Onkohan mitään tehtävissä...

Mitä ongelma koira kouluttaja tekisi kyseisenlaisen koiran kanssa? Miten hän lähtisi hakemaan koiralle takaisin ennakoivia eleitä?

Muunmuassa ihan tuolla koiraharrastuksissa sattuu sellaisia tapauksia, että joku koira pääsee irti aika ajoittain ja karkailee toisten koirien luokse. Siksi koiran pitäisi sietää sitä, että toinen koira tulee iholle, aina kun ihmsetkään eivät ole väliin hyppimässä. Kun tällaisellä riehakkaalla akrkurilla on edessään rivi toisia koiria, jsoita se saa valita kenen luokse menisi leikkimään, niin se saattaa tehdä huonon valinnan, vaaran merkkejä osoittavan koiran luoksehan karkurit harvemmin menevät,e lleivät sitten ole tappalumielellä itsekin liikkeellä.

Kun koira ei siedä toisia koiria se rajoittaa kvoasti koiran ja ohjaajan sosiaalista elämää, siksi kai tämä nyt on ongelma, kuten kaikki rähisevänkin koiran omistajat tietävät, näistä rajoitteista pääsisi niin mielellään eroon, jotta koiran kanssa voisi osallistua ihan normaaliin arkiseeen elämään erilaisissa ympäristöissä.

... kirjoitti:

Muunmuassa ihan tuolla koiraharrastuksissa sattuu sellaisia tapauksia, että joku koira pääsee irti aika ajoittain ja karkailee toisten koirien luokse. Siksi koiran pitäisi sietää sitä, että toinen koira tulee iholle, aina kun ihmsetkään eivät ole väliin hyppimässä. Kun tällaisellä riehakkaalla akrkurilla on edessään rivi toisia koiria, jsoita se saa valita kenen luokse menisi leikkimään, niin se saattaa tehdä huonon valinnan, vaaran merkkejä osoittavan koiran luoksehan karkurit harvemmin menevät,e lleivät sitten ole tappalumielellä itsekin liikkeellä.

Kun koira ei siedä toisia koiria se rajoittaa kvoasti koiran ja ohjaajan sosiaalista elämää, siksi kai tämä nyt on ongelma, kuten kaikki rähisevänkin koiran omistajat tietävät, näistä rajoitteista pääsisi niin mielellään eroon, jotta koiran kanssa voisi osallistua ihan normaaliin arkiseeen elämään erilaisissa ympäristöissä.

Lue lisää

Meillä harrastusseurassa on ainakin selvät säännöt sille, että vaikka koira karkaisikin omistajansa hallinnasta, ei sitä päästetä muiden koirien luokse. Tämän estävät muiden koirien omistajat, harrastusohjaaja tai karanneen omistaja ajamalla koiran pois muiden läheltäkään. Koiraan ei kiinnitetä huomiota edes silloin jos se karkaa luokse ja oma koira on muualla. Ollaan niin kuin sitä ei olisikaan tai tarvittaessa ajetaan se pois jollei muuten lähde. Nämä säännöt myös heti alussa tehtiin kaikille selväksi, eikä yksikään koira (vaikka välillä onkin omistajaltaan karkaillut) ole toisen luokse päässyt. Eivätkä nuo oikeastaan enää edes yritä, sillä oppi on kyllä mennyt perille (=lähtö tulee ja lujaa jos edes yrittää).

..... kirjoitti:

Meillä harrastusseurassa on ainakin selvät säännöt sille, että vaikka koira karkaisikin omistajansa hallinnasta, ei sitä päästetä muiden koirien luokse. Tämän estävät muiden koirien omistajat, harrastusohjaaja tai karanneen omistaja ajamalla koiran pois muiden läheltäkään. Koiraan ei kiinnitetä huomiota edes silloin jos se karkaa luokse ja oma koira on muualla. Ollaan niin kuin sitä ei olisikaan tai tarvittaessa ajetaan se pois jollei muuten lähde. Nämä säännöt myös heti alussa tehtiin kaikille selväksi, eikä yksikään koira (vaikka välillä onkin omistajaltaan karkaillut) ole toisen luokse päässyt. Eivätkä nuo oikeastaan enää edes yritä, sillä oppi on kyllä mennyt perille (=lähtö tulee ja lujaa jos edes yrittää).

Lue lisää

Niin, hyvä tyyli. Myös meillä tästä puhutaan, mutta kaikista ohjaajista ei vain ole. Emme käännytä esimerkiksi ujoja tyttölapsia pois koirineen, vaikka olisi arvattavaa, että heidän ainut keinonsa on purskahtaa itkuun jos tulee tilanne...

Mä en todalla syyllistä kyseisen koiran ohjaajaa, vahinko on sattunut ja häntä siitä turhaan ruoskitaan, hän myös itse on pahoillaan nykyisestä tilasta. Nyt häntä pitäisi kuitenkin auttaa eteenpäin, mutta miten sen tekisi...

... kirjoitti:

Niin, hyvä tyyli. Myös meillä tästä puhutaan, mutta kaikista ohjaajista ei vain ole. Emme käännytä esimerkiksi ujoja tyttölapsia pois koirineen, vaikka olisi arvattavaa, että heidän ainut keinonsa on purskahtaa itkuun jos tulee tilanne...

Mä en todalla syyllistä kyseisen koiran ohjaajaa, vahinko on sattunut ja häntä siitä turhaan ruoskitaan, hän myös itse on pahoillaan nykyisestä tilasta. Nyt häntä pitäisi kuitenkin auttaa eteenpäin, mutta miten sen tekisi...

Lue lisää

Meillä ainakin myös kurssin ohjaaja puuttuu peliin hyvin äkkiä (ja varsin tehokkaasti), jos näyttää siltä että koiranomistaja ei saa koiraansa kuriin tai toinen sitä häädettyä pois oman koiransa lähettyviltä. Kyllä siihen hommaan jokainen tottuu ja oppii jos sen kerran pari joutuu tekemään, ei se nyt niin ihmeellisiä vaadi.. Myös meillä käy nuorempia tyttöjä, ja hyvin homma heiltäkin sujuu. Sitä oman koiransa turvaamiseksi (vaikkei toinen vihainen olisikaan) on valmis ja kykenevä yllättävän paljoon..
Meillä ainakin on myös tiukka linja siinä (käymme siis agissa), että jollei toisia koiria pysty omastaan erossa pitämään viedään oma vaikka ulos hallista siksi aikaa kun toiset treenaa.

... kirjoitti:

Niin, hyvä tyyli. Myös meillä tästä puhutaan, mutta kaikista ohjaajista ei vain ole. Emme käännytä esimerkiksi ujoja tyttölapsia pois koirineen, vaikka olisi arvattavaa, että heidän ainut keinonsa on purskahtaa itkuun jos tulee tilanne...

Mä en todalla syyllistä kyseisen koiran ohjaajaa, vahinko on sattunut ja häntä siitä turhaan ruoskitaan, hän myös itse on pahoillaan nykyisestä tilasta. Nyt häntä pitäisi kuitenkin auttaa eteenpäin, mutta miten sen tekisi...

Lue lisää

Olen yli 20 vuotta toiminut kouluttajana,ja nyt täytyy sanoa,että tekemällä tehdään jo ongelmaa jossain...

KOULUTTAJAN tehtävä on yrittää pitää kaikkien turvallisuutta yllä.Mitään tekemistä sillä ei ole itkuun purskahtavien tyttölapsien kanssa.Koulttaja toimii niin,ettei lepsuksia tule.Koirat pidetään kiinni,JOLLEI "varmaa ole",että käsissä ovat.Tarvittaessa harjoituksia tehdään niin,ettei muut ole vaaravyöhykkeellä.
Vahinkoja voi sattua,mutta tästä nyt huokuu jo ihan ihmeellinen toiminta,jos pidetään suurinpiirtein normaalina,että koirat pomppii mihin sattuu...
Syyllistämisestä ei ole mitään puhuttu ja harvoin osoittava sormi koulutettaviin osoittaakin,jos jotain sattuu.Kuten jo sanoin,kouluttajan tehtävä on pitää langat käsissä.

... kirjoitti:

Muunmuassa ihan tuolla koiraharrastuksissa sattuu sellaisia tapauksia, että joku koira pääsee irti aika ajoittain ja karkailee toisten koirien luokse. Siksi koiran pitäisi sietää sitä, että toinen koira tulee iholle, aina kun ihmsetkään eivät ole väliin hyppimässä. Kun tällaisellä riehakkaalla akrkurilla on edessään rivi toisia koiria, jsoita se saa valita kenen luokse menisi leikkimään, niin se saattaa tehdä huonon valinnan, vaaran merkkejä osoittavan koiran luoksehan karkurit harvemmin menevät,e lleivät sitten ole tappalumielellä itsekin liikkeellä.

Kun koira ei siedä toisia koiria se rajoittaa kvoasti koiran ja ohjaajan sosiaalista elämää, siksi kai tämä nyt on ongelma, kuten kaikki rähisevänkin koiran omistajat tietävät, näistä rajoitteista pääsisi niin mielellään eroon, jotta koiran kanssa voisi osallistua ihan normaaliin arkiseeen elämään erilaisissa ympäristöissä.

Lue lisää

Ihme harrastus kun koirat ei pysy hallinnassa..
Ei tulis kuuloonkaan meidän treeniporukassa!
Tottahan toki vieressä reuhaava pitää ignorata mutta ei stna semmosta tarvi katella joka tulee iholle.. hallinnan tai teknisen osaamisen puute - koirat pitkään liinaan siihen asti ku ohjaaja osaa niitä hallita/kouluttaa.

Ja se pehmeys.. ei ole sama kuin "helposti oppiva". Pehmeälle koiralle myös pehmeät metodit käyttöön!
Koiran elämää ei tee autuaaksi tai hyväksi vieraan koiran kanssa leikkiminen vaan rodunomainen (tai edes lajinomainen) tekeminen, wink wink.

... kirjoitti:

Muunmuassa ihan tuolla koiraharrastuksissa sattuu sellaisia tapauksia, että joku koira pääsee irti aika ajoittain ja karkailee toisten koirien luokse. Siksi koiran pitäisi sietää sitä, että toinen koira tulee iholle, aina kun ihmsetkään eivät ole väliin hyppimässä. Kun tällaisellä riehakkaalla akrkurilla on edessään rivi toisia koiria, jsoita se saa valita kenen luokse menisi leikkimään, niin se saattaa tehdä huonon valinnan, vaaran merkkejä osoittavan koiran luoksehan karkurit harvemmin menevät,e lleivät sitten ole tappalumielellä itsekin liikkeellä.

Kun koira ei siedä toisia koiria se rajoittaa kvoasti koiran ja ohjaajan sosiaalista elämää, siksi kai tämä nyt on ongelma, kuten kaikki rähisevänkin koiran omistajat tietävät, näistä rajoitteista pääsisi niin mielellään eroon, jotta koiran kanssa voisi osallistua ihan normaaliin arkiseeen elämään erilaisissa ympäristöissä.

Lue lisää

No huhhuh.. koiraharrastuksissa ei ole koirat hallinnassa? Onneksi meillä päin on, koska omat koirani tappelevat vieraiden koirien kanssa jos tulevat iholle.
Eivät ne silti ole remmirähjiä ja käskyn alla sietävät vieraita koiria erittäin lähellä (ignoraavat ne).
Minulla ei ole mitään halua "pakkosiedättää" koiriani vieraisiin koiriin mutta koirieni on oltava hallinnassa. Ja niin on treenikaverienikin koirat.

"Luonnollisesti. Koira voi parhaiten oppia koirienvälisiä asioita, vain olemalla niiden kanssa ja vapaana. Muutama luotettava ja hyväkäytöksinen koira ja siitä se alkaa."

Meinasitko, että meidän pitäisi uhrata koiriamme? Tämä koira siis ei siedä toisia koiria lähellään (pelko, jota ei näytä aroin elein vain puolustamalla rotutyypillisesti) oli toisen koiran käytös millainen tahansa, tämä siis puree jos pääsee iskuetäisyydelle. On kyse isosta keskikoikoisesta koirasta rodultaan palveluskoirarotuinen, itselläni on belgianpaimen ja noutaja ja olisivat niin altavastaajia, ettei tulisi mieleenkään viedä omiani hampaiden ulottuville.

tiedän,e ttä ilman omsitajan liian hätäistä puuttumsitapaa koira olisiv armasti oppinut toisilta koirilta paremman sosiaalisen mallin, mutta nyt kun on jo puututtu ja saatu veroittavat eleet pois, niin mitäs helkuttia nyt?

Monia on kiinnostanut tuo huomioni koiran pehmeydestä, eli oppimiskyvystä. Suomalaisen kennelliiton järjestämien luonnetestien mukaisesti kovuus kuvastaa koiran kykyä muistaa ikäviä asioita, jota myös oppimiseksi kutsutaan. Tässä yksi linkki kymmenien joukossa siihen mitä kovuudella/pehmeydellä luonnekuvauksessa tarkoitetaan: http://www.dogsports-online.com/lte/kovuus.htm
Luonnollisesti myös tämän koiran omistaja pitää koiransa kovana, eikä suinkaan pehmeänä, niin niinhän sitä yleensä asiaan tutustumatta pidetään koiraa joka puolustaa hyökkäämällä ja on terävä liikkeissään ja vahva hermorakenteeltaan (kuten tämäkin koira, on siis täysin neutraali, ei minkäänlaista elettä ennen kuin toinen on hampaiden ulottuvissa, heikompi hermoinen koira ei siihen pystyisi...).

Kiitos kuitenkin vinkistäsi. Kuitenkin nyt varmaan käy niin, ettei kukaan uskalla antaa omaa koiraansa tälle luonnolliseksi opettajaksi, laskemalla omaa koiraansa ja tätä irti samaan ympäristöön. Joten onko muita vinkkejä? Tietenkin voi olla mahdollista, että koira ei käyttäytyisi samoin jos olisi irti, mutta kuka sen takaisi niin vakuuttavasti, että joku uhraisi koiransa kokeilulle?

... kirjoitti:

"Luonnollisesti. Koira voi parhaiten oppia koirienvälisiä asioita, vain olemalla niiden kanssa ja vapaana. Muutama luotettava ja hyväkäytöksinen koira ja siitä se alkaa."

Meinasitko, että meidän pitäisi uhrata koiriamme? Tämä koira siis ei siedä toisia koiria lähellään (pelko, jota ei näytä aroin elein vain puolustamalla rotutyypillisesti) oli toisen koiran käytös millainen tahansa, tämä siis puree jos pääsee iskuetäisyydelle. On kyse isosta keskikoikoisesta koirasta rodultaan palveluskoirarotuinen, itselläni on belgianpaimen ja noutaja ja olisivat niin altavastaajia, ettei tulisi mieleenkään viedä omiani hampaiden ulottuville.

tiedän,e ttä ilman omsitajan liian hätäistä puuttumsitapaa koira olisiv armasti oppinut toisilta koirilta paremman sosiaalisen mallin, mutta nyt kun on jo puututtu ja saatu veroittavat eleet pois, niin mitäs helkuttia nyt?

Monia on kiinnostanut tuo huomioni koiran pehmeydestä, eli oppimiskyvystä. Suomalaisen kennelliiton järjestämien luonnetestien mukaisesti kovuus kuvastaa koiran kykyä muistaa ikäviä asioita, jota myös oppimiseksi kutsutaan. Tässä yksi linkki kymmenien joukossa siihen mitä kovuudella/pehmeydellä luonnekuvauksessa tarkoitetaan: http://www.dogsports-online.com/lte/kovuus.htm
Luonnollisesti myös tämän koiran omistaja pitää koiransa kovana, eikä suinkaan pehmeänä, niin niinhän sitä yleensä asiaan tutustumatta pidetään koiraa joka puolustaa hyökkäämällä ja on terävä liikkeissään ja vahva hermorakenteeltaan (kuten tämäkin koira, on siis täysin neutraali, ei minkäänlaista elettä ennen kuin toinen on hampaiden ulottuvissa, heikompi hermoinen koira ei siihen pystyisi...).

Kiitos kuitenkin vinkistäsi. Kuitenkin nyt varmaan käy niin, ettei kukaan uskalla antaa omaa koiraansa tälle luonnolliseksi opettajaksi, laskemalla omaa koiraansa ja tätä irti samaan ympäristöön. Joten onko muita vinkkejä? Tietenkin voi olla mahdollista, että koira ei käyttäytyisi samoin jos olisi irti, mutta kuka sen takaisi niin vakuuttavasti, että joku uhraisi koiransa kokeilulle?

Lue lisää

Purijalle kannattaa laittaa kuonokoppa aluksi.

... kirjoitti:

"Luonnollisesti. Koira voi parhaiten oppia koirienvälisiä asioita, vain olemalla niiden kanssa ja vapaana. Muutama luotettava ja hyväkäytöksinen koira ja siitä se alkaa."

Meinasitko, että meidän pitäisi uhrata koiriamme? Tämä koira siis ei siedä toisia koiria lähellään (pelko, jota ei näytä aroin elein vain puolustamalla rotutyypillisesti) oli toisen koiran käytös millainen tahansa, tämä siis puree jos pääsee iskuetäisyydelle. On kyse isosta keskikoikoisesta koirasta rodultaan palveluskoirarotuinen, itselläni on belgianpaimen ja noutaja ja olisivat niin altavastaajia, ettei tulisi mieleenkään viedä omiani hampaiden ulottuville.

tiedän,e ttä ilman omsitajan liian hätäistä puuttumsitapaa koira olisiv armasti oppinut toisilta koirilta paremman sosiaalisen mallin, mutta nyt kun on jo puututtu ja saatu veroittavat eleet pois, niin mitäs helkuttia nyt?

Monia on kiinnostanut tuo huomioni koiran pehmeydestä, eli oppimiskyvystä. Suomalaisen kennelliiton järjestämien luonnetestien mukaisesti kovuus kuvastaa koiran kykyä muistaa ikäviä asioita, jota myös oppimiseksi kutsutaan. Tässä yksi linkki kymmenien joukossa siihen mitä kovuudella/pehmeydellä luonnekuvauksessa tarkoitetaan: http://www.dogsports-online.com/lte/kovuus.htm
Luonnollisesti myös tämän koiran omistaja pitää koiransa kovana, eikä suinkaan pehmeänä, niin niinhän sitä yleensä asiaan tutustumatta pidetään koiraa joka puolustaa hyökkäämällä ja on terävä liikkeissään ja vahva hermorakenteeltaan (kuten tämäkin koira, on siis täysin neutraali, ei minkäänlaista elettä ennen kuin toinen on hampaiden ulottuvissa, heikompi hermoinen koira ei siihen pystyisi...).

Kiitos kuitenkin vinkistäsi. Kuitenkin nyt varmaan käy niin, ettei kukaan uskalla antaa omaa koiraansa tälle luonnolliseksi opettajaksi, laskemalla omaa koiraansa ja tätä irti samaan ympäristöön. Joten onko muita vinkkejä? Tietenkin voi olla mahdollista, että koira ei käyttäytyisi samoin jos olisi irti, mutta kuka sen takaisi niin vakuuttavasti, että joku uhraisi koiransa kokeilulle?

Lue lisää

"Monia on kiinnostanut tuo huomioni koiran pehmeydestä, eli oppimiskyvystä"..ei ihan avautunut tämä minulle. (pehmeydestä eli oppimiskyvystä)

Tarkoitatko nyt kykyä oppia kokemuksenkautta vai koulutuksen? Edelleen ei kai ole kenellekkään epäselvää, että koiran luonteenominaisuus, ei ole este itse oppimiselle, sen määrälle tai nopeudelle. Avain sana on: Miten.

"ettei kukaan uskalla antaa omaa koiraansa tälle luonnolliseksi opettajaksi,"...tarkoitin lähinnä ryhmää, missä on useampia. Vapaana koiran käytös on ihan jotain muuta, kuin hihnassa, kuten jo aijemmin mainitsin.
"Purijalle kannattaa laittaa kuonokoppa aluksi"..esimerkiksi, mutta tämän kanssa vaatii hieman silmää koko ryhmäkäytöksessä, koska voi tilanne mennä pieleen, jos koira saa selkäänsä. Hihnassa pitäisin koppaa ylimenokauden ajan.

"mutta kuka sen takaisi niin vakuuttavasti, että joku uhraisi koiransa kokeilulle?"..niin. Jos kaikki pelkää ja epäröi, niin on ehkä parempi, kuin jättää asian sellaiselle, joka pystyy vaikuttamaan koiran käytökseen. (siis ymmärtää sitä) Minusta tuo todennäköisesti edelleen viittaa koiran ja ohjaajan suhteeseen, josta oire näkyy.

"Luonnollisesti myös tämän koiran omistaja pitää koiransa kovana"..ikäviä tälläiset asiat, joissa ennakkokäsitykset jostain myös tuo sille asenteen toteuttaa sitä, tavalla, joka on leimannut koiran joksikin. Tyylit ja lähtökohtaiset vaatimustasot. Monesti ne ovat pielessä. Koiran luonne leimataan yleensä ulkoisen habituksen vaikutuksesta.

Kaikenkaikkiaan on vaikea päätellä pelkän oireen perusteella mitään, koska enemmänkin vaakakupissa painaa tuo ohjaajan kovamääritys koiralle (kasvatus) ja nuo kädettömät toimet oireen poistoon. Ne kertovat myös, että asiaa pitäisi katsoa kokonaisuutena, eli ohjaaajan koiran yleiseen käsittelyyn ja sen väliseen siteeseen. (Syy ja seuraus.)

Se pitää muistaa, että koira ei tee mitään tai reagoi mihinkään turhaan, eikä yhtäkkiä ilman ennakkomerkkiä, ellei tätän ole osattu nähdä, niin sitten.
Edelleen pidän tuota ohjaajan ja koiran välisenä epäluottamuksena.

Joobax kirjoitti:

Purijalle kannattaa laittaa kuonokoppa aluksi.

Hyvä vinkki, kiitos. Mietin vain, estääköhän kuonokoppa miten paljon sosiaalista viestintää?

canis.familiaris kirjoitti:

"Monia on kiinnostanut tuo huomioni koiran pehmeydestä, eli oppimiskyvystä"..ei ihan avautunut tämä minulle. (pehmeydestä eli oppimiskyvystä)

Tarkoitatko nyt kykyä oppia kokemuksenkautta vai koulutuksen? Edelleen ei kai ole kenellekkään epäselvää, että koiran luonteenominaisuus, ei ole este itse oppimiselle, sen määrälle tai nopeudelle. Avain sana on: Miten.

"ettei kukaan uskalla antaa omaa koiraansa tälle luonnolliseksi opettajaksi,"...tarkoitin lähinnä ryhmää, missä on useampia. Vapaana koiran käytös on ihan jotain muuta, kuin hihnassa, kuten jo aijemmin mainitsin.
"Purijalle kannattaa laittaa kuonokoppa aluksi"..esimerkiksi, mutta tämän kanssa vaatii hieman silmää koko ryhmäkäytöksessä, koska voi tilanne mennä pieleen, jos koira saa selkäänsä. Hihnassa pitäisin koppaa ylimenokauden ajan.

"mutta kuka sen takaisi niin vakuuttavasti, että joku uhraisi koiransa kokeilulle?"..niin. Jos kaikki pelkää ja epäröi, niin on ehkä parempi, kuin jättää asian sellaiselle, joka pystyy vaikuttamaan koiran käytökseen. (siis ymmärtää sitä) Minusta tuo todennäköisesti edelleen viittaa koiran ja ohjaajan suhteeseen, josta oire näkyy.

"Luonnollisesti myös tämän koiran omistaja pitää koiransa kovana"..ikäviä tälläiset asiat, joissa ennakkokäsitykset jostain myös tuo sille asenteen toteuttaa sitä, tavalla, joka on leimannut koiran joksikin. Tyylit ja lähtökohtaiset vaatimustasot. Monesti ne ovat pielessä. Koiran luonne leimataan yleensä ulkoisen habituksen vaikutuksesta.

Kaikenkaikkiaan on vaikea päätellä pelkän oireen perusteella mitään, koska enemmänkin vaakakupissa painaa tuo ohjaajan kovamääritys koiralle (kasvatus) ja nuo kädettömät toimet oireen poistoon. Ne kertovat myös, että asiaa pitäisi katsoa kokonaisuutena, eli ohjaaajan koiran yleiseen käsittelyyn ja sen väliseen siteeseen. (Syy ja seuraus.)

Se pitää muistaa, että koira ei tee mitään tai reagoi mihinkään turhaan, eikä yhtäkkiä ilman ennakkomerkkiä, ellei tätän ole osattu nähdä, niin sitten.
Edelleen pidän tuota ohjaajan ja koiran välisenä epäluottamuksena.

Lue lisää

Jovuus/pahmeys on kykyä oppia koemuskesta, eli ihan samoin voi sanoa,e ttä koultuksesta, jossa tarjotaan koiralle kokemuksia.

Ohjaaja on nuori tyttö, yhä peruskoulu tai lukio ikäinen, joten hänelle on anteeksi annettava, että on lähtenyt asiassa nurinkurisesti, ei varmasti ole itse osannut ennekoida tekojensa seurauksia, vaan on ilmeisesti vain totellut jotain ohjetta tai lukenut kirjan tai muuta sellaista. On siis itsestääns elvää,e ttä vika on ohjaajan ja koiran suhteessa ihan lähtien siitä,e ttä toisentyyppinen ohjaaja olisi estänyt jo sen ensimmäisen yhteenoton, josta pelko juontaa juurensa. Sille asialle ei voi kuitenkaan mitään tehdä. Tyttö olisi halukas ja innokas harrastamaan koiran kanssa, joten nyt pitäisi vain miettiä mitä hän voi tehdä koiransa kanssa.

... kirjoitti:

Jovuus/pahmeys on kykyä oppia koemuskesta, eli ihan samoin voi sanoa,e ttä koultuksesta, jossa tarjotaan koiralle kokemuksia.

Ohjaaja on nuori tyttö, yhä peruskoulu tai lukio ikäinen, joten hänelle on anteeksi annettava, että on lähtenyt asiassa nurinkurisesti, ei varmasti ole itse osannut ennekoida tekojensa seurauksia, vaan on ilmeisesti vain totellut jotain ohjetta tai lukenut kirjan tai muuta sellaista. On siis itsestääns elvää,e ttä vika on ohjaajan ja koiran suhteessa ihan lähtien siitä,e ttä toisentyyppinen ohjaaja olisi estänyt jo sen ensimmäisen yhteenoton, josta pelko juontaa juurensa. Sille asialle ei voi kuitenkaan mitään tehdä. Tyttö olisi halukas ja innokas harrastamaan koiran kanssa, joten nyt pitäisi vain miettiä mitä hän voi tehdä koiransa kanssa.

Lue lisää

"Ohjaaja on nuori tyttö"..Ymmärrettävä pointti ja olisi ollut jo aloituksessa hyvä mainita. Lähtisin tekemään ja tarkastelemaan yleistä hallintaa ja käsittelyä.
(koira urpoilee, koska saa niin tehdä, ei tuossa muusta ole kyse)

Perushallintaa, perushallintaa, perus...ohjauksessa ja esimerkein. Voisiko siellä joku kokeneempi tehdä koiralla esimerkin, ja näyttää miten se tilanne otetaan hallintaan. Ei voi kovin vaikeaa olla ja juri sitä vartenhan ne ohjaajat pitäisi olla. Meillä ainakin seurassa puututtiin aina ja korjattiin tuollainen käytös, mikä ongelmaa tuotti.

canis.familiaris kirjoitti:

"Ohjaaja on nuori tyttö"..Ymmärrettävä pointti ja olisi ollut jo aloituksessa hyvä mainita. Lähtisin tekemään ja tarkastelemaan yleistä hallintaa ja käsittelyä.
(koira urpoilee, koska saa niin tehdä, ei tuossa muusta ole kyse)

Perushallintaa, perushallintaa, perus...ohjauksessa ja esimerkein. Voisiko siellä joku kokeneempi tehdä koiralla esimerkin, ja näyttää miten se tilanne otetaan hallintaan. Ei voi kovin vaikeaa olla ja juri sitä vartenhan ne ohjaajat pitäisi olla. Meillä ainakin seurassa puututtiin aina ja korjattiin tuollainen käytös, mikä ongelmaa tuotti.

Lue lisää

Koira ei urpoile, vaan koira osoittaa pelkoaan hyökkäämällä ja koiran mielestä pelottava tilanne on kun toinen koira tulee lähelle ja sen syykin on täysin tiedossa, koira koki huonon kokemuksen, josta käytös alkoi.

Koira tottelee ohjaajaansa, heillä on hyvä suhde, joka perustuu ihan silmin nähtävästi molemmin puoliseen rakkauteen, kumpaakaan ei suhteessa alisteta tms. Koira ei vielä pysy paikoillaan, mutta esim luoksetulo onnistuu erittäin hyvin kun joku pitää koiraa hihnasta paikoillaan ja laskee kun tyttö kutsuu. Koiralla ei käy mielessäkään lähteä mihinkään muualle, vaan tahtoo palvomansa ohjaajansa luo, ei edes vilkaise mennessään muita. Ongelma on siis todellakin vain siinä, että jos toinen koira tulee iskuetäisyydelle koira tokkaisee kiinni, mitään kyselemättä, mitään varoittamatta.

Miten tuo esimerkki siis käytännössä tehtäisiin? Jos minä nyt ottaisin koiran ja joku muu tulisi koiransa kanssa lähellemme, niin kuinka mä esimerkitän koiralle sen, ettei sitä toista tarvitse purra? olen luonnollisesti itsekin purematta, mutta eihän koiran varsinainen ohjaajakaan toisia koiria ala esimerkillisesti puremaan. Toki astuisin väliin ja näinhän tekee koiran ohjaajakin, hihnasta repii ja asettuu väliin, ettei koira pääse tekemään sille toiselle vahinkoa,, eli tilanteethan ovat aina ollet vain ilman haukkomisia, mutta pääasia on siinä, että koira tekee hyökkäyksen, vaikkei hyökkäys menekään perille...

Tämä ongelma on tullut ilmi harjoituksissa joissa harjoittelemme kohtaamisia. Eli kaksi koiran ulkoiluttajaa kävelee vastakkain, pysähtyvät keskusteluetäisyydelle juttelemaan toistensa kanssa. Tällöin se toinen koira on liian lähellä ja tämä pyrkii tokkasemaan hampaillaan. Toki heille vastaan tulevaa koiraa on vaihdettu, ihan sama juttu oli koira mikä tahansa, jos koira ohjaajineen on niin lähellä, että ohjaajat yltävät kättelemään, koira hyökkää, yhtään puremaa ei ole tullut vielä perille- ainakaan minun nähteni-, koska niin hyökkääjän kuin toisen koiran ohjaajat ovat kerenneet yleensä hihnoista nykäistä koiransa erilleen..

... kirjoitti:

Koira ei urpoile, vaan koira osoittaa pelkoaan hyökkäämällä ja koiran mielestä pelottava tilanne on kun toinen koira tulee lähelle ja sen syykin on täysin tiedossa, koira koki huonon kokemuksen, josta käytös alkoi.

Koira tottelee ohjaajaansa, heillä on hyvä suhde, joka perustuu ihan silmin nähtävästi molemmin puoliseen rakkauteen, kumpaakaan ei suhteessa alisteta tms. Koira ei vielä pysy paikoillaan, mutta esim luoksetulo onnistuu erittäin hyvin kun joku pitää koiraa hihnasta paikoillaan ja laskee kun tyttö kutsuu. Koiralla ei käy mielessäkään lähteä mihinkään muualle, vaan tahtoo palvomansa ohjaajansa luo, ei edes vilkaise mennessään muita. Ongelma on siis todellakin vain siinä, että jos toinen koira tulee iskuetäisyydelle koira tokkaisee kiinni, mitään kyselemättä, mitään varoittamatta.

Miten tuo esimerkki siis käytännössä tehtäisiin? Jos minä nyt ottaisin koiran ja joku muu tulisi koiransa kanssa lähellemme, niin kuinka mä esimerkitän koiralle sen, ettei sitä toista tarvitse purra? olen luonnollisesti itsekin purematta, mutta eihän koiran varsinainen ohjaajakaan toisia koiria ala esimerkillisesti puremaan. Toki astuisin väliin ja näinhän tekee koiran ohjaajakin, hihnasta repii ja asettuu väliin, ettei koira pääse tekemään sille toiselle vahinkoa,, eli tilanteethan ovat aina ollet vain ilman haukkomisia, mutta pääasia on siinä, että koira tekee hyökkäyksen, vaikkei hyökkäys menekään perille...

Tämä ongelma on tullut ilmi harjoituksissa joissa harjoittelemme kohtaamisia. Eli kaksi koiran ulkoiluttajaa kävelee vastakkain, pysähtyvät keskusteluetäisyydelle juttelemaan toistensa kanssa. Tällöin se toinen koira on liian lähellä ja tämä pyrkii tokkasemaan hampaillaan. Toki heille vastaan tulevaa koiraa on vaihdettu, ihan sama juttu oli koira mikä tahansa, jos koira ohjaajineen on niin lähellä, että ohjaajat yltävät kättelemään, koira hyökkää, yhtään puremaa ei ole tullut vielä perille- ainakaan minun nähteni-, koska niin hyökkääjän kuin toisen koiran ohjaajat ovat kerenneet yleensä hihnoista nykäistä koiransa erilleen..

Lue lisää

"Koira ei urpoile, vaan koira osoittaa pelkoaan hyökkäämällä ja koiran mielestä pelottava tilanne on kun toinen koira tulee lähelle ja sen syykin on täysin tiedossa, koira koki huonon kokemuksen, josta käytös alkoi"

"Koira tottelee ohjaajaansa, heillä on hyvä suhde, joka perustuu ihan silmin nähtävästi molemmin puoliseen rakkauteen,"...Kyllä urpoilee

Tuo mitä kirjoitat, niin eikö sinulle viesti sitä mikä tuossa suhteessa uppuu? LUOTTAMUS ja vajaa autoriteetti. Koira ei tee päätöstä, pelon saattelemana, vaan ohjaajan.

Ymmärrätkö. että nyt on vaistokäytös vahvempi, kuin koulutettu malli. Eli luottamus tilanteeseen, tilanne hallinta ja auktoriteetti ei ole ollut kohdallaan, näissä tilanteissa, missä sitä kysytään. Nyt vaistokäytös on vahvistunut ja siihen ei auta muu, kuin auktoriteetin lisääminen näissä tilanteissa ja jatkossa kaikissa mikä sitä vaatii. (Tilanteen katkaisu ja jälkihallinta)

Lääke miten: Koira ei hauku, kun ei anneta haulkkua. Koira ei urpoile kuten nyt, kun ei anneta urpoilla, sillä sooloilua tuo kuitenkin on, vaikka pelosta johtuisikin.
Vaikka koira on kuinka rakkaudella kasvatettu kuuluu siihen riittävä kuri tärkeänä osana. Sen osa siinä kasvatuksessa on koiran etu ja turvallisuus, joka nyt ei ole toteutunut...Nyt koko tilanne rakentuu koiran ehdoilla.

Löytyykö teidän seurasta ketään kokenutta ohjaajaa, joka tilannetta voisi ohjeistaa paikan päällä?

canis.familiaris kirjoitti:

"Koira ei urpoile, vaan koira osoittaa pelkoaan hyökkäämällä ja koiran mielestä pelottava tilanne on kun toinen koira tulee lähelle ja sen syykin on täysin tiedossa, koira koki huonon kokemuksen, josta käytös alkoi"

"Koira tottelee ohjaajaansa, heillä on hyvä suhde, joka perustuu ihan silmin nähtävästi molemmin puoliseen rakkauteen,"...Kyllä urpoilee

Tuo mitä kirjoitat, niin eikö sinulle viesti sitä mikä tuossa suhteessa uppuu? LUOTTAMUS ja vajaa autoriteetti. Koira ei tee päätöstä, pelon saattelemana, vaan ohjaajan.

Ymmärrätkö. että nyt on vaistokäytös vahvempi, kuin koulutettu malli. Eli luottamus tilanteeseen, tilanne hallinta ja auktoriteetti ei ole ollut kohdallaan, näissä tilanteissa, missä sitä kysytään. Nyt vaistokäytös on vahvistunut ja siihen ei auta muu, kuin auktoriteetin lisääminen näissä tilanteissa ja jatkossa kaikissa mikä sitä vaatii. (Tilanteen katkaisu ja jälkihallinta)

Lääke miten: Koira ei hauku, kun ei anneta haulkkua. Koira ei urpoile kuten nyt, kun ei anneta urpoilla, sillä sooloilua tuo kuitenkin on, vaikka pelosta johtuisikin.
Vaikka koira on kuinka rakkaudella kasvatettu kuuluu siihen riittävä kuri tärkeänä osana. Sen osa siinä kasvatuksessa on koiran etu ja turvallisuus, joka nyt ei ole toteutunut...Nyt koko tilanne rakentuu koiran ehdoilla.

Löytyykö teidän seurasta ketään kokenutta ohjaajaa, joka tilannetta voisi ohjeistaa paikan päällä?

Lue lisää

Löytyy moniakin. Tiesin minäkin, että koska koira oppii melkoisen helposti kokemuksen kautta, myös tokkailu sadaan kuriin helposti samalla tyylillä kuin on nopeasti saatu rähinäkin, eli pelottelemalla koiraa tangaistuksella jos hyökkäilee.

Mutta kun mietetiään/mietin enemmän koiran elämänlaatua. Siitä ollaan tekemässä aktiivista harrastekoiraa, ohjaaja on oikein innostunut, koiran työinto myös kohdallaan, niin mielestäni koiralta pitäisi poistaa se stressi mikä sillä on toisista koirista, eikä suinkaan poistaa vain niitä oreita joita stres si aiheuttaa. Koska faktahan on, että mikäli tyttönen on yhtä aktiivinen kuin nyt antaa itsestään kuvan, koira tulee kymmenen seuraavaa vuotta olemaan lähietäisyydellä toisten koirien kanssa erilaisissa näyttelyissä ja harrastetapahtumissa jatkuvasti. Siitä kertyy jo viikkoa kohden useampi tunti stressiä koiran elimistölle siedettäväksi

... kirjoitti:

Löytyy moniakin. Tiesin minäkin, että koska koira oppii melkoisen helposti kokemuksen kautta, myös tokkailu sadaan kuriin helposti samalla tyylillä kuin on nopeasti saatu rähinäkin, eli pelottelemalla koiraa tangaistuksella jos hyökkäilee.

Mutta kun mietetiään/mietin enemmän koiran elämänlaatua. Siitä ollaan tekemässä aktiivista harrastekoiraa, ohjaaja on oikein innostunut, koiran työinto myös kohdallaan, niin mielestäni koiralta pitäisi poistaa se stressi mikä sillä on toisista koirista, eikä suinkaan poistaa vain niitä oreita joita stres si aiheuttaa. Koska faktahan on, että mikäli tyttönen on yhtä aktiivinen kuin nyt antaa itsestään kuvan, koira tulee kymmenen seuraavaa vuotta olemaan lähietäisyydellä toisten koirien kanssa erilaisissa näyttelyissä ja harrastetapahtumissa jatkuvasti. Siitä kertyy jo viikkoa kohden useampi tunti stressiä koiran elimistölle siedettäväksi

Lue lisää

En ole asiantuntija, vaan pelkkä harrastelija ja oma koiranikaan ei käyttäydy täydellisesti, joten ei kai pitäis periaatteessa tulla änkyttämään tähän väliin, mutta sanonpa kuitenkin...

"Tiesin minäkin, että koska koira oppii melkoisen helposti kokemuksen kautta, myös tokkailu sadaan kuriin helposti samalla tyylillä kuin on nopeasti saatu rähinäkin, eli pelottelemalla koiraa tangaistuksella jos hyökkäilee."

Ei mun mielestä cf tarkoittanut, että pitäis pelotella koiraa. Eikö sinun mielestä sitten ohjaaja voi saada koiralle perille sitä että on auktoriteetti muuten, kuin vain pelottelemalla?

Minä vähän luulen, että se tyttö on säikähtänyt koiransa aggressiivisesta käytöksestä niin kovasti, että jännittää jo etukäteen kohtaamisia, ja koira aistii epävarmuuden ja jännityksen tytöstä, ja käytös johtuu enempi siitä, kuin mistään traumatisoitumisista.

Ööh.... kirjoitti:

En ole asiantuntija, vaan pelkkä harrastelija ja oma koiranikaan ei käyttäydy täydellisesti, joten ei kai pitäis periaatteessa tulla änkyttämään tähän väliin, mutta sanonpa kuitenkin...

"Tiesin minäkin, että koska koira oppii melkoisen helposti kokemuksen kautta, myös tokkailu sadaan kuriin helposti samalla tyylillä kuin on nopeasti saatu rähinäkin, eli pelottelemalla koiraa tangaistuksella jos hyökkäilee."

Ei mun mielestä cf tarkoittanut, että pitäis pelotella koiraa. Eikö sinun mielestä sitten ohjaaja voi saada koiralle perille sitä että on auktoriteetti muuten, kuin vain pelottelemalla?

Minä vähän luulen, että se tyttö on säikähtänyt koiransa aggressiivisesta käytöksestä niin kovasti, että jännittää jo etukäteen kohtaamisia, ja koira aistii epävarmuuden ja jännityksen tytöstä, ja käytös johtuu enempi siitä, kuin mistään traumatisoitumisista.

Lue lisää

Oikein oivalsit. Perään kuulutin koiran määrätietoisempaa käsittelyä, josta hallinta paranee. Tästä syntyy luottamus, jossa koira ymmärtää, että ohjaaja hoitaa tilanteet, ei koira. Nimen omaan tuossa pitäisi ohjata huomio koiran vaistoperäiseen käytökseen ohjaamalla sitä koulutettuun malliin.

Se on mahdollista vain, jos koiran hallinta on riittävän määrätietoista. Tämäkään ei tarkoita kurmuuttamista, vaan riittävän autoriteetin rakentamista omalla olemuksella ja esimerkillä puuttua tilanteisiin koiran eduksi.

Kieltäminen on tietenkin ensiapu -otti mitä otti, ja vasta tämän jälkeen on kouluttamisen aloitus mahdollista. Nyt en pysy kärryillä mitä edes pyritään hakemaan, kun perusasiatkin on kielteisiä.

Edelleen tässä pyritään painimaan oireiden kanssa, vaikka pitäisi poistaa syy. Se syy on epävarmuuden mukana tuoma pelko, koska koiran on joutunut tilanteeseen, missä sen on pitänyt selviytyä sellaisesta, minkä ohjaajan olisi pitänyt selvittää. Eli mistä tässä on lopulta kyse? Koiran itsevarmuudesta ja luottamuksesta ohjaajan ja koiran välillä. Siltikin, vaikka koira muuten toimii, mutta ei toimi tässä tilanteessa, eli LUOTTAMUSTA rakentamaan ja nostamaan koiran itseluottamusta, joka tulee tekemisen ja onnistumisien kautta tai kohtaamalla itse tilanne ohjaajan esimerkillä.

Tuo toisien koirien kohtaaminen on vain loppu viimeistelyä. Voisi hyvinkin tehdä hyvää olla menemättä hetkeen muiden luo ja alkaa rakentamaan em.asioita ja onnistumisia muun tekemisen kautta, jos muut perusasiat on kerran kielteisiä.

Ööh.... kirjoitti:

En ole asiantuntija, vaan pelkkä harrastelija ja oma koiranikaan ei käyttäydy täydellisesti, joten ei kai pitäis periaatteessa tulla änkyttämään tähän väliin, mutta sanonpa kuitenkin...

"Tiesin minäkin, että koska koira oppii melkoisen helposti kokemuksen kautta, myös tokkailu sadaan kuriin helposti samalla tyylillä kuin on nopeasti saatu rähinäkin, eli pelottelemalla koiraa tangaistuksella jos hyökkäilee."

Ei mun mielestä cf tarkoittanut, että pitäis pelotella koiraa. Eikö sinun mielestä sitten ohjaaja voi saada koiralle perille sitä että on auktoriteetti muuten, kuin vain pelottelemalla?

Minä vähän luulen, että se tyttö on säikähtänyt koiransa aggressiivisesta käytöksestä niin kovasti, että jännittää jo etukäteen kohtaamisia, ja koira aistii epävarmuuden ja jännityksen tytöstä, ja käytös johtuu enempi siitä, kuin mistään traumatisoitumisista.

Lue lisää

Aivan juurikin niin.

Tyttö voisi sada koiran luottamuksen takaisin kun toiset koirat ovat lähietäisyydellä, koira voisi alkaa olettaa, ettei mitään vaaraa ole, se pystyy työskentelemään ohjaajansa kanssa vaikka toisia koira on lähellä, sen ei tarvitse jännittää.

Tämä savutettaisiin sillä, että koiraa siedätettäisiin tästä huonosta kokemuksesta johttuen pikkuhiljaa työskentelemään toisten koirien läsnä ollessa. Siinä siedätyksessä olisi oleellsita vain,e ttä koira näyttätisi milloin sen stressiraja on ylitetty. Nyt koira ei ilmaise mitenkään stressirajansa ylittymistä, joten se on vaikeaa... Rähisevällä koirallahan se on helppoa, harjoitellaan niin kaukana kun koira ei vielä ilmoita stressistä. Kun onnistuu hyvin, siirrytään askel lähemmäksi, harjoitellaan niin kauan tällä etäisyydellä, että on varmaa ja siirrytään askel lähemmäksi. Jos koira ilmaisee rajansa ylittyneen, astutaan kauemmaksi ja jatketaan taas siellä missä koira on vielä oppivainen...

Luotamus tyttöön syntyy sitä mukaa kun koira kokee olonsa turvalliseksi yhteisessä tekemisessä, koira oppii tietämään, että sillä ei ole mitään pelättävää toisten koirien suhteen. Nyt kun koira ei ilmaise sitä, että se pelkää jo, ohjaaja, kuten koulutajatkaan eivät tiedä, että koira on jo alueella jossa se ei opi, vaan vain stressaa toisten läsnäolosta...

... kirjoitti:

Aivan juurikin niin.

Tyttö voisi sada koiran luottamuksen takaisin kun toiset koirat ovat lähietäisyydellä, koira voisi alkaa olettaa, ettei mitään vaaraa ole, se pystyy työskentelemään ohjaajansa kanssa vaikka toisia koira on lähellä, sen ei tarvitse jännittää.

Tämä savutettaisiin sillä, että koiraa siedätettäisiin tästä huonosta kokemuksesta johttuen pikkuhiljaa työskentelemään toisten koirien läsnä ollessa. Siinä siedätyksessä olisi oleellsita vain,e ttä koira näyttätisi milloin sen stressiraja on ylitetty. Nyt koira ei ilmaise mitenkään stressirajansa ylittymistä, joten se on vaikeaa... Rähisevällä koirallahan se on helppoa, harjoitellaan niin kaukana kun koira ei vielä ilmoita stressistä. Kun onnistuu hyvin, siirrytään askel lähemmäksi, harjoitellaan niin kauan tällä etäisyydellä, että on varmaa ja siirrytään askel lähemmäksi. Jos koira ilmaisee rajansa ylittyneen, astutaan kauemmaksi ja jatketaan taas siellä missä koira on vielä oppivainen...

Luotamus tyttöön syntyy sitä mukaa kun koira kokee olonsa turvalliseksi yhteisessä tekemisessä, koira oppii tietämään, että sillä ei ole mitään pelättävää toisten koirien suhteen. Nyt kun koira ei ilmaise sitä, että se pelkää jo, ohjaaja, kuten koulutajatkaan eivät tiedä, että koira on jo alueella jossa se ei opi, vaan vain stressaa toisten läsnäolosta...

Lue lisää

Tämä on vain ehdotus, mutta mitä jos kokeilisitte niin, että joku toinen ihminen menee sen onglmakoiran kanssa toisten koirien lähelle, joku sellainen joka on itsevarma ja jolla on selkeä elekieli.

Oma elekieleni ei ole kovin selkeää, ja koirani ei tajunnut moniakaan asioita, kun sitä yritin kouluttaa itse. Sitten otin yhteyttä kouluttajaan, joka ensin teki temput koiran kanssa, ja omalla elekielellään sai koiran ymmärtämään mitä siltä halutaan. Sitten kun koira tajusi oli minun vuoro jatkaa harjoittelua. Kummasti koira sitten totteli minuakin, vaikka elekieleni on edelleen mitä on... Eli se vain tajusi toisen ihmisen näyttämänä mitä siltä halutaan. Voisiko tämä toimia myös kyseisen koiran kohdalla, ja kannattaisiko yrittää?

Onhan myös tiedossa, että koirat monestikin saattavat käyttäytyä jonkun osaavan koira-ihmisen kanssa paljon paremmin, vaikka olisivat juuri tämän ihmisen tavanneet, kuin oman omistajansa. Kai se on vain sitä, että niiden on helppo ymmärtää tällaisesta ihmisestä mitä hän koiralta haluaa.

Ööh... kirjoitti:

Tämä on vain ehdotus, mutta mitä jos kokeilisitte niin, että joku toinen ihminen menee sen onglmakoiran kanssa toisten koirien lähelle, joku sellainen joka on itsevarma ja jolla on selkeä elekieli.

Oma elekieleni ei ole kovin selkeää, ja koirani ei tajunnut moniakaan asioita, kun sitä yritin kouluttaa itse. Sitten otin yhteyttä kouluttajaan, joka ensin teki temput koiran kanssa, ja omalla elekielellään sai koiran ymmärtämään mitä siltä halutaan. Sitten kun koira tajusi oli minun vuoro jatkaa harjoittelua. Kummasti koira sitten totteli minuakin, vaikka elekieleni on edelleen mitä on... Eli se vain tajusi toisen ihmisen näyttämänä mitä siltä halutaan. Voisiko tämä toimia myös kyseisen koiran kohdalla, ja kannattaisiko yrittää?

Onhan myös tiedossa, että koirat monestikin saattavat käyttäytyä jonkun osaavan koira-ihmisen kanssa paljon paremmin, vaikka olisivat juuri tämän ihmisen tavanneet, kuin oman omistajansa. Kai se on vain sitä, että niiden on helppo ymmärtää tällaisesta ihmisestä mitä hän koiralta haluaa.

Lue lisää

Hyvä ajatus. Jos ohjaaja suostuu, niin ehdottomasti kokeilemisen arvoista varmasti. Ennenkaikkea varmasti oleellista olisi se, että joku muu osasi ehkä paremmin oikea aikaiseen palkitsemiseen keskittyä enemmän kun tämä vasta koiran käsittelyä harjoiteleva ohjaaja. Eli mahdollisesti saisi kiiinni jo siitä hetkestä ennenkuin hyökkäys tapahtuu... Näin koira voisi alkaa pitämään harjoitelun kautta toisten koirien läsnäolon jopa palkitsevana...

Ööh... kirjoitti:

Tämä on vain ehdotus, mutta mitä jos kokeilisitte niin, että joku toinen ihminen menee sen onglmakoiran kanssa toisten koirien lähelle, joku sellainen joka on itsevarma ja jolla on selkeä elekieli.

Oma elekieleni ei ole kovin selkeää, ja koirani ei tajunnut moniakaan asioita, kun sitä yritin kouluttaa itse. Sitten otin yhteyttä kouluttajaan, joka ensin teki temput koiran kanssa, ja omalla elekielellään sai koiran ymmärtämään mitä siltä halutaan. Sitten kun koira tajusi oli minun vuoro jatkaa harjoittelua. Kummasti koira sitten totteli minuakin, vaikka elekieleni on edelleen mitä on... Eli se vain tajusi toisen ihmisen näyttämänä mitä siltä halutaan. Voisiko tämä toimia myös kyseisen koiran kohdalla, ja kannattaisiko yrittää?

Onhan myös tiedossa, että koirat monestikin saattavat käyttäytyä jonkun osaavan koira-ihmisen kanssa paljon paremmin, vaikka olisivat juuri tämän ihmisen tavanneet, kuin oman omistajansa. Kai se on vain sitä, että niiden on helppo ymmärtää tällaisesta ihmisestä mitä hän koiralta haluaa.

Lue lisää

"Sitten otin yhteyttä kouluttajaan, joka ensin teki temput koiran kanssa" mistä sä tollasen kouluttajan löysin. YÖKS

hämärä kouluttaja kirjoitti:

"Sitten otin yhteyttä kouluttajaan, joka ensin teki temput koiran kanssa" mistä sä tollasen kouluttajan löysin. YÖKS

Kovinpa kaksinmielistä... heh...

... kirjoitti:

Kovinpa kaksinmielistä... heh...

Tuosta vakavampikin asia, kun nyt kerran mahdollisuuden annoitte. On myös koiran ohjaajia jotka haluavat koiransa silmissä itselleen alfan roolin, eli puhuvat paljon johtajuudesta... He siis haluavat sen roolin, jolla on ainut oikeus astua vastakkaisen sukupuolen koira edustajia...

hämärä kouluttaja kirjoitti:

"Sitten otin yhteyttä kouluttajaan, joka ensin teki temput koiran kanssa" mistä sä tollasen kouluttajan löysin. YÖKS

No arvasin, että jonkun on pakko päästä tölväisemään sanavalinnasta... :D En siis mitään pervoa tarkoittanut, vaan ihan normaaleja juttuja mitä koiran kanssa opetellaan. Millä muulla sanalla kuvaisit niitä kuin temppu, sillä temppujahan ne periaatteessa ovat?

Ja aloittajalle vielä sen verran, että olen varma, että koira näyttää jotain merkkejä edelleen ennen hyökkäystä, sillä siinä vaiheessahan kun koira jo rähisee se käy ylikierroksilla ja sitä tilannetta ennen on ehtinyt tapahtua paljon ja kaikenlaista viestintää, mitä ihminen ei havaitse -varsinkaan kokematon. Eli ei kai sen pitäisi olla loppujen lopuksi maailman suurin ongelma tuossa koiran käytökseen puuttumisessa, että se ei enää aloita jotain sekopäistä riehuntaa ja haukkumista toisia kohdatessaan.

canis.familiaris kirjoitti:

Oikein oivalsit. Perään kuulutin koiran määrätietoisempaa käsittelyä, josta hallinta paranee. Tästä syntyy luottamus, jossa koira ymmärtää, että ohjaaja hoitaa tilanteet, ei koira. Nimen omaan tuossa pitäisi ohjata huomio koiran vaistoperäiseen käytökseen ohjaamalla sitä koulutettuun malliin.

Se on mahdollista vain, jos koiran hallinta on riittävän määrätietoista. Tämäkään ei tarkoita kurmuuttamista, vaan riittävän autoriteetin rakentamista omalla olemuksella ja esimerkillä puuttua tilanteisiin koiran eduksi.

Kieltäminen on tietenkin ensiapu -otti mitä otti, ja vasta tämän jälkeen on kouluttamisen aloitus mahdollista. Nyt en pysy kärryillä mitä edes pyritään hakemaan, kun perusasiatkin on kielteisiä.

Edelleen tässä pyritään painimaan oireiden kanssa, vaikka pitäisi poistaa syy. Se syy on epävarmuuden mukana tuoma pelko, koska koiran on joutunut tilanteeseen, missä sen on pitänyt selviytyä sellaisesta, minkä ohjaajan olisi pitänyt selvittää. Eli mistä tässä on lopulta kyse? Koiran itsevarmuudesta ja luottamuksesta ohjaajan ja koiran välillä. Siltikin, vaikka koira muuten toimii, mutta ei toimi tässä tilanteessa, eli LUOTTAMUSTA rakentamaan ja nostamaan koiran itseluottamusta, joka tulee tekemisen ja onnistumisien kautta tai kohtaamalla itse tilanne ohjaajan esimerkillä.

Tuo toisien koirien kohtaaminen on vain loppu viimeistelyä. Voisi hyvinkin tehdä hyvää olla menemättä hetkeen muiden luo ja alkaa rakentamaan em.asioita ja onnistumisia muun tekemisen kautta, jos muut perusasiat on kerran kielteisiä.

Lue lisää

"Urpoileeko" koira jos se olettaa että "näin kuuluu tehdä"? Jos tiettyä käytöstä vahvistaa, koira ei todnäk oleta vittuilevansa omistajalle/ohjaajalle vaan tekevänsä niinkuin pitääkin. Get it?

FKNHell kirjoitti:

"Urpoileeko" koira jos se olettaa että "näin kuuluu tehdä"? Jos tiettyä käytöstä vahvistaa, koira ei todnäk oleta vittuilevansa omistajalle/ohjaajalle vaan tekevänsä niinkuin pitääkin. Get it?

Lue lisää

Urpoilu=vittuilua? nou Urpoilu=hölmöolyä jees.

P.s Koira ei oleta mitään, vaan perustaa kokemukseen....Get it?

Kuvaavaa tässä on minusta se, että että koira tekee, koira käyttäytyy jne..Eli tekee mitä sen annetaan tehdä. Meillä ei koira tee, kuin sitä mikä soveltuu asetettuihin käytöksen rajoihin. Kaikkeen mikä menee rajalle puututaan.

"Eli "johtajuus" "...aivan. Koiran hallinta pitää olla kunnossa ja vahva(Tarkoittanet koiran halintaa johtajuudella...heheh...=D)

Kuinka siedätetään koiraa, jonka kynnystä ei näy? Stressaavalle koirallehan on turha opettaa yhtään mitään, se ei opi edes sietämään. Mutta nyt kun ei tiedetä missä vaiheessa koira alkaa stressaamaan toisten läsnä olosta? Ennekuin rähinä oireet olivat vielä olemassa koira rähähti toisille ehkä noin kolmen metrin etäisyydeltä, pitäisikö lähteä siis noin viiden metrin välimatkasta? Vai kannttaisiko vielä kauemmaksi, sillä nyt koira yrittää tokkaista ihan jokaista liian lähelle tulevaa koiraa, eli tuntuu että nyt on menty sietämisen suhteen jopa takapakkia, aiemmin rähähteli kuitenkin havemmin, eli noin joka kolmas koira sai ohittaa sieltä metrien päästä ilman reaktiota. entä mistä tunnistetaan, että nyt koira jo sietää tästä välimatkasta ja toinen voi siirtyä lähemmäksi?

... kirjoitti:

Kuinka siedätetään koiraa, jonka kynnystä ei näy? Stressaavalle koirallehan on turha opettaa yhtään mitään, se ei opi edes sietämään. Mutta nyt kun ei tiedetä missä vaiheessa koira alkaa stressaamaan toisten läsnä olosta? Ennekuin rähinä oireet olivat vielä olemassa koira rähähti toisille ehkä noin kolmen metrin etäisyydeltä, pitäisikö lähteä siis noin viiden metrin välimatkasta? Vai kannttaisiko vielä kauemmaksi, sillä nyt koira yrittää tokkaista ihan jokaista liian lähelle tulevaa koiraa, eli tuntuu että nyt on menty sietämisen suhteen jopa takapakkia, aiemmin rähähteli kuitenkin havemmin, eli noin joka kolmas koira sai ohittaa sieltä metrien päästä ilman reaktiota. entä mistä tunnistetaan, että nyt koira jo sietää tästä välimatkasta ja toinen voi siirtyä lähemmäksi?

Lue lisää

"Stressaavalle koirallehan on turha opettaa yhtään mitään"...no jos niin, niin voidaan ainakin kieltää jokin ei toivottu ja ottaa se kontrollin alaisuuteen, oli mieliala mikä tahansa. Opettaminen johonkin tulee vasta tämän jälkeen.

"Kuinka siedätetään koiraa,"...edelleen. Riittävän suurella aidattomalla alallla, jossa on itsevarmoja koiria. Hihnalla tämä ei tapahdu. Hihnalla opetetaan ja kontroloidaan koiran käytöstä ihmisen määrittämissä puitteissa.
Vapaana koira oppii koirien välistä viestintää ja käytöstä, josta myös itse siedätys muodostuu.

En saa kyllä koirasta oikein minkäänlaista kuvaa ja tilanne ei helpotu kun sitä rotuakin pitää arpoa. Rotu on aika olennainen. (rodun ominaisuus)

canis.familiaris kirjoitti:

"Stressaavalle koirallehan on turha opettaa yhtään mitään"...no jos niin, niin voidaan ainakin kieltää jokin ei toivottu ja ottaa se kontrollin alaisuuteen, oli mieliala mikä tahansa. Opettaminen johonkin tulee vasta tämän jälkeen.

"Kuinka siedätetään koiraa,"...edelleen. Riittävän suurella aidattomalla alallla, jossa on itsevarmoja koiria. Hihnalla tämä ei tapahdu. Hihnalla opetetaan ja kontroloidaan koiran käytöstä ihmisen määrittämissä puitteissa.
Vapaana koira oppii koirien välistä viestintää ja käytöstä, josta myös itse siedätys muodostuu.

En saa kyllä koirasta oikein minkäänlaista kuvaa ja tilanne ei helpotu kun sitä rotuakin pitää arpoa. Rotu on aika olennainen. (rodun ominaisuus)

Lue lisää

Joo, en enää lähtisi yhtään enempää viemään koiralta stressaantumisen merkkejä pois, eli en lähtisi kieltämään vielä hyökkäämisestäkin, koska nykyisessä tilanteessahan ollaan jo sen takia, että koiralta rähinä on opetettu pois. Mielumin lähtisin siis sitä kautta, että koira ei enää stressasi tilanteita, mikä antaisi varmemman lopputuloksen kuin oireen kieltäminen.

rodulla tai muilla tunnusmerkeillä ei sinänsä ole väliä itse kysymykseni kannalta. Sen verran isompi siis kuin esimerkiksi noutaja ja belgianpaimen narttuni, etten niitä uskaltaisi laskea irti kyseisen koiran kanssa samaan aidattuun tai aitaamattomaan ympäristöön. Perinteinen palveluskoirarotu perinteisellä palveluskoiran luonteella, sen verran voin helpottaa rotwailereiden taakkaa, että kyse ei ole tästä yleensä pelkoa aiheuttavasta rodusta, kuten ei saksanpaimenestakaan...'

Konsteja siedättää siis jollain muulla tavalla kuin laittaa toisia koiria vaaraan?

... kirjoitti:

Joo, en enää lähtisi yhtään enempää viemään koiralta stressaantumisen merkkejä pois, eli en lähtisi kieltämään vielä hyökkäämisestäkin, koska nykyisessä tilanteessahan ollaan jo sen takia, että koiralta rähinä on opetettu pois. Mielumin lähtisin siis sitä kautta, että koira ei enää stressasi tilanteita, mikä antaisi varmemman lopputuloksen kuin oireen kieltäminen.

rodulla tai muilla tunnusmerkeillä ei sinänsä ole väliä itse kysymykseni kannalta. Sen verran isompi siis kuin esimerkiksi noutaja ja belgianpaimen narttuni, etten niitä uskaltaisi laskea irti kyseisen koiran kanssa samaan aidattuun tai aitaamattomaan ympäristöön. Perinteinen palveluskoirarotu perinteisellä palveluskoiran luonteella, sen verran voin helpottaa rotwailereiden taakkaa, että kyse ei ole tästä yleensä pelkoa aiheuttavasta rodusta, kuten ei saksanpaimenestakaan...'

Konsteja siedättää siis jollain muulla tavalla kuin laittaa toisia koiria vaaraan?

Lue lisää

Dobermanniko sitten? Mitä sinä tuota rotua panttaat, miksei sitä voi kertoa?

... kirjoitti:

Joo, en enää lähtisi yhtään enempää viemään koiralta stressaantumisen merkkejä pois, eli en lähtisi kieltämään vielä hyökkäämisestäkin, koska nykyisessä tilanteessahan ollaan jo sen takia, että koiralta rähinä on opetettu pois. Mielumin lähtisin siis sitä kautta, että koira ei enää stressasi tilanteita, mikä antaisi varmemman lopputuloksen kuin oireen kieltäminen.

rodulla tai muilla tunnusmerkeillä ei sinänsä ole väliä itse kysymykseni kannalta. Sen verran isompi siis kuin esimerkiksi noutaja ja belgianpaimen narttuni, etten niitä uskaltaisi laskea irti kyseisen koiran kanssa samaan aidattuun tai aitaamattomaan ympäristöön. Perinteinen palveluskoirarotu perinteisellä palveluskoiran luonteella, sen verran voin helpottaa rotwailereiden taakkaa, että kyse ei ole tästä yleensä pelkoa aiheuttavasta rodusta, kuten ei saksanpaimenestakaan...'

Konsteja siedättää siis jollain muulla tavalla kuin laittaa toisia koiria vaaraan?

Lue lisää

Itse kyllä suosittelisin tuota c.f:n ehdottamaa tapaamista vapaana rauhallisten, varmojen ja hyväkäytöksisten koirien kanssa. Jos kyseinen koira kerran on iso, niin ehkä sitten mieluusti muutkin sitä kaliiperia.. Ja paikalle joku tarpeeksi osaava ja kokenut koirankouluttaja, joka osaa ja pystyy lukemaan koiran käytöstä (sillä todnäk se jotain viestii, vaikkei niin selvästi että sitä helpolla huomaisikaan).

Vapaana tapaaminen (nimenomaan isolla aitaamattomalla alueella, tai sitten ihan todella kunnon kokoisella aidatulla) on aina eri asia kuin hihnassa. Hihnasta koira ei pääse pakenemaan, vaikka toinen koira pelottaisi. Ja jos koira ei luota siihen, että omistata hoitaa tilanteen, niin sen ainoa vaihtoehto on hyökätä. Moni koira joka hihnassa hyökkii ja yrittää purra ei sitä vapaana ollessaan tee, sillä silloin niillä on myöskin mahdollisuus paeta tilannetta/pitää tarpeeksi etäisyyttä toisiin koiriin. Tällä tavalla koira pääsisi myös kokemaan, että toiset koirat eivät ole pelkästää pelottavia, vaan jollei nyt mukavia niin ehkä sentään siedettäviä.

"Joo, en enää lähtisi yhtään enempää viemään koiralta stressaantumisen merkkejä pois, eli en lähtisi kieltämään vielä hyökkäämisestäkin, koska nykyisessä tilanteessahan ollaan jo sen takia, että koiralta rähinä on opetettu pois."

Tuohon en kyllä lähtisi. Huono käytös on huonoa käytöstä, johtui se mistä vain. Jollei sitä nyt lähde poistamaan, niin on ihan turha tehdä mitään muutakaan. Eihän koira muuten ikinä opi miten sen tulisi olla muiden koirien läsnäollessa, ja samalla se pitäisi omistajaansa ihan täytenä tössykkänä, joka ei pysty tipan vertaa pitämään sen puolia vaan alkaa entistä vahvemmin hoitamaan homman itse. Eri asia sitten on miten ja millä tavalla siihen huonoon/ei-toivottuun käytökseen puututaan. Ei siinä tarvita väkivaltaa/kolinapurkkeja tai muitakaan voimakeinoja. Tiukan päättäväinen (rauhallinen ja varma) käytös omistajalta, kerrotaan koiralle selvästi mitä siltä toivotaan ja mitä ei. Palkitaan (tyyli on vapaa) hyvä käytös ja estetään huono. Omistajan täytyy näissä ongelmatilanteissa ja muutenkin osoittaa koiralleen, että on hänen hommansa hoidella toiset koirat ja tilanteet ylipäänsä. Koira ei rähjää kun se luottaa siihen, että omistaja hoitaa tilanteet.

... kirjoitti:

Kuinka siedätetään koiraa, jonka kynnystä ei näy? Stressaavalle koirallehan on turha opettaa yhtään mitään, se ei opi edes sietämään. Mutta nyt kun ei tiedetä missä vaiheessa koira alkaa stressaamaan toisten läsnä olosta? Ennekuin rähinä oireet olivat vielä olemassa koira rähähti toisille ehkä noin kolmen metrin etäisyydeltä, pitäisikö lähteä siis noin viiden metrin välimatkasta? Vai kannttaisiko vielä kauemmaksi, sillä nyt koira yrittää tokkaista ihan jokaista liian lähelle tulevaa koiraa, eli tuntuu että nyt on menty sietämisen suhteen jopa takapakkia, aiemmin rähähteli kuitenkin havemmin, eli noin joka kolmas koira sai ohittaa sieltä metrien päästä ilman reaktiota. entä mistä tunnistetaan, että nyt koira jo sietää tästä välimatkasta ja toinen voi siirtyä lähemmäksi?

Lue lisää

Kyllä varmasti kynnys löytyy.Jos ei sitä muka näe,niin sitten ja muutenkin tarvittaessa harjoitellaan kontakti/hallinta aukottomaksi,siedätys pitkältä matkaa kauan ja vasta myöhemmin lähitilanteisiin.Jos tarve siis vaatii.Ei kaikkiin juttuihin ole olamassa aina hokkuspokkusta,vaikka kuinka haluaisi.

"Stressaavalle..." Ei pidä paikkansa.Voi opettaa,JOS ei ole liian strssaantunut.Ja jos olisi jo niin stressissä,ettei oppiminenkaan suju,niin itsehillintä pettäisi jo paljon aikaisemmin,tai koira vaipuisi täysin lakoniseksi.Jos koira olisi liian stressissä,niin se näkyisi jo kentälle tulossa niin,että olsi jo eläinsuojelullisesti väärin se sinne tuoda...

Itse en suositteli siedättämistä auki,ellei ole varmasti kyse harjoittelusta,jossa tutut koirat ja varma,ettei mitään tapahdu,myöskään omalta puolelta.Ja varsinkin jos omistaja,saati joku muu ei ole satavarman jyvällä....Ja tuskin on,jos ei kukaan yhtään ennakkomerkkiäkään näe.
Noita voi käyttää hyväksi,varsinkin alussa kylläkin.Hinna on turvallisuustekijä,kun aloitetaan vierailla,sitähän ei käytetä opetuksena.
Eli ihan normisiedätys,niinkuin se tehdään.JA se "johtajuus" ja suhde ihan aukottomaksi kuin mahdollista.
Se kun on yksi suurin tekijä myös siedättämisessä.Siinä ei ketään vaaraan laiteta.Tarvittaessa pienin askelein edetään ja mahdollisimman hyvin yritetään,ettei lepsuksia tulisi.

Ja rotu itseasiassa on oleellinen tietää.Aina ongelmatapauksissa ;)

Ja minä en lähtisi siitä,että koira saisi sanoa sanottavansa.Se kun on vaan omistajan tehtävä...
Koiralle vaan pitää luoda puitteet,ettei sen tarvi ja sen tiedostaa se.Siinä sitten tuleekin eroja,miten pitkälle se voidaan saada,realiteetit huomioonottaen.

Arvausleikkiä? kirjoitti:

Dobermanniko sitten? Mitä sinä tuota rotua panttaat, miksei sitä voi kertoa?

Koska ei ole väliä... Itse luettelisin perinteisiksi palveluskoiraroduiksi ainakin nämä; saku, rotwailer, dobermanni, beuceron (vai miten kirjoitetaan), howahart, valkoinen paimenkoira, suursnautseri, belgianpaimen...

molossi kirjoitti:

Kyllä varmasti kynnys löytyy.Jos ei sitä muka näe,niin sitten ja muutenkin tarvittaessa harjoitellaan kontakti/hallinta aukottomaksi,siedätys pitkältä matkaa kauan ja vasta myöhemmin lähitilanteisiin.Jos tarve siis vaatii.Ei kaikkiin juttuihin ole olamassa aina hokkuspokkusta,vaikka kuinka haluaisi.

"Stressaavalle..." Ei pidä paikkansa.Voi opettaa,JOS ei ole liian strssaantunut.Ja jos olisi jo niin stressissä,ettei oppiminenkaan suju,niin itsehillintä pettäisi jo paljon aikaisemmin,tai koira vaipuisi täysin lakoniseksi.Jos koira olisi liian stressissä,niin se näkyisi jo kentälle tulossa niin,että olsi jo eläinsuojelullisesti väärin se sinne tuoda...

Itse en suositteli siedättämistä auki,ellei ole varmasti kyse harjoittelusta,jossa tutut koirat ja varma,ettei mitään tapahdu,myöskään omalta puolelta.Ja varsinkin jos omistaja,saati joku muu ei ole satavarman jyvällä....Ja tuskin on,jos ei kukaan yhtään ennakkomerkkiäkään näe.
Noita voi käyttää hyväksi,varsinkin alussa kylläkin.Hinna on turvallisuustekijä,kun aloitetaan vierailla,sitähän ei käytetä opetuksena.
Eli ihan normisiedätys,niinkuin se tehdään.JA se "johtajuus" ja suhde ihan aukottomaksi kuin mahdollista.
Se kun on yksi suurin tekijä myös siedättämisessä.Siinä ei ketään vaaraan laiteta.Tarvittaessa pienin askelein edetään ja mahdollisimman hyvin yritetään,ettei lepsuksia tulisi.

Ja rotu itseasiassa on oleellinen tietää.Aina ongelmatapauksissa ;)

Ja minä en lähtisi siitä,että koira saisi sanoa sanottavansa.Se kun on vaan omistajan tehtävä...
Koiralle vaan pitää luoda puitteet,ettei sen tarvi ja sen tiedostaa se.Siinä sitten tuleekin eroja,miten pitkälle se voidaan saada,realiteetit huomioonottaen.

Lue lisää

Hyvä, nyt ollaan juuri sen kysymykseni äärellä...

riittkköhän koiran elinikä siedätyksen varman päälle harjoitteluun? Jos nyt lähtisimme siitä, että he harjoittelevat viiden metrin etäisyydellä muista, oli varmasti matka jonka sieti silloinkin kun vielä rähisi, miten nopeasti voisi ottaa pykäliä lähemmäksi? Kiirehtiminenhän nähdään vasta sitten vaikka kymmenen viikon päästä kun koira on askelaskeleelta tuotu niin lähelle, että tokkaisu olisi mahdollista ja silloin olisi taas siirryttävä uudelleen sinne viiden metrin päähän, koska emmehän tiedä koirasta onko sen stressimatka jo lyhentynyt. turhauttavaa, tai sitten onnsituisi kerrasta, jso kiirettä ei pidettäisi. Siksi oli ymmärrettävästikin mukavampaa, jos koiralle voisi saada nuo ennakoivat eleet takaisin...

... kirjoitti:

Hyvä, nyt ollaan juuri sen kysymykseni äärellä...

riittkköhän koiran elinikä siedätyksen varman päälle harjoitteluun? Jos nyt lähtisimme siitä, että he harjoittelevat viiden metrin etäisyydellä muista, oli varmasti matka jonka sieti silloinkin kun vielä rähisi, miten nopeasti voisi ottaa pykäliä lähemmäksi? Kiirehtiminenhän nähdään vasta sitten vaikka kymmenen viikon päästä kun koira on askelaskeleelta tuotu niin lähelle, että tokkaisu olisi mahdollista ja silloin olisi taas siirryttävä uudelleen sinne viiden metrin päähän, koska emmehän tiedä koirasta onko sen stressimatka jo lyhentynyt. turhauttavaa, tai sitten onnsituisi kerrasta, jso kiirettä ei pidettäisi. Siksi oli ymmärrettävästikin mukavampaa, jos koiralle voisi saada nuo ennakoivat eleet takaisin...

Lue lisää

Riittää tai ei riitä...Riippuu ihan täysin homman harjoittajista ja realiteeteistä.Realiteetit on ne,jotka jo kerroin.Eli miten pitkälle on yleensäkin mahdollista,joskus enemmän ja joskus vähemmän.Rotuominaisuudet ym.huomioiden.
Ja kuten sanoin,OLEELLISTA on se "johtajuuden" saaminen mahdollisimman saumattomaksi,jolloin koira luottaa omistajan kykyyn hoitaa hommat.Silloin myös koulutus edistyy paremmin ;)

"Jos nyt lähtisimme..." Ei kun ensin ilman muita kontakti ja toiminta halutuksi.Sitten tuttujen koirien kanssa,JOS homma tiedetään toimivan niiden kanssa.Eli ohitukset,hihnassa tapaamiset (siis vaan ihmisten seurustelut) ym.
Sitten vasta vieraat mukaan.Tuohon koska siirrytään mihinkin vaiheeseen,niin ei sitä näkemättä ja tuntematta voi kukaan sanoa.Siihen on saatava joku pätevä koiransilmää omaava mukaan.Kentällä voi toki käydä tokoa tekemässä,JOS koirasta on siihen,mutta kunnolla väliä muihin ja sitten katsottava,että siellä kentällä ylipäätään touhu on hallinnassa,eikä koirat sinkoile mihin sattuu.

molossi kirjoitti:

Riittää tai ei riitä...Riippuu ihan täysin homman harjoittajista ja realiteeteistä.Realiteetit on ne,jotka jo kerroin.Eli miten pitkälle on yleensäkin mahdollista,joskus enemmän ja joskus vähemmän.Rotuominaisuudet ym.huomioiden.
Ja kuten sanoin,OLEELLISTA on se "johtajuuden" saaminen mahdollisimman saumattomaksi,jolloin koira luottaa omistajan kykyyn hoitaa hommat.Silloin myös koulutus edistyy paremmin ;)

"Jos nyt lähtisimme..." Ei kun ensin ilman muita kontakti ja toiminta halutuksi.Sitten tuttujen koirien kanssa,JOS homma tiedetään toimivan niiden kanssa.Eli ohitukset,hihnassa tapaamiset (siis vaan ihmisten seurustelut) ym.
Sitten vasta vieraat mukaan.Tuohon koska siirrytään mihinkin vaiheeseen,niin ei sitä näkemättä ja tuntematta voi kukaan sanoa.Siihen on saatava joku pätevä koiransilmää omaava mukaan.Kentällä voi toki käydä tokoa tekemässä,JOS koirasta on siihen,mutta kunnolla väliä muihin ja sitten katsottava,että siellä kentällä ylipäätään touhu on hallinnassa,eikä koirat sinkoile mihin sattuu.

Lue lisää

Johtajuudesta en ala... Jätän siis väliin.

Koiran ja ohjaan kontakti ja muut härpäkkeet ovat kunnossa. Ketään sellaista koiraa ei ole jonka päälle ei hyökkäisi, vaan käy puremaan liian lähelle tulevaa toista koiraa koirasta riippumatta.

Mitään keinoa ei siis ole saada tietää missä vaiheessa koira paineistuu toisten läsnäolosta, eli sitä rähinää ei esim saa takaisin millään tavoin?

esimerkiksi oman koriani kanssa kokeiltuna, pidin koirani vapaana mukana kulkemassa, ei siis kontaktissa, mutta hihnassa kävelemässä mukana. Tämä hyökkäilijä taas suoritti mallikkaan seuraamisen kontakteineen, koska ohjaaja näin ohjeisti koiran. Pysähdyimme juttelu etäisyydelle, molemmat koirat istuivat vasemmilla sivuillamme, mutta koska omani ei pitänyt kontaktia, hyvin nopeasti alkoi kuikuilemaan ympärilleen, kurotti kaulaansa tätä koiraa kohden haistellakseen ilmavainut ja silloin kun koirani kurotti päätään kohden hyökkääjän kontakti ohjaajansa silmistä hävisi hetkessä ja koira oli jo hyökkäyksessä. Koska seisoimme oikeat kyljet etukenoon kohdatusten, astuimme luonnollisesti molemmat toisen jalkamme hyökkäyksen eteen ja koirani tietenkin myös vetäsi päänsä pois. Eli koira työskenteli mallikkaasti ilman mitään varoittavia merkkejä ihan prikulleen hyökkäykseen saakka ja hyökkäys tapahtui kun koirani pää oli ulottuvilla, siksi käytän sanaa tokkaisu, koska se on sellainen terävä nopea ihan odottamaton isku hampailla kohden...

... kirjoitti:

Johtajuudesta en ala... Jätän siis väliin.

Koiran ja ohjaan kontakti ja muut härpäkkeet ovat kunnossa. Ketään sellaista koiraa ei ole jonka päälle ei hyökkäisi, vaan käy puremaan liian lähelle tulevaa toista koiraa koirasta riippumatta.

Mitään keinoa ei siis ole saada tietää missä vaiheessa koira paineistuu toisten läsnäolosta, eli sitä rähinää ei esim saa takaisin millään tavoin?

esimerkiksi oman koriani kanssa kokeiltuna, pidin koirani vapaana mukana kulkemassa, ei siis kontaktissa, mutta hihnassa kävelemässä mukana. Tämä hyökkäilijä taas suoritti mallikkaan seuraamisen kontakteineen, koska ohjaaja näin ohjeisti koiran. Pysähdyimme juttelu etäisyydelle, molemmat koirat istuivat vasemmilla sivuillamme, mutta koska omani ei pitänyt kontaktia, hyvin nopeasti alkoi kuikuilemaan ympärilleen, kurotti kaulaansa tätä koiraa kohden haistellakseen ilmavainut ja silloin kun koirani kurotti päätään kohden hyökkääjän kontakti ohjaajansa silmistä hävisi hetkessä ja koira oli jo hyökkäyksessä. Koska seisoimme oikeat kyljet etukenoon kohdatusten, astuimme luonnollisesti molemmat toisen jalkamme hyökkäyksen eteen ja koirani tietenkin myös vetäsi päänsä pois. Eli koira työskenteli mallikkaasti ilman mitään varoittavia merkkejä ihan prikulleen hyökkäykseen saakka ja hyökkäys tapahtui kun koirani pää oli ulottuvilla, siksi käytän sanaa tokkaisu, koska se on sellainen terävä nopea ihan odottamaton isku hampailla kohden...

Lue lisää

"Koiran ja ohjaan kontakti ja muut härpäkkeet ovat kunnossa."

"...kun koirani kurotti päätään kohden hyökkääjän kontakti ohjaajansa silmistä hävisi hetkessä ja koira oli jo hyökkäyksessä."

Ei ole kontakti kunnossa. Haastetta on nostettu koiralle liian nopeasti, koska kontakti ei kestä. Sitten kun kontakti ja se täälläkin paljon peräänkuulutettu LUOTTAMUS on kunnossa, koira kestää kontaktissa vaikka toinen koira juoksisi kohti, koska kontaktissa oleva koira luottaa, että ihminen kyllä hoitaa hommansa, koiran on käsketty olla kontaktissa ja niin se myös on ja pysyy, sillä ei ole muuta tehtävää. Tässä on siis se maalitilanne, johon tähdätään, mutta vain harva tätä saavuttaa. Lähellepääsykin tätä on varsin hyvä suoritus.

Jos nyt mietitään tavallista ohittamista tai sitä, että ihmiset jäävät jutustelemaan ja koirat ovat hihnassa mukana, esim kohtaaminen tavallisella lenkillä. En anna koiralleni lupaa tervehtiä toista koiraa hihnassa. Kerron sen myös vastaantulijalle ajoissa, jotta ymmärtää pitää koiransa myöskin omalla puolellaan. Käsken/vien koiran selkäni taakse, jos sitä hirveesti tekee mieli moikata (nuori hölmö koira). Samoin teen, jos se meínaa (huom ennakointi!) tuijottaa vastaantulijaa saati rähistä jollekin, laitan sen selkäni taakse ja sitten se kävelee perässäni. Piste. Ei ole poikkeusta, koiralla ei ole vaihtoehtoja, ei päätäntävaltaa.

Ohituksissa olen aina, siis ihan aina, koirani ja ohitettavan välissä. Usein tulee lenkillä vastaan koirakkoja, joissa omistaja kävelee tien reunassa ja koira keskellä tietä?!?!?! Jos pitää mennä keskeltä, laitan koiran vähemmän kiinnostavan puolelle.

Joobax kirjoitti:

"Koiran ja ohjaan kontakti ja muut härpäkkeet ovat kunnossa."

"...kun koirani kurotti päätään kohden hyökkääjän kontakti ohjaajansa silmistä hävisi hetkessä ja koira oli jo hyökkäyksessä."

Ei ole kontakti kunnossa. Haastetta on nostettu koiralle liian nopeasti, koska kontakti ei kestä. Sitten kun kontakti ja se täälläkin paljon peräänkuulutettu LUOTTAMUS on kunnossa, koira kestää kontaktissa vaikka toinen koira juoksisi kohti, koska kontaktissa oleva koira luottaa, että ihminen kyllä hoitaa hommansa, koiran on käsketty olla kontaktissa ja niin se myös on ja pysyy, sillä ei ole muuta tehtävää. Tässä on siis se maalitilanne, johon tähdätään, mutta vain harva tätä saavuttaa. Lähellepääsykin tätä on varsin hyvä suoritus.

Jos nyt mietitään tavallista ohittamista tai sitä, että ihmiset jäävät jutustelemaan ja koirat ovat hihnassa mukana, esim kohtaaminen tavallisella lenkillä. En anna koiralleni lupaa tervehtiä toista koiraa hihnassa. Kerron sen myös vastaantulijalle ajoissa, jotta ymmärtää pitää koiransa myöskin omalla puolellaan. Käsken/vien koiran selkäni taakse, jos sitä hirveesti tekee mieli moikata (nuori hölmö koira). Samoin teen, jos se meínaa (huom ennakointi!) tuijottaa vastaantulijaa saati rähistä jollekin, laitan sen selkäni taakse ja sitten se kävelee perässäni. Piste. Ei ole poikkeusta, koiralla ei ole vaihtoehtoja, ei päätäntävaltaa.

Ohituksissa olen aina, siis ihan aina, koirani ja ohitettavan välissä. Usein tulee lenkillä vastaan koirakkoja, joissa omistaja kävelee tien reunassa ja koira keskellä tietä?!?!?! Jos pitää mennä keskeltä, laitan koiran vähemmän kiinnostavan puolelle.

Lue lisää

Meillä koirakoulussa on kuitenkin tarkoitus tehdä yhteiskuntaan sopeutuvia koiria, eli koiria jotka eivät hyökkäile missään tilanteessa toisten olentojen päälle. Eli emme opeta ohjaamaan oikealla tavalla koiraa jolla on taipumusta vaikka hyökkäillä, vaan pyrimme saamaan hyökkäilyhalut koiralta pois, näin koira on yhteiskuntakelpoinen ja sen voi jättää tarvittaessa vaikka kytkettynä odottamaan julkiselle paikalle ilman, että ohjaaja on vieressä. Tämä ei tarkoita, että pyrimme esimerkiksi opettamaan, että koiran voi jättää kaupan eteen odottamaan, vaan että koira on vakaa jokaisessa tilanteessa, esimerkiksi siis vaikka tilanteessa, joss ohjaaja joutuu antamaan ensiapua ja siksi aikaa kytkemään koiran kiinni saapuessaan onnettomuuspaikalle.

Toki on tiedossa, että kontakti ei toimi, kun toinen koira on liian lähellä, tämähän on merkki siitä, että koira edelleen pitää toisia koiria uhkana., mutta juurikaan paremmaksi kontaktia ei voi saada koiran kanssa joka pelkää toisia koiria.. Kontaktihan pysyy parmmin sitten kun koira ei enää koe toisen koiran läheisyyttä uhaksi itselleen.

... kirjoitti:

Johtajuudesta en ala... Jätän siis väliin.

Koiran ja ohjaan kontakti ja muut härpäkkeet ovat kunnossa. Ketään sellaista koiraa ei ole jonka päälle ei hyökkäisi, vaan käy puremaan liian lähelle tulevaa toista koiraa koirasta riippumatta.

Mitään keinoa ei siis ole saada tietää missä vaiheessa koira paineistuu toisten läsnäolosta, eli sitä rähinää ei esim saa takaisin millään tavoin?

esimerkiksi oman koriani kanssa kokeiltuna, pidin koirani vapaana mukana kulkemassa, ei siis kontaktissa, mutta hihnassa kävelemässä mukana. Tämä hyökkäilijä taas suoritti mallikkaan seuraamisen kontakteineen, koska ohjaaja näin ohjeisti koiran. Pysähdyimme juttelu etäisyydelle, molemmat koirat istuivat vasemmilla sivuillamme, mutta koska omani ei pitänyt kontaktia, hyvin nopeasti alkoi kuikuilemaan ympärilleen, kurotti kaulaansa tätä koiraa kohden haistellakseen ilmavainut ja silloin kun koirani kurotti päätään kohden hyökkääjän kontakti ohjaajansa silmistä hävisi hetkessä ja koira oli jo hyökkäyksessä. Koska seisoimme oikeat kyljet etukenoon kohdatusten, astuimme luonnollisesti molemmat toisen jalkamme hyökkäyksen eteen ja koirani tietenkin myös vetäsi päänsä pois. Eli koira työskenteli mallikkaasti ilman mitään varoittavia merkkejä ihan prikulleen hyökkäykseen saakka ja hyökkäys tapahtui kun koirani pää oli ulottuvilla, siksi käytän sanaa tokkaisu, koska se on sellainen terävä nopea ihan odottamaton isku hampailla kohden...

Lue lisää

"Johtajuudesta en ala..." Tiedät mitä sillä tarkoitan ;) Jos mielestäsi ei ole merkitystä,niin se siitä sitten...

"Ketään sellaista..." No johan.Siis eikö löydy yhtään hyvää ystävää? Melko outoa,jos kähinän jälkeen on kaikki ystävyydetkin menneet persiilleen o_O Outo reaktio siksikin,ettei kirjoituksista päätellen koira nyt niin kauhean kovin paineistunut viimekädessä,kun pystyy mm.toimimaan kuitenkin muiden seurassa tai näköpiirissä...
Kyllä todella kiinnostaa se rotu ja myöskin ikä,kun menee sen verran oudoksi.

Kontaktista sen verran,että ihan hyvältä kuulostaa ylipäätään,jos noin nuorella on noin hyvässä mallissa.
Mutta se,että koira lähtee käsistä tokkasemaan,ILMAN,että toinen on ihan iholla,taas kertoo,että varsinkin nyt sillä puolella on parannettavaa.Ja tässä tulee myös viimekädessä kyse se mainitsemani johtajuus ;)

molossi kirjoitti:

"Johtajuudesta en ala..." Tiedät mitä sillä tarkoitan ;) Jos mielestäsi ei ole merkitystä,niin se siitä sitten...

"Ketään sellaista..." No johan.Siis eikö löydy yhtään hyvää ystävää? Melko outoa,jos kähinän jälkeen on kaikki ystävyydetkin menneet persiilleen o_O Outo reaktio siksikin,ettei kirjoituksista päätellen koira nyt niin kauhean kovin paineistunut viimekädessä,kun pystyy mm.toimimaan kuitenkin muiden seurassa tai näköpiirissä...
Kyllä todella kiinnostaa se rotu ja myöskin ikä,kun menee sen verran oudoksi.

Kontaktista sen verran,että ihan hyvältä kuulostaa ylipäätään,jos noin nuorella on noin hyvässä mallissa.
Mutta se,että koira lähtee käsistä tokkasemaan,ILMAN,että toinen on ihan iholla,taas kertoo,että varsinkin nyt sillä puolella on parannettavaa.Ja tässä tulee myös viimekädessä kyse se mainitsemani johtajuus ;)

Lue lisää

Niin, siis en tiedä koiran muista suhteista, mutta kentällä se ei siedä yhtäkään koiraa lähelleen. ja kentällähän me harjoittelemme, muutenhan ohjaaja on omillaan koiran kanssa.

Ongelma koirallahan on,e ttäs e pelkää toisia koiria huonon kokemuksen takia. Ongelmaa ei ole kontaktissa tms. jotka olivat siis kunnossa ja vahvat jo ennekuin koira alkoi pelkäämään muita koiria. Yksi vuotiaaksi koira on siis hyvin kontaktissa ja työskentelee hyvin, mutta koska toimii vireellä mm. paikallaan olo ei onnistu missään muodossa.

Koiralla on vielä paljon opittavaakin siis ja siksi mietin, että tämä tarpeeton pelko, josta voi päästä eroonkin saattaa vaikeuttaa koiran oppimista kentällä. Kyseessä on siis se normaali tapaus "kyllä se kotona osaa"... Kun koiralla on kentällä paineita niistä toisista koirista, se ei kykene sisäistämään kentällä asioita ja siksi mm. se paikallaan olon oppiminen tälle hetkellä junnaa.

Mutta kun kerran sitä poppakonstia ei löydy, siirrän koiran ainakin omassa ryhmässäni edelleen harjottelemaan välimatkan päähän toisista, pois rivistä...

... kirjoitti:

Niin, siis en tiedä koiran muista suhteista, mutta kentällä se ei siedä yhtäkään koiraa lähelleen. ja kentällähän me harjoittelemme, muutenhan ohjaaja on omillaan koiran kanssa.

Ongelma koirallahan on,e ttäs e pelkää toisia koiria huonon kokemuksen takia. Ongelmaa ei ole kontaktissa tms. jotka olivat siis kunnossa ja vahvat jo ennekuin koira alkoi pelkäämään muita koiria. Yksi vuotiaaksi koira on siis hyvin kontaktissa ja työskentelee hyvin, mutta koska toimii vireellä mm. paikallaan olo ei onnistu missään muodossa.

Koiralla on vielä paljon opittavaakin siis ja siksi mietin, että tämä tarpeeton pelko, josta voi päästä eroonkin saattaa vaikeuttaa koiran oppimista kentällä. Kyseessä on siis se normaali tapaus "kyllä se kotona osaa"... Kun koiralla on kentällä paineita niistä toisista koirista, se ei kykene sisäistämään kentällä asioita ja siksi mm. se paikallaan olon oppiminen tälle hetkellä junnaa.

Mutta kun kerran sitä poppakonstia ei löydy, siirrän koiran ainakin omassa ryhmässäni edelleen harjottelemaan välimatkan päähän toisista, pois rivistä...

Lue lisää

"Ongelma koirallahan on,e ttäs e pelkää toisia koiria huonon kokemuksen takia"..edelleen sinun varmat näkemykset "kokemuksiesta" ja "stressistä" on rajoittavia tekijöitä. Itse olen oppinut jo aikaa sitten, että haen havainnoille vahvistusta ja vaihtoehtoja. En rajaa mielipiteellä ensi näkemystä.

Edelleenkään ei vastaa oireet pelkäävää koiraa, vaan sietopuolella on parannettavaa. Nythän koira on päässyt siihen tilaan, johon on pyrkinyt. Eli välimatkaan muista.

Tällä tätä käytöstä palkitaan.
"siirrän koiran ainakin omassa ryhmässäni edelleen harjottelemaan välimatkan päähän toisista, pois rivistä."

"Outo reaktio siksikin,ettei kirjoituksista päätellen koira nyt niin kauhean kovin paineistunut viimekädessä,kun pystyy mm.toimimaan kuitenkin muiden seurassa tai näköpiirissä.."..näin minäkin tämän näen.

"Ongelma koirallahan on,e ttäs e pelkää toisia koiria huonon kokemuksen takia."..nyt epäilen tätä ja näkemys tulkintaa.

Jos kyse olisi rotikasta, niin en hirveästi käytöstä ihmettelisi ilman ikävää kokemustakaan..mutta kyllä se siitä sottaantuu ajan kanssa tai apulan.

... kirjoitti:

Niin, siis en tiedä koiran muista suhteista, mutta kentällä se ei siedä yhtäkään koiraa lähelleen. ja kentällähän me harjoittelemme, muutenhan ohjaaja on omillaan koiran kanssa.

Ongelma koirallahan on,e ttäs e pelkää toisia koiria huonon kokemuksen takia. Ongelmaa ei ole kontaktissa tms. jotka olivat siis kunnossa ja vahvat jo ennekuin koira alkoi pelkäämään muita koiria. Yksi vuotiaaksi koira on siis hyvin kontaktissa ja työskentelee hyvin, mutta koska toimii vireellä mm. paikallaan olo ei onnistu missään muodossa.

Koiralla on vielä paljon opittavaakin siis ja siksi mietin, että tämä tarpeeton pelko, josta voi päästä eroonkin saattaa vaikeuttaa koiran oppimista kentällä. Kyseessä on siis se normaali tapaus "kyllä se kotona osaa"... Kun koiralla on kentällä paineita niistä toisista koirista, se ei kykene sisäistämään kentällä asioita ja siksi mm. se paikallaan olon oppiminen tälle hetkellä junnaa.

Mutta kun kerran sitä poppakonstia ei löydy, siirrän koiran ainakin omassa ryhmässäni edelleen harjottelemaan välimatkan päähän toisista, pois rivistä...

Lue lisää

"...ja kentällähän me harjoittelemme... " Ja kun ongelia ratkotaan,niin nimenomaan pitäisi tietää niistä "muistakin" ihan kaikista muistakin jutuista siis...
Koska kun ongelmia ratkotaan,NIIN nimenomaan tärkeää on kaikki tieto,ihan koko elämästä suurinpiirtein "aamuisesta ylösnoususta" saakka.
Ja ongelmien ratkaisu on kokonaisvaltaista ;) Ja taas sanottakoon,ihan muitten kommenttienkin kannalta tärkeitä.Ja siis tietynlaista harjoittelua vartenkin täällä on jo kyselty mm.muista kontakteista(oleellista ) ihan alusta pitäen...

"mutta koska toimii vireellä..." häh...siis tämä yleisesti vai? Ei se vireellä toimiminen estä koiran hyvää paikallaoloa.Kyllä silloin on jotain pielessä ja/tai homma vielä vaan opiskelussa ylipäätään puolitiessä.

Voi toki vaikuttaa pelko (tai mikä onkin).Siksi se pitääkin huomioida.Mutta aika hyvin se koira tuntuu kuitenkin toimivan,joten ei nyt mitenkään pahimmassa mallissa ole.
Oli sitten ongelmaa tai ei.

molossi kirjoitti:

"...ja kentällähän me harjoittelemme... " Ja kun ongelia ratkotaan,niin nimenomaan pitäisi tietää niistä "muistakin" ihan kaikista muistakin jutuista siis...
Koska kun ongelmia ratkotaan,NIIN nimenomaan tärkeää on kaikki tieto,ihan koko elämästä suurinpiirtein "aamuisesta ylösnoususta" saakka.
Ja ongelmien ratkaisu on kokonaisvaltaista ;) Ja taas sanottakoon,ihan muitten kommenttienkin kannalta tärkeitä.Ja siis tietynlaista harjoittelua vartenkin täällä on jo kyselty mm.muista kontakteista(oleellista ) ihan alusta pitäen...

"mutta koska toimii vireellä..." häh...siis tämä yleisesti vai? Ei se vireellä toimiminen estä koiran hyvää paikallaoloa.Kyllä silloin on jotain pielessä ja/tai homma vielä vaan opiskelussa ylipäätään puolitiessä.

Voi toki vaikuttaa pelko (tai mikä onkin).Siksi se pitääkin huomioida.Mutta aika hyvin se koira tuntuu kuitenkin toimivan,joten ei nyt mitenkään pahimmassa mallissa ole.
Oli sitten ongelmaa tai ei.

Lue lisää

---"mutta koska toimii vireellä..." häh...siis tämä yleisesti vai? Ei se vireellä toimiminen estä koiran hyvää paikallaoloa.Kyllä silloin on jotain pielessä ja/tai homma vielä vaan opiskelussa ylipäätään puolitiessä.---

Molossi ennättikin ihmettelemään samaa, mitä itsekin meinasin... vaikka itse olenkin koira-asioissa keltanokka, niin olen ymmärtänyt, että vireellä/vietillä kouluttamisen vastapainona pitää olla vahva hallinta? Oman koiran vire nousee hetkessä nollasta sataan, mutta kyllä se myös patoaa ja kykenee odottamaan.

putkiaivoinen_kissa kirjoitti:

---"mutta koska toimii vireellä..." häh...siis tämä yleisesti vai? Ei se vireellä toimiminen estä koiran hyvää paikallaoloa.Kyllä silloin on jotain pielessä ja/tai homma vielä vaan opiskelussa ylipäätään puolitiessä.---

Molossi ennättikin ihmettelemään samaa, mitä itsekin meinasin... vaikka itse olenkin koira-asioissa keltanokka, niin olen ymmärtänyt, että vireellä/vietillä kouluttamisen vastapainona pitää olla vahva hallinta? Oman koiran vire nousee hetkessä nollasta sataan, mutta kyllä se myös patoaa ja kykenee odottamaan.

Lue lisää

Juuri se... Hyvä!

Koira ei siis pysty olemaan paikallaan, vaan sillä on liikaa jännityksiä. Kaikki jännitys ei ole hallinassa, kuten on patukkaan suunnattu jännitys. Koira pitää siis siirtää työskentelemään vielä niiin kauas muista, että sillä ei ole muuta kuin patukkaan kohdistuva jännitys ja sen ei tarvitse jännittää muita. Tässä olin jo itsekin, muta ilmeisesti canis familiaris pitää juuri sitä koiran hyökkäävän käytöksen vahvistamisena? Siitä olisi kiva kuulla lisää...

Tarkoitin; EI pitäisi käyttää

en käytä kirjoitti:

Tarkoitin; EI pitäisi käyttää

Minkään purkin tai muun "kikan" tarkoitus ei ole korjata mitään käytti sitä miten ja kuka vain. Niiden perimmäinen tarkoitus on kohdentaa koiran huomio (kontrolli), jotta se olisi ohjailtavissa toivottuun malliin. Nämä härpäkkeet ei sitä yksin tee -ei edes peetsan tekemänä.

canis.familiaris kirjoitti:

Minkään purkin tai muun "kikan" tarkoitus ei ole korjata mitään käytti sitä miten ja kuka vain. Niiden perimmäinen tarkoitus on kohdentaa koiran huomio (kontrolli), jotta se olisi ohjailtavissa toivottuun malliin. Nämä härpäkkeet ei sitä yksin tee -ei edes peetsan tekemänä.

Lue lisää

EIPÄ ne sudetkaan metsässä;vesisuihkeita/kolinapurkkeja käytä.

Kyllä se REILU johtajuus tehdään koiralle selväksi jokapäiväisessä arjessa,ne ovat loppujen lopuksi meille ihmisille,pieniä asioita,koirille isoja.

Tosin ihan kaikilla voi olla jotain ongelmia koiransa kanssa;jopa ne kaikkein kauneimman ja tottelevaisemmin omistajansa vierellä kävelevät koirat ovat huolella ja ajalla koulutettu.

Itselläkin juuri meneillään pari "hermoille" käyvää pulmaa koiran kanssa,mutta tiedän mistä johtuvat,ja panostan niiden poistamiseksi ja ,voin rehellisesti sanoa;ei käy käden käänteessä,ainakaan meillä nämä,välillä jopa tuntuu ettei asiat edisty,kun;tänään menee tosi hyvin:=)) huomenna voi olla kaksinverroin huonommin,parin pvän päästä taas valo tunnelin päässä jne...

ei tosta vaan.. kirjoitti:

EIPÄ ne sudetkaan metsässä;vesisuihkeita/kolinapurkkeja käytä.

Kyllä se REILU johtajuus tehdään koiralle selväksi jokapäiväisessä arjessa,ne ovat loppujen lopuksi meille ihmisille,pieniä asioita,koirille isoja.

Tosin ihan kaikilla voi olla jotain ongelmia koiransa kanssa;jopa ne kaikkein kauneimman ja tottelevaisemmin omistajansa vierellä kävelevät koirat ovat huolella ja ajalla koulutettu.

Itselläkin juuri meneillään pari "hermoille" käyvää pulmaa koiran kanssa,mutta tiedän mistä johtuvat,ja panostan niiden poistamiseksi ja ,voin rehellisesti sanoa;ei käy käden käänteessä,ainakaan meillä nämä,välillä jopa tuntuu ettei asiat edisty,kun;tänään menee tosi hyvin:=)) huomenna voi olla kaksinverroin huonommin,parin pvän päästä taas valo tunnelin päässä jne...

Lue lisää

"käyvää pulmaa koiran kanssa,mutta tiedän mistä johtuvat,ja panostan niiden poistamiseksi"...juu. Kun tiedostaa syyn ja tietää, että minkälaiseksi itse sen käytöksen haluaa, niin se riittää. Märätietoisesti kohti tuota määritelmää.

Varmemman lopputuloksen saa, kun etenee välitavoitteiden kautta, jossa aina tarkastellaan koulutuksen suunta ja toivottu/saavutettu eteneminen.
Lähtökohta -> välitavoite ja arviointi -> mahdolliset korjaukset -> päämäärä -> lopputuloksen arviointi..-> saavutetun käytöksen ylläpitoa ja vahvistusta. Jälkimmäinen on se, missä menee aikaa. Monet lopettaa siihen, kun luulee, että asia on jo korjaantunut koulutuksen (tavoitteen) saavutettua.

Eli purkaa ongelmaa palan kerrallaan ja etenee pienien saavutusten kautta, kohti päämäärää. Pienet huomiot etenemisestä, tuo itselle onnistumisen ja varmuuden tunnetta. Se on parempi, kuin pyrikä purkamaan kerralla liian isoa palaa.

Jos takapakkia tulee, se ei ole isojuttu, jos se päämäärä on tiedossa..Mikään koulutus ei onnistu ilman asetettua tavoitetta, koska se on motivaatio ja onnistumisen mittari.

canis.familiaris kirjoitti:

Minkään purkin tai muun "kikan" tarkoitus ei ole korjata mitään käytti sitä miten ja kuka vain. Niiden perimmäinen tarkoitus on kohdentaa koiran huomio (kontrolli), jotta se olisi ohjailtavissa toivottuun malliin. Nämä härpäkkeet ei sitä yksin tee -ei edes peetsan tekemänä.

Lue lisää

Tässä on ollut kutienkin ongelmana,e ttäm koira on kokenut käytetyt keinot muuna kuin huomion herättämisenä, eli rangaistuksena ja välttelee nyt rähisemistä rangaistuksen pelossa.

Vesisuihkaus toimii erittäin hyvin huomion herättäjän mm. noutajalleni. Puutarhaletkun kun ottaa käteen saa koiran ihan jakamattoman huomion. Ikävää vain, että aloituksen koira on kokenut vesisuikun ilmeisen ikävänä kokemuksena, toisin kuin vettä rakastava noutajani. Myös kolinapurkit ovat meillä kovaa valuuttaa, mutta koirieni huomion saakin ihan millä tahansa esineellä kädessä jos sitä heiluttelee, mutta lähtevä ääni on vain plussaa...

... kirjoitti:

Tässä on ollut kutienkin ongelmana,e ttäm koira on kokenut käytetyt keinot muuna kuin huomion herättämisenä, eli rangaistuksena ja välttelee nyt rähisemistä rangaistuksen pelossa.

Vesisuihkaus toimii erittäin hyvin huomion herättäjän mm. noutajalleni. Puutarhaletkun kun ottaa käteen saa koiran ihan jakamattoman huomion. Ikävää vain, että aloituksen koira on kokenut vesisuikun ilmeisen ikävänä kokemuksena, toisin kuin vettä rakastava noutajani. Myös kolinapurkit ovat meillä kovaa valuuttaa, mutta koirieni huomion saakin ihan millä tahansa esineellä kädessä jos sitä heiluttelee, mutta lähtevä ääni on vain plussaa...

Lue lisää

"Tässä on ollut kutienkin ongelmana,e ttäm koira on kokenut käytetyt keinot muuna kuin huomion herättämisenä, eli rangaistuksena ja välttelee nyt rähisemistä rangaistuksen pelossa"....Suurin ongelma ässä on se, että koiran on reagoinnut toiseen vihamielisesti ja selvinnyt tilanteesta sillä. Tästä on koiralle tullut kannattava kokemus, jota vahvistaa toistoilla. Ikävintä on se, että ei tohdita, kieltää koiraa riittävän tehokkaasti, jotta käytös saataisiin hallintaan.

Kuten jo aijemmin topiikeissa olen sanonut, että on ensiarvoisen tärkeää puuttua ongelmaan heti, kuin mahdollista, koska jos ongelma pitkittyy, sillä on taipumus laajeta ja vaikeutua. Eikö ole ilmiselvää, että jossain missä uhkaavassa tilanteessa vain minkä koiran kokee käyttää se samaa tapaa siihen, koska on sillä ennenkin selviytynyt ja saanut vahvistusta käytökselleen toistoilla. (kokemuksen kautta) Tämä kohde voi olla jatkossa myös ihminen kuten humalainen tai jokin joka herättää koiran epävarmuuden.

canis.familiaris kirjoitti:

"Tässä on ollut kutienkin ongelmana,e ttäm koira on kokenut käytetyt keinot muuna kuin huomion herättämisenä, eli rangaistuksena ja välttelee nyt rähisemistä rangaistuksen pelossa"....Suurin ongelma ässä on se, että koiran on reagoinnut toiseen vihamielisesti ja selvinnyt tilanteesta sillä. Tästä on koiralle tullut kannattava kokemus, jota vahvistaa toistoilla. Ikävintä on se, että ei tohdita, kieltää koiraa riittävän tehokkaasti, jotta käytös saataisiin hallintaan.

Kuten jo aijemmin topiikeissa olen sanonut, että on ensiarvoisen tärkeää puuttua ongelmaan heti, kuin mahdollista, koska jos ongelma pitkittyy, sillä on taipumus laajeta ja vaikeutua. Eikö ole ilmiselvää, että jossain missä uhkaavassa tilanteessa vain minkä koiran kokee käyttää se samaa tapaa siihen, koska on sillä ennenkin selviytynyt ja saanut vahvistusta käytökselleen toistoilla. (kokemuksen kautta) Tämä kohde voi olla jatkossa myös ihminen kuten humalainen tai jokin joka herättää koiran epävarmuuden.

Lue lisää

En tiedä miksi taas jää pois rivejä ja kirjaimia......lisään puuttuvan.

"Tämä kohde voi olla jatkossa myös ihminen kuten humalainen tai jokin joka herättää koiran epävarmuuden"...jos koira yhdistää vaikka, että jostain käskystä tulee palkkio (kannattavuus). Tämä käytös (epävarmuus) toimii ihan samalla mekanismilla. Koira kokee epävarmuutta -> reaktio. Tämän takia kohde (epävarmuuden aiheuttaja) saattaa jatkossa olla mikä vain aiheuttaja.

canis.familiaris kirjoitti:

"Tässä on ollut kutienkin ongelmana,e ttäm koira on kokenut käytetyt keinot muuna kuin huomion herättämisenä, eli rangaistuksena ja välttelee nyt rähisemistä rangaistuksen pelossa"....Suurin ongelma ässä on se, että koiran on reagoinnut toiseen vihamielisesti ja selvinnyt tilanteesta sillä. Tästä on koiralle tullut kannattava kokemus, jota vahvistaa toistoilla. Ikävintä on se, että ei tohdita, kieltää koiraa riittävän tehokkaasti, jotta käytös saataisiin hallintaan.

Kuten jo aijemmin topiikeissa olen sanonut, että on ensiarvoisen tärkeää puuttua ongelmaan heti, kuin mahdollista, koska jos ongelma pitkittyy, sillä on taipumus laajeta ja vaikeutua. Eikö ole ilmiselvää, että jossain missä uhkaavassa tilanteessa vain minkä koiran kokee käyttää se samaa tapaa siihen, koska on sillä ennenkin selviytynyt ja saanut vahvistusta käytökselleen toistoilla. (kokemuksen kautta) Tämä kohde voi olla jatkossa myös ihminen kuten humalainen tai jokin joka herättää koiran epävarmuuden.

Lue lisää

Itse asiassa itse kauhu kokemus koiralle aiheutui tilanteessa, josta se ei selvinnyt vihamielidyydellä, vaan vanhempi koira oli päässyt pölmäyttämään, eikä tämä ollut kerennyt siinä reakoida mitenkään, ei vihamielisesti tai muutenkaan - niin siis tyttö kertoi tilanteen- sen jälkeen oli alkanut rähistä toisille koirille.

Tästä lähtökohdasta en lähde uskomaan mitään vahvistamistarinoita, vaan uskon edelleen, että koira vain takaa turvallisuutensa hyökkäämällä toisen koiran kimppuun, koska kokee toisen koiran läsnäolon itselleen uhaksi.

En nyt tiedä mitä väärin...

Kun kirjoitat "Suurin ongelma ässä on se, että koiran on reagoinnut toiseen vihamielisesti ja selvinnyt tilanteesta sillä. ", tarkoitat sillä varmaan sitä suurinta ongelmaa, joka on se, että koira on saanut paskan kokemuksen toisesta koirasta ja siksi aloittanut hyökkäilyt, ensin rähisemällä, nyt hyökkimällä? Mutta kun se ei silloin suurimman ongelman syntyhetkellä vielä rähissyt, eikä hyökkinyt, vaan oli ollut pölmistynyt ja pelokas...

vai eikö sinustakin koiran suurin ongelma ole se, että sille on syntynyt pelko toisia koiria kohtaan?

Jotenkin nyt vaan tuntuu, että tässä takerrutaan epäolennaisuuksiin. Toki varmaan olisi helpompaa jos koira selkeästi räyhäisi, näkisihän sillä kokemattomampikin hyvin mitä sietää ja mitä ei. Mutta kun se räyhääminen ei ole ensimmäinen merkki siitä missä sietokyky ylittyy, ennen sitäkin tapahtuu paljon. Tämä ennen sitä tapahtuva on vain usein hyvin hienovaraista, ja äänetöntä toimintaa. Koira jäykistyy ja "ryhdistäytyy", tuijottaa toista, heiluttaa häntäänsä jäykkänä, niskakarvat nousevat pystyyn jne. Ja tämä kaikki voi tapahtua hyvinkin lyhyessä hetkessä, jos väärään aikaan katsot muualle jne voi tärkeät signaalit mennä ohi. Se tekee jotain noista/useampia/kaikkia ennen kuin aloittaa rähinän. Ja tämä, ei se rähinä, on se piste milloin peliin tulee jo puuttua tai ollaan auttamatta myöhässä.

Teinä hommaisin paikalle jonkun kokeneen ja osaavan koirankouluttajan (tai sitten pitkään koiria omistaneen ihmisen), joka osaa koira hienovaraisempaakin elekieltä tulkita, jollei itse siitä selvää saa. Siedätys täytyy aloittaa tarpeeksi suurella välimatkalla ja lyhentää sitä mieluummin liian hitaasti kuin turhan kunnianhimoisesti. Jossain vaiheessa taatulla tulee takapakkia (eikä johdu mitenkään teistä, niin nyt vain yleensä tuppaa käymään). Silloin otetaan askel taaksepäin koulutuksessa ja vahvistetaan aiempaa ennen kuin hommassa edetään. Omistajan tulee hommassa olla selkeä, määrätietoinen ja rauhallinen. Eli kannattaa ennen kuin hommaan ruvetaan keskustella selkeästi läpi mitä missäkin tilanteessa tehdään ja käydä oikeasti läpi se mitä ohjaajan tulee tehdä missäkin tilanteessa ja koiran mitenkin toimiessa. Näin omistajalla on selkeät toimintaohjeet kunkin tilanteen varalle, jolloin niissä on helpompi toimia. Toki yllätyksiä voi aina tulla, mutta mitä vähemmän sen parempi. Kannattaa myös käydä läpi se, mitä ohjaajan ei tule missään nimessä tehdä ja mitä koulutustekniikoita ei tule käyttää. Hyvä olisi omistajan myös opetella lukemaan koiransa käytöstä/ilmeitä/olemusta ja eleitä erilaisissa tilanteissa (muissakin kuin niissä ongelmatilanteissa). Näin oppii tulkitsemaan koiraansa ja sen käytöstä ja pystyy myös ennakoimaan ja puuttumaan tilanteisiin jo ennen niiden syntyä, ei vasta kun ollaan jo polvia myöten suossa. Myös vieraiden koirien käytöstä tarkkailemalla oppii, sillä jokainen koira toimii vaistojensa varassa ja siis periaatteessa samoin.

Ja se siellä harrastuksessa käynti, jollei omaa koiraansa pysty muilta turvassa pitämään kannattaa jättää siihen asti, että pystyy. Muuten tehdään vain koiralle enemmän hallaa kuin hommasta on hyötyä.

ME kirjoitti:

Jotenkin nyt vaan tuntuu, että tässä takerrutaan epäolennaisuuksiin. Toki varmaan olisi helpompaa jos koira selkeästi räyhäisi, näkisihän sillä kokemattomampikin hyvin mitä sietää ja mitä ei. Mutta kun se räyhääminen ei ole ensimmäinen merkki siitä missä sietokyky ylittyy, ennen sitäkin tapahtuu paljon. Tämä ennen sitä tapahtuva on vain usein hyvin hienovaraista, ja äänetöntä toimintaa. Koira jäykistyy ja "ryhdistäytyy", tuijottaa toista, heiluttaa häntäänsä jäykkänä, niskakarvat nousevat pystyyn jne. Ja tämä kaikki voi tapahtua hyvinkin lyhyessä hetkessä, jos väärään aikaan katsot muualle jne voi tärkeät signaalit mennä ohi. Se tekee jotain noista/useampia/kaikkia ennen kuin aloittaa rähinän. Ja tämä, ei se rähinä, on se piste milloin peliin tulee jo puuttua tai ollaan auttamatta myöhässä.

Teinä hommaisin paikalle jonkun kokeneen ja osaavan koirankouluttajan (tai sitten pitkään koiria omistaneen ihmisen), joka osaa koira hienovaraisempaakin elekieltä tulkita, jollei itse siitä selvää saa. Siedätys täytyy aloittaa tarpeeksi suurella välimatkalla ja lyhentää sitä mieluummin liian hitaasti kuin turhan kunnianhimoisesti. Jossain vaiheessa taatulla tulee takapakkia (eikä johdu mitenkään teistä, niin nyt vain yleensä tuppaa käymään). Silloin otetaan askel taaksepäin koulutuksessa ja vahvistetaan aiempaa ennen kuin hommassa edetään. Omistajan tulee hommassa olla selkeä, määrätietoinen ja rauhallinen. Eli kannattaa ennen kuin hommaan ruvetaan keskustella selkeästi läpi mitä missäkin tilanteessa tehdään ja käydä oikeasti läpi se mitä ohjaajan tulee tehdä missäkin tilanteessa ja koiran mitenkin toimiessa. Näin omistajalla on selkeät toimintaohjeet kunkin tilanteen varalle, jolloin niissä on helpompi toimia. Toki yllätyksiä voi aina tulla, mutta mitä vähemmän sen parempi. Kannattaa myös käydä läpi se, mitä ohjaajan ei tule missään nimessä tehdä ja mitä koulutustekniikoita ei tule käyttää. Hyvä olisi omistajan myös opetella lukemaan koiransa käytöstä/ilmeitä/olemusta ja eleitä erilaisissa tilanteissa (muissakin kuin niissä ongelmatilanteissa). Näin oppii tulkitsemaan koiraansa ja sen käytöstä ja pystyy myös ennakoimaan ja puuttumaan tilanteisiin jo ennen niiden syntyä, ei vasta kun ollaan jo polvia myöten suossa. Myös vieraiden koirien käytöstä tarkkailemalla oppii, sillä jokainen koira toimii vaistojensa varassa ja siis periaatteessa samoin.

Ja se siellä harrastuksessa käynti, jollei omaa koiraansa pysty muilta turvassa pitämään kannattaa jättää siihen asti, että pystyy. Muuten tehdään vain koiralle enemmän hallaa kuin hommasta on hyötyä.

Lue lisää

Tämä koira taas työskentelee ihan normaalisti silmiin tuijottaen ohjaajaansa aina siihen hetkeen saakka kunnes hyökkää. Aivan taatusti koiran silmät ovat havainneet lähellä olevan koiran jo sitä ennen, mutta esimerkiksi katsettaan se ei käännä pois ohjaajastaan ennenkuin hyökkää. Koira on myös vireellä koulutettu, eli sillä on mm. stressiä huokuva häntä ja ryhti aina työskennellessään...

ja se miksi koira työskentelee aina kun toisia koiria tulee lähelle johtuu vain ja ainoastaan siitä, että olleen rähinäongelman vuoksi koira on totutettu ohittamaan toiset koirat seuraa käskyn alaisena. siedätetty tyylillä, kun koira pystyy keskittymään ohjaajaansa täysipainoisesti, eikä tarvitse rähistä toisille, koira jo sietää toiset kyseisen matkan päästä. Koirakentällä koira on myös niin palveluhaluinen, että myös vapaakäskyn alla ollessaan se vahtii koko ajan ohjaajaa, eli vire on yllä jatkuvasti ja se on suuntautunut ohjaajaan.

Kyseessä ei ole siis väliajoilla torkut ottava koira, josta kyllä huomaa eron kun se nostaa vireensä, sehän herää, avaa silmänsä, katsoo toiseen koiraan päin, nousee seisomaan... vaan kyseessä on ihan täysin hereillä ja vireessä koko ajan oleva koira.

ja kyllä. Ryhmän kanssa on ahrjoiteltu rentotumista, hierontaa ja venyttelyä, mutta se ei nyt liity tähän, koska rauhoittumishetkillä koirat voat vielä kaumepana toisistaan.

Tosin sitähän voisi kokeilla että missä välimatkassa koira pystyy rentoutumaan... Sehän voisikin olla rähinän tilalle mitaksi...Saako koiran kupsahtamaan rentona kyljelleen, jos ei, toinen on liian lähellä... Kiitos sinulle kovasti, tästä oli apua!

minä taas en todellakaan halua, että kukaan tunnistaa itseään kirjoituksestani, vastauksissahan on mm. mollattu hänen ja koiransa suhdetta... Tokkailu ongelmaa on monilla koirilla, eikä kyseinen taipumus tee tästä yksilöstä yhtään sen tunnistettavampaa. Anonyymiys säilyköön ja jos jostakusta tuntuu, että kyse on hänestä ja hänen koirastaan, niin siitä vaan, niin tuntuu ehkä monesta. Rodun tuominen julki taas voi vahvistaa jollakin tuota tunnetta...

Oli kyseessä nyt mikä tahansa syy miksi koira rähisisi toisille koirille, on huomattavasti helpomaa kun se rähisisi tai ilmaisisi jotenkin muuten, että nyt on sietokyky ylitetty, eikä vasta puremisyrityksessä sdelviäisi, että nyt on toinen liian lähellä.

Mutta asiaan ei taida olla muuta ratkaisua kuin se pakittaminen siedätyskoulutuksessa, tällä kertaa ilman stressireaktioita, vain arvelemalla eteenpäin. Ajattelin vain, että jospa olisi jokin oikotie onneen...

... kirjoitti:

minä taas en todellakaan halua, että kukaan tunnistaa itseään kirjoituksestani, vastauksissahan on mm. mollattu hänen ja koiransa suhdetta... Tokkailu ongelmaa on monilla koirilla, eikä kyseinen taipumus tee tästä yksilöstä yhtään sen tunnistettavampaa. Anonyymiys säilyköön ja jos jostakusta tuntuu, että kyse on hänestä ja hänen koirastaan, niin siitä vaan, niin tuntuu ehkä monesta. Rodun tuominen julki taas voi vahvistaa jollakin tuota tunnetta...

Oli kyseessä nyt mikä tahansa syy miksi koira rähisisi toisille koirille, on huomattavasti helpomaa kun se rähisisi tai ilmaisisi jotenkin muuten, että nyt on sietokyky ylitetty, eikä vasta puremisyrityksessä sdelviäisi, että nyt on toinen liian lähellä.

Mutta asiaan ei taida olla muuta ratkaisua kuin se pakittaminen siedätyskoulutuksessa, tällä kertaa ilman stressireaktioita, vain arvelemalla eteenpäin. Ajattelin vain, että jospa olisi jokin oikotie onneen...

Lue lisää

Täällä ei ole ketään "mollannut", vaan antanut palautetta. Palautteen tarkoitus on herättää ja tuoda esille jotain, missä voi olla korjaamisen varaa tai esiintyy puutteita. Palaute positiivinen tai negatiivinen on tärkeä ja kehittävä asia. Ne ovat yhtä tärkeitä opin kannalta tai ongelmien selvittelyn. Jos sitä ei kestä, on yleensä pitkä ja kivinen tie edessä oli asia mikä tahansa.

Liisa ihmemaassa ei ole kuin positiivisia asioita, siksi se on satua.

"Anonyymiys säilyköön"...ja pitääkin. Asia ei tule sen valviimmaksi, vaikka nimen tietäisikin. Toisekseen. Aika fakiiri pitää olla, jos kohde on nuori nainen/tyttö jalla on x-rotuinen koira ja tästä tämän tunnistaisi. Mitä sillä tiedolla yleensä edes tekee?...

"Ajattelin vain, että jospa olisi jokin oikotie onneen..."...kun ei ole. Työ on ainoa tie siihen ja asennoituminen siihen, mutta se ei toimi, jos kaikki toiminta tavat on hanurista.

... kirjoitti:

minä taas en todellakaan halua, että kukaan tunnistaa itseään kirjoituksestani, vastauksissahan on mm. mollattu hänen ja koiransa suhdetta... Tokkailu ongelmaa on monilla koirilla, eikä kyseinen taipumus tee tästä yksilöstä yhtään sen tunnistettavampaa. Anonyymiys säilyköön ja jos jostakusta tuntuu, että kyse on hänestä ja hänen koirastaan, niin siitä vaan, niin tuntuu ehkä monesta. Rodun tuominen julki taas voi vahvistaa jollakin tuota tunnetta...

Oli kyseessä nyt mikä tahansa syy miksi koira rähisisi toisille koirille, on huomattavasti helpomaa kun se rähisisi tai ilmaisisi jotenkin muuten, että nyt on sietokyky ylitetty, eikä vasta puremisyrityksessä sdelviäisi, että nyt on toinen liian lähellä.

Mutta asiaan ei taida olla muuta ratkaisua kuin se pakittaminen siedätyskoulutuksessa, tällä kertaa ilman stressireaktioita, vain arvelemalla eteenpäin. Ajattelin vain, että jospa olisi jokin oikotie onneen...

Lue lisää

Ei kai sitä tyttöä ja koiraansa kukaan tunnista, vaikka rodun kertoisitkin, sillä samanlaisia tyttö koira rotua se ja se, lienee ties kuinka monta suomessa.

Tulee vaan mieleen ihan ilman tytön mollaamista, että hänestä se käytös on kuitenkin lähtöisin tavalla tai toisella. Hän ei vain osaa tehdä koiralleen selväksi että hän on se, joka päättää miten tilanteisiin reagoidaan, ja sehän on kokemuksen puutteesta johtuvaa, ja sen kuka tahansa ymmärtää.

Minua tulee usein lenkillä vastaan eräs tietty rotikka, joka on aggressiivinen toisia koiria kohtaan. Kun koira on emäntänsä kanssa liikkeellä se riehuu taluttimen nokassa ja murisee ja haukkuu ja pitää kammottavaa mekkalaa heti kun vain näkee vilauksenkin toisesta koirasta. Isännän kanssa se taas kävelee vierellä talutin löyhällä, kunnes ihan kohdalla tekee ilman mitään varoitusta hyökkäyksen kohti toista koiraa aikomuksenaan purra, ilman että toinen koira edes katsoo siihen päin.

Eikö tässä ole kyse siitä, millaista käytöstä koiran mielestä kukakin ihminen siltä suvaitsee? Emäntä suvaitsee remmirähjäämisen, isäntä toisen kohdalla päälle käymisen -siis koiran järkeilyn mukaan...

Huvittavaa on, että itse olen oppinut lukemaan ihmisten elekielestä (myös tuon rotikan ja isännän) että mikä koira hyökkää kohti toista ja milloin hyökkää. Se on se pieni hartioiden kohoaminen ja käsivarsien jännittyminen ja koko ihmisen jännittyminen josta tietää, että nyt kohta tullaan hampaat irvessä kohti ja lujaa.

Ööh... kirjoitti:

Ei kai sitä tyttöä ja koiraansa kukaan tunnista, vaikka rodun kertoisitkin, sillä samanlaisia tyttö koira rotua se ja se, lienee ties kuinka monta suomessa.

Tulee vaan mieleen ihan ilman tytön mollaamista, että hänestä se käytös on kuitenkin lähtöisin tavalla tai toisella. Hän ei vain osaa tehdä koiralleen selväksi että hän on se, joka päättää miten tilanteisiin reagoidaan, ja sehän on kokemuksen puutteesta johtuvaa, ja sen kuka tahansa ymmärtää.

Minua tulee usein lenkillä vastaan eräs tietty rotikka, joka on aggressiivinen toisia koiria kohtaan. Kun koira on emäntänsä kanssa liikkeellä se riehuu taluttimen nokassa ja murisee ja haukkuu ja pitää kammottavaa mekkalaa heti kun vain näkee vilauksenkin toisesta koirasta. Isännän kanssa se taas kävelee vierellä talutin löyhällä, kunnes ihan kohdalla tekee ilman mitään varoitusta hyökkäyksen kohti toista koiraa aikomuksenaan purra, ilman että toinen koira edes katsoo siihen päin.

Eikö tässä ole kyse siitä, millaista käytöstä koiran mielestä kukakin ihminen siltä suvaitsee? Emäntä suvaitsee remmirähjäämisen, isäntä toisen kohdalla päälle käymisen -siis koiran järkeilyn mukaan...

Huvittavaa on, että itse olen oppinut lukemaan ihmisten elekielestä (myös tuon rotikan ja isännän) että mikä koira hyökkää kohti toista ja milloin hyökkää. Se on se pieni hartioiden kohoaminen ja käsivarsien jännittyminen ja koko ihmisen jännittyminen josta tietää, että nyt kohta tullaan hampaat irvessä kohti ja lujaa.

Lue lisää

Tyttö ei ole käsittääkseni itse ollut paikalla, vaan koulussa, kun koiran kimppuun on käyty.

tämä tyttö on osannut tehdä korialleen hyvinkin selväksi, miten tilanteissa käyttätydytään ja se näkyy tällä hetkellä ongelmana,e ttä koira ei rähise tai anna varoittavia eleitä.

Hienoa, sinulla olikin samanlainen esimerkki. Rotikka, harmi, että tiettyyn rotuun yhdistyy usein kauhukertomukset... Emäntä kiertää varmasti vastaantulevat koirat kauempaa, koska koira osoittaa stressin eleitä. Isäntä on varmasti kieltänyt koiralta rähisemisen ja siksi vie stressaaantuneen koiran liian lähelle toisia, jolloin koira alkaa pelkäämään jo niin paljon, että se suorittaa hyökkäyksen. Mitäpä rotikalle pitäisi tehdä? Saada pois siltä taipumus stressata toisista koirista, luoda tunne, että se on täysin turvassa, eikä ole mitään vaaraa vaikka lähistöllä on toisia koiria. Siinä ei auta kieltää koiralta oireita joita tuo jännittäminen tuo, vaan se jännittäminen pitäisi saada pois. Tuntemallasikin koiralla tuo siedätys onnsituisi vielä helpsoti emännän kanssa, koska emäntä näkee yhä selkeästi milloin sietokyvyn yli astutaan. isännän kanssa olisikin vaikeampaa... Joka laittoikin miettimään,e tä jos tuollainen on mahdollista, ettei koira välttämättä yleistä oppimaansa "ei-saa-rähistä-oppia" kaikkien ihmisten aknsa noudatettavaksi, vaan voi toimia toisen kanssa eritavoin kuin toisen, niin pitäisikin kysäistä eikö aloituksen koira rähisisi jonkun muun perheen jäsenen kanssa vielä ja voisiko se perheenjäsen tulla siedättämään koiraa harjoituksiin...

... kirjoitti:

Tyttö ei ole käsittääkseni itse ollut paikalla, vaan koulussa, kun koiran kimppuun on käyty.

tämä tyttö on osannut tehdä korialleen hyvinkin selväksi, miten tilanteissa käyttätydytään ja se näkyy tällä hetkellä ongelmana,e ttä koira ei rähise tai anna varoittavia eleitä.

Hienoa, sinulla olikin samanlainen esimerkki. Rotikka, harmi, että tiettyyn rotuun yhdistyy usein kauhukertomukset... Emäntä kiertää varmasti vastaantulevat koirat kauempaa, koska koira osoittaa stressin eleitä. Isäntä on varmasti kieltänyt koiralta rähisemisen ja siksi vie stressaaantuneen koiran liian lähelle toisia, jolloin koira alkaa pelkäämään jo niin paljon, että se suorittaa hyökkäyksen. Mitäpä rotikalle pitäisi tehdä? Saada pois siltä taipumus stressata toisista koirista, luoda tunne, että se on täysin turvassa, eikä ole mitään vaaraa vaikka lähistöllä on toisia koiria. Siinä ei auta kieltää koiralta oireita joita tuo jännittäminen tuo, vaan se jännittäminen pitäisi saada pois. Tuntemallasikin koiralla tuo siedätys onnsituisi vielä helpsoti emännän kanssa, koska emäntä näkee yhä selkeästi milloin sietokyvyn yli astutaan. isännän kanssa olisikin vaikeampaa... Joka laittoikin miettimään,e tä jos tuollainen on mahdollista, ettei koira välttämättä yleistä oppimaansa "ei-saa-rähistä-oppia" kaikkien ihmisten aknsa noudatettavaksi, vaan voi toimia toisen kanssa eritavoin kuin toisen, niin pitäisikin kysäistä eikö aloituksen koira rähisisi jonkun muun perheen jäsenen kanssa vielä ja voisiko se perheenjäsen tulla siedättämään koiraa harjoituksiin...

Lue lisää

Eli tytönkin koira on rotikka siis sittenkin? No ei mulla ole henk. koht. kyseistä rotua vastaan mitään, vaan tiedän myös monta todella hyväkäytöksistä rotikkaa -oikeastaan suurin osa niistä on sellaisia mitä on vastaan tullut.

Ei se emäntä vie koiraansa oikeastaan kauemmas, vaan seisoo tienreunassa ja pitelee remmistä sen minkä pystyy ja yrittää maanitella ja jutella koiralle, että se rauhoittuisi. Isännän kanssa se taas minun käsityksen mukaan käy toisen koiran päälle juuri siksi, että isäntä jännittyy itse. Se tapahtuu aina sillä samalla hetkellä. Ihmiset luulee itse "valmistautuvansa" oman koiransa oletettuun hyökkäykseen sillä, että jännittävät lihaksensa pidelläkseen koiransa remmistä niin tiukasti kuin mahdollista. Koira taas huomaa ihmisen jännityksen, ja luulee että nyt on vaaratilanne, käynpä tuon toisen päälle -tai mitä ikinä luuleekaan, mutta syystä tai toisesta se ei usko ihmisen pystyvän sillä hetkellä hoitamaan tilannetta ja päättää ottaa ohjakset itse.

Olennaista siis ei ole se, että se omistajatyttö ei ole ollut paikalla toisen koiran hyökätessä hänen pentunsa päälle, vaan se että tyttö tietää näin käyneen, ja koiralla on ilmennyt ongelmakäytöstä sen jälkeen. Tietysti ensimmäinen kerta on ollut seurausta huonosta kokemuksesta, mutta käytös on luultavasti pahentunut sillä, että koiran omistaja on alkanut ennakoimaan näitä reaktioita, hän olettaa koiran käyttäytyvän jollain tietyllä tavalla, ja omalla jännityksellään aiheuttaa sen, että koira myös käyttäytyy huonosti.

Minusta sen toisen ihmisen ei tarvi olla edes tytön perheenjäsen, vaan joku muu esim. kouluttaja... Mieluiten joku jolla kokemusta on, ja kykyä lukea todella pienet merkit koiran eleistä. Voi hyvinkin olla, että se käyttäytyy toisen ihmisen kanssa ihan eri tavalla.

Ööh... kirjoitti:

Eli tytönkin koira on rotikka siis sittenkin? No ei mulla ole henk. koht. kyseistä rotua vastaan mitään, vaan tiedän myös monta todella hyväkäytöksistä rotikkaa -oikeastaan suurin osa niistä on sellaisia mitä on vastaan tullut.

Ei se emäntä vie koiraansa oikeastaan kauemmas, vaan seisoo tienreunassa ja pitelee remmistä sen minkä pystyy ja yrittää maanitella ja jutella koiralle, että se rauhoittuisi. Isännän kanssa se taas minun käsityksen mukaan käy toisen koiran päälle juuri siksi, että isäntä jännittyy itse. Se tapahtuu aina sillä samalla hetkellä. Ihmiset luulee itse "valmistautuvansa" oman koiransa oletettuun hyökkäykseen sillä, että jännittävät lihaksensa pidelläkseen koiransa remmistä niin tiukasti kuin mahdollista. Koira taas huomaa ihmisen jännityksen, ja luulee että nyt on vaaratilanne, käynpä tuon toisen päälle -tai mitä ikinä luuleekaan, mutta syystä tai toisesta se ei usko ihmisen pystyvän sillä hetkellä hoitamaan tilannetta ja päättää ottaa ohjakset itse.

Olennaista siis ei ole se, että se omistajatyttö ei ole ollut paikalla toisen koiran hyökätessä hänen pentunsa päälle, vaan se että tyttö tietää näin käyneen, ja koiralla on ilmennyt ongelmakäytöstä sen jälkeen. Tietysti ensimmäinen kerta on ollut seurausta huonosta kokemuksesta, mutta käytös on luultavasti pahentunut sillä, että koiran omistaja on alkanut ennakoimaan näitä reaktioita, hän olettaa koiran käyttäytyvän jollain tietyllä tavalla, ja omalla jännityksellään aiheuttaa sen, että koira myös käyttäytyy huonosti.

Minusta sen toisen ihmisen ei tarvi olla edes tytön perheenjäsen, vaan joku muu esim. kouluttaja... Mieluiten joku jolla kokemusta on, ja kykyä lukea todella pienet merkit koiran eleistä. Voi hyvinkin olla, että se käyttäytyy toisen ihmisen kanssa ihan eri tavalla.

Lue lisää

Jatkoa... Ehkä voisi olla suositeltavaa, että tyttö poistuisi paikalta siksi aikaa, jos koiran käytöstä testataan jonkun toisen ihmisen kanssa... Silloin reaktio ei ainakaan johdu omistajasta.

Ööh... kirjoitti:

Eli tytönkin koira on rotikka siis sittenkin? No ei mulla ole henk. koht. kyseistä rotua vastaan mitään, vaan tiedän myös monta todella hyväkäytöksistä rotikkaa -oikeastaan suurin osa niistä on sellaisia mitä on vastaan tullut.

Ei se emäntä vie koiraansa oikeastaan kauemmas, vaan seisoo tienreunassa ja pitelee remmistä sen minkä pystyy ja yrittää maanitella ja jutella koiralle, että se rauhoittuisi. Isännän kanssa se taas minun käsityksen mukaan käy toisen koiran päälle juuri siksi, että isäntä jännittyy itse. Se tapahtuu aina sillä samalla hetkellä. Ihmiset luulee itse "valmistautuvansa" oman koiransa oletettuun hyökkäykseen sillä, että jännittävät lihaksensa pidelläkseen koiransa remmistä niin tiukasti kuin mahdollista. Koira taas huomaa ihmisen jännityksen, ja luulee että nyt on vaaratilanne, käynpä tuon toisen päälle -tai mitä ikinä luuleekaan, mutta syystä tai toisesta se ei usko ihmisen pystyvän sillä hetkellä hoitamaan tilannetta ja päättää ottaa ohjakset itse.

Olennaista siis ei ole se, että se omistajatyttö ei ole ollut paikalla toisen koiran hyökätessä hänen pentunsa päälle, vaan se että tyttö tietää näin käyneen, ja koiralla on ilmennyt ongelmakäytöstä sen jälkeen. Tietysti ensimmäinen kerta on ollut seurausta huonosta kokemuksesta, mutta käytös on luultavasti pahentunut sillä, että koiran omistaja on alkanut ennakoimaan näitä reaktioita, hän olettaa koiran käyttäytyvän jollain tietyllä tavalla, ja omalla jännityksellään aiheuttaa sen, että koira myös käyttäytyy huonosti.

Minusta sen toisen ihmisen ei tarvi olla edes tytön perheenjäsen, vaan joku muu esim. kouluttaja... Mieluiten joku jolla kokemusta on, ja kykyä lukea todella pienet merkit koiran eleistä. Voi hyvinkin olla, että se käyttäytyy toisen ihmisen kanssa ihan eri tavalla.

Lue lisää

Oletat siis, että kyseinen rotikka, jonka tunnet, ei rähise toisen kanssa ja on rähisemäöttä toisen kanssa, koska toinen ei olisi kieltänyt rähinän ilmenemistä? Vaan kyse olisi ohjaajien antamasta viestinnästä tilanteissa? Toisen olemus huokuu kehoitusta rähistä ja toisen olemus huokuu kehoitusta hyökätä varoittamatta?

Tuokin on mahdollista mitä kuvaat, eli että ohjaaja vaikuttaa koiran reaktioon. Mutta nyt on kyse koirasta, jolla tiedetään että rähinä tai hyökkäily johtuu siitä huonosta kokemuksesta, eli syntyneestä pelosta toisia koiria kohtaan...

Antamassasi esimerkki tapauksessa oli siis mielenkiintosita ja kokeilemisen arvoista se, että koira saattaa ilmentää tuota pelkoaan eritavoin eri ihmisten kanssa. Jos se rähiseekin jonkun muun kanssa, ilmaisee siis niitä ennakoivia eleitä, siitä, että sattaapi kohta hyökätä, tämän henkilön olisi huomattavasti helpompi lukea koiraa ja hoitaa siedätyskoulutus,e ttä koiran pelko toisia kohtaan hälvenisi.

... kirjoitti:

Oletat siis, että kyseinen rotikka, jonka tunnet, ei rähise toisen kanssa ja on rähisemäöttä toisen kanssa, koska toinen ei olisi kieltänyt rähinän ilmenemistä? Vaan kyse olisi ohjaajien antamasta viestinnästä tilanteissa? Toisen olemus huokuu kehoitusta rähistä ja toisen olemus huokuu kehoitusta hyökätä varoittamatta?

Tuokin on mahdollista mitä kuvaat, eli että ohjaaja vaikuttaa koiran reaktioon. Mutta nyt on kyse koirasta, jolla tiedetään että rähinä tai hyökkäily johtuu siitä huonosta kokemuksesta, eli syntyneestä pelosta toisia koiria kohtaan...

Antamassasi esimerkki tapauksessa oli siis mielenkiintosita ja kokeilemisen arvoista se, että koira saattaa ilmentää tuota pelkoaan eritavoin eri ihmisten kanssa. Jos se rähiseekin jonkun muun kanssa, ilmaisee siis niitä ennakoivia eleitä, siitä, että sattaapi kohta hyökätä, tämän henkilön olisi huomattavasti helpompi lukea koiraa ja hoitaa siedätyskoulutus,e ttä koiran pelko toisia kohtaan hälvenisi.

Lue lisää

Aggressiivinen rotikka riehuu minun käsittääkseni emäntänsä kanssa liikkeellä ollessaan siksi, että ko. nainen on todella pehmeän oloinen ihminen, jota koira ei luultavasti pidä kykenevänä puolustamaan itseään. Isäntä taas on itsevarman oloinen niin kauan, kunnes ollaan ihan ohitusetäisyydellä, silloin hänen olemuksensa jännittyy ja kiristyy ja hänessä tulee esiin epävarmuutta, eli heikkoutta mikä laukaisee koiran reaktion.

Luulen että kyseinen rotikka käyttäytyisi ihan hyvin todella itsevarman ihmisen kanssa, joka ei menetä luottamusta itseensä ja kykyynsä hallita tilannetta missään vaiheessa, ja joka ei ennakoi ja odota ja oleta koiralta aggressiivista käytöstä. Ihmisen ja koiran välisestä viestinnästähän hyvin usein on kyse, kun ongelmia ilmenee. Koira ymmärtää väärin ihmisen antamat viestit, tai ei tajua niitä ollenkaan.

Ei sillä ole merkitystä että tytön koiran rähinä ja hyökkäily johtuu huonosta kokemuksesta toisen koiran kanssa, vaan sillä on merkitystä että koira ei ilmeisesti tällä hetkellä koe ihmistään tarpeeksi vahvaksi ja turvalliseksi noissa kohtaamisissa. Jos koira luottaisi omistajaansa aivan täydellisesti, niin se luottaisi siihen, että omistaja suojelee sitä. Nyt näin ei ole...

Onko se muuten nyt aina todellakin pelosta kyse, jos koira osoittaa aggressiota toisia kohtaan? Omakin koirani on tullut monet kerrat pentuna aikuisten taholta retuutetuksi ihan yllättäin ja varoittamatta, ja ei se ole aggressiivinen toisia koiria kohtaan. Tosin minä en itse reagoinut noissa tilanteissa mitenkään erikoisesti, enkä alkanut parkua ja lässyttää koiralleni, enkä myöskään ole jälkeenpäin olettanut sen saaneen traumoja tai edes muistavan noita tapauksia.

Kääpiörotuisilla koirilla huomaa ihan selvästi, että räksytys ja riehuminen on pelkoa, mutta se rotikka joka lenkillä tulee vastaan ei todellakaan osoita minkäänlaista pelkoa, vaan halua tappaa. Ja koirat nyt muutenkaan eivät ole samanlaisia kuin ihmiset, että ne jäävät kiinni johonkin ikävään tapahtumaan, ja vellovat mielessään "siinä kamalassa päivässä, kun Musti kävi kurkkuuni kiinni, vaikka olin ihan viaton pieni pentu...." Usein se on se ihminen joka velloo siinä kamalassa tapahtumassa ja jännittää että "apua, tuolta tulee koira! Minun sesseni on traumatisoitunut raukka-parka... Mitenhän me tästä tilanteesta selviämme? Kyllä nyt jännittää... Koirani varmasti hyökkää, otanpa remmistä lujemman otteen..." -ja sitten koira tietysti hyökkää, kun se huomaa, että ihminen on ahdistunut ja jännittynyt.

Ööh.... kirjoitti:

Aggressiivinen rotikka riehuu minun käsittääkseni emäntänsä kanssa liikkeellä ollessaan siksi, että ko. nainen on todella pehmeän oloinen ihminen, jota koira ei luultavasti pidä kykenevänä puolustamaan itseään. Isäntä taas on itsevarman oloinen niin kauan, kunnes ollaan ihan ohitusetäisyydellä, silloin hänen olemuksensa jännittyy ja kiristyy ja hänessä tulee esiin epävarmuutta, eli heikkoutta mikä laukaisee koiran reaktion.

Luulen että kyseinen rotikka käyttäytyisi ihan hyvin todella itsevarman ihmisen kanssa, joka ei menetä luottamusta itseensä ja kykyynsä hallita tilannetta missään vaiheessa, ja joka ei ennakoi ja odota ja oleta koiralta aggressiivista käytöstä. Ihmisen ja koiran välisestä viestinnästähän hyvin usein on kyse, kun ongelmia ilmenee. Koira ymmärtää väärin ihmisen antamat viestit, tai ei tajua niitä ollenkaan.

Ei sillä ole merkitystä että tytön koiran rähinä ja hyökkäily johtuu huonosta kokemuksesta toisen koiran kanssa, vaan sillä on merkitystä että koira ei ilmeisesti tällä hetkellä koe ihmistään tarpeeksi vahvaksi ja turvalliseksi noissa kohtaamisissa. Jos koira luottaisi omistajaansa aivan täydellisesti, niin se luottaisi siihen, että omistaja suojelee sitä. Nyt näin ei ole...

Onko se muuten nyt aina todellakin pelosta kyse, jos koira osoittaa aggressiota toisia kohtaan? Omakin koirani on tullut monet kerrat pentuna aikuisten taholta retuutetuksi ihan yllättäin ja varoittamatta, ja ei se ole aggressiivinen toisia koiria kohtaan. Tosin minä en itse reagoinut noissa tilanteissa mitenkään erikoisesti, enkä alkanut parkua ja lässyttää koiralleni, enkä myöskään ole jälkeenpäin olettanut sen saaneen traumoja tai edes muistavan noita tapauksia.

Kääpiörotuisilla koirilla huomaa ihan selvästi, että räksytys ja riehuminen on pelkoa, mutta se rotikka joka lenkillä tulee vastaan ei todellakaan osoita minkäänlaista pelkoa, vaan halua tappaa. Ja koirat nyt muutenkaan eivät ole samanlaisia kuin ihmiset, että ne jäävät kiinni johonkin ikävään tapahtumaan, ja vellovat mielessään "siinä kamalassa päivässä, kun Musti kävi kurkkuuni kiinni, vaikka olin ihan viaton pieni pentu...." Usein se on se ihminen joka velloo siinä kamalassa tapahtumassa ja jännittää että "apua, tuolta tulee koira! Minun sesseni on traumatisoitunut raukka-parka... Mitenhän me tästä tilanteesta selviämme? Kyllä nyt jännittää... Koirani varmasti hyökkää, otanpa remmistä lujemman otteen..." -ja sitten koira tietysti hyökkää, kun se huomaa, että ihminen on ahdistunut ja jännittynyt.

Lue lisää

Komppi.


Käytöksessä epäilyttää tuo äkkinen "tölväisy" joka ei ole pelokkaan koiran tunnusmerkkejä, jos niin aije näkyy jo ihan ennakoitavasti karvan nousulla, haukulla murinalla jne..Enkä ny ymmärrrä tuota "stressitilaa" jne..siinäkin oireret näkyy, jo itse koirassa arkikäytöksessä.

canis.familiaris kirjoitti:

Komppi.


Käytöksessä epäilyttää tuo äkkinen "tölväisy" joka ei ole pelokkaan koiran tunnusmerkkejä, jos niin aije näkyy jo ihan ennakoitavasti karvan nousulla, haukulla murinalla jne..Enkä ny ymmärrrä tuota "stressitilaa" jne..siinäkin oireret näkyy, jo itse koirassa arkikäytöksessä.

Lue lisää

Oma koirani pelkää toisinaan aggressiivisia koiria, esim. juuri sitä tiettyä rotikkaa. Oma koirani osoittaa pelkoa laittamalla hännän koipien väliin ja luimistelemalla ja kyyristymällä jne. myös ilmeestä näkee, että koiraa pelottaa -eli se ei rähjää peloissaan.

Kaikkia rähiseviä koiria oma koirani ei pelkää, vaikka ne pitäisivät ihan yhtä kovaa meteliä kuin kyseinen rotikka ja riehuisivat ja kiskoisivat aivan yhtä paljon ja olisivat aivan yhtä isoja, tai jopa isompia kuin se rotikka. Itsekin näen eron remmirähjän ja remmirähjän välillä, eli osa räksyttää epävarmuuttaan ja osa ihan vain puhtaasta aggressiivisuudesta. En jaksa uskoa, että joka ikinen olisi saanut turpiin pentuna toiselta koiralta ja olisi pohjimmiltaan pelokas rekku.

Joskus näistä kohdalla hyökkäyksiä tekevistä koirista myös näkee sen, että ne aikovat hyökätä, ja merkit on todella pieniä. Yleensä koiran hyökkäys on helpompi nähdä koiran omistajasta, kun heistä sen näkee selvästi että he kiristävät otettaan ja silloin tietää mitä tuleman pitää.

... kirjoitti:

minä taas en todellakaan halua, että kukaan tunnistaa itseään kirjoituksestani, vastauksissahan on mm. mollattu hänen ja koiransa suhdetta... Tokkailu ongelmaa on monilla koirilla, eikä kyseinen taipumus tee tästä yksilöstä yhtään sen tunnistettavampaa. Anonyymiys säilyköön ja jos jostakusta tuntuu, että kyse on hänestä ja hänen koirastaan, niin siitä vaan, niin tuntuu ehkä monesta. Rodun tuominen julki taas voi vahvistaa jollakin tuota tunnetta...

Oli kyseessä nyt mikä tahansa syy miksi koira rähisisi toisille koirille, on huomattavasti helpomaa kun se rähisisi tai ilmaisisi jotenkin muuten, että nyt on sietokyky ylitetty, eikä vasta puremisyrityksessä sdelviäisi, että nyt on toinen liian lähellä.

Mutta asiaan ei taida olla muuta ratkaisua kuin se pakittaminen siedätyskoulutuksessa, tällä kertaa ilman stressireaktioita, vain arvelemalla eteenpäin. Ajattelin vain, että jospa olisi jokin oikotie onneen...

Lue lisää

Ei täällä kukaan mollaa.Jos mollaa,niin ohittaa sellaiset.Suorasanainen kritiikki ja kommentit on eri juttu,ja kyllä niitä täytyy osata ottaa vastaan,jos/kun asia esille otetaan.
Ja tuskin täällä nyt ketään tunnistaa.Ja jos sellainen ihme tapahtuu,niin mitä sitten.Yhä edelleen on kyse kommenteista vaan.Se nyt vaan on oleellista kaikki mahdollinen tieto,kun ongelmista puhutaan.Se,että jotain pantataan tai tipoittain annetaan,ei auta asiaa.Ja noh,miksei joskus epäkohteliastakin niitä kohtaan,jotka yrittää auttaa tai kertoa mielipidettään...
Rotua kysytään ihan siksi,koska se on oleellista mm.sen vuoksi,että sen kautta voi saada näkökulmaa asiaan lisää hyvinkin.

Ja ei.Harvemmin sitä oikotietä onneen on.Työstämistä tarvitaan.Tosin tämä nyt ei kuulosta edes pahimmasta päästä,onneksi.

canis.familiaris kirjoitti:

Komppi.


Käytöksessä epäilyttää tuo äkkinen "tölväisy" joka ei ole pelokkaan koiran tunnusmerkkejä, jos niin aije näkyy jo ihan ennakoitavasti karvan nousulla, haukulla murinalla jne..Enkä ny ymmärrrä tuota "stressitilaa" jne..siinäkin oireret näkyy, jo itse koirassa arkikäytöksessä.

Lue lisää

Eipä minustakaan nyt enää kuulosta kovinkaan stressaantuneelta tapaukselta. Toki pelkoa voi olla takana,mutta kun voi olla muutakin,joka sitten "puhjennut" tuosta tapauksesta ja/tai olisi myöhemminkin tullut esiin.
Noille omille roduillenikin,isoille siis,on ihan tyypillistä,että jos nokkapokkaan joutuu,että sen jälkeen helposti aletaan toisia kytistämään pahalla silmällä.Ja ei,ei tosiaan ole kyse pelokkuudesta...
Siksi niin oleellista olisi tietää se rotu.

ps.P***kules kun viestit hyppii mihin sattuu.Joku osuu kohdalleen,jotkut taas menee ihan muun alle kuin piti.

molossi kirjoitti:

Ei täällä kukaan mollaa.Jos mollaa,niin ohittaa sellaiset.Suorasanainen kritiikki ja kommentit on eri juttu,ja kyllä niitä täytyy osata ottaa vastaan,jos/kun asia esille otetaan.
Ja tuskin täällä nyt ketään tunnistaa.Ja jos sellainen ihme tapahtuu,niin mitä sitten.Yhä edelleen on kyse kommenteista vaan.Se nyt vaan on oleellista kaikki mahdollinen tieto,kun ongelmista puhutaan.Se,että jotain pantataan tai tipoittain annetaan,ei auta asiaa.Ja noh,miksei joskus epäkohteliastakin niitä kohtaan,jotka yrittää auttaa tai kertoa mielipidettään...
Rotua kysytään ihan siksi,koska se on oleellista mm.sen vuoksi,että sen kautta voi saada näkökulmaa asiaan lisää hyvinkin.

Ja ei.Harvemmin sitä oikotietä onneen on.Työstämistä tarvitaan.Tosin tämä nyt ei kuulosta edes pahimmasta päästä,onneksi.

Lue lisää

"Se,että jotain pantataan tai tipoittain annetaan,ei auta asiaa.Ja noh,miksei joskus epäkohteliastakin niitä kohtaan,jotka yrittää auttaa tai kertoa mielipidettään.." ...Samaa mieltä.

Lisäksi tuo arvio, että ei se rotu ole olennaista...niitä, näitä, tipottain, rajaa olennaisesti keskustelua ja sitä ongelman purkua. En myöskään ymmärrä, että jos on se ongelma eikä sitä ole saanut purettua, niin kerro siitä, että ei siihen ole resursseja sitä hoitaa ja kun vielä rajaa mielipiteinä, että mikä on jees ja mikä ei omasta mielestä

Eli neuvot pitäisi sopia kysyjän omiin näkemyksiin ja arvomaailmaan, vaikka ongelma ja omat näkemykset eivät ole kohdanneet ja ehkä sen vuoksi, että näkee liian kapeana ja rajoitettuna kokonaistilanteen. Rajoittaja on oma asenne ja maailmankuva.

Itsellä on aika vahva kokemus mm.spk.sta, rotikasta, dopperista, niin olisi ollut oleellista tietää heti aluksi, että mistä puhutaan. Outoa väittää, että rotukysymys ei olisi olennaista itse ongelman kanssa. -Tosi outoa.

No ei hirveästi yllätä, kun muistelee -10 kesää ja sen aikaisia keskusteluja.
Ei millään pahalla.

Ööh.... kirjoitti:

Aggressiivinen rotikka riehuu minun käsittääkseni emäntänsä kanssa liikkeellä ollessaan siksi, että ko. nainen on todella pehmeän oloinen ihminen, jota koira ei luultavasti pidä kykenevänä puolustamaan itseään. Isäntä taas on itsevarman oloinen niin kauan, kunnes ollaan ihan ohitusetäisyydellä, silloin hänen olemuksensa jännittyy ja kiristyy ja hänessä tulee esiin epävarmuutta, eli heikkoutta mikä laukaisee koiran reaktion.

Luulen että kyseinen rotikka käyttäytyisi ihan hyvin todella itsevarman ihmisen kanssa, joka ei menetä luottamusta itseensä ja kykyynsä hallita tilannetta missään vaiheessa, ja joka ei ennakoi ja odota ja oleta koiralta aggressiivista käytöstä. Ihmisen ja koiran välisestä viestinnästähän hyvin usein on kyse, kun ongelmia ilmenee. Koira ymmärtää väärin ihmisen antamat viestit, tai ei tajua niitä ollenkaan.

Ei sillä ole merkitystä että tytön koiran rähinä ja hyökkäily johtuu huonosta kokemuksesta toisen koiran kanssa, vaan sillä on merkitystä että koira ei ilmeisesti tällä hetkellä koe ihmistään tarpeeksi vahvaksi ja turvalliseksi noissa kohtaamisissa. Jos koira luottaisi omistajaansa aivan täydellisesti, niin se luottaisi siihen, että omistaja suojelee sitä. Nyt näin ei ole...

Onko se muuten nyt aina todellakin pelosta kyse, jos koira osoittaa aggressiota toisia kohtaan? Omakin koirani on tullut monet kerrat pentuna aikuisten taholta retuutetuksi ihan yllättäin ja varoittamatta, ja ei se ole aggressiivinen toisia koiria kohtaan. Tosin minä en itse reagoinut noissa tilanteissa mitenkään erikoisesti, enkä alkanut parkua ja lässyttää koiralleni, enkä myöskään ole jälkeenpäin olettanut sen saaneen traumoja tai edes muistavan noita tapauksia.

Kääpiörotuisilla koirilla huomaa ihan selvästi, että räksytys ja riehuminen on pelkoa, mutta se rotikka joka lenkillä tulee vastaan ei todellakaan osoita minkäänlaista pelkoa, vaan halua tappaa. Ja koirat nyt muutenkaan eivät ole samanlaisia kuin ihmiset, että ne jäävät kiinni johonkin ikävään tapahtumaan, ja vellovat mielessään "siinä kamalassa päivässä, kun Musti kävi kurkkuuni kiinni, vaikka olin ihan viaton pieni pentu...." Usein se on se ihminen joka velloo siinä kamalassa tapahtumassa ja jännittää että "apua, tuolta tulee koira! Minun sesseni on traumatisoitunut raukka-parka... Mitenhän me tästä tilanteesta selviämme? Kyllä nyt jännittää... Koirani varmasti hyökkää, otanpa remmistä lujemman otteen..." -ja sitten koira tietysti hyökkää, kun se huomaa, että ihminen on ahdistunut ja jännittynyt.

Lue lisää

"Onko se muuten nyt aina todellakin pelosta kyse, jos koira osoittaa aggressiota toisia kohtaan? "

tässä tapauksessa koiran rähinän/hyökkäilyn syy on tiedossa ja se tiedetään peloksi huonon koemusken takia. Aina niin ei taatusi ole, mutta kyseisessä tapauksessa kyllä, hyvin käyttätyvän koiran käytöksessä tapahtui ihan todella radikaali muutos. Arvio pelosta ei ole vain minun, vaan ohjaajan, hänen kuskinnaan toimivan vanhemman ja useiden tilanteita ihmettelemään tulleiden koulutusohjaajien.

... kirjoitti:

"Onko se muuten nyt aina todellakin pelosta kyse, jos koira osoittaa aggressiota toisia kohtaan? "

tässä tapauksessa koiran rähinän/hyökkäilyn syy on tiedossa ja se tiedetään peloksi huonon koemusken takia. Aina niin ei taatusi ole, mutta kyseisessä tapauksessa kyllä, hyvin käyttätyvän koiran käytöksessä tapahtui ihan todella radikaali muutos. Arvio pelosta ei ole vain minun, vaan ohjaajan, hänen kuskinnaan toimivan vanhemman ja useiden tilanteita ihmettelemään tulleiden koulutusohjaajien.

Lue lisää

Aika tiukka ja yksiviivainen tulkinta. Monestikin on aika hankala sanoa mikä koiran tietyn käytösmuutoksen saa aikaa, joskus se voi olla huono kokemus, joskus tietty ikäkausi, omistajan olemus ja käytös tietyissä tilanteissa, toisinaan jokin mitä kukaan ei osaisi syyksi olettaa jne. Tai sitten useampi noista yhdistettynä yhteen.

Ehkä ihan oikeasti kannattaisi pyytää paikalle joku koirankouluttaja joka ei koiraa aiemmalta tunne ja sen taustaa tiedä tarkkailemaan tilannetta ja antamaan sen pohjalta oma tulkintansa koira käytöksestä ja sen syistä. Usein kun on niin helppo tyytyä johonkin selitykseen ja pysyä siinä tiukasti, sen sijaan että lähtisi oikeasti haastamaan tuota näkökulmaa ja pohtimaan onko se todella oikea. Välillä kannattaa oikeasti haastaa omat (ja muidenkin) näkemykset, katsoa tilannetta objektiivisesti ja käydä läpi omia olettamuksiaan/tulkintojaan ja toimintatapojaan.

ME kirjoitti:

Aika tiukka ja yksiviivainen tulkinta. Monestikin on aika hankala sanoa mikä koiran tietyn käytösmuutoksen saa aikaa, joskus se voi olla huono kokemus, joskus tietty ikäkausi, omistajan olemus ja käytös tietyissä tilanteissa, toisinaan jokin mitä kukaan ei osaisi syyksi olettaa jne. Tai sitten useampi noista yhdistettynä yhteen.

Ehkä ihan oikeasti kannattaisi pyytää paikalle joku koirankouluttaja joka ei koiraa aiemmalta tunne ja sen taustaa tiedä tarkkailemaan tilannetta ja antamaan sen pohjalta oma tulkintansa koira käytöksestä ja sen syistä. Usein kun on niin helppo tyytyä johonkin selitykseen ja pysyä siinä tiukasti, sen sijaan että lähtisi oikeasti haastamaan tuota näkökulmaa ja pohtimaan onko se todella oikea. Välillä kannattaa oikeasti haastaa omat (ja muidenkin) näkemykset, katsoa tilannetta objektiivisesti ja käydä läpi omia olettamuksiaan/tulkintojaan ja toimintatapojaan.

Lue lisää

Kyseinen koira käy koirakoulussa, jossa se tapaa viikoittain useampia koulutusohjaajia...

canis.familiaris kirjoitti:

"Se,että jotain pantataan tai tipoittain annetaan,ei auta asiaa.Ja noh,miksei joskus epäkohteliastakin niitä kohtaan,jotka yrittää auttaa tai kertoa mielipidettään.." ...Samaa mieltä.

Lisäksi tuo arvio, että ei se rotu ole olennaista...niitä, näitä, tipottain, rajaa olennaisesti keskustelua ja sitä ongelman purkua. En myöskään ymmärrä, että jos on se ongelma eikä sitä ole saanut purettua, niin kerro siitä, että ei siihen ole resursseja sitä hoitaa ja kun vielä rajaa mielipiteinä, että mikä on jees ja mikä ei omasta mielestä

Eli neuvot pitäisi sopia kysyjän omiin näkemyksiin ja arvomaailmaan, vaikka ongelma ja omat näkemykset eivät ole kohdanneet ja ehkä sen vuoksi, että näkee liian kapeana ja rajoitettuna kokonaistilanteen. Rajoittaja on oma asenne ja maailmankuva.

Itsellä on aika vahva kokemus mm.spk.sta, rotikasta, dopperista, niin olisi ollut oleellista tietää heti aluksi, että mistä puhutaan. Outoa väittää, että rotukysymys ei olisi olennaista itse ongelman kanssa. -Tosi outoa.

No ei hirveästi yllätä, kun muistelee -10 kesää ja sen aikaisia keskusteluja.
Ei millään pahalla.

Lue lisää

Mä mietin kovasti tuota rotukysymystä ja osaisiko minulle joku siitä vastata. Jos nyt sanon vaikka että koira on suursnautseri,niin saanko eriohjeen kuin siedättämisen keinoksi purkaa koiran jännitys toisia koiria kohtaan? Entä jos sanon, että kyseessä on howahart? Saanko eri vastauksen kuin siedättämisen koiran jännityksen purkamiseksi? Jos sanon että kyseessä on rotwailer, saanko eri vastauksen kuin siedättämisen?

vai saanko vastaukseksi, että jonkun tietyn rodun ei kuulukaan päästää toisia koiria iholleen? Siitä mä en ole samaa mieltä missään tapauksessa, tarkoituksenamme on tehdä yhteiskunta kelpoisia koiria, koiria jotka eivät ole millekään olennolle vaarallisia missään tilanteessa ja tämä kohdistuu jokaiseen rotuun, jokaisessa noissa roduissa olen nähnyt edustajia jotka suhtautuvat täysin varauksetta toiseen koiraan -joka tulee vaikka ihollekin- ja siihen pyrimme jokaisen rodun kohdalla.

... kirjoitti:

Mä mietin kovasti tuota rotukysymystä ja osaisiko minulle joku siitä vastata. Jos nyt sanon vaikka että koira on suursnautseri,niin saanko eriohjeen kuin siedättämisen keinoksi purkaa koiran jännitys toisia koiria kohtaan? Entä jos sanon, että kyseessä on howahart? Saanko eri vastauksen kuin siedättämisen koiran jännityksen purkamiseksi? Jos sanon että kyseessä on rotwailer, saanko eri vastauksen kuin siedättämisen?

vai saanko vastaukseksi, että jonkun tietyn rodun ei kuulukaan päästää toisia koiria iholleen? Siitä mä en ole samaa mieltä missään tapauksessa, tarkoituksenamme on tehdä yhteiskunta kelpoisia koiria, koiria jotka eivät ole millekään olennolle vaarallisia missään tilanteessa ja tämä kohdistuu jokaiseen rotuun, jokaisessa noissa roduissa olen nähnyt edustajia jotka suhtautuvat täysin varauksetta toiseen koiraan -joka tulee vaikka ihollekin- ja siihen pyrimme jokaisen rodun kohdalla.

Lue lisää

"Jos sanon että kyseessä on rotwailer, saanko eri vastauksen kuin siedättämisen?"..
Ei varmasti pitäisi yllättää, jos vastaa kysymykseen, että esim.rotikan tai spk.n käsittely ja lähestyminen tilanteessa on hieman erillaista. Rotilkalla, menisin säännöllisen, mutta pitemmän kaavan kautta, jotta nim.omaan tuolta piikotökkäisyltä vältyttäisiin. spk.lla poistaisin rähänän kerta oikaisulla.
Olkoon tämä rotuhässäkkä tässä, jo senkin vuoksi, että sillä ei tunnu olevan väliä.

canis.familiaris kirjoitti:

"Jos sanon että kyseessä on rotwailer, saanko eri vastauksen kuin siedättämisen?"..
Ei varmasti pitäisi yllättää, jos vastaa kysymykseen, että esim.rotikan tai spk.n käsittely ja lähestyminen tilanteessa on hieman erillaista. Rotilkalla, menisin säännöllisen, mutta pitemmän kaavan kautta, jotta nim.omaan tuolta piikotökkäisyltä vältyttäisiin. spk.lla poistaisin rähänän kerta oikaisulla.
Olkoon tämä rotuhässäkkä tässä, jo senkin vuoksi, että sillä ei tunnu olevan väliä.

Lue lisää

Olen pahoillani, mutta läppärin näppäimet tuottaa vääriä ja on välillä tuottamatta kirjaimia "piikotökkäisyltä" = piilotökkäisy jne..

... kirjoitti:

Mä mietin kovasti tuota rotukysymystä ja osaisiko minulle joku siitä vastata. Jos nyt sanon vaikka että koira on suursnautseri,niin saanko eriohjeen kuin siedättämisen keinoksi purkaa koiran jännitys toisia koiria kohtaan? Entä jos sanon, että kyseessä on howahart? Saanko eri vastauksen kuin siedättämisen koiran jännityksen purkamiseksi? Jos sanon että kyseessä on rotwailer, saanko eri vastauksen kuin siedättämisen?

vai saanko vastaukseksi, että jonkun tietyn rodun ei kuulukaan päästää toisia koiria iholleen? Siitä mä en ole samaa mieltä missään tapauksessa, tarkoituksenamme on tehdä yhteiskunta kelpoisia koiria, koiria jotka eivät ole millekään olennolle vaarallisia missään tilanteessa ja tämä kohdistuu jokaiseen rotuun, jokaisessa noissa roduissa olen nähnyt edustajia jotka suhtautuvat täysin varauksetta toiseen koiraan -joka tulee vaikka ihollekin- ja siihen pyrimme jokaisen rodun kohdalla.

Lue lisää

Rotuominaisuudet kertoo rodusta ja sen mahdollisista erityispiirteistä...

Esim.tuossa tapauksessa voi miettiä taustalla olevan eri juttuja,ehkä,jos on esim.tietynlainen rotu.Voi olla enemmän pelkoa taisitten ihan jotain muuta.Opittu ja alkanut ilmenemään vaan tietystä kokemuksesta.Mutta viimekädessä nobody knows,jos ei tapausta tunne.

"jonkun rodun ei kuulukkaan..." No niin,nyt tullaan niihin realiteetteihin ja myös siihen,mikä olisi koulutusohjaajien yksi tärkeistä asioista tietää,ihan turvallisuuden kannaltakin.Ja siksi myös keskusteluissa kysytään rotua.
Kuuluu tai ei,niin on erilaisia rotuja.Joillekkin on tyypillistä yrmiä muita.lähinnä omaa sukupuolta.Se kannattaa tiedostaa...Toki yksilöeroja on.Mutta tasan varma on,että vaikka kuinka halutaan tehdä yhteiskuntakelpoisia(tosin en näe siinä mitään yhteiskuntakelvotonta,jos ei muita iholla siedä,JOS koira on hallinnassa ylipäätään).Kaikkeen voi pyrkiä,mutta kannattaa huomioida ne realiteetit,ettei mennä ojasta allikkoon,ja on mahdollista parhaisiin tuloksiin.
Ei millään pahalla,mutta ihan oikeasti olisi mielenkiintoista nähdä,miten pystyisitte muuttamaan jonkun kokonaisen rodun toisenlaiseksi suhtautumisessa lajitovereihin(lähinnä siis omaan sukupuoleen).Kuten sanoin,poikkeuksia on,mutta jos koira rotuominaisuuksiltaan jo tosissaan yrmii toisia,niin ei sitä rakastamaan niitä saa.Tiettyyn pisteeseen asti hallinnalla ne hommat hoidetaan,joka siis on kokonaisvaltaista.

... kirjoitti:

Kyseinen koira käy koirakoulussa, jossa se tapaa viikoittain useampia koulutusohjaajia...

Ja kaikkiko siellä todella on sitä mieltä, että koiran ongelmat johtuu ehdottomasti ja varmasti siitä, että se on joutunut toisen koiran hyökkäyksen kohteeksi? Ettei edes osin syynä voisi olla mikään muu? Entä onko kaikki oikeasti sitä mieltä, että ongelman ratkaisu aloitetaan sillä, että koiralta aiemmin kielletyt varoituseleet jne. pitäisi saada sille takaisin?

jasfkl kirjoitti:

Ja kaikkiko siellä todella on sitä mieltä, että koiran ongelmat johtuu ehdottomasti ja varmasti siitä, että se on joutunut toisen koiran hyökkäyksen kohteeksi? Ettei edes osin syynä voisi olla mikään muu? Entä onko kaikki oikeasti sitä mieltä, että ongelman ratkaisu aloitetaan sillä, että koiralta aiemmin kielletyt varoituseleet jne. pitäisi saada sille takaisin?

Lue lisää

Kyllä koiran muutoksen syy on hyvin yksimielinen.

Ei, kaikki eivät ehkä ole sitä mieltä, että koiran varoituseleet pitäisi saada takaisin, tai mistäpä minä tiedän, mitä mieltä muut ovat. Tämä kuitenkin oli kysymykseni alunperin: Onko keinoa saada varoittaviaeleitä takaisin, koska minä lähtisin siitä, jos olisi mahdollsita ja sitten taas pikkuhiljaa siedättämään.

molossi kirjoitti:

Rotuominaisuudet kertoo rodusta ja sen mahdollisista erityispiirteistä...

Esim.tuossa tapauksessa voi miettiä taustalla olevan eri juttuja,ehkä,jos on esim.tietynlainen rotu.Voi olla enemmän pelkoa taisitten ihan jotain muuta.Opittu ja alkanut ilmenemään vaan tietystä kokemuksesta.Mutta viimekädessä nobody knows,jos ei tapausta tunne.

"jonkun rodun ei kuulukkaan..." No niin,nyt tullaan niihin realiteetteihin ja myös siihen,mikä olisi koulutusohjaajien yksi tärkeistä asioista tietää,ihan turvallisuuden kannaltakin.Ja siksi myös keskusteluissa kysytään rotua.
Kuuluu tai ei,niin on erilaisia rotuja.Joillekkin on tyypillistä yrmiä muita.lähinnä omaa sukupuolta.Se kannattaa tiedostaa...Toki yksilöeroja on.Mutta tasan varma on,että vaikka kuinka halutaan tehdä yhteiskuntakelpoisia(tosin en näe siinä mitään yhteiskuntakelvotonta,jos ei muita iholla siedä,JOS koira on hallinnassa ylipäätään).Kaikkeen voi pyrkiä,mutta kannattaa huomioida ne realiteetit,ettei mennä ojasta allikkoon,ja on mahdollista parhaisiin tuloksiin.
Ei millään pahalla,mutta ihan oikeasti olisi mielenkiintoista nähdä,miten pystyisitte muuttamaan jonkun kokonaisen rodun toisenlaiseksi suhtautumisessa lajitovereihin(lähinnä siis omaan sukupuoleen).Kuten sanoin,poikkeuksia on,mutta jos koira rotuominaisuuksiltaan jo tosissaan yrmii toisia,niin ei sitä rakastamaan niitä saa.Tiettyyn pisteeseen asti hallinnalla ne hommat hoidetaan,joka siis on kokonaisvaltaista.

Lue lisää

Kyseessä on siis palveluskoirarotu. Kyseessä ei ole esimerkiksi mikään itäinen karjanvartiarotu.

... kirjoitti:

Kyllä koiran muutoksen syy on hyvin yksimielinen.

Ei, kaikki eivät ehkä ole sitä mieltä, että koiran varoituseleet pitäisi saada takaisin, tai mistäpä minä tiedän, mitä mieltä muut ovat. Tämä kuitenkin oli kysymykseni alunperin: Onko keinoa saada varoittaviaeleitä takaisin, koska minä lähtisin siitä, jos olisi mahdollsita ja sitten taas pikkuhiljaa siedättämään.

Lue lisää

"Onko keinoa saada varoittaviaeleitä takaisin, koska minä lähtisin siitä, jos olisi mahdollsita ja sitten taas pikkuhiljaa siedättämään."

Ihan oikeesti kuulostaa nyt perse edeltä puuhun menolta, tai ehkä tässä ollaan jo tulossa pää edeltä alas. Koiralta on kielletty ne murinat jne varoittavat eleet, halutaanko ne nyt sitten yhtäkkiä taas sallia (siis onko ne jatkossa aina sallittuja) vai meinataanko ne taas jossakin vaiheessa koiralta kieltää, kunhan ensin on saatu selville miten lähelle se toiset koirat päästää? Jos toi mun mielestä kuulostaa sekavalta, niin en ees halua kuvitella miltä se koirasta vaikuttaa. Okei, ne ekalla kerralla kiellettiin vähän kyseenalaisin keinoin (kolinapurkit jne), mutta silti. En minä ainakaan omalta koiralta hyväksy missään tilanteissa (pelkäs tai mitä vaan) hyväksy murinaa tai muille koirille rähisemistä. Minä olen se joka noi tilanteet hoitaa ja se vaan pitää tehdä koiralle tarpeeks hyvin selväksi. Ja suurimmalti osin koira minuun näissä tilanteissa luottaa ja turvaakin (toisaalta olen myös sen eteen töitä tehnyt, että luotto on ansaittu). Ehkä teillä nyt noiden varoituseleiden palauttamisen sijaan kannattas keskittyä siihen koiran ja omistajan luottamuksen palauttamiseen ja kehittämiseen.

... kirjoitti:

Kyseessä on siis palveluskoirarotu. Kyseessä ei ole esimerkiksi mikään itäinen karjanvartiarotu.

On niillä palveluskoiraroduillakin omat rotutyypilliset piirteensä.niinkuin muillakin ;D
Ja toisilla vähemmän ja toisilla enemmän vaativia.Kaikki ne hyvä on tiedostaa niin koiran omistamisessa (ylipäätään normielämässä),kuin ongelmissakin.

Hmm. kirjoitti:

"Onko keinoa saada varoittaviaeleitä takaisin, koska minä lähtisin siitä, jos olisi mahdollsita ja sitten taas pikkuhiljaa siedättämään."

Ihan oikeesti kuulostaa nyt perse edeltä puuhun menolta, tai ehkä tässä ollaan jo tulossa pää edeltä alas. Koiralta on kielletty ne murinat jne varoittavat eleet, halutaanko ne nyt sitten yhtäkkiä taas sallia (siis onko ne jatkossa aina sallittuja) vai meinataanko ne taas jossakin vaiheessa koiralta kieltää, kunhan ensin on saatu selville miten lähelle se toiset koirat päästää? Jos toi mun mielestä kuulostaa sekavalta, niin en ees halua kuvitella miltä se koirasta vaikuttaa. Okei, ne ekalla kerralla kiellettiin vähän kyseenalaisin keinoin (kolinapurkit jne), mutta silti. En minä ainakaan omalta koiralta hyväksy missään tilanteissa (pelkäs tai mitä vaan) hyväksy murinaa tai muille koirille rähisemistä. Minä olen se joka noi tilanteet hoitaa ja se vaan pitää tehdä koiralle tarpeeks hyvin selväksi. Ja suurimmalti osin koira minuun näissä tilanteissa luottaa ja turvaakin (toisaalta olen myös sen eteen töitä tehnyt, että luotto on ansaittu). Ehkä teillä nyt noiden varoituseleiden palauttamisen sijaan kannattas keskittyä siihen koiran ja omistajan luottamuksen palauttamiseen ja kehittämiseen.

Lue lisää

"Koiralta on kielletty ne murinat jne varoittavat eleet, halutaanko ne nyt sitten yhtäkkiä taas sallia (siis onko ne jatkossa aina sallittuja) vai meinataanko ne taas jossakin vaiheessa koiralta kieltää, kunhan ensin on saatu selville miten lähelle se toiset koirat päästää?"

Ei ole mitään syytä kieltää, kun koira niiden avulla siedätetään toisiin koiriin. ne toimivat siis vain merkkinä siitä,e ttä stressiraja on ylittynyt. Nyt koira ei merkkiä anna rajan ylittymisestä.

Toisia koiria sietävällä koiralla taas ei ole mitään syytä rähsitä toisille koirille.

"). Ehkä teillä nyt noiden varoituseleiden palauttamisen sijaan kannattas keskittyä siihen koiran ja omistajan luottamuksen palauttamiseen ja kehittämiseen. "

Älä! Niinkö?!! (Sori, mutta olipa omalaatuinen vastaus...)

About kolme ensimmäistä vastausta kun luki tästä noin puolitoistasataa viestisestä ketjusta ja tämä oli jo selkeä...

... kirjoitti:

"Koiralta on kielletty ne murinat jne varoittavat eleet, halutaanko ne nyt sitten yhtäkkiä taas sallia (siis onko ne jatkossa aina sallittuja) vai meinataanko ne taas jossakin vaiheessa koiralta kieltää, kunhan ensin on saatu selville miten lähelle se toiset koirat päästää?"

Ei ole mitään syytä kieltää, kun koira niiden avulla siedätetään toisiin koiriin. ne toimivat siis vain merkkinä siitä,e ttä stressiraja on ylittynyt. Nyt koira ei merkkiä anna rajan ylittymisestä.

Toisia koiria sietävällä koiralla taas ei ole mitään syytä rähsitä toisille koirille.

"). Ehkä teillä nyt noiden varoituseleiden palauttamisen sijaan kannattas keskittyä siihen koiran ja omistajan luottamuksen palauttamiseen ja kehittämiseen. "

Älä! Niinkö?!! (Sori, mutta olipa omalaatuinen vastaus...)

About kolme ensimmäistä vastausta kun luki tästä noin puolitoistasataa viestisestä ketjusta ja tämä oli jo selkeä...

Lue lisää

"About kolme ensimmäistä vastausta kun luki tästä noin puolitoistasataa viestisestä ketjusta ja tämä oli jo selkeä..."

Ja silti vaan tuntuu, ettei se mene perille.. Jankataan ja jankataan siitä, että pitäs saada ne varoittavat eleet takaisin, että pääsis siedättämään. Eihän toi nyt oikeesti oo sama asia kun koiran ja omistajan suhteen parantaminen, ja siihen luottamuksen rakentaminen (tai voi osaltaan olla, mutta se on myös niin paljon enemmän ja kokonaisvaltaisempaa).

Hmm. kirjoitti:

"About kolme ensimmäistä vastausta kun luki tästä noin puolitoistasataa viestisestä ketjusta ja tämä oli jo selkeä..."

Ja silti vaan tuntuu, ettei se mene perille.. Jankataan ja jankataan siitä, että pitäs saada ne varoittavat eleet takaisin, että pääsis siedättämään. Eihän toi nyt oikeesti oo sama asia kun koiran ja omistajan suhteen parantaminen, ja siihen luottamuksen rakentaminen (tai voi osaltaan olla, mutta se on myös niin paljon enemmän ja kokonaisvaltaisempaa).

Lue lisää

Ahaa... Mä en ole huomannut kyseistä jankkausta varoittavien eleiden takaisin saannista...

Jos joku siitä jankkaa, niin voinee lopettaa, koska se kai on jo tullut selväksi, ettei niitä saa takaisin. Siihen kuinka koiraa, jolla ei ole varoittavia eleitä, siedätetään, olisi vieläkin kiva saada uusia näkökulmia.

En ymmärrä kuinka näet siedättämisen, jos se ei ole sitä luottamuksen parantamista, eli pelon lieventämistä? Tarkoitushan ei siedättämisessä ole,e ttä koira oppii sietämään kokemaansa stressiä, vaan tarkoitus on,e ttä koira ei stressaisi enää...

... kirjoitti:

Ahaa... Mä en ole huomannut kyseistä jankkausta varoittavien eleiden takaisin saannista...

Jos joku siitä jankkaa, niin voinee lopettaa, koska se kai on jo tullut selväksi, ettei niitä saa takaisin. Siihen kuinka koiraa, jolla ei ole varoittavia eleitä, siedätetään, olisi vieläkin kiva saada uusia näkökulmia.

En ymmärrä kuinka näet siedättämisen, jos se ei ole sitä luottamuksen parantamista, eli pelon lieventämistä? Tarkoitushan ei siedättämisessä ole,e ttä koira oppii sietämään kokemaansa stressiä, vaan tarkoitus on,e ttä koira ei stressaisi enää...

Lue lisää

"Ahaa... Mä en ole huomannut kyseistä jankkausta varoittavien eleiden takaisin saannista..."

Mä tarkoitinkin, että sä jankkaat sitä, vaikka kuka sanois mitä.

"Siihen kuinka koiraa, jolla ei ole varoittavia eleitä, siedätetään, olisi vieläkin kiva saada uusia näkökulmia."

Sinun kaipailemasi rähinä ei ole varoittava ele, se on jo täyttä toimintaa. Mutta jo ennen rähinää tapahtuu paljon, nimenomaan niitä varoittavia eleitä. Ryhti oikenee ja koira "jäykistyy", niskavillat nousee pystyyn, tuijottaa toista koiraa, häntä ylhäällä tai heiluen hitaasti jne. Oikea hetki puuttua ja korjata koiran käytöstä on noiden eleiden aikaan, muuten ollaan auttamatta myöhässä.

Minulle luottamuksen parantaminen on kokonaisvaltaisempaa kuin pelkkä toisiin koiriin siedättäminen. Koiralla joka pelkää/ei siedä toisia koiria tuo siedättäminen on osa, mutta vain osa luottamuksen parantamista. Mutta tällöin omistajan tulee ehdottomasti pitää koira turvallisella etäisyydellä muista koirista (niitä ei siis todellakaan päästetä iholle asti), omistaja suojaa koiraansa muilta ja näin hoitaa tilanteen, jotta koiran ei tarvi. Mutta jotta koiran ja omistajan välinen luottamus saadaan todella kuntoon, pitää tehdä paljon muutakin (ja tällä myös osaltaan saadaan koira luottamaan siihen, että omistaja kyllä pitää sen turvassa ja hoitaa tilanteen kuin tilanteen). Itselleni luottamuksen rakentaminen omaan koiraan tarkoitaa paljon yhdessä tekemistä (koulutusta, leikkiä, lenkkeilyä, temppuja, kuria ja hellyyttä), hyviä yhteisiä kokemuksia (joista kumpikin nauttii ja koira kokee onnistumisia) jne.

no mikä se sinu neuvo sitten oli?

"Minusta on aika jännä..."
Jospa se Eläinkouluttaja C.nyt lukisi kirjoitetut viestit hieman tarkemmin...

molossi kirjoitti:

"Minusta on aika jännä..."
Jospa se Eläinkouluttaja C.nyt lukisi kirjoitetut viestit hieman tarkemmin...

koirasta merkit näkemään, eikö se riitä jo sekin, että koira nousee ihan niin pystyksi kuin pystyy, näyttää ihan kuin piipillään olisi, ja jos ei niskakarvat tai häntä kerro tunnetilasta, niin kannattaa varovasti ja useamman kerran harjoituksin mennä toista koiraa aina lähemmäksi ja lähemmäksi.

Yleensä hännän asento kertoo koirasta paljon, esim. jos koira heiluttaa häntäänsä SELKEÄSTI vasenvoittoisesti, niin siilloin koiraltasi on odotettavissa aggressiivinen suhtautuminen johonkin ilmiöön, esineeseen, ihmiseen, toiseen koiraan jne.
Jos koirasi heiluttaa häntäänsä oikeavoittoisesti ja myös samalla takapuoli keikkuu vinhasti puolelta toiselle eli häntä toki tietty käy myös vasemmalla puolella. NIIN SIINÄ TAPAUKSESSA KOIRASI ON INNOISSAAN ilmiöstä, esineestä, ihmisestä, toisesta koirasta jne.
Kylläpä vähän huvittaa itseäni tämä, mutta näin se vain on ihan koirakirjallisuudessa todettu, lue hyvä keskustelun aloittaja koirakirja ongelmakoirat, jossa selkein kuvin on näytetty koirien kohtaamistilanne ja kaikki koirien elekieli selitetty oikein hyvin.

Ja ne joilla ei häntää ole, niin kannattaa katsoa vähän koiran asentoa, jos kovin pystynä on, niin kyllä silloin nousee hieman nämä niskakarvatkin jos koira on päättänyt ettei pidä ilmiöstä, esineestä, ihmisestä, toisesta koirasta jne.

Kyllä tästä keskusteluketjusta näkee taas selvästi, että nousee ne tutut vanhat KNOW HOW ihmiset, kuten molossi ja canis familiaris. Molossilla tuntuu olevan hieman käytännönläheisemmät otteet koirakoulutuksessa, ja canis familiaris on tällainen pohdiskelija ja filosofoija. No terkut vaan, olkoompa vaikka inkkarinimenä SE JOKA AINA VÄLILLÄ HUUTAA.

Kyllä sitä pystyy kirjoitti:

koirasta merkit näkemään, eikö se riitä jo sekin, että koira nousee ihan niin pystyksi kuin pystyy, näyttää ihan kuin piipillään olisi, ja jos ei niskakarvat tai häntä kerro tunnetilasta, niin kannattaa varovasti ja useamman kerran harjoituksin mennä toista koiraa aina lähemmäksi ja lähemmäksi.

Yleensä hännän asento kertoo koirasta paljon, esim. jos koira heiluttaa häntäänsä SELKEÄSTI vasenvoittoisesti, niin siilloin koiraltasi on odotettavissa aggressiivinen suhtautuminen johonkin ilmiöön, esineeseen, ihmiseen, toiseen koiraan jne.
Jos koirasi heiluttaa häntäänsä oikeavoittoisesti ja myös samalla takapuoli keikkuu vinhasti puolelta toiselle eli häntä toki tietty käy myös vasemmalla puolella. NIIN SIINÄ TAPAUKSESSA KOIRASI ON INNOISSAAN ilmiöstä, esineestä, ihmisestä, toisesta koirasta jne.
Kylläpä vähän huvittaa itseäni tämä, mutta näin se vain on ihan koirakirjallisuudessa todettu, lue hyvä keskustelun aloittaja koirakirja ongelmakoirat, jossa selkein kuvin on näytetty koirien kohtaamistilanne ja kaikki koirien elekieli selitetty oikein hyvin.

Ja ne joilla ei häntää ole, niin kannattaa katsoa vähän koiran asentoa, jos kovin pystynä on, niin kyllä silloin nousee hieman nämä niskakarvatkin jos koira on päättänyt ettei pidä ilmiöstä, esineestä, ihmisestä, toisesta koirasta jne.

Kyllä tästä keskusteluketjusta näkee taas selvästi, että nousee ne tutut vanhat KNOW HOW ihmiset, kuten molossi ja canis familiaris. Molossilla tuntuu olevan hieman käytännönläheisemmät otteet koirakoulutuksessa, ja canis familiaris on tällainen pohdiskelija ja filosofoija. No terkut vaan, olkoompa vaikka inkkarinimenä SE JOKA AINA VÄLILLÄ HUUTAA.

Lue lisää

"canis familiaris on tällainen pohdiskelija ja filosofoija."...heh..kyllä ehkä kuitenkin puhdas arkiraataja ja käytännön mies, jonka puheet ja pohdinta jää tänne. En arkielämässä juuri mitään koirista pölise, vaan näytän mielummin käytännössä.
Ymmärrystä syntyy isosta kiinnostuksesta kokemuksesta ja vielä nämä käytännöstä saatuna.

Kiitos palautteesta kuitenkin, molossin kohdalla taisi osua täysin kohdalleen.

Hyvä, juuri sitä olen ajanut takaa. Koira stressaa, stressaa ja stressaa toisen läsnäoloa. Se ei ilmaise stressiään sille luonnollisella tavalla, eli rähisemällä, koska siltä on kitketty rähiseminen pois. Jossain vaiheessa stressi kuitenkin menee sietämättömäksi ja koira pyrkii tokkaisemaan. Hienoa, että joku on oivaltanut.

Puhuit kuitenkin tuosta postiivisesta assosiaatioista. kuinka lähtisit liikkeelle?

Kyllä sitä pystyy kirjoitti:

koirasta merkit näkemään, eikö se riitä jo sekin, että koira nousee ihan niin pystyksi kuin pystyy, näyttää ihan kuin piipillään olisi, ja jos ei niskakarvat tai häntä kerro tunnetilasta, niin kannattaa varovasti ja useamman kerran harjoituksin mennä toista koiraa aina lähemmäksi ja lähemmäksi.

Yleensä hännän asento kertoo koirasta paljon, esim. jos koira heiluttaa häntäänsä SELKEÄSTI vasenvoittoisesti, niin siilloin koiraltasi on odotettavissa aggressiivinen suhtautuminen johonkin ilmiöön, esineeseen, ihmiseen, toiseen koiraan jne.
Jos koirasi heiluttaa häntäänsä oikeavoittoisesti ja myös samalla takapuoli keikkuu vinhasti puolelta toiselle eli häntä toki tietty käy myös vasemmalla puolella. NIIN SIINÄ TAPAUKSESSA KOIRASI ON INNOISSAAN ilmiöstä, esineestä, ihmisestä, toisesta koirasta jne.
Kylläpä vähän huvittaa itseäni tämä, mutta näin se vain on ihan koirakirjallisuudessa todettu, lue hyvä keskustelun aloittaja koirakirja ongelmakoirat, jossa selkein kuvin on näytetty koirien kohtaamistilanne ja kaikki koirien elekieli selitetty oikein hyvin.

Ja ne joilla ei häntää ole, niin kannattaa katsoa vähän koiran asentoa, jos kovin pystynä on, niin kyllä silloin nousee hieman nämä niskakarvatkin jos koira on päättänyt ettei pidä ilmiöstä, esineestä, ihmisestä, toisesta koirasta jne.

Kyllä tästä keskusteluketjusta näkee taas selvästi, että nousee ne tutut vanhat KNOW HOW ihmiset, kuten molossi ja canis familiaris. Molossilla tuntuu olevan hieman käytännönläheisemmät otteet koirakoulutuksessa, ja canis familiaris on tällainen pohdiskelija ja filosofoija. No terkut vaan, olkoompa vaikka inkkarinimenä SE JOKA AINA VÄLILLÄ HUUTAA.

Lue lisää

Noista koiran eleistä on vaikea sanoa, koska koira työskentelee kentällä vireellä, eli kyllä, heiluttaa häntäänsä stressaantuneesti ja on koko ajan kuin varpaillaan, mutta ohjaajaansa suuntautuneesti, eli vahtaa ohjaajan patukkaa...

... kirjoitti:

Noista koiran eleistä on vaikea sanoa, koska koira työskentelee kentällä vireellä, eli kyllä, heiluttaa häntäänsä stressaantuneesti ja on koko ajan kuin varpaillaan, mutta ohjaajaansa suuntautuneesti, eli vahtaa ohjaajan patukkaa...

Lue lisää

Olisikohan työskentelytavan muutos paikallaan? En sinällään mollaa tuotakaan koulutustapaa (kukin toimikoon niin kuin tykkää), mutta ehkäpä se ei ole juuri tälle yksilölle paras mahdollinen. Jos koira on stressaantunut ja varpaillaan koko ajan muiden koirien läsnäolon takia, niin kannattaako kierroksia enää lisätä koulutusmenetelmällä? Ehkäpä koiralle tekisi hyvää, oppia "suoritusten" välillä ottamaan rennosti ja lepäilemään, eikä vain kerätä paineita kentän laidalla.. Saattaisiko tällä saada helpotusta siihen koiran tulkittavuuteenkin?

... kirjoitti:

Noista koiran eleistä on vaikea sanoa, koska koira työskentelee kentällä vireellä, eli kyllä, heiluttaa häntäänsä stressaantuneesti ja on koko ajan kuin varpaillaan, mutta ohjaajaansa suuntautuneesti, eli vahtaa ohjaajan patukkaa...

Lue lisää

No nyt tunnutaan menevän jo vähän muihin juttuihin...
Siis kohta ei enää tiedä,onko ylipäätään ongelma mahdollisessa tapahtuneessa konfliktissa vai väärin opetetussa koirassa,joka on liian stressissä ylipäätään :D
Myöskään en kohta tiedä,puhutaanko me stressistä enää samana asiana.Eli huonona ja hyvänä.
Jos tuossa ollaan jo huonon puolella,niin silloinhan jo pelkästään se kuormittaa koiraa liikaa,joka voi itsessään tai edesauttaa sitä,että koira saattaa tehdä ongelmaa.

Videoikaa sitä koiraa.Eikä se pelkästään ole oleellista,miten toimii koulutustilanteessa itse "aktin" aikana.VAAN miten ylipäätään.Niin kentällä kuin muualla.Niistähän kaikista niitä eleitä harjoitellaan tulkitsemaan ja oppimaan,joita sitten käytetään ihan normaalistikkin,kuin hyvänä apuna ongelmissa ;)

... kirjoitti:

Hyvä, juuri sitä olen ajanut takaa. Koira stressaa, stressaa ja stressaa toisen läsnäoloa. Se ei ilmaise stressiään sille luonnollisella tavalla, eli rähisemällä, koska siltä on kitketty rähiseminen pois. Jossain vaiheessa stressi kuitenkin menee sietämättömäksi ja koira pyrkii tokkaisemaan. Hienoa, että joku on oivaltanut.

Puhuit kuitenkin tuosta postiivisesta assosiaatioista. kuinka lähtisit liikkeelle?

Lue lisää

Koiriin totuttamista ei voi suorittaa stressaavassa ympäristössä. Eli pitäisin tokoilun ja arkikäyttäytymiskoulutuksen täysin erillään toisistaan. Toko-kentällä (tai muulla koulutuskentällä) koiran kanssa kannattaa harjoitella yksin. Vasta sitten liikkeisiin voi lisätä haastetta (muita koiria), kun koira on siihen valmis. Muualla kuin koulukentällä on aloitettava tuo koiriin totuttaminen.

Paljon positiivisia kokemuksia muista koirista on tekemällä tehtävä koiralle. Yksi turvallinen ehdotus: Menkää yhteislenkille. Kävely rauhottaa koiraa. Koirat remmissä, eri puolilla teitä tai toinen edellä (vaihdelkaa niin molemmat saavat kulkea toistensa hajuissa). Ei käskyn alla, vaan tavallinen lenkki, mutta hihnassa ei toista moikata. Koiraa voi palkata nameilla, kun käyttäytyy rauhallisesti (palkkaus hyvästä käytöksestä).
Kun koirat ovat tottuneet toisiinsa ensin remmilenkillä, käyttäytyvät rauhallisesti ja ovat mieleltäänkin rauhallisia, voi kokeilla kohtaamista. Jos on yhtään epävarmuutta, kuten taitaa olla, laita purijalle koppa (iso jossa koira voi vapaasti läähättää). Sitten ei tarvitse stressata kohtaamista, vaurioita ei synny. Jos annatte koirien kohdata remmissä, pitäkää ne ehdottomasti löysällä ja vapaalla. Aina parempi, jos päästätte koirat vapaaksi, jolloin ohjaajan mielentila ei pilaa koiran mielentilaa niin herkästi, ja koirilla on tilaa liikkua. Ohjaajan pitäisi olla itsekin rauhallisella ja positiivisella mielellä.

Normaalia kanssakäymistä koirakavereiden kanssa, jahka koira on siihen valmis.

... kirjoitti:

Hyvä, juuri sitä olen ajanut takaa. Koira stressaa, stressaa ja stressaa toisen läsnäoloa. Se ei ilmaise stressiään sille luonnollisella tavalla, eli rähisemällä, koska siltä on kitketty rähiseminen pois. Jossain vaiheessa stressi kuitenkin menee sietämättömäksi ja koira pyrkii tokkaisemaan. Hienoa, että joku on oivaltanut.

Puhuit kuitenkin tuosta postiivisesta assosiaatioista. kuinka lähtisit liikkeelle?

Lue lisää

Ja jatketaan...:D Siis mille rodulle on luonnollinen tapa ilmaista itseään stressissä rähisemällä?Minusta se ei ole niinkään luonnollista,vaan silloin stressi on jo yliampuvaa,eikä mitenkään hyvä juttu.Rähiseminen ai ainakaan mitenkään ole mielestäni hyvä juttu millään tavoin.
Tyypillistä voi rähinä olla jollekkin rodullekkin,muttei se luonnollista ole.

Joobax kirjoitti:

Koiriin totuttamista ei voi suorittaa stressaavassa ympäristössä. Eli pitäisin tokoilun ja arkikäyttäytymiskoulutuksen täysin erillään toisistaan. Toko-kentällä (tai muulla koulutuskentällä) koiran kanssa kannattaa harjoitella yksin. Vasta sitten liikkeisiin voi lisätä haastetta (muita koiria), kun koira on siihen valmis. Muualla kuin koulukentällä on aloitettava tuo koiriin totuttaminen.

Paljon positiivisia kokemuksia muista koirista on tekemällä tehtävä koiralle. Yksi turvallinen ehdotus: Menkää yhteislenkille. Kävely rauhottaa koiraa. Koirat remmissä, eri puolilla teitä tai toinen edellä (vaihdelkaa niin molemmat saavat kulkea toistensa hajuissa). Ei käskyn alla, vaan tavallinen lenkki, mutta hihnassa ei toista moikata. Koiraa voi palkata nameilla, kun käyttäytyy rauhallisesti (palkkaus hyvästä käytöksestä).
Kun koirat ovat tottuneet toisiinsa ensin remmilenkillä, käyttäytyvät rauhallisesti ja ovat mieleltäänkin rauhallisia, voi kokeilla kohtaamista. Jos on yhtään epävarmuutta, kuten taitaa olla, laita purijalle koppa (iso jossa koira voi vapaasti läähättää). Sitten ei tarvitse stressata kohtaamista, vaurioita ei synny. Jos annatte koirien kohdata remmissä, pitäkää ne ehdottomasti löysällä ja vapaalla. Aina parempi, jos päästätte koirat vapaaksi, jolloin ohjaajan mielentila ei pilaa koiran mielentilaa niin herkästi, ja koirilla on tilaa liikkua. Ohjaajan pitäisi olla itsekin rauhallisella ja positiivisella mielellä.

Normaalia kanssakäymistä koirakavereiden kanssa, jahka koira on siihen valmis.

Lue lisää

"vaurioita ei synny" Tuota,voi syntyäkkin... Nimittäin jos on vielä pelkoa,että toinen käy kiinni ja siksi pannaan kuonokoppa,niin se kuonokoppa ei poista hyökkäystä.Ja siinä taas tullaan siihen,että voi olla aika vaikea löytää toista koiraa,joka ei puolustaudu,kun päälle tullaan tai tosissaan pyritään tikkaamaan.Pitäis sitten kopattaa kummatkin...

Muuten pitkälti samaa mieltä.Siedätyshänkin aloitetaan aina mahdollisimman neutraalisti,paitsi jos ei tarvetta niin tiukkaan kaavaan ole.

molossi kirjoitti:

"vaurioita ei synny" Tuota,voi syntyäkkin... Nimittäin jos on vielä pelkoa,että toinen käy kiinni ja siksi pannaan kuonokoppa,niin se kuonokoppa ei poista hyökkäystä.Ja siinä taas tullaan siihen,että voi olla aika vaikea löytää toista koiraa,joka ei puolustaudu,kun päälle tullaan tai tosissaan pyritään tikkaamaan.Pitäis sitten kopattaa kummatkin...

Muuten pitkälti samaa mieltä.Siedätyshänkin aloitetaan aina mahdollisimman neutraalisti,paitsi jos ei tarvetta niin tiukkaan kaavaan ole.

Lue lisää

Tavallinen koira perääntyy hyökkäyksen tapahtuessa, ei käy päälle. Ainakin oma koirani ottaa etäisyyttä, eikä lähde heti tappeluun, jos joku hiukan tikkaa. Ilman muuta oikean luontoinen koirakaverin pitää olla, joka ei heti lähde mukaan rähinään. Paino on siis oikean koiran löytämisessä.

Lisää tuli mieleen tähän alkuperäiseen ongelmaan. Ei ole mitenkään kummallista, että kierroksilla oleva koira koulutuksen aikana tikkaa. Ylikierroksilla oleva koira voi käydä ohjaajankin reiteen kiinni, jos on taipumusta kuumentua yli. Suorituksen aikana muut koirat on pidettävä etäällä. Jotenkin mulle on jäänyt kuva, että koulukentälläkin koiran pitäisi hyväksyä muut. Miksi sen pitäisi? Ainoastaan sen verran sietokykyä, että se kykenee suoritukseen yleisön kera.

... kirjoitti:

Hyvä, juuri sitä olen ajanut takaa. Koira stressaa, stressaa ja stressaa toisen läsnäoloa. Se ei ilmaise stressiään sille luonnollisella tavalla, eli rähisemällä, koska siltä on kitketty rähiseminen pois. Jossain vaiheessa stressi kuitenkin menee sietämättömäksi ja koira pyrkii tokkaisemaan. Hienoa, että joku on oivaltanut.

Puhuit kuitenkin tuosta postiivisesta assosiaatioista. kuinka lähtisit liikkeelle?

Lue lisää

Jos nyt oikein ymmärsin, olet kouluttajana toko-kentällä? Jos näin on, niin mä ainakin pysyisin kaukana sun kentältä!
Paikassa jossa ite käyn koirani kanssa tokoilemassa ei kukaan - kukaan! - hyväksyisi suihkepulloja ja kolinapurkkeja edes kentän reunalla odotustilanteessa!!! Kyllä se koiran huomio pitää saada muuten.

Toinen juttu, jonka jopa mä ihan noviisina tajusin mutta sulle ei tunnu kelpaavan vaikka rautalangasta väännetään miljoona rusettia malliksi: Koiran ja omistajan luottamus EI oo kunnossa! Sä väännät täällä koko ajan siitä, että kaikki johtuu vaan siitä huonosta kokemuksesta. No siinä oot kyllä ihan oikeessa! Sen kokemuksen jälkeen seuraava kohtaaminen oli suoraa seurausta tapahtuneesta mutta ne jälkimmäiset on kyllä tulleet ihan muusta syystä ja se syy on omistaja! Sen paremmin Sinä kuin me muutkaan ei tiedetä, miten omistaja on koiraansa suhtautunut sen jutun jälkeen, mut ilmiselvää on, että omistaja on ollut pelokkaampi seuraavissa koirakohtaamisissa ja SIIHEN koira vastaa käytöksellään. Tämä tuntuu olevan sulle kovin vaikeesti ymmärrettävä asia...

Jospa koittaisitte keskittyä ihan ekana vahvistamaan koiran ja omistajan suhdetta että se luottamus tulis kuntoon. Ei se koira enää muista että joku sen päälle kävi. Siitä kyllä omistaja ilmeisesti muistuttaa omalla olemuksellaan/käytöksellään joka päivä, että toiset koirat on pelottavia.

Oot saanut täällä niiiiiiin paljon hyviä, jopa loistavia ohjeita, mut mikään ei sulle tunnu kelpaavan kun ne ei tue sun omaa ajatusmaailmaa siitä, mitä pitäis tehdä.

Oppia voi vaan olemalla nöyrä ja tiedostaa omat puutteensa.

p.s. Sori tää purkaus, mutta mulla vaan paloi käpy kun ei millään mee perille! :)))

Toivottavasti luottamuspula saadaan selätettyä ja tyttö pääsee nauttimaan hyvästä elämästä hienon koiransa kanssa! :)

Hmm. kirjoitti:

Olisikohan työskentelytavan muutos paikallaan? En sinällään mollaa tuotakaan koulutustapaa (kukin toimikoon niin kuin tykkää), mutta ehkäpä se ei ole juuri tälle yksilölle paras mahdollinen. Jos koira on stressaantunut ja varpaillaan koko ajan muiden koirien läsnäolon takia, niin kannattaako kierroksia enää lisätä koulutusmenetelmällä? Ehkäpä koiralle tekisi hyvää, oppia "suoritusten" välillä ottamaan rennosti ja lepäilemään, eikä vain kerätä paineita kentän laidalla.. Saattaisiko tällä saada helpotusta siihen koiran tulkittavuuteenkin?

Lue lisää

Koiran kontakti ja työskentelyvire jää lepsuksi, jos palkintoa on esimerkiksi makupala. Patukka motivoi sitä työskentelemään.

Tietenkin rauhallisia liikeitä harjoitellaan makupalojena avulla,e li sitä paikoillaan pysymistä, mutei onnsitu joko koska koira on liian jännittynyt tai sitten se makupala ei juurikaan motivoi...

molossi kirjoitti:

No nyt tunnutaan menevän jo vähän muihin juttuihin...
Siis kohta ei enää tiedä,onko ylipäätään ongelma mahdollisessa tapahtuneessa konfliktissa vai väärin opetetussa koirassa,joka on liian stressissä ylipäätään :D
Myöskään en kohta tiedä,puhutaanko me stressistä enää samana asiana.Eli huonona ja hyvänä.
Jos tuossa ollaan jo huonon puolella,niin silloinhan jo pelkästään se kuormittaa koiraa liikaa,joka voi itsessään tai edesauttaa sitä,että koira saattaa tehdä ongelmaa.

Videoikaa sitä koiraa.Eikä se pelkästään ole oleellista,miten toimii koulutustilanteessa itse "aktin" aikana.VAAN miten ylipäätään.Niin kentällä kuin muualla.Niistähän kaikista niitä eleitä harjoitellaan tulkitsemaan ja oppimaan,joita sitten käytetään ihan normaalistikkin,kuin hyvänä apuna ongelmissa ;)

Lue lisää

Hyvä vinkki, kiitos!

Joobax kirjoitti:

Koiriin totuttamista ei voi suorittaa stressaavassa ympäristössä. Eli pitäisin tokoilun ja arkikäyttäytymiskoulutuksen täysin erillään toisistaan. Toko-kentällä (tai muulla koulutuskentällä) koiran kanssa kannattaa harjoitella yksin. Vasta sitten liikkeisiin voi lisätä haastetta (muita koiria), kun koira on siihen valmis. Muualla kuin koulukentällä on aloitettava tuo koiriin totuttaminen.

Paljon positiivisia kokemuksia muista koirista on tekemällä tehtävä koiralle. Yksi turvallinen ehdotus: Menkää yhteislenkille. Kävely rauhottaa koiraa. Koirat remmissä, eri puolilla teitä tai toinen edellä (vaihdelkaa niin molemmat saavat kulkea toistensa hajuissa). Ei käskyn alla, vaan tavallinen lenkki, mutta hihnassa ei toista moikata. Koiraa voi palkata nameilla, kun käyttäytyy rauhallisesti (palkkaus hyvästä käytöksestä).
Kun koirat ovat tottuneet toisiinsa ensin remmilenkillä, käyttäytyvät rauhallisesti ja ovat mieleltäänkin rauhallisia, voi kokeilla kohtaamista. Jos on yhtään epävarmuutta, kuten taitaa olla, laita purijalle koppa (iso jossa koira voi vapaasti läähättää). Sitten ei tarvitse stressata kohtaamista, vaurioita ei synny. Jos annatte koirien kohdata remmissä, pitäkää ne ehdottomasti löysällä ja vapaalla. Aina parempi, jos päästätte koirat vapaaksi, jolloin ohjaajan mielentila ei pilaa koiran mielentilaa niin herkästi, ja koirilla on tilaa liikkua. Ohjaajan pitäisi olla itsekin rauhallisella ja positiivisella mielellä.

Normaalia kanssakäymistä koirakavereiden kanssa, jahka koira on siihen valmis.

Lue lisää

"Koiriin totuttamista ei voi suorittaa stressaavassa ympäristössä. Eli pitäisin tokoilun ja arkikäyttäytymiskoulutuksen täysin erillään toisistaan. Toko-kentällä (tai muulla koulutuskentällä) koiran kanssa kannattaa harjoitella yksin. Vasta sitten liikkeisiin voi lisätä haastetta (muita koiria), kun koira on siihen valmis. Muualla kuin koulukentällä on aloitettava tuo koiriin totuttaminen."

Ai jaa... meillä taas on päinvastainen tilanne. Meillä koirien kouluttaminen suoritetaan muualla kuin kentällä ja kentälle tullaan vain katsomaan kuinka toiminta sujuu, kun muita koiria on läsnä ja saamaan vinkkejä siihen kotona tutussa ympäristössä suoritettavaan kouluttamiseen.

Nyt tiedetään, että kyseinen koira ei ole valmis vielä siihen, että se lähtisi yhteislenkille toisten kanssa, tilanteeseen jossa toiset saattasivat päästä ihan sen iholle. Kysymykseni onkin kuulunut, että kuinka valmisteltaisiin siihen?

vastauksena olen saanut, että siedättämällä taas pikkuhiljaa siihen, että toiset ovat lähellä, vaikkei koiralla olekaan varoittavia eleitä. Ilmeisesti et tuolla postiivisella assosiaatiolla tarkotitanut mitään muuta, eli koira saa palkkiota pikkuhiljaa lähempänä ja lähempänä toisia koiria? vai oliko siinä jokin muukin?

molossi kirjoitti:

Ja jatketaan...:D Siis mille rodulle on luonnollinen tapa ilmaista itseään stressissä rähisemällä?Minusta se ei ole niinkään luonnollista,vaan silloin stressi on jo yliampuvaa,eikä mitenkään hyvä juttu.Rähiseminen ai ainakaan mitenkään ole mielestäni hyvä juttu millään tavoin.
Tyypillistä voi rähinä olla jollekkin rodullekkin,muttei se luonnollista ole.

Lue lisää

Rodusta edelleen viis. Tälle yksilölle oli luonnollinen tapa rähsitä stressiään, jonka se osoitti aloittamalla rähisemään toisille sen jälkeen kun alkoi stressaamaan toisia.

Jaksoin lukea kaiken kirjoitti:

Jos nyt oikein ymmärsin, olet kouluttajana toko-kentällä? Jos näin on, niin mä ainakin pysyisin kaukana sun kentältä!
Paikassa jossa ite käyn koirani kanssa tokoilemassa ei kukaan - kukaan! - hyväksyisi suihkepulloja ja kolinapurkkeja edes kentän reunalla odotustilanteessa!!! Kyllä se koiran huomio pitää saada muuten.

Toinen juttu, jonka jopa mä ihan noviisina tajusin mutta sulle ei tunnu kelpaavan vaikka rautalangasta väännetään miljoona rusettia malliksi: Koiran ja omistajan luottamus EI oo kunnossa! Sä väännät täällä koko ajan siitä, että kaikki johtuu vaan siitä huonosta kokemuksesta. No siinä oot kyllä ihan oikeessa! Sen kokemuksen jälkeen seuraava kohtaaminen oli suoraa seurausta tapahtuneesta mutta ne jälkimmäiset on kyllä tulleet ihan muusta syystä ja se syy on omistaja! Sen paremmin Sinä kuin me muutkaan ei tiedetä, miten omistaja on koiraansa suhtautunut sen jutun jälkeen, mut ilmiselvää on, että omistaja on ollut pelokkaampi seuraavissa koirakohtaamisissa ja SIIHEN koira vastaa käytöksellään. Tämä tuntuu olevan sulle kovin vaikeesti ymmärrettävä asia...

Jospa koittaisitte keskittyä ihan ekana vahvistamaan koiran ja omistajan suhdetta että se luottamus tulis kuntoon. Ei se koira enää muista että joku sen päälle kävi. Siitä kyllä omistaja ilmeisesti muistuttaa omalla olemuksellaan/käytöksellään joka päivä, että toiset koirat on pelottavia.

Oot saanut täällä niiiiiiin paljon hyviä, jopa loistavia ohjeita, mut mikään ei sulle tunnu kelpaavan kun ne ei tue sun omaa ajatusmaailmaa siitä, mitä pitäis tehdä.

Oppia voi vaan olemalla nöyrä ja tiedostaa omat puutteensa.

p.s. Sori tää purkaus, mutta mulla vaan paloi käpy kun ei millään mee perille! :)))

Toivottavasti luottamuspula saadaan selätettyä ja tyttö pääsee nauttimaan hyvästä elämästä hienon koiransa kanssa! :)

Lue lisää

Oikein ymmärsit, olen tottelevaisuus koulutusohjaaja.

Ihanaa aktiivisuutta sinulla antaa palautetta. Mutta tiedäthän, että palautteen antaminen ei ole oikea tie, jos haluaa muutosta asioihin. Siispä toivonkin, että sinä ja kanssasi komppia lyövät muutkin otatte lusikan kultaisiin sormiinne ja teette asialle jotain. koulutusohjaajista on huutava pula, siksi hommaan pääsee lähes kuka tahansa, kuten minä ja jos laadukkaampaa tavaraa olisi tarjolla, niiltä surkeilta -kuten minulta, loppuisi tarve. Koulutusohjaajaksi pääsy ei maksa mitään, harrasteseurasi kouluttaa sinut ilmaiseksi hommaan, yleensä vaatimuksena on, että sitten kanssa olet mukana toiminnassa ja yleensä pitää olla jonkin verran harrastellut koiransa kanssa.

Sitten kun olet koultusohjaaja ja siten sidottu seurasi taloudelliseenkin vastuuseen, tule kertomaan minulle minkä vastaanoton saat kun häädät ihmisiä harrastuksen parista (maksamasta osallistumismaksuja) puuttumalla keinoihin, joilla ihmiset kouluttavat koiriaan... meillä ainakin on ihan niin tarpeeksi raadollinen maailma, että eeettisyys on unohdettava, joiltakin osin, kuten suihkepullot, kolinapurkit, ja kumarrettava vain sitä maksavaa asiakasta, raha siis yhdistyksen toimintaa pyörittää, ei etiikka. Kaikkeen laittomuuteen onneksi edelleen puututaan, erotamme myös seurasta jäseniä mm. jos joku saa tuomion eläinsuojelurikoksesta, eli onneksi ihan kaikkea ei tarvitse laskea läpi sormien.

Koulutusohjaajan homma on siis vetää ryhmää, jossa antaa koulutusta, mallia ja esimerkkiä siitä kuinka koiraa tulisi käsitellä. Sen enempään määräilyyn koulutusohjaaja ei pysty. Paras keino on pyytää kokeilemaan jotain koiran kanssa ja kun se toimii, ihminen saa mallin kuinka toimia paremmin vaikka nyt koiransa rankaisemisen tilasta.

Minulla itselläni olisi monesti muutakin tekemistä kuin lähteä kentälle, joten toivon todella, että olet samalta paikkakunnalta ja sain puhuttua sinusta uuden koulutusohjaajan ikävän harvaan joukkoomme...

... kirjoitti:

Oikein ymmärsit, olen tottelevaisuus koulutusohjaaja.

Ihanaa aktiivisuutta sinulla antaa palautetta. Mutta tiedäthän, että palautteen antaminen ei ole oikea tie, jos haluaa muutosta asioihin. Siispä toivonkin, että sinä ja kanssasi komppia lyövät muutkin otatte lusikan kultaisiin sormiinne ja teette asialle jotain. koulutusohjaajista on huutava pula, siksi hommaan pääsee lähes kuka tahansa, kuten minä ja jos laadukkaampaa tavaraa olisi tarjolla, niiltä surkeilta -kuten minulta, loppuisi tarve. Koulutusohjaajaksi pääsy ei maksa mitään, harrasteseurasi kouluttaa sinut ilmaiseksi hommaan, yleensä vaatimuksena on, että sitten kanssa olet mukana toiminnassa ja yleensä pitää olla jonkin verran harrastellut koiransa kanssa.

Sitten kun olet koultusohjaaja ja siten sidottu seurasi taloudelliseenkin vastuuseen, tule kertomaan minulle minkä vastaanoton saat kun häädät ihmisiä harrastuksen parista (maksamasta osallistumismaksuja) puuttumalla keinoihin, joilla ihmiset kouluttavat koiriaan... meillä ainakin on ihan niin tarpeeksi raadollinen maailma, että eeettisyys on unohdettava, joiltakin osin, kuten suihkepullot, kolinapurkit, ja kumarrettava vain sitä maksavaa asiakasta, raha siis yhdistyksen toimintaa pyörittää, ei etiikka. Kaikkeen laittomuuteen onneksi edelleen puututaan, erotamme myös seurasta jäseniä mm. jos joku saa tuomion eläinsuojelurikoksesta, eli onneksi ihan kaikkea ei tarvitse laskea läpi sormien.

Koulutusohjaajan homma on siis vetää ryhmää, jossa antaa koulutusta, mallia ja esimerkkiä siitä kuinka koiraa tulisi käsitellä. Sen enempään määräilyyn koulutusohjaaja ei pysty. Paras keino on pyytää kokeilemaan jotain koiran kanssa ja kun se toimii, ihminen saa mallin kuinka toimia paremmin vaikka nyt koiransa rankaisemisen tilasta.

Minulla itselläni olisi monesti muutakin tekemistä kuin lähteä kentälle, joten toivon todella, että olet samalta paikkakunnalta ja sain puhuttua sinusta uuden koulutusohjaajan ikävän harvaan joukkoomme...

Lue lisää

Ai niin ja vielä noista saamsitani vinkeistä, jotia olen saanut paljon. Olet ehkä ymmärtänyt niistä jotain väärin, jos luet vastauksistani, ettten ole niitä noteerannut.

Ensinnäkin, jos lähdetään ihan alusta, pelko on siis epäluottamusta tilanteen hallintaan, siksi puhun pelosta Suurimmassa osassa vastuksia on puhuttu tuon luotamuksen rakentamisesta. Olen siinä samaa mieltä ja olen mielestäni pyrkinytkin vastaamaan, että jos oikotietä onneen ei ole ei kai ole muuta vaihtohtoa kuin lähteä siedättämään, mikä on siis juuri tuon luottamuksen rakentamista. Koira oppii tarpeeksi kaukana (turvallisella etäisyydellä työskenneleessään) luottamaan ohjaajaansa, ohjaaja oppii luottamaan koiraansa (mikä voi vähentää ohjaajan jännitystä, jos sellaista on) ja samalla koira myös oppii luottamaan toisiin koiriin (ettei ne aiheuta vaaraa vaikka ovatkin paikalla).

Jos taas mennään johtajuus vinkkeihin, ne jätän oman koultusnäkemykseni mukaisesti noteeraamatta, varsin tietoisesti.

Canis familiaris on kesksutelussa tuonut sen näkökulman esiin,e ttä ryhmästä erkaneminen taas olisi väärä tapa, sitäkään en ole jättänyt noteeraamatta, vaan kysnyt häneltä siitä lisää.

Sinun halukkuutesi vaikuttaa koultusohjaajien "latuun" en mielestäni myöskään oel jättänyt noteeraamatta.

En siis tiedä mistä oelt saanu tämän kuvan: "Oot saanut täällä niiiiiiin paljon hyviä, jopa loistavia ohjeita, mut mikään ei sulle tunnu kelpaavan kun ne ei tue sun omaa ajatusmaailmaa siitä, mitä pitäis tehdä." Olet kuitenkin saanut ja olen pahoillani siitä.

... kirjoitti:

Ai niin ja vielä noista saamsitani vinkeistä, jotia olen saanut paljon. Olet ehkä ymmärtänyt niistä jotain väärin, jos luet vastauksistani, ettten ole niitä noteerannut.

Ensinnäkin, jos lähdetään ihan alusta, pelko on siis epäluottamusta tilanteen hallintaan, siksi puhun pelosta Suurimmassa osassa vastuksia on puhuttu tuon luotamuksen rakentamisesta. Olen siinä samaa mieltä ja olen mielestäni pyrkinytkin vastaamaan, että jos oikotietä onneen ei ole ei kai ole muuta vaihtohtoa kuin lähteä siedättämään, mikä on siis juuri tuon luottamuksen rakentamista. Koira oppii tarpeeksi kaukana (turvallisella etäisyydellä työskenneleessään) luottamaan ohjaajaansa, ohjaaja oppii luottamaan koiraansa (mikä voi vähentää ohjaajan jännitystä, jos sellaista on) ja samalla koira myös oppii luottamaan toisiin koiriin (ettei ne aiheuta vaaraa vaikka ovatkin paikalla).

Jos taas mennään johtajuus vinkkeihin, ne jätän oman koultusnäkemykseni mukaisesti noteeraamatta, varsin tietoisesti.

Canis familiaris on kesksutelussa tuonut sen näkökulman esiin,e ttä ryhmästä erkaneminen taas olisi väärä tapa, sitäkään en ole jättänyt noteeraamatta, vaan kysnyt häneltä siitä lisää.

Sinun halukkuutesi vaikuttaa koultusohjaajien "latuun" en mielestäni myöskään oel jättänyt noteeraamatta.

En siis tiedä mistä oelt saanu tämän kuvan: "Oot saanut täällä niiiiiiin paljon hyviä, jopa loistavia ohjeita, mut mikään ei sulle tunnu kelpaavan kun ne ei tue sun omaa ajatusmaailmaa siitä, mitä pitäis tehdä." Olet kuitenkin saanut ja olen pahoillani siitä.

Lue lisää

"Canis familiaris on kesksutelussa tuonut sen näkökulman esiin,e ttä ryhmästä erkaneminen taas olisi väärä tapa, sitäkään en ole jättänyt noteeraamatta, vaan kysnyt häneltä siitä lisää"...

Jos on ongelma, jonka rakennetta ei täysin ymmärrää, kannattaa tilanne yleensä nollata ja aloittaa alusta. (ja mielellään yhden ohjaajan alaisuudessa)

Jos a) vapaana pito, ei onnistu missä koira oppii nopeati sen mikä pitää, niin siirrytään kohtaan b) Tässä mennään vaikka hihnalenkille muiden kanssa käskyn alaisena, jossa koulutettava koira tulee aluksi muutaman metrin perässä ja lähentää tätä väliä seuraten ja puuttuen koiran ennakkomerkkeishin ja käytökseen (mielialaan) Kävelyn aikana ohjaaja voi omalla äänellään puheen muodossa rauhoittaa koiraa. Tämän tarkoitus on myös vähentää koiran keskittymistä toiseen.

Kun asia etenee, vaihdetaan koira eteen, jonka tarkoitus on kulkea pienessä paineessa ja taakse katsomatta kontaktin alaisuudessa.
Tämä rakentaa tilanne luottamusta koiran ja ohjaajan välille.

Kun tämä alkaa sujumaan, niin on vaiheen c) vuoro Eli: toimiminen ryhmässä.

Miksi näin? Koska ongelma on kokonaisvaltainen, eli esiintyy toista koiraa kohtaan, missä tilanteessa vain ja kärjistyy tod,näköisesti suuremmassa määrässä niitä, niin mielummin tätä siedätystä tehdään ja aloitetaan siitä, missä oire ja reaktio on pienin. Tämä on siedätystä.

Tämä oli tässä minun osaltani. Meni ketju liian pitkäksi ja sekavaksi, sekä vaikeaksi seurata, lisäksi erittäin yksinkertainen ongelma, on paisunut ketjussa turhan isoksi ja vaikea selkoiseksi.

... kirjoitti:

"Koiriin totuttamista ei voi suorittaa stressaavassa ympäristössä. Eli pitäisin tokoilun ja arkikäyttäytymiskoulutuksen täysin erillään toisistaan. Toko-kentällä (tai muulla koulutuskentällä) koiran kanssa kannattaa harjoitella yksin. Vasta sitten liikkeisiin voi lisätä haastetta (muita koiria), kun koira on siihen valmis. Muualla kuin koulukentällä on aloitettava tuo koiriin totuttaminen."

Ai jaa... meillä taas on päinvastainen tilanne. Meillä koirien kouluttaminen suoritetaan muualla kuin kentällä ja kentälle tullaan vain katsomaan kuinka toiminta sujuu, kun muita koiria on läsnä ja saamaan vinkkejä siihen kotona tutussa ympäristössä suoritettavaan kouluttamiseen.

Nyt tiedetään, että kyseinen koira ei ole valmis vielä siihen, että se lähtisi yhteislenkille toisten kanssa, tilanteeseen jossa toiset saattasivat päästä ihan sen iholle. Kysymykseni onkin kuulunut, että kuinka valmisteltaisiin siihen?

vastauksena olen saanut, että siedättämällä taas pikkuhiljaa siihen, että toiset ovat lähellä, vaikkei koiralla olekaan varoittavia eleitä. Ilmeisesti et tuolla postiivisella assosiaatiolla tarkotitanut mitään muuta, eli koira saa palkkiota pikkuhiljaa lähempänä ja lähempänä toisia koiria? vai oliko siinä jokin muukin?

Lue lisää

"Meillä koirien kouluttaminen suoritetaan muualla kuin kentällä ja kentälle tullaan vain katsomaan kuinka toiminta sujuu, kun muita koiria on läsnä ja saamaan vinkkejä siihen kotona tutussa ympäristössä suoritettavaan kouluttamiseen."

Meinaatko, että kentällä tapahtuva suoritus ei ole kouluttamista? Onhan se. Se on intensiivinen sessio koiralle, jolloin siltä vaaditaan enemmän kuin kotona, vaikka se ihmisille vaikuttaakin siltä että vain katsotaan kuinka homma luonnistuu. Kouluttamista se on yhtä kaikki. Kentällä se tosin on enemmän ihmisen kouluttamista kuin koiran, mutta eihän koira sitä tiedä.

"Nyt tiedetään, että kyseinen koira ei ole valmis vielä siihen, että se lähtisi yhteislenkille toisten kanssa, tilanteeseen jossa toiset saattasivat päästä ihan sen iholle. Kysymykseni onkin kuulunut, että kuinka valmisteltaisiin siihen?"

Mutta kun koirat eivät pääse sen iholle. Ei muuta kun tossua toisen eteen. Parin kilometrin päästä koira rauhottuu, kun huomaa, ettei muista ole uhkaa. Omistajaan voi luottaa jne. Ei siihen kannata jäädä seisoskelemaan ja antamaan koiran ruokkia omaa paniikkiaan, vaan heti liikkeelle.

En pitäisi koiraa varsinaisesti käskyn alla, seuraamassa tms. Mutta vaatisin (lopulta) kuitenkin hyvää hihnakäytöstä. Jos käskyttäminen rentouttaa koiraa, tekisin lyhkäsiä seuraamisia tai mitä vaan, mikä rentouttaa koiraa. Pääasia on, että koiria ei päästetä lähelle toisiaan ja matka jatkuu riekkumisesta huolimatta.

Koira on siitä jännä eläin, että se omalla käytöksellään ruokkii omaa paniikkiaan suuremmaksi ja suuremmaksi. Jos sille antaa luvan rimpuilla hihnassa, se tekee sitä kahta kauheammin ja joutuu pian kauhun valtaan. Jos koiran panikointiin ei kiinnitetä huomiota, kävellään reippaasti eteenpäin kuin mikään ei olisi vialla, kyllä se koirakin rentoutuu. Siihen saattaa kulua aikaa 5 minuuttia tai puoli tuntia, kuka tietää.

Ennen remmilenkkiharjoitusta kannattaa ongelmakoiran ylimääräinen energia purkaa huolellisesti, esim juoksentelua metsässä vapaana tai pyörälenkki.

Joobax kirjoitti:

"Meillä koirien kouluttaminen suoritetaan muualla kuin kentällä ja kentälle tullaan vain katsomaan kuinka toiminta sujuu, kun muita koiria on läsnä ja saamaan vinkkejä siihen kotona tutussa ympäristössä suoritettavaan kouluttamiseen."

Meinaatko, että kentällä tapahtuva suoritus ei ole kouluttamista? Onhan se. Se on intensiivinen sessio koiralle, jolloin siltä vaaditaan enemmän kuin kotona, vaikka se ihmisille vaikuttaakin siltä että vain katsotaan kuinka homma luonnistuu. Kouluttamista se on yhtä kaikki. Kentällä se tosin on enemmän ihmisen kouluttamista kuin koiran, mutta eihän koira sitä tiedä.

"Nyt tiedetään, että kyseinen koira ei ole valmis vielä siihen, että se lähtisi yhteislenkille toisten kanssa, tilanteeseen jossa toiset saattasivat päästä ihan sen iholle. Kysymykseni onkin kuulunut, että kuinka valmisteltaisiin siihen?"

Mutta kun koirat eivät pääse sen iholle. Ei muuta kun tossua toisen eteen. Parin kilometrin päästä koira rauhottuu, kun huomaa, ettei muista ole uhkaa. Omistajaan voi luottaa jne. Ei siihen kannata jäädä seisoskelemaan ja antamaan koiran ruokkia omaa paniikkiaan, vaan heti liikkeelle.

En pitäisi koiraa varsinaisesti käskyn alla, seuraamassa tms. Mutta vaatisin (lopulta) kuitenkin hyvää hihnakäytöstä. Jos käskyttäminen rentouttaa koiraa, tekisin lyhkäsiä seuraamisia tai mitä vaan, mikä rentouttaa koiraa. Pääasia on, että koiria ei päästetä lähelle toisiaan ja matka jatkuu riekkumisesta huolimatta.

Koira on siitä jännä eläin, että se omalla käytöksellään ruokkii omaa paniikkiaan suuremmaksi ja suuremmaksi. Jos sille antaa luvan rimpuilla hihnassa, se tekee sitä kahta kauheammin ja joutuu pian kauhun valtaan. Jos koiran panikointiin ei kiinnitetä huomiota, kävellään reippaasti eteenpäin kuin mikään ei olisi vialla, kyllä se koirakin rentoutuu. Siihen saattaa kulua aikaa 5 minuuttia tai puoli tuntia, kuka tietää.

Ennen remmilenkkiharjoitusta kannattaa ongelmakoiran ylimääräinen energia purkaa huolellisesti, esim juoksentelua metsässä vapaana tai pyörälenkki.

Lue lisää

"Koira on siitä jännä eläin, että se omalla käytöksellään "..se toimii ensisijaisesti vaistonnsa ohjaamana ja toisijaisesti kokemuksensa.

Olenkin yrittänyt huonolla menestyksellä jailmeisesti vaikeasti ymmärrettävällä tavalla ilmaista, että vaistopohjainen käytös olisi ohjattava koulutettuun malliin ja jotta tämä muutos onnistuisi, niin se vaatisi hyvää yhteistyötä ja/tai määrätietoista ohjausta. Näiden yhteinen tekijä ja pohja on kuitenki se luottamuksen saavuttaminen.

Eli kun koira luottaa ohaajansa ratkaisuihin koiran eduksi (hallitsemalla tilanteita) syrjäyttää tämä vaistopohjaisen käytöksen ja koulutetusta mallista tulee toistojen kautta vahvempi malli. Tätä on koulutus.

... kirjoitti:

Oikein ymmärsit, olen tottelevaisuus koulutusohjaaja.

Ihanaa aktiivisuutta sinulla antaa palautetta. Mutta tiedäthän, että palautteen antaminen ei ole oikea tie, jos haluaa muutosta asioihin. Siispä toivonkin, että sinä ja kanssasi komppia lyövät muutkin otatte lusikan kultaisiin sormiinne ja teette asialle jotain. koulutusohjaajista on huutava pula, siksi hommaan pääsee lähes kuka tahansa, kuten minä ja jos laadukkaampaa tavaraa olisi tarjolla, niiltä surkeilta -kuten minulta, loppuisi tarve. Koulutusohjaajaksi pääsy ei maksa mitään, harrasteseurasi kouluttaa sinut ilmaiseksi hommaan, yleensä vaatimuksena on, että sitten kanssa olet mukana toiminnassa ja yleensä pitää olla jonkin verran harrastellut koiransa kanssa.

Sitten kun olet koultusohjaaja ja siten sidottu seurasi taloudelliseenkin vastuuseen, tule kertomaan minulle minkä vastaanoton saat kun häädät ihmisiä harrastuksen parista (maksamasta osallistumismaksuja) puuttumalla keinoihin, joilla ihmiset kouluttavat koiriaan... meillä ainakin on ihan niin tarpeeksi raadollinen maailma, että eeettisyys on unohdettava, joiltakin osin, kuten suihkepullot, kolinapurkit, ja kumarrettava vain sitä maksavaa asiakasta, raha siis yhdistyksen toimintaa pyörittää, ei etiikka. Kaikkeen laittomuuteen onneksi edelleen puututaan, erotamme myös seurasta jäseniä mm. jos joku saa tuomion eläinsuojelurikoksesta, eli onneksi ihan kaikkea ei tarvitse laskea läpi sormien.

Koulutusohjaajan homma on siis vetää ryhmää, jossa antaa koulutusta, mallia ja esimerkkiä siitä kuinka koiraa tulisi käsitellä. Sen enempään määräilyyn koulutusohjaaja ei pysty. Paras keino on pyytää kokeilemaan jotain koiran kanssa ja kun se toimii, ihminen saa mallin kuinka toimia paremmin vaikka nyt koiransa rankaisemisen tilasta.

Minulla itselläni olisi monesti muutakin tekemistä kuin lähteä kentälle, joten toivon todella, että olet samalta paikkakunnalta ja sain puhuttua sinusta uuden koulutusohjaajan ikävän harvaan joukkoomme...

Lue lisää

"meillä ainakin on ihan niin tarpeeksi raadollinen maailma, että eeettisyys on unohdettava, joiltakin osin, kuten suihkepullot, kolinapurkit, ja kumarrettava vain sitä maksavaa asiakasta, raha siis yhdistyksen toimintaa pyörittää, ei etiikka."

Tämän takia toivoisinkin, että useammat koiranomistajat menisivät ennemmin ongelmakoirakouluttajalle, kuin tokokentälle. Näissä kahdessa se lähestymistapa on aivan eri. Yksityistunti kouluttajalla maksaa verraten paljon, mutta se pureutuminen ongelmaan on aivan toista luokkaa ja näillä kouluttajilla on tusina toisensa perään hyviä keinoja tiedossa, joista varmasti löytyy jokaiseen ongelmaan pureva ratkaisu.

Olisihan sekin edistys, että koulukentillä kouluttajat kehottaisivat joitakin omistajia hakeutumaan myös yksityisvastaanotolle, jos tilanne näyttää esimerkiksi tältä. Eihän se poissulje tokon harrastamista millään lailla, eikä siinä asiakkaita menetä. Olisi hyvä myös tunnistaa sellaiset tapaukset, joita ei saa kuntoon pelkästään tavallisella arkitottelevaisuuskurssilla.

Hyvä kouluttaja pysyy nöyränä ja tiedostaa omat rajansa. Minusta ei ole kouluttajaksi vielä, koska en tiedä/osaa tarpeeksi. Pikkuhiljaa perehdyn vasta koiranelämään, opiskelen koiran käyttäytymistä. Temppujen opettaminen tulee vasta tämän jälkeen, kun ymmärrän koiraa. Toki tässä rinnallakin, mutta kehitys on hidasta ;) En todellakaan ole asiantuntija! Voin pohtia asioita ja kertoa erilaisia konsteja, joita voi kokeilla, josko niillä jonkun homman saisi korjattua. Jos ehdotuksistani on jollekin apua, hyvä niin. Jos ei, olen ainakin yrittänyt. Eipä tällä palstalla paljoa enempää voi tehdä.

canis.familiaris kirjoitti:

"Koira on siitä jännä eläin, että se omalla käytöksellään "..se toimii ensisijaisesti vaistonnsa ohjaamana ja toisijaisesti kokemuksensa.

Olenkin yrittänyt huonolla menestyksellä jailmeisesti vaikeasti ymmärrettävällä tavalla ilmaista, että vaistopohjainen käytös olisi ohjattava koulutettuun malliin ja jotta tämä muutos onnistuisi, niin se vaatisi hyvää yhteistyötä ja/tai määrätietoista ohjausta. Näiden yhteinen tekijä ja pohja on kuitenki se luottamuksen saavuttaminen.

Eli kun koira luottaa ohaajansa ratkaisuihin koiran eduksi (hallitsemalla tilanteita) syrjäyttää tämä vaistopohjaisen käytöksen ja koulutetusta mallista tulee toistojen kautta vahvempi malli. Tätä on koulutus.

Lue lisää

"Se toimii ensisijaisesti..."

"...Tätä on koulutus"

Komppaan täysillä.

... kirjoitti:

Rodusta edelleen viis. Tälle yksilölle oli luonnollinen tapa rähsitä stressiään, jonka se osoitti aloittamalla rähisemään toisille sen jälkeen kun alkoi stressaamaan toisia.

Lue lisää

"Tälle yksilölle" Noin voi olla,muttei rodulle.
Tosin monesti voi olla kyse opitusta/sallitustakin.

Joobax kirjoitti:

"meillä ainakin on ihan niin tarpeeksi raadollinen maailma, että eeettisyys on unohdettava, joiltakin osin, kuten suihkepullot, kolinapurkit, ja kumarrettava vain sitä maksavaa asiakasta, raha siis yhdistyksen toimintaa pyörittää, ei etiikka."

Tämän takia toivoisinkin, että useammat koiranomistajat menisivät ennemmin ongelmakoirakouluttajalle, kuin tokokentälle. Näissä kahdessa se lähestymistapa on aivan eri. Yksityistunti kouluttajalla maksaa verraten paljon, mutta se pureutuminen ongelmaan on aivan toista luokkaa ja näillä kouluttajilla on tusina toisensa perään hyviä keinoja tiedossa, joista varmasti löytyy jokaiseen ongelmaan pureva ratkaisu.

Olisihan sekin edistys, että koulukentillä kouluttajat kehottaisivat joitakin omistajia hakeutumaan myös yksityisvastaanotolle, jos tilanne näyttää esimerkiksi tältä. Eihän se poissulje tokon harrastamista millään lailla, eikä siinä asiakkaita menetä. Olisi hyvä myös tunnistaa sellaiset tapaukset, joita ei saa kuntoon pelkästään tavallisella arkitottelevaisuuskurssilla.

Hyvä kouluttaja pysyy nöyränä ja tiedostaa omat rajansa. Minusta ei ole kouluttajaksi vielä, koska en tiedä/osaa tarpeeksi. Pikkuhiljaa perehdyn vasta koiranelämään, opiskelen koiran käyttäytymistä. Temppujen opettaminen tulee vasta tämän jälkeen, kun ymmärrän koiraa. Toki tässä rinnallakin, mutta kehitys on hidasta ;) En todellakaan ole asiantuntija! Voin pohtia asioita ja kertoa erilaisia konsteja, joita voi kokeilla, josko niillä jonkun homman saisi korjattua. Jos ehdotuksistani on jollekin apua, hyvä niin. Jos ei, olen ainakin yrittänyt. Eipä tällä palstalla paljoa enempää voi tehdä.

Lue lisää

"Näissä kahdessa..." Ei muuten ole.Riippuu niin kentästä,kuin kouluttajasta.Toki erikoisjuttuihin kannattaa valita taho,johon siihen on nimenomaan erkoistunut,ihan kohdentamisenkin puolesta.

MUTTA,viimekädessä,oli kyse yhdistyksen tarjoamasta tai yksityisestä,niin muistettakoon,että kumpaankin tahoon mahtuu monenmoista...
Että jos tietotaidosta tai keinoista puhutaan,niin viikädessä sen ratkaisee persoona.ei minkä tahon toimija on...

"Olisihan sekin..." Tietääkseni niin tehdäänkin,jossain ainakin.Jos ei omin palveluihin kuuluu tai ei ole rahkeita/aikaa neuvoa.

"Temppujen opettaminen..." Jos tarkoitat tokolla temppuilua,olet ymmärtänyt asian väärin.

Joobax kirjoitti:

"Meillä koirien kouluttaminen suoritetaan muualla kuin kentällä ja kentälle tullaan vain katsomaan kuinka toiminta sujuu, kun muita koiria on läsnä ja saamaan vinkkejä siihen kotona tutussa ympäristössä suoritettavaan kouluttamiseen."

Meinaatko, että kentällä tapahtuva suoritus ei ole kouluttamista? Onhan se. Se on intensiivinen sessio koiralle, jolloin siltä vaaditaan enemmän kuin kotona, vaikka se ihmisille vaikuttaakin siltä että vain katsotaan kuinka homma luonnistuu. Kouluttamista se on yhtä kaikki. Kentällä se tosin on enemmän ihmisen kouluttamista kuin koiran, mutta eihän koira sitä tiedä.

"Nyt tiedetään, että kyseinen koira ei ole valmis vielä siihen, että se lähtisi yhteislenkille toisten kanssa, tilanteeseen jossa toiset saattasivat päästä ihan sen iholle. Kysymykseni onkin kuulunut, että kuinka valmisteltaisiin siihen?"

Mutta kun koirat eivät pääse sen iholle. Ei muuta kun tossua toisen eteen. Parin kilometrin päästä koira rauhottuu, kun huomaa, ettei muista ole uhkaa. Omistajaan voi luottaa jne. Ei siihen kannata jäädä seisoskelemaan ja antamaan koiran ruokkia omaa paniikkiaan, vaan heti liikkeelle.

En pitäisi koiraa varsinaisesti käskyn alla, seuraamassa tms. Mutta vaatisin (lopulta) kuitenkin hyvää hihnakäytöstä. Jos käskyttäminen rentouttaa koiraa, tekisin lyhkäsiä seuraamisia tai mitä vaan, mikä rentouttaa koiraa. Pääasia on, että koiria ei päästetä lähelle toisiaan ja matka jatkuu riekkumisesta huolimatta.

Koira on siitä jännä eläin, että se omalla käytöksellään ruokkii omaa paniikkiaan suuremmaksi ja suuremmaksi. Jos sille antaa luvan rimpuilla hihnassa, se tekee sitä kahta kauheammin ja joutuu pian kauhun valtaan. Jos koiran panikointiin ei kiinnitetä huomiota, kävellään reippaasti eteenpäin kuin mikään ei olisi vialla, kyllä se koirakin rentoutuu. Siihen saattaa kulua aikaa 5 minuuttia tai puoli tuntia, kuka tietää.

Ennen remmilenkkiharjoitusta kannattaa ongelmakoiran ylimääräinen energia purkaa huolellisesti, esim juoksentelua metsässä vapaana tai pyörälenkki.

Lue lisää

Ongelmaahan ei ole vaikka koira työskentelee puolikin tuntia toisten kanssa samassa rivissä. Ongelma on vain kun koiran lähelle tulee joku. Siksi en näe mitään syytä, miksi käyttäisimme parin kilometrin lenkillä koiraa, koska saman ajan voimme käyttää harjoituksiin ja ohjaaja lenkkeilyttää koiraansa sitten muulla ajalla...

Joo koira siis pystyy olemaan toisten koirien seurassa, ilman ongelmia, kun ne muut ovat muutaman metrin päässä tai lähempänäkin, kunhan eivät hamapiden etäisyydellä, oli koira sitten lenkillä tai kentällä.

canis.familiaris kirjoitti:

"Koira on siitä jännä eläin, että se omalla käytöksellään "..se toimii ensisijaisesti vaistonnsa ohjaamana ja toisijaisesti kokemuksensa.

Olenkin yrittänyt huonolla menestyksellä jailmeisesti vaikeasti ymmärrettävällä tavalla ilmaista, että vaistopohjainen käytös olisi ohjattava koulutettuun malliin ja jotta tämä muutos onnistuisi, niin se vaatisi hyvää yhteistyötä ja/tai määrätietoista ohjausta. Näiden yhteinen tekijä ja pohja on kuitenki se luottamuksen saavuttaminen.

Eli kun koira luottaa ohaajansa ratkaisuihin koiran eduksi (hallitsemalla tilanteita) syrjäyttää tämä vaistopohjaisen käytöksen ja koulutetusta mallista tulee toistojen kautta vahvempi malli. Tätä on koulutus.

Lue lisää

Edellistä en ehkä ymmärtänyt...

Mutta tartun siihen, kun olet palannut, että sanoit aiemmin, että se että koiran kanssa pakitetaan jälleen pois ryhmsätä palkitsee koiraa. Näinhän on ihan järjellistä; koira rähisee tai tässä tapauksessa hyökkii, koska haluaa toisen kauemmaksi. Kun Koira viedään kauemmaksi työskentelemään muista, eli aloitettaisiin se siedätyskoulutus (vahvistettaisiin lisää luottamusta siis ennenkuin viedään koira lähemmäksi muita), koira saa pahimmillaan vahvistusta sille, että rähiseminen/hyökkäily oli palkitsevaa, koska se tavoitti sen mitä haki: toiset siirtyivät kauemmaksi siitä.

Tämä on erilainen näkökulma verrattuna siihen, että muut ovat sanoneet, että tuo siedätyskoulutus olisikin ainut tapa toimia. Sen tiesinkin, että se on tapa toimia, mutta harmistuin siitä, että se olisi ainut, koska toivoin jotain nopeampaakin olevan olemassa. Alunperin lähdin kysymään tuota siedätystä varten olisiko jotain tehtävissä, jota ne varoittavat eleet tulisivat takaisin, siihen kai yksimielinen vastaus on ollut ettei ole, siedätystä pitäisi nyt alkaa harjoittamaan koiralla, joka ei anna varoittavia eleitä. Tosin sain keskustelusta hyvän idean siitä kuinka koiran jännitystilaa voi kuitenkin mitata, vaikkei se enää rähise.

Mutta palataan tähän ajatukseen jota juuri sinä toit esiin. Entä jos ei lähtisikään siitä siedätyskoulutuksesta? Joku muukin toi esiin positiivisen assosiaation... Jos lähtisikin siitä, että koiran kanssa tehtäisiin esimerkiksi jotain sellaisia harjoituksia, että ne kaksi koiraa kävelee vastakkain, ohjaajat pysähtyvät, koira istuvat ja samantien tämän hyökkijä koiran ohjaaja otaisi sen patukan esiin ja lähtisi leikittämään koiraansa. Koira saisi siis sen palkan jota se ylitse kaiken kyttää koko ajan ja se saattaisi yhdistyä siihen, että palkka tuli kun toinen koira oli niin lähellä. Harjoittelu vaatisi todella nopeutta, eli ennenkuin koira kerkeää tokata toista kohden... Toisia ei siis lähdettäisi välttelemään, vaan yhdistämään ne toiset koirat koiralle miellyttäviin asioihin... Mitä mieltä? Eikö voisi olla tehokkaampaa/nopeampaa kuin lähteä arpomaan varoitusmerkkejä antamattomalta koiralta sitä milloin se sietää toisia jo milläkin etäisyydellä? Onko kukaan tehnyt mitään vastaavia harjoituksia koirien kanssa ja kuinka käytännössä?

molossi kirjoitti:

"Näissä kahdessa..." Ei muuten ole.Riippuu niin kentästä,kuin kouluttajasta.Toki erikoisjuttuihin kannattaa valita taho,johon siihen on nimenomaan erkoistunut,ihan kohdentamisenkin puolesta.

MUTTA,viimekädessä,oli kyse yhdistyksen tarjoamasta tai yksityisestä,niin muistettakoon,että kumpaankin tahoon mahtuu monenmoista...
Että jos tietotaidosta tai keinoista puhutaan,niin viikädessä sen ratkaisee persoona.ei minkä tahon toimija on...

"Olisihan sekin..." Tietääkseni niin tehdäänkin,jossain ainakin.Jos ei omin palveluihin kuuluu tai ei ole rahkeita/aikaa neuvoa.

"Temppujen opettaminen..." Jos tarkoitat tokolla temppuilua,olet ymmärtänyt asian väärin.

Lue lisää

"Ei muuten ole..."

No lähtökohtaisesti arkitokot ja muut järjestetään koiraryhmille, jolloinka yksilötasolla aikaa on per koira n. 10 min per sessio. Ei siinä ihmeellisiä ehdi, jos kyse on todellisesta ongelmakäyttäytymisestä. Normaalilla tasolla käytösongelmiin löytyneekin ratkaisut, mutta kuten nytkin, kyse on ilmeisesti varsin pahasta ongelmasta, joka vaatii enemmän aikaa kouluttajaltakin.

"Jos tarkoitat tokolla temppuilua,olet ymmärtänyt asian väärin."

Tarkoitan tempuilla ihan kaikkea, mikä ei liity koiran arkikäytökseen. Tokosta haun kautta koiratanssiin sekä yksittäiseen tassunantoon. Kaikki ne on eräänlaisia temppuja. Turha takertua sanoihin ;)

... kirjoitti:

Edellistä en ehkä ymmärtänyt...

Mutta tartun siihen, kun olet palannut, että sanoit aiemmin, että se että koiran kanssa pakitetaan jälleen pois ryhmsätä palkitsee koiraa. Näinhän on ihan järjellistä; koira rähisee tai tässä tapauksessa hyökkii, koska haluaa toisen kauemmaksi. Kun Koira viedään kauemmaksi työskentelemään muista, eli aloitettaisiin se siedätyskoulutus (vahvistettaisiin lisää luottamusta siis ennenkuin viedään koira lähemmäksi muita), koira saa pahimmillaan vahvistusta sille, että rähiseminen/hyökkäily oli palkitsevaa, koska se tavoitti sen mitä haki: toiset siirtyivät kauemmaksi siitä.

Tämä on erilainen näkökulma verrattuna siihen, että muut ovat sanoneet, että tuo siedätyskoulutus olisikin ainut tapa toimia. Sen tiesinkin, että se on tapa toimia, mutta harmistuin siitä, että se olisi ainut, koska toivoin jotain nopeampaakin olevan olemassa. Alunperin lähdin kysymään tuota siedätystä varten olisiko jotain tehtävissä, jota ne varoittavat eleet tulisivat takaisin, siihen kai yksimielinen vastaus on ollut ettei ole, siedätystä pitäisi nyt alkaa harjoittamaan koiralla, joka ei anna varoittavia eleitä. Tosin sain keskustelusta hyvän idean siitä kuinka koiran jännitystilaa voi kuitenkin mitata, vaikkei se enää rähise.

Mutta palataan tähän ajatukseen jota juuri sinä toit esiin. Entä jos ei lähtisikään siitä siedätyskoulutuksesta? Joku muukin toi esiin positiivisen assosiaation... Jos lähtisikin siitä, että koiran kanssa tehtäisiin esimerkiksi jotain sellaisia harjoituksia, että ne kaksi koiraa kävelee vastakkain, ohjaajat pysähtyvät, koira istuvat ja samantien tämän hyökkijä koiran ohjaaja otaisi sen patukan esiin ja lähtisi leikittämään koiraansa. Koira saisi siis sen palkan jota se ylitse kaiken kyttää koko ajan ja se saattaisi yhdistyä siihen, että palkka tuli kun toinen koira oli niin lähellä. Harjoittelu vaatisi todella nopeutta, eli ennenkuin koira kerkeää tokata toista kohden... Toisia ei siis lähdettäisi välttelemään, vaan yhdistämään ne toiset koirat koiralle miellyttäviin asioihin... Mitä mieltä? Eikö voisi olla tehokkaampaa/nopeampaa kuin lähteä arpomaan varoitusmerkkejä antamattomalta koiralta sitä milloin se sietää toisia jo milläkin etäisyydellä? Onko kukaan tehnyt mitään vastaavia harjoituksia koirien kanssa ja kuinka käytännössä?

Lue lisää

Ei tainnut olla minulle viesti(kö?),mutta vastaan.

Ei varmaankaan kukaan ole sanonut,että siedätys on ainoa tapa.Lähinnä oman mielipiteensä,joko tähän tapaukseen tai yleensä.
Sellainen sanontakin on,että konstit on monet,sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki...

Toi mitä kysyit,on tavallaan ja osa siedätystä.Siinähän myös muutetaan koiran asenne tiettyyn suuntaan.Mutta tehdään pitkällä tähtäimellä tietystä syystä.
Yleensähän on silloin kyse niin pahoista tapauksista,että ne ei pysty toimimaan läheisesti millään muotoa,joten pitää aloittaa toiminta kaukaa ja kiinnittää huomioita myös yleisesti koiran kanssa olemiseen (johtajuus ym.).
Se sitten,jos ei ole niin pahoista kyse,voi laittaa mutkia suoremmaksi.MUTTA,taas muistettakoon,että sitten on hyvä osata arvioida tapaus oikein,ettei siinäkin mennä ojasta allikkoon.Koska jokainen väärintehty tai väärään tulokseen päätynyt lopputulos vie takapakkia.

Toisin sanoen,tuota voi sanoa jonkin sortin siedätyksen loppuvaiheeksi,josta alkupää on jätetty pois.
Se sitten tulisiko toimimaan,niin enpä lähtisi sanomaan itse,koska tapausta en henk.kohtasesti tunne,viimekädessä syitä,resursseja valmiuteen ym.

Joobax kirjoitti:

"Ei muuten ole..."

No lähtökohtaisesti arkitokot ja muut järjestetään koiraryhmille, jolloinka yksilötasolla aikaa on per koira n. 10 min per sessio. Ei siinä ihmeellisiä ehdi, jos kyse on todellisesta ongelmakäyttäytymisestä. Normaalilla tasolla käytösongelmiin löytyneekin ratkaisut, mutta kuten nytkin, kyse on ilmeisesti varsin pahasta ongelmasta, joka vaatii enemmän aikaa kouluttajaltakin.

"Jos tarkoitat tokolla temppuilua,olet ymmärtänyt asian väärin."

Tarkoitan tempuilla ihan kaikkea, mikä ei liity koiran arkikäytökseen. Tokosta haun kautta koiratanssiin sekä yksittäiseen tassunantoon. Kaikki ne on eräänlaisia temppuja. Turha takertua sanoihin ;)

Lue lisää

Ehtii tai ei,niin kouluttajan pätevyyttä se ei kerro,missä toimii viimekädessä.Kuten sanoin,kummastakin löytyy monenlaista,mikää ei ole takuu mistään.Ei ainakaan vielä olestandardisoitukkaan...
Kentillä kyllä riippuen kouluttajasta,voidaan mm.keskustella ongelmasta tunnin jälkeen ym.
Kannattaa kuitenkin muistaa,mitä oli ennen flooraa :D,kun ei ollut yksityisiä lafkoja.
Kyllä niitä ongelmia ratkottiin ihan siellä kentilläkin ;)

Tottelevaisuuskoulutus."Tärkein tehtävä tottelevaisuuskoulutuksella on saada aikaan ohjattavuus koiraan nähden ts.ohjaajalla tulee olla koira joka tilanteessa hallinnassaan.Koulutuksen tarkoituksena on myöskin opettaa koirien ohjaajia suhtautumaan ja käsittelemään oikein suojattiaan "
Piti ihan kaivaa vanha tottelevaisuusohjaajakurssin materiaalin lyhennys esiin,jossa asia kiteytetty lyhyessä muodossa noin niinkuin hienosti.
Itse sanoisin vähemmän hienosti,että tottelevaisuuskoulutuksella saadaan myös positiivisesti hyvää auktoriteettiä koiraan nähden ja liikkeiden harjoittelu on hyötyä ajatellen ihan peruselämääkin koiran kanssa.
Itse en saa hommasta millään muotoa temppuilua,eli sanoihin en takerru,vaan itse asiaan.Tai sitten arkitottelevaisuuskin on temppuilua.Samoja juttujahan siinä tehdään hyvinkin pitkälti ;)

... kirjoitti:

Koiran kontakti ja työskentelyvire jää lepsuksi, jos palkintoa on esimerkiksi makupala. Patukka motivoi sitä työskentelemään.

Tietenkin rauhallisia liikeitä harjoitellaan makupalojena avulla,e li sitä paikoillaan pysymistä, mutei onnsitu joko koska koira on liian jännittynyt tai sitten se makupala ei juurikaan motivoi...

Lue lisää

Onhan sitä nyt muitakin tapoja palkata koiraa kun nuo kaksi..

Meillä koiraa palkataan sekä nameilla, että lelulla. Eroa sen vireeseen tauoilla ei ole siinä kumpaa palkkiota käytetään. Vire laskee alas ja koira rentoutuu, joskus jopa nukkuu, koska palkkio katoaa näkyvistä, koira jätetään täysin huomiotta (ainoastaan silloin huomioidaan, jos käytös menee mahdottomaksi, eli meillä lähinnä innostuu jos muut koirat kovasti haukkuvat/vinkuvat). Kun taas tehdään, tehdään täysillä, eli ne kierrokset sieltä nousee kyllä. Meillä koira on ainakin joka kerta treeneistä tultaessa melko lailla väsynyt, vaikka siellä lepääkin tauoilla ja varsinaiset työskentelyt ovat melko lyhytkestoisia, siltikin se ilmeisesti vaatii varsinkin henkisesti melko paljon. En haluaisi edes kuvitella miten stressaantunut, väsynyt ja kierroksilla koira olisi, jos se koko treenikerran olisi täydessä vireessä.

Voisiko jopa olla, että tälle teidän parivaljakolle toko voisi olla väärä harrastus, tai ainakin toistaiseksi vähemmälle tai jopa hetkeksi kokonaan tauolle laitettava? Mielestäni se, että koira stressaa ja käy täydellä vireellä treeneissä koko ajan (oli harrastus sitten mitä vaan), ei ole koiralle pitkän päälle hyväksi..

... kirjoitti:

Oikein ymmärsit, olen tottelevaisuus koulutusohjaaja.

Ihanaa aktiivisuutta sinulla antaa palautetta. Mutta tiedäthän, että palautteen antaminen ei ole oikea tie, jos haluaa muutosta asioihin. Siispä toivonkin, että sinä ja kanssasi komppia lyövät muutkin otatte lusikan kultaisiin sormiinne ja teette asialle jotain. koulutusohjaajista on huutava pula, siksi hommaan pääsee lähes kuka tahansa, kuten minä ja jos laadukkaampaa tavaraa olisi tarjolla, niiltä surkeilta -kuten minulta, loppuisi tarve. Koulutusohjaajaksi pääsy ei maksa mitään, harrasteseurasi kouluttaa sinut ilmaiseksi hommaan, yleensä vaatimuksena on, että sitten kanssa olet mukana toiminnassa ja yleensä pitää olla jonkin verran harrastellut koiransa kanssa.

Sitten kun olet koultusohjaaja ja siten sidottu seurasi taloudelliseenkin vastuuseen, tule kertomaan minulle minkä vastaanoton saat kun häädät ihmisiä harrastuksen parista (maksamasta osallistumismaksuja) puuttumalla keinoihin, joilla ihmiset kouluttavat koiriaan... meillä ainakin on ihan niin tarpeeksi raadollinen maailma, että eeettisyys on unohdettava, joiltakin osin, kuten suihkepullot, kolinapurkit, ja kumarrettava vain sitä maksavaa asiakasta, raha siis yhdistyksen toimintaa pyörittää, ei etiikka. Kaikkeen laittomuuteen onneksi edelleen puututaan, erotamme myös seurasta jäseniä mm. jos joku saa tuomion eläinsuojelurikoksesta, eli onneksi ihan kaikkea ei tarvitse laskea läpi sormien.

Koulutusohjaajan homma on siis vetää ryhmää, jossa antaa koulutusta, mallia ja esimerkkiä siitä kuinka koiraa tulisi käsitellä. Sen enempään määräilyyn koulutusohjaaja ei pysty. Paras keino on pyytää kokeilemaan jotain koiran kanssa ja kun se toimii, ihminen saa mallin kuinka toimia paremmin vaikka nyt koiransa rankaisemisen tilasta.

Minulla itselläni olisi monesti muutakin tekemistä kuin lähteä kentälle, joten toivon todella, että olet samalta paikkakunnalta ja sain puhuttua sinusta uuden koulutusohjaajan ikävän harvaan joukkoomme...

Lue lisää

No huhhuhh Sinä "..."!!!!

Jo on sulla outoa tekstiä!
"Mutta tiedäthän, että palautteen antaminen ei ole oikea tie, jos haluaa muutosta asioihin. " - No hyvä tietää tämäkin. :) Ehkäpä tästedes kannattaa sitten vaan mumista itekseen ettei vahingossa tuu antaneeks palautetta. Sitä hyvääkään...

"Siispä toivonkin, että sinä ja kanssasi komppia lyövät muutkin otatte lusikan kultaisiin sormiinne ja teette asialle jotain." - Ja täälläkö ei kukaan ole sitten yrittänyt???

"kun häädät ihmisiä harrastuksen parista (maksamasta osallistumismaksuja) puuttumalla keinoihin, joilla ihmiset kouluttavat koiriaan... meillä ainakin on ihan niin tarpeeksi raadollinen maailma, että eeettisyys on unohdettava," - Eettisyyden unohtamalla saatat karkottaa enemmän niitä rahan tuojia kuin mitä siellä kentälläsi tällä hetkellä on!!!

"Minulla itselläni olisi monesti muutakin tekemistä kuin lähteä kentälle" - Tolla asenteella kannattais tosiaan jäädä tekemään jotain muuta eikä mennä sinne kentälle!

On se kumma, että ensin kysytään neuvoja ja sitten kun niitä saadaan, kumotaan ne kaikki tyyliin "Mutta kun ei... Ei tässä tapauksessa... No tämä johtuu... No ei johdu... jne," loputtomiin. Tuossa alempana huomasin, että oot jotenkin jo alkanut hyväksyä sen, että koiran ja omistajan välinen luottamus ei oo kunnossa. Saako sun itsetunto jonkinlaisen kolauksen jos joudut sanomaan että aloitetaanpa ihan alusta uudestaan? Kysessähän on vasta vuotias koira, joten alkuunpalaaminen ei oo mitenkään ennenkuulumatonta jos asiat on lähteneet menemään pieleen.

Mulla ei oo koskaan ollut kultasta lusikkaa sormissani, mutta jos sulla on, niin ala käyttää sitä. Ohjeita ja perusteluita niille oot saanut ihan riittävästi. Taikasauvaa ei kenelläkään ole tarjota.

p.s. ettei nyt vaan kyseessä kuitenkin ois sun oma koira... selittäis ton ihme kiemurtelun heti kun kysytään jotain niinkin intiimiä asiaa kuin rotua...?

molossi kirjoitti:

Ehtii tai ei,niin kouluttajan pätevyyttä se ei kerro,missä toimii viimekädessä.Kuten sanoin,kummastakin löytyy monenlaista,mikää ei ole takuu mistään.Ei ainakaan vielä olestandardisoitukkaan...
Kentillä kyllä riippuen kouluttajasta,voidaan mm.keskustella ongelmasta tunnin jälkeen ym.
Kannattaa kuitenkin muistaa,mitä oli ennen flooraa :D,kun ei ollut yksityisiä lafkoja.
Kyllä niitä ongelmia ratkottiin ihan siellä kentilläkin ;)

Tottelevaisuuskoulutus."Tärkein tehtävä tottelevaisuuskoulutuksella on saada aikaan ohjattavuus koiraan nähden ts.ohjaajalla tulee olla koira joka tilanteessa hallinnassaan.Koulutuksen tarkoituksena on myöskin opettaa koirien ohjaajia suhtautumaan ja käsittelemään oikein suojattiaan "
Piti ihan kaivaa vanha tottelevaisuusohjaajakurssin materiaalin lyhennys esiin,jossa asia kiteytetty lyhyessä muodossa noin niinkuin hienosti.
Itse sanoisin vähemmän hienosti,että tottelevaisuuskoulutuksella saadaan myös positiivisesti hyvää auktoriteettiä koiraan nähden ja liikkeiden harjoittelu on hyötyä ajatellen ihan peruselämääkin koiran kanssa.
Itse en saa hommasta millään muotoa temppuilua,eli sanoihin en takerru,vaan itse asiaan.Tai sitten arkitottelevaisuuskin on temppuilua.Samoja juttujahan siinä tehdään hyvinkin pitkälti ;)

Lue lisää

"kouluttajan pätevyyttä se ei kerro,missä toimii viimekädessä."

En ole väittänyt, että kentällä oleva kouluttaja olisi automaattisesti epäpätevä :D vaan sitä aikaa noilla kursseilla ei ole. Ja TÄSSÄ apn tapauksessa olisi paikallaan erikoistunut kouluttaja, yhtään väheksymättä ap:n panosta kentällä. Myös arkitokossa tehdään temppuja. Hienoa, että tokon taustalle mahtuu myös filosofiaa temppujen taakse. Koomista kyllä, tokossa pärjäävä koira ei välttämättä ole ollenkaan arjessa kuuliainen ja kiva koira. Koira osaa kaikki kokeiden temput, mutta hallittavuus kentän ulkopuolella ei siltikään toimi. Yhtään temppujakaan väheksymättä ;) mekin harjotellaan niitä omaan tahtiin ja hissuksiin, koira kun tykkää kovasti tehdä ;) Helppo harrastus, kun voi tehdä missä vaan, ei tartte pahemmin välineitä. Vaikka kaveri kyllä olis kiva.

Joobax kirjoitti:

"kouluttajan pätevyyttä se ei kerro,missä toimii viimekädessä."

En ole väittänyt, että kentällä oleva kouluttaja olisi automaattisesti epäpätevä :D vaan sitä aikaa noilla kursseilla ei ole. Ja TÄSSÄ apn tapauksessa olisi paikallaan erikoistunut kouluttaja, yhtään väheksymättä ap:n panosta kentällä. Myös arkitokossa tehdään temppuja. Hienoa, että tokon taustalle mahtuu myös filosofiaa temppujen taakse. Koomista kyllä, tokossa pärjäävä koira ei välttämättä ole ollenkaan arjessa kuuliainen ja kiva koira. Koira osaa kaikki kokeiden temput, mutta hallittavuus kentän ulkopuolella ei siltikään toimi. Yhtään temppujakaan väheksymättä ;) mekin harjotellaan niitä omaan tahtiin ja hissuksiin, koira kun tykkää kovasti tehdä ;) Helppo harrastus, kun voi tehdä missä vaan, ei tartte pahemmin välineitä. Vaikka kaveri kyllä olis kiva.

Lue lisää

Siinä olen samaa mieltä,ettei aikaa aina ole.Mutta yleistää ei kuitenkaan voi.Kuten sanoin,ennenvanhaankin aikaa oli.Kun oli/on halua ja pätevyyttä...

Tuo arkitoko taitaa nyt olla joku "uusi juttu".Nykypäivänähän on kaikkea vänkää väännetty,on rallitokoa,agitokoa mitä milloinkin.En tiedä mitä kukin arkitokossa tekee,kenttiä ja kouluttajia kun on maailma pullollaan.
Mutta tottelevaisuuskoulutuksen jo selitinkin ;) Filosofiasta en tosin mitään tiedä,vaan ihan tarkoituksesta.
Mutta tietty miten kukakin ajattelee.Voihan sitä ajatella niinkin,että esim.pelastuskoirien tottelevaisuuden opettelu on vaan temppujen tekemistä...Eli ko.toiminta on osaltaan pelkää temppujen tekemistä,jaa-a...:D

"Koomista kyllä..." Koomisesta en tiedä,mutta näkeehän noita koiria ihan yksityisten ongelmakoirakouluttajien(kin) jäljiltä,joille ei ole toivottua tulosta tullut.
Eli voisikin sanoa taas kerran,että se,että jos joku ei osaa jotain asiaa tehdä oikein tai käyttää hyödykseen,ei tarkoita sitä,että ko.asia ei toimikkaan ;)
Ja ei,niin ihmeellistä taikakenttää ei ole vielä keksittykkään,että pelkästään siellä koira oppii suoritusvarmuuden jokapaikassa tai päästään pelkästä sillä tuloksiin kauttaaltaan ;)

Niin ja vielä sen verran.Kyllä itse hieman myös erottelisin tassun antamisen ja haunkin ideologialtaan toisistaan.Ehkä hieman on eri tarkoitukseen alunperinkin luotu.Tosin täytyy sanoa,tassun antamisesta tai sen ideologiasta en pahemmin tiedä.Minulla kun yksikään koirista ei ole tassua osannut antaa...

Hmm. kirjoitti:

Onhan sitä nyt muitakin tapoja palkata koiraa kun nuo kaksi..

Meillä koiraa palkataan sekä nameilla, että lelulla. Eroa sen vireeseen tauoilla ei ole siinä kumpaa palkkiota käytetään. Vire laskee alas ja koira rentoutuu, joskus jopa nukkuu, koska palkkio katoaa näkyvistä, koira jätetään täysin huomiotta (ainoastaan silloin huomioidaan, jos käytös menee mahdottomaksi, eli meillä lähinnä innostuu jos muut koirat kovasti haukkuvat/vinkuvat). Kun taas tehdään, tehdään täysillä, eli ne kierrokset sieltä nousee kyllä. Meillä koira on ainakin joka kerta treeneistä tultaessa melko lailla väsynyt, vaikka siellä lepääkin tauoilla ja varsinaiset työskentelyt ovat melko lyhytkestoisia, siltikin se ilmeisesti vaatii varsinkin henkisesti melko paljon. En haluaisi edes kuvitella miten stressaantunut, väsynyt ja kierroksilla koira olisi, jos se koko treenikerran olisi täydessä vireessä.

Voisiko jopa olla, että tälle teidän parivaljakolle toko voisi olla väärä harrastus, tai ainakin toistaiseksi vähemmälle tai jopa hetkeksi kokonaan tauolle laitettava? Mielestäni se, että koira stressaa ja käy täydellä vireellä treeneissä koko ajan (oli harrastus sitten mitä vaan), ei ole koiralle pitkän päälle hyväksi..

Lue lisää

Kyseisen koiran kohdalla kuitenkin koulutus on aloitettu patukalla ja siinä oli edetty loistaviin tuloksiin jo ennenkuin koira alkoi stressaamaan toisista koirista.

koska koira on vielä nuori, sillä on perustottelevaisuus vielä hakusessa, joten se ei vielä ole valmis pk-harjoituksiin, agilityyn se on kehittymätön tai muihin harrastuksiin.

Mielestäni kuitenkaan nyt ei ole tauon paikka, koska koiralla on nyt enemmänkin siedättämisen paikka...

molossi kirjoitti:

Ei tainnut olla minulle viesti(kö?),mutta vastaan.

Ei varmaankaan kukaan ole sanonut,että siedätys on ainoa tapa.Lähinnä oman mielipiteensä,joko tähän tapaukseen tai yleensä.
Sellainen sanontakin on,että konstit on monet,sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki...

Toi mitä kysyit,on tavallaan ja osa siedätystä.Siinähän myös muutetaan koiran asenne tiettyyn suuntaan.Mutta tehdään pitkällä tähtäimellä tietystä syystä.
Yleensähän on silloin kyse niin pahoista tapauksista,että ne ei pysty toimimaan läheisesti millään muotoa,joten pitää aloittaa toiminta kaukaa ja kiinnittää huomioita myös yleisesti koiran kanssa olemiseen (johtajuus ym.).
Se sitten,jos ei ole niin pahoista kyse,voi laittaa mutkia suoremmaksi.MUTTA,taas muistettakoon,että sitten on hyvä osata arvioida tapaus oikein,ettei siinäkin mennä ojasta allikkoon.Koska jokainen väärintehty tai väärään tulokseen päätynyt lopputulos vie takapakkia.

Toisin sanoen,tuota voi sanoa jonkin sortin siedätyksen loppuvaiheeksi,josta alkupää on jätetty pois.
Se sitten tulisiko toimimaan,niin enpä lähtisi sanomaan itse,koska tapausta en henk.kohtasesti tunne,viimekädessä syitä,resursseja valmiuteen ym.

Lue lisää

"Toisin sanoen,tuota voi sanoa jonkin sortin siedätyksen loppuvaiheeksi,josta alkupää on jätetty pois."

kun koira pystyy tylöskentelemään ohjaajansa kanssa ihan viimemetreille saakka, niin eikös silloin voisi hypätä juurikin sinne loppupäähän suoraan...

Koira varmasti alkaastressaamaan toisita jo kauempana, sen osoitti siis se aika kun se vielä rähisi... Mutta se stressi musitahan on pienempi motivaattori kuin patukka, koska patukka mielessään pystyy tekemään muutakin kuin miettimään toisia...

Joobax kirjoitti:

"meillä ainakin on ihan niin tarpeeksi raadollinen maailma, että eeettisyys on unohdettava, joiltakin osin, kuten suihkepullot, kolinapurkit, ja kumarrettava vain sitä maksavaa asiakasta, raha siis yhdistyksen toimintaa pyörittää, ei etiikka."

Tämän takia toivoisinkin, että useammat koiranomistajat menisivät ennemmin ongelmakoirakouluttajalle, kuin tokokentälle. Näissä kahdessa se lähestymistapa on aivan eri. Yksityistunti kouluttajalla maksaa verraten paljon, mutta se pureutuminen ongelmaan on aivan toista luokkaa ja näillä kouluttajilla on tusina toisensa perään hyviä keinoja tiedossa, joista varmasti löytyy jokaiseen ongelmaan pureva ratkaisu.

Olisihan sekin edistys, että koulukentillä kouluttajat kehottaisivat joitakin omistajia hakeutumaan myös yksityisvastaanotolle, jos tilanne näyttää esimerkiksi tältä. Eihän se poissulje tokon harrastamista millään lailla, eikä siinä asiakkaita menetä. Olisi hyvä myös tunnistaa sellaiset tapaukset, joita ei saa kuntoon pelkästään tavallisella arkitottelevaisuuskurssilla.

Hyvä kouluttaja pysyy nöyränä ja tiedostaa omat rajansa. Minusta ei ole kouluttajaksi vielä, koska en tiedä/osaa tarpeeksi. Pikkuhiljaa perehdyn vasta koiranelämään, opiskelen koiran käyttäytymistä. Temppujen opettaminen tulee vasta tämän jälkeen, kun ymmärrän koiraa. Toki tässä rinnallakin, mutta kehitys on hidasta ;) En todellakaan ole asiantuntija! Voin pohtia asioita ja kertoa erilaisia konsteja, joita voi kokeilla, josko niillä jonkun homman saisi korjattua. Jos ehdotuksistani on jollekin apua, hyvä niin. Jos ei, olen ainakin yrittänyt. Eipä tällä palstalla paljoa enempää voi tehdä.

Lue lisää

Aivn totta. On täysin eriasia mennä koirakentälle riviin harjoitteleman toisten koirien läheisyydessä (paineen alla) samoja temppuja juin mennä yksityistunneille, näillä on täysin eri tarkoitukset ja lähtökohdat kaikkineen.

Itse epäilen, että eräällä ongelmakoiran kouluttajalla on hyvin paljon jo näppinsä pelissä siinä ongelmassa, että tältä koiralta on varoittavat eleet kitketty pois. Onneksi hän henkilökohtaisesti ei ole asiaan sotkeutunut, koska pitää sanojensa mukaan tiukkaa linjaa siitä, että pehmeät koirat eivät hänen kursseilleen pääse, mutta ikävä kyllä hän on kirjoittanut kirjan, jota alkavat kylmiltään noudattaa myös pehmeiden koirien omistajat...

Meilölä ainakin käy monia sellaisia koiria, jotka käyvät jossakin ysktiyisessä koirakoulussa saamassa yksityistunteja ja sitten kentällä tokoilemassa rivissä lisäklsi, jotta koira oppii sietämään toisia.

Se päsätös taas lähteekö kukin hakemaan koiralleen yksityistunteja on ohjaajan itsensä tehtävissä ja hän sen päätöksen tekee ihan itse omsita varoistaan, aikatauluistaan ja kulkupeleistään tietoisena. Me taas tarjoamme rivitokoa, joihin osallistumisesta päätöksen ohjaajat tekevät ihan samanlailla.

Menipä oudoksi kirjoitti:

No huhhuhh Sinä "..."!!!!

Jo on sulla outoa tekstiä!
"Mutta tiedäthän, että palautteen antaminen ei ole oikea tie, jos haluaa muutosta asioihin. " - No hyvä tietää tämäkin. :) Ehkäpä tästedes kannattaa sitten vaan mumista itekseen ettei vahingossa tuu antaneeks palautetta. Sitä hyvääkään...

"Siispä toivonkin, että sinä ja kanssasi komppia lyövät muutkin otatte lusikan kultaisiin sormiinne ja teette asialle jotain." - Ja täälläkö ei kukaan ole sitten yrittänyt???

"kun häädät ihmisiä harrastuksen parista (maksamasta osallistumismaksuja) puuttumalla keinoihin, joilla ihmiset kouluttavat koiriaan... meillä ainakin on ihan niin tarpeeksi raadollinen maailma, että eeettisyys on unohdettava," - Eettisyyden unohtamalla saatat karkottaa enemmän niitä rahan tuojia kuin mitä siellä kentälläsi tällä hetkellä on!!!

"Minulla itselläni olisi monesti muutakin tekemistä kuin lähteä kentälle" - Tolla asenteella kannattais tosiaan jäädä tekemään jotain muuta eikä mennä sinne kentälle!

On se kumma, että ensin kysytään neuvoja ja sitten kun niitä saadaan, kumotaan ne kaikki tyyliin "Mutta kun ei... Ei tässä tapauksessa... No tämä johtuu... No ei johdu... jne," loputtomiin. Tuossa alempana huomasin, että oot jotenkin jo alkanut hyväksyä sen, että koiran ja omistajan välinen luottamus ei oo kunnossa. Saako sun itsetunto jonkinlaisen kolauksen jos joudut sanomaan että aloitetaanpa ihan alusta uudestaan? Kysessähän on vasta vuotias koira, joten alkuunpalaaminen ei oo mitenkään ennenkuulumatonta jos asiat on lähteneet menemään pieleen.

Mulla ei oo koskaan ollut kultasta lusikkaa sormissani, mutta jos sulla on, niin ala käyttää sitä. Ohjeita ja perusteluita niille oot saanut ihan riittävästi. Taikasauvaa ei kenelläkään ole tarjota.

p.s. ettei nyt vaan kyseessä kuitenkin ois sun oma koira... selittäis ton ihme kiemurtelun heti kun kysytään jotain niinkin intiimiä asiaa kuin rotua...?

Lue lisää

Hmmm... Leikkelitpä kirjoituksiani oudolla tyylillä...

palautteen antaminen ei ole oikea tie jos haluat muutosta, vaan tee asialle jotain konkreettista: lähede koulutusohjaajaksi itse.

Siispä toivonkin, että sinä ja kanssasi komppia lyövät muutkin otatte lusikan kultaisiin sormiinne ja teette asialle jotain; lähtekää koulutsohjaajiksi. (ei, älä leikkaa viimeistä asiaa pois lauseesta, niin asia pysyy samana.) Hienoa jos olette siis jo koulutusohjaajia, kun siis olette asialle jo jotain yrittäneet tehdä! Sitten voitkin kertoa kuinka onnsituu koultustyylien määräily, kuinka asiakkaat ottavat vastaan?

""Minulla itselläni olisi monesti muutakin tekemistä kuin lähteä kentälle" - Tolla asenteella kannattais tosiaan jäädä tekemään jotain muuta eikä mennä sinne kentälle! "

Kuka sitten niitä koulutuksia pitäisi? Juuri siksi toivon sinustakin koulutusohjaajaa, että siellä kuitenkin olisi joku muu vetämässä harjoituksia, jotta voisin jäädä kotiin välillä...

"On se kumma, että ensin kysytään neuvoja ja sitten kun niitä saadaan, kumotaan ne kaikki tyyliin "Mutta kun ei... Ei tässä tapauksessa... No tämä johtuu... No ei johdu... jne," loputtomiin. Tuossa alempana huomasin, että oot jotenkin jo alkanut hyväksyä sen, että koiran ja omistajan välinen luottamus ei oo kunnossa..."

öööh eli en ole sitä hyväksynyt aiemmin. Kerroit lukeneesi koko ketjun.. Jätit kuitenkin minun vastaukseni mahdollisesti lukematta silloin?

ps:"p.s. ettei nyt vaan kyseessä kuitenkin ois sun oma koira... selittäis ton ihme kiemurtelun heti kun kysytään jotain niinkin intiimiä asiaa kuin rotua...? " Tästä keskustelun käänteestä olen kyllä aivan pudonnut kyydistä...

... kirjoitti:

Kyseisen koiran kohdalla kuitenkin koulutus on aloitettu patukalla ja siinä oli edetty loistaviin tuloksiin jo ennenkuin koira alkoi stressaamaan toisista koirista.

koska koira on vielä nuori, sillä on perustottelevaisuus vielä hakusessa, joten se ei vielä ole valmis pk-harjoituksiin, agilityyn se on kehittymätön tai muihin harrastuksiin.

Mielestäni kuitenkaan nyt ei ole tauon paikka, koska koiralla on nyt enemmänkin siedättämisen paikka...

Lue lisää

No ihan vaan sen takia sitä taukoa tokosta ehdotin, että jos koira stressaa siellä jo valmiiksi (eli siis ihan treenatessa), ja nyt vielä muita koiriakin, niin ehkä joku neutraalimpi ympäristö olisi siedättämiseen parempi. Joku mitä kohtaan koiralla ei ole mitään odotuksia/olettamuksia. Esimerkiks ne hihnalenkit muiden koirien kanssa vois olla hyviä. Lenkkeily yleensä on koirille rentouttavaa toimintaa ja jos siihen yhdistää muita koiria, niin ehkä pystyis helpommin rentoutumaan muiden koirien läsnäollessa ja toisaalta myös koiran elekieltä olisi ehkä helpompi lukea (kun ei ole stressaantuneen oloinen treenin takia).

... kirjoitti:

"Toisin sanoen,tuota voi sanoa jonkin sortin siedätyksen loppuvaiheeksi,josta alkupää on jätetty pois."

kun koira pystyy tylöskentelemään ohjaajansa kanssa ihan viimemetreille saakka, niin eikös silloin voisi hypätä juurikin sinne loppupäähän suoraan...

Koira varmasti alkaastressaamaan toisita jo kauempana, sen osoitti siis se aika kun se vielä rähisi... Mutta se stressi musitahan on pienempi motivaattori kuin patukka, koska patukka mielessään pystyy tekemään muutakin kuin miettimään toisia...

Lue lisää

"niin eikös silloin voisi hypätä juurikin sinne loppupäähän suoraan..."

Mun mielestä aina siinä vaiheessa jollei oikeesti tiedä tai ole ihan varma, että missä mennään ja miten kannattas edetä, on paras lähteä oikeesti vaan sieltä ihan alusta ja edetä kaikessa rauhassa. Sillä kun ei yleensä näissä hommissa saa vahinkoa aikaseks (tai sitte toisaalta mahdolliset vahingot ja takapakit on huomattavasti helpompi havaita ja korjata), mutta jos lähdetään surutta oikomaan ja rynnimään, niin pahimmillaan otetaan yks askel eteen ja tosi monta taakse.. Ja sitte ollaan vielä syvemmällä suossa.

... kirjoitti:

"Toisin sanoen,tuota voi sanoa jonkin sortin siedätyksen loppuvaiheeksi,josta alkupää on jätetty pois."

kun koira pystyy tylöskentelemään ohjaajansa kanssa ihan viimemetreille saakka, niin eikös silloin voisi hypätä juurikin sinne loppupäähän suoraan...

Koira varmasti alkaastressaamaan toisita jo kauempana, sen osoitti siis se aika kun se vielä rähisi... Mutta se stressi musitahan on pienempi motivaattori kuin patukka, koska patukka mielessään pystyy tekemään muutakin kuin miettimään toisia...

Lue lisää

Samaa mieltä kun allaoleva.
Yleensä jokaisen hyvän systeemin idea on,että se tehtäisiin myös mahdollisimman kunnolla.Siksikin ei olisi pahitteeksi aina alusta alkaa.Näkeehän siinä sitten,miten edistyy ja voi prosessia haluttaessa nopeuttaa.Mutta taas kerran,koirasilmää ja paljon,sillä jokainen takaisku vie hommaa aina taaksepäin.

molossi kirjoitti:

Samaa mieltä kun allaoleva.
Yleensä jokaisen hyvän systeemin idea on,että se tehtäisiin myös mahdollisimman kunnolla.Siksikin ei olisi pahitteeksi aina alusta alkaa.Näkeehän siinä sitten,miten edistyy ja voi prosessia haluttaessa nopeuttaa.Mutta taas kerran,koirasilmää ja paljon,sillä jokainen takaisku vie hommaa aina taaksepäin.

Lue lisää

Siis nimimerkki HMM.P***kules kun taas hyppii osa viesteistä mihin sattuu.

... kirjoitti:

Aivn totta. On täysin eriasia mennä koirakentälle riviin harjoitteleman toisten koirien läheisyydessä (paineen alla) samoja temppuja juin mennä yksityistunneille, näillä on täysin eri tarkoitukset ja lähtökohdat kaikkineen.

Itse epäilen, että eräällä ongelmakoiran kouluttajalla on hyvin paljon jo näppinsä pelissä siinä ongelmassa, että tältä koiralta on varoittavat eleet kitketty pois. Onneksi hän henkilökohtaisesti ei ole asiaan sotkeutunut, koska pitää sanojensa mukaan tiukkaa linjaa siitä, että pehmeät koirat eivät hänen kursseilleen pääse, mutta ikävä kyllä hän on kirjoittanut kirjan, jota alkavat kylmiltään noudattaa myös pehmeiden koirien omistajat...

Meilölä ainakin käy monia sellaisia koiria, jotka käyvät jossakin ysktiyisessä koirakoulussa saamassa yksityistunteja ja sitten kentällä tokoilemassa rivissä lisäklsi, jotta koira oppii sietämään toisia.

Se päsätös taas lähteekö kukin hakemaan koiralleen yksityistunteja on ohjaajan itsensä tehtävissä ja hän sen päätöksen tekee ihan itse omsita varoistaan, aikatauluistaan ja kulkupeleistään tietoisena. Me taas tarjoamme rivitokoa, joihin osallistumisesta päätöksen ohjaajat tekevät ihan samanlailla.

Lue lisää

"itse epäilen..."No joo,tää on nyt vähän kinkkinen,kun ei tunne tapausta ja niitä "varoittavia eleitä".Onko se sitä ja jos onkin,niin miten olisi edennyt,jos sallitaan...
Toisin sanoen,kun itse olen lähinnä nollatoleranssi-ihmisiä (paitsi rauhoittavat eleet),niin välttämättä (ja taas kerran tietämättä tarkalleen mitä,missä ,milloin :D ),niin välttämättä en katso huonoksi,jos eleisiin(tai mitä olleetkin) on puututtu.
Se taas miten niihin puututtaisiin ja onko toimittu oikein tai väärin siinä suhteessa,onkin ihan toinen juttu.

Noit kirjat ylipäätään on kaksijakoinen juttu.Toisaalta on hienoa,että tehdään.Ihmiset saa tietoa ym.ym.
Mutta ongelma on se,että niin paljon löytyy ihmisiä,kun A.ei omista maalaisjärkeä noissakaan asioissa, B.lukee kaikkea kun piru raamattua ja C.mikä tärkeintä,ei ymmärrä,että kirjat on vaan jokaisen kirjoittajan näköisiä opuksia viimekädessä.Se sitten sopiiko,onko oikeastaan hyviä,ym.niin ei olisi pahitteeksi tarkoin pohtia ja ottaa asioista laajemmin selvän.

Hmm. kirjoitti:

No ihan vaan sen takia sitä taukoa tokosta ehdotin, että jos koira stressaa siellä jo valmiiksi (eli siis ihan treenatessa), ja nyt vielä muita koiriakin, niin ehkä joku neutraalimpi ympäristö olisi siedättämiseen parempi. Joku mitä kohtaan koiralla ei ole mitään odotuksia/olettamuksia. Esimerkiks ne hihnalenkit muiden koirien kanssa vois olla hyviä. Lenkkeily yleensä on koirille rentouttavaa toimintaa ja jos siihen yhdistää muita koiria, niin ehkä pystyis helpommin rentoutumaan muiden koirien läsnäollessa ja toisaalta myös koiran elekieltä olisi ehkä helpompi lukea (kun ei ole stressaantuneen oloinen treenin takia).

Lue lisää

Toivotaan, että ohjaaja lukee viestisi ja saa siitä ideaa, jos hänellä on tuttava koiria, joiden kanssa lähteä tarpomaan lenkille...

Rivitokoa vetävänä koulutusohjaajana mahdollisuuteni vaikuttaa heidän lenkkeilytottumuksiinsa ovat olemattomat...

Varmasti muuallakin oleva toisten koirien seura totutttaa koiraa pikkuhiljaa... Itseäni kuitenkin kiinnostaa lähinnä se mitä voisimme rivissä tehdä asian eteen, kun/jos he siellä kuitenkin käyvät...

Hmm. kirjoitti:

"niin eikös silloin voisi hypätä juurikin sinne loppupäähän suoraan..."

Mun mielestä aina siinä vaiheessa jollei oikeesti tiedä tai ole ihan varma, että missä mennään ja miten kannattas edetä, on paras lähteä oikeesti vaan sieltä ihan alusta ja edetä kaikessa rauhassa. Sillä kun ei yleensä näissä hommissa saa vahinkoa aikaseks (tai sitte toisaalta mahdolliset vahingot ja takapakit on huomattavasti helpompi havaita ja korjata), mutta jos lähdetään surutta oikomaan ja rynnimään, niin pahimmillaan otetaan yks askel eteen ja tosi monta taakse.. Ja sitte ollaan vielä syvemmällä suossa.

Lue lisää

Eli teidetään missä mennään, eli että koiralle tositen koiran läheisyys on vielä liian kova paikka.

Tiedetään myös miten kannattaisi edetä, eli aloittamalla siedätys jälleen tarpeeksi kaukaa.

mutta alkuperäinen kysymykseni oli, että onko oikotietä ja varsinkin koska siedättäminen on vaikeaa kun koirasta ei näe milloin sen alkaa stressaamaan toisesta koirasta.

Sen takia tämä Canis Familairiksen ajatus siitä, että ei lähdettäisikään siedättämään pitkän kaavan mukaan olisi houkuttava...

Mietin mitä vanhinkoa siitä voisi tulla? Olisiko riskin arvoinen, koska olisi huomattavasti helpompi..?

... kirjoitti:

Toivotaan, että ohjaaja lukee viestisi ja saa siitä ideaa, jos hänellä on tuttava koiria, joiden kanssa lähteä tarpomaan lenkille...

Rivitokoa vetävänä koulutusohjaajana mahdollisuuteni vaikuttaa heidän lenkkeilytottumuksiinsa ovat olemattomat...

Varmasti muuallakin oleva toisten koirien seura totutttaa koiraa pikkuhiljaa... Itseäni kuitenkin kiinnostaa lähinnä se mitä voisimme rivissä tehdä asian eteen, kun/jos he siellä kuitenkin käyvät...

Lue lisää

"Rivitokoa vetävänä koulutusohjaajana mahdollisuuteni vaikuttaa heidän lenkkeilytottumuksiinsa ovat olemattomat..."

No onhan sulla kuitenkin mahdollisuus ehdottaa tota heille (meillä kun ei ole). Ja miksei vaikkapa teidän ryhmän muissa osallistujissa voisi olla vapaaehtoisia lenkkikavereita?!

Hmm. kirjoitti:

"Rivitokoa vetävänä koulutusohjaajana mahdollisuuteni vaikuttaa heidän lenkkeilytottumuksiinsa ovat olemattomat..."

No onhan sulla kuitenkin mahdollisuus ehdottaa tota heille (meillä kun ei ole). Ja miksei vaikkapa teidän ryhmän muissa osallistujissa voisi olla vapaaehtoisia lenkkikavereita?!

Lue lisää

Joo, on mahdollisuus ehdottaa ja voin ehdottaakin, kysellä käyvätkö he lenkillä toisten koirien kanssa.

Ryhmän muihin jäseniin ystävyyssuhteiden luominen taas on sellaisia asioita joihin tuskin voin kovinkaan paljon vaikuttaa. Ainakin mä käyn lenkillä ystävieni ja tuttavieni kanssa, esimerkiksi minulla ja kyuseisellä korian ohjaajalla tuskin olisi mitään intressejä lenkkeillä yhdessä isosta ikäerostammekin johtuen...

... kirjoitti:

Joo, on mahdollisuus ehdottaa ja voin ehdottaakin, kysellä käyvätkö he lenkillä toisten koirien kanssa.

Ryhmän muihin jäseniin ystävyyssuhteiden luominen taas on sellaisia asioita joihin tuskin voin kovinkaan paljon vaikuttaa. Ainakin mä käyn lenkillä ystävieni ja tuttavieni kanssa, esimerkiksi minulla ja kyuseisellä korian ohjaajalla tuskin olisi mitään intressejä lenkkeillä yhdessä isosta ikäerostammekin johtuen...

Lue lisää

"Ainakin mä käyn lenkillä ystävieni ja tuttavieni kanssa, esimerkiksi minulla ja kyuseisellä korian ohjaajalla tuskin olisi mitään intressejä lenkkeillä yhdessä isosta ikäerostammekin johtuen..."

Ei kai tässä nyt ole tarkoitus mitään sydänystäviä hankkia, vaan auttaa sitä koiraa ja sen ohjaajaa niiden ongelman kanssa? Eikö siinä voisi olla intressiä ihan tarpeeks?

Kyllä meillä ainakin koulutusten jälkeen on ohjaaja joskus käynyt omien koiriensa tai kysynyt joltakin kurssilaiselta voisiko käydä lenkillä toisen koiran ja omistajan kanssa, jos kokee, että se voisi olla tarpeen. Samoin aikanaan pentukurssilla aroille ja epävarmoille koirille saatiin tällä menetelmällä kavereita, kun ohjaaja ehdotti sopivan rauhallisen pennun omistajalle yhteislenkkiä tai leikkihetkeä, siis koulutuksen ulkopuolella, ns. omalla ajalla. Ja voinpa kertoa, että joka kerta löytyi vapaaehtoisia, joskus useampiakin. Ainakin meillä päin tuntuu koirapiireissä olevan ihan oikeaa ja vilpitöntä auttamisen halua toisia kohtaan.

Hmm. kirjoitti:

"Ainakin mä käyn lenkillä ystävieni ja tuttavieni kanssa, esimerkiksi minulla ja kyuseisellä korian ohjaajalla tuskin olisi mitään intressejä lenkkeillä yhdessä isosta ikäerostammekin johtuen..."

Ei kai tässä nyt ole tarkoitus mitään sydänystäviä hankkia, vaan auttaa sitä koiraa ja sen ohjaajaa niiden ongelman kanssa? Eikö siinä voisi olla intressiä ihan tarpeeks?

Kyllä meillä ainakin koulutusten jälkeen on ohjaaja joskus käynyt omien koiriensa tai kysynyt joltakin kurssilaiselta voisiko käydä lenkillä toisen koiran ja omistajan kanssa, jos kokee, että se voisi olla tarpeen. Samoin aikanaan pentukurssilla aroille ja epävarmoille koirille saatiin tällä menetelmällä kavereita, kun ohjaaja ehdotti sopivan rauhallisen pennun omistajalle yhteislenkkiä tai leikkihetkeä, siis koulutuksen ulkopuolella, ns. omalla ajalla. Ja voinpa kertoa, että joka kerta löytyi vapaaehtoisia, joskus useampiakin. Ainakin meillä päin tuntuu koirapiireissä olevan ihan oikeaa ja vilpitöntä auttamisen halua toisia kohtaan.

Lue lisää

Jeps, koulutuksen jälkeen olisi eriasia. Lähinnä en lähtisi heitä kotoaan hakemaan lenkille normaaliin päivittäiseen lenkkeilyyn seuraksi.

Koultuksien jälkeen me ohjaajat jäämme yleensä suustamme kiinni. Ryhmäläisiä kaikkia on kehoitettu lenkkeilyttämään koiransa ennen autoon menoa, toivottavasti kaikki noudattavat, vaikka tiedän, että varsinkin nyt pimeän aikaan suurin osa näyttää änkeevän vain autoihinsa suoraan, mutta jospa sitten kotona vielä lenkkeilyttävät...

Ei mitään tietoa, mitä ihmiset paikanpäällä ovat tehneet...

Minunkaan pehmeä koirani ei pelkää mitään ja meillä on käynyt vain yksi päälle karkaus, monia muitakin säikkymistilanteita on tapahtunut ja niihin on tustuttu ja perehdytty heti paikanpäällä rohkaisevasti ja palkitsevasti, eli käännetty koiran negatiivinen kokemus heti positiiviseksi tai siedätetty. Eli kyllä mä niiden jälkeen paljon töitä teinkin, ettei se alkanut pelkäämään, eli paljon positiivista vahvistamista heti tapahtuneen jälkeen.

Tälle koiralle taas on ilmeisesti pääsyt käymään niin, että tilannetta ei ole huomioitu ja koiralle kerkesi kehittyä pelko toisia kohtaan, eli se vietiin samalla vanhalla otteella mikä ollut aiemminkin toisten luokse, eikä ole noteerattu, että koira pelkää ja rähinä pääsi alkamaan. Kuten keskustelussa monet ovat sanoneetkin, koira on saanut rähisemällä kokemuksen, että silloin ne toiset menevät kauemmaksi ja käytös vahvistui... Ennenkuin näin pääsi käymään, olisi pitänyt toimia toisin, mutta kun paska on jo housussa ei sen miettiminen enää auta...

... kirjoitti:

Ei mitään tietoa, mitä ihmiset paikanpäällä ovat tehneet...

Minunkaan pehmeä koirani ei pelkää mitään ja meillä on käynyt vain yksi päälle karkaus, monia muitakin säikkymistilanteita on tapahtunut ja niihin on tustuttu ja perehdytty heti paikanpäällä rohkaisevasti ja palkitsevasti, eli käännetty koiran negatiivinen kokemus heti positiiviseksi tai siedätetty. Eli kyllä mä niiden jälkeen paljon töitä teinkin, ettei se alkanut pelkäämään, eli paljon positiivista vahvistamista heti tapahtuneen jälkeen.

Tälle koiralle taas on ilmeisesti pääsyt käymään niin, että tilannetta ei ole huomioitu ja koiralle kerkesi kehittyä pelko toisia kohtaan, eli se vietiin samalla vanhalla otteella mikä ollut aiemminkin toisten luokse, eikä ole noteerattu, että koira pelkää ja rähinä pääsi alkamaan. Kuten keskustelussa monet ovat sanoneetkin, koira on saanut rähisemällä kokemuksen, että silloin ne toiset menevät kauemmaksi ja käytös vahvistui... Ennenkuin näin pääsi käymään, olisi pitänyt toimia toisin, mutta kun paska on jo housussa ei sen miettiminen enää auta...

Lue lisää

"Ei mitään tietoa, mitä ihmiset paikanpäällä ovat tehneet..."

Eikö tuo nyt olisi hirveän hyvä tietää? Samoin se miten omistajat/ulkoiluttajat ovat toisiin koiriin suhtautuneet kun niitä on tuon tapauksen jälkeen seuraavia kertoja nähty? Jospa se ongelma nyt ei varsinaisesti johdukaan toisista koirista, tai ainakin sitä on ihmiset omalla käytöksellään (hätäily, rauhoittelu, paniikki..) moninkertaisesti pahentaneet? Koska jos näin on, ei ongelmalla varsinaisesti ole mitään tekemistä toisiin koiriin siedättämisen kanssa, vaan koiran ja omistajan suhteesta (ja nimenomaan luottamuspulasta siinä). Kun koira saadaan luottamaan omistajaansa ja tämän kykyyn pitää koira turvassa, tehdä päätökset ja ylipäänsä hoitaa itse tilanne kuin tilanne, poistuu se ongelmakin..

Hmm. kirjoitti:

"Ei mitään tietoa, mitä ihmiset paikanpäällä ovat tehneet..."

Eikö tuo nyt olisi hirveän hyvä tietää? Samoin se miten omistajat/ulkoiluttajat ovat toisiin koiriin suhtautuneet kun niitä on tuon tapauksen jälkeen seuraavia kertoja nähty? Jospa se ongelma nyt ei varsinaisesti johdukaan toisista koirista, tai ainakin sitä on ihmiset omalla käytöksellään (hätäily, rauhoittelu, paniikki..) moninkertaisesti pahentaneet? Koska jos näin on, ei ongelmalla varsinaisesti ole mitään tekemistä toisiin koiriin siedättämisen kanssa, vaan koiran ja omistajan suhteesta (ja nimenomaan luottamuspulasta siinä). Kun koira saadaan luottamaan omistajaansa ja tämän kykyyn pitää koira turvassa, tehdä päätökset ja ylipäänsä hoitaa itse tilanne kuin tilanne, poistuu se ongelmakin..

Lue lisää

Mä en ihan ymmärrä tuota miksi pelko, luottamuspula tai siedättäminen nähdään eri asioina, koska minusta ne ovat kaikki yksi yhteen.

pelko on seurausta siitä, että koira ei luota tilanteeseen (ohjaajaansa itseensä, kykyihinsä, toiseen koiraan...)... Siedättämällä tuo pelko/luottamuspula saadaan pois

... kirjoitti:

Mä en ihan ymmärrä tuota miksi pelko, luottamuspula tai siedättäminen nähdään eri asioina, koska minusta ne ovat kaikki yksi yhteen.

pelko on seurausta siitä, että koira ei luota tilanteeseen (ohjaajaansa itseensä, kykyihinsä, toiseen koiraan...)... Siedättämällä tuo pelko/luottamuspula saadaan pois

Lue lisää

"Siedättämällä tuo pelko/luottamuspula saadaan pois"

Pelko saadaan ehkä pois siedättämällä, mutta luottamuspulaa se ei korjaa. Luottamuspula korjataan petraamalla omistajan ja koiran suhdetta ihan kaikilla osa-alueilla.

ME kirjoitti:

"Siedättämällä tuo pelko/luottamuspula saadaan pois"

Pelko saadaan ehkä pois siedättämällä, mutta luottamuspulaa se ei korjaa. Luottamuspula korjataan petraamalla omistajan ja koiran suhdetta ihan kaikilla osa-alueilla.

Lue lisää

Joo tuota minun on vaikea muistaa koskaan, koska itse lähden koiran kanssa liikkeelle aina sen tilanteen korrjaamisesta, enkä pirullakaan koskaan muista, että se johtajuus olikin ihan jokapaikan juttu, eli sitä treenataan pimeässä metsässä kun ongelmia on kirkkaassa päiväönvalossa kaupungissa... Yritän muistaa jatkossa...

... kirjoitti:

Joo tuota minun on vaikea muistaa koskaan, koska itse lähden koiran kanssa liikkeelle aina sen tilanteen korrjaamisesta, enkä pirullakaan koskaan muista, että se johtajuus olikin ihan jokapaikan juttu, eli sitä treenataan pimeässä metsässä kun ongelmia on kirkkaassa päiväönvalossa kaupungissa... Yritän muistaa jatkossa...

Lue lisää

Kuka sulle jostain johtajuudesta on puhunut??? Jos et ymmärrä, mitä tarkoittaa koiran ja omistajan välinen LUOTTAMUS, niin anna olla. Unohda koko juttu...

Mitä hittoa??? kirjoitti:

Kuka sulle jostain johtajuudesta on puhunut??? Jos et ymmärrä, mitä tarkoittaa koiran ja omistajan välinen LUOTTAMUS, niin anna olla. Unohda koko juttu...

Jos tässä tilanteessa nyt puhutaan luottamuksesta, niin silloinhan puhutaan, että koira ei luota tilanteessa johonkin (olkoon vaikka ohjaajaansa) kun toisia koiria on lähellä.

Tätä luottamusta (nyt siis vaikka siihen ohjaajaan) he voivat siis harjoitella (siedättää) vain kun toisia koiria on lähellä, eikös?

Tätä tilannetta varten he eivät voi harjoitella keskenään, koska luottamuspulaa kun toisia koira on lähellä ei ole silloin kun he ovat keskenään, vaan luopttamuspula tulee vain kun toisia koiria on lähellä, koska koira ei luota tilanteeseen, jossa toisia koiria on lähellä.

Siksi oletin, että puhuit johtajuudesta, koska tuo anna ruokakuppi silmiin tuijottaen, niin koirasi noutaa metsässä pupun paremmin -tyyppinen ajattelu on hyvin yleistä juuri tuohon johtajuusoppiin, eli kuvitellaan, että koira jotenkin yleistää ihmisen korkeamman arvoaseman. muihinkin tilanteisiin kuin vain siihen harjoiteltuun...

... kirjoitti:

Jos tässä tilanteessa nyt puhutaan luottamuksesta, niin silloinhan puhutaan, että koira ei luota tilanteessa johonkin (olkoon vaikka ohjaajaansa) kun toisia koiria on lähellä.

Tätä luottamusta (nyt siis vaikka siihen ohjaajaan) he voivat siis harjoitella (siedättää) vain kun toisia koiria on lähellä, eikös?

Tätä tilannetta varten he eivät voi harjoitella keskenään, koska luottamuspulaa kun toisia koira on lähellä ei ole silloin kun he ovat keskenään, vaan luopttamuspula tulee vain kun toisia koiria on lähellä, koska koira ei luota tilanteeseen, jossa toisia koiria on lähellä.

Siksi oletin, että puhuit johtajuudesta, koska tuo anna ruokakuppi silmiin tuijottaen, niin koirasi noutaa metsässä pupun paremmin -tyyppinen ajattelu on hyvin yleistä juuri tuohon johtajuusoppiin, eli kuvitellaan, että koira jotenkin yleistää ihmisen korkeamman arvoaseman. muihinkin tilanteisiin kuin vain siihen harjoiteltuun...

Lue lisää

Luottamus,suhde,johtajuus.On pohjia,siedättäminen ei.Siedättäminen on metodi tiettyyn asiaan.Edellä oleva luo siis siihen pohjan,niinkuin kaikkeen muuhunkin koiran kanssa toimimiseen.Oli kyse sitten missä.Eli se auttaa koiraa myös keskittymään vaadittuun,kuin myös esim.tottelemaa tilanteissa paremmin silloinkin,kun on jokin vaativampi juttu.Esim.nämä ongelmajutut hyvä esimerkki tai esim.tilanteet,jossa koira ei ole suorassa kontaktissa ohjaajaan.
Vaikka tilanne,että koira auki ollessaan näkee pupun pinkaisevan liikkeelle.Varmaan tuossa kaikki tietää,että se,että koiran opettaa olemaan remmissä edes suht hillitysti siinätilanteessa,on huomattavasti helpompaa,kuin hallita koiraa sen ollessa auki.
Eli hyvä kokonaisuus auttaa siis myös siedättämisessä.Ja siedättämisestä onkin ollut jo puhetta.Eli siis ilman muuta voivat ja pitääkin harjoitella keskenään,jos aiotaan siedätys kunnolla tehdä.

molossi kirjoitti:

Luottamus,suhde,johtajuus.On pohjia,siedättäminen ei.Siedättäminen on metodi tiettyyn asiaan.Edellä oleva luo siis siihen pohjan,niinkuin kaikkeen muuhunkin koiran kanssa toimimiseen.Oli kyse sitten missä.Eli se auttaa koiraa myös keskittymään vaadittuun,kuin myös esim.tottelemaa tilanteissa paremmin silloinkin,kun on jokin vaativampi juttu.Esim.nämä ongelmajutut hyvä esimerkki tai esim.tilanteet,jossa koira ei ole suorassa kontaktissa ohjaajaan.
Vaikka tilanne,että koira auki ollessaan näkee pupun pinkaisevan liikkeelle.Varmaan tuossa kaikki tietää,että se,että koiran opettaa olemaan remmissä edes suht hillitysti siinätilanteessa,on huomattavasti helpompaa,kuin hallita koiraa sen ollessa auki.
Eli hyvä kokonaisuus auttaa siis myös siedättämisessä.Ja siedättämisestä onkin ollut jo puhetta.Eli siis ilman muuta voivat ja pitääkin harjoitella keskenään,jos aiotaan siedätys kunnolla tehdä.

Lue lisää

Mihinkäs siedättäminen on metodi, jso ei luottamuksen saavuttamiseen?

Minulla ei ole muuta kuin ohjaajan sanat,s iitä,e ttä kahden kesken jutut, myös paikalla olo onnistuu jo hyvin. "Ohjaaja raapii päätä ja mutisee jatkuvasti tuota hyvin tuttua mantraa "Kyllä se kotona tekee"..

... kirjoitti:

Mihinkäs siedättäminen on metodi, jso ei luottamuksen saavuttamiseen?

Minulla ei ole muuta kuin ohjaajan sanat,s iitä,e ttä kahden kesken jutut, myös paikalla olo onnistuu jo hyvin. "Ohjaaja raapii päätä ja mutisee jatkuvasti tuota hyvin tuttua mantraa "Kyllä se kotona tekee"..

Lue lisää

"Mihinkäs siedättäminen..." Eli siis kuten sanoin jo,se on metodi,ihan samoin kuin joku "purkkikoulutus" ym.mikä ei ainakaan minun mielestäni ole muuta kuin tapa hoitaa tehdä kuntoon joku juttu.Luottamus on eri asia,josta jo kerroin,on siis kokonaisuuteen perustuva,ei mikään yhden asian juttu.
Ja pikemmin voisi sanoa,että mitä parempi luottamus,niin sen parempi toteuttaa siedättäminen.Kuin toisinpäin.

molossi kirjoitti:

"Mihinkäs siedättäminen..." Eli siis kuten sanoin jo,se on metodi,ihan samoin kuin joku "purkkikoulutus" ym.mikä ei ainakaan minun mielestäni ole muuta kuin tapa hoitaa tehdä kuntoon joku juttu.Luottamus on eri asia,josta jo kerroin,on siis kokonaisuuteen perustuva,ei mikään yhden asian juttu.
Ja pikemmin voisi sanoa,että mitä parempi luottamus,niin sen parempi toteuttaa siedättäminen.Kuin toisinpäin.

Lue lisää

Siedättäminen = koulutustapa.

"Siedättäminen

Siedättäminen on yksi keino hoitaa pelkoehdollistumia. Tällä tarkoitetaan järjestelmällisiä harjoitteita, missä asteittain alistetaan eläintä sille ehdollistuneeseen ärsykkeeseen. Siedättäminen on tehtävä hitaasti ja hyvin suunniteltuna, jotta pelkoreaktion voimistuminen saadaan estettyä.

Siedättäminen tapahtuu pelkokynnyksen alapuolella (vrt. flooding) ja aloitetaan siis tilanteesta missä pelon aiheuttava ärsyke ei saa juurikaan pelko reaktiota esille ja asteittain lähestytään ärsykettä."

Mistään ei tule mitään, jos luottamus ja suhde koiraan, ei ole kunnossa. Ei voi alaa edes siedättämään. Ei kovin vaikea asia.

canis.familiaris kirjoitti:

Siedättäminen = koulutustapa.

"Siedättäminen

Siedättäminen on yksi keino hoitaa pelkoehdollistumia. Tällä tarkoitetaan järjestelmällisiä harjoitteita, missä asteittain alistetaan eläintä sille ehdollistuneeseen ärsykkeeseen. Siedättäminen on tehtävä hitaasti ja hyvin suunniteltuna, jotta pelkoreaktion voimistuminen saadaan estettyä.

Siedättäminen tapahtuu pelkokynnyksen alapuolella (vrt. flooding) ja aloitetaan siis tilanteesta missä pelon aiheuttava ärsyke ei saa juurikaan pelko reaktiota esille ja asteittain lähestytään ärsykettä."

Mistään ei tule mitään, jos luottamus ja suhde koiraan, ei ole kunnossa. Ei voi alaa edes siedättämään. Ei kovin vaikea asia.

Lue lisää

Tämä on tehokas, mutta vaatii hyvää kokemusta ja koiranlukua.


"Flooding

Flooding tarkoittaa yksinkertaisuudessaan koiran alistamista pelon aiheuttajaan yhtäkestoisesti niin kauan että pelko laimenee ja häviää.

Siedättämisen ja floodingin ratkaiseva ero on taso millä toimitaan. Floodingissa toimitaan pelkokynnyksen yläpuolella, eli tasolla missä pelkoreaktio ilmenee. Ajallisesti harjoituksen tulee kestää niin kauan että pelkoreaktio katoaa.

Jos harjoitus lopetetaan kesken ennen kuin koira on täysin sopeutunut pelon aiheuttavaan ärsykkeeseen, se altistuu lisää ja pelko syvenee.

Etukäteen on mahdotonta arvioida kuinka kauan harjoitusta on jatkettava, koska reagointi on yksilöllistä.

Tämän menetelmän käyttäminen ei sovellu kaikille koirille, eikä ohjaajille"

canis.familiaris kirjoitti:

Siedättäminen = koulutustapa.

"Siedättäminen

Siedättäminen on yksi keino hoitaa pelkoehdollistumia. Tällä tarkoitetaan järjestelmällisiä harjoitteita, missä asteittain alistetaan eläintä sille ehdollistuneeseen ärsykkeeseen. Siedättäminen on tehtävä hitaasti ja hyvin suunniteltuna, jotta pelkoreaktion voimistuminen saadaan estettyä.

Siedättäminen tapahtuu pelkokynnyksen alapuolella (vrt. flooding) ja aloitetaan siis tilanteesta missä pelon aiheuttava ärsyke ei saa juurikaan pelko reaktiota esille ja asteittain lähestytään ärsykettä."

Mistään ei tule mitään, jos luottamus ja suhde koiraan, ei ole kunnossa. Ei voi alaa edes siedättämään. Ei kovin vaikea asia.

Lue lisää

Paluu siis kysymykseeni, joka kuului muutama viesti ylös päin näin:

"Tätä luottamusta (nyt siis vaikka siihen ohjaajaan) he voivat siis harjoitella (siedättää) vain kun toisia koiria on lähellä, eikös?

Tätä tilannetta varten he eivät voi harjoitella keskenään, koska luottamuspulaa kun toisia koira on lähellä ei ole silloin kun he ovat keskenään, vaan luopttamuspula tulee vain kun toisia koiria on lähellä, koska koira ei luota tilanteeseen, jossa toisia koiria on lähellä."

Edellä vastaaminenne siedätyksen määritelmät mielessänne, mikä edellisessä kysymyksessä siis oli se epäselvä. Miten he siis siedättävät koiran pelkoehdollistumsita pois jossain sellaisessa tilanteessa jossa tuon pelon laukaisevaa ärsykettä ei ole näköpiirissäkään?

Minulla on siis vain ohjaajan sana,e ttä koiran toiminnassa ei ole ongelmia muulloin kuin silloin kun toisia koira on lähellä. Kuinka hän saa koiran luottamaan esim. itseensä tilanteessa jossa on toisia koiria, jos he eivät ole tilanteissa joissa on toisia koiria, jolloin koira ei saa kokemuksia oppimisensa pohjalle? Siis jos he nyt ovat vaikka keskellä metsää kahdestaan ja on ihan varmaa,e ttä sinne ei tosita koiraa tule, niin kuinka he saavat siellä luotua koiralle varmmuutta tilanteisiin joissa toisia koiria on paikalla? Jos vastaatte,e ttä luomalla hyvän suhteen kun toisia koiria ei ole paikalla, niin se on turhaa, se jo on, ei heillä ole mitään ongelmaa kuulema jos toisia koiria ei ole paikalla...

... kirjoitti:

Paluu siis kysymykseeni, joka kuului muutama viesti ylös päin näin:

"Tätä luottamusta (nyt siis vaikka siihen ohjaajaan) he voivat siis harjoitella (siedättää) vain kun toisia koiria on lähellä, eikös?

Tätä tilannetta varten he eivät voi harjoitella keskenään, koska luottamuspulaa kun toisia koira on lähellä ei ole silloin kun he ovat keskenään, vaan luopttamuspula tulee vain kun toisia koiria on lähellä, koska koira ei luota tilanteeseen, jossa toisia koiria on lähellä."

Edellä vastaaminenne siedätyksen määritelmät mielessänne, mikä edellisessä kysymyksessä siis oli se epäselvä. Miten he siis siedättävät koiran pelkoehdollistumsita pois jossain sellaisessa tilanteessa jossa tuon pelon laukaisevaa ärsykettä ei ole näköpiirissäkään?

Minulla on siis vain ohjaajan sana,e ttä koiran toiminnassa ei ole ongelmia muulloin kuin silloin kun toisia koira on lähellä. Kuinka hän saa koiran luottamaan esim. itseensä tilanteessa jossa on toisia koiria, jos he eivät ole tilanteissa joissa on toisia koiria, jolloin koira ei saa kokemuksia oppimisensa pohjalle? Siis jos he nyt ovat vaikka keskellä metsää kahdestaan ja on ihan varmaa,e ttä sinne ei tosita koiraa tule, niin kuinka he saavat siellä luotua koiralle varmmuutta tilanteisiin joissa toisia koiria on paikalla? Jos vastaatte,e ttä luomalla hyvän suhteen kun toisia koiria ei ole paikalla, niin se on turhaa, se jo on, ei heillä ole mitään ongelmaa kuulema jos toisia koiria ei ole paikalla...

Lue lisää

Jos tää oli yleisesti kaikille,niin helppo vastata lyhyesti.
Itse jo kirjoitin niin siedättämisestä(joka on siis vain osa koko paketista),kuin muuhun KOKO pakettiin liittyvästä ;)
Ja kuten olen sanonut,niin hommien hoidossa on tärkeää koko paketti,ei ainoastaan yksi osa sitä.Oli kyse sitten mistä ongelmasta tahansa.

... kirjoitti:

Paluu siis kysymykseeni, joka kuului muutama viesti ylös päin näin:

"Tätä luottamusta (nyt siis vaikka siihen ohjaajaan) he voivat siis harjoitella (siedättää) vain kun toisia koiria on lähellä, eikös?

Tätä tilannetta varten he eivät voi harjoitella keskenään, koska luottamuspulaa kun toisia koira on lähellä ei ole silloin kun he ovat keskenään, vaan luopttamuspula tulee vain kun toisia koiria on lähellä, koska koira ei luota tilanteeseen, jossa toisia koiria on lähellä."

Edellä vastaaminenne siedätyksen määritelmät mielessänne, mikä edellisessä kysymyksessä siis oli se epäselvä. Miten he siis siedättävät koiran pelkoehdollistumsita pois jossain sellaisessa tilanteessa jossa tuon pelon laukaisevaa ärsykettä ei ole näköpiirissäkään?

Minulla on siis vain ohjaajan sana,e ttä koiran toiminnassa ei ole ongelmia muulloin kuin silloin kun toisia koira on lähellä. Kuinka hän saa koiran luottamaan esim. itseensä tilanteessa jossa on toisia koiria, jos he eivät ole tilanteissa joissa on toisia koiria, jolloin koira ei saa kokemuksia oppimisensa pohjalle? Siis jos he nyt ovat vaikka keskellä metsää kahdestaan ja on ihan varmaa,e ttä sinne ei tosita koiraa tule, niin kuinka he saavat siellä luotua koiralle varmmuutta tilanteisiin joissa toisia koiria on paikalla? Jos vastaatte,e ttä luomalla hyvän suhteen kun toisia koiria ei ole paikalla, niin se on turhaa, se jo on, ei heillä ole mitään ongelmaa kuulema jos toisia koiria ei ole paikalla...

Lue lisää

"Miten he siis siedättävät koiran pelkoehdollistumsita pois jossain sellaisessa tilanteessa jossa tuon pelon laukaisevaa ärsykettä ei ole näköpiirissäkään?"

Eivät mitenkään. Siedättäminen ei ole sama asia kuin luottamuksen parantaminen. Siedättäminen on metodi, jolla koira voidaan oppia sietämään tilanteita, joita se ei nykyisellään kestä. Luottamussuhteen rakentaminen ja parantaminen vaatii paljon kokonaisvaltaisempaa toimintaa. Mitä paremmin ihan joka tilanteessa koira luottaa siihen, että omistaja tietää kuinka toimia, kertoo koiralle kuinka reagoida/toimia ja pitää koiran turvassa ja homman hallussa tapahtuipa mitä vain, sitä paremmin se myös luottaa omistajaansa tilanteessa, jossa on toisia koiria läsnä.

"Jos vastaatte,e ttä luomalla hyvän suhteen kun toisia koiria ei ole paikalla, niin se on turhaa, se jo on, ei heillä ole mitään ongelmaa kuulema jos toisia koiria ei ole paikalla..."

Hyvä suhde ei ole yhtä kuin se, että luottamus koiran ja omistajan välillä todella pelaa. Ja vaikka pelaisikin, se voi aina pelata myös paremmin (ei siitä hommasta valmista koskaan tule).

Ei kai kukaan täällä ole väittänytkään, että ongelma ratkeaa sillä että omistaja treenaa koiransa kanssa kahdestaan, jossakin missä ei muilta ole mailla eikä halmeilla. Mutta pelkän siedättämisen lisäksi on panostettava myös omistajan ja koiran väliseen suhteeseen ja parannettava sitä. Ja nimenomaan aloitettava sillä ja vasta sitten siirrytään siedättämään sitä muihin koiriin. Ja siinä siedättämisessäkin tulisi pitää maltti mukana ja edetä mieluummin liian hitaasti ja varman päälle kuin oikoa mutkia suoriksi. Tällöin voi äkkiä käydä niin, että ollaan edistymisen sijaan otettukin takapakkia.

Hmm. kirjoitti:

"Miten he siis siedättävät koiran pelkoehdollistumsita pois jossain sellaisessa tilanteessa jossa tuon pelon laukaisevaa ärsykettä ei ole näköpiirissäkään?"

Eivät mitenkään. Siedättäminen ei ole sama asia kuin luottamuksen parantaminen. Siedättäminen on metodi, jolla koira voidaan oppia sietämään tilanteita, joita se ei nykyisellään kestä. Luottamussuhteen rakentaminen ja parantaminen vaatii paljon kokonaisvaltaisempaa toimintaa. Mitä paremmin ihan joka tilanteessa koira luottaa siihen, että omistaja tietää kuinka toimia, kertoo koiralle kuinka reagoida/toimia ja pitää koiran turvassa ja homman hallussa tapahtuipa mitä vain, sitä paremmin se myös luottaa omistajaansa tilanteessa, jossa on toisia koiria läsnä.

"Jos vastaatte,e ttä luomalla hyvän suhteen kun toisia koiria ei ole paikalla, niin se on turhaa, se jo on, ei heillä ole mitään ongelmaa kuulema jos toisia koiria ei ole paikalla..."

Hyvä suhde ei ole yhtä kuin se, että luottamus koiran ja omistajan välillä todella pelaa. Ja vaikka pelaisikin, se voi aina pelata myös paremmin (ei siitä hommasta valmista koskaan tule).

Ei kai kukaan täällä ole väittänytkään, että ongelma ratkeaa sillä että omistaja treenaa koiransa kanssa kahdestaan, jossakin missä ei muilta ole mailla eikä halmeilla. Mutta pelkän siedättämisen lisäksi on panostettava myös omistajan ja koiran väliseen suhteeseen ja parannettava sitä. Ja nimenomaan aloitettava sillä ja vasta sitten siirrytään siedättämään sitä muihin koiriin. Ja siinä siedättämisessäkin tulisi pitää maltti mukana ja edetä mieluummin liian hitaasti ja varman päälle kuin oikoa mutkia suoriksi. Tällöin voi äkkiä käydä niin, että ollaan edistymisen sijaan otettukin takapakkia.

Lue lisää

Voi jösses... Ohjeenne on siis ollut, että koiran kanssa pitää rakentaa luottamuksellsita suhdetta kahden kesken, siedättäminen tule myöhemmin...

omistajan mukaan he ovat nyt jo siinä pisteessä että hommat toimii hyvin, kun toisia koiria ei ole lähellä. Myös kentällä näkyy, että homma toimii aina niin kauan kun toisia koiria ei ole paria-kolmea metriä lähempänä.

Edelleen siis kuitenkin mielestänne pitää keskittyä siihen mitä he tekevät kahdestaan, ei vielä aloittaa erillistä metodia, eli siedättämistä?

Mitä he siis tarkalleen ottaen harjoittelevat siellä turvassa kahden kesken? Luottamusta? Miten he sitä harjoittelevat, koska näissä tilanteissa ei ole mitään ongelmaa luottamuksessa? He vahvistavat sitä jo olemassa olevaa... miksi ihmeessä, koska sehän on jo olemassa ja heillä on ongelmia toisaalla? Mikseivät he voi alkaa harjotiella sitä olemassa oelvaa ongelmaa pois? Ja miten kauan heidän pitää vahvistaa tätä tilannetta jossa ei ole ongelmaa, vuosi vai riittääkö kuukausia, ennenkuin he tulevat kentälle harjoittelemaan sitä tilannetta jossa heillä on silloin edelleen yhä luottamuspula, koska koira silloin edelleen yhä pelkää toisia koiria?

... kirjoitti:

Voi jösses... Ohjeenne on siis ollut, että koiran kanssa pitää rakentaa luottamuksellsita suhdetta kahden kesken, siedättäminen tule myöhemmin...

omistajan mukaan he ovat nyt jo siinä pisteessä että hommat toimii hyvin, kun toisia koiria ei ole lähellä. Myös kentällä näkyy, että homma toimii aina niin kauan kun toisia koiria ei ole paria-kolmea metriä lähempänä.

Edelleen siis kuitenkin mielestänne pitää keskittyä siihen mitä he tekevät kahdestaan, ei vielä aloittaa erillistä metodia, eli siedättämistä?

Mitä he siis tarkalleen ottaen harjoittelevat siellä turvassa kahden kesken? Luottamusta? Miten he sitä harjoittelevat, koska näissä tilanteissa ei ole mitään ongelmaa luottamuksessa? He vahvistavat sitä jo olemassa olevaa... miksi ihmeessä, koska sehän on jo olemassa ja heillä on ongelmia toisaalla? Mikseivät he voi alkaa harjotiella sitä olemassa oelvaa ongelmaa pois? Ja miten kauan heidän pitää vahvistaa tätä tilannetta jossa ei ole ongelmaa, vuosi vai riittääkö kuukausia, ennenkuin he tulevat kentälle harjoittelemaan sitä tilannetta jossa heillä on silloin edelleen yhä luottamuspula, koska koira silloin edelleen yhä pelkää toisia koiria?

Lue lisää

No jos sun mielestä luottamus tuon parivaljakon kohdalla on kunnossa, ja kaikkien muittenkin, jotka heidät ovat nähneet ja myös sen tytön mielestä -niin aloittakaa se siedättäminen sitten.

-------------------- kirjoitti:

No jos sun mielestä luottamus tuon parivaljakon kohdalla on kunnossa, ja kaikkien muittenkin, jotka heidät ovat nähneet ja myös sen tytön mielestä -niin aloittakaa se siedättäminen sitten.

Lue lisää

Haluaisin vastauksen niiltä joiden mukaan tuollaisessa -minunkin järkeni ymmärrettävässä järjestyksessä- ei pidä lähteä.

Harvemmin se että joku on samaa mieltä, omaa saman näkemyksen, kuten sinä, opettaa yhtään mitään. Enemmän oppii siitä kun tutustuu siihen näkemykseen, joka on itselle vieras. Siksi halauisin kuulla vielä enemmän tuosta kuinka kahden kesken suhteen luominen auttaisi tätä koirakkoa...

Pointtihan on se, että nämäkin vastaajat jo tietävät jos ovat lukeneet viestejä, että ongelmaa ei ole muulloin kun toisia koiria on lähellä. Silti he kehoittavat harjoitelemaan edelleen kahden kesken ja minulle tämä on uutta, joten haluaisin kuulla siitä lisää perusteluja ja käytännön toteutuksestakin.

... kirjoitti:

Haluaisin vastauksen niiltä joiden mukaan tuollaisessa -minunkin järkeni ymmärrettävässä järjestyksessä- ei pidä lähteä.

Harvemmin se että joku on samaa mieltä, omaa saman näkemyksen, kuten sinä, opettaa yhtään mitään. Enemmän oppii siitä kun tutustuu siihen näkemykseen, joka on itselle vieras. Siksi halauisin kuulla vielä enemmän tuosta kuinka kahden kesken suhteen luominen auttaisi tätä koirakkoa...

Pointtihan on se, että nämäkin vastaajat jo tietävät jos ovat lukeneet viestejä, että ongelmaa ei ole muulloin kun toisia koiria on lähellä. Silti he kehoittavat harjoitelemaan edelleen kahden kesken ja minulle tämä on uutta, joten haluaisin kuulla siitä lisää perusteluja ja käytännön toteutuksestakin.

Lue lisää

En nyt ihan tajua mitä ajat takaa, enkä todellakaan ole mikään hyvä kouluttaja vaan pelkkä aloittelija ja harrastaja, ja olen tehnyt itse jos jonkinlaisia virheitä mutta aina niitäkin saa korjattua, enkä väitä tietäväni ja osaavani asioita mitenkään erityisen hyvin.

Ehkä ajatuksena on tuossa suhteen parantamisessa, että koira ei vain jotenkin luota ihmiseensä ihan täysin ja siksi käytös on mitä on. Itse en osaa sanoa, miten luottamusta saa parannettua. Oma koirani esim. on aika epäluuloinen ja pelokas monenlaisia asioita kohtaan, eikä uskalla välttämättä kävellä esim. sillan yli, jos katu on kaivettu auki ja siihen on joku väliaikainen hutera silta laitettu vaan se lyö jarrut pohjaan kun lähestytään sellaista paikkaa mitä se pitää pelottavana. Sitten kun itse astun sillalle ja kehotan sitä tulemaan, se seuraa minua, vaikka selvästi ei luota siltaan, mutta ehkäpä se luottaa minuun ja uskoo etten vie sitä vaaralliseen paikkaan. Tästä kai on kyse tuossa, kun muut puhuu luottamuksesta ja sen parantamisesta. Eli koira uskoo, että sen omistaja ei saata sitä vaaraan ja osaa hoitaa tilanteet, niin se tottelee paremmin, vaikka sitä pelottaisikin ja ehkäpä pelkokin lievenee ihan siksi, että se tuntee olevansa turvassa.

Puhut että parin kolmen metrin etäisyydellä koirakolla ei ole ongelmia ja kaikki sujuu hyvin. Ilmeisesti koira kuitenkin sitten osoittaa käytöksessään edelleen jollain tavalla stressaamisen toisista koirista, kun pystytte arvioimaan että tuolla etäisyydellä asiat vielä sujuu, vaikkei remmirähjääkään enää. Ilmeisesti te jostain koiran olemuksessa pystytte näkemään vielä että millä etäisyydellä se pystyy olemaan toisista koirista ja toimimaan. Ehkä se suhdekin siinä samalla paranee tytön ja koiran välillä, jos siinä jotain parannettavaa on, kun se huomaa että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka siirrytään lähemmäs toisia.

Ja minusta se remmirähjääminen mikä siltä nyt on jäänyt pois, on käytöksenä verrattavissa siihen, kun se puree toisia. Eli ei ole ennakoivista eleistä kyse, vaan remmirähjä on ennakoivat eleensä jo näyttänyt paljon ennen kuin alkaa riehumaan ja haukkumaan ja murisemaan, ja toista pureva koira on jo ennakoivat eleensä näyttänyt paljon ennen kuin hyökkää toista puremaan. Koiran ennakoivat eleet on hirmu pieniä, ja joskus niitä on vaikea havaita, varsinkin jos ei näe koiran ilmettä. Ehkä joku ohjaaja voisi olla noissa siedätys kokeiluissa siinä edessä tarkkailemassa sen koiran ilmettä, ja kun se alkaa merkkejä osoittaa, niin silloin vinkkaa tytölle, että nyt on ylitetty raja.

... kirjoitti:

Haluaisin vastauksen niiltä joiden mukaan tuollaisessa -minunkin järkeni ymmärrettävässä järjestyksessä- ei pidä lähteä.

Harvemmin se että joku on samaa mieltä, omaa saman näkemyksen, kuten sinä, opettaa yhtään mitään. Enemmän oppii siitä kun tutustuu siihen näkemykseen, joka on itselle vieras. Siksi halauisin kuulla vielä enemmän tuosta kuinka kahden kesken suhteen luominen auttaisi tätä koirakkoa...

Pointtihan on se, että nämäkin vastaajat jo tietävät jos ovat lukeneet viestejä, että ongelmaa ei ole muulloin kun toisia koiria on lähellä. Silti he kehoittavat harjoitelemaan edelleen kahden kesken ja minulle tämä on uutta, joten haluaisin kuulla siitä lisää perusteluja ja käytännön toteutuksestakin.

Lue lisää

Syy miksi sinulle toitotetaan luottamuksesta on koska rähjääminen/hyökkääminen on kuin iso punainen lippu missä lukee "luottamuspula!" Isolla.
Koira voi työskennellä moitteettomasti hyvin koulutettuna vaikkei luottaisikaan sataprosenttisesti omistajaan.
Hyviä tapoja vahvistaa luottamusta olisipa esim. agilityesteet. Vaikkei sitä lähtisi kunnolla treenaamaan niin jo kontaktiesteiden meneminen hihnassa on hyvä luottamusharjoitus. Pressun yli kävely tms. muut mahdollisesti pelottavien juttujen teko hihnassa työstää sitä myös. Ja se hihna on olennainen, jos koira ei ole kiinni niin se voisi olla sitä mieltä että vastaa itsestään. Ja omistajan on kuljettava edellä.
Veikkaan että luottamuspula kyllä näkyy muualla jos sitä osaa etsiä. Usein omistajat eivät itse huomaa pieniä asioita mitä koira tekee pitääkseen tilanteen kontrollin itsellään.

Ja sitten mielipiteeni johtahuusasiasta. Tiedän että monet ovat nykyään sitä mieltä että koiralle ei tarvitse olla johtaja. Minä kannatan laumanjohtajuutta, jota ei voi vaatia vaan se on ansaittava. Omalla koirallani ei ole yhtään ongelmia kun olen toiminut laumanjohtajana alusta asti, reilu, jämäkkä, turvallinen, luotettava ja rakastava. Vaadin myös kunnioitusta en vain kuuliaisuutta :) Joten siis mielestäni johtajuus ei olen vain ongelmakoiria varten, vaan jokaisen koiran oikeus.

Edellinen kirjoitti:

En nyt ihan tajua mitä ajat takaa, enkä todellakaan ole mikään hyvä kouluttaja vaan pelkkä aloittelija ja harrastaja, ja olen tehnyt itse jos jonkinlaisia virheitä mutta aina niitäkin saa korjattua, enkä väitä tietäväni ja osaavani asioita mitenkään erityisen hyvin.

Ehkä ajatuksena on tuossa suhteen parantamisessa, että koira ei vain jotenkin luota ihmiseensä ihan täysin ja siksi käytös on mitä on. Itse en osaa sanoa, miten luottamusta saa parannettua. Oma koirani esim. on aika epäluuloinen ja pelokas monenlaisia asioita kohtaan, eikä uskalla välttämättä kävellä esim. sillan yli, jos katu on kaivettu auki ja siihen on joku väliaikainen hutera silta laitettu vaan se lyö jarrut pohjaan kun lähestytään sellaista paikkaa mitä se pitää pelottavana. Sitten kun itse astun sillalle ja kehotan sitä tulemaan, se seuraa minua, vaikka selvästi ei luota siltaan, mutta ehkäpä se luottaa minuun ja uskoo etten vie sitä vaaralliseen paikkaan. Tästä kai on kyse tuossa, kun muut puhuu luottamuksesta ja sen parantamisesta. Eli koira uskoo, että sen omistaja ei saata sitä vaaraan ja osaa hoitaa tilanteet, niin se tottelee paremmin, vaikka sitä pelottaisikin ja ehkäpä pelkokin lievenee ihan siksi, että se tuntee olevansa turvassa.

Puhut että parin kolmen metrin etäisyydellä koirakolla ei ole ongelmia ja kaikki sujuu hyvin. Ilmeisesti koira kuitenkin sitten osoittaa käytöksessään edelleen jollain tavalla stressaamisen toisista koirista, kun pystytte arvioimaan että tuolla etäisyydellä asiat vielä sujuu, vaikkei remmirähjääkään enää. Ilmeisesti te jostain koiran olemuksessa pystytte näkemään vielä että millä etäisyydellä se pystyy olemaan toisista koirista ja toimimaan. Ehkä se suhdekin siinä samalla paranee tytön ja koiran välillä, jos siinä jotain parannettavaa on, kun se huomaa että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka siirrytään lähemmäs toisia.

Ja minusta se remmirähjääminen mikä siltä nyt on jäänyt pois, on käytöksenä verrattavissa siihen, kun se puree toisia. Eli ei ole ennakoivista eleistä kyse, vaan remmirähjä on ennakoivat eleensä jo näyttänyt paljon ennen kuin alkaa riehumaan ja haukkumaan ja murisemaan, ja toista pureva koira on jo ennakoivat eleensä näyttänyt paljon ennen kuin hyökkää toista puremaan. Koiran ennakoivat eleet on hirmu pieniä, ja joskus niitä on vaikea havaita, varsinkin jos ei näe koiran ilmettä. Ehkä joku ohjaaja voisi olla noissa siedätys kokeiluissa siinä edessä tarkkailemassa sen koiran ilmettä, ja kun se alkaa merkkejä osoittaa, niin silloin vinkkaa tytölle, että nyt on ylitetty raja.

Lue lisää

Aivan minustakin on loogista, että jos koirasi pelkää siltaa, te harjoitelette sillan läheisyydessä, jotta se pikkuhiljaa tottuu siltaan, voi keskittyä työskentelemään kanssasi vaikka tuo pelottava aukko onkin lähellä.

Mutta ilmeisesti sinäkin voit saada tästä kesksustelusta vielä uutta näkökantaa, siihen, että voisitte harjoitella siltapelosta pois josain sellaisessa paikassa jossa siltoja ei ole. Siis jos minä olen ymmärtänyt tämän keskustelun tarkoitusperän oikein...

Eläinkouluttaja C. kirjoitti:

Syy miksi sinulle toitotetaan luottamuksesta on koska rähjääminen/hyökkääminen on kuin iso punainen lippu missä lukee "luottamuspula!" Isolla.
Koira voi työskennellä moitteettomasti hyvin koulutettuna vaikkei luottaisikaan sataprosenttisesti omistajaan.
Hyviä tapoja vahvistaa luottamusta olisipa esim. agilityesteet. Vaikkei sitä lähtisi kunnolla treenaamaan niin jo kontaktiesteiden meneminen hihnassa on hyvä luottamusharjoitus. Pressun yli kävely tms. muut mahdollisesti pelottavien juttujen teko hihnassa työstää sitä myös. Ja se hihna on olennainen, jos koira ei ole kiinni niin se voisi olla sitä mieltä että vastaa itsestään. Ja omistajan on kuljettava edellä.
Veikkaan että luottamuspula kyllä näkyy muualla jos sitä osaa etsiä. Usein omistajat eivät itse huomaa pieniä asioita mitä koira tekee pitääkseen tilanteen kontrollin itsellään.

Ja sitten mielipiteeni johtahuusasiasta. Tiedän että monet ovat nykyään sitä mieltä että koiralle ei tarvitse olla johtaja. Minä kannatan laumanjohtajuutta, jota ei voi vaatia vaan se on ansaittava. Omalla koirallani ei ole yhtään ongelmia kun olen toiminut laumanjohtajana alusta asti, reilu, jämäkkä, turvallinen, luotettava ja rakastava. Vaadin myös kunnioitusta en vain kuuliaisuutta :) Joten siis mielestäni johtajuus ei olen vain ongelmakoiria varten, vaan jokaisen koiran oikeus.

Lue lisää

Hyvä, juuri noita konkreettisia harjoituksia olinkin vailla.

Koira on vielä liian nuori agilityn kiipeilyesteisiin (on yli vuoden, mutta on isokokoinenkin), mutta esimerkiksi tuo pressu juttu oli hyvä, voivat kotona harjoitella ilman häiriöitä. Agilityesteistä käytetään tokoharjoituksissa ajoittain putkea ja pussia, tosin varmaan liian harvoin ja tuolloinhan toiset koirat ovat myös läsnä.

Johtajuus asiaan oma mielipiteeni. Uskoin johtajuuteen silloin kun koirat olivat nuoria. Ensimmäisen koiran kanssa toimi aivan äärettömän hyvin ja kaikki oli kivasti. Toinen oli sitten aivan erimaata, mutta toimi myös ihan kivasti, mutta sellaista pientä epämiellyttävyyttä alkoi tulla, koska koira ei ollutkaan sellainen maata allani palvova lojaali tyyppi, kuten ensimmäinen oli. Siksi aloin kyseenalaistaa johtajuutta, tutustua ihan vain rakkauteen ja yhdessä elämiseen perustuvaan yhdessä oloon ja jos kivaa oli aiemmin, niin nyt on aivan huippua ollut sen jälkeen. En koskaan uskonut mihinkään alistavaan johtajuuteen ja suoraan sanottuna koirien kannalta varmasti on aivan sama tapahtuiko muutosta pois johtajuudesta ollenkaan, mutta itseni kannalta ollut paljon mukavampaa, minun ei tarvitse esittää tai miettiä koirien kanssa mitään epäoleellisuuksia, vaan voin keskittyä kullakin hetkellä ihan vain sen hetkiseen olemiseen ja tuntemuksiin...

... kirjoitti:

Voi jösses... Ohjeenne on siis ollut, että koiran kanssa pitää rakentaa luottamuksellsita suhdetta kahden kesken, siedättäminen tule myöhemmin...

omistajan mukaan he ovat nyt jo siinä pisteessä että hommat toimii hyvin, kun toisia koiria ei ole lähellä. Myös kentällä näkyy, että homma toimii aina niin kauan kun toisia koiria ei ole paria-kolmea metriä lähempänä.

Edelleen siis kuitenkin mielestänne pitää keskittyä siihen mitä he tekevät kahdestaan, ei vielä aloittaa erillistä metodia, eli siedättämistä?

Mitä he siis tarkalleen ottaen harjoittelevat siellä turvassa kahden kesken? Luottamusta? Miten he sitä harjoittelevat, koska näissä tilanteissa ei ole mitään ongelmaa luottamuksessa? He vahvistavat sitä jo olemassa olevaa... miksi ihmeessä, koska sehän on jo olemassa ja heillä on ongelmia toisaalla? Mikseivät he voi alkaa harjotiella sitä olemassa oelvaa ongelmaa pois? Ja miten kauan heidän pitää vahvistaa tätä tilannetta jossa ei ole ongelmaa, vuosi vai riittääkö kuukausia, ennenkuin he tulevat kentälle harjoittelemaan sitä tilannetta jossa heillä on silloin edelleen yhä luottamuspula, koska koira silloin edelleen yhä pelkää toisia koiria?

Lue lisää

En tiedä,kenen mielipiteitä tarkoitat,mutta...

Luottamusta rakennetaan monella tapaa.Pääasiassa se on nimenomaan koiran ja omistajan toimimista yhdessä.Kokonaisvaltaista toimimista,niin että koira on hyvin hallinnassa,koiralla hyvä olla ja kuunteluyhteys hyvä.

"Omistajan mukaan..." Siis onko nyt näin?Sanot kokoajan omistajan mukaan.Jos sitä ei kukaan ole tsekannut,niin periaatteista ylipäätään mistään neuvoista ei ole välttämättä hyötyä,jos mitään varmaa ei tiedetä,eikä tarkkaa tietoa ole.

Kyllä siedättämistä voi aloittaa,JOS se suhde on riittävän kunnossa.Mutta mistäs sen nyt kukaan tietää,jos tässä on vaan omistajan sana.
Mutta kun nyt vaan ei edes tiedä,että jos kukaan tarkkasilmäisempi ei touhua valvo,niin meneekö homma miten.Ja varsinkin jos oikaistaan,niin vielä tarkempi olisi osata lukea,ettei vaan edetä liian nopeasti.

"Ja miten kauan heidän pitää..." Ei oikein tuntematta pysty sanomaan.
Ihan sama kuin viimekädessä koko sopassa,kun ei oikein tiedä,miten on...

Edellinen kirjoitti:

En nyt ihan tajua mitä ajat takaa, enkä todellakaan ole mikään hyvä kouluttaja vaan pelkkä aloittelija ja harrastaja, ja olen tehnyt itse jos jonkinlaisia virheitä mutta aina niitäkin saa korjattua, enkä väitä tietäväni ja osaavani asioita mitenkään erityisen hyvin.

Ehkä ajatuksena on tuossa suhteen parantamisessa, että koira ei vain jotenkin luota ihmiseensä ihan täysin ja siksi käytös on mitä on. Itse en osaa sanoa, miten luottamusta saa parannettua. Oma koirani esim. on aika epäluuloinen ja pelokas monenlaisia asioita kohtaan, eikä uskalla välttämättä kävellä esim. sillan yli, jos katu on kaivettu auki ja siihen on joku väliaikainen hutera silta laitettu vaan se lyö jarrut pohjaan kun lähestytään sellaista paikkaa mitä se pitää pelottavana. Sitten kun itse astun sillalle ja kehotan sitä tulemaan, se seuraa minua, vaikka selvästi ei luota siltaan, mutta ehkäpä se luottaa minuun ja uskoo etten vie sitä vaaralliseen paikkaan. Tästä kai on kyse tuossa, kun muut puhuu luottamuksesta ja sen parantamisesta. Eli koira uskoo, että sen omistaja ei saata sitä vaaraan ja osaa hoitaa tilanteet, niin se tottelee paremmin, vaikka sitä pelottaisikin ja ehkäpä pelkokin lievenee ihan siksi, että se tuntee olevansa turvassa.

Puhut että parin kolmen metrin etäisyydellä koirakolla ei ole ongelmia ja kaikki sujuu hyvin. Ilmeisesti koira kuitenkin sitten osoittaa käytöksessään edelleen jollain tavalla stressaamisen toisista koirista, kun pystytte arvioimaan että tuolla etäisyydellä asiat vielä sujuu, vaikkei remmirähjääkään enää. Ilmeisesti te jostain koiran olemuksessa pystytte näkemään vielä että millä etäisyydellä se pystyy olemaan toisista koirista ja toimimaan. Ehkä se suhdekin siinä samalla paranee tytön ja koiran välillä, jos siinä jotain parannettavaa on, kun se huomaa että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka siirrytään lähemmäs toisia.

Ja minusta se remmirähjääminen mikä siltä nyt on jäänyt pois, on käytöksenä verrattavissa siihen, kun se puree toisia. Eli ei ole ennakoivista eleistä kyse, vaan remmirähjä on ennakoivat eleensä jo näyttänyt paljon ennen kuin alkaa riehumaan ja haukkumaan ja murisemaan, ja toista pureva koira on jo ennakoivat eleensä näyttänyt paljon ennen kuin hyökkää toista puremaan. Koiran ennakoivat eleet on hirmu pieniä, ja joskus niitä on vaikea havaita, varsinkin jos ei näe koiran ilmettä. Ehkä joku ohjaaja voisi olla noissa siedätys kokeiluissa siinä edessä tarkkailemassa sen koiran ilmettä, ja kun se alkaa merkkejä osoittaa, niin silloin vinkkaa tytölle, että nyt on ylitetty raja.

Lue lisää

"Ehkä ajatuksena on tuossa suhteen parantamisessa, että koira ei vain jotenkin luota ihmiseensä ihan täysin ja siksi käytös on mitä on."...näin juuri. Jos edelleen se luottamus ei toimi, pyrkii koira ottamaan tilannehallinnan itselleen tilanteissa missä kokee uhkaa tai jos jokin tilanne on uusi, josta ei ole kokemusta jne..Miksi muuten se pyrkisi ratkomaan tilanteita vaistonvaraisesti.

Tässä on siis jo moneen kertaan toistettu asia. Vaistokäytös vs. koulutettu malli. Jälkimmäinen toteutuu vain, jos se on voimakkaampi. Jotta tämä taas toteutuisi, pitää koiran luottaa ohjaajansa ja sen tilanneratkaisukykyyn.

Ei pysty enää keksimään ja selittämään mallia tilanteelle....ei vaikka yrittäisi kuinka.

molossi kirjoitti:

En tiedä,kenen mielipiteitä tarkoitat,mutta...

Luottamusta rakennetaan monella tapaa.Pääasiassa se on nimenomaan koiran ja omistajan toimimista yhdessä.Kokonaisvaltaista toimimista,niin että koira on hyvin hallinnassa,koiralla hyvä olla ja kuunteluyhteys hyvä.

"Omistajan mukaan..." Siis onko nyt näin?Sanot kokoajan omistajan mukaan.Jos sitä ei kukaan ole tsekannut,niin periaatteista ylipäätään mistään neuvoista ei ole välttämättä hyötyä,jos mitään varmaa ei tiedetä,eikä tarkkaa tietoa ole.

Kyllä siedättämistä voi aloittaa,JOS se suhde on riittävän kunnossa.Mutta mistäs sen nyt kukaan tietää,jos tässä on vaan omistajan sana.
Mutta kun nyt vaan ei edes tiedä,että jos kukaan tarkkasilmäisempi ei touhua valvo,niin meneekö homma miten.Ja varsinkin jos oikaistaan,niin vielä tarkempi olisi osata lukea,ettei vaan edetä liian nopeasti.

"Ja miten kauan heidän pitää..." Ei oikein tuntematta pysty sanomaan.
Ihan sama kuin viimekädessä koko sopassa,kun ei oikein tiedä,miten on...

Lue lisää

En siis tunne ihmistä sen kummemmin kuin koirakentällä nähdään. en lenkkeile heidän kanssaa, en tiedä missä asuvat tms. että voisin käydä tarkkailemassa kuinka muualla toimivat.

Lähtökohtaisesti en kuitenkaan usko, että ihminen valehtelee, jos hän jotain kertoo.

Jos hän sanoo, että kahden minuutin paikallamakuu onnistuu muualla, en näe mitään syytä pitää sitä valehteluna. Jos hän sanoo, että voi liikkua koiran kanssa metsäpoluilla täysin rennosti koiran ollessa irti ja tulevan luokse heti kutsuttuna, en voi syyttää valehtelusta... En ole nähnyt kumpaakaan tapahtuvan, mutta kun seuraan heidän työskentelyään koirakentällä, kun toiset koirat ovat tarpeeksi kaukana, en yhtään kyseenalaista etteikö noin tapahtuisi, jos vain toisia koiria ei olisi näköpiirissä.

... kirjoitti:

En siis tunne ihmistä sen kummemmin kuin koirakentällä nähdään. en lenkkeile heidän kanssaa, en tiedä missä asuvat tms. että voisin käydä tarkkailemassa kuinka muualla toimivat.

Lähtökohtaisesti en kuitenkaan usko, että ihminen valehtelee, jos hän jotain kertoo.

Jos hän sanoo, että kahden minuutin paikallamakuu onnistuu muualla, en näe mitään syytä pitää sitä valehteluna. Jos hän sanoo, että voi liikkua koiran kanssa metsäpoluilla täysin rennosti koiran ollessa irti ja tulevan luokse heti kutsuttuna, en voi syyttää valehtelusta... En ole nähnyt kumpaakaan tapahtuvan, mutta kun seuraan heidän työskentelyään koirakentällä, kun toiset koirat ovat tarpeeksi kaukana, en yhtään kyseenalaista etteikö noin tapahtuisi, jos vain toisia koiria ei olisi näköpiirissä.

Lue lisää

"Lähtökohtaisesti en kuitenkaan usko, että ihminen valehtelee, jos hän jotain kertoo"...lähtökohtaisesti voi olettaa, että ihminen ei näe ongelman rakennetta, koska se on olemassa. Siksi tälläisen ohjaajan sanaan ei voi tukeutua täysin. Sen pitävyys yleensä näkyy yleisestä koirakäsittelystä ja suhteeesta helposti.

Siinä ei siisi ole kyseessä luottamusasia. (valehteleeko vai ei)

... kirjoitti:

Hyvä, juuri noita konkreettisia harjoituksia olinkin vailla.

Koira on vielä liian nuori agilityn kiipeilyesteisiin (on yli vuoden, mutta on isokokoinenkin), mutta esimerkiksi tuo pressu juttu oli hyvä, voivat kotona harjoitella ilman häiriöitä. Agilityesteistä käytetään tokoharjoituksissa ajoittain putkea ja pussia, tosin varmaan liian harvoin ja tuolloinhan toiset koirat ovat myös läsnä.

Johtajuus asiaan oma mielipiteeni. Uskoin johtajuuteen silloin kun koirat olivat nuoria. Ensimmäisen koiran kanssa toimi aivan äärettömän hyvin ja kaikki oli kivasti. Toinen oli sitten aivan erimaata, mutta toimi myös ihan kivasti, mutta sellaista pientä epämiellyttävyyttä alkoi tulla, koska koira ei ollutkaan sellainen maata allani palvova lojaali tyyppi, kuten ensimmäinen oli. Siksi aloin kyseenalaistaa johtajuutta, tutustua ihan vain rakkauteen ja yhdessä elämiseen perustuvaan yhdessä oloon ja jos kivaa oli aiemmin, niin nyt on aivan huippua ollut sen jälkeen. En koskaan uskonut mihinkään alistavaan johtajuuteen ja suoraan sanottuna koirien kannalta varmasti on aivan sama tapahtuiko muutosta pois johtajuudesta ollenkaan, mutta itseni kannalta ollut paljon mukavampaa, minun ei tarvitse esittää tai miettiä koirien kanssa mitään epäoleellisuuksia, vaan voin keskittyä kullakin hetkellä ihan vain sen hetkiseen olemiseen ja tuntemuksiin...

Lue lisää

Johtajuudesta pakko vielä lisätä :)

Ei meilläkään eletä vanhan mallin johtajuuden mukaan missä koiraa alistettaisiin. En edes vaadi että koira kävelee takanani lenkillä. Mutta olen hoitanut niin montana koiraa jollar on ollut ahdistusoireita koska ovat yrittäneet olla laumanjohtajana johtajia kun ihminen ei ole sitä ollut, vaikkei ollut siihen rahkeita. Tällaiset tapaukset vahvistavat minun mielessäni sitä että koira haluaa johtajan, hyvin harvat koirat haluavat ja oikeasti pystyvät olemaan johtajia. Niistä onkin harmia jos ovat vähän kovia johtajia. Mutta halusin siis vain selventää etten harrasta dominointia tai alistamista vaikka olenkin se joka määrää säännöt :)

... kirjoitti:

Aivan minustakin on loogista, että jos koirasi pelkää siltaa, te harjoitelette sillan läheisyydessä, jotta se pikkuhiljaa tottuu siltaan, voi keskittyä työskentelemään kanssasi vaikka tuo pelottava aukko onkin lähellä.

Mutta ilmeisesti sinäkin voit saada tästä kesksustelusta vielä uutta näkökantaa, siihen, että voisitte harjoitella siltapelosta pois josain sellaisessa paikassa jossa siltoja ei ole. Siis jos minä olen ymmärtänyt tämän keskustelun tarkoitusperän oikein...

Lue lisää

Tuo sillasta kertomani juttu meni niin, että lähdettiin aamulla tutulle lenkkipolulle. Sinne olikin ilmaantunut joku viemärityömaa, mikä lie -mitä ei edellisenä päivänä ollut.

Koira löi jarrut pohjaan nähdessään auki kaivetun kadun päällä olevan huteran rakennelman. Minulla oli kiire töihin, enkä ehtinyt sitä jäädä siedättämään tai lähteä koukkaamaan ohi sillan mistään kauempaa. Niinpä kävelin vain sillalle itse ja kutsuin koiraani, ja se tuli. Siitä näki että se pelkäsi siltaa, mutta uskalsi silti ylittää sen. Seuraavilla kerroilla ylitys oli aina helpompi.

"Mutta ilmeisesti sinäkin voit saada tästä kesksustelusta vielä uutta näkökantaa, siihen, että voisitte harjoitella siltapelosta pois josain sellaisessa paikassa jossa siltoja ei ole. Siis jos minä olen ymmärtänyt tämän keskustelun tarkoitusperän oikein..."

Minusta et ole ymmärtänyt ihan oikein. Tarkoitus ei ole harjoitella siltapelosta tai koirapelosta pois jossain missä pelon aiheuttajaa ei ole. Käsittääkseni koirani uskalsi tulla mielestään vaaralliseen paikkaan melkolailla heti, koska se luottaa minuun. Jos tytön ja koiran ongelmissa on kyse siitä, että koira ei täysin luota omistajaansa, niin silloin jos se asia saadaan korjattua, siedätys toisiin on helpompaa. Näin minä olen ymmärtänyt tämän asian mistä täällä keskustellaan.

... kirjoitti:

En siis tunne ihmistä sen kummemmin kuin koirakentällä nähdään. en lenkkeile heidän kanssaa, en tiedä missä asuvat tms. että voisin käydä tarkkailemassa kuinka muualla toimivat.

Lähtökohtaisesti en kuitenkaan usko, että ihminen valehtelee, jos hän jotain kertoo.

Jos hän sanoo, että kahden minuutin paikallamakuu onnistuu muualla, en näe mitään syytä pitää sitä valehteluna. Jos hän sanoo, että voi liikkua koiran kanssa metsäpoluilla täysin rennosti koiran ollessa irti ja tulevan luokse heti kutsuttuna, en voi syyttää valehtelusta... En ole nähnyt kumpaakaan tapahtuvan, mutta kun seuraan heidän työskentelyään koirakentällä, kun toiset koirat ovat tarpeeksi kaukana, en yhtään kyseenalaista etteikö noin tapahtuisi, jos vain toisia koiria ei olisi näköpiirissä.

Lue lisää

"En siis tunne..."
"Kyseessä on siis se normaali tapaus,kyllä se kotona osaa"
Tuota kuulee tosiaan kentällä.Niinkuin näemmä itsekkin tiedät ;D
Mitä se sinulle tarkoittaa?Yleensähän ei sitä kukaan suoranaisena valehteluna tokikaan pidä...Syitä voi olla jokusia,esim.pienoinen puolustuspuhe,kun koira ei ihan nappiin mene(ihan luonnolinen ilmiö :D) vähän tuon suuntaistakin,kun c.f jo ehti kirjoittaa.

Mutta ennen kuin menee ihan absurdiksi nyt :D,niin ihan oikeasti,niin miksi hyvät ongelmakoirakouluttajatkin tutustuvat kunnolla tapaukseen,tilanteisiin ym.Eiköhän se ole nimenomaan siksi,että eiköhän se ole nähty,että ihmisillä voi olla ihan erilainen kuva omista toimistaan,mistä ongelmat useinmiten johtuu,kuin kouluttajan näkemys...
Siksi nimenomaan se ulkopuolinen(pätevä),että arvioidaan tilanne ihan puolueettomasti.
Tuskin asiakkaat sielläkään vaan valehtelee,eiköhän he näe vaan asiat kantiltaan...

"En ole nähnyt..."Ennenvanhaan puhuttiin kenttätottelevaisesta.Ne oli koirat,jotka hyvä kouluttaja vietillä sai siihen tilaan,että toimi sillä kuin kone siinä tilanteessa,johon oli siihen joko määrätietoisesti rakennettu/tai vahvalla käyttövietillä jo sisäsyntyinen.
Nuot koirat sitten tuon "tilan" ulkopuolella saattoi olla ihan mitä vain.
Kouluttaja varmaan tiedät,että yhä näitä löytyy ja kenttätoimivuus ei aina kerro yhtäs mitään muuten toimivuudesta ;)
Muistaakseni jossain vaiheessa kirjoittelitkin,että koira on hyvinkin täpinöissään patukasta.

ps.Odottelen vieläkin vastausta peviin liittyen ;)

molossi kirjoitti:

"En siis tunne..."
"Kyseessä on siis se normaali tapaus,kyllä se kotona osaa"
Tuota kuulee tosiaan kentällä.Niinkuin näemmä itsekkin tiedät ;D
Mitä se sinulle tarkoittaa?Yleensähän ei sitä kukaan suoranaisena valehteluna tokikaan pidä...Syitä voi olla jokusia,esim.pienoinen puolustuspuhe,kun koira ei ihan nappiin mene(ihan luonnolinen ilmiö :D) vähän tuon suuntaistakin,kun c.f jo ehti kirjoittaa.

Mutta ennen kuin menee ihan absurdiksi nyt :D,niin ihan oikeasti,niin miksi hyvät ongelmakoirakouluttajatkin tutustuvat kunnolla tapaukseen,tilanteisiin ym.Eiköhän se ole nimenomaan siksi,että eiköhän se ole nähty,että ihmisillä voi olla ihan erilainen kuva omista toimistaan,mistä ongelmat useinmiten johtuu,kuin kouluttajan näkemys...
Siksi nimenomaan se ulkopuolinen(pätevä),että arvioidaan tilanne ihan puolueettomasti.
Tuskin asiakkaat sielläkään vaan valehtelee,eiköhän he näe vaan asiat kantiltaan...

"En ole nähnyt..."Ennenvanhaan puhuttiin kenttätottelevaisesta.Ne oli koirat,jotka hyvä kouluttaja vietillä sai siihen tilaan,että toimi sillä kuin kone siinä tilanteessa,johon oli siihen joko määrätietoisesti rakennettu/tai vahvalla käyttövietillä jo sisäsyntyinen.
Nuot koirat sitten tuon "tilan" ulkopuolella saattoi olla ihan mitä vain.
Kouluttaja varmaan tiedät,että yhä näitä löytyy ja kenttätoimivuus ei aina kerro yhtäs mitään muuten toimivuudesta ;)
Muistaakseni jossain vaiheessa kirjoittelitkin,että koira on hyvinkin täpinöissään patukasta.

ps.Odottelen vieläkin vastausta peviin liittyen ;)

Lue lisää

No arvaas ootaks mä?..=O

molossi kirjoitti:

"En siis tunne..."
"Kyseessä on siis se normaali tapaus,kyllä se kotona osaa"
Tuota kuulee tosiaan kentällä.Niinkuin näemmä itsekkin tiedät ;D
Mitä se sinulle tarkoittaa?Yleensähän ei sitä kukaan suoranaisena valehteluna tokikaan pidä...Syitä voi olla jokusia,esim.pienoinen puolustuspuhe,kun koira ei ihan nappiin mene(ihan luonnolinen ilmiö :D) vähän tuon suuntaistakin,kun c.f jo ehti kirjoittaa.

Mutta ennen kuin menee ihan absurdiksi nyt :D,niin ihan oikeasti,niin miksi hyvät ongelmakoirakouluttajatkin tutustuvat kunnolla tapaukseen,tilanteisiin ym.Eiköhän se ole nimenomaan siksi,että eiköhän se ole nähty,että ihmisillä voi olla ihan erilainen kuva omista toimistaan,mistä ongelmat useinmiten johtuu,kuin kouluttajan näkemys...
Siksi nimenomaan se ulkopuolinen(pätevä),että arvioidaan tilanne ihan puolueettomasti.
Tuskin asiakkaat sielläkään vaan valehtelee,eiköhän he näe vaan asiat kantiltaan...

"En ole nähnyt..."Ennenvanhaan puhuttiin kenttätottelevaisesta.Ne oli koirat,jotka hyvä kouluttaja vietillä sai siihen tilaan,että toimi sillä kuin kone siinä tilanteessa,johon oli siihen joko määrätietoisesti rakennettu/tai vahvalla käyttövietillä jo sisäsyntyinen.
Nuot koirat sitten tuon "tilan" ulkopuolella saattoi olla ihan mitä vain.
Kouluttaja varmaan tiedät,että yhä näitä löytyy ja kenttätoimivuus ei aina kerro yhtäs mitään muuten toimivuudesta ;)
Muistaakseni jossain vaiheessa kirjoittelitkin,että koira on hyvinkin täpinöissään patukasta.

ps.Odottelen vieläkin vastausta peviin liittyen ;)

Lue lisää

No kyseinen henkilö ei käy ongelmakoirakouluttajan luona, vaan hän käy kentällä rivitreeneissä. Siellä vetää sellaiset ihmiset, jotka eivät ole niin kauhean kiinnostuneita siitä mitä he tekevät vapaa-ajallaan tai muutoin kentän ulkopuolella. Mutta he haluaisivat kuitenkin auttaa kyseistä koirakkoa kentällä olevien ongelmien kanssa, ksoka koira eui tunnu etenevän tokourallaan koska jännittää toisia koiria..

vinkkejä voidaan antaa mitä kotonakin voisivat tehdä, mutta velvoittaa mihinkään suuntaan ei voida.

ja jos minulle koulutusohjaajana tulisi velvoite lähteä vapaa-ajallani seurailemaan heidän toimiaan, jäisi koulutusohjaajan homma siihen, enhän minä siitä palkkaakaan saa ja jos alkaisi enemmän aikaa sitomaan, niin soromoro...

Vinkkisi nyt kuitenkin oli, että koulutuskentällä he eivät voi luottamussuhdettaan parantaa, vaan se täytyy tehdä muualla. Kerrotko jo vihdoin kohta siitä lisää? Tällä hetkellähän me teemme siis vinkkiisi nähden pyllylleen ja koiraa siedätetään koirakentällä harjoituksissa... Jos mä sanoisin heille, että heidän ei pidä nyt vähään aikaan tulla kentälle, vaan harjotiella kahdestaan koiralta pelkoa toisia koira kohtaan pois, niin pitäähän minun antaa siihen varmasti ääreettömän hyvä perustelu päälle... Koska niin koiranohjaaja kuin koulutusohjaajatkin ovat havainneet, että koiran työskentely paranee askel askeleelta, nyt kun se taas on turvallisemman välimatkan päässä. Jos siis lopetettaisiin tämä eteneminen pikkuhiljaa kohti toisia koiria, niin on kai sille peruste annettava?

... kirjoitti:

No kyseinen henkilö ei käy ongelmakoirakouluttajan luona, vaan hän käy kentällä rivitreeneissä. Siellä vetää sellaiset ihmiset, jotka eivät ole niin kauhean kiinnostuneita siitä mitä he tekevät vapaa-ajallaan tai muutoin kentän ulkopuolella. Mutta he haluaisivat kuitenkin auttaa kyseistä koirakkoa kentällä olevien ongelmien kanssa, ksoka koira eui tunnu etenevän tokourallaan koska jännittää toisia koiria..

vinkkejä voidaan antaa mitä kotonakin voisivat tehdä, mutta velvoittaa mihinkään suuntaan ei voida.

ja jos minulle koulutusohjaajana tulisi velvoite lähteä vapaa-ajallani seurailemaan heidän toimiaan, jäisi koulutusohjaajan homma siihen, enhän minä siitä palkkaakaan saa ja jos alkaisi enemmän aikaa sitomaan, niin soromoro...

Vinkkisi nyt kuitenkin oli, että koulutuskentällä he eivät voi luottamussuhdettaan parantaa, vaan se täytyy tehdä muualla. Kerrotko jo vihdoin kohta siitä lisää? Tällä hetkellähän me teemme siis vinkkiisi nähden pyllylleen ja koiraa siedätetään koirakentällä harjoituksissa... Jos mä sanoisin heille, että heidän ei pidä nyt vähään aikaan tulla kentälle, vaan harjotiella kahdestaan koiralta pelkoa toisia koira kohtaan pois, niin pitäähän minun antaa siihen varmasti ääreettömän hyvä perustelu päälle... Koska niin koiranohjaaja kuin koulutusohjaajatkin ovat havainneet, että koiran työskentely paranee askel askeleelta, nyt kun se taas on turvallisemman välimatkan päässä. Jos siis lopetettaisiin tämä eteneminen pikkuhiljaa kohti toisia koiria, niin on kai sille peruste annettava?

Lue lisää

Oliko minulle? Ei aina tiedä,kun minulla ainakin hyppii viestit välillä mitä merkillisimmin.
Jos ei,niin vastan kuitenkin omasta puolestani :D

"No kyseinen henkilö..."Juu,en minäkään,mutta jos kysytään apua,niin toki yritän auttaa.
Jos kyseessä asia tai ongelma,joka vaatii kokonaisvaltaista paneutumista ;),niin sitten joko paneudun siihen kokonaisvaltaisesti tai suosittelen menemään ihmiselle,joka hoitaa hommia kokonaisvaltaisesti (ongelmakoirakouluttajat tai joku muu pätevä).
Kun se on vaan niin,kuten tässäkin on jo keskusteltu ahkeraan,että kikkakolmosilla tai yleensäkin ihan helpolla asioita ei ratkaista,vaan vaatii enemmän paneutumista.

"Vinkkisi nyt kuitenkin oli..." Lue tarkemmin viestit.

... kirjoitti:

No kyseinen henkilö ei käy ongelmakoirakouluttajan luona, vaan hän käy kentällä rivitreeneissä. Siellä vetää sellaiset ihmiset, jotka eivät ole niin kauhean kiinnostuneita siitä mitä he tekevät vapaa-ajallaan tai muutoin kentän ulkopuolella. Mutta he haluaisivat kuitenkin auttaa kyseistä koirakkoa kentällä olevien ongelmien kanssa, ksoka koira eui tunnu etenevän tokourallaan koska jännittää toisia koiria..

vinkkejä voidaan antaa mitä kotonakin voisivat tehdä, mutta velvoittaa mihinkään suuntaan ei voida.

ja jos minulle koulutusohjaajana tulisi velvoite lähteä vapaa-ajallani seurailemaan heidän toimiaan, jäisi koulutusohjaajan homma siihen, enhän minä siitä palkkaakaan saa ja jos alkaisi enemmän aikaa sitomaan, niin soromoro...

Vinkkisi nyt kuitenkin oli, että koulutuskentällä he eivät voi luottamussuhdettaan parantaa, vaan se täytyy tehdä muualla. Kerrotko jo vihdoin kohta siitä lisää? Tällä hetkellähän me teemme siis vinkkiisi nähden pyllylleen ja koiraa siedätetään koirakentällä harjoituksissa... Jos mä sanoisin heille, että heidän ei pidä nyt vähään aikaan tulla kentälle, vaan harjotiella kahdestaan koiralta pelkoa toisia koira kohtaan pois, niin pitäähän minun antaa siihen varmasti ääreettömän hyvä perustelu päälle... Koska niin koiranohjaaja kuin koulutusohjaajatkin ovat havainneet, että koiran työskentely paranee askel askeleelta, nyt kun se taas on turvallisemman välimatkan päässä. Jos siis lopetettaisiin tämä eteneminen pikkuhiljaa kohti toisia koiria, niin on kai sille peruste annettava?

Lue lisää

"Vinkkisi nyt kuitenkin oli, että koulutuskentällä he eivät voi luottamussuhdettaan parantaa, vaan se täytyy tehdä muualla."

Eihän nyt missään vaiheessa kukaan ole näin sanonut! Sitä vain on yritetty sanoa, että ongelmaa ei korjata _pelkästään_ koulutuskentällä, vaan siihen pitää panostaa sekä kentällä että myös normaalissa arjessa. Kyse on kokonaisvaltaisesta asiasta, vaatii asioihin panostamista myös muualla kuin varsinaisen ongelman (toisten koirien näykkäisy) kohdalla.

molossi kirjoitti:

Oliko minulle? Ei aina tiedä,kun minulla ainakin hyppii viestit välillä mitä merkillisimmin.
Jos ei,niin vastan kuitenkin omasta puolestani :D

"No kyseinen henkilö..."Juu,en minäkään,mutta jos kysytään apua,niin toki yritän auttaa.
Jos kyseessä asia tai ongelma,joka vaatii kokonaisvaltaista paneutumista ;),niin sitten joko paneudun siihen kokonaisvaltaisesti tai suosittelen menemään ihmiselle,joka hoitaa hommia kokonaisvaltaisesti (ongelmakoirakouluttajat tai joku muu pätevä).
Kun se on vaan niin,kuten tässäkin on jo keskusteltu ahkeraan,että kikkakolmosilla tai yleensäkin ihan helpolla asioita ei ratkaista,vaan vaatii enemmän paneutumista.

"Vinkkisi nyt kuitenkin oli..." Lue tarkemmin viestit.

Lue lisää

5.12 nimimerkki molossi kirjoittaa:

"Eli hyvä kokonaisuus auttaa siis myös siedättämisessä.Ja siedättämisestä onkin ollut jo puhetta.Eli siis ilman muuta voivat ja pitääkin harjoitella keskenään,jos aiotaan siedätys kunnolla tehdä. "

Muista pätkistä siis samalta nimerkiltä ymmärretty,e ttä tuo hyvä kokonaisuus tarkoittaa luottamusta koiran ja ohjaajan välillä.

Kerrothan lisää. Ja ei, ei ole vain yksi kohta, vaan tuota samaa on ollut monessa viestissä, ei siis mikään tilapäinen mielenhärö varmaankaan nimimerkiltä.

Hmm. kirjoitti:

"Vinkkisi nyt kuitenkin oli, että koulutuskentällä he eivät voi luottamussuhdettaan parantaa, vaan se täytyy tehdä muualla."

Eihän nyt missään vaiheessa kukaan ole näin sanonut! Sitä vain on yritetty sanoa, että ongelmaa ei korjata _pelkästään_ koulutuskentällä, vaan siihen pitää panostaa sekä kentällä että myös normaalissa arjessa. Kyse on kokonaisvaltaisesta asiasta, vaatii asioihin panostamista myös muualla kuin varsinaisen ongelman (toisten koirien näykkäisy) kohdalla.

Lue lisää

Ööööhh... Tuohan nyt on itsestään selvää... Mutta kysymys on kyuulunut miten heidän tulisi harjoitella arkielämässään kahden kesken koiralta pois pelkoa toisia koiria kohtaan?

on sanottu, että näin pitäisi tehdä. Ja mielenkiinnolla odotan milloin kerrotaan myös ne perusteet sille, että koira vähentää pelkoaan toisia koiria kohtaan toimimalla ohjaajansa kanssa kahden kesken.

... kirjoitti:

Ööööhh... Tuohan nyt on itsestään selvää... Mutta kysymys on kyuulunut miten heidän tulisi harjoitella arkielämässään kahden kesken koiralta pois pelkoa toisia koiria kohtaan?

on sanottu, että näin pitäisi tehdä. Ja mielenkiinnolla odotan milloin kerrotaan myös ne perusteet sille, että koira vähentää pelkoaan toisia koiria kohtaan toimimalla ohjaajansa kanssa kahden kesken.

Lue lisää

"että koira vähentää pelkoaan toisia koiria kohtaan toimimalla ohjaajansa kanssa kahden kesken."

Kahden kesken (eikä nyt siis todellakaan tarkoita harjoittelua jossakin umpimetsässä, jossa ei ketään ole, vaan ihan normaalissa arjessa) harjoittelulla ei olekaan pääasiallisesti tarkoitus opettaa koiraa pois koirapelosta, vaan luoda ja parantaa koiran ja omistajan suhdetta ylipäänsä ja parantaa koiran luottamusta omistajaan. Mitä parempi suhde on ja mitä enemmän koira omistajaansa luottaa, tilanteessa kuin tilanteessa, sitä paremmin se luottaa omistajaansa myös silloin kun muita koiria on läsnä ja sitä helpompi sille on opettaa, että muita koiria ei tarvitse pelätä tai yrittää purra, koska omistaja kyllä pitää koiran turvassa näissäkin tilanteissa.

Eihän tää nyt ihan oikeasti ole näin vaikea ymmärtää, kun se on selvällä suomella sanottu kerta toisensa jälkeen.. Vai intätkö vain inttämisen ilosta?

Vastaan nyt jotain, jottei kenellekään jää kuvaa, etten noteeraa.

Hyviä keinoja. Tämä on luonnollinen käyttäytymisemme kentällä, koiran kanssa joka jännittyy toisten koirien seurasta, alamme pikkuhiljaa siedättämään, eli rakentamaan luottamusta ympäristöön ja koiran ja ohjaajan välille. Ainoastaan tuo kiuonokoppa osuus jätetään väliin, en muista yhdellekään koiralle koskaan suositellun kuonokoppaa kentältä päin, vaan koira viedään vasta turvallisena toisten lähelle, tai sitten ohjaaja on heti vieressä astumassa väliin...

Vielä on kuitenkin yski vastaaja, jonka viesteistä olen saanut kuvan, että sinunkin kuvaamaasi siedättämiseen kauempana työskennelessä ei pitäisi lähteä, mielenkiinolla odotan onko hänellä siten mitä keinoa tarjota... Alkujutusita hänen kanssaan olen ymmärtänyt, että koiraa ilmeiseti kielletään hyökkäämästä, varsinaista jännitystä ei lähdetä purkamaan...

... kirjoitti:

Vastaan nyt jotain, jottei kenellekään jää kuvaa, etten noteeraa.

Hyviä keinoja. Tämä on luonnollinen käyttäytymisemme kentällä, koiran kanssa joka jännittyy toisten koirien seurasta, alamme pikkuhiljaa siedättämään, eli rakentamaan luottamusta ympäristöön ja koiran ja ohjaajan välille. Ainoastaan tuo kiuonokoppa osuus jätetään väliin, en muista yhdellekään koiralle koskaan suositellun kuonokoppaa kentältä päin, vaan koira viedään vasta turvallisena toisten lähelle, tai sitten ohjaaja on heti vieressä astumassa väliin...

Vielä on kuitenkin yski vastaaja, jonka viesteistä olen saanut kuvan, että sinunkin kuvaamaasi siedättämiseen kauempana työskennelessä ei pitäisi lähteä, mielenkiinolla odotan onko hänellä siten mitä keinoa tarjota... Alkujutusita hänen kanssaan olen ymmärtänyt, että koiraa ilmeiseti kielletään hyökkäämästä, varsinaista jännitystä ei lähdetä purkamaan...

Lue lisää

Kuonokoppa on rauhoittamassa omistajia plussana se estää mahdollisen rähähdyksen aiheuttamat vammat. Oikein kun koiran opettaa ja totuttaa kuonokoppaan ei siitä ole haittaa, koira ei siitä traumoja saa ja kyllä sitä suositellaan mikäli se on tarpeen. Ihan totta se rauhoittaa sinuakin, kun tietää ettei kuinkaan käy.

Kuonokopalla turhan huono maine, toimii hyvin oikein käytettynä.

Etkö sanonut että koira ei anna merkkiä hyökkäämisestä, että mitenkäs se sitten kielletään jos ei tiedet että koira niin aikoo tehdä?
Vai joko opitte lukemaan koiraa ja näette jännittymisen omistajassa ja koirassa heti perään?

Luottamussuhde on pilalla, teet mitä vaan, ilman suhteen korjaamista ja omistajan korjaamista on turhaa kuvitellakkaan korjaavansa koiran..

... kirjoitti:

Vastaan nyt jotain, jottei kenellekään jää kuvaa, etten noteeraa.

Hyviä keinoja. Tämä on luonnollinen käyttäytymisemme kentällä, koiran kanssa joka jännittyy toisten koirien seurasta, alamme pikkuhiljaa siedättämään, eli rakentamaan luottamusta ympäristöön ja koiran ja ohjaajan välille. Ainoastaan tuo kiuonokoppa osuus jätetään väliin, en muista yhdellekään koiralle koskaan suositellun kuonokoppaa kentältä päin, vaan koira viedään vasta turvallisena toisten lähelle, tai sitten ohjaaja on heti vieressä astumassa väliin...

Vielä on kuitenkin yski vastaaja, jonka viesteistä olen saanut kuvan, että sinunkin kuvaamaasi siedättämiseen kauempana työskennelessä ei pitäisi lähteä, mielenkiinolla odotan onko hänellä siten mitä keinoa tarjota... Alkujutusita hänen kanssaan olen ymmärtänyt, että koiraa ilmeiseti kielletään hyökkäämästä, varsinaista jännitystä ei lähdetä purkamaan...

Lue lisää

Miksei sitä kuonokoppaa voisi käyttää, mikä sen kummempi härpäke se on, kuin esim. kuonopanta joka sekin puetaan koiran päähän ja naamalle? Käyttötarkoitus on vain eri, toisella parannetaan koiran hallittavuutta lenkillä, toisella estetään pureminen. Eläinlääkärit yms. suosittelevat kiskoville koirille kuonopantaa ja eläinlääkärit käyttävät toimenpiteitä tehdessään kuonokoppaa, joten ei se koppa mitään rääkkäystä ole, jos on oikean kokoinen eikä estä suun aukaisemista. Ne on vain apuvälineitä koulutukseen, joista on tarkoitus päästä eroon joskus.

Lisäksi minusta on kummallista kun tässä on niin iso asia tehty siitä, että koira ei saa enää kilareita toisia nähdessään. Minusta se remmirähjääminen ei ole enää mitään ennakoimista, vaan silloin on jo täydet höyryt päällä. Ennakoivat eleet koirilla on jotain todella, todella pieniä eleitä, jotka huomaa vain tosi harjaantunut ihminen. Toisilta koirilta ne eivät kuitenkaan jää huomaamatta, varsinkaa silloin kun koirat on vapaana.

Luulen myös, että tuo rähjääminen ja myös toisten koirien pureminen olisivat kyseisen koiran repertuaariin ilmaantuneet joka tapauksessa jossain välissä, vaikkei sitä toinen koira olisikaan pelmuuttanut koskaan. Se nyt valitettavasti on jo kaupunki- ja lähiöolosuhteissa enemmän sääntö kuin poikkeus, että koiranpentu saa höykytystä joltain vanhemmalta koiralta. Kuitenkaan suurimmasta osasta ei tule vihaisia ongelmakoiria sen takia.

Nyt se koira on vain opetettu siihen, että kun se rähjää tai nykyisin puree toisia, se viedään pois paikalta, eli se saa tavallaan palkinnon kun pääsee eroon muista. Ehkä se vain ei ole pohjimmiltaan kovin sosiaalinen luonne, roduissa on eroja tuon suhteen, ja rotujen sisälläkin yksilökohtaisia eroja.

kanankouluttaja kirjoitti:

Kuonokoppa on rauhoittamassa omistajia plussana se estää mahdollisen rähähdyksen aiheuttamat vammat. Oikein kun koiran opettaa ja totuttaa kuonokoppaan ei siitä ole haittaa, koira ei siitä traumoja saa ja kyllä sitä suositellaan mikäli se on tarpeen. Ihan totta se rauhoittaa sinuakin, kun tietää ettei kuinkaan käy.

Kuonokopalla turhan huono maine, toimii hyvin oikein käytettynä.

Etkö sanonut että koira ei anna merkkiä hyökkäämisestä, että mitenkäs se sitten kielletään jos ei tiedet että koira niin aikoo tehdä?
Vai joko opitte lukemaan koiraa ja näette jännittymisen omistajassa ja koirassa heti perään?

Luottamussuhde on pilalla, teet mitä vaan, ilman suhteen korjaamista ja omistajan korjaamista on turhaa kuvitellakkaan korjaavansa koiran..

Lue lisää

Hyvä pointti: "Etkö sanonut että koira ei anna merkkiä hyökkäämisestä, että mitenkäs se sitten kielletään jos ei tiedet että koira niin aikoo tehdä?"

canios familaireksen alkujutuista olin ymmärtävinäni, että koiraa siis rangaistaan jälkikäteen siitä kun hyökkäys on tapahtunut. Eli siis kuten nyt esimerkiksi rähinästä on hankkiuduttu eroon, koira aloittaa rähinän saa kolinapurkkia taisaa vesisuihkauksen ja koira lopetti hyvin nopeasti rähinän. Hyökkäiklyhän voisi lähteä ihan samalla tavalla...

? kirjoitti:

Miksei sitä kuonokoppaa voisi käyttää, mikä sen kummempi härpäke se on, kuin esim. kuonopanta joka sekin puetaan koiran päähän ja naamalle? Käyttötarkoitus on vain eri, toisella parannetaan koiran hallittavuutta lenkillä, toisella estetään pureminen. Eläinlääkärit yms. suosittelevat kiskoville koirille kuonopantaa ja eläinlääkärit käyttävät toimenpiteitä tehdessään kuonokoppaa, joten ei se koppa mitään rääkkäystä ole, jos on oikean kokoinen eikä estä suun aukaisemista. Ne on vain apuvälineitä koulutukseen, joista on tarkoitus päästä eroon joskus.

Lisäksi minusta on kummallista kun tässä on niin iso asia tehty siitä, että koira ei saa enää kilareita toisia nähdessään. Minusta se remmirähjääminen ei ole enää mitään ennakoimista, vaan silloin on jo täydet höyryt päällä. Ennakoivat eleet koirilla on jotain todella, todella pieniä eleitä, jotka huomaa vain tosi harjaantunut ihminen. Toisilta koirilta ne eivät kuitenkaan jää huomaamatta, varsinkaa silloin kun koirat on vapaana.

Luulen myös, että tuo rähjääminen ja myös toisten koirien pureminen olisivat kyseisen koiran repertuaariin ilmaantuneet joka tapauksessa jossain välissä, vaikkei sitä toinen koira olisikaan pelmuuttanut koskaan. Se nyt valitettavasti on jo kaupunki- ja lähiöolosuhteissa enemmän sääntö kuin poikkeus, että koiranpentu saa höykytystä joltain vanhemmalta koiralta. Kuitenkaan suurimmasta osasta ei tule vihaisia ongelmakoiria sen takia.

Nyt se koira on vain opetettu siihen, että kun se rähjää tai nykyisin puree toisia, se viedään pois paikalta, eli se saa tavallaan palkinnon kun pääsee eroon muista. Ehkä se vain ei ole pohjimmiltaan kovin sosiaalinen luonne, roduissa on eroja tuon suhteen, ja rotujen sisälläkin yksilökohtaisia eroja.

Lue lisää

Mä en teidä miksi muut kouluttajat eivä ole koskaan käyttäneet keinonaan kuonokoppaa tai kuonopantaa.

mä itse en ole sitä koskaan käyttänyt keinona, koska sen käyttäminen pilaa kaikkien koirien mainetta eritoten koirattomien ihmisten silmissä. Tälläisen paikkakunnan koira-alan näkyvimmän järjestön edustajana, koen koirien maineen yleisesti aika tärkeänä vallitevassa yhteiskunnassamme. Olemme mm. taistelleet paikkakunnan koiraveron pois vedoten, että meillä tosi iso osa ns harrastekoirista on harrastekäytössä ja koulutettuja. Nyt jos nuo koirat kulkisivat kuonokopissa, alkaisi ihmiset pitää niitä vihaisina ja pian koiraveroa alettaisiin vaatia takaisin, koska keskuudessamme kulkee selkeästi vaarallisiakin koiria ja se olisi ikävää, varsinkin jos koirat eivät pitäisi koppia edes todellisen vaarallisuuden takia.

Eläinlääkärit varmasti erikseen, heitähän koiravero tai muut asiat eivät varmasti juurikaan kosketa...

... kirjoitti:

Hyvä pointti: "Etkö sanonut että koira ei anna merkkiä hyökkäämisestä, että mitenkäs se sitten kielletään jos ei tiedet että koira niin aikoo tehdä?"

canios familaireksen alkujutuista olin ymmärtävinäni, että koiraa siis rangaistaan jälkikäteen siitä kun hyökkäys on tapahtunut. Eli siis kuten nyt esimerkiksi rähinästä on hankkiuduttu eroon, koira aloittaa rähinän saa kolinapurkkia taisaa vesisuihkauksen ja koira lopetti hyvin nopeasti rähinän. Hyökkäiklyhän voisi lähteä ihan samalla tavalla...

Lue lisää

Olen tätä ketjua lukenut hämmennyksen vallassa... Ei mun mielestä cf käske rangaista. Jos koira alkaa syystä tai toisesta riehua ja sen omistaja laittaa sen aisoihin esim. menemällä koiransa eteen ettei se käy toisen kurkkuun ja käskyttää sen vaikka istumaan, niin onko sekin rangaistus?

Lisäksi pitäis vain olla hyvä lukemaan koiraa, sillä se ihan sataprosenttisen varmasti antaa merkkejä elekielessään ennen hyökkäystä. Ihminen ei vain huomaa yleensä niitä ennakoivia eleitä, sillä ne on jotain niin pientä koiralla. Korvien asennon, pään asennon, kehon- ja hännän asennon muuttumista, karvojen pörhistymistä, ilme kasvoilla tai silmissä jne. todella pieniä merkkejä.

Minusta ne eivät edes ole sama asia, remmirähinä ja toisen kurkkuun käyminen, ja minusta remmirähinä ei ole mitään ennakoinita enää. Molemmat on jo täyttä toimintaa ja molempia toimintoja ennen koira on antanut hiljaisia ja hienovaraisia merkkejä, että aikoo käydä kohta rähisemään tai toisen kurkkuun.

... kirjoitti:

Mä en teidä miksi muut kouluttajat eivä ole koskaan käyttäneet keinonaan kuonokoppaa tai kuonopantaa.

mä itse en ole sitä koskaan käyttänyt keinona, koska sen käyttäminen pilaa kaikkien koirien mainetta eritoten koirattomien ihmisten silmissä. Tälläisen paikkakunnan koira-alan näkyvimmän järjestön edustajana, koen koirien maineen yleisesti aika tärkeänä vallitevassa yhteiskunnassamme. Olemme mm. taistelleet paikkakunnan koiraveron pois vedoten, että meillä tosi iso osa ns harrastekoirista on harrastekäytössä ja koulutettuja. Nyt jos nuo koirat kulkisivat kuonokopissa, alkaisi ihmiset pitää niitä vihaisina ja pian koiraveroa alettaisiin vaatia takaisin, koska keskuudessamme kulkee selkeästi vaarallisiakin koiria ja se olisi ikävää, varsinkin jos koirat eivät pitäisi koppia edes todellisen vaarallisuuden takia.

Eläinlääkärit varmasti erikseen, heitähän koiravero tai muut asiat eivät varmasti juurikaan kosketa...

Lue lisää

No eihän kukaan käskekään käyttämään sillä koiralla kuonokoppaa koko ajan, vaan vain koulutustilanteissa tai jos kokeiltaisiin päästää se irti muutaman rauhallisen, varman ja luotettavan koiran kanssa, jotka osaa olla vähän "pöljempienkin" tapausten kanssa, eivätkä provosoidu tappelemaan.

Kuonopannat ja kuonokopat on ihan hyviä apuvälineitä joissain tilanteissa kun koulutetaan ja joillain koirilla mahdollisesti koko loppuelämän, mikä on tietysti valitettavaa, mutta parempi kuin että joku menettää henkensä tai loukkaantuu pahasti.

Ihan typerää, jos sitten jätetään tällaiset keinot käyttämättä ja kokeilematta, ettei mene maine! Onko se maine niin hiton tärkeää? Lisäksi kumpi on oikeasti huonompaa mainetta tuovaa teidän järjestölle, se että koirilla on joskus koulutustilanteissa tai vaikka vapaallakin, kun koulutus on kesken kuonokoppa tai kuonopanta, vai se että joku teidän koulutettavistanne puree oikeasti toista koiraa tai ihmistä?

Ja miten muuten kuonopantakin jo pilaa maineen? Mun käsittääkseni sitä ei käytetä yleensä aggressiivisilla koirilla, vaan pikemmin yli-innokkailla ja -ystävällisillä höseltäjillä, jotka kiskoo kaikkien ihmisten ja toisten koirien luo ja on vaikeita pidellä sen takia.

Toki joukossa voi olla isoja ja aggressiivisiakin koiria, jotka on hankalia pidellä, mutta yleensä niiden omistajat ei turvaudu kuonopantaan (ehkä just sen maineen takia, kun se ei sovi ns. kovalle jätkälle ja kovalle koiralle, jos koira on otettu pelottelu tarkoituksessa, kuten toisinaan on...), vaan yleensä kuonopannat on käytössä yli-ystävällisillä höseltäjillä... Jos on käytössä aggressiivisella koiralla, niin sehän kertoo pikemmin vastuullisesta omistajasta joka tahtoo ongelmasta päästä eroon.

.................... kirjoitti:

No eihän kukaan käskekään käyttämään sillä koiralla kuonokoppaa koko ajan, vaan vain koulutustilanteissa tai jos kokeiltaisiin päästää se irti muutaman rauhallisen, varman ja luotettavan koiran kanssa, jotka osaa olla vähän "pöljempienkin" tapausten kanssa, eivätkä provosoidu tappelemaan.

Kuonopannat ja kuonokopat on ihan hyviä apuvälineitä joissain tilanteissa kun koulutetaan ja joillain koirilla mahdollisesti koko loppuelämän, mikä on tietysti valitettavaa, mutta parempi kuin että joku menettää henkensä tai loukkaantuu pahasti.

Ihan typerää, jos sitten jätetään tällaiset keinot käyttämättä ja kokeilematta, ettei mene maine! Onko se maine niin hiton tärkeää? Lisäksi kumpi on oikeasti huonompaa mainetta tuovaa teidän järjestölle, se että koirilla on joskus koulutustilanteissa tai vaikka vapaallakin, kun koulutus on kesken kuonokoppa tai kuonopanta, vai se että joku teidän koulutettavistanne puree oikeasti toista koiraa tai ihmistä?

Ja miten muuten kuonopantakin jo pilaa maineen? Mun käsittääkseni sitä ei käytetä yleensä aggressiivisilla koirilla, vaan pikemmin yli-innokkailla ja -ystävällisillä höseltäjillä, jotka kiskoo kaikkien ihmisten ja toisten koirien luo ja on vaikeita pidellä sen takia.

Toki joukossa voi olla isoja ja aggressiivisiakin koiria, jotka on hankalia pidellä, mutta yleensä niiden omistajat ei turvaudu kuonopantaan (ehkä just sen maineen takia, kun se ei sovi ns. kovalle jätkälle ja kovalle koiralle, jos koira on otettu pelottelu tarkoituksessa, kuten toisinaan on...), vaan yleensä kuonopannat on käytössä yli-ystävällisillä höseltäjillä... Jos on käytössä aggressiivisella koiralla, niin sehän kertoo pikemmin vastuullisesta omistajasta joka tahtoo ongelmasta päästä eroon.

Lue lisää

"Lisäksi kumpi on oikeasti huonompaa mainetta tuovaa teidän järjestölle, se että koirilla on joskus koulutustilanteissa tai vaikka vapaallakin, kun koulutus on kesken kuonokoppa tai kuonopanta, vai se että joku teidän koulutettavistanne puree oikeasti toista koiraa tai ihmistä? "

Tietenkin agressiivisella koiralla tulee käyttää kuonokoppaa. Emmehän me sitä kiellä. Se mitä yritämme on saada se agressiivisuus koiralta pois ja juuri sitä tämäkin kesksutelu koskee, kuinka poistetaan tältä koiralta tokkailu.

Mä en suosittele kuo9nokoppaa koulutuskeinoksi yhdellekään koiralle. Meilläkin on käynyt koiria jouilla on oltava kuonokoppa ja se on ihan ohjaajan itsensä tekemä päätös sillä persuteella,e ttä tietää koiransa purevan pahasti jos joku tulee lähelle. Mutta korostan: se on koiran ohjaajan päätös, se ei ole meiltä annettu koulutusmetodi...

kuonopanta on koulutuskellsiesti tehokkaampi apuväline, jota joskus tekisi jopa mieli suositella, mutta koska se ei koirattoman silmin eroa mitenkään kounokopasta, myös sitä pidetään vihaisen koiran merkkinä.

... kirjoitti:

"Lisäksi kumpi on oikeasti huonompaa mainetta tuovaa teidän järjestölle, se että koirilla on joskus koulutustilanteissa tai vaikka vapaallakin, kun koulutus on kesken kuonokoppa tai kuonopanta, vai se että joku teidän koulutettavistanne puree oikeasti toista koiraa tai ihmistä? "

Tietenkin agressiivisella koiralla tulee käyttää kuonokoppaa. Emmehän me sitä kiellä. Se mitä yritämme on saada se agressiivisuus koiralta pois ja juuri sitä tämäkin kesksutelu koskee, kuinka poistetaan tältä koiralta tokkailu.

Mä en suosittele kuo9nokoppaa koulutuskeinoksi yhdellekään koiralle. Meilläkin on käynyt koiria jouilla on oltava kuonokoppa ja se on ihan ohjaajan itsensä tekemä päätös sillä persuteella,e ttä tietää koiransa purevan pahasti jos joku tulee lähelle. Mutta korostan: se on koiran ohjaajan päätös, se ei ole meiltä annettu koulutusmetodi...

kuonopanta on koulutuskellsiesti tehokkaampi apuväline, jota joskus tekisi jopa mieli suositella, mutta koska se ei koirattoman silmin eroa mitenkään kounokopasta, myös sitä pidetään vihaisen koiran merkkinä.

Lue lisää

Oikeasti -mitä vitun merkitystä on sillä, mitä joku koiraton tyyppi ajattelee, jos näkee kuonopannan? Ja eihän kukaan toistan KUKAAN ole käskenyt sillä koiralla pitää kuonokoppaa koko ajan, kun vain ja ainoastaan jos sitä kokeiltaisiin irtaallaan toisten koirien kanssa, että miten suhtautuu niihin, käykö päälle vai osaako yllättäen ollakin kuin normaali koira. Sä et ymmärrä yhtään mitä ihmiset yrittää sulle sanoa, miten VOI olla noin vaikeaa? Sä oot uskomattoman musta valkonen ja jyrkkä ihminen, ja vaikka mitä neuvoa sulle ihmiset yrittää antaa, niin sä ymmärrät koko ajan kaiken niin, että sun käskettäis pieksää sitä koiraa ja pistää kuonokoppa ja piikkipanta sille. Hae jo ITSELLESI jostain jotain apua. Minusta vaikuttaa että sulla sutii korvien välissä ja pahasti, mutta hei -tää pimeä vuodenaika on joillekin kaltaisilles pimeille tyypeille tosi vaikea, mutta kevät koittaa ja kohta päivä pitenee. Että ei muuta kuin JAKSUJA SULLE tosi paljon. Muista syödä jouluna hyvin, hyvä ruoka - parempi mieli.

? kirjoitti:

Oikeasti -mitä vitun merkitystä on sillä, mitä joku koiraton tyyppi ajattelee, jos näkee kuonopannan? Ja eihän kukaan toistan KUKAAN ole käskenyt sillä koiralla pitää kuonokoppaa koko ajan, kun vain ja ainoastaan jos sitä kokeiltaisiin irtaallaan toisten koirien kanssa, että miten suhtautuu niihin, käykö päälle vai osaako yllättäen ollakin kuin normaali koira. Sä et ymmärrä yhtään mitä ihmiset yrittää sulle sanoa, miten VOI olla noin vaikeaa? Sä oot uskomattoman musta valkonen ja jyrkkä ihminen, ja vaikka mitä neuvoa sulle ihmiset yrittää antaa, niin sä ymmärrät koko ajan kaiken niin, että sun käskettäis pieksää sitä koiraa ja pistää kuonokoppa ja piikkipanta sille. Hae jo ITSELLESI jostain jotain apua. Minusta vaikuttaa että sulla sutii korvien välissä ja pahasti, mutta hei -tää pimeä vuodenaika on joillekin kaltaisilles pimeille tyypeille tosi vaikea, mutta kevät koittaa ja kohta päivä pitenee. Että ei muuta kuin JAKSUJA SULLE tosi paljon. Muista syödä jouluna hyvin, hyvä ruoka - parempi mieli.

Lue lisää

"Oikeasti -mitä ***** merkitystä on sillä, mitä joku koiraton tyyppi ajattelee, jos näkee kuonopannan?"

Annoin siitä vissiin jo yhden esimerkin, koiraveron. Annan nyt sitten toisen: koirien on oltava taajamassa aina kytkettynä. Koiraharrastajat tietävät, että tämä järjestyssäännön pykälä vaikeuttaa harrestekoirien treenaamista erilaisissa olosuhteissa. Siksi tästä järjestysäännön pykälästä päästäisiin niin mielellään eroon. Kuitenkin jos keskivertoinen koiraton ihminen kokee/olettaa, että kadulla kulkee vastaan viikoittain/päivittäin vaarallisia koiria (koska ovat erilaisissa kounoviritelmissä) hän luonnollisestikin pelkää turvallisuutensa puolesta ja vastustaa kovasti ajatusta, että koiria saisi pitää vapaana taajamissa.

Olen perustellut, sitä miksi emme käytä kuonoviritelmiä koulutuskeinoina harrasteseurassamme, koska olet sitä kysellyt. Se mitä ymmärrän vastauksistasi ei liity kyseiseen asiaan.

Nyt mietin sitä vahinkoa.

Jos siis ajattelisin, että koiraa lähdettäisiin treenaamaan tällä tyylillä: Koira ja ohjaaja tulevat paikalle jossa toinen koira istuu ohjaajansa kanssa paikoillaan, tulevat ensin esim metrin päähän ja ohjaaja lähtee palkitsemaan koiraa patukalla, pikkuhiljaa hipistään lähemmäksi toista koiraa, aina ohjaaja palkitsee koiran ennenkuin ehtii yrittää tokkaisua. Eli koira saisi juuri sen positiivisen assosiaation: toinen koira oli lähellä, minä saan palkinnon.

Teidän ei tarvitse olla nähnyt koiraa, vaan riittänee kun sanon, että se on patukan perään, eli se todellakin patukan kokee palkinnoksi.

Mietin kuitenkin, että jos tähän liittyy riskejä, kuten jotkut ovat vihjanneet, mitä ne voisivat olla? Ensinnäkin itse tiedän, että riski on suuri, koska koiran virettä nostetaan entisestään, eli sen ei ole tarkoituskaan rauhoittua, vaikka toisia koiria on lähellä...Mutta jos tuota harjoiteltaisiin reilusti, niin voisiko koira pikkuhiljaa vain tottua, että niistä toisista koirista ei ole sille vaaraa? Vai tulisiko vain puolet hullumpi, enemmän stressaava ja joku kerta kun sitä patukkaa ei olekaan käsillä ja toinen koira on lähellä..?

ketjussa vilahti sellainen kiva sana uutuutena markkinoille tullut ARKITOKO. Täytyypä sanoa, että kun en ns. koulutuskentille ole koskaan ennättänyt tai millekään agilityradalle, niin olen oman koirani kanssa harjoittanut juuri tätä arkitottelevaisuutta, eli perustottelevaisuuden osaamista erilaisissa tilanteissa.

OLISIKIN SYYTÄ NOSTAA KAIKENMAAILMAN KOIRAHARRASTUKSISTA YKKÖSEKSI TÄLLAINEN AJATUS, ETTÄ ARKITOTTELEVAISUUS ELI KOIRALLE OPETETTAVAT PERUSKÄSKYT JA KOIRAN TOTTELEVAISUUS HIOTTUNA NIIN HUIPPUUNSA, ETTEI KIINNOSTA MIKÄÄN MUU KUIN HARTAANA EMÄNTÄÄNSÄ/ISÄNTÄÄNSÄ TUIJOTTAA SILMIIN, ETTÄ AI KUN OOT IHANA. Nimittäin tällä tavalla koirasta kyllä tulee yhteiskuntakelpoinen.

sORI kaikki herkkähermoiset jos vähän huusin, ei tartte isoista kirjaimista mainita seuraavalla kommentoijalla, vaan esitä mieluummin jotakin yhtä fiksua kuin minä juuri esitin.

Tsori, oli lomamatka välissä.

En tiedä miten ihmiset ovat reakoineet, kun tilanne on ollut päällä. Oli tehneet mitä tahansa niin tuota hetkeä ei takaisin saa tehdäkseen toisin, joten kuka välittää?

tÄSSÄ kirjoitti:

ketjussa vilahti sellainen kiva sana uutuutena markkinoille tullut ARKITOKO. Täytyypä sanoa, että kun en ns. koulutuskentille ole koskaan ennättänyt tai millekään agilityradalle, niin olen oman koirani kanssa harjoittanut juuri tätä arkitottelevaisuutta, eli perustottelevaisuuden osaamista erilaisissa tilanteissa.

OLISIKIN SYYTÄ NOSTAA KAIKENMAAILMAN KOIRAHARRASTUKSISTA YKKÖSEKSI TÄLLAINEN AJATUS, ETTÄ ARKITOTTELEVAISUUS ELI KOIRALLE OPETETTAVAT PERUSKÄSKYT JA KOIRAN TOTTELEVAISUUS HIOTTUNA NIIN HUIPPUUNSA, ETTEI KIINNOSTA MIKÄÄN MUU KUIN HARTAANA EMÄNTÄÄNSÄ/ISÄNTÄÄNSÄ TUIJOTTAA SILMIIN, ETTÄ AI KUN OOT IHANA. Nimittäin tällä tavalla koirasta kyllä tulee yhteiskuntakelpoinen.

sORI kaikki herkkähermoiset jos vähän huusin, ei tartte isoista kirjaimista mainita seuraavalla kommentoijalla, vaan esitä mieluummin jotakin yhtä fiksua kuin minä juuri esitin.

Lue lisää

Meillä suurinosa ihmisistä käy rivissä juurikin arkitokossa.

Se selviää kun kysytään tavoitteita, valtaosa vastaa: "ei mitään muita tavoitteita kun että koiran kanssa eläminen olisi sujuvaa ja kivaa." Erikseen on sitten ne "tavoitteemme on totelevaisuusvalio vuoden sisään ja suomen mestaruuskisat 2013..."

... kirjoitti:

Tsori, oli lomamatka välissä.

En tiedä miten ihmiset ovat reakoineet, kun tilanne on ollut päällä. Oli tehneet mitä tahansa niin tuota hetkeä ei takaisin saa tehdäkseen toisin, joten kuka välittää?

Lue lisää

Ei saakaan sitä hetkeä takaisin, mutta jos tiedettäisiin mitä ihmiset teki, niin tiedettäisiin opettivatko he vahingossa koiran rähjäämään. Ehkä myös pystyttäisiin näkemään tietyt merkit koiranomistajan käytöksessä ja sitä kautta estämään koiran ei toivottu käytös.

On se tärkeä tietää miten ihmiset on reagoineet, koska totuushan on että yleensä koirista ei tule aggressiivisia siksi, että yhden ainoan kerran käy toinen koira päälle. Se on erittäin yleistä että koiranpennut saa höykytystä osakseen toisilta, eikä niistä tule aggressiivisia. Jos tulee niin se lähes aina johtuu ihmisen käytöksestä, sillä koira ei jää muistelemaan sitä kun toinen on kimppuun käynyt, mutta ihminen jää, ja hermoilee ja käyttäytyy omituisesti sen takia, ja se saa koiran reagoimaan, OMISTAJA ja omistajan käytös, ei toinen koira. Näin on lähes aina.

.................... kirjoitti:

Ei saakaan sitä hetkeä takaisin, mutta jos tiedettäisiin mitä ihmiset teki, niin tiedettäisiin opettivatko he vahingossa koiran rähjäämään. Ehkä myös pystyttäisiin näkemään tietyt merkit koiranomistajan käytöksessä ja sitä kautta estämään koiran ei toivottu käytös.

On se tärkeä tietää miten ihmiset on reagoineet, koska totuushan on että yleensä koirista ei tule aggressiivisia siksi, että yhden ainoan kerran käy toinen koira päälle. Se on erittäin yleistä että koiranpennut saa höykytystä osakseen toisilta, eikä niistä tule aggressiivisia. Jos tulee niin se lähes aina johtuu ihmisen käytöksestä, sillä koira ei jää muistelemaan sitä kun toinen on kimppuun käynyt, mutta ihminen jää, ja hermoilee ja käyttäytyy omituisesti sen takia, ja se saa koiran reagoimaan, OMISTAJA ja omistajan käytös, ei toinen koira. Näin on lähes aina.

Lue lisää

"Se on erittäin yleistä..." Ei kai.Vähän jo rupeaa miettimään sitten omistajankin tapaa toimia,jos pennun annetaan/tai saa useastikkin höykytystä.En kyllä kannata...

Ja vielä sanottakoon,että kyllä valitettavasti on koiria,joita jää kaivelemaan kerastakin,jos kunnolla nokkiin saa.
Riippuu perusluonteesta,mutta myös tietyt rodut on helpommin sellaisia,että ei pahemmin niin kunnon tirvasut,kuin usea pompottaminenkaan, ole hyväksi.

molossi kirjoitti:

"Se on erittäin yleistä..." Ei kai.Vähän jo rupeaa miettimään sitten omistajankin tapaa toimia,jos pennun annetaan/tai saa useastikkin höykytystä.En kyllä kannata...

Ja vielä sanottakoon,että kyllä valitettavasti on koiria,joita jää kaivelemaan kerastakin,jos kunnolla nokkiin saa.
Riippuu perusluonteesta,mutta myös tietyt rodut on helpommin sellaisia,että ei pahemmin niin kunnon tirvasut,kuin usea pompottaminenkaan, ole hyväksi.

Lue lisää

No en tiedä onko täälläpäin missä mä asun sitten harvinaisen tyhmiä koiranomistajia, mutta oma koirani ainakin sai monta kertaa höykytyksen pentuna, enkä mielestäni ollut syyllinen niihin. Olin usein jossain puistossa ja oma koira remmissä, kun ohikulkijat päästi omat aikuiset koirat joko irtaallaan tai flexissä käymään kimppuun ihan tosta vaan.

Sitten jokusen kerran menin koirapuistoon, kun siellä ei ketään ollut, että pentu saa juosta vähän vapaanakin, niin eiköhän sinne tullut joku sitten koiransa kanssa joka kävi mun pentuni kimppuun. Itse olisin olettanut, että kun tietävät oman koiransa käytöksen noissa tilanteissa, niin eivät tuo koirapuistoon silloin kun siellä toinen on, tai päästä irtaallaan tai flexissä käymään toisen päälle, kun oma pentuni touhusi ihan omiaan, eikä edes huomannut että sieltä on toinen koira tulossa.

Ei mun koirasta tullut aggressiivista tai pelokasta noiden yllättäen tulleitten hyökkäysten ja pöllytyksen takia, vaikka niitä monesti sattuikin. Tietysti on eroja roduissa ja yksilöissä, mutta väitän että lähes aina nuo käytösongelmat johtuu ihmisistä ja ihmisten reagoinnista.

.................... kirjoitti:

Ei saakaan sitä hetkeä takaisin, mutta jos tiedettäisiin mitä ihmiset teki, niin tiedettäisiin opettivatko he vahingossa koiran rähjäämään. Ehkä myös pystyttäisiin näkemään tietyt merkit koiranomistajan käytöksessä ja sitä kautta estämään koiran ei toivottu käytös.

On se tärkeä tietää miten ihmiset on reagoineet, koska totuushan on että yleensä koirista ei tule aggressiivisia siksi, että yhden ainoan kerran käy toinen koira päälle. Se on erittäin yleistä että koiranpennut saa höykytystä osakseen toisilta, eikä niistä tule aggressiivisia. Jos tulee niin se lähes aina johtuu ihmisen käytöksestä, sillä koira ei jää muistelemaan sitä kun toinen on kimppuun käynyt, mutta ihminen jää, ja hermoilee ja käyttäytyy omituisesti sen takia, ja se saa koiran reagoimaan, OMISTAJA ja omistajan käytös, ei toinen koira. Näin on lähes aina.

Lue lisää

Jos noin on, mietin miksi ihmeessä koirilta testataan luonnetta, koska senhän voi vaihtaa koiralta vaihtamalla omistajaa...

Jännä homma muuten, että kahdella koirallani on erilaiset luonteet, vaikkei minuja ole kuin yksi...

... kirjoitti:

Jos noin on, mietin miksi ihmeessä koirilta testataan luonnetta, koska senhän voi vaihtaa koiralta vaihtamalla omistajaa...

Jännä homma muuten, että kahdella koirallani on erilaiset luonteet, vaikkei minuja ole kuin yksi...

Lue lisää

Luojalle kiitos, että sinuja on vain yksi! Mutta se on se ihmisen hermoilu, joka saa koiran reagoimaan. Koirilla on tietysti erilaiset luonteet, mutta jos koira kokee tehtäväkseen puolustaa omaa omistajaansa, kun huomaa omistajansa hermoilevan ja pelkäävän, niin se saattaa purra toista. Ei se tiedä että omistaja hermoilee ja pelkää siksi, kun pelkää että oma koira käyttäytyy huonosti, se luulee että omistaja pelkää sitä vierasta koiraa ja kokee tehtäväkseen suojella omistajaansa. Tajusitko nyt viimein mistä tossa on kyse, vai vieläkö pitää kovinkin monesti vääntää rautalangasta?

... kirjoitti:

Jos noin on, mietin miksi ihmeessä koirilta testataan luonnetta, koska senhän voi vaihtaa koiralta vaihtamalla omistajaa...

Jännä homma muuten, että kahdella koirallani on erilaiset luonteet, vaikkei minuja ole kuin yksi...

Lue lisää

Tiedänpä eräänkin saksanpaimenkoiran, joka oli nuorella ja pienellä tytöllä (tytön ensimmäinen koira). Oli todellinen ongelmakoira, joka yritti käydä kaikkien koirien ja tyttöä lähestyvien ihmisten kimppuun. Ei totellut lenkillä ollenkaan vaan veti tyttöä perässään sen minkä kerkesi. Lopulta tämä koira oli sitten kaupan tyyliin "viedään piikille huomenna, jos ei kukaan ota." Eräs tuttavani, jolla on pitkällinen kokemus koirista kuuli tästä ja päätti antaa koiralle mahdollisuuden, koska se oli nuori ja kaikin puolin terve koira. Ajatteli, että onhan sääli jos niin komea otus tapetaan. Tällä uudella omistajalla ei ollut mitään ongelmaa koiran kanssa, vaan koira oli kuin unelma. Ihan kuin se olisi vain odottanut sellaista ihmistä joka osaa sanoa sille mitä tehdään, miten tehdään ja milloin tehdään. Että on sillä ihmisellä vain yllättävän suuri merkitys. Minusta alkaa jo tuntua, että sinä et edes halua kokeilla mitään mitä sulle on ehdotettu, kun pelkäät että joku neuvo toimii. Sinä haluat vain jankuttaa tästä aiheesta, että saat ilmaistua kuinka kolinapurkit yms. on vaaraksi. Toki ne joillekin on, mutta monilla saattaa toimiakin, en tiedä kun ei ole itse tarvinut koskaan mokomiin turvautua. Totta on, että sen koiran kohdalla on menty metsään jossain vaiheessa, mutta varmaan asian voisi korjata. Tosin ei kukaan meistä täällä palstalla, kun ei edes rotua tiedetä. Minun mielestä sinulle on annettu tässä monta hyvää neuvoa, joita voisit kokeilla, mutta luulen ettet edes halua. Sinä haluat vain jankuttaa "koiran eleiden tukahduttamisesta ja sen vaarallisuudesta" ehkä jopa odotat että erään tietyn kolinapurkki-sedän nimi mainittaisiin ja pääsisit hurmoshenkisesti pauhaamaan hänen pahuudestaan. Voisiko olla näin? :)

? kirjoitti:

Luojalle kiitos, että sinuja on vain yksi! Mutta se on se ihmisen hermoilu, joka saa koiran reagoimaan. Koirilla on tietysti erilaiset luonteet, mutta jos koira kokee tehtäväkseen puolustaa omaa omistajaansa, kun huomaa omistajansa hermoilevan ja pelkäävän, niin se saattaa purra toista. Ei se tiedä että omistaja hermoilee ja pelkää siksi, kun pelkää että oma koira käyttäytyy huonosti, se luulee että omistaja pelkää sitä vierasta koiraa ja kokee tehtäväkseen suojella omistajaansa. Tajusitko nyt viimein mistä tossa on kyse, vai vieläkö pitää kovinkin monesti vääntää rautalangasta?

Lue lisää

Kyse on siis pehmeästä koirasta, joka on täysin tyyli puhtaasti oppinut tasan yhdestä huonosta kokemuksesta ja tuo oppiminen on muuttunut peloksi toisia koiria kohtaan.

tiedän mistä puhut, mutta nyt kyse ei ole siitä, vaan kyse on siitä, että koira on saanut tuon huonon kokemuksen ja oppinut siitä kerrasta. Silloin kun koira rähisi, se rähisi toisille koirille ihan jokaisessa tilanteessa, oli hihnan päässä kuka perheenjäsen tahansa tai ei ketään tai vaikkei hihnaa ollut ollenkaan (eli se rähisi autossa ohiohikulkijoille, se rähisi lenkillä ohikulkijoille, se rähisi kotipihassa aitauksessaan ohikulkijoille).

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että spekulointi syistä on turhaa silloin kun tiedetään syy.

Vaihdokas* kirjoitti:

Tiedänpä eräänkin saksanpaimenkoiran, joka oli nuorella ja pienellä tytöllä (tytön ensimmäinen koira). Oli todellinen ongelmakoira, joka yritti käydä kaikkien koirien ja tyttöä lähestyvien ihmisten kimppuun. Ei totellut lenkillä ollenkaan vaan veti tyttöä perässään sen minkä kerkesi. Lopulta tämä koira oli sitten kaupan tyyliin "viedään piikille huomenna, jos ei kukaan ota." Eräs tuttavani, jolla on pitkällinen kokemus koirista kuuli tästä ja päätti antaa koiralle mahdollisuuden, koska se oli nuori ja kaikin puolin terve koira. Ajatteli, että onhan sääli jos niin komea otus tapetaan. Tällä uudella omistajalla ei ollut mitään ongelmaa koiran kanssa, vaan koira oli kuin unelma. Ihan kuin se olisi vain odottanut sellaista ihmistä joka osaa sanoa sille mitä tehdään, miten tehdään ja milloin tehdään. Että on sillä ihmisellä vain yllättävän suuri merkitys. Minusta alkaa jo tuntua, että sinä et edes halua kokeilla mitään mitä sulle on ehdotettu, kun pelkäät että joku neuvo toimii. Sinä haluat vain jankuttaa tästä aiheesta, että saat ilmaistua kuinka kolinapurkit yms. on vaaraksi. Toki ne joillekin on, mutta monilla saattaa toimiakin, en tiedä kun ei ole itse tarvinut koskaan mokomiin turvautua. Totta on, että sen koiran kohdalla on menty metsään jossain vaiheessa, mutta varmaan asian voisi korjata. Tosin ei kukaan meistä täällä palstalla, kun ei edes rotua tiedetä. Minun mielestä sinulle on annettu tässä monta hyvää neuvoa, joita voisit kokeilla, mutta luulen ettet edes halua. Sinä haluat vain jankuttaa "koiran eleiden tukahduttamisesta ja sen vaarallisuudesta" ehkä jopa odotat että erään tietyn kolinapurkki-sedän nimi mainittaisiin ja pääsisit hurmoshenkisesti pauhaamaan hänen pahuudestaan. Voisiko olla näin? :)

Lue lisää

Öööh... Nyt en ihan läöytänytkään neuvoasi viestistäsi. Mielestäni viestisi vain syytteli ohjaajaa koiran käytöksestä, eikä neuvonut mitään.

Vai oliko nyt tuossa jokin neuvo "Hankkikaa uusi ohjaaja tai viekää piikille"?

Olen käynyt Pertti Vilanderin luennoilla ja ikäväksesi joudun kertomaan sinulle, että olen varmasti täällä niitä harvoja hänen oppeihinsa perehtyneitä koultusohjaajia, jotka eivät pidä hänen metodeistaan, mutta puolustavat silti hänen aivan loistavaa koiran hkäsittelykykyään. Mä en usko johtajuuteen, mutta keneltäkään toiselta luennoitsijalta en ole saanut koskaan niin paljoa kuin olen saanut Pertti Vilanderilta koiran positiivisesta palkitsemisesta ja koiran luonnollisen vaistotoiminnan hyödyntämisestä palkitsemisessa. Vielä yhdellä tavalla ilmaistuna siis: aivan loistava koirankouluttaja, kun ei puhuta ongelmakoirista, jolloin on hänen oppeihinsa tulee johtajuuskäsite...

.................... kirjoitti:

No en tiedä onko täälläpäin missä mä asun sitten harvinaisen tyhmiä koiranomistajia, mutta oma koirani ainakin sai monta kertaa höykytyksen pentuna, enkä mielestäni ollut syyllinen niihin. Olin usein jossain puistossa ja oma koira remmissä, kun ohikulkijat päästi omat aikuiset koirat joko irtaallaan tai flexissä käymään kimppuun ihan tosta vaan.

Sitten jokusen kerran menin koirapuistoon, kun siellä ei ketään ollut, että pentu saa juosta vähän vapaanakin, niin eiköhän sinne tullut joku sitten koiransa kanssa joka kävi mun pentuni kimppuun. Itse olisin olettanut, että kun tietävät oman koiransa käytöksen noissa tilanteissa, niin eivät tuo koirapuistoon silloin kun siellä toinen on, tai päästä irtaallaan tai flexissä käymään toisen päälle, kun oma pentuni touhusi ihan omiaan, eikä edes huomannut että sieltä on toinen koira tulossa.

Ei mun koirasta tullut aggressiivista tai pelokasta noiden yllättäen tulleitten hyökkäysten ja pöllytyksen takia, vaikka niitä monesti sattuikin. Tietysti on eroja roduissa ja yksilöissä, mutta väitän että lähes aina nuo käytösongelmat johtuu ihmisistä ja ihmisten reagoinnista.

Lue lisää

" No en tiedä..."

No on todella iso määrä tyhmiä :D Minulla on sentäs jokunen vuosikymmen ollut koiria,eikä tuollaisia määriä,luojan lykky,ole vastaan tullut.
Tosin nykypäivänä on kädettömyys ja muitten huomioon ottaminen koiramaailmassa koirien yleistymisen huonona puolena selvästi lisääntynyt :/
Mutta täytyy sanoa,että jos asuisin seudulla,jossa jo pentuiässä saa pentu monesti siipeensä,niin muuttaisin joko pois tai kehittäisin jonkun sellaisen strategian ja puolustusjärjestelmän,ettei noin vain iholle pääsisi :D
Strssaavaahan tuo on,ja omat rotuni kun muutenkin vaatii sihen malliin hallintaa,ettei kovin varaa ole huonoihin kokemuksiin ihan tosta vaan.

"Tietysti on..." Sitä juuri nimenomaan.Ja kun on tietyntyyppisiä koiria,hyvin pehmeitä (lisänä pohjalla ehkä jo geeneissä varautuneisuus) tai rotuja,joille on tyypillistä vähemmän sosiaalisuus lajitovereita kohtaan,niin ei välttämättä tarvi kun yksi kunnon pölläys,niin jää selvä jälki muistikuvaan negatiivisesti.Tekee itse tilanteessa ihminen sitten mitä.

Tarkoitan sitten noissa hyökkimistapauksissa ihan kunnon pöllytystä,ja hampaittenkin käyttöä,en ihan vaan koiran jonkinsortin vaan " kovakouraista" tai yllättävää iholle tuloa.

... kirjoitti:

Öööh... Nyt en ihan läöytänytkään neuvoasi viestistäsi. Mielestäni viestisi vain syytteli ohjaajaa koiran käytöksestä, eikä neuvonut mitään.

Vai oliko nyt tuossa jokin neuvo "Hankkikaa uusi ohjaaja tai viekää piikille"?

Olen käynyt Pertti Vilanderin luennoilla ja ikäväksesi joudun kertomaan sinulle, että olen varmasti täällä niitä harvoja hänen oppeihinsa perehtyneitä koultusohjaajia, jotka eivät pidä hänen metodeistaan, mutta puolustavat silti hänen aivan loistavaa koiran hkäsittelykykyään. Mä en usko johtajuuteen, mutta keneltäkään toiselta luennoitsijalta en ole saanut koskaan niin paljoa kuin olen saanut Pertti Vilanderilta koiran positiivisesta palkitsemisesta ja koiran luonnollisen vaistotoiminnan hyödyntämisestä palkitsemisessa. Vielä yhdellä tavalla ilmaistuna siis: aivan loistava koirankouluttaja, kun ei puhuta ongelmakoirista, jolloin on hänen oppeihinsa tulee johtajuuskäsite...

Lue lisää

Mienkiinnosta ihan kysyn,että tarkoitatko,ettei Vilanderin ideologiaan kuulu johtajuuskäsite,eli ei normielämässä? Ainoastaan kun puhutaan ongelmakoirista?
Tuo myös kiinnostaa "koiran luonnollinen vaistotoiminnan hyödyntäminen palkitsemisessa" eli mitä se käsittää?

molossi kirjoitti:

" No en tiedä..."

No on todella iso määrä tyhmiä :D Minulla on sentäs jokunen vuosikymmen ollut koiria,eikä tuollaisia määriä,luojan lykky,ole vastaan tullut.
Tosin nykypäivänä on kädettömyys ja muitten huomioon ottaminen koiramaailmassa koirien yleistymisen huonona puolena selvästi lisääntynyt :/
Mutta täytyy sanoa,että jos asuisin seudulla,jossa jo pentuiässä saa pentu monesti siipeensä,niin muuttaisin joko pois tai kehittäisin jonkun sellaisen strategian ja puolustusjärjestelmän,ettei noin vain iholle pääsisi :D
Strssaavaahan tuo on,ja omat rotuni kun muutenkin vaatii sihen malliin hallintaa,ettei kovin varaa ole huonoihin kokemuksiin ihan tosta vaan.

"Tietysti on..." Sitä juuri nimenomaan.Ja kun on tietyntyyppisiä koiria,hyvin pehmeitä (lisänä pohjalla ehkä jo geeneissä varautuneisuus) tai rotuja,joille on tyypillistä vähemmän sosiaalisuus lajitovereita kohtaan,niin ei välttämättä tarvi kun yksi kunnon pölläys,niin jää selvä jälki muistikuvaan negatiivisesti.Tekee itse tilanteessa ihminen sitten mitä.

Tarkoitan sitten noissa hyökkimistapauksissa ihan kunnon pöllytystä,ja hampaittenkin käyttöä,en ihan vaan koiran jonkinsortin vaan " kovakouraista" tai yllättävää iholle tuloa.

Lue lisää

No täällä on tosi paljon koiria, ja tosi paljon huonokäytöksisiä koiria... En ole ainut jolle on käyny noin, että on päästetty koirat käymään pennun tai pienemmän päälle, kun oon muitten koira-ihmisten kanssa jutellut nyt tässä oman koiran otettuani.

Enää ei ole ongelmaa, kun koirani on jo aikuinen ja kohtalaisen kokoinen, niin eipä sen kimppuun ketään päästetä, vaikka se ystävällisen näköinen onkin. Nyt se myös itse huomaa toiset koirat jo kaukaa, joten ei sitä pystyis edes yllättään enää mikään flexin nokassa tuleva ohjus, niinku sillon pienenä pentuna vielä pystyi...

Ja kyllä vain se sai hammasta ja kunnon pöllytystä osakseen ja kentällä pyöritettiin ja kurkkuun käytiin kiinni yms. Itse olen oikein ihmetelly, että se edelleen tykkää toisista koirista ihan hulluna ja on tosi leikkisä ja sosiaalinen, vaikka pohjimmiltaan se on hirmu herkkä ja arka koira, joka on pelänny ja säikkyny mitä ihmeellisimpiä asioita, aina lusikoista lähtien... :/

... kirjoitti:

Kyse on siis pehmeästä koirasta, joka on täysin tyyli puhtaasti oppinut tasan yhdestä huonosta kokemuksesta ja tuo oppiminen on muuttunut peloksi toisia koiria kohtaan.

tiedän mistä puhut, mutta nyt kyse ei ole siitä, vaan kyse on siitä, että koira on saanut tuon huonon kokemuksen ja oppinut siitä kerrasta. Silloin kun koira rähisi, se rähisi toisille koirille ihan jokaisessa tilanteessa, oli hihnan päässä kuka perheenjäsen tahansa tai ei ketään tai vaikkei hihnaa ollut ollenkaan (eli se rähisi autossa ohiohikulkijoille, se rähisi lenkillä ohikulkijoille, se rähisi kotipihassa aitauksessaan ohikulkijoille).

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että spekulointi syistä on turhaa silloin kun tiedetään syy.

Lue lisää

TAAAAS!!!!

sulle väännetään ihan rautalangasta: "jos koira kokee tehtäväkseen puolustaa omaa omistajaansa, kun huomaa omistajansa hermoilevan ja pelkäävän, niin se saattaa purra toista. Ei se tiedä että omistaja hermoilee ja pelkää siksi, kun pelkää että oma koira käyttäytyy huonosti, se luulee että omistaja pelkää sitä vierasta koiraa ja kokee tehtäväkseen suojella omistajaansa. "

Ja mitä sä vastaat? "tiedän mistä puhut, mutta nyt kyse ei ole siitä,"

Ei jumaliste! Mistä oikein johtuu, ettet millään hyväksy sitä, ettei koiran ja omistajan välinen luottamus oo kunnossa??? Jos se suhde on kunnossa, koira selviytyy mistä tilanteesta tahansa ilman että pitää räjähtää toisen päälle!!!

Voi kiesus! :D kirjoitti:

TAAAAS!!!!

sulle väännetään ihan rautalangasta: "jos koira kokee tehtäväkseen puolustaa omaa omistajaansa, kun huomaa omistajansa hermoilevan ja pelkäävän, niin se saattaa purra toista. Ei se tiedä että omistaja hermoilee ja pelkää siksi, kun pelkää että oma koira käyttäytyy huonosti, se luulee että omistaja pelkää sitä vierasta koiraa ja kokee tehtäväkseen suojella omistajaansa. "

Ja mitä sä vastaat? "tiedän mistä puhut, mutta nyt kyse ei ole siitä,"

Ei jumaliste! Mistä oikein johtuu, ettet millään hyväksy sitä, ettei koiran ja omistajan välinen luottamus oo kunnossa??? Jos se suhde on kunnossa, koira selviytyy mistä tilanteesta tahansa ilman että pitää räjähtää toisen päälle!!!

Lue lisää

Älänyt hermostu...

Olen varmaan noin 150 viestiä sitten ensimmäisen kerran sanonut,e ttä siedättämisharjoitukset siis pitää aloittaa...

Mä en tee johtopäätöstä siitä mihin koira pitää siedättää, eli mihin se ei tilanteessa luota, koska koiran ajatusmaailmaa on melkoisen vaikea arvella. Se varmaan 150 viestiä sitten jo toteamani siedättämisen harjoitelu siis tapahtuu, oli kyseessä se ettei koira luota ohjaajaansa, ei luota itseeensä tai ei luota toiseen koiraan. Siinä vaiheessa kun koirat oppivat puhumaan, voimme kysyä koiralta miksi se kokee olonsa turvattomaksi tilanteessa ja turvautuu tokkaisuun? Sitä ennen vain arvelemme miksi koira niin tekee...

molossi kirjoitti:

Mienkiinnosta ihan kysyn,että tarkoitatko,ettei Vilanderin ideologiaan kuulu johtajuuskäsite,eli ei normielämässä? Ainoastaan kun puhutaan ongelmakoirista?
Tuo myös kiinnostaa "koiran luonnollinen vaistotoiminnan hyödyntäminen palkitsemisessa" eli mitä se käsittää?

Lue lisää

Olen käynyt Vilanderin agility koultuksissa sekä koirankorjaus luennoilla.

Agility kurssi päivän aikana hän ei maininnut kertaakaan sanaa johtajuus, koska kyseessä oli harrastavat agilitykoirat, eli koirat jotka eivät olleet ns ongelmakoiria.

Koirankorjaus luennot taas ovat täynnä johtajuutta, tällöin lähtökohtana on, että koirassa on jokin ongelma joka pitää korjata.

Vilander näki hetkessä koirasta sen miksi koira tekee niin kuin tekee agilityradalla. Hän mietti sitä miksi koira tekee niin ja häneltä tuli kuin apteekin hyllyltä vastaus siihen, että kun koira hakee tätä, se motivoituu silloin parhaiten juuri tästä. Sanotaan vaikka nyt esimerkiksi, että riehakas, vauhdikas koira ei tule kädelle, vaan tekee laajalla kaarella, Pertti heti osasi ohjeistaa ohjaajan vetoleikkeihin ja muutamaan sanan koiran kädelle tuloksi kiinni käskyksi, jolloin riehakas koira tulee ohjaajan kädelle luullessaan, että pääsee vetoleikkiin. Toinen koira taas on rauhallinen, mutta vauhdikas ja ongelma sama ja sille Pertti ohjeistaa ohjaajaa käyttämään makupalaa saadakseen koiran kädelle, koiran olemuksessa mikään ei huoku sitä, että koira haluaa päästä riehumaan, vaan motivoituu paremmin ruuasta. Kaikille koiran kanssa tekemisissä oleelle selvää pässinlihaa, mutta se hämmästyttää aina vain, miten yhtään harha-arviota siitä mikä koiraa motivoi ei mieheltä tule, vaan suoraan osaa ehdottaa ihan lyhyellä näkemisellä juuri sitä mikä toimii juuri sen koiran kanssa...

... kirjoitti:

Olen käynyt Vilanderin agility koultuksissa sekä koirankorjaus luennoilla.

Agility kurssi päivän aikana hän ei maininnut kertaakaan sanaa johtajuus, koska kyseessä oli harrastavat agilitykoirat, eli koirat jotka eivät olleet ns ongelmakoiria.

Koirankorjaus luennot taas ovat täynnä johtajuutta, tällöin lähtökohtana on, että koirassa on jokin ongelma joka pitää korjata.

Vilander näki hetkessä koirasta sen miksi koira tekee niin kuin tekee agilityradalla. Hän mietti sitä miksi koira tekee niin ja häneltä tuli kuin apteekin hyllyltä vastaus siihen, että kun koira hakee tätä, se motivoituu silloin parhaiten juuri tästä. Sanotaan vaikka nyt esimerkiksi, että riehakas, vauhdikas koira ei tule kädelle, vaan tekee laajalla kaarella, Pertti heti osasi ohjeistaa ohjaajan vetoleikkeihin ja muutamaan sanan koiran kädelle tuloksi kiinni käskyksi, jolloin riehakas koira tulee ohjaajan kädelle luullessaan, että pääsee vetoleikkiin. Toinen koira taas on rauhallinen, mutta vauhdikas ja ongelma sama ja sille Pertti ohjeistaa ohjaajaa käyttämään makupalaa saadakseen koiran kädelle, koiran olemuksessa mikään ei huoku sitä, että koira haluaa päästä riehumaan, vaan motivoituu paremmin ruuasta. Kaikille koiran kanssa tekemisissä oleelle selvää pässinlihaa, mutta se hämmästyttää aina vain, miten yhtään harha-arviota siitä mikä koiraa motivoi ei mieheltä tule, vaan suoraan osaa ehdottaa ihan lyhyellä näkemisellä juuri sitä mikä toimii juuri sen koiran kanssa...

Lue lisää

"Olen käynyt..."
Minä jaan opetukset kolmeen osa-alueeseen.Koiran peruskasvatus (opetetaan talon tavat,ulkopolitiikka ym.hihnassa kulkemiset,muitten ohitukset ym.),koiran kouluttaminen(varsinainen täsmällisyyteen perustuva/koeluonteinen ym.tottelevaisuuskoulutus,ym.lajikoulutukset,kuten pk-lajit,ja kuin myös agilityyn koulutus) ja sitten vielä erikseen ongelmakoirakoulutus(eli ns."korjaukset").
Eli kuten tuosta ilmeni,lajikoulutus ei ole sama kuin kotikasvatus,käytöstavat ym. niiden opettaminen ja koko ideologi siinä taasen ;)

Joko ylipäätään käsitämme asiat hyvin eri tavalla ;D tai sitten voisi ehkä olla pahitteeksi,että tutustuisit peviin vähän paremmin.
Tai sitten itse olen käsittänyt sen ihan väärin,ja saa ihmeessä korjata :D

molossi kirjoitti:

"Olen käynyt..."
Minä jaan opetukset kolmeen osa-alueeseen.Koiran peruskasvatus (opetetaan talon tavat,ulkopolitiikka ym.hihnassa kulkemiset,muitten ohitukset ym.),koiran kouluttaminen(varsinainen täsmällisyyteen perustuva/koeluonteinen ym.tottelevaisuuskoulutus,ym.lajikoulutukset,kuten pk-lajit,ja kuin myös agilityyn koulutus) ja sitten vielä erikseen ongelmakoirakoulutus(eli ns."korjaukset").
Eli kuten tuosta ilmeni,lajikoulutus ei ole sama kuin kotikasvatus,käytöstavat ym. niiden opettaminen ja koko ideologi siinä taasen ;)

Joko ylipäätään käsitämme asiat hyvin eri tavalla ;D tai sitten voisi ehkä olla pahitteeksi,että tutustuisit peviin vähän paremmin.
Tai sitten itse olen käsittänyt sen ihan väärin,ja saa ihmeessä korjata :D

Lue lisää

Mä en nyt ihan ymmärtänyt.

Jos sinä jaat koiran kasvatuksen kolmeen osaan, niin miten se liittyy siihen, että minä olen käynyt agility ja ongelmakoirakurssilla Pertti Vilanderilla?

En tiedä moneenko osaan Pertti Vilander jakaa koiran kouluttamisen, mutta itse olen siis käynyt vain noilla kahdentyyppisellä hänen kurssillaan ja johtajuudesta on puhuttu niistä vain toisella.

... kirjoitti:

Mä en nyt ihan ymmärtänyt.

Jos sinä jaat koiran kasvatuksen kolmeen osaan, niin miten se liittyy siihen, että minä olen käynyt agility ja ongelmakoirakurssilla Pertti Vilanderilla?

En tiedä moneenko osaan Pertti Vilander jakaa koiran kouluttamisen, mutta itse olen siis käynyt vain noilla kahdentyyppisellä hänen kurssillaan ja johtajuudesta on puhuttu niistä vain toisella.

Lue lisää

"Olen käynyt..." Tuosta viestistä heräsi kysymykseni.Tuli kuva,että VAIN puhuttaessa ongelmakoirista tulee mukaan johtajuuskäsite.Esim.luennoissa ei mainittu mitä koski.
Jälkimmäisessä tosin mainittiin.
Mainitsit myös puolustavasi hänen loistavaa käsittelyään.Tuostakin sai kuvan,että ylipäätään.Koska "normaalielämäänhän" se voimakkaasti juuri kuuluu...

Mutta kysyn silti vielä mielenkiinnosta,koska vastausta en saanut,varsinkin kun puhuit metodeista ja käsittelystä,että onko pevissä mukana johtajuuskäsite mielestäsi vai vain ongelmakoirajutuissa?Eli kysyn mielipidettäsi,koska mainitsit tuntevasi hänen metodinsa ja käsittelynsä.
Myös tuosta luonnollisen vaistotoiminnan hyödyntämisestä palkitsemisessa kuulisin kyllä mielelläni lisää.Vai onko nyt kyse pelkästään liittyen agilityyn?

molossi kirjoitti:

"Olen käynyt..." Tuosta viestistä heräsi kysymykseni.Tuli kuva,että VAIN puhuttaessa ongelmakoirista tulee mukaan johtajuuskäsite.Esim.luennoissa ei mainittu mitä koski.
Jälkimmäisessä tosin mainittiin.
Mainitsit myös puolustavasi hänen loistavaa käsittelyään.Tuostakin sai kuvan,että ylipäätään.Koska "normaalielämäänhän" se voimakkaasti juuri kuuluu...

Mutta kysyn silti vielä mielenkiinnosta,koska vastausta en saanut,varsinkin kun puhuit metodeista ja käsittelystä,että onko pevissä mukana johtajuuskäsite mielestäsi vai vain ongelmakoirajutuissa?Eli kysyn mielipidettäsi,koska mainitsit tuntevasi hänen metodinsa ja käsittelynsä.
Myös tuosta luonnollisen vaistotoiminnan hyödyntämisestä palkitsemisessa kuulisin kyllä mielelläni lisää.Vai onko nyt kyse pelkästään liittyen agilityyn?

Lue lisää

Määki odotan. Muistelen niitä toissakesän ... juttuja niin herätti hieman ihmetystä!
Kuten mm. nim. vaittelyt "kukkahatuttoman sedän" kassa, sekä ja nim. "ei turhiateorioita" Odotan uteliaana.!

canis.familiaris kirjoitti:

Määki odotan. Muistelen niitä toissakesän ... juttuja niin herätti hieman ihmetystä!
Kuten mm. nim. vaittelyt "kukkahatuttoman sedän" kassa, sekä ja nim. "ei turhiateorioita" Odotan uteliaana.!

Lue lisää

... en siis millään pahalla tai ivallisesti tarkoita. Mielipidekin saa muuttua tai pehmentyä...ristiriita on aika iso kuitenkin.

molossi kirjoitti:

"Olen käynyt..." Tuosta viestistä heräsi kysymykseni.Tuli kuva,että VAIN puhuttaessa ongelmakoirista tulee mukaan johtajuuskäsite.Esim.luennoissa ei mainittu mitä koski.
Jälkimmäisessä tosin mainittiin.
Mainitsit myös puolustavasi hänen loistavaa käsittelyään.Tuostakin sai kuvan,että ylipäätään.Koska "normaalielämäänhän" se voimakkaasti juuri kuuluu...

Mutta kysyn silti vielä mielenkiinnosta,koska vastausta en saanut,varsinkin kun puhuit metodeista ja käsittelystä,että onko pevissä mukana johtajuuskäsite mielestäsi vai vain ongelmakoirajutuissa?Eli kysyn mielipidettäsi,koska mainitsit tuntevasi hänen metodinsa ja käsittelynsä.
Myös tuosta luonnollisen vaistotoiminnan hyödyntämisestä palkitsemisessa kuulisin kyllä mielelläni lisää.Vai onko nyt kyse pelkästään liittyen agilityyn?

Lue lisää

""Olen käynyt..." Tuosta viestistä heräsi kysymykseni.Tuli kuva,että VAIN puhuttaessa ongelmakoirista tulee mukaan johtajuuskäsite."

Juuri niin, niin pitikin tulla, koska jos ei puhuta ongelmakoirista Pertti vilander ei johtajuutta ole maininnut.

Kyllä, niissä koulutuksissa joita olen käynyt, johtajuudesta on puhuttu vain ongelmakoirien osalta.

Vaistotoiminnan käyttäminen koiran koultuksessa olen kuullut Pertiltä vain agilitykoulutuksessa, koska en ole käynyt kuin agility ja ongelmakoirakoulutuksessa (siis luennolla, en ole osallistunut koirani kanssa tuolle ongelmapuolelle). En tiedä järjestääkö hän esim toko tai jälkikoulutuksia, niistä varmasti saisi lisää tuota vaistotoimintaa ja näkisi kuinka hän niissä lähtisi koiraa motivoimaan. Vaistotoiminta on tietenkin hänen puheissaan myös ongelmakoiraluennolla, mutta lähinnä siis johtajuuden alla, uskoo siihen käsittämättömään juttuuun koiran vaistomaisesta tarpeesta omata johtaja. Koiran motivointiin minunkin järkeni ymmärrettävin keinoin vaistoja käyttäen hän ei ongelmakoirien kanssa pansota, sillä silloin koiraa motivoidaan vain johtajuudella. Mutta jos ei ole ongelmakoiraa, silloin koiran luonnolliset vasitot ovat motivaattorina ja helkutin hyvää työtä niiden käyttämisessä tekeekin...

En viitsisi tosin uudelleen kirjoittaa esimerkkiä, koska se koiran laajasta kaaresta jo yllä on.

... kirjoitti:

""Olen käynyt..." Tuosta viestistä heräsi kysymykseni.Tuli kuva,että VAIN puhuttaessa ongelmakoirista tulee mukaan johtajuuskäsite."

Juuri niin, niin pitikin tulla, koska jos ei puhuta ongelmakoirista Pertti vilander ei johtajuutta ole maininnut.

Kyllä, niissä koulutuksissa joita olen käynyt, johtajuudesta on puhuttu vain ongelmakoirien osalta.

Vaistotoiminnan käyttäminen koiran koultuksessa olen kuullut Pertiltä vain agilitykoulutuksessa, koska en ole käynyt kuin agility ja ongelmakoirakoulutuksessa (siis luennolla, en ole osallistunut koirani kanssa tuolle ongelmapuolelle). En tiedä järjestääkö hän esim toko tai jälkikoulutuksia, niistä varmasti saisi lisää tuota vaistotoimintaa ja näkisi kuinka hän niissä lähtisi koiraa motivoimaan. Vaistotoiminta on tietenkin hänen puheissaan myös ongelmakoiraluennolla, mutta lähinnä siis johtajuuden alla, uskoo siihen käsittämättömään juttuuun koiran vaistomaisesta tarpeesta omata johtaja. Koiran motivointiin minunkin järkeni ymmärrettävin keinoin vaistoja käyttäen hän ei ongelmakoirien kanssa pansota, sillä silloin koiraa motivoidaan vain johtajuudella. Mutta jos ei ole ongelmakoiraa, silloin koiran luonnolliset vasitot ovat motivaattorina ja helkutin hyvää työtä niiden käyttämisessä tekeekin...

En viitsisi tosin uudelleen kirjoittaa esimerkkiä, koska se koiran laajasta kaaresta jo yllä on.

Lue lisää

Yhä edelleen kuulisin vastauksen, kun puhuit koiran käsittelytaidosta ja metodientuntemisesta,että onko pevissä mukana mielestäsi johtajuuskäsite VAIN ongelmajutuissa?
Entä tarkoitatko,kun puhut loistavasta käsittelytaidosta, vain agilityn yhteydessä?

"Mutta jos ei ole ongelmakoiraa..." Puhutko edelleen yhä agilitystä pelkästään?
Jos puhut,niin antaa olla.Mutta jos tarkoitat ylipäätään ja ihan normielämää,kuten viestistäsi taas sain kuvan,niin kuulisin mielelläni lisää ;)

molossi kirjoitti:

Yhä edelleen kuulisin vastauksen, kun puhuit koiran käsittelytaidosta ja metodientuntemisesta,että onko pevissä mukana mielestäsi johtajuuskäsite VAIN ongelmajutuissa?
Entä tarkoitatko,kun puhut loistavasta käsittelytaidosta, vain agilityn yhteydessä?

"Mutta jos ei ole ongelmakoiraa..." Puhutko edelleen yhä agilitystä pelkästään?
Jos puhut,niin antaa olla.Mutta jos tarkoitat ylipäätään ja ihan normielämää,kuten viestistäsi taas sain kuvan,niin kuulisin mielelläni lisää ;)

Lue lisää

mää kii vaadin vastausta. Niin kovasti yllätti tuo jutska. Kukkistaki kiinostas ellei olisi hävinnyt johonkin.

molossi kirjoitti:

Yhä edelleen kuulisin vastauksen, kun puhuit koiran käsittelytaidosta ja metodientuntemisesta,että onko pevissä mukana mielestäsi johtajuuskäsite VAIN ongelmajutuissa?
Entä tarkoitatko,kun puhut loistavasta käsittelytaidosta, vain agilityn yhteydessä?

"Mutta jos ei ole ongelmakoiraa..." Puhutko edelleen yhä agilitystä pelkästään?
Jos puhut,niin antaa olla.Mutta jos tarkoitat ylipäätään ja ihan normielämää,kuten viestistäsi taas sain kuvan,niin kuulisin mielelläni lisää ;)

Lue lisää

"Yhä edelleen kuulisin vastauksen, kun puhuit koiran käsittelytaidosta ja metodientuntemisesta,että onko pevissä mukana mielestäsi johtajuuskäsite VAIN ongelmajutuissa?"

Mä lähden mielumin kopioimaan vanhoja, koska en näe mitään syytä yhä uudelleen kirjoittaa...

"""Olen käynyt..." Tuosta viestistä heräsi kysymykseni.Tuli kuva,että VAIN puhuttaessa ongelmakoirista tulee mukaan johtajuuskäsite."

Juuri niin, niin pitikin tulla, koska jos ei puhuta ongelmakoirista Pertti vilander ei johtajuutta ole maininnut.

Kyllä, niissä koulutuksissa joita olen käynyt, johtajuudesta on puhuttu vain ongelmakoirien osalta." ...13.12.2011 13:36

"En tiedä moneenko osaan Pertti Vilander jakaa koiran kouluttamisen, mutta itse olen siis käynyt vain noilla kahdentyyppisellä hänen kurssillaan ja johtajuudesta on puhuttu niistä vain toisella. " ...12.12.2011 14:28

"Agility kurssi päivän aikana hän ei maininnut kertaakaan sanaa johtajuus, koska kyseessä oli harrastavat agilitykoirat, eli koirat jotka eivät olleet ns ongelmakoiria.

Koirankorjaus luennot taas ovat täynnä johtajuutta, tällöin lähtökohtana on, että koirassa on jokin ongelma joka pitää korjata."...10.12.2011 09:07

Jos halaut kysyä samaa asiaa vielä, niin tee palvelus ja kopioi vastauskin suoraan itse noista ihan minkä haluat tai etsi vielä aiempi, jos on, itse en jaksanut kuin kolme aiempaa kopioida...

"Entä tarkoitatko,kun puhut loistavasta käsittelytaidosta, vain agilityn yhteydessä"

Ainut missä minä olen nähnyt Pertti Vilanderin käsittelevän koiraa on ollut agilitykenttä. käsittääkseni hänellä on myös tokokoultusta, en ole käynyt, en tiedä.

""Mutta jos ei ole ongelmakoiraa..." Puhutko edelleen yhä agilitystä pelkästään?"

Ehkä meidän ryhmässä on ollut se onnnellinen tilanne, ettei meillä ollut yhtäkään ongelmakoiraa agility ryhmässä, joten Violanderinkaan ei tarvinnut mainita johtajuutta kertaakaan.

"Jos puhut,niin antaa olla.Mutta jos tarkoitat ylipäätään ja ihan normielämää,kuten viestistäsi taas sain kuvan,niin kuulisin mielelläni lisää ;) "

Nyt minä kysyn sinulta kysymyksen: menet koirakentälle koirasi kanssa, siellä on agilityesteitä kentällä ja alkaa ohjausta agilityyn. Opastat siinä sitten koiraasi suorittamaan agilityesteitä. Miksi nimittäisit prosessia, jos et koirasi kouluttamiseksi? Eli jos agility koulutus ei ole mielestäsi koirankoulutamista, niin mitä se on? Jokatapauksessa kuitenkin suomessa on kymmeniä tuhansia agiharrastajia, joille on ihan normia kouluttaa koiraansa lajiin, he käyvät eilaisissa agilitykoultuksissa jne, heille agility on osa koiran kouluttamista. Ja tässä koiran kouluttamisessa Pertti Vilander ei mainitse kertaakaan sanaa johtajuus.

... kirjoitti:

"Yhä edelleen kuulisin vastauksen, kun puhuit koiran käsittelytaidosta ja metodientuntemisesta,että onko pevissä mukana mielestäsi johtajuuskäsite VAIN ongelmajutuissa?"

Mä lähden mielumin kopioimaan vanhoja, koska en näe mitään syytä yhä uudelleen kirjoittaa...

"""Olen käynyt..." Tuosta viestistä heräsi kysymykseni.Tuli kuva,että VAIN puhuttaessa ongelmakoirista tulee mukaan johtajuuskäsite."

Juuri niin, niin pitikin tulla, koska jos ei puhuta ongelmakoirista Pertti vilander ei johtajuutta ole maininnut.

Kyllä, niissä koulutuksissa joita olen käynyt, johtajuudesta on puhuttu vain ongelmakoirien osalta." ...13.12.2011 13:36

"En tiedä moneenko osaan Pertti Vilander jakaa koiran kouluttamisen, mutta itse olen siis käynyt vain noilla kahdentyyppisellä hänen kurssillaan ja johtajuudesta on puhuttu niistä vain toisella. " ...12.12.2011 14:28

"Agility kurssi päivän aikana hän ei maininnut kertaakaan sanaa johtajuus, koska kyseessä oli harrastavat agilitykoirat, eli koirat jotka eivät olleet ns ongelmakoiria.

Koirankorjaus luennot taas ovat täynnä johtajuutta, tällöin lähtökohtana on, että koirassa on jokin ongelma joka pitää korjata."...10.12.2011 09:07

Jos halaut kysyä samaa asiaa vielä, niin tee palvelus ja kopioi vastauskin suoraan itse noista ihan minkä haluat tai etsi vielä aiempi, jos on, itse en jaksanut kuin kolme aiempaa kopioida...

"Entä tarkoitatko,kun puhut loistavasta käsittelytaidosta, vain agilityn yhteydessä"

Ainut missä minä olen nähnyt Pertti Vilanderin käsittelevän koiraa on ollut agilitykenttä. käsittääkseni hänellä on myös tokokoultusta, en ole käynyt, en tiedä.

""Mutta jos ei ole ongelmakoiraa..." Puhutko edelleen yhä agilitystä pelkästään?"

Ehkä meidän ryhmässä on ollut se onnnellinen tilanne, ettei meillä ollut yhtäkään ongelmakoiraa agility ryhmässä, joten Violanderinkaan ei tarvinnut mainita johtajuutta kertaakaan.

"Jos puhut,niin antaa olla.Mutta jos tarkoitat ylipäätään ja ihan normielämää,kuten viestistäsi taas sain kuvan,niin kuulisin mielelläni lisää ;) "

Nyt minä kysyn sinulta kysymyksen: menet koirakentälle koirasi kanssa, siellä on agilityesteitä kentällä ja alkaa ohjausta agilityyn. Opastat siinä sitten koiraasi suorittamaan agilityesteitä. Miksi nimittäisit prosessia, jos et koirasi kouluttamiseksi? Eli jos agility koulutus ei ole mielestäsi koirankoulutamista, niin mitä se on? Jokatapauksessa kuitenkin suomessa on kymmeniä tuhansia agiharrastajia, joille on ihan normia kouluttaa koiraansa lajiin, he käyvät eilaisissa agilitykoultuksissa jne, heille agility on osa koiran kouluttamista. Ja tässä koiran kouluttamisessa Pertti Vilander ei mainitse kertaakaan sanaa johtajuus.

Lue lisää

Eli siis et voinut vieläkään vastata suoraan "tyylillä" kyllä vai ei,siihen mitä kysyin...

"Nyt minä kysyn sinulta kysymyksen..."
Minähän olen kirjoittanut jo,mikä agility on minun näkemyksessäni ;) Tsekkaappa tuolta jo kirjoitettua.
Mutta jos toko on pevissä temppukoulutusta niin mitä agility on sinun mielestäsi?

"Ja tässä koiran kouluttamisessa..." En ole tainnut niin sanoakkaan,vaan olen kysynyt pevistä(tuntevasi metodeita),koirankäsittelytaidosta (ja siinä yhteydessä nimenomaan niinkuin yleensä se ymmärretään eli yleinen perusidea koiran kanssa ;) )

Mutta minäkin pistän sitten vähän vanhoja viestejä ;D :
"Pevi ei ole rankin johtajuustavoista" .Öh,johtajuustavoista...
"Olen vain verrannut peviä ja rankempia johtajuusmetodeja".Ymm...
"Pidän peviä pehmeänä johtajuusoppina". Ohoh,johtajuusoppina... Eli ehkä sittenkin on tuntemusta muusta kuin agilitystä ja ongelmakouluttamisesta ihan kuitenkin mielipiteen verran,suorankin.Kuuluuko siihen johtajuusoppi vai ei ;D
"Pehmeämmän tavan johtajuuden käyttäjät(kuten pevi).
Tuli vähän selailtua noita vanhoja ketjuja (huh :D ).Ei päässyt siis ihan niin helpolla,kuin jos olisi saanut suoraan kysymykseen suoran vastauksen :D

molossi kirjoitti:

Eli siis et voinut vieläkään vastata suoraan "tyylillä" kyllä vai ei,siihen mitä kysyin...

"Nyt minä kysyn sinulta kysymyksen..."
Minähän olen kirjoittanut jo,mikä agility on minun näkemyksessäni ;) Tsekkaappa tuolta jo kirjoitettua.
Mutta jos toko on pevissä temppukoulutusta niin mitä agility on sinun mielestäsi?

"Ja tässä koiran kouluttamisessa..." En ole tainnut niin sanoakkaan,vaan olen kysynyt pevistä(tuntevasi metodeita),koirankäsittelytaidosta (ja siinä yhteydessä nimenomaan niinkuin yleensä se ymmärretään eli yleinen perusidea koiran kanssa ;) )

Mutta minäkin pistän sitten vähän vanhoja viestejä ;D :
"Pevi ei ole rankin johtajuustavoista" .Öh,johtajuustavoista...
"Olen vain verrannut peviä ja rankempia johtajuusmetodeja".Ymm...
"Pidän peviä pehmeänä johtajuusoppina". Ohoh,johtajuusoppina... Eli ehkä sittenkin on tuntemusta muusta kuin agilitystä ja ongelmakouluttamisesta ihan kuitenkin mielipiteen verran,suorankin.Kuuluuko siihen johtajuusoppi vai ei ;D
"Pehmeämmän tavan johtajuuden käyttäjät(kuten pevi).
Tuli vähän selailtua noita vanhoja ketjuja (huh :D ).Ei päässyt siis ihan niin helpolla,kuin jos olisi saanut suoraan kysymykseen suoran vastauksen :D

Lue lisää

Kysyt siis eikö Pertti Vilander käytä johtajuutta koiran koulutuksessa? kyllä/Ei.

Olen vastannut: Ei käytä jos kyse ei ole ongelmakoirista. Kyllä käyttää jos kyse on ongelmakoirista.

Minulle koiran koulutus on koiran koulutusta ja se sisältää niin kasvatuksen kuin temppuilut kuin ruokkimisenkin. Koultusta/kasvatusta (joita siis en erottele toisistaan) on kaikki toiminta joka kehittää koiran fyysistä, psyykksitä ja sosiaalista osa-aluetta.

Ja tuossa kouluttamisessa vaistotoiminnan hyödyntämisessä Pertti vilander on mitä mainioin.

... kirjoitti:

Kysyt siis eikö Pertti Vilander käytä johtajuutta koiran koulutuksessa? kyllä/Ei.

Olen vastannut: Ei käytä jos kyse ei ole ongelmakoirista. Kyllä käyttää jos kyse on ongelmakoirista.

Minulle koiran koulutus on koiran koulutusta ja se sisältää niin kasvatuksen kuin temppuilut kuin ruokkimisenkin. Koultusta/kasvatusta (joita siis en erottele toisistaan) on kaikki toiminta joka kehittää koiran fyysistä, psyykksitä ja sosiaalista osa-aluetta.

Ja tuossa kouluttamisessa vaistotoiminnan hyödyntämisessä Pertti vilander on mitä mainioin.

Lue lisää

"Minulle koiran koulutus on koiran koulutus ja se sisältää niin kasvatuksen...
Eli tuo tulkittuna vastaus on että vain ongelmakoirissa,vaikka suoraa vastausta ei ole tullut,jostain syystä...
Suosittelen,että jos kerrot tuntevasi jotain,niin perehdy niihin edes teoriassa kunnolla.
Ota nyt selvää kunnolla tuosta pevi-ideologiasta,mihin se perustuu ja mitkä käsitteet siinä on mukana.Tuolla on pari palstaa,asiaan liittyen,meneppä ja tutkaile vaikka niitä,jos et tunne jotain peviläistä,miltä saat tietoa ;)

Ja tuossa kouluttamisessa..." Tekisi mieli kysyä ihan vaan mielenkiinnosta,että miten se ilmenee/miten sitä hyödynnetään pevissä ihan normielämässä.Vaikka koiran opettamisessa hihnassa liikkumiseen ja ohituksiin.Kun nuori koira ei tule luokse,kun kutsutaan ym.
Mutta en taida viitsiä.Suoraa vastausta tuskin tulee ... :D

No eipä tälle aloittajalle tunnu olevan tärkeetä muu kuin pikavippi koirakuiskaajaksi! Laskun korkoineen saa maksaa joku muu... :(
Ootko laskenut, montako kertaa tässäkin ketjussa on kehotettu alottamaan ihan alusta? Kyseessähän on vasta vuotias pentu. Se vaan ei jostain syystä ap:lle sovi. Hän hakee jotain poppakonstia, jolla sais itteensä nostettua huipputietäjäksi, mutta kun sellaista ei vaan ole.
Ap:n mielestä koiran ja omistajan suhde vahvistuu siedättämällä, EI sillä. että omistaja vahvistais suhdetta TEKEMÄLLÄ koiran kanssa ihan muita juttuja kuin mitä kuuluu tokoon tai muihin koulutuksellisiin juttuihin. Ap:lle on monessa viestissä kerrottu, että se luottamus syntyy ihan muualla kuin koulutuskentällä. Mut ei vaan kelpaa...

Se on ihmisestä kiinni... niin onkin! Tässä(kin) tapauksessa koiran omistajasta; miten reagoi, mikä on oma asenne.

Turhaan sä tolle ap:lle mitään infoa laitat, se nyt vaan ei ymmärrä että koiran koulutus on pitkä tie - ei mikään Millanin/Stillwellin tms. puolen tunnin pätkä telkussa.Ja kuitenkin koulutusohjaajana... huoks!!!

En nyt ymmärtänyt kuinka kotoa lähtemättömän beaglen ongelma on verrannollinen.

Tuskin katson Millanin ohjelmaa, tulee elämäni kannalta huonoon aikaan.
Mutta jos nyt ytimekkäästi sanot, mitä ohjelmasta tulisi oppia?

... kirjoitti:

En nyt ymmärtänyt kuinka kotoa lähtemättömän beaglen ongelma on verrannollinen.

Tuskin katson Millanin ohjelmaa, tulee elämäni kannalta huonoon aikaan.
Mutta jos nyt ytimekkäästi sanot, mitä ohjelmasta tulisi oppia?

Lue lisää

Ahaa... Et siis ole koskaan katsonut kokonaista jaksoa, ja silti tunnut tietävän niin tarkkaan mitä ohjelmassa tapahtuu ja tehdään. Miten sinä siis tiedät, olet lukenut kun joku on oman etunsa mukaisia kirjoituksia suoltanut nettiin, vai jollain selvännäkijän lahjoillako tiedät?

Ohjelmasta tulisi oppia, että ihmisen oma asennoituminen ja se onko hermostunut vai rauhallinen, ja mikä on oma elekieli, vaikuttaa erittäin paljon koiran käytökseen.

Ja miten niin beaglen ongelma ei olisi verranollinen? Sekä beaglea että sitä koiraa josta puhut on toinen koira pöllyttänyt ja saanut pelkäämään.

Mutta älä katso sitä jaksoa, kun noin paljon ahdistaa jo ajatuskin. Sinun mielipiteesi Cesar Millanista ovat kuitenkin yhtä tyhjän kanssa, sillä et tiedä oikeasti ollenkaan hänen toiminnastaan, jos et ole edes yhtä ainoaa jaksoa koskaan katsonut.

Sanonpa kuitenki... kirjoitti:

Ahaa... Et siis ole koskaan katsonut kokonaista jaksoa, ja silti tunnut tietävän niin tarkkaan mitä ohjelmassa tapahtuu ja tehdään. Miten sinä siis tiedät, olet lukenut kun joku on oman etunsa mukaisia kirjoituksia suoltanut nettiin, vai jollain selvännäkijän lahjoillako tiedät?

Ohjelmasta tulisi oppia, että ihmisen oma asennoituminen ja se onko hermostunut vai rauhallinen, ja mikä on oma elekieli, vaikuttaa erittäin paljon koiran käytökseen.

Ja miten niin beaglen ongelma ei olisi verranollinen? Sekä beaglea että sitä koiraa josta puhut on toinen koira pöllyttänyt ja saanut pelkäämään.

Mutta älä katso sitä jaksoa, kun noin paljon ahdistaa jo ajatuskin. Sinun mielipiteesi Cesar Millanista ovat kuitenkin yhtä tyhjän kanssa, sillä et tiedä oikeasti ollenkaan hänen toiminnastaan, jos et ole edes yhtä ainoaa jaksoa koskaan katsonut.

Lue lisää

Siis minä tunnun tietävän mitä Millanin ohjelmassa tehdään??? Jälleen täytyy sanoa, että olen tippunut keskustelusta... en tiedä mistä puhut, eikä varmasti niin hirveästi kiinnostakaan... En nyt äkkiseltään muista onko Millanin nimeä edes mainittu koko parisataisessa ketjussa ennen sinua?

"Ohjelmasta tulisi oppia, että ihmisen oma asennoituminen ja se onko hermostunut vai rauhallinen, ja mikä on oma elekieli, vaikuttaa erittäin paljon koiran käytökseen." nIIN, MITÄS TUOHON NYT VIELÄ OSAISI SANOA? yRITÄNPÄ SIIS JÄLLEEN YHDELLÄ TAVALLA, JOSPA SANAT OLISVAT ERI TÄLLÄ KERTAA. kOIRA PELKÄÄ MUITA KOIRIA. sILLE ON YKSI JA SAMA ONKO SEN HIHNAN PÄÄSSÄ SILLOIN KUKA TAI ONKO SE HIHNASSA VAI ONKO SE VAPAANA TAI ONKO SE ESIM HÄKISSÄÄN, JOS TOINEN KOIRA TULEE LÄHELLE, SE PELKÄÄ JA REAKOI PELKOONSA.

Caps lock meni vahingossa päälle, en osaa kirjoittaa koneella vielä niin hyvin, että voisin seurata ruutua ja joudun katsomaan sormia, joten siksi pääsi pitkä pätkä isolla, en jaksa kuitenkaan vaihtaa.

... kirjoitti:

Siis minä tunnun tietävän mitä Millanin ohjelmassa tehdään??? Jälleen täytyy sanoa, että olen tippunut keskustelusta... en tiedä mistä puhut, eikä varmasti niin hirveästi kiinnostakaan... En nyt äkkiseltään muista onko Millanin nimeä edes mainittu koko parisataisessa ketjussa ennen sinua?

"Ohjelmasta tulisi oppia, että ihmisen oma asennoituminen ja se onko hermostunut vai rauhallinen, ja mikä on oma elekieli, vaikuttaa erittäin paljon koiran käytökseen." nIIN, MITÄS TUOHON NYT VIELÄ OSAISI SANOA? yRITÄNPÄ SIIS JÄLLEEN YHDELLÄ TAVALLA, JOSPA SANAT OLISVAT ERI TÄLLÄ KERTAA. kOIRA PELKÄÄ MUITA KOIRIA. sILLE ON YKSI JA SAMA ONKO SEN HIHNAN PÄÄSSÄ SILLOIN KUKA TAI ONKO SE HIHNASSA VAI ONKO SE VAPAANA TAI ONKO SE ESIM HÄKISSÄÄN, JOS TOINEN KOIRA TULEE LÄHELLE, SE PELKÄÄ JA REAKOI PELKOONSA.

Caps lock meni vahingossa päälle, en osaa kirjoittaa koneella vielä niin hyvin, että voisin seurata ruutua ja joudun katsomaan sormia, joten siksi pääsi pitkä pätkä isolla, en jaksa kuitenkaan vaihtaa.

Lue lisää

Antaa olla -unohda. Yksi lysti mulle. Sielläpähän selvittelette ihan itse tai olette selvittelemättä. Ehkä se pimatsu pistää koiran kohta myytäväksi ja ilmoituksen apulaan. Toivottavasti sen ottaa omakseen joku vähän maalaisjärkeä omaava ihminen... Eikä tarvi huutaa.

Hmmm.. Kyseessä on siis tyypillinen remmirähisijä, joka ei enää rähise, vaan tokkailee.

Ongelma tuskin on kuitenkaan ihan niin marginaalinen, että ihan ongelmakoirakouluttajaa tarvitsee, rähisijöitähän lie suunnilleen joka viides koira jossain vaiheessa elämäänsä...

Vaikkei tietenkään ketjun pituudesta uskoisi...

... kirjoitti:

Hmmm.. Kyseessä on siis tyypillinen remmirähisijä, joka ei enää rähise, vaan tokkailee.

Ongelma tuskin on kuitenkaan ihan niin marginaalinen, että ihan ongelmakoirakouluttajaa tarvitsee, rähisijöitähän lie suunnilleen joka viides koira jossain vaiheessa elämäänsä...

Vaikkei tietenkään ketjun pituudesta uskoisi...

Lue lisää

Kyllä mielestäni ongelmakoirakouluttaja( tai joku muu pätevä) on ihan paikallaan,jos hommaa ei muuten ole saatu pelittämään.Tämän keissin ainakin itse olen ymmärtänyt jo ongelmaksi.Miksi muuten apua tarvitaan.
Enkä ainakaan itse ole keissistä kuvaa saanut,että vaan huvikseen keskustellaan vaikka tietynlaisesta käyttäytymisestä.Vai olenko ihan ymmärtänyt väärin :D

... kirjoitti:

Hmmm.. Kyseessä on siis tyypillinen remmirähisijä, joka ei enää rähise, vaan tokkailee.

Ongelma tuskin on kuitenkaan ihan niin marginaalinen, että ihan ongelmakoirakouluttajaa tarvitsee, rähisijöitähän lie suunnilleen joka viides koira jossain vaiheessa elämäänsä...

Vaikkei tietenkään ketjun pituudesta uskoisi...

Lue lisää

No ehkä just tähän ei ihan vielä ongelmakoirakouluttajaa tarvittas, varsinkin jos ongelma saadaan selkeästi itse haltuun ja sille jotain osataan tehdä. Mutta niin tälläisissä, kuin monissa muissakin, ongelmissa asioilla on tapana kertautua ja pahentua. Tänään on ongelmia tässä, huomenna lisäksi tuossa ja ensi viikolla jo ties missä.. Ja jos niitä ongelmia ei osata korjata, tai korjattaessa ei osatakaan asiaa, niin kohta ollaan jo todella pahassa pulassa.
Siinäkin mielessä ongelmakoirakouluttaja olis hyvä vaihtoehto, että paikalle saataisiin ulkopuolinen (ihmistä, koiraa ja tilanteen taustoja tuntematon), joka objektiivisesti pystyisi katsomaan tilanteen ja saattaisi havaita siitä asioita, joita omistaja ei itse edes huomaa. Monesti kuin omalle toiminnalleen saattaa olla hiukan sokea, on ikäänkuin liian lähellä nähdäkseen selvästi, ulkopuolinen sensijaan saattaa huomata helpostikin mikä on pielessä ja mikä auttaisi. Ehkäpä omistajalle kannaisi vakavissaan suositella yhteydenottoa ongelmakoirakouluttajaan..

molossi kirjoitti:

Kyllä mielestäni ongelmakoirakouluttaja( tai joku muu pätevä) on ihan paikallaan,jos hommaa ei muuten ole saatu pelittämään.Tämän keissin ainakin itse olen ymmärtänyt jo ongelmaksi.Miksi muuten apua tarvitaan.
Enkä ainakaan itse ole keissistä kuvaa saanut,että vaan huvikseen keskustellaan vaikka tietynlaisesta käyttäytymisestä.Vai olenko ihan ymmärtänyt väärin :D

Lue lisää

Aloituksesta näkee ne kysymykset joihin on haluttu vastausta.

Ketjun pituus ihmetyttää, muttei suinkaan ihan yhtä paljon kuin kaiken maailman arvelut siitä, että ohjaaja provosoi koiran pelkoa tai että ohjaajan ja koiran väleissä on jotain vikaa tai sekin, että rähisemisongelma olisi jotenkin suuri ongelma... Mitään tuollaista kuvaa en ole pyrkinyt ruokkimaan, kyllä ne on ihan muut jotka ovat arvuutelleet koiran ja ohjaajan välejä, näin koultusohjaajan silmin kyseessä on ihan tavallinen koirakko, jossa koira sattuu rähisemään, kaikki muu sälä on muiden esittämää arvelua... Eli todellakaan mitään ongelmakoiraa ei ole olemassa todellisuudessa, vaikka näin virtuaalimaailmassa sellainen on todellakin luotu...

Mä ainakin olen jatkanut keskustelua siksi, että esiin on noussut uusia näkökantoja koiran rähisemiseen puuttumisesta. Niistä mielenkiintoisin on mielestäni ollut se, että koira kokee palkitsevaksi kun pakitetaan kauemmaksi rivistä rähinän takia, koska sen tarkoituskin on ollut päästä kauemmaksi muista... Siksi olen siihen tarttunut: mitä vaihtoehdoksi, jos koiraa ei alettaisikaan tuon näkökulman pohjalta siedättämään...

Hmm. kirjoitti:

No ehkä just tähän ei ihan vielä ongelmakoirakouluttajaa tarvittas, varsinkin jos ongelma saadaan selkeästi itse haltuun ja sille jotain osataan tehdä. Mutta niin tälläisissä, kuin monissa muissakin, ongelmissa asioilla on tapana kertautua ja pahentua. Tänään on ongelmia tässä, huomenna lisäksi tuossa ja ensi viikolla jo ties missä.. Ja jos niitä ongelmia ei osata korjata, tai korjattaessa ei osatakaan asiaa, niin kohta ollaan jo todella pahassa pulassa.
Siinäkin mielessä ongelmakoirakouluttaja olis hyvä vaihtoehto, että paikalle saataisiin ulkopuolinen (ihmistä, koiraa ja tilanteen taustoja tuntematon), joka objektiivisesti pystyisi katsomaan tilanteen ja saattaisi havaita siitä asioita, joita omistaja ei itse edes huomaa. Monesti kuin omalle toiminnalleen saattaa olla hiukan sokea, on ikäänkuin liian lähellä nähdäkseen selvästi, ulkopuolinen sensijaan saattaa huomata helpostikin mikä on pielessä ja mikä auttaisi. Ehkäpä omistajalle kannaisi vakavissaan suositella yhteydenottoa ongelmakoirakouluttajaan..

Lue lisää

Kyseisessä tapauksessa ongelmat eivät kertaudu, vaan koiran pelko pikkuhiljaa siedättyy pois, jos ei nyt uusia takapakkeja pääse syntymään... Ja sitä ei käsittääkseni voi ongelmakoirakouluttajakaan ehkäistä mitenkään jos takapakki tulee se tulee taas kimppuun käyvän toisen koiran muodossa..