en jaksa enää kauaa

saatko apua masennukseesi jos et hae sitä olisko mahdollista asua jonkin aikaa muualla kenties sukulaisten luona vanhempasi tarvitsevat jonkin sortin opastusta siihen miten kohdella masentunutta. sillä et ole pilannut elämääsi millään tavoin tsemppiä...kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu.

Kannattaa hakee jotai kunnollista aikuisen tukea tohon, koska masennus on tosi paskamainen tauti. Outo juttu, et sun vanhemmat käyttäytyy tolleen vaikka sulla on diagnoosi. Kannattaa kuitenki mennä mahollisimman pian jolllekki kuraattorille tms muulle puhumaa kuinka saisit masennuksen pois ja olla taas ilonen :)

tsemppiä, oikeesti!

hei te ootte iha oikeessa! mut joo, oon yrittäny päästä pois ees väliaikasesti, mut ei äiti suostu, se sanoo vaa et 'olisit kiitolline et sulla ylipäätänsä on koti'! viimeks tänää se sano et ' sä oot vaa murrosikänen, paskamaine teini, koittasit vähä ryhdistäytyy!' etjuu, en kylläkää enää jaksa välittää tollasista kommenteista, ku saan kuunnella niitä iha kokoaja .... tuntuu vaa et ei auta muu ku oottaa viel sen verra et pääsen itekseni muuttamaa pois kotoo, ehk viimestää sillo kaikki menis vähä paremmin...

Et ole ainoa.
Minäkin tahtoisin olla muualla kuin kotona. Minulla on vain asiat pahemmin. Minä en saa edes pelata tai käydä kavereilla!!! Mun vanhemmat elävät vieläkin jotain vitun 70-lukua ja kuvittelevat että olen joku 5 vuotias kersa joka ei saa tehdä mitään!!!!
Koulukin kärsii kun olen niin masentunut!! Mutta jos kerron sen heille niin ne sais jonkun vitun kohtauksen ja alkas huutamaan mulle!!! Siksi en uskalla kertoa mistään ongelmistani.

Olen alkanut vihaamaan ihmisiä, koska lähes joka ikinen ihminen on kiusannut ja pettänyt minua!!
Olen jättänyt pari kohtaa kirjoittamatta tulevaisuudestani, koska ne on niin karmeita.

Kannattaa mennä nyt sanomaan jollekin koulun kuraattorille tai terkkarille tms!
Voit vaikka heiltä kysyä olisiko mahdollista päästä johonkin klinikalle tms ja palata opintojen äärelle myöhemmin kun masennus ensin hellittää. Varmasti koulussa ymmärtävät jos sulla on kerta ihan diagnoosit ja kaikki.

Teini-ikä on oikeesti kauheeta ja stressaavaa aikaa, mutta se hellittää kun pääsee isona omilleen rakentamaan omaa elämää, mä lupaan! :)
Mulla on kaveri joka kans kärsi masennuksesta kun oltiin lukiossa ja hän meni 3 kuukaudeksi sellaiselle klinikalle asumaan. Hänellä oli siellä oma huone ja psykiatrit päivystivät 24h aulassa. hän asui siellä toisten nuorten kanssa ja he kävivät terapia-istuntoja yhdessä ja myös yksityisesti psykiatrien kanssa. Myös me käytiin kaverin kanssa usein häntä moikkaamassa, mikä psykiatrien mukaan nopeutti hänen paranemis-prosessiaan.
-> Siitä on nyt 6 vuotta ja kaverillani on lääkitys jonka hän ottaa joka päivää ja elää muuten ihan normaalia, onnellista elämää. :)

Apua löytyy varmasti, oot tosi vahva ihminen kun joudut kuuntelemaan tollaisia kommentteja kotona mutta et silti luovuta! Pyydä vaan rohkeasti apua, kaikki muuttuu vielä hyväksi! Tsemppiä! :)

Et ole ainoa itselläni on ihan samantyyppinen tilanne. Äiti naljailee ja haukkuu päivittäin minua. "Vitun murkku, olisit onnellinen että sinulla on näin hyvät ja parhaat vanhemmat. Miksi olet noin helvetin huolimaton paskainen sika!". Ei oikein hyvältä tunnu. Jatkuvasti etsii hänkin syitä, joiden avulla voisi haukkua minua. MInulla ei ole masennusdiagnoosia, mutta mielestäni olen kyllä masentunut. Ainoa paikka, jossa on paha olla on tosiaan koti tai sitten jos vain joudun olemaan vanhempieni kanssa jossain yhdessä (esim. mökkireissut). Koulupsykologille menin viime viikolla juttelemaan, saa nähdä miten tässä käy. On muitakin ongelmia, kotona ja koulussa..

Hei, olet rohkea kun kerrot avoimesti tilanteestasi! Se kertoo että sinulla voimia selvitä siitä. Äitisi käytös ei ole oikeutettavaa. Sellaista ei tervitse hyväksyä. (ehkä äidilläsi on jotain henkilökohtaisia ongelmia joita purkaa muihin?)
Jokaisella lapsella, myös teinillä pitää olla mahdollisuus tasapainoiseen ja henkisesti turvalliseen kotielämään.
Oletko keskustellut asiasta kouluterveydenhoitajan ja kuraattorin tai koulusosionomin kanssa? Jos he eivät auta, hae rohkeasti apua terveyskeskuksesta.Pyydä keskusteluaikaa psykologin kanssa. Lähetteen saat koululääkäriltä. Lastensuojelusta saa myös apua.( Katso kotikaupunkisi nettisivuilta yhteystiedot) Kerro että kotona on vaikeata, kerro tarkasti syyt. Onko sinulla joku sukulainen tai perhetuttu, aikuinen, johon voit luottaa? Juttele heidän kanssaan asiasta. ÄLÄ LUOVUTA ennenkuin saat apua tilanteeseen. Tsemppiä!

kiitos iha älyttömästi teille kaikille!

muru et oo pilannu sun elämää karkaa kotoo jonnekin sukulaiselle sen pitäis saada äitis uskoo et sul ei oo kaikki hyvin ja et tarviit apuu voimia!!!!!!!!