kirjoitin ihan sitä, mitä mielessäni liikkui ja liikkuu edelleen. Olen ihan tosissani. En halua irvistelyä herättää kenessäkään.
Olen ihan terve enkä tarvitse kodinhoitajien apua yhtään, en soittoja enkä käyntejä.
Voiko täällä kirjoittaa syvällisemmin vai saako aina palkaksi ivaa? - Nuorekas mummo
Muuan nainen. kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi!
En luule kaipaavani enää mitään, en ainakaan ihmissuhteita sen enempää kuin mitä minulla nyt on. En kirjoittanut sen takia tänne, että olisin niin yksinäinen, että pitäisi se tänne kirjoittaa ja täällä sitä julistaa.
En myöskään halua mitään vihjailla enkä ketään täällä haukkua. Ei ole mitään syytä sellaiseen.
Halusin vain kertoa, että sain jonkilaisen "ahaa-elämyksen" luettuani artikkelin Antti Litjasta. Se haastattelu myös lohdutti minua ja antoi eräänlaista oikeutusta tähän elämäntyyliini. En ole siis mikään kummajainen maailmassa. Toki meitä on paljonkin tällaisia ihmisiä, vaikka aina korostetaan seurallisuuden merkitystä, varsinkin nykymaailmassa.Hei aloittaja . Iäällä toinen yksinäinen eläkeläis nainen . Minäkin viihdyn hyvin yksin omassa kodissani . Kuitenkin rohkenen kysyä sinulta että haluatko kirjoitella kanssani ? Odotan vastaustasi . Laitan sitten minun s-postiosoitteeni tänne .
Muuan nainen. kirjoitti:
Haluatko ivailla minulle vai mitä tarkoitit tällä kirjoituksellasi?
Minä kirjoitin ihan sitä, mitä mielessäni liikkui ja liikkuu edelleen. Olen ihan tosissani. En halua irvistelyä herättää kenessäkään.
Olen ihan terve enkä tarvitse kodinhoitajien apua yhtään, en soittoja enkä käyntejä.
Voiko täällä kirjoittaa syvällisemmin vai saako aina palkaksi ivaa?Tämä taisi kadota välistä:
Piti ihan ajatella ja kirjoittaa kuinka ihminen jättäytyy yksin jo lapsena.
Sitä kun eivät tee kun taiteilijat, koska heidän täytyy aina olla "taiteellisia" ajatuksissaan, muuten ei lööppejä synny.
Pashalle taipumisesta eivät monetkaan kerro, vaikka elivät sen tragedian läpi jo lapsena.
"Nyt kun satuitte kysymään, niin jouduin olemaan yksin jo lapsena ja päätin jatkaa.
Meidän pihaan ei pudonnut kauniita Käpyjä, vaan senlaisia harottavia ja resuisia.
Minun Käpylehmiäni eivät muut lapset hyväksyneet..
Ymmärsin sen hyvin, niistä putoili irti aina joku jalka.
Jokunen Käpysikani sai aikaan naurua, Laihialaisten lapsien keskuudessa.
Aloin nauraa itsekin itselleni jo nuorena.
Teininä tuo taipumus paheni, joten ajelin yksin Datsunillani, Karvanopat pesin säännöllisesti.
Aikuisena sitten nauroin kalsareiden pesemistäkin, yksinäisyyteni sen kun lisääntyi.
Töitä sain hyvin raksalla, siellä kaikki haisivat.
Nyt eläkkeelläkin saan nauttia yksinäisyydestäni.
Kodinhoitajakaan ei tuppaudu enää, vaan soittelee puhelimella, soitotkin harvenevat."
H.- vanha tuttu
hunksz kirjoitti:
Tämä taisi kadota välistä:
Piti ihan ajatella ja kirjoittaa kuinka ihminen jättäytyy yksin jo lapsena.
Sitä kun eivät tee kun taiteilijat, koska heidän täytyy aina olla "taiteellisia" ajatuksissaan, muuten ei lööppejä synny.
Pashalle taipumisesta eivät monetkaan kerro, vaikka elivät sen tragedian läpi jo lapsena.
"Nyt kun satuitte kysymään, niin jouduin olemaan yksin jo lapsena ja päätin jatkaa.
Meidän pihaan ei pudonnut kauniita Käpyjä, vaan senlaisia harottavia ja resuisia.
Minun Käpylehmiäni eivät muut lapset hyväksyneet..
Ymmärsin sen hyvin, niistä putoili irti aina joku jalka.
Jokunen Käpysikani sai aikaan naurua, Laihialaisten lapsien keskuudessa.
Aloin nauraa itsekin itselleni jo nuorena.
Teininä tuo taipumus paheni, joten ajelin yksin Datsunillani, Karvanopat pesin säännöllisesti.
Aikuisena sitten nauroin kalsareiden pesemistäkin, yksinäisyyteni sen kun lisääntyi.
Töitä sain hyvin raksalla, siellä kaikki haisivat.
Nyt eläkkeelläkin saan nauttia yksinäisyydestäni.
Kodinhoitajakaan ei tuppaudu enää, vaan soittelee puhelimella, soitotkin harvenevat."
H.Vai sellaisia on Litja puhunut. Tuskin se on elämässään hetkeäkään ollut yksin, aina kertomassa omia asioitaan suuremmalle tai pienemmälle kuuntelijaporukalle. On vaimo, lapsia ja lastenlapsia. Tekee edelleen näyttelijäntyötä; ei sekään ihan yksinäistä puuhaa ole.
Tosi mahtava paskanpuhuja. - Oma tupa, oma lupa
hunksz kirjoitti:
Tämä taisi kadota välistä:
Piti ihan ajatella ja kirjoittaa kuinka ihminen jättäytyy yksin jo lapsena.
Sitä kun eivät tee kun taiteilijat, koska heidän täytyy aina olla "taiteellisia" ajatuksissaan, muuten ei lööppejä synny.
Pashalle taipumisesta eivät monetkaan kerro, vaikka elivät sen tragedian läpi jo lapsena.
"Nyt kun satuitte kysymään, niin jouduin olemaan yksin jo lapsena ja päätin jatkaa.
Meidän pihaan ei pudonnut kauniita Käpyjä, vaan senlaisia harottavia ja resuisia.
Minun Käpylehmiäni eivät muut lapset hyväksyneet..
Ymmärsin sen hyvin, niistä putoili irti aina joku jalka.
Jokunen Käpysikani sai aikaan naurua, Laihialaisten lapsien keskuudessa.
Aloin nauraa itsekin itselleni jo nuorena.
Teininä tuo taipumus paheni, joten ajelin yksin Datsunillani, Karvanopat pesin säännöllisesti.
Aikuisena sitten nauroin kalsareiden pesemistäkin, yksinäisyyteni sen kun lisääntyi.
Töitä sain hyvin raksalla, siellä kaikki haisivat.
Nyt eläkkeelläkin saan nauttia yksinäisyydestäni.
Kodinhoitajakaan ei tuppaudu enää, vaan soittelee puhelimella, soitotkin harvenevat."
H.Mitä haluat sanoa? Joku haluaa elää noin.
Aloittaja on havainnut, että elää parhaiten omissa oloissaan tarvitsematta toista ihmistä lähelleen.
Meitä on muitakin. Suljen oveni ja elän omissa oloissani.
Miksi irvaillaan ihmisten elämäntapaa, jos se poikkeaa omasta? Luin artikkelin Litjasta ja ajattelin, että paljon vaikeampaa on ollut Litjan lähipiirillä, kun he eivät ole ymmärtäneet miksi etäisyys säilyy kaikesta yrittämisestä huolimatta. Varmaankin läheiset ovat etsineet syitä itsestään. Varmaan on vaikea käsittää, että joku ei tarvitse MINUN seuraani!
Yksinäisyyden kaipuu vahvistuu iän myötä, koska pidetään niin luonnollisena, että kaikilla tulee olla perhe ja suku. Erakoitumista pelätään ja kammoksutaan. Yritetään pitää suhteita yllä ja kärsitään huonoa omaatuntoa kun ei jaksa tavata ketään. Lopulta oppii torjumaan.
Paha piirre erakolla on, että hän unohtaa arjen pyörittämisen. Siivous ja hygienia eivät tunnu tärkeiltä, ikään kuin hoitaisimme ympäristöämme vain muiden vuoksi.
Pitäisi muistaa, että oma elämä voi paremmin kun järjestys ja säännöllinen elämä säilyy, vaikka ystävät ja tuttavat harvenevatkin. - liian erakko..
Oma tupa, oma lupa kirjoitti:
Mitä haluat sanoa? Joku haluaa elää noin.
Aloittaja on havainnut, että elää parhaiten omissa oloissaan tarvitsematta toista ihmistä lähelleen.
Meitä on muitakin. Suljen oveni ja elän omissa oloissani.
Miksi irvaillaan ihmisten elämäntapaa, jos se poikkeaa omasta? Luin artikkelin Litjasta ja ajattelin, että paljon vaikeampaa on ollut Litjan lähipiirillä, kun he eivät ole ymmärtäneet miksi etäisyys säilyy kaikesta yrittämisestä huolimatta. Varmaankin läheiset ovat etsineet syitä itsestään. Varmaan on vaikea käsittää, että joku ei tarvitse MINUN seuraani!
Yksinäisyyden kaipuu vahvistuu iän myötä, koska pidetään niin luonnollisena, että kaikilla tulee olla perhe ja suku. Erakoitumista pelätään ja kammoksutaan. Yritetään pitää suhteita yllä ja kärsitään huonoa omaatuntoa kun ei jaksa tavata ketään. Lopulta oppii torjumaan.
Paha piirre erakolla on, että hän unohtaa arjen pyörittämisen. Siivous ja hygienia eivät tunnu tärkeiltä, ikään kuin hoitaisimme ympäristöämme vain muiden vuoksi.
Pitäisi muistaa, että oma elämä voi paremmin kun järjestys ja säännöllinen elämä säilyy, vaikka ystävät ja tuttavat harvenevatkin.Olen alkanut miettimään, että olenkohan jo liian erakko? Kuusivuotta olen asunut yksin ja aluksi jaksoin käydälastenlasten luona. Nyt sekin jo tuntuu vaikealta, koska haluan olla yksin.
En enää siedä radion- tai TV:n ääntäkään, sillä lueskelen ja täyttelen ristikoita tai sudokuja. Tosin täällä netissä piipahdan aamuisin lukemassa lehdet ja tietenkin kurkkaan, mitä toiset puuhaa täällä 60 -palstalla.
Nyt siis inhoan kauppareissujakin ja olen minimoinnut ne kerran viikossa pakollisiksi tapahtumisiksi, koska syödäkin pitää joskus.
"Muuan nainen."
En minä sinulle ivaillut, ivailin vaan kaikenlaiselle "taiteellisuudelle"
Senlaiselle joka minusta tuntuu väkisin tehdylle.
Elä sinä vaan ajatustesi mukaan, mutta vain niiden, älä koskaan sorru elämään toisten ajatusten mukaan, varsinkaan taiteilijoiden, koska et enää ole nuori.
Taiteilijat näyttelevät, älä sinä.
Ah!! Nuorena olisin minäkin halunut olla joku muu kuin itseni, vaan en uskaltanut alkaa Jimi Hendrixiksi.
Nyt olen vanha nörtti, ja ymmärrän että sillä menen minkä olen itselleni haalinut.
Sanokoon Edith Södergran mitä sit sanoo.
H.Hunksi, kannattaisiko sinun kirjoittaa vähemmän kryptisesti, ettei sitä väärinymmärretä tai ei ymmärretä ylipäätään mitenkään. Etkö itse syyllisty tekotaiteellisuuteen tai ainakin kikkailuun sanoilla, mieleeni kun on tullut sellainenkin ajatus. :)
tinat kirjoitti:
Hunksi, kannattaisiko sinun kirjoittaa vähemmän kryptisesti, ettei sitä väärinymmärretä tai ei ymmärretä ylipäätään mitenkään. Etkö itse syyllisty tekotaiteellisuuteen tai ainakin kikkailuun sanoilla, mieleeni kun on tullut sellainenkin ajatus. :)
"tinat"
Silloin kun suurista taiteilijoista kirjoitetaan, minä vastaan kuten suuri taiteilija.
Tekotaiteellisuudestani saat laittaa esimerkkejä, niitä kyllä löytyy.
Sanakikkailun kyllä tunnistan itsekin ominaisuudekseni.
H.- Sivupöydässä
Yhten' päivänä menin kuppilaan. Otin salaatin ja kahvin ja sorruimpa vielä korvapuustiinkin. Sitten lukaisin Hesarinpaikallislehden ja katselin ihmisten puuhia pöydissään. Ns. työmiehet heittivät parasta läppää. kahvilan töntekijöinä näin heitäkin,joilla taidot eivät olisi riittäneet ennakkoluuloisen työntekijän taholta välttämättä palkkaamiseen. Palvelu oi hyvää ja ystävällistä. Kahvila oli siisti ja "erilaiset frendit" hoitivat hommansa. Nautin ja kiitin mielessäni tuosta kokemastani.
Toisella kerralla kahvipöydän ääreen pyysi henkilö,jolla jalat eivät enää toimineet ja ymmärsin että ei tulevaisuudessakaan. Tapahtumasta oli vajaa viikko ja hän kyseli elämäntarkoituksensa perään. Kaverinsa tuli auttamaan. Kantoi kahvin jne. Toisenkin pöytäseuralaisen kanssa juttelimme "syntyjä syviä". Toivotin tsemppiä heille.
Tapahtuma pysäytti ja laitoin omia murheitani tärkeysjärjestykseen...
Kaikkea tällaista voi kokea, kun kulkee YKSIN. Ei ole mustasukkaista tai määräilevää puolisoa ja saa olla sellaisena kuin on.
- toinen onnellinen yk
Tiedän tarkkaan mistä kirjoitat.
Olen myös itse ollut kuin toiselta planeetalta useimmiten ihmisten seurassa.
Toki käyn ihan "normaalista", mutta en ole kotonani ihmisten parissa.
Ja minullakin tämä on lapsesta alkanut.
Mutta kun hyväksyy itsensä sellaisena kun on eikä loukkaa muita ihmisiä, niin ollaan ihan rauhassa ja nautitaan "erakon" elämästä.
Joskus olen yrittänyt selittää ihmisille jotka luulevat että olen yksinäinen, mutta lopetin sen kun huomasin etteivät useimmat sitä tajua.
On sentään kuitenkin niitäkin jotka ymmärtää.- Muuan nainen.
Tulin nyt vasta palstalle eilisen jälkeen ja olen onnellinen, että joku ymmärtää ja ajattelee hiukan samoin kuin minä. Siis on ns. samalla aaltopituudella.
En elä kenenkään taiteilijan elämää tai siis heidän ajatustensa mukaan, vaan huomasin vain tuosta lehtiartikkelista, että voi olla ns. erilainen ja hyväksyä sen osaksi persoonaa.
Tämä "yksin jättäytyminen" jo lapsena on kaiketi myös seurausta senaikaisista olosuhteista. Oli helpompaa jättäytyä yksin kuin olla seurassa. Ihan siis jo sananmukaisesti ja se on kantanut tänne asti ja tullut osaksi minua ja persoonaani. Olen onnellinen näin ja olen "erakko", mutta elän osana tätä yhteiskuntaa ja yhteisöä omilla ehdoillani niin pitkälle kuin se on mahdollista, eli se siitä.
- k/k
Sattuipa sopivasti mä kun olen ollut raksallakin haisemassa pahalle.
Pentuna jo istuin yleensä jonkun heinätuppaan vieressä ja kattelin jotain kovakuoriaista.
Hiljaisuus ei oo koskaan rasittanu minua sitä suorastaan kaipaan ja siin mieli hakeutuu omituisiin ajattelu kuvioihin.
Äiti sanoi et helppo nakki hoitaa,hommiin lähtiessä kun pojan tälläs johonkin pönöttämään niin siitä sen löysi,käteen piti kumminkin antaa jokin moneensuuntaan vinkkurainen kapine.
Päivä meni sitä aprikoiressa.
Lämpimässä kun laivalla ajettiin niin illat oli juhlaa kun katteli mustaa yötä ja salamointia.- demeter
Tuohon k/k:n tarinaan on ihan pakko kertoa omani. Äitini oli hetken osapäivätyössä kun olin neljän, viiden vanha. Hän asetti minut vuoteelle ja antoi minulle nappirasian. Nappien kanssa sitten leikin ja äiti löysi minut samasta paikasta kun tuli töistä. Tänä päivänä menisi kyllä ilmoitus lastensuojeluun tuosta "heitteille-jätöstä"...))
demeter kirjoitti:
Tuohon k/k:n tarinaan on ihan pakko kertoa omani. Äitini oli hetken osapäivätyössä kun olin neljän, viiden vanha. Hän asetti minut vuoteelle ja antoi minulle nappirasian. Nappien kanssa sitten leikin ja äiti löysi minut samasta paikasta kun tuli töistä. Tänä päivänä menisi kyllä ilmoitus lastensuojeluun tuosta "heitteille-jätöstä"...))
Asian vierestä, mutta nappirasiasta kuitenkin. Kun tyttäreni tuli aikoinaan pienten kanssa mummilaan, hän pyysi ensi sanoikseen nappirasiaa tai korurasiaa lapsille ihmeteltäväksi. Niin saimme rauhassa jutella tärkeät asiat ja juoda kahvit ja pahimmassa sähläys- ja penkomisiässä olevat tenavat viihtyivät mainiosti nappeja tai koruja ihmetellessään.
- demeter
tinat kirjoitti:
Asian vierestä, mutta nappirasiasta kuitenkin. Kun tyttäreni tuli aikoinaan pienten kanssa mummilaan, hän pyysi ensi sanoikseen nappirasiaa tai korurasiaa lapsille ihmeteltäväksi. Niin saimme rauhassa jutella tärkeät asiat ja juoda kahvit ja pahimmassa sähläys- ja penkomisiässä olevat tenavat viihtyivät mainiosti nappeja tai koruja ihmetellessään.
Ai meitä on sitten useampia, jotka ovat viihtyneet nappien parissa, tinat. Minä kun kuvittelin olleeni jotenkin ainutlaatuinen..))
Mitä lie viehtymys ollut kyseessä - ehkä jotakin kauneudenkaipuuta omalla kohdallani ja tarvittiin kai siinä vähän mielikuvitustakin että sai nappiyhdyskunnan tolkulliseen järjestykseen ja kullekin oman roolinsa... demeter kirjoitti:
Ai meitä on sitten useampia, jotka ovat viihtyneet nappien parissa, tinat. Minä kun kuvittelin olleeni jotenkin ainutlaatuinen..))
Mitä lie viehtymys ollut kyseessä - ehkä jotakin kauneudenkaipuuta omalla kohdallani ja tarvittiin kai siinä vähän mielikuvitustakin että sai nappiyhdyskunnan tolkulliseen järjestykseen ja kullekin oman roolinsa...Minusta vanhempi tyttäreni oli ainutlaatuisen fiksu keksittyään moisen keinon pieneen rauhan hetkeen. :) Näillä tyttären lapsilla on ikäeroa vähän toista vuotta ja siten hirmuinen meno toisinaan, joten äiti oli keksinyt hyvän keinon saada hetken rauhaa antamalla juuri nappirasian "harvinaisena herkkuna" tutkittavaksi. Takuulla nyt armeijassa oleva poika ja ylioppilaskirjoituksiin valmistautuva tyttö muistavat millaisia nappeja mummilassa oli, niitä katseltiin sen verran monesti.
Muutama vuosi sitten nuoremman tyttären pojat tutkivat jälleen mummilan värikkäitä nappeja, joten traditio jatkui.
- demeter
Onneksi sait ainakin yhden ymmärtäjän, Muuan nainen.
Olen kai itse aika seurallinen, mutta on minullakin aikoja, jolloin suorastaan häiriinnyn toisista ihmisistä.
Olen mukana erilaisissa vapaaehtoistöissä ja yritän aina puolustaa ihmisen oikeutta yksinäisyyteen, kun joskus tuntuu siltä, että yksinäiset ihmiset pitäisi melkein väkisin raahata harrastamaan ja tapaamaan toisia.
Yksin viihtyminen on minusta harvinainen lahja, sinulla on täysi oikeus nauttia siitä. Kenenkään lupaa et siihen tarvitse.
Pari kannustavaa huoneentaulua sinulle (saattavat olla tuttujakin) :
"Jos yksinäiset puut yleensä kasvavat, ne kasvavat vahvoiksi" (Winston Chuchill)
"Paljoa et tarvitse: hiljaisuus, luonto, lähimmäiset - järjestys tämä, että luopuminen helpottuisi" (Helena Anhava)Demeterille tämä
Olen aina kauhistellut kun vanhuksia laitetaan suureen rinkiin joko veisaamaan tai leikkimään omituisia höpöstely juttuja.
Orotan mielenkiinnolla kun minua aletaan raahaamaan piirileikki paikalle ja kehotetaan yhtymään virteen.
Siinä saattaa mekkala nousta ja leikkitäti ihmetellä häirikköä, jyrkästi kieltäyryn kaikesta joutavasta ja reinotossuista.
Ainoostaan voin harkita niitä lejannan lupaamia vaaleanpunasia tossuja.- demeter
koti-kiusattu kirjoitti:
Demeterille tämä
Olen aina kauhistellut kun vanhuksia laitetaan suureen rinkiin joko veisaamaan tai leikkimään omituisia höpöstely juttuja.
Orotan mielenkiinnolla kun minua aletaan raahaamaan piirileikki paikalle ja kehotetaan yhtymään virteen.
Siinä saattaa mekkala nousta ja leikkitäti ihmetellä häirikköä, jyrkästi kieltäyryn kaikesta joutavasta ja reinotossuista.
Ainoostaan voin harkita niitä lejannan lupaamia vaaleanpunasia tossuja.Heh, heh..)) Miehet ei kyllä ole kovasti näiden piirileikkien perään, k/k - sen olen huomannut ja kai ne vanhusten virikehetket ulkopuolisesta näyttääkin vähän höpöstelyltä, etenkin jos on taju tallella...
Olen oikein kaipaillut lejannaa, Ancelia tapaa tuolla musiikkiketjussa, mutta
hiljaa hänkin on ollut. No meillä on kaikilla sitä "elämääkin", jota meitä aika usein kehotetaan hankkimaan..)) Ikäänkuin tämä ei sitä olisi. No, tytöt tulevat, kun ehtivät. - Tase pappa
koti-kiusattu kirjoitti:
Demeterille tämä
Olen aina kauhistellut kun vanhuksia laitetaan suureen rinkiin joko veisaamaan tai leikkimään omituisia höpöstely juttuja.
Orotan mielenkiinnolla kun minua aletaan raahaamaan piirileikki paikalle ja kehotetaan yhtymään virteen.
Siinä saattaa mekkala nousta ja leikkitäti ihmetellä häirikköä, jyrkästi kieltäyryn kaikesta joutavasta ja reinotossuista.
Ainoostaan voin harkita niitä lejannan lupaamia vaaleanpunasia tossuja.Kun Sinä ja Minä ollaan siinä paikassa, missä meitä Virsipiiriin kyörätään, voi todellakin nousta mekkala.Pahoin kuitenkin pelkään, että pari kertaa ne saattavat antaa näin tapahtua.
Sitten alkaa tulla iltanappia kielen päälle, sinistä ja punaista - ja vesiryyppy perään.
Sitten me pannaan kiltisti Reinot jalkaan ja piirissä lauletaan "Kodin löytänyt ken oisi täällä".
Meistä on lääkittynä kovasti mukavaa kun tuolijumppaa harrastetaan.
Aamulla kysellään toisiltamme, "saitos aamulla kakkattua, vai pitikö ottaa pilleri".
Näin näidenkin "poikien elon ilta saa auvoisen päätöksen.
Kovia poikia ollaan, eikös vain? Tase pappa kirjoitti:
Kun Sinä ja Minä ollaan siinä paikassa, missä meitä Virsipiiriin kyörätään, voi todellakin nousta mekkala.Pahoin kuitenkin pelkään, että pari kertaa ne saattavat antaa näin tapahtua.
Sitten alkaa tulla iltanappia kielen päälle, sinistä ja punaista - ja vesiryyppy perään.
Sitten me pannaan kiltisti Reinot jalkaan ja piirissä lauletaan "Kodin löytänyt ken oisi täällä".
Meistä on lääkittynä kovasti mukavaa kun tuolijumppaa harrastetaan.
Aamulla kysellään toisiltamme, "saitos aamulla kakkattua, vai pitikö ottaa pilleri".
Näin näidenkin "poikien elon ilta saa auvoisen päätöksen.
Kovia poikia ollaan, eikös vain?Meillä oli tytär vainaan kanssa paljon aikaa suunnitella kaikenlaista.
Tää vanhainkorin pakkoleikin väistäminen oli yks niistä, likka oli niin kovaluontonen et se olis mut pelastanut.
Nyt ku suunitelmat muuttus niin eiköhän liitytä salaseen liittoon ja tehrään yhres jäynää.
Autokuskina sä voit kuljettaa mut pannuhuoneeseen ja siel mä taas pystyn sotkemaan koko talon lvi puolen.
On muuta hommaa henkilökunnalla kun meiän veisuuttaaminen.
Kyllä harmaita panttereita naurattais.Tase pappa kirjoitti:
Kun Sinä ja Minä ollaan siinä paikassa, missä meitä Virsipiiriin kyörätään, voi todellakin nousta mekkala.Pahoin kuitenkin pelkään, että pari kertaa ne saattavat antaa näin tapahtua.
Sitten alkaa tulla iltanappia kielen päälle, sinistä ja punaista - ja vesiryyppy perään.
Sitten me pannaan kiltisti Reinot jalkaan ja piirissä lauletaan "Kodin löytänyt ken oisi täällä".
Meistä on lääkittynä kovasti mukavaa kun tuolijumppaa harrastetaan.
Aamulla kysellään toisiltamme, "saitos aamulla kakkattua, vai pitikö ottaa pilleri".
Näin näidenkin "poikien elon ilta saa auvoisen päätöksen.
Kovia poikia ollaan, eikös vain?Mies on toistakymmentä vuotta ollut hoidettava sänkyyn.
Meillä kävi alkuun omaishoidosta vastaava, hän halusi että miehellä on virikkeitä.
Veivät hänet väkisin kerhoon jossa oli suurin osa mummoja. He askartelivat ja lauloivat virsiä, tuolijumppa kuului myös ohjelmaan. Ei mies siihen pystynyt osallistumaan, eikä voi myöskään askarrella kun kädet eivät toimi.
Mies oli lievästi sanottuna järkyttynyt kun hain hänet kotiin.
Kun oli taas aika lähteä kerhoon hän kehitti itselleen rytmihäiriön, joten kovasti vieroksui hyvää tarkoittavia tätejä.
Nyt saa olla rauhassa. Kesällä makailee ulkona päivät pitkät kun päästään mökille. Talvella ei halua uloskaan.
Hänellä on hyvä sänky jossa voi olla lähes istuvassa asennossa, iso telkkari on sängyn päässä. Se on auki koko päivän, välillä torkkuu mutta tykkää että telkkari on päällä.
Hän ei nykyisin jaksa istua tuolilla kuin vähän aikaa, lysähtää kasaan ja sanoo että haluaa sänkyyn.
Mutta ihme ja kumma, hän vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä.
Itsekin olen tottunut tähän elämän rytmiin, saan vapaata tarvittaessa, se on minun henkireikäni.- Tase pappa
koti-kiusattu kirjoitti:
Meillä oli tytär vainaan kanssa paljon aikaa suunnitella kaikenlaista.
Tää vanhainkorin pakkoleikin väistäminen oli yks niistä, likka oli niin kovaluontonen et se olis mut pelastanut.
Nyt ku suunitelmat muuttus niin eiköhän liitytä salaseen liittoon ja tehrään yhres jäynää.
Autokuskina sä voit kuljettaa mut pannuhuoneeseen ja siel mä taas pystyn sotkemaan koko talon lvi puolen.
On muuta hommaa henkilökunnalla kun meiän veisuuttaaminen.
Kyllä harmaita panttereita naurattais.Kotikiusatun kanssa sitä jäynää voisin kyllä tehdäkin. Ei mitään vaarallista, mutta kiusallista - eiks juu?
Sillähän olisi kansantaloudellistakin merkitystä Villatakit menisi kaupaksi.
Se pannuhuone tai kaukolämmön säätökeskus olisikin oiva "terrorintekopaikka" .
Ihan tässä innostuu.
Ostetaanko johonkin piilopaikkaan joku vanha "mosse", jolla voidaan suorittaa näitä tuiki tarpeellisia toimenpideaktioita.
Ei sen tarvitse olla edes rekisterissä.
Jos meitä sakotettaisiinkin, ei niitä maksettaisi. Homma menisi sen lääkityksen piikkiin ja vanhuudenhöperöitähän muutoinkin pitää ymmärtää.
Ei jätettäisi mitään ulosmitattavaakaan.
Jos Tyttäresi hoitaa avustavat tehtävät, Poikani on takuuvarmasti Hänen apunaan.
Häneltä kun hoituu nuo Sähkärin hommatkin.
Oltaisiinkin mahtava tiimi.
Eipähän veisattaisi "Sua kohti Herrani".
Niinä päivinä, kun Vanhainkodin Levyraati kokontuisi, voisimme antaa läpöä ja sähköä oleskelutilaan.
Pieni suunnittelun paikka - mutta toteutettavissa. Ji -huu.... - demeter
Tase pappa kirjoitti:
Kotikiusatun kanssa sitä jäynää voisin kyllä tehdäkin. Ei mitään vaarallista, mutta kiusallista - eiks juu?
Sillähän olisi kansantaloudellistakin merkitystä Villatakit menisi kaupaksi.
Se pannuhuone tai kaukolämmön säätökeskus olisikin oiva "terrorintekopaikka" .
Ihan tässä innostuu.
Ostetaanko johonkin piilopaikkaan joku vanha "mosse", jolla voidaan suorittaa näitä tuiki tarpeellisia toimenpideaktioita.
Ei sen tarvitse olla edes rekisterissä.
Jos meitä sakotettaisiinkin, ei niitä maksettaisi. Homma menisi sen lääkityksen piikkiin ja vanhuudenhöperöitähän muutoinkin pitää ymmärtää.
Ei jätettäisi mitään ulosmitattavaakaan.
Jos Tyttäresi hoitaa avustavat tehtävät, Poikani on takuuvarmasti Hänen apunaan.
Häneltä kun hoituu nuo Sähkärin hommatkin.
Oltaisiinkin mahtava tiimi.
Eipähän veisattaisi "Sua kohti Herrani".
Niinä päivinä, kun Vanhainkodin Levyraati kokontuisi, voisimme antaa läpöä ja sähköä oleskelutilaan.
Pieni suunnittelun paikka - mutta toteutettavissa. Ji -huu....Voi noita poikia (kotikiusattu, tase-pappa)..)) Vaikka joutuisin välillä palemaan niin olis kiva joutua samaan vanhainkotiin heidän kanssaan...
Hyvän aamunavauksen annoitte taas, veijariveljet... - demeter
auli-auli kirjoitti:
Mies on toistakymmentä vuotta ollut hoidettava sänkyyn.
Meillä kävi alkuun omaishoidosta vastaava, hän halusi että miehellä on virikkeitä.
Veivät hänet väkisin kerhoon jossa oli suurin osa mummoja. He askartelivat ja lauloivat virsiä, tuolijumppa kuului myös ohjelmaan. Ei mies siihen pystynyt osallistumaan, eikä voi myöskään askarrella kun kädet eivät toimi.
Mies oli lievästi sanottuna järkyttynyt kun hain hänet kotiin.
Kun oli taas aika lähteä kerhoon hän kehitti itselleen rytmihäiriön, joten kovasti vieroksui hyvää tarkoittavia tätejä.
Nyt saa olla rauhassa. Kesällä makailee ulkona päivät pitkät kun päästään mökille. Talvella ei halua uloskaan.
Hänellä on hyvä sänky jossa voi olla lähes istuvassa asennossa, iso telkkari on sängyn päässä. Se on auki koko päivän, välillä torkkuu mutta tykkää että telkkari on päällä.
Hän ei nykyisin jaksa istua tuolilla kuin vähän aikaa, lysähtää kasaan ja sanoo että haluaa sänkyyn.
Mutta ihme ja kumma, hän vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä.
Itsekin olen tottunut tähän elämän rytmiin, saan vapaata tarvittaessa, se on minun henkireikäni.Tarinasi liippaa läheltä omaani äidin omaishoitajana, auli-auli. Minullekin "viranomaistaho" ilmaisi huolensa äidin yksinäisyydestä. Niinpä yritin kovasti järjestää äidille "virikettä" ja kaiken "häirintäni" jälkeen äiti lopulta totesi: "vanha ihminen ei tarvi muuta kuin rauhaa".
Uskon myös, että ihminen voi elää rikasta elämää, vaikka istuisi päivät pitkät siinä halveksitussa keinutuolissa - tai sitten vuoteessa kuten sinun omaisesi. - minä.
demeter kirjoitti:
Tarinasi liippaa läheltä omaani äidin omaishoitajana, auli-auli. Minullekin "viranomaistaho" ilmaisi huolensa äidin yksinäisyydestä. Niinpä yritin kovasti järjestää äidille "virikettä" ja kaiken "häirintäni" jälkeen äiti lopulta totesi: "vanha ihminen ei tarvi muuta kuin rauhaa".
Uskon myös, että ihminen voi elää rikasta elämää, vaikka istuisi päivät pitkät siinä halveksitussa keinutuolissa - tai sitten vuoteessa kuten sinun omaisesi.Ei kaikki kaipaa virikkeitä.
Pääasia että ihminen on tyytyväinen olosuhteisiin nähden.
Suurin osa ihmisistä luulee että kaikki kärsivät virikkeiden ja seuran puutteesta. - Muuan nainen.
Mukava lukea sinunkin ajatuksiasi demeter. Kiitos noista huoneentauluista! Näinhän se on kuten niissä on viisaasti sanottu.
- pruuni
koti-kiusattu kirjoitti:
Demeterille tämä
Olen aina kauhistellut kun vanhuksia laitetaan suureen rinkiin joko veisaamaan tai leikkimään omituisia höpöstely juttuja.
Orotan mielenkiinnolla kun minua aletaan raahaamaan piirileikki paikalle ja kehotetaan yhtymään virteen.
Siinä saattaa mekkala nousta ja leikkitäti ihmetellä häirikköä, jyrkästi kieltäyryn kaikesta joutavasta ja reinotossuista.
Ainoostaan voin harkita niitä lejannan lupaamia vaaleanpunasia tossuja.hah hah! ja yksissätuumin sitten tapellaan vastaan kun hoitsut yrlttävät epäonnistuneen veisuun ja höppäleikin jälkeen raahata saunaan tai suihkuun! arrrggghhh...pelkkä ajatuskin kammottaa.
Olen myös yksinäinen susi, mutta en kärsi yksinolosta. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta. Toivon jaksavani niin hyvin ettei tartte mennä laitokseen rinkiin veisaamaan! - AlfMelmac
koti-kiusattu kirjoitti:
Meillä oli tytär vainaan kanssa paljon aikaa suunnitella kaikenlaista.
Tää vanhainkorin pakkoleikin väistäminen oli yks niistä, likka oli niin kovaluontonen et se olis mut pelastanut.
Nyt ku suunitelmat muuttus niin eiköhän liitytä salaseen liittoon ja tehrään yhres jäynää.
Autokuskina sä voit kuljettaa mut pannuhuoneeseen ja siel mä taas pystyn sotkemaan koko talon lvi puolen.
On muuta hommaa henkilökunnalla kun meiän veisuuttaaminen.
Kyllä harmaita panttereita naurattais.Polta koko paikka tai talvipakkasella sotke läämmitysjärjestelmä niin johan mummot jäätyy pystyyn
- AlfMelmac
pruuni kirjoitti:
hah hah! ja yksissätuumin sitten tapellaan vastaan kun hoitsut yrlttävät epäonnistuneen veisuun ja höppäleikin jälkeen raahata saunaan tai suihkuun! arrrggghhh...pelkkä ajatuskin kammottaa.
Olen myös yksinäinen susi, mutta en kärsi yksinolosta. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta. Toivon jaksavani niin hyvin ettei tartte mennä laitokseen rinkiin veisaamaan!Se on hyvä, jos haluaa olla omissa paskoissa ja vielä jotkut tunkee sitä itseään suuhun ja hanttiin pannaan ja omaiset ihmettelee, kun ei hoideta-päivästä toiseen sama juttu. Helppoa olla hoitaja. omaiset ihmettelee, kun ei täällä hoideta, siellä se istuu huoneessa ja sanoo, kun on niin yksinäistä. Apatiaa.
AlfMelmac kirjoitti:
Polta koko paikka tai talvipakkasella sotke läämmitysjärjestelmä niin johan mummot jäätyy pystyyn
Johan me suuniteltiin pikku jippoja lämmönjako huonees,ei me ketään jäärytetä.
Kuhan ensiks saaraan yleisavain haltuumme niin sit alkaa sähköt pätkimään ja ilmastointi ohjelmoiraan uurelleen.- Hullun kiiltoa
Mukavaa lukea tuollaista tekstiä, sillä itse nautin kanssa rauhasta. Oikein töiden jälkeen odotan, että saan lösähtää sohvalle ja olla vaan.
Ihan ihmettelen, että pitäisi työkavereidenkin kanssa lähteä jonnekin.
Parasta on olla, lukea, ajatella, katsoa hyvä leffa, kuunnella musaa, jos haluaa.
Kiva on kirjoittaa kavereille kortteja tai soittaa ja tekstailla.
Jakaa huolia, jos siltä tuntuu, mutta sosiaalinen pakko ei ole.
Eräs artisti kertoi yhdessä lehtihaastattelussa, miten hän kertoo huoliaan ja keskustelee "kuvitteellisen kaverin" kanssa ja pääsee hyvään lopputulokseen kyseisellä tekniikalla... - Hoilaaarilaarilaaa
koti-kiusattu kirjoitti:
Demeterille tämä
Olen aina kauhistellut kun vanhuksia laitetaan suureen rinkiin joko veisaamaan tai leikkimään omituisia höpöstely juttuja.
Orotan mielenkiinnolla kun minua aletaan raahaamaan piirileikki paikalle ja kehotetaan yhtymään virteen.
Siinä saattaa mekkala nousta ja leikkitäti ihmetellä häirikköä, jyrkästi kieltäyryn kaikesta joutavasta ja reinotossuista.
Ainoostaan voin harkita niitä lejannan lupaamia vaaleanpunasia tossuja.Yhteislaulu on ollut elämänii rasituksia 2-vuotiaasta asti. Piirileikit ja virrenveisuu on ilmeisesti reippain yhteistoiminnan muoto, mitä tarjotaan alaikäisille tai vanhuksille, kun yhteistä ajanvietettä on keksittävä.
Kun yhteislaulu esitetään kaksikymmenäänisesti, voi kuulija pahoin.
Voisin olla melkoinen häirikkö jos tuollaiseen joutuisin. koti-kiusattu kirjoitti:
Johan me suuniteltiin pikku jippoja lämmönjako huonees,ei me ketään jäärytetä.
Kuhan ensiks saaraan yleisavain haltuumme niin sit alkaa sähköt pätkimään ja ilmastointi ohjelmoiraan uurelleen.Jos vanhainkotiin on pakko mennä, niin mieluusti samaan kotiin kuin koti-kiusattu ja tasepappa, silloin ainakin aina sattuisi ja tapahtuisi eikä elämä olisi tylsää yhtä ja samaa. Voisin auttaa uusien terroritekojen suunnittelussakin ...
minä. kirjoitti:
Ei kaikki kaipaa virikkeitä.
Pääasia että ihminen on tyytyväinen olosuhteisiin nähden.
Suurin osa ihmisistä luulee että kaikki kärsivät virikkeiden ja seuran puutteesta.Ei vaatisi paljon vaivaa kyselemällä selvittää, millaista elämää hoidokki haluaa elää. Itse varmaankin tulen kaipaamaan aina henkistä virikettä - tai ainakin mahdollisuutta maalailla, piirtää, johon uppoudun täysillä aina pitkiksi ajoiksi - joka tapauksessa itse haluaisin valita virikkeiden laadun. Toisten määräämiin pakkopulla-askarteluhin ei varmasti tee mieleni jatkossakaan. Olisi tärkeää saada itse säädellä yksinolonsa tai seuraelämänsä laatu ja määrä.
Olen samanlainen kuin aloittaja.
Yksin olo on mukavaa kun se on vapaaehtoista.
Tuttuja on, joku läheisempikin.
Tyttären perhe on tärkeä, asuvat kehä kolmosen alapuolella joten on välimatkaa.
Olen aina ollut sivusta seuraaja, ihan omasta halustani.
Matkustan yksin, tykkään olla oman aikatauluni mukaan.
Luulisin ymmärtäväni mitä aloittaja tarkoittaa.
Saan helposti juttukavereita ja seuraa jos haluan, vaikkapa matkoilla, Olen aika rohkea ja vaikutan helposti lähestyttävältä.Minulle heräsi aloituksesta toisenlainen näkökulma ns. yksinäisyyteen.
Netti on antanut mahdollisuuden olla onnellinen yksin, mutta samalla keskellä seuraelämää.- Puidenhalaaja
Kovin tutulta kuulostaa! Olen elänyt jo kuusi vuotta eronneena naisena, ja elämänlaatu on parantunut koko ajan. Taidan olla synnynnäinen sinkku - jos olisin tiennyt kuinka mukavaa tämä on, en olisi mennyt koskaan naimisiin. Onneksi en tiennyt, on kuitenkin mukavaa kun on tullut hankittua lapsia.
Minäkin olen ollut yksinäinen lapsi. En kaivannut seuraa, paitsi koulssa välitunneilla oli kurjaa olla yksin. Ihan hyvin minäkin olen sosiaalisesta elämästä selvinnyt. Työkin vaati sosiaalisia taitoja. Nyt olen eläkkeellä, ja tunnen itseni todella vapaaksi, kun ei tarvitse työkseen olla sosiaalinen. Luulen että aika moni täällä on samantapainen.
Netissä yhteydenpitokynnys on matala ja innostaa monet hiljaisetkin sanomaan jotakin, koska tätä osallistuvaa väenpaljoutta ei näe eikä koe, se on siellä toisessa päässä ja periaatteessa samalla tavalla yksinään.
Toki niitä todellisia erakkoluonteita ei löydä täältä, niitä pitää etsiä kotoa eikä se ole aina helppoa ainakaan nykyisin kun monet asiat voi hoitaa etäpalveluina. Halutessaan ihminen voi kai lähes kokonaan piiloutua muilta.- demeter
Totta, yohuuhkaja, halutessaan ihminen voi kai lähes kokonaan piiloutua muilta.
Tämä täällä kuvattu yksinäisyys on kai pitkälti vapaaehtoista, eikä siihen liity
patologiaa, mutta muistan nähneeni telkkarista dokumentin japanilaisista nuorista, jotka olivat täysin linnoittauneet kotiinsa. Viihtyivät netti- ja pelimaailmassa niin hyvin, etteivät ottaneet kontaktia edes oman perheensä jäseniin. Ruokakin heille jätettiin oven ulkopuolelle. Häirintäkielto oli ehdoton.
Meidän näkövinkkelistä tuo olisi aika pelottava tulevaisuudenkuva. Yritettiin näitä japanilaisia nuoria toki auttaa, huoli oli vain ilmiön yleistymisestä. demeter kirjoitti:
Totta, yohuuhkaja, halutessaan ihminen voi kai lähes kokonaan piiloutua muilta.
Tämä täällä kuvattu yksinäisyys on kai pitkälti vapaaehtoista, eikä siihen liity
patologiaa, mutta muistan nähneeni telkkarista dokumentin japanilaisista nuorista, jotka olivat täysin linnoittauneet kotiinsa. Viihtyivät netti- ja pelimaailmassa niin hyvin, etteivät ottaneet kontaktia edes oman perheensä jäseniin. Ruokakin heille jätettiin oven ulkopuolelle. Häirintäkielto oli ehdoton.
Meidän näkövinkkelistä tuo olisi aika pelottava tulevaisuudenkuva. Yritettiin näitä japanilaisia nuoria toki auttaa, huoli oli vain ilmiön yleistymisestä.Niin, noilla nuorilla oli lyhyen kaavan palveluketju eli vanhemmat hoitivat asioita.
Tämän ikäinen joutuu järjestelemään asioita vähän enemmän, mutta mikäli tulovirta on sujuva, palvelu varmasti pelaa.
- haaveileva MANDI
Et ole ainoa joka tuntee niin, minun yksinäisyyteni kumpuaa lapsuudesta luulen, äitini pisti minut lukkojen taa siinä murros ijän lähestyessä, etten saanu mennä kylän lasten laumaan samoin kin muut siellä oli, tietenki se silloin oli suuri kärsimys, mutta se on jättäny jäljen sieluun etten ossakkaan olla lauma sielu, nyt kun puoliso on kuollu, ja lapset jo kymeniävuosia sitten lentäneet pesästä, osaan elää yksin, olen jopa joskus onnellinen yksinäni, että siitä äidille kiitos, kasvatti minusta yksin eläjän.
Eipä silti, osaakyllä omien rakkaitten ihmistenkanssa elää yhteiselämää jos semmonen elämän tilanne tulee, mutta hyvä on että viihdyn aivan yksikseni, otan puhelimella yhteyksiä sukulaisiin kun siltä tuntuu.
En myöskään sulje täysin pois jos luoja suo ja antaisi hyvän ihmissuhteen vielä näin vanhana, osaisin elää sitä elämääkin täysillä vielä, ehkä matkusteltas, ja nautittas vain toisistamme. - naapurin täti
Ehkä toisilla vaan on suurempi oman tilan tarve. Ymmärrän aloittajaa varsin hyvin.
Pienestä pitäen olen aina välillä vetäytynyt omiin oloihin, lapsena saatoin istua suurennuslasi kourassa ja tutkia muurahaispesää, kuvata laatikkokameralla puron jään muodostelmia tai jotain muuta yhtä omituista. Kavereita oli, en ollut yksinäinen. En vaan aina välittänyt seurasta.
Murrosiässä kun liikuin porukoissa vetäydyin aina välillä yksinäisyyteen lueskelemaan.
Avioliitossakin oli pakottava oman tilan tarve. Lasten ollessa pieniä, yökukkujana oma tila löytyi kun lapset nukkuivat, merimiehen vaimona sain nauttia siitä yksityisyydestä muutenkin.
Työ taas oli sellaista että se vaati jatkuvaa saatavilla oloa ja sosiaalista kanssakäymistä
Tässä iässä taitaa olla etu, että viihtyy omassa seurassaan. Lapsia ja lapsenlapsia on, kaikki rakkaita minulla, tuttavia on paljon, muutama ystäväkin. En ole mitenkään kotiin hautautunut, viihdyn hyvin sielläkin, mutta tykkään liikkua oman aikataulun ja omien kiinnostusten mukaan.
Tulen kyllä hyvin toimeen ihmisten kanssa ja tutustun helposti, mutta en enää haluaa sitoutua elämään toisten ehdoilla. Eikö se ole jo oikeus tässä iässä?
Ainakin siihen asti kunnes kuskataan vaipoissa vanhainkodin hoivaosastolle.- Terveempi yksin
Kiitos tästä kypsästä kirjoituksesta.
Kukaan ei voi määritellä toisen elämäntarkoitusta ja sitä, mitä elämän tulisi pitää sisällään.
Olen itse ollut aina taipuvainen olemaan mieluummin yksin kuin yhdessä. En pidä niitä ulkonäkövaatimuksia, kampausten arviointeja, vaatepisteytystä ym. Minua ei oikeasti kiinnosta moinen usein kokemani "keskustelujen" sisältö. Musiikki, teatteri, elokuvissakäynti ym. kiinnostavat monin verroin enemmän.
- aikansa kutakin
Minäkin olen eronnut ja yksin asunut vuosia, uskalsin kuitenkin kokeilla vielä parisuhdetta.
Eipä kauaa kestänyt, se oli mielikuvitusta, että voi olla läheinen ja lämmin jonkun kanssa, ei vaan enää onnistu, johtuneeko siitä, kun kerkesin huomaamaan yksin elämisen hyvät puolet.
Syy voi olla sekin, kun meillä oli jo pitkä parisuhde aiemmin, ja ei vanha koira opi uusille tavoille, sen huomasimme kumpikin.En myöskään edes haluaisi sopeutua asumaan enää kenenkään kanssa. Vierailla saa, mutta ei jäädä juurtumaan. :) Vapaudestani olla ja elää ihan miten itse tykönäni haluan en enää luopuisi mistään hinnasta. Yksinäisyyden hetkiä voin tuntea, mutten voi sanoa kärsiväni yksin asumisesta mitenkään. Yleensä viihdyn elämässäni aika hyvin. :)
- Pirre*
Niin, eihän yksinäisyys olekaan ongelma ellei siitä kärsi...
- Muuan nainen.
Kivasti olikin tullut ajatuksia tähän ketjuuni, kun luin pitemmälle. Kiitos kaikille. Hyvä huomata ja toki sen myös tällä elämänkokemuksella tiedänkin, että meitä yksinviihtyviä on paljon.
Kaipa tämä ikäkin siihen vaikuttaa ja muut kokemukset, miten viihtyy omassa erinomaisessa seurassaan :)). Muuan nainen. kirjoitti:
Kivasti olikin tullut ajatuksia tähän ketjuuni, kun luin pitemmälle. Kiitos kaikille. Hyvä huomata ja toki sen myös tällä elämänkokemuksella tiedänkin, että meitä yksinviihtyviä on paljon.
Kaipa tämä ikäkin siihen vaikuttaa ja muut kokemukset, miten viihtyy omassa erinomaisessa seurassaan :)).Panit parhaan kommentin ; )
"viihtyy omassa erinomaisessa seurassaan :))."- isänkaipaaja
korpikirjailija kirjoitti:
Panit parhaan kommentin ; )
"viihtyy omassa erinomaisessa seurassaan :))."lähes 20 v erosta. en onnesta tiedä, mutta tasapainoista on . elämä on kai ollut suht kovaa, et on tyytyväinen, ku on vaan rauha. isäni kuoli, kun olin 5 v. 8 v tuli isäpuoli, juoppo hakkaava ukko ei aina. piti riisus vielä 15 v alstai ja sit hakkasi kumipäällysteisellä johdolla. lähdin 15 v pois kotoa. no 19 v odotin jo ensimmäisen mieheni lasta ja tottakai avioliittoonn. uskomatonta hakkaamista,viinaa, naisia. ystävien avulla lähdin siitä 3 v kuluttua lapsen kaa. sitten tuli tämä toinen rakkaus ja naimisiin; ei mikäänn aiemmin kokemani ollut niinn kauhea kuin se avioliitto. viinaa, naisia hakkaamista potkimista. pyssyllä uhkailua ym ym. sairastuin. en kenellekäänn ilennyt kertoa tätä elämääni-häpesin jopa sairauttani. ensin oli kaksi syöpää ja sen jälkeen sairastuin henkisesti. yritin vain jatkaa, häpesin, että minusta oli tulluut jännittäjä, joka ei aina pysty kuin kotona olemaan. miehelleni en tietenkään voinut
kertoa tilastani, kun pilkka oli muutenkin aivan kauheaa. lääkäriltä vihdoin , kun uskalsin mennä siine sain rauhoittavaa lääkettä. olin aina ihan tokkurassa. vast 4 v dsitten tapasin lääkärin, joka ymmärsi, että kärsin paniikkihäiriöstä.
eli n 20 v, söin rauhoittavia ja pakenin tilanteita.eroon pystyin, mutta sekin oli aivan kauheaa
juosta pyssyä pakoon. tästä kaikesta vielä minulla taakkana ettai vanhempi poikani halua tavata minua ja lapsenlapsiakin vasta hiljattaain. koskaan poikan
eivät nähneett isänsä käytöstä, enkä minä kertonut. siksi rauha on minulle hyvin tärkeää - Yksikkö taas
Muuan nainen. kirjoitti:
Kivasti olikin tullut ajatuksia tähän ketjuuni, kun luin pitemmälle. Kiitos kaikille. Hyvä huomata ja toki sen myös tällä elämänkokemuksella tiedänkin, että meitä yksinviihtyviä on paljon.
Kaipa tämä ikäkin siihen vaikuttaa ja muut kokemukset, miten viihtyy omassa erinomaisessa seurassaan :)).Kaikkea hyvää Sinulle!
- delfin3
Muuan nainen. kirjoitti:
Kivasti olikin tullut ajatuksia tähän ketjuuni, kun luin pitemmälle. Kiitos kaikille. Hyvä huomata ja toki sen myös tällä elämänkokemuksella tiedänkin, että meitä yksinviihtyviä on paljon.
Kaipa tämä ikäkin siihen vaikuttaa ja muut kokemukset, miten viihtyy omassa erinomaisessa seurassaan :)).Katso sivustoa eteenpäin...siellä mä olen, toivottavasti löydät!!
delfin3 - "itsekäs"
Muuan nainen. kirjoitti:
Kivasti olikin tullut ajatuksia tähän ketjuuni, kun luin pitemmälle. Kiitos kaikille. Hyvä huomata ja toki sen myös tällä elämänkokemuksella tiedänkin, että meitä yksinviihtyviä on paljon.
Kaipa tämä ikäkin siihen vaikuttaa ja muut kokemukset, miten viihtyy omassa erinomaisessa seurassaan :)).Yksin on niin hyvä olla . Ahistaa kun joku tuppaa liikaa seuraa ja tunkee mun reviirille. Ei kait ole ikä kysymys .Mä tulin urkkii tänne ihan sun aloituksen vuoks vaik ikä ei riitäkään.:) Enää en ees yritä selitellä kellekään et nautin olostani näin. Toisia se tuntuu ahdistavan ei minua:))
- mj
Hei!
Mä olen aina ollut omissa oloissani viihtyvä. Porukoissa jään usein ulkopuoliseksi. Koulussa olin aina se, joka oli välitunnit yksin ja jota karteltiin. Silloin se tuntui aika vaikealta. Nuorempana olin lisäksi hyvin ujo ja olen vieläkin jonkin verran.
En jaksa esittää mitään muuta kuin mitä olen. Parisuhteita on jokunen takana, mutta voimakas ahdistus alkaa, kun suhde alkaa mennä liian tiiviiksi. En usko, että voisin koskaan asua muuten kuin yksin enkä haluakaan. En jaksa seurustella enkä kaipaa ketään sotkemaan arkikuvioitani kun on niin hyvin näin. Yhtään tosiystävää mulla ei ole, kavereita 4-5 joiden kanssa tulee joskus käytyä ulkona. Joskus kaipaan yhtä sydänystävää, jolle voisi puhua kaikesta.
Olen kuitenkin ihan onnellinen. En tarvitse seuraa ja mielelläni vietän joulut ym. yksin. Tuntuu vaan, että monet ei ymmärrä että yksinkin voi olla onnellinen. Ihmetellään ja säälitellään kun ei ole vieläkään miestä löytynyt jne. - sisarienkin keskellä
Näin on,minullakin.
Matkustamisesta pidän, vielä kun pääsisi sinne eläkeikään. - meeriamanda
En oikeastaan tiedä mitään yksinolosta, olen aina työskennellyt ihmisten parissa... on ollut koirat muksu.. on ollut opiskelut.. vasta nyt nautin siitä et elämä on hiljentynyt, mutten yksin ole nytkään.
Ihanin ja vapauttavin tunne on ettei minun tarvitse enää tietää kaikkea , pitää mielessäni sopimus pykälää se ja se , ei enää itkeä väsyneenä kun ei saa jotain päättävää fiskaasia neuvotteluissa ´näkemään´jonkun mamman/papan tarpeita.
Mähän voin hyvin kuin " Lohjan rovasti " auttelen joskus, soon siinä.
Yksin oleminen on jokaisen oma valinta, jos ei siitä kärsi... miten se voisi muita häiritä?
Minulle sellainen ajatus on mahdotonta. Hei!
Mä olen aina ollut omissa oloissani viihtyvä. Porukoissa jään usein ulkopuoliseksi. Koulussa olin aina se, joka oli välitunnit yksin ja jota karteltiin. Silloin se tuntui aika vaikealta. Nuorempana olin lisäksi hyvin ujo ja olen vieläkin jonkin verran.
Mutta se johtui ja johtuu vaan ylenmääräisestä älykkyydestä ja kyvyttömyydesta jauhaa pashaa...
H.- Elukka, ei älykkö.
Lienet sama, kuin tuo "mj" tuolla ylempänä. Tai sitten olette kaveruksina kirjoittaneet lähes samoin lausein. Tykkäsin enemmä "mj":n sanomasta. Teksti oli älykkäämpää, eikä hänkään jauhanut paskaa.
Elukka, ei älykkö. kirjoitti:
Lienet sama, kuin tuo "mj" tuolla ylempänä. Tai sitten olette kaveruksina kirjoittaneet lähes samoin lausein. Tykkäsin enemmä "mj":n sanomasta. Teksti oli älykkäämpää, eikä hänkään jauhanut paskaa.
"Elukka, ei älykkö"
Ei hän ole minä ja tuskinpa tunteekaan minua.
Minä törkeästi varastin tuon alun häneltä.
Minä kun en enää jaksa edes nauraa tälle ketjulle.
Miten jotkut jaksavatkin näin näytellä?
Vastoin luontoani alan epäillä että kirjoittelija on sama ihminen.
Jotenkin tutunoloinen.
H- Muuan nainen.
hunksz kirjoitti:
"Elukka, ei älykkö"
Ei hän ole minä ja tuskinpa tunteekaan minua.
Minä törkeästi varastin tuon alun häneltä.
Minä kun en enää jaksa edes nauraa tälle ketjulle.
Miten jotkut jaksavatkin näin näytellä?
Vastoin luontoani alan epäillä että kirjoittelija on sama ihminen.
Jotenkin tutunoloinen.
HSe että naurat tälle ketjulle, kertoo kyvyttömyydestäsi ymmärtää erilaisia ja yksinviihtyviä ihmisiä. Kun on tarpeeksi kauan ollut yksin ja/tai joskus kenties saanut siipeensä kovasti, haluaa välttää toisia ihmisiä ja haluaa olla yksin.
Alkaa jopa viihtyä yksinolossaan. Saa olla just kuinka haluaa, eikä tarvitse pakolla miellyttää ketään.
Näitä asioita sinulla ei ole kykyä ymmärtää ja siksi haluat pilkata henkilöitä, jotka elävät ja ajattelevat toisin kuin sinä Hunksz.
Luulenpa, että monikaan kirjoittaja tässä ketjussa ei "näyttele", vaan kirjoittaa juuri kuin asian tuntee olevan.
Olen tämän ketjun aloittaja ja tämä minun piti vielä kirjoittaa, kun en jaksa ymmärtää sinun ajatuksiasi tässä asiassa. - talon tapa?
hunksz kirjoitti:
"Elukka, ei älykkö"
Ei hän ole minä ja tuskinpa tunteekaan minua.
Minä törkeästi varastin tuon alun häneltä.
Minä kun en enää jaksa edes nauraa tälle ketjulle.
Miten jotkut jaksavatkin näin näytellä?
Vastoin luontoani alan epäillä että kirjoittelija on sama ihminen.
Jotenkin tutunoloinen.
HUsein huomaa kun kirjoittaja vastaa itselleen rekatulle puskasta ja toistepäin.
- heh.
Elukka, ei älykkö. kirjoitti:
Lienet sama, kuin tuo "mj" tuolla ylempänä. Tai sitten olette kaveruksina kirjoittaneet lähes samoin lausein. Tykkäsin enemmä "mj":n sanomasta. Teksti oli älykkäämpää, eikä hänkään jauhanut paskaa.
Iäällä toinen yksinäinen eläkeläis nainen.
"Mutta se johtui ja johtuu vaan ylenmääräisestä älykkyydestä ja kyvyttömyydesta jauhaa pashaa..."
Pidätkö siis useimpia ihmisiä pashanjauhajina? Sepä se kertookin paljon. Elvistelemällä voit toki yrittää pönkittää rapautuvaa egoasi, mutta ei vaan vakuuta, ei. :) Enemmänkin huvittaa ja vähän säälittääkin tuo itsetuntemuksen vähäisyys.tinat kirjoitti:
"Mutta se johtui ja johtuu vaan ylenmääräisestä älykkyydestä ja kyvyttömyydesta jauhaa pashaa..."
Pidätkö siis useimpia ihmisiä pashanjauhajina? Sepä se kertookin paljon. Elvistelemällä voit toki yrittää pönkittää rapautuvaa egoasi, mutta ei vaan vakuuta, ei. :) Enemmänkin huvittaa ja vähän säälittääkin tuo itsetuntemuksen vähäisyys."tinat"
Joo, kyllä minä pidän.
Useimmista jopa pashanjauhajina.
Pidän myös siitä että minua arvostellaan, muuten en voi kehittyä mihinkään suuntaan.
Tunnetko sinä parantavasi juoksuasi arvostelemalla?
Kestäisitkö jos sinua arvosteltaisiin?
Minä aikasti tykkään sinusta.
H.hunksz kirjoitti:
"tinat"
Joo, kyllä minä pidän.
Useimmista jopa pashanjauhajina.
Pidän myös siitä että minua arvostellaan, muuten en voi kehittyä mihinkään suuntaan.
Tunnetko sinä parantavasi juoksuasi arvostelemalla?
Kestäisitkö jos sinua arvosteltaisiin?
Minä aikasti tykkään sinusta.
H.Minä kun olen niin täydellinen ihan joka suhteessa, ettei minun juoksuani voi enää mitenkään parantaa eikä arvostella, kun olen niin kaiken arvostelun yläpuolella. :)) Totta puhuen, oikeassa olet, arvostelemalla ei paranna omaa juoksuaan olleskaan, mutta joskus on ihan pakko tökkäistä Hunksia, ettei tuo mokoma vallan omaan erinomaisuuteensa pakahdu. :)
- SOKERI POHJALLA
Minä rakastan yksinoloa. Lapsena olin kyllä seurallisempi, naimisiin menin ja sain kaksi ihanaa lasta ja mummikin olen yhdelle ihanalle pikkuiselle. Käyn yhä työssä jossa joudun olemaan koko päivän ihmisten parissa, mutta kun viikonloppu tulee - se on niin mahtavaa, että saan olla yksikseni omien ihanien harrastusteni parissa. Kissani onminulle parasta seuraa ja ne harrastukset: ulkoilen, liikun kaikella tapaa ja teen paljon käden töitä. Ja ihanaa kasvisruokaa. Elämä on parhaimmillaan.
YKSIN ON HYVÄ OLLA - delfin3
Hei Sinulle"Muuan nainen"! Ihan kuin olisin lukenut omaa kirjoitustani.
Olenerittäinkin sosiaalinen ja myös entisiin toimenkuviini se sopikin, mutta mikä on upeampaa kuin olla yksin. Olen 53-v. ja sydänleikkausten vuoksi eläkkeellä ja mä en ymmärrä miksi sukulaiset sählää siitä, miksi en mene porukoihin. Tää on mun valintani ja nautin tästä! Olin lapsena koulukiusattu ja nyt nämä entiset kiusaajat ovat niitä kadunpohjan-tallaajia ja mulla kaikki on ihan hienosti...pärjään koirani kanssa ihan kaksin ja nautin lenkkeilystä koiran kanssa ja hiljasuudesta kotona!!! Kaikkea hyvää Sinulle!- Muuan nainen.
Kaikkea hyvää myös Sinulle kanssakulkija!
- Nainen 50v
Minäkin viihdyn yksin. Tulen kyllä hyvin toimeen ihmisten kanssa ja minua on kai helppo lähestyä mutta jos saan valita niin mieluummin olen yksin. Olen tainnut olla tällainen ihan lapsesta asti, en tiedä miten paljon vaikutti se että muutimme usein ja olin aina koulussa ja kaveripiirissä vastatulleena jotenkin ulkopuolinen.
Olen ollut naimisissa ja mukavaa sekin oli, mutta arvostin silloinkin tilaisuuksia saada olla yksin. Nyt olen elänyt itsekseni jo niin kauan että on vaikeaa kuvitella asuvansa toisen ihmisen kanssa - en taitaisi enää sopeutua. Jos pitää lähteä johonkin ihmisjoukkoon niin tuntuu kuin pitäisi luopua kalliista aarteesta - ihanasta rauhaisasta yksinolosta.
Nautin kotona olemisesta, luonnossa liikkumisesta (ja siitäkin kun en liiku), mökillä olosta ja matkustamisesta enkä yleensä pelkää mitään. En pitkästy koskaan sillä aina on mielenkiintoista tekemistä ja ajattelemista. Olen hyvin onnellinen.- Erakko itsekin
Kuulostaa tutulta!
Minäkin viihdyn kyllä seurassa ja voin olla hyvin puheliaskin, mutta vuosien myötä viihdyn aina vain enemmän itsekseni. En kaipaa - ainakaan arkeen - mitään seuraelämää. Minulla voi mennä useita päiviä, jopa viikkoja, etten puhu puhelimessakaa kuin työn puitteissa.
Joitakin tuttavia tämä rassaa. He ovat itse sosiaalisia ja pitävät aktiivisesti yhteyttä joka suuntaan - ystäviin, sukulaisiin, naapureihin jne. - järjestävät kahvituksia ja kekkereitä tuon tuostakin. Eihän siinä mitään, mutta he odottavat sitten muilta samaa ja loukkaantuvat jos ei vastavuoroisesti ole yhtä aktiivinen heitä kohtaan.
Eikö voitaisi vain hyväksyä että meitä on moneksi? EI ole yhtä "oikeata" tapaa elää.
- Apotti Faria
Olin lapsena paljon yksin, nuorena vielä enemmän ja ehkä nuorena aikuisena kaikkein eniten. En ole silti koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi. Olen ollut kahdesti naimisissa ja minulla on lapsia, mutta kaikkein eniten nautin nykyään siitä, että saan viettää mm. Joulun seurassani vain villasukat , kynttilät ja hyvä viini, Kaipaan jossakin määrin kumppania, mutta kaksin on tavattoman vaikeaa olla yksin, varsinkin saman katon alla. Niin samankaltaista ihmistä on vaikea löytää joten "Reinot", rullaattori ja ikioma vesilasi hampaita varten riittäköön. Olen onnellinen niistä.
- wanhak.
No,yksinäisyys on valinta,sopii mulle
- 34+12
Jos ihmisellä on luonnonmenetelmällä hankittyja lapsia, osoittaa se, ettei kyse ole järin "suuresta yksinäisestä".
- wanhak.
Totta puhut
- juu-ei-juu-ei
Yksin, mutta ei yksinäinen. Ei ollenkaan huono.
- Totta
Itsekin ole yksinäine erakko. Pidän yksinolosta ja eläinten kanssa puuhailusta. tietenkin poikakaverin kanssa on super ihanaa lemmiskellä, mutten innostu isommasta kaveriporukasta kirjastoon ja bileisiin.
- Yleinen vuodattaja
Mitä sitten tänne kirjoittelet jos pärjäät hyvin ilman muita? Etkä kyllä ole ollut yksinäinen kun lapsiakin on tullut, kuten joku aiemmin mainitsi. Nyt sulla on kuitenkin mahdollisuus nauttia yksinäisyydestäsi ja käyttää muita sen verran kuin itse tarvitset :"Olen toisten seurassa vain sen, minkä itse haluan olla".
PRKL mitä shittiä tänne kirjoitellaankaan kuten tuossa edelläkin yksinäinen, poikakaverillinen erakko! Vetäkää vtt päähänne! - Yksikkö
Hei "Muuan nainen"!
Ihanaa että joku toinenkin kokee, kuten minä!
Itsekin olen tuollainen "sosiaalinen erakko", kuten olen itseni nimennyt jo nuorena. Olen tarpeen tullen seurallinen, mutta mieluiten yksin omissa oloissani, enkä tunne itseäni yksinäiseksi, enkä onnettomaksi.
Oikein hyvää ja onnellista marraskuuta myös Sinulle!- fiinu,
Sosiaalinen erakko kuvaa hyvin myös minua.
Vaikka annan seurallisen kuvan itsestäni, pidän kuitenkin ihmiset käsivarren mitan päässä. - Muuan nainen.
Toivotan Sinulle myös "Yksikkö" kaikkea hyvää elämäntiellesi!
Parisuhteessa voi olla yksinäinen ja sosiaalisessa elämässäkin. Yksin olo ei välttämättä tarkoita, että on yksinäinen. Itse tykkään kanssa olla omassa rauhassa. Oon eronnut ja kolmen lapsen yhteishuoltaja. Kun lapset ei oo mulla, tykkään möllötellä yksikseni. Tuttuja on, mutta en päästä ketään henkisesti lähelle, en vaan osaa. Välillä se surettaa, mutta oon oppinu hyväksyyn itseni tällasena kuin oon. Oon aina ollu asiakaspalvelutyössä ja tykkään höpötellä ihmisten kanssa. Vähän kakspiippunen juttu, vaikee selittää. Aloittajan kirjotus oli kuin itseni kirjoittama. :)
- Pipps
Yksin olo ei siis ole oma valintasi vaan ympäristön ja sinun yhteensopimattomuus. Kirjoituksestasi huokuu kaipuu "sydänystävään" tai kuten nykytermi kuuluu "soulmate".
Yksin oleminen on ihan eri asia kuin yksinäisyys tai rajallinen parisuhde
- Onhan meitä..
Sen verran olen minäkin maailmasta oppinut että kaikken helpommalla pääsee kun on mahdollisimman paljon yksinään. Minulle ei sellainen olotila tuota minkaanlaisia paineita koska siihen on jo vuosikymmeniä totuttautunut. Lisäbonuksina mainittakoon se että tietää olevansa henkilö joka ei tuttaviaan läsnäolollaan liikoja rasita, eikä myöskään itse joudu kärsimään toisten seurasta kovin usein.
Tiedän tunteen, vaikkakin nuori miehen alku. Mutta viihdyn yksin paremmin, kuin suuressa laumassa.
- yksin itseni kanssa
Se lienee kai hyvä asia, että ihminen tulee toimeen itsensä kanssa, eikä pelkää sitä, että "jää yksin". Yksinolo luonnon lisäksi on parasta mielen hoitoa - keho ja mieli rauhoittuu kaikesta hälinästä ja turhasta ravaamisesta - ympärillä niin paljon härdelliä, että on vain viisasta välillä hiljentyä. Minäkin viihdyn yksin, ja välillä mietin, et olenko outo, kun en ole aina kavereiden ympäröimä. Olen ollut pari kertaa naimisissa, lapsikin on - töitä ja töissä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä, harrastuksia piisaa vaikka hur mycket. Ja kai siksi kaipaakin yksinoloa, et pystyy kasaa itsensä ja saa voimia - nautin yksinolosta ihan hemmetisti, saa rauhassa kuulla omaa itseään välillä.
Minulla oli molemmissa suhteissa miehet siinä mielessä sama lapsia, eivät kestäneet olla sekuntiakaan yksin - minusta ei normaalia, jos ihminen ei viihdy tai tule toimeen itsensä kanssa, jotenkin lapsenomaista, jotkut ahdistuvat, kun joutuvat olemaan yksin - eivät kestä yksinoloa. Minusta parasta avioliitoissa oli se, kun sai niitä hetkiä olla yksin. Niin yhteen en kenenkään kanssa halua kasvaa, ettei kestäisi yksinoloa tai mielestäni kyse jo riippuvuudesta... - Kootut teokset
Ihminen on kuin palapeli.
Joidenkin kokoamiseen rittää yksi pala, toiset taas vaativat useita paloja tullakseen valmiiksi. Olen keski-ikäinen nainen ja olen aina viihtynyt hyvin yksin. Minulla on avomies ja yksi lapsi,eli on minulla siinä suhteessa seuraa ja elämää. Työelämässä olen ja asiakaspalveluammatissa. Siitä huolimatta/siitäkin johtuen vapaa-ajalla harvemmin haluan baareihin tms. vaan viihdyn kotona. Perheen kanssa toki,mutta osittain myös omissa oloissani joko lukien tai surffaillen netissä jne.
Minusta jokaisella pitäisi olla oikeus valita,kuinka seurallinen on. Miksi pitäisi eläkeikäisenä liittyä kaikkiin mahdollisiin seniorikerhoihin,matkustaa eläkeläisryhmän mukana jne jos pystyy ja haluaa tehdä asiat yksin? Minulle moinen jatkuva ryhmäsosiaalisuus toisi ainakin ahdistavan tunteen. Edellinen työnantaja kysyi minulta kerran,miksi en juurikaan ota osaa firman vapaa-ajalla toteutettaviin aktiviteetteihin. Vastasin,etten pidä japanilaisesta ajatusmallista,että työkavereiden kanssa pitäisi jakaa myös vapaa-aika. Pidän kyllä työkavereistani,mutta haluan jakaa vapaa-aikani ystävien kanssa silloin kun seuraa haluan. Ja lisäsin vielä,että jos haluan juhlia,pystyn kyllä kustantamaan sen itsekin. sillä juhlimistahan ne firman vapaa-ajan riennot 99% ovat.
Minulle ei tuota tuskaa olla yksin kotona,vain hyvä kirja ja koira seurana. Olen ilmeisesti nykyisillä mittapuilla varsin epäsosiaalinen,sillä en kuluta vapaa-aikaani osallistumalla ryhmäliikuntoihin,ryhmämatkailuun,ryhmävapaaehtoistoimintaan,en mihinkään missä pakon edessä pitää raahautua paikalle niin-ja-niin-monta kertaa viikossa,halusit ja ehdit tai ei. Kaikki kunnia niille jotka jaksavat rientää kokouksesta,tapaamisesta,talkoista,rahankeruutempauksesta toiseen. Minä en jaksa. Mutta jonkunhan pitää olla myös maksavana yleisönä näissä kaikissa... Mietin vain joskus,täyttääkö joku jokaisen hereilläolotuntinsa näillä riennoilla siksi,ettei joutuisi pysähtymään ja ajattelemaan omaa elämäänsä. Minulla on ollut aikaa mietiskellä itseäni ja elämääni,ja olen hyväksynyt itseni tiedostaen omat puutteeni ja antaen itselleni armon olla epätäydellinen ihminen.- Whuips
En jaksanut lukea ihan koko viestiketjua, joten en tiedä onko joku muukin kiinnittänyt asiaan huomiota.
1) Aloittaja sekoittaa sanat yksin ja yksinäinen - otsikon kai kuuluisi olla YKSIN, mutta onnellinen
2) tätä nettikirjoittelua sanotaan sosiaaliseksi mediaksi - jos ihminen haluaa olla yksin ja sen kautta onnellinen, miksi tulla tänne sitä kailottamaan - siis jos JO on onnellinen?
Aloittajan kohdalla onnellisuus ei taida sittenkään löytyä ihan itsekseen eli yksin olosta vaan asian korostamisesta ja sen kautta kontaktin löytymisestä keskustellen?- meeriamanda
Oikeassa olet, väärä pää :)))
- yksinasffasafsaf
Olet juuri kuin minä, sillä erotuksella että olen 25-vuotias mies. Nautin suunnattomasti yksinolosta, ja ihmettelenkin kun kaikki aina kyselevät että miksi en hanki naista tms. Yksinkertaisesti siksi että yksin oleminen on ihanaa. Työni teen yksin, taukoni vietän yksin. Omassa rauhassa.
Sosiaalista kontaktia minulta löytyy sen verran että harrastan erästä kamppailulajia eräässä seurassa ja treenit on viisi kertaa viikossa, siinä sitä tulee oltua muiden kanssa, mutta itse panen arvon vaan treenille, en muiden kamppailijoiden seuralle.
Yksin oleminen on ihanaa.- oletko kunnossa?
Mitä sä teet 60v palstalla? Aikuisten oikeesti. Kirjoittele ikäisiisi, sulla ei ole tietoakaan elämän krikoista. Johan on lällyksi menneet nuoret miehet.
- Nainen 50v.
oletko kunnossa? kirjoitti:
Mitä sä teet 60v palstalla? Aikuisten oikeesti. Kirjoittele ikäisiisi, sulla ei ole tietoakaan elämän krikoista. Johan on lällyksi menneet nuoret miehet.
Aika ilkeä kommentti.
Tämä keskustelu oli nostettu S24:n yläpalkkiin. En minäkään vastatessani huomannut että tämä on 60v -sivulla.
- pää
Minä väitän että yksinäisyyteen hakeutuminen vaikka olisikin seuraa johtuu lapsuudesta. Tavalla tai toisella on tullut hylkäämisen kokemus. On voitu olla näkösällä muttei läsnä kuitenkaan henkisesti.
Jos olisi jokaisella edes yksi turvallinen aikuinen lapsena johon tukeutua voisi kasvaa vahvemmaksi. Monilla meistä ei ole ollut.
Siksi oma seura tuntuu vaan turvallisemmalta, sehän on pakopaikka. Ja yksinviihtyvälle toisten seura voi tuntua jopa kärsimykseltä josta ei sitten tarvitse enää vapaa-aikana kärsiä.
Ja se mokoma vielä periytyy. Hiljaisten lapsista tulee hiljaisia, niitä maan hiljaisia. Joka taas on eräällä tapaa maan tapa.- nainen 32v.
Pitää varmaan paikkaansa. Mun erakkomaisuus johtuu ainakin pääpiirteissään siitä, että vanhempani, varsinkaan äitini ei ollut läsnä henkisesti lapsuudessani. Hänellä oli pitkiä työpäiviä ja loppuilta töitä kotona.
En ole vielä tähän päivään mennessä ymmärtänyt, miten työ voi mennä perheen edelle. Täytyy varmaan joskus ihan kysyä. En ole katkera kuitenkaan vaan melko onnellinen yksinäinen. - arvelisin
Miksi aina puhutaan lapsuudesta johtuvista jutuista. Huonoja kokemuksia ja kaltoinkohtelua saattaa saada myös aikuisena ja sen seurauksena esim erakoitua ja ajan kuluessa myös tottua olemaan omillaan ja jopa viihtymään.
- arvelisin
arvelisin kirjoitti:
Miksi aina puhutaan lapsuudesta johtuvista jutuista. Huonoja kokemuksia ja kaltoinkohtelua saattaa saada myös aikuisena ja sen seurauksena esim erakoitua ja ajan kuluessa myös tottua olemaan omillaan ja jopa viihtymään.
tais mennä hiukan väärään paikkaan - asia ei kuitenkaa siitä miksikään muutu...
- alone but not lonely
Yksin mutta ei yksinäinen - ihmiset harvoin ymmärtävät eron. Minä ole erittäin seurallinen ja aina ollut mutta kuitenkin nautin suunnattomasti yskin olemisesta. Silloin kun olen yksin (välillä pitkiäkin aikoja) on se aina oma valinta. Minulla on paljon hyviä ystäviä joille ei ole tärkeintä jatkuva yhteydenpito , vaan vapauden antaminen muille...... He ovat aina olleet tukenani, kun sitä olen tarvinnut ja minä yritän olla heille yhtä hyvä ystävä ja antaa heillekin vapauden valita, koska haluavat olla minuun yhteydessä ilman, että täytyy selittää miksi eivät ole jonkin aikaan ottaaneet yhteyttä.
Toivottavasti me kaikki saamme elää sellaisen elämän jossa itse viihdymme ja muistamme olla suvaitsevaisia sellaisia kohtaan, jotka ovat valinneet erilaisen tavan elää kuin itse...ja oikein rauhallista loppuvuotta kaikille- 1943
Olen ollut paljon yksin, mutta koskaan en ole tuntenut itseäni yksinäiseksi. Tarvitsen yksinolojaksoja ladatakseni akkuja. Viihdyn sitten taas ihmisten seurassa ja ihmissuhteet ovat minulle tärkeitä. Sitten joskus vanhainkodissa tai vastaavassa kenenkään ei tarvitse tulla minua viihdyttämään. Olen vaikka omissa oloissani. Tuo suvaitsevaisuus ja toisten kunnioittaminen ovat tärkeitä asioita.
- always outsider
Minäkin olen aina ollut täysin ulkona muitten jutuista. Ehkä vika on ollut minussa, mutta en kerta kaikkiaaan jaksa vieläkään iän myötä, kun joku selittää sydämen kyllyydestä mukas jotain nerokkaasti oivaltamaansa. En millään muotoa enää haluaisi pitää heitä, enkä ketään jotenkin itseäni tyhmempänä. Kaikilla ihmisillä täytyy olla arvonsa. Mutta en vain pääse näemmä kenenkään kanssa samalle taajuudelle. Aavistan kyllä, että on minua paljon "korkeammallakin" olevia, mutta sinne on kaiketi meikän vielä vaikeampi yltyä. Romantikon ainoa pelastus lienee olla romantikko.
Take them and take them easy:
1. JESUS IN BABYLON AND JERUSALEM
http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/0/t3GXri7izYI
2. YOU CAME IN MY DREAM
http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/1/o5qPbi5aZ1I
3. YOU WROTE YOU MOVED TO ANOTHER TOWN
http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/2/ge470hSsAfA
4. IN THE METRO OF HELSINKI
http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/3/9RMsfkdbXoQ
5. ANOTHER WEDDING
http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/4/Q52x79cLhjA
6. YOUTH / NUORUUS
http://www.youtube.com/watch?v=pbtCdc4jbxE - Mies -42
"Minä väitän että yksinäisyyteen hakeutuminen vaikka olisikin seuraa johtuu lapsuudesta. Tavalla tai toisella on tullut hylkäämisen kokemus. On voitu olla näkösällä muttei läsnä kuitenkaan henkisesti.
Jos olisi jokaisella edes yksi turvallinen aikuinen lapsena johon tukeutua voisi kasvaa vahvemmaksi. Monilla meistä ei ole ollut."
Totta kirjoitat. Itse vietän paljon aikaa yksikseni juuri lapsuuden hylkäämis kokemuksien vuoksi.- pieni on kaunista
Varmaan vinha perä siinä mistä kirjoitat. Minäkin muistan lämpimimmän erään pyhäkoulutädin suhtautumisen minuun, ja jälkeenpäin olen tajunnut, etttä hän oli ehkä itse vasta 15 vuotias.Lapsi ottaa kaiken positiivisen huomion tosissaan, jos sitä joku vain osaa osoittaa. Sellainen on ilmeissti jopa saattanut pelastaa orvon lapsen elämän synnyttämällä tähän pikku ihmiseen elämänuskon.
- minulla päinvastoin
Sain niin paljon lämpöä ja rakkautta äidiltä ja isoäidiltä, että se on jäänyt minuun asumaan. En siis koe olevani yksinäinen tai hyljeksitty. Minulla oli onnellinen lapsuus ja kavereita. Nuorena vetäydyin omiin oloihin. On niin paljon ajatuksia ja ideoita, joita tykkään pohtia ja harrastaa. Ns. tavallinen hengailu ihmisten kanssa on vain tylsää mielestäni.
Toki yksi tai muutama sydänystävä olisi tervetullut elämään, jotka antaisi omaa tilaa ja olisivat edelleen ystäviä, vaikka harvakseltaan tapaisi, mutta en ole tavannut.
Todella tiedän mitä aito lähimmäisenrakkaus on. Mikään muu ei kelpaa. Yksin olen melko onnellinen :) Stressaannun helposti sosiaalisissa tilanteissa, siis sellaisissa jossa pitäisi panostaa paljon vuorovaikutukseen ja olla esillä, seurustella, valita vaatteensa jne.
- KTS (Ei kirj.)
Toki. En voisi ajatellakaan muuta kuin yksin elämistä. Siinä on oma herransa.
- Minä*** itse
Minä olen nyt vanhempana erakoitunut. Olin nuorena aivan hirvittävän ujo, mutta kavereita minulla aina kyllä oli ja olin sosiaalisempi kuin nyt.
Pääsee huomattavasti helpommalla kun on itsensä kanssa ja on tekemisissä muutaman hyvän ystävän kanssa.
Ystävissä ja sukulaisissa kun pakkaa olemaan aina joukossa häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita ja kateellisia selkään puukottajia jotka vaikeuttavat elämääsi. - jk
kyllä ymmärrän erakon elämää oikeinnhyvin
- jk
vai nin
- Introvertti.
En ole 60 vaan löysin kirjoituksesi siksi, että se oli nostona tuolla S24 etusivulla.
Yhteiskunnassamme on aina arvostettu ns. ekroverttia persoonallisuutta: sosiaalista, puheliaista ja ulospäinsuuntautunutta. Minutkin on kasvatettu sellaiseksi.
Olen johtoasemassa liike-elämässä, ja työni pitää sisällään paljon vuorovaikutusta. Olen kuitenkin ihan lapsesta asti viihtynyt itsekseni ja sosiaaliset suhteet, etenkin suurissa ryhmissä ovat olleet minulle uuvuttavia, mutta olen luullut, että minussa on jotain vikaa, kun en viihdy kissanristiäisissä kuten kollegani.
Vasta myöhemmällä iällä tutustuin käsitepariin introvertti - ektrovertti ja ymmärsin, että meitä muitakin on, jotka saamme energiaa itsekseenolosta, eikä se silti tee meitä yhtään huonommaksi. Tämä tieto selitti minulle myös sen, miksi avioliittoni sosiaalisen ekstrovertin kanssa oli jo lähtökohtaisesti tuhoontuomittu; hän kärsi siitä, että minä nautin kotonaolosta ja minä kärsin hänen tarpeestaan olla jatkuvasti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.
Itsetuntemus on hieno asia ja elämän suola onkin oppia itsestään aina jotain enemmän - oli ikä mikä tahansa. - Pirre*
Sopivasti seuraa ja omaakin aikaa, en mie muuta tarvia..täydellistä erakoitumista en jaksaisi..
- yksinäisyyteen tottu
itsekkin olen aikaisemmin tuntenut juuri noin. todellisia ystäviä ei ole kun yksi ja oikeesti läheisiä noin 3-4. toki olen sosiaalinen seurassa mutta kukaan ei tiedä ulkopuolisista mitä okeasti ajattelen tunnen. (koska tuntuu tarpeettomalta jakaa huoliaan muille kun niille lapset, puoliso ystävä jne).
mutta kyllä sitä toisinaan tuntee itsensä yksinäiseksi jopa seurassa. että luulenpa että yksinäisyys/erakkomaisuus on vaan luonteessa:) mutta onko se välttämättä pahakaan asia en usko mikä käy toiselle ei ehkä käy toiselle:)
mutta minusta se on ihan kätevää että voi kaupungilla ja muualla käydä ihan ilman seuraa voi kulkea omia polkujaan eikä kukaan ole laatimassa että mihin pitäs mennä vaan voip itte mennä minne nokka näyttää:D (ja jos nyt aattelee esim puoliso valintaa on saman henkinen erakko tervetullut ylläri:D) koska esin oma puolisokin on samanlainen erakko/yksinäinen kun itse olen ja ihan onnellisia olemme ittekseen ja yhdessä:D - delfin3
Hei taas ``muuan nainen``! Olisi kiva sähkötellä asiasta enemmänkin, ilman mitään taka-ajatuksia, mutta en tiedä kuinka se onnistuu, en ole oppinut vielä käyttään tätä kannettavaani täysin.
Eilen mua patitti, kun koko erakkojuttu meni aivan eri keskuteluksi, mistä sinä se aloitit Oli jos jonkinmoista sählääjää. Tiedätkö keinoa, jolla pääsisi rauhallisemmalle linjalle? Mä olen se 6 kertaa sydänleikattu 53-v. mies...(ei ollut senssi-ilmoitus) !
Olin eilen delfin3- Muuan nainen.
Hei "delfin3"!
Ihan olin yllättynyt, kun tuo aloitukseni sai näin valtaisan kirjoitusten tulvan ja moni henkilö kertoi samanlaisista kokemuksista ja tunteistaan. Meitä on paljon, jotka kokevat tällaisen elämäntyylin omakseen ja viihtyvät hyvin omassa olossaan yksinäisiä sieluina.
Eikä se haittaa, vaikka keskustelu rönsyili muissakin teemaa sivuavissa jutuissa.
Ihan kiva, jos saa ihmiset kertoilemaan muutakin, mielellään sitä lukee kaikenlaista tarinaa. Tämähän on vapaa palsta.
On sinulla ollut monenmoista terveyden tiimoilta. Nuo sydänjutut ovat kyllä vakavia asioita. Hienoa jos olet saanut terveytesi ns. takaisin ja voit taas nauttia elämästäsi koirasi kanssa.
Tämä oma rauhallinen elämäni on minulle parasta, nyt kun olen eläkkeelläkin ja voin suunnitella omat juttuni lähes kokonaan ihan omien fiiliksieni mukaan.
Voi itse päättää minne menee vai meneekö minnekään ja suunnitella päivänsä sellaiksi kuin haluaa.
Voisi olla ihan mukava jakaa ajatuksia kanssasi jollakin yksityisemmällä kanavalla. En kuitenkaan halua tänne laittaa mitään sp-osoitteita tai muuta. Haluan olla täällä ihan anonyymina henkilönä. Eli en tiedä, kuinka voisimme jutustella paremmin?
Käyn joskus myös tuolla chat-palstalla, mutta siellä minulla on tietysti rekattu nimimerkki. Elikkäs näillä mennään etiäpäin tätä syksyistä ja perin harmaata vuodenaikaa :).
Voisin jutella kanssasi enemmän, jos löytyisi siihen jokin kanava.
- arvauskeskus
Puhutaan Asperger-henkilöistä tai heistä, joilla on sen tyyppisiä (autismin kirjoon kuuluvia) "oireita". Yhden lehtijutun perusteella muistelen, että eräs artisti oli tällainen henkilö: Taiteellinen, nerokas, älykkö. Halusi vetäytyä keikkojen jälkeen omaan rauhaan. Jos tämä nyt sitten pitää paikkansa.
Sinänsä ihan sama, miksi meitä (ihmisiä) yleensäkin nimitellään! Pitää elää oma elämänsä, omalla tavallaan. - soisoijasoi
Kautta aikojen, olen ollut eläväinen, iloinen, seurallinen.
Sitä en koskaan olisi ollut ilman tarpeellista itsekästä yksinäisyyttä.
Jos ei osaa olla yksin, ei osaa olla kaksinkaan.
Sitä mieltä olen.
Typeryyttä iloita yksinäisyyttä. Siihen moni vanhus kuolee.
Muistelen erään viisaan naisen täällä sanoneen, ettei yksinäisyys ole haitta, jos se on oma valinta. - SinkkuX
Viihdyn aivan hyvin omissa oloissani. Olen aina ollut sellainen. Koulussa minua kiusattiin, luultavasti siksi että isäni oli menestyneempi ja tunnetumpi kuin muiden ja oltiin kateellisia. Ehkä sieltä juontaa juurensa se, että olen aivan vapaaehtoisesti itsekseni "kämpässäni" ja muuallakin.
Inhoan väkisin seurassa oloa. Silloin olisin aina mielummin yksin. En koe olevani outo, jos olen paljon yksin, sitä sopisi muidenkin harrastaa. Nykyään aina ollaan huolissaan jos joku on vapaaehtoisesti yksin että mikäköhän se sitäkin vaivaa. Jos ei häntä mikään vaivaa, haluaa vain olla yksin. Kyllä ihmisen pitää saada olla elämässään yksin, vaikka ei ehkä ihan koko ajan.
Hakeudun kyllä sitten ihmisten ilmoille aina kun siltä tuntuu. Olen sinkkuihminen, joten olen jo senkin puolesta yksin. En tarvitse ketään minusta huolta pitämään, pärjään kyllä yksin aivan mainiosti. Lähden kaikille matkoillekin mieluiten yksin. Jostakin syystä kuitenkin tutustun aina matkoilla helpommin uusiin ihmisiin kuin täällä kotimaassa. Kauhealla ponnistuksella luin tämän miehenhakuketjun läpi, taas.
Aamuviidestä auringonnousuun kiertelin mutaisin kengin maailmaa.
Yksinäisyyteni oli vapaaehtoista.
Yllättäen kaipasin Anjaniinaa.
Ulkoiluhousuni saivat tahran, kun pyllähdin yllättyneenä pyllylleni.
Känny oli kiinni joten julkkisuutiset eivät syöksyneet näytölleni.
Unelmat vain.
Minusta alkoi tuntumaan pahalta, kaipaako rakkainpanikin yhtä paljon?
H. :)Miehenhakuketju? Tuo on taas sitä hunksimaista miehisen egon pullistelua, joka on ihan oikeasti alkanut huvittaa. Mitähän mahdat itse etsiä täältä, jos et vain ajankulua luppohetkeen? Naisilla on tietenkin ihan muut syyt kuin sinulla? Voi pyhä jysäys tuota itserakkautta. :)
"tinat"
Jokainen ketju on osoitettu jollekin.
Mullekin tai muillekin.
Ja kaikki aina haluavat vastauksia.
Useimmiten mahdollisuutta laittaa hanttiin tai irvistellä.
"Oi että! minulla oli unelias tunne kun istuin rantakivellä"
Kyllä tuostakin saa aina aikaan sanomista.
Minä olen mies ja sillä minä pullistelen, 60 naiset sitten pullistelkoon omillaan.
Tai...tota.. pullillaan.
Meitä 60 miehiä ei enää oikein huvituta.
H.Niin, ja jaksat sinä pullistellakin. ;)) Mutta eiköhän tämä kirjoittelu ole useimmille jo pelkkää ajankulua ilman suurempia romanssihaaveita - tai mistäs minä sen tiedän, luulen vain.
- halipula iksi taass
Vaikka yksin viihtyy hyvin, silti joskus valtaa h a l i p u l a ei auta ku tyynyä halata, harmi ku se ei osaa puhua eikä suukotella, kuin teillä muilla onnellisislla, mitä halattee ku haipula iskee ???
- kysyn vaan
Mitäs päälle 60v mies sitten haluaa?
- ai ku ihana ajatus,,
Aatteleppa miten mukava olis nyhjätä sohvalla vierekkäin, silitellä muommon jalkoja ja kattoa tv:tä
- ........
no miksi ei, olishan se mummonkin mukavaa paijata vaaria..
- aaahhh ku olisss
olishan se mukavaa, ja olihan se silloin mukavaa ku vaari vielä eli
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.4022122Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek121949Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2501405Miksi me ei mies voida edes viestitellä irl?
En odota enkä vaadi mitään, voitaisiin vain olla yhteyksissä jollain tapaa ihan oikeasti.821049Oliko Farmi-finaalitehtävät mielestäsi tasaveroisia Lloydin ja Johannan välillä?
Onnea Farmi-voitosta, Lloyd. Et tainnut olla ihan kaikkien suosikki, mutta puskit voittoon! Oliko finaalitehtävät miel56965Raamatun kiroukset ja uhkaukset osoittavat sen ihmisperäisyyden
"Se sanotaan galatalaiskirjeessä, että jos joku levittää väärää evankeliumia: "...jos joku julistaa teille evankeliumia402948Rakennetaanko yhdessä?
Haluaisin rakentaa sun kanssa yhteistä tulevaisuutta❤️ Onko meistä siihen? Huomaan että sulta puuttuu se joku tärkeä elä39818- 56789
- 75760
Hyvää yötä mies
Nuku hyvin. Viikonloppuna on tulossa hellettä, se on mukavaa. Juhannuskin kohta. Mun tekis mieli huolehtia susta. Semmo70734