Onko täällä kohtalotovereita, jotka ovat vanhoilla päivillään - eläkeiässä tai vähän ennen sitä - aloittaneet uuden harrastuksen, joka on aivan erilainen kuin entiset ?
Minulle kävi näin. Monien sattumien summana olen aivan innoissani alkanut selvitellä vanhempieni ja isovanhempieni elämää. Vielä vanhempiinkin esipolviin olen onnistunut etenemään.
Kohtalotoveteita? Suvun vaiheet alkoivat kiinnostaa vastikään?
Sukurakas
32
158
Vastaukset
- Sukurakas
Anteeksi! Otsikkoon heti tuli virhe.
Po. Kohtalotovereita? - sellaista
Ei paljon suku kiinnosta,mummoni jos saisin takaisin,siinä oli sitten mukava ihminen.
Ja se on kumma kun tulee vanhaks,kaikki alkaa kaiveleen vielä vanhempia asioita.
Ei kai ole uutta mietittävää,mikään uudistuva ei kiinnosta.
Aina muistellaan sitä sota ja lotta-aikaa.Ja kuinka silloin oli asiat toisin.- Sukurakas
Ollaanpa sitä nyt nyrpeitä aamutuimaan.
Ei meidän ikäiset pysty muistelemaan lotta-aikojaan. Tuskin sota-ajastakaan juuri mitään muistavat vanhimmat meistä. Nuorimmat eivät sitäkään vähää.
Kiitos kuitenkin kommentista!
- ...
Miten sen nyt ottaa.
Sukututkimus alkaa kai kiinnostamaan kaikkia ihmisiä jossain vaiheessa. Nykyäänhän se on erittäin suosittu harrastus. Ja ihan hyvä harrastus, sehän on historian tutkimusta.
Mä olen kyllä kiinnostunut historiasta, mutta ei tarvitse tehdä sukututkimusta. Mutsin ja fatsin suvuilla sukuseurat ja historiikit painettuna ja mullakin hyllyssä.
Mutta niissäkin virheitä, jopa mun kohdalla. Kannattaa miettiä, paljonko virheellistä tai vääristeltyä tietoa edesmenneistä on.
Se pieni, hiljainen tieto on kiinnostavinta. Se vähenee kokoajan. Siitä mä eniten olen kiinnostunut. Kyllä sitä vielä vanhemmilla ihmisillä on, ne ei vaan oikein kerro niitä. Mulle alettiin hiljakseen kertomaan kertomuksia vasta kun täytin viiskymmentä. Olemassa todella paljon asioita, joista ei oikein puhuta. Ja tää tieto on nyky-yhteiskunnan mukana katoamassa.Ennen ihmiset istui savupirteissään ja juorusivat keskenään. Nykyään ihmiset ei kunnolla tunne välttämättä edes sisaruksiaan. Suusanallinen tieto häviää.
Onhan se suusannallinen tieto vähän niinkuin juoru, asioitten tarkastaminen mahdotonta ja tieto voi olla vaikka kuinka vääristynyttä. Se vaan on mun mielestä kiinnostavinta. Jotain nimilistoja ja syntymävuosia löytää kyllä jos nyt vaikka kirkko onkin palanut, hautakivet on hautuusmailla ja verottoja nyt vähintään pitänyt yllä kirjanpitojaan. Kandee tosiaan hokata, kirkonkirjat ei ole se ainoa lähde noissa asioissa.
Mä siis en tee sukututkimusta. Mua kiinnostaa lähinnä suusanallinen tieto. Mä muuten en ollut aikanaan tiennytkään. Tossa naapurissa vanha isäntä jäi aikanaan eläkkeelle ja innostui sukututkimuksesta. Into hiipui, kun vastaan tuli ukkomustilainen:DDD Asian tiesi kyllä koko kylä, minäkin, mutta tyypille ei sitä kukaan ikina muistanut kertoa. Etenkään ei omat sukulaisensa.
Kaikilla luunrankoja kaapeissa. Mä tiedän iteltä muutaman, mutta muutama niin ihmeellinen tapahtuma ollut, että niiitten taustat kiinnostaa paljon. Vielä ei kukaan oile mulle niistä kertonut, mutta joku, jossain, tietää perimätietona niistä ihan varmasti. Ei huolestuta, kerrotaanko niistä mulle. Mua kiinnostais kuulla niistä, edes juoruja.
Nojuu, koitin selevittää, että ole realisti tutkimuksiesi kanssa. Kaikkea ei löydy, eikä kaikki mikä löytyy välttämättä ole posetiivista. En muuten ole kuullut, että useinkaan olsi tehty suvuissa dna- tutkimuksia. Ne vois tuodsa mielenkiintoisia tuloksia sukulaisuussuhteisiin :DDD
=DW=- Sukurakas
Kiitos, Deutsche Welle, asiaa kirjoitat. Tärkeintä on pelastaa sitä tietoa, jota vanhimmilla elossa olevilla on. Nimenomaan tavallisten tallaajien muisteluita. Olen minäkin jonkin verran jututtanut vanhoja ihmisiä mutta vähän olen ujo ottamaan yhteyttä vieraampiin ihmisiin, vaikka kiinnostaisi juttunsa. Olen innostanut vanhoja kirjoittamaan ja onnistunutkin siinä. Jopa 1 kirja julkaistu.
Olen jo sen verran aikaa tätä jo puuhastellut, että tiedän, jotta parasta ovat juuri suvun mustat lampaat. 1600-luv. ja sitä vanhemmasta ajasta saa tavallisesta kansasta tietoa parhaiten, jos ovat käräjille joutuneet.
Olen teettänyt yhden dna-tutukimuksen. Saman miehen jälkeläisistä tehtiin kahdesta 300 vuotta sitten eronneesta haarasta. Ei ole ollut uskottomia vaimoja. Pientä mitokondrioiden mutaatiota oli mutta normaalin rajoissa. Onhan ne sukutarinat hauskoja kuulla ja saa ne talteenkin kirjoittaa.
Minulle vain on käynyt niin, että joka ainoan sukutarinan jonka taustat olen pystynyt dokumenteista tutkimaan, niin saduiksi ne ovat osoittautuneet. Ei vähääkään totuutta tarinoissa, pelkkää mielikuvitusta kaikki!
Sukulaisia on vasta reilut 43 tuhatta koneella ja lisää löytyy niin paljon kuin viitsii tutkia. Valmiita sukututkimuksiakin on, mutta melkein kaikissa niistä on osoittautunut olevan niin paljon virheitä, että eipä ole paljoa luottamista. Ainakin pistokokeita pitää tehdä. Muutamien paljonkin julkaisseitten kirjoihin ei ole vähääkään luottamista...
Tulee vain mieleen, että kuinka luotettavia omatkaan sitten ovat.- Sukurakas
sitroen kirjoitti:
Onhan ne sukutarinat hauskoja kuulla ja saa ne talteenkin kirjoittaa.
Minulle vain on käynyt niin, että joka ainoan sukutarinan jonka taustat olen pystynyt dokumenteista tutkimaan, niin saduiksi ne ovat osoittautuneet. Ei vähääkään totuutta tarinoissa, pelkkää mielikuvitusta kaikki!
Sukulaisia on vasta reilut 43 tuhatta koneella ja lisää löytyy niin paljon kuin viitsii tutkia. Valmiita sukututkimuksiakin on, mutta melkein kaikissa niistä on osoittautunut olevan niin paljon virheitä, että eipä ole paljoa luottamista. Ainakin pistokokeita pitää tehdä. Muutamien paljonkin julkaisseitten kirjoihin ei ole vähääkään luottamista...
Tulee vain mieleen, että kuinka luotettavia omatkaan sitten ovat.sitroen, kiitos kommentistasi!
Totta tuo, mitä kerrot sukutarinoiden luotettavuudesta. Jotain jutun juurta on joskus ollut ja siitä on lapsena leikityn Juoru-leikin tapaan tarina muuttunut jokaisen matkallaan kohtaaman käsissä. Jos ei joku muista tai ole leikkinyt, niin se leikki, jossa yksi aloitti kertomalla kuiskaten jutun ja toinen kertoi seuraavalle saman jutun kuiskaten ja niin edelleen. Kun huonosti ensin kuuli ja sitten huonosti muisti, niin muuttuihan se tarina aivan toiseksi.
Sitten on sellaisia juoruja, joita ei uskalla lähteä tonkimaan eikä kysellä ja huudella kylillä tohdi. Kunnianloukkaussyytteen saattaisi saada. Meidän kylällä on 1800-luvun lopulla syntynyt lapsi, joka on aivan eri näköinen kuin toiset Pikku-Mikon perheen lapset. Tämä esikoinen on isompi ja vehmas muut lapset kuivia ja pikkuisia. Kylällä liikkui vielä ainakin 1960-luvulla sitkeä huhu.että tämä vehmas esikoinen olisi isojaon maanmittarin tekosia. Vähän ovat sukuakin minulle mutta eipä tuota uskalla alkaa dna-testejä ehdotella, elleivät itse asianosaiset vehmaan ja sisarustensa jälkeläiset joskus dna:sta kiinnostu - kenties tuloksesta järkyttyvät.
Kaikki muualta saatu tieto pitää itse tarkistaa - mahdollisuuksien mukaan . Joka tapauksessa merkitä lähde, mistä tieto on peräisin.
Luotan omiin tutkimuksiini. Teen huolellisesti. Syrjähyppyjä en tietenkään voi saada selville joten pitänee sanoa tutkimusteni luotettavuus sillä varauksella, että äideistä olen varma mutta isistä en niin varma.
Jäljet katoavat.
Appeni tataaritaustan alkukin osoittautui kyvyilleni ylivoimaisen vaikeaksi selvittää.
Vaimoni toisen haaran jäljet katoavat 1800-luvun Baijerin epäselvyyksiin ja toisesta puolesta piti talvisota huolen.
Oman puoleni isän puolen selvitys katkesi myös talvisodan tuhoihin.
Äitini puoli selvisi 1800-luvulle saakka mutta jatko vaatisi enemmän taitoa / viitseliäisyyttä.
Eräs tuttavani pääsi isonvihan aikaan vähemmän miellyttävin löydöksin mutta niistähän emme ole vastuussa.- Sukurakas
laiska-lasse, kerro joku nimi ja syntymäaika/-paikka vanhimmista löytämistäsi esipolvistasi, niin katsotaan. Saattaisin osata auttaa jatkoon. Saattaa sinut kiusaukseen joutua sukututkimuksesta riippivaiseksi. Näin minulle kävi. Kerrassaan koukuttava harrastus. Nykyään ei tarvitse edes asua arkistopaikkakunnalla eikä matkustaa sinne. Netissä on valtavasti jo digitoituna kirkonkirjoja ja muuta aineistoa.
Olen päässyt 1600 luvun loppupuolelle, Etelä-Pohjanmaalla olevan sukuni vaiheista.
Netti on hyvä apu tutkimuksissa.- Sukurakas
Kiitos, auli-auli! Oletko itse tutkinut 1600-luvun lopulle saakka. Tyhmä kysymys, tiedän, mutta kun Etelä-Pohjanmaalla on kovasti tätä harrastettu, niin sieltä löytyy valmista ennestään tutkittuakin avuksi. Omatkin juureni menevät 1700-luv. ja sitä vanhemmissa E-Pohjanmaalle, vähäisessä määrin kuitenkin. Esmes Keisarin sukuun kuulun.
- auli-auli.
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm
Tuoltakin löytyy, esim kirkonkirjat.- Sukurakas
auli-auli, kyllä Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistys ry:n sivuilla on vapaehtoisten kuvaamia kirkonkirjojen lisäksi jäsenille läänintilejä. Myös alle 125 vuotta vanhat kirkonkirjat ovat vain jäsenille. kun kuvattavat filmit ovat vapaaehtoisilla usein kuluneita ja naarmuisia eikä kuvausvälineistökään /taitokaanparasta mahdollista, niin laatu ei aina ole sellaista, että hyvin saisi selvää, mitä lukee.
Valton laitos, Kansallisarkisto on suoraan pakasta vedetyistä naarmuttomista filmeistä ja huippukuvauskalustoin digitoinut nettiin (lähes) kaikki Suomen seurakunnat ~1860 saakka. Lisääkin kuulemma ovat kuvaamassa ~1880 saakka. Henkikirjoja ja muutakin mukavaa on Kansallisarkiston narc:issa http://digi.narc.fi/digi/puu.ka
esim. Suomen suuriruhtinas keisari Nikolai II:lle luovutettu Suuri adressi, josta voit hyvällä tuurilla löytää esi-isäsi ta -esiaitisi nimikirjoituksen (omakätisen tai kerääjän avustaman)
http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?atun=230588.KA
Suuri adressi kerättiin Suomessa ensimmäisenä sortokautena vuonna 1899 vastustamaan Suomen suuriruhtinas keisari Nikolai II:n 15. helmikuuta 1899 allekirjoittamaa helmikuun manifestia. Silloiset ylioppilaat hiihtivät kylästä kylään keräten yli puoli miljoonaa nimeä muutamassa viikossa. Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_adressi - Sukurakas
Sukurakas kirjoitti:
auli-auli, kyllä Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistys ry:n sivuilla on vapaehtoisten kuvaamia kirkonkirjojen lisäksi jäsenille läänintilejä. Myös alle 125 vuotta vanhat kirkonkirjat ovat vain jäsenille. kun kuvattavat filmit ovat vapaaehtoisilla usein kuluneita ja naarmuisia eikä kuvausvälineistökään /taitokaanparasta mahdollista, niin laatu ei aina ole sellaista, että hyvin saisi selvää, mitä lukee.
Valton laitos, Kansallisarkisto on suoraan pakasta vedetyistä naarmuttomista filmeistä ja huippukuvauskalustoin digitoinut nettiin (lähes) kaikki Suomen seurakunnat ~1860 saakka. Lisääkin kuulemma ovat kuvaamassa ~1880 saakka. Henkikirjoja ja muutakin mukavaa on Kansallisarkiston narc:issa http://digi.narc.fi/digi/puu.ka
esim. Suomen suuriruhtinas keisari Nikolai II:lle luovutettu Suuri adressi, josta voit hyvällä tuurilla löytää esi-isäsi ta -esiaitisi nimikirjoituksen (omakätisen tai kerääjän avustaman)
http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?atun=230588.KA
Suuri adressi kerättiin Suomessa ensimmäisenä sortokautena vuonna 1899 vastustamaan Suomen suuriruhtinas keisari Nikolai II:n 15. helmikuuta 1899 allekirjoittamaa helmikuun manifestia. Silloiset ylioppilaat hiihtivät kylästä kylään keräten yli puoli miljoonaa nimeä muutamassa viikossa. Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_adressiAnteeksi, anteeksi, kun taas tuli vihreitä virheitä roppakaupalla. Sitä se hosuminen ja kiire teettää. Vanhoilla ja nuorilla.
- mmmmmmmmmmmmmm
Kummankin vanhemman sukukirjat on julkistettu, 1600-luvulle saakka. Eivät kovin kiinnosta, sinnehän mahtuu viidesti saippuavedestä vaihdettuja kumminkaimojakin.
Isovanhempieni vaiheet ovat kyllä tarkassa tiedossani.- Sukurakas
mmmmmmmmmmmmmm, kiitos, että kommentoit.
Olen samaa mieltä, että sukukirjat kuivine tuhansine nimineen ovat tylsää luettavaa. Paitsi silloin, kun etsii jotain tietoa sieltä omaan tutkimukseensa.
Tutkiminen se on, joka on mukavaa. Täytyy sanoa, että kahdeksannet serkut tuntuvat sukulaisilta nyt muutaman vuoden sukututkintaa tehtyäni. Ennen tätä harrastusta pikkuserkutkin olivat joutavia kaukaisia ja jotain sukuperää - viimeistä kirnun virutusvettä - eikä olisi mieleenikään joulahtanut sukulais-nimeä heistä käyttää. Nyt, kun on etsinyt päiväkausia tuntitolkulla jotain esivanhempaansa, niin tämä esivanhempi tulee rakkaaksi ja hänen jälkipolvensa tuntuvat kovastikin sukulaisilta. - mmmmmmmmmmmmmmm
Sukurakas kirjoitti:
mmmmmmmmmmmmmm, kiitos, että kommentoit.
Olen samaa mieltä, että sukukirjat kuivine tuhansine nimineen ovat tylsää luettavaa. Paitsi silloin, kun etsii jotain tietoa sieltä omaan tutkimukseensa.
Tutkiminen se on, joka on mukavaa. Täytyy sanoa, että kahdeksannet serkut tuntuvat sukulaisilta nyt muutaman vuoden sukututkintaa tehtyäni. Ennen tätä harrastusta pikkuserkutkin olivat joutavia kaukaisia ja jotain sukuperää - viimeistä kirnun virutusvettä - eikä olisi mieleenikään joulahtanut sukulais-nimeä heistä käyttää. Nyt, kun on etsinyt päiväkausia tuntitolkulla jotain esivanhempaansa, niin tämä esivanhempi tulee rakkaaksi ja hänen jälkipolvensa tuntuvat kovastikin sukulaisilta.Jeps, mutta kun muistaa, että vaikkapa vielä 1500-luvulla meitä suomalaisia oli täällä neidossamme vain muutamia sukuja, niin, loppujen lopuksi, aika moni on meidän sukulaisemme, nytkin, kovin alenevissa polvissa.
Niinpä, eipä ihme, että varmaan meidän kaikkien sukujuuriin kuuluun nykyisiä kuuluisuuksiakin?
Joskohan myös vähemmän julkisuutta kaipaileviakin? :)) - Sukurakas
mmmmmmmmmmmmmmm kirjoitti:
Jeps, mutta kun muistaa, että vaikkapa vielä 1500-luvulla meitä suomalaisia oli täällä neidossamme vain muutamia sukuja, niin, loppujen lopuksi, aika moni on meidän sukulaisemme, nytkin, kovin alenevissa polvissa.
Niinpä, eipä ihme, että varmaan meidän kaikkien sukujuuriin kuuluun nykyisiä kuuluisuuksiakin?
Joskohan myös vähemmän julkisuutta kaipaileviakin? :))mmmmmmmmmmmmmmm, niin on yllättäviä etäsukulaisia löytyy. Isäni ja äitini ovat (tietämättään) moninkertaiset serkut. Itsekin olen lasteni isän kanssa etäserkku, vaikken naidessani sukulaisuutta osannut edes epäillä, saati tietää.
Dna-tutkimus paljastaa vanhoja samasta esi-isästä lähtöisin olevia sukuja ja samoja reittejä Afrikasta tänne vaeltaneita esi-isien sukuja siitäkin joukosta, josta eivät kirjoitetut lähteet anna tietoa. On Suomenniemelle muutettu kaiken aikaa ja geenistömme saanut rikastua vieraasta verestä. Isonvihan jälkeen tuli. Pohjanlahden yli mentiin molempiin suuntiin kaiken aikaa. Saksasta tuli ammattitaitoista väkeä. Omissa suvuissanikin on vaikka mitä kiinnostavaa. Aatelisia Ruotsinmaalla, ministereitä Suomessa ja Ruotsissa ollut, Suomen presidenteistä muutama on etäsukulaiseni. Kirjailijoista ja muista taiteilijoista nyt puhumattakaan. Niin ja minä itsekin olen kuuluisa: kunnia meni mutta maine kasvaa :) - mmmmmmmmmmmmmmm
Sukurakas kirjoitti:
mmmmmmmmmmmmmmm, niin on yllättäviä etäsukulaisia löytyy. Isäni ja äitini ovat (tietämättään) moninkertaiset serkut. Itsekin olen lasteni isän kanssa etäserkku, vaikken naidessani sukulaisuutta osannut edes epäillä, saati tietää.
Dna-tutkimus paljastaa vanhoja samasta esi-isästä lähtöisin olevia sukuja ja samoja reittejä Afrikasta tänne vaeltaneita esi-isien sukuja siitäkin joukosta, josta eivät kirjoitetut lähteet anna tietoa. On Suomenniemelle muutettu kaiken aikaa ja geenistömme saanut rikastua vieraasta verestä. Isonvihan jälkeen tuli. Pohjanlahden yli mentiin molempiin suuntiin kaiken aikaa. Saksasta tuli ammattitaitoista väkeä. Omissa suvuissanikin on vaikka mitä kiinnostavaa. Aatelisia Ruotsinmaalla, ministereitä Suomessa ja Ruotsissa ollut, Suomen presidenteistä muutama on etäsukulaiseni. Kirjailijoista ja muista taiteilijoista nyt puhumattakaan. Niin ja minä itsekin olen kuuluisa: kunnia meni mutta maine kasvaa :)Onhan tässä itsekin jopa presidentin, ynnä muitten kuuluisuuksien sukua, mutta taitaa olla puoli Suomea muitakin samaa veljessarjaa. :))
Italiasta asti on tullut isovanhempia, joten ihanhan tässä saa olla maailmallinenkin. :))
Kahtotaan vielä, mihin asti kunnia kuuluu, ja kunka mainen maine massavoituu!
Ihan hyvä, että kapea sukuperinteemme saa ulkoa laajennusta. Vähenevät, toivottavasti, sukuperintömme kapea-alaisuudesta johtuvat kansansairautemme, joita ei muualla maailmassa edes tavata.
Isäni tutki sukuamme. Minulla on sukututkimuspapereita laatikossa ja olen saanut yleiskuvan molempien äitini ja isäni suvun vaiheista. Olen myös rakennellut suppean sukupuun netin My Heritage Family ohjelmalla.
Soitin juuri vanhemmalle sisarelleni etsien vanhan taskukellon historiaa. Ajattelin kunnostuttaa kellon esikoiselleni valmistujaislahjaksi. Sain kuulla sisareltani, että kello on isoisäni hopeakello 1800-luvun loppupuolelta.- Sukurakas
korpikirjailija, kiitos vastauksestasi!
Minunkin suvullani on isoisäni hopeinen taskukello. Se annettiin veljelleni, harmi poikia hemmotellaan suvuissa, yhä. - elviirana
korppis
Mä en kykenisi tuohon, että vain toinen poika saisi. elviirana kirjoitti:
korppis
Mä en kykenisi tuohon, että vain toinen poika saisi.Perheen lapset ovat aina luonteiltaan hyvin erilaisia. Eikös sinunkin?
Tunnen poikani erittäin hyvin kuten äidin tuleekin tuntea. Kuopus ei ole perinteiden palvoja eikä ole ikinä haikaillut vanhojen esineiden perään. Esikoiseni taas osaa antaa arvon saamilleen historiaa haviseville lahjoille. Niille löytyy hänellä käyttöä.
Jokainen valitsee saamillaan kyvyillään lahjavaihtoehdot lapsilleen.Sukurakas kirjoitti:
korpikirjailija, kiitos vastauksestasi!
Minunkin suvullani on isoisäni hopeinen taskukello. Se annettiin veljelleni, harmi poikia hemmotellaan suvuissa, yhä.Meillä jaettiin aikoinaan kon kotitalo myytiin ja tyhjennettiin suvun arvoesineet siten, että ne laitettiin lattialle ja kukin meistä neljästä lapsesta otti vuoronperään yhden esineen itselleen kunnes esineet loppuivat. Ei ole jäänyt katkeruutta sisarusten kesken.
- Sukurakas
korpikirjailija kirjoitti:
Meillä jaettiin aikoinaan kon kotitalo myytiin ja tyhjennettiin suvun arvoesineet siten, että ne laitettiin lattialle ja kukin meistä neljästä lapsesta otti vuoronperään yhden esineen itselleen kunnes esineet loppuivat. Ei ole jäänyt katkeruutta sisarusten kesken.
korpikirjailija, tuohan olikin hyvä tapa jakaa arvoesineet.
Usein - niin ainakin sanotaan - sisarukset kokevat tulleensa eriarvoisesti kohdelluiksi. Minun kotitilani on myyty yhdelle sisaruksista. Äiti arvoesineitä ja maapalstoja ja muita on jakanut. Osa on vieläkin hänen hallussaan.
Pojan kanssa äidit yleensä - niin ainakin sanotaan - tulevat paremmin juttuun kuin tyttäriensä. Tuntuu, että niin on meilläkin. Voi olla, että sisaruksistani tuntuu samalta, että minä olen saanut jotain liikaa. Pientä kyräämistä on jo nyt sisarusten kesken, vaikka äiti vielä on elossa.
Siksikin on mukavaa tutkia esivanhempia historiakirjojen lehdiltä, kun he eivät ole millään tavalla ärsyttäviä. - AimoAnnos
Sukurakas kirjoitti:
korpikirjailija, tuohan olikin hyvä tapa jakaa arvoesineet.
Usein - niin ainakin sanotaan - sisarukset kokevat tulleensa eriarvoisesti kohdelluiksi. Minun kotitilani on myyty yhdelle sisaruksista. Äiti arvoesineitä ja maapalstoja ja muita on jakanut. Osa on vieläkin hänen hallussaan.
Pojan kanssa äidit yleensä - niin ainakin sanotaan - tulevat paremmin juttuun kuin tyttäriensä. Tuntuu, että niin on meilläkin. Voi olla, että sisaruksistani tuntuu samalta, että minä olen saanut jotain liikaa. Pientä kyräämistä on jo nyt sisarusten kesken, vaikka äiti vielä on elossa.
Siksikin on mukavaa tutkia esivanhempia historiakirjojen lehdiltä, kun he eivät ole millään tavalla ärsyttäviä.Ainutlapsisuudessa on ainakin se hyvä puoli, ettei tarvitse jakaa, eikä mekkaloida jäämän määrästä.
Niin kuin useinmiten käy, jos ei edessä niin takana. Sukurakas kirjoitti:
korpikirjailija, tuohan olikin hyvä tapa jakaa arvoesineet.
Usein - niin ainakin sanotaan - sisarukset kokevat tulleensa eriarvoisesti kohdelluiksi. Minun kotitilani on myyty yhdelle sisaruksista. Äiti arvoesineitä ja maapalstoja ja muita on jakanut. Osa on vieläkin hänen hallussaan.
Pojan kanssa äidit yleensä - niin ainakin sanotaan - tulevat paremmin juttuun kuin tyttäriensä. Tuntuu, että niin on meilläkin. Voi olla, että sisaruksistani tuntuu samalta, että minä olen saanut jotain liikaa. Pientä kyräämistä on jo nyt sisarusten kesken, vaikka äiti vielä on elossa.
Siksikin on mukavaa tutkia esivanhempia historiakirjojen lehdiltä, kun he eivät ole millään tavalla ärsyttäviä.Eipä ollut arvoesineitä jaettavaksi joten ei tullut riitaakaan ja se vähä mitä oli jaettavaa, meni sovussa lähinnä muistoksi vanhasta.
Juuri muutama viikko sit rupesin soittelemaan eri virastoihin, kun halusin tietää mihin meidän perintö on huvennut. No yllätys olikin iso kun sain kaikkien virkatodistukset tietooni perukirjojen yhteydessä tai ainakin mummoni ja nyt odottelen vaarini kirjoja.
Eihän tämä nyt ihan sama asia ole kuin sukututkimus, mutta yllättäviä tietoja sieltä silti esille tuli.
Ei sitä tiedä jos vaikka kiinnostus heräisi enemmän.- Sukurakas
Nittaminax, kiitos, että vastasit!
Sinulla on hyvä alkuasetelma sukusi tutkimiseen. Ilmeisesti perukirjoihin liitetyistä virkatodistuksista sait 1900-luvun tietoja ihmisistä. Juuri noita alle 100- vuotiaita on vaikea saada nykyään. Saa vain pyytämällä kirkkoherranvirastoista ja maksamalla maltaita.
Sekin ongelma on khran virastojen kanslistien tutkinnassa, että lähes jokaisessa ostamassani todistuksessa on ollut virhe tai useampi. Itse en pääse tarkistamaan, vaikka olisin taitavampi kuin moni kanslisti sukututkimusasioissa. Se on sitten hankalaa, jos syntymäaika ja -paikka ovat väärin hakea ko. hlön vanhempia ja sukua. Tällaista on tullut kohdalla. Isäni perheestä oli tytär laitettu khran viraston todistuksessa muuttamaan Australiaan, vaikka poika sinne meni.
Vielä kun jututat sukulaisia nauhurin kanssa - nykykännyköissä on nauhuri, minullakin - ja hautausmaalla kirjoitat muistiin nimiä ja syntymä- & kuiolinaikoja. niin hyvässä alussa olet.
Minulla, joka kiipeän perä edellä puuhunkin, alkoi arkistossa tutkiminen 1700-luvun vanhimmista rippikirjoista, joissa kirjoituskaan ei ole helppoa aloittelijalle.. 1800-luvun suomenkieleksi vaihtuva kirkonkirjakieli ei ollenkaan ole minusta innostavaa, kun ei ole haastettta riittävästi. 1900-luvun sukuasioista en niinkään piittaa. Minua kiinnostavat eniten mahdollisimman vanhat 1600-luku ja dna-tutkimukset.
- piipiloo
Isäni suku oliskin mielenkiintoinen,ei oikein kukaan tiedä todellisia juuria,veljiä ja puoliveljiä Amerikoissa saakka,on juutalaista sun muuta.Kuulopuheita kaikki.
Osa kuollut,siskokin ruotsissa kuollut jo,mutta keskisuomesta löytyy sukua.
Itse kun ei pysty enää kertomaan vaikka elossa vielä onkin.On ollut huutolaislapsena siellä sun täällä lapsuudessaan.
Siinähän sitä olisikkin puuhaa iltojen iloksi. - 1943
Olin kiinnostunut sukututkimuksesta ja kävin kurssin. Kuulun sukututkimusseuraan. Luulin, että minulla on eläkeläisenä aikaa syventyä näihin asioihin. Elämä yllätti ja puuhailen aivan muuta. Minimitavoite on, että selvitän lapsilleni yhden sukupolven taaksepäin eli vanhempien ja appivanhempien isovanhemmat. Sitä ennen aion kirjoittaa muistiin asioita henkilöistä, jotka olen itse tavannut. Kuten sen, että nuorena leskeksi jääneellä isäni äidillä oli tapana istuskella yhden pikkuisen metsikön laidalla naapurin leskimiehen kanssa. Tämä isoäitini sai polttopuut meiltä, mutta lisäksi hän keräsi paksuja oksia lähimetsistä, veti ne käsikärryillä pihaan ja pilkkoi puuvajaansa. Eli metsäharrastukseni lienee geeneissä.
- mielenkiintoinen...
Ostin hyvän ohjelman Disgen 8. Alku vain puhumalla ja papinkansliasta muutama paperi ja sitten tällä:http://hiski.genealogia.fi/hiski/gfsayc?fi
Myös migro (laattoja)
Pääsin 1796 siihen loppui, mutta paljon oli jännittävää pohtimista josta kaikki ei vielä ole selvillä.
Netissä olevat talojen nimet ovat nykyisiä sukunimiä, sillä ennen (lähes)kaikilla oli
ruotsalaiset nimet.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Porvarimediat paniikissa demareiden huiman kannatuksen vuoksi
Piti sitten keksiä "nimettömiin lähteisiin" perustuen taas joku satu. Ovat kyllä noloja, ja unohtivat sen, että vaalit835983KATASTROFI - Tytti Tuppurainen itse yksi pahimmista kiusaajista!!!
STT:n lähteiden mukaan SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt toistuvasti epäasiallisesti3094987Huono päivä
Tänään on ollut tosi raskas päivä töissä. Tekis mieli itkeä ja huutaa. En jaksa just nyt mitään. Minä niin haluaisin ja202638Mikä siinä on ettei persuille leikkaukset käy?
On esitetty leikkauksia mm. haitallisiin maataloustukiin, kuin myös muihin yritystukiin. Säästöjä saataisiin lisäksi lei442569Lääppijä Lindtman jäi kiinni itse teosta
Lindtman kyselemättä ja epäasiallisesti koskettelee viestintäpäällikköä. https://www.is.fi/politiikka/art-2000011780852721766Juuri nyt! Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt toistuvasti epäasiallisesti
Ai että mä nautin, Tytti erot vireille! "Käytös on kohdistunut avustajia ja toisia kansanedustajia kohtaan, uutisoi STT1011645Puolen vuoden koeaika
Voisi toimia meillä. Ensin pitäis selvittää "vaatimukset" puolin ja toisin, ennen kuin mitään aloittaa. Ja matalalla pro171501- 1051407
Olen ihmetellyt yhtä asiaa
Eli miksi naiset ovat niin pelokkaan tai vaitonaisen oloisia minun seurassani. Se sai minut ajattelemaan, että olen epäm1331373seurakunnan talouspäällikön valinta meni perseelleen
Nyt on ihan pakko kyseenalaistaa tuo Kemijärven seurakunnan päätös talouspäälliköstä. Valitulla ei ole talouspuolen osaa1181356