Kun ei ole enää syytä elää?

Onko joku syy minkä takia sulla ei ole ystäviä?

olen ollut suht samanlaisessa yksinäisyydessä lukion loppumisen aikoihin, jolloin myös sairastuin ensimmäisen kerran masennukseen. Aivan kuten sinullakin, kukaan ei tuntunut ottavan tosissaan terveydenhuollon puolella pahaa oloa. Sanottiin jopa että se johtuu ihan vaan siitä kun kasvaa aikuiseksi. Vasta opiskelupaikkakunnalla vuoden verran kärsineenä sain lääkkeet ja nekin vasta kolmannelta lääkäriltä. eipä ole masennus täysin hävinnyt tämän tytön elämästä, joten voin sanoa että pysty kuvittelemaan sinun olosi.

Olen vähän vanhempi kuin sinä (24v.), mutta jos kaipaat kirjoittelukaveria, anna kuulua itsestäsi. Mielelläni vaihtaisin ajatuksia kanssasi..

"Onko joku syy minkä takia sulla ei ole ystäviä? "
Luulin, että se olisi tullut selväksi jo viestissäni. Mulla on huonot sosiaaliset taidot, olen ujo, tylsä, en missään määrin mielenkiintoinen ihminen, huono itsetunto, en uskalla luottaa enkä päästää muita lähelleni. Olen masentunut ja se on lamaannuttanut sen verran ettei pysty eikä jaksa tutustua ihmisiin.

Kyllä minäkin olen saanut lääkkeitä mutta päätin etten aio syödä niitä. Lääkkeet eivät voi poistaa todellisia ongelmia (mm. yksinäisyyttä) enkä halua orjuuttaa itseäni millään lääkkeillä. Ei kiitos.

Sähköpostien vaihtaminen ja kirjoittelu ei näin pidemmän päälle ole minun juttuni. Olen ennenkin yrittänyt, mutta en yksinkertaisesti jaksa. En tiedä mikä siinä on, mutta se on kamalan vaikeaa ja väsymys iskee, kun edes ajattelee, että täytäysi säännöllisesti kirjoitella jonkun kanssa.

Miksi sä olet masentunut?
No en minäkään oikeastaan tiennyt oikein syytä, mutta sen haluan sanoa, että älä haudo ja vatvo asioita. Se on paha tapa meillä masentuneilla ja jäämme aina rationaalisesti pohtimaan tunteitamme ja niiden syitä. sitten niistä muuttuu typeriä mörköjä mielessämme. Nuo tunteet on kuin pilviä ja ne menee pois, kun vain muistat nauttia pienistä asioista: linnunlaulusta, auringosta, luonnosta, urheilusta.

Ole itsellesi armollinen, ajattele, että masennus tekee sinusta juuri sen mikä olet. olet erilainen ja heikkoutesi paradoksaalisuus on siinä, että tiedät ainakin miltä masentuneesta tuntuu. Se voi olla jopa vahvuutesi joskus. Kaikki ihmiset ovat saman arvoisia eli et ole ketään huonompi, ja keskity niihin positiivisiin asioihin joita sinulla on: terveys esimerkiksi.

Ota tavotteita ja unelmoi. Mieti mitä haluat elämältä ja pohdi miten voit saavuttaa sen parhaiten, mutta älä usko kohtaloon. Kaikki ratkaisut mitä teet on sinun valintojasi ja jos ne jälkeenpäin masentaa niin lohduttatudu ajatuksella, että ainakin sinä sait tehtyä ratkaisun. SItä paitsi se opettaa vastuunkantoa.

Kokeile masennuslääkkeitä. ne auttavat ja kaikkein parasta niissä on, että ne eivät tee sinusta ilopilleriä vaan palauttavat sinut normaaliksi. Voit lopettaa joskus lääkkeet, mutta on aina ihana muistaa, että niistä saa apua. ainakin minua auttaa ajatus lääkkeistä ja sen takia itse asiassa kestän paremmin masennustani.

Monet ihmiset eivät ymmärrä masentuneen mielialaa. he ajattelevat, että käytät sitä tekosyynä, mutta masennus on oikea sairaus. ei kukaan ole ylpeä sairaudestaan, mutta ei siitä haittaa ole jos kerrot ihmisille asiasta.

Itse syön lääkkeitä ihan sen takia, että ahdistuksen ja pahan olon takia en pysty ajattelemaan selkeästi. Murheet saavat kammottavat mittasuhteet kun ahdistus kasvaa pohtiessa. totta, että ne eivät poista sitä oikeaa ongelmaa vaan hoitavat ainoastaan oiretta, siksi yritänkin päästä terapiaan. Se tuntuu vaan olevan mahdottomuus nykyään..

käy hakee lekurista opamoxeja ja alota joku uus harrastus niin uskon että se itsetuntoki siitä kohenee.

Mä kyllä tiedän miltä tuntuu olla yksin koska kärsin itekki siitä ja vuosia oon kärsiny masennuksesta ja ahdistuksesta.

Masentaa ja v1tuttaa tosi paljon välillä,välillä on käyny mielessä et "mitäs jos laittais rukkaset tiskii" mut elämää on paljon jäljellä et paljo on koettavaa vielä.
Sä oot kuitenki nuori vielä,aikaa on.

Paljon voimia sulle :D

Hei oikeesti, minäkin olin aluksi varautunut lääkkeiden suhteen. MUTTA vaikka ne lääkkeet ei ongelmaa poista, tekevät ne elämästä helpompaa; ahdistus ja masennus lievittyy ja saa voimia ITSE muuttaa elämäänsä!

Pistäkäähän nyt ne pillerit poskeen jos ootte sellasia saanu! :D Mulle on ollu iso apu lääkkeistä, vaikken niitä alussa halunnu syödä.

Hae edelleen sitä apua!! Kyllä joku lopulta kuuntelee! Eikö sinulla ole yhtään perheenjäsentäkään tai muuta sukulaista, joka ei voisi vuoteen kaivata...? Tiedän, mistä puhut. Olen itsekin kärsinyt erittäin pahoista masennuksista ja ollut todella lukossa ja eristäytynyt joskus. Psykoterapian avulla aloin vähitellen avautua ja sitä kautta saada taas väriä elämään. Jutteleminen jollekulle on äärimmäisen tärkeää ja eheyttävää! Hae apua ja tule ulos kuorestasi! Elämä on elämisen arvoista!

Muista tämä; kun löydät kaverin, määrä ei korvaa laatua!

On tekniikoita joilla voit ottaa etäisyyttä ajatuksiisi ja muistoihisi.

Esim. 1. Makaa sängyllä selällään 2. Sulje silmät. 3. Keskity pysäyttämäään silmät paikoilleen.

Tämä toimii ainakin itsellä. Silmiin kertyy paljon hermojännitystä ja luulen että ne ovat tavallaan kehon ja aivojen välittäjäelin.

Kun silmiä liikuttaa, se aktivoi muistoja mutta kun silmät pysäyttää niin silloin muistot eivät aktivoidu yhtä voimakkaasti