Tämä elämä. Ei sillä etteikö se olisi antanut myös paljon hyvää, mutta ujous ja sen tuoma yksinäisyys on raskasta, varsinkin kun siitä ei voi puhua.
Minut tähän tilanteeseen on ehkä ajanut osittain kotikasvatus (en syytä, mutta vahva äiti persoona ja lisäksi autoritaasinen kasvatus-tyyli) jossa tunsin koko aikaista alemmuutta muiden perheen jäsenien rinnalla.
Toinen ujouteen ja yksinäisyyteen ajava tekiä oli entinen suhteeni, jollain lailla olin kaitietoisesti hakeutunut vahvan ihmisen rinnalle, jonka oli helppo alistaa ja määrätä, eli suhde ei tosiaankaan ollut tasapainoinen "kunnioitetaan toinen toisiamme"-suhde, vaan lähinnä hän vei ja minä vikisin. Ero tuli ja siitä yli päästyäni voisin sanoa, että onneksi, vaikka kyllähän se syventi yksinäisyyttäni.
Nyt kun kaikestaon päässyt yli, elämä kutakuinkin mallillaan ja itsekin jopa voin olosuhteisiin nähden hyvin, ujous estää tutustumasta uusiin ihmisiin, solmimaan ehkä jopa uutta parisuhdetta. Olen huomannut, että ennen tunsin alemmuutta perheen jäseniä kohtaan ja nyt kaikkia ihmisiä kohtaan. Eli tuntuu kuin kaikki olisi ylempi arvoisia verrattuna minuun..
En ole masentunut, lääkärissä olen käynyt juttelemassa tästäkin, uniongelmia tosin on, mutta tuskin virkeämpi olotila saisi minua yhtään rohkeammaksi. En ole mikään itsemurhaa yrittävä ihminen, koska luovuttaa ei saa. Silti olisi mukavaa, jos olisi joku jonka kanssa voisi keskustella, kirjoittaa tai että olisi edes joku joka voisi tavallaan ymmärtää..
http://www.youtube.com/watch?v=M4jxL9s_tDA
Onko joku päässyt ujoudesta ja sen tuomasta yksinäisyydestä eroon? Vai onko tämä todella minun tarkoitus tällä hassulla pallolla?
Minut tähän tilanteeseen on ehkä ajanut osittain kotikasvatus (en syytä, mutta vahva äiti persoona ja lisäksi autoritaasinen kasvatus-tyyli) jossa tunsin koko aikaista alemmuutta muiden perheen jäsenien rinnalla.
Toinen ujouteen ja yksinäisyyteen ajava tekiä oli entinen suhteeni, jollain lailla olin kaitietoisesti hakeutunut vahvan ihmisen rinnalle, jonka oli helppo alistaa ja määrätä, eli suhde ei tosiaankaan ollut tasapainoinen "kunnioitetaan toinen toisiamme"-suhde, vaan lähinnä hän vei ja minä vikisin. Ero tuli ja siitä yli päästyäni voisin sanoa, että onneksi, vaikka kyllähän se syventi yksinäisyyttäni.
Nyt kun kaikestaon päässyt yli, elämä kutakuinkin mallillaan ja itsekin jopa voin olosuhteisiin nähden hyvin, ujous estää tutustumasta uusiin ihmisiin, solmimaan ehkä jopa uutta parisuhdetta. Olen huomannut, että ennen tunsin alemmuutta perheen jäseniä kohtaan ja nyt kaikkia ihmisiä kohtaan. Eli tuntuu kuin kaikki olisi ylempi arvoisia verrattuna minuun..
En ole masentunut, lääkärissä olen käynyt juttelemassa tästäkin, uniongelmia tosin on, mutta tuskin virkeämpi olotila saisi minua yhtään rohkeammaksi. En ole mikään itsemurhaa yrittävä ihminen, koska luovuttaa ei saa. Silti olisi mukavaa, jos olisi joku jonka kanssa voisi keskustella, kirjoittaa tai että olisi edes joku joka voisi tavallaan ymmärtää..
http://www.youtube.com/watch?v=M4jxL9s_tDA
Onko joku päässyt ujoudesta ja sen tuomasta yksinäisyydestä eroon? Vai onko tämä todella minun tarkoitus tällä hassulla pallolla?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moro!
Itsekin koen itseni alempiarvoiseksi muihin nähden vaikka ei kait mitään oikeaa syytä olekaan..Ainakaan tossa suhdepuolella.. Mutta jossain vaiheessa sille kyynisyydelle ei vaan voi minkään jos tuntuu siltä että paska valuu niskaan vaikka kuinka on tekevinään hyvää ja ajattelematta muista pahaa. Jos kiinnostaa nii vaihdellaan kuulumisia.
Kiinnostaa kyllä ja olisi mukavaa jos tämä joskus toteutuisi.
Laita postia tulemaan paijathame85atluukku.com
Kuinka vanha oot? Mä olin ennen ujo mut en enään. Yksinäinen tosin olen vieläkin. Tosin jos uuden ihmisen tapaa niin kyllä siinä tilanteessa hiukan ujostelee vieläkin mut se menee ohi.
E
Olen 24 vuotias nainen.. Ja ihan mielelläni juttelisin ihmisten kanssa jotka kokeneet jotain samaa kuin minä. Kuinka vaan saisi yhteyden näihin ihmisiin? En tässä haluais mitään ylimääräistä sähköpostia ruveta keksimään tai muuta selllaista...
Ujous lähtee tapaamalla ihmisiä. En oikein usko et siihen muuta lääkettä on. Ehkä jos löydät toisen ujon ja pääset treffeille sen kaa niin siten vois ujous helpottuu. Tai ei se välttämättä ujo tarvii olla. joku joka puhuu jonkun verran. Mä taidan olla liian vanha ku olen 35 v