Runonurkka 36

Unohdettu joulu !

Mitä kertoisin
senkö, että sairas oon
senkö, että sanat katoaa
senkö, että yksin oon
vai senkö, että kaipaan heitä
elämään eksyneitä
silloin riemu raikui
pukki ovelle kolkutti
lapset innolla odotti
lahjakääröt aukaistiin
joululaulut laulettiin
kuusen ympäri pyörittiin
nyt kakikki ohi on
on joulu yksinäisen
sairaan vahuksen
surun täyteinen
vain muistot kultaiset
lohdun antaa
elämän loppuun kantaa

läpi pimeyden
nousi laulavan sydämen
sävelkavalkaadi.
Meren aalloista, - kaipauksesta
yli kaiken ahdistavan
ja matalan se kohosi
kiitoslauluksi elämälle.

Mummin joulu muisto !

Laulan sen
joulun menneitten vuosien
kiire köyhyys työtä paljon
odotus pienten lasten
touhut leivonnaisten
tuoksui pulla piparkakut
äiti kääri kääröt nuo
saapui joulu aatto
täyttyi lasten toive tuo
pukki saapui tontuineen
otti lapset syliin lämpöiseen
lahjat jakoi jokaiselle
laulettiin kiitos laulu
kuusen ympäri pyörittiin
oli onni täydellinen
saapui aamu
isä äiti lapset nuo
aamutuimaan marsittiin
joulukirkkoon pakkasessa
lumi narskui kengän alla
tähdet tuikki tavahalla
oli joulu rauha.

Lempeä pimeys yllä tienoon
vain katulamppujen hohde
yllä kiiltävän asvaltin.
Yksin katselen tuiketta valon
ikkunoista kimaltavan
porttini luona hetken viivähdän
nojaten. Ei autoja liiku
vain suloinen hiljaisuus
ja järvikin on tyyni.
Sisällä tulvahtaa vastaan
tuoksu mozzarellapuikoista.
Kuinka rakas on koti
se henkii levollisuutta ja
lempeä kotiintulijaa vastaan.
Yön syliin kietoo nukkujan
kiitollisiin unelmiin.

Turhaa

Turhaan enää huiskii
turhaan lintuset kuiskii
turhaan siemeniä etsii
lintuset laudaltaan.
Ei asukaita näy
ei polulla kukaan käy.
Etelään matkustivat
lintuset unohtivat.
Turhaa etsiä eilistä,
turhaa murehtia mennyttä.
Ei turhaa, naapuri tuo
siemeniä ja ilon tuo.
Laulaa sittenkin lintuset
laulut joulun iloiset.

Mun mieleni on niin lämmin ja hellä
kuin olla voi Jouluna ihmisellä.
Kun hyvyys ja oikeus voittaa saa
niin kirkas on taivas ja kaunis maa:)
Mun syömessäin hymni nyt soida saa
vain rakkaus ihmisen vapahtaa!

Päivän tasaus.


On yö
tänä yönä
taittui kaamoksen selkä
päivä pitenee
kohti valoa kuljen
keveästi nousee jalka
tanssin yhtyy kevät keijut
iloinen on mieli
väistyi musta murhe

Joulun aikaan

Harmaa ilma ja sumuinen,
ei lainkaan jouluinen
Ihmiset kaupoissa ryntäilee
lahjoja rakkaille silmäilee.

Pieni tyttö, nuken haluaa
äiti sanoo etpä saa.
Rahaa niukanlaisesti
hyvää, hiukanlaisesti.

Ruokaan kuluu rahaa
äiti nielee mielipahaa.
Tikkarin ostaa tytölleen
saa lapsen hymyileen.

Joulu-ilo pienoinen
hymyssä on lapsosen.
Vaikka elo kovin ravistaa
rakkaus vahvistaa.

Kaksi tontua ohi kiirehtää
iloisena tyttö virnistää.
Joulun pikku kultasiipi
salaa sydämiin hiipi.

Hyvää joulua ja lämmintä mieltä, löytyy elon pitkältä tieltä.

On pimeää
ei varjot kulje mukana,
korkeat nietokset
vielä ajan takana

Ajatus lämmin
tavoittaa kaikki rakkaat,
herkistyy mieli
rauhoittuu, kiirehtimästä lakkaat.

Valon juhlaa
talven pimeimpään aikaan,
odotimme tätä
valmistuen joulun taikaan.

Joulu aatto !

Kylmä tuuli tuivertaa
lumi narkuu jalan alla
polku jäässä liukasta
vanhus astuu varoen
sytyttää kyntilän
laskee haudalle raakkimman
muisto menneisyyden
hetken lämmittää
on jouluaatto

Kop,kop,kuului ovelta,jännitti kovin!
Saanko tulla,kuului hieman tutunoloinen ääni,
jännitys häipyi,Tul,tule vaan!

Valkoparta vanha ukki sieltä saapui,Hyvää Joulua ,sanoi,
täällähän se kiltti tyttö on,aivan verraton! Lapsi hieman hämmentyi,
tuntiko Pukki hänet noin?

Aika on kulkenut näistä ajoista,
OI, jospa saisin ne vielä takaisin!

Tuli valkea joulu,
yö toi tullessaan lumen,
tuon valkean kuorrutteen.
Haudoilla rauhaisa valkoisuus,
kivet lumiharson saaneet.
Leuto, lämmin henkäys,
silti koleutta tunsin.
Ikäväkö sen aikaan saa,
luona rakkaitten.
Hyvän joulun toivotukset,
rakkaille ajatuksin liitää.
Joka joulu, aina uudestaan,
mielen hartaus täyttää,
kun kyntilän liekin sytytän,
sydän tuntee ja rauhan saa.

Hyvää Joulua runonurkkalaisille!

Joulu yö !

Hiljainen kansa vaeltaa
kohti muistojen tarhaa
kynttilä meri valaisee
kummun jokaisen
nukkuu rakkaat siellä
unta rauhaisaa
hetken lämmön antaa
muisto menneitten vuosien
vanhus kyntilää haparoi
saa sen syttymään
laskee kummulle kuiskaten
kaipaan sua vieläkin
vanhus suuntaa askeleet
yksin yöhön hiljaiseen
portti naukuen narahtaa
ikävästä kertoen
yö on kylmä
pakkanen paukkuu
tuuli kylmä puhaltaa
tähdet taivaalla tikkii
on jouluyö

Sada ei lunta
en näe enää unta.
Sänky ehkä oottais
syliinsä minut nappais.
Ruoka jo maittais
kinkkua, lootaa vatsaan laittais.

Kylläinen on vatsa ja mieli
kun on kyseessä rakkauden kieli.
Joulu yhteinen ilo kaikkien,
ja tunne lapsenmielinen,
se kuuluu jouluun jokaiseen.

Vaihtuu pian vuosi
odotusta toiveita
kaiken hyvin onnistuvan
terveyden jotenkin jatkuvan.
Toive vuodesta hyvästä
polusta ystävän kanssa jakuvan
menneitä vielä muistellen.
Aina uusi tuo jotakin
uuttakin.

Herääminen !

Kuin unesta heränny oisin
oven aukaisin
syvään hengitin
vihdoinkin
irti päästin
kahkeet kauas kirpoaa
katseen suuntaan taulevaan
vaihtuu vuosi sittenkin
surun häive sisälläin
lainehtii kun meri
nielen kyyneleitä
et koskaan tietää saa

Paukaus oli ensimmäinen
heti joulun jälkeen silloin lähti koeraketti
ja vähitellen koko paketti
En se ollut minä
kai ne oli nuo pojat
malttamattomat.
nyt saatuaan luvan yli tuvan
lentää raketti jos toinenkin
rätinää ja pauketta
varmaan aamupuoleen yötä
onni olkoon myötä, ettei lääkärit sais työtä
pauke siitä hiipuis raketit jos loppuis.

Raketit lentää
voi sentään,
Vihreää punaista
ja vielä keltaista.
Lapset huutaa
tuohon suuntaan,
pistävä haju
meneekö taju?
Suojalasit käytössä
sytkärit käytössä
syttyykö no
lentääkin jo.
Huudon voimalla
raketit lennolla
isäkin auttaa
raketit paukkaa.
Tämäkö juhlaa
monikin tuhlaa
tonneja monta
voi onnetonta.

Punainen hiillos ja pitkävartinen kauha.
hevosenkenkätinat pussista ulos,
sulatetaan,sulatetaan ,humautetaan
ja pian nähdään mikä on tulos!

Vuosi uusi on edessä,
tuntematon,pelottavakin.

Autatko Luojani minua,
kun pyydän,eteenpäin
ohjaa,karikoitten ohi
suo onnistua!

Kohta on keskiyö,
kuunsirppi nousee pilven takaa
jo kello lyö:pim,pom....
vuosi 2012 on alkanut.

Vuosi vanha taakse jäi
uutta kohti kuljen nyt
mitä tuo tuleessaan
korjaa kaikki ihmis-suhteet
tuo rakkautta
lämpöä enemmän
sitä toivon
luojaan turvaten

Uusi vuosi jälleen,
monta kymmentä on takana,
mutta taas toivotellaan,
Hyvää Uutta Vuotta.
Monta hyvää vuotta toivottu,
miten lienee, kuka tiennee,
onko onni mukana ollut.
Uskon murhettakin vuosien tuoneen,
selvitty, jaksettu,
miten tästä eteenpäin?
Toivo - se jaksamisen ehto,
ilman toivoa hyvästä,
elämä on taakka.
Usko - parempaan
,ilon tuojaan
sitä taas ootetaan.
Olkoon tämä alkanut vuosi kaikille
täyttymyksen ja onnen tuopa.

Nurkassa kaikki hyvin
jäi taa vuosi vanha nyt
ja mielin keventyvin
uuteen oomme selvinnyt.

Toiveita paljon mielessä
huolet pois jäädä saisi,
terveyskään ei ois pielessä
ja ilo kehon valtaisi.

Toiveita vuosi täyttää
ja laittaa korvan taa.
Lopussa ehkä ne näyttää
mitä viel voi parantaa.

Hyvää idearikasta ja mukavaa alkanutta vuotta 2012.
Kiitos kirjoittajille ihanista runohetkistä.

Tunnen sen
vuosi tulee olemaan onnellinen
luoja teke myyräntyötä
sielu rauhan saa
onnellista on luoja omistaa

Uusi Vuosi

Silmät ilosta sirrillään
se katsoo elämää
ei sitten milläskään
se vain hymyää.

Mä tulin taas, se sanoo
niin luottavaisin silmin.
Nyt näen niinkuin filmin
myös tuoreen uuden ajan.

Pois kaikki vanha suli
kun taapersi tuo uusi.
Sen myötä riemu tuli
ja kaikki ilosta huusi.

Uutta Vuotta toivottaen
jotkut vielä voivottaen.
Me pusuja silloin vaihdettiin
ja onnellisina halattiin.

Oli pauke vallan hirmuinen
mut'vuosi uusi nauraen
sai unohtamaan menneen sotkun
sain lähtiessäin onnenpotkun.

Voi poijaat mikä pauke oli taas
piskillä mieli ihan maas.

Rauhoittavaa lääkettä koiralle
mut nukkui uuden vuoden rajalle.
Heräs kun pauke alkoi
horjuvin jaloin, tassuin kankein
suuntasi matkansa sängyn alle,
ei jäänyt makaamaan lattiallle.

Sängyn alla turva paras, piski
meinas, sulki silmän,
ja pieras....oman toivotuksensa uudelle vuodelle,
nauroimme, piskin huumorille...

Voi teitä
kaipaan ihmistä
en koiraa
lämmintä syliä
matka kaveria
taidetta katsomaan
teatteriin istumaan
vierele kulkijaa
sitä kaipaan vaan

Tänään lähden
oven aukaisen
nuuhkin ilmaa
raikasta
astun askeleen
siinä se odottaa
autoni
niin puhtaana
pesulassa käytin
siispä lähdemme
autoni ja minä
päivän seikailut odotaa

Vanhus on takka omaisille !


Lähden matkaan
laukun pakkaan
tie tuntematon odottaa
pois lähden
teidän tähden
voitte jatkaa taas elämää
taakka teille ollut oisin
sen vanhuus toisi
nyt etsin uutta elämää
jos löydän sen
sen teille kirjoitan
tulkaa katsomaan
teitä rakastan
on takkaa teiltä nyt
pois kadonnut

Sammakko tuumii

Lietteeseen raajat oiottuna
ei täysin kohmeessa vielä.
Sammakon silmä raollansa
toinen ei mistään tiedä.

Kurkisti aurinko lammen reunaa
silmä sen valon kohtaa.
Mitähän tästäkin oikein seuraa
kun jäätön vesi noin hohtaa.

Mukava tässä on jouten maata
silmänsä toisenkin sulki.
Levostain en minä malta laata
tokko aatostain tuonkaan julki.

Paista tai kipristä pakkasherra
unen lankoja täällä kerään.
Tulee se kevätkin kunnolla kerran
siihen aikanaan kyllä herään.

On yö
ajatus kiertää
yksinäisyys painaa
on vanhus väsynyt
on pettyny elämään
on luojalle käärmeissään
miksi annoit
tämän kärsimyksen
miksi
murheelistit yksinäisen
en jaksa tätä elämää
yksin lahustaa vanhus tää
oi miksi
oi miksi
yksin huokailen
auta oi auta
kuule huutoni tää
en jaksa
etkö hätääni nää

Sanoja siroittelen on ne minun
ehkä ne hyppää tuomaan ilon
mielein on kuitenkin hauska ja hellä
tahtoisin kujella leikitellä.

Mikä niin vakavaa olla pitäis?
ei meijän hengestä kukaan hyödy
irtoan kaikesta kaleidoskooppia käännän
säihkycän muuttuvan kuvan näänhän.

Ravista itsestäs irti tuo juute
taikka sun yllättää suurempi puute
hyppele katsele muualta päin
irroita kahleet arjestas näin.

Anna sen tulvia sulavan jään, syömessäis
leikkii tuo elämän virta
joka kolkkaan sen virrata anna
huokaa ja kiitä nyt riemua kanna.

Viimein kun leposi rauhaisa koittaa
ojennu hakeudu parhaimpaan tuntoon
aatokses lähetä, toivo vain hyvää
silloin on elämässäs vihdoinkin hyvää.

Ei tule valmiiksi
ei valmiiksi kahvipirtti
ei runonurkka
eikä tämä palsta
vaikka rakentaa näitä moni
aina uuden päivän tarpeiksi
uskokaa nyt jo, ei ne tule valmiiksi
tämä ikäluokka tottunut on rakentamaan
vaikka tönö, kamarikin paloi
nämä uutta perstusta kohta valoi.

Minä junttaan kyllästetyt tukit
kolme jo valmiina, laattaa jo valettiin neljä eri.
Teräsristikotkin kiilsi, ja harakat hyöri ja pyöri.
Kahdeksan junttaamatta, korvatulpat ja kädet tärisee.
Kyll' se siitä, huuteli pomo ja nosti valkean hanskan kypäräänsä!

Onpas, onpas

Porukka mukavan tuntuinen
ja runot laarukkaat
kertovat asiat oikeenlaiset.

Perustus on kohrallaan
uuteen alkuun sitten vaan
iloa rinnan alle kaivataan.

Tyätä tehty monta vuotta
järves ollu on nuotta
ei yhtään kyl suatta.

Eiku jatketaan
onha jo alku voimissa
ja jatko soinnissa.

Aamukahvin ylistyslaulu
kuin hivelevä sinfonia makuja -
kerman, paahdon ja kypsyyden
siemaillen - viivytellen, nauttien
kohotan taikamukini iloisen tämän
punaisen lahjaksi saadun.

Jospa sitten pienen
riimin
väsään tähän ihan
fiinin :D
Ei se tunnu
mukavalta
soinnut etsin
kaikkialta.
Ei oo enää mitään mieltä
niinpä käytän kuvakieltä.

Sitä ei voi mihinkään laittaa
plastisena se ei suostu
leviää lätäköinä - nauhana nauraa
höyrynä haihtuu ja kiepsahtaa
pisaroina hyppelee uomissaan.

Onkohan tämä nyt oikee runo,
loru, vai peräti ihan taru?
Olkoon mikä vaan,
kunhan luovuutta purkaa saan;)

Taiteeksi sanotaan monenlaista,
rojua, risua, kaikenlaista.
Luojamme käsistä taide on parhain,
kukkaset kedon ja talvinen harmaus.

Tateesta ollaan montaa mieltä
arvostella, onkohan tuokin sieltä.
Väliin on hauska runoa yrittää,
voi joidenkin mielen tää myrkyttää.

Lupa on kumminkin jokaisella,
kulkea taiteen tiellä kivisellä.
Mikä on hyväksi todettu,
tai multaan mustaan poljettu.

Luovuutta pitää meillä olla,
elämän koulun kulkeneilla.
Jos tästä ei runoa syntynytkään,
säkeitä kuitenkin kyhäelmään;)

Talven hämärissä
jostain mielen sopukasta
löytää jotain riemukasta
vaikka hyvän kesämuiston
joka poistaa ankeuden
ja harmaan päivän kajon

vaikka hetki pihamaalla
lapsen kanssa vainiolla
muovisanko täynnä
hyvää kuravelliä

tää on kuule mummu
just sun elämää
ja minä sekoitan sitä lisää
nauraa lapsi
lauha tuuli puissa
päivänpaiste kesäpilvet
taivahalla pääskynlento

olo vallan ihanaista
vaikka savessa on
vaatteet ja nokka
molemmilla
mummulla ja mukulalla

eikä yhtään haittaa
jos vähän maistaa
mummujen elämänsoppaa

mahtuu siihen ilot ja surut
kun hyvin sekoittaa
tietää mussukat ja kullanmurut
ja iloinen nauru ja ilo
kirkasti päivän taivaaseen asti.

Pakkanen ja akkanen


Pakkanen ja akkanen
liian pieni takkanen.
Puut märät ritisee
akkaparka kitisee.
Pensaa hakee ukko
leimahti punakukko,
kieli pitkällä nuolaisi
akkaparka kirkaisi
ukko ulos pinkaisi.

Tapetissa iso läiskä
piilossa ukkohäiskä.
Akka pensakannun heitti
kun ulos on suora reitti.
Ampas Punakukko kyytiin,
kannun pohjaryytiin.
Syttynyt ei sentään mökki
vain mieli kovin tökkii.
punakukko hönkii.

Lunta, lunta lunta, vaan,
talvi levittää helmojaan.
Punaiseksi puree posket
kahlitsee pienet.kosket.
Rinteet puut kimaltaa
hiihtäjä polulla sivaltaa.
Pakkaslunta tuiskuttaa
hiihtäjä vain puuskuttaa.

Elämää

Lapsi kulki tiellä
katsoi kirkasta taivasta,
katsoi kukkivaa maata.
Rakasti lintua,
rakasti puuta.

Aikuinen kulki tiellä
katsoi taivasta,
katsoi maata.
Sääli nokista lintua,
sääli lehdetöntä puuta.

Vanhus kulki tiellä
katsoi savuista taivasta,
katsoi mustaa maata.
Hautasi kuolleen linnun,
nukahti lahoneelle
puunrungolle.

Minä katselin maailmaa
huurteisten oksien kauneuden näin.
Mietin tulevaa, arvioin Pekka Haavistoa
kypsyttävä on piankin, kuka ääneni saa.
Puhunut olen ihmisten kanssa kokien
yhteenkuuluvuutta, vetäytyen liiasta
mielenkiinnosta? samahan se, kuljen täysin omaa
tietäni ymmällä, haasteesta osata valita oikeat arvot
maailmassa, joka ei nyt anna edes kanssakirjoittelevilta
paljoakaan.
Jokunen ihana aito mietemuori saa arvot kohdalleen
olen niin mielelläni pieni ja tietämätön. Onneksi en ole niin tärkeä, vain minä sovussa kaikkeuteen.
Se tuntuu hyvältä.

Kun kasvoni pesin
sain silmäni esiin
ja iloisena ihastuin, että
en kanna mä lainkaan vettä!

Kun aina sen muistais
niin paremmin luistais
tää elo kaikkinensa.
Kuink' onkaan tänään meille
apuvempaimet askareille.

Tuo insinööri ranskalainen
Moulinexin kehitti kerran.
Naisväen keittiön hyörinään
toi apuja monen verran.

Se silppus ja jauhoi
sen käyttäjä nauroi.
Työt teki se ihmeen huolella
ilo oli myös keksijän puolella.

Ei raahata puita piisiin
kun lämmintä vain sillälailla
sai monen muorin liiviin.
Nyt ei he enää mitään vailla
voi hypellä pumpulipilviin.

Tuulen soitto

Tuuli pensasta ravistaa
lumet maahan karistaa.
Tintti siemeniä syö
kohta saapuu yö.
Lunta tuuli kinostaa
polulle sen pinostaa.
Laulaa tuuli lauluaan
variksenkin sai nauramaan.

Herra presidenttiehdokas
tässä pieni avustus
että tulisitte valituks
pyydän nyt jo täs
jospa muistais ehdokas
kutsuillensa kutsuis
ostan uudet hängssellit
mitkä kestäis kumarrukset
kun saan ne hienot tittelit.

Pressavaalit

Kansa rientää rustaamaan
numeroa valitun ehdokkaan.
Se on se minkä päätti nyt
ei enää toista syynännyt.

Numeroa mielessä kuiskaa
ajatus tulevaan luistaa.
Muutosta aina parempaan
aina tätä toivotaan.

Sunnuntai-iltaan jännitystä
kansa monin mitoin saa.
Sisäistä, outoa väristystä
kahvi vähän tasottaa.

Ehdokas läpi pääse nyt
lattiaa näin mittaillaan.
Monet kai sua äänestänyt
ja yhä kahvia kittaillaan.

Puolueet jännäten juhlii
pöydissään kavereiden.
Joku sanojaan tuhlii
kanssa hyvien ystävien.

Tuloksia hyviä ootellaan
oman ehdokkaan kohdalla.
Muutosta parempaan
on aatosten pohjalla.

Eipä enää jännitystä
peli on jo aivan kystä.
Etukäteenhän sen tiesi
kylmennyt ois muuten liesi.
Sauli parain järki meillä
näillä mutkikkailla teillä.
Hurraa osasinpa valita
muit en enää avita.

Talven jyminää

Taven pakkanen
kylmää ihmispoloo.
Talven pörröasut
punaiset nasut sen,
kuuluu luoteeseen.
lumen maisemaan.
lunta tulla tupruttaa

Pakkaslunta tihhuuttaa
laudallaan värjöttää
linnut pörrösulin.
Pimeän hämärää
aurat teillä rymistää.

Voi tätä maailma
voi tätä tuskaa
arvot hyvät katoaa
muuttuu maailma
minne katos ihminen aito
luonnottomuus vallan saa
katos ihmisenä olemisen taito
rakastaa perhettä
ralkastaa lasta
nyt homot maata rakentaa
tuhon merkki on tää
mitään jälkeen ei jää
tuskani huudan
kuuleeko taivas
luoja
armahda meitä

Koputus sydänmen pohjaan
Kuolema on siellä arvaan
avaan oven ja pyydän sisään
Oletteko jjoutava?
- en, olen joutavoinen
Turha yrittää, olette jjoutava
- niin, myönnän ja istumaan pyydän
Ei ole aikaa, minua odotetaan
- minulla olisi tehtäviä, tärkeitä
kuukausi, kaksi riittäisi lisäaikaa
Olkoon menneeksi tälläkertaa
Hän lupaa.
Siihen herään ja käännän kylkeä.

Pakkanen nurkkia paukuttaa
suupieletkin valkeaksi puhaltaa.
Kansa kaulukset pystyssä taivaltaa
nenä parat punaisena tuijottaa.
Pakkanen panee parastaan
joku varoo varvastaan
villasukkiin jalat luikahtaa.
Pakkanen, pakkanen
siunailee jo akkanen.
Talvi se kovin keikuttaa
kinttuja vauhtiin reippaanpaan.

Nyt villaa ylle ja alle
lihakeittoa palevalle.
Mä kaulaan huivin käärin
ja kaikenlaista häärin.

Ei auta seistä paikallansa
vaik' jututtapi tuttavansa.
Varpaat alkaa kipristää
jos kauaks' aikaa juttuun jää.

Tuo sini taivas mielen nostaa
ja valkohanget jälleen hohtaa.
On talven kaunein aika nyt
oon siihen ihan mieltynyt.

Älykulta älä jätä
runoketju vallan mätä,
loppusoinnut sitä tätä
sisältökin vetelätä,
huokauksen tunnen raskaan ,
vähän niin kuin astuis luonnonlantakasaan.

Ihanan harso hameen,
tuo koivu on pääleen saanut.
Aurinko säteillään,
saa puvun kimaltamaan.
Pakkasherran töitä,
ei tuohon ihminen pystyiskään.
Niin rauhaisa, puhtoinen,
on talven luminen muoto,
siniharmaaseen sonnustautuu,
nyt meidän ihana luonto.
Mieleen levon ja rauhan suo,
tuo nukkuva voimia keräävä luonto.
Kohta aurinko loistollaan,
meille valon ja lämmön antaa.
Saa luonnon myös heräämään,
muotoon taas ihanaan uuteen.
On aika, levon, ilon,
sen meille nyt suo talvi.

Moni täällä runon rustaa
vanha pieru elontuskaa
usein täällä ruikuttaa
muuta vain ei mieleen saa.

Mielestänsä sulosoinnun
- tuon kun luen, tuskin toinnun
paperille raapustelee
kuvallensa irvistelee.

Monen tekis iloiseksi
kun ois runon aihe seksi.
Ei oo tekijän tuo aihe,
jollakin on nyt se vaihe.

Kirjoittelee niitä, näitä,
huvittaa niil pässinpäitä
järkevä ei moista kaipaa,
runoillaan ei ole laitaa.

Jotkut ryhtyy pilkkaamaan:
"on runoniekka Savonmaan,
kunpa tuonkin runotähti,
pian sammumahan lähti".

Vielä moni vanha pieru,
päällään takki nukkavieru
pelkää u-atun puolta toista
kriitikkoa suurenmoista.

U-atu monet runot lukee,
runoniekkaa väliin tukee
pilkkarunon joskus rustaa:
runo on kuin Pollen k*sta.

U-atun runosuoni vakaa -
vaisto hälle rytmin takaa.
Kritiikinkin kohtaa riemuin
valitukset vanhain pieruin!

aatu aatu
runonikkari tänne saatu
rakkautta etsii varmaan aatu
vai muuteko sänkyyn kaatu
onhan yö jo pitkällä
tule tänne vierelle mun
siinä hyvä olla on sun

Kannustaa nyt Pegasustaan
vajoutuen luomistuskaan
isoäiti, ikäneiti,
eronnut tai muuten leidi.

Kumppanuuden nälkä vaivaa
niinpä runon uraa kaivaa,
ikävuodetkaan ei estä
romanssin nyt etsimistä.

Aina on ajankohtaista rakkaus
vaikka ois ränstynyt jo pakkaus
mielen palo on hehkuva nuori
ei sitä peittää voi karhea kuori
miehet on tietysti poikia aina
vaikka reuma tai kihti painaa
naiset saa kyllä suopumaan
kukkapuskaa vain ostamaan !

U-atukin vois eurot nostaa
sillä suklaata nyt ostaa
nautinnoksi Maijan, Ellin,
Katleijan ja Texsanellin,
ynnä muiden ahkerien
palstan täydentäjien.
Kukkapuskat - turha työ,
eihän niitä kukaan syö.

U-atu tiällä ossoo, laittaa,
runot, riimittee taittaa.
Oisko parempata mittää,
vaikka runonlieska muillai ittää.
Savonmuassa runon tähti
tuskin loistaa,
ihteessä vuan aina toistaa.
Älä mittää u-atu rukka,
sullaha kukkii runon kukka.
Anna taitos meijä nähhä,
jospa oppi tulis tyhmäänni piähä tähä;)

U-atu, uatu kyl runon luati
mutMi' on sun runos luatu
aivan kuten limppuun
käyt kirjoittajiin kimppuun
ei se mitään haittoo
jos käydään sanain taittoo
ei tarvi aina toista loukka
muistuttanet itse houkkaa.

Runonurkan lukusilla

Runot elon maisemia kantaa,
öihin, päiviin, ilon tuovat.
Säe, sana lause uutta antaa
kauneutta sielunsilmin luovat.

Runot nurkan ystävyyttä takaa
ei uhku piikittelyä, paremmuutta.
Omat, ainutkertaisensa jakaa
tunteen, ilon yksinkertaisuutta.

Loukkaamatta ketään runoillaan
lisäillen lukuhetkiä hyviä.
Talven pakkasissa punoillaan
ajatusten, ideoiden runojyviä.

Viihdytään kirjoitellen
tapauksista kertoillen,
kaikkien runoista nauttien
suupielet hymyyn nostaen.

Aurinko paistaa täydellä terällä
istun linjurin perällä.
Kirkkaus silmiin koskee
äsken puri pakkanen poskee.

Ei vielä titityytä,
jaksa laulaa kultasuu.
Pakkasherra huurteellaan,
tukkii pienet laulusuut.

Kaunis on nyt koivupuu,
oksat kuuraan pukeutuu.
Aurinkokin siellä vilkkaa,
heittää jostain valon lieskan.

Pakastaa

Suuri on pakastin
koko Suomenmaa,

Valkoinen täkki heitettynä
kesäpeitto peitettynä.

Kevät odottaa saa
nyt vain pakastaa.

Kylmyys vetää ytimiin
luihin ja rytiiniin.

Aurinko piilostaan
tule nauramaan.

Tule lämpöä jakamaan
hymyä antamaan.

Kimaltaa ja pakastaa
voiko kylmyyttä rakastaa...

Ei ohuissa vaatteissa,
tuulenkovan kantamassa.

Lämmössä tuvan
annatko itselles luvan.

" suurin oli rakkaus "

Sinä siinä
lämmin hellä
on onni suri meillä
kainaloosi painaudun
tunnen hellän hyväilyn
rakkaus kahden vanhuksen
elon tie pitkä yhteinen
joskus oli mutkainen
usein kuoppainen
nyt kuljemme sen
usein muistoisamme
kaikesta luojaa kiettänen

" rakas känkkäraänkkä "


Vanha
ihminen on kuin siili
kaikki piikit pystyssä
jos koketat
pistää kipeesti
haavan saat
verta vuotaa sormen päät
silti tahdon sua
lähestyn varovaisesti
silitän hellästi
tunnet sen
hellän hyväilyn
pääsen lälhelle sun
tiedät sen
on hyvä olla mun
rakas siilini mun

Sininen pohja kuin taivaan kuulaus
ja minä saan siihen kirjoittaa.
Hymy nousee jo siitä ilosta
ja silmäni ovat kuin kuunsirppi
selkä pyöreänä kaarella.

Osaisinko omaan elämääni
piirtää noin sieluni pohjaan
kaiken sen kauniin minkä näen
muistoiksi iltaisin unelmoida
ehkä Luoja kättäni ohjaa.

Kadoksissa !

Muistin syövereissä
myrsky käy
sanat eksyy pimeyteen
löydä en sanaa ainuttakaan
kuinka sen kertoisin
kieli jäässä
puhe kangertaa
olen eksynyt
en löydä kotiin
sua kaipaan
rakkaani mun
eksyin elämän viidakkoon
sammui lamppu yllättäin
sammui tähteni mun
on vain pimeää
lähtölaskenta on alkanu

Runonmaa
Etsin mistä löydän
runonmaan.
Jospa lumi peitti,
tuuli kinokseen heitti...
Lapiollako kaivelen
näkymisiin anelen.
Runonmaa, kaunis päivä
ilta-aurinko vaiko myrsky..
Runonmaa onko eilinen. mietin yhä etsien.

On aivan ihmeelistä miten nyt
vierailuja minulle siunaantunut.
Jo aamupäivällä kun katsoin
näin auton parkkipaikallani seisovan.
ihmettelin sitä hetken tuumivan
mutt' puhelimen soiton jälkeen
sain serkkuni nyt luoksein jälleen.
Ja muistitikun mustan kuoren
me lisäsimme sukuun tuoreen.
On nimet, kuvat kaikkien
viimeistenkin lapsien.
Mun mieltäin jaksaa lämmittää
kun suku meitä yhdistää.
He lupas käydä yhtenään
jo avaimet tarjosin, joo keittäkää
ne aamukahvit sänkyyn mulle
nyt terveiseni kaivatuille!

Päivänpaistetta

Kaikille palstalaisille
niin miehille kuin naisille,
päivänpaistetta mieltä hyvää,
toivotellen iloa ja onnen jyvää.
Pakkastakin se lievittää
hymyyn suut levittää.

Unelmien sankarini !


Sua lemmmin
aina enemmän sua emmin
sinut tahtoisin löytää
käpyseni mun
aarteeni ainoain
vankilaani veisin
hellästi sua hoivaisin
silitiyäin simpukkaasi
hyväilisin kukan vartta,
tiedätkö
mieleni mun tekevi
kuin silloin ennen
muistatko
piilosta leikittiin
peiton alla, tietenki
tuu tänne peiton alle
pehmeän lämmin hehkuvan kuuma
laskeutuu
sinun alastoman villin uroon päälle
aaaaaaahhhh
olemme yhtä

Kutsu ystävänpäivänä !

Tule
rakastatko mua vielä
soitatko mun kitaraa
siitä sulosoinut saa
siinä on jo platinaa
kielet hyvin viritetty
ääni kaunis
hieman särähtää
tunteen tulkki sydänten
mutt` rakkaudsta puhkeaa
sävel kauneimpaan kukkaa
rakastatko mua vielä !

Hupsista!

Kevät saa kummaa aikaan
päivä paistaa
näköä haittaa
rakkauski rinnassa riehuu
mistä lie heränny
ku noin kiehuu
missä kulkee mun kohteeni komee
löytää täytyy
ennen kuin peittää home
toi vanhuus on vaivan mulla
miten lie sulla

Hauska hupsis
Kevät rintaa kolkuttaa
aurinko hymyillen tolkuttaa
rakkaus piilossa rinnan
alla sydämen pinnan.
Elämä on kertaallista
mikään ei estä uneksimasta.

Ystävänpäivää toivotan,
myös runoketjussa tässä.
Runoja rustaten,
tutuiksi tullaan,
vaik aina ei syki runosuoni.
Runoratsun laukkaan hoputan,
ystävien luokse riennän,
näin säkeiden vaatimattomien,
teitä tervehdin nyt siellä.
Ystävät elon polulla,
ovat aarteita - sitä en kiellä.
Hymyä, iloa päivään tähän,
jokaiselle vaikka ihan vähän;)

"ystävän jos menetän ei mulle mitään jää,
elämä on vaikeaa ilman ystävää "

Keväinenmieli

Aurinko silmää iskee ilkikurisesti
on annettu uusi työpesti.
Ihmiset silmiään siristää
aivoja tunteita piristää.
Hymyyn aurinkoiseen kasvot saa
ystävä kevätmieli naurattaa.

Vaihtuu aika maaliskuiseksi
ilmeet ihmisten iloiseksi.
Mukava pian kasvua todistaa
ja lumet pois pian sulattaa.
On kuin aika uusi oisi
toiveena iloa eloon toisi.

Luoja meille lunta luo
luojalle lumen työtä suo
puhdistavat katon
kadun lumimaton
kyyditsevät lumen kauas
läpi yön siin koneet pauhas
ensin ylhäällä mä kukuin
sitten aivan hyvin nukuin.

Kuin pienen verson valoa kohti
oli keväinen valo jo herättänyt.
Vain hetken se eli ja tunsi riemun
kun jokin väärä sen ryöpytti mutaan.
Mutt' olis kuin Sallimus puuttunut peliin
se keitaille ohjasi, suojaten helli.
Soi sydämeen laulun, - nuo sanojen soinnit
niin herkkänä kuulin, ja onnen tunsin
kun puhtaasti kaiku sielussain soi.
Selvä ja suora tuo viesti tuulen
Ma sitä jo pyysin - ja sain :)

Miten sujui u-atun karkauspäivä

u-atu tuvan maton tamppaa,
kaupassakin vielä ramppaa.

Onhan päivä karkauksen
ajankohta odotuksen.

Jospa silloin joku leidi,
eronnut tai kenties neiti
kosintansa tarjoaisi
puolisoksi haluaisi.

Pöydän kattaa kupit kantaa
leivoksille tilaa antaa
kakkua ja pipareita
kahvia ja virvokkeita,
viinipullo lattialle,
pst! piiloon penkin alle.

Kännykkä on päällä aivan,
ehkä joku näkee vaivan
sitä kautta ilon suoda,
kosintansa esiintuoda.

Unohdu ei sähkömeili,
ehkä sieltä tulee heili.

Kravatti ja valkopaita,
pukukin on liituraita,
u-atun asu siisti on,
kenkäin kiilto moitteeton.

Sähköposti tyhjää näyttää
kännykkä vain taskun täyttää

Päivä nyt jo iltaan käy,
halukkaita ei vain näy.

Ei "karkaajia" taaskaan tullut,
toisin kun ois u-atu luullut.

Odotust' nyt neljä vuotta,
toivokaamme ettei enää suotta,
u-atulla on odotusta,
kaipuuseensa vastausta.
.

Linnut paistetutko lentää
miehen luo, jos suinkin entää.
Oisko se jo perinteistä vapaa
liekö entisestä johtunutta tapaa.
Nuo naiset kiikuttaa vaik' mitä lahjaa
ei tunnu mieltä ihan ompi *kahjoo*
Ne heivaa mies, kun liian helppo saalis
jos ymmärtäis nuo, naisen aitoutta vaalis!

Niin hersyvänä kuin sulava jää
se sykäysittäin pulppuaa iloni ihana
kuin luvan saanut rajoituksista vapaa.
Se kirmailee ja ihastelee vesipisaroiden
läpinäkyvää jääpuikko emoa,
joka antaa lastensa hypellä maahan kiireellä
nauttien putouksen huimasta lennosta
tehden puhdasta jälkeään maaperällä.
Kevät koittaa !
huutelee vanha kataja uumenissaan,
ja pisaralapset nauravat riemuissaan!